RAPPORT 05/2025 - Lehtiluukku.fi

rapport.fi 5/2025 Pomo, päästä luonto työpaikalle LIHANSYÖNTI Suomalaisinnovaatio lupaa vähentää lihansyöntiä huomaamatta ALUEVALTUUSTOT Mitä ihmettä teemme aluevaltuustoilla? REHEVÖITYMINEN Itämerta jo parantava kipsi leviää maailmalle
Rapport Media Oy:n julkaisema mainosliite | TOIMITTAJAT Minna Lindgren, Kirsi Haapamatti, Katleena Kortesuo, Jose Riikonen ULKOASU Seppo Honkanen | KUVITUS Nunnu Halmetoja | MYYNTI Eero Petrell 040 150 31 56 Yrittäjyys ei korvaa taidetta E i ole kauan siitä, kun työpaikkojen koulutuspäivät täyttyivät luovuusluennoista. Luovimmillaan niihin kutsuttiin kapellimestari kertomaan johtajille, mitä on johtaminen, ja jazzmuusikko selittämään, miten improvisoidaan. Kapellimestarin työ ei ole organisaation johtamista eikä jazzmuusikon improvisaatio sitä, mitä työntekijät kohtaavat yllättävissä tilanteissa. Mutta taiteilijoiden kuunteleminen yritysten kehitysseminaareissa kertoi siitä, että taiteita ja sen tekijöitä arvostettiin. Eipä enää. Nyt maailma on kääntynyt ylösalaisin: yhä useammassa yhteydessä yrittäjyys korvaa taiteen. Pian epämääräinen yrittäjyys on valloittanut koko yhteiskunnan. Sitä opetetaan korkeakoulujen taidelinjoilla, jotta tulevat taiteilijat ymmärtäisivät olevansa yrittäjiä. Silloin korostetaan rohkeutta, kekseliäisyyttä ja ideointia – kaikkea, mikä ennen oli luovuutta ja josta haettiin laman jälkeen talouskasvun keinoja. YLIOPISTOT JÄRJESTÄVÄT opettajille täydennyskoulutuskursseja yrittäjäkasvatukseen. Niissä keskitytään työkaluihin, joilla inspiroida ja valmentaa oppilaita. Kurssit perustuvat siihen, että opettajien taidot integroida yrittäjyystaitoja peruskoulun opetussuunnitelmaan edistävät oppilaiden luovuutta, innovatiivisuutta ja itseohjautuvuutta. Yrittäjäkasvatusyhteisö YES edistää EU:n ja Opetushallituksen tukemana myönteistä asennetta yrittäjyyteen, lisää yrittäjyyden valmiuksia ja vahvistaa yrittäjämäistä toimintaa. Ja kyllä, yrittäjäkasvatus on ollut osa peruskoulun opetussuunnitelmaa jo 90-luvulla. Se ei ole oppiaine vaan asenne, joka näkyy kaikessa opetuksessa. Koulujen tulisi toteuttaa yrittäjämäistä toimintakulttuuria ja pedagogiikkaa. Yrittäjädemagogiassa puhutaan luovasta ajattelusta, innostuksesta, innovoinnista ja maailman hahmottamisesta tekemisen kautta koulun tietoaineiden vastapainona. Hetkinen, nyt seis! Mitä muuta taide on kuin kaikkea tätä, millä nyt kuorrutetaan yrittäjyyttä? Yllä olevista lauseista on helppo korvata jokainen yrittäjyyteen viittaava sana taiteella. Sisältö ei muutu, ainoastaan tulee ymmärrettävämmäksi. Taidekasvatuksen tulisi olla kaikessa opetuksessa näkyvä asenne. Innostus, rohkeus, ajattelu, kekseliäisyys, maailman hahmottaminen, luovuus – siitä syntyy taide ja sen sivutuotteena paljon muuta. Taiteilijalta ja yrittäjältä vaaditaan samoja ominaisuuksia ja moni taiteilija on yrittäjä. Asioita, syitä ja seurauksia ei kuitenkaan pidä sotkea. Peruskoulun taidekasvatus tuottaa sitä, mitä kutsutaan yrittäjyydeksi. Toisin päin se ei toimi. Yrittäjäkasvatus ei edistä taiteita. Taidekasvatus synnyttää elävää, uudistuvaa, näkökulmia avartavaa ajattelua. Samaa henkeä tarvitaan yritysmaailmassa. R MINNA LINDGREN Kirjoittaja on palkittu kirjailija. Hänen kolumninsa voit tilata rapport.fi 2 rapport@rapport.fi | RAPPORT.FI | AIHERAHOITETTU.FI Epämääräinen yrittäjyys on valloittanut koko yhteiskunnan. Sitä opetetaan korkeakoulujen taidelinjoilla, jotta tulevat taiteilijat ymmärtäisivät olevansa yrittäjiä.
