UUDET SÄÄNNÖT Suomessakin valmistellaan lainsäädäntöä, joka muuttaa median ja alustayhtiöiden suhteita. Santtu Elsinen epäilee, ettei jäteiltä heru kunnon korvauksia. EI SELF HELPIÄ TUTUSTUIMME SUOMEN KUVALEHDEN JOURNALISTISEEN LINJAAN Nro 2 17/3/2021 PErUSTETTU VUoNNA 1930 ”On helppo perustella yhteiskunnallisella merkityksellä jotain, joka on vain tylsää”
260x370_print_3.pdf 3 21/01/2021 13.30 nro 2/2021 a B C Riikka Virranta Kirjoittaja on Suomen Lehdistön päätoimittaja. riikka.virranta@uutismediat.fi Onko Suomessa uutiserämaata? V iime vuosina Suomessakin on puhuttu aika ajoin uutiserämaasta. Se on sijainnut ainakin journalistien uhkakuvapuheessa. Mutta entä jos katsotaan karttaa? Miltä tilanne näyttää nyt? Uutismedian liitossa on selvitetty asiaa. Tulos on se, ettei Manner-Suomesta löydy kuntaa, jonka tapahtumia mikään lehti ei seuraisi. Kunnista 94 prosentissa ilmestyy oma lehti tai ne kuuluvat jonkin paikallistai kaupunkilehden seuranta-alueeseen. Ulkopuolelle jää 18 kuntaa. Niidenkin asioita seuraa oman ilmoituksensa mukaan jokin aluetai maakuntalehti. Osa näistä paikallismediattomista kunnista sijaitsee suuremman keskuksen kainalossa. Täysin valkeita täpliä tai journalismin totaalisia mustia aukkoja kartalla ei siis ole. Puhtaasti määrällinen karttaharjoitus kertoo, etteivät turbulentit vuodet ole syöneet paikallismedian kattavuutta. Aukkopaikkojakaan eivät selitä lehtikuolemat. K aikki siis hyvin? Soitan Antti Kokkoselle, jonka arvelen tietävän jotain erämaasta. Lapin Kansan päätoimittaja vastaa Inarissa eikä ensin ehdi puhua, koska on hakemassa vettä avannosta. Kokkonen pohtii uutiserämaata sitä kautta, pystytäänkö journalismilla vahtimaan valtaa. Siitä näkökulmasta hänen mukaansa Lapissakin on kuolleita kulmia. Maakuntalehtien aluetoimituksia on karsittu kautta linjan. Esimerkiksi Inarissa oli Lapin Kansan aluetoimittaja, mutta toimitus on jouduttu sulkemaan. Kemissä ei enää ilmesty Pohjolan Sanomia. ”Vähenevällä joukolla on entistä enemmän deskitöitä, kun jakelukanavia on enemmän”, Kokkonen kuvaa. Lapin paikallismediassa paikoin hyvin pienet toimitukset vastaavat jopa viiden kunnan uutisoinnista. Välimatkat ovat pitkiä. ”Resurssit ovat hyvin rajalliset vähänkään perusteellisempaan vallankäyttöön liittyvään tutkimiseen. Lapissa on isoja yhteiskunnallisia kysymyksiä, jotka jäävät vähän sattumanvaraiselle hoidolle.” K okkosen mukaan uutisoinnin resursseja Lapissa ei realistisesti kasvata muu kuin valtion väliintulo: sisältöjen tuotantoon suunnattu tuki. Samanlaista viestiä on kuulunut muualtakin aluemediasta. Uutisoinnin resurssit eivät ole lisääntymässä lähivuosina. Mediatuki on hankala asia. Miten se jaellaan niin, että tuki on tasapuolista eikä vääristä kilpailua? Hankalampaa kuitenkin on, jos uutisointi päästetään näivettymään joistakin kunnista. Ihan tässä samassa todellisuudessa, Tanskassa ja Norjassa, jopa syntyy uutta, ammattimaista paikallismediaa. Se selittynee osaltaan mediatuella. ? 4 avaaja ”On meidänkin vastuullamme, että kuntalaiset ymmärtävät äänestämisen merkityksen”, sanoo Vantaan Sanomien Mia Lindström. 5 Gallup Koronatilanne synkkenee – miten menee mediamyynnissä? 6 puheenaihe Ruotsi on edellä ilmastojournalismin linjauksissa. 7 Kolumni Pasi Kivioja: Verkkomittauksen historia on kadonnut. 9 lehdistötilaisuus Erja Yläjärveä innostaa analytiikka ja tuotekehitys. 14 alustayhtiöt Teknojättien ja uutismedian suhde muuttuu. 20 ratKaisut Perehdyimme Suomen Kuvalehden journalistiseen linjaan. 24 ratKaisut Tanskalainen Zetland markkinoi tekemällä maksavista jäsenistään lähettiläitä. 25 teKijä Rebekka Härkönen pohtii, miten media käsittelee alaikäisten rikoksia: ”Ei voi ennustaa, mitä mediamyllytys tarkoittaa lasten elämälle.” 26 teoria & Käytäntö Automaattisen litteroinnin läpimurto on lähellä. 28 tutKimuKset Printissä otsikko on autoritäärinen. 29 diGi edellä Olemmeko saavuttaneet käännekohdan, jossa someaktiivisuus nähdään brändiriskinä, kysyy Elina Lappalainen. 30 täällä tampere Suosittelisitko lapsellesi toimittajan työtä, pohtii Reetta Räty. 31 nimitys Aino Heikkoselle päätöksenteosta tuli rutiinia Etelä-Saimaan päivätuottajan työssä. SUOMEN LEHDISTÖ Päätoimittaja Riikka Virranta. tuottaja Janne Arola. ulkoasu ja taitto Origine ky / Janne Hulkkonen, Arto Kinnunen. toimitus Eteläranta 10, 00130 Helsinki. Puhelin (09) 228 77 300. sähköPosti suomen.lehdisto@uutismediat.fi. suomen lehdistö verkossa www.suomenlehdisto.fi. julkaisija Uutismedian liitto. ilmestyminen 91. vuosikerta. 8 numeroa vuodessa. tilaukset ja osoitteenmuutokset sl@uutismediat.fi. tilaushinnat 2021 kestotilaus 107 euroa / vuosi (sis. alv 10%), määräaikainen tilaus 114 euroa / vuosi (sis. alv 10%), määräaikainen opiskelijatilaus 42 euroa / vuosi (sis. alv 10%). Tilaushintaan sisältyy digilehti. Maksettua tilausmaksua ei palauteta, kun tilaus irtisanotaan. Määräaikainen tilaus ei jatku tilausjakson päätyttyä ilman erillistä ilmoitusta. issn: 0039-5587. mediamyynti Alpo Ohtamaa, alpo.ohtamaa@myynninao.fi, puh. 044 311 0201. PainoPaikka PunaMusta, Joensuu. Suomen Lehdistön tekemiseen on käytetty Kopioston keräämiä kopiointikorvauksia. ve sa la it in en suomen lehdistö 3 20 Pä iv i tu ov in en 4
ArjessA kiinni. Mia Lindström sanoo, että Vantaan Sanomat pyrkii kirjoittamaan politiikastakin kiinnostavasti, selkeästi ja informatiivisesti. Juttuja kirjoitettaessa tärkeä kysymys on, miten tämä vaikuttaa tavallisen vantaalaisen arkeen. 4 Suomen lehdiStö 2/2021 A A
Miten kuntavaalien siirto huhtikuulta kesäkuulle vaikuttaa Vantaan Sanomiin, päätoimittaja Mia Lindström? Esimerkiksi niin, että siirrämme maalis– huhtikuulle suunniteltujen vaalipaneelien järjestämisen toukokuun puolelle. Lisäksi muutama vaaleihin liittyvä lehtijuttu ja toimituksellinen kokonaisuus siirtyy myöhemmin keväällä julkaistavaksi. Myös vaalikoneen avaamme viikkoa suunniteltua myöhemmin. Myynnin puolella olemme esimerkiksi siirtäneet jo varattuja vaali-ilmoituksia myöhempään ajankohtaan. Miten vaalit ylipäätään näkyvät lehdessänne? Seuraamme kuntapolitiikkaa tietysti vaalien välilläkin, mutta nyt vaalien alla olemme tehneet juttuja esimerkiksi siitä, mistä isoista asioista seuraava valtuusto päättää. Helmikuun alussa avasimme verkossa Vaaliareenan, jossa on ehdokkaiden mielipidekirjoituksia. Osasto on myös jokaisessa printtilehdessä. Se on tosi suosittu palsta, nytkin kirjoituksia on jonossa. Se on ehdokkaille tapa päästä ääneen mutta myös luettua sisältöä. Vaalikoneessa uutena asiana on se, että ehdokasta voi etsiä postinumeron perusteella. Toivottavasti lukijat ottavat sen käyttöön. Moni haluaisi äänestää omalla asuinalueellaan asuvaa ehdokasta, mutta ei välttämättä tiedä ehdokkaiden asuinpaikkoja. Neljän vuoden takaisissa kuntavaaleissa Vantaan Sanomat pyrki nostamaan kaupunkilaisten äänestysaktiivisuutta. Onko se kaupunkilehden tehtävä? Koen, että on meidänkin vastuullamme, että kuntalaiset ymmärtävät äänestämisen merkityksen. Vantaallakin on esimerkiksi paljon vieraskielisiä, mutta se ei näy valtuuston paikkamäärissä. Olisi hyvä, että meillä olisi valtuutettuina monipuolinen kattaus monilta eri