Avun Maailma 04/2018 - Lehtiluukku.fi

4 2018 11 Viktigare än pengar Johanna valde att bli hemma och ha det knappt Rahaa rakkaampi 8 Johanna valitsi niukkuuden kotiäitinä 12 Piristäjä pitää ikäihmisen liikkeessä 14 Verenluovuttaja auttaa kolmea kerralla 18 Öljyntorjunta vaatii vapaaehtoisvoimaa Avun maailma on Veripalvelun lehti 24 Punainen Risti sisällissodassa 29 Röda Korset i inbördeskriget 3110_AVM_1_7.indd 1 31.10.2018 12.06
Avun uudet haasteet KUN KOULUTETTU ensiaputaitoinen auttaja tulee onnettomuuspaikalle, hän aloittaa arvioimalla avun tarpeen. Vakavimmin loukkaantuneita autetaan ensin, muita sen jälkeen. Näin kaikki saavat tarvitsemaansa hoitoa ja apua. Samalla tavalla pyritään toimitaan, vaikka kyseessä olisi tuhansia ihmisiä koskettava vakava konflikti tai luonnonkatastrofi. YK:n arvion mukaan vuonna 2018 peräti 134 miljoonaa ihmistä on humanitaarisen avun tarpeessa. Punaisen Ristin kansainvälisen raportin mukaan miljoonat ihmiset jäävät kuitenkin vaille tarvitsemaansa apua. Raportin mukaan tärkein syy siihen, että apu ei tavoita kaikkia, on rahan puute. YK:n arvioimasta avustustarpeesta noin 60 prosenttia saatiin vuonna 2017 kerättyä jäsenvaltioilta. Vaikka avustustarvikkeet, lääkkeet ja ruoka hankitaan, seuraava haaste on saada apu perille asti. Syksyllä pahoja tuhoja aiheuttanut Indonesian tsunami tuhosi tieverkon niin pahoin, että vaikeimmille alueille saatiin isoja avustustarvikemääriä vasta viikkoja tsunamin jälkeen. Teknologinen kehitys voisi tuoda ratkaisuja myös avustustyöhön. Avustusjärjestöillä ei ole yksinkertaisesti tietoa siitä, missä avuntarvitsijat ovat. Erityisesti nopeasti kasvavat slummit tai kartoittamattomat alueet ovat vaikeita. Pakolaisuus ei ole uusi ilmiö, mutta kotinsa jättävien määrä on. Tällä hetkellä yli 60 miljoonaa ihmistä on joutunut jättämään kotinsa. Vain osa heistä pääsee avun piiriin. Mitä lähempänä auttajat ovat, sitä nopeampaa apu on. Raportin tärkein ratkaisuehdotus on, että paikallisia avustusjärjestöjä on tuettava enemmän. Tässä Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun liikkeellä on ainutlaatuinen asema paikallisten vapaaehtoisten kautta. Suomen Punaisella Ristillä on noin 85 000 jäsentä, noin 500 paikallisosastoa ja 12 piiriä. Puheenjohtaja on Pertti Torstila ja pääsihteeri Kristiina Kumpula. Jäsenmaksu: 20 euroa, nuorisojäsenet 10 euroa, ainaisjäsenet 300 euroa. Jäsenmaksutilin numero: FI90 2219 1800 0678 46. Kotimaassa: mm. ystävätoiminta, ensiapuryhmät, Vapaaehtoisen pelastuspalvelun koordinaatio, nuorisoryhmät, ensiapuja muu koulutus. Kotimaan toiminnan lahjoitustili: FI29 1572 3000 3727 30. SPR Veripalvelu: 127 000 verenluovuttajaa. Veripalvelukeskus: Kivihaantie 7, 00310 Helsinki, p. 029 300 1010. Maailmalla: varoja, avustustyöntekijöitä ja tarvikkeita katastrofien uhreille sekä kehitysyhteistyötä. SPR:n katastrofirahaston varat käytetään kansainväliseen ja kotimaan apuun: lahjoitustili FI06 2219 1800 0680 00. Punainen Risti on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton, ja sen tehtävänä on lievittää ihmisten hätää kaikkialla maailmassa. 189 maan kansallisten järjestöjen yhdyssiteenä toimii Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten kansainvälinen liitto. Punaisen Ristin kansainvälinen komitea auttaa sotien uhreja sekä toimii puolueettomana välittäjänä. punainenristi.fi veripalvelu.fi AVUN MAAILMA HJÄLPENS VÄRLD 4/2018 7.11.2018 Suomen Punaisen Ristin lehti / Finlands Röda Kors tidning Kansikuva/Pärmbild: Katja Lösönen Julkaisija/Utgivare: Suomen Punainen Risti, Tehtaan katu 1 a, PL 168, 00141 Helsinki/Finlands Röda Kors, Fabriks gatan 1 a, BOX 168, 00141 Helsingfors p. 020 701 2000 Päätoimittaja/Chef redaktör: Ilpo Kiiskinen Toimitussihteeri/Redaktionssekreterare: Kimmo Holopainen p. 020 701 2229, kimmo.holopainen@punainen risti.fi, AD: Suvi Hämäläinen, suvi.hamalainen@punainenristi.fi Taitto: Graafinen suunnittelu Gomedia Oy Översättning: Sarax Converto & Scribo Ilmoitusmyynti: Sari Aarnio p. 044 566 7194 ja Jaana Martiskainen p. 044 566 7195 Tilauk set ja osoitteenmuutokset/Beställningar och adressförändringar: avun maailma@punainenristi.fi Paino/Tryckeri: Forssa Print Oy Levikki noin 100 000. Tilaus hinta/Beställnings avgift 22 € Sähköposti: avunmaailma@punainenristi.fi ISSN 1796-1572 Aikakauslehtien liiton jäsen Hjälpens nya utmaningar NÄR EN HJÄLPARE med utbildning i första hjälpen kommer till en olycksplats är det första hen gör att bedöma behovet av hjälp. Man hjälper dem som är värst däran först, och andra efter det. På så sätt får alla sådan vård och hjälp de behöver. Man strävar efter att göra precis på samma sätt även om det är en allvarlig konflikt eller naturkatastrof som berör tusentals människor. Enligt FN var hela 134 miljoner människor i behov av humanitär hjälp under år 2018. Röda Korsets internationella rapport uppger att miljontals människor blir utan den hjälp de behöver. Enligt rapporten är brist på pengar den viktigaste orsaken till att hjälpen inte når alla. Av det biståndsbehov som FN har räknat ut lyckades man samla in cirka 60 procent år 2017. Följande utmaning är att få hjälpen till de hjälpbehövande. Tsunamin i Indonesien i höstas orsakade stora skador och förstörde vägar, vilket gjorde att man inte kunde föra in större mängder biståndsmateriel till de områden som drabbades värst förrän flera veckor efter katastrofen. Teknologiska framsteg kan hjälpa även i biståndsarbetet. Biståndsorganisationer vet helt enkelt inte var de hjälpbehövande finns. Speciellt svårt är det med slumområden som växer fort och områden som saknar kartor. Flyktingskap är inget nytt fenomen, men antalet människor som lämnar sina hem har nått nya dimensioner. För tillfället har över 60 miljoner människor tvingats gå från sina hem. Bara en del av dem kommer att omfattas av bistånd. Ju närmare hjälparna finns, desto bättre och snabbare når hjälpen fram. Det viktigaste lösningsförslaget i rapporten är att lokala biståndsorganisationer ska få mer stöd än tidigare. I detta har rödakorsoch rödahalvmånerörelsen en unik ställning med hjälp av de lokala frivilliga. JA R K K O M IK K O N E N ILPO KIISKINEN PÄÄTOIMITTAJA CHEFREDAKTÖR 4 Ristiin rastiin Apua Indonesian tsunamin uhreille Nälkäpäivän uudet tuulet Vaikuttava lahja tekee hyvää LähiTapiola tukee ystäviä 8 Lahjakortti tuo joulumieltä 12 Riksakyydillä ulkoilemaan 14 Veren jokainen osa auttaa 18 Öljyntorjunta on ryhmätyötä 20 Eläimellistä verenluovutusta 24 Punainen Risti vuonna 1918 30 Vapaaehtoiset meripelastajina 32 Kirsi Pohjola vie avun perille 38 Kysy Punaisesta Rististä 39 Ristikko 47 Vuosien takaa 11 Presentkort ger jul i sinnet 13 På tur med en rickshaw 17 Alla delar av blodet hjälper 19 Oljebekämpning är teamarbete 20 Donerat djurblod 29 Röda Korset år 1918 31 Frivilliga sjöräddare 36 Kirsi Pohjola gör att hjälpen når fram 38 Fråga om Röda Korset 40 Korsord 42 Kors och tvärs Hjälp till tsunamins offer i Indonesien Hungerdagens nya vindar Betydelsefulla gåvor gör gott LokalTapiola stöder vänner 47 Åren går 2 avun maailma hjälpens värld 4 / 2018 ? Avun maailma Hjälpens värld 4/2018 3110_AVM_1_7.indd 2 31.10.2018 12.06
18 / 19 ÖLJYVAHINGON SIIVOUS ON KÄSITYÖTÄ Vapaaehtoisten panos öljyntorjunnassa kasvaa. ATT STÄDA UPP OLJA ÄR HANDARBETE Frivilligas roll i oljebekämpning växer. 12 / 13 PIRISTÄJÄ TUO HYMYN HUULILLE Lappeenrannan osasto liikuttaa ikäihmisiä. UPPIGGARE SPRIDER LEENDEN Avdelningen i Villmanstrand ger äldre skjuts. 24 / 29 KENEN JOUKOSSA SEISOT SILLOIN? Puolueettomuus joutui sisällissodassa koville. VILKEN SIDA TAR DU? Neutraliteten testades i inbördeskriget. 14 / 17 LUOVUTTAJA AUTTAA KERRALLA KOLMEA Plasmalääke pitää Jesse Hännisen terveenä. EN GIVARE HJÄLPER TRE PÅ EN GÅNG Plasmamedicin håller Jesse Hänninen frisk. V A P R IIK IN K U V A -A R K IS TO A R T T U M U U K K O N E N Finlands Röda Kors har cirka 85 000 medlemmar, 500 lokalavdelningar och 12 distriktsorganisationer. Ordförande är Pertti Torstila och general sekreterare Kristiina Kumpula. Medlemsavgift: 20 euro, ungdomsmedlem 10 euro, ständiga medlemmar 300 euro. Medlemsavgifts konto: FI90 2219 1800 0678 46. FRK i hemlandet: vänverksamhet, första hjälpengrupper, kontaktlänk till den frivilliga räddningstjänsten, ungdomsgrupper, utbildning i första hjälpen. Bidrag till hemlandsverksamheten: FI29 1572 3000 3727 30. Blodtjänst: 127 000 blodgivare. Blodtjänstcentralen: Stenhagsv. 7, 00310 Helsingfors, tel 029 300 1010. FRK utomlands: pengar, personalbistånd och förnödenheter vid katastrofer, utvecklingssamarbete. FRKs katastroffonds medlen används till biståndsarbete utomlands och i Finland. Konto: FI06 2219 1800 0680 00. Röda Korsets uppgift är att lindra den mänskliga nöden överallt i världen. Organisationen är politiskt och religiöst obunden. Medlemsföreningar i 189 länder. Kontaktlänken är Internationella rödakorsoch rödahalvmånefederationen. Internationella rödakorskommittén bistår krigsoffren och verkar som opartisk medlare. rodakorset.fi blodtjanst.fi JO O N A S B R A N D Y A N N A K A IP A IN E N 4 / 2018 hjälpens värld avun maailma 3 3110_AVM_1_7.indd 3 31.10.2018 12.06
