1w w . s i n a m i n a . f i /2011 w
k Lu
Avril Lavigne: Fanikuva+faktaa Rihanna: Fanikuva+faktaa
Su
un
id i jo
Su
ol
ni
ai
te
st
lla
at
lo ar go jo ja tta ! va a
an
A!!! O ja KUNDI AUTTA ISOSISK ?!? A ALIT! a AV uj SKUNT EDU kam ti a net j muja a irjek K
Piilossa Babyface Liian kaunis Sano muikku! Tuut tuut tuut Punainen Volvo Enkelten tanssi Syksyn sateissa Eihän sitä koskaan tiedä Meidän tulevaisuutemme Joka päivä on yhtä tuskaa Juu ei vaarinhousut (osa1) Sanoinkuvaamaton kaipaus
1
en ru ja no
Tekstarikamut Kundi vastaa SinäMinäme Kirjekamut Nettikamut Isosisko X3 Kirppis
www.sinamina.fi www.sinamina.fi www.sinamina.fi
Valoa kohti mennään!
npas mukavaa! Ainakin minusta, sillä valoa tulee koko ajan enemmän, ja töiden/koulun jälkeen viitsii olla jopa ulkona, kun näkee jotakin. Valoisana ja aurinkoisena päivänä jaksaa muuten olla aina optimistisena, jos olette huomanneet. Jos et tiedä mikä on optimisti niin tässä kaksi kuvausta, tunnetko itsesi. · Optimistin määritelmä: Mennä 89 -vuotiaana naimisiin ja hankkia uusi talo läheltä koulua lapsia varten. · Optimisti näkee munkkirinkilän, pessimisti reiän.
O
No
Tässä lehdessä: 1.2011
6. 8. 22. 23. 36. 37. 46. 53. 54. 56. Horoskooppi Avril Lavigne Uudistetaanpa logoja! Eduskuntavaalit 2011 nuorille??? PAULIINA KOKKAA: Suolaista tarjottavaa Teetä tarjolla! Rihanna: Lukijan arvostelu+video INFO: Miten kirjoitat lehteen. Lukijoiden kirjoittamia runoja INFO: Miten kirjoitat lehteen.
niin! mennäänpä eteenpäin. Lukijoiden tarinoita ja novelleja on tullut taas hienosti ja jotkut ovat jopa lähettäneet niihin kuvituksen, että saamme siitä juuri oman näköisen tarinan. Kiitoksia!!!! Lisää vain omaa kuvitusta eli piirustuksia tai ottakaa kavereiden kanssa valokuvia tarinan tueksi. Jos et tiedä miten aloittaa tai miten se tehdään niin kysy! Niin ovat monet muutkin tehneet ja kirjoittaneet/kuvittaneet sitten hienoja novelleja. www.jcotton.com/sinamina/palaute.html
Stoorit:
4. 5. 10. 12. 16. 18. 28. 32. 34. 35. 38. 44. 48. Tuut tuut tuut -moon of destroyed earth Liian kaunis -NIKU Piilossa -Sara Eihän sitä koskaan tiedä -Hanae Joka päivä on yhtä tuskaa -Sonya Hannel Punainen Volvo -Honeymelon Meidän tulevaisuutemme -_TASHA_ Syksyn sateissa -Stella Sanoinkuvaamaton kaipaus -H. J Sano muikku! -Beea Babyface -Ceme Enkelten tanssi -Tirsu Juu ei vaarinhousut (osa1) -Timo Surkka
ukavia lukuhetkiä kaikille ja tsemppiä sinne koulun penkille, kyllä se kevät ja kesä sieltä vielä tulee. Minäkin olen näköjään optimisti :)
M
Palstat:
24. 27. 29. 30. 31. 55. 58. Isosisko Kundi vastaa Kirppis, Tekstarikamu Nettikamut Kirjekamu Parhaat verkkokaupat SinäMinäMe, Stooripörssi
Kansikuva: Avril Lavigne photo: RCA MUSIC GROUP
3
4
T
uijotan peilikuvaani. Suuret ruskeat silmät, paksut kiiltävänmustat hiukset, pähkinänruskea iho. Täydellinen vartalo. Näytän uskomattoman kauniilta, kuten aina. Silti vihaan peilikuvaani. Antaisin mitä vain, jotta näkisin peilissä jonkun muun, jonkun aivan tavallisen tytön. Vihaan olla kaunis.
K
oulussa minulla on vähän ystäviä. Suurin osa tytöistä kadehtii minua, koska olen niin kaunis. Mikäs siis sen mukavempaa, kuin levittää ilkeitä juoruja siitä "vitun täydellisestä tytöstä". Pojat eivät niinkään sorru juoruiluun, muttei heistäkään kavereiksi ole. Yleensä aina pojat ihastuvat ulkonäkööni, eivätkä vain yksinkertaisesti voi olla ajattelematta minua "enemmän kuin kaverina". Olisihan se mahtavaa, saadapa nyt koulun kuumin muija ihan itselleen.
U
seat tytöt varmaan ajattelevat, että olisipa hienoa olla kaunis, kauniimpi kuin kukaan toinen. Silloin olisi varmaan myös suosittu, saisi paljon ystäviä ja kutsuja bileisiin. Todellisuudessa se ei ole lainkaan hienoa. On inhottavaa huomata, kuinka likaiset vanhat miehet tuijottavat himoiten kaupungilla, tuntea, kuinka he "vahingossa" hipaisevat takamustasi tai rintojasi liukuportaissa. On myös inhottavaa nähdä, kuinka muut tytöt ja naiset tuijottavat, katse täynnä kateutta ja vihaa. Vihaa, joka johtuu vain ja ainoastaan siitä, että olet niin kaunis.
O
n kamalaa kuulla, kuinka nimitellään hutsuksi, bimboksi, tyrkyksi, halvaksi ja oudoksi vain sen takia, että on kaunis.
E
n ole ylpeä kauneudestani. Vihaan sitä, vihaan kaikkea itsessäni. Kun joku sanoo kadehtivansa silmiäni, ne täyttyvät inhon kyynelistä. Kun taas joku sanoo tahtovansa samanlaisen vartalon kuin minulla, inhon väreet kulkevat selässäni. En tahdo näyttää tältä, tahdon näyttää tavalliselta.