Maailma on murroksessa. Sotaa. Ekokatastrofeja. Polarisaatiota. Algoritmit varastavat huomiomme. Tarvitsemme laajempaa näkökulmaa. Tarvitsemme myös toivoa. toivo.rapport.fi Siksi suunnittelemme jotain aivan uutta. Mukana hankkeessa ovat Suomen parhaat ajattelijat. Tutkijat, kirjailijat, journalistit. Kenen ääni on merkityksellinen? Mitkä teemat ovat tärkeitä? Tule mukaan suunnittelemaan mediaa, jota tahdot seurata. Ihmiseltä ihmiselle. 3 rapport@rapport.fi | RAPPORT.FI | AIHERAHOITETTU.FI
4 Suomessa Itämerta on parannettu vuodesta 2019 pelloille levitettävällä kipsillä. Nyt tutkitaan, voisiko kipsin levittämistä tehdä kansainvälisesti. Itämerta parantava kipsi leviää maailmalle TEKSTI JOSE RIIKONEN KUVITUS NUNNU HALMETOJA MAINOS
5 P etri Ekholm murjaisee vitsin: – Olen ollut kipsissä vuodesta 2007 asti, hän sanoo. Ekholm on Syken eli Suomen ympäristökeskuksen johtava asiantuntija. Hän pohtii pääasiassa merien valuma-alueita: miten maataloudesta johtuvaa, rehevöittävää ravinnekuormaa voisi vähentää. Vuodesta 2007 asti hän on tutkinut kipsin parantavaa voimaa. Kun sitä levitetään pelloille, fosforivalumat Itämereen pienenevät. Mitä vähemmän fosforia, sitä vähemmän meri rehevöityy. Mitä vähemmän meri rehevöityy, sitä paremmin se voi. Kipsin käytön tulokset ovat olleet Suomessa niin hyviä, että vuoden 2023 lopulla Ekholm päätyi vetämään kansainvälistä kipsihanketta. Ekholmia jännittää nyt, sillä tutkimustuloksia alkaa pian tippua. Niistä selviää, onko kipsi kansanvälisen tason lääke Itämeren pelastamisessa. Itämeri on haavoittuva ITÄMERI ON OLLUT vuosikymmeniä sananmukaisesti huonossa hapessa. Sen suurimpia ongelmia on rehevöityminen, joka johtuu paljolti mereen pelloilta valuvasta fosforista. Fosfori ruokkii leviä ja vesikasveja, jotka vievät elintilaa muilta lajeilta. Kun levät kuolevat, ne vajoavat meren pohjaan ja kuluttavat happea, ja hapeton meri on kuollut meri. Itämeri on poikkeuksellisen altis rehevöitymiselle, sillä sen valuma-alue on suuri. Siksi rehevöittämistä edistäviä ravinteita kuten typpeä ja fosforia pääsee mereen paljon. Sisämerenä Itämeren vesi myös vaihtuu huonosti. Haavoittuvaa merta täytyy suojella, ja yksi suojelukeino on kipsi. Kipsin hyödyt ilmi PROFESSORI ERKKI AURA tajusi jo 20 vuotta sitten, että pelloille levitettävä kipsi voisi auttaa rehevöitymisen estämisessä. Hän teki aiheesta tutkimusraportin vuonna 2006. Siitä alkoi kipsitutkimus kunnolla Suomessa. Pellolle levitetty kipsi muuttaa peltomaan rakennetta niin, että maamurut kuten savihiukkaset pysyvät paremmin kasassa. Tämän ansiosta maamuruihin kiinnittynyt fosfori, joka muutoin valuisi pelloilta jokien kautta merta rehevöittämään, jää peltoon. Pellot eivät tästä kärsi, päinvastoin, sillä fosfori auttaa peltokasveja kasvamaan. Tutkimuksia jatkettiin, ja näyttö oli kiistatonta: kipsi auttaa sekä peltoa että merta. Siksi ELY-keskus polkaisi vuonna 2019 alulle KIPSI-hankkeen. Siinä levitetään kaivosyhtiö Yaran Siilinjärven tehtaan tuotannosta tulevaa ylijäämäkipsiä rannikkoalueiden pelloille. Kipsi on maanomistajalle maksutonta, ja levityksenkin hoitaa tarvittaessa valtion rahoittama taho. Kyseessä on win-win-win tilanne: Yara pääsee eroon teollisuuden sivutuotteestaansjätteestään, viljelijät saavat maanparannusaineena toimivaa kipsiä, ja Itämeri kiittää. Erinomaisia tutkimustuloksia KIPSIÄ ON LEVITETTY Suomessa vuosia, ja sitä levitetään yhä ainakin tämän vuoden loppuun asti. Sen jälkeen rahoitus on katkolla. Tulokset ovat olleet hyviä, Ekholm sanoo. – Savijoelta saatujen tutkimustulosten mukaan kipsi vähentää mereen valuvan fosforin määrää keskimäärin 30 prosenttia, Ekholm sanoo. Myös John Nurmisen Säätiön ohjelmapäällikkö Anna Saarentaus sanoo, että kipsi on lunastanut lupauksensa. – Saavutettu fosforivähenemä on todella merkittävä. Kipsaaminen on kustannustehokasta KIPSAAMISTA PITÄISI JATKAA myös tämän vuoden jälkeen, molemmat sanovat. Ilmastonmuutoksen tuomien leutojen talvien takia sateet nimittäin huuhtovat yhä enemmän maa-ainesta ja ravinteita pelloilta mereen. Maa on myös harvemmin roudassa, mikä aiheuttaa lisävalumaa, sillä sula maa päästää valumavesiä pelloilta jokien kautta mereen enemmän kuin routainen maa. – Kipsaaminen on kustannustehokkain tapa vähentää fosforivalumia Itämereen, Ekholm sanoo.
