Suomen Lehdistö 2/2023 - Lehtiluukku.fi

”Titteli on huono palkitsemisen väline. Raha on paljon parempi.” VALLAN KÄYTÄVILLÄ Eduskuntavaalikeväänä poliitikot kamppailevat mediajulkisuudesta. Puolueiden viestintävaikuttajat kertovat jännitteistä mediasuhteissaan ja siitä, miten omaa viestiä yritetään ujuttaa mediaan. UUTTA YLEISÖÄ TILASTOT JA KARTAT AUTTAVAT PARANTAMAAN JOURNALISMIA JANAKKALASSA Nro 2 22/3/2023 PErUSTETTU VUoNNA 1930
KAUPUNKILEHTI ON IKKUNASI ARKEEN Läheltäsi löytyy aina vastuullinen ja läheinen media. Kaupunkilehdestä luet oman alueesi uutiset, puheenaiheet, ihmiset ja ilmiöt. Luotettavan uutismedian tunnistat tästä nimestä VASTUULLINEN UUTISMEDIA TARKISTAA PUOLESTASI FAKTAT JA LÄHTEET. Vastuullisen uutismedian tunnistat tästä nimestä ÅKERLUNDIN MEDIASÄÄTIÖ C.V. C.V. ÅKERLUNDIN MEDIASÄÄTIÖN C.V. ÅKERLUNDIN MEDIASÄÄTIÖN APURAHAHAKU ON APURAHAHAKU ON KÄYNNISSÄ – HAE NYT! KÄYNNISSÄ – HAE NYT! Säätiö julistaa haettaviksi apurahat • media-alalla työskentelevien ammatillisiin jatko-opintoihin • media-alalle suuntautuviin yliopisto-, korkeakouluja ammattitutkintoihin • media-alaa koskevaan tutkimusja kehitystyöhön Henkilökohtaisten apurahojen lisäksi apurahoja voivat hakea myös ryhmät ja työyhteisöt. Lisäksi säätiö käynnistää teemahaun toimittaja-tutkija-työparin syventävään journalistiseen työskentelyyn. Työparien teemat ovat ilmastonmuutokseen liittyvät aiheet kuten metsätalous, energiamarkkinat ja kuluttajakäyttäytyminen mediaan ja demokratiaan liittyvät aiheet kuten mediaympäristön muutos, poliittinen vaikuttaminen ja äänestyskäyttäytyminen. Lisätietoja säätiön verkkosivuilla. Täytä hakemus 1.-31.3.2023 välisenä aikana säätiön verkkosivuilla www.akerlundinsaatio.fi C. V. Åkerlundin mediasäätiö sr hallitus
nro 2/2022 a B C Janne Arola Kirjoittaja on Suomen Lehdistön tuottaja. janne.arola@uutismediat.fi Aina tulee irtisanomista K un vallanpitäjät juopottelevat, tulee herkästi sanomista. Media-alaa on maaliskuussa kuohuttanut Aamulehden vastaavan päätoimittajan Jussi Tuulensuun eroon johtanut tapahtumasarja. Hän osallistui todistetusti tuhdissa humalassa Tampereen yliopiston journalistiikan, kuvajournalismin ja visuaalisen journalismin ainejärjestö Vostokin vuosijuhlaan. Aamulehti oli tapahtuman yhteistyökumppani, ja juhlapuheessaan Tuulensuu kehotti opiskelijoita hakemaan lehteen töihin. Myöhemmin illalla sanat, imago ja teot eivät enää kohdanneet. Tuulensuu käyttäytyi epäasiallisesti muun muassa koskettelemalla osaa juhlavieraista sopimattomasti Noin puolitoista vuorokautta myöhemmin hän ilmoitti jättävänsä tehtävänsä Aamulehdessä. Tuulensuu ei yltänyt reagointinopeudessa aivan samaan kuin Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Kaius Niemi marraskuussa. Niemi erosi tehtävästään alle kuusi tuntia sen jälkeen, kun oli väitetysti törmäillyt autollaan humalassa Sanoman parkkihallissa. Päätoimittajien tekoja ei ole syytä puolustella, ja heidän johtopäätöksensä olivat ainoita oikeita. Typeryyksien jälkeen seuraukset voi sentään yrittää hoitaa mahdollisimman suoraselkäisesti, vaikka Tuulensuu vielä sunnuntaina esittikin tietämätöntä vuosijuhlan tapahtumista. Journalismin parissa toimivat ymmärtävät, että olisi tekopyhää yrittää epäasiallisuuksien jälkeen roikkua asemassa, jossa vaaditaan poikkeuksellisen kovaa luottamusta paitsi kollegoilta myös yleisöltä. T uulensuun tapaus kertoo tervetulleesta kulttuurinmuutoksesta suhtautumisessa häirintään. Erityisen huomion ansaitsee ainejärjestö Vostokin toiminta. Se ei kiirehtinyt julkisuuteen spekuloimaan päätoimittajan käytöksellä ensiuutisten tultua julki vaan halusi kerätä juhlijoilta lisää ja tarkempia tietoja asiasta. Kun aineistoa oli riittävästi, järjestö julkaisi perustellun lausunnon tapahtumista, niiden vaikutuksista ja toivotuista seurauksista. Nollatoleranssi häirintään tai lupaukset turvallisemmasta tilasta jäisivät sanahelinäksi, jos ei olisi kanavia ja rakenteita, joiden kautta asiattomuuksista voi ilmoittaa ja joissa niitä varmasti käsitellään. On epäilemättä piinallista nähdä valtahierarkiassa ylempänä olevan toimivan tavalla, joka vaatisi puuttumista, mutta luontevia tapoja ja reittejä asiasta ilmoittamiseen ei ole. ? 4 avaaja Tekstin painoarvo laskee, ja uutismediankin tulisi hahmottaa murroksen laajuus, sanoo mediatutkija Tarja Rautiainen-Keskustalo. 5 Gallup Alan suhde alkoholiin on tiukentunut ja tiukkenee. 6 puheenaihe Kesätoimittajien rekrytointi on entistä vaikeampaa. 7 Kolumni ”Toivon, ettei toimittajien johtaminen arjen keskeltä ole se, josta seuraavaksi päätämme luopua”, kirjoittaa Leena Hirvonen. 9 lehdistötilaisuus Mikko Alkion mukaan suomalainen mediapolitiikka on Yle-politiikkaa. 14 vaalit Suurimmat puolueet tyrmäävät lehtitilausten arvonlisäveron alennuksen. 20 ratKaisut Janakkalan Sanomat käyttää tilastoja ja karttatietoja uuden yleisön tavoittelemiseen. 24 ratKaisut Schibsted palvelee ”uutissivullisia” tekoälyn avulla. 26 teoria & Käytäntö Viestintäkonsulttien merkitys kasvaa, mutta journalismia ei pysty ohjailemaan. 28 tutKimuKset Uutiskirjeellä voi tavoittaa nuorta yleisöä. 29 duunarin ääni Uusi kolumnistimme Heikki Kärki kirjoittaa, miten työnantajat tekevät liian usein saman virheen virtuoositoimittajien kanssa. 30 diGi edellä Amerikkalaisen rahan mukana kasvuyrityksiin ui usein nihkeä viestinnän kulttuuri, kirjoittaa Elina Lappalainen. 31 nimitys Hilla Groupin sisältöjohtajaksi nimitetty Inka Partanen kiinnittäisi huomiota tekemisen iloon suomalaistoimituksissa. SUOMEN LEHDISTÖ Päätoimittaja Riikka Virranta. tuottaja Janne Arola. ulkoasu ja taitto Origine ky / Janne Hulkkonen, Arto Kinnunen. toimitus Eteläranta 10, 00130 Helsinki. Puhelin (09) 228 77 300. sähköPosti suomen.lehdisto@uutismediat.fi. suomen lehdistö verkossa www.suomenlehdisto.fi. julkaisija Uutismedian liitto. ilmestyminen 93. vuosikerta. 8 numeroa vuodessa. tilaukset ja osoitteenmuutokset sl@uutismediat.fi. tilaushinnat 2023 kestotilaus 112 euroa / vuosi (sis. alv 10%), määräaikainen tilaus 120 euroa / vuosi (sis. alv 10%), määräaikainen opiskelijatilaus 42 euroa / vuosi (sis. alv 10%). Tilaushintaan sisältyy digilehti. Maksettua tilausmaksua ei palauteta, kun tilaus irtisanotaan. Määräaikainen tilaus ei jatku tilausjakson päätyttyä ilman erillistä ilmoitusta. issn: 0039-5587. mediamyynti Alpo Ohtamaa, alpo.ohtamaa@myynninao.fi, puh. 044 311 0201. PainoPaikka BotniaPrint, Kokkola. Suomen Lehdistön tekemiseen on käytetty Kopioston keräämiä kopiointikorvauksia. ve sa la it in en suomen lehdistö 3 9 6 la ur i ka ro
teKStit hanKalia. Lukutaidon rapautuminen näkyy myös Tarja Rautiainen-Keskustalon omassa työssä. Osalle opiskelijoista pitkän tekstin kanssa työskenteleminen on todella vaikeaa. 4 suomen lehdistö 2/2023 A a
