• Sue Indierockpunkmetalzine #110 SYYSKUU 2007 NIGHTWISH FOO FIGHTERS.APOCALYPTICA.ENDSTAND. MAJOR LABEL.ICED EARTH.ARCH ENEMY.MURENA MARKUS NORDENSTRENG.BLACK AUDIO.GODSPLAGUE.STALINGRAD COWGIRLS. STIG DOGG 1
• 2
• 3
• TOIMITTAJALTA INKLUDES 06 Newsflash 10 Foo Fighters 12 Stigg Dog 13 Stalingrad Cowgirls 14 Endstand 16 Markus Nordenstreng 17 Animal Collective 18 Black Audio 20 Major Label 22 Deathbed 24 Rautamaailma 27 SFP Uutiset ja SetäJussinTupa 28 Nightwish 30 Arch Enemy 31 Godsplague 32 Apocalyptica 34 Iced earth 35 Murena 37 SFP Arviot 40 Arviot 48 Ensi-iltaelokuva-arviot 49 Dvdarviot 50 QuizOn ja Keskustelua popmusiikista 51 Tilauskuponki Päätoimittaja: Kimmo Nurminen Toimituspäällikkö: Ari Väntänen Avustajat: Jenni Arbelius, Jarkko Fräntilä, Markku Halme, Lotta Heikkeri, Jussi Helenius, Marika Honkatukia, Olli Hänninen, Kimmo Jaramo, Tove Juhanmäki, Noora Jussila, Vesa Kataisto, Petri Kipinä, Jukka Kittilä, Tuomas Kokko, Jussi Lahtonen, Kivi Larmola, Jouko Lehtinen, Oskari Lehtinen, Lauri Livistö, Esa Linna, Aku-Tuomas Mattila, Mirko Metsola, Marjut Mutanen, Jari Mäkelä, Jyrki Mäkelä, Miki Peltola, Mika Penttinen, Jani Sipilä, Aija Soivanen, Jarkko Tiusanen, Pirita Tiusanen, Jukka Taskinen, Tuomas Tiainen, Taru Tittonen, Volvo-Pete (ATKhuolto), Stefan Greijer Ulkoasu: Kimmo Nurminen Julkaisija: Kustannusosakeyhtiö Kärki Toimitusjohtaja: Jukka Taskinen Ilmestymistiheys: 12 numeroa vuodessa Irtonumero: Ilmainen Kestotilaus: 22 euroa/12nroa Tilaukset: 09 - 6813 2930 email: miki@sue.fi Painopaikka: SanomaPrint, Hämeen Paino Oy Forssa 2007 ISSN 1238 - 1853 Toimituksen osoite: Yliopistonkatu 12 a A 402, 20100 TURKU puh. 02 - 251 0899 fax. 02 - 251 0916 toimitus@sue.fi www.sue.fi Ilmoitusmyynti: Kari Heikonen, Eerikinkatu 44 LH 3-4, 00180 HKI puh. 09 - 6813 2930 / 050 - 3316748 RAHAA SÄÄSTÄMÄTTÄ, TAITEESTA TINKIMÄTTÄ Mikä on unelmien hinta, ja kuinka moni meistä on valmis sen maksamaan? Nightwishin kohdalla tuo summa on rahassa mitattuna puoli miljoonaa euroa, uuden Dark Passion Play -albumin tuotannon hinta. Taloudellisesti ajateltuna summa on suurin Suomessa koskaan levyntekoon käytetty. Mutta mitä levy on maksanut yhtyeelle henkisesti? Massiivinen mediamyllytys, lehtien lööpeissä paisutellut eroriidat, käsittämättömyyksiin asti yltänyt motiivien ruotiminen sekä uuden laulajan spekulointi ovat vaatineet taatusti veronsa. Lööppisirkus on väistämätöntä ja vääjäämätöntä, samoin mediapelin pelaaminen. Siihen peliin on myös yhtyeen osallistuttava ja pyrittävä parhaansa mukaan luovimaan julkisuuden holtittomaksi paisuneessa virrassa. Mutta vain äärimmäisen kyyninen ja harhautunut yksilö ajattelisi yhtyeen pyrkineen tietoisesti iltapäivälehtien ja alatyylisten juorujen jätesammioiden sivuille, tai jopa suunnitelleen koko kuvion aina Tarja Turusen erottamisesta uuden laulajan pitkään etsimiseen. Asia voi tulla pintaliito-kertakäyttömusiikkiteollisuuden orjille tai julkkisaseman itseisarvoksi nostaneille tosi-tv-ihmisille yllätyksenä, mutta oikeilla artisteilla on tavoitteena tehdä mahdollisimman hyvää musiikkia, ei ensisijaisesti maksimoida voittoja tai tavoitella palstametrejä julkisuuden itsensä vuoksi. Ei mikään suosionsa senhetkisellä huipulla oleva yhtye erota laulajaansa ja heittäydy yhdellä iskulla tuntemattomaan vain sen takia, että se saisi siitä hyvästä mediahuomiota seiskapäivissä tai keltaisten lööppien helvetissä. Laulujen lunnaat ovat olleet raskaat kummallekin osapuolelle, mutta kaikki mikä ei tapa, vahvistaa. Uhraukset ja panostus kertovat omaa kieltään Nightwishin ja ennen kaikkea yhtyeen sielun Tuomas Holopaisen tinkimättömyydestä ja intohimosta. Suomen kalleimman levyn tekemisessä on huomionarvoista myös se, että rahat on maksettu yhtyeen omasta pussista, ei levy-yhtiön rahoista ­ apurahoista nyt puhumattakaan. Mikäli Dark