Sue
Indierockpunkmetalzine
#117 HUHTIKUU 2008
The Hellacopters Whitesnake In Flames Cavalera Conspiracy Pyhimys Mattip The Heartburns Kastor Soul Tattoo Olavi Uusivirta Black Bile Poets of The Fall Tracedawn Korpiklaani The Cyan Velvet Project Kiuas Total Devastation
1
Anti-Flag
2
3
4
11.-13.7.2008 · LAULURINNE · JOENSUU
www.ilosaarirock.fi
. a 5.5. kautta maan aa m nnakkomyynti alk .ilosaarirock.fi E w atso lisätietoja ww K
5
grafex
TOIMITTAJALTA
GLOBAALI HALIHALITEOLLISUUS
.E.M. tekee uuden levyn, pysäyttäkää painokoneet ja soittakaa Arska paikalle nyt kuulkaa läksi! Accelerate -albumi on yhtyeen kuudestuhanneskolmassadas levy, ja kuinkas ollakaan, kantaa otetaan taas. Bush ei ole hyvä jätkä, koijarit, ei lainkaan. Poliittisuudessa sinänsä ei ole mitään pahaa. Mutta missä vaiheessa poliittisten mielipiteiden lausumisesta tulee ärsyttävää oman elämänasenteen tuputtamista kärsivälle kuulijalle? Bright Eyesin (Conan Oberst äidilleen) niskoille on heitetty uuden Bob Dylanin viittaa, sillä mies on kritisoinut Bushia. When the President Talks to God on kieltämttä toimiva kappale, mutta jälleen kerran: helppo maalitaulu. Onhan noita. Punkkarit ja anarkistit ovat huutaneet tasa-arvon ja koppakuoriaisten itsemääräämisoikeuden perään jo vuosikymmeniä. Alakulttuuri kukoistaa ja voi hyvin. Chumbawamba myi liikaa levyjä, ja se potkittiin skenestä ja pelistä puh pah pois. Kaikkea ei tarvitse huutaa. Kanadalainen Constellation-levy-yhtiö on periaatteessa muutaman aktiivin pyörittämä levy-yhtiö, joka luottaa pääasiallisesti instrumentaalimusiikin voimaan. Yhtiön yhtyeet tuovat mielipiteensä julki lähinnä kansitaiteessaan. Tässä on jo hieman yritystä olla tyylikäs ja ajatteleva tuputtamatta omaa maailmankuvaansa. Kun Thee Silver Mt. Zion Memorial Orchestra & Tra-La-La Band laulaa uudella 13 Blues for Thirteen Moons -levyllään One Million Died to Make This Sound, on sisältö kuulijan itsensä pääteltävissä. Primal Screamin piti levyttää Exterminator-levylleen kappale Bomb the Pentagon, mutta syyskuun 11. päivä tuossa vähän aikaa takaperin sai Gillespien Bobbyn ja kumppanit kusemaan housuunsa. Nyt kappale kulkee nimellä Rise. Pidän silti Bonosta. Mies ottaa kaiken paskan niskaansa tyylillä. Se jos mikä on punk-asennetta. Nyt on helpompaa kuin koskaan olla vasemmalle kallellaan. Yleinen mielipide Euroopassa on niin sodanvastainen, että on helppo hypätä junaan mukaan. Tsuuh tsuuh, seuraava asema: globaali halihaliteollisuus. Tänä päivänä todellista anarkismia on olla amerikkalainen countrylaulaja, joka laulaa isänmaasta, omenapiirakasta ja sotilaista pää pystyssä, ylpeänä omasta kansalaisuudestaan. Sen edessä eurooppalainen piipero vetää luomuherneen niin syvälle nokkaansa, että sieraimet pullistuvat omasta erinomaisuudesta. Miten ne kehtaa!
INKLUDES
08 12 14 15 16 17 18 20 22 23 24 26 28 31 32 34 35 36 37 38 39 40 46 52 53 54 55 Newsflash Anti-Flag Pyhimys Mattip The Heartburns Kastor Soul Tattoo Olavi Uusivirta Black Bile Poets of The Fall The Hellacopters Whitesnake Rautamaailma SFP Uutiset ja SetäJussinTupa In Flames Cavalera Conspiracy Tracedawn Korpiklaani The Cyan Velvet Project ja Random Eyes Kiuas Total Devastation SFP Arviot Arviot Ensi-iltaelokuva-arviot Dvdarviot QuizOn ja Monosti musiikista SueShoppingCentre
S. S. S.
12 ANTI-FLAG
R
20 OLAVI UUSIVIRTA
S.
34 MESHUGGAH
35 TRACEDAWN
JARKKO FRÄNTILÄ
Sue #117 valmistui seuraavien levyjen vaikutuksen alaisena: THE HELLACOPTERS - Head Off THE HELLACOPTERS - By The Grace Of God THE HELLACOPTERS - High Visibility RATSIA - s/t MOONSORROW - Tulimyrsky EP CHILDREN OF BODOM - Bloodrunk KAUKO RÖYHKÄ - Kevät/Hän toiselta puolelta V/A - Blues 1923-1933 TUOMARI NURMIO - Luuta ja nahkaa MARK LANEGAN - Bubblegum SHADOWPLAY - Morgue
Päätoimittaja: Kimmo Nurminen Toimituspäällikkö: Ari Väntänen Avustajat: Jenni Arbelius, Jarkko Fräntilä, Pyry Hallamaa, Markku Halme, Lotta Heikkeri, Jussi Helenius, Marika Honkatukia, Kimmo Jaramo, Vesa Kataisto, Petri Kipinä, Jukka Kittilä, Tuomas Kokko, Jussi Lahtonen, Kivi Larmola, Jouko Lehtinen, Oskari Lehtinen, Lauri Livistö, Esa Linna, Aku-Tuomas Mattila, Mirko Metsola, Risto Mikkonen, Marjut Mutanen, Jari Mäkelä, Jyrki Mäkelä, Miki Peltola, Mika Penttinen, Saku Schildt, Aija Soivanen, Jarkko Tiusanen, Pirita Tiusanen, Jukka Taskinen, Tuomas Tiainen, Taru Tittonen, Volvo-Pete (ATK-huolto), Stefan Greijer Ulkoasu: Kimmo Nurminen Julkaisija: Kustannusosakeyhtiö Kärki Toimitusjohtaja: Jukka Taskinen Ilmestymistiheys: 12 numeroa vuodessa Irtonumero: Ilmainen Kestotilaus: 24 euroa/12nroa Tilaukset: 09 - 6813 2930 Email: miki@sue.fi Painopaikka: SanomaPaino, Hämeen Paino Oy Forssa 2008 ISSN 1238 - 1853 Toimituksen osoite: Yliopistonkatu 12 a A 402, 20100 TURKU puh. 02 - 251 0899 fax. 02 251 0916 toimitus@sue.fi www.sue.fi Ilmoitusmyynti: Kari Heikonen, Eerikinkatu 44 LH 3-4, 00180 HKI puh. 09 - 6813 2930 / 050 - 3316748
6
7
12
ANTI-FLAG
AKTIVISMIN YTIMESSÄ
Anti-Flag kasasi seitsemännen levynsä materiaalin poliittisista ja henkilökohtaisista tragedioista. Rumpali Pat Thetic sanoo, että enää bändi ei tyydy saarnaamaan pelkästään käännytetyille.