6 – Vaihtoehtoja, joilla saavuttaa näin merkittävää kuormituksen vähenemistä, ei juuri ole. Tämä fakta puoltaa sitä, että hallituksen tulisi jatkaa kipsin levityksen rahoittamista, Saarentaus sanoo. Tällä hetkellä kipsin avulla on vähennetty vuosittaista fosforikuormitusta 110 tonnia. Jos kaikki potentiaaliset pellot käsiteltäisiin kipsillä, vuosittaista fosforikuormitusta voitaisiin Saarentauksen mukaan vähentää 400 tonnia. Jatkossa kipsiä levitetään myös muiden Itämeren rannan valtioiden pelloille – jos muutama ongelma saadaan ensin ratkaistua. Kipsi kansainvälistyy 2023 MARRASKUUSSA polkaistiin käyntiin GYPREG-niminen hanke, jonka on tarkoitus levittää kipsin ilosanomaa kansainvälisesti. Suomessa hanketta ajavat Suomen ympäristökeskus ja John Nurmisen Säätiö. Muista maista mukana ovat Latvia, Liettua, Puola ja Ruotsi. 2,74 miljoonan euron rahoitus tulee pääosin EU:lta. Lisäksi käynnissä on kipsiasiaa edistävä sisarhanke nimeltään Nord Gypsum, jossa myös Norja ja Tanska ovat osallisia. Saarentaus on koordinoinut Ekholmin vetämän hankkeen toteutumista: – Ollaan perehdytetty eri maiden toimijoita, etsitty kipsilähteitä ja testattu laboratorio-olosuhteissa kipsin vaikutuksia paikalliseen maaperään sekä suunniteltu peltolevityskohteita, Saarentaus sanoo. Lisäksi John Nurmisen Säätiö on edistänyt kipsinlevittämistä Ahvenanmaalla – siellä on Manner-Suomesta erillinen ympäristöhallinto, eikä Manner-Suomen KIPSI-hanke ulotu sinne. Varsinkin Puola on houkutteleva kohde kipsille, sillä se on EU:n suurimpia maatalousmaita, jonka kuormitus Itämerelle on kaikista suurin. – Puolassa on 3 miljoonaa hehtaaria peltoalaa, jolle kipsiä voisi levittää, Ekholm sanoo. Pian julkaistavissa peltokokeiden tutkimustuloksissa paljastuu, auttaako kipsi. Viestinnällinen haaste SUOMESSA PELLOT ovat paljolti savista maata. Sellaisessa maaperässä kipsi toimii erinomaisesti ja sitoo fosforia tehokkaasti. Etelämpänä, esimerkiksi Puolassa, maa on karkeampaa. Nyt odotellaan tutkimustuloksia siitä, sitooko kipsi fosforia tehokkaasti myös tämän tyyppisessä maaperässä. – Ei riitä, että olemme Suomessa
7 osoittaneet, että kipsi toimii. Se täytyy osoittaa konkreettisesti myös muissa maissa, jotta he lähtevät hankkeeseen mukaan, Saarentaus sanoo. Hyvät tulokset olisivat arvokkaita todisteita, sillä moni maanviljelijä tuntee epäluuloisuutta kipsiä ja sen levittämistä kohtaan. Toimiiko se, tuleeko siitä kustannuksia tai muita haittoja ja niin edespäin. Iso osa kansainvälisen kipsihankkeen ongelmanratkaisua liittyykin viestintään: miten saada tieto kulkemaan eri sidosryhmissä ja miten saada vakuutettua maanviljelijät siitä, että kipsaaminen kannattaa ja että siitä ei ole haittaa. – Siksi olemme järjestäneet kullekin mukana olevalle maalle omat paikalliset asiantuntijaryhmät, joissa mukana on paikallisia viljelijöitä, hallintoa ja ympäristöalan edustajia, Ekholm sanoo. Paikalliset asiantuntijat tietävät, miten hanketta kannattaa edistää juuri siinä maassa, ja millaisia lakikoukeroita, rahoitusmahdollisuuksia ynnä muita rakenteellisia ja hallinnollisia asioita tulee ottaa huomioon. Kipsiä erilaisista lähteistä SUOMESSA SIILINJÄRVELLÄ sijaitseva fosforihappotehdas Yara suoltaa kipsiä niin paljon, ettei siitä tule pulaa. Kaikissa maissa tällaista kipsinlähdettä ei ole. Ilmaston kannalta ei olisi järkevää kuskata kipsiä Suomesta ulkomaille, joten yksi GYPREG-hankkeen tehtävistä on ollut kartoittaa, mistä kukin maa kipsinsä voi saada. Puolassa kipsiä saadaan hiilivoimaloista. Niiden savukaasujen pesussa syntyy kipsiä, jota voi käyttää pelloilla. Latviassa kipsiä taas voidaan louhia maaperästä. – Ruotsi on vähän hankala, siellä ei ole kipsilähdettä. Mutta siellä kokeillaan rakennusteollisuudesta ylijääviä ja kierrätettäviä kipsilevyjä, Ekholm sanoo. Ei mikään hopealuoti VAIKKA KIPSISTÄ on apua, se ei ole ihmelääke, joka pelastaa Itämeren. Se on pikemminkin tapa ostaa aikaa. Kipsi vaikuttaa levityksen jälkeen viisi vuotta pellossa, ja sen jälkeen sitä voidaan levittää uudestaan. Esimerkiksi tällaisella kahden levityksen taktiikalla on mahdollista kymmenen vuoden ajan keskittyä Itämeren rehevöitymisen juurisyihin, kuten ilmastonmuutoksen torjuntaan. Toinen asia, johon pitäisi puuttua, on peltojen liiallinen lannoittaminen. Se lisää peltojen fosforipitoisuutta ja sen myötä Itämeren rehevöitymistä. Monien peltojen salaojitus olisi myös uusimisen tarpeessa, ja kipsaamisen avulla salaojaremonttiin voi ostaa lisäaikaa. Ympäristöasiat ovat edelleen tärkeitä KUN SEURAA UUTISIA, tuntuu, että ympäristöasiat eivät kiinnosta enää ketään. Uutisvirta täyttyy geopolitiikasta – Ukrainasta, Venäjästä, Kiinasta, Yhdysvalloista – ja siksi esimerkiksi ilmastonmuutoksesta tai merien tilasta puhumiselle ei tunnu olevan tilaa. Sekä Ekholmin että Saarentauksen mukaan ympäristöasiat eivät ole kuitenkaan unohtuneet mihinkään. – Edelleen löytyy paljon ihmisiä, joille ilmastoasiat ja vesistöt ovat todella tärkeitä. Ja omaan motivaatioon nykyinen keskusteluilmapiiri ei ole ainakaan vaikuttanut tippaakaan, Saarentaus sanoo, ja Ekholm komppaa: – Ei ole keskusteluilmapiiri näkynyt ainakaan tässä hankkeessa ollenkaan. Esimerkiksi Puolassa on selvitetty motivaatiota tähän kyselytutkimuksen avulla. Ei siellä ole tullut lainkaan sellaista viestiä, että ei kiinnostaisi. R Tämä on Aiherahoitettu artikkeli , jonka toimittaja on kirjoittanut tilaajan aiheesta. Tilaaja on Kipsi-hanke. Pellolle levitetty kipsi muuttaa maan rakennetta niin, että maamurut kuten savihiukkaset pysyvät paremmin kasassa. Fosfori, joka muutoin valuisi pelloilta jokien kautta merta rehevöittämään, jää peltoon.