Passion Play floppaisi jostain syystä totaalisesti, konkurssi ei olisi kaukana. Parhaassakin tapauksessa menetys olisi taloudellisesti erittäin tuntuva. Mutta Tuomas Holopainen ei olisi Tuomas Holopainen, ellei hän haluaisi tehdä vain parasta mahdollista jälkeä ja palkata levyn taustaorkesteriksi maailman parhaimpiin kuuluvaa Lontoon filharmonista orkesteria ja Pip Williamsia sitä johtamaan. Rahankäyttö, riskinotto ja taiteellisuus kulkevat usein käsi kädessä. Voittoa toki Nightwishkin tavoittelee toimintansa jatkamiseksi, mutta voiton maksimointia ei. Sillä vähempikin riittäisi sekä taloudellisesti että ajallisesti: hyvin myyviä levyjä on mahdollista tehdä paljon vähemmällä rahalla, paljon nopeammin ja paljon pienemmällä riskillä. Top40-listoja katsomalla on ilmiselvää, että niin sanottu suuri yleisö ei tajua hyvin tehdystä musiikista hevon kukkua, vaan saattaa ostaa mitä tahansa, mitä markkinamiehet ja trendsetterit heille lanseeraavat. Puhumattakaan mp3-sukupolvesta joille musiikki merkitsee kuppaisilla korvanapeilla kuunneltavaa taustamusiikkia, alati vaihtuvia hittibiisejä oman elämän soundtrackiin. Hyvänä esimerkkinä ovat kaikenkarvaisten laulukisojen ja euroviisukarsijoiden voittajayhtyeet ja -artistit, jotka ovat tehtaan takuutyönä kaupan tiskillä muutamassa viikossa tv-lähetysten loppumisesta. Ero tuotteen ja taiteen välillä on kuitenkin siinä, että jälkimmäisessä ei ole parasta ennen -päivää. Hyvä hevi kestää isältä pojalle. Jussi Lahtonen Toimittaja Sue #110 valmistui seuraavien levyjen vaikutuksen alaisena: HIM - Venus Doom Antony And the Johnsons - I am a Bird Now Hanoi Rocks - Street Poetry Striborg - Ghostwoodlands Metallica - ...And Justice For All Def Leppard - Pyromania Suicidal Tendencies - S/T Fugazi - 13 Songs 4
• 5
• NEWSFLASH Legendaarinen englantilainen punk-yhtye U.K. SUBS esiintyy Seinäjoen Rytmikorjaamolla perjantaina 21.9. ja Helsingin Tavastialla lauantaina 22.9. Suomessa bändi on vieraillut viimeksi yli kymmenen vuotta sitten. lämppärinä Tavastialla nähdään KAKK-AHÄTÄ 77. Seinäjoella illan avaavat paikallinen punk-yhtye ÄPÄRÄT sekä legendaarinen RATTUS. WolfGang Records ja Merceedees Tuotanto ovat liittyneet yhteen BACKSTAGE ALLIANCE -musiikkiyhtiöksi, joka saattaa kaikki musiikin ammattimaiseen tekemiseen, julkaisuun ja markkinointiin liittyvät osa-alueet saman katon alle. Backstage Alliancen artisteja ovat Hanoi Rocks, Alamaailman vasarat, Blake ja Tuvalu sekä uudet kiinnitykset Underwater Sleeping Society, Pariisin kevät ja Samettivallankumous. Yhtiö julkaisee syksyn aikana lisenssillä myös muun muassa englantilaisen McQueenin tuoreen albumin. KLAMYDIAn uusi nimikkoalbumi nousi suoraan Suomen virallisen albumilistan sijalle 2. ­ Nöyräksi vetää ja silti leijuu kolme senttiä maan pinnan yläpuolella. Iso kiitos,että jengi jaksaa käydä keikoilla ja ostaa levyjä näinkin pitkän uran jälkeen, toteaa solisti Vesa Jokinen. Ensi vuonna 20-vuotisjuhliaan viettävä bändi on myynyt viittätoista albumiaan lähes 500 000 kappaletta. Klamydia starttaa 28.syyskuuta Kaarinasta yli kaksi kuukautta käsittävälle kiertueelle. Vaihtoehto-bluesiin keskittyvä ensimmäinen FLOATING COCKROACH -festivaali pidetään ravintolalaiva Wäiskillä Helsingissä 29.9.2007. Esiintyjiksi ovat tähän mennessä varmistuneet Tuomari Nurmio, Cosmo Jones Beat Machine, Black River Bluesman And the Croaking Lizard, Janko & PK (Janko Manneh, Gambia ja PK Keränen 22-Pistepirkosta), virolainen Bullfrog Brown ja englantilainen L. R. Phoenix. Esillä on myös taiteilija Katja Juholan blues-aiheinen näyttely Wang Dang Doodle. RENDEZ-VOUS on solminut levytyssopimuksen Extemporechords -pienlevy-yhtiön kanssa. Myös bändin miehistö on vaihtunut: kitaristi Hautamäki lähti bändistä, basisti Iwor siirtyi kitaristiksi ja basson varteen hommattiin uusi kaveri, Guutti. Seuraavaksi