• TIETOKONELEHTI – EST. 1993 1/2026 #54 1958–1994 *BLIP* 2025– COMMODOREN PALUU ENS IKOSKETUS 8020
• COMMODORE-LOGOT OVAT COMMODORE INTERNATIONAL CORPORATIONIN REKISTERÖITYJÄ TAVARAMERKKEJÄ
• PÄÄKIRJOITUS Amiga-käyttäjän näköinen S aku-lehti ”tarvitsisi selkeästi sanoitetun sisältövision. Eihän Saku mikään Amiga-lehti ole, vaan… yleinen tietokoneharrastuslehti vahvalla Amiga-vintage-painotuksella”, virkkoi lukijakyselymme vastaaja. Nykyvisiomme sanoitettiin Sakussa #13 (4/95), jossa Heimo Laukkanen kertoi, että Saku on ”Amiga-käyttäjän näköinen” tietokonelehti. Edes vuonna 1995 lehti ei käsitellyt pelkkää Amigaa – harva enää käytti vain Amigaa: ”Vaikka Saku onkin tietokonelehti… voit kirjoittaa Sakuun uusista syntetisaattoreista, koulujen uusista tietokonehankinnoista, paikallisista tietokonekerhoista tai vaikka jostain erikoisesta harrastuksesta tai laitteesta, johon olet matkallasi törmännyt. Tiukkaa tekniikkasisältöä tärkeämpää olisi, että lehtemme on Amiga-käyttäjän näköinen! Tulevaisuus on siis laajemman ymmärtämyksen ja hyväksynnän aikaa. Voimme tehdä vierailuja ja testejä erilaisista tärkeistä nähtävyyksistä, kuten Helsingin Compu Cafesta… Testattavaksi joutuvat varmasti myös Helsingin katukuvaan nousseet Weppi-infokioskit sekä muut pienemmät ja suuremmat ilmiöt.” Amiga-käyttäjän kuvaa haastettiin jälleen vuosituhannen vaihteessa, kun kilpailevat käyttöjärjestelmät jakoivat yhteisön kahtia. Sakussa emme valinneet puolia, vaan perustimme Saku-foorumille omat karsinat, joista valita. Lähestymistapamme kesti aikaa. Nykyisin useimmat riidan pukarit tekevät yhteistyötä. Vuonna 2026 vielä harvempi käyttää vain Amigaa, joten visio Amiga-käyttäjän näköisestä lehdestä jatkaa kehittymistään – nykypäivän ”Amiga-käyttäjä” harrastaa monenlaista uutta ja vanhaa. Jakolinjat muuttuvat mukana. Toinen lukijakyselymme vastaaja nosti esiin uusimman: ”Ei tekoälymoskaa lehteen, kiitos.” Kiitämme palautteesta, vaikka toivomme laajempaa ymmärtämystä ja hyväksyntää. Saku on eteenpäin katsova yhteisö, emme syntyneet retrokerhoksi. Olemme amigistin, emme luddiitin näköisiä. Niinpä emme taaskaan valitse puolia, vaan erottelemme tekoälyn joukosta, jotta voitte valita. Ensimmäinen tekoälyn kirjoittama artikkelimme on sivulla 326, selvästi merkittynä. Modernilla ”foorumillamme”, Saku-serverillä, loimme ironisen futurismi-kanavakategorian, jonka voi helposti hiljentää. Futurismi oli taidesuunta, joka ihannoi modernia teknologiaa ja halveksi kaikkea perinteikästä. Me emme halveksi mitään, mutta ymmärrämme, että tekoäly ja esimerkiksi modernit – retrofuturistiset – uudistukset klassikkotietokoneisiin jakavat mielipiteitä. Jos sivun 72 AI-demokompo ei ole sinulle, ohita se. Kanavissamme on keskusteltu myös tietotekniikkaja pelitoimittajien politisoitumista. Saku jatkaa vanhalla linjallaan. Läheisin työparini Sakussa on vuodesta 1994 ollut puheenjohtajamme Anu Seilonen. Onnistumme, kun Sakua lukemalla tiedätte yhtä paljon politiikastamme kuin minä ja Anu tiedämme toistemme politiikasta. Emme tiedä siitä mitään. Saku on silti avoin tietokonekulttuurin kannanotoillekin, kunhan pysytään tiukasti tietokoneenkäyttäjän näköisenä. Kolmas lukijamme sanoitti sallittua: ”käyttäisin vanhaa hyvää termiä tietoyhteiskuntakeskustelu”. Sitäkin tarvitaan, vaikkapa tekoälyn seurauksista. Olisiko siinä sisältövisiota? Kaukana päivänpolitiikasta, neljäs lukijamme siteerasi Rooman Marcus Aureliusta: ”Meidät on luotu tekemään Sakua yhdessä.” Vai oliko se töitä. Kerromme sivulta 102 alkaen, miten. Lukijakyselymme tulokset ovat sivulla 308 ja keskustelukanavamme osoitteessa sakulehti.fi/keskustelu. Tervetuloa Sakuun! Janne Sirén P.S. Kuten edellisen Sakun pääkirjoituksessa lupailin, olemme etsineet lehdelle uusia jakelukanavia – ensimmäisiä tuloksia sivulta 12 alkaen. Olemme lisäksi uudistaneet Saku-lehden osastoja, muun muassa laajentamalla ahtaaksi käynyttä sisällysluetteloa (s. 4–6), jakamalla paisunut Sakuposti sähkeisiin (s. 131 alkaen) ja postiin (s. 291 alkaen), sekä tiivistämällä lehden käyttöohjeita (s. 7–8). 3 #54