4 avun maailma hjälpens värld 4 / 2018 Ristiin rastiin Avun maailma 1/2019 ilmestyy 6.2. Ristiin rastiin Rosnawati kotinsa raunioilla. Tsunamin iskiessä koko perhe pakeni läheisille kukkuloille ja selvisi. Meri vei KOKONAISIA KYLIÄ Indonesiaa syyskuussa ravistellut maanjäristys ja sitä seurannut tsunami aiheuttivat valtavat tuhot. Kansainvälisen avustusoperaation johtoon kutsuttiin Suomen Punainen Risti. R aju maanjäristys ravisteli syyskuun lopussa Sulawesin saarta Indonesiassa. Voimakkuudeltaan 7,5 momenttimagnitudin järistys synnytti yli kolmemetrisen tsunamiaallon, joka aiheutti mittavaa tuhoa Palun ja Donggalan kaupungeissa ja pienemmissä asutuskeskuksissa pitkin Sulawesin länsirannikkoa. Tuhojen laajuus paljastui hitaasti, sillä maanjäristys ja tsunami olivat katkoneet kaikki yhteydet laajoille alueille. Indonesian Punaisen Ristin pelastustyöntekijät raportoivat kokonaisista kylistä, jotka järistysaalto oli pyyhkäissyt olemattomiin. Viikkoja järistyksen jälkeen Indonesian viranomaiset arvioivat yli 2 000 ihmisen menehtyneen ja noin 4 500 loukkaantuneen katastrofissa, minkä lisäksi kateissa oli edelleen yli 1 000 ihmistä. Kotinsa menetti ainakin 160 000 ihmistä. Indonesian Punainen Risti aloitti nopeasti tsunamin jälkeen avustustyön kuljettaen loukkaantuneita sairaaloihin, jakaen ruokaa ja vettä sekä majoittaen kotinsa menettäneitä. Suomen Punainen Risti osallistui kansainväliseen avustusoperaatioon lähettämällä alueelle logistiikkayksikön yhdessä Tanskan Punaisen Ristin kanssa. Yksikön matkaan lähti neljä suomalaista avustustyöntekijää huolehtimaan avustustarvikkeiden kuljetuksesta ja varastoinnista sekä kartoittamaan avun tarvetta. Koko kansainvälisen Punaisen Ristin avustusoperaatiota Sulawesilla johtaa Suomen Punaisen Ristin Andreas von Weissenberg . Hänen johtamansa ryhmä koordinoi avustustyötä Indonesian Punaisen Ristin kanssa ja arvioi pitkäkestoisen avun tarvetta. – Maanjäristyksen ja tsunamin ohella tämä katastrofi koostuu kolmannesta elementistä. Vesi on juoksettanut hiekkaperäisen maan, joka käyttäytyy kuin olisi juoksuhiekkaa tai nestettä. Muta on niellyt rakennuksia ja ihmisiä. Olosuhteet ovat hyvin haastavat ja avuntarve valtava, von Weissenberg kuvaili ensivaikutelmiaan paikan päältä. Elintarvikkeiden ja veden lisäksi Punainen Risti jakoi katastrofialueella mm. pressuja ja työkaluja sisältäviä suojapakkauksia ja hygieniapakkauksia, joiden toivotaan ehkäisevän kulkutautien leviämistä. Humanitaarista apua ja tukea jälleenrakennukseen tarvitaan Sulawesilla vielä pitkään. BENJAMIN SUOMELA 3110_AVM_1_7.indd 4 31.10.2018 12.06
1 / 2017 hjälpens värld avun maailma 5 LAURA VESA RENE SCHULTHOFF / DRC NUMEROT KERTOVAT 1 605 VAPAAEHTOISTA toimi viime vuonna Punaisen Ristin monikulttuurisessa ystävätoiminnassa. LÄHDE: PUNAISEN RISTIN TOIMINTATILASTO 2017 Ristiin rastiin Avun maailma 1/2019 ilmestyy 6.2. Ristiin rastiin PORUKALLA PELASTAMAAN HENKIÄ Veripalvelu haastaa jälleen työ-, harrastusja ystäväporukoita perustamaan VeriRyhmiä eli verenluovutusporukoita ja tempaisemaan joukolla potilaiden hyväksi. Marraskuun loppuun mennessä verenluovutuksessa käyneiden rekisteröityneiden ryhmien kesken arvotaan Punaisen Ristin tuotelahjakortteja. Vähintään 10 luovutusta kampanja-aikana 1.9.–30.11. keränneet VeriRyhmät ovat lisäksi mukana tuhannen euron tapahtumalippulahjakortin arvonnassa. Lue lisää: www.veripalvelu.fi/ryhmat Uudet tuulet puhalsivat Nälkäpäivänä Vaihtoehtoiset lahjoitustavat kasvattivat osuuttaan keräystuloksesta, joka nousee näillä näkymin yli 2,6 miljoonan euron. TÄNÄ VUONNA 20.–22.9. järjestetty Nälkäpäivä innosti jälleen kymmenet tuhannet mukaan auttamaan lipaskerääjinä ja lahjoittajina. Keräyksen kokonaistulos nousee näillä näkymin yli 2,6 miljoonaan euroon, josta lipaskeräyksen osuus on noin 1,2 miljoonaa. – Lopullinen tulos vahvistetaan myöhemmin, kun kaikki tilitykset on tehty. Joka tapauksessa tulos on upea, mistä iso kiitos kaikille Nälkäpäivään osallistuneille, Nälkäpäivä-koordinaattori Raisa Heinämäki kiittää. – Jokainen keräysliivit päälleen pukenut vapaaehtoinen on elävä mainos Punaiselle Ristille. Lipaskerääjät tuovat Nälkäpäivälle näkyvyyttä, jota emme pysty millään rahalla ostamaan. Tämän vuoden keräyksessä suosiotaan kasvattivat varsinkin käteiselle vaihtoehtoiset maksutavat kuten tekstiviestilahjoitukset ja mobiililahjoitukset MobilePayn ja Pivon kautta. Uusien lahjoitustapojen osuus keräystuloksesta kasvaa koko ajan, kun yhä useampi osasto ottaa ne haltuun. – Vaihtoehdot ovat koko ajan tärkeämpiä, kun yhä harvempi kantaa käteistä mukanaan. Nälkäpäivä on Suomen Punaisen Ristin tärkein vuosittainen keräys, jossa kerätään sitomattomia varoja Punaisen Ristin katastrofirahastoon. Lahjoitusvaroilla autetaan konfliktien ja onnettomuuksien uhreja sekä Suomessa että maailmalla. Arja Byde pudotti lahjoituksensa Suvi Putkosen keräyslippaaseen Tampereen Koskikeskuksessa. Siviilien kärsimys sodassa syvenee yhä Vielä sata vuotta sitten aseelliset konfliktit olivat useimmiten valtioiden välisiä sotia, ja taisteluissa surmansa saaneista oli siviilejä vain muutama prosentti. Tänä päivänä tilanne on toinen. Kylmän sodan päättymisen jälkeen valtaosa konflikteista on ollut valtioiden sisäisiä, ja samalla siviiliuhrien määrä on kasvanut rajusti. Esimerkiksi vuonna 2017 kolme neljäsosaa aseellisen toiminnan uhreista oli siviilejä, ja siviiliuhrien määrä maailmassa nousi 38 prosenttia edellisvuodesta. Eniten siviilejä kuoli Afganistanissa, Syyriassa ja Irakissa. Punaisen Ristin kansainvälisen komitean ICRC:n tuoreiden selvitysten mukaan vaarallisimpia paikkoja siviiliväestölle ovat kaupungit maansisäisissä konflikteissa. Komitean laskujen mukaan Irakin ja Syyrian yhä jatkuvissa kaupunkisodissa kuoli vuoden aikana jopa kahdeksan kertaa enemmän siviilejä kuin taisteluissa muilla alueilla. – Suhteeton voimankäyttö taisteluissa sekä sotatoimien suoranainen kohdistaminen siviiliväestöön aiheuttavat alueella mittavaa kärsimystä. Hyökkäyksiä kaupunkeihin on tehty kostomielessä piittaamatta lainkaan niiden vaikutuksista siviiliväestölle. On tulitettu ambulansseja, vesihuoltolaitoksia ja toreja. Samalla on kylvetty siemeniä tulevien vuosien radikalisoitumiselle ja kostotoimille, ICRC:n puheenjohtaja Peter Maurer varoitti puhuessaan YK:n Syyria-kokouksessa lokakuussa. JO H A N N A K O K K O L A 3110_AVM_1_7.indd 5 31.10.2018 12.06
Ristiin rastiin Vinjettipalkissa voi olla äläys tai vinkki. VERIPALVELU SAARA MANSIKKAMÄKI Anna lahja joka vaikuttaa Vaikuttava lahja on hyvää tekevä lahjaidea sellaiselle, joka ei kaipaa lisää tavaraa. HALUAISITKO MUISTAA läheistäsi vaihteeksi vähän erilaisella joululahjalla? Mietitkö syntymäpäivälahjaa ihmiselle, joka ei kaipaa enää yhtään tavaraa lisää? Punaisen Ristin Vaikuttavat lahjat ovat lahjoituksia Punaisen Ristin työhön Suomessa ja maailmalla. Ostaessasi Vaikuttavan lahjan teet hyvää apua tarvitsevalle ja saat siitä digitaalisen todistuksen tai painetun kortin, jonka voit antaa terveistesi kera lahjan saajalle. Vaikuttavien lahjojen monipuolisesta valikoimasta voit valita kohteen, joka on lahjan saajan sydäntä lähellä. Esimerkiksi 17 euron lahjoituksella Punainen Risti saa hankittua äitiyspakkauksen, joka antaa katastrofin tai konfliktin keskellä syntyvälle lapselle turvallisemman alun elämään. Kotimaassa Punainen Risti pystyy esimerkiksi 25 euron lahjoituksella kouluttamaan vapaaehtoisen ystäväksi yksinäiselle vanhukselle. Vaikuttava lahja sopii kaikille ikään ja sukupuoleen katsomatta, kun haluat antaa läheisellesi erilaisen lahjan. Se on viesti välittämisestä: me autamme yhdessä heikompaa ja hädässä olevaa. Vaikuttavan lahjan voi ostaa Punaisen Ristin verkkokaupasta, Helsingin Tehtaankadun myymälästä tai Punaisen Ristin piirien myyjäisistä. Lue lisää: www.punaisenristinkauppa.fi Vaikuttava lahja on esimerkiksi lahjoitus äitiyspakkaukseen, joita Punainen Risti jakaa katastrofialueilla. ZALANDO KIERRÄTTÄÄ KONTIN KANSSA Verkkokauppa Zalando tekee vuoden loppuun asti yhteistyötä Punaisen Ristin Kontti-kierrätystavaratalojen kanssa lisätäkseen kierrätystä ja pidentääkseen tuotteiden elinkaarta. Kampanjassa Zalando lähettää asiakkailleen heidän tilauksensa mukana esitteen ja Punaisen Ristin osoitetarran, jolla voi lähettää tarpeettomaksi käyneet vaatteet Zalandon kustannuksella Konttiin. Lahjoitetuista vaatteista saadut tuotot käytetään Punaisen Ristin toiminnan tukemiseen Suomessa ja maailmalla. Vaatteita lähetetään myös vaateapuna katastrofialueille. LE E N A K O S K E L A Kamerauutuus joulukuun palkintona Punaisen Ristin vuoden viimeinen jäsenarvonta suoritetaan 14. joulukuuta, jolloin palkintona on 24,2 megapikselin Canon EOS M100 -mikrojärjestelmäkamera. Arvontaan osallistuvat kaikki jäsenmaksunsa maksaneet Punaisen Ristin jäsenet. Voittomahdollisuuksiaan voi lisäksi parantaa kutsumalla Punaiseen Ristiin uusia jäseniä. Lue lisää: www.punainenristi.fi/jasen NUMEROT KERTOVAT 1 436 OMAISHOITAJAA osallistui viime vuonna Punaisen Ristin omaishoitajien tukitoiminnan tapaamisiin. LÄHDE: PUNAISEN RISTIN TOIMINTATILASTO 2017 Ajanvarauskokeilu jatkuu liikkuvassa veripalvelussa Veripalvelu jatkaa sähköisen ajanvarauksen kokeilua Itäja Keski-Suomen alueen liikkuvan veripalvelun luovutustilaisuuksissa. Ajanvarausmahdollisuus on kerännyt verenluovuttajilta hyvää palautetta, joten sitä jatketaan vuoden loppuun saakka. Muualla maassa ajan voi edelleen varata etukäteen ainoastaan kiinteisiin veripalvelutoimistoihin. Ajanvaraus on tarkoitus laajentaa myöhemmin kaikkiin verenluovutustilaisuuksiin. Lue lisää: www.veripalvelu.fi 6 avun maailma hjälpens värld 4 / 2018 3110_AVM_1_7.indd 6 31.10.2018 12.06