O
len rakastunut kerran elämässäni. Rakastuin pitkäaikaiseen ystävääni, uskomattoman ihanaan poikaan. Hän ymmärsi minua, ei tuijottanut häiritsevästi, eikä kysellyt typeriä. Hän oli oma itsensä, uskomattoman ihana ihminen. Sellainen, jota kuka tahansa arvostaisi. Rakastuin häneen tosissani, rakastin häntä niin että sattui. Ja hän rakasti minua.
M
utta sitten tapahtui jotain. Tuli päivä, jolloin poika oli hiljainen. Hän vain katseli minua, ei häiritsevästi, mutta oudosti. Hän oli hiljaa, näytti surulliselta. En tiennyt, mitä tehdä. Kun sitten sain kysyttyä, mikä hänen mieltään painaa, vastaus oli kuin isku kasvoihin. "Kun sä oot niin hyvännäköinen, että mä melkein inhoan sua välillä. "
5
19.1. 2010 - 19.2. 2011
22.6 - 23.7
RAPU
Tässä kuussa Uusi vuosi on lähtenyt rullaamaan kohdallasi sujuvasti. Kärsivällisyytesi palkitaan. Rakkaus TMTMTM Taidat olla itsestäsi nyt varma, että se on juuri hän. Lähempää tuttavuutta siis tekemään, mutta etene rauhallisesti. Kamut Ystävilläsi on jokin salaisuus, josta he eivät uskalla sinulle kertoa. Taidatkin joutua salapoliisin hommiin.
Onnenpäivä: 5.2. Onnenväri: valkoinen Onnennumero: 6
Tässä kuussa Olet tainnut tehdä uuden vuoden lupauksen ja haluat sen toteutuvan. Lupauksesi tuo onnea myös muille. Rakkaus TMTMTMTM Olet jälleen Amorin nuolien kohteena. Muista kuitenkin pitää järki pelissä, jottei kukaan saa haavoja sydämeen. Kamut Ystäväsi taitaa olla katkera saavutuksellesi, mutta kerro hänelle kuinka paljon se on vaatinut sinulta, niin hän ymmärtää.
Onnenpäivä: 1.2. Onnenväri: vihreä Onnennumero: 5
Tässä kuussa Sinulla on jälleen kerran pää täynnä suunnitelmia, mutta et ehdi millään kaikkea toteuttaa. Valitse parhaat. Rakkaus TMTMTMTM Olet saanut ympärillesi ihailijoita aivan yllättäen. Tekosi ovat saaneet sen aikaan ja sokaisseet monen mielen. Kamut
Ystäväsi on sinulle mustis, koska vetovoimasi toimii aivan yllättävissä tilanteissa. Älä anna aihetta mustasukkaisuuteen. Onnenpäivä: 4.2. Onnenväri: sininen Onnennumero: 8
Tässä kuussa Sinusta tuntuu, että olet unohtanut jotain tärkeää. Älä vaivaa sillä päätäsi, koska se ei ehkä ollut kovin tärkeää. Rakkaus TMTMTM Kaipuu kaukorakkauteen tuntuu jälleen syttyvän. Ota ihmeessä yhteyttä, hänkin ehkä haluaa kuulla sinusta. Kamut Olet saanut ystäväsi ymmälleen tekemilläsi. Toki joskus saa hullutella, mutta kohtuus kaikessa.
Onnenpäivä: 27.1. Onnenväri: keltainen Onnenumero: 2
LEIJONA
24.7 - 23.8
NEITSYT
24.8 - 23.9
VAAKA
24.9 - 23.10
Tässä kuussa Pakkaset taitavat pitää sinut neljän seinän sisällä. Pääsi kaipaisi kuitenkin happihyppelyä. Ryhdistäydy. Rakkaus TMTMTM Olet tainnut kokea pienen pettymyksen rakkausasioissa, mutta tiedäthän, että nämä asiat eivät mene aina nappiin. Kamut Ystäväsi on luottamuksen arvoinen, koska hän pitää aina lupauksensa. Pitäkää siis hauskaa, senhän te osaatte.
Onnenpäivä: 10.2. Onnenväri: punainen Onnennumero: 9
Tässä kuussa Taidat tykätä tästä vuoden ajasta, koska se tuo virtaa . Käytä se hillitysti ja viisaasti, niin saat paljon aikaan. Rakkaus TMTMTM Nyt et oikein jaksa lemmenlepertelyjä, mutta sehän on ihan normaalia. Torjut vain liikaannostusta. Kamut Ystäväsi mielestä olet toiminut liian itsekkäästi. Anna hänellekin mahdollisuus kertoa mielipiteensä.
Onnenpäivä: 16.2. Onnenväri: vihreä Onnennumero: 4
Tässä kuussa Olet jäänyt koukkuun johonkin uuteen harrastukseen, mutta se ei ole ollenkaan pahaksi. Rakkaus TMTMTM Hän taitaa luulla, että sinulla on joku toinen. Olet vain uppoutunut muihin asioihin, korjaa tilanne. Kamut Ystäväsi on ihmeissään, mistä saat tuon kaiken tarmon. Kerro hänelle salaisuutesi.
Onnenpäivä: 3.2. Onnenväri: oranssi Onnennumero: 10
Tässä kuussa Jokin pöpö yrittää saada sinusta otetta. Karista se kannoiltasi syömällä terveellisesti ja nukkumalla riittävästi. Rakkaus TMTMTMTM Nyt olet rakastunut ja sen kyllä huomaavat muutkin. Kuljet kuin unessa, etkä huomaa, mitä ympärillä tapahtuu. Kamut Ystäväsi yrittää herätellä sinua, mutta se taitaa olla nyt turhaa. Saavat odotella, koska rakkaus on sekoittanut pääsi.
Onnenpäivä: 19.2. Onnenväri: musta Onnennumero: 3
KAURIS
22.12 - 20.1
VESIMIES
21.1 - 19.2
20.2 - 20.3
KALAT
Tässä kuussa Olet saavuttanut jotain suurta ja tehnyt sen, mistä moni vielä haaveilee. Voit olla ylpeä itsestäsi. Rakkaus TMTMTMTM Hän on myös sinusta ylpeä ja pörhistelee rintaansa puolestasi. Nauttikaa yhdessäolosta juuri nyt. Kamut Ystävä on hieman kateellinen saavutuksillesi, mutta käännä hänen päänsä. Kateus on hölmöä.