alueilta. Me voimme omalta osaltamme tuoda kuntapolitiikkaa esiin kiinnostavalla tavalla. Tänä vuonna mitään numeerista tavoitetta ei ole, mutta toivotaan, että äänestysaktiivisuus säilyisi ennallaan tai kasvaisi. Tosi haastavaa se on, koska kampanjointi on hyvin erilaista kuin neljä vuotta sitten. Toisaalta meidän roolimme tiedonvälittäjänä korostuu, koska ehdokkaat kampanjoivat lähinnä somessa eivätkä kaduilla. ” Moni haluaisi äänestää omalla asuinalueellaan asuvaa ehdokasta, mutta ei välttämättä tiedä ehdokkaiden asuinpaikkoja.” Monilla Vantaan äänestysalueilla äänestysprosentti on heikko. Huomioitteko tämän jotenkin journalismissanne? Ihan niin tarkkaan emme ole miettineet, että kohdentaisimme tietyille alueille. Mutta se tiedetään, että nuoret äänestävät laiskemmin, joten yritämme miettiä aiheita myös heidän näkökulmastaan. Esimerkiksi Vantaalle muuttaneet opiskelijat eivät tunne ehdokkaita, joten kynnys äänestää voi olla korkea. Meillä oli ammattikorkeakoulun opiskelijoita mukana pohtimassa arkeensa vaikuttavia kysymyksiä vaalikoneeseemme. Samoin osallistimme muitakin lukijoita lähettämään kysymyksiä ja väittämiä vaalikonetta varten. ? AVAAJA Postinumero vaalikoneeseen Vantaan Sanomat haluaa edistää äänestysaktiivisuuden kasvua kaupungissa. Vaalien siirtyminen ei mullista suunnitelmia. TEKSTI Janne Arola KUVA Päivi Tuovinen GAllup Mitä pandemiavuosi on tehnyt mediamyynnille? Kirsi Pinola Kalajokilaakson myyntipäällikkö Seija Voutilainen Karjalaisen mediamyynnin myyntipäällikkö Pandemia on tuonut mainostajien varovaisuutta mediamyyntiinkin, kun ei tarkkaan tiedetä, mitä tapahtuu. Hallituksen tiedotustilaisuudet rytmittävät meidänkin työtämme. Sulkutila ei varsinaisesti muuttanut mitään, mutta silti muutamat liikkeet ovat vetäneet mainontaansa pois. Varsinkin tavaratalot katsovat nyt hyvin tarkkaan päiviä ja tekevät päätöksiä lyhyellä syklillä.” Robert Kullström Viestimedian myyntijohtaja Maaseudun Tulevaisuus on sen verran niche, että muutamaa toimialaa lukuunottamatta kauppa on käynyt entiseen malliin, jopa paremmin. Vuosi sitten helmikuussa ennen kuin koronapandemiasta varsinaisesti oli aavistusta, meillä oli koko yrityksessä Teams-koulutus. Itse ajattelin, että tullaankohan sitä tarvitsemaan oikeasti. Nyt sosiaalisten kontaktien tarve on niin patoutunut, että tilanteen palautuessa normaaliksi mediamyyjiäkin otetaan varmaan jopa ihan ilomielin vastaan.” —Janne Arola Olemme selvinneet, kun olemme käyneet tiivistä vuoropuhelua paikallisten yrittäjien kanssa ja kulkeneet heidän rinnallaan. Jos valtakunnalliseen myyntiin vertaa, meidän prosenttimme ovat pikkuisen paremmat. Nyt tilanne on rauhallinen ja yrittäjätkin seurailevalla kannalla. Meillä on myös koronasta riippumatonta tekemistä, kun Ylivieskan uusi kirkko vihitään käyttöön vuoden 2016 tuhopolton jälkeen. Kunhan vain rokotteita saataisiin. Se on tunnelin päässä oleva valo, mitä viime keväänä ei vielä nähty.” 2/2021 SUomEn lEhdISTö 5 A
9 000 8 000 7 000 6 000 5 000 4 000 3 000 2 000 1 000 Ta m m i H el m i m aa li s H uH Ti To uk o ke sä H ei n ä el o sy ys lo ka m ar ra s Jo ul u Ta m m i H el m i m aa li s H uH Ti To uk o ke sä H ei n ä el o sy ys lo ka m ar ra s Jo ul u Ta m m i H el m i m aa li s H uH Ti To uk o ke sä H ei n ä el o sy ys lo ka m ar ra s Jo ul u Ta m m i H el m i m aa li s H uH Ti To uk o ke sä H ei n ä el o sy ys lo ka m ar ra s Lokakuu 2018: Hallitustenvälinen ilmastopaneeli iPCC julkaisee raportin, jonka mukaan lämpenemisen pysäyttäminen 1,5 asteeseen vaatii valtavia muutoksia. Maaliskuu 2019: Ilmastonmuutos esillä huhtikuun eduskuntavaaleja edeltäneessä keskustelussa. Syyskuu 2019: Greta Thunberg yk:n ilmastokokouksessa. Tammikuu 2020: Australian maastopalot uutisissa. Maaliskuu 2020: Korona uutiset valtaavat media tilaa. 2017 2018 2019 2020 Korona vei huomiota ilmastouutisoinnilta Ilmastojuttujen määrä 2017–2020. Tiedot perustuvat mediaseurantayritys Retrieverin dataan kotimaisesta toimituksellisesta aineistosta. Retriever teki sanahaun lukuisilla ilmastoalkuisilla sanoilla sekä termeillä, kuten hiilineutraali ja kasvihuoneilmiö. läHde: Retriever SUOMISEN mielestä monissa suomalaisissa tiedotusvälineissä on todella hyviä yksittäisiä juttuja, mutta ilmastokriisi ei läpäise journalismia. – Ennen vaaleja 2019 tehtiin ihan törkeän hyvää ilmastojournalismia, mutta se jää pistemäiseksi. Ilmasto unohtuu todella monesta jutusta. Suominen kritisoi, että esimerkiksi talousjournalismissa yritysten annetaan usein kertoa ilmaston olevan tärkeä, mutta niiltä ei kysytä, miten ne ovat muuttaneet toimintaansa ilmastokriisin vuoksi. Jos yritys kertoo kompensoivansa päästöt, sitä ei tutkita tarkemmin. Tanskassa Politiken-lehti on tehnyt tutkivaa journalismia siitä, miksi yritysten ilmastopäästöjen kompensointi ei toimi tai mitä epäkohtia siinä on. Puheenaihe Ei fossiilimainostajille ja liveseurantaa kriisistä? Suomalainen media ei priorisoi ilmastoa riittävästi, sanoo toimittaja Riikka Suominen. Sulkava-lehti tekee parhaillaan ilmastojournalismin strategiaa. TeksTi Anna-Sofia Nieminen RUOTSIN suurin iltapäivälehti Aftonbladet aloitti helmikuussa päivittäisen ilmastoaiheisen live-raportoinnin ja kertoi muutenkin laajentavansa ilmastojournalismiaan. Suurin päivälehti Dagens Nyheter taas linjasi, ettei se esimerkiksi julkaise lehden premium-paikoilla mainoksia tahoilta, joiden tuotto tulee pääosin fossiiliteollisuudesta. Samantapaisen linjauksen on tehnyt Briteissä The Guardian. Aiemmin Dagens Nyheter on kertonut, että kolmeen neljäsosaan lehdessä esitellyistä matkakohteista tulee päästä lentämättä. Nyt jopa brittitabloidit ovat heränneet lukijoidensa ilmastohuoleen. Toimittaja ja ilmastoaktivisti Riikka Suominen sanoo, että Suomessa havahtuminen median keskeiseen rooliin ilmastokriisissä on jäljessä. – Ja jos on havahduttu, jostain syystä ei ole kuitenkaan priorisoitu enempää. 6 suomen lehdisTö 2/2021 A
Kolumni Pasi Kivioja Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja yhteiskuntatieteiden tohtori. Verkkoyleisöjen historia hukassa Y ritin tarkistaa kotimaisten mediasivustojen vanhoja viikkokävijämääriä. Lopputulos oli sokki: koko mittaushistoria 1990-luvun puolivälistä aivan viime vuosiin asti on kadonnut julkisista lähteistä. Ennen viikkokävijöitä mittasi TNS Gallup Oy eli nykyinen Kantar TNS Oy. Kantar myi vuonna 2015 mittausliiketoiminnan Media Metrics Finland Oy:lle, joka hankki kävijämittausta muutaman vuoden ajan amerikkalaiselta Comscorelta. Nykyisin mittauksesta vastaa Media Metricsin alaisuudessa toimiva FIAM yhteistyössä tanskalaisen Audience Projectin kanssa. Vanha data on poistettu TNS:n sivuilta toukokuun 2020 aikana. Internetin Wayback Machinella löytää vain rippeitä. Kantarin toimitusjohtaja Satu Yrjänen kertoi, että koska he eivät omista enää kyseistä dataa, lukuja ei voi luovuttaa. Hänen mukaansa vanha data saattaisi löytyä Comscorelta. Comscorellakaan vanhoja tietoja ei ole tallessa. ”Toimialalla ei ilmeisesti ollut tarvetta säilöä historiatietoa”, totesi Comscorella työskentelevä Janne Kuvaja. FIAMin sivuilla on kävijätietoja lokakuusta 2020 lähtien. Koronavuosi