TIETOKONELEHTI – EST. 1993 1/2024 #51 BACK FOR THE FUTURE
PÄÄKIRJOITUS 1 Wallu taittoi MikroBittiä Mac IIci:llä 1990, kuvat digitalisoituivat vähän myöhemmin. Tekstin koneladonta alkoi aiemmin, Suomessa väitetysti ensimmäisenä Euroopassa: Turun Sanomat 1965 (IBM 1401), Tyrvään Sanomat 1971 (PDP-8). Millaisen Sakun voisimmekaan tehdä nyt! T ietokonetaitto oli vasta yleistymässä, kun talkoolehti Saku perustettiin vuonna 1993 korvaamaan lopetettuja Cja Guru-lehtiä. MikroBitti oli siirtynyt konetaittoon vuosikymmenen vaihteessa, ensimmäisinä aikakauslehtinä Suomessa. 1 Aikaisemmin aikakauslehdet taitettiin leikkaamalla ja liimaamalla. Ammattilaatu vaati kalliita laitteita ja tuotantotiloja. Valokuvatkin oli kuvattava filmille, kehitettävä ja painotalolle maksettava värierottelusta. Siksi kaupallisissa lehdissä oli vielä mustavalkokuvia. Eikä siirtymä tietokoneelle ollut alkuun juuri saavutettavampi. Väriaikakauslehti vaati megatavuja keskusmuistia ja kymmeniä megatavuja levytilaa, kun kotikoneissa muisti laskettiin vielä kilotavuissa ja massamuistina saattoi toimia megan levykeasema. Digikameroita ei ollut, vaan kuvat kehitettiin filmiltä ja skannattiin. Koteihin myytiin käsin vedettäviä telaskannereita, joiden laatu oli mitä oli. Mustavalkokopiokoneita sentään löytyi. Harrastelijajulkaisuille olikin lähinnä yksi tie: kopiokonelaatuinen lehti, paperilla askarrellen tai alkeellisilla taitto-ohjelmilla sommitellen. Tietokoneharrastajilla oli kuitenkin vaihtoehtona sähköinen lehti. Vaikka internetin mediarikas hyperteksti oli vasta tuloillaan, bittien kopiointi sujui jo – levykkeeltä levykkeelle tai modeemilla puhelimitse. Perustaessamme Saku-lehteä suomalaisille Amiga-tietokoneen käyttäjille, kokeilimme eri vaihtoehtoja: paperista ”zineä”, omaan lukuohjelmaan perustuvaa levykelehteä sekä standardimuotoista hypertekstijakelua. Kaksi viimeistä vakiintuivat. Rajoituksia riitti, mutta lehtiäkin syntyi yli 50 numeroa vuosina 1993–2013. Saatoimme silti vain unelmoida välineistä, joita nyt on tarjolla. Esimerkiksi laadukkaita kuvia ei kustannusja tilasyistä juuri ollut. Nykyisin kuka tahansa voi tuottaa ammattimaista mediaa. Millaisen Sakun voisimmekaan tehdä nyt? Ajatuksesta syntyi uusi Saku, talkoovoimin tehty näköislehti – tribuutti paperilehdille, jotka olivat esikuviamme. Vanhan Sakun tapaan lehti on kuitenkin tehty edelleen mahdollisimman saavutettavaksi. Sen voi ladata maksutta ja lukea millä tahansa PDF-lukijalla. Kuvasuhde 23,6:16,4 istuu uuteen iPadiin, mutta myös keskelle muita tabletteja ja lähelle A4-paperia. Lehti taitetaan paperikopiot mahdollistavaan 300 dpi:n painotarkkuuteen. Tervetuloa siis uuteen Saku-tietokonelehteen! Ensimmäisen teemana ovat Amiga ja julkaisijamme Suomen Amiga-käyttäjät ry. – tavallista pidemmin. Suotakoon oman torven soitto, olihan yhdistys vuosikymmenen vailla äänenkannattajaa. Seuraava Saku on taas eri mittainen ja eri aiheilla. Lehdessä on silti jo nyt muutakin, vanhasta uuteen, Amigasta ei-Amigaan. Tällä kertaa vierastähtinä SVI ja tekoäly. Käsittelemme kaikenlaista tietotekniikkaa, kuten Sakussa oli tapana. Harrastajalta harrastajalle. Ja kuten aina, sisältöömme voi vaikuttaa lähettämällä toiveita ja artikkeleita osoitteeseen saku@sakulehti.fi. Janne Sirén 3 #51
HAKEMISTO OLIPA KERRAN 12 Boing – Suurin puhallus Kerromme sinulle salaisuuden: Boing-pallo ei koskaan ollut Amigan logo. 42 Pelin tilaaminen Amerikasta Vuonna 1993 pelin tilaaminen ei mennyt ihan niin kuin Steamissa. 67 Amiga Oulun yliopistolla Ehkei yllätä ketään, että ”Suomen Amiga-pääkaupungin” yliopistollakin käytettiin Amigaa. 85 Sviippi-lehti Vuosikymmen ennen Sakua oli Sviippi. Arkistomatka pitkäikäiseen kerholehteen ja sen julkaisijaan. 154 Kolkyt ja risat Saku-lehti täytti 20 vuotta ja lopetti. Mitä sitten tapahtui? Suomen Amiga-käyttäjät ry:n viimeisin vuosikymmen. TAPAHTUMAT 32 Vectorama 2024 Suomen Amiga-käyttäjät ry:n AMIGAAA!pelipiste peluutti Oulun verkkopelitapahtumaa jo kymmenettä kesää. 47 Saku 2024 Viiden vuoden koronatauon jälkeen Saku-yleisötapahtumat palasivat esittelemään Amigaa ja vähän muutakin. NÄKÖKULMAT 38 Mihin Commodore ja Atari katosivat? Kotitietokoneiden valmistajat hävisivät ekosysteemisodan, arvioi kirjoittajamme. 