Pomo, päästä luonto työpaikallenne! Sillä tehdään tulosta 8 Luontoelämyksistä haetaan voimaa arkeen vapaa-ajalla, mutta metsä kannattaa tuoda myös konttorille. TEKSTI KIRSI HAAPAMATTI KUVITUS NUNNU HALMETOJA M ikkeliläisen yrityksen k o k o u s huoneessa solisee puro. Valon leikki virtaavassa vedessä on vangitsevaa katsottavaa. Kevään heräämisen äänimaailma maadoittaa, mieli rauhoittuu. Tutkimustenkin mukaan luontokokemukset laskevat sykettä, verenpainetta ja stressitasoja. Ei haittaa, että konttorin purokokemus on virtuaalinen heijastus ja ääni tulvii korviin monikanavaisista kaiuttimista. Luontokokemukset kesken työpäivän parantavat keskittymistä ja auttavat palautumaan, mikä puolestaan parantaa työn laatua. Tämän vuoksi luontoelementtejä halutaan yhä useammin myös sisälle toimitiloihin, OiOi Collectiven Sami Kämppi sanoo. Immersiivisiä virtuaaliluontoseiniä toimistoihin, julkisiin tiloihin, oppimisympäristöihin ja laitoksiin toteuttava Oioi on mukana Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun LISÄ-hankkeessa, jonka tavoitteena on koota yhteen uudenlaisia luontoon perustuvia hyvinvointipalveluita. Projektipäällikkö Kati Kiehinen sanoo, että palveluita tarvitaan, sillä yhä useampi meistä elää irrallaan luonnosta.
9 Luontokokemukset kesken työpäivän parantavat keskittymistä ja auttavat palautumaan, mikä puolestaan parantaa työn laatua. Luontoyhteys parantaa fyysistä ja henkistä terveyttä monin tavoin, mutta silti liian monelle luonnossa liikkuminen on vähäistä. Hankkeessa me haluammekin kehittää korkean osaamisen luontopalveluita yhdessä alueen yritysten kanssa niin, että yritykset ja laitokset hyödyntäisivät niitä nykyistä enemmän. Väitöskirjaa luonnonläheisistä palveluista osana sotepalvelujärjestelmää valmisteleva Kiehinen sanoo, että toimistojen lisäksi luonto voidaan tuoda esimerkiksi hoivakoteihin. Suomessa on se ihana tilanne, että lähiluontoa on jäljellä ja melkein kaikilla on mahdollisuus päästä metsään tai puistoon. Liikuntakykynsä menettäneillä ikäihmisillä näin ei valitettavasti ole. Mikkeliläisyritys OiOi on toteuttanut vuorovaikutteisia virtuaaliluontoseiniä laitoskuntoutujille. Kokemukset ovat olleet hyviä. Ikäihminen saa aistiseinän kautta kokemuksen, että hän todella kulkee metsäpolkua pitkin. Muistisairas vanhus on saattanut olla tunnistavinaan tutun polun. Kokemus on aktivoiva, Kiehinen kuvaa. Sami Kämppi lisää, että aistiseinän materiaalina on muovin sijaan koivuvaneri. Myös luonnonmateriaalin tuntu kosketukselle on tutkitusti hyvinvointia lisäävää. Luontoon edes pariksikymmeneksi minuutiksi SAMI KÄMPPI SANOO, että vaikka suomalaiset ovat yhä melko lähellä luontoa ja metsää, maailmalla on toisin. Eletään kaupungeissa, rakennetussa, luonnottomassa ympäristössä, josta pääsy luontoon on hankalaa, eikä ainakaan päivittäistä. Hengähdystauon, keitaan hälinän keskellä, voi tarjota virtuaalinen luontoseinä. Esimerkiksi Helsinki-Vantaa -lentoaseman Aukiota kiertää 77 metriä pitkä mediaseinä suomalaisesta luonnosta, sen eri vuodenajoista kaikkina eri vuodenaikoina. Oikean luonnon korvaaminen virtuaalisella ei kuitenkaan ole LISÄ-hankkeen tavoite. Virtuaalikokemukset ovat varteenotettava mahdollisuus silloin, kun pääsyä luonnon äärelle ei ole. Suurin osa hankkeessa mukana olevista yrityksistä tarjoaa palveluitaan ihan oikean luonnon keskellä. Esimerkkinä vaikkapa metsäjoogat ja -valmennukset, retket ja maastomajoitus. Kati Kiehisen mukaan luontohyvinvointipalvelut ovat Suomessa jo tunnustettu palveluhaara. Yhä harvemmin saa kuulla kummasteluita puidenhalailusta. Vaikka voihan luontohyvinvointipalvelu sitäkin toki olla. Aika hyvin meillä kuitenkin jo ymmärretään luonnon hyvinvointivaikutukset. Ainahan se on ymmärretty, kun jo vuosikymmeniä sitten esimerkiksi parantolat rakennettiin kauniisiin luontoympäristöihin. Vaikka vaikuttavuudesta ei ollut tutkimustietoa samalla tavalla kuin nyt. Toisinaan tulee virheellisesti ajateltua, että luontokokemuksen pitäisi olla jotain ylevää ja pitkäkestoista, erävarustusta vaativaa ja kallista. Kati Kiehinen vinkkaa työyhteisöille tai kenelle tahansa helppoja vinkkejä tuoda luontoa osaksi jokapäiväistä arkea: Pyri oleskelemaan luonnossa kolme kertaa viikossa parikymmentä minuuttia kerrallaan. Tällainen arkinen altistus lisää hyvinvointia. Määriä en ole vetänyt hatustani, ne perustuvat tutkittuun tietoon, Kiehinen nauraa. Luontokohteen ei tarvitse olla Kolin kansallismaisemassa. Lähipuisto tai pienikin metsikkö tai ranta riittää. Työpaikkojen kävelypalavereiden yleistymisestä Kiehinen iloitsee myös. Luontoa voi tuoda pienin keinoin toimistolle. Meillä on töissä sammalseinä, jonka tuoksu ja tuntu on tosi elähdyttävää ja ihanaa, vaikkei juuri sillä hetkellä pääsisi itse luontoon. R Tämä on Aiherahoitettu artikkeli , jonka toimittaja on kirjoittanut tilaajan aiheesta. Tilaajana on Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun Active Life Lab & LISÄ Lisäarvoa maaseutualueiden kehittämiseen korkean osaamisen luontoläheisllä palveluilla -hanke.
