.; SOME P,LACE ELSE Box 685,20101 Turku. place685@netti.fi c:nT H1C AMON: EI Khelo CO 95,- dark ombient www.netti.fi/~place685/ Theo ANGELS OV LlGHT MEETlllE ANGRYlOVr-' ..., - .,.J ORCHESTRA: Psychic Youth Rolly CO 95!:1PSyQj~ !J' j.\ 17 TV / Coil / Current 93 iäsenliä!) exp/rtfuMd\ f.." \ J 1 ~ .. ATARAXIA:H Fontosmo Dell Opera CO 70; 1~,.Tr) r T~ T n~ P,9X: Blood Music CO 70; dark ambient BlfEDiNG UKE MINE: 10 The Eyes Of loveloSt'l!O~o~ "',. J, O\S~OHl'nON FAHRENHEIT kokoelmo{D 70; (Amon, Conoon, kuin Block Tope For A~Iue Gin (Projekt) \ l\ Ii Ri 1: '[<, i Colloquio, TheÖea~ ~elotives, Narthgote: Povor Noctumus 8. BlINK TWICE: Other locollons co 70; darilomblehf:..! j L 1.'\ Weltschmerz) gothlc 1dorkwove /omblenl CANAAN: Blue Fire co 70; gothic meto! ;' r r ("' T:I") r.4lA~~~r:l!'?RM~kokoelmo{P 70; (Monumentu~, Ikon, Endrou~, The DEAD RELATlVES: s/I co 70; gothlC L \..,) 1 h O~e~~mgJ.ikeMlOe, Runes Order, Engelsstoub, ROIson d'ftre, luae DEAD WORLD: Thonotos Descends CO 70;jndu~trio~ r~ n 1'~ . ~.(rieJ,~ tOJogonist, lA.C:, Eld, D~st, Kirlion C,omero, The M~on metol 1- t f!, J Nl ll:pt\!ldRe.n'P~eoth ACloud, AtaroxlO 8. Stoy Fnghtened) gothlc / EN HIHll: Deoth Keeps CO 70; dark ombient. ', " " ambient . . . ENOVRA: Greot God Pan CD-bo~)20/upeilI)~J9~ t SEEDM?UTA kokoelmo{D 95,- {Deutsch Nepol, lustmord, Inode, boksi, mukana J 1torot-koii1iolombient CroOlodosl, Expertmentol Audio Res~arch, lIIusion Of Safety. Inonno, ENOVRA: Block Ederi:CD 10; dark ombient John Wotermonn, Mikhoil Atom, Jowbone 8. Bond Of Poin) ombienl FOll: Rockel U,S.A. co 70; electrOiTlelol / experimentol . INAOE: Aldeboron CO 95; dark ombieol;digipok WE HATE YOU -THROBBING GRISf~Hribuulfi{D + 7"EP 130· LAVRA: Bluenolhing CO 70;, gothic/prog me toi (Merzbow, Kopolte Muliek, (osmonauts Hoil $olon, KK Null, Aube, MANA MANA: Complete .., Koikki CO 70; Alrox Morgue, Origomi Re~iko/Republiko, Gerogerigegege, Inco MARBlE SHEEP: Shinjuku loftCD 95; mukana leni Eyeball, Fomlende Forsök, Orchord, Deutsch N~pol, Mourning Gevo / Incapoålonls / Hijok9idon 1öseniö! Clook, Anus Pre~ey, lOS, Jorboe, 6ilge Pump, Tronquil 8. Eugene Improvisoituo psykedeliod .. , . Chodboume), SOOkpl painos! Induslrial MEGAPTERA: Disease CO 70; deolh-industrial MONUMENTUM: In Absenlia Chrisfi CO 70,- golh NEVER KNOWN: Twilight's Last Gleoming CO 70,digipok, Amon-sivuprQjekti . ORfHX:Frogmenlofion CO 70; indUSlrial/experim, PARADEOF SOUlS: De Profuodis C010; gOlhic pi~clD: s/t CO 70; dorkwove/ombienl Hinnat sisältävät postikulut, jos lähetät PROMElllEAN: Gozing Tne Invisible CO 70; goth/ rahat kuoressa, Muutoin toimitamme prog metal postiennakolla (lisäkustannukset 20,-), STAY fRIGHTENEO: SIili CO 70,- ombient ,IKoko kataloogimwes aat 2,80 mk WElTSCHMERZ: Symptömes De Ruine CO 70,. postirnerkillä, gothic/darkwove I.N F 1" EL 1:'\ 1.') . . ' . ' . ' . 1. , , i I ,, ,1 ",
Tervehdys taas pitkästä aikaa! Yksi vuosi, yksi viikko ja kaksi päivää on vierähtänyt siitä kun viimeksi naputtelin pääkirjoitusta Plastic Passioniin. Aikaa on kulunut ja paikkakin on vaihtunut fyysisesti. Siirryin puolisoineni omistavaan luokkaan ja muutimme pois ahtaahkosta opiskelijakaksiostamme tilavampaan ja mukavampaan asuntoon. Tässä siis yksi selitys miksi olen ollut laiska Plastic Passionin suhteen . Ne muut puolustusselitykset ovat luonnollisesti vanhat tutut työ, opinnot, bändit ja muihin lehtiin kirjoittaminen . Oikeastaan vakiselitysten listaan voitaisiin tästä