• HAKEMISTO AJANKOHTAISET 22 Saku ja Commodore – Vuoden päässä toisistaan Esipuhe Iso C -spesiaalille. 23, 44 Commodoren paluu Tietokonevalmistaja Commodoren brändi myytiin viime vuonna. Mitä sitten? 156 Tulossa: THEA1200 Viimeisimmät viimeisen kotitietokoneen paluusta. OLIPA KERRAN 124 Atari ST hyötykoneena Amigan haastoi kodeissa Atari ST, mutta molemmilla oli sivu-urat ammattikoneina. 172 Amix – Amiga UNIX Amiga osallistui myös Unixsotiin: System V:n puolella. Amigan virallisen Unixin tarina. 218 Näin tehtiin artikkeli Sviippiin Kuinka Sakua vuosikymmenellä edeltänyt kerholehti evästi omia kirjoittajiaan? Entä mitä he ajattelivat sähköisestä lehdestä? TESTIT 24 Commodore 64 Ultimate Uusnelonen perhepotretissa. 164 Checkmate Display: Arcooda? Päivitys putkettomaan putkiremonttiin. PROJEKTIT 84 Rakensimme Suomi-Amigan Kloonasimme Commodoren viimeisen ja parhaan Amigan, A4000T:n, Suomi-voimin. 98 Tac-2 så mycket: Tack-? Peliohjainlegenda kasvoi isoksi. 192 Taidetta vanhoista peleistä Haastattelussa taiteilija Arto Karttunen. MINNE MENNÄ 160 Riian pelimuseo Pelikaupan yläkerrassa on nähtävyys. PELIT 154 Haastattelussa Jari Pauna Suomi-D&D tuotiin maahan Amigalla. NÄKÖKULMAT 102 Hyvä juttu – eli näin kirjoitat Sakuun Hyvä juttusi on kirjoittamista vaille valmis. 272 Paluu 1980-luvulle: SV-318 ja sen pelt Se vanha, tuttu tarina mistä tahansa nuoruuden tietokonepeliystävästä. Tällä kertaa ei Amigalta, vaan Spectravideolta. KOLUMNIT 150 Nordic Maamme tietotekniikan ja roolipe laa misen yhdysupseeri, Nordic the Incurable, avaa palanneen Saku-lehden kolumnit. Vectorama 2026 74 Peri Fractic 64 Jolla Day1 69 4 #54
• 186 Petro Saku-tapahtumissa vuosina 1998 ja 2014 vieraillut Amiga-johtaja Petro Tyschtschenko lähettää terveisensä uudistuneelle Saku-lehdelle ja sen lukijoille. 216 Sirén Janne Sirén palaa kolumnistiksi ja löytää lehtipisteestä jotain, joka muistuttaa menneistä. Ei, ei sitä. Eikä sitäkään. 246 I love 8-bit Kiertävän tietokonenäyttelyn tuottaja kertoo, millaista on esitellä vuosikertatietotekniikkaa suomalaisille yleisöille. Neljäntenä vuorossa näyttelyn syntyhistoria. PALSTAT 236 Brysselin tietokone Kirjeenvaihtajamme raportoi Euroopan pääkaupungista ja matkan varrelta. 240 Boing-pallon takaa Suomen Amiga-käyttäjät ry:n puheenjohtaja Anu Seilonen kertoo, mitä Sakua tekevässä yhdistyksessä tapahtuu. 251 Suomen tietokonemuseon kuulumisia Nelikymppinen suurtietokonemuseo pyörii Jyväskylässä talkoovoimin. TEKOÄLY 72 Saku-lehden tekoälykompo Voita Commodore 64 Ultimate tai THEA1200. 326 iFUSION – Kahden maailman silta Emulaattori osoittautui yhdeksi sillaksi liikaa. Näissä artikkeleissa on tekoälyä käsittelevää sisältöä tai tekoälyn tuottamaa sisältöä. Lisäksi sitä on Sakusähkeissä s. 146, 148 ja -postissa s. 292, 312 sekä Errata s. 269. Käytämme Photoshopia, jonka peruskuvankäsittelyn toiminnot hyödyntävät vähäisesti tekoälyä. Lisäksi avustamme kielenkäännöksiä ja litterointia tarvittaessa tekoälyllä. Lupauksemme: Kerromme jo sisällysluettelossa, jos tiedämme Sakussa käytetyn tai käsiteltävän tekoälyä. ! MUUT 9 Saku ja väri-e-ink rM Paper Pro 12 Saku Lehtiluukussa 97 Ristikkko Aprillipila 153 Kilpailu Tilaa ja voita -tulokset 191 Sakun PC-vinkit 314 Wiime-Wallut Mikrokivikausi-kirja 318 Mitä uutta Sakun verkossa 323 Saku-lehden varakannet VAKIOT 3 Pääkirjoitus 7 Käyttöohjeet 131 Sakusähkeet 260 Ystäväkirja 291 Sakuposti 268 Errata Oikaisut 321 Saku 30 v. sitten 325 Sakke Commodore palaa ILMOITUKSET 11 Paarma Art 21 Saku-lehti 59 Kuopio Pelaa/Savon Pelikilta ry 159 Mirari 173 Suomen Amiga-käyttäjät ry. 185 Addict Media 190 Hollywood 283 RetroStore.fi 290 Lehtiluukku.fi 364 Amiga Addict 196 Uusi Amix-näyttöajuri Vibekoodasimme harvinaisuuden. 234 Sviipin taitto-ohjelmat Tekoäly vertaili Venturat ja aikalaiset. 14 Jotaarkka Pennanen Minidium nykyaikaan 284 5 #54
• #54 (1/2026) 17. heinäkuuta 2026 ISSN 2984-5750 (verkkojulkaisu) sakulehti.fi TIlaus sähköpostiin sakulehti.fi/tilaa Näköislehti Lehtiluukussa lehtiluukku.fi/lehdet/saku Avustajat Blumenkraft, Santtu Huotilainen, Jari Jalonen, japa, jPV, Raino Ketola, Simo Koivukoski, Iikka Konola, Jani Kuituniemi, Marko Latvanen, Jaakko Luoto, Janne Nummi, Juha O. Jaakkola, Jarmo Piippo, Mauno Poikonen, Ravenlordess, Tuomo Ryynänen, Antti Sokero, Tero Säärelä, Nordic the Incurable, Petro Tyschtschenko, Wallu, wieder_fi, Ville Wikström Päätoimittaja Janne Sirén Puheenjohtaja Anu Seilonen Retrofikseri Janne Rautiainen Taitto, kansikuvat Janne Sirén, logo Commodore International Corporation Graafinen avustaja Juha Korhonen Julkaisija Suomen Amiga-käyttäjät ry. suomenamigakayttajat.fi 1. LAITOS COMMODORE-LOGOT OVAT COMMODORE INTERNATIONAL CORPORATIONIN REKISTERÖITYJÄ TAVARAMERKKEJÄ 6 #54