Ristiin rastiin Vinjettipalkissa voi olla äläys tai vinkki. Oman avulla voi saada vapaaehtoistoiminnasta enemmän irti. Uudet vapaaehtoiset Omaan vuoden alusta Omalympialaiset kannustavat käyttämään vapaaehtoisten tietojärjestelmää. PUNAISEN RISTIN vapaaehtoistoiminnan sähköinen työkalu Oma Punainen Risti otetaan vuoden alussa käyttöön uusien vapaaehtoisten vastaanottamisessa. Jatkossa kaikki vapaaehtoiseksi haluavat ohjataan suoraan luomaan profiili Omaan ja kirjautumaan näin osaksi vapaaehtoisten yhteisöä. Oma lähettää osastoille tiedon kirjautuneista vapaaehtoisista ja heidän kiinnostuksenkohteistaan, jolloin osasto voi kutsua uudet tekijät nopeammin mukaan toimintaan ja mahdollisuudet löytää jokaiselle sopiva vapaaehtoistehtävä paranevat. Oman käyttöönoton vauhdittamiseksi Punainen Risti käynnistää myös leikkimieliset Omalympialaiset, joissa voittajille on luvassa rahapalkintoja osaston toimintaan! Kilpailun voittavat ne osastot, joilla on suhteessa ja yhteensä eniten jäseniä Omassa helmikuun lopussa! Aloita heti: vapaaehtoiset.punainenristi.fi MAIJA POKKINEN TunneMieli – mielen hyvinvointia ja vapaaehtoistoimintaa TunneMieli-kurssi on Sinulle +50-ikäinen vapaaehtoinen, joka tarvitset keinoja tunnistaa ja kohdata ikääntyvän mielen hyvinvoinnin haasteita vapaaehtoistoiminnassa. Aika ja paikka: 26.2.–1.3.2019, Lehmirannan lomakeskus, Salo Missä menet – tunnista tilanteesi -kurssi on suunnattu Sinulle +50-ikäinen, joka olet väsymistai uupumisuhan alla vapaaehtoistoiminnassa. Kurssi sopii esim. yhdistyksen puheenjohtajille, sihteereille tai auttamistyötä tekeville vapaaehtoisille. Kurssilla opetellaan tunnistamaan omia rajoja ja löytämään voimavaroja itsestä. Kurssi järjestetään kahdessa osassa ja osallistujilta edellytetään molemmille jaksoille osallistumista: Aika ja paikka: I-osa 9.–12.4.2019, Lehmirannan lomakeskus, Salo II-osa 1.–3.10.2019, Lehmirannan lomakeskus, Salo Kurssit ovat osallistujille maksuttomia ja sisältävät kurssi aineiston sekä majoituksen kahden hengen huoneessa puolihoidolla. Matkat kurssipaikalle ovat omakustanteiset Lisätiedot ja hakulomakkeet: tarja.levo@elakeliitto.fi puh. 040 7257 410 LE E N A K O S K E L A LÄHITAPIOLALTA LISÄÄ TUKEA YSTÄVÄTOIMINTAAN Punaisen Ristin pääyhteistyökumppani LähiTapiola lisää tukeaan ystävätoiminnalle. LähiTapiola auttaa Punaista Ristiä vuosina 2018–2019 kehittämään erityisesti verkkoystävätoimintaa. Lokakuussa LähiTapiola lahjoitti 20 tablettitietokonetta ystävätoiminnan suunnittelua helpottamaan. 3110_AVM_1_7.indd 7 31.10.2018 12.06
8 avun maailma hjälpens värld 4 / 2018 Rahaa rakkaampi Johanna Türkmen valitsi jäädä kotiin hoitamaan poikaansa Rasmusta, vaikka se merkitsi yksinhuoltajalle tulotason romahdusta. TEKSTI KIMMO HOLOPAINEN KUVAT KATJA LÖSÖNEN J ohanna Türkmen vetää vuoden ensimmäisen pellillisen piparkakkuja uunista ja laskee ne jäähtymään pienelle keittiön pöydälle. Ikkunan takana rivitalon pihanurmi vihertää sitkeästi, vaikka jouluun on alle kaksi kuukautta. Syksy on ollut lämmin Etelä-Pohjanmaan Ilmajoellakin. – Täällä minä olen syntynyt, syntyperäinen ilmajokinen, Johanna juttelee. – Opiskelut ja elämä veivät 1993 etelään, ja sinne tuli jäätyä yli 20 vuodeksi. Työtilanne oli kuitenkin paljon parempi siellä. Vantaalla opiskelin lähihoitajaksi ja tein töitä laidasta laitaan. – Sitten syntyi Rasmus . Silloin piti päästä takaisin maalle, lähemmäs sukulaisia. Äitini – Rasmuksen mumma – on jo iäkäs ja asuu vähän matkan päässä tästä Ilmajoen keskustasta. Veli perheineen samoin, lähisuku asuu melkein kaikki tässä lähellä. Rasmus pyyhältää kohta kolmevuotiaan vauhdilla keittiöön. Pipareiden leipominen on kivaa, hyviäkin ne ovat, mutta parasta taitaa sittenkin olla kuorrute. Äidin hellästä ohjauksesta huolimatta iso osa siitä ei vain tahdo päätyä piparien päälle. – Rasmuksen syntymä oli minulle pieni ihme. Olin kauan toivonut lasta, mutta melkein jo luopunut toivosta, kun poika sitten ilmoitti tulevansa. Ehkä siksikin päätin, että haluan keskittyä kunnolla äitiyteen, hoitaa lasta kotona ja olla pojan kanssa mahdollisimman paljon. Niin Johanna myös teki, vaikka yksinhuoltajana sillä oli hintansa. Rasmuksen syntymän alla keikkatöitä tehnyt Johanna jäi vanhempainpäivärahajakson päätyttyä kotihoidon tuen varaan. Sen maksimimäärä on 519,47 euroa kuussa, miinus verot. Tukea tarpeeseen Tilastojen mukaan yli 100 000 lasta Suomessa asuu pienituloisissa perheissä. Vähävaraisuuden taustalla on monenlaisia syitä kuten työttömyyttä, sairautta ja ylivelkaantumista, mutta yksi tekijä erottuu tilastoissa selvästi. Kaikilla köyhyysmittareilla mitattuna heikoimmassa asemassa ovat yksinhuoltajaperheet. Sellaiset kuin Johanna ja Rasmus. Köyhyydestä ei Suomessa yleensä puhuta, sillä siihen liittyy yhä edelleen häpeää. Helposti ajatellaan, että köyhyys kertoo vastuuttomuudesta tai laiskuudesta – sanoohan sanontakin, että jokainen on oman onnensa seppä. Apua ei ole helppo pyytää. – Kyllä tässä henkilökohtaisesti rupeaa pikkuhiljaa sellaiset ajatukset hälvenemään, pakko on ollut nöyrtyä, Johanna nauraa. – Minä ajattelen niin, että näillä mennään nyt, tämä on tilanne, enkä minä ole todellakaan ainoa, jolla on tiukkaa. Tukea haetaan sieltä mistä saadaan, sitä varten se on olemassa. – Toisaalta tämä on ollut oma valinta. Olisin tietysti voinut alkaa viedä Rasmusta hoitoon puolivuotiaana ja mennä töihin, mutta se ei tuntunut oikealta. Siinä tapauksessa tuntisin vain huonoa omaatuntoa ja syyllisyyttä, että olen huono äiti. Kotihoidon tuen lisäksi Johanna on saanut asumistukea ja toimeentulotukea. Siitä huolimatta rahat eivät tahdo riittää millään. Vuokra nielee tuloista ison osan, ja jonkinlainen autokin Ilmajoella on pakko olla, koska julkinen liikenne on harvaa ja välimatkat pitkät. – Elämä on sellaista jatkuvaa hintavertailua, miten saisi rahat riittämään. Kun rahaa on vähän, pitää osata suunnitella etukäteen. – Olen jemmannut viime vuodesta alennuksella löydettyä lahjoja Rasmukselle. Saa nähdä, menevätkö ne jouluvai syntymäpäivälahjaksi, Johanna Türkmen nauraa. När det är knappt om pengar måste man kunna planera. – Jag har gömt undan gåvor åt Rasmus, sådant jag hittade på rea förra året. Får se om det blir en julklapp eller en födelsedagspresent, skrattar Johanna Türkmen. 3110_AVM_8_19.indd 8 31.10.2018 12.21
4 / 2018 hjälpens värld avun maailma 9 3110_AVM_8_19.indd 9 31.10.2018 12.21
10 avun maailma hjälpens värld 4 / 2018 Kaikki alennukset ja tarjoukset, kirpputorit ja kierrätykset käytetään hyväksi. Kun löytyy alennuksella vanhaksi menossa olevia tuotteita, niillä täytetään pakastin, Johanna kuvaa. Hän joutuu silti hetken miettimään, mistä olisi joutunut rahan takia luopumaan. – En minä nyt itseäni säästäväiseksi sanoisi, kaikki on mennyt mitä on tullut, mutta ei minulla koskaan esimerkiksi kalliita harrastuksia ole ollut. Pääasiassa olen harrastanut käsitöitä, ja joskus käynyt salilla. Kierrättänyt olen ennenkin, mutta toki sitä on oppinut vielä tarkemmaksi... – Kampaajalla käymisestä olen joutunut luopumaan, ja matkustelu on jäänyt siihen, että olemme käyneet Rasmuksen kummien luona Vimpelissä, Johanna keksii ja pohtii, että he ovat Rasmuksen kanssa kuitenkin onnekkaita, koska heillä ei esimerkiksi ole allergioita – gluteeniton ruokavalio vasta kalliiksi tulisikin! Edulliset harrastukset Selvitysten perusteella pienituloisuus heijastuu perheen elämään monin tavoin. Rahahuolet kuormittavat niin vanhempia kuin lapsiakin. Sen tunnistaa myös Johanna. – Kun rahaa on todella vähän, sitä huolehtii koko ajan, miten saa rahat riittämään. Välillä käy niin, että menee kauppaan ostamaan itselleen jotain tarpeellista, mutta kaupasta lähtiessä mukana onkin vaatteita lapselle. Rasmus menee omien tarpeiden edelle. Sitten sitä vaan päättää pärjätä itse vielä vähän aikaa ilman. Toisaalta lapselle tarvitsee harvoin ostaa uutta, koska kierrätysvaatetta on hyvin saatavilla. Ainakin toistaiseksi. Lasten kasvaessa kasvavat usein myös rahahuolet. Pienituloisuus rajoittaa esimerkiksi harrastusmahdollisuuksia ja sitä kautta sosiaalisia suhteita ikätovereihin. Kyselyjen mukaan lähes 70 prosenttia vähävaraisten perheiden lapsista on joutunut koulussa kiusatuksi. Johannakin on asiaa miettinyt, vaikka asia ei Rasmuksen kohdalla vielä ajankohtainen olekaan. – Kyllä sitä miettii, mitä harrastaminen nykypäivänä maksaa. Vaikka jääkiekon tai jalkapallon välineet ja lisenssimaksut. Onneksi meillä Ilmajoella vahva laji on paini, se ei ole välineurheilua. Me olemme Rasmuksen kanssa jo käyneetkin nallepainissa, siinä saa äitikin liikuntaa. Toinen edullinen harrastus on löytynyt Mannerheimin Lastensuojeluliiton Ilmajoen yhdistyksestä, jonka toimintaan Johanna meni mukaan viime vuonna. Jopa siinä määrin, että hän on ajautunut kerhon vetäjäksi. – Ilmajoella ei ollut oikein mitään toimintaa yksinhuoltajille, joten aloitimme MLL:n tiloissa Aurinkoisessa avoimen olohuoneen yksinja yhteishuoltajille ja heidän lapsilleen. Meillä on tilat MLL:n puolesta, diakoni seurakunnalta, lastenhoitajat kunnan lapsityön puolelta ja vielä pari vapaaehtoista mummoa. – Kerhon tarkoitus on tarjota rentoa yhdessäoloa ja vertaistukea vanhemmille. Jaetaan tietoa, ettei jokaisen tarvitsisi opetella kaikkea itse kantapään kautta. Samalla lapset saavat ohjelmaa ja leikkikavereita. Iloinen jouluyllätys Kun raha on todella tiukoilla, pienikin ylimääräinen tuntuu. Kuten esimerkiksi Punaisen Ristin ja MLL:n 70 euron Hyvä Joulumieli -lahjakortti, jonka Johanna sai kunnan sosiaalitoimen kautta. – Se oli todella iloinen yllätys, ylimääräinen joululahja, Johanna sanoo. – Varsinaista jouluruokaa tosin emme sillä rahalla ostaneet, koska