olisi kiinnostavaa tarkasteltavaa tutkimusmielessä, mutta suuret mediasivustot puuttuvat yhä mittauksesta. FIAMin alkuvuosi 2020 hurahti uuden alihankkijan sisäänajossa ja tietosuojaongelmia ratkoessa. Niinpä myös 2020 on kävijädatan menetetty vuosi. FIAMin toiveissa on, että aprillipäivänä 2021 olisi julkisesti jaossa myös suuria mediasivustoja koskevia kävijätietoja. Ne ovat itse saaneet mittaustietoa tiskin alta mutta suuri yleisö ei. ”Olet ensimmäinen, joka nostaa vanhojen lukujen puuttumisen tapetille”, totesi Media Metricsin toimitusjohtaja Liisa Lundström. Mediatutkimuksen kannalta tilanne on katastrofi. Mediataloja itseään varmaankin kiinnostavat nykykävijät enemmän kuin vanhat. Silti on pakko kysyä, millainen tulevaisuus on toimialalla, joka hukkaa oman historiansa? ? Pasi Koivumaa Karjalaisen päätoimittajatoimitusjohtaja Siltä osin varmaan rajoittaisimme mainontaa, jos kokisimme sen harhaanjohtavana ja olevan vastoin alan eettisiä ohjeita, esimerkiksi jos mainoksessa kyseenalaistettaisiin ilmastonmuutos. En näe, että meille olisi oikea tapa lähteä rajoittamaan esimerkiksi bensa-autojen mainontaa, koska sitten tulee ihan oikeutetusti kysymys, miksi emme tee vastaavanlaisia linjauksia vaikkapa sukupuolten tasa-arvoon liittyvissä asioissa. En muista alalta keskustelua mainonnan rajoittamisesta ilmastosyistä. Gallup Voisiko lehtesi rajoittaa mainosten julkaisemista ilmastosyistä? Johanna Lahti Ilta-Sanomien vastaava päätoimittaja Meidän kriteerejämme mainosten julkaisussa ovat laki, hyvä tapa ja mainonnan eettiset periaatteet. Dagens Nyheterin avaus mainonnan rajoittamisesta ilmastosyistä on hyvä esimerkki siitä, että periaatteet eivät ole irrallaan ajasta ja ympäröivästä yhteiskunnasta. En ole Suomessa törmännyt tämäntyyppiseen keskusteluun, mutta en hämmästyisi, jos sellaista nousisi. Toisaalta sananvapaus on myös mainonnan julkaisussa painava periaate. Ruotsissa talouslehti Dagens Industri seuraa pörssiyritysten päästöjä. – Tietenkin voi olla vähän epäreilua laittaa vierekkäin it-alan yritys ja teräsyritys, koska niillä on ihan erilainen tuotantorakenne, mutta se näyttää, että joidenkin firmojen on vaikea irrottautua fossiilisista päästöistä. Usealla tiedotusvälineellä maailmalla on päivittyvät grafiikat hiilidioksidipitoisuuden seurantaan, samantapaisesti kuin Suomessa seurataan koronan leviämistä. Se tekee näkyväksi, miten ongelma pahenee. – Korona näyttää, miten media suhtautuu asiaan, jota se oikeasti pitää kriisinä, Suominen sanoo. HELSINGIN SANOMIEN päätoimittaja Antero Mukka sanoo, että lehden linja ilmastokriisiin näkyy pääkirjoituksissa. – Olemme näkyvästi ja toistuvasti todenneet pääkirjoituksissa, että ilmastonmuutos on vakava ja hyvinkin ajankohtainen ongelma, jonka torjumiseksi pitää tehdä kaikki voitava. Tässä hengessä ilmasto on tullut keskeiseksi teemaksi kaikilla sisältöalueilla, Mukka sanoo. Hänestä ilmastokriisiä ei voi verrata koronakriisin, koska se on hitaampi ja pitkäkestoisempi. Hänen mukaansa Helsingin Sanomien on tarkoitus vahvistaa ilmastojournalismia, kunhan korona hellittää. Lehdellä oli vuoden 2019 ajan ilmastokirjeenvaihtaja. Mukka huomauttaa, että jo nyt aihetta seuraavat nimetyt toimittajat esimerkiksi tiedeja kotimaan toimituksessa. Myös Turun Sanomien päätoimittaja Kari Vainio sanoo, että ilmastokriisiä ei voi eristää erilliseen toimitukseen, vaan sen pitää olla kaikessa mukana. ” Ennen vaaleja 2019 tehtiin ihan törkeän hyvää ilmastojournalismia, mutta se jää pistemäiseksi.” ku vi as uo m es ta .f i / sa m ul i he ll m an Hänestä toimitukseen ei kuitenkaan tarvita ilmastokriisin takia erityisiä linjauksia, toimintatapoja tai koulutusta. – Minun mielestäni asiat eivät hoidu siten, että linjataan kauheasti, ja sitten kuvitellaan, että asiat ovat hoidossa, Vainio sanoo. Hän kuitenkin pohtii, onko toimittajilla osaamista esimerkiksi nostaa esiin päästövaikutuksia samalla tavalla kuin kustannuksia. MYÖS paikallisella tasolla olisi Riikka Suomisen mielestä paljon raportoitavaa ilmastokriisistä. – Ihmisiä ymmärrettävästi kiinnostaa enemmän, mitä ilmastokriisi tarkoittaa omassa kunnassa kuin Antarktiksella, Suominen sanoo. Kerran viikossa ilmestyvän Sulkava-lehden kaksihenkinen toimitus on hiljattain havahtunut asiaan ja tekee nyt ilmastojournalismin strategiaa. Toistaiseksi lehdessä on ollut vain yksittäisiä ilmastojuttuja. Päätoimittaja Tea Ikonen kertoo, että strategiassa on tarkoitus kuvata tekemisen periaatteita. Hänestä esimerkiksi ratkaisukeskeisyys on tärkeää. Hän pohtii alustavasti, että ilmastokriisiä voisi käsitellä joka lehdessä pienesti ja kerran kuussa isommin. – Voisimme pyytää ilmastoalan asiantuntijoita kolumnisteiksi lehteen, Ikonen sanoo. ? 2/2021 suomen lehdistö 7 A
TILINPÄÄTÖKSET Mediayhtiöillä ”torjuntavoittojen” koronavuosi PÖRSSIN suomalaisten mediayhtiöiden talous ei notkahtanut viime vuonna niin pahasti kuin vielä keväällä pandemian iskettyä pelättiin. Tilinpäätösten perusteella lähes kaikkien yhtiöiden liikevaihdot ja tulokset laskivat kuitenkin jonkin verran. Suurin yksittäinen syy pudotukseen oli mediamyynnin romahdus. Ilkka-Yhtymä onnistui kasvattamaan sekä liikevaihtoaan että oman toimintansa tulosta. Se osti viime vuonna markkinointiteknologiayhtiö Liana Technologiesin, mikä kasvatti yhtiön liikevaihtoa yli 10 miljoonalla eurolla. Yhtiö yhdisti perinteiset maakuntalehdet Ilkan ja Pohjalaisen Ilkka-Pohjalaiseksi viime tammikuussa. Toimitusjohtaja Olli Pirhosen mukaan oli hyvä, että uusi lehti ehdittiin lanseerata ennen pandemian alkamista. Kun rakenteet oli ehditty uudistaa, lehti pystyi keskittymään uutisointiin koronan iskiessä. – Oli hieno suoritus, miten rakenneuudistus vietiin läpi ja henkilökunta oli mukana, Pirhonen sanoo. Sekä Keskisuomalaisen konsernijohtaja Vesa-Pekka Kangaskorpi että Alma Median toimitusjohtaja Kai Telanne puhuvat torjuntavoitosta. – Alkuvuonna mietittiin, että tuleeko tästä mitään. Selviämmekö jopa 50 prosentin mediamyynnin laskusta tietyissä segmenteissä, Kangaskorpi pohtii. Pörssin mediayhtiöistä PunaMusta Median tulos painui miinukselle, mutta tulosta heikensivät erityisesti painotoiminnan vaikeudet. Yhtiön medialiiketoiminta sen sijaan pärjäsi olosuhteisiin nähden hyvin. —Janne Arola TILAAJATUOTOT Iltalehdelle maksullinen Plus-palvelu ILTALEHTI on perustanut digitaalisen kuukausimaksullisen Plus-palvelun. Tilaajille luvataan seitsemän euron maksua vastaan 3–4 uutta juttua päivässä. Vastaavan päätoimittajan Perttu Kauppisen mukaan tilaustuotteella tavoitellaan erityisesti lukijoita, jotka ovat kiinnostuneita tarinoista, human interest -jutuista, ihmisistä ja ilmiöistä sekä palvelujournalismista. Esimerkiksi uutisia julkaistaan jatkossakin Iltalehden maksuttomissa kanavissa. – Printtilehti on edelleen meille ja lukijoille tärkeä, mutta sen elinkaari ei kestä loputtoman pitkään, Kauppinen perustelee maksullisen digituotteen lanseerausta. Muissa Pohjoismaissa iltapäivälehdillä on jo pitkään ollut vastaavia maksullisia digituotteita. Kauppisen mukaan Iltalehtikin on käynyt tarkkaan läpi naapurimaissa käytössä olevia malleja ja kokemuksia. Lehti