• KÄYTTÖOHJEET NÄIN LUET SÄHKÖISTÄ LEHTEÄ SAKUSTA KAIKKI IRTI Sähköisen lehden lukemisessa välineellä on väliä. 1. Varmin valinta: perus-iPad. Hyvä tabletti muuttaa sähköisen lehden lukukokemusta dramaattisesti. Saku-lehti taitetaan modernin 11” iPadin noin 23:16-kuvasuhteeseen (tarkalleen 23,6:16,4). Perus-iPad on käyttänyt tätä kuvasuhdetta vuodesta 2022, iPad Pro 11” ja iPad Air jo vuosista 2018 ja 2020. Sakua varten et tarvitse kalliimpia malleja, perus-iPadin tarkka ja värikäs näyttö on erinomainen sähköisen lehden lukemiseen. Huomaa kuitenkin, että vanhempien iPad-mallien kuvasuhde ei ole yhtä lehtiystävällinen. Yli 10-tuumaiset Android-tabletit luonnollisesti parantavat myös lukukokemusta ja ovat hyvä vaihtoehto, etenkin jos sellainen löytyy jo valmiiksi kokeiltavaksi. Android-tablettien kuvasuhde on kuitenkin usein optimoitu videon katseluun ja vaikka Sakun sivukoko on valittu istumaan keskelle kaikkea, seurauksena on sururaitoja. Esimerkiksi Oneplus-tablettien valikoimasta löytyy lähellä iPadia olevia kuvasuhteita, mutta mallivalintaa joutuu harkitsemaan – Android-puolella hinnat alkaen -mallit ovat usein näytöltään köykäisiä. H yvän sähköisen lukukokemuksen keskiössä on, että löytää itselleen oikean tavan – ja välttää niitä vääriä. Ehdotamme tässä muutamia välineitä ja tekniikoita, joista jokin saattaa parantaa juuri sinun sähköistä lukukokemustasi.
• 2. Suuri e-ink-lukija, kuten reMarkable. Jos kärsit silmien väsymisestä perinteisellä näytöllä, ja värikuvat eivät ole prioriteetti, suurikokoinen e-ink-lukija on erinomainen vaihtoehto sähköisen lehden lukemiseen – sähkömuste toimii poikkeuksellisen hyvin jopa suorassa auringonpaisteessa. Tarjoamme lisäksi linkeistämme QR-koodeja e-ink-lukijoille, jotta linkkejä voi seurata kännykällä. Värisähkömustettakin saa sekä reMarkablelta Paper Prona, jota suosittelemme tämän hetken parhaana vaihtoehtoa, että Androidina. E-ink-värit ovat toki edelleen laimeita ja rakeisia. Myöskään noin 10-tuumaista pienempiin laitteisiin emme Sakua lataisi, koska sivun zoomailu on sähkömusteella tuskaa. 3. Tietokoneella suosittelemme aukeamatilaa. Sakua voi lukea sivu kerrallaan, mutta tietokoneen leveää ruutua varten tuemme myös lehtiaukeamia. Aukeamatila pitää kuitenkin usein kytkeä käsin ja asettaa kanslehti näkymään yksin. Tilaa Saku maksutta – PDF tai näköislehti Sakua julkaistaan maksutta sekä ladattavana PDF-lehtenä että näköislehtenä selaimessa ja voit tilata PDF-lehden sähköpostiisi. Lataukset ja tilaukset osoitteessa sakulehti.fi. PDF-lehteä voi lukea millä tahansa PDF-lukijalla. Amigalla PDF-lukuun suosittelemme: jpv.amigaaa.com/RNOPDF. Näköislehtenä selaimessa Sakua voi lukea maksutta ja ilman kirjautumista Lehtiluukku.fi-palvelussa. Myös sieltä voi tilata muistutukset uusien lehtien ilmestymisestä: lehtiluukku.fi/lehdet/saku. sakulehti.fi/tilaa Adobe Acrobat: Näytä > Sivunäyttö > Kahden sivun näkymä, Näytä kansilehti Kaksi sivua -toiminnon aikana: Päällä (View > Page Display > Two Page View, Show Cover Page in Two Page View: On). Ripauksen lukurauhaa ja levykelehtimäisyyttä saa vielä Näytä > Koko ruudun tilalla (View > Full Screen Mode) – näkyy kuvassa yllä. Kytke silloin vielä Muokkaa > Oletusarvot > Koko näyttö > Täytä näyttö yhdellä sivulla kerrallaan: Pois (Edit > Preferences > Full Screen > Fill screen with one page at a time: Off). Microsoft Edge: Sivunäkymä > Kaksi sivua, Näytä kansilehti erikseen: Päällä (Page view > Two page, Show cover page separately: On). Mac Esikatselu / Preview: Näytä > Kahtena sivuna: Päällä, Jatkuvana vierityksenä: Pois (View > Two Pages: On, Continuous Scroll: Off). Kansilehti näytetään oletuksena erikseen. Linux Asiakirjakatselin / Document Viewer (Evince): Tiedoston valinnat > Aukeama: Päällä, Parittomat sivut vasemmalla: Pois, Jatkuva: Pois (File options > Dual: On, Odd Pages Left: Off, Continuous: Off). Lehtiluukku.fi: Lukuvalikon keskimmäinen nappi. reMarkablen e-lukijat: Sakun PDF-lehden siirtäminen tulee tehdä reMarkable-siirtosovelluksella pilvisynkronointina. Muistikortinlukijoita ei tueta, eikä web-kaapelisiirto toimi yli ~100 Mt tiedostoilla. Vinkki: QR-koodejamme voi myös klikata.
