• pearl jambaddieswolver porcupine treesonata arctica megadethsurvivors zero ensiferumthreat signal raised fistjanne laurila the micragirlsthe grammers zero ninethe capital beat jaakko & jaychuck ragan NRO. 9 · (SYYSKUU) · 2009 · (#134) · INDIEROCKPUNKMETALZINE · UUTISET · HAASTATTELUT · LEVYARVIOT · ELOKUVA-ARVIOT MUSE
• PROUDLY PRESENTS Perjantaina 16.10.09, Helsingin Jäähalli Liput Lippupisteestä ja Tiketistä 46 + mahd. toimituskulut Keskiviikkona 25.11.09, Helsingin Jäähalli Liput Lippupisteestä ja Tiketistä 40 + mahd. toimituskulut Sunnuntaina 29.11.09 Helsingin Jäähalli Liput Lippupisteestä ja Tiketistä 46 + mahd. toimituskulut LIVE NATION & BEATBOX CONCERTS IN ASSOCIATION WITH WILLIAM MORRIS ENDEAVOUR ENTERTAINMENT PRESENTS Tiistai 1.12.09, Kaapelitehdas, Helsinki Liput Lippupisteestä 46 + mahd. toimituskulut SUE » 2 « NRO. 8
• LIVE NATION IN ASSOCIATION WITH RIVERMAN AND ITB PROUDLY PRESENT Special guests: placeboworld.co.uk Keskiviikkona 11.11.09 Hartwall Areena, Helsinki Liput Lippupisteestä 51/49 + mahd. toimituskulut Sunnuntaina 15.11.09, Helsingin Jäähalli Liput Lippupisteestä ja Tiketistä 49 + mahd. toimituskulut Liput myynnissä ti 15.9. alkaen! Tiistaina 15.12.09, Helsingin Jäähalli Liput Lippupisteestä ja Tiketistä 46 + mahd. toimituskulut SUE Keskiviikkona 16.12.09 Helsingin Jäähalli Liput Lippupisteestä ja Tiketistä 46 + mahd. toimituskulut » 3 « NRO. 8
• SUE » 5 « NRO. 8
• NEWSFLASH UUTISET TOIMITTI ARI VÄNTÄNEN (ARI.VANTANEN@SUE.FI) Negative on aloittanut uuden albumin äänitykset Los Angelesissa tuottajapari Warren Rikerin ja Jimmy Westerlundin kanssa. Bändi on solminut maailmanlaajuisen levytyssopimuksen Warner Musicin kanssa. Uutta materiaalia on kuultavissa singlen verran loppuvuodesta. Rock-legendat Bill Wyman, Jimmy Page ja Nick Mason sekä nuorempi guru Jack White ovat moittineet Guitar Hero- ja Rock Band -pelejä. "Jos lapset käyttäisivät yhtä paljon aikaa oikealla kitaralla treenaamiseen kuin nappien paineluun, heistä tulisi tosi hyviä soittajia," Mason kiteytti. James Allan jätti saapumatta yhtyeensä Glasvegasin palkintogaalakeikalle ja katosi jäljettömiin aivan Yhdysvaltain-kiertueen alla. Pidettyään bändikavereitaan jonkin aikaan jännityksessä keulakuva tarttui puhelimeen ja ilmoitti olevansa hengissä ja New Yorkissa. The White Stripesista, The Raconteursista ja Dead Weatherista tuttu Jack White ja The Rolling Stones -kitaristi Keith Richards ovat tehneet biisejä yhdessä. Kappaleiden julkaisusta ei ole vielä julkistettu tietoa. The Stoogesin paluu siirtyy toiseen vaiheeseensa, kun tammikuussa sairauskohtaukseen menehtyneen kitaristi Ron Ashetonin tilalle tulee Iggy & the Stoogesin Raw Power -klassikolla kitaroinut James Williamson. Näillä näkymin tulevilla keikoilla kuullaan biisejä ainakin kolmelta ensimmäiseltä Stooges-albumilta. Pete Dohertyn 30-vuotispäivät olivat saada traagisen lopun, kun ikäkriisin ja votkapullon lannistama mies uhkasi hypätä juhlapaikkana toimineen pariisilaistalon katolla kuolemaansa. Hommasta ei tullut valmista, ja nyt Doherty kaavailee The Libertinesin uudelleenkokoamista. Michael Jackson haudattiin syyskuun 3. päivänä Kalifornian Glendalen Forest Lawn -hautausmaalle 200 hautajaisvieraan läsnäollessa. Jacksonin kuolemaa ei kuitenkaan ole käsitelty loppuun: sitä tutkitaan henkirikoksena. Malesiasta löydetty uusi hämähäkkilaji on saanut nimekseen Heteropoda Davidbowie. David Bowie on uransa varrella perustanut The Spiders from Mars -yhtyeen ja tehnyt The Glass Spider -kiertueen. Internet-osoitteessa www.rokitkokit.fi on alettu esittää Rokit kokit -nimistä ruokaohjelmaa, jonka toinen juontaja on Kaarle Viikate. Ohjelmassa vierailee muusikoita ja muita alan toimijoita. Sex Pistolsin Johnny Rottenina kuuluisaksi tulleen John Lydonin yhtye PIL kokoaa rivinsä 17 vuoden tauon jälkeen. Bändi lähtee joulukuussa Britannian-kiertueelle avantgardistisen kakkoslevynsä Metal Boxin 30-vuotispäivien kunnaksi. Combat Rock Shop muuttaa Helsingin Sörnäisten metroaseman kupeeseen osoitteeseen Vaasankatu 7. Liikkeen vanhoissa tiloissa Kampissa on käynnissä muuttomyynty 26.9. asti. Uusi myymälä avataan keskiviikkona 30.9. Ruotsalainen stoner rockia ja metallia sekoitteleva Mustasch saapuu Suomeen kiertueelle: ti 3.11. Tampereen Klubi, ke 4.11. Turun Klubi, to 5.11. Helsingin Tavastia, pe 6.11. Oulun Teatria ja la 7.11. 40 vuotta sitten uima-altaasta kuolleena löydetyn The Rolling Stones -kitaristi Brian Jonesin kuolema herättää vieläkin kysymyksiä. Poliisi tutkii uusia todisteita ja harkitsee niiden perusteella, onko Jonesin tapaus syytä avata uudelleen tutkinnalle. Uusien todisteiden luonnetta ja sisältöä ei ole julkistettu. Oasis-yhtyeestä eronnut kitaristi-biisintekijä Noel Gallagher on julkistanut eronsa syiksi sen, ettei koe saavansa tukea bändikavereiltaan eikä Oasiksen managereilta ja että kanssakäyminen näiden tahojen kanssa on käynyt sietämättömäksi. Tulevaisuudensuunnitelmiaan Noel ei ole vielä julkistanut. Spinefarm Records on kiinnittänyt talliinsa legendaarisen Killing Joken. Uusi studioalbumi julkaistaan Spinen kautta maailmanlaajuisesti alkuvuonna 2010. UNIIKKI SOUNDIPALETTI Kimmo Pohjosen, Trey Gunnin ja Pat Mastelotton yhtye KTU konsertoi Suomessa kolme kertaa. Muun muassa King Crimsonista tuttujen Trey Gunnin ja Pat Mastelotton ja hanuritaiteilija Kimmo Pohjosen trio KTU soittaa maanantaina 19.10. Tampereen Klubilla, tiistaina 20.10. Helsingin Tavastialla ja lauantaina 24.10. Hämeenlinnan Vanaja-salissa. KTU:n peruskivi muurattiin, kun Kimmo Pohjonen lämmitteli King Crimsonia. ­ Idea yhteisestä bändistä syntyi siitä, että me digattiin puolin ja toisin toistemme tekemisistä, Pohjonen kertoo. ­ Minua viehätti se, että warrkitaraa soittava Trey ja elektroniikkaa lyömäsoittoonsa yhdistelevä Pat ovat kumpikin alansa huippuja, joilla on aivan oma juttunsa. Niin on minullakin ja halusimme katsoa, mitä yhdistelmästä syntyy. KTU koosti progressiivis-shamanistista konserteistaan 8 Armed Monkey -livelevyn jo perustamisvuonnaan. 