son levy-yhtiön kanssa solmitun diilin myötä amerikkalainen punk rock -yhtye Anti-Flag suuntasi kiertueellaan Pohjolaankin. Viisitoista vuotta aktiivisesti toiminut bändi saapui ensimmäiselle Suomen-keikalleen junalla Pietarista. Rumpali Pat Thetic ottaa ystävällisesti nauhurin käsiinsä Nosturin aulassa ja sanoo juttelevansa niin kauan kuin jaksan kuunnella. Uusi levymme The Bright Lights of America on hyvin henkilökohtainen levy. Vuosi sitten basisti-laulajamme Chris #2:n sisko kuoli väkivallan uhrina ja tämä levy syntyi hyvin pitkälti sen pohjalta. Se muutti näkökulmaamme erinäisiin asioihin ja teki levystä erilaisen aiempiin verrattuna. Vaikka mielestäni henkilökohtainen onkin poliittista, on tämä levy henkilökohtainen hieman eri tasolla kuin aiemmat. Levyn nimikappale on ironiaa valtiosta, joka on olevinaan hieno asia, vapauden huippu ja niin edelleen. Tosielämässä nuoret viiltelevät itseään koska eivät ole onnellisia ja käyttävät huumeita koska maailma ei ole heille niin mahtava kuin sen sanotaan olevan. Laajemmassa mittakaavassa tuota samaa ympäristöä ja kulttuuria yritetään tyrkyttää imperialismin keinoin Lähi-Itään, Irakiin ja Afganistaniin. Ehkä ei kuitenkaan ole paras vaihtoehto, että niille ihmisille tungetaan amerikkalaista kulttuuria väkisin kurkusta alas. Meillä on onneksemme mahdollisuus matkustaa vapaasti ja kokea uusia paikkoja. Kaikki eivät ole yhtä onnekkaita. Vuosien matkustaminen on opettanut minulle, että ennakkoluuloni eivät ole tosia, vaan heijastuvat minuun ulkopuolelta. Esimerkiksi Moskovassa ja Pietarissa tapasimme tyyppejä, joilla on vaikeuksia matkustaa vapaasti toisiin paikkoihin, mikä tietysti vaikuttaa heidän näkökulmiinsa ja maailmankatsomukseensa.
I
9/11- tapahtumien jälkeen meillä oli aika hankalat ajat amerikanvastaisuutemme takia. Viimeisen parin vuoden aikana ei ole ollut sellaista. Monet ovat nyt sitä mieltä, että Irakin sota ja Bushin politiikka ovat perseestä, ja että ihmisten tulisi saada inhimillisempää kohtelua, joten asenteet meidänkin mielipiteitämme kohtaan ovat muuttuneet. 20 vuotta punkrockin parissa eläneeltä Patilta ei tarvitse kysyä onko punk yhä elossa. En sanoisi, että punk rock pelasti meidät epätoivolta... No okei, ehkä se pelasti! Onneksi Justin (laulaja-kitaristi) ja minä löysimme toisemme kouluaikoina Pennsylvaniassa. Kun vielä löysimme Chrisin (kitaristi-laulaja) ja #2:n ja saimme bändin kasaan, elämä oli paljon mielekkäämpää. En lähtisi millekään filosofiselle polulle ja väittäisi että olisin heroiiniaddikti, jos en olisi löytänyt musiikkia. Jos olisin ollut narkkari, ei musiikki olisi minua pelastanut, mutta kyllä musiikki on meitä auttanut. Nykyisinkin, jos minulla on huono päivä, menen hakkaamaan rumpujani. Musiikki on meidän elämämme ja yhteisömme. Musiikki on tuonut meidät tähän päivään. Bright Lights of Americalla on tarinoita oikeista ihmisistä, joita olemme keikoilla tavanneet. Vaikka heille on tapahtunut ikäviä asioita, he ovat kuitenkin löytäneet musiikin kautta toivoa. He ovat yhä elossa ja se on hyvä asia.
me, mutta ehkä on riskin arvoista katsoa miten tämän sopimuksen myötä käy. Monia varmasti turhauttaa se, että olemme nyt isolla levymerkillä. Ei kuitenkaan ole kyse siitä, että olisimme koko loppuikämme isolla levymerkillä. Olemme levyttäneet monille eri merkeille, tämä on vain yksi niiden joukossa. Saatamme olla toisella yhtiöllä jo ensi vuonna. Yllätyn kuitenkin aina siitä, kuinka harvoja oikeasti kiinnostaa kenelle teemme levyjä. Me kasvoimme aikana, jolloin isot levymerkit olivat itse paholainen. Periaatteessa olen itse yhä samaa mieltä siinä mielessä, että ne tuhoavat ja yhtenäistävät musiikkia. Kuitenkin esimerkiksi se, että olen nyt Helsingissä, on ison levy-yh-
tiön ansiota. Olemme olleet itsenäisillä levymerkeillä viimeiset 15 vuotta eikä kukaan ole aiemmin pyytänyt meitä Suomeen, Venäjälle tai Australiaan. Isolla levymerkillä oleminen antaa meille mahdollisuuden puhua uusille ihmisille. Eivät he välttämättä kuuntele eikä ajatuksillamme välttämättä ole entistä enempää merkitystä, mutta on aina hyvä saada keskusteluun lisää ääniä. Aktivismin ydin ei ole se, että soitetaan punk rockia punkkareille, vaan se, että sanoma saadaan aina uusien ihmisten kuultavaksi. Voi olla, että ne uudet ihmiset ovat perseestä, mutta ehkä juuri heidän tulisi ajatella enemmän maailmassa tapahtuvia asioita.