olimme sillä kertaa saaneet Rasmuksen kanssa jouluksi paikan tuetulle perhelomalle Kuortaneen urheiluopistolle. Se oli meille ihan luksusta, päästä kerrankin valmiiseen pöytään. ? LAHJOITA HYVÄ JOULUMIELI! LAHJOITA KERÄYSTILILLE: FI17 1596 3000 2020 20 , viite 5429 LAHJOITA PUHELINSOITOLLA: 0600 1 6555 (10,01€ / puhelu + pvm) LAHJOITA TEKSTIVIESTILLÄ: tekstiviesti HJM numeroon 16499 (10 €) Lue lisää: www.hyvajoulumieli.fi Keräyslupa: POL-2015-12549/5.2.2016. Keräysaika 5.2.2016–31.12.2020. ÅLR 2017/7556/26.10.2017. Rasmuksen täyttäessä tammikuussa kolme vuotta Johannan kotihoidon tuki päättyy. Rasmus on jo aloittanut päiväkotiin tutustumisen, ja Johanna palaa työmarkkinoille osa-aikaisesti kehitysvammaisten ohjaajana. När Rasmus fyller tre år i januari är det slut på hemvårdsstödet för Johanna. Rasmus har börjat bekanta sig med dagis och Johanna återvänder till arbetsmarknaden på deltid som handledare för personer med utvecklingsstörning. JOULUILOA VÄHÄVARAISILLE LAPSIPERHEILLE Hyvä Joulumieli -keräys on Punaisen Ristin ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton yhdessä Ylen kanssa toteuttama kampanja kotimaan vähävaraisten lapsiperheiden hyväksi. Keräystuotot menevät lyhentämättöminä ruokalahjakortteihin, joilla perheet voivat ostaa ruokaa joulupöytään. Hyvä Joulumieli -keräys alkaa 22. marraskuuta ja jatkuu jouluaattoon asti. Tämän vuoden tavoitteena on kerätä 2 000 000 euroa, joka riittää 70 euron arvoiseen lahjakorttiin 28 000 perheelle. Hyvä Joulumieli -lahjakortit jaetaan Suomessa asuville lapsiperheille, joilla on vaikea tilanne esimerkiksi työttömyyden, sairauden, ylivelkaantumisen, perheen pienituloisuuden tai muun kriisitilanteen vuoksi. Lahjakorttia ei voi erikseen hakea. Joululahjan saavat perheet löytyvät Punaisen Ristin ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton paikallisyhdistysten toimesta yhteistyössä esimerkiksi paikallisen neuvolan, sosiaalitoimen ja seurakunnan kanssa. Hyvä Joulumieli -lahjakortti on tarkoitettu yksinomaan elintarvikkeisiin, ja se käy kaikkiin S-ryhmän ruokakauppoihin, Lidl-myymälöihin ja K-ruokakaupoihin. Tänä vuonna Hyvä Joulumieli -keräys järjestetään jo 22. kerran. 3110_AVM_8_19.indd 10 31.10.2018 12.21
4 / 2018 hjälpens värld avun maailma 11 Viktigare än pengar Johanna Türkmen valde att bli hemma och sköta sin son Rasmus, trots att det för henne som ensamstående förälder innebar en störtdykning i inkomstnivån. TEXT KIMMO HOLOPAINEN BILDER KATJA LÖSÖNEN ”Rasmus är viktigare än de egna behoven.” J ohanna Türkmen tar ut årets första plåt med pepparkakor ur ugnen och lägger dem att svalna på det lilla köksbordet. Genom fönstret skymtar radhusets gräsmatta, som fortfarande är grön. Även i Ilmajoki i Sydösterbotten har hösten varit varm. – Jag är Ilmajokibo av födsel och ohejdad vana, säger Johanna. – Studier och livet tog mig söderut år 1993 och där blev jag kvar i över 20 år. Arbetssituationen var så mycket bättre där. I Vanda studerade jag till närvårdare och så jobbade jag med alltmöjligt. – Sen föddes Rasmus . Då måste jag tillbaka till landet, närmare släkten. – Att Rasmus blev till var ett litet under för mig. Jag hade länge längtat efter barn och nästan gett upp hoppet. Kanske det var därför jag bestämde mig för att fokusera på moderskapet ordentligt, sköta pojken hemma och vara så mycket som möjligt med honom. Precis så gjorde Johanna, trots att det krävde en del att bli ensamförsörjare. Inför Rasmus födelse hade Johanna gjort snuttjobb och efter föräldrapenningsperioden gällde det att klara sig på hemvårdsstödet. Maximibeloppet är 519,47 euro i månaden, minus skatt. Stöd behövs Statistiken visar att över 100 000 barn i Finland bor i låginkomsttagarfamiljer. Oberoende av vilka fattigdomsmätare man använder är ensamförsörjarnas familjer mest utsatta. Fattigdom talar vi i allmänhet inte om i Finland, för det är fortfarande belagt med skam. Det är inte lätt att be om hjälp. – Personligen får man ju efterhand göra sig av med sådana tankar, nog har man varit tvungen att bli ödmjuk, ler Johanna. – Stöd söker man där det finns att få, det är därför stöd finns. Men samtidigt har det varit mitt val. Jag kunde ha fört Rasmus till dagis som halvåring och börjat jobba, men det kändes inte rätt för mig. Vid sidan av hemvårdsstödet har Johanna fått bostadsbidrag och utkomststöd. Trots det är det svårt att få pengarna att räcka till. Hyran tar en stor del av inkomsterna och i Ilmajoki klarar man sig inte utan bil. – Livet är en lång prisjämförelse, funderingar över huv man får pengarna att räcka. Alla rabatter, loppisar och återanvändning utnyttjar vi, säger Johanna. – Jag har fått sluta gå hos frissan och att resa är att hälsa på hos Rasmus gudföräldrar i Vindala, berättar Johanna och konstaterar att hon och Rasmus ändå har tur, eftersom de inte har alleriger – att äta glutenfritt skulle bli väldigt dyrt! Billiga hobbyer Forskning visar att små inkomster återspeglar sig på många olika sätt i en familjs liv. Penningbekymmer belastar såväl vuxna som barn. – När det är riktigt tajt med pengar är det en konstant stress. Rasmus är viktigare än de egna behoven. Då bestämmer man sig bara för att klara sig utan en tid. Samtidigt är det sällan man behöver köpa något nytt åt ett barn, eftersom utbudet av begagnat är stort. Åtminstone tillsvidare. När barnen växer blir de ekonomiska bekymren också ofta större. Låga inkomster begränsar till exempel vilka hobbyer man kan ha. Det har Johanna funderat på. – Visst tänker man på vad det kostar att ha en hobby nuförtiden. Till exempel utrustning och licensavgifter för ishockey eller fotboll. Till all tur är brottning den stora grenen i Ilmajoki, det kräver inte mycket utrustning. Jag och Rasmus har redan gått på nallebrottning, då får mamma också motion. En annan förmånlig hobby har visat sig vara Mannerheims Barnskyddsförbunds förening i Ilmajoki. Johanna engagerade sig i verksamheten förra året. Sedan dess har hon till och med blivit klubbledare. – Det fanns inte riktigt någon verksamhet för ensamförsörjare i Ilmajoki, så i MBF:s lokaler i Aurinkoinen startade vi ett öppet vardagsrum för ensamförsörjare och föräldrar med delad vårdnad. MBF står för lokalerna, församlingen bjuder på en diakon, kommunens barnverksamhet bidrar med barnskötare och så har vi några frivilliga gummor. När det är riktigt svårt med ekonomin känner man av allt som är extra. Som till exempel Röda Korsets och Mannerheims Barnskyddsförbunds Jul i sinnet-presentkort, som Johanna fick via kommunens socialtjänst. – Det var en otroligt glad överraskning, en extra julklapp, säger Johanna. ? FÖR MINDE BEMEDLADE BARNFAMILJER Insamlingen Jul i sinnet är en kampanj som Röda Korset och Mannerheims Barnskyddsförbund genomför tillsammans med Yle för att hjälpa mindre bemedlade barnfamiljer. Insamlingsmedlen går oavkortat till presentkort som familjerna kan använda till att köpa mat till julbordet. Jul i sinnet-insamlingen inleds den 22 november och fortsätter fram till julafton. Målet i år är att samla in 2 000 000 euro, vilket räcker till ett presentkort på 70 euro till 28 000 familjer. Presentkorten delas ut till barnfamiljer i Finland som har hamnat i trångmål till exempel på grund av arbetslöshet, sjukdom, överskuldsatthet, låga inkomster eller någon annan krissituation. Man kan inte ansöka om ett Jul i sinnet-presentkort. De familjer som får presentkort identifieras genom Röda Korsets och Mannerheims Barnskyddsförbunds lokalföreningar i samarbete med till exempel den lokala rådgivningscentralen, socialväsendet och församlingen. Jul i sinnet-presentkortet är avsett endast för livsmedel och går att använda i alla S-gruppens matbutiker, Lidls butiker och K-matbutiker. Insamlingen Jul i sinnet ordnas i år för tjugoandra gången. GE JUL I SINNET! GE ETT BIDRAG TILL INSAMLINGSKONTOT: FI17 1596 3000 2020 20 , referens 5429 GE ETT BIDRAG PER TELEFON: 0600 1 6555 (10,01€ / samtal + lna) GE ETT BIDAG PER SMS: skicka HJM till nummer 16499 (10 €) Läs mer: julisinnet.fi Insamlingstillstånd: POL-201512549/5.2.2016. Insamlingstid 5.2.2016– 31.12.2020. ÅLR 2017/7556/26.10.2017. 3110_AVM_8_19.indd 11 31.10.2018 12.21
12 avun maailma hjälpens värld 4 / 2018 Riksakyydillä PIRISTYSTÄ PÄIVÄÄN Lappeenrannassa Punaisen Ristin vapaaehtoiset vievät vanhuksia ja vammaisia polkupyöräriksaajeluille. Riksakyydillä pääsee ulos neljän seinän sisältä ulkoilmaan, kaupungin kaduille ja puistoihin. TEKSTI TIINA SUOMALAINEN KUVAT ARTTU MUUKKONEN R auha Hyyryläinen , 93, naurahtaa, että kun hänet edellisen kerran mies ryösti, se kestikin sitten 62 vuotta. – Mie oon luotettava mies. Kun miun matkaan lähet, niin meillä on taatusti mukavaa, vitsailee Harry Granö kiinnittäessään Hyyryläiselle turvavöitä. Vielä kypärä päähän ja turvavöiden säädöt kuntoon, niin Hyyryläinen on valmis riksa-ajelulle Lappeenrannan keskustassa. Granö hyppää pyörän selkään ja alkaa polkea. Syksyn väreissä hehkuvat vaahterat, lulle eri puolille kaupunkia ja näin piristää heidän päiväänsä. Turvallisuudesta ei tingitä, kaikki riksakuskit on koulutettu tehtävään. Tällä hetkellä heitä on 22. Veljeskodin palvelutalossa asuva Hyyryläinen on jo vanha konkari riksan kyydissä. – Tämä on kolmas kerta. Ihan kivalta tämä tuntuu. Riksat liikkuvat usein kaksikkona. Granön lisäksi kuskina on tänä aamuna Mia Hiltunen , jonka kyydissä istuvat niin ikään Veljeskodissa asuvat Irja Järvenpää ja Väinö Kauppinen . Palvelukotien asukkaiden lisäksi riksapalvelu on tarkoitettu myös kotona asuville vanhuksille ja vammaisille. Yhteinen ponnistus Idea ajelupalvelusta sai alkunsa piristäjänä toimivan Harry Granön aivoituksiskoivut ja lehmukset vilahtavat ohi. Riksa ajaa läpi aamuisen, hiljaisen keskustan. Kirkkopuistossa ojaa kaivavat työmiehet nostavat katseensa: mikä ihme siinä meni? Koulutetut kuskit Sähköavusteiset polkupyöräriksat ovat Punaisen Ristin Lappeenrannan osaston piristäjäpalvelun uusi aluevaltaus. Kesällä alkaneen palvelun tarkoituksena on viedä vanhuksia ja kehitysvammaisia ajeMia Hiltunen antaa sähköriksalla kyytiä Irja Järvenpäälle ja Väinö Kauppiselle. Taustalla Harri Granön matkassa Rauha Hyyryläinen. Mia Hiltunen skjutsar Irja Järvenpää och Väinö Kauppinen i en elassisterad rickshaw. I bakgrunden ser vi Rauha Hyyryläinen skjutsas av Harri Granö. 3110_AVM_8_19.indd 12 31.10.2018 12.21
