• himherra ylppö & ihmiset stam1nafrivolvolepilä death with a daggerhelloween deathboundpressure points first aid kitvampire weekend day elevenjalankulkuämpäri NRO. 1 · (TAMMIKUU) · 2010 · (#138) · INDIEROCKPUNKMETALZINE · UUTISET · HAASTATTELUT · LEVYARVIOT · ELOKUVA-ARVIOT ·
• SUE » 2 « NRO. 1
• SUE » 3 « NRO. 1
• TOIMITTAJALTA TÄSSÄ NUMEROSSA » Uutiset. 04 TOIMITTAJALTA 06 NEWSFLASH » Haastattelut. 10 12 13 14 15 16 17 HIM VAMPIRE WEEKEND DEATH WITH THE DAGGER EPILÄ FRIVOLVOL FIRST AID KIT JALANKULKUÄMPÄRI 18 19 21 22 24 26 27 28 32 40 42 HERRA YLPPÖ & IHMISET DAY ELEVEN PRKL UUTISET JA SETÄJUSSINTUPA STAMINA HELLOWEEN DEATHBOUND PRESSURE POINTS PRKL ARVIOT ARVIOT ENSI-ILTAELOKUVA-ARVIOT QUIZON JA MONOSTI MUSIIKISTA Sue #138 valmistui seuraavien levyjen vaikutuksen alaisena: Sarcofagus CYCLE OF LIFE Sarcofagus ENVOY OF DEATH Kimmo Kuusniemi Band MOOTTORILINNUT Ydinmätä / Paskahalvaus PASKA MIKKELI EP Pertti Kynkäänniemi S/T Eric B. & Rakim FOLLOW THE LEADER » Arviot. » Take me to Your Dealer erveisiä If Societyn levyalesta! Merkittävä suomalainen indie-levy-yhtiö ja -kauppa lopetti tammikuun alussa levykauppana toimimisen ja myi varastonsa hulluun hintaan. Alennusprosentti nousi alekampanjan aikana lähes päivittäin. Tätä kirjoittaessa kaikista If Societyn myymistä levyistä saa kuusikymmentä prosenttia alennusta, eli kympin levyn saa neljällä eurolla. Kampanjan viimeisenä päivänä alennusta annetaan kokonaiset kahdeksankymmentä prosenttia. Esinefetisisti-levynörtti oli alesta tohkeissaan. If Societyn levykaupan lihallinen ilmentymä, Pitkämiehen sarjakuvaputiikki Kalliossa, kuhisi kaltaisiani. Laareittain vinyyli- ja CD-levyjä, joista lähes kaikki ovat jollain tavalla kiinnostavia ja suuri osa oman levyhyllyn puuttuvia nimikkeitä. Altsuinstruhoppari Odd Nosdamin skeittileffan taustamusaksi tekemä T.I.M.E. Soundtrack? Mukaan. Lou Reedin äärimasentava Berlin? Mukaan. Violan ensilevy Tearcandy neljällä eurolla? Mukaan. Olo oli kuin lottovoittajalla karkkikaupassa, mutta jostain syystä alihintaisista nameista jäi halju jälkimaku. If Society on julkaisupolitiikallaan ja kaupan katalogillaan innoittanut Suomen indie-ihmisiä uusien juttujen pariin tehden arvokasta sananlevitystyötä. Ilman If Societyä ja sen myyntipöytiä en olisi tutustunut Frivolvoliin, Hero Dishonestiin tai Red Carpetiin. Ja nyt se loppuu. Julkaiseminen onneksi jatkuisi harvakseltaan, mutta edullinen ja valikoimaltaan erinomaisen koherentti distro olisi poissa. Olin haaskalla. Joku aika takaperin musiikkilehdissä ilmestyi listoja listojen perään vuosien 2000-2009 parhaista levyistä. Kiinnostavia albumikokonaisuuksia on vielä olemassa ja musiikkia tehdään enemmän kuin koskaan aiemmin. Elämme aikaa, jolloin levyn kuunteleminen alusta loppuun on hatunnoston arvoinen suoritus. MySpacesta voi helposti tarkastaa kuumimmat kappaleet, YouTubesta näkyy vielä kuvaakin ja Jonathan from Spotifysta on tullut alakerran erikoisvinyylikaupan tiskin takana seissyttä elävää tietosanakirjaa tutumpi. Pitääkö äänilevy pintansa tällä vuosikymmenellä? Ostanko kymmenen vuoden kuluttua levyjä yhtä paljon kuin nyt? Vai annanko periksi uudelle ajalle ja sen tuomille muutoksille? Toivottavasti pitää, todennäköisesti ostan ja tuskin annan periksi. Tiedostoja, striimejä tai nettivideoita kuluttaessani en saa sitä mielihyvää, joka minussa jyllää kun selaan niska kenossa vinyylejä tutussa liikkeessä. En tiedä, onko asiaa tutkittu, mutta levykaupassa asioiminen saattaa aiheuttaa levyaddiktissa samankaltaisia fysiologisia ilmiöitä kuin narkkaaminen narkkarissa. Pörisevä olo vaatii tietenkin kovia huumeita ja vuosikausia toleranssia kehittänyt keho aina vain väkevämpää tavaraa. Green Dayn cd on viidessätoista vuodessa vaihtunut Kakka-hätä 77:n ja The Dwyersin seiskatuumaisiksi. Kohta kai Blue Noten klassikot eivät enää riitä, laajentuva mieli tarvitsee free jazzia. Tässä vaiheessa kuvaan tulee diileri, joka on tutkinut tarjontaa ja kokemuksellaan ja vaistollaan valinnut asiakaskunnalleen laadukkainta mahdollista kamaa. Koska aikamme ja kognitiivinen kapasiteettimme on rajattu, tarvitsemme asioiden suodattajaa etsimään jyvät akanoiden joukosta. Muistio uudelle vuosikymmenelle: Mene levykauppaan, vapauta itsesi ja sijoita kestävään suhteeseen. TUOMAS TIAINEN TOIMITTAJA T HIM 0 S. 1 NA M1 STA S. 22 ST FIR KIT AID . 