Olet puhunut äänellisestä käänteestä ja tekstin jälkeisestä ajasta. Elämmekö sellaista jo, journalistisia podcasteja tutkivan hankkeen vetäjä Tarja Rautiainen-Keskustalo? Väitän, että kyllä elämme. Voi ajatella, että olemme eläneet sitä internetin alkuajoista lähtien. Post-tekstuaalisuus tarkoittaa sitä, että tekstit lyhenevät ja fragmentoituvat, mikä ei tarkoita, että teksti katoaisi, mutta sen painoarvo vähenee. Ihmisen suhde tekstiin muuttuu. Ennen ihmiset halusivat tiedon luo ja hankkivat kirjoja. Nyt elämme digitaalisessa tekstimeressä, jossa teksteiltä pitää suojautua. Haemme myös tehokkaampia tapoja tuottaa tekstiä. Kun tulee Chat GPT:n kaltainen tekoäly, luovutamme myös tekstin tekemistä ihmisen ulkopuolelle. Onko ääni ottanut tekstin tehtäviä? Kansainvälisissä yhteyksissä äänestä puhutaan hitaana mediana. Ääni onkin se, joka antaa mahdollisuuden keskittyä johonkin asiaan ja antaa hetken rauhaa. Myös asiantuntijatietoja haetaan jo podcasteista. Hakukoneet eivät vielä löydä audiota ainakaan kovin helposti, mutta audiosta tekstiksi -teknologia etenee harppauksittain. Kaikkiaan ääni, niin digitaalisesti välitetty kuin livejournalismi, on alkanut nousta esiin, koska digimaailma on niin perustavaa laatua olevalla tavalla hajottanut median perinteisiä rakenteita ja ihmisten elämismaailmaa. Yksilöhän voi edelleen valita keskittyä myös tekstiin, vaikka kirjaan? Ajattelen yhteiskuntatieteilijänä pitkiä aikakaaria ja rakenteita, joissa elämme. Arjessa olevat vaateet, kiire, tuottavuus ja informaatiotulva, aiheuttavat sitä, että emme voi keskittyä. Ihmiset, jotka ovat ennen lukeneet kirjoja, sanovat, etteivät voi tehdä sitä enää. Se on huomiokyvyn murros. Tämä maailma ei tue kirjan lukemista. Jopa yliopistoissa on luovuttu pitkien tekstien lukemisesta. Suuret kirjatentit ovat nykyään harvinaisia. Miten uutismedian pitäisi reagoida tähän kehitykseen? Olisi hyvä ainakin ymmärtää murroksen laajuus. Peruslähtökohta on, että elämme hyvin informaationtäyteisessä ympäristössä. Täytyisi löytää keinoja, joilla kuluttaja pystyy navigoimaan siellä. En ajattele, että audio olisi nyt kaikki, mutta audion asiantuntijuuden kehittäminen olisi yksi asia. Tutkimusryhmässämme Anna Eveliina Hänninen on tutkinut maakuntaja paikallislehtien podcasteja. Sieltä puuttui tietotaitoa ihan lähtien siitä, että kuulija ei oikein tiennyt, kuka siellä puhuu ja miksi. ” Kun tulee Chat GPT:n kaltainen tekoäly, luovutamme tekstin tekemistä ihmisen ulko puolelle.” Uutismediat ovat perinteisesti pitäneet lukuja kirjoitustaitoa arvossa ja kampanjoineet näiden puolesta. Pitäisikö luovuttaa vai taistella entistä tiukemmin? Tekstin roolin muutos on yhteiskunnallinen murros, joka on jo osin tapahtunut. Näyttää, että muutos vain kiihtyy tekoälyn vuoksi. Ehkä media voisi kehittää keinoja, joilla audio tukisi tekstiä. Ne ovat kuitenkin yhteydessä toisiinsa, ja me ihmiset olemme moniaistisia. Tekstiä kannattaa puolustaa ymmärtäen ne reunaehdot, joissa toimimme. Teksti on kuitenkin rakentanut kansakuntia, se ei ole mikään pikku juttu. ? avaaja Elämme tekstin jälkeistä aikaa Tekstin painoarvo laskee. Ääni mahdollistaa keskittymisen. Nyt pitäisi kehittää audion asiantuntemusta, sanoo äänellistä käännettä tutkinut mediatutkija Tarja Rautiainen-Keskustalo Tampereen yliopistosta. teksti Riikka Virranta kuva Saara Tuominen Gallup Miten media-alan alkoholikulttuuri muuttuu? Virpi Juvonen Alma Median henkilöstöjohtaja Jouni Kemppainen Päätoimittajayhdistyksen 1. varapuheenjohtaja On päivänselvää, että myös journalistien, ja nyt en tarkoita vain päätoimittajia, on syytä vielä aiempaakin tarkemmin kiinnittää huomiota siihen, millä tavalla eri tilaisuuksissa alkoholia nautitaan. Kohtuuden raja voi olla vaikea määritellä, mutta se on osattava löytää. Uskoisin, että sopivaisuuden rajat tulevat nyt tiukentumaan ja se on hyvä. Minua on askarruttanut jo pitkään, kuinka perusteltua alkoholin tarjoaminen erilaisissa sidosryhmätilaisuuksissa on. Mutta tässä tulee moralistinen olo, jos sanoo tämänkään verran.” Vesa-Pekka Kangaskorpi Mediatalo Keskisuomalaisen toimitusjohtaja Yhtiössämmekin tulkinnat ovat pikkuhiljaa tiukentuneet. Ei nipoteta, jotta ihmiset voivat olla rennosti, mutta omat rajansa pitää tietää. Toimituksellisissa tai muissa työtehtävissä ollessa suosittelen käytäntönä suunnilleen nollalinjaa eli pitää olla autolla-ajokunnossa. Jos on vieraana jossain, liikkumatilaa on enemmän, mutta pitää olla tolkullinen ja fiksu. Mediabisneksessä oleminen tuo lisää velvoitetta toimintaan, koska tehtävänä on olla muillekin vallan vahtikoirana.” —Janne Arola, Riikka Virranta Edellytämme almalaisilta vastuullista, luottamusta herättävää ja roolin mukaista käyttäytymistä. Siihen ei kuulu alkoholin suurkuluttaminen tai päihtyneenä esiintyminen missään yhteyksissä, kun ollaan yrityksen nimissä paikalla. Jokainen meillä suorittaa verkkovalmennuksen, jossa käydään keskeiset vastuullisuusteemat. Kymmenen vuoden takaiseen verrattuna reagoimme nopeammin, jos henkilöstön jäsenellä on ongelmaa alkoholin kanssa. Jonkin verran tapauksia tulee, mutta jos ei tulisi lainkaan, olisi syytä epäillä, ettei prosessi toimi.” 2/2023 suomen lehdistö 5 A
KESÄTOIMITTAJAREKRYTOINNIT ovat vaikeutuneet useissa medioissa viime vuosina. Hakijat ovat vähentyneet samalla, kun ala on muutenkin kärsinyt työvoimapulasta. Mikkeliläisen Länsi-Savon päätoimittajan Timo Laitakarin mukaan kesäsijaisten löytäminen on vuosi vuodelta vaikeampaa. Esimerkiksi sellaisia hakijoita, joilla olisi kokemusta muista maakuntalehdistä, ei käytännössä enää ole. Laitakarin mukaan vain harvat maakuntakaupungit näyttävät olevan kiinnostavia nuorille toimittajaopiskelijoille. – Ehkä meilläkin on tekemistä siinä, että pystymme vakuuttamaan hakijat siitä, että meidän toimituksessamme tehdään kunnianhimoista, monipuolista työtä. Mielikuva maakuntalehdistä voi olla vähän pölyinen. Myös Kainuun Sanomien päätoimittajan Päivi Bisin mukaan hakijatarjonta on vähentynyt niin kesätoimittajiksi kuin yliopistoharjoittelijoiksi. – Jo useampana vuonna on huomattu, että hakijat usein tähtäävät mahdollisimman isoon lehtitaloon töihin, vaikka itse asiassa Kainuun Sanomien kokoisessa maakuntalehdessä saa kokemusta toimittajan työstä todella monipuolisesti ja siten myös oppii alasta paljon. Sekä Länsi-Savo että Kainuun Sanomat ovat tänä vuonna pyrkineet lisäämään houkuttelevuuttaan erillisillä hakuvideoilla. Laitakari arvioi, että erottuminen ja huomatuksi tuleminen on muuttunut entistä vaikeammaksi. – Hienosta videosta huolimatta vaikeaa oli. Pirkanmaalainen Aamulehti ei ole kärsinyt kokeneiden kesätoimittajahakijoiden