on viime vuosina julkaissut myös omia koejuttuja, joiden avulla on selvitetty, kuinka valmiita lukijat olisivat maksamaan Iltalehden digitaalisista sisällöistä. Lisäksi on tehty kyselytutkimuksia ja testattu pienellä yleisöllä, kuinka val miita lukijat ovat rekisteröitymään saadakseen lukea juttuja. Iltalehti Plussaa tekee erillinen, noin seitsenhenkinen tiimi, mutta juttuja tuotetaan myös muualla toimituksessa. Maksullisia digijuttuja hyödynnetään myös printtilehdessä. Ensimmäiselle vuodelle Iltalehdellä ei ole tilaajatavoitteita. – Katsotaan, miten se lähtee vetämään ja tehdään tarvittavia toimenpiteitä. Seuraavalle vuodelle asetetaan isommat tavoitteet. —Janne Arola JOURNALISMI ”Kallista on” – Lehdet ostavat nyt juttuja ulkomailta USEAMPI suomalaismedia alkoi alkuvuodesta ostaa sisältöjä kansainvälisiltä mediabrändeiltä. Ilkka-Pohjalainen ja Turun Sanomat ostavat juttuja Financial Timesiltä. Ilkka-Pohjalaisen päätoimittajan Markku Mantilan mukaan ajatuksena on hankkia FT:ltä lehtien viikonloppunumeroihin pidempää ja haastavampaa lukemista erityisesti koulutetulle lukijakunnalle. Uutisten sijaan valitaan henkilöhaastatteluja, taustajuttuja tai analyyseja. – Voivat ne olla myös kirja-arvioita tai ruokajuttujakin. Sellaisia, mitä muut eivät tee, Mantila sanoo. – Kyllä tämä kallista on, mutta katsomme, että se voidaan kestää. Väli-Suomen Median Uutissuomalainen taas käynnisti yhteistyön New York Timesin (NYT) ja saksalaisen Frankfurter Allgemeine Zeitungin (FAZ) kanssa. Julkaistavat jutut valitaan laajasta valikoimasta ja ne julkaistaan 1–2 viikkoa sen jälkeen, kun ne on julkaistu alkuperäisessä lehdessä. – Mutta jos New York Timesissa on vaikka Joe Bidenin erikoishaastattelu, niin prosessia on hetkellisesti mahdollista nopeuttaa hyvinkin paljon, sanoo Uutissuomalaisen uutispäällikkö ja Väli-Suomen Median toimitusjohtaja Matti Pietiläinen. —Janne Arola AJANKOhTAISTA C.V. ÅKERLUNDIN MEDIASÄÄTIÖN APURAHAHAKU ON KÄYNNISSÄ – HAE NYT! Säätiö julistaa haettaviksi apurahat • media-alalla työskentelevien ammatillisiin jatko-opintoihin • media-alalle suuntautuviin yliopisto-, korkeakoulutai ammattitutkintoihin • media-alaa koskevaan tutkimusja kehitystyöhön Henkilökohtaisten apurahojen lisäksi apurahoja voidaan myöntää ryhmille ja työyhteisöille. Lisätietoja säätiön verkkosivuilla. Täytä hakemus 28.2.-31.3.2021 välisenä aikana säätiön verkkosivuilla www.akerlundinsaatio.fi C. V. Åkerlundin mediasäätiö sr hallitus Li ik ev ai ht o (m ilj . €) M uu to s % Li ik ev oi tt o (m ilj .€ ) M uu to s % Li ik ev oi tt o % Sanoma Oyj 1061,7 16 156,5 14 14,7 Sanoma Media Finland Oy 562,6 ?2 66,6 ?4 11,8 Alma Media Oyj 230,2 ?8 45,4 ?8,2 19,7 Keskisuomalainen Oyj 206,8 ?10,5 9,1 ?42,7 4,4 PunaMusta Media Oyj 102,8 ?4,2 ?2,5 ?457,1 ?2,4 Ilkka-Yhtymä Oyj 45,8 25,7 1,8 50 3,9 Pörssin mediayhtiöiden tilinpäätökset 2020 koonnut: janne arola 8 Suomen lehdiStö 2/2021 A
2/2021 Suomen lehdiStö 9 B B 2/2021 Suomen lehdiStö 9 LehdistötiLaisuus DOWN SHIFTAATKO, ERJA YLÄJÄRVI? Iltalehdestä Hufvudstadsbladetiin siirtyvä Yläjärvi on uuden ajan päätoimittaja, jota kiinnostaa johtaminen, ihmiset ja organisaation kehittäminen. Ei hän toki ole aina niissä onnistunut. tekSti Riikka Virranta kuvat Vesa Laitinen B tavoitteita kohti. Erja Yläjärven sanotaan olevan päämäärätietoinen. Hän tunnistaa tämän. ”Jos ajattelen Iltalehden ja Hesarin aikaa, olen kauhean vaatelias – siis muille mutta itsellenikin.”
E rja Yläjärvi soittaa. Hän on väärässä paikassa. Odotamme kuvaajan kanssa Helsingin Vuorikadulla. Molemmilta puolin katua katolta tippuu jäätä. Täällä sijaitsi Yläjärven ensimmäinen työpaikka Helsingissä: maakuntalehtien yhteisen Väli-Suomen Median politiikan toimitus. Yläjärvi tulee ja alkaa selittää jo kaukaa. Hän ei tarkkaan muista, missä toimitus AikA 24.2.2021 PAikkA Väli-Suomen Median entinen toimitus Helsingin Vuorikadulla, Voimatalo, Sanomatalo, Alma-talo, Hufvudstadsbladetin talo, kahvila PAikAllA Erja Yläjärvi, joka on tuleva kSF Median lehtien vastaava päätoimittaja ja kustantaja, Iltalehden entinen vastaava päätoimittaja, Helsingin Sanomien entinen toimituspäällikkö sekä Kouvolan Sanomien, Kymen Sanomien ja Etelä-Saimaan ex-päätoimittaja Aihe Johtaminen, ura, makkaranmyynti, sisältöstrategia TArjollA Loskan seassa kävelyä, koronaaikaan harvinaista ihmiskontaktia ”Kun itsellekin osuu monenlaisia vuosia eikä aina ole parhaimmillaan, ihmisiä alkaa ymmärtää laajemmin.” oli. Otamme kuitenkin kuvia yhden oven edessä. Yläjärveä naurattaa. Yläjärvi oli Helsinkiin tullessaan 26-vuotias, eikä hänellä ollut mitään kokemusta politiikan toimittamisesta. Pinnalla oli Anneli Jäätteenmäen Irak-gate. – Naisia oli politiikan toimittajina tosi vähän. Se oli miehinen ja sisäänpäin lämpiävä porukka. Läppä ja puheenparsi oli sellaista, että siihen oli työlästä päästä sisään, Yläjärvi muistelee. Tarkoitus on tehdä lenkki Yläjärven entisillä työpaikoilla, jotka sijaitsevat noin kilometrin säteellä Helsingin päärautatieasemasta. Aiemmin olen jo jutellut monen Yläjärven paremmin tuntevan kanssa. Yläjärvi kiinnostaa, koska hän on 44-vuotiaana johtanut satoja suomalaisia media-ammattilaisia sekä heidän journalisminsa linjoja. HAASTATTELUHETKELLÄ Yläjärvi on ollut 20 päivää vapaalla. Työ Iltalehdessä päättyi helmikuussa. Tehtävä Hufvudstadsbladetin ja muiden KSF Median lehtien johdossa alkaa viimeistään elokuussa. – En varmaan sitä kuutta kuukautta… Huomaan jo nyt, että en osaa olla tekemättä mitään. Mieskin sanoi, että älä ole pitkään lomalla, hankit koiria ja alkaa tapahtua kummallisia asioita. Koronavuosi on toki ollut ”kohtalaisen hevi”. Mediatalous muun muassa romahti joksikin aikaa. Mielenmaiseman, omankin, johtaminen etänä on ollut haastavaa. Sisällöt ovat kärsineet, kun ihmisiä tavataan vähemmän. Vallanpitäjiä ei saa kiinni. – Etätiedotustilaisuuksissa meille puhutaan kuin alamaisille. Jokainen saa esittää yhden kysymyksen. Ei se ole mitään toimittamista pitkällä aikajänteellä. Osa poliitikoista ei vastaa puheluihin ja menee A-studioon, kun huvittaa. YLÄJÄRVI valittiin vain 2,5 vuotta sitten ensimmäisenä naisena iltapäivälehden vastaavaksi päätoimittajaksi. Moni on miettinyt, miksi hän jättää vaikutusvaltaisen paikkansa niin pian. Downshiftaatko? – Varmasti Hufvudstadsbladet on rauhallisempi verrattuna iltapäivälehteen. Mutta en lähde jäähdyttelemään. Yläjärvi headhuntattiin. Hän sanoo, että työ Iltalehdessä jäi kesken eikä hän kaivannut uutta. Yläjärven mies on ruotsinkielinen ja lapset kaksikielisiä. Hän seuraa ruotsinkielistä mediaa läheltä. Toimeksianto selvästi kiinnostaa: HBL tarvitsee nykyistä enemmän tilaajia. – Näen Hufvudstadsbladetissa potentiaalia, jota ei ole vielä käytetty ollenkaan. – Kun on aika paljon viime vuodet katsonut erilaisia analytiikkoja, tässä vaiheessa on kohtuullisen vaivatonta nähdä, mikä toimii, ja myös ennustaa sitä. 10 Suomen lehdiSTö 2/2021 B jossain tässä toimi välisuomen media. Politiikan toimittajana Yläjärveä kiinnostivat EU ja asiat enemmän kuin juorut. ”Puheella ei saisi voida peittää, miten asiat ovat. Toimittajien pitää osata laskea, pitävätkö luvut paikkansa.”
