Röda Korset 3/2024 Autonomiset aseet kehittyvät vauhdilla Autonoma vapen utvecklas med fart Uuteen alkuun tulipalon jälkeen En ny början efter lågorna Liisa Akimof touhuaa hyvää Liisa Akimof sysslar med att göra gott Ett stort ansvar Ali Hussen värnar om familjens utkomst Paljon vartija Ali Hussen suojelee perheensä elantoa + Nälkäpäivä 26.–28.9. Hungerdagen 26–28.9 PR_03_2024_kansi.indd 1 PR_03_2024_kansi.indd 1 3.9.2024 14.41 3.9.2024 14.41
Tee arjestasi helpompaa ja herkullisempaa! Tilaa Yhteishyvän uutiskirje, niin saat ajankohtaiset reseptit ja arkea helpottavat vinkit suoraan sähköpostiisi. yhteishyva.fi/uutiskirje yhteishyva_uutiskirje_205-280.indd 1 yhteishyva_uutiskirje_205-280.indd 1 2.9.2024 14.44 2.9.2024 14.44 PR_03_2024_kansi.indd 2 PR_03_2024_kansi.indd 2 3.9.2024 14.41 3.9.2024 14.41
3 LE H T IK U V A / M A T T I R A J A LA / A LE X A N D ER U G G LA 04 Pääkirjoitus 05 Ristiin rastiin Suojelijana Alexander Stubb Miehet tahtovat auttaa helposti Ujuni Ahmed puuttuu epäkohtiin Lehtemme on nyt Punainen Risti 10 Kuivuus koettelee Etiopiaa 13 Lipaskeräys piristää päivää 14 Tuli vei Paula Davitsaisen kodin 16 Tappajarobotit taivaalla 20 Liisa Akimofilla riittää virtaa 24 Kolera kiertää Zimbabwessa 27 Ristikko 42 Näin osallistut Nälkäpäivään! 04 Ledare 28 Korsord 29 Kors och tvärs Alexander Stubb beskyddare Män vill ha enkelt att hjälpa Ujuni Ahmed tar ställning Nu heter vår tidning Röda Korset 34 Torka plågar Etiopien 36 Paula Davitsainens hem brann upp 38 Liisa Akimof sitter inte still 40 Resumé Gränser för autonoma vapen Kolera rasar i Zimbabwe 42 Så deltar du i Hungerdagen! Punainen Risti Röda Korset 3/2024 12.9.2024 Kansikuva/Pärmbild: Aki Kolehmainen Julkaisija/Utgivare: Suomen Punainen Risti, Tehtaan katu 1 a, PL 168, 00141 Helsinki/ Finlands Röda Kors, Fabriks gatan 1 a, BOX 168, 00141 Helsingfors p. 020 701 2000 Päätoimittaja/Chef redaktör: Ilpo Kiiskinen Toimitussihteeri/Redaktionssekreterare: Kimmo Holopainen p. 0400 286 833, kimmo.holopainen@punainen risti.fi Taitto: Suomen Punainen Risti, viestinnän palvelut Översättning: Sarax Converto & Scribo Ilmoitusmyynti: TJM-Systems Oy / Antero Viinikainen ja Auli Lepistö p. 050 530 6978 Osoitteenmuutokset ja peruutukset/ Adressförändringar och annulleringar: jasenrekisteri@punainenristi.fi Muut yhteydenotot/Andra kontakter: kimmo.holopainen@punainenristi.fi Paino/Tryckeri: PunaMusta Oy Levikki: noin 80 000 Tilaushinta/Beställningsavgift: 22 € ISSN 1796-1572 Aikakausmedia ry:n jäsen 16 20 24 Suomen Punaisella Ristillä on noin 72 000 jäsentä, noin 440 paikallisosastoa ja 12 piiriä. Puheenjohtaja on Elli Aaltonen ja pääsihteeri Eero Rämö. Jäsenmaksu: 20 euroa, nuorisojäsenet 10 euroa, ainaisjäsenet 300 euroa. Jäsenmaksutilin numero: FI30 5000 0120 4156 81. Kotimaassa: mm. ystävätoiminta, ensiapuryhmät, Vapaaehtoisen pelastuspalvelun koordinaatio, nuorisoryhmät, ensiapuja muu koulutus. Kotimaan toiminnan lahjoitustili: FI29 5000 0120 4156 99. SPR Veripalvelu: 115 000 verenluovuttajaa. Veripalvelukeskus: Härkälenkki 13, 01730 Vantaa, p. 029 300 1010. Maailmalla: varoja, avustustyöntekijöitä ja tarvikkeita katastrofien uhreille sekä kehitysyhteistyötä. SPR:n katastrofirahaston varat käytetään kansainväliseen ja kotimaan apuun: lahjoitustili FI52 5000 0120 4156 73. Punainen Risti on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton, ja sen tehtävänä on lievittää ihmisten hätää kaikkialla maailmassa. 192 maan kansallisten järjestöjen yhdyssiteenä toimii Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten kansainvälinen liitto. Punaisen Ristin kansainvälinen komitea auttaa sotien uhreja sekä toimii puolueettomana välittäjänä. punainenristi.fi veripalvelu.fi SISÄLLYS – I N N EHÅLL PR_03_2024_kokonaan.indd 3 PR_03_2024_kokonaan.indd 3 3.9.2024 15.48 3.9.2024 15.48
4 Apu tehdään yhdessä TÄNÄ VUONNA jo kolmekymmentä Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun työntekijää ja vapaaehtoista on menettänyt henkensä suorittaessaan tehtäviään. On järkyttävää ja surullista, että avustustyöntekijämme ja vapaaehtoiset eivät voi tehdä avustustyötään turvallisesti. Erityisesti Gazassa ja Sudanissa avustustyö on tällä hetkellä todella vaikeaa ja vaarallista. Punaisen Ristin kenttäsairaala Gazassa tuo toivoa kauheuksien keskelle. Kolmen kuukauden aikana sairaalan hoitotiimi on auttanut kymmeniä tuhansia ihmisiä, tehnyt noin 900 leikkausta ja hoitanut yli 130 synnytystä. Toivoa tuo myös se, että ihmisten kyky ja halu auttaa on vahvimmillaan silloin, kun apua kipeimmin tarvitaan. Pian alkava Nälkäpäivä on suosituin ja tunnetuin keräyksemme ja siksi monille ensimmäinen kosketus Punaisen Ristin työhön. Jos olet itse vanha konkari, toivota uudet auttajat iloisesti mukaan! Toivon myös, että lehtemme toimii innostavana oppaana ensikertalaisille. Pitelet käsissäsi uudistunutta Punaisen Ristin lehteä, jonka sivuilla kerromme jatkossakin Punaisen Ristin avustustoiminnasta. Mikään siinä työssä ei olisi mahdollista ilman jäseniä, tukijoita ja vapaaehtoisia. Hjälper gör vi tillsammans I ÅR har trettio anställda och frivilliga inom Röda Korset och Röda Halvmånen mist livet medan de har utfört sina uppdrag. Det är upprörande och tragiskt att våra biståndsarbetare och volontärer inte kan utföra sitt hjälparbete i trygghet. I synnerhet i Gaza och Sudan är biståndsarbete för närvarande väldigt svårt och farligt. Röda Korsets fältsjukhus i Gaza sprider hopp i allt det hemska. Under tre månader har vårdteamet på sjukhuset hjälpt tiotusentals människor, utfört cirka 900 operationer och haft hand om mer än 130 förlossningar. En källa till hopp är också att folks vilja och förmåga att hjälpa är som starkast när behovet av hjälp är som störst. Hungerdagen som snart inleds är vår mest populära och bäst kända insamling och det innebär att det för många också är den första kontakten med Röda Korsets arbete. Hälsa nybörjarna glatt välkomna med att hjälpa om du själv är gammal i gamet! Jag hoppas också att vår tidning kan vara en inspirerande guide för dem som deltar för första gången. I din hand håller du den förnyade Röda Korset-tidningen och i den kommer vi även framöver att berätta om Röda Korsets biståndsarbete. Inget av det arbetet skulle vara möjligt utan medlemmar, stödjare och volontärer. Ilpo Kiiskinen Päätoimittaja – Chefredaktör Finlands Röda Kors har cirka 72 000 medlemmar, 440 lokalavdelningar och 12 distriktsorganisationer. Ordförande är Elli Aaltonen och general sekreterare Eero Rämö. Medlemsavgift: 20 euro, ungdomsmedlem 10 euro, ständiga medlemmar 300 euro. Medlemsavgifts konto: FI30 5000 0120 4156 81. FRK i hemlandet: vänverksamhet, första hjälpengrupper, kontaktlänk till den frivilliga räddningstjänsten, ungdomsgrupper, utbildning i första hjälpen. Bidrag till hemlandsverksamheten: FI29 5000 0120 4156 99. Blodtjänst: 115 000 blodgivare. Blodtjänstcentralen: Oxlänken 13, 01730 Vanda, tel 029 300 1010. FRK utomlands: pengar, personalbistånd och förnödenheter vid katastrofer, utvecklingssamarbete. FRKs katastroffonds medlen används till biståndsarbete utomlands och i Finland. Konto: FI52 5000 0120 4156 73. Röda Korsets uppgift är att lindra den mänskliga nöden överallt i världen. Organisationen är politiskt och religiöst obunden. Medlemsföreningar i 192 länder. Kontaktlänken är Internationella rödakorsoch rödahalvmånefederationen. Internationella rödakorskommittén bistår krigsoffren och verkar som opartisk medlare. rodakorset.fi blodtjanst.fi PÄÄKI RJO ITUS – LEDAR E J U S S I R A T IL A IN EN PR_03_2024_kokonaan.indd 4 PR_03_2024_kokonaan.indd 4 3.9.2024 15.48 3.9.2024 15.48
5 VI NJ ET TI TASAVALLAN PRESIDENTTI Alexander Stubb on lupautunut Suomen Punaisen Ristin pysyväksi suojelijaksi. Järjestön suojelijana tasavallan presidentti suojelee ilman eri päätöstä kaikkea Punaisen Ristin humanitaarista vapaaehtoisja avustustoimintaa, jonka päämääränä on ihmisten auttaminen Punaisen Ristin periaatteiden mukaisesti. Tasavallan presidentin ja Punaisen Ristin yhteistyöllä on pitkät perinteet. Kaikki tasavallan presidentit Martti Ahtisaaresta lähtien ovat vastanneet myöntävästi pyyntöön toimia järjestön suojelijana. Presidentti myöntää vuosittain myös Suomen Punaisen Ristin ansiomerkit. RISTIIN RASTIIN Punainen Risti palkitsi Ujuni Ahmedin ja Elina Hirvosen. Avun maailma on historiaa. Uusia verenluovuttajia etsitään. Alexander Stubb Punaisen Ristin suojelijaksi J U S S I R A T IL A IN EN PR_03_2024_kokonaan.indd 5 PR_03_2024_kokonaan.indd 5 3.9.2024 15.48 3.9.2024 15.48
6 RISTI I N R ASTI I N 1 392 nuorta haki viime vuonna apua Punaisen Ristin Nuorten turvatalolta. Verkossa neuvontaa sai lisäksi 6 426 nuorta. Lähde: Punaisen Ristin toimintatilasto 2023 PUNAINEN RISTI 60 VUOTTA SITTEN Inhimillisyyden merkkivuosia ”ELOKUUN 22. PÄIVÄ 1864 voidaan kirjata historian lehdille eräänä inhimillisyyden historian kaikkein merkityksellisimpänä päivänä. Tuona päivänä allekirjoittivat valtioiden viralliset edustajat Geneven kaupungintalolla Geneven ensimmäisen yleissopimuksen, sopimuksen maasotavoimiin kuuluvien haavoittuneiden ja sairaiden aseman parantamisesta, jonka, kuten sattuvasti on sanottu, onnistui ensi kerran historian aikana murtaa sodan hirmuvalta.” Punainen Risti juhlisti numerossa 7/1964 sata vuotta täyttänyttä alkuperäistä Geneven sopimusta. Juhlapäivää vietettiin myös tänä vuonna 12. elokuuta, kun nykyään voimassa olevat Geneven yleissopimukset täyttivät 75 vuotta. Gazan Rafahissa Punaisen Ristin kansainvälisen komitean ICRC:n kenttäsairaalassa on työskennellyt tänä vuonna jo 22 Suomen Punaisen Ristin avustustyöntekijää. Lisäksi sairaalaan on toimitettu röntgenlaitteisto sekä vesitankkeja ja pesualtaita. Suomen Punainen Risti osallistuu myös kansainvälisen Punaisen Ristin laajempaan hätäapuohjelmaan, jonka kautta Gazan-Israelin konfliktin uhreille toimitetaan mm. vettä, ruokaa ja lääkkeitä. Punainen Risti paikalla Miehet arvostavat luovuttamisen helppoutta VERTA LUOVUTTAVIA miehiä motivoi Veripalvelun kyselytutkimuksen mukaan paitsi halu auttaa, myös verenluovutuksen sujuvuus ja helppous. Kesällä tehtyyn kyselyyn vastasi 758 miesluovuttajaa. Miesten ylivoimaisesti tärkein syy tulla luovuttamaan ensimmäistä kertaa oli halu auttaa verivalmisteita tarvitsevia potilaita. Merkittävimmäksi syyksi käydä uudestaan luovuttamassa miehet nostivat verenluovutuksen helppouden, joka kiilasi jopa potilaiden auttamisen edelle. Miespuolisia luovuttajia kaivataan lisää, sillä naisia kookkaampina myös heidän verivolyyminsä on suurempi. Lisäksi miesten suurempi rautavarasto kestää verenluovutuksen paremmin. – Vaikka miesluovuttajien määrä on ollut viime vuosina pienoisessa kasvussa, heitä on edelleen selkeästi vähemmän kuin naisia, noin 43 prosenttia kaikista luovuttajista, Veripalvelun asiakkuuspäällikkö Liisa Romo kertoo. Miehiä kaivataan jatkuvasti lisää luovuttajiksi. J A R K K O M IK K O N EN PR_03_2024_kokonaan.indd 6 PR_03_2024_kokonaan.indd 6 3.9.2024 15.48 3.9.2024 15.48
7 VI NJ ET TI RISTI I N R ASTI I N TEKSTI KIMMO HOLOPAINEN KUVA OTTO VIRTANEN Yhtä tyttöä suurempi tarina Ujuni Ahmed, kokemuksiisi perustuva Tytöille, jotka ajattelevat olevansa yksin ja sen teatterisovitus ovat olleet suurmenestys. Miltä vastaanotto on tuntunut? – Todella hyvältä, koska vähemmistöjen tarinat eivät ole yleensä päässeet meillä näin esiin. Toivottavasti menestys tuo näkyviin lisää eritaustaisia ihmisiä osana yhteiskuntaa. Tärkeintä on silti, että kyseessä ei ole vain minun tarinani, vaan sama koskettaa monia nuoria naisia Suomessa. Kerrot ristiriitoja silottelematta tytöistä, jotka etsivät paikkaansa kahden kulttuurin välissä. Millaista palaute on ollut? – Hyvin positiivista. Monesta suunnasta on tullut palautetta, että ihmiset ovat pystyneet samastumaan kokemuksiini, rajoituksiin tai esimerkiksi kuritukseen ja sen pelkoon. Erityisen paljon on lämmittänyt maahanmuuttajataustaisilta ja muilta muslimitytöiltä saatu kiitos, että kirja on antanut heille rohkeutta. Negatiivisia palautteita on tullut ihan muutama, lähinnä konservatiivisilta uskonnollisilta tahoilta, että tiettyjä asioita ei pitäisi kyseenalaistaa. Se on kuitenkin syy, miksi halusin tarinani jakaa: ei ole olemassa mitään vähemmistöjen tai uskonyhteisöjen sisäisiä asioita tai ongelmia, vaan esimerkiksi väkivallan kitkeminen on kaikkien vastuulla. Miten esimerkiksi järjestöt voisivat tukea paremmin nuoria? – Nuorten kohdalla on tärkeää kuunnella ja työskennellä yhdessä perheiden kanssa, ettei kodin ja yhteiskunnan välille synny vastakkainasettelua. Erilaisia arvoja ja odotuksia pitää ymmärtää, mutta lapsen tai nuoren etu tulee aina ensin. Nuoria pitää rohkaista rakentamaan oma identiteettinsä. Toinen asia on se, että Suomessa ajatellaan edelleen helposti, että esimerkiksi tyttöihin kohdistuva kontrolli ja jopa väkivalta voivat olla osa kulttuuria tai uskontoa, ja siksi niistä puhutaan liian vähän. Lähisuhdeväkivaltaa on kaikissa kulttuureissa, ja samat teemat koskettavat monia kantasuomalaisia. Meidän pitäisi keskittyä enemmän väkivallan eri muotoihin ja niiden kitkemiseen kuin siihen, ketkä niihin syyllistyvät. Suomen Punainen Risti myönsi tämänvuotisen Inhimillisen kädenojennuksen Ujuni Ahmedille ja Elina Hirvoselle kirjasta Tytöille, jotka ajattelevat olevansa yksin (WSOY 2022). Ujuni Ahmed Syntynyt Somalian Mogadishussa 1987. Asuu Helsingissä puolisonsa ja yksivuotiaan tyttärensä kanssa. Yhteiskunnallinen vaikuttaja ja kirjailija. Saanut Suomen PENin sanan vapaus palkinnon, Suomi-palkinnon sekä 2024 Inhimillinen kädenojennus -tunnustuksen yhdessä Elina Hirvosen kanssa. PR_03_2024_kokonaan.indd 7 PR_03_2024_kokonaan.indd 7 3.9.2024 15.48 3.9.2024 15.48