4 / 2018 hjälpens värld avun maailma 13 Rickshawtur piggar upp I Villmanstrand tar Röda Korsets volontärer ut äldre och handikappade på tur i cykelrickshaw. R auha Hyyryläinen , 93, skrattar och säger att det höll i 62 år senast blev enleverad. – Jag är en pålitlig karl. Om du kommer med mig så har vi det garanterat trevligt, skämtar Harry Granö medan han spänner fast Hyyryläinens säkerhetsbälte. Hjälm på huvudet och några justeringar så är Hyyryläinen, som bor i servicehuset Veljeskodin palvelutalo, redo för en rickshawtur i centrala Villmanstrand. Granö hoppar upp på cykeln och trampar iväg. Elassisterade cykelrickshaws är det senaste tillskottet i den uppiggarservicen som rödakorsavdelningen i Villmanstrand bjuder på. Tanken med den nya programpunkten, som kom i gång i somras, är att ta ut åldringar och personer med utvecklingsstörning på rickshawturer i staden för att sprida glädje i vardagen. Men säkerheten tummar man inte på och alla rickshawförarna har fått utbildning för uppgiften. För närvarande är de 22 till antalet. Ofta rör sig rickshawcyklarna i par. Idag har Granö sällskap på pedalerna av Mia Hiltunen . I hennes rickshaw åker Irja Järvenpää och Väinö Kauppinen , som också bor på Veljeskoti-hemmet. Förutom invånare på serviceboenden är rickshawtjänsten också avsedd för äldre och personer med handikapp som bor hemma. Idén till turerna föddes i Harry Granös huvud i samband med att Villmanstrands stad sökte samarbetspartners för rickshaws. – Verksamheten blev möjlig när Villmanstrands stad sponsrade oss med en elassisterad cykelrickshaw och stadens bostadsservice och energibolaget Lappeenrannan Energia med en till, berättar Kyösti Heikkonen , koordinator för uppiggarservicen inom rödakorsavdelningen i Villmanstrand. – Sommaren gick åt till att öva, men mellan slutet av juli och oktober hann vi köra 342 halvtimmesturer och sammanlagt 500 personer blev uppiggade. Inför nästa sommar har vi tänkt skaffa reservbatterier för cyklarna, så att vi kan köra nonstop, berättar Heikkonen. Den nya serviceformen har fått ett glatt mottagande. När rickshawcyklarna susar förbi reagerar ortsborna med leenden och tummen upp. Rickshawturerna är en av verksamhetsformerna för uppiggarservicen som avdelningen i Villmanstrand ordnar. Frivilliga går också på diverse kulturevenemang med äldre människor. Uppiggarservicen har vuxit stadigt sedan starten år 2014. För närvarande har avdelningen 108 uppiggare och antalet uppiggade når årligen över 1 500. Efter en halvtimmeslång tur återvänder rickshawcyklarna till servicehuset och tanterna får hjälp med att komma in igen. Röda Korsets uppiggare besöker Veljeskoti också om söndagarna. Då kokar man kaffe och hälsar på invånarna. Rickshawturerna har varit ett roligt och efterlängtat tillskott i programmet. – Det är svårt att gå på gamla fötter, men med rickshawn kan man ta sig runt i stan, berömmer Irja Järvenpää. – Vi hade skoj så in i vassen, tillägger Väinö Kauppinen. ? ta. Samoihin aikoihin myös Lappeenrannan kaupunki etsi yhteistyökumppania riksoille. – Toiminta mahdollistui, kun Lappeenrannan kaupunki sponsoroi meille yhden sähköavusteisen riksan ja kaupungin asuntopalvelu ja Lappeenrannan Energia toisen, kertoo Lappeenrannan osaston piristäjäpalvelun koordinaattori Kyösti Heikkonen . – Kesä 2018 meni harjoitellessa. Heinäkuun lopun ja lokakuun välisenä aikana ehdimme ajaa 342 puolen tunnin ajoa, ja kyydissä oli yhteensä 500 piristettävää. Ensi kesäksi on tarkoitus hankkia pyöriin vara-akut, joten voimme ajaa non-stoppina, Heikkonen kertoo. Riksakyydit ovat ilmaisia. Lappeenrannan kaupunki on sponsoroinut 1 120 kyytiä ensi kesän loppuun asti. Uusi palvelu on otettu ilolla vastaan. Ohi huristavat riksat kirvoittavat kaupunkilaisissa hymyjä ja peukutuksia. – Menneenä hellekesänä mummot ja papat olivat aivan innoissaan, kun veimme heitä satamaan kahville. Voi niitä tarinoita, joita me kuskit kuulimme kahvikupillisen ääressä! Granö muistelee. Piristäjät saamapuolella Riksakyydit ovat yksi Lappeenrannan osaston piristäjäpalvelun toimintamuodoista. Piristäjät vievät ikäihmisiä myös monenlaisiin kulttuuritapahtumiin. Vuonna 2014 aloitettu piristäjäpalvelu eroaa ystäväpalvelusta siten, että vapaaehtoisten piristäjien ei tarvitse sitoutua yhteen piristettävään. – Ideana on, että lähdetään kotoa ulos. Piristäjät vievät vanhuksia ja vammaisia konsertteihin ja teatteriin, mutta myös esimerkiksi jääkiekko-otteluihin, luontoretkille tai ihan vain kahville, Heikkonen kertoo. Piristäjäpalvelu on kasvanut tasaisesti. Tällä hetkellä osastolla on 108 piristäjää, ja piristettyjen määrä nousee vuosittain yli 1 500:n. – Tavoitteemme on saada enemmän mukaan myös omassa kodissa asuvia senioreita ja vammaisia. Tässä läheiset ovat ratkaisevassa asemassa, Heikkonen huomauttaa. Mia Hiltunen ja Harry Granö kertovat olevansa piristäjinä saamapuolella. Iloiset ja tyytyväiset asiakkaat ovat kaikista paras kiitos. – Minä olen kai rakennettu Auttava Aatu -geeneistä, sillä olen aina osallistunut erilaisiin vapaaehtoistöihin, Granö mainitsee. Hiltunen lähti piristäjätoimintaan mukaan omien vanhempiensa kuoltua. – Sitä oli yhtäkkiä elämäntilanteessa, johon mahtui vapaaehtoistyö. Minusta on kiva olla vanhusten kanssa, mutta en ole hoitajatyyppiä. Piristäjätoiminta sopii minulle mainiosti. Puolen tunnin happihyppely Riksakyyti on kuin tehokas happihyppely. Raikas ilmavirta puhaltaa kasvoille. Kevyt syyssadekaan ei haittaa, sillä kuomun alla pysyy kuivana. Kyyti on tasaista ja turvallista. Puolen tunnin kuluttua riksat kaartavat takaisin Veljeskodin pihaan. Kyytiläiset autetaan sisään. Veljeskodissa on asukkaille säännöllisesti jotain ohjelmaa. Opiskelijat käyvät esimerkiksi pitämässä lauluja jumppatuokioita ja Punaisen Ristin piristäjät keittämässä kahvia ja piristämässä asukkaita sunnuntaisin. Riksakyydit ovat olleet hauska ja toivottu lisä. – Vanhoilla jaloilla on vaikea kävellä, mutta riksalla pääsee eri puolille kaupunkia, Irja Järvenpää kiittelee. – Ihan viimeisen päälle mukavaa, Väinö Kauppinen lisää. ? Harri Granö varmistaa ennen liikkeellelähtöä, että Rauha Hyyryläisen turvavyö on kunnolla kiinni. Före starten kollar Harri Granö att Rauha Hyyryläinens säkerhetsbälte är ordentligt fastspänt. 3110_AVM_8_19.indd 13 31.10.2018 12.21
14 avun maailma hjälpens värld 4 / 2018 Kerralla apu kolmelle Kaikki Suomessa luovutettu veri päätyy Kivihaan veripalvelukeskuksen soluerottelussa punasoluja verihiutalevalmisteiksi. Plasma puolestaan jatkokäsitellään ulkomailla lääkkeiksi. Hännisen perheen pojat Joona ja Jesse, Lasse Vaajanen ja Seija Vilander saavat avun veren eri osista. TEKSTI IIRA HARTIKAINEN KUVAT PETTERI KIVIMÄKI Hännisen perheen pojat Joona ja Jesse tarvitsevat lääkettä vasta-ainepuutostautiinsa. Äiti Titta annostelee lääkkeen viikoittain kotona. Bröderna Joona och Jesse Hänninen behöver medicin på grund av en antikroppsbristsjukdom. Mamma Titta ger dem medicinen hemma en gång i veckan. 3110_AVM_8_19.indd 14 31.10.2018 13.25
4 / 2018 hjälpens värld avun maailma 15 KÄ ÄNNÄ ? R ivitaloasunnossa Pieksämäellä aloitellaan viikonloppua. Joona , 10, ja Jesse Hänninen , 7, ovat tehneet heti koulusta tultuaan läksyt pois alta, joten nyt saa pelata Fortnitea. Tai oikeastaan isoveli Joona pelaa. Samalla hän selostaa pelin käänteitä YouTube-videoihin uppoutuneelle pikkuveljelleen. Perheen äiti Titta Hänninen annostelee joka sunnuntai-ilta poikien vatsanalueen ihonalaiskudokseen plasmalääkettä, joka on muuttanut perheen arjen täysin. Nyt pojat voivat käydä ulkona, jalkapalloja sählytreeneissä, ja elää muutenkin normaalia alakoululaisen elämää. Veljekset sairastavat CVI-tautia, synnynnäistä immuunivajavuustilaa, jossa elimistö ei pysty tuottamaan vasta-aineita tavallisten taudinaiheuttajabakteerien nujertamiseksi. Viikoittaisella immunoglobuliinipistoshoidolla he saavat tarvittavat vasta-aineet. – Viime keväänä jouduimme pitämään lääkkeenannossa noin kuukauden tauon, kun sen epäiltiin aiheuttavan Joonalle pahoinvointia. Eron huomasi heti, poika oli paljon voimattomampi eikä jaksanut mennä jalkapalloharkkoihin, koulussa väsytti, ja sitten iski vielä flunssa päälle. Siitepölykauden tultua astmalääkkeet piti tuplata, koska hän reagoi siitepölyyn paljon herkemmin, Titta kertoo. Hoitoa voitiin onneksi jatkaa, eikä kunnon flunssaa ole sen koommin ollut. – Olisikohan ollut viime talvena? Joona huikkaa pelin lomasta. Pienin oireili ensin Kun Joona syntyi, perheen arki oli vielä normaalia – kaikki lapsethan sairastelevat välillä. Kolme vuotta myöhemmin syntyi pikkuveli Jesse, jonka jatkuvat korvatulehdukset ja kuumeilu herättivät äidin