TEKSTI: KIIRA KOLEHMAINEN KUVA: SONYBMG
HUIPPUTUOTTAJAN HAMPAISSA
Anti-Flagin The Bright Lights of American on tuottanut maineikas Tony Visconti, joka on työskennellyt mm. David Bowien ja Morrisseyn kanssa. ustin Sane halusi tehdä yhteistyötä Viscontin kanssa kuultuaan tämän tuottaman Morrissey-albumi Ringleader of the Tormentorsin. Anti-Flag ihastui Ringleadersin orkestraalisiin elementteihin, jollaisia haimme heidänkin albumilleen. Muuten levyjä yhdistää ainoastaan seikkailunhalu, Tony Visconti sanoo. Sekä Morrissey että Anti-Flag halusivat tehdä tutkimusmatkan perussoundinsa tuolle puolen. Pat Thetic arveli, että The Bright Lights of America ei ole niin perinteistä punk rockia kuin olisit halunnut sen olevan. Ei pidä paikkaansa. Olen aina halunnut työskennellä punkbändin kanssa ja nimenomaan katsoa mitä saisin aikaan siirtämällä perinteisen punk-soundin moderniin kontekstiin. Nyt esimerkiksi usutin bändiä sovittamaan sointukulkuja synkemmiksi, jotta biisit eivät olisi niin tyypillistä punkia. Sekä Anti-Flag että minä olemme erittäin tyytyväisiä levyyn. Minkä vuoksi juuri Anti-Flag oli se punk-yhtye, jonka kanssa halusit tehdä levyn? Minua viehätti heidän energisyytensä ja poliittisuutensa. Hehän taistelevat epäoikeudenmukaisuutta vastaan ja rodullisen tasa-arvon puolesta eivätkä ainoastaan laula niistä asioista, vaan pyrkivät vaikuttamaan myös käytännön tasolla.
VAIHTUVAT KUVIOT
Anti-Flagin huhtikuussa ilmestyvä The Bright Lights of America -levy sekä edellinen julkaisu For Blood And Empire (2006) ovat Sony BMG:n omistuksessa olevan yhdysvaltalaisen RCA Recordsin julkaisemia. Aikaisemmat julkaisut on tehty pienempien levy-yhtiöiden kuten bändin oman A-F Recordsin sekä jenkkipunkrockin sanansaattajan Fat Wreck Chordsin huomassa. Isot levy-yhtiöt ovat kyselleet peräämme jo jonkin aikaa, mutta emme aiemmin ole juurikaan kiinnittäneet niihin huomiota. RCA tarjosi ihmeeksemme meille sellaista sopimusta, jonka pystyimme allekirjoittamaan. Saimme sopimuksen, joka ei sensuroi eikä pyri rajoittamaan meitä, joten otimme mahdollisuuden vastaan. Olemme aina olleet punk rock -bändi ja voisimme elää turvallisesti punk rock -maailmassa koko elämäm-
J
YHÄ ELOSSA
Yhdysvaltalaiseen, poliittisesti kantaaottavan bändiin kohdistuvista ennakkoasenteista Anti-Flag on Patin mielestä alkanut päästä eroon. Aikaisemmin meihin kohdistui paljon negatiivista huomiota. Nyttemmin asiat ovat alkaneet muuttua. Amerikkalaisten omat mielipiteet ovat alkaneet lähentyä meidän mielipiteitämme, joten emme enää ole niin sanotusti yksin erämaassa.
KUVA: ROSCO WEBBER
13
PYHIMYS
Pyhimyksen tuore levy Tulva yllättää kuuntelijan. Kylmä elektro ja monimerkitykselliset kielikuvat tuovat esille uuden puolen artistista, joka on jo liikkeessä kohti uusia tyylejä.
yhimyksen kahden ensimmäisen albumin väliin mahtuu aikaa vain puoli vuotta, mutta tyylillisesti ne ovat hyvin erilaisia. Salainen maailma -debyytti käsitteli henkilökohtaisia asioita omakohtaisuuden kautta ja oli äänimaailmaltaan lämmintä hip-hopia. Tulvalla ei olla yhtä selvillä vesillä. Kappaleet soljuvat saumattomasti toisikseen, sanat ryöppyävät kokeilevammin ja käsittelevät suurempia ja hahmottomampia yhteiskunnallisia aiheita: ihmisen ahneutta ja haluja, jaksamista ja tulevaisuutta. Onko tämä se suunta, johon Pyhimys on menossa? Tämän ja edellisen levyn välille ei voi vetää suuntanuolia, koska ne on tehty samaan aikaan. Ne on molemmat yhtä uusia tyylejä, Pyhimys torjuu. Mä olen itse käyttänyt tällaista vertausta, että Salainen maailma oli esittely, jossa esiteltiin artisti, ja Tulva on sen artistin tekemä levy. Jos se artisti olisi vaan tullut ja tehnyt tämän levyn, sitä olisi ollut vaikeampi ymmärtää, mies tulkitsee ja jatkaa toivovansa, että seuraava levy kuulostaisi taas uuden- ja erilaiselta. Vesi on läsnä miltei kaikissa Tulvan kappaleissa. Onko kyseessä teemalevy? Oikeastaan vain yksi biisi, Klosetti, käsittelee vettä. Kaikki muut käyttävät vettä erilaisissa metaforayhteyksissä. Mutta teemalevy... en mä tiedä. Niin kuin edellisenkin kohdalla, mä teen levyjä. Jos sen nimi olisi ollut Itku ja uni, niin sitten se olisi ollut yhtä paljon teemalevy, koska siinä itketään ja nukutaan koko ajan, mutta ei sen enempää. Mistä idea vedestä eri kappaleissa toistuvana elementtinä sitten oikein tuli? Esisokraatikko Thales ajatteli, että kaikki koostuu vedestä, Raamatussa on myytti vedenpaisumuksesta, ihmisestä suurin osa on vettä. Jotain tällaistako siinä on taustalla? En mä ole niin paljon miettinyt sitä. Tuollaiset ideat ei ikinä lähde mistään kuningasajatuksesta, että mä teen vedestä le-