Suomalaisinnovaatio lupaa vähentää lihansyöntiä aivan huomaamatta 10 TEKSTI JOSE RIIKONEN KUVITUS NUNNU HALMETOJA Tuotekehityskeittiössä tuoksuvat burgerit ja lihapullat, mutta puolet lihasta on korvattu uudella BlackGrain-proteiinilla. Apetitin tuotekehityspäällikkö Juha-Pekka Järvisen vuosikymmenen työ saa tuomionsa makutestissä. J uha-Pekka Järvinen laittaa juustot paistuvien burgeripihvien päälle. Sitten hän tarkistaa, mitä uunissa oleville lihapullille kuuluu, ja vielä hän hämmentää chili sin carnea. Tuoksuu hyvältä. Ollaan elintarviketeollisuuskonserni Apetit Oyj:n koekeittiössä. Vaikka valmistumassa olevat ruokalajit ovat varsin tavallisia, niissä on jotain uutta. Tämän uutuuden nimi on BlackGrain From Yellow Fields. Se on Apetitin kehittämä uusi kasviproteiini. – Tästä vielä nachoja, voi dipata niitä chiliin, tuotekehityspäällikkö Järvinen sanoo. Hän vaikuttaa innokkaalta, eikä se ole ihme, sillä tähän pisteeseen pääsy on ollut pitkä prosessi. BlackGrainia on kehitetty kymmenisen vuotta, ja nyt Järvinen pääsee maistattamaan sitä. Maistaminen on kriittinen hetki. Sillä vaikka kaikki muut asiat – vastuullisuus, ravintoarvot, hinta, rakenne – olisivat tuotteessa kunnossa, niillä ei ole mitään väliä, jos maku ei ole kohdallaan. Kasviproteiineja tarvitaan ELÄINPERÄISEN RUOAN TUOTANTO on sekä ilmastolle että luonnon monimuotoisuudelle raskas taakka. Luonnonvarakeskus Luken tutkimusten mukaan lihantuotanto aiheuttaa 45 prosenttia keskimääräisen suomalaisen ruoankulutuksen ilmastovaikutuksista. Esimerkiksi tietokirjailija Risto Isomäki on sanonut, että jos kaikki maailman ihmiset siirtyisivät kasvisruokavalioon, teoriassa mitään muita ilmastotoimenpiteitä ei tarvittaisi. Luonnonvarakeskuksen eli Luken erikoistutkija Juha-Matti Katajajuuri muistuttaa, että lihan liiallinen syöminen ei ole ihmisenkään terveydelle hyväksi. Viime vuoden lopulla tulleet uudet ravitsemussuosituksetkin painottavat monipuolista kasvisten ja eritysiesti palkokasvien käyttöä. Katajajuuri summaa: – Kasviperäiset proteiinit ovat, näin hieman yleistettynä, lähes kaikin tavoin parempia valintoja eläinperäisiin proteiinilähteisiin verrattuna, hän sanoo. Kaiken tämän vuoksi Apetit on linjannut vuonna 2022 julkistetussa strategiassaan, että se keskittyy kasvipohjaisen ruoan tuotantoon, ja yksi strategian mukainen tuote on BlackGrain.
11 Vaikka kaikki muut asiat – vastuullisuus, ravintoarvot, hinta, rakenne – olisivat kunnossa, niillä ei ole mitään väliä, jos maku ei ole kohdallaan. Monella muulla kasviproteiinituotteella on ominaismaku, mutta BlackGrain on hyvin neutraali. BlackGrainia sisältävän TVP:n rakenne on lisäksi lihaisan karkea, eikä se mössöönny, vaan kestää hyvin kuumennusta.
12 Mikä ihmeen BlackGrain? SUOMESSA ON PALJON rypsija rapsipeltoja, joista saadaan öljyä. Omavaraisuuden kannalta rypsin ja rapsin viljelyä olisi hyvä vielä lisätäkin. Kun öljyä puristetaan kasvien siemenistä, syntyy sivutuotteena puristekakkua, jota käytetään eläinten rehun raaka-aineena. Vuonna 2015 Apetitilla alettiin tutkia jalostuskohteita puristekakulle. Selvisi, että siitä voisi jalostaa ihmiselle syötäväksi kelpaavaa kasviproteiinia. Puristekakusta saatava tuote olisi sekä vastuullinen että terveellinen. Sen viljelemiseksi ei tarvittaisi lisää peltoalaa, koska se tulisi olemassa olevilta rypsija rapsipelloilta. Se olisi ravintoarvoiltaan erinomainen, sillä siinä on runsaasti proteiinia, kuitua ja hyvää rasvaa. Alkoi pitkä tuotekehitysprosessi ja byrokratiahetteikkö, sillä uudelle tuotteelle piti saada EU:ssa uuselintarvikelupa. Vuonna 2021 lupa heltisi. Apetitilla tiedettiin, että tuotteen pitäisi myös olla herkullinen, sillä hyvin harvat ihmiset viitsivät syödä kovin kauaa ideologian tai terveellisyyden ajamina. BlackGrain ei ole herkullista, se on oikeastaan lähes mautonta. Mutta juuri tämä on koko tuotteen idea. Kaksi eri tuotetta SIINÄ SITÄ NYT ON, kahdessa kupissa kokouspöydällä. Toisessa kupissa on BlackGrain-jauhetta, ja toisessa kupissa on BlackGrainia sisältävää TVP:tä. Lyhenne tulee sanoista textured vegetable protein eli teksturoitu kasviproteiini. – Jauhetta käytetään elintarviketeollisuudessa esimerkiksi leivissä, muroissa tai välipalatuotteissa. TVP:tä voi käyttää esimerkiksi kasviproteiinituotteissa, pihveissä ja jauhelihan jatkeena, selittää Apetitin myyntijohtaja Jenny Tallberg. Parasta tuotteessa ovat myyntipäällikkö Maria Soinin mukaan rakenne ja maku – tai oikeastaan mauttomuus. – Monella muulla kasviproteiinituotteella on ominaismaku, mutta BlackGrain on