Onnenpäivä: 8.2. Onnenväri: vaaleanpunainen Onnennumero: 6
Tässä kuussa Olet päättänyt kääntää elämässäsi sivua ja aloittaa uuden terveellisemmän elämän. Hyvä päätös. Rakkaus TMTMTM Sinulla taitaa olla se kehräävä kissa jo siinä kainalossa. Lämmin ja hyvä olla - nauttikaa elämästä. Kamut Näytät ystävillesi hyvää mallia, miten ihminen voi halutessaan toimia. He innostuvat myös.
Tässä kuussa Sinun ei suinkaan tarvitse aina tehdä, mitä muut pyytävät. Osaatko kieltäytyä, jos siltä tuntuu? Kokeile. Rakkaus TMTMTMTM Tiedät, että sinusta välitetään vaikka välillä kiukutteletkin. Hän tuntee sinut paremmin, kuin kuvittelit. Kamut Hieman matalalentoa ystäväpiirissä. Nyt et vain jaksa mennä, vaan haluat hieman puhaltaa ja olla vain.
Onnenpäivä: 10.2. Onnenväri: keltainen Onnennumero:13
Tässä kuussa Olet päättänyt saada työsi loppuun ja onnistutkin, mutta se vaatii hieman lisäponnisteluja. Rakkaus TMTMTM Sinua ihaillaan ja sinua kuunnellaan. Osaat leperrellä niitä lemmenlorujasi aivan oikealla hetkellä. Kamut Ystäväsi on suuttunut sinulle ja ehkä siihen onkin aivan oikea syy. Katsopas peiliin, pitäisikö pyytää anteeksi.
Onnenpäivä: 18.2. Onnenväri: valkoinen Onnennumero: 9
6
Onnenpäivä: 25.1. Onnenväri: violetti Onnennumero: 11
KAURIS 22.12 - 20.1
Pukeutumistyyli ja värit: Kauris pukeutuu mielellään laadukkaisiin ja käytännöllisiin vaatteisiin. Kauris ei juokse muodin perässä vaan pukeutuu pikemminkin konservatiivisesti ja neutraalisti. Kauris haluaa antaa itsestään arvokkaa kuvan ja noudattaa hyvää makua vaatteissaan. Hän luottaa ensivaikutelmaan. Räikeät värit eivät ole kauriin mieleen vaan hän suosii mustaa, harmaata, laivastonsinistä, ruskeaa ja tummanvihreää. Kauris arvostaa kestäviä materiaaleja, vaatteissa etenkin villaa. Kauris ei hanki paljoa vaatteita vaan säästää saadakseen sen, mitä oikeasti haluaa. Sisustustyyli: Myös sisustuksessa kauris suosii laatua ja kestäviä materiaaleja. Hän pitää puusta, metallista ja kivestä. Kauriin koti on edustuskelpoinen ja muodollinen. Huonekalut ovat yleensä kalliita, samoin matot. Kauriin kodin pitää olla avara ja toimiva. Kauris arvostaa arkielämän sujuvuutta ja tämä tarkoittaa sitä, että koti on järjestyksessä ja tavaroille on omat paikkansa. Kauris suosii kerrostaloasumista. Kodissa vallitsevia värejä ovat maanläheiset sävyt: sammaleenvihreä ja grafiitinharmaa. Myös mustaa löytyy kauriin sisustuksesta. Kauriita: näyttelijä Nicolas Cage näyttelijä Jim Carrey muusikko David Bowie näyttelijä Julianne Moore kirjailija Kari Hotakainen taidemaalari Kaj Stenvall mäkihyppäjä Harri Olli näyttelijä Noomi Rapace hip hop-artisti Cheek kirjailija Stephenie Meyer Suomen tasavallan presidentti Tarja Halonen näyttelijä / laulaja Jared Leto näyttelijä / malli Sienna Miller näyttelijä Orlando Bloom malli Kate Moss tyyli-ikoni / Yhdysvaltain presidentin vaimo Michelle Obama 7
Avril Lavigne photo: RCA MUSIC GROUP
8
Lukijan toive: Karoliina AVRIL LAVIGNE
AVRIL LAVIGNE TULEE TAAS !!!
· Kanadalaisen Avrilin neljäs studioalbumi GOODBYE LULLABY julkaistaan 8. maaliskuuta 2011. · Ensimmäinen single albumilta on nimeltään "What the Hell", ja se julkaistiin tammikuussa Avril on julkistanut albumin virallisen kappalelistan: Black Star What The Hell Push Wish You Were Here Smile Stop Standing There I Love You Everybody Hurts Not Enough 4 Real Darlin Remember When Goodbye Alice
photo: RCA MUSIC GROUP
A
vril Lavigne on muutakin kuin rokkari ja julkkis, hän on perustanut säätiön R.O.C.K.S. (Respect, Opportunity, Choices, Knowledge, and Strength). Säätiö tukee ja auttaa nuoria sekä lapsia elämään vakavan sairauden tai vammaisuuden kanssa.
· Respect the needs of all children and youth, no matter their circumstances, and encourage others to do the same. · Create the Opportunity for children and youth with serious illnesses or disabilities to follow their dreams. · Offer Choices so children and youth see they have many options in life and not just a single path defined by their circumstances; · Provide Knowledge about what is possible to children, youth and their families through new program ideas that The Avril Lavigne Foundation will support and help expand; · Give kids and their families the Strength to face their daily challenges.