pulasta. Aamulehden toimituspäällikkö Kari Ikonen uskoo tämän johtuvan sekä Tampereen vetovoimasta että kaupungissa sijaitsevasta journalistikoulutuksesta. – Saamme poikkeuksetta erittäin hyvät tekijät. Käytännön kiirettä tuottaa haun tiivis aikataulu vuoden alussa haastatteluineen. Aina sijainti Helsingissäkään ei auta, jos aihepiiri tuntuu vieraalta. Alma Talentin julkaisemien Talouselämän ja Kauppalehden kesätoimittajarekrytoinnissa suurella osalla hakijoista puuttuu journalistista työkokemusta tai on sitä vain vähän. Hakijoissa on erityisesti kauppatieteen, oikeustieteen ja valtiotieteen alkuvaiheen opiskelijoita. Talouselämän toimituspäällikkö Anni Erkko uskoo tämän johtuvan siitä, että heidän mediansa ovat tuttuja näiden alojen opiskelijoille. – Haluaisin kannustaa meille hakemaan myös sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole valmiiksi talousosaajia. Alma Talent erottuu palkallaan. Toisin kuin valtaosa toimituksista, se maksaa kokeneille kesäsijaisilleen enemmän kuin työehtosopimuksen määräämän vähimmäispalkan. Myös Yle kertoo, että kilpailu kokeneista hakijoista on kovaa, ja sillä on vaikeuksia löytää riittävä määrä riittävän kokeneita kesätoimittajia uutisja ajankohtaistoimintaan. – Tämä haaste näyttää jopa kasvaneen viime vuosien aikana, kertoo hallintopäällikkö Kaj Backman. TAMPEREEN yliopiston toimittajaopiskelijoiden ainejärjestö Vostokin työelämävastaava, 3. vuoden journalistiikan opiskelija Eino Rissanen kertoo, että kesätöiden hakuun liittyvä stressi on ollut ainejärjestössä tänä vuonna näkyvämpää kuin aiemmin. Koska toimitukset kilpailevat hakijoista, paikkoja täytetään jo kesken hakuajan. Rissasen mukaan opiskelijat hakevat erityisesti valtakunnallisiin medioihin, koska ne tekevät näkyvintä journalismia, jonka merkitys on helpoin huomata. – En halua uskoa, että me olemme nirsoja työnhaussa, hän sanoo. Trendi näkyy myös toimittajakoulutukseen kuuluvassa toimitusharjoittelussa, jossa on viime vuosina ollut vähemmän hakijoita maakuntiin kuin ennen. Yliopistonlehtori Kari Koljonen kertoo, että Camilla Karttunen Jyväskylän yliopiston journalistiikan opiskelijoiden ainejärjestö Lööpin puheenjohtaja Se voisi auttaa, jos saisi vielä selkiytettyä, mitä mahdollisuuksia on tarjolla. Onko mahdollisuus kokeilla kaikkea erilaista ja päästä kehittämään työpaikan käytäntöjä? Entä voiko itse vaikuttaa, mitä pääsee tekemään ja mitä ei? Totta kai palkka-avoimuus on plussaa, ja palkka on monelle iso asia. Puskaradio toimii opiskelijoiden keskuudessa. Jos jotakuta vaikkapa on kohdeltu nihkeästi, se jättää huonon mielikuvan. Perehdyttämisprosessi painaa aika paljon siinä, millaiseksi kesätyökokemus jää. Yhtä opiskelijaa päätoimittaja oli luvannut auttaa asunnon hankkimisessa, kun kesätyö oli tuntemattomalla paikkakunnalla. Tällaista inhimillistä joustavuutta tarvitaan.” Gallup Miten maakuntien uutismediat voivat kilpailla toimittajaopiskelijoista? Kjell Nylander Haaga-Helian toimittajaopiskelijoiden ainejärjestön Skuupin puheenjohtaja En ole itse saanut oikein mitään tietoa, että maakunnissa olisi hakuja käynnissä. Niitä ei ole tullut sosiaalisessa mediassakaan vastaan. Ainejärjestömme infoaa sosiaalisessa mediassa kesätoimittajahauista, mutta ei maakuntalehdistä ole esimerkiksi tullut pyyntöjä välittää viestiä. Mielellämme kerromme opiskelijoille kaikista mahdollisuuksista. On myös asioita, joihin mediat eivät voi vaikuttaa, kuten sijainti. Monella on kynnys hakea muutamaksi kuukaudeksi jonnekin kauas ja hankkia asunto. Ehkä kynnystä laskisi, jos olisi enemmän tietoa, millaista työtä on tarjolla.” puheenaihe Kesätoimittajien rekrytointi on vaikeutunut Journalistiikan opiskelija Eino Rissanen kannustaa toimituksia tulemaan esittäytymään opiskelijoille. ”En halua uskoa, että me olemme nirsoja työnhaussa.” teksti Tuukka Tuomasjukka kuva Lauri Karo 6 suomen lehdistö 2/2023 A
Kolumni Leena Hirvonen Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja mediastrategi, joka on työskennellyt aiemmin muun muassa päätoimittajana ja sisältöjohtajana Nyt tarkkana – tärkein työ voi olla se, jota kukaan ei tee O lipa kerran uutispäällikkö, toimituspäällikkö tai kaksi, toimitussihteeri ja mielipidesekä artikkelitoimittajia. Esimerkiksi monesta pienestä maakuntamediasta näitä nimikkeitä on kadonnut, mutta työt ovat säilyneet. Tehtäviä hoitaa joko päätoimittaja tai tuottaja. Toimituksellisia rooleja karsiutuu valikoimasta yleensä muutosneuvotteluiden tai uusien strategioiden yhteydessä. Olennaista on, että toimituksissa mietittäisiin jatkuvasti ja avoimesti yhdessä, millaista työtä tarvitaan ja miksi. Sisällön kuluttamisen tavat ja toimituksellisten tehtävien luonne kun muuttuvat kvartaaliajattelua elastisemmin. Esimerkiksi: mielipiteiden ja keskustelun seuraaminen osana sisällön kehittämistä, moderointi ja faktantarkistukset ovat juuri nyt sellaista journalistista työtä, jolla voidaan vahvistaa palvelumuotoiluun perustuvaa yleisösuhdetta ja siten saavuttaa tavoitteita. Silti moni lehti on viime vuosina nipistänyt etenkin mielipideja artikkelitoimittajien rooleista. Entä sisällön optimointi? Onko toimittaja yksin ja jutunteko jälkikäteispeliä vai kulkeeko rinnalla editoiva kollega, joku toimitussihteerin kaltainen? Sisällön vetovoimaa voi ja sitä pitää ohjata etukäteen. Toimituksissa on vuosikaudet podettu liian niukkaa kasvua, kehittämisen tarvetta ja toimintaympäristön haasteita. Pelkkä olosuhteiden syyttäminen ei auta. Jos tavoitteita ei saavuteta, joku ei selvästikään tee sitä, mitä pitäisi ja joku tekee liikaa sitä, mitä ei pitäisi. Tiedätkö sinä oman roolisi tavoitteet ja tarkoituksen? Uudistuminen vaatii aktiivista ja näkemyksellistä arjen johtamista, jossa keskeistä ei niinkään ole se, millä nimikkeellä töitä tehdään vaan päivittäinen keskustelu siitä, mitä tehdään, miksi ja kenelle. Toivon, ettei toimittajien johtaminen arjen keskeltä ole se, josta seuraavaksi päätämme luopua. ? myös journalistiikan maisteriopiskelijoiden urapolkuja seuraavassa tutkimuksessa lähes kaikki Tampereella opiskelevista ja opiskelleista ovat töissä joko Helsingissä tai Tampereella. Eino Rissanen kannustaa toimituksia tulemaan esittäytymään toimittajaopiskelijoille. Näin ovat Tampereella tehneet jo Yle, Ilta-Sanomat ja Ilkka-Pohjalainen. – Meitä saa ja kannattaa tulla tervehtimään. Me haluamme tietää, millaisia teidän työpaikkanne ovat ja mitä niillä olisi tarjota meille. Ilkka-Pohjalaisen vierailu sai Rissasen hakemaan lehteen kesätöihin. Hän työskentelee kesällä lehden teematoimituksessa Seinäjoella. Myös Ylen Kaj Backman ja uudistumisasiantuntija Suvi Kuusisto arvostavat kokemusta valtakunnallisten toimitusten ulkopuolella. Tärkeintä on osaaminen uutisjournalismin parissa. – Haluaisimme myös pienemmissä toimituksissa, esimerkiksi paikallislehdissä, työskennelleiden hakevan meille rohkeammin. ? ” Mielikuva maakuntalehdistä voi olla vähän pölyinen.” SiSältö vaiKuttaa. Eino Rissanen arvioi, että nuorten hakukohteisiin voi vaikuttaa myös se, kuinka hyvin mediat ovat onnistuneet tekemään nuoria kiinnostavaa sisältöä. 2/2023 suomen lehdistö 7 A