70 Paluu 1980-luvulle: SV-318 Se vanha, tuttu tarina mistä tahansa nuoruuden tietokoneystävästä. Tällä kertaa ei Amigasta, vaan Spectravideosta. RUOKA 102 Syö kuin Commodore Läntisessä Saksassa, Frankfurtin lentokentän kupeessa, on tavanomaisen hotellin sisäpihalle piilotettu pala historiaa – myös Commodoren historiaa. KOLUMNIT 36 Nordic Maamme tietotekniikan ja roolipelaamisen yhdysupseeri, Nordic the Incurable, avaa palanneen Saku-lehden kolumnit. 54 Petro Saku-tapahtumissa vuosina 1998 ja 2014 vieraillut Amiga-johtaja Petro Tyschtschenko lähettää terveisensä uudistuneelle Saku-lehdelle ja sen lukijoille. 116 I love 8-bit Kiertävän tietokonenäyttelyn tuottaja kertoo, millaista on esitellä vuosikertatietotekniikkaa suomalaisille yleisöille. Ensimmäisenä vuorossa Kotka, toistamiseen. 4 #51
TIETOKONELEHTI SAKU #51 (1/2024) Päätoimittaja Janne Sirén Puheenjohtaja Anu Seilonen Taitto Janne Sirén Kansikuva Juha Korhonen 30. marraskuuta 2024 Avustajat Esa Haapaniemi Harry Horsperg Nordic the Incurable Jari Jalonen jPV Valtteri Murto Mauno Poikonen Janne Rautiainen Tuomo Ryynänen Jarkko Soini Petro Tyschtschenko Harri Vaalio Julkaisija Suomen Amigakäyttäjät ry. Painopaikka PunaMusta Oy, Tampere ISSN 2984-5742 (painettu) ISSN 2984-5750 (verkkojulkaisu) sakulehti.fi PALSTAT 78 Brysselin tietokone Kirjeenvaihtajamme raportoi Euroopan pääkaupungista ja matkan varrelta. 113 Boing-pallon takaa Suomen Amiga-käyttäjät ry:n puheenjohtaja Anu Seilonen kertoo, mitä Sakua tekevässä yhdistyksessä tapahtuu. 118 Suomen tietokonemuseon kuulumisia Lähes 40-vuotias suurtietokonemuseo pyörii Jyväskylässä talkoovoimin. VAKIOT 3 Pääkirjoitus 6 Käyttöohjeet 97 Saku 30 v. sitten 122 Ystäväkirja 134 Sakuposti 175 Sakke Robottiruohonleikkuri ILMOITUKSET 11, 149 Suomen tietokonemuseo 46 Checkmate Displays 57 Kasibittinen-lehti 60 Tekoälyn perusja jatkokurssit 174 Saku-lehti 176 I love 8-bit -tapahtumat TEKOÄLY 38 Kuva: Commodoren ja Atarin tanssi Tunsiko tekoäly kotimikroykkösten logot? 58 Tekoälystä apua arkeen, harrastukseen ja työhön Tekoälykurssittajan johdatus tekoälyyn ja sen räätälöitävään potentiaaliin. 61 Näin tekohengitettiin henkiin sammakkolampi Käytimme Discordin Saku-serverin mainoskuvaan tekoälyjä ja käsityötä. 110 Tekoäly lukee Sakua Kysy AI-botiltamme levyke-Sakuista. Näissä artikkeleissa on tekoälykuvitusta, lisäksi Sakupostissa sivulla 144. Tietääk semme tässä Sakussa ei ole tekoäly leipätekstiä. Yleiseen kuvankäsittelyyn käytämme Photoshopia, jonka perus kuvankäsittelyn toiminnot hyödyntävät vähäisesti tekoälyä. Lupauksemme: Kerromme jo sisällysluettelossa, jos tie dämme Sakussa käytetyn tai käsiteltävän tekoälyä. ! Saku #1 Digitally Remastered 101 4. LAITOS 5 #51
KÄYTTÖOHJEET TIETOKONELEHTI – EST. 1993 NÄIN LUET NÄKÖISLEHTEÄ Saku-lehti on jälleen luonut nahkansa uudelleen, nyt modernina näköislehtenä. Miten tätä kannattaa lukea? KUVAT: JANNE SIRÉN 6 #51
Y li 30-vuotisen historiansa aikana Saku-lehti on ilmestynyt monessa kuosissa: levykelehtenä, hypertekstitiedostoina ja lopulta verkkosivuina – olemme julkaisseet myös yhden zine-tyylisen paperilehden, Paperi-Saku #1:n (marraskuu 1993). Edessäsi oleva uusi Saku-lehti on puolestaan moderni näköislehti, joka ilmestyy ensisijaisesti verkossa maksutta jaeltavina PDF-tiedostoina. Voit lukea tätä millä tahansa PDF-lukijalla. Näköislehti muistuttaa olemukseltaan paperista lehteä – uuden Sakun tapauksessa aikakauslehteä. Uusi Saku taitetaan itseasiassa niin, että se voidaan painaa myös paperille. Emme kuitenkaan ole luopumassa Sakun perusolemuksesta: Saku on aina ollut talkoovoimin tehty ilmaislehti. Ymmärrettävästi tämä sakumaisen huono talousmatematiikkamme edellyttää siis pääasiassa sähköistä jakelua. Itse sähköinen jakelu on nykyään helppoa – kaukana ovat ajat, kun piti postitella Saku-levykkeitä tai ylläpitää jakelupurkkien verkostoa, Saku-zoneja ja Sakunettiä (kaikkea tätä teimme!) – mutta hyvä sähköinen lukukokemus ei edelleenkään synny itsestään. Olemme toki tehneet parhaamme jo Saku-lehden suunnittelussa, mutta siinä missä paperille painettu lukukokemus välittyy lukijalle kuin annettuna, PDF-näköislehden tekijä ei pääse yhtä suoraan vaikuttamaan siihen, miten lehteä luetaan. Tämä on rikkaus ja riski. Hyvän sähköisen lukukokemuksen keskiössä on, että löytää sen itselleen oikean tavan – ja välttää niitä itselleen vääriä. Ehdotamme seuraavassa muutamia välineitä ja