bändi äänittää kuuden biisin ep:n, joka julkaistaan marraskuussa. Ep:n tuottajana toimii Jann Wilde. DIE SO FLUID (UK) esiintyy Helsinki Halloween -festivaalilla Helsingin Kaapelitehtaalla 27.10.2007. Muita esiintyjiä ovat muun muassa Finntroll, Profane Omen ja Deathlike Silence. Die So Fluidin Suomen-vierailun yhteydessä julkaistaan Happy Halloween -single, joka on Die So Fluidin helmikuussa ilmestyvältä kakkosalbumilta. Single julkaistaan ainoastaan Suomessa. MARILYN MANSON konsertoi Helsingin Jäähallissa 20. päivänä joulukuuta. Manson on aikaisemmin esiintynyt Suomessa vuonna 2001 Helsingin Jäähallissa ja vuonna 2005 Provinssirockissa. Uutiset toimitti Ari Väntänen (ari.vantanen@sue.fi). Yksi uusista Sue-telineistä on päässyt (tai joutunut) päätoimittaja Nurmisen kainaloon. SUE LAAJENTAA JAKELUAAN MERKITTÄVÄSTI Indierockpunkmetalzine Suella on nyt yli 100 uutta jakelupistettä. Tämän uudistuksen myötä lehdellä on yhteensä noin 540 jakelupistettä noin 80 paikkakunnalla kautta maan. Suen päätoimittaja Kimmo Nurminen pitää jakelupaikkojen lisääntymistä hyvänä asiana niin lehden kuin lukijoidenkin kannalta. ­ Se tarkoittaa Suen saatavuuden paranemista entisestään. Nyt lukijoidemme on entistä helpompi napata Sue mukaansa useammista paikoista. Ja toki näkyvyyden ja saatavuuden paraneminen hyödyttää mainostajiamme ja muita yhteistyökumppaneitamme. Saatavuutta parantaa sekin, että uusien jakelupisteiden joukossa on paljon Suelle uudenlaisia paikkoja. ­ Uusista jakelupisteistä valtaosa on ravintoloita ja kahviloita, joten lukijat löytävät Suen entistäkin helpommin ja tavoitamme varmasti paljon uusiakin lukijoita. Sue on painosmäärältään Suomen suurin musiikkilehti, ja jakelupaikkojen lisääntymisen myötä painosmäärää on nostettu edelleen. Lehden joka numeroa painetaan nyt entisen 50 000 sijasta 60 000 kappaletta. ­ 20 prosentin nosto painosmäärään on aivan mahtavaa. Lukijatutkimuksemme mukaan Suen lukee kuukausittain yli 120 000 ihmistä. Kun painosmäärää nyt nostetaan kymmenellä tuhannella, lukijamäärämme nousee varmasti entisestään, myhäilee päätoimittaja tyytyväisenä. Suen jakelupisteet on listattu osoitteessa www.sue.fi/jakelupisteet. Kalliot leikkaa Albumijärkäle nyt kaupoissa! 6 UNIVERSAL MUSIC GROUP · WWW.UNIVERSALMUSIC.FI
• WWW.SUE.FI WWW.MYSPACE.COM/SUEZINE Kuudes linja on remontissa 6.9­25.9. Tervetuloa taas juhlimaan 26.9. alkaen! avoinna ti­to 21­03, pe­la 22­04, su 18­03, Kaikukatu 4 (sisäpiha), Helsinki. Ikäraja 20 v. www.kuudeslinja.com Tulossa: To 13.9. 10/12 "Riemu on läsnä" BLACK AUDIO, TROUBLE BOUND GOSPEL, INTERNATIONAL AUTO + LÄJÄ ÄIJÄLÄ-retrospektiivi BILLY BOYS, THE SULTANS, THE LEO BUGARILOVES & DANCE THEATRE JUMBO GOES INTO THE BODY Pe 14.9. 22/24 HANOI ROCKS La 15.9. HANOI ROCKS HUOM! IKÄRAJATON KEIKKA KLO 19­21!! 20/22 K-18 KLO 21­03 22/24 Su 16.9. 16/18 ENTOMBED (SWE) support: MEDEIA OMNIUM GATHERUM Ma 17.9. 10/12 Fullsteam esittää: "Pitkä kuuma kesäklubi" OH NO ONO (DEN) Ti 18.9. 8/10 MACHETE MONSTERISER Pe 21.9. Loppuunmyyty! TOPI SORSAKOSKI & AGENTS La 22.9. 10/12 UK SUBS (UK) support: KAKKAHÄTÄ `77 Su 23.9. 12/14 SAGE FRANCIS (USA) Ti 25.9. 20/22 TOPI SORSAKOSKI & AGENTS HUOM! Ovet avataan klo 19 ­ soitto alkaa klo 21!! Ennakot: Tiketti (0600-1-1616) (0,66 /min+pvm) Lipun hintaan sis. alv 8 % & ennakkokomissio. www.tavastiaklubi.fi URHO KEKKOSEN KATU 4­6 7
• FOO FIGHTERS ­ MYYT 10