8 H yvä lukija, Punaisen Ristin vapaaehtoinen, jäsen tai muuten vain ystävä, pitelet käsissäsi Suomen Punaisen Ristin oman lehden ensimmäistä, täysin uudistunutta numeroa! Remonttiin ovat menneet niin lehden koko, sivumäärä kuin ulkoasukin – jopa nimi, sillä vajaat 20 vuotta käytössä ollut nimi Avun maailma, toisella kotimaisella Hjälpens värld, on jäänyt historiaan. Tästä eteenpäin lehtemme nimi on yksinkertaisesti ”Punainen Risti”. Nimen suhteen kyse ei tosin ole varsinaisesta uudistuksesta, vaan paluusta vanhaan. Suomen Punainen Risti aloitti oman lehden julkaisemisen jo vuonna 1925, ja lehti tunnettiin järjestön nimellä aina vuoteen 2006 asti, jolloin nimeksi vaihdettiin Avun maailma. PALJON ON vettä virrannut Aurajoessa senkin jälkeen. Avun maailman ensimmäisten numeroiden ilmestyessä Facebook oli vasta avautumassa suurelle yleisölle, eikä Twitteristä tai Instagramista ollut tietoakaan. Ensimmäisinä vuosina Avun maailman sivuilla julkaistiin esimerkiksi Punaisen Ristin piirien uutiset, tiedotteet ja tapahtumakalenterit, koska verkkopalvelut olivat vielä lapsenkengissään. Tänä päivänä Suomen Punaisen Ristin viestintä on monikanavaista, ja me pyrimme olemaan läsnä kaikilla tärkeimmillä alustoilla, joilla suurin osa suomalaisistakin on. Nykypäivän nopeaan ajankohtaisviestintään ja vuorovaikutukseen painettu lehti on auttamatta vanhentunut väline. Paperilehdellä on silti vahvuutensa. Se on yhä edelleen verraton ”käyttöliittymä”, joka ei rasita silmiä, eikä sen lukeminen koskaan pääty akun tyhjentymiseen tai nettiyhteyden katkeamiseen. KUN LEHTI on vain yksi kanava monen joukossa, paluu yhteisen Punaisen Ristin nimen alle tuntui 100-vuotisjuhlan alla luontevimmalta ratkaisulta. Punaisen Ristin lehden perusajatus säilyy silti ennallaan: haluamme kertoa tarinoita avusta, auttajista ja avun tarvitsijoista, inhimillisyydestä kärsimyksenkin hetkellä. Pyrimme menemään aiheisiin syvemmälle kuin nykypäivän nopeatempoisessa verkkoviestinnässä, taustoittamaan, herättämään tunteita ja innostamaan. Aivan erityisesti haluamme nostaa esiin Punaisen Ristin uskomattomia vapaaehtoisia, jotka vievät avun perille meillä Suomessa ja kaikkialla maailmassa. Kiittää kaikkia, jotka tekevät Punaisen Ristin auttamistyön mahdolliseksi. UUDISTUKSESSA LEHDEN ulkoasu on päivitetty vastaamaan Suomen Punaisen Ristin nykyistä ilmettä. Lehti on nyt kooltaan hivenen pienempi ja paperiltaan vahvempi. Tavoitteena on, että Punainen Risti tuntuu kädessä tukevammalta – että siihen tekee mieli tarttua uudestaankin. Sisällön suhteen muutokset ovat pienempiä. Joitakin uusia vakiopalstoja on tullut, ja kuville on raivattu enemmän tilaa, jotta lehti tuntuisi selatessa houkuttelevalta. Suuri linja kuitenkin pysyy: Punainen Risti uskoo edelleen tarinan voimaan. Myös suomenkielisen ja ruotsinkielisen aineiston suhde säilyy ennallaan. Tärkeimmät ja ajankohtaisimmat aiheet julkaistaan molemmilla kielillä, ja lopuista pyritään saamaan mukaan ainakin tiivistelmä. Lukijatutkimusten mukaan Avun maailma on ollut erittäin pidetty lehti, ja vähintään yhtä hyvään arvioon pyrimme, kun muutaman numeron jälkeen kysymme mielipiteitänne uudistuneesta Punaisesta Rististä. Palaute ja parannusehdotukset ovat toki erittäin tervetulleita jo sitä ennen: kimmo.holopainen@punainenristi.fi. Viihtyisiä lukuhetkiä matkalla kohti 100-vuotisjuhlaa! Kirjoittaja on Punaisen Ristin lehden pitkäaikainen toimittaja. Avun maailma on nyt Punainen Risti Suomen Punaisen Ristin lehti palaa 100-vuotisjuhlansa alla juurilleen. ”Punainen Risti uskoo yhä tarinan voimaan.” KOLU M N I – KIM MO HOLOPAIN E N PR_03_2024_kokonaan.indd 8 PR_03_2024_kokonaan.indd 8 3.9.2024 15.48 3.9.2024 15.48
9 RISTI I N R ASTI I N 1 °C 2 °C J U S S I LA T V A LA /J U J U D ES IG N KUN EU:N KOMISSION ilmastolähettiläs Pekka Reinikainen kiersi puhumassa ilmastonmuutoksesta ja sen vaikutuksista, yksi palaute toistui: asian monimutkaisuus ahdistaa. Kokonaisuus piti jotenkin tiivistää yhteen pakettiin. Aikansa pähkäiltyään Reinikainen esitteli ilmastonmuutoksen hampurilaismallin, ilmastoburgerin. – Tavoitteena oli mahdollisimman yksinkertainen malli ilmastonmuutoksen logii kasta. Burgerissa on kolme tasoa, ja vaikutukset valuvat alaspäin, Reinikainen kertoo. Ensimmäinen taso kuvaa sitä, miten ihmisen toiminta lämmittää ilmastoa ja miten päästöjä voidaan vähentää. – Tällä hetkellä ilmastotavoitteista ollaan jäämässä selvästi, ja seuraukset näkyvät seuraavalla tasolla esimerkiksi lisääntyvinä sään ääri-ilmiöinä. Tasolle kaksi kuuluvat myös keinot sopeutua ja hillitä lämpenemisen seurauksia. Kolmas taso kuvaa tilannetta, jossa ylempien tasojen lääkkeet eivät ole olleet riittäviä. Riskit toteutuvat ka tas tro feina. Ilmastoburgerin viesti on pohjimmiltaan yksinkertainen: lisää tekoja ja panostusta tarvitaan kaikilla tasoilla, ja mitä myöhemmin kehitykseen puututaan, sitä kalliimmaksi se käy. Viimeisen tason jälkeen edessä on enää hallitsematon inhimillinen hätä. Kohtalon hampurilainen Millainen on sinun Punainen Ristisi? MILLAINEN SUOMEN PUNAINEN RISTI olisi, jos se perustettaisiin tänä päivänä? Tähän kysymykseen etsitään nyt vastauksia koko järjestön voimin, kun Punainen Risti suunnittelee toimintansa uudistamista vuosina 2024–2026. Esitys toiminnan muuttamisesta vastaamaan paremmin tämän päivän tarpeita on määrä käsitellä yleiskokouksessa kesällä 2026. Punaisen Ristin työn ja suunnittelun lähtökohtana on aina apua tarvitseva ihminen. Maailman muuttuessa kuitenkin myös tarpeet muuttuvat. – Tahdomme varmistaa, että Punaisen Ristin toiminta on jatkossakin tarkoituksenmukaista ja tehokasta, uudistusta johtavan valiokunnan puheenjohtaja Dan Sundqvist sanoo. Lue lisää: rednet.punainenristi.fi/ punainenristiuudistuu Uusia verenluovuttajia kaivataan lisää VERENLUOVUTUKSESSA KÄVI vuoden 2024 alkupuoliskolla 68 406 ihmistä. Heistä 8 761 oli uusia luovuttajia. Veripalvelun tavoitteena on löytää vuodessa yli 20 000 uutta luovuttajaa, joten tavoitteesta ollaan jäämässä. Punainen Risti kannustaakin kaikkia kynnelle kykeneviä auttamaan: jos olet itse luovuttaja, pyydä ensi kerralla aiemmin verta luovuttamaton perheenjäsen, ystävä tai työkaveri mukaan! Jos et ole aiemmin luovuttanut verta, testaa sovitko luovuttajaksi osoitteessa www.sovinkoluovuttajaksi.fi. Auttaa voit myös jakamalla tietoa ja kannustamalla muita! Tule mukaan: veripalvelu.fi/ajanvaraus 1. Taso Mikä ilmastoa lämmittää? Esimerkiksi liikenne ja ruoantuotanto aiheuttavat päästöjä, jotka on saatava niin pieniksi kuin suinkin. 2. Taso Lämpenemisen myötä sään ääriilmiöt yleistyvät ja elinkeinot kärsivät. Muutoksiin voidaan yhä varautua ja sopeutua. 3. Taso Riskit toteutuvat katastrofeina. Laajat alueet käyvät elinkelvottomiksi, ruokapula kehittyy nälänhädäksi, pakolaisuus lisääntyy. PR_03_2024_kokonaan.indd 9 PR_03_2024_kokonaan.indd 9 3.9.2024 15.48 3.9.2024 15.48
10 VI NJ ET TI TEKSTI EIJA PALOSUO KUVAT AKI KOLEHMAINEN Ali Hussenin (vas.) ja hänen pikkusiskonsa Hasnan koko elämä perustuu karjankasvatukseen. Pienten puolesta Afarin maakunta Etiopiassa on yksi maailman kuumimpia alueita. Sen paimentolaisille ilmastonmuutos tarkoittaa janoa, nälkää ja karjakuolemia. Kymmenvuotiaan Ali Hussenin perheellä vuohia on jäljellä enää muutama. PR_03_2024_kokonaan.indd 10 PR_03_2024_kokonaan.indd 10 3.9.2024 15.48 3.9.2024 15.48
11 NÄLK ÄPÄIVÄ 26.–28.9. Hosna Mohammed huolehtii Meyrem Alin ja kolmen muun lapsensa lisäksi äidistään. Fatuma Ababokul (oik.) iloitsee Punaisen Ristin vedenjakelusta. Hasna Hassen toimii itse vapaaehtoisena. I lma hiekkaerämaassa väreilee niin, että horisontissa pensaat leijuvat kangastuksina ilmassa. Kuiva kuumuus tuntuu suomalaisittain epätodelliselta, mutta Etiopian Afarissa siihen on totuttu. Täällä jos missä osataan säästää vettä. Näillä tasangoilla paimentolaiset ovat selviytyneet perimätiedon varassa tuhansia vuosia – luultavasti paljon pitempäänkin. Olemme lähellä ihmisen alkukotia, josta koko sivilisaatiomme on saanut alkunsa. Viime vuosikymmeninä raja on kuitenkin tullut vastaan. Gulublen kylässä kymmenvuotias Ali Hussen istuu vakavana kivellä ja silittää sylissään makaavaa pientä kiliä, yhtä perheen Punaiselta Ristiltä saamista vuohista. – Tämä on Baklo, ”pikkuinen”. Se on neljä kuukautta vanha. Sen äidin nimi on Hafo. Tykkään tästä kilistä erityisesti, se on minun omani, Ali kertoilee nuorta suojattiaan hoivaten. – Pidän kaikesta vuohissa. Voimme juoda niiden maitoa. Jos ne saavat kilejä, voimme joko kasvattaa ne tai myydä. Niillä on meille iso merkitys. Alin kotiseudulla yhteisöjen koko elämä perustuu karjankasvatukseen. Paljon muuta ei karuissa olosuhteissa voisi tuottaakaan, sillä laavaperäinen maa on kovaa eikä salli maanviljelyä. Aiemmin Alinkin perheellä oli paljon eläimiä, mutta ne kaikki on menetetty kuivuudelle tai jouduttu myymään. – Iloitsen kun vuohet ovat kylläisiä ja tyytyväisiä. Kuivuus vaikuttaa Bakloon ja muihin vuohiin. Juuri nyt syötävä on vähissä ja vettä on hyvin vaikea löytää. Minun tehtäväni on suojella vuohia. Paimenessa kuluu joskus iltamyöhään ja päivät ovat raskaita, sillä Alilla itselläänkään ei ole riittävästi ruokaa ja vettä. Kaikki paimenista eivät palaa koskaan. Laidunta saa etsiä yhä suuremmalla säteellä, ja läheisessä kylässä kaksi lasta löydettiin vastikään kuolleina, kun juomavesi oli loppunut liian kaukana kotoa. Apu pelastaa pakolaisuudelta Epätavalliset sääilmiöt ovat yleistyneet viime vuosikymmeninä koko Afrikan sarven alueella. Kun esimerkiksi Etiopiassa pitkittynyt kuivakausi iski aiemmin kerran vuosikymmenessä, viime vuosina sateet ovat jääneet tulematta parin kolmen vuoden välein. Afarin maakunnassa tilanne on kriittinen yli kahdelle miljoonalle paimentolaiselle. Perinteisesti vettä on varastoitunut sadekaudella lampiin, joista monet ovat enää pelkkää lietettä. Jatkuva kuumuus haihduttaa vesikuopat tyhjiin nopeammin kuin uusi sadekausi ehtii niitä täyttää. Punainen Risti on kunnostanut ja rakentanut lisää vettä varastoivia altaita, joiden ansiosta sadekauden jälkeiset varannot riittävät nyt useamman kuukauden tarpeiksi. Kylien keskelle rakennetut pienemmät vesisäiliöt voidaan täyttää jakeluautoista silloin, kun suuret altaat ovat tyhjentyneet. Ilman apua yhteisöjen ainoa mahdollisuus olisi lähteä liikkeelle. Avun ansiosta 17-vuotiaan Fatuma Ababokulin perhe on toistaiseksi välttynyt siirtolaisuudelta. – Aiemman kuivuuden aikana jouduimme lähtemään veden perään, nyt voimme jäädä tänne. Punaisen Ristin kunnostama vesiallas on auttanut paljon. Tässä kuivuudessa tarvitsemme kuitenkin myös vedenjakelua, Fatuma kertoo. Yksi 18 000 litran vesirekallinen riittää tyydyttämään 3 600 ihmisen välttämättömät tarpeet yhdeksi päiväksi. Täällä Afarissa se tarkoittaa viittä litraa vettä. Jos vedenjakelua ei ole, vaihtoehtoja on vähän. Fatumalla on kokemusta jopa viikon vaelluksista vedenhaussa aasin tai kamelin kanssa. – Kun vesi on loppu, koko perheen on osallistuttava sen etsimiseen. Jaamme vastuut. Jos äiti huolehtii kodista ja "Kaikki paimenet eivät palaa koskaan." PR_03_2024_kokonaan.indd 11 PR_03_2024_kokonaan.indd 11 3.9.2024 15.48 3.9.2024 15.48
12 pikkusisaruksista, minä lähden etsimään vettä. Kriittisen tilanteen vuoksi myös koulut ovat tällä hetkellä kiinni. Se on Fatuman mielestä surullista. – Minulla on ikävä kavereitani, opiskelua ja jopa koulurakennusta. Odotan kovasti, että saan palata kouluun. Unelmani on valmistua lääkäriksi. Eroon sairastelusta Afarin alueen vähäiset vesivarat sijaitsevat perinteisesti maastossa, jossa ne ovat rinta rinnan eläinten ja ihmisten käytössä. Epidemiat ovat olleet yleisiä. Paikallista vesikomiteaa Sahan kylässä johtava Hamed Abdulkadir kertoo, että pari vuotta sitten kymmeniä lapsia sairastui saastuneesta vedestä. Tilanne muuttui Punaisen Ristin tuella rakennetun pumpun ansiosta. Auringosta ja karjan lannasta energiansa ottava pumppu puhdistaa läheisen puron vettä säiliöön, josta se johdetaan vesipisteelle kyläläisten käyttöön. – Aiemmin puron vesi oli niin likaista, että siinä näkyi eri värejä ja jopa levää. Vesi maistui pahalta, ja liikkeellä oli paljon koleraa ja punatautia. Nyt kun säiliö on suojattu ja vesi puhdistetaan, sitä on turvallista käyttää, Abdulkadir sanoo. Kylässä koko ikänsä asunut seitsemän lapsen äiti Fatuma Martole muistaa, miten likainen vesi ja sen aiheuttamat terveyshuolet vaikuttivat perheen arkeen. – Aiemmin lapset kärsivät monenlaisista sairauksista kuten ripulista ja oksentelusta, mutta emme tienneet niiden syytä ennen vedenpuhdistamon rakentamista. Sairaina lapset eivät voineet mennä kouluun. Meille äideille elämä oli yhtä kamppailua, kun piti kaiken muun lisäksi huolehtia kipeistä lapsista. Kylässä ei ole edes terveyskeskusta, Fatuma kertoo. Eläimille ja ihmisille on nyt erotettu omat vesialtaansa, ja ihmisille tarkoitettu vesi on suojattu eläimiltä. Hamed Abdulkadir kertoo kyläläisten opetelleen myös huoltamaan pumppua, jotta puhdasta vettä riittää jatkossakin. – Punainen Risti on tehnyt oman osuutensa, loppu on meidän vastuullamme. Vesikomitean vapaaehtoiset varmistavat, että pumppu pysyy käynnissä, Hamed sanoo. Pyykinpesu on luksusta Shekoytan kylässä perheenäiti Hosna Mohammed istuu makuulavitsalla perinteisessä, kepeistä ja kankaista viritetyssä asumuksessa. Majan toisella laidalla makaa hänen sairas äitinsä, josta Hosna huolehtii neljän pienen lapsensa ja kotitöiden ohessa. Katto suojaa suoralta auringonpaahteelta, mutta kuumuus tuntuu silti painostavalta. Nurkkaan on aseteltu pannu ja vesikanisteri. Punaisen Ristin vesipisteiden rakentaminen on tässäkin yhteisössä helpottanut erityisesti naisten taakkaa. Vesivarannon sijainti keskellä kylää säästää kallisarvoista aikaa ja helpottaa erityisesti heikoimmassa asemassa olevien ihmisten kuten vanhusten ja vammaisten elämää. – Herään varhain joka aamu, ruokin lapset, haen veden ja huolehdin vuohet laitumelle. Palatessani haen lisää vettä ja alan valmistaa ruokaa perheelle, Hosna kertoilee päivistään. Kaksivuotias Meyrem pyörii edestakaisin hänen helmoissaan. Tottuneet kädet nostavat ja laskevat välillä lasta, tarjoavat kupin tutkittavaksi, heijaavat tyttöä ääntelyn muuttuessa vaativaksi. – Kuivuuksien aikana elämästä tulee sietämätöntä, Hosna sanoo. – Ei ole mitään syötävää tai juotavaa, ihmiset näkevät nälkää ja karjaa joudutaan siirtämään paikasta toiseen. Paikoilleen jäävät kärsivät jatkuvasta janosta – ihmiset ja eläimet. Majojen edustalta löytyy perinteinen ”afarilaissauna” eli kuoppa, joka osaltaan palvelee puhdistautumista: sen yllä istutaan polttaen hyväntuoksuista suitsuketta, jota sitten löyhytellään vaatteiden alle. Hasna Hassenin mukaan likainen vesi sairastutti ennen varsinkin lapsia. "Kuivuus tekee elämästä sietämätöntä." Hamed Abdulkadir johtaa Sahan kylässä vesikomiteaa, joka ylläpitää vedenjakelua. NÄLK ÄPÄIVÄ 26.–28.9. PR_03_2024_kokonaan.indd 12 PR_03_2024_kokonaan.indd 12 3.9.2024 15.48 3.9.2024 15.48