16 S Ä PIL E 14 S. Päätoimittaja: Kimmo Nurminen Toimituspäällikkö: Ari Väntänen Avustajat: Henri Eerola, Jarkko Fräntilä, Pyry Hallamaa, Markku Halme, Lotta Heikkeri, Tero Heikkinen, Pete Heikkilä, Marika Honkatukia, Tuomas Jalamo, Kimmo Jaramo, Vesa Kataisto, Kiira Kolehmainen, Petri Kipinä, Jukka Kittilä, Minna Koivunen, Tuomas Kokko, Matti Koskinen, Anna Lahokoski, Jussi Lahtonen, Jouko Lehtinen, Oskari Lehtinen, Niina Linna, Aku-Tuomas Mattila, Risto Mikkonen, Marjut Mutanen, Jari Mäkelä, Jyrki Mäkelä, Pau, Miki Peltola, Mika Penttinen, Jukka Taskinen, Teemu Purhonen, Tuomas Tiainen, Jarkko Tiusanen, Pirita Tiusanen, Taru Tuulia Tittonen, Volvo-Pete (ATK-huolto), Stefan Greijer. Julkaisija: Kustannusosakeyhtiö Kärki Toimitusjohtaja: Jukka Taskinen Ilmestymistiheys: 12 numeroa vuodessa Irtonumero: Ilmainen Kestotilaus: 24 euroa/12nroa Tilaukset: 09 - 6813 2930 Email: miki@sue.fi Painopaikka: SanomaPaino, Hämeen Paino Oy Forssa 2010 ISSN 1238 - 1853 Toimituksen osoite: Yliopistonkatu 12 a A 402, 20100 TURKU puh. 02 - 251 0899 fax. 02 - 251 0916 toimitus@sue.fi www.sue.fi Ilmoitusmyynti: Kari Heikonen, Telakkakatu 8, 00150 HELSINKI puh. 09 - 6813 2930 / 050 - 3316748 SUE » 4 « NRO. 1
• SUE » 5 « NRO. 1
• TO 21.1 PE 22.1 Ke 20.1 To 21.1 Pe 22.1 La 23.1 Ma 25.1 Ti 26.1 Ke 27.1 To 28.1 Pe 29.1 La 30.1 Ma 1.2 Ti 2.2 Ke 3.2 To 4.2 Pe 5.2 La 6.2 Ma 8.2 Ti 9.2 Ke 10.2 To 11.2 Pe 12.2 La 13.2 Ma 15.2 To 16.2 Ke 17.2 Little Victor (USA) klo 21 / 8 Maritta Kuula & Jyrki Sahla Duo, Sara & Susiraja klo 23 / 8 Paleface (dj-set) klo 21 / 2 Lovely Wednesdays: Dj Samae Koskinen klo 20 / vapaa pääsy Pummiklubi: Leo (+musavisa) klo 20 / 2 LAHDEN KUUMIN ROCK-KLUBI [Ei ikärajaa, rajattu anniskelualue, klo 20-24] Lotta, Sirius Sextet Substances, Isäntä Meidän Red Number Two, Rex Willer Yksityistilaisuus Maanantaiklubi ks. web House of Love presents Resonaari ilta Tono Slono & Loota Kii Projekt, Das Ainis, Remington Beach Club ks. web ks. web Maanantaiklubi Kaapo Ijas, Brood Ted Russell Kamp, The Ribtones acoustic Monday Box, Alavala J. Vakio ks. web Maanantaiklubi Halme Prospekt w/ Pekko Käppi Lucy Was Driving, Blanket, Fudge Flounders Lato-klubi: Laura Sippola Janne Laurila &Tuhlaajapojat, Jalava, Lyydia Roots Jamit Yksityistilaisuus klo 22 asti Maanantaiklubi PJK Live: Dusky Dawns, Paramore, Heidi Tuikkanen Group Gina, Black Market, Rollcage LA 23.1 KE 27.1 TO 28.1 PE 29.1 LA 30.1 KE 3.2 PE 5.2 LA 6.2 KE 10.2 PE 12.2 LA 13.2 KE 17.2 TS NA HI N Amoral klo 23 / 10 Eternal Erection klo 23 / 12 AR IS N IK A N! Club Impro klo 20, liput 7/10e Scent Of Flesh, Lie In Ruins klo 23 / 7 Bliss Deluxe: Niko Geselle, Tony Profondo, Vertigo klo 21 / 7 Suiston Jamit klo 18-01 / ilm. Hitaat Miehet: Delta Force II, Left Cold + muita klo 22 / 7 Ämyklubi: Purple Reckoning, Pohjolan Ilmari klo 22 / 8 Burlesque Show with Miss Kitten Deville (USA) & the Tease Queens + dj Mr. Willy (Bomfunk MC´s) klo 21 / 5 Suisto Jazz! (klo 21 / 5) Kadri Voorand Quartet (EST) klo 23 / 8 Blues Xplosion: (klo 22 / 6) L.R. Phoenix (FIN-UK) TO 18.2 PE 19.2 LA 20.2 Pe 5.2. Entwine & Before the Dawn klo 21 | La 20.2. PMMP | Pe 5.3. Stam1na La 20.3. Ismo Alanko Teholla | Pe 2.4. Amorphis | La 3.4. Mokoma Su 4.4. Kotiteollisuus | To 8.4. Tarot klo 21 | Pe 9.4. Jenni Vartiainen Pe 23.4. Chisu | Pe 30.4. Vesterinen yhtyeineen SIBELIUSTALON LIPPUKASSA. Ankkurikatu 7, Lahti. Avoinna arkisin 13-17. p. 0600-39-3949 (1,25 / min + pvm) puhelinvaraukset klo 11-17. Ei toimitusmaksua. LIPPUPALVELUN KAUPAT JA NETTI Toimitusmaksut alk. 2 / lippu. Ei varauksia konserttipäivänä, ennakkomyynti loppuu klo 19. Sibeliustalon ovimyynti klo 19.30-> suisto-klubi / verkatehtaankuja 7, hämeenlinna www.suisto.fi / suisto@suisto.fi / ( 03-6120266 avoinna : ke-to 18-01 / pe 15-03 / la 18-03 Tulossa vielä lisää keikkoja! www.finlandia-klubi.fi www.sibeliustalo.fi SUE » 9 « NRO. 1