• R E M A R K A B L E P A P E R P R O SAKU + VÄRI-E-INK Värillinen sähkömuste on Sakun lukijan vaihtoehto iPadille. Varauksin. KUVA: JANNE SIRÉN ZOOMAA KUVAA näe väripisteet Uusinta Sakusta #53 9 #54
• S ähkömusteen ruudunpäivitys on hidasta ja laatu lähempänä sanomalehtipaperia kuin televisiota, joten värisähkömustetta harkitsevan Sakun lukijan kannattaa pohtia lukutyyliään: Jos luet lehteä rauhallisesti, sivu kerrallaan alusta loppuun, etkä juuri zoomaile kuvia, sähkömuste voi sopia sinulle. Samoin, jos koet norminäytöltä lukemisen rasittavana tai luet usein auringossa, sähkömuste voi sopia sinulle. Seuraavaksi kannattaa harkita sähkömustelukulaitteen näyttökokoa. Saku on suunniteltu 10–11 tuuman tablettinäytölle, joka on lähellä A4-paperin muotoa. Tällöin useimmat voivat lukea lehteä suurentelematta. Koska Saku on taitettu PDF-lehti, eikä dynaamisesti skaalautuva e-kirja, emme suosittele pienempiä sähkömustelukijoita. Tyypilliset noin 7-tuuman tai ”A5-kokoiset” näytöt johtavat tekstin zoomailuun, jolloin sähkömuste muuttuu sähkötervanjuonniksi. Värisähkömusteen kohdalla on syytä kiinnittää huomiota myös näyttötekniikkaan. Useimmat Android-värisähkölukijat käyttävät Kaleido 3 -näyttöä ja sen edeltäjiä – näin myös hiljattaiset Kindlen väriversiot. Kaleidossa 300 dpi:n mustavalkomusteen päällä on 150 dpi:n värisuodatin. Vain paatunein Amiga-käyttäjä voi rakastaa suodattimen 4096:tta värisävyä, jotka sopivat lähinnä sarjakuviin, ja eri tarkkuiset kerrokset aiheuttavat omia ongelmiaan. Aikakauslehtien kannalta mielenkiintoisempi tekniikka onkin kaikessa hiljaisuudessa ujutettu muistikirjalaite reMarkable Paper Pro:hon. Sen Gallery 3 -näyttö tukee 20 000 värisävyä ja aitoja, 229 dpi:n monivärikuvapisteitä. Molemmilla tarkkuus kuitenkin laskee parhaasta puhtaasta mustavalkoisesta. Kaleidon sivunpäivitys on myös Gallerya nopeampaa. Viimeiseksi kannattaa huomioida jakelutiet, joita lukulaitteeltaan kaipaa. Android-lukijat ovat sovellusekosysteemeineen avoimimpia ja Amazonin Kindlet tulevat toisena, megakirjakaupan etuineen. Askeettisin on muistiinpanoväline reMarkable, joka tukee lähinnä joitakin laitteeseen tuotavia dokumenttimuotoja. Kaikki kolme leiriä tukevat onneksi Sakun käyttämiä PDF-dokumentteja. Tosin reMarkablella tämäkin voi vaatia hieman kikkailua, sillä yli 100 Mt tiedostoja ei voi siirtää kaapelilla eikä reMarkable tue muistikortinlukijoita – Sakut siirtyvät reMarkablen siirtosovelluksella pilvipalvelun kautta, pilvipalvelun ilmaisversio onneksi riittää. Mutta kun Saku-lehdet on saanut reMarkable Paper Pro:hon (remarkable.com), kokemus on yllättävän hyvä. Värit toki ovat pliisuja kuin paperi-Hesaria lukisi ja kontrasti ei aina päätä huimaa, mutta Gallery 3 -näytön ansiosta teksti ja valokuvat ovat vihdoin yhtenäisen skarppeja, eivätkä kohtuuttoman rasteroituja. Ohjelmistopuolella PDF-lukija glitchasi eräässä taittoyksityiskohdassa (palloviivoissa, raportoimme bugin), jonka voimme huomioida jatkoon, mutta yleisesti toisti vaikeatkin sivut täydellisesti. Ruudunpäivitysnopeuskin oli passeli normaaliin sivunvaihteluun: noin sekunti. Lähinnä eron mustavalkoiseen huomaa näytön piirtyessä lisävälähdyksinä. Amazon Kindle Scribe Colorsoft on yksi vaihtoehto reMarkable Paper Pro:lle, mutta Kaleido 3 -näytöllä. ALAKUVA: JANNE SIRÉN AM AZ ON Mikä e-ink? Mustavalkoinen sähkömuste on ollut kirjojen lukijoiden suosiossa kohta kaksikymmentä vuotta. Sähkömusteella (electronic ink) tarkoitetaan perinteisesti valotonta näyttölaitetta, joka järjestelee näyttöön pakatut hiukkaset eli kuvapisteet sähkövirran avulla – hiukkaset säilyttävät paikkansa, vaikka virtaa ei olisikaan. Lopputulos muistuttaa mustetta paperilla ja erottuu erinomaisesti auringossakin. Sähkömustenäyttöihin on sittemmin lisätty integroituja, litteitä etuvaloja. Niihin on alettu lisäämään myös värejä, mikä laajentaa sähkömusteen käyttökohteet lehtiin. 10 #54
• KÄYTTÖOHJEET Sakun näköislehti on nyt maksutta luettavissa Lehtiluukku.fi-palvelussa, ”Suomen laajimmassa valikoimassa digitaalisia sanomaja aikakauslehtiä”. Näköislehti verkossa on lisä PDF-jakelun rinnalle – näin se toimii: Navigoi ensin selaimellasi: lehtiluukku.fi tai suoraan lehtiluukku.fi/lehdet/saku SAKU LEHTILUUKUSSA Selaa numeroita vuodesta 2024– Löydät lehtemme kirjaimesta S, aihealueilta Tietotekniikka ja tietolikenne sekä Ilmaiset lehdet ja nimihaulla: Saku Tilaa ilmoitus uusista numeroista, vaatii kirjautumisen Lue lehteä joka valittu, ei vaadi kirjautumista Aiemmin Saku-lehti ilmestyi eri muodossa 12 #54