SÄHKÖNSINISTÄ POHDISKELUA
P
vyn, Pyhimys kertoo ja sanoo teemojen pikemminkin muotoutuvan tekoprosessin aikana. Ehkä tärkeimmät asiat olivat ne, että tulva kuvaa yhteiskunnassa kaiken paljoutta ja että halusin tehdä levystä nimenomaan sinisen värimaailmaltaan, artisti kuvaa ja liittää sinisen värin veden lisäksi levyn taustojen elektronisiin soundeihin ja synteettiseen kylmyyteen. Sisällön lisäksi myös sanoitusten muoto on Tulvalla erilainen kuin aiemmin. Pyhimys käyttää sanojen merkityksiä luovemmin ja leikkii niiden soinneilla ja uusilla kielikuvilla. Halusin kirjoittaa tuon eri tavalla ja siihen vaikutti se, että mä olin itse vastaava tuottaja. Tosi tärkee juttu oli se, että ei yrittänytkään aina tehdä jokaiseen biisiin niin selkeetä punaista lankaa. Draaman kaaren luominen tekstin muokkaamisen kautta jäi pois, ja biisit saivat mennä minne ne menivät. Vaikka joitain vaikeaselkoisia juttuja olisikin tehnyt mieli selittää, Pyhimys kokee, että silloin hän olisi luopunut tehdyistä tyylillisistä ratkaisuista. Salainen maailma ehkä kuulosti vähän laskelmoidulta, räppäri toteaa ja kertoo pitävänsä levystä, mutta että spontaaneimmat tuotantoideat raakattiin siltä pois. Mun mielestä yksi tekemisen hauskimpia juttuja on, että jos tulee idea niin ei tarvitse miettiä, että ei, ei tää nyt oo, ei ne tajuu tai ei tää oo niin hyvä kuin jokin muu idea olisi. Enemmän ilmaisee itseänsä miettimättä, että onko kaikki suoraan ymmärrettävää. Ekalla levyllä mietittiin, että mitä jos joku ymmärtää tän väärin. Tässä väärin ymmärtämisellä, ei ole niin paljon väliä. Mieluummin niin, jos se herättää jotakin ajatuksia, jos jokainen ymmärtää sen edes jollain tavalla. Se on tärkeintä.
TEKSTI: PYRY HALLAMAA KUVA: MINNA-KAISA KALLINEN
14
MATTIP
UUSIA URIA AUKOMASSA
Ceebrolisticsista tuttu rap-artisti, tuottaja ja runoilija eebrolisticsista Matti Pentikäinen on saanut pitkään valmisteilla olleen Save the King -projektinsa päätökseen. Aktiiviselle miehelle kuuluu paljon muutakin.
uhtikuussa kauppojen hyllyille ilmestyvä Matti P:n ensimmäinen sooloalbumi Save The King saapuu ilman sen kummempia fanfaareja. Yllättävää onkin, että albumi on muhinut jo pidemmän aikaa. Ensimmäiset jutut on tehty jo vuonna 1997, ja uusimmat biisit ovat viime vuodelta. Kokonaisuus onkin lähempänä kokoelmaa kuin yhtenäistä levyä. Vuonna 2003 tuli The King -niminen kymppituumainen vinyyli, jossa oli jo osa näistä biiseistä. Nyt julkaistaan toinen kymppituumainen, jossa on loput biisit sekä cd, jossa on Save The King -kokonaisuus. Julkaisua viivästytti myös sotku amerikkalaisen hiphop-labelin Illect Recordingsin kanssa. Tänä aikana albumikokonaisuuskin muokkaantui moneen kertaan. Illect ei voinut julkaista sitä, koska yhdessä biisissä on viittaus seksiin. Kuinka amerikkalaista! Mä en halunnut ottaa viittausta pois, ja lopulta levyä ei julkaistu siellä ollenkaan. Vaikka Save The King on Matin sooloalbumi, myös Ceebrolisticsin kaksi muuta jäsentä ovat olleet vahvasti mukana levyn teossa. Suurimman osan biiteistä on tehnyt Roope eli RPK. Lisäksi siinä on kaksi mun itse tekemää rytmiä ja yksi Jannen eli Michael Black Electron biitti. Janne on myös kahdella biisillä räppäämässä. Save The Kingille on biisien lomaan sijoitettu muutama spoken word -raita. Matilla on vankka tausta lyriikan kirjoittamiseen; jo vuonna 1996 Ceebrodukshons-nimellä julkaistun Homeless Beats -albumin mukana tuli miehen runokirja. Jatkoa seurasi vuonna 2005 Aavaavaa-nimisen runokirja + cd -kokonaisuuden muodossa. Päätin heti aluksi, että haluan levylle mukaan muutaman spoken word -raidan, joissa olisi sama fiilis kuin biiseissä. Oon ollut kiinnostunut niistäkin hommista tosi pitkän aikaa, mutta Ceebron kanssa ei oikein ole ollut saumaa niitä toteuttaa. The King -kokonaisuus oli hyvä ympäristö tälle.