2004. Ensimmäisen studio-albuminsa Quiverin trio julkaisi tämän vuoden alussa. ­ Improvisaatio on vahvasti läsnä KTU:n musiikissa. Livenä irtiottoja tehdään luonnollisestikin enemmän kuin studiossa, mutta kyllä Quiveriltakin improvisoituja osia löytää. Quiverilla sävellykset ovat kuitenkin jalostetumpia kuin 8 Armed Monkeylla, Pohjonen vertaa ulosannin kahta ulottuvuutta. KTU soittaa tulevilla keikoillaan sekä uuden levyn materiaalia että vanhempaa tuotantoaan. Mutta mitä keikoilta voi odottaa hän, joka ei bändiä entuudestaan tunne? ­ KTU on täysin uniikki kokoonpano, jossa minä soitan maailmanluokan amerikkalaismuusikoiden kanssa musiikkia, jollaiseen ei taatusti muualla törmää. Tarjolla on aikamoinen soundipaletti, Kimmo Pohjonen lupaa. KTU Ma 19.10. Klubi, Tampere Ti 20.10. Tavastia, Helsinki La 24.10. Vanaja-sali, Hämeenlinna Seattlesta puhaltaa tutut tuulet 23.09.2009 SUE » 6 « NRO. 8
• Helsinki Lauantai 26.9. Korjaamo Liput ennakkoon Tiketistä alk. 13 / ovelta 14 Korjaamo (Kulmasali), Töölönkatu 51, Helsinki FATBOY(SWE) Tampere pe 2.10. ja la 3.10. Klubi APULANTA TERVEET KÄDET Liput 16 (Ennakko: Tiketti) Klubi, Tullikamarinaukio, Tampere Turku to 8.10. Klubi Liput 17 (Ennakko: Tiketti) Klubi, Humalistonkatu 8, Turku PMMP UKKOSTA ILMASSA: For Selena and Sin E=ENNAKKOLIPUT JELMU.NET:istä. HALVEMPI HINTA VAIN JELMU RY:N JÄSENILLE. JÄSENEKSI VOIT LIITTYÄ Avoinna joka päivä SCHAUMANINKATU 3 - 40100 JYVÄSKYLÄ - 014-617866 - WWW.JELMU.NET PAIKAN PÄÄLLÄ TAI JELMU.NET:issä. SUE » 9 « NRO. 8
• HAASTATTELU TEKSTI PYRY HALLAMAA KUVA WARNER MUSIC » KOHTI ÄÄRETÖ Viidennen levyn teossa Musea eivät pidätelleet tuottajat eivätkä levytysbudjetit. Musiikkiteollisuus ympärillä voi kutistua kuin hiipuva aurinko, mutta Muse ei pienennä soudiaan tai luovu ylilyönneistä. varuus, tuo käymättömistä korpimaista viimeisin, on Muselle tärkeä aihe. Mustia aukkoja, sotia maan ulkopuolisten olioiden kanssa ja äärettömän tyhjyyden vaikutusta ihmismieleen on ehditty käsitellä jo bändin aiemmilla albumeilla. Uutta The Resistance -levyä tekemään lähtiessä myös luovuudelle haettiin uutta liikkumatilaa. Studioon ei päästetty ulkopuolista tuottajaa, ja kuulopuheiden mukaan Musella olisi voinut olla työn alla niin jättimäinen, moniosainen sinfonia kuin yksittäisiä, erikseen julkaistavia kappaleitakin. The Resistancen päättää yli kymmenminuuttinen, kolmiosainen Exogenesis-rocksinfonia maapallon taakseen jättävästä ihmiskunnasta, mutta se julkaistaan sittenkin osana normaalia albumia. Basisti Christopher Wolstenholmen mielestä internetin vuoksi musiikkia ei tarvitsisi välttämättä enää tehdä albumiformaattiin, mutta Muse päätti sittenkin tehdä kokonaisen levyn maailmankiertueisiin liittyvistä käytännön syistä. ­ Lauluja olisi hyvä julkaista omillaan, mutta pitäisi keksiä keino tehdä niin vaarantamatta keikkoja. Pitkälle kiertueelle ei oikein voi lähteä niin, että ulkona on pari uutta kappaletta ja lisää tulee tipoittain. Levy-yhtiöt haluavat yhä albumeita ja niin varmaan myös useimmat ihmiset. Musiikki on mielekkäämpää, kun se on levyllä, jolla kaikki toimii yhteen, Wolstenholme perustelee. Kun studioon mentäessä tulevasta musiikista ei ollut tiedossa kunnolla edes sen muotoa, eikä mukana ollut ulkopuolista tuottajaa ohjaamassa, olisi alkuun pääsemisen voinut kuvitella olevan vaikeaa. Wolstenholmen mukaan asia oli kuitenkin juuri päinvastoin. ­ Tuottajan ja bändin välille syntyy joskus erimielisyyksiä, kun bändi on täysin tyytyväinen johonkin, mutta tuottajalla on ihan eri käsitys siitä, miten asioiden pitäisi olla. Sitten tehdään hänen tahtonsa mukaan, mutta lopputulos ei ole kelvollinen. Viime levyllä kokeilimme paljon kaikenlaista, koska tuottaja halusi. Kymmenenkään Ranskassa studiossa vietetyn viikon jälkeen meillä ei ollut valmiina mitään, mistä olisi voinut olla ylpeä, Wolstenholme A muistelee Black Holes And Revelationsin tekemistä. Yli epämukavuuskynnyksen the resistancea tehdessä Musen ei tarvinnut miellyttää kuin itseään, mutta kerrankos se on riittänyt suuriegoisille muusikoille tappelun aloittamiseen. Muse selvisi kohtuullisen vähällä, vaikka bändikavereiden kanssa eri mieltä oleminen onkin vaikeaa ja jokainen jäsen piti rimaa korkealla. ­ Eiväthän kaikki voi olla koko ajan samaa mieltä kaikesta. Joskus tulee kaksi vastaan yksi -tilanteita. Jos emme olisi myös ystäviä, ne olisivat helpompia. On vaikeaa sanoa ystävälleen, että hänen soittonsa on roskaa ja hänen pitäisi kokeilla jotain muuta, Wolstenholme kertoo. ­ Siitä piti kuitenkin päästä yli. Meidän täytyi pystyä sanomaan toisillemme, milloin jokin ei toimi. Pienen epämukavuuden välttämistä tärkeämpää on se, että kaikki tietävät kaikkien olevan tyytyväisiä levylle tulevaan musiikkiin. Kun se on julkaistu, sitä ei voi enää muuttaa. Sen kanssa pitää elää koko loppuelämä, ja jos jokin kaduttaa, se alkaa jäytää ajan myötä. Vaikka triosta yksi onkin vastuussa niin laulusta, kitaroista, koskettimista, sanoituksista kuin sävellyksistäkin, Muse ei kuitenkaan ole Matthew Bellamyn diktatuurin alainen, vaan itse asiassa hyvinkin demokraattinen