• maa. Tilpehöörillekin oli tilansa, mutta Squire halusi välttää sen tunkemista kaikkialle. ­ Itsensä editoiminen on vaikeeta. Välillä sokaistuu keksimälleen hyvälle riffille ja miettii vaan kaikkea ylimääräistä, millä sen voisi peittää. Pitää löytää sellainen Jackson Pollock in sound -metodi, että uskaltaa kokeilla ja räiskiä, mutta osaa karsia räiskeistä parhaat ylös. Matt on siinä erinomainen. Hän piti skarppiutta yllä työskentelyssä, Valo kehuu. Squirella oli osansa myös HIM:n entisestään kohentuneessa tavassa käsitellä kertosäkeitä. Välillä levy Screamworks: Love in Theory And Practice kohoaa sellaisiin tarttuvuussfääreihin, että c-osat ovat kuin kakkoskertsejä. ­ Me ollaan ehkä totuttu aiemmin tietynlaiseen jankkaavuuteen, mutta Matt toi mukanaan uutta chorus-ajattelua. Meillä kun ei oo koskaan ollut melodioista puutetta, niin ajateltiin, että miksei näytettäis kertseillä närhen munia. Jos oli närhillä osansa levynteossa, niin samoin oli hämähäkeillä. Jos yksi sellainen ei olisi puraissut Lindeä, ei päätösbiisi The Foreboding Sense of Impending Happiness olisi lainkaan niin Martin L. Gore -vivahteinen kuin se on. - Biisistä piti tulla semmonen viime levyn Song Or Suiciden tyylinen interludi, mutta Linden käsi turposi pahasti pariksi päiväksi. Ja täähän tapahtui just, kun biisi piti nauhoittaa. Lopulta se oli kuitenkin luojan lykky. Mul- la ja Mattilla oli aikaa leikitellä biisin kanssa. Siinä pääsi Giorgio Moroder nostamaan päätään, ja biisistä tuli ihan erilainen kuin oli suunnitelmissa, Valo kertoo. HIM:n levyjen päätösbiisit ovat toisinaan antaneet osviittaa tulevasta. Esimerkiksi Dark Lightin (2005) In the Nightside of Eden. - Niin se tais olla vähän progressiivisempi, Valo heittää väliin. Juu, olihan se. Voisiko The Foreboding Sense of Impending Happiness vihjata HIM:n seuraavista siirroista? ­ Kirjoita vaikka, että seuraava askel siitä ois Frankie Goes to Hollywoodin Relax, eli me voidaankin lopettaa bändihommat tähän, Valo nauraa. Tämä selvä. Ennen lopettamista on kuitenkin edessä ainakin ensi kesän Sonisphere, jonka ennakkojulisteessa HIM komeilee korkeimmalla, Iron Maidenin vierellä, jättäen alleen muun muassa Heaven & Hellin, Alice Cooperin, Slayerin ja aiemmin mainitun The Cultin. Miltä mahtaa moinen tuntua? ­ No, ihan vitun väärältä. Ja ainutkertaistahan toi on, voi tapahtua vain täällä. Noille festeille buukataan vielä lisää bändejä, vähän kurrentimpaakin kamaa. Nythän noi kaikki on, jos ei vanhaa liittoa, niin supervanhaa liittoa. Me soitetaan ilmeisesti samana päivänä kuin The Cult. Arvaa vaan, oonko aika fiiliksissä siitä, Valo hehkuttaa. « Kokoelma And Love Said No summaa HIMin uran. Bändi uusii levytyssopimuskuvionsa. Harvinaisuuskokoelma Uneasy Listening Vol. 1 ilmestyy. Dark Light ylittää USA:n kultalevyrajan. Los Angelesissa taltioitu livealbumi ja -dvd Digital Versatile Doom ilmestyy. HIM on myynyt maailmanlaajuisesti yhteensä noin viisi miljoonaa albumia. 2010: Screamworks: Love in Theory And Practice ilmestyy. 2003 2004 2005 2006 2007 Uneasy Listening Vol. 2 sekä kuudes pitkäsoitto, raskas ja epäkaupallinen Venus Doom ilmestyvät. 2008 2009 HIM äänittää seitsemättä studioalbumiaan Yhdysvalloissa. Valo luonnehtii tulevaa levyä HIMin seksuaalisimmaksi julkaisuksi. 2010 HIMin neljäs albumi, rankasti hevirokkaava Love Metal julkaistaan. Yhtye ja sen lanseeraama love metal -tyylisuunta alkaa saada kannatusta Euroopan lisäksi Yhdysvalloissa. Love Metal Archives Vol. 1 -dvd ja bändin viides studioalbumi Dark Light julkaistaan. SUE » 11 « NRO. 1
• » VALMIS JA KIINNOSTAVA Epilä ei luonut ensivaikutelmaa musiikillaan vaan sillä, että kukaan ei saanut kuulla sitä. Nyt on aika paljastaa ensialbumi Avohakkuu. K un ihmiset perustavat bändin, he useimmiten pyrkivät saamaan musiikkiaan julki mahdollisimman nopeasti. Tamperelainen Epilä toimi toisin. Bändi kieltäytyi antamasta keskeneräistä materiaalia ulkopuolisten kuultavaksi. ­ Me sovitettiin biisejä treenikämpällä huomattavan pitkään, paljon kauemmin kuin bändit yleensä, laulaja Jari kertoo. ­ Me haluttiin tuoda Epilä esille mahdollisimman valmiina. "Valmis" on toinen Epilän vuonna 2006 alkaneen tarinan avainsanoista. Bändi kertoo soittavansa "2000-luvun indietä 80-luvun "Se on olevinaan isokin numero, jos ei anna demojaan kaiken kansan kuultavaksi. asenteella". 80-luvun asenne tarkoittanee harkitsevaa toimintatapaa, jossa demoja ja muita puolijalosteita ei heitetä internetiin hukkumaan, vaikka kaikki muut niin tekevätkin. ­ Nykyään kaiken pitäisi olla heti kaikkien saatavilla. Se on sitten olevinaan isokin numero, jos ei halua antaa demojaan kaiken kansan kuultavaksi. MySpace-touhu on lähtenyt niin pahasti käsistä, että se on enää pelkkä vitsi. Siellä bändit pommittavat toisiaan, että "käykää kuuntelemassa meidän biisejä", eikä ketään kiinnosta. Siinä tuli toinen, yhtä oleellinen avainsana ­ "kiinnostava". Biisien pihtaaminen synnytti Epilän ympärille pienimuotoisen hypen. Kolme vuotta sitten perustettu bändi ei ole soittanut vielä kymmentäkään keikkaa, mutta salaperäisyyden tuntu on houkutellut paikalle kiinnostuneita