huolen. Hyväntahtoiset sukulaiset neuvoivat, että lasta kannattaa nukuttaa raittiissa ulkoilmassa, ja samaa mieltä oli aluksi myös omalääkäri. – Mutta jos kaksi-kolme päivää viikossa menee yli 39 asteen kuumeessa, niin ei siinä kyllä lasta ulos viedä, Titta huokaa. Jesseä ei voinut laittaa päivähoitoon, joten Titta jäi kotiin hoitamaan poikaa. Isovelikin joutui olemaan päivät pitkät sisätiloissa äidin ja pikkuveljen kanssa, sillä perheen isä teki pitkää päivää kirvesmiehenä. Jessen flunssa, nuha, köhä ja kuumepiikit vuorottelivat, ja unettomat yöt seurasivat toistaan. Kun mukaan alkoi tulla kuumekouristuksia, Jesse pääsi viimein tarkempiin tutkimuksiin keskussairaalaan. Selvisi, ettei lapsen oma elimistö tuottanut itse juuri lainkaan vasta-aineita. Puolitoistavuotiaalle Jesselle aloitettiin suonensisäinen immunoglobuliinihoito verenluovuttajien plasmasta valmistetulla lääkkeellä. – Kävimme hoidoissa aluksi Mikkelissä ja myöhemmin Kuopiossa kolmen viikon välein. Puolitoista vuotta sitten tuli mahdollisuus siirtyä kotona annettaviin ihonalaisinfuusioihin. Kolme potilasta samassa perheessä Isoveli Joona oli vuosien varrella nähnyt, mistä pikkuveljen taudissa ja hoidoissa oli kyse, joten hän ei ollut juuri moksiskaan, kun sai muutama vuosi sitten saman diagnoosin. – Samalla kun käytimme pienempää hoidoissa, isompi alkoi sairastelemaan yhä enemmän. Esikouluvuotena Joonalla oli yhdeksän korvatulehdusta ja toistuvia keuhkoputkentulehduksia. Lastenlääkäri mietti hetken, mistä meidän perhe olikaan tuttu – Joonalla todettiin sitten sama tauti, mutta hieman lievempänä. CVI-tauti on synnynnäinen, mutta vain pieni osa alkaa oireilla ennen kymmentä ikävuotta. Valtaosalla huomiota herättävä sairastelukierre alkaa vasta nuoruudessa tai aikuisena. Selvää perinnöllisyyttä ei ole pystytty osoittamaan, mutta Joonan diagnoosin jälkeen myös äiti Titta tutkittiin. Hänellä todettiin määrittämätön hypogammaglobulinemia eli vasta-ainepuutostauti, johon aloitettiin immunoglobuliinilääkitys. Toissa vuoden äitienpäivänä elämä sai kuitenkin taas uuden suunnan, kun Titta sairasti aivoinfarktin, ja immunoglobuliinihoito piti keskeyttää. Toivoa kuitenkin on, että Titankin vasta-ainepuutosta voidaan jonakin päivänä hoitaa plasmalääkkeellä turvallisesti. – Lapsille hoidot ovat auttaneet todella hyvin, ja samaa toivon itsellenikin. Minä olen tällä hetkellä se, johon kaikki pöpöt tarttuvat. Erittäin harvinainen diagnoosi Pojat eivät ole välittäneet selostaa kavereilleen koulussa, mistä heidän sairaudessaan on kyse. – Siinä pitäisi varmaan kaksi tuntia selittää, mistä on kyse, Joona sanoo. CVI on erittäin harvinainen sairaus, jota esiintyy Suomessa yhdellä ihmisellä 50 000:sta. Diagnosoituja tapauksia on koko maassa vain muutama sata. – Olemme nyt kahtena kesänä olleet lasten kanssa vertaistukileirillä. Siellä pojat tapasivat ensimmäistä kertaa muita lapsia, joilla on sama sairaus. Se oli heille tosi tärkeä juttu, Titta kertoo. Kotona toteutettavan viikoittaisen hoidon etuna on esimerkiksi mahdollisuus itse päättää, mihin aikaan päivästä ja missä hoidon toteuttaa. Operaatio vie silti esivalmisteluineen kolmisen tuntia aikaa. – Haluan välittää verenluovuttajille ison kiitoksen koko meidän perheen puolesta. Te teette todella arvokasta työtä mahdollistaessanne näidenkin lääkkeiden valmistuksen, Titta Hänninen kiittää. "Minä olen tällä hetkellä se, johon kaikki pöpöt tarttuvat." Jesse Hänninen esittelee veriplasmasta valmistettua immunoglobuliinilääkettä. Jesse Hänninen visar sin immunoglobulinmedicin som har tillverkats av blodplasma. 3110_AVM_8_19.indd 15 31.10.2018 12.21
16 avun maailma hjälpens värld 4 / 2018 Syksyllä 2014 hankolainen Seija Vilander , 69, oli miehensä kanssa viemässä purjevenettä talvisäilöön Itävaltaan, kun hän löysi rinnastaan kyhmyn. Vilander palasi Suomeen ja sai nopeasti rintasyöpädiagnoosin. Molemmat rinnat leikattiin ja aloitettiin sytostaatit ja sädehoito. Vilander toipui hoidoista hyvin. Kolme vuotta myöhemmin Vilander oli Musiikkitalossa syöpään sairastuneiden naisten Siskot-yhdistyksen edustajana seminaarissa, jossa sisätautien ja kliinisen hematologian erikoislääkäri Mika Kontro piti luentoa akuutista myelooisesta leukemiasta. – Minua oli alkanut koskea kylkeen ja vatsaan, joten ajoin kotimatkalla terveyskeskukseen, Vilander kertoo. Vilanderilla todettiin vatsassa umpipussin tulehdus. Samalla hänen veriarvonsa kiinnittivät henkilökunnan huomion. Hänet ohjattiin seuraavana päivänä Meilahden sairaalan hematologiselle osastolle. Siellä vastassa oli Kontro. – Hän sanoi, että me emme olekaan tavanneet. Kerroin, että tavallaan olemme, koska olin vasta edellisenä päivänä kuunnellut hänen luentoaan, Vilander kertoo. Vilanderilla todettiin leukemia, ja hän jäi sairaalaan yli neljäksi kuukaudeksi. Hoidot jatkuvat edelleen, mutta tällä hetkellä Vilanderin vointi on melko hyvä. Leukemiapotilaiden oma luuydin ei rankkojen syöpähoitojen vuoksi tuota tarpeeksi verihiutaleita, ja myös punaja valkosolujen määrä elimistössä vähenee. Hoitojen aikana potilaille voidaan antaa verensiirtoja ja verihiutaleita eli trombosyyttejä korvaamaan vajetta. Niitä on tarvinnut myös Seija Vilander. ANNA K AIPAINEN VEREN TARVE LEIKKAUKSISSA VÄHENEE Moni yhdistää verensiirrot suuriin leikkauksiin, joissa potilas menettää litratolkulla verta. Verta käytetään kuitenkin leikkaussalissa aina vain vähemmän. Leikkaustekniikat ovat kehittyneet muun muassa niin, että yhä enemmän operaatioita voidaan suorittaa tähystyksessä. Myös potilaiden esihoito on parantunut. – Teemme leikkaukseen tuleville potilaille veriryhmäja vasta-aineseulonnan, mutta verivalmisteita tarvitaan leikkausten aikana lopulta enää vähän. Kun mahdolliset vuodolle altistavat riskitekijät kuten verenohennuslääkkeet on tilanteen salliessa tauotettu ja hemoglobiini on riittävällä tasolla, pärjätään yleensä ilman verivalmisteita, gastrokirurgi Elina Lietzen Turun yliopistollisesta keskussairaalasta kertoo. Leikkauksissa voidaan myös käyttää punasolujen pesulaitetta, joka kerää talteen potilaan omaa leikkauksessa vuotavaa verta. Punasolut voidaan palauttaa takaisin verenkiertoon. Hyytymistekijöitä ja verihiutaleita ei kuitenkaan palauteta, joten vuototilanteessa niitä tilataan tarvittaessa sairaalan verikeskuksesta. Tyypillisiä verensiirtotilanteita Lietzenin osastolla eli vatsaelinkirurgian päivystysosastolla ovat vuotavat mahaja pohjukaissuolen haavat, suolistoverenvuodot ja traumapotilaiden vammat esimerkiksi maksassa tai pernassa. Osassa kiireellisistä päivystysleikkauksista, esimerkiksi sydänja verisuonikirurgiassa, veren tarve on melko yleistä. IIRA HARTIKAINEN Luovutusveri pelasti hengen Lasse Vaajanen sai parikymmentä vuotta sitten 15-senttisestä veitsestä kylkeensä. Hän joutui kesken kaverinsa varpajaisten yllättäen välienselvittelyyn armeijakaverinsa kanssa. Miehiä yhdisti moottoripyöräharrastus. Kaveri oli ottanut pyörän ilman lupaa, ja siitä kehkeytyi tappelu. Mies passitettiin ulos ravintolasta, mutta myöhemmin kadulla hän iski Vaajasta veitsellä kylkeen. – Muistan puukon iskun ja sen, ettei se sattunut yhtään. Kipu tuli vasta myöhemmin, Vaajanen kertoo. Hän tuli tajuihinsa Meilahden sairaalan teho-osastolla massiivisen leikkauksen jälkeen. Veitsenisku oli runnonut sisäelimiä ja osunut lähelle sydämen aorttaa. Ilman taitavien kirurgien ja kymmenien verenluovuttajien apua edessä olisi ollut varma kuolema. – Minulle kerrottiin, että olin ollut niin lähellä kuolemaa kuin ihminen voi. Kuusi tuntia kestäneessä leikkauksessa Vaajanen tarvitsi litrakaupalla verta, lääkärin mukaan kolme kertaa niin paljon kuin ihmisen elimistössä on verta normaalisti. Pikkuhiljaa puukotuksen jälkeen elämä palasi normaaleihin uomiinsa. Nykyään Vaajanen luovuttaa itse säännöllisesti verta. – Jäin sen velkaa, kun selvisin itse kymmenien verenluovuttajien ansiosta. En kyllä koe sitä velvollisuudeksi, vaan etuoikeudeksi. SINI SARVANNE Verihiutaleita syöpäpotilaille Lasse Vaajanen tarvitsi paljon verta jouduttuaan nuorena miehenä puukotuksen uhriksi. Lasse Vaajanen behövde en stor mängd blod när han blev knivhuggen i unga år. Seija Vilander on tarvinnut syöpähoitojensa yhteydessä luovuttajilta saatuja verihiutaleita. Seija Vilander har behövt trombocyter från blodgivare i samband med sin cancerbehandling. LAURA OJA JYRKI KOMULAINEN JYRKI KOMULAINEN 3110_AVM_8_19.indd 16 31.10.2018 13.25