13 – Ajatuskin vaatteiden tai tiskien pesemisestä on mahdoton, kun vettä ei tahdo riittää edes juotavaksi. Sellaista luksusta meillä ei ole. Me peseydymme sitten, kun sateet tulevat. Valmiina tuleviin kriiseihin Punaisen Ristin hankkeet Afarin maakunnassa tähtäävät siihen, että paikallisyhteisöt ovat entistä paremmin varautuneet tuleviin kuivakausiin ja muihin kriiseihin, joita ilmastonmuutos voimistaa. Suomen Punainen Risti tekee Afarissa työtä yhdessä Etiopian Punaisen Ristin kanssa, ja apu tavoittaa yli 24 000 ihmistä. Vesihuollon ja hygienian parantamisen lisäksi Punainen Risti tukee kuivuudesta kärsineitä elinkeinoja. Shekoytan kylässäkin seuraavan sadekauden vedet saadaan astetta tehokkaammin talteen, kun vesiallas on kunnostettu. Kylän heikoimmassa asemassa oleville naisille ja vammaisille henkilöille on kullekin lahjoitettu Punaisen Ristin käteisavun kautta viisi vuohta. Karja on paimentolaisyhteisöissä tulonlähde, joka myydään vasta äärimmäisessä hädässä. Eläimistä voi luopua vain kerran. Kilejä kasvattamalla karjan määrä pyritään nostamaan takaisin kestävälle tasolle. – Ennen vesipisteen kunnostusta meidän piti myydä vuohia, ja saimme vain purovettä itsellemme ja lapsillemme. Kunnostetusta altaasta riittää vettä jopa vuohille ja kameleille. Olemme siitä hyvin iloisia, Hosna Mohammed sanoo. Paheneva kuivuus painaa silti mieltä. – Jos tilanne jatkuu tällaisena, pelkään nälänhätää. Heikosta karjasta ei saa hyvää hintaa, ja iso osa eläimistä kuoli jo edellisen kuivuuden aikana. Gulublen kylän laitamilla Ali Hussen istuu kivellä ja silittää yhä pienen kilinsä päätä. Jos paimenpojalta kysytään, ainakaan Baklo-vuohi ei tule nääntymään janoon. Karjan suojeleminen on tärkeintä kaikesta, koska siitä riippuu koko yhteisön kohtalo. Afarissa sen ymmärtää jo 10-vuotias. Vastuu vuohen kohtalosta lepää kapeilla hartioilla, mutta pikkuiselle kilille ne ovat maailman vahvimmat. Alin sylissä Baklon silmät painuvat luottavaisesti puoliumpeen. ? N älkäpäivänä 26.–28.9. kerätään taas varoja Punaisen Ristin katastrofirahastoon, josta autetaan luonnonmullistusten ja konfliktien uhreja ympäri maailmaa ja äkillisten onnettomuuksien uhreja Suomessa. Keräykseen voi osallistua monella tavalla: lahjoittamalla, lähtemällä lipaskerääjäksi tai vaikka järjestämällä Nälkäpäivä-tapahtuman. Kolmekymppisellä Santeri Tuovilalla on kokemusta useammastakin tavasta. Lipaskerääjäksi hän lähti ensimmäisen kerran pari vuotta sitten, ja viime vuonna hän oli mukana järjestämässä keräystä ja Nälkäpäivä-seminaaria Helsingin yliopistolla. – Kerääjäksi lähteminen oli superhelppoa, kävimme vain keräyspisteeltä hakemassa lippaat ja liivit, Santeri sanoo. – Asetuimme keskelle vilkasta pääkatua, niin että ihmiset näkivät meidät sadan metrin päästä ja heillä oli aikaa miettiä, osallistuako vai ei. Se taktiikka toimi, ja lahjoituksia tuli paljon. Ei siinä tarvinnut oikeastaan kuin hymyillä ja kiittää, ja samalla teki ihmisten päivästä vähän paremman. Kenelle lipaskerääminen sitten sopii? Santerin mielestä kaikille, jotka haluavat tehdä tästä monenlaisten kriisien koettelemasta maailmasta vähän paremman paikan. – Minusta se on helppo tapa vaikuttaa sen sijaan, että vaipuu apatiaan ongelmien edessä. Punainen Risti on läsnä kaikkialla maailmassa, ja sillä on paras ymmärrys, mitä apua missäkin tarvitaan. – Nälkäpäivässä on sekin hyvä puoli, että lippaan kanssa keräämään voi tulla lyhyeksikin aikaa, silloin kun itselle sopii. Ja jos lähteminen vähän jännittää, se on yleensä vain merkki siitä, että tulee onnistunut keräys – silloin on sellainen sopiva, positiivinen lataus! Rohkeasti vaan kokeilemaan! Rohkeasti keräämään! Santeri Tuovila suosittelee maailman ongelmien edessä lipaskeräystä. TEKSTI KIMMO HOLOPAINEN KUVA JOONAS BRANDT NÄLK ÄPÄIVÄ 26.–28.9. Tervetuloa Nälkäpäivään! Vinkit s. 42 ja nälkäpäivä.fi PR_03_2024_kokonaan.indd 13 PR_03_2024_kokonaan.indd 13 3.9.2024 15.48 3.9.2024 15.48
14 S iitä on nyt reilut viisi vuotta. Oli myöhäinen ilta, toukokuun viimeinen päivä. Ranuan Impiön kylällä Paula Davitsaisen ja Teijo Niemelän perheessä oli laitettu illalla ruokaa puuhellalla. Koko perhe vetäytyi yläkertaan nukkumaan. Vähän ennen yhtätoista Paula muistaa käyneensä hätyyttelemässä tytärtään Siiriä nukkumaan, sillä seuraavana päivänä oli koulun päättäjäiset. Joskus yhdentoista jälkeen Siiri alkoi ihmetellä outoa kajoa huoneessaan. Mistä se tuli? Eihän aurinko tähän aikaan voinut nousta? Kurkistus pikkuveljen huoneeseen paljasti totuuden: liekit nuolivat jo sisäkattoa. – Tyttö juoksi herättämään minut ja mieheni viereiseen huoneeseen. Jälkikäteen selvisi, että olin soittanut hätäkeskukseen kello 23.28, Paula kertoo. Kaikki tapahtui parissa minuutissa. Teijo nappasi Leevin sängystä ja tyhjensi vielä vaahtosammuttimen liekkeihin, mutta se ei enää auttanut. Koko perhe pelastautui pihalle yöpuvuissa. Liekkejä paetessa mukaan ei ehditty kerätä juuri mitään. – Kädessäni oli kännykkä, jolla hälytin apua. Silmälasitkin jäivät. Teijo vei lapset naapuriin, ja Paula jäi odottamaan palokuntaa. Ensimmäinen paloauto saapui Ranualta noin puolessa tunnissa. Lisävoimia saatiin Posiolta ja Kuusamosta. Palokunnat saivat rajattua paloa sen verran, että 1920-luvulla rakennetun hirsitalon alakerta jäi pystyyn, mutta siinä se. Mennyttä oli perheen unelmiTyhjästä uuteen alkuun Kun tuli vei Paula Davitsaisen perheen kodin, koko kylä riensi apuun – Punainen Risti mukaan lukien. TEKSTI KIMMO HOLOPAINEN JA ANNA PARTANEN KUVAT MARKO JUNTTILA 07 Kuvateksti NÄLK ÄPÄIVÄ 26.–28.9. Irma Väärälä (vas.) tuli apuun, kun Paula Davitsaisen perheen talo paloi. Teijo Niemelä ja Paula Davitsainen asuvat nyt Ranuan kirkonkylällä. PR_03_2024_kokonaan.indd 14 PR_03_2024_kokonaan.indd 14 3.9.2024 15.48 3.9.2024 15.48
15 NÄLK ÄPÄIVÄ 26.–28.9. "Lapset pelkäsivät pitkään tulta." en koti, jossa oli asuttu vasta vuoden verran, mennyttä oli käytännössä koko omaisuus. Tulipalon syttymissyyksi todettiin myöhemmin savupiipussa ollut halkeama, jonka kautta kipinä oli päässyt välikattoon ja jäänyt kytemään. PUNAISEN RISTIN Ranuan osaston Irma Väärälä kuuli tulipalosta saman tien, sillä Impiö sattuu olemaan myös hänen kotikylänsä. – Tulipalon sattuessa olin muutaman kilometrin päässä mökillä, kun velipoika laittoi viestiä, että nyt kylällä palaa. Heti selvisi sekin, että henkilövahinkoja ei ole tullut, ja että asukkaat ovat päässeet suojaan, Irma kertoo. Aamulla Irma tuli tapaamaan perhettä. Hän antoi Paulalle numeronsa ja tarjosi Punaisen Ristin apua. – Muistaakseni seuraavana päivänä tapasimme Irman kirkonkylällä ja saimme jutella rauhassa, Paula muistelee. – Se oli sekavaa aikaa. Ulkopuolisen on vaikea ymmärtää, miten hankalassa tilanteessa sitä on, kun menettää kaiken... meillä ei ollut edes kynää! Kaiken lisäksi Teijolle oli tehty kaksi viikkoa ennen tulipaloa sydämen pallolaajennus. Jostain piti saada äkkiä uudet lääkkeet tulipalossa menneiden tilalle. Irma toimitti kauppaan Punaisen Ristin ensihuollon maksusitoumuksen, jolla Paula sai haettua ruokaa, vaatteita ja muuta välttämätöntä. Kulut korvattiin katastrofirahastosta. – Irma oli tukena koko ajan. Hän neuvoi ja opasti, vei kaupalle ja kertoi, mitä kaikkea tarvitaan, kun oma ajatus ei kulkenut, Paula kiittää. – Irma esimerkiksi muistutti, että alusvaatteita pitää olla useammat! Hänen kanssaan oli hyvä olla. Koska Irma oli ulkopuolinen, hänelle oli helppo jutella. Meille oli käynyt huonosti, mutta Irma ei voivotellut vaan puski lempeästi eteenpäin. Ja jos itsellä oli välillä huono päivä, hän osasi lukea senkin: tänään istutaan vain kahvilla ja levätään. PAULA KOKEE perheensä olleen loppujen lopuksi onnekas. Kaikki säilyivät terveinä, ja tavara on vain tavaraa. Naapurit, kyläyhteisö ja koko paikkakunta riensivät heidän avukseen. – Saimme apua niin monelta taholta, ja olemme kaikille kiitollisia. Saimme ranualaisilta esimerkiksi vaatteita, lahjakortteja ja kaikenlaista tukea. Evakkokämppäkin järjestyi nopeasti. Punaisen Ristin apua Paula kiittää kattavaksi ja tehokkaaksi. Ilman sitä perhe olisi ollut aika tyhjän päällä. – Punaisen Ristin apu tuli heti siinä hetkessä, ei viikon päästä. Sekä henkinen tuki että rahallinen apu olivat juuri sitä, mitä ihminen siinä tilanteessa tarvitsee, Paula sanoo. Sekin osoittautui arvokkaaksi, että rinnalla oli joku opastamassa. – Kriisitilanteessa omat aivot eivät aina oikein toimi. Irmalle saatoin soittaa milloin vain ja jutella kaikesta. Kun tuli vie aivan kaiken, ihminen jää pitkälti toisten avun ja lahjoitusten varaan. Punaisen Ristin ensihuollon kautta tehdyt hankinnat tuntuivat siksikin Paulasta erityisen arvokkailta – heillä oli sittenkin jotain omaa, vaikka vain kaikkein välttämättömin. – Siitä tuli hyvä mieli. Se antoi ikään kuin perustan, ripauksen itsenäisyyttä, ja valoi uskoa, että tästä selvitään. PAULA ARVELEE, että perheellä kesti pari vuotta, ennen kuin alkoi tuntua siltä, että tulipalo on jäänyt taakse. – Alkuun se oli päivittäistä selviytymistä, mutta nykyään tapahtunutta miettii vähemmän. Lapset pelkäsivät pitkään tulta. He heräilivät öisin, ja tarkastimme jatkuvasti palohälyttimiä, Paula kertoo. – Onneksi saimme myös lapsille keskusteluapua. Leeville oli tosi tärkeää, että hän pääsi mukaan vapaapalokunnan toimintaan. Siellä hän oppi, ettei vettä tai tulta tarvitse pelätä, vaikka niitä pitää osata kunnioittaa. Ikävä palaneeseen kotiin ja Impiön kylälle iskee välillä yhä. – Jäimme ehkä sittenkin tulipalon jälkeen turhan yksin. Irmalla oli iso merkitys siinä, että emme erakoituneet. Näemme häntä edelleen silloin tällöin, viimeksi Punaisen Ristin ystäväkahvilassa. – Kiitos Punaiselle Ristille ja kaikille, jotka meitä auttoivat! Oli upeaa, ettei meidän tarvinnut selvitä yksin. ? Teijo Niemelä ja Paula Davitsainen asuvat nyt Ranuan kirkonkylällä. Irma Väärälä ja Paula Davitsainen muistelevat tulipaloyön tapahtumia. PR_03_2024_kokonaan.indd 15 PR_03_2024_kokonaan.indd 15 3.9.2024 15.48 3.9.2024 15.48
16 VI NJ ET TI Kuolema ruudulla. Ukrainalainen sotilas ohjaa itsemurhalennokkia virtuaalilasien avulla. Tappavaa teknologiaa Uudet sodankäynnin tavat ovat haaste kansainväliselle humanitaariselle oikeudelle. Juuri nyt teknologia etenee nopeammin kuin diplomatia. TEKSTI KIMMO HOLOPAINEN KUVAT AP/LEHTIKUVA/EVGENIY MALOLETKA JA ROMAN PILIPEY PR_03_2024_kokonaan.indd 16 PR_03_2024_kokonaan.indd 16 3.9.2024 15.48 3.9.2024 15.48
17 U krainan ja Venäjän väliset taistelut jatkuvat kiivaina yli kaksi ja puoli vuotta sen jälkeen, kun Venäjä julisti aloittaneensa ”sotilaallisen erikoisoperaationsa” ja vyörytti asevoimansa yli Ukrainan valtionrajojen. YK:n uusimman arvion mukaan Ukrainassa on kuollut yli 11 500 ja haavoittunut yli 23 000 siviiliä. Siviiliuhreista on raportoitu myös Venäjän puolella, joskin paljon pienemmässä mittakaavassa. Sotatoimia on kohdistettu varsinkin Ukrainassa tiiviisti asutuille alueille sekä elintärkeään infrastruktuuriin kuten sähköja lämpöverkkoihin. Ihmisoikeusjärjestöt ovat raportoineet jopa suoraan siviileihin ja sotavankeihin kohdistuneista julmuuksista. Molemmat osapuolet ovat syyttäneet toisiaan sotarikoksista. Sotatoimia rajoittavat sodan oikeussäännöt eli kansainvälinen humanitaarinen oikeus (englanniksi International Humanitarian Law, IHL). Sen ytimen muodostavat neljä Geneven yleissopimusta vuodelta 1949, niiden lisäpöytäkirjat vuodelta 1977 sekä eräät muut sodankäyntiä säätelevät sopimukset. Humanitaarisen oikeuden perussäännöt sitovat kaikkia maailman valtioita. Ukrainasta kantautuvien uutisten keskellä tekee mieli kysyä, mikä on sodan oikeussääntöjen painoarvo – onko humanitaarinen oikeus kriisissä? Ei sentään, vakuuttaa Suomen Punaisen Ristin oikeudellinen neuvonantaja Jani Leino. – Epäilyt ja syytökset sotarikoksista päinvastoin jopa todistavat, että humanitaarisella oikeudella on väliä, Leino sanoo. Ajatus on yksinkertainen: jos millään ei olisi mitään väliä, tapauksista ei keskusteltaisi. Se, että taistelevat osapuolet syyttävät toisiaan ja kiistävät syyllistyvänsä esimerkiksi siviilikohteiden tahalliseen tulittamiseen, osoittaa, että sodankäynnin moraalisista rajoista vallitsee sittenkin kohtuullisen vahva yhteisymmärrys. Kun koulutetut sotilaat tuntevat sodan oikeussäännöt, se ennaltaehkäisee inhimillistä kärsimystä. – Sotarikokset ovat lopulta vain jäävuoren huippu. Ymmärrettävästi poikkeukselliset tilanteet myös ylittävät uutiskynnyksen helpommin kuin tilanteet, joissa sodan oikeussäännöt ovat mahdollistaneet esimerkiksi siviilien tai sotavankien suojelun. Kone on ihmistä nopeampi Kansainvälinen humanitaarinen oikeus rajoittaa voimankäyttöä pääasiassa kolmen periaatteen mukaan. Ensimmäinen niistä on erotteluperiaate, jonka mukaan sotatoimia saa kohdistaa vain sotilaallisiin kohteisiin, ei siviileihin eikä aseensa laskeneisiin taistelijoihin. Toinen periaate on suhteellisuusperiaate. Sen mukaan sotatoimien seuraukset siviileille ja siviilikohteille eivät saa olla kohtuuttomia saavutettavaan sotilaalliseen hyötyyn nähden. Varotoimenpiteitä koskeva kolmas periaate edellyttää, että konfliktin osapuolet ryhtyvät kaikkiin mahdollisiin toimiin, joilla vältetään tai ainakin minimoidaan sotatoimista siviileille aiheutuvat vahingot. – Kansainvälisen humanitaarisen oikeuden perussäännöt on aikoinaan laadittu niin viisaasti, että periaatteet soveltuvat täysin myös Ukrainan ja Venäjän konfliktiin ja muihin nykyaikaisiin selkkauksiin, Jani Leino sanoo. Kaikkea eivät Geneven sopimusten laatijat silti osanneet ennakoida. Ukrainan konflikti on nostanut esiin erityisesti yhden kehityssuunnan, joka on haaste myös sodankäynnin oikeussäännöille: lennokkien ja tekoälyn hyödyntämisen. Vielä konfliktin alkaessa miehittämättömiä lennokkeja käytettiin pääasiassa tiedusteluun, mutta varsinkin sotilaallisesti alakynnessä olleet ukrainalaiset ryhtyivät pian iskemään kau"Humanitaarisen oikeuden perussäännöt pätevät yhä." PR_03_2024_kokonaan.indd 17 PR_03_2024_kokonaan.indd 17 3.9.2024 15.48 3.9.2024 15.48