alkaen lisätä myös viides puolustus, sillä minusta on tullut aikamoinen verkkoaktivisti tiedonhankkija-ominaisuudessa . Yhden ihmisen sormet eivät riitä näyttämään niitä kertoja , jolloin olen kesken kirjoit-tamisen tarkistanut lehteä varten internetistä jon-kun tiedon ja saman tien jäänyt surffailemaan useaksi tunniksi , Iykäten kirjoitushommat seuraa-vaan tahi sitä seuravaan päivään. Sähköiseen mediaan liittyy myös seuraavakin asia eli mikäli kaikki sujuu toivotulla tavalla , niin lähiaikoina Plastic Passion saa myös omat kotisivunsa . Tai oikeastaan yhdet hoitamattomat kotisivut lehdellä jo olikin, mutta tarkoitus olisi aloittaa homma uudelleen ja paremmalla menestyksellä, sillä päivittäminenkin muuttuu helpommaksi kun välikädet Iyhenevät ja vähenevät. Kannattaa käydä kurkkaamassa osoitetta www.netti.fi/-place685/. sillä sinne ne sivut sitten ilmestyvät kun ovat ilmestyäkseen . Niin , ja voihan infoa kysellä myös minulta sähköi-sen tai ei-sähköisen postin välityksellä. Tässä kaikki tällä kertaa. Näin lopuksi toivotan kaikille lukijoille herisyttävän hauskaa heinäkuuta ja kehoitan varomaan Marsiin lähettetyjä mönkijöitä. Jos planeetat ovat sopivissa asennoissa ja luonnonlait muuttuvat totaalisesti , niin Marsin mönkijä voi pudota juuri sinun pää liesi ! Turussa 13.7.1997 klo 19.57 Aku Mattila plastic passion - numero 10 - 1997 plastic • passlon p.o. box 62 20811 turku finland e-mail aku.mattila@icenet.fi päätoimittaja aku mattila toimitus jaques jyrki virtan en avustajat dim jay petra koski seppo mattila niko sirkiä
Nick Cave on The Bad Seeds - yhlyeineen jälleen ajankohlainen uudehkon The Boalrnan's Call - albumin ja kesäisen Ruisrock - keikan ansiosla. Nick Cave ei ole koskaan ollul laileilija, joka mielellään kerloo lekemisislään lehdislölle, ja varsinkaan pienlehdille, joila maailma on lulvillaan. Nick Caven levyyhtiö Mule organisoi tiedottamisen pislämäll ä miehen puhumaan nauhalle ja Julkaisi haaslattelun promoCDnä. Edellisen kerran kirjoitin Plastic Passioniin Nick Cavesta syksyllä 1994 eli Let Love In -levyn jälkitunnelmissa. Tuolloin päätin tarinani huhuun, jonka mukaan Cave suunnittelisi murhaballadi-aiheista mini-albumia sekä yhteistyötä maannaisensa Kylie Minoguen kanssa. Molemmat huhut toteutuivat, tosin Murder Balladsista tuli täysimittainen albumi ja levy saatiin ulos alkuvuonna 1996. Kylie Minogue duetoi Caven kanssa maistiaissinkun Where The Wi ld Roses Grow ja muita visiteerajia levyllä olivat Allita Lane, Shane MacGowan ja PoHy Harvey. Viimeksi mainitun huhuiltiin harrastavan myös romanssia vast' ikään vaimostaan eronneen Caven kanssa, mutta kummankaan osapuolen suusta ei varmistusta saatu. Tänä keväänä ilmestyi The Boatman's Call, joka on Caven rauhallisin albumi niin musiikillaan kuin sa noiltaankin. The Boatman's Call on hieno levy, josta voisi kirjoittaa enemmänkin, mutta uppoudutaan haastattelu levyyn ja annetaan Caven itse kertoa tekemisistään. Olet tehnyt viime aikoina levyjäsi plUiasiallisesti Australiassa, Englannissa ja Brasiliassa. Missä The Boatman's Call on tehty? - Se on tehty Lontoossa. Olen asunut Lontoossa viimeiset kolme .. tai jotain vllotta. Levyn tapahtumat liittyvät myös Lontooseen, joten minulle oli tärkeää nauhoittaa levy täällä. On aivan sama missä nauhoittaa biisejä, jotka ovat tarinoita kuten Mw'der Balladsilla, mutta tämä todellinen Lontoo-levy. Onl<o uusi levysi vastareaktio Murder Balladsille? - Oikeastaan kaikki levyn; ovat