tekniikoita, joista jokin saattaisi parantaa juuri sinun sähköistä lukukokemustasi. Uusi perus-iPad Tabletti on ilmeinen kandidaatti näköislehden lukemiseen, koska sen voi helposti viedä sinne, minne paperilehdenkin – sohvalle, sänkyyn, pihalle, vessaan. Sakua voi aivan hyvin lukea millä tahansa Android-tabletilla tai muulla PDF-tiedostoja näyttävällä laitteella, mutta nostamme Applen iPad-tabletin tässä kärkiehdotukseksi. Syy suositukseen on ennen kaikkea näytön muoto. Perus-iPadin kuvasuhde on ollut vuoden 2022 mallistosta alkaen noin 23:16 – kalliimmat 11” iPad Pro sekä iPad Air ajavat toki saman asian, ne saivat saman kuvasuhteen jo vuosina 2018 ja 2020. Saku-lehti on taitettu tähän kuvasuhteeseen (tarkalleen 23,6:16,4 ? 1,44), koska se on sopivasti lehden muotoinen ja yleisimpien kuvasuhteiden välissä. Vanhat iPadit ja useimmat iPad Prot ovat kuvasuhteeltaan 4:3 (1,33), kun taas iPad mini on noin 3:2 (3,05:2 ? 1,52) ja mo
net Android-tabletit 16:10 (1,60). Kuvasuhde 23:16 on myös lähinnä yleistä A4-paperikokoa (29,7:21 ? 1,41). Tablettinäytöt ovat toki monesti A4-arkkia pienempiä, minkä vuoksi kirjasinkokomme on hieman suurempaa. Mikä tahansa tabletti todennäköisesti parantaa Sakun lukukokemusta, mutta jos mietit hankkivasi tabletin lukemiseen, uusi lähtöhintainen perus-iPad on takuuvarma valinta. Lisäoptioitakaan ei tarvita. Androidilla ainakin Oneplus-tablettien valikoimasta löytyy lähellä olevia kuvakokoja, mutta siellä mallivalintaa joutuu harkitsemaan tarkemmin – Oneplussan hinnat alkaen -mallit ovat halpoja, mutta myös köykäisiä. Kännykkälukemista ei sen sijaan oikein voi näköislehdelle suositella. Jos on aivan pakko lukea kännykällä, suosittelemme pienestä tabletista käyviä taittopuhelimia, kuten Samsung Galaxy -perheen Foldeja. Suuri e-ink-lukija Paperiyhteensopivuuden lisäksi on myös toinen syy, miksi Saku-lehden kuvasuhde on lähellä A4-paperia. Monet muistilehtiön korvaajaksi syntyneet sähkömustetabletit mukailevat tätä paperikokoa. Pikku-Kindleen emme ehkä Sakua lataisi, mutta suuri mustavalkoinen sähkömustetabletti, kuten kuvan vaalea reMarkable 2, voi olla hyvä valinta Sakuun syventymiseen – etenkin, jos kärsit silmien väsymisestä norminäytöllä ja värikuvat eivät ole itsellesi prioriteetti. Sähkömuste toimii poikkeuksellisen hyvin myös suorassa auringonpaisteessa. Värisähkömustettakin saa sekä reMarkablelta (Paper Pro) että Androidina (kuvassa tumma Boox Nova3 Color), mutta varoituksen sanana tämä tekniikka jättää vielä toivomisen varaa. E-ink-värit ovat laimeita ja kuva mustavalkoista rakeisempi. Vinkattakoon myös, että tarjoamme Saku-lehdessä ajoittain hypertekstilinkkien lisäksi QR-koodeja. Koodit voivat sähköisessä lehdessä ihmetyttää, sillä toimivathan ne hyperlinkitkin, mutta koodit ovat mukana tarkoituksella. Sähkömustelukijan käyttäjä ei välttämättä halua tai voi avata verkkosivuja hitaalle näytölle, joten QR-koodin voi skannata Sakun sähköiseltä sivulta, vaikka sinne kännykkään. Ja jos haluaa avata linkin suoraan, QR-koodejamme voi myös klikata. Kosketusnäytöllä on helpompi osua isoon neliöön kuin pieneen tekstilinkkiin. (Toim. huom.: Olemmepa ovelia – tai kömpelöitä!) Aukeamatila tietokoneella Sakua voi hyvin lukea myös modernilla tietokoneella. Mekin luemme sitä niin, etenkin PDF-tiedoston siirtäminen reMarkable 2:een kannattaa tehdä langattomasti. Muistikortinlukijoita ei tueta, eikä web-käyttöliittymä kaapelilla toimi yli ~100 Mt tiedostoilla – siirtosovellus ja pilvipalvelut toimivat. 8 #51
kun teemme lehteä. Yksi asetus parantaa kuitenkin kokemusta huomattavasti. Näytön fyysisen koon vuoksi tätä asetusta ei yleensä voi käyttää tableteilla, mutta suuremmille tietokonenäytöille se sen sijaan sopii kuin nakutettu. Kyseessä on aukeamatila. Vaikka Saku taitetaan aina toimimaan sivu kerrallaan – esimerkiksi yläja alatunnisteemme on tarkoituksella keskitetty – suuria kokonaisuuksia esitettäessä huomioidaan mahdollisuuksien mukaan myös lehtiaukeamat. Aukeamatilaa käytettäessä tulee kuitenkin muistaa asettaa kansilehti näkymään yksin, ellei PDF-lukija toimi oletuksena näin – muuten aukeamat asettuvat aivan väärään järjestykseen. Sivunvaihtoon suosittelemme lisäksi sivulta toiselle vierityksen sijaan koko sivun/aukeaman vaihtumista kerrallaan, jotta lehden taitto toimii tarkoituksensa mukaisesti paperilehtimäisenä