YLÄJÄRVI innostuu analytiikasta ja tuotekehityksestä. Hän sanoo pitävänsä myös toimittajien minäkuvan ravistelemisesta ja sen haastamisesta, mitä pidetään laatuna ja arvokkaana. Hän ihmettelee, että analytiikkaa aina vaan kyseenalaistetaan mediakeskusteluissa. Otsikoiden testaamista Yläjärvi vertaa siihen, että kaupatkin uudistuvat ja vaihtavat hyllyjen järjestystä. Voiko siis journalismia myydä kuin mitä tahansa tuotetta, kuin makkaraa – tästähän mediayhtiöitä on kritisoitu? – No, makkara on ehkä hyvä vertaus, koska makkarastakin on tullut identiteetin jatke. Tai ennen uutinen oli kuin kevytmaito. Kaikki joivat sitä ja yksi malli kelpasi, mutta eihän kenellekään enää kelpaa kevytmaito. Maitoa on tuolla hyllymetreittäin, ja osa ei juo sitä ideologisista syistä. – Journalismissa on hirveästi samoja lainalaisuuksia kuin missä tahansa tuotteessa. Vertauksessa pointti kai on se, että makkaralla ei ole yhteiskunnallista tehtävää? Yläjärvi nauraa antaumuksella. Hänen mieleensä nousee HBL:n omistajien oletetut reaktiot makkarapuheeseen. – En halua viedä argumentaatiota loppuun asti. Mutta on hirveän helppo perustella yhteiskunnallisella merkityksellä jotain, joka on vain tylsää. Luulen, että yleisökin on allergista sille, että journalistit sanovat olevansa demokratian kulmakivi – ja mähän uskon siihen! – Lehdellä pitää olla myös kulttuurinen ja yhteiskunnallinen funktio. Sitä ei voi olla, jos ei ole lukijoita ja maksajia. MIKSI juuri Erja Yläjärvi etenee johtotehtävästä toiseen? Pekka Lakka palkkasi kolmikymppisen Yläjärven Kouvolan Sanomien päätoimittajaksi. Lakkaan teki vaikutuksen dynaamisuus ja energia. Kehittäjäprofiili. – Hänellä on hitosti kapasiteettia. Erja ei mieti pilkun paikkaa vaan isompia välimerkkejä sisällön kehittämisessä. Se yhdistyy kykyyn arvioida yksittäistä juttua. Laaja-alaisuudesta tulee se kapasiteetti. – Erja on todella tavoitehakuinen ja kunnianhimoinen tekijä. Solidi ja vahva journalisti. Hän osaa perustella journalistiset näkemyksensä, ne eivät ole mitään yksittäisiä pistoja. Ja hän ymmärtää kohderyhmäajattelua, entinen esimies Helsingin Sanomista, Ylen uutisja ajankohtaistoiminnan päätoimittaja Riikka Räisänen kuvaa. Yläjärvi etenee luultavasti myös, koska uskaltaa. Iltalehden uusi vastaava päätoimittaja Perttu Kauppinen kuvaa Yläjärveä ”pelottomaksi jos ei nyt anarkistiseksi”. Yläjärven kerrotaan herättäneen huomiota haastamalla nuorenakin korkea-arvoisina pidettyjä henkilöitä. Esimerkiksi Erkki Laatikaista. Keskisuomalaisen ulkomaantoimittajana Yläjärvi kertoo marssineensa valittamaan kokemastaan epäkohdasta suoraan päätoimittajan huoneeseen, vaikka sellainen ei tosiaan ollut tapana. Perttu Kauppinen uskoo, että Yläjärvi valitaan johtotehtäviin, koska hän edustaa uudenlaista ajattelua, jota ala on huomannut tarvitsevansa. – Jos vertaa päätoimittajakollegoihin, hänelle on tärkeää johtaminen, ihmisten kohtaaminen ja kohteleminen ihmisinä ja sitä kautta koko organisaation kehittäminen, vaikka totta kai hänellä on substanssiosaaminenkin kovalla tasolla. TULEMME Voimatalolle, STT:n entisen toimituksen luo. Täällä Erja Yläjärvi työskenteli ensimmäisessä esimiespestissään uutispäällikkönä oltuaan lähes neljä vuotta uutistoimiston Brysselin-kirjeenvaihtajana. – Yhtäkkiä piti vastata uutispäivästä ja kohdata ihmisten paremmat ja huonommat, aikaansaavemmat ja vähemmän aikaansaavat päivät. Kyllä se oli melkoinen crash course, että mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. Menin vetämään kaikkia samasta narusta, sehän ei toimi ollenkaan. – Temponi ei aina vastaa käsitystä, mikä muilla ihmisillä on. STT:stä Yläjärveä pyydettiin hakemaan Kouvolan Sanomien päätoimittajaksi. Sitä hän ”halusi kokeilla”. Päätoimittajuus ei kuitenkaan ollut mikään haave, sitä oli kirjeenvaihtajuus. Ensisijaisesti Yläjärvi halusi pois 1990-luvun laman Kuopiosta. Hän halusi matkustella ja opiskeli kansainvälistä politiikkaa. Isä Toivo Yläjärvi oli keskustalainen kansanedustaja ja ministeri. Kotona seurattiin uutisia. Ehkä tämän vaikutuksesta tytär päätti teininä alkaa toimittajaksi. – Ei se koskaan ole ollut sellaista, että pitäisi päästä johonkin paikkaan. Mutta jos 2/2021 Suomen lehdiStö 11 B EsimiEhEksi stt:llä. Yläjärvi oppi, että päivien kulku riippuu paljon siitä, keitä on vuorossa ja millainen päivä heillä on. Ikä tekee esimiestyön helpommaksi: on kohdannut eri tilanteet monta kertaa, vaikka sen että joku ei tule töihin.