reaktioiden reaktioita. Sillä on merkitystä kuinka paljon pistän itseäni mukaan levylle. Olin aivan täynnä levyä saatuani sen valmiiksi, enkä välttämättä ole aina edes kiinnostunut selittelemään asioila. Mw'der Ballads oli tarinalevy ja se jätti onneksi tilanteen avonaiseksi. Tällä levyllä 011 biisejä, jotka muistuttavatminua asioista, joita minulle on tapahtunut. Oli varmaan aikamoinen haaste tchdä levy, jol<a koostuu l)clkäsHiän balladeista? - Ei uusi levy koostu balladeista. A1inulle balladi on sellainen laulu, joka kertoo tarinan eli ei pelkästää hidas laulu. Levyn haaste on enemmänkin laulujen hauraus. MUI'der Ballads oli fiktiivinen levy. The Boatman's Call puolestaan vaikuttaa hyvinkin todelliselta. - Kun kirjoitin Mw'der Balladsia, kirjoitin samanaikaisesti myös tätä levyä. Oli helppoa kirjoittaa henkilö- plastic passion - numero 10 -1997 kohtaisia lauluja, koska samalla tein vastapainoksi murhatarinoila. Biisit oli helppo pitää erillään, joten näistä biiseistä ei välttämättä saa tarinatunnetta. Kaiken lisäksi osa lauluista on kirjoitettu pitkän ajan kuluessa, esim. Far From Me, joka kertoo romanssista. Ensimmäisen säkeistön kirjoitin kun tapasin laulun naisen ja viimeisen kun koko juttu oli jo ohi. Pidätkö tiit~i henl<ilökohtaisimpana Icvynäsi? - Kyllä. Tämä on ehdottomasti henkilökohtaisin levyni. Välillä on erittäin kiinnostavaa kirjoittaa itsestään. Tämä on alaston totuus siitä, mitä minulle on tapahtunut. Se on siis selvä erottava tekijii uuden ja aikaisempien al bumiesi välillä. - Luulen, että olen vain ollut paljon kykenevämpi ymmärtämään asioita, joita on tapahtunut minulle muutaman viime vuoden aikana. En mitenkään päättänyt kirjoittaa elämästäni. Niin vain tapahtui. Uusi lev)' on melko minimalistinen verrattuna edellisiin töihisi. On1<o sc sanoitusten vaikutusta? - Kun olimme miksaamassa Mw'der Balladsia, samassa talossa oli toinen studio, jossa nauhoille Iin joitan pianoosuuksia. kfartyn P. Casey soitti hieman bassoa ja Thomas Wydler soilli
vähän rumpuja, mutta pääosassa olivat piano ja minä. Nämä demot kuulostivat erittäin kauniilta j a ne olivat valmiinkuuloisia. Halusin todellakin vällttJä turhaa soittalllista sekä päällekkäisnauhoituksia ja p ittitJ laulut raakile[ormaatissa. Levyllä on vain yksi vierailija, viulusti Warren Ellis. Onko levyn henkilökohtainen luonne syy siihen, että työskentelit tiiviimmin Bad Seedsien I<anssa? - Kyllä. Se oli selvää bändilIe. että pääosassa ovat piano ja minä. Mutta kyllä Bad Seedsien roolikin on tarpeellinen. Warren Ellisin rooli levyllä on tarkeä, mutta enempää ihmisiä en halunnut lähelle tätti levyä. Onko Bad Seedseillii vaikutusta siihen mitä kirjoitat? - En usko, ellä heillä on paitsi silloin kun teemme jotain laulua yhdessä. Usein kyllä kiljoitan lauluja Bad Seeds mielessäni. He ovat minun ensimmäinen ja kriittisin yleisöni. Henkilökohtaisuuksiin menevän albumin sanoitusten sisältö kiinnostaa va rmasti kaikkia Caven ystäviä, mutta vaikka sanoitukset ovatkin entistä avoimempia, pysyy salaperäisyyden verho ,Caven ja ulkomaai Iman vä lillä yhä edelleen paikoillaa n. Persoonallista uskontosuhdettaan Cave hieman sentään selvittää, mutta rakkauslaulujensa kohteet pysyvät haastattelu-CD :ukin jälkeen salaisuuksina. Uusi Testamentti on ollut viime aikoina mielenkiintosi kohde. Miten se heijastuu tällä albumilla? - Mielenkiintoni Uuteen Testamenttiin on turvallinen tapa tarkastella asioita. A4inun kiinnostukseni