18 VI NJ ET TI ko-ohjattavilla lennokeilla venäläisiä joukkoja ja ajoneuvoja vastaan. Lennokkiteknologian kehitys on ollut erittäin nopeaa, ja samaan aikaan tekoäly on edennyt harppauksin. Viime vuoden lopulla Ukraina ilmoitti ottaneensa ensi kertaa käyttöön lennokin, joka kykenee hyökkäämään vihollisjoukkoja vastaan täysin itsenäisesti, ilman ihmisen ohjausta. Aseteollisuuden panostukset autonomisiin asejärjestelmiin ovat nyt eksponentiaalisessa kasvussa. Tekoäly on jo osoittautunut ihmiseen verrattuna ylivoimaisen nopeaksi seulomaan suuria määriä tietoa ja tunnistamaan sotilaallisia kohteita, ja yhä useammat asejärjestelmät mahdollistavat myös täysin autonomisen toiminnan. Vaarana on, että sotilaallisen pakon edessä hallinta siirtyy yhä enemmän tekoälylle. Mitä enemmän autonomisia järjestelmiä taistelukentälle tuodaan, sitä enemmän verkkainen ihmisjärki jää jälkeen. Uusi sopimus tarvitaan Autonomisten aseiden kansainvälisestä sääntelystä on keskusteltu YK:ssa yli 10 vuotta, mutta edistys on ollut vaatimatonta. Kansainvälinen Punainen Risti ja monet muut järjestöt ovat ehdottaneet, että autonomisille asejärjestelmille laadittaisiin uudet, oikeudellisesti sitovat säännöt. Lokakuussa 2023 YK:n pääsihteeri António Guterres ja Punaisen Ristin kansainvälisen komitean ICRC:n presidentti Mirjana Spoljaric vetosivat yhdessä valtioihin, että ne neuvottelisivat autonomisia aseita koskevan kansainvälisen sopimuksen vuoteen 2026 mennessä. Joulukuussa myös YK:n yleiskokous hyväksyi aihetta koskevan päätöslauselman, joka sisälsi pääsihteerille toimeksiannon kerätä valtioiden ja järjestöjen näkemyksiä ja laatia niistä raportti tänä syksynä alkavalle yleiskokouskaudelle. Johtavista sotilasmahdeista varsinkin Yhdysvallat ja Venäjä ovat suhtautuneet kielteisesti uuteen autonomiset aseet kieltävään sopimukseen. Niiden mielestä kansainvälinen humanitaarinen oikeus asettaa nykyisellään sotilaalliselle voimankäytölle riittävät rajat, ja autonomisten asejärjestelmien mahdolliset ongelmat voidaan ratkaista jo voimassa olevien sopimusten sisällä. Keskusteluja autonomisista aseista onkin käyty pääasiassa tavanomaisia aseita rajoittavan CCW-yleissopimuksen jäsenvaltioiden kesken. Jani Leinon mukaan tässä lähestymistavassa on useita haasteita. Niistä ensimmäinen on se, että CCW-sopimuksen piirissä edellytetään kaikkien 128 sopimusvaltion konsensusta. Kun useat sopimusvaltiot kyseenalaistavat jo uusien oikeudellisten velvoitteiden tarpeellisuuden, konsensuksen saavuttaminen edes neuvottelujen aloittamisesta näyttää tällä hetkellä epätodennäköiseltä. Toiseksi näyttää selvältä, että asejärjestelmien kasvavasta autonomisuudesta seuraa kuin seuraakin humanitaariselle oikeudelle vaikeita haasteita esimerkiksi vastuukysymyksissä. Kykeneekö tekoäly luotettavasti erottamaan "Luovutammeko päätöksen tappavan voiman käytöstä koneelle?" Silmät taivaalla. Ohjaajat valmistelevat miehittämätöntä lennokkia tiedusteluretkelle. PR_03_2024_kokonaan.indd 18 PR_03_2024_kokonaan.indd 18 3.9.2024 15.48 3.9.2024 15.48
19 VI NJ ET TI siviilikohteet sotilaskohteista tai laskelmoimaan, onko iskulla saavutettava sotilaallinen hyöty suhteessa sivullisille aiheutettuihin vahinkoihin? Kuka sen arvioi? Jos kaikki riippuu vain ohjelmoinnista, niin kuka vastaa koneen mahdollisesti tekemistä sotarikoksista? Aseen tehtävälle lähettänyt komentajako? Vai sen valmistaja? – Oikeudellisten seikkojen lisäksi punnittavana on perustavanlaatuinen eettinen kysymys: olemmeko ylipäätään valmiita luovuttamaan päätöksenteon tappavan voiman käytöstä ihmisiltä koneille? Jani Leino kysyy. Punaisen Ristin kanta on, että paras ratkaisu olisi kokonaan uusi sopimus, joka säätelee autonomisia asejärjestelmiä. – Punaisen Ristin kansainvälisen komitean näkemyksen mukaan neuvoteltavan sopimuksen tulisi nostaa etusijalle humanitaarisen oikeuden yleisesti hyväksytyt periaatteet. Ennakoimattomasti toimivat asejärjestelmät tulisi kieltää kokonaan, samoin sellaiset, joilla hyökätään ihmisiä eikä sotilaskohteita vastaan. Lisäksi autonomisten aseiden käyttöä taistelutilanteissa tulisi rajoittaa siviilien ja siviilikohteiden suojelemiseksi, Leino kuvaa. – Ihmisellä pitäisi aina säilyä mahdollisuus valvoa ja puuttua autonomisen aseen toimintaan ja tarvittaessa keskeyttää hyökkäys. Aseisiin tulisi myös vaatia itsetuhoamismekanismi sellaisiin tilanteisiin, joissa väliintulo ei ole käytännössä mahdollista. Kansainvälisen humanitaarisen oikeuden kannalta Ukrainan konfliktin tärkein opetus on, että autonomisten asejärjestelmien sääntelyllä on todella kiire. Toistaiseksi teknologia etenee huomattavasti nopeammin kuin diplomatia. ? VUODEN 1949 Geneven yleissopimukset täyttivät 12. elokuuta 75 vuotta. Toisen maailmansodan jälkeen laaditut sopimukset muodostavat edelleen sodan oikeussääntöjen eli kansainvälisen humanitaarisen oikeuden perustan. Tiedon levittäminen sodan oikeussäännöistä kuuluu Punaisen Ristin perustehtäviin. Geneven sopimusten 75-vuotispäivän kunniaksi Suomen Punainen Risti selvitti Suomessa asuvien ihmisten käsityksiä sodankäynnin säännöistä. Tutkimusyhtiö Verianin toteuttamassa kyselyssä 49 prosenttia vastaajista epäili, onko Geneven sopimuksilla todellista vaikutusta sotatilanteessa. Tästä huolimatta peräti 88 prosenttia vastaajista piti tarpeellisena, että sodille ja aseellisille selkkauksille asetetaan ainakin jonkinlaisia rajoituksia. Ilahduttavaa oli myös se, että kyselyn perusteella sodan oikeussääntöjä pidettiin sitä tärkeämpinä, mitä enemmän aiheesta tiedettiin. Niistä vastaajista, jotka kokivat tuntevansa humanitaarista oikeutta hyvin tai erinomaisesti, jo 65 prosenttia luotti sopimusten vaikutukseen. – Kyselytulosten perusteella olisi tärkeää vahvistaa humanitaarisen oikeuden osaamista ja ymmärrystä Suomessa. Avainasemassa tässä työssä ovat humanitaarisen oikeuden upeat vapaaehtoiset, Punaisen Ristin oikeudellinen neuvonantaja Jani Leino sanoo. Lue lisää: punainenristi.fi > humanitaarinen oikeus Geneven sopimukset täyttivät 75 vuotta Sodankäyntiä etänä. Uusien asejärjestelmien pelätään laskevan voimankäytön kynnystä. PR_03_2024_kokonaan.indd 19 PR_03_2024_kokonaan.indd 19 3.9.2024 15.48 3.9.2024 15.48
20 VI NJ ET TI ”Minun on turha tunkea musiikkimarkkinoille muistelemaan lapsuuden kesiä ja ensirakkautta. Levyni kertoo siitä, että yli 60-vuotiaanakin on elämää – ja oikein mielenkiintoista sellaista”, Liisa Akimof sanoo. PR_03_2024_kokonaan.indd 20 PR_03_2024_kokonaan.indd 20 3.9.2024 15.48 3.9.2024 15.48
21 R iemukas tunnelma tarttuu, ja sormi alkaa naputtaa rytmikkäästi pöydänpintaa kuin itsestään. Vain miehet osaa grillata on ilmiselvä kesähitti! Tuottaja ja muusikko Liisa Akimofin tietokoneen ruudulla pyörivällä musiikkivideolla tanssivat animaatiosammakot ja keikkalavalla artistin vieressä heiluu reteä kesämies grillaamassa makkaraa. Ilman paitaa tietenkin. ”Akoilla ei ole tietotaitoa, vain miehet osaa arvioida, milloin lihapala on murea”, Tavaramarkkinat-yhtyeestä alun perin tunnetuksi tullut Akimof laulaa, ”mutta mulla on muuta kapasiteettia”. Akimofin kapasiteetista todistaa vahvasti myös Huopalahden vanha asema, jonka hän osti Helsingin kaupungilta vuonna 2013. Tontilla on kaksi isoa ja viisi pienempää puurakennusta, yhteensä tuhat neliötä lämmintä tilaa. Akimof kuvaa päätyneensä talohankkeensa myötä käytännössä talkkariksi: hän loikkii koko ajan ympäriinsä, kohentaa paikkoja, sahaa ja maalaa. Talohanke on kuitenkin pelkkä sivujuonne. Myöhäiskeski-ikäiseksi punkkariksi ja feministiksi luonnehdittu Akimof on päätyöltään Production Housen tuottaja, tuttu esimerkiksi ohjelmista Arto Nyberg, Tahdon asia sekä Sarpaneva ja muodon taju. Kaiken tämän hän ehtii, sillä on liikkeessä aamukuudesta iltayhteentoista. – Teen kaikkea limittäin ja lomittain, enkä kärsi siitä mitenkään. En pidä perinteisiä vapaapäiviä tai lomia, vaan teen niitä asioita, joita pitää tehdä sillä hetkellä. Kun teen jotain fyysistä asiaa, alitajuntani ratkoo samalla muita ongelmia, Akimof sanoo. Alussa oli mummofarmi Järkälemäinen rakennusprojekti on juuri nyt loppusuoralla. Kaksikerroksinen jugendtyylinen asemarakennus vuodelta 1924, uusi rivitalo, työtilarakennus, vahtitupa, kahvila ja sauna ovat saaneet käyttöluvan. Vielä puuttuu invaramppeja ja pysäköintialueita. Parhaillaan valmistumassa on roskakatos. Jotta tähän asti on päästy, on pitänyt kahlata läpi monen raskaan vaiheen ja vastoinkäymisen. – Koko tämä rakennushomma lähti siitä, että halusin itselleni ja kavereilleni kivan paikan asua, eräänlaisen mummofarmin. Ostettuani tämän paikan huutokaupasta kaupunki alkoi puuhata alueelle suojeluasemakaavaa, jonka ansiosta minulle lätkäistiin sitten rakennusoikeutta. Akimof päätyi rakennuttamaan tontille uuden neljän asunnon rivitalon, jonka on määrä kestää pystyssä seuraavat 400 vuotta. Hankkeen on tarkoitus innostaa myös muita rakentamaan niin, että hiilidioksidipäästöt vähenevät. – Vanhat rakennukset noudattavat luonnostaan kestävän rakentamisen periaatteita. En ollut todellakaan ajatellut rakentaa uutta. Mieli muuttui, kun korjausrakentamisessa kunnostautunut arkkitehtitoiHalua ja kykyä parantaa maailmaa Tuottaja ja muusikko Liisa Akimof parantaa maailmaa lempeän ironian ja ekologisten hankkeiden kautta, verenluovutusta unohtamatta. TEKSTI NINA PINJOLA/MEDIAFOCUS KUVAT MATTI RAJALA ”Kuka tahansa meistä voi olla siinä tilanteessa, että tarvitsee verta.” AVU N K ASVO PR_03_2024_kokonaan.indd 21 PR_03_2024_kokonaan.indd 21 3.9.2024 15.48 3.9.2024 15.48
22 VI NJ ET TI misto Livady esitti näkemyksensä siitä, millainen uusi rakennus tontille voisi sopia. Lisäksi Akimof luki Lars-Erik Mattilan diplomityön Tulevaisuuden kerrostalo ja ymmärsi, miten uusistakin rakennuksista voi tehdä pitkäikäisiä. – Taloihin ei kannata tehdä monimutkaisia sandwich-rakenteita, joiden sisään jäävät piiloon esimerkiksi vesivuodot, kun putkia ei ole tehty pintavetoina. Suurin osa 70-luvusta eteenpäin rakennetuista rakennuksista on monimutkaisia ja energiatehokkuuteen pyrkiviä nollaenergiataloja, jotka eivät hengitä lainkaan. Monet taloista eivät ole enää edes korjattavissa. Sopii tehdä perässä! Akimof sanoo olevansa luonteeltaan sellainen, että ei turhaan problematisoi, vaan mieluummin touhuaa. – Kaikenlainen tekeminen tuottaa iloa, oppimista ja synnyttää uusia ajatuksia. Mitä enemmän touhuaa, sen enemmän tulee myös kaikenlaista kivaa eteen. Hiljattain Akimof tapasi 70-luvulta tuttuja luontokerholaisia, joista osan hän tunsi jo varhaislapsuudestaan. – Yksi kaverini kertoi isänsä aikoinaan sanoneen, että ”lähdepäs nyt sinäkin ulos, kun vauhti-Liisa on jo kauan ollut pihalla”. Puuhakkuus on geeneissäni. Olin äitini mukaan hirveän raskas, kun lopetin jo yksivuotiaana päiväunet, Akimof nauraa. Vauhtia tosiaan piisaa. Kaiken rakentamisen keskellä syntyi uusi levykin: Kaikenlaista uutta tulossa. Keikoilla sen ympärillä on kehittynyt todellinen ilmiö. – Ihmiset ovat kertoneet saavansa levystä ja sen sanoituksista voimaa: että nyt mennään ”tehkää perässä” -mentaliteetilla! Kappaleet ovat syntyneet orgaanisesti, eikä niitä ole kuulemma paljoa sanoiteltu. Akimof ei liioin pohdi brändiä tai julkisuuskuvaa. Sanat vain tulevat, ja tarinat ovat autofiktiivisiä kertomuksia siitä, mitä sattuu ja tapahtuu. Silti ei pidä erehtyä luulemaan, että kappaleen Esim. matalapaine päähenkilö olisi Akimof itse. Ei, se hyvää tahtova henkilö, joka kappaleessa päätyy lopulta istumaan rappusille juomaan kaljaa saamatta mitään aikaan, ei todellakaan ole Liisa Akimof. Hän nimittäin toteuttaa hyvät aikeensa ja käy esimerkiksi säännöllisesti luovuttamassa verta. – Verenluovutus on helppoa eikä vaadi paljon ponnisteluja. Kuka tahansa meistä voi olla siinä tilanteessa, että tarvitsee verta. Ja se, että siitä ei makseta, on todella hyvä asia. Verenluovutus tuli Akimofille äidin perintönä. – Myös veljeni on käynyt jo 47 kertaa verta luovuttamassa. Kannustan kaikkia luovuttamaan, ja omat kolmekymppiset lapsenikin olen saanut agitoitua. – Verenluovutuksessa ajankohdan voi myös valita itselleen sopivaksi. Koska verenluovutuksen jälkeen ei saa heti rasittaa itseään, ajoitan luovutukset aina sellaiseen tilanteeseen, että ei ole tarvetta riehua täällä tontilla. Ilman valtavaa egoa Vuosien rakennustöiden aikana Akimof on oppinut ajamaan nosturia ja käyttämään moottorisahaa. Lumityöt ovat vahvistaneet jalkoja, ja työmiesten kanssa viron kielikin on tullut opeteltua. – Vanhempana sitä huomaa, että kaikenlaista sattuu ja tapahtuu, mutta niistä luikerrellaan jotenkin läpi. Rakennusprosessi ei ollut suunnitelmallinen ja tuli hemmetin kalliiksi, mutta satojen vuosien elinkaareen suhteutettuna Yllätyksekseen Liisa Akimof huomasi rakentavansa yleisenä käymälänä toimineen rakennuksen paikalle kahvilan. Casa Hagaa pyörittämään lähti espanjalainen naapuri. PR_03_2024_kokonaan.indd 22 PR_03_2024_kokonaan.indd 22 3.9.2024 15.48 3.9.2024 15.48