tuKea SuoMeSta. Oksana Brovko kuvattiin Helsingissä Eteläranta kympin katolla. Siellä Ukrainan liput ovat liehuneet sodan alusta alkaen. uKraina Kidnappaamisia, propagandaan pakottamista – Kukaan ei ollut valmis sotaan Ukrainalainen lehdistö sinnittelee, vaikka mediamarkkinat ovat romahtaneet, kertoo riippumatonta aluelehdistöä edustava Oksana Brovko. teksti Riikka Virranta kuva Vesa Laitinen Nopeasti kävi selväksi, että venäläiset etsivät ukrainalaisia journalisteja, mediatalojen johtoa ja muuta henkilöstöä. Hersonilaisen Hryvna-lehden työntekijöillä oli kiire paeta perheineen niin kuin muillakin. Ensin oli kuitenkin hävitettävä henkilöstöön liittyvät tiedot. – Heidän piti tuhota osoitteet ja kaikki muut henkilötiedot, jotta olisi mahdotonta löytää työntekijät tai heidän isänsä, äitinsä, siskonsa, enonsa… Jos heidät löydettäisiin, venäläiset saattaisivat painostaa sukulaisten avulla työntekijät takaisin tuottamaan venäjänmielistä propagandaa. BROVKON mukaan venäläiset ovat koonneet kaikilla miehittämillään alueilla listoja median johdosta ja työntekijöistä. Listalle joutuminen voi olla hengenvaarallista, vähintään venäläiset pyrkivät vaientamaan median. Brovkolla on paljon kertomuksia siitä, mitä venäläissotilaat ovat tehneet journalisteille. Ne muistuttavat hyvin paljon sitä, mistä myös Toimittajat ilman rajoja -järjestö on raportoinut. Esimerkiksi Melitopolissa venäläissotilaat kidnappasivat paikallismedian päätoimittajan sekä tämän vaimon ja tyttären. Päätoimittaja ei suostunut vaatimuksiin propagandan tuottamisesta, mutta selvisi perheineen tilanteesta hengissä jättämällä toimitilat välineineen venäläisten käyttöön. Eräs toinen päätoimittaja taas pakeni maasta lastensa kanssa Ruotsiin venäläisten tuhottua heidän kotinsa. Venäläissotilaat kuitenkin etsivät hänen miehensä isän ja äidin ja pitivät heitä noin viikon kellarissa panttivankeina. – Voitko uskoa? Molemmat heistä ovat yli 70-vuotiaita, Brovko sanoo. – On paljon juttuja siitä, miten venäläiset ovat yrittäneet painostaa mediassa työskentelevien perheitä ja ystäviä. Lämmittävää taas on ollut solidaarisuus kollegoiden kesken. Lehdistössä työskentelevät ovat auttaneet ja majoittaneet toisiaan. Brovko itsekin pakeni lähellä sotilaslentokenttää sijainneesta kodistaan Kiovan liepeiltä länteen Lvivin lähistölle. Matkalla hän yöpyi työn kautta tuntemiensa kodeissa, nälkäiset lapset saivat ruokaa. BROVKON mukaan sananvapauden tilanne Ukrainan miehitetyillä alueilla on toivoton. Uutismediat ovat lopettaneet, sen sijaan kaikilla alueilla toimii venäläisten pyörittämää mediaa. – Joskus he käyttävät ukrainalaisia brändejä, joskus he tuovat mukanaan omiaan, kuten Komsomolskaja Pravdan. Informaatiota salakuljetetaan miehitetyille alueille samaan tapaan kuin muutakin apua. Telegramista on kasvanut merkittävä uutislähde. – Telegramissa on paljon disinformaatiota. Siksi meidän medioidemme on absoluuttisen välttämätöntä olla kaikissa kanavissa ja tuoda esiin totuutta. Ei-miehitetyillä alueilla ukrainalainen lehdistö on pystynyt ilmestymään jollakin tapaa, ainakin verkossa. Ongelmia kustannustoiminnassa on tietenkin paljon. Esimerkiksi lähes kaikki sanomalehtipaperi tuli ennen sotaa Venäjältä tai Valko-Venäjältä, ja paperipula on ollut paha. Toimitukset ovat työskennelleet kellareissa ja pitkiäkin aikoja ilman sähköä. Henkilöstöä on paennut ja sitä on mobilisoitu rintamalle. Mediamarkkina on romahtanut, eikä kaikkialla ole ollut varaa toimittajien palkkoihin. Tilausmäärät ovat pudonneet, koska ihmiset ovat joutuneet lähtemään kodeistaan. Mainosrahasta ei ole käytännössä mitään jäljellä lähellä sotatoimialueita. Sen sijaan lännempänä ja keskisessä Ukrainassa tilanne on parantumaan päin. – Mainosmarkkina on pienessä nousussa, mutta ei se tietenkään ole tarpeeksi. Mutta keskitymme nyt mainosmarkkinaan, sillä se auttaa myös koko maan taloutta nousemaan. Se, että lehdet ylipäätään toimivat, johtuu Euroopasta ja Yhdysvalloista saaduista avustuksista. Myös suomalaiset kustantajat ovat keränneet ja lahjoittaneet tukea Ukrainaan. Medialiitto ja Uutismedian liitto ovat yhdessä pohjoismaisten liittojen kanssa perustajajäseniä Ukrainan median tukisäätiössä, jota pyörittää puolalaisen Gazeta Wyborcza -sanomalehden säätiö. Säätiö on kerännyt Ukrainaan rahaa tällä hetkellä lähes 900 000 euroa. KUN sota alkoi, ukrainalaismedian verkkokävijämäärä moninkertaistui. Tilanne on kuitenkin tasaantunut. Oksana Brovko arvioi ukrainalaisten väsyneen sotasisältöihin. – Ihmiset haluavat käydä elokuvissa, syödä popcornia, käydä konserteissa. Siksi meillä on juttuja myös kevyistä aiheista lehdissä. Samalla Brovkolla on kuitenkin yksi viesti suomalaismedialle. – Älkää väsykö rankkaan sisältöön Ukrainasta. Puhukaa sodasta ja siitä, mitä ihmisille tapahtuu. ? ajanKohtaista ve sa la it in en SODAN alku ei tullut yllätyksenä. Oksana Brovko oli istunut lukuisissa Zoom-palavereissa, joissa pohdittiin kollegoiden kesken, mitä tehdä, kun sota alkaa. Brovko on toimitusjohtaja Ukrainan riippumattomien aluelehtikustantajien liitossa, joka edustaa reilua 80:tä julkaisua. – Ajattelimme, että olemme valmiita, mutta ei kukaan ollut valmis sotaan, Brovko sanoo Helsingissä Medialiiton tiloissa. Brovko vieraili Suomessa tapaamassa uutismediaa ja järjestöjen edustajia maaliskuun alussa. VÄLITTÖMÄSTI sodan alettua vaikein tilanne oli Hersonissa, jonka Venäjä miehitti täysimittaisen hyökkäyksensä ensipäivinä. 8 suomen lehdistö 2/2023 A
2/2023 suomen lehdistö 9 A lehdistötilaisuus KOLME POINTTIA YLESTÄ Mediapolitiikka on Suomessa ollut Yle-politiikkaa. Nyt rahat pitää jakaa tasaisemmin, sanoo kilpailuoikeuteen perehtynyt juristi Mikko Alkio. Alkion mielestä journalismin merkitys on vain korostunut – mutta journalismi on eri asia kuin nhl-otteluiden lähettäminen. teksti Riikka Virranta kuvat Vesa Laitinen B JournaliSMi tärKeäMpää Kuin KoSKaan. Mikko Alkion mukaan myös Ylen uutisja ajankohtaissisältöjen rooli yhteiskunnassa on korostunut. Ylellä ja lehdistöllä on keskeinen rooli esimerkiksi maahanmuuttajien kotouttamisessa. ”Se on Suomen seuraavassa kehitysvaiheessa tosi iso kysymys.”
10 suomen lehdistö 2/2023 B tuKea taSaiSeMMin. Mikko Alkio väläyttää, että Suomessa voisi olla useampi julkisen palvelun televisiokanava.