4 / 2018 hjälpens värld avun maailma 17 Tre får hjälp på en gång Allt det blod som blodgivare ger i Finland separeras i erytrocytoch trombocytpreparat samt plasma, som används till att producera läkemedel utomlands. Bröderna Joona och Jesse Hänninen, Seija Vilander och Tuomas Kyttä får hjälp av olika delar av donationsblod. TEXT IIRA HARTIKAINEN, ANNA KAIPAINEN "De sade till mig att jag var så nära döden som en människa kan vara." BLODBEHOVET I OPERATIONER MINSKAR Många associerar blodtransfusioner med stora operationer där patienten mister litervis med blod. I verkligheten är blodåtgången i operationssalarna allt mindre. Operationstekniken har utvecklats bland annat genom att allt fler ingrepp sker som titthålskirurgi. Vården inför operationer har också blivit bättre. – Vi testar patienter som ska opereras för blodgrupp och antikroppar, men nuförtiden behövs inte mycket av blodpreparat under operationer. När eventuella faktorer som ökar risken för blödning, som blodförtunnande mediciner, i mån av möjlighet har satts på paus och hemoglobinet är på tillräckligt hög nivå går det i allmänhet att operera utan blodpreparat, säger gastrokirurg Elina Lietzen vid Åbo universitets centralsjukhus. Man kan också tvätta erytrocyter, så att patientens eget blod kan utnyttjas i samband med operationen. Patientens röda blodceller kan återbördas i blodomloppet, men koagulationsfaktorer och trombocyter återanvänds inte, så om patienten blöder beställer man mer av dem från sjukhusets blodcentral. Typiska blodtransfusionssituationer på Lietzens avdelning, bukkirurgiska jouravdelningen, är blödande mageller duodenalsår och traumapatienter med skador på till exempel levern eller mjälten. I en del brådskande jouroperationer, till exempel hjärtoch kärlkirurgi, är det rätt vanligt att blod behövs. – Idag strävar man efter att optimera varje patients behov av blodprodukter individuellt. Onödiga transfusioner undviks genom omsorgsfull planering, säger Lietzen. B röderna Joona , 10, och Jesse Hänninen , 7, har den sällsynta sjukdomen CVI, ett medfött immunbristtillstånd som innebär att kroppen inte själv producerar antikroppar mot vanliga sjukdomsalstrande bakterier. Varje vecka får pojkarna i stället de antikroppar de behöver genom en injektion immunoglobulin hemma i Pieksämäki. Mamma Titta Hänninen ger sina söner plasmamedicinen i den subkutana vävnaden i buken varje söndagskväll. Vården har förändrat familjens vardag totalt. Nu kan bröderna vara ute, röra på sig och leva ett liv som liknar det andra barn i samma ålder lever. När Joona föddes såg vardagen normal ut. Tre år senare föddes lillebror Jesse och mamma Titta blev orolig när han ständigt var sjuk och hade feber. Närmare undersökningar visade att barnets kropp nästan inte producerade några antikroppar alls. Jesse var ett och ett halvt år när den intravenösa behandlingen med immunoglobulin som producerats av blodgivares plasma inleddes. För några år sedan fick storebror Joona samma CVI-diagnos och på samma gång undersöktes även Titta. Hon konstaterades lida av en odefinierad hypogammaglobulinanemi, alltså en antikroppsbristsjukdom – I början for vi till S:t Michel för behandling och senare till Kuopio med tre veckors mellanrum. För ett och ett halvt år sedan fick vi möjlighet att övergå till subkutana infusioner som kan ges här hemma, berättar Titta. En fördel med att vårdas hemma är möjligheten att själv bestämma när och var man tar sprutan. Ingreppet med förberedelser tar cirka tre timmar. – Jag vill för hela vår familj säga ett stort tack till alla blodgivare. Ni gör verkligen ett värdefullt jobb när ni gör det möjligt att tillverka de här medicinerna, säger Titta. Trombocyter för cancerpatienter Hösten 2014 hittade Hangöbon Seija Vilander , 69, en knut i bröstet och fick snabbt diagnosen bröstcancer. Båda brösten opererades och behandling med cytostatika och strålning inleddes. Vilander återhämtade sig väl. Tre år senare var Vilander på läkarbesök på grund av en inflammerad divertikel när personalen reagerade på hennes blodvärden. Vilander skickades till Mejlans sjukhus och hematologiska avdelningen, där man konstaterade att hon hade insjuknat i leukemi. Det blev en fyra månader lång sjukhusvistelse. Den cancervård som leukemipatienter utsätts för innebär att deras egen benmärg inte producerar tillräckligt med trombocyter och även mängden röda och vita blodkroppar minskar. Under behandlingen kan patienterna ges blodtransfusioner och trombocyter för att höja nivåerna. Vilander har flera gånger varit i behov av trombocytbehandling. Knivdåd orsakade stort blodbehov För ett tjugotal år sedan blev Lasse Vaajanen stucken med en 15 cm lång kniv i sidan. Han var ute och firade att en kompis hade blivit pappa, men hamnade i handgemäng med en gammal armékompis. Båda hade motorcyklar som hobby och kompisen hade tagit en hoj utan tillstånd. Mannen blev utslängd från restaurangen efter slagsmålet, men senare anföll han Vaajanen ute på gatan – med kniv. – Jag minns knivhugget och att det inte gjorde ont. Smärtan kom först senare, berättar Vaajanen. Han återfick medvetandet på intensiven på Mejlans sjukhus efter en stor operation. Kniven hade skadat inre organ och var nära att träffa hjärtpulsådern. Utan skickliga kirurger och flera dussin blodgivares hjälp skulle Vaajanen med säkerhet ha dött. – De sade till mig att jag var så nära döden som en människa kan vara. Operationen varade i sex timmar och Lasse Vaajanen behövde få litervis med blod. Läkaren talade om tre gånger den mängd som en människa normalt har i kroppen. Efterhand återvände livet till det normala. Idag ger Vaajanen själv blod regelbundet. – Det är jag skyldig att göra efter att ha överlevt tack vare så många blodgivare. Jag känner inte att det är en plikt utan ett privilegium. ? – Jokaisen potilaan verituotteiden tarve pyritään optimoimaan yksilöllisesti, Elina Lietzen kertoo. – Vi strävar efter att tillfredsställa varje patients behov av blodprodukter individuellt, säger Elina Lietzen. 3110_AVM_8_19.indd 17 31.10.2018 12.21
18 avun maailma hjälpens värld 4 / 2018 Rantojen puhdistaminen ison öljyonnettomuuden jäljiltä on mittava operaatio, johon tarvitaan monen alan vapaaehtoisia öljyntorjujista radioamatööreihin. Hankoniemessä pidetyssä öljyntorjuntaharjoituksessa vapaaehtoisten yhteistyö pistettiin testiin. TEKSTI SARI HÄKKINEN KUVAT JOONAS BRANDT Öljyonnettomuudesta selvitään yhteisvoimin J os iso öljyalus ajaa karille Itämerellä ja öljyä ajautuu rantaan, kuinka paljon ihmisiä tarvitaan puhdistamaan ranta öljystä? Punaisen Ristin hankesuunnittelija Niki Haaken mukaan jopa tuhansia. Pisimmillään öljyntorjuntaoperaatio voi kestää viikkoja, sillä öljyn poistaminen hiekasta, kivistä ja kaislikoista on hidasta käsityötä. Edellinen suuri öljyonnettomuus tapahtui Suomessa neljä vuotta sitten, kun raahelaisesta voimalaitoksesta valui mereen tonneittain raskasta polttoöljyä. Seuraava vielä suurempi öljyonnettomuus on asiantuntijoiden mukaan vain ajan kysymys, sillä ruuhkaisella Itämerellä kulkee koko ajan noin 2 000 suurikokoista alusta. Öljyä kuljetetaan myös sisävesillä. Vapaaehtoisten apu on välttämätöntä Vastuu rantojen puhdistamisesta kuuluu lain mukaan pelastusviranomaisille. Käytännössä palomiesten ja muun pelastuslaitoksen väen irrottaminen viikoiksi päivittäisistä tehtävistään on kuitenkin mahdotonta. – Vapaaehtoisten apua on ollut saatavilla jo pitkään, mutta viranomaiset ovat tähän asti joutuneet itse huolehtimaan muun muassa vapaaehtoisten johtamisesta, muonittamisesta ja majoittamisesta, Niki Haake kertoo. – Samaan aikaan heidän pitää hoitaa päivittäiset tilanteet, kuten tulipalot ja liikenneonnettomuudet. VAPAAEHTOISET ÖLJYNTORJUNNASSA Vapaaehtoiset öljyntorjunnassa on Vapaaehtoisen pelastuspalvelun jäsenjärjestöjen yhteinen hanke, jossa koulutetaan alueellisia vapaaehtoisjoukkoja viranomaisten tueksi rantaöljyntorjuntaan. Vapaaehtoiset puhdistavat öljyyntyneitä rantoja ja pystyvät itsenäisesti johtamaan toimintaansa, sekä huolehtimaan mm. auttajien muonittamisesta, kuljetuksista ja muusta huollosta. Tarvittaessa he pystyvät myös pikakouluttamaan lisävoimia auttamistyöhön. Rannan puhdistaminen öljyonnettomuuden jälkeen on aikaa vievää käsityötä, jossa tarvitaan paljon vapaaehtoisia. Att putsa en strand efter en oljeolycka är ett tidskrävande arbete som görs för hand och som sysselsätter många frivilliga. 3110_AVM_8_19.indd 18 31.10.2018 12.21
4 / 2018 hjälpens värld avun maailma 19 Paljon auttajia vaativassa operaatiossa muonitettavia, majoitettavia ja kuljetettavia riittää. Osin juuri Raahen öljyonnettomuuden oppien pohjalta Vapaaehtoisen pelastuspalvelun jäsenjärjestöt päättivät tarttua ongelmaan ja rakentaa yhdessä toimintamallin, jossa eri alojen vapaaehtoiset osaajat saatetaan yhteen. Taustalla on oivallus, että suuressa öljyntorjuntaoperaatiossa tarvitaan rantojen puhdistajien lisäksi yhtä lailla muonittajia, radioamatöörejä kuin veneenkuljettajiakin. Kun vapaaehtoiset hoitavat itse huoltonsa ja johtavat omaa toimintaansa, viranomaiset pystyvät keskittymään erityisosaamista vaativiin tehtäviin. Yhteistyötä testattiin Hangossa Ensimmäisen kerran uutta toimintamallia testattiin syyskuussa Hankoniemellä. Vapaaehtoisten ja viranomaisten yhteisessä öljyntorjuntaharjoituksessa kokeiltiin, miten eri järjestöjen vapaaehtoisten johtaminen onnistuu. Kahdeksi päiväksi Syndalenin rannoille kokoontui kymmenittäin eri alojen vapaaehtoisia. Kuten oikeassakin tilanteessa, suurin joukko olivat WWF:n kouluttamat rantaöljyntorjujat, jotka levittäytyivät lapioineen, sankoineen ja harjoineen öljyyntyneille rannoille. Samaan aikaan vapaaehtoiset lentopelastajat selvittivät öljyn levinneisyyttä kauko-ohjattavilla lennokeilla, meripelastajat kuljettivat öljyntorjujia rannalta saareen ja radioamatöörit perustivat harjoitusalueelle viestikeskuksen ja radiopuhelinverkon. Vapepa-johtajat huolehtivat muiden vapaaehtoisten johtamisesta ja yhteistyöstä harjoitusta johtaneen Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksen kanssa. Vapaaehtoisten osaamista hyödynnettiin myös liikenteen ohjaamisessa, tulijoiden kirjaamisessa ja alueen vartioinnissa. Punainen Risti vastasi muun muassa ensiavusta. – Kun ihmiset kulkevat liukkaalla kalliolla veden äärellä, tapaturmien riski kasvaa. Siksi jokaisessa öljyntorjuntaryhmässä on oltava aina ainakin yksi ensiaputaitoinen henkilö, Niki Haake toteaa. – Isoissa operaatioissa tarvitaan myös varsinainen ensiapupiste, jossa voidaan esimerkiksi huuhdella silmiin tai iholle tulleet öljyroiskeet