ILMAINEN | GRATIS | FREE
SX MAGAZINE 1/3 2014/2015
x magazine
Suomalaista lumilautailua
SINCE 2012
Petja Piiroinen
Professional Snowboarder
gloryfy G-Flex
Kausi
ANTTI JUSSILA
gloryfy I-Flex
PAAVO TIKKANEn
gloryfy DeJaVu Angel green
LUMILAUTALIITTO
KAUDET GEARIT
Cooking with gas
2014 2015 Season
13
facebook.com/burtonstorehelsinki
@burtonstorehelsinki
Sörnäisten Rantatie 27c, 00500 Helsinki | 040 6541313
info@burtonstorehelsinki.fi | www.burtonstorehelsinki.fi
Numero 2/14 | Maaliskuu 2014
? Suomalainen lumilautalehti ?
KBR KANADASSA
Santaco Sport Ltd. / 010 ? 4257 300 / www.santacosport.?
Krookmedia Publishing Oy
Antti Jussila | Method | Kuva: Ville Lahtinen
Burtonstore_3Xilmo_2014.indd 1
21/10/14 07:32
21/10/14 07:32
billabong.com
@billabong_snowboarding
Jari Laakso Oy | +358 2 278 4280 | info@laakso.fi
EERO NIEMELA
E X P E R T J A C K E T > > C A B PA N T
RYAN ANDERSON
snow X magazine
numero 1/3 kausi 2014/2015
3
Photo : JEROM E TANO N
4
VICTOR_DE_LE_RUE_finland_420x280.indd 1
snow X magazine
numero 1/3 kausi 2014/2015
IS EVERYTHING
U LT I M AT E S T R E T C H & b R E AT H A b L E M O U N TA I N W E A R
f e at u r i n g 37, 5 m e m b r a n e - v i c to r d e l e r u e
snow X magazine
numero 1/3 kausi
m a2014/2015
a h a n t u oj a
: n i c e t r a d i n g oy - w w w. r i p c u r l . f i
5
21/10/14 10:33
Sisällys
16 Sx-News
22 ?-Vastikkeet
26 Pekka Koskela
28 Suomen Lumilautaliiton uusi päällystö
32 Cwg x Duudsonit Talmassa
38 Mun gearit
44 Cooking with Gas 2013-14
52 Kbr goes Canada
58 Minorit: Emma Laine
60 Eläkeläinen: Paavo Tikkanen
68 Antti Jussila
78 Musiikki: Mustarinta
80 Lukijakisa
x magazine
Antti Autti / Kuva: Jani Kärppä
Suomalaista lumilautailua
Julkaisija
Krook Media Oy
tel. +358 9?726 80180
Nahkahousuntie 5 00210 Helsinki, Finland
www.krookmedia.fi
Päätoimittaja
Sami Välikangas
sami.valikangas@krookmedia.fi
Talon kuvaaja
Pasi Salminen
photo.pasisalminen.com
Art Director
Mikko Kempas
mikkokempas.com
Oikoluku
Koko Hubara
10
3/3 Numero 1/2014
Toimitus
Sami Välikangas, Anna-Liisa Ojala, Toni Kerkelä,
Saana Välikangas, Jani Sorasalmi, Eero Ettala
Kuvaajat
Sami Välikangas, Pasi Salminen, Teemu Heljo,
Ville Lahtinen, Jani Kärppä, Scott Serfas, Dice-K,
Harri Tarvainen, Jani Sorasalmi, Sara Karttunen,
Ashley Barker
ILMOITUSMYYNTI / ADVERTISING
Jerker Krook / tel. +358 40?566 3035
jerker.krook@krookmedia.fi
Sami Välikangas / tel. +358 40 5045 722
sami.valikangas@krookmedia.fi
Paino
Reusner, painos 30?000 kpl
Jakelu
Urheiluliikkeet kautta maan. Intersport, Kesport,
Sportia, Top Sport, erikoisliikkeet, hiihtokeskukset sekä alan tapahtumat.
Ilmestymisaikataulu
Syksy -14 Viikot 44 ja 50 Talvi -15 Viikko 7
Kannessa
?Oon kattonu tota tähtitornin kahvilaa Oulussa
koko ikäni kun tosta on ajanut ohi ja miettinyt aina,
että miten sitä vois kuvata. Tänä vuonna sitte rakennettii tommonen korneri portaista ylös ja tohon
ländiin alas, mikä toimi tosi hyvin. Keli oli aivan
täydellinen ja tuolta lähdettiin kyllä fiiliksissä pois!?
snow X magazine
numero 1/3 kausi 2014/2015
Union FIve FORUm
NYT AUKI.
Tule Katsomaan
Uudet Tilat!
!
it
k
r
e
m
t
a
a
h
r
a
p
n
e
d
Kau
UNION FIVE ? FORUM
UNION FIVE ? Tampere
Kauppakeskus Forum 0 krs.
ma ? pe 9-21 | la 9-18 | su 12-18
Instagram @union?ve
Aleksanterinkatu 25
ma ? pe 11-19 | la 10-17 | su suljettu
Instagram @union?ve_tre
UNION FIVE ? Ideapark
UNION FIVE ? Verkkokauppa
Ideaparkinkatu 4
ma ? pe 10-20 | la 10-18 | su 12-18
Instagram @union?ve_idea
verkkokauppa@union?ve.?
Union Force siteet 209,90?
Facebook.com/union?ve
Capita Outdoor Living 156cm 399,90?
DC Ply 153cm 339,90?
DC Lynx kengät 279,90?
x magazine
Suomalaista lumilautailua
1/3 ? 2014/2015
Toni Kerkelä ottaa ilon irti
sulaneista lumista. Älkää
kokeilko tätä kotona.
Kuva: Teemu Heljo.
Pääkirjoitus
K
oSinne se taas meni menojaan, se kesä. Tuntuu, etteivät viime kauden märät kamat ehtineet edes kuivaa,
kun täytyi taas asettua sorvin äärelle. Tai eiväthän ne
kuulemma kuiva, jos ne jättää keväthankien jälkeen Rovaniemelle
lautabägiin. Oppia ikä kaikki.
Niin haastavalta kuin se aina tuntuukin kesän jäljiltä asettaa
talvivaihde päälle ja pistää haisemaan, ihan hyvin tämä lähti taas
käyntiin ? ainakin mitä lehden sisältöön tulee. Henkilöhaastatteluissa kertaamme Paavo Tikkasen pro-vuosia sekä ajankohtaisen
reilitykittäjän Antti Jussilan vomuelämää; vaunuilta on aikojen
saatossa ponnistanut kaveri jos toinenkin. Antin tiimikaverit Lipsanen & Sorasalmi kävivät myös tekemässä hiukan erilaisen reissun
Kanadaan.
Myös kaasulla kokkaajat ovat päätyneet tentattavaksi siitä, miten se viime kausi oikein sujui. Pääkirjoituskuva toki kuvastaa ehkä
eniten viime talvea ja sen haastavuutta kaikille kuvausporukoille:
jos ei lumella, niin vaikka sitten ojanpohjia pitkin. Toivotaan, että
parin heikomman talven jäljiltä olisi taas aika nauttia pitkästä ja
lumisesta kaudesta.
Kävimme myös jututtamassa Suomen Lumilautaliittoa ja sen
uutta päällystöä. Työtä on paljon, ja kumppaneita tarvitaan sitäkin
kipeämmin. Jos tunnet piston sydämessäsi tai koet, että voisit auttaa, ei muuta kuin salkun kanssa Radiokatua kohti.
Sitten itse oodiin. Oodi miehelle, joka on mielestäni yhtä kuin
lumilautailu. Mies, joka on vaikuttanut ehkä eniten suomalaiseen
14
lumilautailuun ? ainakin jos on kyse idoliroolista tai fiiliksen luomisesta. Pitkän ja miltei 20-vuotisen pro-uransa
tänä syksynä päättänyt Jussi Oksanen vetäytyy eläkkeelle
ja jatkaa työskentelyä Mizu-brändinsä parissa. Täten
suosittelenkin tämän lehden lukemisen jälkeen painumaan
Mizulife-nettisivuille ja lukemaan miehen viimeisimmän
haastattelun lopettamiseen liittyen. Lakki kourasta ja kohti
uutta kautta!
Sami Välikangas
Päätoimittaja
snow X magazine
numero 1/3 kausi 2014/2015
AUTO LAIVAAN
JA LUMILLE!
Matkaliput kohti Ruotsin rinteitä
odottavat jo osoitteessa: silja.fi
snow X magazine
numero 1/3 kausi 2014/2015
15
S N OW
N EWS
GLORYFY UNBREAKABLE
TULEE RYTINÄLLÄ SUOMEEN
Peetu ja bs1 mute koko homman yli. Kuva Ville Lahtinen.
NIKE JÄTTI LUMILAUTAILUN
Ensin pikku hiljaa hivuttaen Nike Snowboardingin kanssa ja sitten Nike
6.0 -brändin myötä ryminällä lumilautailuun tullut Nike vetäytyy lajista.
Hienojen tapahtumien,räikkösluokan elokuvan ja tietysti uskomattoman
tiimin kanssa markkinoilla heilunut brändi joutui toteamaan lumilautailumarkkinoiden haasteellisuuden. Vaikka kengät olivat monen mieleen, riittäviä
euroja ei nasahtanut Niken laariin, vaan yläjohdossa joku totesi numeroita
vilkaistessaan, että ei kannata. Puhdas business-päätös, joita tehdään päivittäin kaikkialla ? joskus ne vain ovat todella kovia. Päätöksen myötä myös yksi
Suomen kovimmista lumipulkkailijoista, Peetu Piiroinen, on jäänyt YT-neuvotteluiden uhriksi, kuten niin valitettavan moni muukin suomalainen tässä
viime aikoina. Peetulle ja taustajoukoille toivotamme onnea uuden sponsorin
etsinnässä, ja menestyksekästä kautta tuolle ilmatilaa suvereenisti hallitsevalle
nuorelle miehelle.
Tähän sopii hyvin kannustukseksi kaikkien lempinyrkkeilijän, Rocky
Balboan, pep talk.
?The world ain't all sunshine and rainbows. It's a very mean and nasty place,
and I don't care how tough you are, it will beat you to your knees and keep you there
permanently if you let it. You, me, or nobody is gonna hit as hard as life. But it
ain't about how hard you hit. It's about how hard you can get hit and keep moving
forward ? how much you can take and keep moving forward. That's how winning
is done!?
Eli ei muuta kuin eteenpäin!
16
Ennennäkemättömän kestävät Gloryfy-aurinkolasit valmistetaan laadusta tinkimättä Zillertalissa,
Itävallassa.
Laseja voit taivutella juuri niin paljon kuin haluat, ja ne antavat periksi kovemmassakin menossa.
Nämä jos jotkut kestävät isältä pojalle.
Patentoitu rakenne ja materiaalit tekevät
laseista ainutlaatuiset, ja G-Flex®-kehykset ja
I-Flex®-linssit takaavat särkymättömät lasit.
Optiikankaan kanssa ei ole säästelty. Laseilla onerittäin miellyttävä katsella maailmaa.
Ihmisiä ei voi koskaan kehottaa liikaa käyttämään laadukkaita aurinkolaseja ja suojaamaan
silmiään.
Itse mallistojakin on tehty useammalle kuluttajalle ja heidän tarpeidensa mukaan. Sport-,
lifestyle- ja laskettelulasit sisältävät laajamittaisen
malliston, josta jokainen löytää omansa niin kesämenoihin kuin myös rinteeseen.
Tiimissä lautapuolella mukana ovat Petja
Piiroinen, Janne Lipsanen, Matti Suur-Hamari ja
junnuista Aleksi Nevakivi. Myös muista lajeista on
mukana eri tiimiläisiä.
Jakelussa mukana toimivat mm. Overboard,
Ponke?s, Stockmann, Outdoor-liikkeet, Instrumentarium ja tulevaisuudessa Fenno-Optiikka
sekä urheiluliikkeet.
Maahantuoja: Bonge Oy.
Petja Piiroinen. Kuva Ville Lahtinen.
snow X magazine
numero 1/3 kausi 2014/2015
Aina on hyvä syy tulla meille.
Snoukkaa
KANSALLIS-
MAISEMASSA
3 PÄIVÄN RINNELIPPU
SVANSTEIN SKI 2.0
Ex-ammattilautailija Sankalan Henri on lähtenyt hiihtokeskusbisnekseen. Bag Jump -stunttipatjojen pohjoismaiden maahantuonnista
tutuksi tullut Henri haastaa perinteiset hiihtokeskukset ja on kasannut kovan tiimin Svansteiniin. Luvassa on dynaamisia ja kiinnostavia suunnitelmia jo heti tälle talvelle. Parkin maata on muokattu,
metsää on harvennettu ja toimintaa on kehitetty laskijaystävälliseksi.
Parkkiin on tulossa mm. Bagjump-stunttipatja, joka mahdollistaa
vaativimpien temppujen harjoittelun turvallisesti; Scandinavian
Railsien uusimmat reilit; hyndät; cornerit ja keskikokoinen paippi.
Maailman huiput Eero Ettala, Peetu Piiroinen, Heikki Sorsa,
Jussi Oksanen, Eetu Rintamaa sekä skandinaavisen laskukulttuurin
pioneerit Tero Ainonen, Johan Olofsson, Ingemar Backman, Jukka
Erätuli, Arto Pitkänen (tapahtumat), Saku Knopp (media) sekä monet muut lautailusta ja skimbaamisesta tutuksi tulleet laskijat ovat
sitoutuneet kehittämään Svansteinia laskijoiden paratiisiksi.
?Lähdin hommaan mukaan, koska Svanstein mahdollistaa
täysin uniikin laskukokemuksen näillä asteilla rinneprofiilin, metsien
ja parkin takia. Eivätkä kovat nimet mukana toiminnassa haittaa?,
Svanstein-tiimiläinen Heikki Sorsa naurahtaa.
?Visiona on rakentaa hiihtokeskus laskijoilta laskijoille -hengessä, joka todella ymmärtää laskijoiden tarpeet?, sanoo Henri Sankala.
Luvassa on aidon laskemisen, revontulien bongaamisen, lähdevesijääpuikkodroppien ja huikeiden metsälaskumaastojen lisäksi myös
tapahtumia, kuten esim. Eero Ettala & Peetu Piiroinen Snowboard
Camp huhtikuussa, Miss Artic Circle -kilpailu, Ruotsi?Suomi
-new-school-skimba ja -lautailumaaottelu, metsälaskun MM-kilpailut sekä Svanstein Cup.
Svanstein Skissä pidetään hintataso matalammalla muihin Lapin
isoihin hiihtokeskuksiin verrattuna ja meininki hauskana, rentona ja
ammattimaisena. Svanstein Ski sijaitsee Suomen ja Ruotsin rajalla,
Ruotsin puolella 117 km Rovaniemeltä länteen. Snow X toivottaa
Svanstein Skille isosti onnea kauteen.
www.svansteinski.com
snow X magazine
68 ?/ aikuinen
48 ?/ 4-12 v. lapsi
(norm. 89?)
(norm. 63?)
Voimassa S-Etukortilla talvikauden 2014-2015 poislukien 14.2-6.3
ja 1.4-6.4. Rinneliput edellyttävät KeyCardia.
PERHELIPPU PÄIVÄKSI
89 ?
(norm. 103?)
Voimassa S-Etukortilla 1-2 aikuiselle ja 1-3 lapselle (4-12 v.)
talvikauden 2014-2015. Rinneliput edellyttävät KeyCardia.
Lauta olalle ja
ILTA-
MÄKEEN
Kolin tähtien loisteessa
lasketaan perjantaisin
16.1. alkaen klo 20 saakka.
OLE MUKANA MUTKISSA!
FB.COM/KOLI SKI
www.facebook.com/svansteinskise
numero 1/3 kausi 2014/2015
17
Kolin rinteiden ja Break Sokos Hotel Kolin myyntipalvelu
puh. 020 1234 662, rinteet.koli@sok.fi, www.koli.fi, www.sokoshotels.fi
Puhelun hinta 020-alkuisiin numeroihin: Lankapuhelimesta 8,35 snt/puh + 7,02 snt/min, matkapuhelimesta 8,35 snt/puh + 17,17 snt/min
SNOW
NEWS
SIMPPIS OPEN TULEE
OLETKO VALMIS?
Simppis crazy crailaa. Kuva Harri Tarvainen.
Kyllä! Ukkohallassa rytisee 6-7.2.2015, kun jo perinteeksi muodostunut Simppis Open lumilautailukilpailut järjestetään nyt
ensimmäistä kertaa. Formaatteina toimii Best trick, slopestyle ja
salatehtävät. Urheilupäivän jälkeen viihdytään saksalaistyyppisessä
Afterskissä. Illan rientoihin on lupautunut Relentless 2-7MiehenTrio sekä J. Kiesi Grandes. Sukella mukaan tapahtuman facebook
eventtiin, niin pysyt kartalla:
www.facebook.com/events/712064098875403/
INTERSPORT FORUM UUDISTUU
Intersport Forum on ollut jo vuosien ajan pääkaupunkiseudun suurimpia lumilautamyyjiä. Myymälätoiminnan tukena toimii myös MyBoard -verkkosivusto, josta saat tilattua alan välineistöä maamme laajimmasta valikoimasta. Brändejä on edustettuna siis niin myymälässä,
kuin netissä enemmän, kuin uskaltaisit edes toivoa. Uudistettu myymälä avasi ovensa 23.10.2014. Sinuna jo jouksisin ja nauttisin laadukkaasta tarjonnasta ja palvelusta. Kerrankin on mistä valita.
myboard.fi
18
snow X magazine
numero 1/3 kausi 2014/2015
SNOW
N EWS
QUIKSILVER
AVAA ENSIMMÄISEN MYYMÄLÄNSÄ SUOMESSA
Q
uiksilver saapuu vihdoinkin Suomeen ja avaa ensimmäisen myymälänsä pääkaupunkiseudulla 28. lokakuuta. Kyseinen tila on muutakin kuin vain kauppa, joka
tarjoaa lajiin kuuluvia varusteita ja asusteita, sillä siellä voi viettää
aikaa nauttien lautailumaailman tarjoamasta inspiraatiosta. Uudenlainen skeitti/snoukka/surffimyymälä saapuu Vantaalle.
300 neliön myymälä on jaettu kolmeen eri osioon, jotka tarjoavat kattavan valikoiman Quiksilverin, Roxyn ja DC:n vaatteita
ja tuotteita. Tilasta löytyy myös erityinen lautailutarvikkeiden
osio (snoukkaus, skeittaus, longboarding) sekä lasten osio, josta
saa kaikkea, mistä lajeja harrastavat vanhemmat ovat saattaneet
haaveilla lapsilleen. Voit ihailla surffilautoja, jotka kulkevat katossa
erityisellä hihnallaan, ja rentoutua mukavalla chill out -vyöhykkeellä nahkasohvalla istuen ja iMacilla nettiä surffaten ? uusi Quiksilverin myymälä toivottaa kaikki tervetulleiksi hakemaan fiiliksiä
20
miellyttävistä tiloistaan.
Talvi on jo täällä, ja myymälä tarjoaakin kattavan, siihen sopivan valikoiman Quiksilverin, Roxyn ja DC:n vaatteita. Lämpimiä
takkeja ja anorakkeja, villaneuleita, farkkuja ja housuja kaikissa eri
väreissä ja malleissa sekä printtejä ja mukavia ja samaan aikaan
tyylikkäitä leikkauksia...joten jos intohimosi on lautailu ja matkustaminen, uusi talvimallisto on sinua varten. Korkeatasoisesta
talvimallistosta löydät lumelle tyylikkäimmät ja toimivimmat takit,
housut, saappaat ja varusteet ? olipa laskutyylisi mikä tahansa.
Tätä kaikkea tarjoaa Quiksilverin ensimmäinen myymälä, joka
ei suinkaan ole viimeinen, sillä lautailufirma laajentaa toimintaansa
Suomessa pian.
Myymälä avataan 28.11 Vantaan Jumbo-ostoskeskuksessa osoitteessa
Vantaanportinkatu 3.
snow X magazine
numero 1/3 kausi 2014/2015
S N OW
N EWS
Teksti Tuukka Tams Kuvat Sami Välikangas
Myös elokuvassa
suuressa roolissa ollut
Takumi Nagai saapui
Japanista ensi-iltaan
YÖ ROVANIEMELLÄ JA ILTAKIN
Antti Autin kahden vuoden projekti Approach & Attack näki päivänvalon keskellä Lapin taikaa.
K
un elokuva saadaan valmiiksi, pidetään ensi-ilta ja
juhlitaan. Kun kaksi vuotta kuvattu leffa saadaan
valmiiksi, ovat juhlat tuplasti paremmat.
Antti Autti osoitti kotiseuturakkauttaan pitämällä Approach &
Attack -leffansa maailmanensi-illan Rovaniemellä. Lapin luonto loi
tietenkin outoa taikaa. Leffaa edeltävänä iltana saatiin kaupunkiin
lumipeite ? kuin korostamaan elokuvan suhdetta tuohon maagiseen
valkoiseen aineeseen. Kyse ei suinkaan ole samasta maagisesta
valkoisesta aineesta, mistä toinen rovaniemeläinen suurelokuva
Reindeerspotting on tullut tutuksi.
Approach & Attackin pääteemana on touhuaminen paikallisten kanssa. Vastavuoroisesti kunnioitusta osoittivat muiden
alueiden lokalit, jotka olivat tulleet Antin huudeille tsekkaamaan
leffaa. Ainakin Aadne Olsrud Tamokista ja Takumi Nagai Japanin
Niigatasta olivat paikalla. Iso arvostus Takulle, joka piti ennen leffaa
sydäntä riipaisevan puheen ystävyydestä. Myös Hiroshima mainittu.
Ydinvoimalla ei pidä pelleillä, muistakaa se.
Leffan näyttämönä oli kulttuuritalo Korundi, jossa soittaa myös
Lapin Kamariorkesteri. Tänä iltana siellä soitti Antin houseband
nimeltään AA Kerho. Ainakin soittajilla oli hauskaa, yleisöstä en
tiedä. Tilat olivat hulppeat ja näytös lähes loppuunmyyty, joten
voidaan puhua suurmenestyksestä.
Ennen elokuvaa oli tietysti jännitystä ilmassa. Tieto oli
kantautunut jo pitkälle, että tulossa olisi dokkarin ja laskuleffan
risteytys. Tämä haastava tyylilaji on useaan otteeseen todettu, juuri
niin, haastavaksi. Mieleen ei nyt äkkiseltään tule yhtään leffaa, joka
oikeasti olisi siinä onnistunut.
Leffan pyörähtäessä käyntiin tunnelmaa voi leikata veitsellä.
Kun varsinaisia pätkiä leffassa ei tule, on perinteisiin lumilautaleffasnow X magazine
numero 1/3 kausi 2014/2015
näytöksiin tottuneilla selkeästi pureskeltavaa. Varsinaisia taputuskohtia ei ole, leffa kulkee omaa reittiään. Se tarraa otteeseensa,
vaatii katsojan miettimään. Ja tämä on pelkkää hyvyyttä!
Jotten liikaa spoilereita tule kertoneeksi tyydyn toteamaan, että
lähes tunnin leffa menee nopeasti ohi ja että nyt on mahdollisesti
löytynyt ensimmäinen laskuleffa, jossa haastava tyylilaji toimii.