Avril stops by an Easter Seals after school program in Glendale, CA! Photo: Avril Lavigne foundation www.theavrillavignefoundation.org
Avrilin sivut: www.avrillavigne.com/us/bio Avrilin vaatemallisto nuorille: www.abbeydawn.com Avrilin hajuvedet: www.avril-lavigne-perfumes.com/home.aspx?lang=en
9
"Hei, mitä kuuluu? Miten koulu sujuu? Koe oli vaikea, eikö? Uusi paitasi on muuten hieno. Mistä ostit sen? Ostitko jotain muuta? Etkö suunnitellut meneväsi taas joulualennusmyynteihin? Viime vuonna kaadoimme vahingossa yhdessä liikkeessä sen jouluvalopinon. Juoksimme äkkiä pakoon ja nauroimme kippurassa kulman takana. Muistatko? Pian on taas joulu. Mitä toivot lahjaksi? Eipä minulla oikeastaan muuta asiaa ollutkaan. Siri" uttaan valkoiselle matikanvihosta repäistylle ruutupaperille kirjoittamani kirjeen ja rypistän sen mustan laukkuni pohjalle. Askelia. Miksi ne nauravat? Hymyä. Kulkevat ohitseni. En edes erotu harmaasta seinästä. Lommoisesta metallikaapista heijastuu kuvani. Minun kajalini on mustaa. Koulun seinissä on keltaista, punaista ja harmaata.
elkein vuosi. Se on kulunut hitaammin kuin koskaan. Jokainen päivä on liikaa. Jokainen kirje pöytälaatikossani on liikaa. Miksi kirjoitan niitä? Eivät ne ketään hyödytä. En kai tosissani luule, että joskus pääsisin ulos kolostani? Kello on yli puolen yön, enkä saa unta. Suljen silmäni, ja kun avaan ne, en tiedä, olenko vieläkin pimeydessäni. Kukaan ei ajattele, että minäkin ehkä kovan kuoreni alla tuntisin jotakin. Vaikka sitten surua.
M
R
"Heippa, ensilumi satoi! Eikö olekin ihmeellistä, kaikki näyttää nyt ihan erilaiselta. Eikö sinustakin ole kivaa laittaa jalkaasi talvisaappaat? Lumeen jää jälkiä, mutta ne peittyvät pian. Ne eivät painu syvälle ja näy seuraavana päivänä. Oletko tehnyt jo lumienkeleitä? Mitä he tänään sanoivat sinulle? Hymyilit todella iloisesti. Selvästi sinulla on taas parempi mieli. Se on hyvä! Iloista joulunodotusta! Siri"
"Hei taas, tänään et näyttänyt iloiselta. Menikö kokeesi huonosti? Huomaan, että olet hiljainen muiden seurassa. He kuitenkin haluavat olla kanssasi. Tiedätkö, miltä tuntuisi jäädä yksin? Sinua ei jätetä syrjään, sinut nähdään. Eikö se olekin hauskaa? Huomasin yhdellä välitunnilla, että vilkaisit minua. Eikö se ollutkin vahinko? Minäkin haluaisin samanlaiset kauniit hiukset kuin sinulla. Huomaatko, kun sinua katsotaan ihailevasti? Kukaan ei pidä mustasta sojottavasta tukasta. Mutta eihän se olekaan sinun ongelmasi. Siri"
R
isat maiharini päästävät sisään lunta. Sitä on maassa ainakin viisi senttiä. Seinän vieressä lunta ei ole. Vain soraa ja pikkukiviä. Katsokaa, tuo on peikko! Ykkösluokkalaisen ystävät nauravat. Isommat osaavat pitää suunsa kiinni, mutta katseet ovat melkein pahempia kuin sanat. En minäkään ole ketään nimitellyt.
10
KLIKKAA KESKUSTELEMAAN NOVELLEISTA: http://p1.foorumi.info/sinamina/index.php
"Tervehdys, sinun esitelmäsi oli hyvä! Olet aina ollut hyvä kirjoittamaan. Sinulle taputettiin ja sinua kehuttiin. Olet luokan prinsessa. Ei ihme, että sinulla on niin paljon kavereita. Oletko tullut koskaan ajatelleeksi, kuinka onnellinen olet? Jos raha ei tee onnelliseksi, tekeekö muiden ihmisten kunnioitus? Mitä mieltä olet? Sinua kunnioitetaan, ja varmasti kunnioitat kavereitasi. Ovatko he sinulle tärkeitä? He ovat samanlaisia kuin sinä, ainakin melkein. Eikö olekin mukavaa, kun voi puhua samoista asioista? Ei kai tässä muuta, turhaa selitystä vain. Siri"
"Moi vielä, miksi istuit viereeni? Kyllä tyhjiä paikkoja oli vielä muuallakin. Minun vieressäni olevaa tyhjää paikkaa kukaan ei ota huomioon. Tiedäthän sen? En usko, että haluat samaa kohtelua, kuin minä. Etkä halua tutustua minuun uudelleen. Oletko sinä muuttunut viime vuodesta? Minä olen. Vaikka luulette kaikki, että vain ulkoapäin. Oikeasti minullakin on sydän. Minäkin tunnen, eikö olekin ihmeellistä? Pysy sinä prinsessana. Minä kestän kyllä kolossani.
Siri" n kylmä. Lumi narskuu maiharien alla. Kaikkialla on niin valkoista. Alan nähdä värejä. Ennen lumi oli mustaa. Kuljen puiston poikki. Lasken kynttilän lumeen. Sytytin risahtaa ja liekki muuttaa kaiken oranssiksi. Otan kirjeet taskustani. Välitunnit, koulumatkat, yksinäiset illat, valvotut yöt, otan ne kaikki esiin. En halua enää nähdä niitä. Ehkä kaikki ei olekaan niin, kuin olen omassa pikku maailmassani luullut. Siellä on niin pimeää. Ehkä pinnan alta on huomattu todellisuus. Enkä olekaan niin näkymätön enää. Niin ainakin toivoisin. Yksitellen annan liekin mustata kirjeet.
I
han kuin hän olisi hymyillyt minulle tänään. Mutta ystäville hymyillään. Minun lävitseni katsotaan. Olen joskus ollut sellainen kuin muut. Oikeasti. Mutta mitä olen nyt? Nahkatakkinen tyttö. Kuinka helppoa onkaan tulla unohdetuksi? Vetäytyä omaan kuoreensa ja tarkastella muita verhonsa takaa. Raskaan mustan verhon. Enkä varmasti saa sitä koskaan vedettyä sivuun. Minä pyytäisin anteeksi. Ja antaisin anteeksi. Tekisin vaikka mitä, kunhan ei enää tarvitsisi istua iltoja yksin huoneessani kirjoittaen kirjeitä, joita kukaan ei tule näkemään.