23 VI NJ ET TI ”Luovuttamalla verta voi tehdä konkreettista hyvää.” tämä on halpaa. Suhtaudun siihen zeniläisittäin ja toivon, että korot laskevat. ”Niin sanotuista vastoinkäymisistä” Akimof kertoo pääsevänsä yli tekemällä asioita, jotka edistävät muutakin kuin omaa etua. – Olemme kaikki osa jotain suurempaa kokonaisuutta. Terveys on valtavan tärkeä asia, mutta monet muut asiat, jotka liittyvät työelämään tai vaikka johonkin epätoivoisiin rakennusprojekteihin, ovat viime peleissä ihan ”peanuts”. En jää märehtimään mitään, enkä ota itseäni niin valtavana egona. – Suhteutan itseni maailmankaikkeuteen ja suosittelen samaa kaikille, sillä se parantaa suhteellisuudentajua ja mielenterveyttä. Akimof kuvaa itsetranssendenssia eli omasta kehosta ja välittömistä ajatuksista irtautumista. Sitä, että itseään ja toimintaansa tarkastelee vähän viileämmin. Ajatuksena on päästä sellaiseen tilaan, että katselisi itseään aivan kuin muurahaisena muiden joukossa. – Maailmassa on yhdeksän miljardia ihmistä, ja jos katsoo tätä touhua jostain yläpuolelta, niin siellä se yksi hösöttää menemään muiden joukossa. Mielen supervoimat Akimof muistelee olleensa taannoin hirveässä tilanteessa ja ajatelleensa, ettei kestä enää päivääkään. Silloin ystävä kehotti ottamaan käyttöön ”mielen supervoimat”. – Se kuulostaa ihan naistenlehtijutulta, mutta toimii. Pohjimmiltaan kysymys on Akimofin mukaan pään sisäisestä asiasta: – Luovutanko nyt? Pohdinko, keitä kaikkia muita voin syyttää tilanteestani? Vai koenko olevani tilanteen haltija ja voivani sen myötä löytää vielä jonkun kiven käännettäväksi? Mielessä on valtava voima. Toinen Akimofin selviytymismetodi on tehdä kaikista vaikeimmat asiat aikaisin aamulla. – Mitä ikävämpi asia, sitä aikaisemmin aamulla se kannattaa hoitaa. Suhtaudun niin, että jos vaikka hammaslääkäri on kello kolme, niin ajattelen, että ihanaa, neljältä se on ohi! Kaikenlaisia ajatuksia tulee ja menee meillä kaikilla, mutta niissä voi piillä myös vaara, jos ajatuksia ei ymmärrä ohjata hyväntahtoisille raiteille. Yleensä aina eloisa ja iloinen Akimof vakavoituu pohtiessaan Valkeakosken taannoista tragediaa, jossa nuori mies raiskasi ja kuristi 15-vuotiaan tytön. Akimof miettii, voisiko yksi syy tällaisiin tapahtumiin olla yhtenäiskulttuurin katoaminen. Ihmiset ovat ajautuneet omiin somekupliinsa. – Monille tekisi hyvää olla kaikenlaisten ihmisten kanssa ja nähdä myönteisiä ja kivoja asioita. Kenellekään ei tee hyvää roikkua 24/7 muiden samanhenkisten kanssa omassa kuplassa, jossa lietsotaan toinen toistaan karmeampia fantasioita ja kannustetaan toisia äärimmäisyyksiin. Akimof katsoo kauas ulos kesäiseen iltapäivään. – Yhdessä me täällä pärjätään, jos pärjätään. ? Liisa Akimof päätti rakentaa uuden rivitalon vanhan tyyliin: pelkästä puusta ja niin, että sisäpinnoille tulee ilmatiiviyden vuoksi savirappaus. Verenluovutus tuli Liisa Akimofille äidin perintönä. Nykyään hän käy luovuttamassa pari kertaa vuodessa. PR_03_2024_kokonaan.indd 23 PR_03_2024_kokonaan.indd 23 3.9.2024 15.48 3.9.2024 15.48
24 VI NJ ET TI V aikka on aikainen aamu, lämpömittari Hararen esikaupungissa Hopleyssa näyttää yli 28 astetta. Jostain kantautuu rytmikästä musiikkia. Zimbabwen Punaisen Ristin vapaaehtoiset ovat työn touhussa pystyttämässä nesteytyspistettä koleraan sairastuneille. Yksi heistä on 43-vuotias Fortunate Chiwamba. – Ryhdyin Punaisen Ristin vapaaehtoiseksi, koska halusin auttaa yhteisöäni. Tässä näen, miten ihmiset luottavat minuun ja miten he arvostavat työtämme – se on maailman paras tunne. Haluan myös toimia äänitorvena niille, joiden ääntä ei muuten kuulla, Fortunate sanoo. Hopleyn nesteytyspisteellä annetaan hoitoa lievemmistä koleraoireista kärsiville potilaille. Kolera on erittäin tarttuva suolistotauti, jota aiheuttaa vibrio cholerae -bakteerin synnyttämä myrkky. Tartunta saadaan tyypillisesti saastuneesta juomavedestä tai ruoasta. Vaikka kolera on hyvin hoidettavissa, siihen menehtyy maailmassa arviolta noin 100 000 ihmistä vuodessa. Kolera aiheuttaa rajua pahoinvointia, oksentelua ja ripulia. Vakavimmissa tapauksissa potilaalle kehittyy nopeasti vaikea nestevajaus, joka voi johtaa kuolemaan muutamassa tunnissa. Ilman asianmukaista hoitoa kuolleisuus voi olla jopa 50 prosenttia. Koleraepidemioita on koettu Zimbabwen suurimmissa kaupungeisKOLERA KURIIN Kolera leviää Zimbabwen pääkaupungin Hararen esikaupungeissa, joissa on pulaa puhtaasta vedestä ja heikko jätehuolto. Punaisen Ristin nesteytyspisteet tuovat avun kolerapotilaiden luokse. Zimbabwen Punaisen Ristin nesteytyspiste Hararen Hopleyssa. TEKSTI SINI ANTTILA KUVAT ALEXANDER UGGLA PR_03_2024_kokonaan.indd 24 PR_03_2024_kokonaan.indd 24 3.9.2024 15.48 3.9.2024 15.48
25 sa käytännössä vuosittain vuodesta 2002 lähtien. Hararea parhaillaan kurittava epidemia on jatkunut jo yli vuoden. Koleraepidemioiden lisääntymisen taustalla vaikuttaa yleisen köyhyyden lisäksi Zimbabwen heikko taloustilanne, joka on saanut suuren määrän ihmisiä muuttamaan lyhyessä ajassa työn perässä maaseudulta kaupunkeihin. Otollisia paikkoja koleran leviämiselle ovat juuri Hopleyn kaltaiset, köyhät esikaupunkialueet, joilla on jatkuva pula puhtaasta vedestä, hygieniapalveluista ja jätehuollosta. SUOMEN PUNAINEN RISTI on tukenut Zimbabwen Punaista Ristiä koleran taltuttamisessa viime vuodenvaihteesta alkaen. Työtä ovat rahoittaneet Euroopan unioni ja Suomen ulkoministeriö, minkä lisäksi koleraoperaatioon on ohjattu 150 000 euroa Suomen Punaisen Ristin katastrofirahaston varoja. Osana työtä Punainen Risti on kouluttanut 300 vapaaehtoista, joiden tehtävänä on vahvistaa paikallisyhteisöjen ymmärrystä kolerasta, taudin ennaltaehkäisystä sekä sen hoidosta. Suomen Punainen Risti on tukenut Zimbabwen Punaista Ristiä myös avustustarvikkeiden kuten nesteytysliuoksen, puhtaan juomaveden, klooraustarvikkeiden ja suojavaatteiden hankinnassa. Koleraoperaation kautta on tavoitettu Hararen alueella jo yli 650 000 ihmistä. Punaisen Ristin nesteytyspisteillä kolerapotilaat saavat apua lähellä kotiaan. Tavoitteena on keventää terveydenhuollon kuormitusta hoitamalla lievemmin sairastuneet paikan päällä. Vakavimmin sairastuneet ja riskiryhmäläiset kuten alle 5-vuotiaat lapset sekä iäkkäät potilaat ohjataan jatkohoitoon. Vapaaehtoiset päivystävät nesteytyspisteellä joka päivä. He jakavat esimerkiksi juotavaa suolasokeriliuosta, joka parantaa nestetasapainoa. Vapaaehtoiset antavat potilaille mukaan myös käsisaippuaa, vedenpuhdistusliuosta sekä annospusseja, jotta he voivat valmistaa sokerisuolaliuosta kotonaan. Fungai Moyo ja Mirriam-tytär poistuvat nesteytyspisteeltä käsienpesun kautta. Fortunate Chiwamba toimii vapaaehtoisena nesteytyspisteellä Hararen Hopleyssa. Hyvä käsihygienia ehkäisee tehokkaasti koleratartuntoja. "Kolera on hyvin hoidettavissa, mutta siihen menehtyy silti vuosittain noin 100 000 ihmistä." PR_03_2024_kokonaan.indd 25 PR_03_2024_kokonaan.indd 25 3.9.2024 15.48 3.9.2024 15.48
26 HOPLEYN NESTEYTYSPISTEEN vapaaehtoisella Fortunate Chiwamballa on kokemusta myös vakavammista tapauksista. – Kun nesteytyspiste oli ollut toiminnassa noin viikon verran, panimme merkille potilaan, joka oli todella huonossa kunnossa. Hän oksenteli ja ripuloi rajusti. Annoimme hänelle nopeasti nesteytysliuosta ja soitimme Punaisen Ristin kuljetuksen, joka vei hänet jatkohoitoon, Fortunate kertoo. – Noin viikkoa myöhemmin hän tuli takaisin kiittämään meitä – täysin terveenä. Nyt hän on itse ryhtymässä vapaaehtoiseksi, jotta voi vuorostaan auttaa muita. Punaisen Ristin kouluttamat vapaaehtoiset tekevät myös kotikäyntejä omissa yhteisöissään. Niillä vapaaehtoiset kertovat koleran oireista ja siltä suojautumisesta. Ihmisiä neuvotaan esimerkiksi käyttämään ainoastaan keitettyä tai muulla tavoin puhdistettua vettä ruoanlaitossa ja noudattamaan hyviä hygieniakäytäntöjä. – Kotikäynneillä kerromme lisäksi nesteytyspisteiden toiminnasta ja kannustamme ihmisiä tulemaan paikalle, mikäli he saavat oireita. Kun kaikki muistavat pitää nämä ohjeet mielessään, me voitamme koleran. Fungai Moyo, 28, on tuonut 2-vuotiaan tyttärensä Mirriamin nesteytyspisteelle. Fungai kertoo kuulleensa nesteytyspisteestä Punaisen Ristin vapaaehtoisilta kotikäynnillä. Kun Mirriam alkoi oksennella, hän päätti heti lähteä hakemaan apua. Nesteytyspisteellä sekä Fungai että Mirriam saavat sokerisuolaliuosta juotavaksi. Lisäksi vapaaehtoiset kertovat Fungaille, miten koleran tarttumista voi jatkossa ehkäistä. – Saimme kotiin myös vedenpuhdistusliuosta sekä annospusseja, joiden avulla voin tehdä itse sokerisuolaliuosta, Fungai sanoo. – Punaisen Ristin vapaaehtoiset tekevät todella tärkeää työtä. Nesteytyspiste on kaiken lisäksi ihan lähellä kotiamme. Jos Mirriam sairastuu uudestaan, pääsemme tänne helposti! ? "Noin viikkoa myöhemmin potilas tuli kiittämään meitä ja on nyt itse ryhtymässä vapaaehtoiseksi." Lataa verenluovuttajan oma sovellus Sovellukset löydät Google Playsta ja App Storesta. seuraava mahdollisuus luovuttaa veriryhmätietosi aiemmat verenluovutuskäyntisi hemoglobiiniarvosi Tutustu: veripalvelu.fi/sovellus PR_03_2024_kokonaan.indd 26 PR_03_2024_kokonaan.indd 26 3.9.2024 15.48 3.9.2024 15.48
27 Lähetä ratkaisusi ristikkoon lokakuun loppuun mennessä osoitteella Suomen Punainen Risti, PL 168, 00141 Helsinki. Merkitse kuoreen tunnus ”Ristikko 3/2024”. Vastanneiden joukosta arvotaan kaksi voittajaa, jotka saavat palkinnoksi Punaisen Ristin tuotteita. Nimi: Osoite: Puhelinnumero: (Numeroa käytetään vain arvonnan voittajien tavoittamiseen.) Ristikon 1/2024 oikea ratkaisu Ristikon 1/2024 voittajiksi arvottiin Pirkko Kiiski Haminasta ja Marta Åback Ylimaalahdesta. Onnittelut voittajille! RISTI KKO 3/2024 HAN NU NIITTYMÄKI Lataa verenluovuttajan oma sovellus Sovellukset löydät Google Playsta ja App Storesta. seuraava mahdollisuus luovuttaa veriryhmätietosi aiemmat verenluovutuskäyntisi hemoglobiiniarvosi Tutustu: veripalvelu.fi/sovellus PR_03_2024_kokonaan.indd 27 PR_03_2024_kokonaan.indd 27 3.9.2024 15.48 3.9.2024 15.48
28 Lösningarna på korsordet bör sändas inom oktober under adress Finlands Röda Kors, PB 168, 00141 Helsingfors. Märk kuvertet ”Korsord 3/2024”. Bland insändarna på korsordet 1/2024 utlottades två FRK-produkter. Lotten föll denna gång på Pirkko Kiiski från Fredrikshamn och Marta Åback från Övermalax. Gratulerar! Namn: Adress: Telefonnummer: (Numret används bara till att nå vinnarna i dragningen.) Den rätta lösningen på korsordet 1/2024 HAR SKOLA MANLIG SES PÅ MUR LUFFAREN VÄGDE JORDEN MED KORN TECKNADE PRATAR KAN MAN I KRIG ÄR BOK MED FOLIE TORN VID MOSKÉ AV JESUS HEMSTAD F.D. PROFESSOR FIRAR 17.2 STRÖM AAA VAJA HAR STO EPOK REDO B1 B3 B12 NJÖT LÄSER VI SKATTEN INHYSA SPA SOLGUD FIN HÄST GER MJÖLK SMÅ KRYP TÄTA IRIDIUM MITT I TRIO BO NN NN HAR FANS DEL AV DAG VAR KAJSA I VAS AUGUSTE GER MUR EJ VI BREDOGRAD SVAVEL TON 3 ARIA ORIGINELL AGN HAR VI BOK VATANEN M H M A T A F F Ä G I T A R R B A G E R I I S E N A S T N O T E R A I R O K A S T A T I O N E N E N A R E R N A K T E R E E G T A R A R A R O R R I O R N A A D A L A E G G Ö D E A N K A R R A R I T E T E R N A I Ä R A L A T O M N O S R I N G O N E G A G H E S S E N S D I R S O A O I S E L I H J Ä L P A R E A R L A KORSOR D 3/2024 SOLVE IG SJÖSTE DT PR_03_2024_kokonaan.indd 28 PR_03_2024_kokonaan.indd 28 3.9.2024 15.48 3.9.2024 15.48
29 VI NJ ET TI KORS OCH TVÄRS Ujuni Ahmed och Elina Hirvonen fick Röda Korsets utmärkelse. Hjälpens värld till historien. Fler blodgivare behövs. Alexander Stubb Röda Korsets beskyddare REPUBLIKENS PRESIDENT Alexander Stubb har meddelat att han vill vara Finlands Röda Kors beskyddare. Som organisationens beskyddare är presidenten utan separat beslut också beskyddare för allt det humanitära frivilligoch biståndsarbete som Finlands Röda Kors utför för att hjälpa människor i enlighet med Röda Korsets principer. Samarbetet mellan republikens president och Röda Korset har långa anor. Alla republikens presidenter börjande med Martti Ahtisaari har svarat jakande på förfrågan. Republikens president beviljar också Finlands Röda Kors förtjänsttecken. J U S S I R A T IL A IN EN PR_03_2024_kokonaan.indd 29 PR_03_2024_kokonaan.indd 29 3.9.2024 15.48 3.9.2024 15.48
30 KORS OC H T VÄRS 1 392 unga sökte förra året hjälp i Röda Korsets skyddshus för unga. Dessutom fick 6 426 unga människor rådgivning online. Källa: Röda Korsets verksamhetsstatistik 2023 I Rafah på Gazaremsan har 22 biståndsarbetare från Finlands Röda Kors i år arbetat på Internationella rödakorskommittén ICRC:s fältsjukhus. Dessutom har sjukhuset fått röntgenutrustning samt vattentankar och tvättställ. Finlands Röda Kors deltar också i internationella Röda Korsets mer omfattande nödhjälpsprogram som förser offren för konflikten mellan Gaza och Israel med bland annat vatten, livsmedel och mediciner. Röda Korset på plats RÖDA KORSET FÖR 60 ÅR SEDAN Jubileum för mänskligheten ”DEN 22 AUGUSTI 1864 kan i historieböckerna nedtecknas som en av den mänskliga historiens mest betydande dagar. Den dagen undertecknade staters officiella representanter den första Genèvekonventionen i stadshuset i Genève, Genèvekonventionen angående förbättrande av sårades och sjukas behandling vid stridskrafterna i fält. Om den har man träffande sagt att det var första gången i historien som mänskligheten bröt krigets tyranni.” Röda Korset firade i Punainen Risti 7/1964 hundraårsjubileet av den ursprungliga Genèvekonventionen. Även i år firade man jubileet den 12 augusti, då dagens Genèvekonventioner fyllde 75 år. Män uppskattar enkel blodgivning MÄN SOM GER BLOD motiveras enligt en Blodtjänstenkät inte bara av viljan att hjälpa, utan också av att blodgivning är smidigt och enkelt. På enkäten som gjordes i somras svarade 758 manliga blodgivare. Den överlägset viktigaste orsaken för män att bli förstagångsgivare var att de ville hjälpa patienter i behov av blodpreparat. Enligt männen var den främsta orsaken att ge blod på nytt att det var enkelt; den orsaken lyftes rent av fram mer än hjälpen till patienter. Det behövs fler män som ger blod för de är i allmänhet större än kvinnor, vilket gör att de också har större blodvolym. Dessutom klarar mäns större järndepåer bättre av att man ger blod. – Trots att antalet manliga blodgivare har ökat något de senaste åren är de fortfarande klart färre än kvinnorna, ungefär 43 procent av alla givare, säger Blodtjänsts kundchef Liisa Romo. Jämt behov av fler män som ger blod. J A R K K O M IK K O N EN PR_03_2024_kokonaan.indd 30 PR_03_2024_kokonaan.indd 30 3.9.2024 15.48 3.9.2024 15.48