Lisäksi fiilis on tärkeässä roolissa. Siitä kuinka hyvän fiiliksen leffa
aiheuttaa kertoo parhaiten erään täysin lumilautailusta tietämättömän tytön kommentti: ?Nyt tekee mieli lähteä laskemaan.?
Approach & Attack on nähtävissä marraskuun alusta lähtien
ilmaiseksi osoitteessa Anttisworld.com
21
?-vastikkeet
NITRO ? STANCE
NITRO ? VENTURE
Nitro päivitti Venture-popot
lämpömuokattavilla sisäkengillä.
Malli on kevyt ja
mukava, tarkkuudesta ja jämäkkyydestä tinkimättä.
Jälleenmyyjät löytyvät osoitteesta www.nitrosnowboards.fi.
Sh. 274 ?
Uutta Stance-lautaa käskytetään
tänä kautena esitellyllä Flat/
Out-camberilla.
Flätti keskellä, rocker nosessa ja
tailissa = vakautta, putskukelluntaa ja pressikikkailua.
Jälleenmyyjät löytyvät osoitteesta
www.nitrosnowboards.fi.
Sh. 319 ?
FLOW Snowboarding ? DARWIN
Perinteisellä camber-profiililla höystetty
puuteritykki, joka tyydyttää varmasti myös
vaativamman laskijan tarpeet. Pituuksia löytyy
153, 157 ja 162. Saatavilla: Helsinki Surf Shop,
Rautio Sports, Intersport Forum.
Sh. 650 ?
GV ? Snowshoes Mountain Trail
Kanadalaiset laadukkaat lumikengät, jotka on valmistettu kevyestä ja kestävästä alumiinista. TPO-pinta
takaa kestävyyden, ja kenkien kiinnityssysteemi on
myös erinomainen. Hyvin pinnoitetut jääraudat eivät
myöskään pakkaa lunta ja täten hidasta matkaasi.
Paino vain 2,24 kg / pari. Omasi löydät osoitteesta
www.scandinavianoutdoorstore.com
Sh. 349 ?
AMBITION ? SNOWSKATE
Ambitionin snowskate-mallisto on kanadalaista käsityötä. Pro-malleissa on uusittu konkaavi, ja team-mallit tulevat uusissa väreissä.
10 % kevyempi. Hinta alk. 139 ? Xtremegripillä säädät pro-tason pidon. 69 ?
Jälleenmyyjä: boardstock.fi
22
DAKINE ? LOW ROLLER
Low Roller lautabägi on laadukas
ja kestävä, täysin topattu pyörällinen lautabägi. Saatavilla kolme
eri pituutta: 157 cm, 165 cm ja
175 cm. Saatavuus mm. IS Forum, Rukastore, IS Mikonkatu,
IS Länsikeskus TKU, Stockmann
(kuosit ja pituudet vaihtelevat
myymälöittäin).
Ovh. 124,90?139,90 ?
snow X magazine
numero 1/3 kausi 2014/2015
?-vastikkeet
RIP CURL ? ULTIMATE GUM SEARCH SUIT
Nyt ei ainakaan pitäisi lumen eksyä housuihin saati
epämukavuuden päästä yllättämään. Ei meinaan
teknisyyttä puutu tästä tuotteesta. 3.5-layer 4-way
stretch fabric, 20K/40K, ultimate stretch + ultimate
breathability. Saatavilla: Helsinki Surf Shop,
Varuste.net, Rautio Sports, Ski-Mac Tahko,
Aste Brandstore Ruka, Jemessport Ylläs.
Sh. 799,90 ?
LANDLORD SPLIT 169
S-ROCKER
DESIGNED IN VERMONT
MADE IN AUSTRIA
REF STANCE WIDTH 560 MM / 22 IN
Burton ? Landlord Split
REF LOCATION -56 MM / -2.2 IN
Kuumin uutuus splittilautojen maailmaan! Voilen kanssa kehitetyt kiekot
kiinnittyvät suoraan Burtonin Channel-kiskojärjestelmään mahdollistaen
siteen tarkan säädön. Mitat 154, 159,
163 ja 168 cm. Saatavuus: Intersport
Forum, Burton Store Helsinki, Camu
Sh. 800 ?
Burton ? Hitchhiker
Burton ? Concord Boa
Vihdoin Burtonilta Boa-pikakiristyksella varustettu laskukenkä.
Dual Boa Coiler eli tupla-Boa
takaa tarkan ja nopea kiristyksen. Muuten kenkä takuuvarmaa
Burtonin laskukenkäosaamista.
Sh. 350 ?. Saatavuus: Intersport
Forum, Burton Store Helsinki,
Camu
Burton ? Splitboard pack
Kevyt reppu laskuhommiin. Ei mitään turhaa, vain oleelliset paikat lapiolle, sondille,
skineille ja laseille. Tilavuus 30 L. Sh. 85 ?
Saatavuus: Intersport Forum, Burton Store
Helsinki, Camu
snow X magazine
numero 1/3 kausi 2014/2015
Burtonin ja Sparkin yhteistyön tulos:
Tesla-järjestelmä takaa helpon vaihdon
laskemisesta ylämäkihiihtoon. Burtonin
strapit ja hi-back luovat loistavan laskutuntuman. Saatavuus: Intersport Forum,
Burton Store Helsinki, Camu. Sh. 420 ?
Burton X G3 ? Skinit
Ilman näitä ei pääse ylös.
SH. 180 ? Saatavuus: Intersport
Forum, Burton Store Helsinki,
Camu
23
?-vastikkeet
SIGG - Fightback special edition
Tarvitset vain yhden laadukkaan juomapullon, ja
mikäs olisikaan parempi kuin sveitsiläisellä tarkkuudella tehty Siggin Fightback-pullo! 0,75 litran
tilavuus riittänee janoisemmallekin karpaasille. Wide
Mouth mahdollistaa jääpaljojen käytön, urheilujuomasekoitteet sekä helpomman puhdistamisen. Pullo
mahtuu myös pyörätelineeseen. Valmistusmateriaalinaalumiini. Pinnoitettu sisältä SIGG:in omalla
EcoCare®-pinnoitteella. GO PEKKA HYYSALO
& FIGHT BACK !!! Sh. 29,90 ?
Maahantuoja: Bonge Oy
OAKLEY ? FLIGHT DECK
Oakleyn uusi Prizm-linssi on
patentoitu vuosien kehittelyn tulos.
Merkittävä syvyysnäkymän parannus
valkoisessa lumessa: näe lumen kaikki ulottuvuudet ja nauti laskemisesta
täysillä! Flight Deck Matte black /
Prizm Rose
Sh. 169 ?
UNION ? CONTACT PRO BLACK
CAPITA ? INDOOR SURVIVAL
Harva lautamerkki tuottaa lumilautansa
omalla tehtaallaan, kuten Capita. Transworld Snowboardingin ?Good Wood?-palkinnolla palkittu Indoor Survival on
Capitan klassikko, joka sopii oivasti joko
parkkiin tai sen ulkopuolelle. Saatavilla
Union Five-myymälöistä. Sh 399,90?
Gigi Rüfin suunnittelema side on yksi
Unionin suosituimpia, ja markkinoiden kevyimpiä siteitä. Baseplatessa on
?minidisk?-kiekko, jonka johdosta lauta
toimii jalkojesi alla hyvin luonnollisesti.
Saatavilla Union Five-myymälöistä. Sh
229,90?
ROXY
Valley Hoodie JACKET
QUIKSILVER - Hubble Goggle
Nämä Travis Ricen kanssa yhteistyössä suunnittelemat aktiivilaskijan lasit sopivat kaikille. Lasit
valmistetaan Italiassa ja ne takaavat 100% UV-suojan sekä laajan näkökentän. Saatavana Quiksilver
Jumbosta. Sh 165?
24
Roxyn tyylikäs 10K DRIFLIGHT10-materiaalista
valmistettu takki sopii niin rinteeseen kuin sen ulkopuolellekin.
Saatavana Quiksilver Jumbosta.
Sh 220?
snow X magazine
numero 1/3 kausi 2014/2015
snow X magazine
numero 1/3 kausi 2014/2015
25
Suomen juniorimaajoukkueen
valmentajana vuodesta 2002, Suomen
A-maajoukkueen päävalmentajana
vuodesta 2006 ja Kiinan maajoukkueen
valmentajana vuodesta 2014.
Pekka Koskelan ansioluettelo
kasvoi odottamattomalla
merkinnällä, kun mies
lähti viemään länsimaista
lumilautaosaamista ja toivoa
olympiamenestyksestä
ruudinkeksijöiden
valtakuntaan.
Teksti Anna-Liisa Ojala Kuvat: Sami Välikangas
murtaa Kiinan kielimuuria valmentamalla
26
snow X magazine
numero 1/3 kausi 2014/2015
Lumilautailukulttuuri tuntuisi sopivan
Kiinaan jotakuinkin yhtä hyvin kuin luistimet sialle, mutta olet kuitenkin nyt Kiinan
maajoukkueen uusi päävalmentaja. Miten
tämä homma kävi?
Olin ollut jo kauan Suomen joukkueen
peräsimessä, ja Suomessakin mietittiin
erilaisia kuvioita. Ehkä ajatus oli, että
jotain vaihtelua tarvitaan, mikä oli ihan
kaikkien kannalta hyvä asia. Suomen
kuvioita ei valitettavasti saatu onnistumaan
tällä kertaa, mutta eteen tuli tämä Kiinan
vaihtoehto. Olin laittanut CV:n menemään
ulkomaille sillä ajatuksella, että löytyisikö
kiinnostusta, ja Kiinasta oli. Lopulta sitten
päätettiin, että koetetaan siellä. Minulla on
tässä vaiheessa sinne vuoden soppari.
Miten Kiinan ja Suomen lumilautailijat tuntuvat ensi alkuun eroavan toisistaan?
Tässä ollaan tosiaan ihan alkutaipaleella
Kiinan joukkueen kanssa, ja vasta pari kertaa ollaan oltu tekemisissä niiden kanssa,
mutta tokihan eroja on ? jo ihan Kiinan ja
länsimaisen kulttuurin välillä. Näkisin näin,
että tämä on tällainen ihan mielenkiintoinen projekti kaikkinensa. Se ei varmasti
tekisi lumilautabisneksellekään kovinkaan huonoa, jos Kiina menestyisi vaikka
olympialaisissa; se voisi toimia ihan hyvänä
buustina koko lumilautateollisuudelle.
Kiinassa olisi sitä kasvupotentiaalia aika
paljon. Niillä on kova halu menestyä ja
sillä on toki osittain samanlaisia ongelmia ja ihan samanlaisia hyviä juttuja kuin
länsimaisten laskijoiden kanssa. Erona
on kuitenkin se, että Kiinassa välttämättä
ne lumilautailijat eivät ole itse keksineet
lumilautailua alun perin. Joku muu on
saattanut sanoa niille, että ?Hei, sä muuten
alat harrastaa tätä?. Se nyt tietenkin näkyy
jollain lailla siinä, että kaikilla laskijoilla
se intohimo ei ole ihan samaa tasoa kuin
täällä, mutta Kiinan parhailta laskijoilta se
sama intohimo kyllä löytyy. Sillä tavalla se
ei poikkea Suomesta.
Suomessa on aika helppoa aloittaa lumilautaileminen, mikä on periaatteessa kaikkien yhteiskuntaluokkien saavutettavissa,
mutta miten on Kiinassa?
Tästä en ole saanut mitään faktaa, vaikka
olen kyllä vähän yrittänyt kysellä siitä,
että miten ne löytävät laskijoita. Ilmeisesti
Kiinassa on selkeästi kaksi eri väylää. Toinen on se, että ensin lapset harrastelevat
ja siirtyvät siitä lopulta seuroihin. Toinen
on taas se, että Kiinassa ihan yleisestikin
on urheilukouluja, joissa lapset tavallaan
toteavat, että haluavat urheilla ja saada
siitä ehkä ammatin itselleen. Tällaisista
urheilukouluista sitten bongataan lapsia
ilmeisesti eri lajeihin. Tästä en tosin ole
ihan sataprosenttisen varma.
Se riippuu myös alueesta, mutta siellä
snow X magazine
numero 1/3 kausi 2014/2015
on myös lumilautaseuroja ? joita siellä
kutsutaan klubeiksi ? joissa saatetaan
tarjota jo nuorella iällä mahdollisuutta
ammattimaisempaan tekemiseen. Klubit
saattavat maksaa jo ihan paikallistasolla
palkkaa nuorille eli sitä tehdään ammattimaisemmin jo alusta asti. Mutta nämä
jutut varmaan selviävät tässä tulevaisuudessa huomattavasti paremmin.
Millaisia odotuksia sinulla on uudesta
valmennusvuodestasi?
En osaa oikein vielä sanoa, mitä tässä
osaan odottaa. Tietyllä tavalla aika samoissa paikoissa toimitaan kuin aiemminkin.
Toki Kiinan joukkueella budjetti on vähän
isompi, joten leiritystäkin on enemmän.
Ulkomailla tulee siis vietettyä enemmän
aikaa. Sanotaan, että nämä ovat ihan
mielenkiintoisia aikoja, ja varmasti tämä
kielimuuri tulee olemaan aika suuri haaste.
Kaikki laskijat eivät puhu englantia eli
kyllä tässä varmaan pitäisi vähän pyrkiä
Kiinaa opettelemaan.
Tuleeko kiinalaisiakin siirtymään Jenkkeihin kuvausbisnekseen samoin kuin japanilaisia, vai onko kiinalaisten tulevaisuus
enemmänkin olympialautailussa?
Sekin selviää taas varmaan lähitulevaisuudessa. Itselläkin varmaan se ajatus tällä
hetkellä liittyy enemmän niihin olympialaisiin. Ehkä he miettivät, että tarvitsevat
sen olympiamitalin, jotta tämä koko laji
tulisi paremmin tunnetuksi Kiinassa.
Kiinassa tulee niin paljon uusia uutisia joka
sekunti, että mikään muu ei oikein siellä
riitä uutiskynnyksen ylittämiseen kuin
olympiamitali, joka voisi muuttaa niiden
suhtautumista hyvinkin paljon.
Voin tosin ihan hyvin uskoa, että kun
nämä laskijat tulevat vähän vanhemmiksi,
mitä vaan voi tapahtua. Ja nämä kuitenkin jo viettävät tosi paljon aikaa Jenkeissä
leireillä, joten tämä länsimainen meno on
varmaan tullut tutummaksi. Mutta katsotaan. Sen varmaan aika näyttää.
Haastattelin aiemmin suomalaisia laskijoita, ja he kokivat valmentajalle pääsääntöisesti parhaaksi rooliksi managerin kaltaisen fasilitaattorin, joka ei ohjaa tavoitteita,
vaan auttaa vaan laskijoita pääsemään
omiin tavoitteisiinsa. Millaisia ajatuksia
tämä malli herättää sinussa valmentajana?
Mielestäni valmentajan ei pidä ikinä ohjata
tavoitteita, vaan ne pitää aina keskustella
laskijoiden kanssa yhdessä ja todellakin
valmentajan tärkein tehtävä on tukea
laskijoita saavuttamaan tavoitteensa.
Kaikille tavoitteiden asettelu ei välttämättä ole helppoa, joten siinäkin saatetaan
joskus tarvita apua. Laskijat ovat kuitenkin
yksilöitä ja kaikki tarvitsevat erilaista apua
ja tukea. Mielestäni ei ole yhtä oikeaa
? Sanotaan, että
nämä ovat ihan
mielenkiintoisia
aikoja, ja varmasti
tämä kielimuuri
tulee olemaan aika
suuri haaste. ?
muottia minkälainen valmentajan pitäisi
olla. Tärkeintä on kuitenkin, että laskijoilla
on taustat kunnossa ja läheltä löytyy joku
luotettava tukihenkilö.
Toistaiseksi kaikki suomalaiset valmentajat ovat mukana ihan rakkaudesta lajiin ja
todellakin halunneet auttaa näitä laskijoita
? ja siinä se onkin, että monille ei sovi,
että niin sanotusti pakkosyötetään ideoita.
Välillä pitää laittaa siemen kylvämään niin,
että heittää jonkun idean jossakin vaiheessa, ja sitten kun se lähtee vähän itämään,
niin laskijat saattavat alkaakin ajatella, että
se on heidän oma ideansa. Sillä tavalla se
alkaa kantaa paljon pidemmälle. Mutta
kaikki tarvitsevat tukea eri tavalla. Joillekin
mainitsemasi malli voi olla ihan oikeakin
tapa.
Minkälainen univormu tullaan näkemään
Pekka Koskelan yllä seuraavalla kaudella?
Heh, no en ole vielä saanut sitä, mutta
luulen, ettei se ole kyllä punainen puku,
jossa on Kiinan lippu selässä. Varmaan
ihan jotkut normaalit laskuvaatteet.
Millaisia terveisiä haluaisit jättää suomalaisille lumilautajunnuille, kun poistut vuodeksi suomalaisesta lumilautaskenestä?
Tehkää sitä, mistä nautitte. Tämä on
mahtava laji, joka tarjoaa paljon mahdollisuuksia. Ilolla näen, missä sitten vuoden
kuluttua mennään. Suomessa on niin
paljon lahjakkaita junnulaskijoita, että toivotaan, että tämä jatkuu samanlaisena, niin
tulee sitä menestystä. Junnujen MM-kisat
saattavat muuten olla Kiinassa ensi kaudella. Siellä nähdään sitten.
27
28
snow X magazine
numero 1/3 kausi 2014/2015
Virkeä veteraani ja sivari-skappari
Suomen Lumilautaliiton
uusi päällystö
Suomen Lumilautaliitto sai tänä vuonna
sekä uuden päävalmentajan että uuden
toiminnanjohtajan. Liitto perustettiin
vuonna 1988 ? samana vuonna kuin liiton
uusi toiminnanjohtaja alkoi lautailla.
Lumilautamaajoukkueen freestyle-puolen
uusi päävalmentaja oli tuolloin neljävuotias. Annetaan Mika Anderssonin ja Antti
Koskisen kertoa lyhyesti tarinansa ja näkemyksensä liiton tulevista suuntaviivoista.
Teksti Anna-Liisa Ojala Kuvat Sami Välikangas
TOIMINNANJOHTAJA MIKA ANDERSSON
Sinulla on komeampi CV lumilautailukentältä kuin
Alexander Stubbilla politiikasta. Kerro hieman, millä
meriiteillä päädyit Suomen Lumilautaliiton uudeksi
kippariksi.
Kyllähän siihen aika pitkälti vaikuttaa tuo alalta tullut
kokemus. Aika hyvin olen ajautunut kaikennäköisiin
lumilautailuliemiin tuossa vuosien varrella, mikä
kenties johti siihen hallituksen tekemään päätökseen
palkata meikäläinen toiminnanjohtajaksi.
Millaisia liemiä ne ovat?
Kuinka pohjilta oikein aloitellaan? 1988 nousin
laudan päälle, siitä 90-luvun alussa tuomaroimaan, ja
kun kukaan ei oikein järjestellyt mitään, ruvettiin itse
järjestelemään tapahtumia. Olin liiton tuomarihommissa pitkään, ja siellä rupesin hoitamaan TD-hommia (Technical Delegate eli kilpailujohtaja ?toim.
huom.) jossakin vaiheessa. Sitten se aikakausi tuli
päätökseen, ja liiton hommat loppuivat oikeastaan
kokonaan.
Kun tuli vähän kaupallisempaa puolta, tehtiin
Jyrki Snow Jobia ja Pepsi Max Snowtouria, ja sitten
tulikin jo oma firma siinä 2001 aikoihin ja päästiin
vaikuttamaan noissa Red Bull City Flighteissa.
Sitten, kun se kasvoi riittävän isoksi, sitä huomasi, että tästähän voisi tulla ihan ammatti. Ja sitten
tulikin tuo Wappulounas, kun touhuttiin Kankaan
Raulin kanssa Saariselällä yksi vuosi, jonka jälkeen
muutettiin se Rukalle. Sitä me ollaan tehty Raulin
ja kumppaneiden kanssa yhdeksän vuotta, joten tänä
vuonna tulee kymmenes vuosi Rukalla.
Lumiparkki-projektissa on viimeiset kolme
talvea opiskeltu, että minkälaista hommaa se on olla
eteläsuomalainen hiihtokeskusyrittäjä. Olen häärinyt
taustalla myös Jari Salon ja Kalle Tarkiaisen hengentuotteen, Spine Magazinen, taustalla. Siinä tämä on
lyhykäisyydessään. On niitä varmaan muutama sata
projektia.
snow X magazine
numero 1/3 kausi 2014/2015
Urasi kuvaa aika hyvin sitä, miten Suomessa tapahtumien järjestäminen lumilautakentällä on aika
virkeää. Osaatko yhtään sanoa, miksi?
Ehkä siellä on muitakin kaltaisiani, jotka ovat
havainneet jo hyvissä ajoin, että ammattilumilautailijaa heistä ei koskaan tule, joten pitää tehdä
jotain muuta, jos haluaa olla mukana.
Minulla on ollut aina kova tahto luoda uusia
juttuja ja mahdollistaa muille virikkeellistä toimintaa. Siinä on ollut aika vapaat meiningit, kun ei ole
ollut rajoja tai mallejakaan välttämättä. Moni muu
laji perustuu pitkään historiaan ja vakiintuneisiin
kaavoihin. Lautatapahtumissa myös luovuudella
on paremmin tilaa ja toivottavasti näin tulee olemaan myös jatkossa.
Aloitit kautesi alkukeväästä 2014. Millaisessa
kunnossa olevan lumilautailuliiton edeltäjäsi Mats
Lindfors sinulle luovutti?
Kohtalaisessa kunnossa olevan. Onhan liitossa
tehty vuosien varrella hyvää työtä, ja ollaan nostettu sitä välillä myös aikamoisista syövereistä, joissa
se on käynyt.
Siten nyt on ehkä haastava ajankohta hypätä
puikkoihin, että olympiadi on takana, yhteistyösopimukset ovat katkolla ja yleisesti talous yhteiskunnassa on tällä hetkellä mitä on. Siinä se suurin
haaste nyt on mitä tässä on saanut kohdata.
Mika Andersson
29
Suomen Lumilautaliiton uusi päällystö
Millaisia toimintasuunnitelmia lumilautaliitolla on tulevalle kaudelle
ja siitä eteenpäin?
Yritämme kovasti kehittää maajoukkuetoimintaa ja kotimaan
tapahtumatoimintaa. Maajoukkue on jo nyt lähtenyt hyvällä
meiningillä tähän kauteen, ja koetamme vielä kuunnella laskijoita
pikkuisen tehokkaammin. Kotimaan tapahtumatoimintaa on myös
puitu, koska lumilautaliiton ykköskiertueet ja tapahtumat eivät ole
ehkä olleet se kovin juttu tässä viime aikoina. Mutta kyllähän se
pitäisi olla mahdollista tehdä taas uskottavia ja toimivia tapahtumia. Sen eteen me alamme tehdä työtä. Ne kotimaan tapahtumat
ja se nuorisotoiminta on kuitenkin se lähtökohta myös tuleville
maajoukkuelaskijoille.
Antti Koskinen
Lumilautailijatkin saavat aina haastatteluissaan mahdollisuuden
kiittää sponsoreitaan, joten eipä tehdä tässäkään poikkeusta.