ryhmä. ­ Joskus Mattilla on hyvin selkeät ideat siitä, millainen kappaleesta pitäisi tulla. Useimmiten hän kuitenkin luottaa siihen, että minä ja Dom (rumpali Dominic Howard) keksimme mitä kappaleille kannattaa tehdä. Matt tuo meille aina melodiat ja sointukulut, mutta musiikkimme on hyvin usein rumpu- ja bassovetoista. Lisäksi hän on hyvin avoin minun ja Domin ehdotuksille kitarajuttujen suhteen. bändit pyörivät lähellä metallia, elektronista musiikkia, kakofoniaa tai minimalismia, Muse flirttailee niiden kanssa mutta pysyy silti tukevasti modernissa, suurieleisessä ja yksityiskohtaisessa kitararockissa. Yleisesti trendi tuntuu kuitenkin vievän kohti helposti hahmotettavaa ja vähistä elementeistä koostuvaa soundia. Wolstenholmen mielestä tähän on useita syitä. ­ Viimeisten kymmenen vuoden aikana on ollut jollain tapaa muotia kuulostaa tarkoituksellisen lo-filtä. Siinä on tuskin kysymys ammattitaidon puutteesta. Musiikkiteknologia on vain kehittynyt viimeisen 15 vuoden aikana todella paljon, ja studiossa voi tehdä vaikka mitä. Bändit ikään kuin taistelevat sitä vastaan palaamalla vanhanaikaisempaan tekemiseen. Wolstenholme ei kritisoi trendejä ja kertoo esimerkiksi The Strokesin olevan hänelle hyvin tärkeä bändi, vaikka hän itse haluaakin Musen käyttävän uuden teknologian antamia työvälineitä uudenlaisen ja tuoreen musiikin tekoon. Jos internet ja nykyteknologia laajentavat musiikin julkaisemisen ja tekemisen mahdollisuuksia, ne myös muuttavat tapaa, jolla sitä kuunnellaan. Musiikki, jossa on paljon informaatiota, kärsii enemmän MP3-pakkauksesta, huonoista äänentoistolaitteista ja ympäristön melusta kuin yksinkertainen ja äänimaailmaltaan kevyt musiikki. Wolstenholme tiedostaa muutokset, mutta ei halua alistua sen vietäväksi. ­ Teini-ikäisenä istuin aloilleni ja keskityin tietoisesti musiikin kuunteluun. Nykyään niin tehdään harvemmin. Ihmiset kuuntelevat musiikkia ulkona, autossa ja tietokoneittensa surkeista kaiuttimista työtä tehdessään. Ehkä jotkut ajattelevat sen vuoksi, että musiikin ei tarvitse enää kuulostaa niin hyvälaatuiselta tai toimia albumimitassa. Minusta levyt ovat kuitenkin yhä tärkeitä, eivät vain taustaääniä muulle elämälle. Niiden kunnolla kuunteleminen on itsessään hyvin palkitsevaa. Uusi äänimaailma musella ei ole kovin paljon kumppaneita matkalla kohti aina vain modernimpia ja suurempia äänivalleja. Siinä missä muut nykyajan suuret progeksi luettavat Musiikkibisneksen haasteet hyvältä kuulostavien levyjen tekeminen on myös resurssi- kysymys. Kuka tahansa voi nauhoittaa levyn omalla tietokoneellaan, mutta kunnon studiot ja äänityskalusto ovat yhä kalliita. Levymyynnin laskiessa niihin ei uskalleta sijoittaa paljon, kun halvemmallakin pääsee. ­ Levy-yhtiöt eivät enää saa levyjä kaupaksi entiseen malliin, ja siksi ne ovat kitsaita levytysbudjettien kanssa. Kun me aloitimme, pääsimme hyviin studioihin ammattilaisten kanssa ja saimme rahaa videoiden tekoon. Me olemme hyvässä asemassa, kun meillä on oma studio. Yleisesti varsinkin rockissa tuotantojälki on kyllä heikentynyt, Wolstenholme harmittelee. Jos Muse on ehtinyt rakentaa asemansa parempina aikoina, millaiset ovat uusien bändien mahdollisuudet? Voivatko uudet bändit tulla vielä yhtä isoiksi kuin Muse? Wolstenholme uskoo siihen, vaikka aloittelevia bändejä yritetäänkin suoranaisesti huijata niin sanotuilla 360 asteen sopimuksilla, joilla myös keikkaja oheistuotemyynnistä menee osuus levy-yhtiölle. ­ Se on vaikeampaa nykyisin. Uusia isoja bändejä on silti tullut internet-aikanakin. Hyvä esimerkki on vaikka Arctic Monkeys, joka osaa käyttää internetiä hyödykseen. Wolstenholme ei tyydy laiskasti tuomitsemaan nykytilannetta vaan näkee siinä myös paljon hyvää. Hänestä on oikein, että ihmisillä on enemmän vaihtoehtoja eikä heidän ole pakko ostaa kokonaisia levyjä, jos he haluavat kuulla siltä vain pari kappaletta. Levymyyntien pieneneminenkään ei ole mikään maailmanloppu. ­ Kunhan bändit vain tekevät riittävän hyviä levyjä, niitä kyllä ostetaan. Ei välttämättä niin paljon kuin 1970- tai 1980-luvulla, mutta levy-yhtiöiden on vain myönnettävä, että ala on muuttunut. Jotkut bändit aikovat siirtyä levyjen tekemisestä yksittäisten biisien tekemiseen. Ehkä mekin teemme tulevaisuudessa niin. ­ Kaiken kaikkiaan olisi tervettä vain nojata taaksepäin ja todeta, etteivät bändit enää myy kymmeniä miljoonia levyjä, eikä kukaan voi sille voi mitään. On kiva tienata musiikilla, mutta uskon silti että useimmat ihmiset ovat bändeissä koska rakastavat musiikkia. Kenenkään ei pitäisi tehdä tätä rahan vuoksi. « SUE » 10 « NRO. 9
• ÖNTÄ ­ JA SEN YLI? SUE » 11 « NRO. 9
• » SOITELLEN SOTAAN Jaakko & Jay on tehnyt täyspitkän levyn mutta ei pidä pitkistä kappaleista. Kahden miehen folkpunk-yhtye sanoo sanottavansa ja lähtee kotiin. TO 1.10. KLUBI, TURKU HAASTATTELU K aksivuotisen uransa aikana Jaakko & Jay on noussut nopeasti pieneen kulttisuosioon energisten liveesiintymistensä johdosta. Aiemmin tänä vuonna julkaistu 7-tuumainen ep sai kotimaisessa musiikkilehdistössä varsin innostuneen vastaanoton. Nyt vuorossa on War Is Noise -nimeä kantava debyyttialbumi, joka omaperäisyytensä johdosta saattaa olla yhtyeen matkalippu kohti laajemman yleisön tietoisuutta. Yhtyeen sanoituksista vastuussa oleva laulaja-kitaristi Jaakko kertoo levylle päätyneiden kappaleiden syntyneen poikkeuksetta henkilökohtaisista lähtökohdista. ­ Kaikki biisimme ovat lähtöisin omista kokemuksistamme ja havainnoistamme. Koen ylipäätään hankalaksi kirjoittamisen muulla tavoin, kappaleiden tekemiseen täytyy olla