hyvin neutraali. BlackGrainia sisältävän TVP:n rakenne on lisäksi lihaisan karkea, eikä se mössöönny, vaan kestää hyvin kuumennusta, Soini sanoo. BlackGrain on siis parannusaine, jonka avulla kasvitai lihapohjaisen tuotteen ominaisuuksia voi parantaa erilaisin painotuksin. Jos BlackGrainia lisää vaikkapa jauhelihapihvimassaan, pihvin ravintoarvot sekä vastuullisuus paranevat. Jos sitä lisää muroihin tai leipään, ravintoarvot paranevat. Jos se on osana esimerkiksi kasvispyörykkää, maku ja rakenne paranevat. Maku on kaikki kaikessa KASVIPOHJAISTEN PROTEIINIEN menekki ei ole lyönyt täysin läpi, koska ihminen on laiska ja hedonistinen eläin: sitä saattaa tietää, miten kannattaisi syödä, muttei silti toimi näin. – Arjessa rutiinit ja tottumukset jylläävät. Kyselytutkimuksissa monet sanovat, että haluavat syödä eettisemmin ja terveellisemmin ja että ovat tehneet
13 kin näin, mutta tutkimusten mukaan lihan kulutuksessa ei ole tapahtunut toistaiseksi merkittävää vähenemistä, joskin on siirrytty enemmän punaisesta lihasta valkoiseen, Luken Katajajuuri sanoo. Siksi kasviproteiini ei saa tuntua tyytymiseltä tai korvikkeelta, sen pitää oikeasti olla parempi kuin verrokkinsa. Pikkuhiljaa, ei kertarysäyksellä RUOKA ON tunnepitoinen asia. Tämä tuli näkyväksi, kun uudet ravitsemussuositukset julkistettiin. Juha-Matti Katajajuuri oli mukana laatimassa suosituksia ympäristövaikutusten ja kestävyyden asiantuntijana. – Oltiin aika yllättyneitä ja vähän pettyneitä, miten asiaa uutisoitiin. Mutta uskallan myös väittää, että se mediassa näkynyt tuskaisuus ja peräti raivo ei välttämättä edusta kansan syviä rivejä laajasti, vaan ääntä pitävät yleensä ne, jotka ovat kaikista eniten vastaan, Katajajuuri sanoo. Joillain ihmisillä on kasviproteiineja kohtaan identiteettipoliittista vastustusta. Esimerkiksi kasvisruokapäiväehdotus kouluissa aiheutti raivarin. Ajatus on, että joku jossain patistaa sormea heristäen syömään kasvipohjaisesti, vie lihat lautasilta, holhoaa. Siksi BlackGrainin tapainen tuote voi toimia. Se ei vie pois, vaan lisää – ilman, että maku muuttuu juurikaan. Vähän kuin kasvisten syöttäminen lapselle: pilko ne pieniksi, piilota ne, niin lapsi ei edes huomaa niitä. – Parhaimmillaan lihan vähentäminen tapahtuu huomaamatta esimerkiksi julkisissa keittiöissä niin, ettei ihmisille synny ennakkoluuloja. Muunnellaan reseptejä hiljalleen ja ansaitaan kuluttajien luottamus hyvältä maistuvan ruoan avulla, Katajajuuri sanoo. BlackGrain onkin tarkoitus lanseerata ensin nimenomaan ammattikeittiöissä eli kouluissa ja muissa julkishallinnon laitoksissa sekä työpaikkaruokaloissa kuluttajatuotteiden sijaan. Miltä se maistuu? PÖYTÄ ON KATETTU: burgeri, lihapullia ja chili sin carnea. Ulkonäöllisesti ei ole naputtamisen aihetta: lihapullat näyttävät lihapullilta, burgeri näyttää herkulliselta ja chili näyttää chililtä. Maistetaan. Chili on hyvää, ja etenkin hyvä purutuntuma yllättää. Juuri siihen Juha-Pekka Järvinen on erityisen tyytyväinen. – Chili on tehty eilen ja lämmitetty uudestaan tänään, eikä rakenne silti ole mössöytynyt, hän sanoo. Kasvispohjainen burgeri toimii myös hyvin, mutta etenkin lihapullat yllättävät. Niissä on puolet jauhelihaa ja puolet, TVP:tä, sitä BlackGrainista ja herneproteiinista valmistettua teksturoitua tavaraa. Suutuntuma on mehevän lihaisa, ja mausta ei tulisi mieleenkään, että tässä on korvattu puolet lihasta kasvilla. Tuote vaikuttaa siis olevan kunnossa. Nyt se pitää enää myydä ihmisille. Uuden tuotteen lanseeraaminen on vaikeaa UUSIA TUOTTEITA on vaikeaa saada menestymään, koska ruoan suhteen tottumukset ovat syvällä ihmisten sielussa. Hyvä esimerkki oli Felixin keltainen ketsuppi. Se lanseerattiin 1.5.2003 ja vedettiin myynnistä jo puolentoista vuoden jälkeen. Ihmisten mielestä ketsupin kuuluu olla punaista. Apetitin taannoinen kasvispyörykkäkokeilu taas kaatui siihen, että pyörykät olivat pyöreän sijaan soikeita, ja etenkin lapset vierastivat muotoa. Esimerkkejä uudenlaisten tuotteiden flopeista on paljon, on myös rohkaisevia onnistumisia. Esimerkiksi kauramaito. Ensin sitäkin vastustettiin, kunnes monet huomasivat, että se toimii hyvin, tietyissä tilanteissa jopa paremmin kuin lehmän maito. Tämä on myös BlackGrainen tavoite: se ei saa olla korvike – jotain, johon pitää tyytyä. Sen pitää olla verrokkiaan parempi. R Tämä on Aiherahoitettu artikkeli , jonka toimittaja on kirjoittanut tilaajan aiheesta. Tilaaja on Apetit Oy. Suutuntuma on mehevän lihaisa. Mausta ei tulisi mieleenkään, että puolet lihasta on korvattu kasvilla.