heti pois. Jokaisesta auttajasta voi olla ylpeä Vapepa-johtaja Susanna Nurmela vaikuttaa innostuneelta kertoessaan suurharjoituksesta. Lukuisissa kadonneen etsinnöissä vapaaehtoisetsijöitä johtanut Nurmela vastasi Hankoniemellä koko vapaaehtoisjoukon johtamisesta. – Tyypilliseen etsintätilanteeseen verrattuna öljyntorjunta on pitkäkestoista puuhaa. Alueet ovat isoja ja osa niistä voi sijaita saaressa ja osa mantereella. Välineistökin on vierasta, ja meidän johtajien on huolehdittava, että kaikki vapaaehtoiset saavat esimerkiksi suojapuvut. Harjoituksessa huomattiin, että vaikka vapaaehtoisryhmät toimivat kukin tahollaan tehokkaasti, järjestöjen toiminnan yhteensovittaminen vaatii vielä petraamista. Sitä on myös tulossa, sillä hankkeena käynnistettyä työtä jatketaan tulevina vuosina. Susanna Nurmelalle avautui rantaöljyntorjunnasta kokonaan uusi maailma, jossa on paljon opittavaa. Esimerkiksi öljyyntyneiden eläinten puhdistaminen on kokonaan oma osa-alueensa, joka vaatii erityisosaamista. Kokenutta Vapepa-johtajaa ei säikäyttänyt, että johdettavina oli kymmenittäin vapaaehtoisia radioamatööreistä lentopelastajiin ja meripelastajista marttoihin. – Tilanne on ihan sama etsinnöissä, joissa on paljon väkeä. Kun kaikilla on sama tavoite ja päämäärä, yhteistyö sujuu ja kaikista auttajista voi olla yhtä ylpeä, hän summaa. ? Efter en oljeolycka krävs samarbete Att putsa stränderna efter en stor oljeolycka är en jätteoperation som kräver volontärer av många slag, från oljebekämpare till radioamatörer. O m en stor oljetanker kör på grund på Östersjön och oljespillet når stranden, hur många människor behövs det för att putsa bort oljan? Röda Korsets projektplanerare Niki Haake berättar att det kan röra sig om tusental. En oljebekämpningsoperation kan pågå i veckor, för att putsa bort olja från sand, stenar och vass är ett långsamt arbete som görs för hand. Senast Finland drabbades av en större oljeolycka var för fyra år sedan, när ett kraftverk i Brahestad läckte ut flera ton tung brännolja. Enligt experterna är det bara en tidsfråga när nästa, ännu större oljeolycka inträffar. Ansvaret för att rena stränderna ligger enligt lagen hos räddningsmyndigheterna. I praktiken är det ändå omöjligt att lösgöra brandmän och övrigt räddningsmanskap från sina dagliga uppgifter för flera veckor. – Frivillig hjälp har funnits redan länge, men hittills har myndigheterna själva varit tvungna att sköta om bland annat ledningen av volontärerna, bespisning och inkvartering, säger Niki Haake. I en operation som kräver ett stort antal hjälpare är det många som ska äta, sova och transporteras till och från olycksplatsen. Delvis på grund av det man lärde sig av oljeolyckan i Brahestad bestämde sig medlemsorganisationerna i Frivilliga räddningstjänsten för att ta tag i problemet och tillsammans bygga upp en verksamhetsmodell som för samman frivilliga från olika områden så att behövliga kunskaper är representerade. För att utveckla det här samarbetet grundades projektet Frivilligas deltagande i oljebekämpning. Bakom projektet finns insikten om att det som behövs i en stor oljebekämpningsoperation inte bara är personer som putsar stränderna, utan också folk som sköter om bespisning, men också radioamatörer och båtförare. Om de frivilliga sköter alla kringuppgifter själva och klarar av att leda verksamheten så kan myndigheterna fokusera på uppgifter som kräver specialkunskap. Första gången testades den nya verksamhetsmodellen i september på Hangö udd. I en oljebekämpningsövning som var gemensam för frivilliga och myndigheter testade man hur ledningen av volontärer från olika organisationer låter sig göra. Dussintals frivilliga från olika områden samlades under två dagar på stränderna i Syndalen. Precis som i en riktig situation var största delen WWF-utbildade oljebekämpare som spred ut sig längs med stränder för att med hinkar, spadar och borstar putsa bort oljan. Ledare från Frivilliga räddningstjänsten skötte om ledningen av de övriga frivilliga samt samarbetet med Västra Nylands räddningsverk, som ledde hela operationen. Röda Korset hade ansvar för bland annat första hjälpen. I samband med övningen blev det klart att var och en av frivilliggrupperna var effektiva på sitt håll, men att bättring behövs i samarbetet mellan grupperna. Det tänker man åtgärda genom att fortsätta samarbeta de närmaste åren. ? Hankoniemen harjoituksessa vapaaehtoiset ja viranomaiset testasivat ensi kertaa yhdessä uutta yhteistyömallia. I övningen på Hangö udd testade frivilliga och myndigheter för första gången ett nytt samarbetskoncept. 3110_AVM_8_19.indd 19 31.10.2018 12.21
20 avun maailma hjälpens värld 4 / 2018 E lokuisena perjantaina klinikkaeläinhoitaja Anu Rosti sai vapaapäivänään puhelun työpaikaltaan. Kaneli-kissaa tarvittiin pikimmiten luovuttamaan verta. – Se oli tyypillinen tapaus kesähelteillä, putoamisonnettomuus avoimesta ikkunasta, Anu huokaisee. Kanelille se tiesi pikapaastoa ja lähtöä Viikkiin Yliopistolliseen eläinsairaalaan. Kissojen verenluovutus tapahtuu kevyessä nukutuksessa, joten mahalaukun olisi hyvä olla mahdollisimman tyhjä. Veri kerätään kaulasuonesta ruiskulla verenkeräyspussiin. Määrä riippuu lemmikin painosta. Kaneli luovutti kuusikiloisena koll i n a h i e m a n y l i p u o l i d e s i l i t r a a . Luovutuksen jälkeen eläintä vielä nesteytetään suonensisäisesti. Herättyään sankarikissa saa nauttia energiapitoisista luovuttajatarjoiluista. – Kaikki on aina mennyt hyvin, enkä ole huomannut mitään eroa kissan voinnissa luovutusten jälkeen. Emme me kuitenkaan käy niin usein kuin mitä voisi, koska onhan se kissalle vähän stressaavaa, vaikka olisi kuinka rento tyyppi, Anu kertoo. Veripalvelun laitteilla Yliopistollinen eläinsairaala on pioneeri eläinten veripankkitoiminnassa. Koirille, hevosille ja kissoille on kaikille omat luovuttajansa. Nykyään myös joillakin yksityisillä klinikoilla on pienimuotoista veripankkitoimintaa. Kymmenisen vuotta sitten perustettuun kissojen verenluovuttajarekisteriin kuuluu parisen kymmentä kissaa, joita on löydetty esimerkiksi rotujärjestöjen ja somen kautta. Monesti omistajat myös lähestyvät eläinsairaalaa itse kuultuaan toiminnasta. – Olin vastuuhoitajana kissojen veripankissa hankkiessani omat lemmikkini, Kattia kanssa Anu Rostin perheessä autetaan luovuttamalla verta. Myös Kaneli-kissa ojentaa auttavan tassunsa. ja oli itsestään selvää, että jos he täyttävät painoja muut kriteerit, niin ilmoitan heidät rekisteriin. Toinen kissani Joey kuitenkin osoittautui luonteeltaan herkästi stressaantuvaksi, joten häntä en ole käyttänyt luovuttajana, Anu kertoo. Punaisen Ristin Veripalvelu on vuosien varrella lahjoittanut eläinsairaalalle vanhaa verenerottelulaitteistoaan. Kissojen kokoveri erotellaan punasoluiksi ja plasmaksi. Joskus verta käytetään myös sellaisenaan kokoverenä. Kissapotilas saattaa tarvita verituotteita esimerkiksi menetettyään verta loukkaantumisen vuoksi, vakavan tulehduksen tai kyynpureman seurauksena, tai sairastaessaan anemiaan johtavaa sairautta. – Aina yritetään auttaa, ja yleensä verituotteet kyllä parantavat lemmikin vointia ainakin joksikin aikaa, Anu kertoo. Ihmisten ja eläinten asialla Kanelin omistaja on itsekin säännöllinen verenluovuttaja. Mallin hän sai ”verenperintönä” isältään, joka ehti luovuttaa yli 150 kertaa. Anu on koulutukseltaan myös lähihoitaja ja ollut mukana Punaisen Ristin ensiapuryhmässä. Siellä syntyi kimmoke lähteä vielä syventämään opintoja, ja nyt Anu opiskelee eläinsairaalatyön ohella perustason ensihoitajaksi. – Olen aina ollut ”vapaaehtoisihminen”, ja kun ikää on tullut lisää, maailmankatsomus on vielä syventynyt niin, että haluan auttaa eläinten lisäksi myös ihmisiä ensihoitotilanteissa. Kaneli on jo kahdeksanvuotias, joten hän siirtyy pian viettämään ansaittuja eläkepäiviä. Anu sen sijaan jatkaa vielä isänsä jalanjäljillä. – En tiedä pääsenkö naisena ihan samoihin luovutuslukemiin kuin isä, mutta siinä olisi tavoitetta! IIRA HARTIKAINEN "En tiedä pääsenkö samoihin luovutuslukemiin kuin isä, mutta siinä olisi tavoitetta." Anu Rosti ja hänen kissansa Kaneli (oik.) ovat verenluovuttajia. Joey-kissa ei luovuta, koska on taipuvainen hermoiluun. Anu Rosti och katten Kaneli (t.h.) är blodgivare. Katten Joey ger inte blod, för han blir lätt nervös. KATTER KAN OCKSÅ GE BLOD En fredag i augusti fick klinikdjurskötare Anu Rosti ett samtal från jobbet fast hon var ledig. Hennes katt Kaneli behöves för blodgivning å det snaraste. – Det var ett typiskt fall i sommarhettan, en fallolycka ur ett öppet fönster, suckar Anu. Ingen mat för Kaneli, alltså, och i stället ett besök på Universitetets djursjukhus. Katter som ska ge blod blir lätt nedsövda och blodet samlas upp med spruta ur halspulsådern. Kaneli är en hankatt på 6 kg, så han kunde ge lite på en halv deciliter blod. Universitetets djursjukhus är en föregångare inom blodbanksverksamhet för djur och Röda Korsets Blodtjänst har under årens lopp stött verksamheten genom att donera gammal utrustning till djursjukhuset. Skilda givarregister finns för olika arter av husdjur. – Jag var ansvarsskötare på blodbanken för katter när jag skaffade mina djur, så det var en självklarhet att jag anmälde dem till registret, säger Anu. Hon är själv regelbunden blodgivare. Det har hon fått i arv av sin far, som hann ge blod mer än 150 gånger. Anu har också varit engagerad i Röda Korsets första hjälpen-grupp. PETRI MULARI / A-LEHDET 3110_AVM_20_23.indd 20 31.10.2018 13.21