O
"Hei, tulit tänään puhumaan minulle. Miksi? Miksi koenumeroni kiinnostaa sinua? Minä olen erilainen, hiljainen, kylmä. Etkö huomaa, kun kaikki katsovat sinua ihmetellen, kun tulet lähelleni? Minulla on ikävä sinua. Sinulla ei taida olla minua. Älä tee elettäkään minua kohti, pyydän. Tiedän, ettet oikeasti halua olla kanssani enkä halua saada turhaa toivoa. Jooko? Enää kaksi viikkoa jouluun. Odotatko kovasti lomaa? Siri"
P
eilikuvani on kamala. Olen niin kalpea. Suttuinen musta meikki ei auta asiaa. En ole käynyt ulkona koulumatkojen lisäksi moneen kuukauteen. Kai. Haluaisin ryömiä ulos kolostani ja tulla esiin. Haluaisin tuntea päivänvalon. En vain ole tarpeeksi vahva. Pelkään. Helpointa on ottaa tyly ilme naamalle ja lähteä taas muiden syrjimäksi.
KLIKKAA KESKUSTELEMAAN NOVELLEISTA: http://p1.foorumi.info/sinamina/index.php
11
oltiin juotu aika paljon sinä iltana. Me oltiin istuttu Mapen huoneessa ja kuunneltu sen isän huonoja levyjä ja tietysti hoilattu täysillä mukana. Ulkopuolinen ei olisi varmaan tunnistanut meitä edes ihmisiksi. Meitä oli kuusi: minä, Mape, Bansku, Elli, Joonas ja... Mila. Mape ja Bansku olivat seurustelleet jo vuoden. Banskun oikea nimi oli Tanja, mutta se oli vääntynyt Tanskun kautta Banskuksi. Mapen oikea nimi taas oli Markku-Pekka. Se ei itse kamalasti tykännyt siitä, joten sitä piti aina kutsua Mapeksi. Elli oli ollut salaa ihastunut Joonakseen pari vuotta sitten. Se oli kertonut ihastuksestaan vain mulle, parhaalle ystävälleen. Mutta pian Joonas olikin paljastanut olevansa homo. Me oltiin silloin istuttu samalla tavalla Mapen huoneessa. Joonaksen tunnustuksen jälkeen kaikki olivat olleet vähän aikaa hiljaa, ja Elli oli mennyt hakemaan juomista ja viipynyt aika kauan. Mutta Mila... Mila oli uusi meidän porukassa. Elli oli tutustunut siihen musiikintunneilla, joilla Elli lauloi ja Mila soitti pianoa. Elli oli kertonut, että Mila oli usein melko hiljainen ja sulkeutunut, mutta yllättävän mukava, kun sille vain meni juttelemaan. Mila oli mahtava pianisti; se oli soittanut melkein kymmenen vuotta.
Me
inä iltana Milaa ei olisi uskonut hiljaiseksi tytöksi. Se oli kyllä vähän vähemmän puhelias kuin me muut, mutta nauroi muiden mukana ja imi nestettä kuin sieni. Sen nauru kuulosti ihan solisevalta purolta. Niin kuin sen nimikin. Mila, Mila, Mila. Mä en ollut ikinä ennen tuntenut ketään, jonka nimi olisi ollut Mila. Se kuulosti siltä, kuin joku pieni lapsi olisi yrittänyt sanoa "Mira", mutta ei vielä osannut ärrää.
S
-V
koa palatakseni takaisin yläkertaan Mapen huoneeseen. Liian myöhään huomasin valtavan sipsikulhon ilmestyvän keittiön ovesta. Törmäsin kulhoa kantavaan Milaan ja sipsit ryöppysivät meidän molempien päälle ja lattialle. oi eiii, sori vaan ihan kauheasti, mä voin siivota nää, voivottelin. - Eiku, ei se mitään. Oisin mäkin voinu vähän varoa, Mila sanoi. Me kyykistyttiin molemmat noukkimaan sipsejä lattialta takaisin kulhoon. Mila näytti ihan joltain pieneltä menninkäiseltä tai haltialta kyykkiessään siinä mun vieressä. Sillä oli jännät silmät,
J
ossain vaiheessa meidän illanviettoa mun oli pakko mennä vessaan. Toimitettuani asiani lähdin kohti portaik-
vähän viirut, niin kuin kissalla. Ja sen punaruskeat hiukset kehystivät täydellisesti sen korkeita poskipäitä. Huomasin myös ensimmäisen kerran, että Milalla oli vähän pisamia nenänvarressa ja silmien alapuolella. - Mitä nyt? Mila kysyi. Mä olin varmaan tuijottanut aika kauan, koska Mila näytti vähän kiusaantuneelta. - Eiku, mä vaan... sulla on tosi kauniit silmät, äkisin epämääräisesti. Milan hiukset näyttivät takaa tulevaa valoa vasten niin pehmeiltä, että niitä olisi tehnyt mieli silittää. Jos vain ihan vähän... Mila hätkähti vähän, kun painoin
12
KLIKKAA KESKUSTELEMAAN NOVELLEISTA: http://p1.foorumi.info/sinamina/index.php
K
M
ello löi viisi iltapäivällä ja äiti passitti mut ulos kävelylle. Suostuin mukisematta, olinhan mä jo maanut sisällä ihan tarpeeksi. Otin mukaan meidän japaninpystykorvan, Vanun, ja suunnistin puistoon. Ilma oli loppusyksyisen raikas ja selvitti mukavasti mun ummehtuneita aivoja. Mä pystyin miettimään kunnolla Milaa ja edellisiltaista tapausta. Mitä ihmettä mä nyt tekisin, sitä mietin Vanun peuhatessa puiston lehtikasoissa. Mulle itselleni pieni suudelma oli no big deal, mutta entäs Mila? Mulla oli siitä sellainen kuva, ettei se ehkä olisi tottunut suutelemaan tyttöjä. Jospa Mila olisikin unohtanut koko jutun? Äh, ei sekään sentään missään änkyräkännissä ollut ollut, joten sen varaan ei kannattanut laskea. Mun ei kai auttanut muuta kuin teeskennellä, että koko juttu oli pelkkä vahinko. Niinhän se oikeastaan olikin. Vahinko, hetken mielijohde. Eihän mulla ollut mitään tunteita Milaa kohtaan. Kaivoin kännykän taskusta ja näpyttelin viestin. Jostain syystä se tuntui paremmalta vaihtoehdolta kuin soitto. "Mä oon pahoillani siitä eilisestä. Mun ei todellakaan ollut tarkoitus tehdä sitä. Ethän loukkaantunut?" Vedin syvään henkeä ja painoin lähetä-nappulaa. Vatsanpohjassa tuntui pieni jännitys. Mua pelotti Milan vastaus ja vielä enemmän se, ettei vastausta tulisi ollenkaan. Halusin saada ajan kulumaan ja lähdin kävelemään kotia kohti.