31 KORS OC H T VÄRS TEXT KIMMO HOLOPAINEN FOTO OTTO VIRTANEN Mer än en flickas historia Ujuni Ahmed, boken Tytöille, jotka ajattelevat olevansa yksin (ungefär Flickor som tänker att de är ensamma) och teaterversionen av den har blivit en storsuccé. Hur har mottagandet känts? – Jättefint, för minoritetsberättelser får i allmänhet inte ett sådant genomslag hos oss. Jag hoppas att framgången gör att fler människor med olika bakgrund blir synliga som en del av samhället. Det viktiga är ändå att det inte är bara min historia, utan att samma teman också berör många unga kvinnor i Finland. Du berättar om flickor som söker sin plats mellan två kulturer utan att gömma undan konflikterna. Hurdan respons har du fått? – Väldigt positiv. Från många håll har jag fått feedback att folk har kunnat känna igen sig i mina upplevelser, begränsningar eller till exempel kroppsaga och rädslan för bestraffning. Det som har känts speciellt fint har varit det jag har fått höra av andra personer med invandrarbakgrund och andra muslimska flickor, att boken har gett dem mod. Några enstaka fall av negativ respons har jag fått, närmast från konservativt religiöst håll, om att man inte borde ifrågasätta vissa saker. Men det är orsaken till att jag ville dela min historia: det finns inga problem eller frågor som är interna för minoriteter eller religiösa samfund, utan det är vi alla tillsammans som till exempel ska få slut på våld. Hur kunde till exempel organisationer bättre stöda unga? – När det gäller ungdomar så är det viktigt att lyssna och samarbeta med familjerna, så att det inte blir ett motsatsförhållande mellan hemmet och samhället. Man måste förstå olika värderingar och förväntningar, men barnets eller den ungas intresse ska alltid komma först. Vi behöver uppmuntra unga att bygga sin egen identitet. En annan sak är att man i Finland fortfarande lätt tänker att till exempel kontroll och till och med våld som riktas mot flickor kan vara en del av en kultur eller religion och att man därför talar för lite om det. Våld i nära relationer förekommer i alla kulturer och samma teman berör många finländare med rötterna här. Vi borde fokusera mer på olika former av våld och på att utrota dem än på vem det är som är våldsam. Finlands Röda Kors gav årets Humanitär handräckningutmärkelse till Ujuni Ahmed och Elina Hirvonen för boken Tytöille, jotka ajattelevat olevansa yksin (WSOY 2022). Ujuni Ahmed Född i Mogadishu i Somalia 1987. Bor i Helsingfors med sin make och ettåriga dotter. Samhällspåverkare och författare. Mottagare av Finlands PENs yttrandefrihetspris, Finlandspriset och år 2024 Röda Korsets utmärkelse Humanitär handräckning tillsammans med Elina Hirvonen. PR_03_2024_kokonaan.indd 31 PR_03_2024_kokonaan.indd 31 3.9.2024 15.48 3.9.2024 15.48
32 B ästa läsare, rödakorsvolontär, medlem i Röda Korset eller vän av Röda Korset i allmänhet, du har i din hand det första numret av Finlands Röda Kors förnyade tidning! Vi har ändrat storlek på tidningen, antal sidor och utseende – ja, till och med namnet, för efter närmare 20 år har namnet Hjälpens värld, på finska Avun maailma, pensionerats. Hädanefter heter vår tidning helt enkelt ”Röda Korset”. På namnfronten är det alltså inte något helt nytt vi går in för, utan en återgång till något tidigare. Finlands Röda Kors började ge ut en egen tidning redan år 1925 och fram till år 2006 hette bladet Finlands Röda Kors. MYCKET VATTEN har runnit under broarna sedan dess. När de första numren av Hjälpens värld utkom höll Facebook på att öppnas för den stora allmänheten och varken Twitter eller Instagram fanns. Eftersom webbtjänster inte hade blivit en självklar del av vardagen publicerades nyheter, meddelanden och evenemangskalendrar från Finlands Röda Kors distrikt i Hjälpens värld de första åren. I dag kommunicerar Finlands Röda Kors i flera kanaler och vi strävar efter att vara närvarande på alla de viktiga plattformarna och finnas där största delen av finländarna är. En tryckt tidning är ohjälpligen ett föråldrat sätt att sköta dagens snabba aktualitetsinformation och interaktion. Samtidigt har en papperstidning också sina styrkor. Det är fortfarande ett oslagbart ”användargränssnitt” som inte anstränger ögonen på samma sätt som en skärm och där läsandet aldrig tar slut för att batteriet är tomt eller uppkopplingen strular. NÄR TIDNINGEN är en kanal bland många andra kändes det inför 100-årsjubileet naturligt att återvända till att använda det gemensamma namnet Röda Korset. Tidningens grundläggande idé förändras inte: vi vill berätta historier om hjälp, hjälpare och dem som är i behov av hjälp, om den medmänsklighet som finns även mitt i ett lidande. Vi strävar efter att ta oss an ämnen i större djup än dagens rappa webbkommunikation gör, att ge bakgrunder, väcka känslor och inspirera. I synnerhet vill vi lyfta fram Röda Korsets otroliga volontärer som ser till att hjälpen når fram både hos oss i Finland och överallt i världen. Jag vill säga tack till alla som gör Röda Korsets hjälparbete möjligt. I SAMBAND med förnyelsen har tidningens utseende uppdaterats så det följer Finlands Röda Kors nuvarande look. Formatet på tidningen är också något mindre medan pappret är lite kraftigare. Avsikten är att Röda Korset ska kännas stadigare i handen – så att man gärna greppar tidningen igen. För innehållets del är förändringarna mindre. Några nya återkommande spalter har dykt upp och så försöker vi ge bilderna mer plats, så att det ska kännas mångsidigt och lockande att bläddra i bladet. Den stora linjen kvarstår ändå: Röda Korset tror fortfarande på berättelsens kraft. Förhållandet mellan material på finska och på svenska bibehålls också. De viktigaste och mest aktuella texterna publiceras på båda språken och av resten försöker vi få med åtminstone en resumé. Läsarundersökningar visar att Hjälpens värld har varit en väldigt omtyckt tidning och vi strävar efter att få ett minst lika gott vitsord när vi om några nummer frågar vad ni tycker om förnyade Röda Korset. Respons och förbättringsförslag tas naturligtvis emot med tacksamhet redan före det: kimmo.holopainen@ rodakorset.fi. Trevliga lässtunder på väg mot 100-årsjubileet! Skribenten är långvarig redaktör för Finlands Röda Kors tidning. Hjälpens värld heter nu Röda Korset Finlands Röda Kors tidning återvänder till sina rötter under sitt 100-årsjubileum. ”Röda Korset tror fortfarande på berättelsens kraft.” KOLU M N – KIM MO HOLOPAIN E N PR_03_2024_kokonaan.indd 32 PR_03_2024_kokonaan.indd 32 3.9.2024 15.48 3.9.2024 15.48
33 KORS OC H T VÄRS 1 °C 2 °C J U S S I LA T V A LA /J U J U D ES IG N NÄR EU-KOMMISSIONENS klimatambassadör Pekka Reinikainen har rest runt i skolor och på evenemang och talat om klimatförändring har han om och om igen fått samma respons: frågan är så invecklad att den ger ångest. Det gällde att sammanfatta helheten på ett enkelt sätt. Efter att ha funderat av och an har Reinikainen presenterat klimatförändringens hamburgermodell, klimatburgaren. – Mitt mål var att skapa en modell som så tydligt som möjligt illustrerar logiken bakom klimatförändringen. Burgermodellen har tre nivåer och inverkan av uppvärmningen rinner neråt från nivå till nivå, säger Reinikainen. Den första nivån illustrerar hur människans agerande värmer upp klimatet och hur det går att minska på utsläpp. – I nuläget ligger vi klart efter klimatmålen och följderna syns på nästa nivå till exempel i form av en ökning i extrema väderfenomen. På nivå två finns också sätt att bromsa och anpassa sig till följderna av klimatförändringen. Den tredje och sista nivån illustrerar en situation där de övre nivåernas insatser inte har varit tillräckliga. Riskerna förverkligas som katastrofer. Klimatburgarens budskap är egentligen enkelt: mer handling och insatser behövs på samtliga nivåer och ju senare man tar itu med utvecklingen, desto dyrare blir det. Efter den tredje nivån står vi inför okontrollerbar humanitär nöd. Ödets hamburgare Hur ser framtidens Röda Korset ut? HUR SKULLE Finlands Röda Kors se ut om det grundades i dag? Den frågan funderar hela organisationen på i och med att Röda Kors planerar en verksamhetsförnyelse under åren 2024– 2026. Ett förslag om hur verksamheten ska läggas om för att bättre svara mot dagens behov ska behandlas vid ordinarie stämman sommaren 2026. Utgångspunkten för allt Röda Korset gör och planerar är den människa som behöver hjälp. Men i takt med att världen förändras förändras också hjälpbehoven. – Vår uppgift är att se till att Röda Korsets verksamhet fortsätter att vara ändamålsenligt och effektivt, säger Dan Sundqvist som är ordförande för det utskott som leder förnyelsearbetet. Lär mer: rednet.rodakorset.fi/ rodakorsetfornyas Fler nya blodgivare behövs UNDER DEN första hälften av år 2024 gav 68 406 personer blod. Av de här blodgivarna var 8 761 nya blodgivare. Blodtjänst har som mål att hitta över 20 000 nya givare per år, vilket innebär att man släpar efter i takten. Röda Korset uppmuntrar därför alla som kan att hjälpa att rekrytera givare: Om du själv är givare, be nästa gång en familjemedlem, en vän, en granne eller en arbetskamrat som inte har gett blod att följa med. Om du inte har gett blod tidigare kan du testa om du lämpar dig som givare på adressen www.kanjagdonera.fi. Även om du själv av någon anledning inte kan ge blod kan du hjälpa till genom att sprida information om blodgivning! Kom med: www.blodtjanst.fi/tidsbokning Nivå 1 Vad värmer upp klimatet? Till exempel trafik och livsmedelsproduktion orsakar utsläpp och det gäller att minska utsläppen till så låg nivå som möjligt. Nivå 2 Global uppvärmning gör att extrema väderfenomen blir vanligare och näringar drabbas. Det går ändå att förbereda sig på och anpassa sig till förändringarna. Nivå 3 Riskerna förverkligas som katastrofer. Stora områden blir obeboeliga, livsmedelsbrist övergår i hungersnöd och allt fler blir flyktingar. PR_03_2024_kokonaan.indd 33 PR_03_2024_kokonaan.indd 33 3.9.2024 15.48 3.9.2024 15.48
34 VI NJ ET TI L uften över sandöknen dallrar så att buskarna vid horisonten svävar i luften som hägringar. Den torra hettan känns overklig för en finländare, men i Afar i Etiopien är folk vana. Här om någonstans vet man hur man spar vatten. På de här slätterna har nomader levt på traditionellt vis i tusentals år. De senaste decennierna har ändå visat att det finns en gräns. I byn Guluble sitter tioårige Ali Hussen på en sten och ser allvarlig ut. Han smeker en liten killing som han har i famnen, en av de getter som familjen har fått av Röda Korset. – Det här är Baklo, ”den lilla”. Den är fyra månader. Dess mamma heter Hafo. Jag tycker speciellt om den här killingen, den är min, berättar Ali med omsorg om sin lilla skyddsling. – Jag tycker nog om alla getter. Vi kan dricka den mjölk de ger. Om de får killingar kan vi föda upp dem eller sälja dem. De är viktiga för oss. I Alis hemtrakter är hela livet uppbyggt kring kreatursuppfödning. Marken är hård lavajord och lämpar sig inte för odling. Tidigare hade Alis familj många djur, men de har alla dött i torkan eller så har familjen varit tvungen att sälja dem. – Torkan påverkar Baklo och de andra getterna. Det är min uppgift att skydda djuren och jag är glad när de är mätta. Just nu är det brist på mat och det är väldigt svårt att hitta vatten. Det blir långa dagar i vall med djuren och det är tungt, för Ali har inte tillräckligt med mat och vatten för sig själv heller. 34 För de små Regionen Afar i Etiopien hör till de hetaste områdena på jorden. För nomaderna i Afar innebär klimatförändring törst, hunger och boskapsdöd. TEXT EIJA PALOSUO BILDER AKI KOLEHMAINEN Ali Lale (t.v.) gläder sig åt den killing Röda Korset har gett. Rödakorsvolontären Hosna Hussens familj föder själv upp getter. H U N GER DAGEN 26–28.9 Delta i Hungerdagen! Tips på s. 42 och hungerdagen.fi! PR_03_2024_kokonaan.indd 34 PR_03_2024_kokonaan.indd 34 3.9.2024 15.48 3.9.2024 15.48