”hardcorealoitus”. Hesariin Yläjärvi tuli yt-neuvotteluiden aikaan johtamaan itselleen vieraita aihepiirejä. Muutokset herättivät myös vastarintaa. ”Tiedostan hyvin, että en aina jaksanut keskustelua siitä, onko suunta väärä vai oikea, jos se on valittu”. on jokin tavoite, sitä lähdetään toteuttamaan, Yläjärvi pohtii. Kouvolan Sanomien, Etelä-Saimaan ja Kymen Sanomien päätoimittajuus oli Yläjärven mukaan opettavaista, jo talouden ymmärtämisen näkökulmasta. Suomikin näytti erilaiselta. – Helposti muualta näyttää siltä, että Helsingissä toimittajat, poliitikot ja yritysjohtajat päättävät asioista ja muu Suomi seuraa. On toisenlaiset murheet. Kaakossa näki, mistä perussuomalaisten nousu kumpusi. Sosioekonominen moninaisuus jo on sellainen, mitä ei täällä herkästi näe. Päätoimittajuus jäi kahteen vuoteen. Tähän vaikuttivat henkilökohtaiset syyt. Yläjärven aloittaessa hänen nuorimmaisensa oli nelikuinen ja esikoinen kaksivuotias. Hän asui perheineen Helsingissä ja johti kolmea aluelehteä Kaakossa. SANOTAAN, että Helsingin Sanomiin on vaikea tulla pomoksi talon ulkopuolelta. Erja Yläjärvi tuli suoraan toimituspäälliköksi loppuvuodesta 2013. Hän aloitti pari viikkoa sen jälkeen, kun lehdessä alkoi sen historian ensimmäiset yt-neuvottelut. Toimituksessa oli vahva tie toisuus, että lehdellä ei mene hyvin. Yläjärvi johti pian muun muassa kulttuuria, Kuukausiliitettä, lifestylea ja NYT-liitettä – ammattiylpeitä toimituksia ja aihepiirejä, joiden kanssa hän ei ollut aiemmin ollut tekemisissä. Hän ehti johtaa Hesarissa myös kaikkia uutisosastoja. ”Puolimahdoton paikka kenelle tahansa”, entinen alainen kommentoi. Eräs alainen tuolta ajalta sanoo, ettei Yläjärvi ymmärtänyt featurea, osaaminen oli uutisten tontilla. Lisäksi hänen mielestään Yläjärvi johti kuin ”puskutraktori”, jalkautti omien pomojensa ajatukset kyseenalaistamatta. Yksi alainen kuvaa, että Yläjärven oma näkemys journalismista jäi hänelle hämäräksi. Kaikkien mielestä Yläjärvi on mukava, hauska ja kohtelias, hyvä tyyppi. Hänestä sanotaan kuitenkin myös, että hänen oli vaikea päästä lähelle ihmisiä niin, että olisi saanut heidät mukaan tavoitteisiin. Toisenlaisiakin näkemyksiä on. Kalle Silfverberg arvioi, että Yläjärvi oli kaikin puolin hyvä pomo. Silfverberg johti Yläjärven alaisuudessa kaupunkitoimitusta ja sijaisena politiikan ja talouden toimitusta. – Hän oli määrätietoinen ja selkeä. Hän kertoi näkemyksensä isoista linjoita, mutta esitti harvoin toiveita yksittäisistä jutuista. Silfverberg näkee, että Yläjärvi filtteröi jopa harvinaisen paljon ylempää tullutta kritiikkiä ja toiveita, eikä tuonut niitä omille alaisilleen. Entisen pomonsa journalistista näkemystä Silfverberg kuvaa lukijalähtöiseksi. – Kaikki kiinnostava, jota ihmiset haluavat lukea ja josta he haluavat maksaa, on hyvää, kunhan se on peruslaadukasta. Alaisen näkökulmasta ei ollut aistittavissa maailmanparannusmissiota. Hesarin alainen kuvaa vähemmän turbulentteina vuosina käymiään keskusteluja Yläjärven kanssa seuraavasti: ”Tuli olo, että hän aidosti kuunteli ja halusi ajatella sitä, mitä ihmiset osaavat, mihin suuntaan he haluavat kehittyä. Se on aika harvinaista työelämässä.” Kaksi alaista Iltalehdestä tuntuvat arvostavan entistä päätoimittajaa. Toinen kertoo, ettei ole kuullut kenenkään sanoneen Yläjärvestä mitään negatiivista. Lähtö kyllä oli kolaus. OHITAMME sananvapauden aukion, pläntin Sanomatalon ja Oodi-kirjaston välissä. Sataa tihkua. Yläjärven toppatakki imee veden ja muuttuu mustaksi. Yläjärvi sanoo, että henkilöjohtamisen tärkeys on käynyt hänelle koko ajan ilmeisemmäksi. Hänen mukaansa se on ollut alalla aliarvostettua. On siedetty erityiskohtelua, oikukkaita esimiehiä. – Päätoimittajuus on takavuosina ollut paljon sitä, että kirjoitetaan kolumneja yhteiskunnallisesti tärkeistä aiheista, mutta sehän on vain pieni sivuosa. – Toimittajan työ on paineista ja palaute yleisöltä usein rumaa. Ala ei ole palkkajohtaja, ja kaupallisella puolella on epävarmaa, kuinka kauan työtä on. Jos sellaisessa tilanteessa ei pidä henkilöjohtamista tärkeänä niin… Yläjärvi ajattelee, että johtamisessa voi kehittyä. Ikä ja kokemus auttavat paljon. Hesarin vuosissa oli ammatillisesti vaikeita jaksoja. Monet pomokollegat vaihtoivat taloa. Yläjärven isä ja miehen molemmat vanhemmat kuolivat. – Kun itsellekin osuu monenlaisia vuosia 12 Suomen lehdiStö 2/2021 B
pakko” tehdä sisältöjä nuorille yleisöille Tiktokiin brändimielessä. – Pienillä on vaikeaa, koska pitäisi olla yhtä moninainen, eikä enää vaan ole resursseja. Silti Yläjärvi ajattelee, että Suomessa on myös osaamisongelmaa. On kestänyt liian kauan ymmärtää, mikä toimii. – Mitä pienempään yleisöön mennään, sitä kirkkaampi tehtävän pitää olla. Sitä vähemmän on varaa vilkuilla sivuille, että me haluaisimme olla tätäkin. Ensimmäisenä tehtävänään uusi päätoimittaja luo Hufvudstadsbladetille sisältöstrategian. Siinä valitaan, mitä olemme, kenelle, millaisella äänellä ja etenkin, mitä emme ole. Perusjuttuja, purpose ja missio, mutta Yläjärven mukaan kaikkea muuta kuin itsestäänselvää. Esimerkiksi Iltalehdessä pyrittiin eroon sähkemassojen kulttuurista ja käännösjutuista. Pohdittiin alle 40-vuotiaiden tavoittamista ja negatiivisuuden määrää. Tuotiin pidempää formaattia lifestyle-puolelle. – Uskon vahvasti pääaiheajatteluun. Että valitaan päivän aiheet, jotka me voitamme. Muulla ei ole niin paljon väliä. HBL:n pitää Yläjärven mukaan hoitaa nykyistä paremmin Helsinki ja ruotsinkielinen Uusimaa, sillä ”jos ei tule läheisyyden tunnetta, kasvuun ei riitä, että on Kiinasta juttua”. Ulkomaissa pitää keskittyä Pohjoismaihin. Lisäksi tarvitaan vahva debatt, yhteiskunnallinen ja kulttuurisisältö. KIERROKSEN päätteeksi menemme kahvilaan. Siellä selvitän vielä Yläjärven arvot. Näytän ”mediakriittisen” Instagram-tili sodoma_talon neli kenttää, jossa on suomalaismedian vaikuttajat arvokartalla. Kuva on kiertänyt Twitterin, satiirin kohteet ovat nauttineet huomiosta. Yläjärvikin on toki nähnyt kuvan, ”Perttu laittoi viestiä”. Hän valitsee sijainnikseen Helsingin Sanomien Lontoon-kirjeenvaihtajan Annamari Sipilän ruudun keskeltä: vähän enemmän lahtaria kuin kommaria ja aste edgelordin puolelle pois nössöistä. – Annamari edustaa feminismiä, jonka itsestäni tunnistan. Semmoista kohtuullisen napakkaa ja suorapuheista. Kaikkein nuorimpien feminismi ei enää aukene. Mitä se vaatii, että voi nousta johtotehtäviin mediassa? – En ole katsonut kelloa. Se vaatii aika ymmärtävää perhettä. Puoliso on varsinkin pikkulapsivuosina kantanut isoa osaa. Se vaatii, että haluaa kehittyä ja panostaa siihen paljon. Paineitakin on. Yläjärveä eivät häiritse yleisötavoitteet tai poliitikkojen suuttumiset. Mutta Iltalehden kaltaisessa lehdessä julkaisuratkaisuilla on merkitystä. Esimerkiksi rikosuutisten tiedot leviävät laajalle. Epäonnistumisiakin pitäisi sietää, mikä on Yläjärvelle vaikeaa. – Mutta sitä sietämistä voi opetella. ? eikä aina ole parhaimmillaan, ihmisiä alkaa ymmärtää laajemmin. Hän sanoo nauttineensa sekä Helsingin Sanomien että Iltalehden kulttuureista. – Hesarissa on äärimmäisen kunnianhimoisia ihmisiä. Toimittajat puhuvat journalismista loputtomiin. – Iltalehdessä työtapa on hyvällä tavalla arkinen. Jengi on kilpailunhaluista, mikä tulee tästä asetelmasta Ilta-Sanomien kanssa. JOSSAIN vaiheessa Helsingin Sanomien digitilaukset alkoivat vetää ja strategia löytyä. Yläjärvi vastasi päivittäisistä käyntija timanttitilaustavoitteista. Tunnelman muutos toimituksessa oli käsinkosketeltava. – Kyllähän se pirusti auttaa, kun tietää mitä tehdä, Yläjärvi sanoo. Nyt hänen tehtävänään tuntuu olevan tehdä samanlainen muutos HBL:ssä. Onko mahdollista kääntää tilaukset ja talous nousuun missä tahansa mediassa? – Yksi haaste sekä maakuntamediassa että Hufvudstadsbladetissa on, että markkina on pieni. Yleisö keskittyy muutamille brändeille, ja muut jakavat pienempää yleisöä. Riippumatta siitä, mitä minä tai kollegani tehdään. Lukijoista osa on perinteisiä, osalle verkon etusivun uutisfiidi on vanhanaikainen. Alustoja tulee. Esimerkiksi Iltalehden ”on ”Mitä pienempään yleisöön mennään, sitä kirkkaampi tehtävän pitää olla. Ei ole varaa vilkuilla sivuille, että me haluamme olla tätäkin.” 2/2021 Suomen lehdiStö 13 B seuraavaksi ksf media. Lehtien pitää pohtia, mitä ne eivät pyri tekemään, kun resurssit ovat pienet. Yläjärven mukaan Iltalehden lukijamäärä kasvoi, koska toimitus keskittyi siihen, mitä se osaa.