jokin syy. ­ Kirjoitustapamme on hyvin suora. Jos Jaakko on aamulla herännyt pää kipeänä, niin sitten syntyvä biisi kertoo juuri siitä, rumpali Jay täydentää. Levyn raflaava nimi yhdessä punkahtavan ilmaisun kanssa herättää kuulijassa välittömästi kysymyksen kaksikon mahdollisesta yhteiskunnallisesta sanomasta. Jayn mukaan kyse ei ole suorasta vaikuttamiseen pyrkimisestä. ­ Toki kappaleiden rivien välistä on luettavissa henkilökohtaisia mielipiteitämme. Se ei kuitenkaan tarkoita, että olisimme lähteneet tekemällä tekemään juuri poliittista musiikkia. War Is Noisen kappaleet ovat lyhyitä ja nopeatempoisia. Levyn kuusitoista raitaa käydään läpi napakasti puolessa tunnissa. ­ Minusta liian pitkiä kappaleita sävelletään ihan liikaa. Ei kertosäkeitä tarvitse seurata loputon määrä uusia säkeitä ja ties mitä modulaatioita. Sanottava tulee kyllä yleensä selväksi vähemmälläkin toistolla. Kerrotaan asia ja mennään kotiin, Jay naurahtaa. Levyltä löytyy myös muilta osin mielenkiintoisia sovitusratkaisuja. Albumin päättävä Battle loppuu useita minuutteja kestävään linnunlauluun. Jay kertoo idean syntyneen eräänlaiseksi vastapainoksi kappaleen sisällölle. ­ Battle kertoo kansanmurhista, joten kaiken jytinän ja paukkeen jälkeen tuntui hyvältä idealta lopettaa hiljaiseen äänimaailmaan. Senkin jälkeen kun ihminen on poistunut kuvioista, luonto jatkaa. Ajatuksena oli myös lepuuttaa kuulijan korvia, jos levyä on kuunnellut vaikka ennen nukkumaan menoa. Jaakko & Jay teki tämän vuoden Provinssirockissa vaikutuksen soittamalla tapahtuman aikana peräti neljä keikkaa ­ joskaan ei varsinaisilla lavoilla vaan yleisön joukossa festivaalialueella. ­ Se oli kaikin puolin hieno kokemus. Pääsimme soittamaan ja pitämään hauskaa hyvässä seurassa koko viikonlopun ajan ja saimme vielä majoituksen, ruoat ja juomat kaupan päälle, Jay toteaa. Kaksikko ei kaikesta huolimatta halua tyytyä tulemaan tunnetuksi pelkästään hyvänä livebändinä. ­ Studio- ja livetyöskentelyssä on molemmissa omat hyvät puolensa ja nautimme molemmista. Studiossa biisejä on mahdollista hioa ja kehitellä vaikka yötä myöten, siinä missä livenä voi vain antaa mennä, Jaakko kertoo. War Is Noisen nauhoituksissa Jay paljastaa yhtyeen valinneen strategiakseen eräänlaisen live-esityksen ja tuotetumman materiaalin välimuodon. ­ Soitimme kappaleiden pohjat yhdessä niin, että pystyimme samalla näkemään toinen toisemme. Tämän jälkeen aloimme lisätä tuottaja Petteri Rajantin kanssa niihin hirveästi erilaisia äänikerroksia. Mukana on kaikkea mahdollista tamburiineista kellopeleihin. Yllätyksellisyys on monella tapaa Jaakko & Jayn musiikin ydin. Yhtye haluaa kuitenkin korostaa, että on olemassa tiettyjä asioita, joihin se joko suhtautuu vastahakoisesti tai joita siltä ei kannata koskaan odottaa. ­ En ole koskaan oikein ymmärtänyt erillisten sinkkujulkaisujen ideaa. Miksi ostaa erikseen yksi biisi ja sitten erikseen koko levy? Aivan vihoviimeinen maailmanloppu olisi kyllä best of -kokoelman julkaiseminen. Siinä vaiheessa voisi kyllä pistää soittimet naulaan ja lopettaa koko touhun, Jay virnuilee. « TEKSTI TUOMAS JALAMO KUVA TOLSKI PANNAHINEN Syksyn tanssittavin tupla! Suomalaiset ska/reggaen kahdet kasvot esittäytyvät. Ne jo hieman retrommat ja ihan uudet! The Valkyrians: The Beat of Our Street LP/CD/download (30.9.) The Capital Beat: A Greater Fire CD/download (23.9.) Levynjulkkarikeikka: pe 25.9. Tavastia; Sky Dee & The Demons, The Capital Beat, The Valkyrians. DJ Olenko 11/12 e thecapitalbeat.fi stupido.fi thevalkyrians.com Jakelu: Playground SUE » 13 « NRO. 9
• »LAULAJA PALAA SUOMEEN Janne Laurila on oppinut uuden kielen. Äidinkielen. ffice Buildingista ja Laurilasta tuttu Janne Laurila on tehnyt ensimmäisen suomenkielisen levynsä Kultaisia pisteitä. Miten tähän on tultu? ­ Mä aloitin bändihommat CMX:n ja Radiopuhelinten jalanjäljissä. Englanninkielisten tekstien tekeminen ei tullut alussa mieleenkään. Sitten kuitenkin päädyin tekemään englanninkielistä musiikkia. Sitä tehdessä mua harmitti, ettei kukaan koskaan kiinnitä huomiota suomalaisten bändien englanninkielisiin teksteihin. ­ Kun tein yhden suomenkielisen tekstin Samettivallankumouksen Täällä mies, kuuleeko nainen? -albumille (2007) ja olin mukana tekemässä Magyar Possen vielä julkaisematonta laulettua levyä, suomenkielisen musiikin tekeminen alkoi taas kiinnostaa. Mitä englanninkieliselle Laurila-yhtyeellesi tapahtui? ­ Se hajosi. En ollut edes paikalla kun se tapahtui. Pojat lopettivat ihan keskenään. Kun Laurila mureni alta, päätin tehdä suomenkielisen levyn omalla nimelläni. Mulla ei ollut kiire mihinkään, sain rauhassa laatia ja heittää roskiin jokusenkin arkillisen hahmotelmia. Aluksi suomenkieliset tekstini olivat kauhean kulmikkaita, mutta lopulta aloin oivaltaa miten niitä tehdään. Halusin tehdä luontevia ja soljuvia, suuhuni sopivia sanoja. Mitä eroa on laulaa suomea ja englantia? ­ Suomi on vaikeampaa laulaa kuin englanti, jossa on vähän tavuja ja paljon pitkiä vokaaleja. Mä olen yrittänyt olla runnomatta sanoja musiikkiin. Täytyy mennä kielen omien painotusten ehdoilla. Ovatko laulujesi aiheet pysyneet samoina? ­ Ovat, mutta paatos on säädetty pienemmälle ja epämääräisyyttä on vähemmän. Se liittyy ikäänkin. Kun 22-vuotias riitelee tyttöystävänsä kanssa, niin siinä taivaat ratkeilee. Tässä iässä elämään osaa suhtautua humoristisemmin. Sinut tunnetaan englanninkielisen indierockin tekijänä. Siinä skenessä kielen vaihtaminen tulkitaan usein itsensä myymiseksi. Oletko saanut noottia indietalebaneilta? ­ En ole vielä kohdannut