kokemuksena. Monipalstainen teksti ei oikein sovellu vierittämiseen muutenkaan. Alla esimerkinomaisia lukuohjelmien asetuksia: Adobe Acrobat: Näytä > Sivunäyttö > Kahden sivun näkymä, Näytä kansilehti Kaksi sivua -toiminnon aikana: Päällä (View > Page Display > Two Page View, Show Cover Page in Two Page View: On). Ripauksen lukurauhaa ja levykelehtimäisyyttä saa vielä Näytä > Koko ruudun tilalla (View > Full Screen Mode) – näkyy kuvassa yllä. Kytke silloin vielä Muokkaa > Oletusarvot > Koko näyttö > Täytä näyttö yhdellä sivulla kerrallaan: Pois (Edit > Preferences > Full Screen > Fill screen with one page at a time: Off). Microsoft Edge: Sivunäkymä > Kaksi sivua, Näytä kansilehti erikseen: Päällä (Page view > Two page, Show cover page separately: On). Mac Esikatselu / Preview: Näytä > Kahtena sivuna: Päällä, Jatkuvana vierityksenä: Pois (View > Two Pages: On, Continuous Scroll: Off). Kansilehti näytetään oletuksena erikseen. Linux Asiakirjakatselin / Document Viewer (Evince): Tiedoston valinnat > Aukeama: Päällä, Parittomat sivut vasemmalla: Pois, Jatkuva: Pois (File options > Dual: On, Odd Pages Left: Off, Continuous: Off). Jos jokin muu tapa toimii sinulle, ohita 9 #51
ihmeessä suosituksemme. Mutta kannattaa joka tapauksessa käyttää hetki oman lukukokemuksen optimointiin, ennen kuin uppoutuu Sakuun… Kuulemme mielellämme mihin päädyit ja mitkä ovat omat niksisi sähköiseen lukemiseen – jaamme niitä sitten muillekin. Yhteystietomme löytyvät Sakupostista sivulta 134. Toivotamme lukemisen iloa, millä tahansa tavalla! PDF-lukijaksi Amigan (AmigaOS 3 ja 4) sekä Amiga-yhteensopivan MorphOS-käyttöjärjestelmän käyttäjille suosittelemme tietenkin kotimaista: jPV/RNO:n virtaviivaista ja maksutonta RNOPDF-ohjelmaa. Sen saa Amigoiden lisäksi Windowsille ja Macillekin, jos kaipaa vaihtoehtoja: jpv.amigaaa.com/RNOPDF TILAA SAKU MAKSUTTA Hyvästäkään lukuvälineestä ei ole iloa, jos sille ei ole luettavaa. Tilaamalla Sakun sähköpostiisi varmistat, etteivät Saku-lehden uudet numerot livahda ilmestyessään ohitse. Samalla lähetät meille motivoivan ja mitattavan signaalin, että lehdelle on kysyntää ja sitä kannattaa tehdä. Tilaus on maksuton ja sen voi perua koska vaan osoitteessa: sakulehti.fi/tilaa Oikotie linkkeihin: QR-koodit (neliöt, joissa mustia pisteitä sisällä) voi yleensä skannata ja avata älypuhelimen omalla kamerasovelluksella. QRlukija-appsejakin löytyy. 10 #51
Tietojenkäsittelyä 100 vuotta Reikakorteista tekoalyyn .. .. Katso aukioloaikamme tai käy vierailulla virtuaalisesti! Suomen tietokonemuseo Varikkotie 89 40800 Vaajakoski www.suomentietokonemuseo.fi
12 #51
SUURIN PUHALLUS B O I N G Amiga-maailma on nähnyt ennätysmäärän vedätyksiä Commodoren konkurssin jälkeen. Kiistatta vaikuttavin ja kauaskantoisin niistä oli saada jopa suuri yleisö muistamaan Commodore Amiga sen Boingpallologosta. Jota ei koskaan ollut. Janne Sirén ALOITUSKUVA: JANNE SIRÉN 13 #51
Amigan emoyhtiöt 1982 Amiga Corporation (Hi-Toro) 1984 Commodore-Amiga (Commodore) 1995 Amiga Technologies (ESCOM) 1997 Amiga International (Gateway 2000) 2000 Amiga Inc. (Amino, Invisible Hand) 2015 Amiga Corporation (Cloanto) Suluissa on vanha nimi tai omistaja. Lisäksi mm. Hyperion on kehittänyt Amiga-teknologiaa lisenssillä vuodesta 2001 ja käynyt myös oikeutta Amigasta. pähkinänkuoressa {adv.} tiivistetysti, lyhyesti 85 84 86 J AN NE SI RÉ N PÄHKINÄGRAFIIKKA: VASILIUS/SHUTTERSTOCK.COM BOING-3D-MALLI: GIUSEPPE PORTELLI/AMIGALOG.COM (LUVALLA) S anta Clara, Kalifornia, 1982. Rautainsinööri Jay Minerilla ja markkinointijohtaja – nyt toimitusjohtaja – Dave Morsella oli suunnitelma maailman ensimmäisestä 16/32-bittiseen Motorola 68000 -suorittimeen perustuvasta henkilökohtaisesta tietokoneesta sekä kuusi miljoonaa dollaria käteistä lääkintälaiteyhtiö Zimastin perustajalta. Näillä he pystyttivät Hi-Toro-nimisen yhtiön ja Morse ryhtyi vetämään uuden yhtiön ovelaa peiteoperaatiota: peliohjainten valmistusta. Seuraavana vuonna Hi-Toro julkaisikin sormikokoisen The PowerStick Precision Joystickin sekä legendaariseen maineeseen nousseen meditaatiopeliohjaimen: The Joyboard Power Body Controlin Atarin pelikonsoleille. Joyboardia ohjattiin istumalla tai seisomalla sen päällä (yli 20 vuotta ennen Nintendon Wii Balance Boardia). Vuoteen 1983 mennessä yhtiö oli myös vaihtanut nimekseen Amiga – kuulemma, koska se oli aakkosissa ennen Applea ja toisaalta välttäisi sekaannusta ruohonleikkurivalmistaja Toroon. Peliohjainpakkauksia koristi ohut, punainen, pääteviivaton viivalogo iskulauseineen: The Power System Amiga – dedicated to the science of fun. Kiitos Power-Stickin ja Joyboardin, joista jälkimmäinen näkyy artikkelin kuvissakin, Amigan alkuperäinen markkinointi-ilme on tallentunut jälkipolville. Amigan logo on jopa kirjaimellisesti valettu historiaan, nimittäin näi14 #51