P öydän toisella puolella istuu Mikko Alkio. Hän on lentänyt puoli kahdelta edellisyönä Kataloniasta Suomeen. Olemme Helsingin Kasarmitorin kattojen yllä asianajotoimisto Roschierin uudenkarheiden tilojen yläkerroksissa. Tarkoitus on puhua Ylestä. Alkio on kilpailuja EU-oikeuteen erikoistunut juristi, joka on juuri julkaissut teoksen Yleisradiotoiminta ja markkinat. Siinä hän käy läpi, miten yleisradiotoimintaa säädellään eri maissa ja EU-tasolla. Se ei vielä välttämättä riittäisi jutun aiheeksi, mutta kirjansa loppuluvussa Alkio ottaa analyysiinsa pohjautuen reippaasti kantaa mediapolitiikkaan. Moni ehkä muistaakin Alkion aivan muussa roolissa kuin juristina. – Mulla on tällainen synkkä poliittinen menneisyys, siitä pitää kaikkia aina varoittaa, Alkio sanoo. Alkioon on tavattu liittää määre ”keskustavaikuttaja”. Hän on toiminut pääministeri Matti Vanhasen talouspoliittisena neuvonantajana, EU-komissaari Olli Rehnin kabinetissa sekä Mauri Pekkarisen poliittisena valtiosihteerinä. Vuonna 2006 hän hävisi keskustan puoluesihteerin paikan Jarmo Korhoselle niin sanotussa ”Olmin” (Alkio) ja ”Kelmin” (Korhonen) kamppailussa. Alkio kuitenkin erosi keskustasta pari vuotta sitten ja on nyt poliittisesti sitoutumaton. – En koskaan oppinut puhumaan sitä, mitä ihmiset haluavat kuulla vaan sitä, mitä ajattelen. Se on aika iso ongelma, jos haluaa toimia politiikassa. Ehkä liittyy vähän tämän päivän aiheeseenkin, Alkio alustaa. Ylestä Alkio halusi kirjoittaa, sillä häntä vaivasi heikkotasoinen keskustelu, jota Yle-lain säätämisen ympärillä Suomessa on käyty. Ongelma oli, että keskustelijat valitsivat nopeasti puolensa Ylen ja kaupallisen median väliltä. Alkio taas ajattelee, että Suomeen tarvitaan sekä vahva Yle että vahva lehdistö. Toisaalta Yle-aihe tuli Alkion pöydälle siksi, että hän oli asiamiehenä Medialiiton Euroopan komissiolle tekemässä valtiontukikantelussa Ylen tekstimuotoisista sisällöistä. Alkio vastaa kirjansa sisällöstä itse, mutta Uutismedian liitto ja Medialiitto ovat rahoittaneet sen tekemistä. Onko Alkio siis jonkinasteinen Yle-kriitikko? – En missään nimessä, päinvastoin rakastan Yleä. Harvana päivänä en käyttäisi vaikkapa Yle Areenaa tai katsoisi uutisia tai ajankohtaisohjelmia. Ylen roolista on kuitenkin voitava käydä keskustelua. En ole Yle-kriitikko, vaikka sanon, että Yle on mennyt pahasti julkisen palvelun tehtävänsä ulkopuolelle. MUTTA mennään nyt siihen, mitä Alkiolla on sanottavanaan. Sen voi tässä jutussa jakaa kolmeen kohtaan. Ensimmäinen niistä on se, että valtion mediaan laittamat rahat, noin 650 miljoonaa, pitäisi jakaa uudelleen, tasaisemmin. Alkio kärjistää kirjassaan, että suomalainen mediapolitiikka on ollut Yle-politiikkaa. Lähes kaikki valtiontuki on kohdistunut Ylelle, missä Suomi eroaa muista Pohjoismaista. Myös lehtitilausten arvonlisäveroalennukset jäävät jälkeen verrokkimaista eikä pysyvää, merkittävää mediatukea Suomessa tunnetusti ole. – Palikat pitäisi panna pöydälle ja katsoa ilman minkään värisiä laseja, miten se raha palvelisi moniarvoisen median tehtävää yhteiskunnassa. Ja nyt kun puhun mediasta, puhun journalismista. Alkion palikat menisivät näin: kaksi kolmasosaa Ylelle ja loput yksityiseen mediaan. Yksityisen median tuesta suurin osa menisi lehtitilausten arvonlisäveron alentamiseen ja loput laadukkaan journalistisen sisällön saatavuuden varmistamiseen suoralla tuella. Vertailun vuoksi: tänä vuonna Ylen nettomääräraha on noin 524 miljoonaa euroa ja sanomaja aikakauslehtitilausten alv-alennus 24 prosentista 10 prosenttiin maksaa valtiolle arviolta 120 miljoonaa euroa vuodessa. Alkio siis käytännössä siirtäisi Ylen potista noin 100 miljoonaa kaupalliselle medialle. – Monet vaativat rahan leikkaamista Yleltä, mutta minä esitän rahan käyttämistä eri tavalla median sisällä, Alkio sanoo. – Se olisi siirto futiksen MM-kisojen ja NHL-otteluiden lähettämiseltä laatujournalismille. Alkio ajattelee, että suora ja epäsuora tuki auttaisivat yksityistä lehdistöä selviämään. Lisäksi valtion tuella yksityisten mediatalojen journalismi olisi riippumattomampaa siitä, ”mitä ihmiset klikkaavat”. Julkinen tuki lisäisi hänen uskoakseen kallista eli tutkivaa ja taustoittavaa sekä ulkomaan journalismia. Se voitaisiin kohdentaa journalistien palkkoihin ja palkkioihin samaan tapaan kuin mediatukityöryhmä ehdotti keväällä 2021. – En missään nimessä esitä, että nämä rahat menisivät mediayhtiöiden katteisiin. Totta kai siinä syntyisi valtava odotus lehdistölle tuottaa laatujournalismia. Jo nyt lehdistö hoitaa paljon julkista tehtävää samaan tapaan kuin Yle ihan kaupallisin perustein. Alkio väläyttää myös valtiontuen osoittamista uudelle julkisen palvelun uutisja ajankohtaissisältöä tarjoavalle, yksityisomisteiselle televisiokanavalle Tanskan malliin. Tätä hän perustelee muun muassa sillä, että vaikka lehdistön omistuksen keskittymisestä usein kannetaan huolta, vähiten kilpailua on tosiasiassa television uutissisällöissä. – Kysymys on, olisiko suomalaisen demokraattisen keskustelun kannalta hyvä, että meillä olisi televisiossa useampia ajankohtaiskeskustelun areenoita. YLEN toimitusjohtaja Merja Ylä-Anttila varoitti helmikuussa Maaseudun Tulevaisuudessa, mitä rajut leikkaukset, jutun esimerkissä 160 miljoonan euron vähennys, Ylen budjettiin tarkoittaisivat: kanavien lopettamista, kapeampaa tarjontaa Yle Areenassa, aluetoimitusten sulkemista ja riskejä huoltovarmuudelle. Miltä se Alkiosta kuulostaa? – Ensinkin, eihän tällaista muutosta pitäisi tehdä yön yli vaan pikkuhiljaa. Ylä-Anttila on oikeassa siinä, että olisihan se paljon pienempi Yle. Alkion mukaan hänen ehdotuksessaan kuitenkin ”meille jäisi edelleen äärettömän merkittävä Yle”. Reilun 400 miljoonan aika 28.2.2023 Paikka Asianajotoimisto Roschierin toimitilat Helsingin Kasarmitorilla Paikalla Entinen keskustavaikuttaja, valtiontukija eu-oikeusjuristi Mikko Alkio, joka on vasta julkaissut tietokirjan Yleisradiotoiminta ja markkinat. Aiemmin hän on julkaissut tietokirjoja myös muun muassa kilpailuoikeudesta, valtiontuista ja rahapelimarkkinoista. aihe Yle ja sen rajat, mediapolitiikka tarjolla Lämminsavulohileipiä, konvehteja, kahvia ja teetä ”En ole Yle-kriitikko, vaikka sanon, että Yle on mennyt pahasti julkisen palvelun tehtävänsä ulkopuolelle.” 2/2023 suomen lehdistö 11 B