indietarkkareita. Mahdollinen negatiivinen suhtautuminen suomeksi laulamiseen tuntuisi sikäli vitsikkäältä, että eihän Suomessa vielä 90-luvun puolivälissä ollut montaakaan englanninkielistä indiebändiä. Mietitkö itse, että onko sinulla lupa vaihtaa kieltä? ­ Enemmän mietin sitä, onko hoopoa kirjoittaa englanninkielisiä sanoituksia. Niihin voi tulla virheitä, ja maailmassa on paljon enemmän hyviä englanninkielisiä bändejä kuin hyviä suomenkielisiä bändejä. Eikä mua kiinnosta, onko tää indietä vai ei. Mä vain teen lauluja. Totta kai toivoin, että Office Buildingin ja Laurilan levyt olisivat olleet jymymenestyksiä, mutta eivät ne olleet. Juuri se teki niistä indietä. Sanotaan, että suomenkielisellä musiikilla saa helpommin radiosoittoa. Pitääkö se paikkansa? ­ Heti ensimmäinen suomenkielinen single, Heili, meni soittolistalle. Suomessa kai halutaan radioon tietty määrä suomenkielistä musiikkia. Heili oli alun perin englanninkielinen biisi, mutta ei se sanoitus ollut yhtä hyvä kuin tämä suomenkielinen. Miten levytyssopimuksen saaminen onnistui? ­ Muutama yhtiö oli kiinnostunut. Mä suhtaudun levy-yhtiön valintaan samoin kuin vaatteiden ostoon: jos joku on hyvä, niin vittuako sitä sen enempää miettimään. Jos Spinefarmin alamerkki Ranka kelpaa Kauko Röyhkälle, niin kelpaa se mullekin. Miten musiikkisi on kehittynyt matkalla Office Buildingista Laurilan kautta sooloartisti Janne Laurilaksi? ­ Se on muuttunut koko ajan pelkistetymmäksi. Alkuaikoina oma työkalupakki ei ollut vielä läpeensä tuttu, joten esimerkiksi laulaessa tuli konstailtua vähän liikaakin. Sister Flo -yhtyeen Samae Koskinen on tehnyt suomenkielisiä soololevyjä, mutta pitää myös englanninkielisen yhtyeen aktiivisena. Aiotko sinäkin tehdä niin? ­ Kun nyt olen uskaltanut julkaista levyn omalla nimelläni, niin tuntuisi hölmöltä tehdä hyvä biisi ja esittää se jonkun muun nimen alla. Tällä hetkellä en osaa kuvitella kirjoittavani englanniksi. En myöskään ole mikään sivuprojektimies. « HAASTATTELU TEKSTI ARI VÄNTÄNEN KUVA JUKKA SALMINEN SUE O » 14 « NRO. 9
• » HYVÄT GEENIT Baddies tietää, että jos bändi pärjää Englannissa, se pärjää missä tahansa. B addiesista saattaa tulla iso bändi, mutta vielä se mahtuu pieneen tilaan. Tapaan yhtyeen festivaalilavan taakse sijoitetussa asuntovaunussa, jonka ahtaus saisi eläinaktivistit itkemään. Kaksi heistä puhuu paljon, kaksi vähän. Toinen puheliaista väittää olevansa laulaja-kitaristi Michael Webster, mutta saattaa valehdella. Michael ja rumpali Jim Webster nimittäin ovat identtiset kaksoset. Kahden täsmälleen samannäköisen naaman katseleminen nuhjuisessa asuntovaunussa luo sirkusvaikutelmaa. Puheliain on tumma ja komea basisti Danny Rowton. Hiljaisimmat herrat taas ovat kitaristi Simon Bellamy ja se jompikumpi identtinen kaksonen. Baddies on rockbändi Essexistä. Muun muassa Futureheadsiin ja Queens of the Stone Ageen verrattu yhtye julkaisi debyyttisinglensä Battleshipsin lokakuussa 2008. Syyskuussa 2009 ilmestyy pitkäsoitto Do the Job. Danny: ­ Do the Jobilla on kaikenlaista matskua. On funkyjä juttuja, raskaita osia ja rockia. Michael: ­ Se ei kuitenkaan ole sekava. Bändimme kuulostaa levyllä samalta kuin keikalla. D: ­ Me teimme Do the Jobin itse koska tiedämme, että bändimme on hyvä. Emme tarvinneet ulkopuoli- sia sanomaan, että meidän kannattaa uskoa mahdollisuuksiimme. Ulkopuoliset kuitenkin sanoivat juuri niin. Debyyttialbumin ilmestymistä odotellessaan brittimedia on maneereilleen uskollisesti hehkuttanut Baddiesin olevan yksi maailman mahtavimmista uusista yhtyeistä. D: ­ Olemme saaneet ällistyttävän hyvää palautetta musiikkilehdissä. Se on toki hienoa, mutta samalla kasvattaa ihmisten odotuksia ehkä liikaakin. Uskon kuitenkin kiinnostuksen johtuvan myös siitä, että meillä on uniikki soundi ja ulkonäkökin. Tykkääpä musiikistamme tai ei, ainakin Baddies jää mieleen. Baddiesin biisit ovat soineet Englannin radioissa, mutta enimmäkseen iltaohjelmissa parhaan kuunteluajan ulkopuolella. Webster ja Rowton tahtoisivat tietenkin kuulla bändiään radiossa myös päiväsaikaan. M: ­ Englannissa isot radioasemat kertovat kuulijoilleen mistä saa pitää ja mistä ei. Jos ne sanovat, että Baddiesin keikalle kannattaa lähteä, monet uskovat. D: ­ Niin ikävältä kuin se kuulostaakin, joskus jonkun pitää kertoa ihmisille, että bändi on hyvä. Muu- HAASTATTELU TEKSTI ARI VÄNTÄNEN KUVA BADDIES KE 21.10. NOSTURI, HELSINKI ten he eivät tajua sitä. Jos Baddies soisi radiossa päivällä, meitä kuulisivat nekin, jotka eivät muuten koskaan tulisi kuunnelleeksi tällaista musiikkia. Se olisi upeaa. Mieluummin minäkin kuulisin päiväohjelmissa Baddiesia kuin huonoa musaa. Samaa bändien erottautumistaistelua käydään kaikkialla maailmassa. Englannin rock-historia on kuitenkin niin pitkä ja kunniakas, että uusiin bändeihin suhtaudutaan erityisen kyynisesti. D ­ Muissa maissa annetaan helpommin uudelle bändille mahdollisuus olla hyvä. Mutta me olem- me kiivenneet hiljalleen ylöspäin. Jätimme päivätyömme huhtikuussa, mistä olemme todella innoissamme. Nyt vain katsotaan kuinka käy. Ovatko jotkut soittamanne keikat olleet erityisen tärkeitä uranne kannalta? M: ­ Englannissa jokainen keikka on eräänlainen showcase. Siellä pitää vakuuttaa ihmiset siitä, että bändi on loistava. Siellä näkee aina levy-yhtiöiden tyyppejä raapimassa päitään yleisön seassa ja miettimässä, mitä heidän kollegansa bändistä ajattelevat. M: ­ Teillä Suomessa musiikkiin suhtaudutaan järkevämmin kuin Englannissa. Kun soitimme Provinssirockissa, yleisö ei tuntenut bändiämme mutta aivan selvästi halusi kuulla meitä. Ne kirkuivat, kun me poistuimme lavalta! Se oli aivan mahtava keikka. Provinssirockista tuli mieleen, että satutko tietämään, miksi Placebon Brian Molkolla on taas vahva tukka? Vähän aikaa sitten hän oli ihan selvästi kaljuuntumassa. Onko hänelle istutettu hiuksia? En tiedä, mutta enpä ihmettelisi. Rocktähdet tekevät sellaista. Se voi olla edessä sinullakin. M ­ Tuskin! Minulla ja Jimillä on hyvät geenit. Danny ja Simon ovat asia erikseen. « SUE » 15 « NRO. 9