35 Hosna Mohammed räcker sin dotter Meyrem Ali en mugg renat vatten att dricka. "Under torkan blir livet vidrigt." Mot flyktingskap Osedvanliga väderfenomen har blivit allt vanligare i hela Afrikas horn under de senaste decennierna. När till exempel Etiopien tidigare drabbades av en utdragen torrperiod en gång på tio år har regnen de senaste åren uteblivit med två–tre års mellanrum. I regionen Afar är situationen kritisk för över två miljoner nomader. Röda Korset har iståndsatt och byggt bassänger som fungerar som vattenreservoarer. Tack vare dem räcker vattenreserverna nu i flera månader efter regnperioden. De mindre vattencisterner som har byggts mitt i byarna kan fyllas på med bil när de stora reservoarerna står tomma. Utan hjälp har samhällena här ingen annan utväg än att sätta sig i rörelse. Tack vare biståndet har 17-åriga Fatuma Ababokulis familj tills vidare kunnat undvika att bli migranter. – Tidigare var vi tvungna att ge oss av efter vatten när torkan kom, nu kan vi bli här. Den vattenbassäng som Röda Korset har satt i stånd har hjälpt mycket. Men i den här torkan behövs också vattendistribution, säger Fatuma. En långtradare med 18 000 liter vatten kan förse 3 600 människor med det vatten de behöver för en dag. Här i Afar är det fem liter vatten. Om ingen vattendistribution ordnas är alternativen få. Fatuma har erfarenhet av att vandra i upp till en vecka med en åsna eller kamel för att hitta vatten. – När vattnet är slut måste hela familjen vara med och leta vatten. Om mamma tar hand om hemmet och småsyskonen ger jag mig ut och letar efter vatten. Eftersom situationen är kritisk håller skolorna stängt för närvarande. Det tycker Fatuma är tråkigt. – Jag har ledsamt efter skolan. Jag drömmer om att bli läkare. Slut på sjukdomar De begränsade vattentillgångarna i Afar finns traditionellt i terrängen, där människor och djur använder dem sida vid sida. Det har gjort att epidemier varit vanliga. I byn Saha leder Hamed Abdulkadir den lokal vattenkommittén och han säger att förorenat vatten för bara några år sedan gjorde att flera dussin barn blev sjuka. Situationen förändrades tack vare den pump som har byggts med stöd från Röda Korset. Pumpen får ström av solljus och kreatursspillning. Den pumpar upp och renar vatten ur en närbelägen bäck. Det renade vattnet lagras i en cistern och därifrån leds det i rör till bybornas vattenpunkt. – Förr var vattnet i bäcken så smutsigt att det var olika färger och det fanns alger i det. Vattnet smakade illa, och kolera och dysenteri var vanliga. Nu när vattnet renas är det tryggt att använda, säger Abdulkadir. För djur och människor finns nu skilda vattenbassänger. Byborna har också fått utbildning att underhålla pumpen så att vattnet är rent även i framtiden. Klädtvätt är lyx I byn Shekoyta sitter Hosna Mohammed på en brits i en traditionell boning av käppar och tyger. En bit ifrån henne ligger hennes sjuka mamma som Hosna tar hand om vid sidan av skötseln av fyra små barn och övrigt hushåll. En panna och en vattenkanister står i ett hörn. Röda Korsets vattenpunkter har gjort livet lättare i synnerhet för kvinnor även i det här samhället. Att vattencisternen finns mitt i byn sparar värdefull tid och underlättar i synnerhet för dem som är utsatta på något sätt, som äldre människor och personer med funktionsnedsättning. – Jag vaknar tidigt varje morgon, ger barnen mat, hämtar vatten och ser till att getterna kommer ut på bete. När jag återvänder hämtar jag mer vatten och börjar lagar mat åt familjen, beskriver Hosna sin dag. Tvååriga Meyrem snurrar kring benen på henne. Vana händer lyfter flickan, och gungar henne en stund när ljudet blir mer uppfordrande. – Under torkan blir livet vidrigt, säger Hosna. – Bara tanken på att tvätta kläder eller diska är omöjlig när man knappt har tillräckligt att dricka ens. Sådan lyx har vi inte. Redo för kommande kriser Röda Korsets projekt i Afar siktar på att ge lokala samhällen bättre förutsättningar att klara av kommande torrperioder och andra kriser. Finlands Röda Kors stöder arbetet i Afar i samarbete med Etiopiska Röda Korset och hjälpen når mer än 24 000 människor. Förutom förbättring av vattenomsorg och hygien stöder Röda Korset näringar som drabbats av torkan. De mest utsatta kvinnorna och personerna med funktionsnedsättning i byn har var och en fått fem getter genom Röda Korsets kontanthjälp. Avsikten är att få upp antalet boskap till en hållbar nivå. – Innan vattenpunkten fixades var vi tvungna att sälja getter och ändå hade vi bara vattnet i bäcken att ge våra barn. Med bassängen i skick räcker vattnet till och med till getter och kameler. Det är vi väldigt glada över, säger Hosna Mohammed. I utkanten av byn Guluble sitter Ali Hussen på en sten och smeker fortfarande huvudet på sin lilla killing. Frågar man honom så kommer åtminstone inte geten Baklo att törsta ihjäl. Hur djuren klarar sig avgör hela samhällets öde. I Afar förstår även en 10-åring det. Ansvaret för getens väl och ve vilar på smala skuldror, men för den lilla killingen är de starkast i världen. I Alis famn är Baklo förtröstansfull och ögonlocken sjunker nedåt. ? PR_03_2024_kokonaan.indd 35 PR_03_2024_kokonaan.indd 35 3.9.2024 15.48 3.9.2024 15.48
36 H U N GER DAGEN 26–28.9 D et har gått drygt fem år sen dess. Det var ganska sent på kvällen sen sista maj. I byn Impiö i Ranua, knappa 100 kilometer sydväst om Rovaniemi, hade Paula Davitsainens och Teijo Niemeläs familj under kvällen lagat mat på vedspisen. Hela familjen gick upp på övervåningen och lade sig. Paula minns att hon vid elvasnåret sa till dottern Siiri att hon också skulle gå till sängs, eftersom det var skolavslutning följande dag. En stund efter elva reagerade Siiri på ett underligt ljussken i sitt rum. Varifrån kom det? När hon tittade in i sin lillebrors rum såg hon lågorna som slickade innertaket. – Flickan kom springande och väckte mig och min man i rummet intill. Efteråt fick vi veta att jag hade ringt nödcentralen klockan 23.28, säger Paula. Allt tog bara några minuter. Teijo tog sonen Leevi ur sängen och tömde skumsläckaren mot lågorna, men det hade inte längre någon effekt. Hela familjen skyndade sig ut på gården som de gick och stod. De fick praktiskt taget inget med sig i flykten undan lågorna. Paula hade bara en t-tröja på sig. – I handen hade jag den mobil jag hade ringt efter hjälp med. Till och med glasögonen blev kvar på nattduksbordet. Teijo förde barnen till grannen och Paula väntade på brandkåren. Det första utryckningsfordonet kom från Ranua på ungefär en halv timme. Brandkårerna kunde begränsa branden så att nedre våningen av stockhuset från 1920-talet stod kvar, men det var allt. Borta var familjens drömhem, där de hade bott bara i ett år, och borta var allt lösöre. Det visade sig senare att orsaken till branden var en spricka i skorstenen. Den vägen hade en gnista spridit sig till innertaket och börjat pyra. IRMA VÄÄRÄLÄ vid rödakorsavdelningen i Ranua gick genast höra om branden, eftersom hon själv råkar bo just i Impiö. – Vid tidpunkten för eldsvådan var jag på stugan några kilometer därifrån. Min brorson skickade ett meddelande om att det brann i byn. Det stod genast klart att det inte var frågan om några personskador och att invånarna hade sökt skydd, säger Irma. På morgonen hälsade Irma på familjen hos grannarna. Hon gav Paula sitt telefonnummer och erbjöd hjälp från Röda Korset. – Såvitt jag minns träffades vi Irma i kyrkbyn följande dag och fick prata i lugn och ro, säger Paula. – Allting kändes som ett kaos då. För en utomstående är det svårt att fatta hur svårt allt är när man plötsligt har mist precis allt. Plånböcker och kort, vi hade inte ens en penna! Dessutom hade Teijo genomgått en ballongvidgning två veckor tidigare. Det gällde att snabbt få fram nya mediciner i stället för dem som brunnit upp. – Nog var det ju en hel del. Försäkringspappren skulle man fylla i genast – sätt nu sen ett värde på en morsdagstavla som ett av barnen gjort! Irma förde en betalningsförbindelse från Röda Korsets första omsorg till en butik, så att Paula kunde förse familjen med mat, kläder och annat nödvändigt. Kostnaderna ersattes ur katastroffonden. – Irma var ett stöd hela tiden. Hon gav råd och tips, förde mig till butiken och sa vad som behövdes när min hjärna inte funkade, berömmer Paula. Nystart efter att ha mist allt När Paula Davitsainens familjs hem och egendom gick upp i rök ställde hela byn upp och hjälpte – inklusive Finlands Röda Kors. TEXT KIMMO HOLOPAINEN OCH ANNA PARTANEN FOTO MARKO JUNTTILA 36 PR_03_2024_kokonaan.indd 36 PR_03_2024_kokonaan.indd 36 3.9.2024 15.48 3.9.2024 15.48
37 H U N GER DAGEN 26–28.9 – Att Irma var utomstående gjorde det lättare att prata med henne. Det som hade hänt oss var hemskt, men Irma vojade sig inte utan pressade oss mjukt vidare. När man själv ibland hade en dålig dag förstod hon det också: i dag dricker vi bara kaffe och tar det lugnt. PAULA UPPLEVER i dag att hennes familj på många sätt hade tur. Alla var friska och saker är ändå bara saker. Grannarna, byborna och hela orten skyndade sig att ställa upp för dem. – Vi fick hjälp från så många håll och vi är tacksamma för allt. Av Ranuabor fick vi kläder, presentkort och allt möjligt stöd. En bostad att evakuera till fixades snabbt. Röda Korsets hjälp var täckande och effektiv, säger Paula tacksamt. Utan den skulle familjen ha haft det svårt. – Hjälpen från Röda Korset kom då genast, inte en vecka senare. Både det psykiska stödet och ekonomiska stödet var precis det som en människa behöver i den situationen. Många andra slags hjälp måste man vänta på. Att ha någon bredvid sig som gav råd och tips var också värdefullt. – När man hamnar i en krissituation fungerar hjärnan inte alltid riktigt. Irma kunde jag ringa när som helst och tala med om vad som helst. När elden förstör precis allt blir man ganska beroende av andra människors hjälp och bidrag. Det Paula kunde köpa tack vare Röda Korsets första omsorg kändes därför speciellt viktigt – det fanns igen något som var deras eget, även om det bara var det allra mest nödvändiga. – Det kändes bra. Det gav något slags grund, en gnutta självständighet, och det gav hopp om att vi skulle klara oss. PAULA SÄGER att det tog ett par år innan hennes familj började känna att eldsvådan hörde till det förgångna. – I början var det överlevnad från dag till dag, men nu tänker jag på det allt mer sällan. Länge var barnen rädda för eld. De vaknade om natten och vi kollade brandvarnarna stup i kvarten, säger Paula. – Till all tur fick vi samtalshjälp för barnen också. För Leevi var det jätteviktigt att han kunde engagera sig i frivilliga brandkåren. Där lärde han sig att man inte behöver vara rädd för vatten eller eld, men att man ska visa dem respekt. Då och då drabbas familjen av saknaden efter det nedbrunna hemmet och byn Impiö. – Kanske vi ändå blev lite ensamma efter branden. Irma ska ha tack för att vi inte isolerade oss helt. Vi träffas fortfarande då och då, nu senast på Röda Korsets vänkafé. – Och visst tänker jag ibland på eldsvådan. I synnerhet dofter väcker minnen, om någon bränner trä. Då återvänder jag i tanken till den platsen och stunden. Samtidigt är jag tacksam över att vi överlevde och att vi nu är här. – Tack till Röda Korset och till alla som hjälpte oss! ? "Länge var barnen rädda för eld." Irma Väärälä (t.v.) skyndade sig att hjälpa när Paula Davitsainens hem förstördes i en eldsvåda. PR_03_2024_kokonaan.indd 37 PR_03_2024_kokonaan.indd 37 3.9.2024 15.48 3.9.2024 15.48
38 VI NJ ET TI D en uppsluppna stämningen smittar av sig och som av sig själv börjar ett finger knacka takten mot bordet. Låten Vain miehet osaa grillata (ung. Bara karlar kan grilla) har hitpotential! På datorskärmen framför producenten och musikern Liisa Akimof snurrar en musikvideo där en sorglös man med bar överkropp grillar korv i ett sommarlandskap. Akimof, som blev känd med gruppen Tavaramarkkinat, sjunger om att ”kärringar inte har koll / men att karlar nog vet / när en köttbit är mör / jag har annan kapacitet” (”Akoilla ei ole tietotaitoa, vain miehet osaa arvioida, milloin lihapala on murea, mutta mulla on muuta kapasiteettia”). Om Akimofs kapacitet vittnar också den gamla stationen i Hoplax. Hon köpte stationsområdet av Helsingfors stad år 2013. På tomten står två stora och fem mindre träbyggnader, sammanlagt tusen kvadrat uppvärmda rum. Akimof säger att hon genom husprojektet blivit något av en gårdskarl: hon går hela tiden runt och fixar, sågar och målar. Ändå är husprojektet bara en bisyssla. Akimof, som titulerats feminist och punkrockare i övre medelåldern, arbetar egentligen som producent på Production House och har den vägen blivit känd i programmen Arto Nyberg och En fråga om vilja (Tahdon asia). Allt hinner Akimof med för att hon är i gång från sex på morgonen till elva på kvällen. – Jag gör allt huller om buller och det lider jag inte av. Jag har inga traditionella lediga dagar eller semestrar, jag gör bara det som behöver göras just då. När jag gör något fysiskt löser mitt undermedvetna samtidigt andra problem, säger hon. Att vilja förbättra världen och jobba för det Producenten och musikern Liisa Akimof förbättrar världen med varm ironi och ekologiska projekt – blodgivning inte att förglömma. TEXT NINA PINJOLA / MEDIAFOCUS FOTO MATTI RAJALA Under de år som byggprojektet i Hoplax har pågått har Liisa Akimof utvecklats till en mångkunnig fastighetsskötare. PR_03_2024_kokonaan.indd 38 PR_03_2024_kokonaan.indd 38 3.9.2024 15.48 3.9.2024 15.48