Millaisella rahoituspohjalla aiotte tämän suunnitelmanne nyt sitten
järjestää?
No sitä työtähän valitettavasti joudutaan edelleen tekemään, koska
pääyhteistyökumppani ei jatkanut yhteistyötä, vaikka olikin tyytyväinen siihen asti saavutettuihin tuloksiin. Siksi tässä nyt edelleen
painitaan sen asian kanssa, että rahaa pitäisi löytyä liiton kassaan.
Meillä on muutamia pitkäaikaisia kumppaneita, kuten Ruka, Burton ja Dumle, mutta uusia aktiivisesti koetetaan myös löytää.
Taloudelliset ajat ovat tosin mitä ovat, vaikka meillä on menestystä, hienoja tarinoita ja visuaalisesti näyttävä laji. Julkiselta puolelta kyllä tuetaan liiton toimintaa ja sillä on toki merkittävä, muttei
kaikenkattava osuus toiminnan pyörittämisessä. Mutta tietysti ajankuva heijastuu myös sinne, ja nähtävillä on pieniä laskusuhdanteita.
Näiden asioitten kanssa on vaan elettävä ja sopeutettava toiminta
budjetin mukaiseksi.
Pistetäänpä tähän loppuun organisaatiojohtamisesta tuttu
SWOT-analyysi. Johtaja Andersson, mitkä ovat suomalaisen lumilautailun vahvuudet, heikkoudet, mahdollisuudet ja uhat?
Paha kysymys, täytyypä hieman miettiä... Vahvuuksia on hieno
historia, todella osaavat tekijät ja lajin positiivinen ja nouseva arvo.
Heikkouksia löytyy yhdessätekemisen puutteesta liiton ja muiden
toimijoiden välillä sekä tuotteistamisesta kumppaneille. Mahdollisuuksia on saattaa vanhat konkarit ja uudet toimijat yhteen, luoda
erottuva ja uskottava lajiliitto ja saada Suomi Tour nousuun. Uhat
taas löytyvät heikon taloustilanteen pitkittymisestä ja suorituspaikkojen puutteesta ja kunnosta.
? Kotimaan tapahtumatoimintaa on
myös puitu, koska lumilautaliiton
ykköskiertueet ja tapahtumat eivät ole
ehkä olleet se kovin juttu tässä viime
aikoina. Mutta kyllähän se pitäisi olla
mahdollista tehdä taas uskottavia ja
toimivia tapahtumia. ?
30
PÄÄVALMENTAJA ANTTI KOSKINEN
Pyörit pitkään suomalaisten lumilautailijoiden mukana maailmalla
Vuokatin lumilautailuakatemian tupavalvojana. Miten ihmeessä
päädyit Vuokattiin skappariksi?
Joo, alkuunhan olin tosiaan asuntolan valvojana ja apuvalmentajana
aika monta vuotta. Menin sinne tosiaan sitä sivaria suorittamaan
aikanaan, koska Koskelan Pekka oli aloittanut sen homman siellä
ja tiesin, että minulla oli kansalaispalvelus tulossa. Arvelin sitten
kysyä Pekalta, että kun lukiosta kerran on kyse, niin miten on, jos
tulisin sinne apukoutsiksi. Sehän tietysti kävi hyvin Pekalle laatuun.
Lopulta saatiin vasaroitua se homma Sotkamon kunnankin kanssa
läpi. Siinä tosiaan tuli tämä asuntolavalvontajuttu vähän bonuksena,
kun ne olivat huolissaan siitä, etteivät tunnit välttämättä riitä pelkkään valmennushommaan. Tällainen tuplapesti se oli alkuun.
Hienoa, sivarina tupaskappariksi! Kerro joku mehevä tarina Vuokatin alikessuajoiltasi.
Vuokatin alikessuajoilta meheviä tarinoita...se varmaan menee
niille ajoille, kun oli vielä Kinnusen Matti ja tämä alkupään sakki
siellä mukana. Ehkä Matilla oli vähän tapana tehdä joitain jekkuja
jengille.
En itse ollut tässä osallisena, mutta kuulin vain jälkikäteen,
että he olivat joskus jekuttaneet Lipsasen Jannea kääntämällä kaikki kellot keskitalvella monta tuntia eteenpäin ja sitten
herättämällä Jannen joskus keskellä yötä väittäen kellon olevan jo
kahdeksan ja sanoen, että täytyy lähteä kouluun, koska ollaan jo
myöhässä, kun jätkällä ei ole herätyskello soinut. Onnistuivat vedättämään unenpöpperöistä Jannea siten, että he ajoivat Sotkamon
keskustaan, ja vasta sitten Lipsasella heräsi, kun kaikki katuvalotkin
olivat vielä pois päältä. Selvisi, että kello oli neljän kieppeillä. Se oli
vähän tuota rataa aika monesti niillä jätkillä ne jekut.
snow X magazine
numero 1/3 kausi 2014/2015
Suomen Lumilautaliiton uusi päällystö
Muistelen kuulleeni Oslon lentokentällä vuonna 2012 erään
tupatarkastaja Koskisen todenneen, ettei hänestä ainakaan
tule ikinä mitään päävalmentajaa. Mitä sen jälkeen tapahtui,
jotta näin kuitenkin pääsi käymään ja päädyit Koskelan Pekan
seuraajaksi?
Niin, no?aikaa kului ja ehkä tämä oli jonkinlainen luontainen siirtymä. Edelleen näen, että minun ja Pekan valmentajan
rooleissa on jotain pientä eroa. En ehkä koe itseäni vieläkään
päävalmentajaksi sillä tavalla kuin mitä Pekka ehkä oli. Pekkahan nyt oli kuitenkin ehkä pikkuisen laajemmin mukana myös
crossi- ja ratapuolella.
Tokihan me Guttormin Juhan kanssa yhteistyötä tehdään ja
haluan auttaa Juhaa siinä missä pystyn, mutta olen sanonut
Juhallekin ihan suoraan, että en esimerkiksi koe ymmärtäväni
crossista niin paljoa, että voisin sanoa olevani laajamittainen
päävalmentaja ja kommentoida sen tekemisiä, mitä kuitenkin
koen Pekan tehneen jonkin verran.
Olen vastuussa freestyle-puolesta ollen sen päävalmentaja,
ja Juhalla on crossin päävalmentajuus. Minulla on tietyt työtehtävät, joista on sovittu, ja siihen liittyy lähimmin freestyle-lajien A-maajoukkueen valmennusvastuu ja joukkuejohdolliset
tehtävät.
Millaisia odotuksia sinulla on uudelta päävalmentajakaudestasi?
Odotan itse asiassa, että pystyttäisiin tekemään asioita jollain
tavalla enemmän joukkueena ja juttelemaan keskenämme
entistäkin avoimemmin kaikista asioista. Olen useasti sanonut,
että haluaisin päästä vähän lähemmäksi jokaista laskijaa, jotta
oppisin tuntemaan heidät entistä paremmin henkilökohtaisesti.
Sitä lähentymistä saisi tapahtua koko tämän sakin keskenkin
entuudestaan.
Meillä on päätähtäin kisa- ja leiripuolella, ja odotan, että
saadaan toteutettua hyviä leirejä ja ehkä jopa hieman enemmän
kuin mitä aikaisempina vuosina. Kohti MM-kisoja kun mennään, tarkoitus olisi käydä pari kertaa Coloradossa leireilemässä
ennen sitä. Se on juttu, jota joukkue on toivonut hyvien olosuhteiden takia. Toki pitää katsoa vielä realiteetit lähempänä, että
mitä voidaan tehdä ja mikä on järkevää.
Mitä hyötyjä leireilemisestä mielestäsi on?
Mielestäni siinä on se etu, että pystytään tarjoamaan maajoukkueena näille laskijoille ihan konkreettista tukea. Katamme
liittona osan näiden reissujen kustannuksista ja pyrimme tuomaan laskijoille mahdollisimman hyviä laskuolosuhteita. Ja kun
mennään porukassa, siinä on kuitenkin se joukon vetovoima
aina mukana. Jos menet yksin ja sinulla sattuu olemaan huono
päivä eikä välttämättä lähde, siinä saattaa ehkä herkemmin jäädä
märehtimään siihen huonoon fiilikseen. Mutta kun ollaan porukalla liikenteessä, se porukan voima saattaa kääntää huononkin
fiiliksen paremmaksi, jolloin lähtökohtaisesti vähän heikommasta laskupäivästä voi yllättäen tullakin hyvä.
Joudutko valmentajana koskaan herättelemään niitä lumilautailijoita pois siitä laskuporukasta ja tuomaan esille vaikka joidenkin omia tavoitteita, jotka ovat siinä ryhmässä unohtuneet?
Ainakin pyrin itse siihen, että jokainen pystyisi löytämään niitä
omia tavoitteitaan ja miettimään sitä laskemista ihan omalta
kannaltaan. En missään nimessä toivo, että siellä ruvetaan niin
sanotusti hiihtämään perässä vaan että jokainen voisi tehdä
rohkeasti niitä omia valintojaan. Ja toki siihen puutun aika ajoin,
jos sitä on havaittavissa, mutta harvemmin on, joten aika hyvin
kaikki tietävät mitä itse haluavat, ja enemmänkin he vaan ehkä
inspiroituvat muiden tekemisistä.
snow X magazine
numero 1/3 kausi 2014/2015
? Olen useasti sanonut, että haluaisin
päästä vähän lähemmäksi jokaista
laskijaa, jotta oppisin tuntemaan heidät
entistä paremmin henkilökohtaisesti. ?
Oletko huomannut, että tietynlaiset laskijat hakisivat enemmän sitä
valmentajan tukea ja jotkut taas sitä porukan tukea ja omaehtoisuutta?
En oikeastaan. Ensinnäkin meillä on maajoukkueessa tietenkin
kisaamiseen suuntautuneita laskijoita. Mutta en pysty yleistämään,
että maajoukkueen sisällä enemmän kilpailulliset laskijat haluaisivat
enemmän valmentajajohtoisuutta tai että ne, jotka ajattelevat
kisojen olevan vain yksi osa tätä juttua, haluaisivat vähemmän
valmentajajohtoisuutta ja vähemmän ohjausta.
Ei sitä mielestäni pysty yleistämään; se menee aika voimakkaasti
ristiin tai on ihan muista asioista riippuvainen. Enemmän se on
kuvaaminen vs. kisalaskeminen, jossa se tulee esiin. Yleensä sellaiset
laskijat, jotka hakeutuvat mieluummin tuonne kuvauspuolelle, ovat
sitten hieman selkeämmin se porukka, joka ei kaipaa sitä valmentajajohtoisuutta.
Mitä edeltäjäsi Pekka Koskelan toimintatapoja olet suunnitellut
säilyttäväsi päävalmentajana ja mitä uutta taas meinaat tuoda suomalaiseen lumilautailuun?
Koskelan opeista meinaan säilyttää sellaisen joustavuuden, jota
Pekalta löytyi tosi hienosti ? että esimerkiksi leireille tai kisoihin
lähdettäessä ei tarvita liian tiukkaa suunnitelmaa, vaan riittää, että
on suurin piirtein linja tiedossa ja katsotaan sitten matkan varrella,
millaisia linjauksia on tarpeen tehdä. Se on hirveän fiksu tapa
toimia.
Sitten pikkuisen haluan terävöittää myös sitä, että kun on
suunniteltu lähtö leirille, haluaisin laittaa käytännön järjestelyiden
hoitamiselle jonkun takarajan.
Laskijat nyt ovat itse toivoneet, että valmentajapuoli olisi lumilla ja
laskisi mukana sen sijaan, että toteutettaisiin sellaista klassisempaa
tapaa valmentajuudesta. Sitä ainakin tässä leireillä olen pyrkinyt
toteuttamaan, että olen laskenut mukana ja kuvaamisen hoitanut
sitten followcam-osastolla.
Viimeisen kysymyksen aika, komentaja Koskinen. Markku Koski on
nähnyt suomalaisia maajoukkuevalmentajia oman uransa aikana
laidasta laitaan, ja se ura ei ole mikään kovinkaan lyhyt. Pyysin
Markkua heittämään uuden päävalmentajan paineensietokykyä
testaavan grillihiilen.
Markku: Maailmalla kiertäessä on huomannut, etteivät lumilautailuvalmentajat ole aina itse lautailijoiden mielestä niitä maailman
siisteimpiä tyyppejä, joten oletko suunnitellut tekeväsi omalla valmentajakaudellasi jotain toisin siten, että lumilautailuvalmennusta
ja -valmentajia arvostettaisiin jatkossa lumilautailussa enemmän?
Haluaisin omalta osaltani näyttää olevani itse kiinnostunut laskemisesta. Haluan itsekin laskea ja pysyä itse lajissa. Se on ehkä
aiheuttanut tällaisen valmentajien epäsiisteyden, että siellä ollaan
vähän liian tiukasti siinä valmentajan ja asiainhoitajan roolissa, ja
sitten unohtuu se lumilautailusta nauttiminen varsinkin omalla
kohdalla. Tahdon itsekin kovasti laskea, ja haluan, että se on sellainen juttu, joka tulee läpi laskijoillekin ja saa heidät huomaamaan
sen, että ihan yhtä lailla minä olen lumilautailija kuin hekin ja
tykkään lumilautailemisesta.
www.fsa.fi www.facebook.com/suomenlumilautaliitto
31
CWG:n hovikuvaaja Pasi Salminen kierteli Suomea Duudsoneitten kanssa kuvailemassa Duudsonit tuli taloon -sarjaa syksyllä 2013. Pasin puhelahjojen ja soluttautumisen ansiosta Duudsonit kiinnostuivat yhdistämään voimiaan CWG:n kanssa ja
järjestämään yhteiskuvaukset keväälle 2014.
Teksti: Eero Ettala Kuvat: Pasi Salminen
V
aikkakin olimme kelailleet
ideoita ja ajankohtia kyseisille sessareille hyvissä ajoin,
taas kerran havahduttiin keväällä siihen,
että kaikki etelän laskettelukeskukset olivat
jo menneet kiinni siihen mennessä, kun
olimme kauden viimeisellä ulkomaankuvausreissulla Islannissa. Päätettiin sitten
äkkiä laittaa pystyyn hätäpalaveri, johon
kykenivät paikalle itse allekirjoittanut, Pasi
Salminen sekä Duudsoneiden HP Parviainen. Noin tunnin kestänyt falafel-lounas-aivoriihi päättyi puhelinsoittoon, jolla
saatiin järjestettyä privaattisessarit Keravan
alpeille Talmaan muutaman päivän varoitusajalla. HP:n näkökulmasta oli tärkeää,
32
että saataisiin tuotua Duudsoneiden omia
liveshow-stuntteja mukaan myös sessareille. Itse en ollut ikinä nähnyt yhtään vetoa
Duudsoneilta livenä, joten se kuulosti
mielestäni ihan hauskalta idealta, mitä
se ei sitten loppujen lopuksi oikeastaan
ollutkaan.
Kuvauspäivän aamu oli juuri niin upea,
kuin vain toivoa saattoi. Aurinko paistoi,
lämpötila oli muutaman asteen plussan
puolella ja tuuli oli maagiset nolla metriä
sekunnissa. Laurin kanssa ajeltiin stadilaisina kimppakyydillä kohti Talmaa, ja
legendaarisen Koffin tölkin kohdalla, kun
oli aika kääntyä Talmaan päin, huomattiin,
että molemmilla oli ujo jännitys ja epävarmuus päivän sessareista. Kummallakaan ei
ollut mitään hajua siitä, mitä tuleman piti.
Saavuimme mestoille Talman parkkikselle
tyylikkäästi viimeisinä ja nousimme autosta
spekuloimaan päivän kuvauksia muiden
kanssa.
HP oli roudannut Duudsoneiden varastolta jonkin verran rekvisiittaa kuvauksia
varten, ja jotta sessarit saataisiin kunnolla
käyntiin, oli ensin vaihdettava normaalit
laskuvaatteet naamiaisasuihin. Heikistä
tuli tiikeri, Laurista norsu, HP:sta possu,
Pasista joulupukki, itse olin korokotiili, ja
CWG-videokuvaajamme Mikael oli Peppi
Pitkätossu.
snow X magazine
numero 1/3 kausi 2014/2015
Eero aiheuttaa päänsärkyä.
snow X magazine
numero 1/3 kausi 2014/2015
33
Muistilaput vaan puuttuu Laurin selästä.
Tämän lopputulos vasemmalla.
Sumo Eeron switch takajykä.
Tiikeri Heikki.
34
Muut Duudsoneiden jäsenet olivat joutuneet feidaamaan
kuvaukset kiireisten aikataulujen takia, mutta me emme antaneet sen häiritä. HP on kuitenkin tunnetusti Duudsoneista
pätevin snoukkaaja ja sopi näille sessareille kuin nyrkki silmään.
Hissit lähtivät pyörimään, ja oli aika ottaa muutama fun run
ennen kuvausten aloittamista. ?Fun run? nimenä pääsi oikeuksiinsa, sillä koko kööri huutonauroi seuraavat 30 minuuttia, kun
HP-possu heitteli klassisia methodeita sekä frontti rodeoita ja
tiikeri-Heikki backside 180 tuck knee indyjä.
Alkuhysterian jälkeen oli aika kokoontua alas ja kuunnella,
mitä HP oli keksinyt CWG-köörin pään menoksi. Lumelle oli
ilmestynyt pieni trampoliini, ja sitä osoittaen HP kysyi, kuka
suostuisi tekemään ensimmäisen stuntin? Pahaa aavistamatta
Lauri viittasi ensimmäisenä ja ilmoittautui rankaistavaksi. Aluksi Lauria kehotettiin ottamaan boksereita lukuun
ottamatta kaikki vaatteet pois ja menemään trampoliinille
kuuntelemaan loput ohjeet. Mielessään Lauri varmaan kelasi,
että se joutuu hyppimään trampoliinilla muiden heitellessä sitä
lumipalloilla, mutta olisittepa nähneet sen ilmeen, kun sille
valkeni, että sen pitää hypätä trampoliinille selälleen HP:n
heittäessä 1000 nastaa sen alle. Sivustakatsojallekin tämä oli
jotain sairasta katseltavaa. Se sätkähdys ja nopeus, jolla Lauri
nousi pystyyn trampoliinin pinnasta nastat selässään, oli jotain
sanoinkuvaamatonta. Lauri selvisi tehtävästä yllättävän miehekkäästi ottaen huomioon sen, että se oli puolialastomana lumella
noin sata nastaa selässään.
Kun ekasta stuntista oli päästy yli, oli jo seuraavan vuoro, ja
tällä kertaa HP oli lupautunut ottamaan iskua vastaan, ja Heikki sai toimia kivun lähettiläänä. Duudsoneiden legendaariseksi
muodostunut pallikiikku roudattiin Talman paipin hyllylle, ja
snow X magazine
numero 1/3 kausi 2014/2015
Heikki, HP, Talman pipe & kulkuset riemuin helkkäilee.
snow X magazine
numero 1/3 kausi 2014/2015
35
Lauri grindin?
Aikuiset miehet.
HP & vanha kunnon.
tarkoituksena oli, että Heikki ?the tiger? hyppäisi paipista hyllylle
kiikun korkean puolen päälle samalla, kun HP seisoo kiikun matalan puolen päällä haarat levällään saaden kiikusta kovaa kyytiä
palleilleen. Vaikkakin Heikki on olympialaisissakin kunnostautunut paippijyrä, oikean vauhdin määrittäminen paipista hyllylle
hyppäämiseen ja kiikun päälle ländäämiseen ei ollutkaan niin
simppeli homma. Vaadittiin muutama hutihyppy, kunnes Heikin
vauhdit natsasivat täydellisesti, tiikeri ländäsi koko painollaan
kiikun päälle, ja HP todennäköisesti menetti isyytensä kiikun
iskiessä suoraan munille.
Hetken kärvistelyn jälkeen HP sai taas koottua itsensä ja
ilmoitettua, että olisi vielä yhden stuntin vuoro. Jotenkin minulla
alkoi tutista punteissa; koska Lauri ja HP olivat jo saaneet
turpaan, oli pakko olla joko minun tai Heikin vuoro. CWG-jätkien kesken venailtiin ihan hädässä, kun HP kiikutti luoksemme
kolme koirien sähköshokkikaulapantaa, joista jokaiselle oli oma
kaukosäädin, jolla pystyi laukaisemaan sähköshokin. Allekirjoittaneen, Laurin ja Heikin käskettiin laittaa kaulapannat kaulan
ympärille, ja HP:n sanojen mukaan se painaisi summassa yhtä
kaukosäätimistä niin, että vain yksi meistä kolmesta saisi tuntea
sähköä kaulassaan. Siinä sitten odottelimme ihan hädässä katsellen toisiamme, kunnes Laurilta lähti jalat alta ja se lyyhistyi maahan. Aloin jo Heikin kanssa juhlia, että oltiin selvitty
säikähdyksellä, kunnes siltä lähti jalat alta, ja muutama sekunti
sen jälkeen minulta. Tyhminä luultiin, että vain yksi meistä olisi
saanut kärsiä, mutta HP:n tuntien olisi pitänyt aavistaa, että
se on vain bluffia. Voin kertoa, että se on aika ikävä tunne, kun
kaulaan iskee sellainen lamauttava kipu, minkä seurauksena jalat
pettävät alta. Nyt se on koettu, enkä suostuisi tekemään sitä enää
ikinä uudestaan. Yksi neuvo: älä ikinä luota Duudsoniin!
Kun stuntit oli saatu pois alta, oli vielä hetki aikaa nauttia fun
runeista ja kokeilla muitakin HP:n tuomia asuja. HP ja Heikki
pukivat ylleen sumopuvut ja Lauri itsensäpaljastaja-asun. Kaikkiin kärsimyksiini vedoten sain suostuteltua HP:n seisomaan
alaboxin hyllyllä sumopuvussa niin, että lentäessä one footina
HP:n yli sain potkaista sitä vapaalla jalalla päähän. Sen pikku
fast plant -jalkatuuppauksen myötä kaikki oli kuitattu ja oltiin
taas tasoissa. Päivän viimeiset laskut menivät nauraessa Laurin
itsensäpaljastaja-aireille ja Heikin sumo-nosegrabeille. Jopa maailman ensimmäinen sumo backflip nähtiin.
Mitä sessareista jäi oikeasti käteen? Nyt ainakin viimeistään osaamme arvostaa omaa ammattiamme lumilautailijoina,
kun olemme nähneet ja tunteneet, miltä se duuni voisi maistua
Duudsonien kengissä. Saimme hyvät lopputekstimatskut kauden
viimeiseen CWG-jaksoomme, ja jos nauru oikeasti pidentää
ikää, olemme kaikki vähintään 10 vuotta nuorempia sessareiden
jälkeen.
TALMA GLACIER
Palveluita: Palkittu hiihtokoulu, ravintola
Panorama, Bistro, kaksi välinevuokraamoa, välinehuolto, Talma shop.