• tavaahan se oli, muusikko kun on ammatti, jossa on suuri potentiaali epäonnistumiseen. Mutta valinta osoittautui oikeaksi, Wilson toteaa, edelleen tyytyväisenä. Wilson ei koe henkilökohtaisiin kokemuksiin pohjautuvien lyriikoiden kirjoittamisen eroavan etäisemmin omaa arkea koskettavien sanoitusten tekemisestä. Olipa aihe miten kaukainen tahansa, pyrkii hän aina lähestymään sitä omakohtaisen näkökulman kautta ­ muutenhan lyriikat eivät olisi tunnetasolla uskottavia. Yhdeksi vahvuudekseen Wilson nimeää sentimentaalisuutensa. ­ Menneisyytensä tuntemisen kautta mahdollistuu myös nykyhetken ymmärtäminen. En tiedä onko se vain minulle ominainen piirre, vai yleisinhimillistä, mutta suhtaudun lapsuuteeni hyvin tunnepohjaisesti. Musiikilla, jota isäni kuunteli, kun olin lapsi, on edelleen iso merkitys minulle. Mutta toisaalta, kaikki kuulemani musiikki on vaikuttanut minuun. Esimerkiksi 80-luvulla musiikki oli niin kammottavaa, että minun oli palattava takaisin 70-luvun juttujen pariin. HAASTATTELU TEKSTI JUKKA KITTILÄ KUVA ROADRUNNER DNA AINA MUKANA » YKSI ALBUMI, KAKSI KUUNTELUKOKEMUSTA Yksi välikohtaus voi olla alkusysäys kokonaiselle albumille. Näin kävi progressiivisuuteen kallellaan olevalle Porcupine Tree -kvartetille, kun Steven KE Wilson ajoi auto-onnettomuuspaikan ohi. JÄÄ 21.10. B iisintekijä kuin biisintekijä törmää hetkiin, jolloin kappaleen valmiiksi saattaminen tuntuu mahdottomalta tehtävältä. Porcupine Treen kitaristi-laulaja Steven Wilsonille nuo hetket ovat hyvinkin tuttuja tovereita. ­ Jokainen biisi on yhtä hankala, niin myös tällä kertaa jokainen The Incidentin osio. Biisin kirjoittamisvaihe on aina vaikein osa prosessia. On aina yhtä pelottavaa ajatella, että tyhjät sivut, joita tuijotat, pysyvätkin tyhjinä, vertauskuvallisesti sanoen, rehellisen ystävällinen ja kohtelias Wilson toteaa. Mitään elämää suurempaa metodia Wilson ei ole kehittänyt helpottaakseen biisi-ideoiden syntymistä. ­ En kirjoita minkään muotin mukaan, kaikki syntyy kokeilemisen kautta. Aina biisin kirjoitettuani nousee pelko, että siinä meni viimeiseni. Edellä mainitsemillaan osioilla Wilson tarkoittaa Porcupine Treen (jonka hänen ohellaan muodostavat kosketinsoittaja Richard Barbieri, basisti Colin Edwin, rumpali Gavin Harrison ja keikkakitaristi John Wesley) uuden The Incident -albumin pituudeltaan tunnin liepeille kurottelevan nimiteoksen 14 eri osaa, joiden joukkoon mahtuu niin instrumentaalivälikkeitä kuin itsessään toimivia kokonaisia kappaleitakin. Ajatus näin raamikkaan teoksen työstämisestä on kummitellut Wilsonin ajatuksissa jo pitkään, mutta siinä missä mies luopui Fear of a Blank Planetin (2007) kohdalla ajatuksesta rakentaa koko albumi Anesthetize-kappaleen ympärille, oli aika tämän kokoluokan sävellykselle nyt oikea. ­ Olen tosiaan yrittänyt samaa muutaman kerran aiemminkin, mutta eihän se helppoa ole. The Incidentin kohdalla koen kuitenkin saavuttaneeni kerronnallisissa elementeissä uuden tason, mikä mahdollisti näin pitkän kokonaisuuden olemassaolon. Prosessi on suoraan verrattavissa kirjan kirjoittamiseen, Wilson kommentoi. Vertausta kirjallisuuden maailmaan hän käyttää myös puhuessaan The Incidentin kylkiäisinä levyltä löytyvistä, tavanomaisemmissa mitoissa pysyttelevistä Flickeristä, Bonnie the Catista, Black Dahliasta ja Remember Me Loverista. ­ Jos The Incident on romaani, ovat nuo neljä kappaletta sen rinnalla novelleja. Ne ovat saman ajanjakson tuotoksia, mutta lyriikoiden suhteen niillä ei ole yhteyttä. Erillisyys on paremmin läsnä lopullisella albumilla, joka on jaettu kahdelle levylle. Toimittajan saamassa promoversiossa toiset kappaleet kun on tungettu samalle CD:lle The Incidentin perään, mikä tekee kuuntelukokemuksesta laadukkuudessaankin melkoisen ylimitoitetun mäjäyksen. ­ Mietimme myös erillisen EP:n julkaisemista, mutta halusimme lopulta julkaista kaikki biisit nyt. Ne ovat omassa itsessään aivan yhtä vahvoja kuin The Incident, eivät vain soveltuneet osaksi sitä. Tätä kautta voimme tarjota kaksi eri kuuntelukokemusta yhdellä albumilla, Wilson toteaa. SYNTYNYT 1967 mittavuudestaan huolimatta the Incidentin kirjoitusprosessi oli ainakin siinä mielessä suoraviivainen, että kappaleen osiot syntyivät siinä järjestyksessä, mihin ne lopullisessa tuotoksessa päätyivät. ­ Ensimmäinen The Incidentille kirjoittamani juttu oli levyn avaava iso, murskaava sointu. Se on samalla eräänlainen julistus tämänkertaisesta intensiteetistä. Monestihan Porcupine Tree -levyillä on tapana käynnistyä rauhaisammin soljuen, johdatellen hiljalleen sisään levyn maailmaan. Ei tällä kertaa, Wilson sanoo. Jo Fear of a Blank Planet -albumi oli lyriikoiden osalta teemalevy ­ ehkä jopa The Incidentia yhtenäisempi ­ mutta uuden levyn nimikappale on yhtä kaikki myös sanoituksellisesti temaattinen kokonaisuus. Keskiössä ovat erilaiset ihmiselämän välikohtaukset ja käännekohdat, joita kaikkia voi englanniksi kuvailla sanalla incident. ­ Idea syntyi, kun ajoin auto-onnettomuuspaikan ohi. Näin kyltin, SUE jossa luki "Police ­ Incident" ja termi jäi mieleeni. Jälkeenpäin