un ilta kului pelonsekaisen odotuksen tunnelmissa. Katselin Disneypiirrettyjä pikkusiskon- ja veljen kanssa ja yritin vähän lukea läksyjä, mutta vilkuilin kännykkää vähän väliä. En tosissani keskittynyt mihinkään tekemääni, vaan vatvoin mielessäni kaikki mahdolliset vaihtoehdot, miten Mila voisi
aanantaiaamuna herätyskellon ääni räjäytti mun tajunnan kuin pommi. Mua suututti, että piti herätä. Mä olin nähnyt niin ihanaa unta, että sitä ei olisi halunnut jättää kesken. En muistanut unen tapahtumia, vain sen, että se oli ihana. Mutta kiskoessani farkkuja jalkaani muhun iski outo epämukavuuden tunne. En tajunnut, mistä se johtui kunnes muistin, että mun täytyisi kohdata Mila koulussa. Aloin ärsyyntyä itseeni. Juttuhan oli sovittu jo, joten miksen mä voinut vain antaa olla? Miksi mun ylipäätään piti ottaa koko juttu niin tosissani? "Koska"... sanoi pieni ääni jostain mun pään sisältä... "eihän sitä voi todella tietää, mitä Mila oikeasti ajattelee siitä suudelmasta". Ehkä musta tulisikin sille joku iso paha
M
vastata mun viestiin. Mietin, mitä tekisin, jos se ei vastaisi ollenkaan. Menisinkö puhumaan sille vai välttelisinkö, vai olisinko kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan? Kello 21.05 mä istuin kirjoituspöytäni ääressä ja väritin piirrostani animehahmosta. Piirtäminen oli sentään asia, joka vei mun huomion kaikesta muusta. Sain melkein kohtauksen, kun kännykän merkkiääni viilsi huoneen hiljaisuuden kahtia. Kahmaisin kännykän käteeni ja räpelsin viestin auki. "Totta kai se oli vahinko. Ei muistella sitä". Taivaallinen helpotuksen tunne kulki mun läpi. Luin viestin vielä kertaalleen ennen kuin laskin puhelimen käsistäni. Se oli vahinko, ei muistella sitä. Juuri nuo sanat olinkin halunnut lukea. Suihkussa seisoessani ja hampaita pestessäni mua nauratti jo oma hätäännykseni. Mitä mä oikein olin pelännyt? Pahempiakin kömmähdyksiä, kuin väärän henkilön suuteleminen, saattoi ihmisille sattua. Yhden aikaan mä painoin pääni tyynyyn tyytyväisenä. Uni tuli nopeasti.
ahdistelija. Mitäs mä voisin tietää sen ajatusmaailmasta, kun en edes vielä tuntenut sitä kunnolla? Aivan, mun täytyisi puhua sille ihan aikuisten oikeasti ja selvittää kaikki kunnolla. Mitkään tekstarit eivät siihen riittäneet. Ja niin mä marssin päättäväisesti alakertaan, söin aamupalan ja lähdin kouluun. oulun pihalla oli vain muutama ihminen. Suurin osa oli jo mennyt sisälle lämpimään. Kirpakka syystuuli sekoitti mun jo ennestään pörröistä hiuspehkoa. Mä töhelsin pyörän lukon kanssa sormet kohmeessa. Potutti, kun oli pitänyt unohtaa hanskat kotiin. Bussikyytiläisten sankka joukko alkoi vyöryä kohti koulun pääovia, joukossaan Elli ja Mila. - Paula! Ellin kirkas ääni kantautui pihan halki. Mila käveli puoliksi Ellin takana, mutta mä pystyin silti tavoittamaan sen katseen jo kaukaa. Sen silmistä ei pystynyt lukemaan mitään. Ne olivat normaalin avoimet ja tyynet. Tulkitsematon tilanne sai mut taas jännittämään. - Moi, mä sanoin ja yritin hymyillä mahdollisimman leveästi. Milakin moikkasi mulle, mutta vetäytyi keskustelussa taka-alalle, kun Elli alkoi höpistä koulujutuista. Sisällä Ellin piti erkaantua meistä, koska sillä oli tunti eri suunnassa kuin mulla ja Milalla. Mä päätin tarttua tilanteeseen heti. Nyt tai ei koskaan. Parempi oli hoitaa mokoma asia pois päiväjärjestyksestä. Mä olin juuri avaamassa suuni, kun tajusin Milan karanneen mun luota jonkun kaverinsa seuraan. Teki mielä lyödä nyrkillä seinään. Eihän me mitään sydänystäviä oltu, mutta tämä oli jo aika paksua. Oltiinhan me sentään oltu juuri samassa seurassa, joten Mila olisi ainakin voinut ilmoittaa vaihtavansa maisemaa. Se taisi siis vältellä mua. Mahtavaa.
K
14
KLIKKAA KESKUSTELEMAAN NOVELLEISTA: http://p1.foorumi.info/sinamina/index.php
I
Sama meno jatkui koko päivän. Mä törmäsin Elliin ja Milaan tuntien välillä, mutta Mila ehti aina kaikota ennen kuin me ehdittiin jäädä kahdestaan mihinkään. Samoja tunteja meillä ei ollut, mutta eipä sekään olisi tilannetta paljon helpottanut, kun Mila juoksi karkuun minkä ehti. Mua alkoi toden teolla kyllästyttää sen jahtaaminen. Hittoon Mila. Hittoon kaikki, mitä mun oli pitänyt sille sanoa!