Ilmainen ski-bus Keravan juna-asemalta
www.talmaski.fi
www.facebook.com/Talmaski
36
snow X magazine
numero 1/3 kausi 2014/2015
Full Movie dropping
Fall 2014
snow
magazine
X
#thenitrobadseedsmovie
built-to-play-VERT-1.indd 1
visit us at
www.nitrousa.com
numero 1/3 kausi 2014/2015
Maahantuonti: SK IMPORT, Lapintie 7, 94100 Kemi Seppo: 040 069 1226 Matti: 050 339 2019
37
#gosnowboarding
30.06.14 11:47
MUN
GEARIT
Uusi kausi, uudet gearit. Laskijat kertovat
tulevan kauden laskuvaatemieltymyksistään
ja fiiliksistään. Mikäs olisikaan sen parempi
vinkki uusien vaatteiden ja välineiden ostoon
kuin alan ammattilaisten mielipiteet.
Teksti: Sami Välikangas
Kuvat: Sami Välikangas, Ville Lahtinen, Harri Tarvainen, Ashley Barker
ROOPE TONTERI
Minkälaisilla fiiliksillä lähdet tulevaan kauteen?
Hyvillä fiiliksillä lähdetään! Kausihan kohdallani on jo
pitkällä, ja suunta on vain eteenpäin.
Entäs sitten kovakama eli lauta ja siteet?
Lauta on tuttu ja turvallinen Custom 151 ja reileihin
Burton NUG 146. Siteet on Burton Malavite.
Missä aiot laskea enimmäkseen kauden aikana?
Nyt alkukaudesta tulee laskettua paljon Itävallassa. Olen
noin kuukauden täällä. Jenkeissä vietän myös varmasti
paljon aikaa. Jos johonkin väliin jonkun streettireissun
saisi Suomeen buukattua, olisi kingiä.
Mikä tekee laudasta hyvän? Mitä ominaisuuksia tahdot
laudaltasi?
Parkkilaskemiseen ehdottomasti camperi ja melko
jäykähkö. Reileihin taas rockeri tai flying V ? se takaa
hyvät pressit. Ja totta kai lyhyempi kuin normaaliin
parkkilaskemiseen.
Kerropas keidenkäs vetimiin sonnustaudut tulevalla
kaudella ? eli suomeksi sponsorit?
Laudat, siteet, kengät ja lasku-/hengavaatteet tulevat
Burtonilta. Anonin lasit suojaavat edelleen herkkiä silmiäni. Myös pääkopan suojaamisesta vastaa Anonin kypärä
Red Bull -brändäyksellä, ja jos väsy iskee, Red Bull pitää
huolen virkeystilasta.
Mikä sinulle on tärkeintä, kun valitset laskutakkia ja
housuja? Kiinnitätkö huomiota teknisyyteen vai enempi
istuvuuteen?
Istuvuuteen ehdottomasti. Kun on istuvat vaatteet, myös
laskeminen on mukavampaa.
Minkälaisilla kengillä lasket ja miksi?
Nyt on Burtonin Imperialit ? semmoiset semijäykät. Ei
ole tarvinnut totutella juurikaan; suoraan mäkeen vaan,
ja homma toimii.
Onko siteillä merkitystä? Löysät vai jäykät?
Minulla jäykkyys on aika keskiluokkaa eli toimii niin
katureileillä kuin myös pipessä.
Käytätkö useampaa lautamallia vai lasketko samalla
kaiken?
Käytän kahta lautaa: parkissa Custom 151 ja reileillä
NUG 146.
Onko sinulla omia virityksiä tai maneereja setuppisi
suhteen?
Uudesta laudasta viilaan vähän kantteja pois, mutta ei
muuta.
ENNI RUKAJÄRVI
Minkälaisilla fiiliksillä lähdet tulevaan kauteen?
Paikat alkavat olla pikkuhiljaa taas kunnossa, ja intoa on
varmaan taas enemmän kuin koskaan päästä laskemaan vaan
mahdollisimman paljon!
Missä aiot laskea enimmäkseen kauden aikana?
Aina kun olen suomessa, niin Rukalla ja sitten varmaankin eri
puolilla jenkeissä tulee laskettua aika paljon.
Kerropas keidenkäs vetimiin sonnustaudut tulevalla kaudella? Eli suomeksi sponsorit?
Burtonilta tulee laskukamat ja vaatteet, ja Red Bull hoitaa
juomapuolen.
Mikä sinulle on tärkeintä, kun valitset laskutakkia ja
housuja? Kiinnitätkö huomiota teknisyyteen vai enempi
istuvuuteen?
Minulle istuvuus on tärkeämpää kuin teknisyys; vaatteiden pitää tuntua hyvälle päällä ja miellyttää myös omaa tyylimakua.
Millaisilla kengillä lasket ja miksi?
Burton Emerald, koska ne ovat sellaiset välimallin kengät; ei
liian jäykät bounauksiin eikä liian löysät kovempaan vauhtiin
ja kurvaukseen.
Entäs sitten kova kama eli lauta ja siteet?
Lauta Burton Talent Scout 146 ja siteet Burton Lexa EST.
38
Mikä tekee laudasta hyvän? Mitä ominaisuuksia tahdot
laudaltasi?
Minulle hyvä lauta on sellainen, jolla pystyy laskemaan hyppyreitä, paippia ja reilejä. Lautani parkkiolosuhteisiin ja paippiin
tulee olla camberi, sillä se turvaa selustani kaarteessa kuin
kaarteessa sekä antaa paremman popin hyppyihin. Tykkään
myös laskea reilejä ja muutenkin jibbailla, joten lautani ei saa
olla myöskään liian jäykkä.
Onko siteillä merkitystä? Pitääkö olla löysät tai jäykät?
Olen huomannut, että siteet voivat olla ennemmin jäykät kuin
liian löysät, sillä löysillä siteillä on vaikea saada niin hyvää
kontrollia lautaan. Lisäksi, jos tykkää käyttää hieman löysempiä kenkiä, saa jäykistä siteistä hieman lisätukea.
Käytätkö useampaa lautamallia, vai lasketko samalla
kaiken?
Parkkiin ja paippiin camberilauta, katureileihin joko löysempi
camberi, tai esimerkiksi Burton Social Flat Top 142 ja puuteriin joko Day Trader 150 tai Lipstick 149.
Onko sinulla omia virityksiä tai maneereja setuppisi
suhteen?
Olen alkanut käyttää vähän forwardliiniä siteissä ja säädän
siteiden sträppejä niin, että saan hyvän tuen jaloille.
snow X magazine
numero 1/3 kausi 2014/2015
MUN GEARIT
LAURI HEISKARI
Minkälaisilla fiiliksillä lähdet tulevaan kauteen?
Aina hyvä fiilis, kun talvi tulee..uudet kujeet.
Missä aiot laskea enimmäkseen kauden aikana?
Suomessa aina pari ekaa kuukautta, ja sitten mennään lumitilanteen mukaan.
Kerroppas keidenkäs vetimiin sonnustaudut tulevalla kaudella ? eli suomeksi sponsorit?
DC, Rockstar, Giro, Active, Ethika, Eonderland, Black Eye.
Mikä sinulle on tärkeintä, kun valitset laskutakkia ja housuja? Kiinnitätkö huomiota
teknisyyteen vai enempi istuvuuteen?
Pakko myöntää, että usein mennään ihan lookin mukaan.
Minkälaisilla kengillä lasket ja miksi?
DC:n löysillä nauhakengillä. Vihaan sitä fiilistä, kun on jäykät kengät, joissa on vielä
lisäksi joku rautavaijeri nauhojen sijasta. Alkaa ahdistaa, kun tuntuu, että olis sementtiä
jaloissa.
Entäs sitten kovakama, eli lauta ja siteet?
DC:n Mega on ollut tosi hyvä, ja uus PBJ. Siteet Burtonilta Cartelit.
Mikä tekee laudasta hyvän? Mitä ominaisuuksia tahdot laudaltasi?
Hyvän pohjan, koska niissä on hintaluokissa tosi suuria eroja. Pidän siitä, että se on
sopivan löysä ja voi helposti kääntää nopeasti kantille hitaassakin vauhdissa ja pressata
kun jibbailee. Minulle lauta on hyvä, kun sillä on vaivaton laskea, ja camber, että saa
vähän tukea kumminkin ja poppia.
Onko siteillä merkitystä? Pitääkö olla löysät tai jäykät?
Pidän jäykistä; ne komppaa sitten vähän noita mun letkuja kenkiä. Mutta pitää olla
mukavat strapit.
Käytätkö useampaa lautamallia vai lasketko samalla kaiken?
Vaihtelen yleensä vain pituuksia, jos pitää vain jibbailla tai laskee putskua. Tykkään
jibbaa tosi lyhyellä, ja ei sillä olisi mitään mahista laskee putskua.
Onko sinulla omia virityksiä tai maneereja setuppisi suhteen?
Kantit hiottu aika lailla pois ja joskus stomp pas, jos löytyy.
EERO ETTALA
Minkälaisilla fiiliksillä lähdet tulevaan kauteen?
Tosi hyvillä fiiliksillä! Kroppakin tuntuu yllättävän hyvältä; toivottavasti pysyy ehjänä kauden läpi ja saa purkitettua
hyvää matskua!
Missä aiot laskea enimmäkseen kauden aikana?
Aika peruskaavan mukaan. Suomessa paljon alkukaudesta, sitten Japanin kautta euroihin laskemaan putskua ja
mahdollisesti vielä jenkkeihinkin kuvaamaan puuteria tai vähintäänkin parkkihommia siellä. Loppu kausi skandimeiningeissä parkkikuvaillessa.
Kerropa mihin vetimiin sonnustaudut tulevalla kaudella? Eli suomeksi sponsorit?
Nitro, Oakley, Red Bull, Skullcandy, DVS, Planet-Sports, Black Eye.
Mikä sinulle on tärkeintä, kun valitset laskutakkia ja housuja? Kiinnitätkö huomiota teknisyyteen vai enempi
istuvuuteen?
Istuvuus on se tärkein. Laskukamojen täytyy tuntua kevyiltä. Diggaan siitä fiiliksestä, kun tuntuu, että olisi vain
verkkarit ja huppari päällä mäessä.
Minkälaisilla kengillä lasket ja miksi?
Minulla on Nitrolta nimikkokengät. Ne ovat semijäykät. Itse diggaan, että kengät ovat tukevat ja antavat hyvin
supporttia.
Entäs sitten kova kama eli lauta ja siteet?
Nitrolta löytyy myös nimikkolautani ja -siteet. Lauta on myös jämäkkä, ja se toimii hyvin kaduilta parkkiin ja parkilta
putskuun. En diggaa vaihdella lautoja kauden mittaan, joten on kiva totutella yhteen malliin ja vetää sillä kaikkea.
Siteet ovat tosi smuutit, Nitron Phantom-malliin perustuvat omalla väritykselläni. Kevyet, tukevat ja kestävät ? very
good!
Mikä tekee laudasta hyvän? Mitä ominaisuuksia tahdot laudaltasi?
Mielestäni laudan pitää toimia kaikkeen mahdolliseen laskemiseen. Sen täytyy olla tarpeeksi jäykkä, jotta voi hyppiä
isojakin hyppyreitä, ja sen täytyy myös antaa oikealla tavalla periksi, että pystyy kumminkin pressailemaan reileihin.
Laudan pitää pääsääntöisesti kestää kovempaakin kulutusta, ettei tarvitse olla vaihtamassa uuteen koko ajan.
Onko siteillä merkitystä? Pitääkö olla löysät tai jäykät?
En ole mikään sidespesialisti, mutta minulla siteet ovat vissiin suht jäykät...toimii minulle hyvin kaikkeen laskemiseen.
Käytätkö useampaa lautamallia, vai lasketko samalla kaiken?
Lasken samalla kauden alusta loppuun ? that?s the way to go!
snow X magazine
numero 1/3 kausi 2014/2015
Onko sinulla omia virityksiä tai maneereja setuppisi suhteen?
En ikinä viilaa kantteja...se on varmaan se ainoa.
39
MUN GEARIT
PETRUS KOSKINEN
Minkälaisilla fiiliksillä lähdet tulevaan kauteen?
Tosi hyvillä fiiliksillä lähden. Oikeastaan hemmetin hyvillä!
Missä aiot laskea enimmäkseen kauden aikana?
Enimmäkseen Levillä, Rukalla, Talmassa, Serenassa, Laajavuoressa ja Suomen
kaduilla.
Kerropas keidenkäs vetimiin sonnustaudut tulevalla kaudella?
Nidecker, Adidas & Switchback.
Mikä sinulle on tärkeintä, kun valitset laskutakkia ja housuja? Kiinnitätkö
huomiota teknisyyteen vai enempi istuvuuteen?
Siteeratakseni vuoden 2003 BoardExpon reilikilpailua: style before technique!
Minkälaisilla kengillä lasket ja miksi?
Adidas Boosteilla, koska niissä on mojova pohja. Niissä on semmoista energy boost
-kampetta, joka on tosi joustavaa matskua. Eli ne jalassa voi hypätä vaikka päin
seinää, eikä tunnu missään! Juuri hyvät siis.
Entäs sitten kovakama eli lauta ja siteet?
Nidecker Minimal ja Switchbackin siteet!
Mikä tekee laudasta hyvän? Mitä ominaisuuksia tahdot laudaltasi?
Tykkään, että laudassa on poppia siten, että se on semmoinen kimmoisa. Se tekee
eetvarttia.
Onko siteillä merkitystä? Pitääkö olla löysät tai jäykät?
Siitä väliltä.
Käytätkö useampaa lautamallia, vai lasketko samalla kaiken?
Vähän riippuu, mitä nyt sattuu saamaan.
Onko sinulla omia virityksiä tai maneereja setuppisi suhteen?
No eipä oikein. Tai no mun tarroitukset on kuulemma erityisen rumat.
kristiina Nisula
Millaisilla fiiliksillä lähdet tulevaan
kauteen?
Oikein positiivisin ja odottavin mielin.
Suomenkin talvi näyttää tällä hetkellä
oikein lupaavalta. Tänä vuonna tekisi
mieli päästä laskemaan syvempää lunta
jonnekin vuorille ja tesettää mahdollisesti splittilautatouhuja.
Missä aiot laskea enimmäkseen
kauden aikana?
Varmaan aika paljon tulee pyörittyä
jossain ulkomailla ? ja Suomessa ollessa
Isolla-Syötteellä. Alkukaudesta olisi
tarkoitus mennä Coloradoon hieman
pidemmäksi aikaa.
Mihin vetimiin sonnustaudut tulevalla
kaudella? Eli suomeksi sponsorit?
Lankut sponsoroi Völkl ja vaatetuksen
hoitaa Roxy. Energiat tarjoaa Battery
energiajuoma.
Mikä sinulle on tärkeintä, kun valitset
laskutakkia ja housuja? Kiinnitätkö
huomiota teknisyyteen vai enempi
istuvuuteen?
Kriteeri numero yksi: takin pitää
mennä reilusti yli napanuoran ja peittää
kankun. Suosin yksivärisiä takkeja
kivoilla pienillä yksityiskohdilla, ja
tuuletusaukot on must. Lempilaskuhousuni ovat myös yksiväriset, niissä on
lumisuoja ja ne ovat tarpeeksi joustavat.
Millaisilla kengillä lasket ja miksi?
Niiden on oltava napakat, ja varpaita
pitää vähän nipistää ? sitten ne ovat
viikon käytön jälkeen täydelliset! Tärkeää minulle on tukeva nilkkatuki, hyvä
40
vaimennus pohjassa ja normaalinauhoilla olevat saapaat. Kannattaa ottaa myös
huomioon se, että pääset vaivattomasti
ja kunnolla syvään kyykkyyn.
Entäs sitten kova kama eli lauta ja
siteet?
Ehdottomasti camber-lauta ja perussiteet; ei mitään pikakiristyssysteemeitä.
Mikä tekee laudasta hyvän? Mitä
ominaisuuksia tahdot siltä?
Jokapaikanhöylä on hyvä! Sellainen,
jolla on hyvä laskea hyppyreitä, reilejä
ja paippia. Ketterä muttei liian jäykkä.
Kermana kakun päällä toimii se, jos on
mieluisat grafiikat ja kivat värit.
Onko siteillä merkitystä? Pitääkö olla
löysät tai jäykät?
Siteillä on väliä. Itse tykkään semijäykistä siteistä, ja nilkkasträppi saa olla
tukeva.
Käytätkö useampaa lautamallia vai
lasketko samalla kaiken?
Lasken samalla lautamallilla koko
kauden, ja lautaa vaihdan, kun vanha
löystyy liikaa tai pohja kolhiintuu. Jos
lasken pelkästään reilejä, saatan ottaa
rokkerilaudan alleni. Vaihtelu tekee
hyvää!
Onko sinulla omia virityksiä tai maneereja setuppisi suhteen?
Ei mahda olla. En erityisesti lämpeä
millekään erityisvirityksille; pidetään
homma simppelinä! Mutta karkuremmiä
käytän edelleen, haha ? vink vink,
venäläisturret!
snow X magazine
numero 1/3 kausi 2014/2015
KRISTIINA NYMAN
MUN GEARIT
Minkälaisilla fiiliksillä lähdet tulevaan kauteen?
Superhyvillä fiiliksillä! Viime kausi ei mennyt ihan nappiin, joten tälle kaudelle on kertynyt paljon
motivaatiota ja varasuunnitelmia, jos lunta ei taas tulekaan kunnolla,
Missä aiot laskea enimmäkseen kauden aikana?
Suomessa olisi tarkoitus kuvailla mahdollisimman paljon, ja tietty parit reissut pitää aina tehdä!
Minkä lafkojen vetimiin sonnustaudut tulevalla kaudella?
Laskuvaatteet on Rip Curl, lasit Spy, kova kama Ride ja kädessä varmaan Batteryn lapaset ja tölkki.
Mikä sinulle on tärkeintä, kun valitset laskutakkia ja housuja? Kiinnitätkö huomiota teknisyyteen
vai enempi istuvuuteen?
Istuvuus ja ulkonäkö on ne tärkeimmät. Minulle ei ole niin justiinsa teknisyys, kun en kumminkaan
putskua laske.
Minkälaisilla kengillä lasket ja miksi?
Riden suht löysillä kengillä aika varmasti. En ole vielä oikein päättänyt, millä lasken tänä vuonna.
Kikkailen eniten reilien kanssa, ja löysät kengät sopivat siihen hommaan parhaiten, mutta jäykemmätkään eivät olisi pahitteeksi tälle vuodelle.
Entäs sitten kova kama, eli lauta ja siteet?
Riden parkkilauta Compact: löysä ja suht lyhyt. Siteet on Ride DVa: suht löysät.
Mikä tekee laudasta hyvän? Mitä ominaisuuksia tahdot laudaltasi?
Olen laskenut nyt neljä vuotta Lowrize Rocker -laudalla, ja se on tuntunut just oikealta. Twini sen
pitää olla, ja suht löysä (surprise)! Pitäisi kyllä opetella laskemaan jollain jäykemmälläkin.
Onko siteillä merkitystä? Pitääkö olla löysät tai jäykät?
Siteet eivät ole niin justiinsa. Kengät ja lauta on tärkein.
Käytätkö useampaa lautamallia vai lasketko samalla kaiken?
Lasken samalla kaiken, mutta kahdella eri pituudella: 143 kadulla ja perus parkkilaskemisessa ja 147
hyndissä.
Onko sinulla omia virityksiä tai maneereja setuppisi suhteen?
Eipä oikeastaan.
EERO NIEMELÄ
Minkälaisilla fiiliksillä lähdet tulevaan kauteen?
Hyvät fiilikset on kyllä. Toivottavasti tulee hyvin lunta.
Missä aiot laskea enimmäkseen kauden aikana?
Mammothilla nyt alkutalvesta, ja sitten, kun tulee lunta, Kanadaan, Japaniin ja mihin
ikinä sitä sataakaan.
Kerropa mihin vetimiin sonnustaudut tulevalla kaudella ? eli suomeksi sponsorit?
Apon Laudat, Billabongin vaatteet, Spy-lasit, Vestalin kellot ja Airholen facemask.
Mikä sinulle on tärkeintä, kun valitset laskutakkia ja housuja? Kiinnitätkö huomiota teknisyyteen vai istuvuuteen?
Kyllä se on kaikkien tärkeintä, että pysyy kuivana ja lämpimänä. Ja kun on kuvaamassa, pitää kuitenkin erottua puista, kivistä, taivaasta ja lumesta, joten pitää valita
värikkäämpää kamaa.
Millaisilla kengillä lasket ja miksi?
B:n kengillä olen laskenut nyt aika monta vuotta. Ne näkyy toimivan, ja pohjat kestää
moottorikelkkailun.
Entäs sitten kova kama eli lauta ja siteet?
Apo Iconic Series 163 Wide, ja B:n Cartel-siteet size M.
Mikä tekee laudasta hyvän? Mitä ominaisuuksia tahdot laudaltasi?
Nyt on lautoja joka lähtöön. Riippuu, mihin tarkoitukseen sitä käyttää 80 %. Minulle
on tärkeää, että se on nopea, hyvä poppi ja et se flowtaa hyvin. Hauska aina kokeilla
erilaisia lautoja, että tietää varmasti, mistä tykkää.
Onko siteillä merkitystä? Pitääkö olla löysät tai jäykät?
Siteillä on suuri merkitys. Se riippuu ihan omasta laskutyylistä. Tykkään aika
medium-jäykistä, ja paljon forward leania.
Käytätkö useampaa lautamallia, vai lasketko samalla kaiken?
Periaatteessa lasken vain mun isolla putskutykillä: Apo 163 Wide. Se toimii minulle
hyvin. Alkutalvesta, kun lasken jotain parkkia, käytän Apo Iconic Series 159 -lautaa.
Mutta tykkään laskea isolla laudalla.
Onko sinulla omia virityksiä tai maneereja setuppisi suhteen?
Ei enää. Silloin oli, kun alkoi suunnitella omaa lautaa; kokeilin niin montaa eri lautaa
ja virityksiä, mutta nyt sen pitäisi olla aika täydellinen. Mutta molempien siteiden
baseplateja on tiltattu noin neljä astetta sisäänpäin (jotta saisi enemmän poweria
käännöksiin).
snow X magazine
numero 1/3 kausi 2014/2015
41
MUN
GEARIT
RENE RINNEKANGAS
Millaisilla fiiliksillä lähdet tulevaan kauteen?
Fiilikset katossa, kun pääsee lossauttelemmaan (laskemaan) kavereitten kanssa
täböllä!
Missä aiot laskea enimmäkseen kauden aikana?
Veikkaan, että kotikeskuksessani Paloisvuorella, Kasurilassa ja siellä sun täällä.
Kerropa, mihin vetimiin sonnustaudut tulevalla kaudella ? eli suomeksi sponsorit?
Quiksilver ja Ride snowboards.
Mikä sinulle on tärkeintä, kun valitset laskutakkia ja housuja: kiinnitätkö
huomiota teknisyyteen vai enempi istuvuuteen?
Laskukamppeissa on tärkeintä se, että ne näyttävät ja tuntuvat hyviltä.
Minkälaisilla kengillä lasket ja miksi?
Ride Anthem Boa Black: ovat sopivan jäykät ja istuvat hyvin jalkaan.
Entäs sitten kova kama eli lauta ja siteet?
Lauta on Ride Lil Buck 139 cm ja siteet Ride EX tai Rodeo.
Mikä tekee laudasta hyvän? Mitä ominaisuuksia tahdot laudaltasi?
Sopivan jämäkkä mutta taipuu presseissä suht hyvin.
Onko siteillä merkitystä? Pitääkö olla löysät tai jäykät?
Tykkään enemmän hieman löysistä kuin jäykistä siteistä.