• TTEJÄ MURTAMASSA Foo Fighters osoittaa, ettei ole sellainen kuin kaikki luulivat. Vakavampi levy, vakavampi yhtye ja halu parantaa maailmaa eivät kuitenkaan johda "bonomaiseen lopputulokseen". li kymmenvuotiaan Foo Fightersin uutukainen Echoes, Silence, Patience & Grace vie yhtyettä uusiin suuntiin. Jo edellisellä In Your Honor -tupla-albumilla ja etenkin sen hiljaisemmalla ja rauhallisemmalla puolella oli viitteitä vakavoitumisesta. Basisti Nate Mendel ja rumpali Taylor Hawkins tunnustavat bändin ottaneen askeleen vakavampaan suuntaan. ­ Luulen, että bändi on liikkunut siihen suuntaan luonnostaan. Dave (Grohl, laulaja-kitaristi) on kasvanut laulunkirjoittajana. Hän osaa kirjoittaa syvemmistä asioista, oikeista asioista. Hän osaa olla rehellisempi. Musiikki on mennyt siinä mukana samaan suuntaan, Nate pohtii. ­ Emme enää tekisi See Youn kaltaista kappaletta. Se oli mahtava biisi ja sopi bändille vuonna 1997, mutta emme tekisi sellaista enää. Foo Fighters muistetaan erityisesti hassuista musiikkivideoistaan. Bändi itse ihmettelee, miksei kukaan muista heidän tehneen myös vakavia videoita vuosien mittaan. Uudelta levyltä on vaikea löytää yhtään kappaletta, johon sopisi esimerkiksi Learning to Fly -videon kaltaista hassuttelua. Uutukaisen ainoaksi huumoripläjäykseksi jäi oivallisesti nimetty Cheer Up, Boys (Your Make-Up Is Running). ­ Pidän siitä nimestä, koska se on hauska ja tekee pilaa niistä... kitisijöistä, mitä ne nyt onkaan, emoista, emocore-tyypeistä. Niillä kaikilla on meikkiä. Me olemme vanhempia, eikä se homma ole meitä varten. Eivät ne sanat oikeastaan siitä kerro kuitenkaan, Taylor nauraa. Myös bändin jäsenistö osoittaa olevansa jotain odotetusta poikkeavaa. Taylor tunnetaan ylivilkkaana tapauksena, joka ei malta pysyä tuolissaan haastattelu- Y jen aikana. Nyt mies kuitenkin istuu kiltisti kukkakuosisessa tuolissaan ja liikkuu ainoastaan kahmaistessaan kulhosta lisää nallekarkkeja. ­ Joskus mietin, että olemmekohan me jo liiankin vakavia, liian raskaita. Mutta aluksi on helpompi olla kevyt ja hauska, koska on hermostunut siitä, että joutuu laittamaan materiaaliaan kaikkien kuultavaksi. Mutta usein kirjoittaessa parasta aikaa on se, kun jokin on vialla, rumpali jatkaa mutta korostaa, että useat levyn kappaleista ovat voimakkaita ja kauniita rakkauslauluja. TUNNUSTUSTA PUOLIN JA TOISIN Uutta levyä tuottamaan palkattiin Gil Norton, joka tuotti myös Foo Fightersin kaikkien aikojen menestyneimmän albumin The Colour And the Shape, joka julkaistiin loppukesästä uudelleenmasteroituna ja coverkappaleilla höystettynä. Nortonin paluu kymmenen vuoden tauon jälkeen yhtyeen pariin oli toisille jäsenille helpompaa kuin toisille. ­ Se oli rankkaa Davelle. Parilla viime levyllä meillä on ollut tuottajia, jotka ovat tehneet hommansa yhdessä Daven kanssa. He ovat väännelleet nappeja, mutta Davella on aina ollut viimeinen sana. Tällä kertaa Gil kävi häntä vastaan, ja se toimi hyvin. Davella oli sitä epämukavampi olo, mitä pidempään olimme studiossa, Taylor kertoo. Epämukavuudesta huolimatta lopputulos oli lienee myös laulajan mieleen, koska edellisen illan pressitilaisuudessa mies uhkui muhkean partansa alta tyytyväisyyttä ja kehui levyä maasta taivaisiin. Kaiken kaikkiaan Foo Fighters on isoimman kokoluokan yhtye. Miljoonat myydyt levyt ja loppuunmyydyt keikat ovat merkki suosiosta, joka ei ainakaan vielä osoita laantumisen merkkejä. Taylor ja Nate eivät kuitenkaan halua ottaa menestystä itsestäänselvyytenä. ­ Olen aina huolissani uutta levyä tehdessä, koska sitä tehdessä menettää kokonaan perspektiivin siihen, kuinka hyvä levystä on oikeasti tulossa. Omasta mielestä se on totta kai todella hyvä, kun sitä on viilaillut tuhat kertaa. Ei sitä tiedä, onko se hyvä ennen kuin vasta kolme vuotta myöhemmin. Onhan se pelottavaa, koska en halua päästää ulos mitään mistä en ole ylpeä, Taylor pohtii. ­ Ja mitä isommaksi bändi tulee, sitä pelottavampaa on soittaa yleisölle. Festivaalien kakkosbändinä on helppo olla. Pääsee soittamaan isolle yleisölle ja myöhään ja voi jopa potkia pääbändiä persuksille, mutta pääbändinä on pakko olla hyvä. Se tuo uudenlaisia paineita, Nate jatkaa. Erikoislaatuista tunnustusta yhtye sai, kun kaksi tasmanialaista miestä jäi loukkuun kaivoksen sorruttua ja pelastustoimia