musiikkitoimittajia. Epilä on esiintynyt myös salanimellä Vermo, mikä luultavimmin herätti enemmän huomiota kuin omalla nimellä soittaminen olisi herättänyt. Ainoaan promolevyynsä Epilä veisti kannet puusta, mikä jo itsessään loi mielikuvan jostain merkityksellisestä ja maanläheisestä. Kaiken kaikkiaan kaikki vaikuttaa niin valmiilta ja mielenkiintoiselta, että olisi ollut ihme, jos Epilä ei olisi saanut levytyssopimusta. ­ Ilman muuta tällainen toiminta herätti kiinnostusta, Jari myöntää. ­ Keikoilla ja treenikämpällä kävi levymoguleita useammastakin lafkasta. Joukossa oli monikansallisiakin levy-yhtiöitä. Epilä valitsi useamman tarjokkaan joukosta levy-yhtiökseen Terra Recordingsin. Se on enimmäkseen epäkaupalliseen elektroon keskittyvän Exogenic Recordsin uusi alamerkki, joka julkaisee ajankohtaisina pitämiään rock- ja popbändejä. Epilää miellytti Terra Recordingsin urhea asenne, mutta myös aiempien kokemusten pohjalta syntynyt luottamus. ­ Exogenic on aina julkaissut ihan mitä sitä huvittaa. Ne eivät piittaa tulospaineista. Toinen tärkeä juttu oli se, että Jouni Tamminen meni Terraan töihin. Kaikki meidän bändissä tietää, että Tami on kova jätkä, ja me ollaan annettu sille vapaat kädet hoitaa meidän asioita. Meidän yhteistyö onkin ihanteellista luottamuksen riemujuhlaa. Epilä on mielellään Terra Recordingsin lippulaiva. Epilän Avohakkuu-albumin tuotti muun muassa Zen Cafén kanssa työskennellyt Mara Salminen ja äänitti pitkän linjan studioammattilainen, Yön alkuperäinen kitaristi Jani Viitanen. ­ Meillä oli Mara Salmiseen selSUE lainen kontakti, että se on opettanut meidän rumpalille musiikin äänitykseen liittyviä asioita. Toinen kytky Maraan oli Zen Café, ne ovat meidän kitaristin Maakon tuttuja. Jani Viitasen kanssa oli sama juttu. Jotkut meistä ovat äänittäneet Janin kanssa ennenkin, ja jälki on ollut hyvää. Ja kyllä sekin vaikutti asi- aan, että Viitasen studio on Tampereella. Sieltä pääsi yöksi kotiin. Näiden asioiden perusteella me pääteltiin, että näillä miehillä on Epilälle paljon annettavaa. Millaisia asioita bändin mielessä liikkui Avohakkuuta tehtäessä? ­ Tavoitteena oli mahdollisimman rehellinen ja luomu levy. Epilän musiikki kuulostaa levyllä samalta kuin treenikämpällä, mutta keskittyneemmältä. Epilä on pyrkinyt alusta saakka välttämään vertailua muihin yhtyeisiin ja jäsentensä entisiin bändeihin. Kuitenkin jo bändin tavasta tuoda itseään esille huomaa, että nämä jannut ovat kiertäneet korttelin jo kertaalleen. Epilän jäseniä onkin takavuosina nähty muun muassa Guavassa, Cartoon Treessä, Aknestikissa ja Jadecroonissa. ­ Me ollaan tietoisesti pidetty vanhat jutut piilossa, mutta totta kai kokemuksesta on hyötyä, Jari sanoo. ­ Jokainen meistä on aika paljon viisaampi kuin ennen. ­ Aikaisemmissa bändeissä mulla oli sellainen ikävä asenne, että jos jotain joutuu hinkkaamaan, sitä ei kannata tehdä ollenkaan. Yritin elää hetkessä, mutta moni asia jäi puolitiehen. Jari kertoo, että osaavien tyyppien kanssa soittaminen nostaa omaa rimaa. ­ Epilä on hieno bändi ja kokeneiden raakkien kova porukka, enkä halua olla sen heikoin lenkki. Siksi käytän sanoitusten kirjoittamiseen enemmän aikaa kuin koskaan ennen. Olen myös yrittänyt opetella joustamaan ryhmässä. Tässä ryhmässä joustaminen onkin käyttökelpoinen taito. Vaikka Epilä perustettiin Jarin biisien ympärille, sen kaikki jäsenet tekevät biisejä. ­ Mä olen ensimmäistä kertaa bändissä, jossa muutkin säveltävät. Se muuttaa musiikin tekoprosessin täysin, ja mulle on täysin uusi kokemus sanoittaa toisten sävellyksiä. Mutta olen huomannut, että se on jopa helpompaa. Vaikka biisintekijöitä on monta, Avohakkuu on hyvin yhdenmukainen levy. Miten se on mahdollista? ­ Meidän ei tarvitse selittää toisillemme mitään, koska me tunnetaan toisemme vuosien takaa. Lisäksi meillä on käytössä niin sanottu epilöittämisprosessi. Puhtaimmillaan se tarkoittaa päiväkausia kestävää kinaamista treenikämpällä. Pyhäkoulu-biisin epilöityminen taisi kestää jopa puoli vuotta. Mutta kun kappale lopulta epilöityy, jokainen bändissä huomaa, että näin sen pitikin mennä. « HAASTATTELU TEKSTI ARI VÄNTÄNEN KUVA JUKKA SALMINEN Lastuja avohakkuualueella Epilän levy on julkaistu, joten sen kappaleista voi puhua. (ei juhli) ­ Albumin käsiohjelma Iron Maidenin hengessä. Yksi meistä ­ Yksi ekoja biisejä, jota alettiin työstämään. Epilää omimmillaan. Ajatuspoliisi ­ Biisi, jonka takia Epilä perustettiin. Iältään levyn