M
ltapäivällä viimeisen tunnin jälkeen mä menin katsomaan, oliko Elli vielä päässyt musiikin tunnilta. Pettymyksekseni jouduin toteamaan, että ne olivat taas päässeet etuajassa, sillä luokan ovi oli auki ja musiikinopettaja tuli mua vastaan hervoton nuottikasa sylissään. Toivotin sille kohteliaasti hyvät päivänjatkot ja jatkoin matkaa, vaikka tiesin, etten enää löytäisi Elliä musiikin luokasta. Olin kuullut sieltä pianonsoittoa. Mä kurkistin varovasti luokan ovesta. Mila istui mustan pianon ääressä selin muhun, sormet koskettimilla tanssien. Sävelmä oli kaunis, mutta mä en tunnistanut sitä. Siinä oli unenomainen tunnelma, ja Milan pehmeä kosketus kuului jokaisessa sävelessä niin hyvin, että sen saattoi melkein tuntea iholla. ä tuijotin ovella haltioituneena, enkä halunnut rikkoa tunnelmaa astumalla kynnyksen yli. Tajusin kuitenkin, että nyt mulla olisi vihdoinkin tilaisuus selvittää kaikki, mitä mä olin vatvonut mielessäni ja panna hommalle piste. Täältä Mila ei voisi paeta mua tai ainakaan sivuuttaa ihan kokonaan. Niinpä mä astuin päättäväisesti ovesta sisään ja kävelin Milan viereen. Se ei lopettanut soittamista eikä edes vilkaissut mua. Oli sen kuitenkin pakko huomata mut, kun mä seisoin senvieressä pianoon nojaten.
- Moi, mä sanoin. Ei vastausta. - Meidän pitäisi mun mielestä puhua siitä lauantai-iltaisesta. Ei minkäänlaista noteerausta. Mä vaihdoin turhautuneena painoa jalalta toiselle. Kädet tuntuivat nihkeiltä. - Mä en tiedä, kuunteletko sä vai et, mutta mun on pakko sanoa tää. Mä olen edelleen pahoillani siitä tapahtuneesta. Pidin pienen tauon. Mila jatkoi soittamista. - Mä tykkään tytöistä. Mä en häpeile kertoa sitä. Mutta ei mulla ole tapana suudella ihmisiä tosta noin vaan. En tiedä, mikä muhun meni ja oon tosi pahoillani. Yskäisin. Tuntui, että olisin yhtä hyvin voinut puhua kivelle. - No ehkä mä tästä lähden... kiitos juttuseurasta ja toivottavasti asia ei enää kaivele sua. Käännyin lähteäkseni, mutta silloin Mila lopetti soittamisen ja laski kannen koskettimien ylle. - Paula, se sanoi ja katsoi mua tiiviisti silmiin. Sellaista katsetta mä en ollut sillä ikinä nähnyt. Sen ilme oli päättäväinen, mutta samalla jotenkin lempeä. Se selvästi halusi todella, että mä jäisin ja kuuntelisin sitä. Mä istuin lähimmälle pulpetille. - Totta puhuen mä olen hieman... pettynyt, Mila sanoi. - Miksi? mä hämmästyin. - Sä sanoit, ettei sulla ole tapana suudella ihmisiä tosta vaan, mutta teit poikkeuksen mun kohdalla, vai? Mä olen pettynyt. Mä luulin vihdoin merkitseväni sulle jotain. Mun sydän pomppasi kurkkuun. Mitään tällaista mä en ollut osannut odottaa. Mila näytti itsekin hämmästyneeltä
sanomastaan. Sitten se jatkoi: - Paula, mä olen ollut ihastunut suhun ennen kuin sä varmaan edes tiesit mun olemassaolosta. Kun sä suutelit mua, mä olin taivaassa. Mutta tietysti mä vaan pakenin, sellainen mä olen. Sun viestin saatuani olin tosi pettynyt. Ajattelin, että olisi parempi unohtaa sut, joten yritin vältellä sua. Susta varmaan tuntui pahalta, anteeksi. Mila lopetti ja laski huokaisten katseensa lattiaan. Mä tuijotin sitä lamaantuneena. Kurkkua kuivasi. - Etkö sä aio sanoa mitään? Mila kysyi melkein huolissaan. Tajusin, että totta kai mun oli vastattava sille jotenkin. Mulla vain ei ollut mitään sanottavaa. - Ehkä nyt on mun vuoro olla hiljaa, totesin, ja yritin hymyillä pienesti, ettei Mila käsittäisi mun lausetta väärin. Se nousi pianojakkaralta ja käveli mun eteen. - Anna mulle mahdollisuus, se sanoi ja oli niin lähellä, että mä tunsin sen hengityksen kasvoillani. Sen silmistä kuvastui sellainen toivo ja kaipaus, jollaista mä en ollut nähnyt. Kuin yhteisestä sopimuksesta meidän huulet hakeutuivat yhteen, eikä mun tarvinnut lausua vastausta ääneen.
inä iltana mä makasin pitkään valveilla, haaveillen ja hymyillen itsekseni pimeille seinille. Mila oli herättänyt mussa jotain uutta. Jotain, mitä mä halusin helliä ja varjella ja nähdä, mihin se johtaisi. Lopulta mä nukahdin ihanaan uneen, josta en pelkäisi herätä.
S
15
ästä päivästä tulee viimeinen. Tästä päivästä tulee viimeinen, mantra jota olen hokenut viimeiset puoli vuotta. Kenenkään ei tulisi kärsiä tällä tavalla. Kuolema leikkii kansani, kiusaa. Se leikkii myös äitini kanssa. Pahentaen syöpää ja antaen kuin armosta pari hyvää päivää. Kunpa tämä loppuisi kohta, on lause, joka pyörii päässäni, joka kerta kun näen hänet. Millainen tytär ajattelee niin? Minä ansaitsen helvetin tulen vaikka en uskokaan siihen. En usko mihinkään. Usko on lapsenomainen yritys selittää, miksi paskaa tapahtuu hyville ihmisille. Minä en ole hyvä ihminen, mutta äitini on. Mutta koska isänikään ei ole hyvä ihminen ehkä tämä on meidän molempien helvetti. Ehkä me kaikki kolme olemme omassa helvetissä, josta emme pääse pois.