odotellessaan pyysi saada kuunnella Foo Fightersia. Yhtye kirjoitti miesten kunniaksi uudelle levylle instrumentaalikappaleen The Ballad of the Beaconsfield Miners. ­ Kun kundit ovat lähellä kuolemaa ja haluavat kuunnella meitä, niin sitä täytyy arvostaa. Jos olisin itse loukussa kaivoksessa, haluaisin kuunnella vain Queenia ja Policea. Mitä sinä haluaisit kuunnella, Nate? ­ Jos seinät meinaisivat romahtaa päälleni? Kristus, varmaan jotakin täysin turvallista, Eaglesia tai jotain. Silloin tuntuisi että kaikki on hyvin. Ei, oikeasti Talking Headsia. Kumpikaan miehistä ei tiedä, ovatko kaivosmiehet kuulleet kappaletta vielä. ­ Ainakaan heidän pr-henkilönsä eivät ole vielä ottaneet meihin yhteyttä, Nate heittää. ­ Nate, senkin äpärä. ­ Mitä? Yritin vain olla hauska. TOSIASIOITA SUOMESTA Astellessani sisään amsterdamilaishotellin sviittiin Taylor ja Nate innostuvat ruotimaan suomalaisuuden syvintä olemusta. ­ Entinen rumputeknikkoni sanoi, että kun ydinpommi iskee meihin, kun kaikki menee vituiksi tai tulee uusi jääkausi tai mitä vaan, niin ainoastaan hän ja Lemmy ovat ainoat eloonjääneet. Hän on Suomesta. Oikea finlanderi, Taylor kertoo. ­ Ja Keith Richards selviää myös, Nate lisää. ­ Niin, hänessäkin täytyy olla hieman suomalaista verta. Te olette viikinkejä, Taylor kehaisee osoittaen syvää tuntemusta pohjoisista kansoista. TEKSTI: LOTTA HEIKKERI HYVÄÄ TEKEMÄSSÄ Viime aikoina Foo Fighters on nähty tekemässä hyvää maailman puolesta. Kesällä yhtye esiintyi massiivisessa Live Earth -konserttitapahtumassa. Monet ovat kritisoineet sitä, että muusikoita lennätettiin ympäri maailmaa soittamaan valtavasti sähköä syövissä konserteissa, jotta sanoma ilmastonmuutoksen vakavuudesta saataisiin perille. ­ Minusta he olivat hyvällä asialla. On oikea aika tuoda asiaa esiin. Ja olihan se hienoa soittaa niin valtavalle yleisölle. Kun ensimmäisen kerran kuulin asiasta, olin todella kyyninen. Onhan se tuhlailua, mutta ehkä tällaisissa jutuissa tarkoitus pyhittää keinot, Nate pohtii. ­ Joku kysyi, että miksi pitää aina olla viihdyttäjiä kertomassa. No siksi, että muuten kukaan ei kuuntelisi. Valitettavasti, Taylor jatkaa. Nate korostaa, että Foo Fighters ei tahdo poliittis-sosiaalisilla kannanotoilla kiillottaa omaa kilpeään, vaan myöntää, että yhtye voisi tehdä asiat paljon ilmastoystävällisemmin. ­ Emme ole missään nimessä kaikkein poliittisin tai ympäristöystävällisin bändi. Mutta yritämme olla täysillä mukana ja oppia samalla. Rakensimme juuri studion pari vuotta sitten, emmekä tehneet sitä mitenkään ympäristöystävällisesti, minkä olisimme varmasti tehneet nyt. Nate on kannattanut julkisesti kiistanalaisen Alive & Well -järjestön toimintaa. Järjestön mukaan HI-virus ei aiheuta AIDSia, ja suosittaa HIV-positiivisille vaihtoehtoista terapiaa. Nyttemmin Nate on lakannut puhumasta järjestön puolesta bändin yhteydessä, koska muut jäsenet eivät sitä kannata. ­ Se on todella ristiriitainen aihe, ja kannatan sitä edelleenkin täysin henkilökohtaisesti, mutta ei ole oikein luoda kuvaa siitä, että koko bändi kannattaisi ajatusta. Liian ryppyotsaisiksi maailmanparantajiksi Taylor ja Nate eivät usko ryhtyvänsä. ­ Emme me istuskele ja mieti, mihin asiaan puuttuisimme seuraavaksi. Ehkä meidän pitäisi olla sellaisia. Olemme tehneet pikku asioita. Ja kunhan emme taputtele itseään selkään siitä, että pelastamme maailman. Mutta minun pääni on jossain tähdistöissä 99 prosenttia ajasta, en ole kovinkaan poliittinen, Taylor nauraa. ­ Joten enpä usko, että tulee kovin bonomaista lopputulosta. TEKSTI: LOTTA HEIKKERI KUVA: SONYBMG 11
• 15