Käytätkö useampaa lautamallia, vai lasketko samalla kaiken?
Samalla mallilla kaikkialla.
Onko sinulla omia virityksiä tai maneereja setuppisi suhteen?
Eipä oikeastaan.
ali toppinen
Minkälaisilla fiiliksillä lähdet tulevaan kauteen?
Törkeen luottavaisin fiiliksin. Kova nippu kasassa, ja kalakin on syönnillä.
Missä aiot laskea enimmäkseen kauden aikana?
Halfpipeä ja kalasaaliita.
Kerropas keidenkäs vetimiin sonnustaudut tulevalla kaudella? Eli suomeksi sponsorit?
Villawool.
Mikä sinulle on tärkeintä, kun valitset laskutakkia ja housuja: kiinnitätkö huomiota
teknisyyteen vai enemmän istuvuuteen?
Vanhemmalla iällä teknisyys on tullut kuvioihin. On vähän mukavampaa, kun perse ei ole
koko ajan märkänä.
Minkälaisilla kengillä lasket ja miksi?
Mahdollisimman löysät ja vanhat. Kerran kun ajaa kengät sisään, ei kannata vaihtaa.
Entäs sitten kova kama, eli lauta ja siteet?
Joku Iconin (rest in peace) lauta tuolla kellarissa kummittelee. Siteet on Burtonin freestylet, jotka on korjattu epoksilla ja jeesusteipillä (tänks, Jani).
Mikä tekee laudasta hyvän? Mitä ominaisuuksia tahdot laudaltasi?
Hyvä lauta on hyvä. Ei ole kuin kerran tullut vastaan lauta, jolla en voinut laskea. Muutenhan ne kaikki laudat ovat ihan toistensa kopioita. Sponsorisi lautahan on aina se paras.
Onko siteillä merkitystä? Pitääkö olla löysät tai jäykät?
Sama kuin kengillä: kerran sisäänajettuja ei kande vaihtaa.
Käytätkö useampaa lautamallia, vai lasketko samalla kaiken?
Samalla kaikkea.
Onko sinulla omia virityksiä tai maneereja setuppisi suhteen?
Jesari ja epoksi ovat hyviä korjaustarvikkeita.
42
snow X magazine
numero 1/3 kausi 2014/2015
M E I L L Ä KA I K K I
M I TÄ N Ä E T
ONKIN IHANAA
L U N TA .
7 päivän hissilippu
a lle 2 7 ? / p ä i v ä . O sta n et i st ä .
s ki . r u ka . f i / h i ss i l i p u t
snow X magazine
numero 1/3 kausi 2014/2015
43
CWG 2013?2014
KATSAUS VIIME KAUTEEN
Pitkän linjan työmyyrät Ettala & Salminen Co. ovat juuri
saaneet julkaistua kaikki viime kauden webisodinsa, ja onkin
aika pistää koko työryhmä pikaiseen piinapenkkiin siitä,
miten se viime kausi sujui kuvauksien suhteen ja mitä on luvassa tulevalla kaudella. Onnitellaan vielä näin alkuintrossa
erikseen Pasia ja Heikkiä molempia tuoreista perheenlisäyksistä. Vielä ne faijat jaksaa!
Teksti: Sami Välikangas Kuvat: Pasi Salminen
Kertokaapas vähän, millainen teidän viime kausi oli kokonaisuudessaan. Talvi
oli kuitenkin poikkeuksellisen haastava.
Eero: Kausi meni yllättävän smuutisti, kun ei jääty vain venailemaan, että
Helsinkiin tulisi lunta. Taidettiin vetää 5 urbaania kuvausreissua pohjoiseen
eli ajamista tuli aika paljon, mutta saatiin kyllä matskuakin sitten tuotettua
hyvin.
Sitten, kun reilimatskut oli purkitettu, käytiin Sveitsissä kuvailemassa
putskua, Islannissa reilejä ja Levillä parkkia. Kaikki nuokin reissut menivät
melko nappiin, joten ei kyllä hirveästi tartte valitella.
Jouduitteko tekemään paljon kompromisseja suhteessa alkuperäisiin suunnitelmiinne?
Eero: No joo, kyllä aika paljon. Oli meillä vaikka mitä keloja noitten jaksojen
suhteen, ja mikään jaksoista ei vissiin tullut ulos niin, kun oltiin aluksi kelattu,
mutta tuollaista se aina on. Pitää olla koko ajan vähän varpaillaan, pystyä
tekemään nopeita päätöksiä ja lähteä reissuun heti, kun jossain näyttää, että
olisi hyvin lunta luvassa.
Mikä oli muuten koko kuvausten onnistunein shootti ja mikä taas vähiten? Eli
missä voitettiin ja missä mentiin metsään?
Lauri: Meillä kävi hyvä tuuri muutamassa reissussa. Saas Feehen onnistuttiin
saapumaan juuri, kun rupesi dumppaamaan, ja sama homma Islannin kanssa.
Itselläni jäi jotenkin siistein fiilis Islannista. Laskeminen ei ollut ihan sitä
mitä odotin, mutta kokonaisuudessaan reissu oli makee. Siisti maa, hyvää
ruokaa, tosi chilli fiilis ja päästiin vielä surffaamaankin.
Vähiten onnistuneita reissuja ei oikein ollut. Ehkä alkukausi oli haastavin,
kun piti ajaa niin pohjoiseen eikä spotteja ollut hirveästi, mutta aina me jotain
44
snow X magazine
numero 1/3 kausi 2014/2015
Lauri Heiskari / Fs 180°
snow X magazine
numero 1/3 kausi 2014/2015
45
Cooking with gas
löydettiin, ja kyllä aina yksikin shotti teki
reissusta reissun arvoisen. Jos nyt joku pitää
valita, niin ehkä nihkeintä oli Levillä se,
että kaikki saivat turpaan Daddy Nitrolta
(Eero) koko viikon Haloa pelatessa. Muuten oli kyllä hauskaa!
enää kolmannen tai neljännen pohjoisen
reissun jälkeen laskea. Sinänsä tämä on
vain positiivinen ongelma, kun ei ole lunta.
Tulee kuvattua uusia spotteja, eikä tarvitse
miettiä sitä kymmenettä uutta kuvakulmaa
samaan spottiin.
Entä sitten kuvaajien näkökulma viime
kauteen? Oliko joku sessari ylitse muiden?
Miksu: Mitä tässä nyt haetaan? Kai se
nyt on aika sama, missä sitä REC-nappulaa painaa? Pasin pakuun taisi kertyä
muutama kilometri enemmän tällä kuin
viime kaudella, kun etelän talvi oli mitä oli
ja lunta ja spotteja jouduttiin etsimään aika
pohjoisesta tänä vuonna. Veikkaan, että tuo
autossa istuminen oli koko porukalle ihan
yhtä raskasta. Toisaalta se oli kanssa ihan
virkistävääkin. Tuli paljon ainakin uusia
ja kuvaamattomia spotteja nauhalle, kun
jouduttiin liikkumaan pääkaupunkiseudulta vähän uusiin maisemiin.
Pasi: Viime kausi, mitäs hittoa me tehtiinkään? Odotas, katson kuvat. Tää on paha.
Viime kaudella oli muutamat överisiistit
sessarit. Kokonaisuudessaan Rovaniemen-reissu sisältäen Arktikum/Pilke, joku
koulu ja sitten ravirata. Aika kovaa kamaa
ja muutenkin kiva, paitsi jos ei muistella sitä 30 asteen pakkasta. Sitten vähän
iisimmissä keleissä kuvattiin Tornion
lähellä semmoinen voimalaitos ja sen
jotkut sulkuportit, jotka on nostettu siihen
voimalaitoksen viereen. Siitä jäi kyllä hyvät
fibat. Sitten kolmas siisti juttu oli Vuokatissa jonkun hiihtoladun silta. Mikäs sen
mukavampaa kuin kököttää yksin metsässä
ja ihmetellä, kun kundit lentelee minne
sattuu. Fiilis 10+.
Miksu: Ehkä kauden mieleenpainuvin
sessari oli Sveitsissä. Meillä oli crewissä
mukana sveitsiläinen valokuvaaja Silvano
Zeiter. Taisi olla reissun toiseksi viimeinen
kuvauspäivä, ja Silvano vei meidät sen
kotikeskukseen Bettmer Alpiin. Silvano
oli aikaisemmin näyttänyt kuvia hyndästä,
jossa oli ihan öky backdroppi taustalla
(Laurin bs7-kuva). Muistan, että hyndän
ländiä spekutettiin pitkään, että onko se
liian loiva ja lyhyt. Pitkällisen pohdinnan
jälkeen hyndä kuitenkin rakennettiin ja
Heikki sai heti first trackillä fs7:n nauhalle.
Heikki haikkasi ylös ja kertoi koitttavansa
vielä fs9:ä. Tässä välissä Lauri kerkesi ländäämään oman trikkinsä (bs7) ja onnistui
saamaan aikaan yhden kauden siisteimmistä fotoista. Heikin eka fs9-yritys pyöri
hieman yli, mistä seurauksena oli pikku
pannut. Ehdotin, että Heksan kannattaisi
kokeilla fs10:ä, jos vain suinkin siltä tuntuisi, sillä 9 näytti pyörivän niin helposti.
Seuraavalla yrityksellä Eero ländäsi tupla
bs rodeon ja heti perään Heikki fs10:n.
Ehkä trikkimielessä putkeen kaksi pahinta
juttua, jotka olen koskaan kuvannut.
Aiheuttiko haastava talvi paljon ongelmia
työskentelyynne, kun ajatellaan itse kuvausta sieltä kameran toisella puolen?
Pasi: Ei kai se mitään ongelmia aiheuttanut. Ehkä skidisti autolla ajoa enemmän.
Taisin kruisailla tuossa parissa kuukaudessa
lähemmäs 20 000 kilsaa. Ei ollut pokkaa
46
Aikaisemmalla kaudella julkaisitte lähes
reaaliajassa kuusi jaksoa. Se taisi viedä
mehut joka miehestä. Tämä kausi taisi olla
sen myötä hiukan helpompi toteuttaa?
Minkälainen fiilis teillä on, kun kuvaus
on muuttunut enempi webisodeiksi ja
perinteiset leffat ovat jääneet vähemmälle? Aiheuttaako se työstressiä / lyhyempää suunnittelua kaiken kanssa? Ainakin
videoparteissa saat keskittyä varmasti
pitkäjänteisempään kuvaamiseen / kokonaisuuteen.
Eero: Laskijan näkökulmasta tämä oli ihan
yhtä raskas kausi kun kaikki edellisetkin.
Kyllä me kuvattiin vähintäänkin yhtä
paljon kuin muinakin vuosina. Miksulle
tahti oli pikkaisen iisimpi, kun ei tarvinnut
kuvata ja eddata 24/7 kauden aikana. Kyllä
webisodien kuvaamisessa on joskus sellainen fiilis, että kuvaa välillä sellaista matskua, jota ei kelpuuttaisi omaan parttiin,
mutta pakko kuvata ns. täytematskua, että
webisodista tulee tarpeeksi pitkä. Nykyään
noita webisodeja tulee joka tuutista, joten
tavallaan toivoisin, että jengi alkaisi tehdä
taas enemmän leffoja. Jotenkin noilla webisodeilla on nykyään vaikea erottua sieltä
massasta.
Miksu: Tuon kuuden jakson toteuttaminen kauteen oli kyllä todella hardcorea.
Mutta kuitenkin ehkä pääsyy siihen, miksi
siirryttiin kolmeen pidempään jaksoon,
oli se, että ei haluttu tehdä juttuja yhtä
kiireessä ja haluttiin näyttää yleisölle vähän
syvemmin, että mitä me tehdään ja mitä
laskijan arkeen kuuluu. Laatu ennen määrää -periaatteella.
Yhä useampi porukka tuntuu vääntävän nykyään webisodeja. Mutta tykkään
myös siitä, että jengi tekee erilaisia juttuja.
Olisihan se kuivaa, jos joka porukka tekisi
vain webisodeja. Hyvin tehtyjä leffoja ja
videoparttejakin on mukava katsella. Mielestäni joka porukan tulisi tehdä sitä omaa
juttuaan, joka sopii niiden laskemiseen parhaiten. Kaikista siisteintä on, jos joku pystyy onnistuneesti kehittämään jotain uutta
eikä siitä paista läpi, että se on täysi kopio
jostain toisesta. Vaikutteita saa ja pitääkin
ottaa muiden hommista. Toivottavasti sitä
kautta pystyisi sitten kehittelemään jotain
ihan uutta ja jengin mielestä siistiä. Itse ainakin koitan joka kausi uudistaa ja kehittää
omaa tekemistäni. Jämähtämisen pelko on
yksi pahimmista itselleni.
Niin paljon kuin webisodeissa onkin
vapauksia, asettaa se tekijälle myös paljon
rajoituksia. Meillä oli aina yksi tai kaksi
trippiä per jakso suunniteltuna (urbaanikuvausta lukuun ottamatta), ja menivätpä
ne miten menivät, niin niistä oli se jakso
väännettävä. Se on monesti aika stressaavaa, kun tietää, että on pakko saada aikaiseksi tietty määrä tietyssä ajassa, olivatpa
olosuhteet mitä hyvänsä. Ei oikein ollut
aikaa esim. odottaa parempia kelejä tai
odotella lumiolosuhteiden parantumista,
jos keli kusee. Varsinkin putskun kuvaamisen suhteen tuntuu, että olisimme voineet
saada paljon parempaakin kamaa aikaseksi,
jos vain olisi ollut vähän enemmän aikaa
käytettäväksi.
Itselläni tekisi taas hiljalleen mieli
keskittyä johonkin pidempään projektiin.
Sellaiseen, jossa ei olisi niin tiukasti jonkun
yhden reissun tai shootin varassa. Voisi
rakennella ja suunnitella hommia vähän
tarkemmin ja ottaa oikeasti kunnolla aikaa
sille tekemiselle, jotta voisi saada pidemmän ja toimivamman paketin aikaseksi.
Olette nyt tehneet kolme kautta Cooking With Gasia. Mitä tapahtuu kaudella
2014?2015? Pysyykö rosteri samana, vai
tuleeko lisää laskijoita remmiin?
Eero: Olen itse asiassa tekemässä omaa
leffaa Pablo Filmsin kanssa. Jukka Metsäaho kuvaa ja editoi sitä pläjäystä. Tarkoitus
olisi pitää Heikkiä ja Lauria messissä niin
paljon kuin ne vaan haluavat olla ja vielä
pyytää reissuille jotain vierailevia tähtiä
mukaan. Eli meininki ei toivottavasti edes
muutu hirveästi noista CWG-ajoista.
Samalla on myös Eeron ja Pasin kymmenvuotisjuhlakuvausvuosi. Nokian talon reililtä kaikki alkoi, ja tässä ollaan. Minkälainen
Eero on ollut kumppanina nämä vuodet, ja
entäs Pasi? Kummalla on kaulin kädessä
ja kummalla imuri?
Pasi: Kyllä veikkaan, että imurit ja kaulimet
on mun kiesissä, ja sitten arvotaan spotilla,
snow X magazine
numero 1/3 kausi 2014/2015
Eero Ettala / Fast plant
snow X magazine
numero 1/3 kausi 2014/2015
47
Heikki Sorsa / Boardslide to fs boardslide 270° out
Cooking with gas
48
snow X magazine
numero 1/3 kausi 2014/2015
snow X magazine
numero 1/3 kausi 2014/2015
49
Eero Ettala / Switch back flip
50
snow X magazine
numero 1/3 kausi 2014/2015
Cooking with gas
kumpi niitä heiluttaa. On ollut kyllä aika
huikea yhdeksän vuoden taival tähän asti.
Shittilä on täyden kympin duunikumppani:
skarppi, ja se tietää, mitä tekee. Ei tunnu
pahalta edes ajaa tuhatta kilsaa spotin
takia, kun tietää, että on timanttista seuraa
ja lopputulos on taattu.
Eero: Haha, joo, Pasin kanssa on ollut ihan
mieletön tehdä duunia. Ollaan jo vitsailtukin siitä, että kun toinen lopettaa uran, niin
vissiin sitten toisenkin on pakko lopettaa.
Aika symbioosissa me elellään ja mietitään
aina spotteja, kuvakulmia ja trikkejä yhdessä. On ollut kyllä huikeat 10 vuotta!
Aiotteko juhlistaa tätä jollain spesiaalilla
jutulla? Joku näyttely tai jopa kirjanen
olisi hieno. ?10 night shift years together ?
married??
Eero: Kyllä me ollaan kaikkia ideoita
pyöritelty, ja Pasi on tuota kirjavaihtistakin
miettinyt. Toivottavasti saataisiin jotain toteutettua. Olisi hienoa saada yksiin kansiin
joku muisto näistä kymmenestä tapahtumarikkaasta vuodesta.
Pasi: Tätä on tässä pyöritelty, ja sopivia
yhteistyökumppaneita on metsästelty. Tästä
on pakko ottaa kaikki ilo irti, ja sitten
voikin vaikka haudata kamerat. No ei kai ?
ette te minun kuviani karkuun pääse. Kirja
on itselleni ainakin jonkin sortin haave.
Katsotaan, miten sen kanssa käy. Sitten
varmaan jotain näyttelyn tynkää. Aika
näyttää; yksi kausi kuitenkin vielä kuvataan
ja sitten revitellään.
Koska olette tuollainen kuvaamisen
lippulaivaporukka, olisi hienoa kuulla elämänohjeitanne tuleville sukupolville: mitä
kannattaa aina huomioida ja mitä tehdä.
Eero voisi antaa laskijan vinkit ja kerrata
pikaisesti aina yhtä tärkeän reilietiketin, eli
reiliketin. Pasi, voisitko kertoa, miten saat
oman vireystasosi noin korkealle: päivät
töissä ja yöt kaduilla töissä? Miten kuvaaja
selviää tuosta kaikesta, ja miten kamasi
selviävät siitä?
Eero: Lähtökohtaisesti kannattaa lähteä
aina siitä, että kaikkien spotilla olevien on
oltava fiiliksissä siitä, mitä siltä spotilta voi
jäädä käteen ? jo ennen kuin ruvetaan vetämään. Eli valokuvaajan ja videokuvaajan
pitää myös uskoa siihen, että siltä spotilta
saa oikeasti hyvää matskua. Pitää myös
muistaa, että se pahin trikki ei aina näytä
parhaalta fotossa eli joskus kannattaa heittää yksi extra tyylitrikki vain fotoa varten!
Muistakaa aina lähtiessä jättää spotti siihen
kuntoon kuin miltä se näytti ennen teitä.
Ja jos joku tulee valittamaan, selittäkää
kiltisti asianne ja se, mitä olette tekemässä,
sillä siten ? suunsoiton sijaan ? saa paljon
paremman mahdollisuuden jatkaa hommia.
Pasi: En rehellisesti oikein itsekään hiffaa,
mistä se energia tulee: minulla on joku
kauhea himo saada dokumentoitua lumella
liukumisen ihmettä ? tai sitten vaan niin
hitosti ylimääräistä energiaa, että jaksaa
painaa.
Jos ihan rehellisiä ollaan, niin kyllä minua aamuisin vähän väsyttää; varsinkin jos
takana on ensin normikuvauspäivä vaikka
studiolla ja siitä suoraan vaikka viiden tunnin ajomatkan päähän kuvaamaan yöksi.
Veikkaan, että tuota aamuväsymystäkään ei
olisi, jos ei olisi perhettä ja vetelisi muina
miehinä missä sattuu. Tosin kyllä luulen,
että vaimo ja lapset ovat pelastaneet minut
varmalta ylityöllistymiskuolemalta.
? Yksi kausi kuitenkin vielä
kuvataan ja sitten revitellään.?
Eero Ettala / Fs boardslide gap
snow X magazine
numero 1/3 kausi 2014/2015
51
KBR
GOES
KANADA
Teksti ja kuvat: Jani Sorasalmi
T
ammikuinen maanantai-ilta Montrealin lentokentällä. Katselen passintarkastustiskin vierestä,
kun Lipsasen Jannea kuulustellaan siitä, mihin
kisaan olemme Kanadassa osallistumassa. Kuvaamisesta
emme viitsineet sanoa mitään, joten olimme virallisesti
lomamatkalla tapaamassa paikallista kaveria, ja siinä samalla
aioimme käydä lumilautailemassa. Ilmeisesti epäilystä
herätti se fakta, että vuoret sijaitsevat toisella puolella
maata noin 4000 kilometrin päässä ? sekä Jannen nimen
googlettaminen. Montrealin alueen hiihtokeskukset ovat
siis Keski-Suomen kokoluokkaa, ja Google paljasti Jannen
ammattimaisen otteen lumilautailuun. Silminnähden suuttunut virkailija tutki jopa Jannen kännykän viestit, mutta
joutui kuitenkin todisteiden puuttuessa luovuttamaan ja
päästämään meidät läpi.
Maahan päästyämme tapasimme reissuporukkamme
ranskalaiset osapuolet eli kuvaaja Jon Vitalin ja nykyään
Montrealissa asuvan Niels Schackin. Koko reissu oli oikeastaan ollut Jonin idea, kun Euroopassa ei tuntunut missään
olevan tarpeeksi lunta. Kuitenkin kuulemamme huhut
Montrealin hyvästä lumitilanteesta kariutuivat jo taksissa
keskustaan, kun teiden varsilla näkyi lähinnä pelkkää jäätä.
Muutaman päivän vesisateen jälkeinen 25 asteen pakkanen
oli tehnyt tehtävänsä.
Seuraavana päivänä otimme kuitenkin vuokra-auton
alle ja lähdimme Nielsin johdolla tutkailemaan kaupungin
spottitarjontaa. Puistoissa näytti vielä olevan tarpeeksi jotain lumen tapaista, ja spottejakin vaikutti olevan lupausten
mukaisesti. Ensimmäiset häädöt tulivat kuitenkin noin
minuutin sisällä auton parkkeeraamisesta Montrealia halkovan joen keskellä sijaitsevan saaren hiljaisella puistoalueella.
Kuin tyhjästä ilmestynyt vartija löi saman tien kaikki
kortit pöytään ja uhkasi ensin parkkisakoilla, minkä
jälkeen lumilautamme nähtyään myös poliisien
soittamisella. Ihan vielä emme halunneet tutustua
paikalliseen poliisiin, joten siirryimme suosiolla
seuraavaan puistoon yhdelle Montrealin kuvatuimmista kinkkireileistä. Muutaman tunnin
jäänlouhinnan jälkeen pääsimme vihdoin aloittamaan kauden ensimmäiset kuvaukset, jotka
osoittautuivatkin erittäin onnistuneiksi. Hyvillä
mielin takaisin kämpille pelaamaan Unoa ja
toteamaan säätiedotuksista lumimyrskyn olevan
tulossa loppuviikosta.
52
snow X magazine
numero 1/3 kausi 2014/2015
Janne Lipsanen Fs 360. Toinen
yritys puistossa, jossa sallittu alue
laskemiselle olisi sijainnut 30m
päässä alastulosta eteenpäin.
snow X magazine
numero 1/3 kausi 2014/2015
53
Niels Shack jibbailee kotikulmillaan Montrealissa.