87 88 89 VEKTORILOGOT: WIKIMEDIA COMMONS (PD) PIXEL8/FLANKER, FREEMEDIAKID!, FREEBIESUPPLY/UNIPROBE62, DAN PATRICK/DIGITALICEAGE den peliohjainten muovisiin liittimiin. A-kirjaimen poikkiviivoina toimivat pienet pallot (valetut logot) tai kolmiot (painetut logot). Tällä logolla ei kuitenkaan tultaisi myymään ainuttakaan Amiga-tietokonetta. Legendan mukaan Amigan toimiston ikkunoista sisään kurkistanut yritysvakooja saattoi nähdä ”gurun” meditoimassa Joyboardilla. Amigan insinöörit olivat nimittäin kehittäneet Joyboardille meditointipelin, jossa menestystä mitattiin täydellisellä paikallaan pysymisellä. Meditointia kuulemma tarvittiin, kun yhtiön salainen projekti aiheutti harmaita hiuksia… Termi Guru Meditation leivottaisiinkin myöhemmin salaisen projektin virheilmoituksiin. Lorraine ja Joe Pillow Peliohjainkulissin takana Amiga kehitti edellä mainittua Motorola 68000 -pohjaista tietokonettaan. Toimiston perällä Jay Miner rakensi kolmeen erikoispiiriin perustuvaa mikroa, koodinimeltään Lorraine – Dave Morsen vaimon mukaan. Kukin erityispiireistä muistutti kehitysvaiheessa piirilevytornia. Kuulemma jopa Applen Steve Jobs kävi katsomassa prototyyppiä ja moitti liiallista raudan määrää. Applen Lisa ja Macintosh 68000-prosessoreineen ehtisivätkin markkinoille ensin, joskin teknisesti paljon köykäisempinä. Lorrainesta tulisi Amiga – naispuolinen ystävä espanjaksi – ja piirilevytornit kutistuisivat kolmeksi mikropiiriksi: Agnus, Denise ja Paula, jotka muodostaisivat Amigan alkuperäisen piirisarjan. Tammikuun 1984 Consumer Electronics Show -messuilla (CES) Las Vegasissa Lorrainen prototyyppi oli vielä tornimuodossaan ja niin herkkä, että sille jouduttiin ostamaan oma istuin lentokoneeseen. Tyynyillä pehmustettu ”matkustaja” 15 #51
92 91 93 90 VEKTORILOGOT: VASILIS PSOMIADIS/AMIGAPOSTERS.GITHUB.IO sai lippuun nimen Joe Pillow. Samaisilla messuilla Commodoren perustaja Jack Tramiel esitteli viimeisiä tietokoneitaan ennen riitaisaa lähtöään yhtiöstä: Commodore 264 -sarjaa, josta kaavailtiin eräänlaista Commodore 64 -kotitietokoneen (1982) seuraajaa… Todellinen Commodore 64:n seuraaja kypsyi kuitenkin kenenkään tietämättä Amigan osaston takahuoneessa, jossa sitä esiteltiin valikoiduille vieraille. Aikanaan sekä Commodore että Atarin puikkoihin loikannut Jack Tramiel kilpailisivat Amigan omistajuudesta. Commodore voittaisi. The Dancing Fools Tarinan mukaan Amigan messuosaston takahuoneeseen pystyi kurkistamaan Las Vegasin messukeskuksen rullaportailta. Hämmentynyt ohikulkija ei tällä kertaa kenties nähnyt vilausta gurusta meditoimassa, vaan sen sijaan pari karvaista – ja tarinan mukaan humalaista – insinööriä tanssimassa. Nämä insinöörit tunnetaan Amigan legendariumissa nimellä The Dancing Fools ja he olivat Amigan graafisen käyttöliittymän Intuitionin luoja RJ Mical sekä toinen Amigan käyttöjärjestelmän keskeisistä alkuperäiskehittäjistä, Dale Luck. Ohjelmistokehittäjinä kaverukset joutuivat usein odottelemaan ohjelmointikieltä konekielelle kääntävien kääntäjien valmistumista. Odotellessaan he soittivat kovalla musiikkia ja tanssivat. CES-messujen aikaan kaikki tekivät ympäripyöreitä päiviä ja tanssiminen auttoi pysymään hereillä. Kaverusten saama liikanimi The Dancing Fools, yhdessä Joe Pillow’n kanssa, on leivottu Amigan varhaisen käyttöjärjestelmän piiloviesteihin. Sillä, mitä Dale Luck ja RJ Mical kehittelivät tammikuussa 1984 CES-messujen tauoilla, olisi jopa Amiga-tietokonettakin kauaskantoisempia seurauksia. He viimeistelivät tekemäänsä demoa, jossa harmaalla näytöllä, violetin ruudukon päällä, pomppi kolmiulotteinen puna-valkoruudullinen pallo. Samalla pallo kiersi akselinsa ympäri ja sillä oli läpinäkyvä varjo. Pallon osuessa ruudukon reunoille, kuului kumeita törmäysääniä, jotka eivät muistuttaneet lainkaan demon saamaa nimeä: Boing. Boing-demo Boing-demo – joka pilkistää sivun 15 kuvassa Amigan työpöydän Workbench 1.1:n takaa – ei nykymittapuulla näytä kummoiselta, mutta vuonna 1984 se oli siinä määrin uskomaton, että joku katsojista oli epäillyt demon tulevan JA NN E SIR ÉN 16 #51