alustayhtiöiden sääntely VAIKEA SELITTÄÄ Facebook ja Google alkavat maksaa mediayhtiöille korvauksia Australiassa. Suomessakin uutismedian ja teknojättien suhde on muutoksessa. TeksTi Marika Lehto kuvaT Vesa Laitinen 14 suomen lehdisTö 2/2021 B 14 suomen lehdisTö 2/2021 B
Summa epäilyttää. Santtu Elsinen ei usko, että alustayhtiöiden maksamat korvaukset korvaisivat niiden toiminnan uutismedialle aiheuttamia vahinkoja.
reilut säännöt. Kirsi Hakaniemi korostaa uutismedioiden oman tuotekehityksen tärkeyttä. Silti myös kilpailutilannetta alustayhtiöiden kanssa on saatava tasaveroisemmaksi. 16 Suomen lehdiStö 2/2021 B SUOMESSA opetusja kulttuuriministeriö valmistelee lainsäädäntöä, joka pohjaa vuonna 2019 hyväksyttyyn EU:n tekijänoikeusdirektiiviin. Se velvoittaa Googlen ja Facebookin kantamaan suuremman vastuun siitä, miten ne vaikuttavat paikalliseen mediamarkkinaan. Tulevan lainsäädännön yksityiskohtia ei tiedä vielä kukaan. Uutismedian liiton lakiasiainjohtajan Ismo Huhtasen mukaan hallituksen esityksen luonnosta odotettiin jo kesällä 2020. Nyt sen pitäisi tulla lausunnoille maaliskuun aikana. Laki pitäisi saattaa jäsenvaltioissa voimaan kaksi vuotta EU-direktiivin hyväksymisen jälkeen F renemy. Rakkautta ja vihaa kuvailevat termit vilahtelevat, kun suomalaisen uutismedian edustajia pyytää kuvailemaan niiden suhdetta globaaleihin alustayhtiöihin. – Tämä on aina ollut frenemy-suhde. Olemme ystäviä ja kilpailijoita, kuvailee Mediatalo Keskisuomalaisen ICTja digitaalisen liiketoiminnan johtaja Kirsi Hakaniemi. Myös suomalainen uutismedia tavoittelee yleisöjä hakukoneen ja sosiaalisen median kautta sekä hyödyntää Googlen innovointitukia ja järjestelmiä. Samaan aikaan globaalit alustayhtiöt eli käytännössä Googlen ja YouTuben omistava Alphabet sekä Facebookin, Instagramin ja WhatsAppin omistava Facebook haukkaavat myös suomalaisen digimainonnan kakusta yhä suuremman osan. Sen ne tekevät osaksi hyödyntämällä ilmaiseksi muiden luomaa sisältöä. IAB Finlandin mukaan mediamainonnassa kasvoi viime vuonna vain verkkomainonta. Siellä kasvua tuli eniten sosiaalisen median ja hakusanamainonnalle, jotka vievät koko verkkomainonnan markkinasta jo 63 prosenttia. Nyt uutismedian ja alustayhtiöiden suhde on muuttumassa.
”Aikaisemmin meillä ei ole ollut juuri mitään mahdollisuuksia päästä samaan neuvottelu pöytään näiden isojen tekijöiden kanssa.” Ha nn aKa is a Hä m äl äi ne n 2/2021 suomen leHdistö 17 B Huhtanen myös edustaa, on viestittänyt ministeriölle syksystä 2019 alkaen, että Suomen lainsäädännön pitäisi varmistaa EU-direktiivin tavoitteet. – Mitä yhdenmukaisemmin EU:n jäsenvaltiot saattavat direktiivin voimaan, sitä parempi eurooppalaisten lehtikustantajien suoja on. Sääntely pyrkii varmistamaan sen, että alustayhtiö neuvottelee ja myös maksaa korvauksen ammattimaisesta toimituksellisesta uutismediasisällöstä, Huhtanen perustelee. Siitä, millä tavalla neuvotteluja käytäisiin ja korvauksia maksettaisiin, ei ole tässä vaiheessa varmuutta. Lehtikustantaja voi aina sopia halutessaan suoraan alustayhtiön kanssa korvauksesta. Huhtasen mukaan yksi toivottava malli olisi se, että eurooppalainen tai kansallinen tekijänoikeusjärjestö voisi sopia kaikkien lehtikustantajien puolesta. Suomessa sitä kautta mukana voisivat olla esimerkiksi kaikki Uutismedian liiton verkossa ilmestyvät jäsenlehdet. – Mekanismin pitäisi olla sellainen, että kaikki pääsevät mukaan, Huhtanen toivoo. Huhtanen ei spekuloi korvauksien määrällä, mutta osviittaa voi hakea Ranskasta. Ranska saattoi ensimmäisenä EU-maana voimaan tekijänoikeusdirektiivin lehtikustantajan lähioikeuden. Siellä Google ja yksi maan kustantajajärjestöistä ovat nyt päässeet kolmevuotiseen puitesopimukseen korvausten maksamisesta. Korvausten suuruudessa on kerrotun mukaan otettu huomioon muun muassa kustantajan panostukset uutis työhön, uutisjulkaisun päivittäiset volyymit ja kuukausittainen liikenne alustayhtiön kautta. Huhtasen mukaan Ranskassa pienen lehden korvauksen määrä alusta yhtiöltä voi olla esimerkiksi noin 10 000 euroa vuodessa. Ranskalaiset kustantajat ovat olleet pettyneitä korvaustasoon. SUOMALAISISSA uutismedioissa mahdollisuus saada alustayhtiöiltä sisällön käytöstä rahaa herättää ristiriitaisia tunteita. Esillä on ollut tilanne Australiassa, jossa Google ja Facebook velvoitettiin lailla maksamaan korvauksia uutismedioille. Facebook vastasi vaatimukseen estämällä aluksi australialaismedian linkkien jakamisen, mutta lopulta osapuolet pääsivät sopuun. Australian kaltaiseen neuvotteluja tukevaan malliin ovat ilmoittaneet pyrkivänsä myös Microsoft ja eurooppalaiset media-alan järjestöt, kuten mediayrityksiä edustava European Publishers Council EPC. Kirsi Hakaniemen mukaan Australian esimerkki luo toivoa. – Aikaisemmin meillä ei ole ollut juuri mitään mahdollisuuksia päästä samaan neuvottelupöytään näiden isojen tekijöiden kanssa, Hakaniemi sanoo. Maksamisen yksityiskohdat, kuten se, miten maksettaisiin ja kenelle, kuitenkin mietityttävät häntä. Alma Median digijohtaja Santtu Elsinen epäilee maksamiseen perustuvaa mallia. – En pidä parhaana mahdollisena järjestelynä sitä, että toisen osapuolen luomaa merkittävää markkina-asemaa pyrittäisiin korvaamaan kompensaatiomaksuilla. On vaikea kuvitella, että maksu tulisi olemaan suhteessa tosiasiallisiin menetyksiin, Elsinen sanoo. Elsinen kannattaa ratkaisukeinona kilpailuasetelmien tasoittamista sääntelyä lisäämällä tai viime kädessä yhtiöitä pilkkomalla. Sanoman uutisja featuremedian verkkojohtajan Timo Rinteen mielestä eri mallien arvioinnissa kannattaa olla kärsivällinen ja seurata tilannetta Australiassa ja Ranskassa. – On luonnollisesti hyvä, että asia etenee nyt, mutta kokonaisuudessaan asia on monitahoinen ja monimutkainen, joten eli kesäkuussa. Aikaa on jäljellä vähän. – Ei ole tietoa, mitä Suomeen on tulossa, Huhtanen sanoo. Tekijänoikeusdirektiivissä tärkeä kohta on artikla 15, joka koskee lehtikustantajan lähioikeutta. Lähioikeudella tarkoitetaan sitä, että esimerkiksi Mediatalo Keskisuomalaisella olisi tekijänoikeuslakiin perustuva oikeus neuvotella alustayhtiön kanssa siitä, saako se hyödyntää osana palveluitaan mediatalon sisältöä ja minkälainen korvaus sisällön käytöstä pitäisi maksaa. Oikeus vaatia korvauksia koskisi journalististen sisältöjen hyödyntämistä esimerkiksi hakukoneiden tuloksissa ja uutiskoostepalveluissa. Medialiitto, jota
lisää keskustelua! Santtu Elsinen kaipaisi enemmän keskustelua alustajättien sääntelystä. Aihe on kuitenkin monimutkainen, eikä kaikilla välttämättä ole resursseja perehtyä asiaan. 18 Suomen lehdiStö 2/2021 B