• Kiitos yhteistyöstä Lehtiluukku. fi! Verkkolinkit toimivat ja välähtävät sivun auetessa, klikkaile siis menemään Avaa/Sulje valikko Sulje lehti Hae lehdestä Sivutila/Aukeamatila Tulosta sivu Koko näyttö Hakukoneetkin näkevät Lehtiluukun lehtien sisälle, googlaa Käytä Lehtiluukkua selaimella, mobiilisovellukset vanhoja Tallenna Sakun osoite selaimeen, Oma Luukku ei ilmaislehdille Käyttämämme sivunumerolinkit (PDF-bookmark) ei tuettuja ! Käännä sivua nuolinäppäimet toimivat myös Zoomaa sivua välilyönti ja +/myös, lisäksi: Koko näyttö 13 #54
• Haastattelija: Janne Sirén JOTAARKKA SAKUN JUHLAHAASTATTELUSSA AMIGA-KÄYTTÄJÄ PENNANEN , 80 Teatterija elokuvaohjaajan 80-vuotispäivästä on kulunut jo reilu viikko, mutta kolmen päivän päästä olevaa suurta juhlaa vasta valmistellaan. Jotaarkka Pennanen pakeni hetkeksi juhlavalmisteluja ja istui Sakulehden seuraan puhumaan lempitietokoneestaan, Amigasta. NÄKÖKULMA Kuvassa Jotaarkka Pennanen Suomen Amiga-käyttäjät ry:n Saku 2014 -tapahtumassa 20.9.2014 Tampereen pääkirjasto Metsossa. Pennasen selän takana on hänen vanha Amiga 4000 -tietokoneensa (monitori päällä), jonka hän lahjoitti eteenpäin. Amigoita on ollut useita. Tätä haastattelua valmisteltaessa hän mainitsee, että viimeinen Amiga taitaa olla mökillä. Kuuntele Pennasen Saku 2014 -puheenvuoro Sakun YouTubesta: youtu.be/FedagCnh_5Q (QR-koodi). JA NN E SIR ÉN 14 #54
• Kaikki tiesivät kyllä Yleisradiossa, että Pennasella on Amiga. " NO OR A PA LM U J otaarkka Pennanen, ensinnäkin onnittelut 80-vuotispäivän johdosta! Olit yksi ensimmäisen kymmenen Amiga-tietokoneen – ensimallin Amiga 1000:n (1985) – omistajista Suomessa. Se maksoi kertomasi mukaan yhtä paljon kuin käytetty auto, jonka ostit samana vuonna. Mistä sait idean koneen hankintaan ja millainen prosessi sen ostaminen oli? Amigasta oli jonkunnäköinen mainos, mutta en muista olisinko ostanut koneen kaupasta vai tilasinko minä sen vai… Minulla ei valitettavasti todellakaan ole muistikuvaa siis siitä. Mutta minua kiinnosti voimakkaasti se, että… silloinhan PC, suurin osa PC:stä oli vielä enemmän tekstipohjaisia. Se oli lähinnä Macit, joissa oli jo tämä graafinen liittymä. Harkitsin vakavasti Applelta ostamista, mutta sitten toisaalta minua viehätti… Luin jostain lehdestä, olisiko se jokin tietokonelehti, pitkän artikkelin Amigasta ja se kiinnosti minua jotenkin. Sitä paitsi tunsin sympatiaa, että näiden suurten monopolien rinnalla jotkut yrittävät tehdä itsenäisesti hommaa. Sitten minä kai rupesin kyselemään vähän, että mistäs sitä Amigaa saisi ostaa. Amiga 1000 ei jäänyt viimeiseksi Amigaksesi. Mitä Amiga-malleja olet omistanut? Minulla oli Amiga tuhannen jälkeen… En muista koska Amiga 2000 tuli. Kyllä minulla PC:kin oli, mutta enemmän minä käytin Amigaa. Mutta en nyt ihan varma ole siitä, koska se 2000 tuli… Sitten tuli näitä tämmöisiä pienempiä: Amiga 500… Vaimollani on, taitaa olla vieläkin, Amiga 500, jonka ostin hänelle ja hän oli ensimmäisten joukossa, jotka käyttivät pankissa tietokonetta. Mutta minua kiinnosti Amigassa se, että voisin käyttää sitä työssäni. Siihen aikaan tein televisiolle aika paljon ja voisin käyttää sitä niin kutsutussa montteerauksessa eli kun koostetaan televisio-ohjelmaa. Tähän käytettiin hyvin paljon nimenomaan Applen laitteita, ja täytyy tunnustaa, että jossakin vaiheessa mietin, että piru vieköön teinkö ison virheen, kun en sittenkään ostanut sitä Applea... Koska Apple tuntui menevän koko aika eteenpäin ja Amigalla oli selkeästi probleemeja. Amiga 4000 sinulla ainakin vielä oli? Minä yritin… Olin aika sitkeä Amigan kanssa, koska kaikessa tunsin eniten sympatiaa Amigaa kohtaan ja halusin käyttää, niin pitkälle kun vaan suinkin voin, Amigaa työssäni. Lähinnä tämä tarkoitti minulla esimonttee15 #54