H
Matti P on jo usean vuoden ajan ollut mukana pyörittämässä Alas-klubia Redrumissa Helsingissä sekä samaa nimeä kantavaa radio-ohjelmaa Bassoradiossa. Dubstepiin ja muuhun bassovoittoiseen kamaan keskittyvän Alas-konseptin kaikuja kuullaan luonnollisesti myös Save The Kingillä, mutta varsinainen dubstep-kausi on vasta aluillaan, kun Matti P ottaa käyttöön artistinimen Teeth. Olen ajatellut, että nyt kun saan tämän king-homman pois käsistä, lähden ihan uusilla raidoilla eteenpäin. Meikäläisen tulevat omat hommat suuntautuu vahvasti dubstepiin päin. Millaisena näkisit dubstepin tulevaisuuden? Vaikea sanoa. Dubstepissä on vähän sama homma kuin hiphopissa oli alkuaikoina: ulos tulee tosi monenkuuloisia juttuja, ja ne kaikki määritetään yhden tunnelman tai genrenimikkeen alle. Hillittömiä wobbler-paukutuksia ja aika raffia teknosoundia on paljon. Kaukaisimmat ääripäät taas kuulostaa joltain Hollanti-trancelta. Se tyyli ei ole mua kaikkein lähimpänä, mutta toisessa päässä on taas jotain tosi hienon kuuloisia juttuja. Tulevaisuudesta menneisyyteen: Ceebrolistics ei ole ollut kovin aktiivinen viime vuosina. Matti vakuuttaa, että Ceebrojen vuorokin tulee vielä. Pikkuhiljaa valmistellaan uutta musiikkia. Meikäläisestä on tullut isä tässä välissä, Janne on pistämässä ulos Michael Black Electro -levyä ja kaikkea sellaista. Jahka aika on kypsä ja oikea, niin sitten tulee Ceebro-hommaa. Ei sitä kuopattu ole, ei missään nimessä. Kiireisen miehen arjen täyttävät lapsen lisäksi järjestelypuuhat Alas-klubin tiimoilta, varsinkin kun klubi tekee lähitulevaisuudessa vierailun myös Berliiniin. Matti itse kuvailee arkeaan vuonna 2008 ytimekkäästi: Organisointia, säätöä ja vaipanvaihtoa sitten siinä ohessa.
TEKSTI: RISTO MIKKONEN KUVA: KIMMO SYVÄRI
To 10.4. KIUAS, myGRAIN [Liput 6/0 - S - E] Pe 11.4. RATTUS, LYIJYKOMPPANIA [Liput 5/0 - S - E] La 12.4. HANOI ROCKS - Steppin¹ Out Acoustically
[Liput 15/13 - S - E]
Ke 16.4. LÄNNEN-JUKKA TRIO [Liput 10/9 - K18 - E] To 17.4. ASTRO CAN CARAVAN [Liput 5/0 - K18 - E] Pe 18.4. POETS OF THE FALL [Liput 12/10 - S - E] La 19.4. LAPKO, I WAS A TEENAGE SATAN WORSHIPPER, SAMAE KOSKINEN- soolo [Liput 10/9 - S - E] Ti 22.4. DARK TRANQUILLITY (SWE) [Liput 15/13 - S - E] Ke 23.4. KAHVILA KLUBI: Novembersoundsbetter, Getawaycab, Myne [Liput 3/3 - S - www.jelmu.net/kahvila] To 24.4. MATTI JOHANNES KOIVU [Liput 5/0 - K18 - E] Pe 25.4. RYTMIHÄIRIÖ, HANGOVER OVERDOSE, YDINASEETON POHJOLA [Liput 6/5 - S - E] La 26.4. STELLA [Liput 8/7 - S - E] Su 4.5. HORSE THE BAND (USA), RED NUMBER TWO
[Liput 5/0 - S - E]
Ke 14.5. DISCO ENSEMBLE [Liput 15/12 - S - E]
E=ENNAKKOLIPUT JELMU.NET:istä. HALVEMPI HINTA VAIN JELMU RY:N JÄSENILLE. JÄSENEKSI VOIT LIITTYÄ
SCHAUMANINKATU 3 - 40100 JYVÄSKYLÄ - 014-617866 - WWW.JELMU.NET PAIKAN PÄÄLLÄ TAI JELMU.NET:issä.
15
SOUL TATTOO
PALMUSAAREN VARJOISSA
Malagalla Soul Tattoon outo polku on entistä kirkkaammin valaistu, mutta syvissä varjoissa piilee salaisuuksia.
V
uonna 2008 talvi tuli Etelä-Suomeen hieman myöhässä. Se yritti yllätyshyökkäystä maaliskuun 26. päivänä, epäonnistui nolosti ja lähti vähin äänin. Tämän haastattelun se sentään miltei onnistui sabotoimaan: Turku-Helsinkimoottoritie oli sään aiheuttamien komplikaatioiden vuoksi poikki, mistä johtuen saavun tapaamaan Soul Tattoon Jussi Sydänmäkeä ja Samuli Laihoa 40 minuuttia myöhässä. Räikeän myöhästymiseni vuoksi odotan tapaavani kiireisiä ja ärtyisiä miehiä, mutta mitä vielä. Soul Tattoon biisintekijäkaksikko ei enää ota paineita pienistä. Jussi: Parinkymmenen vuoden aikana parkkiintuu. Esimerkiksi menestystä, joka ei tapahtdu omilla ehdoilla, ei kelaa pätkääkään. Vaikka varmaan pitäisi...? Samuli: Eikä pitäisi. Silloin ryhtyy laskelmoimaan. Me pyritään tekemään omasta mielestämme hyviä konsertteja ja hyviä levyjä. Jos jengi haluaa osallistua meidän bakkanaaleihin, niin tervetuloa. Meillä ei ole enää paniikkia ulkomusiikillisten juttujen suhteen. Ei tarvitse ylläpitää saavutettua menestystä tai yrittää saavuttaa sitä. Se on vapauttavaa. Ja eiköhän Malaga ole sen verran omituinen levy, että ihmiset pysyvät kaukana siitä. Jussi (nauraa): Ja me yritetään pysyä mahdollisimman kaukana menestyksestä. Samuli: Menestys voi olla vankila. Kun peli kovenee, musiikki tasapäistyy. Menestyneestä bändistä voi tulla pelkkä ylemmän portaan toiveen jatke pääasia, että kauppa käy. Se ei ole taiteellisesti ajateltuna hirveän kiinnostavaa. Mutta kyllä Malaga saisi myydä noin 500 000 kappaletta, jos meillä säilyisi vapaus liikkua ja muuttua jatkuvasti. Optionaalista olisi, että taiteellisesti kiinnostava myisi ihan vitusti. Se on harvinaista, mutta hyvähän se on laittaa lottokuponki vetämään. Jussi: Magee juttu Soul Tattoossa on se, että tässä on paljon sävyjä. Me halutaan an18
taa parastamme, jotain oikeata. Silloin polut voivat olla hyvin outoja. Eikä menestys ole vielä päässyt sotkemaan tätä meidän sapluunaa. Ikävä kyllä. Samul (ironisesti)i: Saatana! Children of Bodomin Blooddrunk ilmestyy samana päivänä kuin meidän levy! Pahin kilpailijamme Aleksi Laiho korjaa taas potin!