94 95 96 BOING-3D-MALLI: GIUSEPPE PORTELLI/AMIGALOG.COM (LUVALLA) VEKTORILOGO: WIKIMEDIA COMMONS (PD) AFRANK99/MAGNUS MANSKE videonauhalta. Epäilijä oli väitetysti vaiennettu esittelemällä erästä Amigan tärkeimmistä ominaisuuksista: Boing-demo toimi Amigan pre-emptiivisen moniajokäyttöjärjestelmän puitteissa ja Amigan grafiikkapiirin ansiosta se pystyi myös jakamaan näyttötilansa työpöydän ja muiden ohjelmien kanssa. On muistettava, että 1980-luvun alkupuoliskolla henkilökohtaiset tietokoneet ja kotimikrot käyttivät pääasiassa tekstipohjaisia yksiajokäyttöjärjestelmiä. Amigan kaltainen graafinen moniajokäyttöjärjestelmä oli harvinaisuus. Vaikka graafinen Macintosh esiteltiin vuoden 1984 alussa, sekään ei tarjonnut aitoa moniajoa. Lisäksi Amigan erikoispiirit syvensivät erikoislaatuisuutta. Amiga on tänä päivänäkin harvinaisuus siinä, että se kykenee esittämään useampia eri tarkkuuksisia ja värimääräisiä näyttötiloja samanaikaisesti pystysuunnassa jaettuna. Eräs Amigan käyttöjärjestelmän ikkunoitua työpöytää ihmetellyt katsoja oli kysynyt törmäysäänistä ja hämmästynyt, kun paljastui, että taustalla pyöri samaan aikaan pallodemo. Jopa itse äänet olivat aikaisekseen sangen uskomattomia. Amiga käytti alusta alkaen nykykoneiden tapaan aitoja digitaalisia sampleja, eikä aikakauden kotimikroista tutumpaa FM-synteesiä tai MIDI-ääniä, saati PC-ammattipuolen yksinkertaista piipperiä. Amiga kykeni myös stereo-erotteluun, joten Boing-demon äänet kuuluivat siltä puolelta, johon pomppiva pallo ruudulla osui. Kenties vaikuttavinta Boing-demossa oli, ettei se käyttänyt juurikaan prosessoriaikaa – lähinnä pallon liikeradan laskentaan. Tässäkin asiassa Amiga nimittäin muistutti aikalaisiaan enemmän nykykoneita. Sen erikoispiirit toimivat itsenäisesti, eikä prosessorin tarvinnut vastata kaikesta. Niinpä Boing-pallo liikkui ruudulla käytännössä ”ilmaiseksi”, ilman uudelleenpiirtämistä. Myös sen pyörimisliike tapahtui rautatasolla: Amigan grafiikkapiiri muokkasi lennosta pallolle asetettua väripalettia siten, että pallo vaikutti pyörivän. Motorolan 68000-prosessori jäi siis lähes vapaaksi muille moniajossa Boing-keksijä. Toinen Boing-demon tekijöistä, valkohapsinen RJ Mical, Helsingissä Suomen Amiga-käyttäjät ry:n ja Genesin Pegasos-tilaisuudessa vuonna 2003. Dale Luck ja RJ Mical, jota on tituleerattu Amigan käyttöjärjestelmän graafisen käyttöliittymän Intuitionin isäksi, koodasivat Boing-demon vuonna 1984. Erään tapahtuman saunakabinetissa RJ Mical kertoi allekirjoittaneelle saaneensa monta puhelua, vielä uudella vuosituhannellakin, Amigan käyttöjärjestelmään kiireessä jättämästään rumasta koodista. Mical oli kirjannut koodiin kommentin: soita minulle ja hauku ääliöksi, jos tätä ei ole vieläkään korjattu. JO AN NA KU RK I 17 #51
Alkuperäinen Amiga-ilme. Ensimmäistä Amiga 1000 -mallistoa koristi sateenkaarilogo sekä koneissa että kiiltävissä neliväripakkauksissa – Yhdysvalloissa myydyissä laitteissa jopa kokonaan Commodoren logon tilalla. Amigaa haluttiin markkinoida siellä tyystin eri asiana kuin vanhat Commodoret, mistä kenties seurasikin Amigan kanavoituminen Yhdysvalloissa enemmän (video)työkoneeksi. Commodore ei tosin ollut järin tarkka. Kuvan Amiga 1020 -lerppuasemassa (1985) on pelkkiä sateenkaarilogoja laatikon tuotekuvassa, mutta asemassa on ”kananhuulilogo” sateenkaaritarran rinnalla. Myös väriraidat tekivät ensiesiintymisensä Amiga 1000:n yhteydessä. 4 JANNE SIRÉN pyöriville ohjelmille. 