vanhin. Kyydisko ­ Joka kaupungista löytyy portaat alaspäin. Portaiden päästä voi löytyä koti-ikävä. Pyhäkoulu ­ Jumalaakin voi kiristää, kunhan sen tekee duurissa. Junior ­ Sävelletty puhumalla ja tekstitetty kesken yöunien. Sanoit jo kaiken ­ "SPR" sai lopullisen muotonsa viikkoa ennen levyntekoa, yhtyeen opittua soittamaan vähemmän. Epäilevä Tuomas ­ Bändin yhteinen lempilapsi, josta tiesimme olevamme valmiit mihin tahansa. Kivet kasvaa ­ Pakkien saanti duurissa. Tässä biisissä kuuluu powerpop-menneisyys. Liian vanha tällaiseen ­ Tahaton kuitti Kyttälän suuntaan. Biisi, joka odottelee stadionrundia. Avohakkuu ­ Rumpalin sanoin: "Erään kappaleen kasvutarina b-puolesta nimikkoraidaksi." » 14 « NRO. 1
• »MELANKOLINEN, EI SURULLINEN TO 25.3. TAVASTIA, HELSINKI HAASTATTELU TEKSTI JARKKO FRÄNTILÄ KUVA EVA EDSJÖ Teinipoika, joka olet ihastunut First Aid Kitin sisaruksiin: jutun lopussa paljastamme, seurustelevatko he. Sitä ennen kuitenkin asiaa. irst Aid Kitin siskokset Klara ja Johanna Söderberg istuvat Helsingissä ravintola Ilveksessä, edessään tyhjiksi syödyt lautaset. Pahoittelen tyypillistä suomalaisuuttani ja englannin kielen käyttöä: osaan kyllä ruotsia, mutta en kehtaa puhua sitä syntyperäisten ruotsalaisten kanssa. ­ Ei se mitään, me puhumme mielummin englantia kuin ruotsia haastatteluissa, Klara sanoo. Harmaahapsinen, poninhäntäinen mies takanani kääntyy pois kannettavansa ruutua tuijottamasta ja esittää vihaista. ­ Miksi ihmeessä te ette muka ruotsia halua puhua?, hän kysyy. ­ Meidän on pakko treenata englantia!, Johanna huudahtaa. ­ Sori, se oli isämme. Hän on vähän tuollainen. Vuonna 2007 Tangerine, yksi kaksikon ensimmäisistä kappaleista, soi radiossa. First Aid Kit alkoi nousta niin kriitikoiden kuin indiepiirienkin suosikiksi. Lavalla Klara ja Johanna ovat vilpittömiä ja laulavat yhteen samaan tapaan kuin levyllä ­ kuin enkelit. Sisarusten kaunis sointi ja musikaalisuus on perua lapsuudesta, jonka he viettivät Enskedessä, Tukholman lähiössä. ­ Kuuntelimme pienenä aina isäni levyjä, Velvet Undergroundia, The Pixiesiä ja sen sellaista. Vähän vanhempina F menimme mukaan kavereiden hömpötyksiin, ja levysoittimessa soivat Britney Spearsin kaltaiset hirvitykset. Hävettää, Klara nauraa. Ei siinä ole mitään häpeämistä, se on vain osa kasvamista. Ensimmäinen koskaan omistamani vinyyli oli Whitney Houstonia. ­ No, hyvä on, en minä sitä välttämättä häpeä... Se oli vain yksi vaihe elämässä. Nyt kuuntelemme taas hyvää musiikkia kuten lapsena, esimerkiksi Bob Dylania. The Big Black And the Blue on First Aid Kitin debyyttialbumi, jolla soi eletyn elon ääni. Sanoituksissa vilahtelevat avioerot, aavekaupungit ja muut asiat, jotka suorastaan huokuvat surun verhoa. ­ Ei tämä ole surullinen levy!, Klara liki huudahtaa. ­ Ei lähellekään. Miksi kaikki sanovat sen olevan jotenkin surullinen? Vaikka levy kuulostaa hieman alakuloiselta, ei se tarkoita sitä, että olisimme jotenkin surullisia. No, levy ei välttämättä ole surullinen, mutta sanotaanko melankolinen? ­ Me kuuntelemme surullista musiikkia aina, iloisinakin, Johanna jatkaa nauraen. ­ Minusta surullisuus on sitä paitsi aliarvostettu tunne. Hitsi, käytän tuota surullinen -sanaa ihan liikaa. Pitäisi päästä siitä eroon, Klara jatkaa. Pakkohan se on mainita: Klara, nuorempi tytöistä, ei ole vielä edes täysi-ikäinen. Johannakin on juuri ja juuri sen ikäinen, että voisi ostaa Suomessa alkoholia. Vapaa-aikaa he viettävät kuitenkin rauhallisemmin kuin useat ikätoverinsa. ­ Me luemme mielettömästi kirjoja! Klara huudahtaa ja kaivaa vierestään Jane Austenin kirjan, jonka ruotsinkielinen nimi kuitenkin jää huomaamatta. ­ Pyrimme myös olemaan mahdollisimman paljon kotona kolmevuotiaan pikkuveljemme kanssa. ­ Ja syömme paljon, Johanna jatkaa. ­ Minusta tuntuu, että syön joskus ihan liikaa. Bändin ansiosta pääsemme kiertelemään maailmaa, mutta kun pääsee kiertueelta kotiin, sitä tahtoo vain olla kotona ja hengata kavereiden kanssa. First Aid Kitin MySpace-sivuilla on slogan, jossa he ilmoittavat tähtäävänsä sydämiin, eivät listoille. ­ Se pitää täysin paikkansa. Ei meitä haittaa, vaikkei levy hirveästi myisikään. Tulemme aina tekemään musiikkia jossain muodossa. Tästä kiertelystä on kuitenkin nautittava niin kauan kuin voi, Johanna lopettaa. Niin, meinasi unohtua! Se tyttöjen seurustelustatus? Noh, hehän tietenkin... Kamoon. Kuka tuollaista uskaltaa kysyä, kun isä hengittää niskaan? « SUE » 16 « NRO. 1