Hyvästä alusta huolimatta seuraavat päivät alkoivat turhauttaa. Vinssin vuokraamisesta oli ollut puhe jo ennen reissua,
mutta vuokraajasta ei ollut kuulunut mitään sen jälkeen. Löysimme läjäpäin spotteja, jotka olisivat mahdollisia ainoastaan
vinssivauhtien avulla. Spotit, joita pystyimme laskuvauhdeilla
vetämään, päätyivät yleensä häätöihin aivan turhanpäiväisistä syistä. Esimerkkinä jälleen eräs puisto, jossa sallittu paikka
laskemiselle sijaitsi alle 30 metrin päässä spotistamme. Vartijaa
ei sinänsä siis haitannut lumilautailumme kyseisessä puistossa, vaan
syynä häädöillemme oli se, että kaupunki on vastuussa, jos loukkaamme
itsemme rajatun pulkkamäen ulkopuolella. Pikkuhiljaa sitä alkoi arvostaa
suomalaista maalaisjärkeä.
Erään iltapäivän visiitti paikallisessa hiihtokeskuksessa sai myös suomalaisen byrokratian tuntumaan kohtuullisen siedettävältä. Hissilipun
oston jälkeen meidät ohjattiin seuraavaan rakennukseen kirjoittamaan
vastuuvapautuslomaketta ja ostamaan erillistä lippua snowparkkiin,
minkä jälkeen piti vielä käydä vuokraamassa pakollinen kypärä. Pienen
ihmettelyn jälkeen pääsimme kuitenkin laskemaan erittäin mukavaa,
vaikkakin jäistä parkkia. Kaupungin lähellä sijaitseva, suunnilleen Messilän kokoinen kukkula hyvällä parkilla ja lokaalien kovalla tasolla toi heti
mieleen Suomen keskukset.
KBRGOESKANADA
54
KBR:n ranskalaisvahvistukset Jon & Niels
Jon Vital purkamassa takakonttia
snow X magazine
numero 1/3 kausi 2014/2015
Niels Schack 50-50 bs180 switch fiftariin reissun ensimmäisellä spotilla.
Seuraavan viikon alussa lumisateiden jälkeen saimme vihdoin vinssin
käyttöömme ja suuntasimme vanhalta olympialaisten soutustadionilta
löytämällemme ledgelle. Paikka oli niin syrjässä ja kaukana ihmisistä, että
järkytys oli kohtalaisen suuri, kun ensimmäisenä päivänä tapaamamme
puistonvartija tuli jälleen häätämään meitä lähes valmiiksi rakennetulta
spotilta. En tiedä, kuuluiko tämäkin paikka oikeasti hänen alueeseensa,
vai vihasiko hän muuten vaan lumilautailijoita. Järkevän syyn puuttuessa
vartija vain hoki ärsyttävällä ranska-aksentillaan ?Because it is not allowed? ja uhkasi jälleen soittaa poliisit. Poistuimme paikalta.
Häätöjä emme onneksi kuitenkaan saaneet ihan joka päivä. Liian
helpolla emme silti päässeet, kun lähes päivittäin löytyi jokin uusi ongelma ? kuten muun muassa vinssin hajoilu (kahtena päivänä peräkkäin
samalla spotilla), lautojen katkeilut ja pisteenä i:n päälle Jonin suhteellisen arvokkaan kamerarepun katoaminen. Yksityiskohdat ovat hieman
hämärän peitossa, mutta loppureissulle säästyi kakkoskamera pelkällä
kalansilmälinssillä, mikä luonnollisesti rajoitti kuvakulmia sekä hieman
spottejakin loppureissun ajan. ?Perkele? alkoi pikkuhiljaa kuulua jo ranskalaistenkin sanavarastoon.
Nielsin paikallinen laskukaveri Zach Aller oli jossain välissä ehdottanut
meille visiittiä hänen kotikylässään noin tunnin matkan päässä pohjoiseen. Kuvat uusista spoteista ja vakuuttelu paremmasta lumitilanteesta
saivat meidät jättämään Montrealin viikonlopuksi. Ensimmäinen hyväksi
todettu spotti alta pois, ja illaksi Zachin vanhempien kartanon pihalle
paljuun rentoutumaan. Tällä kaavalla jatkoimme muutaman päivän talvisessa kyläidyllissä uskomattoman vieraanvaraisessa talossa, ja aloimme jo
uskoa tuurin kääntyneen. Niels palasi kuitenkin päivää ennen meitä bussilla Montrealiin ja löysi perille päästyään automme avaimet taskustaan.
Sadan kilometrin välimatka auton ja avaimien välillä hoitui kuitenkin
onneksi Zachin kämppiksen lahjomisella lähetiksi.
snow X magazine
numero 1/3 kausi 2014/2015
Niels ja Montrealia halkova Saint Lawrence-joki
Vinssi toiminnassa
55
Niels Schack gap 50-50 ledgeen. Tällä spotilla vinssi hajosi 2 kertaa ja kolmantena päivänä saimme shotit nauhalle.
KBRGOESKANADA
KBRGOES
GOES
Niels Schack fs 360 tailgrab.
Rentouttavan viikonlopun jälkeen otimme suunnan kohti Quebec Cityä.
Perinteisen olemattomalla suunnittelulla ? ja oletuksella jonkun muun
hoitavan asiat ? oli yöpaikkamme vielä ajomatkan puolivälissä epäselvä.
Tien varressa olevien bensa-asemien nettiyhteyksien avulla alkoi pikkuhiljaa selvitä, että ainut kohtuuhintainen paikka tähän hätään olisi
kaupungin laitamilla olevan yökerhon ympärille rakentunut, kohtuullisen
epäilyttävän näköinen motelli. Sinne siis, ja ensimmäisenä päivänä saimme jo murtautua sisään huoneeseemme lukon rikkoutumisen takia. Quebec City oli kuitenkin muuten kaikin puolin miellyttävämpi kaupunki
kuin Montreal, eikä häätöjäkään enää loppureissulla tullut. Muutaman
päivän kuvaamisen jälkeen päädyimme puolivahingossa mutta toisaalta
ansaitusti katsomaan ensimmäistä kertaa kanadalaista yöelämää. Siitä
mainittavan arvoiseksi jäi Deja Vu -porukasta tuttujen laskijoiden perustama Le Bureau de Poste -pubiravintola kotitekoisine burgereineen.
56
Luonnollisesti siinä vaiheessa, kun ongelmat tuntuivat loppuneen,
tuli aika lähteä kotiinpäin. Viimeinen yllätys odotti kuitenkin vielä
lentokentällä, kun Janne katosi passintarkastuksesta takahuoneeseen, ja
virkailijoilta kysyessäni he ilmoittivat kaverini tulevan ehkä seuraavalla
lennolla perästä. Jouduin hieman epätietoisena hyppäämään yksin aamulennollemme New Yorkiin, jonne Jannekin onneksi ilmestyi iltapäiväksi,
ja kerkesimme molemmat samalle iltalennolle Helsinkiin.
Kaikesta huolimatta tämä oli ainakin omien kriteereideni mukaan
onnistunut reissu: pääsimmehän kaikki ehjänä kotiin ja saimme nauhalle
muutamat temput leffaa varten sekä läjän kokemuksia, joille naureskella
jälkikäteen.
Niels Schack bs 180
snow X magazine
numero 1/3 kausi 2014/2015
Janne Lipsanen switch boardslide gap boardslide viikonloppuvisiitiltä Zachin kotikylästä.
Janne Lipsanen fs rail hylätyllä areenalla Montrealissa.
snow X magazine
numero 1/3 kausi 2014/2015
57
Emma Ounasvaaran kotikentillä.
58
snow X magazine
numero 1/3 kausi 2014/2015
Minorit #1
Emma Laine
Suomesta löytyy useampikin kova mimmilautailija. Pienen tauon
jälkeen saimme taas haastatella yhtä heistä. Toimituksen kiperiin
kysymyksiin vastasi Emma Laine. Emma on iloinen ja sähäkkä nuori
Lapin likka. Otapa Emmaa hihasta mäessä ja haasta vaikka pieneen
kisaan ? saatat jäädä kakkoseksi. Emma pesee taidoillaan myös trampoliinilla sekä pianon ääressä ja saattaa vaikka laulaa sinut suohon.
Teksti: Saana Välikangas Kuvat: Harri Tarvainen, Sara Karttunen
Nimi ja ikä
Suosikkilaskija?
Emma Laine, 16.
Tämä on vaikea kysymys, mutta täytyy
varmaa vastata, että Jess Kimura ja Jamie
Anderson.
Lempinimi
Ems ja Emsu
Paras laskuleffa?
Missä asut?
Tällä hetkellä asun Vuokatissa, mutta koti
on aina Rovaniemellä.
Missä haluaisit asua?
Siellä, missä olisi aina kesä, mutta myös
aina lunta. Eli en varmaankaan tällä planeetalla..
Kuinka kauan olet laskenut?
Nyt lähtee seitsemäs vuosi, mutta viime
vuoden olin käytännössä kokonaan laskematta, koska ihan alkukaudesta loukkaannuin Italiassa kisareissulla.
Millainen oli ensimmäinen kerta mäessä?
Sain puhuttua äidin ja isin lähtemään
kanssani Ounasvaaralle S-etupäivänä kokeilemaan lumilautailua. Se oli eka kertani
ikinä Ounasvaaralla ? jos pulkkamäkeä ei
lasketa. Jaksettiin laskea ehkä kolme tuntia,
ja valehtelematta tulin vain kaksi mäkeä
alas koko aikana. Seuraavana päivänä joka
paikkaan sattui. Se fiilis, mikä snoukkauksesta tuli, sai minut vinkumaan oman
laudan. Kun lopulta sellaisen sain, siitä ei
enää ollut paluuta.
Millä laudalla lasket?
Nitron Fate 147 cm, jo kolmatta kautta
peräkkäin. Me likey!
Lempitemppu?
Frontti 5 mutella hyndästä ja reiliin cab1
sisään, bs1 ulos.
Paras laskupaikka?
Fiilistelen Rukaa tosi paljon! Onhan Euroopassakin ihan todella upeita paikkoja,
joissa ollaan oltu laskemassa, mutta Rukassa on vaan sitä jotain.
snow X magazine
numero 1/3 kausi 2014/2015
Too Hard ? Still Hard
Parhaat laskukaverit?
Hui, näitä on pitkä lista. Jos nyt muutama,
niin Henu (Henna Ikola), Elli (Pikkujämsä), Karo (Rehnberg), Milla (Kotkavalkama), Mikko (Rehnberg), Rene (Rinnekangas), Joonas (Hynninen), Ville Liikala,
koko Vuokatin jengi ja Rollon eliitit Ronja
(Allén), Ellu ( Jakkila) ja Muisu (Räinä).
Kolme parasta biisiä mäkeen?
? Linnut ovat turhia,
ylimääräisiä, äänekkäitä
idiootteja. Lokit etenkin
ovat tyhmiä; siitä ei pääse
mihinkään. ?
via silmiä. Linnut ovat turhia, ylimääräisiä,
äänekkäitä idiootteja. Lokit etenkin ovat
tyhmiä; siitä ei pääse mihinkään. Linnut
vain ovat sairaita.
En kuuntele ikinä musiikkia, kun lasken.
Me hoidetaan toi musapuoli lauleskelemalla itse! Mielestäni vaan ei ole luonnollista
kuunnella musiikkia ja laskea samalla. Ei
toimi.
Mitkä on sinun kaksi turhinta tavaraa?
Harrastukset laskemisen lisäksi?
Perhe, ystävät ja harrastukset.
Skeittaus, laulaminen, pianon pimputus,
kuntosali, ja vanhana sirkuspellenä tykkään
edelleen voimistella.
Motto?
Hyvä ystävä antoi minulle kerran lahjaksi
kyltin, jossa lukee ?A clean house is a sign
of a wasted life!?
Kaikilla mun tavaroilla on jokin tarkoitus.
Kolme tärkeintä asiaa elämässä?
Mikä on lempiruokasi ja ?juomasi?
Kiinalainen safka ja appelsiinimehu.
Mitä toivoisit syntymäpäivälahjaksi?
Jos saisin vaikka pientä tukea jollekin ulkomaanreissulle, olisin tosi onnellinen.
Mihin tosi-TV-ohjelmaan menisit?
En tiedä vielä, mutta ei kyllä ainakaan
opettajaa, nimimerkillä kahden opettajan
lapsi. Pus pus, mamma ja pappa.
Jos johonkin pitäisi mennä, niin Selviytyjissä olisi kiva käydä. Siellä on aina niin
siistejä tehtäviä, että olisi hauska päästä
kokeilemaan, mihin omat taidot riittäisi.
Ketä ihailet ja miksi?
Kenelle lähtee terveiset?
Mikä susta tulee isona?
Iina Niskanen aka Guutsiina, koska ?Ei
stressii!?
Mitä pelkäät?
Pelkään lintuja ja niiden saalistajamaisia
tappajakynsiä sekä niiden sieluuni tuijotta-
Terkut perheelle, DMG:n mimmeille,
Liikalalle, Nitron Sepolle, Inksupinksulle,
Pertti Ruokaselle, valmentajille, Guutsiinalle (älä suutu; saatoin mainita sut kommentissani), Vuokatin perheelle ja Suomen
ghettoon Rixuun Kotkikselle pusuja!
59
Oli pakko käydä milkaa yks bs lip ennen lentoo Tokioon.
60
snow X magazine
numero 1/3 kausi 2014/2015
Eläkeläinen
PAAVo
TIKKANEN
Paavon kanssa ollaan tunnettu ykkösluokalta asti. Muistan sen
päivän, kun Paavo tuli skeitin kanssa ekaa kertaa ranskalaiseen
kouluun, ja ajattelin että nyt on hyvä meininki. Siitä asti ollaankin enemmän tai vähemmän oltu kuin veljet.
Skedettiin yhdessä ja koettiin kaikki muutkin jutut yhdessä
nuoruusvuosien aikana. Alettiin jossain vaiheessa laskemaan,
ja kummatkin saivat siitä myöhemmin unelmiensa ammatin,
josta oltiin haaveiltu yhdessä mm. Himos-dösässä Melluskin
matkoilla ja Strynin-reissuilla.
Noihin aikoihin oli tapana laskea kaikkea, mitä eteen tuli,
ja kesällä skeittaus oli luonnollisesti laskemisen vastike. Paavo
olikin jo pienestä pitäen ihan velho skeden kanssa, mikä näkyy
myös sen persoonallisen letkeänä laskutyylinä.
Siihen aikaan 90-luvulla suurimpia sankareitamme
olivat ?new school? -kingit Brushie, Blattner, Thien, Rogers,
Mahaffey, Salasnek, Franck, Ingemar, Rehberg ja tietenkin
Terje. Myöhemmin, kun tavattiin reissuissa face-to-face noita
meidän idoleita, niin Paavo oli aina kuin kala vedessä ja tutustui
porukoihin saman tien. Paavoa voisikin luonnehtia sosiaaliseksi
snow X magazine
numero 1/3 kausi 2014/2015
persoonaksi, ns. modernin ajan kiertolaiseksi, jonka kanssa ei
tule koskaan tylsää.
Juttuja Paavosta riittää varmaan pieneksi romaaniksi
asti, mistä todisteena on myös kaverin joskus 2000-luvulla
TWS-lehdeltä jenkeissä saama ?Rockstar Of The Year? -ehdokkuus. Noita stooreja on mukava kertoa sitten joskus takkatulen
ääressä lastenlapsille; ollaan nimittäin molemmat eletty aika
?rikasta? elämää viimeiset 20 vuotta.
Nyt kun aktiivilaskeminen on takanapäin, tärkeintä itselleni
on tuo ystävyys Paavon kanssa, joka lähti silloin joskus ekalta
luokalta. Kummallakaan ei ole meininki vielä kauheasti hidastunut, vaikka vuosia onkin muutama tullut mittariin. Kaikkihan
on vaan suhteellista ? meidän ?aikuisiän? työelämässä ollaan
vasta jossain siinä Melluskin Himos-dösässä, katse isojen
poikien perässä.
Veljesi, Joni.
Teksti: Sami Välikangas Intro: Joni Malmi Kuvatekstit: Eero Niemelä
Kuvat: Scott Serfas, Dice-K, Sami Välikangas & Eric Bergeri
61
Kerro vähän alkuun perustietoja itsestäsi. Mistä olet kotoisin ja
millaista nuoruutta olet viettänyt?
Ihan Helsingissä olen syntynyt ja asunut koko lapsuuden täällä n.
16-vuotiaaksi asti. Euroopan kautta menin Kanadaan ja jenkkeihin. Pari vuotta sitten palasin takaisin asumaan Suomeen.
Pitkään olit kyllä pois Härmästä. Miten sinulla lumilautailu oikein
alkoi aikoinaan?
Aloitin joskus 13-vuotiaana. Olin Joni Malmin kanssa samassa
koulussa ja samalla luokalla ykkösluokasta lähtien. Sen kanssa
aloin laskea aluksi Serenassa ja sittemmin Talmassa. Ensin kiersin
kaikkia Suomi-cupin kisoja ja sain joitain Suomen maahantuojien
sponsseja. Aluksi olin Burtonilla Funsterin kautta, ja minun piti
lähteä jopa niiden rookie-campille kesällä. Sitten loukkasin itseni
ja minulla oli käsi koko kesän paketissa. Samaan aikaan sitten
satuin tapaamaan Suomessa Rossignolin team managerin, joka oli
nähnyt laskemistani. Se sanoi, että saan Euroopan-diilin niiltä ja
pääsen kesäleirille ? jos allekirjoitan sopparin heti. Siitä se sitten
eteni pikkuhiljaa. Se oli aluksi rookie-diili, joka eteni siitä sitten
pikkuhiljaa ihan kunnon hommaksi.
Eli pian tämän jälkeen muutit pois myös suomesta?
Kyllä; olin paljon Euroopassa sen jälkeen laskemassa. Vanhemmatkin muuttivat silloin Saksaan, joten oli helppo pitää kamat
Berliinissä niiden luona. Siinä sitten meni useampi vuosi Ranskassa, ja siinä sitten tuli samalla opittua se kielikin kunnolla. Eihän se
ranskalaisen peruskoulun kielioppi liittynyt mitenkään itse puhumiseen. Siellä sen vasta oppi, kun eivät ne suostuneet puhumaan
minulle englantia (Paavo ja Joni ovat käyneet ranskalais-suomalaisen
koulun Helsingissä nuorena ?toim.huom.).
Rossarilla oli tuohon aikaan ihan kova meno lumilautapuolella.
Siihen aikaan brändeillä meni lumilautapuolella vähän kovempaa.
Rossignolilla meni myös ihan hyvin, vaikka suksimerkki onkin. Itse
olisin kuitenkin halunnut laskea jollekin enemmän core-merkille,
ja ehkä siitä myös johtui sitten vaihto myöhemmin Endeavorille ja
Kanadaan. Halusin jotenkin enemmän edustaa sellaista merkkiä,
josta voi olla ylpeä ja vaikuttaa siihen.
Päädyit sitten jossain vaiheessa Kanadaan paremman laskemisen
perässä?
Joo, Whistleriin olin aina halunnut muuttaa. Siellä olin käynyt pari
kertaa aikaisemmin ja täysin rakastunut niitten vuoriin, kulttuuriin
ja ihmisiin. Siellä on vaan maailman paras laskea. Hyviä spotteja
on niin paljon kuin kelkalla jaksaa etsiä ? suosittelen!
Oliko Kanadassa jotenkin helpompi asua kuin jenkeissä, jonne
myös Whistlerissä paljon viihtyvä Iikka muutti heti suoraan?
No ei nyt sinänsä, mutta siellä on kaikkea, mitä lumilautailija voi
toivoa. Isot vuoret lähellä suurkaupunkia, samanlainen luonto kuin
Suomessa, meren rannalla, loputon maasto vuorilla ? ja saa kelkkailla mihin vaan. Iikan ja Eeron kanssa meillä oli hyvää synergiaa
siinä. Jätkät oli aina talvet meidän luona Whistlerissä ja itse taas
olin kesät niiden luona jenkkien puolella.
Mikä on paras muistosi ammattivuosilta?
Ei ole oikein mitään yhtä tiettyä hyvää muistoa. Koko ammattiura
oli ihan mahtava; kaikki frendit, paikat ja matkat, joita tehtiin?
joten koko hommasta ei kyllä ole mitään huonoja muistoja.
Backside 180 yli Squmishin crackheadiein yli.
62
snow X magazine
numero 1/3 kausi 2014/2015
PAAVo Tikkanen
Vedin tos pipes seitsemän eri tupla korkkii, mut toi kuvaaja sai vaan kuvan tost vikast methodista.
Miten kaiken Rossignolilla vietetyn ajan kävi? Endeavor?
Perustettiin parin frendin kanssa Endeavor. Minulla oli diili loppumaisillaan
Rossarilla, ja olin Max Jenken kanssa Mt. Hoodilla. Puhuttiin, että olisi
kivempi tehdä mieluummin jotain omaa juttua kuin laskea jollekin, josta
ei ole niin fiiliksissä. Ei siinä sitten mennyt aikaakaan, kun olin mukana
Endeavorissa niin laskijana kuin myös omistajana.
Ainut kuva tästä päivästä, kelkka suli alle.
Muistan hyvin, kun Endeavor tuli. Kuolattiin junnuina jätkän lautaa seinäjokelaisessa Mt-Sportissa. Miten Endeavorilla nykyisin menee, ja liitytkö
siihen enää mitenkään?
En kuulu siihen enää mitenkään. Myin osuuteni siitä, kun muutin pois
Kanadasta. Endeavor pyörii edelleen, ja sillä näyttäisi menevän hyvin.
Ajattelitko koskaan, että olisit jäänyt pyörittämään sitä Kanadaan?
No sanotaan näin, että jos bisnes olisi jatkunut, kuten alussa toivottiin, olisin
mielelläni jäänyt. Bisnes on bisnestä ? ei siitä sen enempää.
Miten lopetuspäätöksesi aikoinaan syntyi? Oliko se tietoinen päätös lopettaa juuri silloin, vai miten se meni?
Vikalla kaudella silloinen sponsorini, Sapient, ei maksanut leffaparttiani,
vaikka oli sen sopimuksessani luvannut, ja en nähnyt syytä sijoittaa omia
rahojani siihen, joten se jäi sitten siihen. Missään nimessä se ei ollut motivaation puutetta tai sitä, että laskeminen ei enää kiinnostaisi. Samalla siinä
tuli myös mietittyä sitä, että olin viimeiset 15 vuotta laskenut ammatikseni,
joten tiesin, että pitäisi alkaa tehdä jotain, mutta ei kyllä ollut yhtään hajua,
että mitä. Kyllähän siinä tippuu vähän tyhjän päälle, mutta se pitää vaan
käsitellä oikein.
Edelleenkin laskeminen kiinnostaa tosi paljon, eikä minulla ole mitään
sellaista, että haluaisin edes jarrutella minkään hyppimisen kanssa. Jos vaan
paikat olisivat kunnossa, niin varmasti laskisin vielä enemmän.
snow X magazine
numero 1/3 kausi 2014/2015
63
Niin kuuma bs 7, et Anthonyltä lähti paita pois. Tai ehkä sen takii ku se joutu rankentaa ton toisen hyndän.