VALOLLA ON VARJO
Kun Soul Tattoo perustettiin vuonna 2003, joku ehkä oletti sen kuulostavan Hearthillyhtyeeltä, jonka entisistä jäsenistä bändi koostui. Se ei kuitenkaan kuulostanut. Tutut osaset oli yhdistelty uudelleen kuin kirjaimet Scrabble-pelissä. Eri järjestyksessä ne loivat aivan toisenlaisia merkityksiä kuin aikaisemmin. Jussi: Soul Tattoon perustamisen lähtökohtana oli tehdä uutta musaa. Eli silloin kun Soul Tattoo lähestyy Hearthilliä, me ollaan epäonnistuttu. Samuli: Sellainen on meille hirveän epäkiinnostavaa. Mukavampaa on tunkeutua maailmoihin, joissa ei ole vielä käynyt. Keväällä 2007 Soul Tattoo etääntyi Hearthillistä myös kokoonpanonsa osalta. Basisti Jukka Kiviniemi muutti Hollantiin, ja Soul Tattoo rekrytoi hänen tilalleen muun muassa Pelle Miljoonan bändeistä tutun Tero Siitosen. Jussi: Ihmeen sulavasti se vaihto meni. Tai no, mähän annoin itselleni oikeuden olla poissa treeneistä, kun rytmiryhmä harjoitteli. Kun tulin treenaamaan, bändillä oli jo basisti. Sillä vain oli eri naama. Samuli: Meni siihen aikaa, että saatiin paletti uudestaan kasaan. Jukka on niin omaleimainen soittaja, että se vaikuttaa koko bändin tunnelmaan. Meille oli muodostunut tietty saundi, joka oli viety tappiinsa. Terolla on erilainen tatsi, joten rakentui uudenlainen saundi. Yhden palikan vaihtaminen muuttaa koko musiikin.
Jussi: Basistin vaihtuminen myös purki meidän näkemystämme itsestämme. Kun tulee uusi koira kehiin, on pakko oppia uusia temppuja. Soul Tattoo onkin muuttunut. Malaga on paljon popimpi ja valoisampi levy kuin edeltäjänsä Pile of Bones (2006) tai Soul Tattoo (2004). Jussi: Samuli puhui Malagaa tehtäessä valon ja kirkkauden hakemisesta. Sen suhteen Malaga ehkä raapii Soul Tattoon rajoja. Samuli: On jännää, että Malagaa pidetään suurena muutoksena. Malagahan on henkistä jatkoa meidän ekalle levylle, joka sekin oli mielenkiintoinen, rönsyilevä trippi. Kuten sitäkin tehtäessä, tälläkin kertaa me käytettiin enemmän aikaa studiossa ja mietittiin erilaisia musiikillisia maisemia. Jussi: Niin, ja sekä ekan että Malagan on tuottanut tuottajaguru Samuli Laiho. Pile of Bones oli keikka-evoluution tulos, ja on uskomatonta, että me saatiin se sellaiseksi paketiksi. Se levy on kuitenkin vain yksi pieni huone Soul Tattoon skitsofreenisessa mielessä. Samuli: Meillä on t-paita, jossa on autiosaari, palmuja ja kookospähkinöinä pääkalloja. Kookospalmuillakin on varjot. Malagalla on valoisaa ja avaraa musiikkia, sen varjopuolet on tuotu esille eri tavalla.
MYSTEERIN ÄÄRELLÄ
Vaikka Malaga on kirkkaammin valaistu levy kuin edeltäjänsä, Soul Tattoo ei ole hukannut pohjavirettään. Se oli tavallaan läsnä jo Hearthillissä Hearthillin kolmoslevyn nimi Graveyard Party Blues (1990) ja Soul Tattoon tyylin määritelmä Dark Party Rock kun eivät ole käsitteinä kaukana toisistaan. Malagassa väreilee sama karnevalistinen, surrealistinen ja mystinen tunnelma, joka kutoi Pile of Bonesin ja debyytin kokonaisuuksiksi. Jussi: Hyvä, jos niin on. Mä diggailen visi-
on tasolla vaudevilleä ja kabareeta sekä sirkus-juttuja. Pidän ajatuksesta, että kummajaiset esittäisivät pelottavaa, kaunista iloista ja surullista musaa. Malagaa kuunnellessani olen miettinyt onko siinä joku salaisuus. Jotain sellaista, jota edes mä en tiedä. Se on mulle musiikin mielenkiintoisuuden mittari. Samuli: Musiikin tekeminen on kiinnostava mysteerio. Musiikki voi olla kuin sipuli, josta löytää kuorimalla aina uusia kerroksia. Musiikki ei saa olla mikään tuorekelmutuote; "Uutta hevimetallia vain 8.99,-". Soul Tattoon pohjavireessä on paitsi jotain mystistä, myös myyttistä sanan tarunhohtoisessa merkityksessä. Jussi: Tekstittäjälle myyttisyys tarkoittaa metaforien ja symbolien maailmassa elämistä. Mulle myytti syntyy, kun tiedän tekstissä olevan jotakin omaan tai bändin elämään liittyvää. Samuli: Säveltäjänä mä haluan pitää kentän vapaana, tehdä viittauksia. Soul Tattoo on esimerkiksi kytkeytynyt teatteriproduktioihin, joihin olen tehnyt musiikkia. Ekan levyn biisien tekemisen aikaan mä sävelsin myös musaa Dostojevskin Riivaajiin. Malagan tekemisen aikaan työn alla oli produktio Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan -teoksesta. La Luna Park -video kuvattiin sen lavasteissa. Jussi: Rockiin voi sekoittaa uusia aineksia, ja keikkoja voi ajatella esityksinä. Malagalla mä lähestyin Samulin biisejä enemmän musikaalin kuin rock-levyn näkökulmasta. Mua ei kiinnosta olla rock-bändissä, joka esittää rock-bändiä. Sellainen on tylsimmillään vaisua patsastelua. Samuli: Mua tylsistyttää kuunnella genresidonnaista musiikkia. Niin sanottu alternative-musiikkikin on tiukoilla säännöillä rajattu alue. Mä toivoisin, että Soul Tattoo olisi oikeasti vaihtoehto valtavirralle. On tärkeää herättää kuulijassa tuntemuksia, oli se sitten vaikka hämmennystä.