39 HJÄLPAR PROFI L D et är ett stort byggprojekt som nu närmar sig sitt slut. En stationsbyggnad med två våningar i jugendstil från 1924, ett nytt radhus, en byggnad med arbetsrum, en vaktstuga, ett kafé och en bastu har alla fått användningstillstånd. – Allt det här byggandet började med att jag ville att jag själv och mina vänner skulle ha ett trevligt ställe att bo på, ett slags mormorsfarm. Efter att jag köpt det här stället på auktion började staden fixa en skyddande detaljplan som gjorde att jag fick mer byggrätt. Det ledde till att Akimof lät bygga ett hållbart radhus med fyra bostäder. Det ska stå kvar om 400 år. En tanke med projektet är att inspirera andra att också bygga med mindre koldioxidutsläpp. – Gamla byggnader följer helt naturligt principerna för hållbart byggande. Min ursprungliga plan var verkligen inte att bygga nytt. Akimof kom på andra tankar när arkitektbyrån Livady, som arbetat mycket med att renovera objekt, kom med ett förslag om en hurdan byggnad som skulle passa på tomten och hon dessutom läste Lars-Erik Mattilas diplomarbete Tulevaisuuden kerrostalo (ung. Framtidens våningshus) och hon insåg att det går att bygga nytt som är långlivat! Akimof säger att hon till sin natur är sådan att hon inte problematiserar saker och ting i onödan, utan hellre kavlar upp ärmarna. – All slags aktivitet ger glädje och föder nya tankar. Ju mer man gör, desto mer trevligt råkar man på. Bland allt annat blev också en ny skiva till: Kaikenlaista uutta tulossa, där den finska titeln betyder ungefär ”Allt möjligt nytt på gång”. Låtarna på skivan har uppstått organiskt, säger Akimof, och texterna har fått bli till av sig själv. När hon har uppträtt har mottagandet varit entusiastiskt. Med samma takt hinner man med mycket. Akimof går till exempel regelbundet och ger blod. Det är en vana hon har fått i arv av sin mamma. – Det är enkelt att ge blod och kräver inte större ansträngning. Vem som helst av oss kan hamna i en situation där man behöver blod. Och att man inte får betalt för det är väldigt bra. – Min bror har också gett blod 47 gånger redan. Jag uppmuntrar alla att bli blodgivare och jag har agiterat mina egna barn som nu är kring 30 till det också. – Man kan välja när man ger blod så det passar in i ens tidtabell. Jag ser alltid till att jag ger blod när jag inte behöver härja runt på tomten här. U nder de år som byggandet har pågått har Akimof lärt sig att köra truck och hantera en motorsåg. Under arbetets gång har hon bland annat putsat 6 000 gamla takpannor och krälat runt i krypgrunden för att installera isolering. – Byggprocessen var inte noga planerad och blev sjuttons dyr, men med tanke på en livscykel på flera hundra år är det billigt. Jag tar det med zen och hoppas att räntorna sjunker. Liisa Akimof talar om ”så kallade motgångar” och säger att hon kommer över dem genom att göra sådant som främjar annat än hennes egna intressen. – Vi är alla en del av en större helhet. Hälsan är enormt viktig, men mycket annat som har med arbetsliv eller till exempel något desperat byggprojekt att göra är i slutskedet bara ”peanuts”. Inte börjar jag älta något och inte tar jag mig själv på allvar som något stort ego. – Jag ser mig själv i förhållande till världsalltet och rekommenderar det åt alla andra också, för det ger sinne för proportioner och ett sunt sinne. Akimof talar om självtranscendens, alltså att man frigör sig från sin egen kropp och sina omedelbara tankar. Att man tar en svalare titt på sig själv och vad man sysslar med från lite längre avstånd. – Det finns nio miljarder människor på jorden och om man tittar på det här någonstans där uppifrån så är det en till som såsar på bland alla de andra. A kimof minns att hon en gång befann sig i en förfärlig situation och tänkte att hon inte står ut en dag till. Då uppmanade en vän henne att ta i bruk sina ”superkrafter”. – Det låter som nåt ur en damtidning, men det funkar. I grund och botten handlar det enligt Akimof om något innanför skallbenet: – Ger jag upp nu? Funderar jag över vem annan jag kan anklaga för min situation? Eller försöker jag ta grepp om situationen och på så sätt hitta ytterligare en sten att vända på? Det finns en enorm kraft i det mentala. En annan överlevnadsmetod är att göra det som är svårast tidigt på morgonen. – Ju tråkigare det är, desto tidigare på morgonen lönar det sig att göra det, så det inte kastar en skugga över hela dagen. Alla människor har tankar av alla de slag, men tankar kan också vara farliga om man inte förstår att styra in dem på en sund bana. Akimof, som i allmänhet är livlig och glad, får en allvarlig uppsyn när hon tänker på det som hände i Valkeakoski, där en ung man våldtog och ströp en flicka på 15 år. Hon undrar om en orsak till sådana händelser kan vara att enhetskulturen har försvunnit. Folk lever i sina egna bubblor som färgas av sociala medier. – Många skulle må bra av att vara med människor av alla de slag och se sådant som är positivt och trevligt. Ingen mår bra av att hänga med andra likasinnade 24/7, i en bubbla där man peppar varandra till än värre fantasier och uppmuntrar andra att göra något extremt. – Det är tillsammans vi klarar oss om vi gör det. ? ”Genom att ge blod kan du konkret göra något gott.” PR_03_2024_kokonaan.indd 39 PR_03_2024_kokonaan.indd 39 3.9.2024 15.48 3.9.2024 15.48
40 R ESU M É DE STÖRSTA städerna i Zimbabwe har i praktiken drabbats av koleraepidemier årligen sedan år 2002. Den epidemi som för närvarande plågar huvudstaden Harare har pågått i över ett år. Trots att kolera är en sjukdom som går att behandla dör uppskattningsvis 100 000 människor årligen i sjukdomen. Kolera orsakar kraftigt illamående, kräkningar och diarré. I de mest allvarliga fallen drabbas patienten snabbt av svår vätskebrist och det kan leda till döden på bara några timmar. Sedan årsskiftet har Finlands Röda Kors har stött Zimbabwiska Röda Korset i arbetet för att få bukt på koleran. Röda Korset har utbildat 300 volontärer som sprider information om kolera och hur man ska behandla sjukdomen. Volontärer har också jour vid Röda Korsets vätskepunkter, där lindrigt sjuka patienter får vård. De svåraste fallen och patienter som hör till riskgrupper uppmanas söka annan vård. Finlands Röda Kors har också hjälpt Zimbabwiska Röda Korset att köpa biståndsmaterial, som vätskeersättning, rent dricksvatten, kloreringsmaterial och skyddskläder. Genom koleraoperationen har man redan nått över 650 000 människor i Harareområdet. Insatserna har fått finansiering från Europeiska unionen och Finlands utrikesministerium. ? KONFLIKTEN MELLAN Ukraina och Ryssland har lyft upp utvecklingsriktningar som utgör ett hot mot krigets lagar: utnyttjande av artificiell intelligens (AI) och cyberkrigföring. I början av konflikten användes obemannade drönare främst i underrättelsesyfte, men inom kort började i synnerhet ukrainarna som militärt var i underläge att angripa ryska trupper med fjärrstyrda attackdrönare. Utvecklingen inom drönarteknologin har gått väldigt fort och samtidigt har AI tagit stora kliv framåt. I slutet av fjolåret meddelade Ukraina att man tagit i bruk en drönare som kan anfalla mot fiendetrupper helt utan mänsklig styrning. AI har redan visat sig vara mycket snabbare än en människa att sovra i stora mängder data och identifiera militära mål, medan allt fler vapensystem möjliggör helt autonomt agerande. Man befarar att kontrollen av militärt tvång i allt högre grad övergår till AI. Internationella Röda Korset och många andra organisationer har i över ett decennium talat om behovet att reglera autonoma vapen, men den diplomatiska processen har gått långsamt. – Är vi alls redo att överlåta beslutet om när dödlig kraft används till en maskin? frågar Finlands Röda Kors juridiska rådgivare Jani Leino. Röda Korset anser att den bästa lösningen skulle vara att göra upp ett nytt internationellt avtal om autonoma vapensystem. – Avtalet borde lyfta fram de allmänt accepterade principerna för humanitär rätt och prioritera dem. Mänsklig bedömning borde också finnas med i alla beslut som äventyrar människoliv. En människa ska alltid behålla möjligheten att övervaka och ingripa i vad ett autonomt vapen gör, säger Leino. – Sådana autonoma vapensystem som inte kan skilja mellan militära och civila mål borde förbjudas helt. Det borde också finnas bättre tillsyn över hur autonoma vapen planeras och används. Förutom frågan om autonoma vapen har konflikten i Ukraina lyft fram cyberattacker som en del av krigföring. Med attacker mot datasystem kan man förutom militära mål orsaka omfattande skada mot civila tjänster, till exempel vattenoch eldistribution. ? Koleraepidemi plågar Zimbabwe Dödlig teknologi Röda Korsets vätskepunkter räddar människoliv. Nya former av krigföring utmanar humanitär rätt. TEXT KIMMO HOLOPAINEN FOTO AP/LEHTIKUVA/EVGENIY MALOLETKA TEXT SINI ANTTILA FOTO ALEXANDER UGGLA PR_03_2024_kokonaan.indd 40 PR_03_2024_kokonaan.indd 40 3.9.2024 15.48 3.9.2024 15.48
42 1-2-3 AUTA! | 1-2-3 HJÄLP! 1 Lähde lipaskerääjäksi. Vapaaehtoiseksi lipaskerääjäksi lähteminen on helppo, hauska ja tehokas tapa auttaa! Keräys järjestetään melkein joka paikkakunnalla, eikä aiempaa kokemusta tarvita. Osallistua voi yksin ja yhdessä, ja kerätä saa juuri sen aikaa kuin tahtoo. Punaisen Ristin keräysliivit kadulla ovat myös parasta mahdollista mainosta hyvälle asialle! 2 Perusta digikeräys. Nälkäpäivään voi osallistua netin välityksellä mistäpäin maailmaa tahansa! Oman digikeräyksen voi perustaa joko yksin tai isommalla porukalla. Miten olisi keräys merkkipäivän kunniaksi? Tai työpaikan tempaus hyvälle asialle? Parhaan tuloksen digikerääjänä saa, kun haastaa rohkeasti ystäviä ja tuttuja mukaan sosiaalisessa mediassa tai vaikka sähköpostilla. 3 Kerää Konttiin. Kontti-ketjun tulos jaetaan katastrofirahastoon ja Suomen Punaisen Ristin kotimaan toiminnan tukeen. Entä jos tänä Nälkäpäivänä kävisitkin läpi kaapit ja komerot ja lahjoittaisit tarpeettomaksi jääneen tavaran? Konttiin voi viedä melkein kaikkea, mitä kotoa löytyy: vaatteita, astioita, huonekaluja, kirjoja, leluja... Jos lahjoitettavaa on paljon, tavarakeräyksen voi järjestää myös yhdessä Kontti-myymälän kanssa! 1 Ställ upp som insamlare med bössa. Det är ett enkelt, roligt och effektivt sätt att hjälp att ställa upp som frivillig insamlare med insamlingsbössa! Man kan delta på egen hand eller i grupp och man får ställa upp precis så länge som man själv vill. Någon tidigare erfarenhet behövs inte. Att Röda Korsets insamlingsvästar syns på gatorna är också bästa möjliga reklam för den goda saken! 2 Grunda en digital insamling. Det går att delta i Hungerdagen online oberoende av var i världen man befinner sig! En egen digital insamling kan man sätta igång antingen på egen hand eller i en större grupp. Hur skulle det vara med en insamling för att markera en märkesdag? Det bästa resultatet får man som digital insamlare genom att glatt utmana vänner och bekanta att delta. Det kan man göra på sociala medier eller till exempel per e-post. 3 Samla in till Kontti. Kontti-kedjans resultat fördelas mellan Katastroffonden och stöd till Finlands Röda Kors verksamhet. Kanske du den här Hungerdagen ska gå igenom skåp och skrymslen och donera sådant du inte längre behöver? Till Kontti kan man föra nästan allt som finns i ett hem: kläder, kärl, leksaker... Om du har mycket att donera går det också att ordna en materialinsamling tillsammans med en Kontti-affär! Kolme tapaa kerätä Tre sätt att samla in Auta Katastrofirahastoa auttamaan Nälkäpäivänä! Hjälp Katastroffonden att hjälpa under Hungerdagen! V IL LE S A LO N EN /N A PA A G EN C Y Lue lisää: nälkäpäiv ä.fi sprkontti. fi Läs mer: hungerda gen.fi sprkontti. fi (på finska) PR_03_2024_kokonaan.indd 42 PR_03_2024_kokonaan.indd 42 3.9.2024 15.48 3.9.2024 15.48
Ihana arki on täällä taas! Muistetaan heijastimet ja heijastavat asusteet liikenteessä. Den härliga vardagen är här igen! Vi ska komma ihåg reflexer och reflekterande accessoarer i trafiken. 15,90 € 55 € Heijastava päiväreppu 24l Pehmustettu selkäosa, pohja ja olkaimet. Läppäritasku sisäpuolella 15” tietokoneelle. Reflekterande ryggsäck 24 l Vadderad rygg, botten och axelremmar. Laptopficka på insidan för en 15” dator. 6,90 € 6,50 € Muumiheijastin Haisuli, Pikku Myy, Nuuskamuikkunen tai Tiuhti ja Viuhti Muminreflex Stinky, Lilla My, Snusmumriken eller Tofslan och Vifslan Tarjous! Heijastava tikkiliivi, unisex Koot: M-XXL Erbjudande! Reflekterande quiltad väst, unisex, Storlekar: M-XXL 39,90 € (46,90) 29,95 € 6 € Ladattava retkivalo/hätätyökalu autoon Magneetilla kiinnittyvä, sivussa 450 lumenin valo, jossa sekä yhtenäinen, että vilkkuva valo kirkas/punainen sekä 320 lumenin taskulamppu. Laddbar campinglampa/nödverktyg för bilen Produkten, som kan fästas med magnet, har en 40 lumen lampa på sidan med både fast och blinkande, starkt och rött ljus samt en 320 lumen ficklampa. UUTUUS! Tuubihuivi Tuubihuivi Avun askel -kuosilla ja Punaisen Ristin tuotetunnuksella. Valmistettu kierrätysmuovista. Tubhalsduk med Hjälpens steg-mönster och Röda Korsets logo. Tillverkat av återvunnen plast. Tilaukset ja lisätiedot punaisenristinkauppa.fi myynti@punainenristi.fi puh. 020 701 2211 Beställningar och information rodakorsbutiken.fi myynti@rodakorset.fi tfn 020 701 2211 Jäsenetu -20 % Medlemsförmån -20 % Suoja sateenvarjot heijastintereellä, musta tai punainen kuviointi Skydd-paraplyet har ett reflekterande band på kanten, svart eller rött mönster Edun saat syöttämällä kassalla alennuskoodikenttään SPRJASEN24 Förmånen får du genom att vid kassan skriva SPRJASEN24 i rabattkodsfältet. Heijastava lippalakki Reflekterande keps *Tarjous voimassa 31.10.2024 saakka. Tarjous koskee vain uusia tilauksia, eikä sitä voi yhdistää muihin tarjouksiin. Tuotteita rajoitettu määrä. Hinnat sis. alv 25,5 %. *Erbjudandet är i kraft till 31.10.2024. Erbjudandet gäller endast nya beställningar och det kan inte kombineras med andra erbjudanden. Produkterna finns i begränsat antal. Priserna inkl. moms 25,5 % 15,92 € (19,90) Heijastava nappipinssi, 4 kpl Nappien halkaisijat 2,5 cm ja 3,2 cm. Jokaisessa napissa on omanlaisensa kuviointi. Reflekterande pinsknappar, 4 st. Knappens diameter är 2,5 cm och 3,2 cm. Varje knapp har ett eget mönster. Tee arjestasi helpompaa ja herkullisempaa! Tilaa Yhteishyvän uutiskirje, niin saat ajankohtaiset reseptit ja arkea helpottavat vinkit suoraan sähköpostiisi. yhteishyva.fi/uutiskirje yhteishyva_uutiskirje_205-280.indd 1 yhteishyva_uutiskirje_205-280.indd 1 2.9.2024 14.44 2.9.2024 14.44 PR_03_2024_kansi.indd 3 PR_03_2024_kansi.indd 3 3.9.2024 15.31 3.9.2024 15.31
Pappa, mä haluan, että apua riittää koko maailmalle. ” Autetaan yhdessä lahjoittamalla R A /2 2 /1 4 7 & Å LR 2 2 3 /9 5 6 8 . • Tekstiviesti SPR numeroon 16499 (15 €) • MobilePay 10900 • punainenristi.fi/nalkapaiva PR_03_2024_kansi.indd 4 PR_03_2024_kansi.indd 4 3.9.2024 16.05 3.9.2024 16.05