64
snow X magazine
numero 1/3 kausi 2014/2015
PAAVo Tikkanen
Serfaksen magic tool. Fish eye. "Its only 3 feet, but looks at least 35ft from here"- Scott Serfas
Kantapää halkesi kolmisen vuotta sitten, minkä jälkeen nilkka
on ollut aika jäykkänä eikä taivu pohjaan saakka. Se leikattiin viime
joulukuussa uudestaan, mutta on edelleen tosi jäykkä. Vähän hankala skedeyksessä ja laskemisessa, mutta koko ajan parempi.
Tästä tulikin mieleen, että sinähän olet toinen suomalainen, joka on
hypännyt megarampista. Kerros vähän siitä. Se on ihan älytön juttu!
Kärä ( Jussi Korhonen) sattui tulemaan jenkkeihin kylään luoksemme. Olin maininnut moneen otteeseen, että haluan mennä
vetämään sen, jos vaan pääsen koettamaan. Onnistuttiin sitten
saamaan Woodwardin megaramppi yksityiskäyttöömme pariksi
päiväksi. Ensimmäinen päivä meni pelkästään kolatessa ja kuivatessa sitä härveliä, koska se oli vielä pienen lumi- ja jääkerroksen
alla. Tokana päivänä päästiin sitten jo hyppimään. Jussihan liekitti
sitä ihan hyvällä kokemuksella ja teki muistaakseni backside 360:n
siitä yli, minkä perään levoton bs air siinä kaaressa. Itse taas yritin
varmaan toistakymmentä kertaa suoraan vaan siitä yli. Kyllä siitä
sitten lopuksi jonkun indyn sai yli. Minulla ei ollut suojavarustus
ihan yhtä kunnossa kuin Kärällä, joten ei ollut siihen kaareen paljoa
asiaa niillä vauhdeilla ? siitä lähtee sellainen viisi metriä minimi?
mutta oli kyllä siistiä päästä koettamaan.
No huh huh! Tuostahan löytyy varmaan vielä videokin netissä, jos
oikein kaivaa. Ovatko megarampit vielä sen jälkeen poltelleet?
Huvittaisi ihan yleisestikin skeitata enemmän, mutta toistaiseksi
tuo nilkka on hidastanut menoa aika paljon.
Hypättiin muuten tuossa alussa vahingossa kokonaan Eurogapin
yli. Tuo selittääkin aika paljon sinun ja Jonin suhdetta, sillä olitte
snow X magazine
numero 1/3 kausi 2014/2015
siis aina samalla luokalla. Kerro vähän siitä, miten Eurogap syntyi.
Se oli itse asiassa aika vahinko. Joni osti silloin jonkin ekoja kolmikennoja olevan TRV900:n tai VX1000:n, jolla se alkoi kuvailla
kaikkea omilla reissuillaan. Minulla oli sitten myös sellainen pieni
Handycam. Sovittiin, että kauden jälkeen pistetään kaikki dokumentoitu yhteen pakettiin. Siitä syntyi sitten eka Eurogap. Se sai
hyvän vastaanoton, ja se oli tosi hauskaa, joten päätettiin sitten ekan
leffan jälkeen ostaa molemmille VX2000 ja sovittiin, että kuvataan
vielä vähän harkitummin matskua ja tehdään jatko-osa.
Mahtava tarina. Tuollaista vilpitöntä tekemistä. Sen jälkeen on tullut
kuitenkin myös kolmososa, joka oli sitten vähän isompi paketti.
Itäahon Jaakko hoiti sen. Siihen en liittynyt mitenkään. Minulla oli
hommat juuri silloin loppumassa. Minun piti kyllä kuvata siihen
vielä, ja ukkojen piti tulla Jenkkeihin, mutta pojat eivät vaan sitten
päässeet, joten se jäi välistä, kuten myös samalla omat kuvailut.
Mielestäni olisi hienoa, jos tekisitte alkuperäisellä tyylillä Jonin
kanssa vielä Eurogap 4:n. Olisiko sinusta siihen, ja löytyisikö intoa?
Ehkä sellainen vielä tulee, ja varmasti löytyy intoa, joten ei se ole
todellakaan mahdotonta. Se voisi olla vähän sellainen kevyempi
versio ja mukautunut tähän nykyiseen menoon.
Kyllä. Ei muuta kuin jokin Handycam ja GoPro laulamaan ensi talvena Talman paipilla. Olettehan kuitenkin pitäneet yllä kuvaustatsia
joka vuosi Tahkon SFO:ssa.
Ehdottomasti. Se on ollut kyllä ihan sairaan hauskaa joka vuosi.
Kyllä sitä vielä viime keväänä taipui vetämään ekalla jonkun seiskan
hyndästä. Kertoo vähän siitä, kuinka paljon laskeminen jää selkä-
65
P
rankaan. Enempikin kyllä voisi hyppiä, jos saa
tuon jalan vielä kuntoon.
Les Diaper. Piti vähän nayttää Laurille ja Eerolle miten ajetaan rallia.
Olen päässyt seuraamaan sun ja Jonin editoimista SFO:ssa. Se oli kuin sellaista kahden
pikkupojan kinastelua keskenään. Vuorotellen
istuitte koneella ja eddasitte. Samalla oli toisen
vuoro arvostella siinä vieressä. Onko se aina
ollut sellasta?
Sellaista se vähän aina on ollut, mutta siten tulee
tuota hyvää EG-klassikkoa. Joni on kyllä hoitanut SFO-eddaukset; itse olen ollut enemmän se
olkapään piru.
Palataan sitten vielä siihen kotiinpaluuseesi. En
odottanut ihan ekana, että muuttaisit noin pitkän
ulkomaanjakson jälkeen takaisin Suomeen.
Mikä sai sinut palaamaan, ja millaista Suomessa
on taas ollut asua?
Se meni yllättävän helposti. Olin tosiaan pari
vuotta vielä jenkeissä Kanadan jälkeen heilumassa.
Jotenkin sitten vaan päätin muuttaa takaisin
Suomeen. Onhan täällä niin helppoa asua ja
olla. Ainoa miinus on se, että täällä on syksyisin
niin pimeää, mitä meitsi ei oikein meinaa
kestää. Mutta taas lähden ennen joulua käymään
jenkeissä. Minulla on siellä kuitenkin kaikki
tarvittava sur?laudoista lähtien, ja koska asuin
siellä niin pitkään, niin aina on joku paikka,
minne voi mennä.
PAAVo Tikkanen
Teet nykyisin työksesi autojen yliteippauksia.
Miten päädyit tekemään sitä?
Jenkeissä tutustuin myös tähän autoteippailuun
erään hyvän frendin kautta; sillä on iso firma
siellä. Ne tekevät kaikkien extremelajibrändien
teippaukset ? esim Burton, Monster, jne. Katsoin siinä sivussa, kun ne tekivät niitä, ja halusin
oppia tekemään myös, niin voin sitten teipata
oman auton. Siellä tein IIkan (Bäckstöm)
Truckin ekana, ja sitten parin muun frendin
auton ihan testinä. Sen jälkeen niitä tilauksia on
alkanut tulla aikalailla itsestään. Täällä Suomessa
teen ihan omalle firmalle ja parille muulle firmalle palkkaduunina.
Eli suunnitelmia lasku-uran päätteeksi ei juuri
ollut, mutta asiat vain tapahtuivat? Puoliksi harrastuksesta tuli myös työtä.
Niin siinä vähän kävi. Yleisestikin, jos olet avoin
asioille ja sinulla on kontakteja, asioita tuppaa
tapahtumaan. Toistaiseksi nyt teen tätä, ja tämä
on kyllä ollut ihan siistiä.
Lumilautailijat ovat aika pitkälti ikinuoria. Mikä
Paavo Tikkasesta tulee isona?
Enpä osaa vielä sanoa. Katsotaan, kauanko täällä
Suomessa ollaan taas vaihteeksi.
Kiitos! Jos haluat lähettää vielä terveisiä tai
kiitoksen sanoja johonkin, suuntaan, niin nyt
olisi aika.
Kiitokset: Mama, Joni, Makia, Union Five,
Active Ride Shop, Electric, DVS, Matix, Ricky,
Ebondo, Iikka, Eero, Mikey, Teippiklinikka.fi,
Mammutti, Olfa, Bille Beino, Neff, Endeavor,
Serfas, Dicek, Ebergeri. Wildcats 4 life!
66
snow X magazine
numero 1/3 kausi 2014/2015
www.firefly.eu
THE NEW COLLECTION
OUT NOW!
FIND IT AT WWW.INTERSPORT.FI
GET IT. WEAR IT. ENJOY IT.
F I R E F LY O B S E S S I O N 49,9 0 (69,9 0 )
F I R E F LY T E N - O N E 69,9 0 (9 9,9 0 )
1/3
F I R E F snow
L Y -X
Mmagazine
A L L I S T O Vnumero
AIN IN
T Ekausi
R S P2014/2015
O R T - K A U P O I S TA J A V E R K K O K A U PA S TA : W W W. I N T E R S P O R T. F I
67
?Anttihan on viimeisen päälle nätti jätkä! Ollaan oltu kumpikin aika
hulivilejä pienestä pitäen, ja tämän jätkän kanssa kyllä viihtyy paikassa
kuin paikassa, vaikka nykyään se saiskin vähä vähemmän viettää aikaansa
sen puhelimen ääressä (PEEERKELEEE!!). Anahan ei tunnetustikaan
tykkää hirveästi olla paikallaan (saattaa johtua takautuvasta energiajuomariippuvuudesta), vaan on hätäisimpiä ihmisiä, kenet tunnen! Koko ajan
jotakin täytyy tehdä (varsinkin, jos ei netti pelitä), ja miehen iltavillit ja
yleinen kikkailu on tullut tutuksi noin kymmenen vuotta samassa pikku
asuntovaunun kopperossa aikaa viettäessä. Reissuseuranakin Anasteri on
hyvinkin miellyttävä ? ottaen huomioon, että sen omistamissa autoissa ei
ikinä toimi radio ja silti pitkäkin matka taittuu rapiasti.
Laskuvuosia Antin kanssa alkaa tulemaan jo semmonen reilu vuosikymmen täyteen, joten hyvin tutuksi on tullut miehen liikkeet. Erittäin
tyylikkäitä ja omavalintaisia liikkeitä löytyy taskut täynnä. Paljon on vielä
itselläkin opittavaa siitä, kuinka täydellisiä suorituksia Antti aina liikkeistään haluaa. Hyvä, Ana!
Onneksi katseemme kohtasivat siellä tarhan taistelukentällä, koska
muuten olis jäänyt aika monta hupivuotta ja tapahtumaa kokematta tämän
mahtavan ja iloisen miehen kanssa! ? -Elias Veijola
Teksti: Toni Kerkelä Kuvat: Ville Lahtinen
68
snow X magazine
numero 1/3 kausi 2014/2015
snow X magazine
numero 1/3 kausi 2014/2015
69
SX: Oliko jäbäleissöni töissä, vai mikä kesti?
A: Kyllä, perus 7:30?17:00...
SX: Aika tiukka tällaisen viikonlopun jälkeen?
A: Oli kyllä kova viikonloppu. Käytiin vähä Kobran poikien
kanssa sienestämässä ja saunottamassa.
SX: Kuinka tatsissa jätkällä on sienestys? Eikös sieltä ihan
hyvin vahveroita löytynyt?
A: Aika amatööritasolla vielä, mutta löytyi sieltä ihan hyvin
sitten, kun opas näytti ensin, että minkälaisia sieniä voi syödä.
SX: Siirrytäänpä heti näin alkuun pois metsiköstä ja mennään
lumilautailu-urasi alkuajoille. Millainen oli jätkän ensimmäinen laskupäivä? Tuliko rymyttyä mäkeä pää edellä, vai miten
homma lähti käyntiin?
A: Muistaakseni aika kammottava. Olin saanut lainaan
naapurilta semmoisen kanootin kokoisen laudan, jotta pääsee
testaamaan laudalla laskemista. Aika helposti voi kuvitella,
mitä tapahtuu, kun laittaa itseään isomman laudan alle ja
lähtee tykittämään ekaa kertaa alaspäin.
SX: Kanootti! Pystyy kuvittelemaan, kuinka tuo kanootti on
poikaa vienyt. Missä kävit koeajamassa kyseisen kaverilta
lainatun kanootin? Ettei vain ollut perinteinen ?Kempeleen?
monttu kyseessä?
A: Tämä tuntumanhakureissu tehtiin Iso-Syötteelle.
SX: Nättiä ? suoriltaan heti isoon mäkeen melomaan. Alkoiko
?asuntovaunuilua ja snoukkaa? -elämä heti ekasta laskukerrasta?
A: Olisikin alkanut; se alkoi seuraavan kauden ekasta kerrasta.
SX: Veittekö asuntovaununne sitten koko kaudeksi sinne
Syötteelle?
A: Joo, vietiin ? se oli eka kausi asuntovaunuelämää, ja sehän
hölli!
SX: Kävitkö siellä kuinka paljon?
A: Silloin ihan alussa ei käyty niin paljon siellä, mutta tietty
kaikki lomat ja muutama viikonloppu.
SX: Mutta kuitenkin se oli sinulle kotikeskus silloin?
A: Siitä tuli minulle kotikeskus melko pitkäksi aikaa siitä
eteenpäin.
SX: Aika hullua, sillä ajomatka Oulusta sinne on aika rapsakka. Ei siis ihan bussilla koulun jälkeen mäkeen ja takaisin
kotiin unille -peruskaavalla. Oliko teillä mitään paikkaa laskea
Oulussa silloin?
A: Ei Oulussa vielä siihen aikaan pystynyt laskeen kunnolla
missään. Nykyäänhän siellä on Ruskotunturi! Arvostan kyllä,
että Törmälän Mikko, ja ketkä siihen ikinä liittyvätkään, saivat
sen aikaseksi sinne. Mutta ei silloin pystynyt vielä laskemaan
mitään parkkia tai ylipäätään kunnon mäkeä ilman, että joutui
ajamaan pari tuntia johonkin suuntaan. Aina, kun vaan pääsi,
mentiin viikonlopuksi tunturiin.
Siihen liittyi myös niin paljon kaikkia kavereita, joista osaa
saattoi nähdä vaan siellä, ja tietenkin se, että pääsi laskemaan
aamusta iltaan ja kehittymään laskemisessa. Se oli ikään kuin
semmoinen vapaa-ajan koti, jonne halusi aina lähteä perjantaisin ja mitä odotti koko viikon.
70
snow X magazine
numero 1/3 kausi 2014/2015
Tää kuva on helmikuun alusta
kun oltiin ensimmäisellä reissulla oulussa. Pällin patosillalta Nollie fs 1 wallrideen.
? Antin kanssa on tullut kuvattua varmaan
pisimpään näistä kuhilaisista. Vauhtiin päästyään
hyper-Anaa on vaikea pysäyttää, ja usein Antti
haluaakin vielä yrittää parantaa omaa osuuttaan,
vaikka omasta mielestäni oltaisiinkin jo saatu hyvä
ruutu. Ehdottomasti yksi parhaimpia kundijätkiä,
mitä on olemassa, ja Antin isälle Ouluun
ollaan aina kuvausreissuilla oltu tervetulleita
majoittumaan. Ana ei vanhene koskaan, kuten ei
Antin bravuuri, ?turvonnut peukalo? -temppukaan!?
-Ville Lahtinen / Valokuvaaja
snow X magazine
numero 1/3 kausi 2014/2015
71
Ollaan katottu tätä spottii usein mutta ei oo ollut mitään millä sais tarpeeks vauhtia tähän.
Nyt kuitenki tilanne oli eri ja oli kyllä siiteimpiä sessareita viimekaudelta!
72
snow X magazine
numero 1/3 kausi 2014/2015
SX: Kyllä! Aika erilainen lähestyminen lajiin
muihin verrattuna.
A: Niin, se riippuu vähän kaupungista.
Siellä me konkoiltiin vaan ympäri tunturia
kavereiden kanssa. Se oli todella siistiä
aikaa.
SX: Varmasti. Kenen kanssa jätkä kävi
siellä laskemassa?
A: Lähdin yleensä Veijolan Eliaksen kanssa
sinne vaunulle, mutta se laskuporukka, jolla
laskettiin, koostui oikeastaan suurimmasta
osasta niistä, jotka siellä kävivät säännöllisesti.
SX: Yleensä joka kylältä löytyy isommat
pojat, joista voi ottaa mallia ? esim. Jyväskylässä Roistolan kööri. Millainen meno
Syötteellä oli? Oliko siellä edes mahdollista
nähdä ketään muita laskemassa, vai perustuiko kaikki siihen omaan porukkaan?
A: Totta kai niitä oli! Tuntui, että oli aika
paljon niitä, joiden laskemista fiilisteli silloin. Heti ekana ainakin tulee mieleen Pekka Valli, Matti & Heikki Kinnunen, Otto
Veijola ja Jarkko Keskiaho. Tuosta on kyllä
aikaa. Hauska kyllä miettiä noin kauas
taaksepäin, koska kaikki em. henkilöt ovat
olleet minulle hyviä ystäviä jo pitkään nykyään. Tuntuu, että niiltä ajoilta, kun laskin
Syötteellä ja myöhemmin siirryin Rukalle,
on saanut eniten kavereita elämään.
SX: Siellähän on ollut sitten ihan kunnon
porukka, jota katsoa ja tehdä perässä!
Siirsitte vaunun sieltä sitten Rukalle; mistä
moinen? Hiipuiko siellä meininki silloin?
Eikös siellä pidetty Wappulounaatki joku
vuosi?
A: Joo, siellä oli Wappulounas 2004 eli
aikalailla kymmenen vuotta sitten; ne olivat
minunkin ekat Wappulounaat, haha. Mutta
joo, sen jälkeen meininki alkoi hiipua siellä,
ja monet alkoivat tekemään pientä siirtymistä Rukalle noihin aikoihin.
SX: Oliko vielä tässäkään vaiheessa
Oulussa havaittavissa mitään snoukkailun merkkejä? Muistan nimittäin joskus
noihin aikoihin Oulun serkuille mennessä
nähneeni jonkun reiliparkin ja hyppyreitä
isomman tien varressa ? olisiko ollut joku
jätkän salaparkki?
A: Oli niitä äänivalleilla olevia reilejä ja
virityksiä tuohon aikaan muutamassa paikassa. Mutta ei mitään suurempia merkkejä
vielä kuitenkaan. Tavallaan se, että meni
laskemaan just Rukalle viikonloppuna ja
lomien aikaan, oli niin siistiä, että siitä sai
niin paljon irti, että pystyi olemaan sitten
taas hetken ilman ja odottamaan seuraavaa
kertaa. Aika paljon tuli sitten otettua omaa
lomaa koulusta, kun halutti olla siellä. Aikamoisia selityksiä tuli keksittyä kouluun...
SX: Oikein! ?School sucks, mut karkki
maistuu? -asennetta havaittavissa. Mites
Rukalla tapahtuneet Ilvespoika-projektit?
Sun ?Viis-kakone?-vaunuhan oli niissä isossa osassa (Antin asuntovaunun paikkanusnow X magazine
numero 1/3 kausi 2014/2015
mero oli legendaarinen 52; heti seuraavana
Rukan Caravanaarit -asuntovaunualueen
puheenjohtajan vaunusta).
A: Todellakin! Vaunupaikalla 52 oli
havaittavissa pientä hämmennystä, kun
Ilvespoika-pätkiä kuvattiin. Ylipäätään se,
että jos 6?8 lumilautailijaa asuu samassa
asuntovaunussa ja nuoruudenhulluutta on
havaittavissa, eihän siitä oikein voi muuta
kuin viihdettä syntyä!
SX: ?Eli takas Vomualueelle missä elintaso
kohallaa ? budjetiski pysyy, kun kämppiksii
on kaheksa!? Näinhän se lumilautailumaailman Cheek räppäilee. Pystyikö siellä
vetämään kuinka pienellä budjetilla?
A: Pystyikö edes! Ei silloin kellään ollut
mitään rahaa, ja silti elettiin vaunu- high
lifeä.
SX: Isompaa, kahden euron Saarioisten
mikropitsaa ja lörtsyä majolla?
A: Joo ? silloin herkuteltiin kunnolla! En
tiedä, oltaisko enää tässä, jos mikro olisi
mennyt paskaksi joku kerta, kun oltiin
pitempiä reissuja siellä...
SX: Ropisiko kyseisten videotuotantojen
takia varoituksia?
A: Kyllä niitä muutamia tuli, muttei ihan
liikaa kuitenkaan. Vaunualueilla on kyllä
aika vapaa meininki, joten ei sieltä ihan
helposti heitetä pihalle. Vaikka kyllähän
sitäkin tuli ?vaunu-uran? aikana nähtyä!
SX: Onko vomusauna päivän kohokohta,
jos on vaunulla viettämässä aikaa?
A: Helposti. Se paikka pitää kokea henkilökohtaisesti.
SX: Tuo asuntovaunualueen huoltorakennuksessa saunottaminen on kyllä kokemus, joka jokaisen pitäisi kokea. Pystyt
varmaan suosittelemaan vomuelämää
kaikille? Onko antaa mitään hyviä vinkkejä
sinne?
A: Pystyy kyllä. Se ehkä vaatii alkuun
vähän sisäistämistä; tietenkin riippuu
porukan koosta.
SX: Ketkä muut laskijat ovat täräyttäneet
Rukan asuntovaunualueelta maailmalle?
Antti Autti, Miikka Hast, Matti Kinnunen
(#52), Peetu Piiroinen jne.
SX: Kovia kundeja. Kuvasit siellä myös
Miikka Niemen Ruka-projekteihin? Millaista
se oli?
A: Pariin Miikan projektiin tuli silloin
kuvattua. Olihan se kyllä siistiä päästä ekaa
kertaa kuvaileen semmoisen kaverin kanssa,
joka teki sitä ammatikseen. Olin tosi
fiiliksissä, että sain silloin mahdollisuuden
päästä laskemaan niihin projekteihin!
SX: Tutustuitko Digistyles-porukkaan juuri
näiden videoprojektien kautta? Millasta
oli pyöriä vanhempien jätkien seurassa ja
kuvata katuhommia? Oliko tämä ensikosketus katulaskemiseen, vai olitko käynyt
73
Lippari katolta reiliin, oulussa. Tää tais olla päivän kolmas spotti yön pikku tunneilta.
74
snow X magazine
numero 1/3 kausi 2014/2015
1. Paikat, joissa haluaisit päästä
shreddaamaan lähitulevaisuudessa?
-Japani (ehdottomasti ekana)
-Bear Mountain
-Tamok
2. Kuvaamasi partit
-Digistyles Digiboxi
-KBR Homework
-KBR Meets You
-KBR Snake Bite
-KBR Golden Years
-KBR KING COBRA
3. Siisteimmät mestat, joissa olet
lumilautailun avulla päässyt käymään?
-Mt. Hood, USA
-Riksgränsen, Ruotsi
-Lappi, Suomi
4. Asuntovaunualuesanastoa
- Vomu = Asuntovaunu/-auto; voi myös
tarkoittaa karavaanaria
- Päävomu = Karavaanialueen
hallituksen puheenjohtaja
- Vomusauna = Yleissauna
karavaanareille. Rukalla saunavuoro
klo 18?23. Ei lasipulloja suihku- ja
saunatiloihin; törpöt OK.
- Huoltorakennus = Vessat, keittiö,
oleskeluhuone ja kuivauskaapit löytyvät
täältä.
- Avainkortti = Tarvitset tämän
päästäksesi huoltorakennukseen sisälle.