”Alustayhtiöiden pitäisi luovuttaa dataa uutismedioille, jos data on syntynyt uutismedioiden sisältöjen käytöstä.” 2/2021 Suomen lehdiStö 19 B tuskin tämä direktiivin toimeenpanon ensimmäinen versio Suomessa on mikään lopullinen piste medioiden ja alustojen välisessä suhteessa, Rinne kommentoi. AUSTRALIAN-MALLI on kohdannut myös vastustusta kansainvälisesti. Sitä on syytetty esimerkiksi siitä, että luotettavien uutissisältöjen määrä vähentyisi Facebookissa, jos alustayhtiöitä rangaistaan niiden näyttämisestä. On arvioitu, että uutismedioiden riippuvuus alustayhtiöistä lisääntyisi, ettei alustayhtiöltä saatu raha välttämättä kuitenkaan menisi journalismin tukemiseen ja että linkkien käytöstä maksaminen on vastoin internetin perusperiaatetta eli vapaata tiedon jakamista. Suomessa kritiikkiä on esittänyt muun muassa Ylen kehityspäällikkö Kari Haakana, joka on perehtynyt alustayhtiöihin liittyviin kysymyksiin ja kommentoi niitä alan harrastajana eikä työnantajansa edustajana. Haakanan mielestä Australian malli sekoittaa epäonnistuneella tavalla kahden eri liiketoiminnan välisen sopimisen ja journalismin tukemisen uudessa teknologisessa ympäristössä. – Jos yhteiskunta haluaa mahdollistaa journalismia tällaisessa teknologisessa ympäristössä, sen pitäisi olla oma kysymyksensä ja siihen pitäisi luoda omat mekanisminsa, Haakana sanoo. Haakana pohtisi itse esimerkiksi alustayhtiöiden kansallista verottamista ja journalistien työtä suoraa tukevaa palkkatukimallia. Huhtanen sanoo olevansa Haakanan kanssa samaa mieltä siitä, että kilpailuoikeuteen perustuvassa ja markkinoiden toimintaa ohjaavassa Australian-mallissa yhdistyy eurooppalaiseen lainsäädäntöperinteeseen nähden hyvin suoraviivaisella tavalla sopimismenettelyyn vaikuttaminen ja journalismin tukeminen. Hän kuitenkin pitää yksityisen mediaalan toimintaedellytyksiä tukevaa säätelyä lähtökohtaisesti parempana kuin tukimekanismeja, vaikka niitäkin voidaan tarvita etenkin korona-aikana. – Enkä usko, että uutismedioiden riippuvuus alustayhtiöistä lisääntyy, jos alustat suorittavat korvauksia lehtikustantajille, kun joka tapauksessa uutismedian sisältöä hyödynnetään siellä taloudellisesti. EU:N tasolla alustayhtiöiden valtaa yritetään suitsia myös digitaalisia markkinoita ja palveluita koskevalla uudella lainsäädännöllä. Kirsi Hakaniemen ja Santtu Elsisen mielestä myös näihin lakipaketteihin sisältyy uutismedian toiminnan kannalta erittäin tärkeitä kysymyksiä. Tällä hetkellä digitaalisia markkinoita säätelevään lakipakettiin on kirjattu alustayhtiöille velvoite luovuttaa uutismedioille dataa, johon markkinointi ja myös palveluiden kehittäminen usein perustuu. – Facebook ja erityisesti Google selainja käyttöjärjestelmätarjoajana pystyvät kontrol loimaan digimainonnan ekosysteemiä globaalilla tasolla. Facebookilla ja Googlella on myös enemmän dataa kuin mediayhtiöillä ja merkittävästi enemmän mahdollisuuksia kerätä sitä. Yhtiöiden pitäisi luovuttaa dataa uutismedioille niiltä osin, kun data on syntynyt uutismedioiden sisältöjen tai palveluiden käytöstä, Elsinen sanoo. Suomalaisissa uutismedioissa tunnutaan pitävän tässä vaiheessa tärkeimpänä sitä, että vaativasta ja monimutkaisesta asetelmasta ylipäänsä keskustellaan yhtenä rintamana alustayhtiöiden kanssa. Toiveissa on, että kilpailuasetelma eri yhtiöiden välillä olisi jatkossa tasapuolinen. – Tuntuu hyvältä ajatukselta, että alustayhtiöiden kanssa neuvotellaan kollektiivina joko Suomitai jopa Eurooppa-tasolla. Tärkeää on nyt saada pää auki keskusteluille, sanoo Sanoman Rinne. GOOGLE SUOMEN yhteiskuntajohtaja Heidi Jern muistuttaa, että yhtiö on ”yksi maailman eniten journalismia tukevista toimijoista”. Hänen mukaansa Google myös aikoo jatkaa työkaluihin ja kumppanuuksiin investoimista tulevasta lainsäädännöstä huolimatta. Jern muistuttaa, että vaikka moni kustantaja kamppailee taloudellisissa vaikeuksissa, myös ”vahvasta kasvusta ja voiton tekemisestä on esimerkkejä”. Kari Haakana puolestaan huomauttaa, että jos kyseessä onkin uutismedioiden hyväksikäyttö, mediayhtiöt ovat olleet “kaikkea muuta kuin passiivisia toimijoita”. Mediat markkinoivat aktiivisesti sisältöjään somessa ja tekevät hakukoneoptimointia. Haakanan työnantaja Yle on yksi toimijoista, jotka ovat tehneet sisältöjä myös pelkästään sosiaaliseen mediaan. – Pitäisi keskustella siitä, miten suomalaiset uutismediat itse mahdollistavat Googlen ja Facebookin toimintaa ja kuinka sitä tehdään kyseenalaistamatta tai miettimättä palveleeko tämä parhaimmalla mahdollisella tavalla tätä organisaatiota vai Googlea, Facebookia ja muita toimijoita, Haakana sanoo. Kirsi Hakaniemen mielestä muuta realistista mahdollisuutta ei kymmeneen vuoteen ole ollut kuin olla alustayhtiöiden kyydissä. – On utopistinen ajatus, että eläisimme jossain omassa saarekkeessamme, jonne ihmiset tulevat suoraan ilman, että olisimme markkinoineet. Meidän on hyödynnettävä kaikkia Googlen ja Facebookin työkaluja ja mahdollisuuksia omassa työssämme, Hakaniemi sanoo. Kaikki, myös Google Suomen Jern, kan nattavat sääntöjen nykyaikaistamista tavalla tai toisella. Jos niin ei tehdä, uutismediassa uskotaan, että vähitellen Suomen vielä runsas ja monipuolinen lehdistö supistuu. – Ensimmäisenä ovat vaarassa ne, joilla resurssit ovat heikoimmat eli alueellinen ja paikallinen media, sanoo Elsinen. Haastateltavat peräävät uutismedian tulevaisuudelle olennaisesta aiheesta lisää julkista keskustelua. Ongelma on, että siihen pystyvät osallistumaan vain harvat, sillä alustayhtiöiden toiminnan ja niihin liittyvän lainsäädännön ymmärtäminen on vaikeaa. – Se, että seuraa kaikkea tähän liittyvää, on työlästä ja vaatii paljon aikaa. Kovin monet eivät Suomessa ota vahvasti näihin kysymyksiin kantaa. Arvioin sen johtuvan osaltaan siitä, ettei perehtymiseen ole riittävästi resursseja, pohtii Elsinen ?
Ratkaisut HAAHUILUA JA HARKINTAAIKAA Tuore näkökulma hahmottuu vain loputtomalla materiaalin kasaamisella, sanoo Aurora Rämö. Lukijamääräänsä kasvattaneen Suomen Kuvalehden journalismi perustuu reippaaseen ajankäyttöön ja riskinottoon. TeksTi Janne Arola kuvaT Vesa Laitinen 20 suomen lehdisTö 2/2021 B S aa tehdä mitä huvittaa. Se on ensimmäisen Aurora Rämön mieleen tuleva asia Suomen Kuvalehden toimituskulttuurista. Rämö on Suomen Kuvalehden toimittaja, joka kirjoittaa pääasiassa pitkiä feature-artikkeleita. Hän tekee yhtä juttua tyypillisesti 2–5 viikkoa. – Verrattuna oikeastaan mihin tahansa muuhun toimitukseen, juttuja saa tehdä tosi pitkään, aiemmin muun muassa Ylioppilaslehdessä ja Helsingin Sanomissa työskennellyt Rämö sanoo. Esimerkiksi haastatteluviikolla Rämö on ”haahuillut” erään mahdollisen aiheen parissa, mutta ei ole vielä varma, syntyykö siitä juttua. Aikaa suunnitteluun ja pohtimiseen on käytettävä, sillä kerran viikossa ilmestyvän aikakauslehden pitäisi löytää ajankohtaisiinkin aiheisiin tuore, perusteltu näkökulma. – Aidosti ajattelen, että se ei hahmotu millään muulla kuin loputtomalla materiaalin kasaamisella. TIETENKÄÄN Suomen Kuvalehdessä ei kirjaimellisesti tehdä mitä huvittaa. Kun Rämö keksii aiheen ja mahdollisen näkökulman, hän esittelee sen tuottajalle, joka hylkää sen tai pitää sitä kehityskelpoisena. Sen jälkeen luodaan lomake, johon kirjataan, millaisia asioita jutussa pitäisi olla ja millaisiin kysymyksiin sen pitäisi vastata. So vitaan myös deadline, merkkimäärä ja muut lehden tekemisen kannalta olennaiset asiat. Laajasti määriteltynä Suomen Kuvalehden jutuissa pitäisi aina olla jonkinlainen yhteiskunnallinen ulottuvuus. Toisin sanoen esimerkiksi puhdasta viihdettä ja self helpiä pyritään välttämään.