1 Consumer Electronics Show -messut järjestettiin tuohon aikaan kahdesti vuodessa. Kesän 1984 CES:ssa Amiga tietokoneineen esittäytyi viimein suurelle yleisölle, käyttäen messuosastollaan peliohjaimistaan tuttua punaista viivalogoa. Amigan erikoispiirit olivat viimein piisiruilla ja kiinnostustakin löytyi, mutta rahat olivat lopussa. Amiga oli valumassa Atarin omistukseen. Viime hetkellä Commodore teki paremman tarjouksen. Checkmark-logo New York, 23. heinäkuuta 1985. Tunnettu pop-kuvataitelija Andy Warhol istui maalaamassa Vivian Beaumont -teatterin pyöreällä lavalla, joka oli osa esittävän taiteen keskus Lincoln Centeriä. Warholin mallina oli rock-ikoni ja Blondie-yhtyeen solisti Debbie Harry. Kanvaasina ensimmäinen Commodore Amiga -tietokone – Amiga 1000 – ja siveltimenä piirto-ohjelman täyttötyökalu. Hetkeä aikaisemmin lasershow oli piirtänyt seinälle Amiga-tekstin tuhdilla, pääteviivallisella kirjasimella, joka muistutti hieman ITC Garamond Bold Italic -fonttia. Commodo1 Vuosia myöhemmin vastaavaa tekniikkaa kutsuttaisiin PC:llä – jossa kaikki tämä tehtiin perinteisesti CPU:lla – ensin Windows-kiihdyttimiksi ja sitten GPU:ksi. Boing-pallon liikettä Boing-demossa voisikin verrata nyky-GPU:n itsenäisesti liikuttelemaan grafiikkaan, joskin luonnollisesti Amigan toiminnallisuus oli paljon yksinkertaisempaa. ren markkinointijohtaja Bob Truckenbrode oli myös esitellyt Amigan uuden logon kokonaisuudessaan: valintamerkki (engl. check mark tai tick) sateenkaaren väreissä, jonka perässä Amiga-teksti jotakuinkin edellä mainitulla kirjasimella. Commodorelle tyypillisesti sen enempää lasershown Amiga-teksti kuin ruuduilla näytetty valintamerkkikään eivät olleet aivan identtisiä tai oikeaoppisia, vaan tarkka silmä löysi niistä useita virheitä. Osasyy tähän lienee ollut tekninen, sillä logoa on jouduttu muuttamaan eri esitysmuotojen vaatimiin formaatteihin. Amigan logoa esiteltiin nimittäin muun muassa Amigan ruudulta, jolloin se on jouduttu muuttamaan painotuotteesta matalamman tarkkuuden bittikartaksi. Runsasvärinen sateenkaarilogo Amigan ruudulla lieneekin ollut tarkoituksellinen markkinointiviesti, jota Boing-demo ei yhtä suorasti esittele – se kun käyttää Amigan aikaisekseen runsasvärisen paletin salakavalammin 3D-efektiinsä. Boing-demokin pyöri lanseeraustilaisuudessa, mutta enää sivuosassa. Ohut, pääteviivaton Amigan alkuperäinen tekstilogo sen sijaan oli jo histo4 Huomaa eri korkuiset valintamerkit pakkauksessa ja levyasemassa. Jopa Wikimedia Commons -kuva-arkiston logo-osastolla debatoidaan, pitäisikö valintamerkin nousta kaksi kertaa Amiga-tekstin korkuiseksi. Commodore ei välittänyt. Joskus, kuten Amiga 1000:ssa, tekstilogo oli jopa pystykeskitetty keskelle valintamerkkiä. 18 #51
Tasavallan tietokone II. Tämäntapaisena Commodore-sinipunana, Commodoren ”kananhuulilogon” ja kursiivin Amiga-tekstin kera, suurin osa suomalaisista muistaisi Amigan ilmeen… ellei myöhempi Boing-pallotulva olisi sumentanut aivojamme. Amiga 500:ssa (1987) jopa sateenkaarilogo oli sivuosassa, joskin sekin koristi joitain painomateriaaleja ja tuli tutuksi. Euroopassa Commodore asemoi Amigan reilusti Commodore 64:n seuraajaksi ja pitkälti onnistuikin siinä, toki pelikonemaineen kustannuksella. Yhdysvalloissa Commodore ei tiennyt mitä tehdä pikku-Amigalla. Se lanseerasi Amiga 500:n aikoihin jostain syystä kaarevan Amiga-logon, jota nähtiin hetken aikaa sikäläisissä tuotepakkauksissa. JA NN E SIR ÉN riaa. Amiga, tai Commodore Amiga kuten se etenkin Euroopassa tunnettaisiin, tulisi käyttämään ITC Garamond Bold Italic -fonttia ja sateenkaarilogoa aina Commodoren vuoden 1994 konkurssiin saakka – ja osin pidempäänkin – joskin muunnelmiakin tulisi. Ja vaikka Jay Miner kuuluisasti esiintyisi Boing-demon kanssa InfoWorld-lehden kannessa vielä elokuussa 1985, Commodoren markkinoinnin päätöksellä myös Boing-pallo oli matkalla historiaan. Tulevina vuosina palloa nähtäisiin lähinnä vanhoissa, alkuperäisen Amiga-yhtiön aikaisissa T-paidoissa, joissa oli ruutukuvaa mukaileva otos Boing-demosta. Jotkut Commodoren insinöörit teettivät lisäksi vastaavalla idealla itselleen takkeja, joissa oli myös Boing-demon tyylitelty ruutukaappaus. Boing-pallosta tuli korkeintaan eräänlainen kapinasymboli yhtiön johtoa vastaan. Näissä vaatteissakaan Boing-palloa ei varsinaisesti käytetty logona, vaan Boing-demon ruudukon kanssa enemmänkin kuvana. Logona Amiga-yhtiön valkoisissa T-paidoissa oli alkuperäinen Amiga-viivalogo ja Commodoren insinöörien tummanpuhuvassa takissa silloinen ITC Garamond Bold Italic -Amiga-logo. Commodore Amiga Valintamerkki ei kuitenkaan jäänyt Commodore Amigan ainoaksi julkiseksi logoksi – se kun olisi edellyttänyt johdonmukaisuutta ja selkärankaa. Commodore ei tunnetusti ollut mikään applemaisen huolellinen toimija, vaan enemmänkin opportunistinen porsastelija. Yhtiö antoi maakonttoreilleen, maahantuojilleen ja jopa jälleenmyyjilleen paljon vapauksia markkinoida ja