• JA NN E SIR ÉN rausta. Kutsuimme ohjelman leikkaamista esimontteeraukseksi, koska silloin oli osittain videopohjaisia ja vain osittain filmille tehtyjä televisio-ohjelmia. Tein televisioteatteria – sitä kutsuttiin sillä nimellä – ja olin nimenomaan kiinnostunut ja pyrin fiktiiviseen elokuvaan, jollaisen teinkin. Ohjasin Hamletin (1970) Yleisradiolle ja Hannu Kahakorpi näytteli Hamletia siinä. Teos taitaa olla vieläkin tuolla Yleisradion katselupalstalla. Minulla oli ajatus käyttää tällaisessa työssä tietokoneita... Voitko avata mitä on esimontteeraus? Kun tehdään videolla, se video voidaan pätkiä erilaisiin pätkiin. Filmillä taas yleensä jokainen kuvaussessio on ilman muuta ensiksi pätkissä, ennen kuin niitä yhdistetään. Siihen aikaan varsinkin, jos me olisimme pätkineet suoraan sitä nauhoitettua – korkeilla taajuuksia nauhoitettua – kuvaa, ja siinä tapahtuisi virheitä, rikkoisimme alkuperäismateriaalia. Mutta kun esimontteerataan – joko Windowsilla tai Amigalla tai Applen koneilla – työskentelemme kopion kanssa, joka on ajallisesti täysin yhteensopiva alkuperäisen kanssa. Niin, että siellä tehdyt leikkaukset on helppo siirtää sinne alkuperäiseen. Mutta sitten, en muista enää ihan tarkkaan, jossain vaiheessa tuli vastaan se, että yhteydenpito muiden kanssa oli tietyllä tavalla ongelmallisempaa, koska Amigalla oli ihan oma kielensä ja oma postinsa tavallaan. Kyllähän totta kai sähköposti toimi koko aika, mutta siinä oli vaan ihan tommoisia käytännön asioita, jotka sitten panivat minut hankkimaan muuta… Toinen oli myös se, että PC kehittyi aika nopeata vauhtia silloin. En muista tarkkaan koska luovuin Amigasta, koska yritin mielestäni ihan viimeiseen saakka. Halusin nimenomaan pitää Amigan ja mainostin Amigaa kaikille kavereillenikin. Olet tehnyt pitkän ja vaikuttavan uran myös teatterissa, teatteriohjaajana, ja olet kertonut, että Amiga oli pitkään työhuoneellasi Helsingin kaupunginteatterissa ja käytit sitä ainakin visuaaliseen suunnitteluun. Näyttelikö Amiga erityistä roolia urasi produktioissa, vai oliko se yleisenä toimistokoneena? Ei se ollut oikeastaan toimistokoneena, ei. Kyllä se oli nimenomaan käytössäni, kun 16 #54
• suunnittelin ohjelmia. Käytin Amigaa. Yritin kaupata sitä myös Yleisradioon, mutta siellä oli jo tehty ratkaisut, vaikka itsekin monet siellä myönsivät, että Amiga tuntui olevan paljon edistyksellisempi kuin Windows-järjestelmä. Siinä mielessä todella sääli, että Amiga sitten jossakin vaiheessa pysähtyi. Mutta käytin Amigaa omassa suunnittelussani hyvinkin paljon. Tallensin tietokoneelle ohjelmia ja tein esileikkauksia. Pystyin kokeilemaan monia asioita, että kyllä minä käytin sitä ihan kunnolla. Ongelmia syntyi vasta tai just siinä, kun piti vaihtaa tietoja, niin kun muilla ei ollut Amigaa. Yleisradio toimi Windows-pohjaisesti ja sitten Applen tiedostoja hyväksyttiin paremmin, että siellä oli Applea myöskin käytössä. Amiga ei saanut lyötyä sillä tavalla läpi, että se olisi näin… Tietysti muissa firmoissa, mutta Yleisradiossa se ei lyönyt itseänsä läpi. Mutta kaikki tiesivät kyllä Yleisradiossa, että Pennasella on Amiga! Sinulla oli myös sivu-ura tai ekskursio multimediaan, joka sai alkunsa Amiga Vision -ohjelmistosta ja vei ulkomaille saakka? Osallistuin kansainvälisiin seminaareihin. Olin muun muassa Englannissa ja siellä keskusteltiin. Joka paikassa, vaikka Amiga ei ollut siellä pääroolissa – en muista oliko se Windows vai Apple, jotka olivat ne, Apple ainakin oli keskeisessä asemassa – minä toin Amigaa esille… oikeastaan koko ajan, kaikkialla missä vaan suinkin sain tuotua sitä. Kinnostukseni tietokoneavusteisesta multimediasta ei kuitenkaan päättynyt Amigaan. Muistatko vielä näiden Amiga-ohjelmien nimiä, joita käytit? Mikä oli keskeinen työkalu? Saku 2014 -tapahtumassamme mainitsit Amiga Vision -ohjelman. Nyt kyllä heität vaikeita kysymyksiä, mutta… joo, Amiga Vision, se oli se multimediaohjelma. Olin hyvin kiinnostunut siitä, että olisi tullut tämmöinen, jota olisin sitten voinut käyttää myöskin, kun siihen aikaan tein sekä videoettä filmiproduktioita. Usein Yleisradiolle sekä Mainostelevisiolle myös. Mutta se oli se yhteensopivuustai yhteensopimattomuusongelma, joka teki sen, että käytin kyllä itselläni vielä ja noin, mutta en saanut siitä semmoista työkalua kuin muilla. Muilla meni heti suoraan, kun ne lähettivät jotakin joko Applelta tai myöskin sitten… en muista tuliko PC:kin kuinka nopeasti siihen. En muista tarkkaan näitä asioita. Valitan, että en pysty antamaan parempaa kuvaa siitä. Mutta minä kyllä voimakkaasti uskoin Amigaan ja minun mielestäni se oli yksi erinomainen esimerkki siinä, että PC ja Windows olivat huomattavasti jäljessä, että ainoastaan oikeastaan Applen graafiset ohjelmistot olivat mahdollisia tai ainakin enemmän yhteensopivia siinä vaiheessa. PC:thän oli vielä aika pitkälle niin lähinnä tommoista konttorityötä ja bisnesmaailmaa varten suunniteltuja. Taiteilijoille ja elokuvantekijöille Amiga olisi minun mielestäni ollut paljon parempi. Ja kyllä minä aika monelle suosittelin sitä. Kaveripiiristäni moni Taiteilijoille ja elokuvantekijöille Amiga olisi minun mielestäni ollut paljon parempi. Ja kyllä minä aika monelle suosittelin sitä. Kaveripiiristäni moni ostikin Amigan ja tutustui siihen. " 17 #54