pohdin, miten niin irrallinen sana voi kuvastaa kokijoilleen kaameaa, traumaattista tapahtumaa, Wilson kertoo. Tästä inspiroituneena Wilson alkoi poimia uutisia erilaisista incidenteista. Samaten mies poimi merkittäviä tapahtumia oman elämänsä varrelta. Eikä ainoastaan negatiivisia. Time Flies -osiossa hän laulaa: "I was born in 1967, the year of Sergeant Pepper and Are You Experienced". ­ Samana vuonna julkaistiin myös Pink Floydin ja The Doorsin debyytit, eli kyseessä oli yksi rock-musiikille merkittävimmistä vuosista. Olenkin pohtinut, oliko tuo vain sattumaa, vai onko se itse asiassa syy siihen, että minusta tuli muusikko. Itsestäänselvyys muusikon ura ei kuitenkaan Wilsonille ollut. Ennen päätöstä keskittyä musiikkiin hänellä oli turvallinen ura tietokonealalla. ­ Haaveilin toki jo nuorella iällä elämästä musiikin parissa, mutta huolestuneita vanhempiani rauhoittaakseni lupasin hankkia päivätyön. Sen teinkin, minulla oli hyvä työ, hyvä auto ja aikataulutettu elämä. Toisen bändini No-Manin saadessa levytyssopimuksen päätin kuitenkin, että tästä lähtien annan kaiken aikani musiikille. Pelot- H H E L A L L I, SINK I kuunnellun musiikin vaikutus myös kuuluu Steven Wilsonin omissa tekemisissä. Siinä missä keväinen soololevy Insurgentes sisälsi new wave -viitteitä ­ joskaan ei niin runsaasti kuin Wilson antoi viime vuonna ymmärtää ­ nyökkää The Incident progen vanhojen suurien suuntaan. Suorimmin tämän tekee Drawing The Line, jossa on Rushia kerrakseen. Wilsonin lauluraidan paikalle olisi helppo kuvitella Geddy Leen ääni. ­ Vai että Rush, enpä osannut aavistaa. Ei tuo minua yllätä, mutta en ollut tietoinen kappaleen Rushyhtymäkohdista. Mutta kyseinen yhtye on osa musiikillista DNA:tani, joten miksipä ei. Useinhan kyseinen DNA muodostuu ennen kaikkea musiikista, jonka parissa kasvoi, ei välttämättä siitä, mitä parhaillaan kuuntelee. Esimerkiksi Pink Floydia en ole kuunnellut vuosikausiin, mutta tiedostan silti heidän vaikutuksensa ilmaisuuni. Samoin vaikkapa King Crimsonin, Wilson ryhtyy tonkimaan juuriaan. 42-vuotiaana miehenä Wilsonin juuret ovat tiukasti myös vinyyliajassa. Mutta miten on, voiko The Incident -kappaleen pätkiä vinyylin eri puolille? ­ Kaikki, mitä teen, julkaistaan myös vinyylinä. Myös The Incident, kahdelle levylle jaettuna. Kuuntelukokemuksesta tulee hiukan erilainen, mutta minä itse asiassa kaipaan vinyyliajan tuomia luonnollisia taukohetkiä levyä kääntäessä. CD:n nousu vei sen mennessään, Wilson harmittelee. Vieläkin pienempiin osasiin herra on valmis tuoreimman eepoksensa jakamaan. Tulevilla keikoilla Porcupine Tree aikoo esittää The Incidentin kokonaisuudessaan, mutta myöhemmin yhtye tulee irrottamaan siitä osioita keikkasettiinsä. ­ Toki mukana on myös palasia toisiinsa sitovia väliosioita, jotka eivät toimisi irrallaan kokonaisuudesta, mutta esimerkiksi Time Flies, Drawing the Line ja I Drive the Hearse sopivat oikein hyvin esitettäviksi omillaan, Wilson toteaa. « » 16 « NRO. 9
• » TARJOLLA HYVÄT TANSSIT Skareggaeyhtye The Capital Beat on saanut kankeat suomalaiset jammaamaan pitkin kesää. Nyt bändi paljastaa, miten Rakel Liekki päätyi vierailemaan heidän ensimmäiselle levylleen. HAASTATTELU T apaan The Capital Beatin laulaja Fredin, kitaristi Juhon sekä rumpali Matin Suomenlinnan Seawolf-studioilla. Pojat ovat juuri nauhoittaneet viimeiset biisit bändin ensimmäiselle albumille, joka kantaa nimeä A Greater Fire. Fredi kertoo levyn nimen syntyneen bändin jäsenten sisäisestä palosta ja intohimosta tehdä musiikkia. Lisäksi se on hatunnosto Bob Marley And The Wailersin levylle Catch a Fire, joka on tärkeä julkaisu kaikille bändin jäsenille. The Capital Beatin ensimmäinen sinkku Salty Fish sai paljon radiosoittoa keväällä. Sen myötä bändin kesä täyttyikin nopeasti festarikeikoista. ­ Meidän musa on otettu uskomattoman hyvin vastaan, vaikka bändi on vasta pari vuotta vanha, kertoo Juho. ­ Lyhyessä ajassa on ehtinyt tapahtua paljon. The Capital Beat on ehtinyt jo esiintyä Voodoo Glow Skullsin j a Mad Caddiesin kanssa. Lisäk- si pojat heittivät ulkomaan-kiertueen Reel Big Fishin kanssa sekä minirundin Suomessa The Slackersin kanssa. Bändin biiPE 25.9. sit ovat myös soineet TAVASTIA, kalifornialaisten colHELSINKI lege-radioiden aalloilon myös jäänyt, kerla ja muilla indie-radiotoo Juho. ­ Me tullaan kanavilla ympäri maailtodella hyvin toimeen maa sekä useamman kankeskenämme. Ei kai me sainvälisen skate- ja lumilautatätä tehtäisikään, jos ei meillä elokuvan soundtrackilla. olisi hauskaa. Isosta porukasta on ­ Valtamediat ovat olleet meismyös se hyöty, että tarpeen vaatitä yllättävänkin kiinnostuneita, seessa on juttelukavereista varaa valittää Fredi. ­ Myös reggaepiirissä lita, nauraa Juho. meidät on hyväksytty, vaikka meiSoittajien erilaiset musiikilliset dän musa onkin monen eri musiiktaustat tuovat bändiin mielenkiinkityylin sekoitus. toisen lisän. The Capital Beat koostuu kah­ Osa bändistä omaa vahvan deksasta muusikosta. Kokoonpano punk-taustan ja osa taas on reggaeei ole perinteinen mutta pojat kermiehiä, kertoo Fredi. ­ Me ei olla tovat sen olevan pelkästään positiiautenttinen reggaebändi eikä uuvinen asia. den aallon punkimpi skabändi, me ­ Pikku hiljaa bändi laajeni rumollaan sekoitus. Kun kaikkien vahpusetistä ja akustisesta kitarasvuudet yhdistetään, syntyy omata nykyiselleen. Hienointa on, etlaatuinen juttu. Se on sitä, miltä The tä jokainen bändiin tullut jamppa Capital Beat kuulostaa. TEKSTI NIINA LINNA KUVA RIKARD LAVIN Bändin uutukaisella levyllä vierailevat mm. Puppa J, C Star sekä