TEKSTI: ARI VÄNTÄNEN KUVA: JOUKO LEHTOLA
Tähän mennessä varmistuneet:
Serj Tankian (USA), Foo Fighters (USA), Linkin Park (USA), Billy Talent (CAN), Justice (FRA), The Sounds (SWE), Paramore (USA), Coheed & Cambria (USA), The Dø (FRA/FIN), Black Lips (USA), Hardcore Superstars (SWE), Dinosaur Jr. (USA), Lauri Tähkä & Elonkerjuu, Apulanta, Cmx, Eläkeläiset, YUP, Scandinavian Music Group, Mokoma, Stam1na, Eläkeläiset, Diablo, Kari Peitsamon Skootteri, Tuomari Nurmio & Hunajaluut, Ismo Alanko Teholla, Pauli Hanhiniemi & Hehkumo, Rotten Sound, Rytmihäiriö, Absoluuttinen Nollapiste, Astrid Swan, Jenni Vartiainen, Goon, Umbra, Smokesuit, The Friend
Liput: Kolme päivää 95 Euroa Kaksi päivää (pe-la, la-su) 80 Euroa Päiväliput 60 Euroa Lippuja myyvät: Etelä-Pohjanmaan Matkailu Oy ProvinssiShop Seinäjoen Anttila, TopTen
Majoitustiedustelut: Etelä-Pohjanmaan Matkailu 06-420 9090 19 matkailu@epmatkailu.fi
www.provinssirock.fi.
lavi Uusivirta istuu helmikuisena iltapäivänä Vanhan ylioppilastalon kuppilassa. Teatterikorkeakoulun hiihtoloma on pyhitetty musiikille ja uuden materiaalin promootiotyöhön. Koulun tiukka aikataulu ja läsnäolopakko pakottavat nuoren renessanssimiehen sumplimaan muita projekteja sopimaan opinahjon aikatauluihin. Olavin kolmas albumi, nimeltään Minä olen hullu, ilmestyy huhtikuussa. Sen nauhoittaminenkin jouduttiin ajoittamaan teatterikorkeakoulun kesä- ja joululomien mukaan. Pitkä tekoprosessi tarkoitti myös näkökulman vaihtumista. Mä aloitin tekemään noita biisejä heti kun edellinen levy valmistui, eli siitä on jo kolme vuotta aikaa. Sinä aikana on syntynyt monenlaista matskua. Vielä vuosi sitten mulla oli tarkoitus tehdä tosi paljon folkahtavampi levy. Jotenkin se muuttui tuossa matkan varrella, Olavi kertoo ja miettii, josko levyltä pois jääneelle materiaalille olisi joskus tulevaisuudessa hyvää käyttöä. Minä olen hullu on edeltäjiään Nuoruustangoa (2003) ja Me ei kuolla koskaan -albumia (2005) enemmän bändin kuin yksittäisen artistin levy. Laulaja-lauluntekijän taustatueksi nousi kitaravetoinen äänimaailma, jossa voi kuulla kaikuja etenkin kahdeksankymmentäluvusta. Olavi kokee bändin kanssa biisien sovittamisen tervehdyttäväksi kokemukseksi. Kyllä siinä kuuluu itse kunkin kädenjälki, eniten toki (kitaristi, tuottaja) Jaakko Murroksen. Mulla on tosi iso luottamus Jaakon duunia kohtaan. Harvoin tuli eteen, että joku tapa olisi tuntunut vieraalta. Kyllä se oli jopa demokraattinen sovitustapahtuma. Viime vuosina Olavia on nähty niin valkokankaalla kuin esiintymislavoillakin. Mukavasti menestyneen Ganes-elokuvan Cisse Häkkisen roolin ja radiossa taajaan soineiden hittikappaleiden ansiosta suunnata voisi kummalle tahansa uralle, mutta Olavi ei halua olla yksinomaan muusikko eikä näyttelijä. Teatterikorkeakoulu ja näytteleminen avartavat Olavin mukaan myös musiikillista esiintymistä. Keikalla täytyy esittää laulajaa, joksi hän ei itseään aina miellä. Mieluisampi rooli on muusikon, joka säveltää ja sanoittaa kappaleita. Jotenkin tuolla koulussa on tietty identiteettimankeli, jossa joutuu kaivamaan itsestään esiin sellaisia asioita, joita ei muuten tulisi ajateltua. Siinä mielessä se voi olla hyväkin juttu. Ja esiintymistilanne on poikkeustilanne. Siinä on aina esiintyjä ja yleisö. Väkisinkin siinä on joku rooli.
O
OLAVI UUSIVIRTA
KUNNIAA KYLÄHULLUILLE
Identiteettimankelin läpi kulkenut muusikko sanoo olevansa konservatiivinen lauluntekijä.
muiden joukossa". Se herätti, että vitsi, hulluutta on täällä yhtä paljon kuin ihmisaivoja. Ihmisillä on vain taipumus paeta sitä arjen rutiineihin ja kiireeseen, sitä absurditeetin ydintä. Hulluus ei Olavin mielestä ole yksioikoisen negatiivinen asia. Kansalliskuvastoomme kuuluvat kylähullut ovat Olavin mielestä hyvä esimerkki siitä, että erikoisuutta ei aina ymmärretä. Kun miettii hullu-sanaa, se on aika monimerkityksinen. Kun sitä rupeaa avaamaan, niin siellä on tietty muutosvoima ja ikään kuin kriittisyyden ihanne, konventiot kyseenalaistava asenne, mikä oli ominaispiirre kylähulluille ja muillekin. Olavi viittaa ihailemansa Morrisseyn kappaleeseen todetessaan, että normaalia ei ole olemassakaan. Ympäristö ja yhteisö määrittävät aina omat normaalinsa. Hulluus yhdistetään usein taiteilijoihin. Mutta mä luulen, että se pohjimmainen ydin lähtee siitä vierauden ja outouden tunteesta, mikä musta yhdistää kyllä kaikkia ihmisiä. On joku syvä kosminen yksinäisyyden kokemus, jolta suurin osa ihmisistä haluaa ummistaa silmänsä. Kukin meistä prosessoi elämänsä tapahtumia omalla tavallaan. Jotkut urheilevat, jotkut pitävät päiväkirjaa. Olavi tuntee biisien kirjoittamisen toimivan terapeuttisena keinona yrittää käsittää, mistä kaikessa on kysymys. Se on mun tapa paeta sitä korvia huumaavaa absurdiuden tunnetta, joka aamusta iltaan on siellä pohjavireenä. Jotkut ihmiset lähtee juoksemaan, lähtee töihin tai kouluun tai mitä tahansa. Pitkään on tuntunut siltä, että työja koulutusjärjestelmä, armeijasta puhumattakaan, on vaan juoni, että ihmiset johdateltaisiin pois sellaisen eksistentiaalisen pohdinnan ääreltä, mihin muuten jäisi aikaa, Olavi hymähtää. Ja kun on uraputkessa kapaloista lähtien, niin koetaan, että siihen sisältyisi kauheasti riskejä, jos kaikilla olisi aikaa pohdiskella, että mitä vittua mä olen tullut tänne tekemään.