• » ROUVAENERGIAA JA PUISTOKÄNNEJÄ Jalankulkuämpärin Pinja ja Sanna kertovat, miten tehtaan rouvan himokkaat päiväunet liittyvät heidän pian julkaistavaan levyynsä. HAASTATTELU alankulkuämpäri on sellainen bändin nimi, jonka merkitystä ei yksinkertaisesti voi ymmärtää ilman alkuperäisjäsenten Pinjan ja Sannan apua, jos sittenkään. ­ Nimi syntyi, kun olimme teinejä ja pinnalla oli bändejä, joilla oli suhteellisen käsittämättömät nimet, kuten Apulanta ja Tehosekoitin. Halusimme mennä hölmöydessä vielä astetta pidemmälle. Jostain syystä nämä kaksi sanaa yhdistyivät ja siitä tuli bändimme nimi, kertoo Pinja. ­ Mielestämme nimi on edelleen hauska, varsinkin kun sen perusteella moni olettaa meidän olevan punk-bändi, hihittävät naiset. Jalankulkuämpäri soittaa oman kuvauksensa mukaan hyväntuulista poprockia ja nauttii suuresti live-esiintymisistä, jolloin meikkien ja hiusten on oltava tip top. Bändin kokoonpanossa on tapahtunut suuria muutoksia viimeisen puolen vuoden aikana, kun alkuperäisjäsenet Eeva ja Tuija jättäytyivät pois. Rouvanelikon sijasta bändissä seikkailee nyt Sannan ja Pinjan lisäksi kaksi herraa. Kitaristi Joonatan Kotila tunnetaan Plutonium 74:n riveistä, ja Reko Aho rummuttelee Jalankulkuämpärin lisäksi Angelica Kultissa. ­ Yhteistyö on sujunut loistavasti. Onneksi pojilla riittää huumorintajua kuunnella meidän hölmöjä juttuja, nauraa Pinja. ­Lisäksi he ovat erittäin ammattitaitoisia muusikkoja, joiden kanssa on ollut todella inspiroivaa työskennellä, lisää Sanna. ­ Musaan on tullut paljon lisää soundillisesti, jos vertaa edelliseen levyyn. Bändin ensimmäinen levy Koska olen hyvä rouva ilmestyi 2007. Uudella kokoonpanolla toteutettu albumi Rakkauden leirikoulu ilmestyy helmikuun alussa. ­ Saimme tehdä levyn ihan keskenämme ilman ulkopuolista tuottajaa tai muuta häärääjää. Joonatan on äänittänyt, miksannut ja tuottanut koko levyn. Sulkeutuminen mökille idyllisiin maisemiin kuuluu biiseissä, sillä saimme rauhassa keskittyä kappaleiden nauhoittamiseen ja sovittamiseen. Millainen levy Rakkauden leirikoulu sitten on? ­ Se on ilon, hauskanpidon ja ikuisen nuoruuden tyyssija, kertoo Pinja. ­ Biisit ovat erilaisia kuin edellisellä levyllä, sillä J vaikka bändin kokoonpano on tuore, olemme ihmisinä kypsempiä ja asioiden ilmaiseminen on kriittisempää. Ennen biisien sanat vain syljettiin paperille ja niille hekoteltiin. Totta kai nykyäänkin lyriikoissa on paljon omaa tyhmäilyä, mutta niissä on silti enemmän ajatusta ja meidän omaa näkemystä. Vaikka asioiden kärjistäminen biiseissä on mieluisaa puuhaa, ei niitä silti pidä ottaa liian vakavasti. ­ Lyriikat eivät rajoitu vain ihmissuhteisiin, vaan ne kertovat tarinoiden muodossa esimerkiksi mielenterveys- ja päihdeongelmista, ystävyydestä, kesäisistä telttailuretkistä, poliisin tarinan sekä tehtaan rouvan puutarhuria koskevista himokkaista päiväunelmista. Lisäksi levyltä löytyy myös cover-suomennos Blondien tunnetuksi tekemästä biisistä Hanging on the Telephone, joka alun perin on The Nerves -yhtyeen esittämä. Rouva-käsite on ollut paljon esillä teistä puhuttaessa. Mitä rouvuus on teille? ­ No, mehän ollaan jo rouva-iässä!, nauravat Pinja ja Sanna. ­ Rouvuus tarkoittaa meille lähinnä sitä, että on riittävän aikuinen ja omilla aivoillaan ajatteleva ihminen. Sellainen, joka uskaltaa tehdä elämässään mitä haluaa ja elää rohkeasti omalla valitsemallaan tiellä. Mitä Jalankulkuämpäriltä voidaan odottaa uuden levyn julkaisun yhteydessä? TEKSTI NIINA LINNA KUVA PEKKA NIEMI LA 13.2. BAR LOOSE, HELSINKI ­ Helmikuussa julkaistava levy tuo talven ankeuteen kesän makua. Haluamme herätellä ihmisiä talvihorroksesta ja tuoda ihanaa kesäfiilistä esiin. Totta kai samalla petaillaan kesän festareille pääsyä, hekottelevat naiset. ­ Mitä enemmän saamme keikkoja ja uusia kuulijoita, sitä parempi. Mielestämme bändimme on nykyään helpommin lähestyttävä kuin ennen. Levyllä ja keikoilla me muistutamme ihmisiä kesän ihanista asioista kuten puistokänneistä, laiturihipoista, kuumasta asfaltista ja sydämentykytyksistä! « a Moonlight Party! + mahd. toimituskulut Tiketin myyntipisteistä, puhelinpalvelusta 0600-1-1616 (1,50 euroa/min + pvm) ja netistä www.tiketti. sekä Lippupalvelun myyntipisteistä, puhelinpalvelusta 0600­10-800 (1,83 euroa/min + pvm) ja 0600­10020 (5,99 euroa/puhelu + pvm) ja netistä www.lippupalvelu. K-18 Liput 24e SUE » 17 « NRO. 1