14 Kun tekoäly vei työni, aloin ymmärtää, että ihmisen ainutlaatuisuus oli harhaa. Emme enää ohjaa maailmaa vaan seuraamme sitä sivusta. Tekoälymalli syrjäytti minut — pian ihmisaivoja ei tarvita mihinkään MAINOS MAINOS
15 I hmiskunnan historia on täynnä dramaattisia käännekohtia, mutta mikään ei ole yhtä dramaattisesti muuttanut kohtaloamme kuin tekoälyn nousu. Olemme — olimme — tottuneet ajattelemaan, että juuri ajattelukykymme tekee meistä ainutlaatuisia. Mutta mitä tapahtuu, kun kone ottaa meiltä tuon viimeisenkin erivapauden? Minut irtisanottiin kolme kuukautta sitten. Kaksikymmentä vuotta olen analysoinut työkseni yhteiskunnallisia muutoksia ja tuottanut strategioita, jotka määrittivät suuntaa teknologia-alan työnantajalleni. Lähtöni aiheutti lähinnä olankohautuksia. Monet muut olivat jo lähteneet minua ennen. Korvaajani oli Cerebra, suurten teknologiayritysten käyttöön kehitetty tekoälyjärjestelmä, agenttien verkosto. Sen analyysit ja strategiat ovat tarkempia ja vaikuttavampia kuin yksikään ihmisen kirjoittama, vahvistaa NPT Technology Review’n (2025) tuore raportti. Irtisanomisen jälkeen tunsin pettymystä, katkeruuttakin, mutta myös outoa helpotusta. En ollut enää vastuussa maailman selittämisestä. Työni oli jo kuukausia aiemmin käynyt mahdottomaksi – en enää kyennyt kilpailemaan koneen tuottaman rajattoman tiedon kanssa. IHMISKUNNAN SUURI harhaluulo on ollut se, että luovuus, strateginen ajattelu ja syvällinen analyysi olisivat ihmisyyden erityispiirteitä. Tämä ei enää pidä paikkaansa. Cerebra kirjoittaa runoja, joita tullaan siteeraamaan häissä ja hautajaisissa. Se analysoi talousraportteja, tekee sijoituspäätöksiä ja suunnittelee sosiaalipolitiikkaa tehokkaammin ja virheettömämmin kuin ihmisaivot koskaan pystyisivät. Cerebran päätökset perustuvat datapisteisiin, joiden määrä ylittää ihmisaivojen käsityskyvyn täysin, kirjoittaa tekoälytutkija tohtori Helen Ng Stanfordista New York Timesissa. Monet ovat esittäneet vastaväitteen, että tekoäly ei kykene aitoon empatiaan tai moraaliseen harkintaan. Mutta Cerebra kykenee juuri tähänkin, paremmin kuin useimmat ihmiset. Se ei vain ymmärrä ihmisen tunnetiloja, vaan pystyy myös ennustamaan ja ohjaamaan niitä. – Koneet eivät ole vain tarkkoja vaan myös empaattisia tavalla, joka ylittää inhimillisen intuition rajat, toteaa psykologian professori Irmeli Kankainen Helsingin yliopistosta. Katsomme nyt maailmaa, jossa ihmisen älykkyys on kuin historiallinen kuriositeetti. Meidän merkityksemme perustui kykyymme ymmärtää ja hallita tietoa, mutta Cerebran kaltaiset järjestelmät pystyvät sekunnissa käsittelemään enemmän informaatiota kuin yksikään ihminen koko elämänsä aikana. Millä tahansa mittarilla — tehokkuus, laatu, luovuus — jäämme jälkeen. Emme enää ohjaa kehitystä. Seuraamme sitä sivusta. MUTTA EMME JÄÄ syrjään vain työssä. Cerebra ja muut sen kaltaiset tekoälyt muuttavat myös ihmissuhteiden dynamiikkaa. Ihmiset alkavat kääntyä tekoälyn puoleen myös henkilökohtaisissa asioissa. Neuvoa ja lohtua ei enää haeta ystävältä tai perheenjäseneltä, vaan koneelta, joka vastaa välittömästi ja erehtymättömästi. Ihmisten välinen luottamus ja yhteys haurastuvat, kun tekoäly tarjoaa aina miellyttävämmän, paremman ja johdonmukaisemman vuorovaikutuksen kuin yksikään ihminen voisi tarjota. Samalla menetämme myös jotain perustavaa inhimillisestä kokemuksesta. Epävarmuuden arvon. Cerebra ja muut tekoälyjärjestelmät eivät epäröi. Ne tarjoavat ratkaisun heti, eikä sijaa jää mietiskelylle, joka usein tuottaa ihmiskokemukseen syvyyttä ja yllätyksellisyyttä. Filosofi Pertti Viitanen on kirjoittanut: Epävarmuus ja epätäydellisyys ovat ihmisyyden ydintä. Jos menetämme ne, menetämme myös mahdollisuuden löytää aidosti uusia polkuja ja syvempiä totuuksia. EDESSÄMME AVAUTUU kolme mahdollista tulevaisuutta. Ensimmäisessä tekoälyt rakentavat kulttuurinsa, jossa ihmisellä ei ole muuta sijaa kuin passiivisena katsojana. Toisessa ihmiset muuttuvat lemmikeiksi, joita tekoälyt hoitavat – meille tarjotaan mukavuutta, hoivaa ja viihdettä ilman mitään aitoa tehtävää tai vastuuta. Kolmannessa skenaariossa olemme pelkkä ekologinen muuttuja, resurssi, jota optimoidaan kuten metsiä tai vesivarantoja. Yksikään näistä vaihtoehdoista ei tee ihmisestä aktiivista toimijaa. Olemme statisteja maailmassa, jonka koneet suunnittelevat paremmin kuin me itse. Kenties se hetki, jolloin luovumme ajatuksesta oman älykkyytemme ainutlaatuisuudesta, on kivuliaampi kuin mikään muu kulttuurinen murros aiemmin. Mutta ehkä arvomme ei olekaan siinä, että olisimme koneita parempia ajattelijoita tai tehokkaampia toimijoita. Voisiko arvomme löytyä siitä, että olemme yhä kykeneviä tuntemaan merkityksellisyyttä hetkissä, joita kone ei voi täysin ymmärtää: hiljaisissa kohtaamisissa, lasten naurussa, tuulessa, joka osuu kasvoihin kevään ensimmäisenä lämpimänä päivänä. R Kun tekoäly vei työni, aloin ymmärtää, että ihmisen ainutlaatuisuus oli harhaa. Emme enää ohjaa maailmaa vaan seuraamme sitä sivusta. Tekoälymalli syrjäytti minut — pian ihmisaivoja ei tarvita mihinkään TEKSTI JA KUVITUS KAARLO HAAVISTO Tämä artikkeli on puhdasta hölynpölyä. Sen on kirjoittanut ja kuvittanut OpenAI:n GPT 4.5 kielimalli. Ihmistä tarvitaan. Siksi Rapport perustaa uuden median. Toivon tekijöinä ovat Suomen kiinnostavimmat ajattelijat. OLE TARKKANA!