• nimal Collectiven Deakin (oikealta nimeltään Josh Dibb) vastaa puhelimeensa kotikulmillaan New Yorkissa. Yhtye on tasaisesti kasvattunut mainettaan pienien piirien kulttiyhtyeestä kohti suurempaa menestystä. Tosin menestys-sana voidaan tässä tapauksessa panna lainausmerkkeihin: Bändin looppeihin, hälyääniin ja erikoisiin sovitusratkaisuihin perustava musiikki tuskin tulee koskaan nauttimaan listamenestystä. ­ Emme ole koskaan tehneet tarkoituksella tällaista musiikkia, Josh kertoo. ­ Tyylimme on kehittynyt itsestään vuosien varrella. Loopit ja erikoiset soitinratkaisut eivät ole meille mikään itseisarvo ­ mehän esimerkiksi teimme vuonna 2004 akustisen levyn, Campfire Songsin. On kuitenkin hienoa, että olemme päässeet kiertämään maailmaa musiikkimme ansiosta. Tuntuu jotenkin käsittämättömältä, että olemme päässeet vierailemaan esimerkiksi Helsingin kaltaisessa kaupungissa vain siksi, että joku pitää levyistämme. Yhtyeen äänikollaasit ovat aina jakaneet mielipiteitä. Yritän kysyä, ylianalysoidaanko yhtyeen musiikkia vai pitääkö Deakin Animal Collectivea enemmänkin rockyhtyeenä, joka nyt vain sattuu operoimaan erikoisemmilla rakennusaineilla. Deakin nousee saman tien takajaloilleen ja lähes tuohtuu, vaikka en miehelle ilmeisesti pahinta kirosanaa mainitse tai edes mielessäni ajattele. ­ Alussa niskaamme heitettiin ärsyttävä freefolk-leima, joka sai meidät alussa todella ärtyneiksi. "Jätkät soittaa freefolk- A ANIMAL COLLECTIVE HAMSTRAA YSTÄVIÄ YMPÄRILLEEN AnimalCollective tekee musiikkia, joka jakaa mielipiteet. Tämä on yhtyeen jäsenten mielestä vain hyvä asia. kia, määäään, hyvää blossittelumusaa." Se oli todella ärsyttävää, mutta nykyään olemme hieman rauhoittuneet asian suhteen. Ööh, missään vaiheessa en kyllä termiä maininnut, mutta menköön ­ hippileima on näköjään miehelle pahin mahdollinen punainen vaate, eikä häntä voi asiasta syyttää. Puhelimessa Deakin kuulostaa eniten mieheltä, joka vain haluaa tehdä musiikkia ilman minkäänlaisia genrerajoja. Animal Collecivien uusin levy Strawberry Jam tullee taas saamaan hehkutusta osakseen musiikkilehdistössä. Levy on kasvanut korvissani jokaisella kuuntelukerralla, mutta on päivänselvää, että ne, jotka yhtyettä eivät ennen ole sietäneet, eivät bändiin nytkään tule ihastumaan. Mainitsen Deakinille, että Strawberry Jamin melodiat tuntuvat välillä lähes lastenlauluhenkisiltä, mikä sekään ei miestä tyydytä. ­ Ei asia ole noin yksinkertainen, hän tuhahtaa puhelimeen. ­ Musiikkimme jakaa mielipiteitä, mutta kuten jo sanoin, en ole oikeastaan koskaan kuullut mitään termiä tai määritelmää, joka olisi tyydyttänyt minua. Minusta Animal Collectivessa on kyse vain musiikista. Siitä pitävät lapset, siitä pitävät aikuiset, mutta määritellä sitä ei voi. Oli miten oli, faneja yhtyeellä riittää ja lisää tulee koko ajan. Haastattelun aikana yhtyeen MySpace-sivujen ystävälistalla on 50 000 ihmistä. Käsi sydämellä, eikö tuo nyt ole aivan överiä ja ylivedettyä? Ensimmäistä kertaa koko haastattelun aikana vakavalta muusikolta vaikuttava Deakin naurahtaa luurin toisessa päässä. ­ No, onhan se vähän hassua, mutta emme me mitenkään tarkista, kuka haluaa musiikkimme tutustua MySpacen kautta ja kuka ei. Itse en oikeastaan välitä tai ole kiinnostunut koko ilmiöstä. Tutustun ihmisiin mielummin perinteiseen tyyliin. Virtuaalituttavuus ei ole koskaan kiinnostanut minua. No, mutta jos saisit tutustua edes yhteen ihmiseen netin välityksellä, kuka se olisi? Hei, Hitlerillä ja Jeesuksellakin on nykyään MySpace-profiili! ­ TIedätkö, en usko että voisin antaa sinulle rehellistä vastausta tuohon. Kuten sanoin, koko nettielämä tuntuu minulle niin vieraalta. Pidän enemmän inhimillisistä, hengittävistä kontakteista. Tämä kaikki on hauskasti ristiriidassa Animal Collectiven musiikkiin, joka naittaa yhteen kylmän teknologian ja inhimillisen bändikemian. Deakin, kuten hänen edustamansa yhtye, on täynnä ristiriitoja. TEKSTI: JARKKO FRÄNTILÄ KUVA: PLAYGROUND MUSIC 17