euron budjetti riittäisi hänen arvionsa mukaan julkisen palvelun tehtävän tuottamiseen. Alkio korostaa, ettei ota kantaa tarkkoihin kymmenmiljooniin vaan haluaa herätellä. – Että kai meillä on jokin peruste, että Suomessa tämä on järkevämpää tehdä näin? Että me verotamme mediaa enemmän kuin muut, emme anna sille tukia ja käytännössä lähes koko potti menee yhdelle toimijalle? TOINEN Alkiota poltteleva Yleen liittyvä seikka rahoituksen epätasaisen jaon ohella on hallintoneuvoston kaksoisrooli. Pääosin kansanedustajista koostuva elin sekä päättää Ylen toiminnasta, kuten sen strategiasta, että valvoo sitä. – Se ei ole tietenkään tervettä, Alkio sanoo. – Nimetkää toinen paikka yhteiskunnassa, jossa asiat on järjestetty näin. Totta kai tällainen rakenne tuottaa ongelmia, Alkio sanoo. Ylipäätään Alkio katsoo, että Yleisradion läheinen suhde lainsäätäjiin on suomalainen erityispiirre. Hän ehdottaakin Yleisradion valvontatehtävän siirtämistä ulkopuoliselle viranomaistaholle, luontevimmin Liikenneja viestintävirastolle tai Kilpailuja kuluttajavirastolle. Ulkopuolinen taho valvoisi, ettei Yle laajenna toimintaansa sille laissa annetun tehtävän ulkopuolelle, ja vastaisi myös uusien merkittävien palveluiden ennakkoarvioinnista. Alkio kirjoittaa, että tällä hetkellä Ylen rajoja määritellään reaktiivisesti kantelu kerrallaan EU-tasolla, mikä on paitsi epätarkoituksenmukaista myös hidasta ja kallista. – Ei näitä kanteluita koskaan tulisi, jos hallintoneuvoston roolia muutettaisiin ja huolehdittaisiin, että Yle noudattaa sille laissa annettua tehtävää. MISTÄ päästäänkin Alkion kolmanteen pointtiin, joka jo hieman lipsahtikin: Yle tulkitsee julkisen palvelun tehtäväänsä erittäin laajentavasti ja pyrkii kilpailemaan yksityisen median kanssa. Yle-lain muotoilu Ylen tehtävästä on Alkiosta sinänsä toimiva vaikka lavea. Laissa sanotaan muun muassa, että julkisen palvelun ohjelmatoiminnan tulee erityisesti ”tuottaa, luoda, kehittää ja säilyttää kotimaista kulttuuria, taidetta ja virikkeellistä viihdettä”. – En olisi ottamassa viihdettä pois Ylen kanavilta, mutta kyllähän tämä tehtävä on tosi kansallinen, muotoiltu suomalaisen kulttuurin näkökulmasta. Alkion mukaan Ylen ei esimerkiksi sille laissa annetun tehtävän nojalla tulisi tarjota ulkomaisia elokuvia ja viihdettä nykylaajuudessa tai lähettää NHL-otteluita ja kansainvälisiä urheilutapahtumia – varsinkin kun nämä hoituisivat myös kaupallisilla kanavilla. – On tervettä keskustella, kannattaako meidän käyttää verorahoja sellaiseen. Toinen kohta, jossa Yle ylittää Alkion mukaan rajansa, on – edelleen – verkon tekstisisällöt. Alkio tulkitsee, että Yle pyrkii yhä tekstisisällöissään kiertämään EU:n valtiontukisääntelyä ja uuden Yle-lain henkeä. Ongelma on, että laissa ei tarkenneta, millä tapaa tekstisisällön on liityttävä audiovisuaaliseen sisältöön. Alkio pitää Yle.fi:n sisältöjen tekstipainotteisuutta poikkeuksellisena verrattuna muihin maihin. Hänen mukaansa Yle saa tiivistää audiovisuaalista sisältöä tekstimuotoon, mutta ei toisin päin – toki tähän sääntöön on mainittu poikkeuksia laissa. – Kun käy Yle.fi:ssä, siellä on selvästi tehty teksti edellä sisältöjä niin, että se ei ole missään nimessä EU:n valtiontukisääntelyn puolesta ok. – Mulle tämä on ihmejuttu, että miksi tämä on niin vaikea. Sen lisäksi, että meillä on yksi taho, joka saa lähes koko rahapotin, sen pitää vielä mennä sen pottinsa kanssa tehtävänsä ulkopuolelle. VIELÄ on kysyttävä, miksi Alkio ylipäätään näkee Ylen sisältöjen vaikuttavan kaupalliseen median menestykseen. Journalistienkin keskuudessa on tavanomaista kiistää, että ne vaikuttaisivat millään tapaa. Tutkimustenkin pohjalta asiasta on vaikea saada selkoa. Alkion mukaan asiaa tarkastellaan usein vääristä näkökulmista. Kilpailuoikeudellinen tapa katsoa asiaa on pohtia, ovatko Ylen tekstisisällöt ja kaupallisen median tekstisisällöt samalla markkinalla. Alkion mukaan on selvää, että jos pääsyä maakuntalehden sivulle ei ole, todennäköisesti mennään Ylen sivuille. Silloin ne ovat samalla markkinalla. – Kolumneissa saatetaan argumentoida, että kaupallinen media tuottaa hyvin, joten kilpailu Ylen kanssa ei häiritse. Mutta se on aika väärä tapa katsoa asiaa. Tietty tulostaso ei kerro mitään siitä, mikä on Ylen vaikutus siihen. HAASTATTELUN edetessä käy selväksi, että Mikko Alkio todella arvostaa journalismia – ja aivan erityisesti hänen mieleensä ovat Madridissa ilmestyvä El País ja barcelonalainen La Vanguardia. Alkio arvioi, että niiden journalismi poikkeaa suomalaisesta faktapitoisuudellaan ja sillä, etteivät henkilöt korostu yhtä paljon. Alkiolla on myös journalismista huoli. Hän kertoo erehtyneensä siinä, etteivät sosiaalinen media ja internet olleetkaan demokratian ja sananvapauden voittokulku. Päinvastoin. – Fakta ja fiktio sekoittuvat tavalla, joka uhkaa monissa maissa jo demokratian perusrakenteita, Alkio sanoo. Hän katsoo, että journalismin moniarvoisuuden turvaaminen on osa oikeusvaltioperiaatetta. Ja että nyt valtio käyttää rahansa epätarkoituksenmukaisesti. Alkion kirjan loppuluvun kaaviossa moniarvoinen journalismi tukee kansanvaltaa, kansalaisyhteiskuntaa ja kansansivistystä. – Kansansivistys liittyy siihen, että tilannekuva yhteiskunnassa olisi kaikille sama. Arvovalintoja voi tehdä sitten suuntaan tai toiseen. Medialla on äärimmäisen tärkeä tehtävä tuottaa sitä tilannekuvaa. KOSKA nyt ollaan henkilöjutun tapaisessa eikä espanjalaistyyppisessä faktoille rakentuvassa artikkelissa, on selvitettävä, mistä nämä kaikki Espanja-viittaukset tulevat. Alun perin Katalo nia ja espanjan kieli tulivat Mikko Alkiolle tutuiksi, koska hänen lap sensa pelasivat vuosia tennistä Barcelonassa. Korona-aikana hän osti Kataloniasta 1300-luvun talon ja maata, jolle on pikkuhiljaa rakentanut pienen viinitilan. Tila työllistää muutamia ihmisiä. Alkion isovanhemmilla oli kauppapuutarha, ja siksi hän arvelee ymmärtävänsä kasveja paremmin kuin esimerkiksi koneita. – Viinin viljelyyn ja valmistukseen liittyy paljon erilaista aina sääntelystä viinien myymisen. En ole mihinkään näin vaikeaan koskaan ennen ryhtynyt, Alkio sanoo. – Romantiikka on tästä aika kaukana. Mutta politiikkaan hän ei aio palata. Tosin Alkio tarkentaa: englannin kielen sanat ‘policy’ (käytännöt, politiikka) ja ‘politics’ (politiikka) kääntyvät kumpikin suomeksi politiikaksi. – Tykkään ’policysta’, mutta en ole enää politiikassa. ? ”Se olisi siirto futiksen MM-kisojen ja NHL-otteluiden lähettämisestä laatujournalismille.” 12 suomen lehdistö 2/2023 B
2/2023 suomen lehdistö 13 B KaKSoiSrooli. Mikko Alkio hämmästelee ja pitää epäterveenä Ylen hallintoneuvoston tehtävää, johon kuuluu sekä päättää strategiasta että valvoa Yleä.
poliittinen viestintä SPINNAAJIEN KIIREINEN KEVÄT Eduskuntavaalien alla poliitikkojen äänenpainot kovenevat ja vastakkainasettelut lisääntyvät. Kulisseissa puolueiden viestintähenkilöt yrittävät pitää omiensa asiaa esillä – erilaisin strategioin. teksti Janne Arola kuvat Vesa Laitinen 14 suomen lehdistö 2/2023 B
lehterit täynnä. Eduskunnan kyselytunti kiinnosti yleisöä helmikuisena torstaina.