• PE 26.3. LUTAKKO, JYVÄSKYLÄ det viimeisen kahden vuoden ajalta ja kerätään kaikki jutut joissa mainitaan Joy Division, niin siitähän tulee pieni romaani. ­ Esimerkiksi Interpolista tykkään ihan järjettömän paljon. Se on ehkä tämän hetken kovimpia uusia bändejä. Mutta jos sävy menee vähänkin siihen suuntaan, että bändi voisi soida jonkun college-sarjan taustalla, niin se tökkää heti. Nykypäivän indierockissa Ylppöä viehättää tietty suoraviivaisuus ja surumielisyys. Post-punk, Velvet Underground-henkinen rämpytys ja melodinen melankolia kuuluvat erityisesti levyn nimiraidalla. Rivakalla tanssirock-poljennolla etenevä Pojat ei tanssi on myös levyn kepeintä antia, sillä kokonaisuutena albumi on edellistä räyhäkkäämpi. Uutta ovat myös pianolla sävelletyt kappaleet Hylättyjen valtakunta I & II. ­ Piano on ollut ennenkin mukana mausteena, mutta halusin nostaa sen pinnalle ja tehdä kitarasta mausteen. Siitä tuli niin hieno biisi, että kun tuottaja Rake sen ensimmäisen kerran, sillä nousi kyyneleet silmiin. En ole koskaan ollut yhtä tyytyväinen sävellykseen. Ajattelin, että en pysty laulajana tekemään oikeutta sille kappaleelle. HAASTATTELU TEKSTI MATTI KOSKINEN KUVA JOONAS BRANDT REALITY ON GENRE jos indierock onkin kuvailevana terminä epämääräinen, on Ylppö lanseerannut musiikilleen tarkemman luokittelun. Hän kutsuu yhtyeensä tuotantoa "reality rockiksi" ja kertoo vaatimattomasti halunneensa keksiä uuden rockin tyylisuunnan. ­ Olen kadehtinut sellaisia tyyppejä, jotka on onnistunut keksimään oman musiikkityylin, Ylppö nauraa. ­ Ville Valo sai mahtavasti lanseerattua love metalinsa, ja siitäkin väännetään edelleen peistä, keksikö Marc Bolan, David Bowie vai Lou Reed glam rockin. Ajattelin siis luoda oman rock-alalajin. Kyllähän joka jätkän pitää sellainen keksiä. Ylpön Ihmisille tekemät sanoitukset ovat usein omakohtaisia, aina armottoman rehellisiä, ja pursuavat tuntoja ja tilanteita suoraan elävästä elämästä, kaduilta, kodeista ja kuppiloista. Hän myöntää pokanneensa reality-termin YleX:n toimittaja Marja Hintikalta. ­ Kuulin Marjan joskus toteavan radiossa, että kun kerran televisiossa on näitä realityohjelmia, niin olisiko Ylpön musiikki sitten vaikka reality-rokkia. Ajattelin, että tämähän on mahtavaa! Joku muu sanoi sen jo, ei tarvitse itse keksiä! Mitäpä muuta tosi-tv on kuin ihmissuhteita, nöyryytyksiä ja raadollisia totuuksia ihmisistä, ja monista samoista aineksista koostuvat Ihmisten lyriikat. Pojat ei tanssi -levyn nimikappale ruotii sukupuolirooleja ja niiden kautta ihmisiin kohdistuvia odotuksia. Äijäkulttuurin riivaamassa Suomessa pojat eivät tiettävästi muka tanssi tahi juo siideriä, mutta kaikki, niin tytöt kuin pojatkin, haluavat olla nuoria ja terveitä, tanssia nurmikolla ja istua leirinuotion ääressä, Ylppö selittää. ­ Se sanoitus on aika viitteellinen. Yleensä Ihmiset-levyjen sanoituksissa on melko selkeitä tarinoita, mutta siinä on lähinnä sarkasmia. Maj Karmankin sanoittajana pitkän uran tehnyttä Ylppöä ollaan jo soviteltu suurten suomalaisten rock-tekstittäjien joukkoon putrojen ja yrjänien rinnalle. Mies itse riisuu nopeasti moisen manttelin harteiltaan. ­ Usein puhutaan erikoisuuden tavoittelusta, mutta itse päin vastoin tavoittelen tavallisuutta. Erityisesti tällä levyllä laulan hyvin kliseisistä ja tavanomaisista teemoista, vieläpä melko puheenomaisella tavalla. Rock-lyriikka on muuttunut varsin hienostuneeksi taiteenlajiksi, Ylppö toteaa. Nykyään kilpaillaan sillä, kuka kirjoittaa nokkelimman lauseen ja kuka loihtii ironisimman kappaleen nimen. Siihen junaan hän ei halua hypätä. - Esimerkiksi Samulin (Putro) sanoitukset on todella mietittyjä, melkeinpä pienoisnovelleja. Itse kirjoitan mieluummin tällaisia nopeita roiskaisuja. Toisessa ääripäässä esimerkiksi Dave Lindholm ja Sielun Veljet ovat kirjoittaneet hyvin spontaanin oloisia tajunnanvirtatekstejä. Arvostan suuresti näitä kaikkia, mutta halusin että omat sanoitukseni olisivat siinä mietityn ja intuitiivisen välimaastossa. Siis keskinkertaisia, Ylppö nauraa. « » MUOTOILTUA TODELLISUUTTA Herra Ylppö ja Ihmiset -yhtyeen rockin etuliitteiksi on isketty "indie" ja "reality". Sue selvittää, mitä se tarkoittaa. I stumme Herra Ylpönkanssa Helsingin Kaapelitehtaan kahvilassa, jonka seiniä koristaa hänen tauluistaan koottu näyttely. ­ Joku vanhempi pariskunta kävi tässä katselemassa. Mies totesi, että tuollaisia piirretään vihon reunaan samalla kun puhutaan puhelimessa, naurahtaa Herra Ylppö. Tummanpuhuvalla taiderockilla valtakunnalliseen maineeseen