5. Oulun kuumimmat spotit
-Nallikari
-Hevimesta
-Ainolanpuisto
snow X magazine
numero 1/3 kausi 2014/2015
75
Walliesta ledgeen Helsingissä. Päätettii alkaa vetään tätä spottia vaikka sato vettä vähän joten aika märkä meininki oli.
jossain testailemassa aikaisemmin?
A: Tutustuin Miziin ja muihin Digistylesin kundeihin just noihin aikoihin.
Siinä niiden kanssa paljon aikaa viettäessä
mietittiin, että pitäisikö minunkin alkaa
kuvailla niidenkin kanssa. Mutta oikeastaan eka kosketus katulaskemiseen oli
Kurulan Antin kanssa Miikan projektien
aikaan. Kadulla laskeminen oli semmoinen
juttu, mitä oli aina katsonut leffoista, muttei todellakaan tajunnut, että siinä on niin
paljon asioita, joita pitää ottaa huomioon.
Jotain siitä kuitenkin tuli; muutamat shotit
päätyivät Digistylesin Wuhuu-leffaan ja
sain ensimmäisen check-outin Onboardiin.
SX: Muistan, että shreddailtiin jätkän
kanssa joskus 2009 ekojen JTS-reilikisojen
aikoihin aamuseitsemältä sellaista muoviputkea Koskisen Petruksen takapihalla.
Saitko sinä syksynä sen ensimmäisen
K2-diilin?
A: Voi juma. Niitä sessareita en tule ikinä
unohtamaan... Sain sinä syksynä JTS:n
finaalien jälkeen K2:lta lautadiilin.
SX: Taisi silloin olla muilla Oulun pojilla ties
mitkä sessarit menossa samaan aikaan.
Miten sponsorikuviosi etenivät siitä? Oliko
tuo eka kunnon diili?
A: Ennen tuota sain kaikkea tarvitsemaani
pikku alennuksella maahantuojalta, Röhn-
76
holmin Kimiltä, johon tutustuin Syötteellä
Vallin Pekan kautta. K2 oli kuitenkin periaatteessa eka oikea diili, kun se alkoi tukea
ilmaisilla laudoilla, siteillä ja kengillä. Siitä
lähtien olen laskenut K2:lla ja siirtynyt
Suomesta eteenpäin.
SX: Eikö me tavattu tuona vuonna? Sitten
aloit kuvata talvella KBR:n kanssa?
semmista porukoista/proggiksista, joihin
olit kuvaillut?
A: Kuvasin melko vähän aikaa noihin
verrattuna siihen, mitä olen KBR:n kanssa
kuvannut. Ehkä kuitenkin ryhmähenki on
noussut aika hyvin esiin vuosien varrella.
Ollaan aina tehty kaikki yhdessä ja nostettu leveliä vuosi vuodelta.
A: Mun mielestä tavattiin jo vuosi aiemmin, kun pyörittiin samoissa keskuksissa
keväällä? Tuona syksynä kyllä aloin sitten
kuvata KBR:n kanssa Homework-leffaan.
Se oli eka kerta, kun panostin melkein
koko talven leffaparttiin.
SX: Aika kauanhan crewin kanssa on tullut
siis pyörittyä. Vissiin oot viihtynyt?
SX: Niinhän se taisi ollakin; varmaankin
vaunualueella! Mites siirtyminen Kobran
rivistöön tapahtui? Oliko helppoa liittyä remmiin? Olihan siellä rivistössä jo pari Oulun
vahvistusta valmiina, Höynä ja ?Hele? Veijola.
SX: Mitkä ovat olleet mieleenpainuvimpia
juttuja KBR:n kanssa?
A: Oli se jotenkin tosi helppoa, kun
kaikki tuntuivat olevan niin samankaltaisia ihmisiä ja ajatukset kohtasivat. Tietty
jätkän kanssa oltiin oltu siellä Koskisen
takapihalla laskemassa sitä muoviputkea
aamuyön tunteina JTS:n jatkojen jälkeen,
mikä lähensi ja helpotti tätä liittymistä
myös jossain määrin.
SX: Pystytkö näin jälkeenpäin sanomaan,
miten KBR-toiminta erottuu noista aikai-
A: On sitä tullut pyörittyä ja kuvailtua aika
pitkään, mutta en kyllä vaihtaisi hetkeäkään pois. Paljon on nähnyt ja oppinut
KBR:n projektien kanssa.
A: Kaikki reissut eri kaupunkeihin ja
kevään Lapin-reissut ovat kyllä semmoisia,
jotka muistaa. Totta kai kaikki ensi-illat ja Annecyssä järjestettävät The Reels
-festivaalit ovat myös olleet mieleenpainuvia kohokohtia (The Reels on syksyisin
järjestettävä lumilautaleffafestivaali, jonne
kutsutaan maailman kovimmat laskuleffat
?toim.huom.).
SX: Eivätkös perinteikkäät kevätreissut
olekin aina ihan huikeita! Montako kevättä
jätkä on muuten painanut pohjoisessa /
Lapissa?
snow X magazine
numero 1/3 kausi 2014/2015
A: Kyllä; ihan älyttömän hauskoja! En kyllä
vaihtaisi niitä mihinkään. Olen tainnut olla
varmaan viimeiset kymmenen kevättä (ja vikat
kuusi niistä huhtikuun aina putkeen) siellä.
SX: Mites sinulla muuten meni viime talvi?
A: Kuvasin KBR:n kymmenenteen leffaan, King
Cobra. Viime talvi meni kyllä ihan hyvin; olisin
kyllä halunnut kuvata vielä enemmän parttia
varten. Muuten siitä jäi kyllä hyvät fiilikset,
mitä pääsi tekemään vähäisestä lumitilanteesta
huolimatta.
SX: King Cobrassakin on reilu kymmenen laskijaa. Millaista oli kuvailla ns. pienemmällä porukalla koko talvi ja sitten kesällä nähdä muiden
matskut?
A: Sitä kyllä odottaa aina paljon, että pääsee näkemään muiden matskut. Varsinkin tänä vuonna, kun
porukka oli oikeasti aika erillään toisistaan jossain
välissä. Kuvattiin siten, että meitä oli 3?4 laskijaa /
kuvaaja. Mä olin Eliaksen (Veijola) ja Teon (Konttinen) kanssa aika paljon Pohjois-Suomessa, mutta
sitten taas esim. Niels Shack, Lipsanen ja Sorasalmi
kuvasivat alkukauden Kanadassa.
SX: Aika hauska, kun viime talvena porukka oli
kovasti sitä mieltä, ettei ole lunta ja ei voi kuvata
jne., mutta silti Kuningas Kobra tulee ja yllättää
lähes 40-minuuttisella leffalla. Mitenhän tuokin on
edes mahdollista? Oliko vaikeaa saada matskua?
A: Oli, ja myös tosi opettavaista. Sitä vaan odotti
ja odotti, että lumi tulisi normaalisti etelään, ja
lopultahan se tulikin kahdeksi viikoksi helmikuun alussa. Siinä tuli yllättävän kiire sitten, kun
snow X magazine
numero 1/3 kausi 2014/2015
tajusi, että sekin sulaa, ja Oulun korkeudellakin
oli tosi vähän lunta. Oltiin siis aika kusessa! Painettiin sitten kuitenkin autolla pohjoiseen, kun
siellä oli edes jonkun verran lunta, ja kyllä sitä
matskua alkoi saada ihan hyvää vauhtia sitten.
Kieltämättä tuntui vähän arveluttavalta jossain
välissä. Omalla tapaa se oli ihan siistiä tehdä
noin myös siksi, kun ei ollut mitään ennalta
suunniteltuja spotteja, jonne mennä kuvaamaan.
SX: Mutta hullun hyvinhän se hoitui. Millaiset
suunnitelmat tulevalle kaudelle?
A: Kausi on vielä vähän auki, mutta muutamaan
suuntaan on suunnitelmia vireillä!
SX: Helkkarin jees ? kyllä kai nyt jätkälle proggis
löytyy. Sitten onkin kunnon kiitosten aika. Annahan paukkua, ja kiitos haastattelusta, Antti!
A: Kiitokset: Max Anselstetter, Andy Threimer,
Pekka Valli, Jarkko Keskiaho, Iisakki Kennilä,
Teemu Heljo, Kinnuset, Jeppe Rontti, Miikka
Niemi, Gus Tible, Ville Lahtinen, Niki Rutanen,
Konttiset, Gesta, Vanhemmat, KBR, Kalle Tarkiainen, Taneli, Kirbe, Juho Haapalainen, Timo
Koskinen, Otto Lintunen, Mikko Törmälä,
Kali, Pete Marttinen, Oulun kundit, Da Miz &
Digistylesin kundit, Niko Länsiö, Zakke, Kykkä,
Toni Kerkelä, Petrus Koskinen, Elias Veijola,
Janne Lipsanen, Keppi, Roope Höynä, Miika
Lappalainen, Aleksi Kemiläinen, Mikael Ahtikari, Kurula, Jani Sorasalmi, Sami Luhtanen, Eero
Ettala, Jon Vital. Kiitän myös kaikkia loppuja
kavereita sekä teitä, jotka olette auttaneet ja pyörineet mukana vuosien varrella. Niin ja tietenkin
Eve! Kiitos!
Ikä: 23
Asuinpaikka: Helsinki
Lemmikki: Rauha-koira
Kotikeskus: Serena ja Ruka
Sponsorit: K2 ja
Transform Gloves
Instagram: @antti_jussila
Snapchat: tumppilomalla
77
Tervehdys, Tuukka. Leikin tässä kohtaa virallista reportteria. Aikaisempi
mainetta niittänyt bändiprojektinne Highway Burns päätti jäädä tauolle.
Mistä moinen ratkaisu?
Tuukka Tams on ärsyttävän lahjakas monessa asiassa. Kittilän mies on vuosien saatossa
saanut Lapin pimeydessä kummallisia voimia
itselleen. Liekö Shamaanilla käynyt. Kaveri
osaa lumilautailla, kirjoittaa, soittaa ja vielä
laulaakin. Musiikkihommien suhteen Tuukka
on aikaisemmin tullut tutuksi Highway
Burns -yhtyeensä kanssa, mutta nyt on jälleen
menossa uudet kujeet: Mustarinta. Suomeksi laulettuna ? vai pikemminkin tulkittuna
? erittäin asiallista vaihtelua levylautaselle.
Ota siis tästä ensipuraisu ja mene jatkamaan
sitten itse levyn parissa. -Sami
Teksti: Sami Välikangas Kuva: Mustarinta
78
Moi vaan, Samppa. Lyhyesti sanottuna haluttiin tehdä jotain toisenlaista. Pitkä tarina onkin sitten, tuota noin, pidempi. Viime vuonna lähdettiin tekemään uutta levyä, vaikka jo siinä vaiheessa ehkä jonkinlaista
muutosten havinaa oli havaittavissa. Muun muassa juuri ennen purkittamista minulla tuli sellainen fiilis, että haluan tehdä biisit suomenkielisinä. Sitä siinä sitten vatvottiin suuntaan ja toiseen, ja mielipiteitä asiasta
riitti. Levy saatiin äänitettyä, mutta vieläkään ei oikein tiedetty, mitä
pitäisi tehdä. Vaihtoehtoina oli levyn julkaisematta jättämisestä lähtien
kaikenlaista, mutta viimeistään, kun Haikkareiden perustamisesta
lähtien mukana ollut basistimme Mikko ei kokenut kielen vaihtumista
ja uusia biisejä omikseen, päädyimme pistämään bändin jäihin ja uuden
vireille. Se oli hyvä ratkaisu. Haikkareissa on ollut aina kiva soittaa,
mutta ei tämä uusi kampe ihan siihen istu. Sitä paitsi Mikkokin on jälkeenpäin sanonut, että levy on huippu ja että oli hyvä, että ne äänitettiin
suomeksi. Loppu hyvin kaikki hyvin. Tai ei tämä nyt mikään loppu vielä
ole ? päinvastoin.
Kuinka haastavaa loppujen lopuksi oli rundata noinkin isolla kokoonpanolla ja sovittaa kaikkien aikataulua yhteen?
Itse rundaaminen ei ollut koskaan vaikeaa, mutta treenaaminen sen sijaan oli. Ja on edelleen. Mustarinnan piti aluksi olla paljon kompaktimpi
ratkaisu, mutta kun Haikkareissa soitti kuusi tyyppiä, niin nyt meitä
on seitsemän. Ojasta allikkoon. Toisaalta me ollaan melko sopeutuvaisia, että hyvin me pystytään pienemmälläkin porukalla soittamaan. Ja
snow X magazine
numero 1/3 kausi 2014/2015
Musiikki
soittajat ovat niin taitavia, ettei meidän
tarvitse treenatakaan. Paitsi minun. Olen
ehdottomasti bändin heikoin lenkki.
Tuleeko Highway Burns silti vielä jatkamaan joskus toimintaansa?
Aika näyttää. Ei sitä kuopattu, ja kun tämä
synkistelyvaihe on käyty, niin varmaan
taas iloisempi runttaus kiinnostaa. Tosin
synkistely nappaa varmasti vielä pitkään.
Miten Mustarinta sai alkunsa ja miten päädyitte tähän nimeen?
Alkua on vaikea sanoa; asiat ovat vain
soljuneet kohti Mustarintaa. Semmoinen
todellinen alkusysäys oli oikeastaan, kun
Heikki Kuikka tuli bassohommiin. Heikki
oli vähän kuin meidän märkä uni. Olen
aina halunnut soittaa kavereiden kanssa,
koska se on kivempaa, ja Heikki oli jo
skedehommista tuttu. Se on sairaan taitava
ja kokenut soittaja. Arveltiin, ettei se tule,
kun sillä on muitakin bändejä, mutta kun
varovasti kysyttiin, niin se olikin heti
messissä. Olisikohan se ollut just ennen
vuodenvaihdetta. Mustarinta-nimi tuli
joskus samoihin aikoihin. Jukan (Rossi)
kanssa pohdimme, että pitää olla jotain
mystistä, jotain paikallisuuteen viittaavaa ja
jotain kaksinaismerkityksellistä. Kolia on
joskus taannoin kutsuttu Mustarinnaksi, ja
se muutenkin täytti kriteerit.
Ketä bändiin kaikkiaan kuuluu?
Minä soitan kitaraa ja laulan, Jukka soittaa
kitaraa ja laulaa, Heikki veivaa bassoa,
Jenni Hanikka laulaa, Antti Koukonen
paukuttaa rumpuja, Ilkka Kosunen aka
Kossu-Ile hoitaa kiipparit ja Pihlajan Joonas puhaltaa huuliharppuun ja trumpettiin.
Väkeä piisaa.
Kuka vastaa upeiden kappaleidenne sanoituksesta / sävellyksestä?
Tähän joudun nöyrästi kehuista kiittäen
vastaamaan, että allekirjoittanut ne on
työstänyt. Että kiitos vaan.
Onko sanat kirjoitettu mustalla sulalla
ja musteella? Ainakin toivon niin. Mistä
Mustarinnan biisit kumpuavat, ja halusitko
tuoda jotain tiettyä fiilistä ulos, kun aloit
tekemään kappaleita ja ne alkoivat muodostaa kokonaisuutta eli esikoisalbumia?
Sovitaan niin, että musteet ja sulat ovat
olleet käytössä. Totuus voi olla tylsä; ei
kerrota sitä. Aika synkissä vesissä noissa
sanoituksissa mennään. Ahdistus, vitutus,
kuolema. Sellaisia pirteitä aiheita. Kun
haluaa jotakin tolkullista sanoa, niin ei
se yleensä ole sitä, että jee, kun meillä on
kivaa. Tai ainakaan kohdallani. Ja biisejä
teen ehdottomasti kokonaisuutta miettien.
Jokaisella biisillä tuossa Pimeä tie -levyllä
on oma paikkansa ja tarkoituksensa.
snow X magazine
numero 1/3 kausi 2014/2015
Puhuttiin reissussa siitä, että et välttämättä haluaisi olla täyspäiväinen ammattilaismuusikko, jos se veisi soittamisesta tietyn
ilon pois. Miten siis näet tuon kokonaisuutena?
Kaikkea sitä on puhuttu. En tiedä voiko
tähän nyt mitään järkevää vastata. Totta
kai, jos joku olisi valmis maksamaan siitä,
että tekisin musaa totaalisen omaehtoisesti,
levyn parin vuoden välein ja 20?30 keikkaa
vuodessa, niin kyllä minulle kelpaisi. Mutta
eihän niin kenellekään käy, edes oikeasti
taitaville muusikoille. Se, mitä soittaminen ammattina vaatisi, ei kiinnosta. Sama
homma kuin lumilauta-ammattilaisuudessa.
Siitä on pienenä kiva haaveilla, mutta ei sen
varaan kannata kauheasti laittaa, kun niin
harva siinä eteenpäin pääsee. Ja niillekin se
touhu on aika paljon muutakin kuin vain
sitä itseään, joten se, mistä on haaveillut, ei
välttämättä olekaan sitä, mitä saa.
Musahommat ovat muuten siitä jännä
harrastus, että kun vähän keikkailee, niin
sitä on heti samalla viivalla ammattilaisten kanssa. Ja kuka tahansahan voi alkaa
muusikoksi. Sen kun vaan hakee kitaran
kaupasta, alkaa soittaa ja kysyy keikkoja.
Joskus jotkut ihmettelevät, että joudunko
oikeasti jotakin töitäkin tekemään soittamisen lisäksi. Kyllä, aika paljonkin. Ja aika
hemmetin kaukana olen ammattimuusikoista. Enhän osaa kunnolla edes nuotteja.
Mä osaan ehkä sen neljä?viisi sointua.
Joku sanoi, että siinäkin on jo kaksi liikaa.
Perustuuko mielestäsi hyvät biisit yksinkertaisuuteen? Jos ajattelee vaikka Social
Distortionin / Mike Nessin tuotantoa, niin
siihen ei montaa nuottia tarvita. Onko onnellisena muusikkona olossa siis vähempi
enempi?
Tavallaan joo, mutta toisaalta se yksinkertaisimman biisin tekeminen on vaikeinta. Se, että biisi kantaa pienillä jutuilla
loppuun saakka, on pirun hankalaa. Nessin
Mikko on just hyvä esimerkki. Samalla
sointukierrolla menee about kaikki biisit,
mutta silti niissä jokaisessa on se oma
juttunsa. Ei se aina hyvä ole, mutta juttu
kuitenkin. Minulla on välillä taipumusta
lähteä sotkemaan mukaan sitä tätä ja tuota.
Pitäisi oppia vähentämään, kun vähemmälläkin pärjäisi.
mitä siitä ajatellaan. Kai keikoilla porukka
on silti ihan tykännyt. Ei meitä ainakaan
tuopeilla ole heitelty, ja keikan jälkeen
meille on vielä anniskeltu. Kai senkin voi
palautteena nähdä.
Kuinka paljon Mustarinta keikkailee vielä
loppuvuoden aikana?
Aika vähän. Laatu korvaa määrän. Tampereella ollaan Lost In Musicissa, pari
akustista keikkaa ja Approach & Attack
-juhlahumuissa Rollossa. Jos jotain erityisen kovaa keikkaa on mielessä, niin saa
kysyä ? kyllä me tullaan.
Bändi on edennyt melko nopeasti. Musavideota ja kaikkea!
No joo, nopeasti ollaan. Moni sanoi
hölmöksi, että levy julkaistaan ennen kuin
bändi on juuri keikkaillutkaan, mutta ei
huvittanut pantata. Musavideokin tehtiin
ennen kuin bändiäkään oikein oli. Helkkarin hyvää jälkeä Lahikainen ja Kiistala
siihen tekivät. Oli siistiä lähteä tekemään
hommaa täysillä ihan alkumetreistä lähtien, ja on kiva vähän hämmentää, että
mikäs juttu tämä nyt on. Katsotaan sitten,
kuinka pitkään samaa tahtia jaksaa pitää
päällä, heh heh.
Sehän on vain ja ainoastaan hyvä. Pakan
hämmennys on hienoa puuhaa. Olkoon
hypomanianne liekki sammumaton. Kuvaile Mustarintaa kolmella sanalla.
Synkkä kuin Yö. No ei me nyt niin synkkä
sentään olla.
Tahdotko lähettää vielä Mustia terveisiä?
Terveisiä vaan kaikille matkan varrella
jo auttaneille, levyä tukeneille, keikoille
ottaneille ja meidät majoittaneille. Eihän
tätä hommaa ilman teidänlaisianne voisi
tehdä. Pistetään sitten vielä sellaisia terkkuja, että käykää hyvät ihmiset keikoilla ja
ostakaa levyjä. Jos nyt satutte oikein meidän keikoilla käymään tai meidän levyjä
hankkimaan, niin hyvä niin, mutta pääasia,
että jossain käytte ja jotain ostatte. Teette
kuulkaa ihmisiä iloisiksi ? ja saatte samalla
itsekin päräyttäviä kokemuksia.
www.facebook.com/mustarinta
Minkälaisen vastaanoton Mustarinta on
saanut? Onko tullut palautetta? Suomessa
ei muuten meinaa saada kunnon palautetta.
Näinhän se on, että ei sitä palautetta juuri
kuule. Olen lukenut pari mukavaa levyarviota, joissa on hienosti löydetty meidän
juttu, ja se lämmittää mieltä. Mutta ei
minulla esimerkiksi ole mitään aavistusta
siitä, minkä verran meidän levyä jengi
kuuntelee vai kuunteleeko ollenkaan tai
? Ei meitä ainakaan tuopeilla ole
heitelty, ja keikan jälkeen meille on
vielä anniskeltu. ?
79
SNOW x Lukijakisa
Lauri Heiskari lähestyy reilin loppua. Sinä voit nyt päättää mitä tässä tapahtuu
. Piirrä sivu loppuun ja lähetä siitä kuva toimitukseen: snowxmag@krookmedia.fi. Jos olet
oikein ahkera, voit
myös lähettää ihan oikean sivun meille postitse: Krookmedia / SX, Nahkah
ousuntie 5, 00210
Helsinki. Paras piirustus voittaa DC Torstein laskuhupparin, Sh. 124,90?
(Kuvassa).
Voittaja julkistetaan SX-facebookista: facebook/snowxmag
80
snow X magazine
numero 1/3 kausi 2014/2015
ILMAINEN | GRATIS | FREE
SX MAGAZINE 1/3 2014/2015
x magazine
Suomalaista lumilautailua
SINCE 2012
Petja Piiroinen
Professional Snowboarder
gloryfy G-Flex
Kausi
ANTTI JUSSILA
gloryfy I-Flex
PAAVO TIKKANEn
gloryfy DeJaVu Angel green
LUMILAUTALIITTO
KAUDET GEARIT
Cooking with gas
2014 2015 Season
13
facebook.com/burtonstorehelsinki
@burtonstorehelsinki
Sörnäisten Rantatie 27c, 00500 Helsinki | 040 6541313
info@burtonstorehelsinki.fi | www.burtonstorehelsinki.fi
Numero 2/14 | Maaliskuu 2014
? Suomalainen lumilautalehti ?
KBR KANADASSA
Santaco Sport Ltd. / 010 ? 4257 300 / www.santacosport.?
Krookmedia Publishing Oy
Antti Jussila | Method | Kuva: Ville Lahtinen
Burtonstore_3Xilmo_2014.indd 1
21/10/14 07:32