paketoida tuotteita kuten halusivat. Jo lanseeratessaan Amigan seuraavaa mallipolvea vuonna 1987 – Amiga 500 ja 2000 – Commodore lähti irtaantumaan Amigalle itse valitsemastaan markkinointilinjasta. Euroopassa sateenkaarilogo jäi sivurooliin (joskaan ei koskaan poistunut täysin), kun Commodore nosti sinipunaisen kananhuulilogonsa keskiöön. Amerikassa Commodore puolestaan lanseerasi aivan uuden, kaarevan ja pääteviivattoman Commodore Amiga -logon, joka muistutti etäisesti Amigan alkuperäistä logoa. Jälkimmäistä lyhytikäistä logoa nähtiin ainakin joissain sikäläisissä Amiga 500 -pakkauksissa, vaikka itse tietokoneisiin olikin valettu ITC Garamond Bold Italic -Amiga-logo. Kukin Commodoren aikainen Amiga-sukupolvi lisäsi erilaisia variaatioita Amigan brändi-ilmeeseen, muun muassa muuttuvien väriraitojen muodossa. 1990-luvun vaihteessa väriraidat muuntuivat maalivedon näköisiksi roiskeiksi. Liekö markkinointiosastolla ajateltu, että painomateriaaleihin pitää nyt vain saada jotain uutta. ITC Gara19 #51
Commodore vähät välitti. Saksan Amiga Magazin -lehden ”luova” logokombo ei ollut ainoa laatuaan. Commodore teki mukisematta yhteistyötä Amiga Magazininkin kanssa. JA NN E SIR ÉN Suomi-tulkinta. PCI-Datan ”Amiga” VG-250 AM -joystickin logomelska. PCI-Data jätti pakkauksesta jopa Commodore-logon pois, kuin 1980-luvun alun USA-Amigoista konsanaan – myydäkseen samannäköistä ohjainta Commodore 64:n käyttäjille eri värisenä ja Commodore-logolla (VG-250). Yhteensopivuussyytä ei ollut, koneissa toimivat samat joystickit. Väitetysti tällekin oli Commodoren lupa. VG-250 AM -KUVAT: TERO KEMPPINEN, JANNE SIRÉN mond Bold Italic -Amiga-logo sekä valintamerkki sateenkaaren väreissä pysyttelivät kuitenkin mukana tavalla tai toisella. Commodore antoi myös maakumppaneidensa rakentaa myyntipakkauksia ja konepaketteja, joissa Amiga-tuotemerkkejä esiintyi satunnaisen tuntuisilla kirjasimilla – kenties sen mukaan, mitä taittajilla oli kulloinkin käytettävissään. Suomessa Commodore-maahantuoja PCI-Data teetti Commodoren ja Amigan logoilla Modern Development Ltd:n valmistamia peliohjaimia, joita ei myyty tällaisena missään muualla. Tiedon minulle vahvisti entinen pci-datalainen Timo Eskeli, joka kertoi tilanneessa tuotteet Taiwanista. Esimerkiksi PCI-Datan VG-250 AM -joystickin päällä lukee Amiga väärällä fontilla. Myös erilaisissa kirjoissa ja lehdissä nähtiin monenkirjavia muunnelmia Commodoren ja Amigan logoista. Usein logojen (väärin)käytön takana on täytynyt olla vähintäänkin Commodoren hiljainen hyväksyntä, ellei peräti aktiivinen kumppanuus. Eskelin mukaan PCI-Datalla esimerkiksi oli Commodoren lupa. 2 Tänä päivänä olisi vaikea kuvitella, että yhtiön osastot, saati kumppanit voisivat samalla tavoin riepotella vaikkapa Applen tavaramerkkejä – ainakaan ilman juristiarmadaa perässään. Mutta Commodore ei selvästikään välittänyt, ei sisäisesti 2 PCI-Data toi Suomen markkinoille mm. haalareita, jotka oli hankittu idänkaupalla Neuvostoliitosta. PCI-Datan entinen myyntijohtaja Johan Hagström: ”Haalarit oli alun perin tehty Neuvostoliiton jonkin ydinvoimalan konttorivaatteeksi.” PCI-Data lisäsi haalareihin Commodoren logon ja pisti myyntiin. eikä ulkoisesti, ja tämän vuoksi Commodore Amigan brändi-ilmettä on mahdoton määrittää yksiselitteisesti. Se oli dynaaminen kokonaisuus, joka eli ajan mittaan eri osastojen, maakonttoreiden, jakelijoiden ja täysin ulkopuolistenkin käsissä. Vain yksi asia on varmaa: Boing-pallo ei ollut missään merkittävässä määrin osa sitä. Amiga Technologies Commodoren konkurssipesän osti vuonna 1995 saksalainen tietokonevalmistaja ESCOM, joka perusti Amiga Technologies -nimisen tytäryhtiön jatkamaan Amigan tuotantoa ja kehitystä. Yksi uuden yhtiön ensimmäisiä tehtäviä oli Amigan brändi-ilmeen tunnistaminen ja uudistaminen. Kuten edeltä selvisi, tämä ei ollutkaan aivan yksiselitteinen tehtävä. Lisäksi keskeisenä muutoksena ESCOM päätti heti alkuun käyttää ostamaansa Commodore-tuotemerkkiä vain PC-tuotantoon – tämän seurauksena kyseisen tuotemerkin omistus on tänä päivänäkin eri paikassa kuin Amigan – joten ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1984 Amiga-tuotemerkin olisi pärjättävä omillaan. Ei siis ihme, että Amiga Technologies pisti tuoteilmeen aika lailla uusiksi. He viestivät brändiuudistuksen etenemisestä sangen 20 #51