• BLACK AUDIO ELOPAINOLTAAN MONINKERTAINEN Kunniakkaaseen kymmenen vuoden ikään päässeen Black Audion Catapult-uutuuden kappaleet ovat sijoitettavissa yhden kadun pikkukaupunkeihin, mutta kuljettavat silti kuulijaansa niin pahoilla kuin paremmillakin teillä. maleimaisin toteutus- ja sovitusmetodein rockiaan operoiva Black Audio lähti Catapultin työstämisen käynnistäessään tekemään tunkkaista, äreää stonerhevilevyä. Perustajajäsen Ville Pirisen mukaan yritys epäonnistui tietenkin surkeasti, mutta tietty pohjalla vaaniva ajatus tummasävyisestä rockista säilyi. ­ Melko rauhallinen ja öinen paketti siitä tuli. Henkisesti heavya, musiikillisesti jotain aivan muuta. Meidän toimintamallissa haastavinta ja parasta on se, kuinka jonkun kvartetin jäsenen tekemä kappaleaihio kulkee kaikkien korvien ja käsien läpi. Miltei aina tapahtuu "rikkinäinen puhelin" -ilmiö, mutta positiivisessa mielessä. Siis jotenkin niin, että myllyn läpi jauhautunut aihio on toisessa päässä täysin toisenlainen kuin lähtiessään, mutta parempi, laulun, kitaroinnin ja perkussioiden kimpussa Black Audiossa häärivä Pirinen luonnehtii. Yhtyeen muina häärijöinä toimivat Vesa Lankinen, Arttu Tolonen ja Antti Hämäläinen. Catapultin alkuun ja loppuun haettiin kunnon progehenkeen samat kohinat ja akustisvoittoiset bluestunnelmat. Proge ja kaikki progressiivinen on sen sijaan kaukana intron jälkeen käynnistyvän Elbow Outin ajatusmaailmasta. Kappaleessa liikutaan pikkukaupunkien perusasioissa, nimittäin keskustan läpi luu pihalla kaahailun merkeissä. ­ Kun kuuntelin miksausta kävellessäni synnyin- ja kasvukaupunkini Kiteen ainoata katua ja katselin paria viritettyä nuorisoautoa kuskeineen, tuntui biisi hieman liiankin osuvalta. Siinä on huvittava pintakerros, kun sanoituksessa lainaillaan eurohumppaklassikkoja, mutta kyllä siellä alla on ihan oikea ja aikoinaan omakohtainenkin kaipuu johonkin. Eli kappale on kaikkia meitä varten, joita luuppia ajavat diskocorollat ovat joskus jollain tapaa koskettaneet. Se on heviä touhua, aidosti matalapaineista ja raskasta menoa, Pirinen pohtii. Black Audio onnistuu uutuudellaan yllättämäänkin. Last Wishes kuulostaa hyvin- O kin omakohtaisesti tulkitulta, mutta ei onneksi sitä ole. ­ Nyt ovat sekä teksti että Arttu Tolosen laulutulkinta onnistuneet hämäämään, sillä Last Wishes on aivan fiktiivinen tarina tyypistä, joka palaa pikkupaikkaan hautaamaan lapsuudenystäväänsä, joka on ampunut perheensä ja itsensä. Meistä kukaan ei ole joutunut vastaavan ikävyysluokan tilanteeseen, mutta olemme yritettäneet kertoa tarinan empaattisesta ja henkilökohtaisesta näkökulmasta. Kun rakentaa omassa mielessään kappaleen ympärille isomman kehyksen, niin sittenhän sitä laulaa vaikka varpusen suolessa elävistä mikrobeista oman kokemusmaailmansa kautta eli henkilökohtaisesti, Pirinen virkkoo. Viimevuotisen Iron Rhino-albumin kannessa komeili jylhä sarvikuono, mutta Catapultin kannesta kuulijaa toljottaa luisevampi otus. Tämä saattaisi osaltaan viestiä enenevästä keskittymisestä perusasioihin kuorrutuksen sijaan. Pirinen ei kuitenkaan myönnä asiaa noin yksiselkoiseksi. ­ Ehkä uutuudella ylipäätään keskitytään enemmän ­ perusasioihin, kuorrutuksiin ja kokonaisuuksien hallintaan. Ilmassa on myös selkeää vapautumista. Uskallettiin tehdä kaikkea mitä ennen ollaan turhaan vieroksuttu, kuten mahtipontisia kitarasinfonioita, mandoliiniboogieta tai täysin pölkkypäisiä sanoituspätkiä. Nyt tuntuu, että tulevaisuudessa Black Audio -nimen alla tullaan julkaisemaan musiikkia vielä tähänastista huomattavasti laaja-alaisemmin. Vapautuneisuuden ohella Pirinen luonnehtii kymmenvuotiasta Black Audiota itsevarmemmaksi, laadukkaammaksi ja elopainoltaan moninkertaiseksi aiempaan verrattuna. Painoindeksiin vaikuttaa vyötäröille kertyneiden kilojen ohella yhtyeen kasvaminen duosta kvartetiksi jo alkutaipaleellaan. ­ Musassakin on nykyään enemmän läskiä ja partakarvoja, Pirinen naurahtaa. TEKSTI: JUKKA KITTILÄ KUVA: JUKKA SALMINEN 18