16 suomen lehdistö 2/2023 B K okoomuksen viestintäasiantuntija Mikko Laaksolla on 15 minuutin rako haastattelun antamiseen. Eduskuntaryhmän kokous on juuri päättynyt, ja pian alkaa kyselytunti. Sitä Laakso seuraa eduskuntatalon viidennessä kerroksessa pienessä työhuoneessaan, jonka hän jakaa tiedotussihteeri Niilo Heinosen kanssa. Laakso on myös itse poliitikko, kaupunginvaltuutettuna Espoossa. Omalla Twitter-tilillään hän ei varsinaisesti pidättele käydessään erityisesti SDP:n poliittisten avauksien kimppuun. Juuri Twitter onkin noussut hänen mielestään entistä tärkeämpään rooliin poliittisessa viestinnässä. – Politiikka on minulle myös elämäntapa. On automaatio ja rutiini, että kun Mäkynen ottaa kantaa nelipäiväiseen työviikkoon, haluan laukoa asiasta myös oman mielipiteeni. Laakso viittaa SDP:n varapuheenjohtajaan Matias Mäkyseen. Laakso kuvaa, että vaalien lähestyessä mediat eivät niin herkästi tartu puolueiden lähettämiin tiedotteisiin ja ”perusviestintään”. Kokoomuksen tilanne on hänen mukaansa kuitenkin sikäli hyvä, että gallupeja johtava puolue kiinnostaa mediaa erityisen paljon. Toimittajat esimerkiksi mielellään spekuloivat vaalitilanteita ja vaalien jälkeisiä asetelmia, joissa kokoomuksella arvioidaan olevan merkittävä rooli. Laakson mukaan kokoomuksella on hyvät suhteet kaikkiin medioihin. Puolue on tarkoituksella panostanut hyvien suhteiden rakentamiseen ja tunnettuuteen politiikan toimittajien keskuudessa. Suomen parlamentissa se on myös helppoa, sillä eduskunnan kuppilassa ja käytävillä toimittajat ja poliitikot kahvittelevat ja ovat muutenkin epämuodollisesti tekemisissä kaiken aikaa. – Pelikenttä on aika sopuisa. Kaikki aika lailla tuntevat toisensa. EDUSKUNNASSA työskentelevät politiikan toimittajat kuvaavat taustakeskusteluissa, että viestintävaikuttaminen on siirtynyt eduskunnan käytäviltä entistä enemmän someen, osin koronastakin johtuen. Enää ministerien ja kansanedustajien avustajat eivät ole eduskunnan käytävillä kuiskuttelemassa toimittajien korviin niin paljon kuin aiemmin, vaikka toki sitäkin edelleen tapahtuu. Toisaalta kärkipoliitikkojen ympärille on ilmestynyt vaalien lähestyessä entistä enemmän portinvartijoita, jotka vastaavat mediasuhteista. Esimerkiksi pääministeri, SDP:n puheenjohtaja Sanna Marin on tunnettu siitä, että hän ei juuri koskaan kommentoi eduskunnassa spontaanisti toimittajille ajankohtaisia asioita, vaan kulkee omia reittejään. Toimittajien epämuodollinen yhteydenpito onnistuu kuitenkin pääosin mutkattomasti kaikkien puolueiden edustajien kanssa. EDUSKUNNAN kuppilan pöydässä istuu SDP:n mediasuhteiden asiantuntija Iisakki Kiemunki. Taustalla suurella tv-ruudulla pyörii seinän takaa lähetettävä kyselytunti. Kiemunki on työskennellyt demarien eduskuntaryhmässä viime syksystä ja sitä ennen toiminut muun muassa viestintäpäällikkönä ja toimittajana Hämeenlinnassa. Hän kuvailee rooliaan tulkiksi median ja eduskuntaryhmän välillä. Hän käy taustakeskusteluja toimittajien kanssa, pyrkii avaamaan päätöksenteon taustoja ja selventämään demarien kantaa. Toisaalta Kiemunki on myös apuna poliitikoille, jotka joutuvat kriittisen mediajulkisuuden kohteeksi tai haluavat muuten apua esimerkiksi haastatteluihin. Kiemungin mukaan on naiivi ajatus, että puolueiden taustavaikuttajat voisivat syöttää suoraan politiikan toimittajille haluamiaan narratiiveja poliittisista kiemuroista. Varsinkin eduskunnassa säännöllisesti työskentelevät journalistit ovat niin ”kokeneita kettuja”, että tällainen ei mene läpi. Kilpailu julkisuudesta varsinkin vaalien alla on ”pirun kovaa”, koska kaikki haluavat lausuntonsa esiin. Se tarkoittaa poliittisen retoriikan koventumista ja vastakkainasettelujen kärjistymistä. – Aika usein saamme palautetta, että miksi ette kerro vain omasta asiastanne, vaan kiusaatte toista puoluetta. Mutta median silmissä se menee usein niin, että jos ei ole vastakkainasettelua, julkisuuteen ei pääse, Kiemunki sanoo. Hän arvioi, että valtakunnan mediaan mahtuu vain yksi iso politiikan uutisaihe kerrallaan. – Esimerkiksi tänään yritimme kritisoida kokoomuksen sotepuheiden onttoutta, mutta julkisuuteen oli turha yrittää tunkea, koska Ukrainalle annettiin kolme jämätankkia. Hän viittaa aiemmin päivällä olleeseen tiedotustilaisuuteen, jossa puolustusministerinä toiminut keskustan Mikko Savola kertoi Suomen lähettävän Ukrainalle kolme Leopard-panssarivaunua. KIEMUNGIN mukaan demareissa mietitään hyvinkin tarkkaan, mihin tiedotusvälineeseen ja kenelle toimittajalle kannattaa tarjota juttuaihetta tai skuuppia. Tähän vaikuttaa se, kuka toimittaja on seurannut kulloistakin aihetta aiemmin ja toisaalta, minkä sävyinen juttu olisi tarkoitus saada aikaan. Asiallisempia juttuja halutaan ja tarjotaan esimerkiksi Ylelle tai Helsingin Sanomiin. Jos taas kyse on riidoista tai rumista tempuista, vinkki lähtee ennemmin iltapäivälehteen. – Kannattaa pohtia, kuka olisi oikea toimittaja, sillä monet toimittajat eivät edes peittele sympatioitaan tai ideologioitaan, Kiemunki väittää. – Agendajournalismi on koko ajan vahvistunut, eikä joillain toimittajilla ole enää pienintäkään häpyä siinä, että vältettäisiin kolumneissa tai kommenteissa näyttämästä omaa ideologiaa tai agendaa, hän jatkaa. Taustavaikuttajana hän voi laukoa julkisuuteen räväkämpiä näkemyksiä kuin puolueen kärkipoliitikot. Kiemungin mukaan esimerkiksi iltapäivälehdessä voi olla avoimesti kokoomuslainen toimittaja, mutta demaritaustaisia toimittajia ei tahdo löytyä mistään. Hän sanoo myös suoraan, että demarien välien Iltalehteen koetaan heikentyneen erityisesti Sanna Marinin aamupalakohun ja jauhojengiuutisoinnin myötä. Toisaalta samaan hengenvetoon hän kuvailee poliitikkojen ja journalistien suhteita Suomessa luonteviksi. Erimielisyydetkin useimmiten sovitaan, ja sen jälkeen kanssakäyminen on taas normaalia. – Mielestäni on hyvä piirre, että suhteet ovat luontevat ja välittömät. Poikkeuksia ovat esimerkiksi Jarno Liskin ja joidenkin tahojen väliset suhteet. PERUSSUOMALAISET tunnetaan paitsi vaikeahkosta suhteestaan valtamediaan myös siitä, että puolue on onnistunut sosiaalisessa mediassa, esimerkiksi TikTokissa, tavoittamaan erityisesti nuoria. Puolueella ei ole virallista viestintäosastoa, mutta puoluelehti Suomen Uutisten ”Median silmissä se menee usein niin, että jos ei ole vastakkainasettelua, julkisuuteen ei pääse.”
2/2023 suomen lehdistö 17 B SoMe KoroStuu. Kokoomuksen eduskuntaryhmän viestintäasiantuntija Mikko Laakson mukaan erityisesti Twitter on nykyään hyvä alusta poliittiselle viestinnälle. Hän valmistautui työhuoneessaan viestimään kyselytunnista.