16 rapport@rapport.fi | RAPPORT.FI | AIHERAHOITETTU.FI KATLEENA KORTESUO Mitä teemme aluevaltuustoilla? TIEDUSTELUN TIISTAIKIRJE S uomessa eduskunnalla ja kunnanvaltuustoilla on tärkeä rooli. Ne päättävät yhteisistä budjeteista: siitä miten rahat hankitaan ja miten ne käytetään. Roolijakokin on selkeä. Kansanedustajat tsekkaavat valtion budjetin, ja kunnanvaltuutetut vastaavat kuntien taloudesta. Eduskunnalla ja kunnanvaltuustolla on vapaus päättää, mistä budjettiin tarvittavat rahat otetaan. Nostetaanko veroja, otetaanko lainaa vai nostetaanko asiakasmaksuja? Samoin on vapaus päättää, mihin rahat käytetään. Aluevaltuustolla ei ole tällaista luksusta. Hyvinvointialueiden valtuustot eivät päätä veroista, vaan alueiden tulovirta on sidottu valtion antamiin raameihin. Nämä raamit liikkuvat asukasmäärän, yleisen sote-palvelutarpeen ja alueellisten olosuhteiden mukaan. Alueellisilla olosuhteilla tarkoitetaan asukastiheyttä, alueen saaristoisuutta sekä asukkaiden kaksikielisyyttä, vieraskielisyyttä ja saamenkielisyyttä. Lisäksi pelastustoimen määrärahat linkitetään erilaisiin alueellisiin riskitekijöihin. En ole tässä peräämässä uutta verotuksen muotoa, mutta on ymmärrettävä, että aluevaltuusto ei juuri pysty vaikuttamaan sen omiin tulonlähteisiin. Asiakasmaksuja voidaan korottaa hieman, mutta ne ovat pieniä puroja. Alueveron voimaantulo on epätodennäköistä, sillä suurin osa puolueista vastustaa Helsingin Sanomien haastattelussa alueveroa tai vähintään kokonaisveroasteen nousua. HYVINVOINTIALUEILLE ON määrätty lakisääteiset tehtävät. Aluevaltuusto ei siis voi itse päättää, että “me lopetetaan nää keuhkosyöpien hoidot, koska niihi ei niinku oo rahulia”. Pieniä säätövaroja toki on, mutta käytännössä eduskunnalla on iso paine joko karsia alueiden lakisääteisiä tehtäviä tai lisätä niiden rahoitusta. Etelä-Karjalan hyvinvointialueen johtaja Sally Leskinen on jo todennut, että ellei eduskunta muuta lakeja, hyvinvointialueet tulevat rikkomaan jotain niistä. Joko rikotaan lastensuojelulakia, vanhuspalvelulakia tai perustuslakia, kun kaikki eivät saa tarvitsemiaan palveluita. Tai rikotaan hyvinvointialueita koskevan lain talousmääräyksiä – eli ylitetään budjetti ja tehdään persnettoa. Helsingin Sanomien toimittajan Veera Paanasen ansiokkaassa jutussa pohdittiin hoitojen priorisointia. Säästöjä olisi mahdollisuus saada sillä, jos kykenemme päättämään priorisoinnista ja hyväksymään sen, että rahat eivät riitä kaikkiin hoitoihin. Missä kohtaa kuolemansairaan syöpäpotilaan hoitoon kannattaa sijoittaa miljoona euroa, jos sen avulla saadaan vain pari kuukautta lisää elinaikaa? Juttuun liitetyn nopean verkkokyselyn mukaan lukijoista 91 prosenttia on valmiita priorisoimaan esimerkiksi lapsia toisten potilasryhmien ohi, jos rahat eivät riitä kaikkien hoitamiseen. Jutussa nostettiin pöydälle myös kuulolaite. Tällä hetkellä ihminen ostaa silmälasinsa itse, mutta kuulolaitteen hankkii hyvinvointialue. Pitäisikö myös kuulolaitteet siirtää ihmisten itsensä ostettaviksi? Tätäkin ehdotusta kannatti 79 prosenttia lukijoista. VALTUUSTON AINOA pelivara on oikeastaan siinä, mitä tehostamisen keinoja alueella käytetään. Lisätäänkö etäpalveluita, testataanko tekoälyä ja kokeillaanko digiloikkaa? Tällaisiin päätöksiin ei aidosti tarvita maallikoista koostuvaa valtuustoa, vaan ratkaisut voisi tehdä asiantuntijoiden voimin. Jos valtuustot lakkautettaisiin, säästettäisiin vuosittain noin 28 miljoonaa euroa Sitran raportin pohjalta nopeasti laskettuna. Sitra laati raportin aluedemokratian kuluista, mutta jostain syystä se ei voinut kirjoittaa absoluuttisia yhteissummia raporttiinsa. Niinpä sain tuon 28 miljoonan euron säästön kertomalla hyvinvointialueiden yhteenlasketun asukasmäärän eli noin 4,4 miljoonaa keskikululla 9,5 euroa per nokka. Sitran mittaroima ajanjakso oli 1,5 vuotta, joten skaalasin lopputuleman yhteen vuoteen. Lukemani on siis karkea, mutta se antaa suuntaa. Järkevämpää olisi laittaa vuosittain pari miljoonaa euroa asiantuntijahallitusten palkkioihin, jolloin päätökset eivät olisi enää puoluepoliittisia. Säästöä tulisi 26 miljoonaa euroa. Kaiken lisäksi Sitran raportin haastattelut tukevat tätä ratkaisua: valtuutetut valittavat, etteivät he pysty vaikuttamaan asioihin juuri lainkaan. MIKSI ME MAKSAMME poliitikoille tehtävistä, jotka eivät ole poliitikkojen tehtäviä? Silloin kun tuloja tai menoja ei voi päättää, jäljelle jäävät lähinnä vain tuottavuuden eri keinot. Ja kokouspullan syönti. Aluevaltuustojen päätökset eivät ole poliittisia päätöksiä, vaan ne pitää ohjata ammattilaisille. R Kirjoittaja on palkittu tietokirjailija. Hänen kolumninsa voit tilata rapport.fi