ABSURDITEETIN YDIN
Olavi toivoo Minä olen hullu -levyn nimen herättävän kummastusta. Sen voi tulkita kysymykseksi tai ehdotukseksi. Pitkään levyn työnimenä ollut "Sota" sai väistyä, kun uusi tematiikka nousi pintaan levyn nimikappaleen syntymisen myötä. Sen biisin stoori juontaa vuosien päähän. Mä luin taidemaalari Rafael Wardin haastattelun, jossa se sanoi jotakuinkin, että "kuka nyt on maanisdepressiivinen, kuka muuten vain vaivoinensa täällä 20
KOSMISEN KAIPUUN SININEN KUKKA
Niille, jotka ovat ehtineet tuomita Olavi Uusivirran niiden muutaman radiossa soineen kappaleen perusteella, Minä olen hullu -levy saattaa olla yllätys. Kappaleissa soi kaipuu menneisiin vuosikymmeniin, ja kitarat helisevät yhtä kaihoisasti kuin muutama vuosikymmen sitten.
Mun tapa tehdä biisejä on aik intuitiivinen. Mä en koskaan ka ta tartu kitaraan tai pianoon ja kok keile mitä tästä lähtisi. Sillä kein nolla mä en saa synnytettyä mitä tään kestävää. Mulla on tapana p pölliä. Mä teen biisejä puolivalm miiksi ja pöllin niistä toisiin biiseih ne parhaat osat. Yksi biisi on hin la lainannut kaikki osansa kolmeen b biisiin, Olavi naurahtaa. Vaikka mielleyhtymiä The Cure reen ja The Smithsiin muiden s suurten ohella olisi helppo vetä ei Olavi miellä minkään yhtää, ty tyeen olleen suuri vaikuttaja levy ylitse muiden. Vaikuttumista vyllä a aiemmasta musiikista hän ei kuite tenkaan kiellä. Tämähän on kuitenkin varasta tamisen ja lainaamisen kulttuuri Kysymys on siitä, kuinka hieria. n novaraisesti sen pystyy tekemään. M Mulla on muutamia ihan suoria, tr tribuutinomaisia lainoja biiseissä. Viittauksia muihin populaarim musiikin tuotoksiin on levyllä "ihan h helvetisti". Kaikkia Olavi ei paljasta mutta valottaa. että kappaleesta, sa Tyhjiä sanoja on eräässä osassa varsin suoraviivainen tribuutti M Mott the Hooplen All The Young D Dudes -kappaleelle. Kahdeksankymmentälukulais sista viboista voidaan kiittää kitari risti-tuottaja Murrosta. Se on hyvin paljon Jaakon k kitaraestetiikan ansiota, että ne c chorus-kitarat on monessakin biis sissä keskeisessä osassa. Jotenk se on uinut sinne salakavalaskin ti Sitten siellä on myös 70-lukuti. h henkisyyttä. Ei siinä ole ollut mitä tietoista linjaa, että haetaan tään ti tietyn aikakauden soundia. Olavi allekirjoittaa toimittaja mielipiteen siitä, että levyllä jan o rutkalti nostalgiaa ja kaipuuon ta jonnekin määrittelemättömään p paikkaan. Kaiho ei aina ole edes y yksilön kaipuuta, vaan saavuttaa " "kosmiset mittasuhteet". a o a puu Se kaiho ja kaipuu kristalliso oituu levyn päätösbiisissä Sinin nen kukka. Sen ajatus on pöllitty 1700-luvun saksalaisesta romanr 1700-luvun ti iikan la tiikan ajan runoilijoiden lanseera aamasta sinises raamasta "kaipuun sinisestä kuk kasta". Se symboloi sitä mä määrittele lemätöntä kaipuun kohdetta. kohdett Saksalaisen romantiikan tematiikka on lähellä Olavin sydäntä, sy ja hän myöntääkin olevansa saolevan noittajana ja säveltäjänä su rosuuri mantikko. Sanoituksissa on pyritty hetkien kuvaamiseen. Ne biisit on jossain määrin m unennäköä tai heräämisen jälheräämise keistä ihmetyksen tunnet tunnetta. Tai sellaista kollektiivista kra krapulan tunnetta, mies pohtii ja toteaa, että jopa levyn rakkauslauluissa kaivataan jo mennyttä tai saavuttamatonta armasta. Kirjallisuudesta lainaaminen ei jäänyt Minä olen hullu -levyllä vain germaaniromantiikkaan, vaan sanoituksista voi löytää kaikuja niin Aleksis Kiven Kullervonäytelmästä kuin Bertolt Brechtiltäkin. Olavi myöntää, että hänen on ajoittain vaikea tavoittaa perinteisen rock-musiikin kuvastoa. Rocklyriikan perinteeseen kuuluu nonsense. Mulla on hirveä tarve sitoa sanat merkityksiin. Nillä fraaseilla on hirveän vahvat merkityssisällöt. Mä olen jotenkin niin konservatiivinen kirjoittajana, että mä en ole omaksunut sitä rock-lyriikan röyhkeyttä.
TEKSTI: LOTTA HEIKKERI KUVA: STEFAN BREMER