T
O
vi pamahtaa kiinni eteisessä. Isä tuli kotiin töistä, seitsemältä. Ei kestä kauan, kun baarin lemu alkaa levitä ympäri taloa. Kuulen hänen askeleensa. Kuten aina hän käy äidin luona, kertoo jotain kivaa hänelle, saa hänet hymyilemään, hymyilee itse, mikä teeskentelijä! Hänessä on yhtä paljon vihaa kuin minussakin. Ainoa ero on, etten minä teeskentele.
kaisin nopeammin kuin kobra iskee uhriinsa. Vedän henkeä keuhkot täyteen. "Taasko oot ryypännyt kamujesi kanssa? " ehdin kysyä ennen kuin isku osuu poskeeni. Tunnen vertaa suussani. "Kusipää!" huudan isän perään kun hän lähtee keittiöön. Ei mitään uutta tässä. Purkaamme vihaa toisiimme, saa nähdä, kuka on pystyssä viimeisenä.
vuotta sitten. Kuinka nopeasti onnellinen arki mureni. Muistot vievät kaukaiseen aikaan silloin, kun olin vielä onnellinen ja elossa. inun paras kaverini, Noora, odotti koulun edessä. "Tänään on tiedossa kuumat bileet Mikon luona", hän informoi minua ennen kuin ehdin avata suutani. Mikko oli Nooran tämänhetkinen poikaystävä. "Tämä tarkoittaa, että sinun sydänkäpysesi tulee myös paikalle", Noora sanoi ilkikurinen hymy sievillä kasvoillaan. Tuomas, ajattelin ja huokaisin. Olin katsellut häntä
M
K
16
iroilu kuuluu huoneeseeni. Isä riuhtaisee oven auki. "Taas sä jätit sun kenkäs tielle" hän sihisee raivosta. "Se oli tarkoituskin", vastaan ta-
I
stuudun sängyn reunalle. Elämä ei aina ollut niin synkkä. Meillä oli hyvä elämä ennen äidin sairautta. Me olimme perhe joskus aikoinaan, joskus miljoona
inä bileiltana valmistauduimme Nooran luona. Ennen lähtöä peilistä katsoivat kaksi nuorta naisen alkua, joilla oli koko elämä edessä. No ainakin se pitää Nooran kohdalla. Ennen lähtöä Noora kuiskasi korvaani: "Luulen, ett tänään on se yö."
S
M
ikko avasi oven ja Noora hyppäsi hänen kaulaansa. Se oli viimeinen kerta, kun olin nähnyt heitä siinä iltana. Lähdin vaeltamaan ympäri kämppää. Ihmiset tönivät minua puolelta toiselle yrittäessään tanssia. Lopulta päädyin pieneen työhuoneeseen. Sen seinät olivat täynnä kirjoja, lattiasta kattoon. Rakastin kirjoja ja tunsin olevani Belle, kun Hirviö näytti hänelle kirjastoaan.
mitään. Jolloin päätin soittaa hänelle. Hän vastasi iloisena puhelimeen. "Minä täällä", sanoin hiljaisella äänellä. "Ou, Meeri tota nyt ois paha paikka puhuu, mä soitan sulle myöhemmin, jooko." Ainoa ystäväni jätti minut kun häntä olisin kaivanut eniten.
Y
ö tulee kuten aina ja kylmyys valtaa kehoni. Mitä tapahtuu, kun äiti kuolee? Miten isä ottaa sen? Toivottavasti en ole silloin täällä, kun se tapahtuu. Tämä päivä on viimeinen.
A T
H
yllyillä oli klassikoita ja nykyajan bestsellereitä. Kuljetin sormiani kanteiden päältä. "Kyllä niitä saa lukeakin", kuuluin matala ja pehmeä ääni. Kääntymättäkin tiesin sen olevan Tuomas. "Sori", sanoin kääntyessä. Katseeni päättyi hänen silmiin. "Lukeeko kukaan näitä kirjoja?" kysyin. "Äiti, nää ovat kaikki hänen lempi kirjojaan", Tuomas sanoi yhä pehmeällä äänellä. viimeiset puoli vuotta. Mieleni löysi jostain aivojen sopukoiden takaa Tuomaksen kasvot. Hänen silkkiset yön mustat hiukset, silmät, joihin uppoan aina, syvän siniset. Huulet hennon vaaleanpunaiset. Tuntea hänen suudelmat, jotka olisivat täynnä rakkautta. ulta", hänen takaa kuului ääni. Hoidetut sormet työntyivät Tuomaksen sormien lomitse. Katsoin kaunista tyttöä, ainakin vuoden vanhempi kuin minä. Tyttö voisi olla ulkonäöltään yksi Hollywoodin näyttelijöistä. Silmäni tipahtivat alas kokolattiamatolle. "Minä tästä lähdenkin", sopersin. Kyynelet pyrkivät ulos ja kurkussa tuntui olevan nyrkin kokoinen pala jota en pystynyt nielemään. euraavan päiväni sain tietää äidin syövästä. Parin viikon horroksen jälkeen tajusin, etten ole kuulut Noorasta yhtään
amu sarastaa ja kiroan jälleen olemassaoloani. Ihmisiä kuolee joka päivä, kuinka vaikeata maailmankaikkeuden on pyyhkiä minut maankamaralta. Kuulen isän raskaat askeleet. Hän avaa vessan oven ja antaa ylleen eiliset viinat.
uuli leikittelee hiuksieni kanssa. Aurinko on vasta nousemassa horisontin yläpuolelle. "Tämä on viimeinen päiväni", kuiskaan sanani tuuleen ja hyppään kiroten elämäni. Ehkä kuolemassa löydän rauhan, jota en saanut maan pinnalla.
"K
M
utta se oli silloin. Nyt olin yksin huoneessani uppoutuneena muistoihin, jotka repivät vanhat haavani verelle. Kuinka julma onkaan tämä maailma. Siinä ei ole sijaa millekään kuin rahalle ja ulkoiselle olemukselle.
S
17