• 19
• MAJOR LABEL ­ HILJAA HYVÄ TULEE aikki alkoi siitä, kun teini-ikäiset Arto Tuunela ja Tero Saraperä soittelivat nuorisotaloilla eri bändeissä. Punkin ja aggressiivisen musiikin ystävät alkoivat pian miettiä oman bändin perustamista. Nyt monta vuotta myöhemmin Arto kuitenkin myöntää, etteivät sen aikaiset yritykset olleet sen tasoisia, että niistä olisi voinut mitään tulla. ­ Me haluttiin Teron kanssa vain soittaa. Kun yritimme löytää jäseniä bändiimme, eivät ketkään olleet tarpeeksi motivoituneita soittamaan muuten kuin harrastusmielessä. Ei tässä mennyt kuin viidestä kuuteen vuotta, ennen kuin saimme homman toimimaan kunnolla, solisti-kitaristi Arto naurahtaa. ­ Viisi ensimmäistä vuotta oli sellaista hakemista, pelleilyä ja Vuonna 2000 perustettu Major Label on saanut kulkea pitkän tien ennen ensimmäisen pitkäsoiton ulostuloa. K sikailua. Tai no, ei se sikailu ole minnekään kadonnut, mutta teemme musiikkia nykyään motivoituneemmin kuin ennen, mies jatkaa. Kunnolla homma saatiin siis toimimaan kaksi vuotta sitten, kun nykyinen rumpali, Ilari Kivelä, päätyi bändiin sattuman kautta. ­ Etsittiin Teron kanssa epätoivoisesti uutta rumpalia ja luultiin, ettei kukaan halua soittaa bändissämme, Arto nauraa. Kuultiin monia soittajia, mutta kukaan ei tuntunut sopivalta. Kerran sitten istuin Suomen cooleimman rock-jätkän, Matti Vassisen kanssa tämän bändin keikan jälkeen baarissa. Kerroin Matille, että ollaan rumpalia vailla. Matti soitti saman tien Ilarille, joka oli sattumalta juuri kävelemässä baarin ulkopuolella. Paiskattiin Ilarin kanssa kättä ja siinä oli sel- laista sielujen harmoniaa, että soitin heti Terolle ja kerroin löytäneeni rumpalin. Kaiken lisäksi Ilari osasi vielä soittaa. Esikoisalbumi ...And The Machines Will Never Wake Usin perusteella Major Labelin musiikkia voisia kuvailla tutulla fraasilla "Jotain ihan muuta". Siis pelkästään hyvässä mielessä. Arto on itse aiemmin kuvaillut bändiä seuraavasti: "Kuuntele Sigur Rósia ja Rage Against the Machinea samaan aikaan ja laita vielä telkkariin pyörimään Wong Kar-wain leffa ja kuva alkaa muodostumaan." ­ Kappaleiden synty ei ole mitenkään suunniteltua. Ne saattavat tulla mieleeni kesken työpäivän tai automatkan. Yritän pitää laulujen aiheet sellaisina, että kuulija pystyy itse tulkitsemaan ne oman mielensä mukaan. Tämä on vähän klisee, mutta en ha- lua ruveta selittämään tarkoituksiani liikaa, ettei tule sellaista vitun maailmanparantajameininkiä. Sen verran voin levyn teemasta kuitenkin sanoa, että se kertoo osittain siitä, miten ihmiset tuntuvat kävelevän kuin unissaan. Ihan kuin he toimisivat koneen osasina. Tämä koskee etenkin omaa toimintaani. ­ Täytyy sanoa, että olen erittäin tyytyväinen tällä hetkellä siihen, että saan työskennellä niin paljon musiikin parissa. Kaiken lisäksi löydettiin vielä hyvin lahjakas taiteilija Tapani Mikkonen, jonka teoksesta "Vuosisadan muistiinpanoja" sai loihdittua upeat levynkannet, Arto kiittelee. Major Labelin kesäkeikat jäivät vähäisiksi, sillä levyn tekeminen vei suurimman osan ajasta. Levyn julkaisun jälkeen otetaan menetetty keikkailuaika takaisin. Major Label lähtee kiertämään Suomea The Wrecking Queensin kanssa. Luvassa on erityylisten bändien kohtaaminen. ­ En itse pidä musiikkiskeneilystä. Voisi luulla, että on yleisölle mielenkiintoisempaa tulla katsomaan tällaisia keikkoja, Arto miettii. Ensimmäinen julkaisu on aina bändille suuri virstanpylväs. ­ Tietenkin toivon, että mahdollisimman moni ostaa levyn ja mahdollisimman moni tulee keikoille ja että saamme mahdollisimman monta fania. En kyllä osaa sanoa omistani enkä Elements Musicin realistisista tavoitteista, mutta ei tässä voi muuta kuin painaa kaasua pohjaan ja yrittää puskea seinän, kiven tai minkä tahansa läpi. TEKSTI: MARIKA HONKATUKIA KUVA: RIKU PIHLANTO 20