nousseen Maj Karman laulaja ei onneksi ota kuvataidetta liian tosissaan. Maj Karman viimeisin levy, viime vuonna julkaistu Salama sai sekin ristiriitaisen vastaanoton. Kesän keikkarupeaman päätteeksi Ylppö putosi lavalta ja loukkasi itsensä, ja syksyllä yhtye ilmoitti jäävänsä tauolle määrittelemättömäksi ajaksi. Tällä hetkellä mies keskittyy vuonna 2008 debytoineen Herra Ylppö & Ihmiset -yhtyeen uuteen julkaisuun. IHMISET ON BÄNDI ihmisten ensimmäinen albumi Sata vuotta oli vuoden 2008 kiistattomia menestystarinoita. Harjavallan kryptisen kulttibändin nahkapäisen vokalistin sooloilulta ei moni odottanut ihmeitä, mutta tuoretta suomenkielistä rockia modernilla otteella esitellyt levy keräsikin kahmaloittain kiitoksia ja kiilasi albumilistojen kärkeen. ­ Biisejä jäi yli jo ensimmäiseltä levyltä, ja nyt on melkein kolmaskin levy jo hallussa. Meidän piti alun perin tehdä kahdeksan keikkaa. Kun oltiin soitettu neljäskymmenes, tu- li sellainen fiilis, että tätä pitää ehdottomasti jatkaa, Ylppö kertoo. Vaikka Herra Ylppö & Ihmiset henkilöityy vahvasti nimihahmoonsa, muistuttaa se epäilyttävästi perinteistä bändiä. Sanoituksista vastaavan Ylpön lisäksi kappaleiden säveltämiseen ovat tällä kertaa osallistuneet myös kitaristi Hamid Moeini ja basisti Jami Westergård. Uudesta levystä puhuessaan Ylppö myhäilee ylpeänä. ­ Nyt on helvetin mukavaa antaa näitä haastatteluja, kun on oikeasti täysin tyytyväinen levyyn. Salaman kohdalla oli vähän nihkeää, koska oli ikäviä jännitteitä bändissä ja levy ei ollut niin hyvä kuin se olisi voinut olla. Nyt joudun hokemaan sitä kliseetä, että tämä on paras levy missä olen ollut mukana. Ainakaan ole käyttänyt sitä loppuun edellisten levyjen kohdalla. Arvoituksellisen ja toisinaan vaikeaselkoisen Maj Karman rinnalla Herra Ylppö & Ihmiset vaikuttaa avoimemmalta ja suorasukaisemmalta yhtyeeltä. Miten Ihmisten luotsaaminen eroaa varsin kollektiivisen Maj Karman työskentelystä? ­ Onhan se erilaista. Esimerkiksi rumpalimme Kosmo on tyyppi, jolla on valtavan hyvä aura. Se on sellainen nallekarhu, sen kanssa on aina mukavaa. Olemme kaikki eri puolelta Suomea, emmekä ole tunteneet toisiamme hirveän pitkään, lukuun ottamatta minua ja Hamidia. Touhu on hirveän hauskaa ja erittäin keskittynyttä. Uuden levyn tekemistä oli tulossa seuraamaan parikin dokumenttiryhmää, Ylppö kerSUE too. Jo muutaman päivän studiotyöskentelyn jälkeen selvisi, ettei paikalle voi päästää ketään filmaamaan. Soittajat olivat niin täydellisen keskittyneitä työhönsä, ettei kuvausryhmällä olisi ollut mitään kuvattavaa. ­ Sellaista ei ole aikaisemmin oman musiikkihistoriani aikana tapahtunut, että kaikki ovat studiossa hiljaa. Yleensä siellä lentää huono läppä ja kaikki jauhaa paskaa. Me olimme koko ajan turvat kiinni, joka iikka keskittyi musiikin tekemiseen. Ei tarvittu mitään ylimääräistä sähellystä tai hermostunutta selittämistä. INDIE ON MUOTO jo sata vuotta -levyn aikaan Ylppö kertoi haluavansa tuoda tuoretta näkökulmaa paikallaan polkevaan suomirock-käsitteistöön. Kuin kädenojennuksena laiskoille toimittajille hän on ennakkoon kuvaillut Pojat ei tanssi -levyn musiikkia "suomenkieliseksi indierockiksi". Ylppö kuitenkin huomauttaa, että indie on muuttunut jokseenkin turhaksi termiksi. Epämääräiseksi metagenreksi paisuneen nimikkeen alle niputetaan nykyään suurin piirtein kaikki kitaramusiikki. ­ Indierock ei ole edes mikään alalaji tai genre, vaan yksi tämän päivän rock-musiikin muoto. Mutta se, mitä nyt kutsutaan indierockiksi, on kyllä inspiroinut minua. Tykkään monista niistä bändeistä, ehkä osin siksi, että olemme suunnilleen saman ikäisiä ja musiikilliset vaikutteet on pitkälti samoja. Jos otetaan vaikka Suomen kaikki rock-leh- » 18 « NRO. 1
• THURSDAY 18.2.2010 FINNISH METAL EXPO Kaapelitehdas 19.-20.2.2010, Helsinki FRIDAY 19.2.2010 SATURDAY 20.2.2010 SONATA ARCTICA·APOCALYPTICA AMORPHIS·SATYRICON HYPOCRISY·SWALLOW THE SUN KORPIKLAANI·TURMION KATILOT INSOMNIUM·SURVIVORS ZERO [AMATORY]·DOOM UNIT KIANA·V FOR VIOLENCE TUKKANUOTTA·WINTERBORN TUOMAS SAUKKONEN SONGWRITING WORKSHOP FEAT. KAI HAHTO Klinikoita·Sälää·Rompetta·Finnish Metal Awards YHDEN PÄIVÄN MESSULIPPU, ennakkoon 7 + mahd. toimituskulut / ovelta 10 YHDEN PÄIVÄN LIVE & MESSULIPPU, ennakkoon 35 + mahd. toimituskulut / ovelta 40 (mikäli lippuja jäljellä) Nosturi 18.2.2010, Helsinki FINNTROLL·BARREN EARTH·ARMOUR LIPUT :12 + mahd toimituskulut. · Ennakko: Tiketti · Lippupalvelu SUE » 20 « NRO. 1