• Jotaarkka ei muistanut mistä kuuli Amigasta, mutta Sakussa #52 (1/2025, s. 163) Suomen ensimmäiseksi amigistiksi ilmoittautunut Hannu Säles kertoi Kauppalehdessä (Perjantaina, 3.10.9.1986 N:o 193) julkaistusta 10 sivun Amiga-mainoksesta ”Leikin loppu”, jossa ”Äiti huusi Maciä ja Ibistä syömään.” Amigaa markkinoitiin alkuun ammattiyleisölle meillä Suomessakin. HA NN U SÄ LE S ostikin Amigan ja tutustui siihen. Olet kutsunut Amigaa yhdeksi luovimmista tietokoneista, joita on kehitetty. Epäilemättä kokonaisuus näytteli tässä roolia, mutta oliko Amigassa myös jokin tai joitakin yksittäisiä teknisiä ominaisuuksia, joka teki sinuun erityisen vaikutuksen ja sai pysymään sen parissa toistakymmentä vuotta? Ihan tarkkaan en muista, mutta minulla on tämmöinen mielikuva, että siinä vaiheessa multimedian ja myöskin elokuvan käsitteleminen oli aika kömpelöä PC-pohjaisissa koneissa. Ja kun minulla itselläni ei ollut Applen konetta, niin se… Applenkin kanssa jouduin tekemisiin vain silloin, kun tein esimerkiksi televisiolle jotain ohjelmaa, jossa tehtiin esimontteerausta Applen koneilla, mutta sekin vain siksi, että niillä ei ollut Amigaa siihen hommaan. Minun mielestäni Amiga olisi pärjännyt ja ehkä paremminkin näissä tehtävissä, mutta ilmeisesti siinä oli televisiossa kysymys isommista kaupoista ja isommista asioista, raha-asioista, silloin. Sitten vielä muutama kysymys Amigan ulkopuolelta. Uusimmassa kirjassasi, Pojan ja isän Moskova (2024), valotat – osin fiktion keinoin – nuoruuttasi, joka vei isän työn perässä useaksi vuodeksi 1950-luvun lopun Neuvostoliittoon. Tämä on tietenkin ollut aikaa ennen kansantietokoneita, mutta jäikö näiltä vuosilta muita neuvostoteknologiaan liittyneitä havaintoja, jotka saattaisivat kiinnostaa tekniikkalehden lukijaa? Se 1957–1960, jolloin olin pikkupoika tai justiinsa tulossa puberteetti-ikään, silloin meillä ei ollut… se oli kyllä enemmänkin shakki, jota me pelattiin. Se oli se, joka sitten koulujen ja kirjallisuuden ja tämmöisten lisäksi niin kun kiinnosti. Mutta tuota, sitten myöhemmin, vierailin turistina siellä useampiakin kertoja. Silloin minä kyllä juttelin tietokoneista ja silloin Neuvostoliitossa oli ihan kaupoissakin jotakin, jos muistan oikein niin tämmöisiä personal… henkilökohtaisia tietokoneita, ja myöskin käytössä. Myöhemmin ohjasin Moskovan, Neuvostoliiton keskustelevisioon Hella Wuolijoen näytelmän tämmöisen kulttuurivaihdon nimissä. Muistan, että ne olivat minun mielestäni TV:n jälkityöskentelyssä eli montteerauksessa, kuten sitä kutsuttiin, jäljessä meitä. Siinä juteltiin ja montteerauksessa 18 #54
• KU LTT UU RIV IHK OT käytettiin niiden laitteita, jotka olivat kyllä heikompia, kuin mitä Suomessa oli. Minulla on semmoinen muisto… tämä voi olla väärä muisto, mutta minulla on sellainen käsitys, että siellä oli myöskin Amigoita. En uskalla mennä valalle, mutta tämmöinen käsitys minulla oli, että siellä oli. Neuvostoliitossa kyllä ainakin tiedettiin Amiga. Niitä vähän naurattikin, koska minä olin kauhean Amiga-intoilija. Jos ne olisivat satsanneet, uskaltaneet satsata Amigaan, ja kehittäneet niin kuin sitä sinnepäin, olisivat päässeet paljon pidemmälle siinä jälkityöskentelyssä. Pojan ja isän Moskovassa fiktiivinen alter-egosi Ale pohtii myöhemmin Commodore 64:n ja interaktiivisen elokuvan mahdollisuutta, jossa katsoja voisi valita katselutapansa. Oliko tämä viittaus johonkin todelliseen projektiisi tai kenties eteenpäin katsovaan ajatukseesi tietotekniikan hyödyntämisestä? Enemmänkin eteenpäin katsova. En muista mistä juuri Commodore 64 tuli… Ehkä siinä oli se ajatus, että Commodore 64:hän oli kauhean laajalti levinnyt – ja näin jälkeenpäin, kun koitan miettiä mitä minä olisin voinut ajatella – niin luultavasti olen ajatellut sitä, että jos Commodore 64:sta olisi kehitetty… Amigan suuntaan. Jos ne olisivat yhdistyneet aikaisemmassa vaiheessa, niin ne olisivat voineet olla merkittävä vaihtoehto, koska Commodore 64 oli pelimaailmassa niin suosittu kone. Mutta näin ei käynyt. Lopuksi, yleisemmin