18 suomen lehdistö 2/2023 B päätoimittaja Matias Turkkila on aktiivisessa ja näkyvässä roolissa puolueen viestinnässä. Turkkila kuvailee puolueen suhdetta valtamediaan pitkän vaalikauden aikana paikoin ”toivottomaksi”, mutta vaalien lähestyessä tilanne paranee, kun media ei voi ohittaa gallupeissa suurimman puolueen paikasta kamppailevaa ryhmittymää. Turkkila kritisoi erityisesti Yleä ja Helsingin Sanomia, joiden toimituksien hän väittää olevan kaukana sellaisesta journalismin perinteestä, jota puolue arvostaa. – Muiden toimijoiden kanssa ilmiötä ei samassa mittakaavassa ole. Maikkarin, iltapäivälehtien ja pienempien medioiden kanssa on rauhallisempaa ja ikään kuin luontevampaa toimia, Turkkila sanoo puhelinhaastattelussa. Yksi osuva esimerkki sattui Turkkilan mukaan maaliskuun alkupuolella, kun perussuomalaisten varapuheenjohtajaa ei otettu keskustelijaksi A-studioon, vaikka kokoomuksen ja SDP:n varapuheenjohtajat siellä olivat. Ylen A-studion tuottaja kommentoi asiaa käsitelleessä Twitter-ketjussa, että “perussuomalaiset ovat olleet tasapuolisesti edustettuina A-studioissa tänä vuonna”. Vaikka puolue onnistuu tavoittamaan kannattajia muuallakin, valtamedian näkyvyydellä on silti erittäin tärkeä rooli poliittisen liikkeen kyvyssä saada viestiään läpi kansalaisille. – Ylen A-ohjelmaputki on käytännössä nykyiselle vallalle tapa puhua, mistä he haluavat puhua. Se on alusta, joka dominoi mediajulkisuutta. Turkkila lisää, että vaikka hänen mielestään perussuomalaisten ja Ylen sekä Hesarin välillä on selkeä ja voimistuva julkinen jännite, puolue myös kunnioittaa median yhteiskunnallista roolia. – Median kuuluu valvoa politiikkaa. Jos tämä ei toteudu, politiikan laatu kärsii. – Hyvin toimiva, ongelmiin tarttuva media on hyvä asia. Sen kuuluu palauttaa itseensä ihastuneet poliitikot maan pinnalle ja kytkeä heidät arkitodellisuuteen. Turkkila arvioi, että perussuomalaiset rakentaa suhteita toimittajiin samaan tapaan kuin minkä tahansa muidenkin puolueiden edustajat. – Sanoisin, että välit ovat luonteeltaan henkilökohtaisia ja muodostuvat pitkän ajan kuluessa, hän sanoo. – Avainsana on kunnioittaminen. Tämä ei ole mitään pikavoittopeliä. ? ”Median kuuluu valvoa politiikkaa. Jos tämä ei toteudu, politiikan laatu kärsii.” KuppilaSSa. SDP:n mediasuhteiden asiantuntija Iisakki Kiemunki on tulkki median ja puolueen eduskuntaryhmän välissä. Hän tapaa toimittajia usein eduskunnan kahvilassa.
2/2023 suomen lehdistö 19 B Markus Lohi Varapuheenjohtaja Mitä lehtitilausten arvonlisäverolle pitäisi tehdä? A) laskea sitä B) pitää se nykyisessä 10 prosentissa ? ? ? ? ? ? C) nostaa sitä Kannatatteko pysyvää mediatukea Suomeen muiden Pohjoismaiden tapaan? A) kyllä ? ? ? ? B) ei ? ? Mitä Ylen rahoitukselle pitäisi tehdä? A) leikata nykyisestä ? ? B) jäädyttää nykytasolle ? C) kasvattaa vuotuisilla indeksikorotuksilla ? ? ? D) lisätä tätä enemmän Mediaan liittyviä asioita käsitellään eri ministeriöissä. Näettekö tarvetta parantaa mediaan liittyvän päätöksenteon koordinointia? A) kyllä ? ? ? ? ? B) ei ? Pitäisikö Suomen valmistella oma kansallinen digivero globaaleille alustajäteille, jos kansainväliset ratkaisut eivät siihen johda? A) kyllä ? ? ? ? B) ei ? ? Keskusta Veli Liikanen Puoluesihteeri Vihreät Li Andersson Puheenjohtaja Vas. Timo Harakka Liikenneja viestintäministeri sdp Sanni GrahnLaasonen Kansanedustaja Kokoomus Arto Luukkanen Puoluesihteeri ps suomen suurimmat puolueet eivät innostu lehtitilausten arvonlisäveron laskemisesta 10 prosentista nollaan. Asia selviää Suomen Lehdistön kyselystä, jossa kuudelta suurimmalta puolueelta tiedusteltiin niiden mediapoliittisia näkemyksiä huhtikuun eduskuntavaalien alla. Esimerkiksi Medialiitto pitää lehtien ja kirjojen nolla-alvia kilpailuneutraalina tapana tukea suomalaista mediaa. Puolueiden mielestä alvin laskemiseen ei kuitenkaan valtion nykyisessä taloustilanteessa ole varaa. Lisäksi osa vastaajista epäilee, ettei veron poistaminen välttämättä kohdentuisi tavoitellulla tavalla. – Alv:n laskeminen ei olemassa olevan tutkimustiedon perusteella varmuudella siirtyisi hintoihin, jolloin lopputuloksena voisi olla ainoastaan verokertymän menetys, perustelee sdP:n vastauksessa liikenneja viestintäministeri Timo Harakka. Enemmän tahtoa poliitikoilta näyttää löytyvän pysyvän mediatukimallin luomiseen. Kuudesta suurimmasta puolueesta neljä (sdP, keskusta, vihreät ja vasemmistoliitto) kannattaa pysyvää mediatukea. Keskustan varapuheenjohtajan Markus Lohen mukaan pysyvä mediatuki voitaisiin toteuttaa korona-aikana toteutetun sekä tänä vuonna tulossa olevan väliaikaisen mediatuen kokemusten pohjalta. Samaa mieltä on sdP, joka on Harakan johdolla valmistellut jo päättyvällä vaalikaudella mallin pysyvän mediatuen pohjaksi. Vihreät esittää puoluesihteerinsä Veli Liikasen vastauksessa, että pysyvien tukien valmistelun tueksi voisi olla syytä perustaa riippumaton toimielin huolehtimaan palomuurista valtion ja itsenäisen median välillä. Pysyvälle mediatuelle kriittisiä ovat perussuomalaiset ja kokoomus. Perussuomalaisten puoluesihteerin Arto Luukkasen mielestä ongelma on siinä, että tuen myötä ”joku toinen päättää puolestasi, mikä on ’hyvää’ ja mikä ’huonoa’ sisältöä”. Kokoomuksen kansanedustaja Sanni Grahn-Laasonen taas vetoaa ennen kaikkea valtion taloudelliseen tilanteeseen, jonka vuoksi puolue ei nyt uskalla luvata lisää rahaa mediatukiin. – Kokoomus on valmis etsimään yhdessä alan kanssa ratkaisuja, miten mediakentän tulevaisuus turvataan kestävästi. Tukiin liittyy myös ongelmia: mediakentän kilpailukykyyn on löydettävä ensisijaisesti muita ratkaisuja kuin päättäjien peukalon alla olevia suoria tukia, hän perustelee. Lisää puolueiden vastauksia kyselyyn julkaistaan Suomen Lehdistön verkkosivuilla. ? Puolueilta tyrmäys lehtitilauksien nolla-alville Suomen Lehdistön kyselyssä neljä puoluetta kuudesta suurimmasta kannattaa Suomeen pysyvää mediatukea. teksti Janne Arola
ratKaisut TARKEMPAA TIETOA ASUKKAISTA Sanoman Pirkanmaan paikallislehdissä tavoitellaan uusia tilaajia tilastoja kartta-aineistojen avulla. Esimerkiksi Valkeakoskella lapsiperheitä ei asunutkaan eniten alueella, jossa toimitus luuli heidän asuvan. teksti Janne Arola kuvat Vesa Laitinen 20 suomen lehdistö 2/2023 B P aikallislehtien toimituksissa on valtavasti tietoa ilmestymispaikkakuntiensa ihmisistä, paikoista ja elämänmenosta. Ei silti asiaa, jota ei voisi tilastojen avulla tarkentaa. Sanoman Pirkanmaan paikallislehdissä on viime vuodesta lähtien systemaattisesti hyödynnetty tilastoja ja karttoja journalismin apuna. Taustalla on tavoite houkutella tilaajiksi lisää sekä alle 45-vuotiaita että paikkakunnille muuttaneita ihmisiä. Tätä varten on olennaista tietää, millaisia nämä ryhmät ovat ja missä he asuvat. Ajatusmalli sai alkunsa Valkeakosken Sanomista, jonka silloinen toimittaja Juha Karilainen osallistui joitain vuosia sitten Tampereen yliopiston kurssille. Nykyään Ylellä työskentelevä Silja Tenhunen nosti kurssin yhteydessä esiin ajatuksen tilastojen ja karttojen hyödyntämisestä potentiaalisten tilaajien haarukoinnissa. Päätoimittaja Mari Tuohiniemikin innostui, ja Valkeakosken Sanomissa ryhdyttiin selvittämään, millaisia väestötietoja voisi olla saatavilla. Esimerkiksi Valkeakosken kaupungilta ja Tilastokeskukselta on saatavissa tietoja postinumeroalueittain, mutta monelle paikallislehdelle tällaisista ei välttämättä ole hyötyä, koska kunnan alueella saattaa olla vain vähän postinumeroalueita. Tilastokeskukselta löytyy kuitenkin pientä maksua vastaan vastaavaa tietoa jopa asuinalueiden tarkkuudella. Tilastoista selvisi esimerkiksi, että eniten lapsiperheitä ei asunutkaan siellä, missä toimitus oli kuvitellut heidän asuvan. Tuohiniemen mukaan vanha viisaus on, että jos tavoitellaan uusia yleisöjä, niiden pitää näkyä myös sisällöissä. – Olen itse syntyperäinen valkeakoskelainen ja jouduin huomaamaan, ettemme usein ole menneet alueelle tekemään juttua, Tuohiniemi sanoo.