pornoeläkeläiseksi itseään kutsuva Rakel Liekki. Sanoituksia kuunnellessa saattaisi ujompi tyttö punastua. ­ Sanoituksissa on olennaisinta hyvä meininki, lisää Fredi. ­ Me ei olla niinkään kantaa ottava bändi, vaikkei sellaisissa mitään vikaa olekaan, mutta meillä biisit kertovat naisista, rakkaudesta ja seksistä. Kyllähän Salty Fish -biisiä tehdessä hetken piti miettiä, voiko tällaista tehdä, mutta tehtiin kuitenkin. Se riski kannatti ottaa. Miten Rakel Liekki saatiin lähtemään mukaan levylle? ­ Rakel vierailee Baby Is Sleeping -kappaleessa, johon haluttiin mukaan vähän tietynlaista li- sämaustetta. Homman olisi voinut hoitaa kuka vain nainen, mutta kelattiin, että olisi makeeta jos se olisi pornostara. Rakel oli digaillut meidän meininkiä ja tuli ja hoiti homman ammattinaisen elkein. Mielestäni se on ehdottomasti levyn kohokohdista, virnistää Fredi. Miksi The Capital Beatin keikka kannattaa katsastaa? ­ Me tarjotaan yleisölle hyvät tanssit, vedetään joka keikka täysillä ja pidetään hauskaa! Myös ne, jotka eivät yleensä tällaista musaa kuuntele, ovat tulleet kiittelemään. On hauska huomata, miten paljon jengi tykkää. Itse ei aina tiedä mitä odottaa yleisöltä, ja yhtäkkiä tuhatkunta ihmistä jammaileekin ihan fiiliksissä. « SUE » 19 « NRO. 9
• » ROKKAAVAT KORHOSET The Grammers ei ole aina ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan, mutta tärkeintä onkin musiikki. V uonna 1999 Säkylässä perustettu hard rock -yhtye The Grammers katosi tutkasta vuonna 2004 julkaistun toisen albuminsa Money & Gloryn jälkeen. Kolmannen pitkäsoiton Only Hard Is Hard Enoughin ilmestymistä saatiin odotella syksyyn 2008 saakka. Vaikka levytystauko oli pitkä, rumpali Jussi Vuola kieltää toimittajaa käyttämästä sanaa "hiljaiselo" The Grammersin yhteydessä. ­ Money & Gloryn ja Only Hard Is Hard Enoughin välisenä aikana me kehiteltiin ja lähdettiin uudelleen liikkeelle. Suurin muutos oli levyyhtiön vaihtuminen nykyiseen Hy- pe Recordsiin. Julkaisujen väliä venytti sekin, että Only Hard Is Hard Enoughia tehtiin tosi pitkään. Nyt The Grammers on taas vauhdissa. Vuolan aikoinaan leikkisästi "junttahardrock-teemalevyksi" kutsuman Only Hard Is Hard Enoughin seuraaja, kymmenen biisiä sisältävä uusi albumi ilmestyy syyskuussa. Levy on nimetty Mk III:ksi, joka viittaa bändin uudistuneeseen kokoonpanoon ja sen myötä uudistuneeseen soundiin. ­ Mk III:llä me päädyttiin heavy rock -meininkiin. Uuden urkurin myötä mukaan tuli entistä enemmän Deep Purple -henkeä. Alun perin me tähdättiin vuosien 1979-1982 äänimaisemaan, mutta loppujen lopuksi noista raameista kuitenkin hypättiin vähintään vuosikymmen eteenpäin. Me ei haluttu retroilla, vaan pitää The Grammersin oma soundi. The Grammersin asiat ovat edenneet muuallakin kuin studiossa. Sen lisäksi, että paikalliset tiedotusvälineet ovat seuranneet yhtyeen viime aikojen edesottamuksia kiinnostuneina, Mk III -levyn pilottisingle Another Lick Another Line on soinut muun muassa Radio Rockissa ja tunnusmusiikkina MTV3:n urheilukoosteessa. Small-biisin puolestaan on voinut kuulla supersuositun 24-televisiosarjan mainoksessa. Lisäksi The Grammers solmi äskettäin sopimuksen ohjelmatoimisto Dex Viihde Oy:n kanssa. Vuola on luonnollisestikin mielissään tuosta kaikesta. ­ On helvetin hienoa, että hyvän musan diggareita vielä löytyy ja että pannut porisee. Medianäkyvyys, radiokuuluvuus ja toimiva keikkamyynti eivät ole saavutuksia sinänsä, vaan uran etenemisen perusedellytyksiä ­ siis periaatteessa: useimmilta nekin jäävät saavuttamatta. Moni taitava ja sielukas bändi jää reuhtomaan pimentoon, kun valokeila vääntyy toisaalle. The Grammer- PE 9.10. ONNELA, TURKU sin tapauksessa voi jossitella vaikkapa sillä, mitä olisi tapahtunut, jos vuonna 2002 grungevaikutteisen, nimettömän debyyttialbuminsa julkaissut yhtye olisi majaillut Tampereella eikä Säkylässä, kun Negative käänsi kansan katseet uudenlaiseen manserockiin. Kuten Pearl Jamin Jeff Ament toisaalla tässä lehdessä toteaa, bändin menestys on aina osaltaan onnenkauppaa, olemista oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Jussi Vuola ei kuitenkaan ryhdy päivittelemään menneitä sen enempää kuin ennustamaan tulevaakaan. ­ Tietenkin toivon, että raskasta rockia kuunteleva porukka löytäisi The Grammersin ja että homma menisi niin sanotusti isolleen. Niin kaksi ekaa levyämme julkaisseelle Wolfgangille kuin Hypellekin on ollut hyvä tehdä levyjä, ja me ollaan aina uskottu omaan musiikkiimme. En ole välttämättä sitä mieltä, että The Grammersilla on ollut huono onni. Kyllä tässä on onnesta kysymys. Jos yhtye lainaa nimensä yhdeltä maailman huono-onnisimmista ihmisistä, kaikki läheisensä traagisesti haiden ja murhien uhreiksi menettäneeltä Frasier-näyttelijä Kelsey Grammerilta, niin eikö se muka ole silkkaa onnnettarelle piruilemista? ­ Ei meidän bändin nimi tule Kelsey Grammerista! The Grammers -nimen takana on kyllä tarina, mutta se on juttuna niin huono, että on parempi pitää se suuren yleisön kuulemattomissa. Mutta jos joku välttämättä haluaa, niin voihan The Grammersin suomentaa vaikka Ne Korhosiksi. « HAASTATTELU TEKSTI ARI VÄNTÄNEN KUVA PETRI VILEN 2.12. KLUBI, TAMPERE LIPUT: 16 , ENNAKKO TIKETTI K-18 + SUPPORT RAMMSTEIN 22.02.2010 HARTWALL AREENA, HELSINKI Liput: 70 ja 75 euroa + mahd. toimituskulut EnintÄÄn 6 lippua / ostaja www.ramstein.com L ip u t my ma 21.9. yn tiin k l o 9! 3.12. KLUBI, TURKU LIPUT: 15 , ENNAKKO TIKETTI K-18 4.12. TAVASTIA, HELSINKI LIPUT: TIKETTI 20 , OVELTA 22 K-18 LIPUT: LEVY-ESKOT 12 K-18 5.12. KELLARI, JOENSUU SUE » 20 « NRO. 9