teatterista, jos pitäisi nimetä joku rakas muistosi, mikä se olisi? Niitä on niin paljon niitä muistoja, että se on ihan hakuammuntaa, kun ajattelen erityistä muistoa. Minulla on monta rakasta, hienoa muistoa. Mutta tietyllä tavalla elokuvani, televisioelokuva joka on filmitekniikalla kokonaan toteutettu, Orimattila 1935. Se perustui Orimattilan työmiesten, metsätyömiesten lakkoon, joka oli siihen aikaan huomattavin ja suurin lakko mitä Suomessa oli. Yks niistä tärkeistä lakon johtajista oli Lauri Hyyhö -niminen metsätyömies tai sekatyömies. Hän oli jo kuollut, mutta tutustuin hänen leskeensä ja lapsiinsa. Oikeastaan koko meidän kuvausryhmämme vieraili heidän luonaan ja saimme heiltä valtavasti hienoa tietoa siitä lakosta. Tämä ohjaamani elokuva, ellei Yleisradio ole sitten sitä filmiä jo jonnekin hävittänyt, niin se pitäisi olla Yleisradiossa vieläkin: Orimattila 1935 (1972). Sitten toiseksi viimeinen kysymys: Entä mitä seuraavaksi, Jotaarkka Pennanen? Olen tehnyt yhdessä nuoren tutkijan Jussi Siveniuksen kanssa isästäni kirjailija Jarno Pennasesta elämänkertaa. Se alkaa olla ihan loppumetreillä. Tuskin enää ohjaan. Tein itseasiassa vaimoni kanssa, joka on näyttelijä, tai oli – hän on kanssa ollut eläkkeellä jo pidemmän aikaa – tein semmoisen esityksen kun Joutsenlauluni, joka perustuu Lauri Siparin ja Liisa Urpilaisen näytelmään meidän… jonka taas he olivat kirjoittaneet meidän ideamme pohjalta. Tämä näytelmä me käytiin sitten… Ruotsin Riksteatern, siis heidän valtionteatterinsa, kutsui meidät kiertueelle – 19 #54
• Neuvostoliitossa kyllä ainakin tiedettiin Amiga. Niitä vähän naurattikin, koska minä olin kauhean Amiga-intoilija. " kuukauden kiertueelle – Ruotsiin. Neuvottelujen jälkeen suostuimme siihen ja saimme kyllä myöhemmin todella kauniin kiitoksen, kun tämä teatterin pääjohtajan sijainen tai apulaispääjohtaja sanoi, että meidän esityksemme Joutsenlauluni oli heidän kaikkien aikojen kolmen parhaan esityksen joukossa, mitä siellä on esitetty. Vaimoni Aliisa Pulkkinen näytteli pääosaa, tai nimenomaan sitä henkilöä – se oli yhden henkilön näytelmä – niin se oli melkoinen tunnustus sitten hänelle. Ajattelin, että no tämähän on ihan sopiva hetki lopettaa ohjaaminen. Siinä on hieno lopetus! Lahjoitit vuonna 2014 Suomen Amiga-käyttäjille viimeisen Amiga-laitteistosi, Amiga 4000:n, Saku 2014 -tapahtuman yhteydessä – puhuit myös tapahtumassa. Kiitos siitä. Silloisena tarkoituksenamme oli lahjoittaa se Amigan harrastepohjaista jatkolaitekehitystä tehneelle Igor Majstorovicille Serbiaan, joskin sattumalta saimme samaan aikaan kaksi anteliasta Amiga 4000 -lahjoitusta ja hänelle päätyi tämä toinen kone ja oma koneesi päätyi talteen, harrastajalle Suomeen. Oletko yhtään seurannut tätä Amigan myöhempien aikojen kehitystä ja onko Amigalla jotain perintöä, jonka toivoisit jatkavan elämäänsä? Valitettavasti en ole pahemmin seurannut. Siinä vaiheessa oikeastaan, kun luovuin näistä Amiga-koneista, niin se jäi minulta seuraamatta. Mutta tunsin kyllä sympatiaa ja saatoin lukea jotakin ja tajusin, että siellä on edelleenkin voimakas kehitys. Mutta olin niin kiinni omissa töissäni jo siinä vaiheessa, että minulla ei ollut varaa lähteä siinä niin kuin kokeilemaan mitään, vaan tein näitä omia töitäni. Koska tein fiktiivisiä ohjelmia ja usein jopa pitkiä fiktiivisiä ohjelmia, niin minun oli käytettävä sitä kalustoa, joka sopi parhaiten niiden kanssa. Mutta se mitä tarkoitan, että jos Amigaan olisi pantu niin paljon rahaa, että se olisi tuolla kaupallisella puolella pystynyt kilpailemaan Applen – ainakin Applen kanssa, miksei PC:nkin kanssa – niin voi olla… sillä olisi mielestäni ollut kyllä hyviäkin mahdollisuuksia. Mutta en ole niin paljoa perehtynyt tuohon kaupalliseen hommaan, että voi olla, että oli jo liian myöhäistä siinä vaiheessa Amigalle. Tuota harmittelin monta kertaa, että näin ei käynyt. Jouduin itse myöskin käyttämään sitten näitä laitteita, jotka eivät olleet minun mielestäni yhtä edistyksellisiä kuin Amiga, mutta jotka sitten olivat yhteensopivia muiden – tapauksessani television tai elokuvayhtiön laitteiden – kanssa. Tämä on kokemus, jonka meistä moni jakaa. Kiitos haastattelusta Jotaarkka Pennanen, menestystä seuraaviin ja vielä kerran paljon onnea 80-vuotispäivän johdosta! Haastattelua on hieman tiivistetty ja järjestetty lehtijulkaisua varten. SU OM EN AM IG AKÄ YTT ÄJ ÄT RY . 20 #54