uskonnollisuuteen usein pelottaajoilain ihmisiä. Se ei ole henge//isyyttä vaan uskonnollisuutta. Vaikuttaa, että olet agnostikko, jolla on suuri halu USIW3. - A4inä uskon Jumalaan ja liskon, että suhteeni uskontoon tulee koko ajan jäljestelmällisemmäksi ja mukaan tulee enemmän kristillistyyppisitt arvoja. Minulla on ainajoskus myös tarve kiJjoittaa näistä asioista. Voitko selvittää tarkemmin hengellisyyden ja uskonnollisuuden cl'oja? - Minä olen ki innostunut enemmän ja enemmän organisoidun uskonnon rituaaleista... mutta en voi selvillää uskonnollisuuden ja hengellisyyden eroa täy dellisesti, koska se ei ole luonleeni mukaista ... Hengellisyys on mukana esimerkiksi maalauksissa ja musiikissa, vaikka niillä ei olisi mitään tekemistä uskonnollisuuden kanssa. Voitko selittää yksityiskohtaisemmin, käyttäen vaikka esimerkkinä lauluasi There Is A Kin gdom? - Kertosäe perustuu Tuomaan Evankeliumin alkuun, jossa Kristus kertoo vallakunnasta, joka on kaikkialla. Minä uskon Jumalaan, joka on enemIllCinkin sisälläni kuin ulkopuolella. Jumala on enemmänkin yhdessä minun kanssani kuin ulkopuolinen, joka diktaattorimaisesti johtaa tilannetta. Ainakin luu len niin ... Levyn nimi tulee laulusta Lime Tree Arbour. Kerro jotain siitä. - Lime Tree Arbour kertoo pitkälti ihmisen roolin ottaneen Kristuksen kutsusta ja meidän tarpeestamme lohduttautua ihmisinä. Levyllä on useita lauluja rakkaudesta ja naisista, mutta myös lauluja ihmissuhteiden hajoamisesta ja kyl<cnemnttömyydcsHi saada ihmissuhteita kestämään. - Näin on ... (naurua) On vaikeaa puhua tällaisista asioisla. Rakkaus ei käyttäydy niinkuin haluaa tai niinkuin kuvittelee kaiken menevän. fhmissuhde on side kahden ihmisen välillä ja sillä ei välttämättä ole tekemistä rakkauden kanssa. Rakkaus ei ole pelastus, Illlltta se voi olla tuho. Into My Arms ja B1ack Hair ovat selkensti tarinanomaisia ral<kauslauluj a ja ilmeisesti yhdelle ihmiselle. - Kuten sanottu, kaikkea ei kiljoitet-tu samana päivänä. Levy on kirjoillu kolmen vuoden aikana ja tuona aikana tapahtui paljon. Nuo laulut on kirjoitettu erilaisissa mielen tiloissa ja sama pätee koko levyyn. Koko Caven ura on ollut Boys Next Doorista alkean nousua, mutta selkeä n harppauksen suurempaan menestykseen Cave koki Murder Balladsi lla. Sekä albumi että singlet Where T he Wild Roses Grow ja Polly Harveyn kanssa duetoitu Henry Lee viihtyivät listoilla monessakin maassa. Nick Cave ei kuitenkaan kokenut mullistusta elämässään Murder Balladsin jälkeen eikä edes ollut perinteisellä tavallaan täysin tyytyväineen teemalevyynsä. plastic passion - numero 10 - 1997 Mitä kaikkea olet tehnyt Murder Balla dsin julkaisun jälkeen? - Viime vuonna kiersin Euroopassa, tein festivaalikeikkoja, vierailin Barry Adamsonin levy llä. Tein musiikkia X Files -levylle, luin runoja Royal A lbert Hallissa y hdeSSä Kylie Minoguen kanssa, 111111. I Should Be So Luckyn. Nauhoitin The Boatman 's Call albumin, tein cameo-roolin y hdessä elokuvassa... Uusi albumi oli luonnollisesti tärkein töistäni. Teit myös soundtrackin Mick Harveyn ja Blixa Bargeldin kanssa John Hillcoatin elokuvaan To Have And To Hold. Musiikki on hyvin lIIelodramaattista, oliko sillä vail<utusta uuteen levyysi? - Johnny Hillcoat -soundtrackilla meilla oli vapaat kädet tehdä mitä halusimme. Meidän ei tarvinnut välittää siitä, miten soundtrack sopii elokuvaan tai mitä ihmiset odottivat meidän tekevän. A1e käytimme jousia ja kuoroja sekä muita klassisia elementtejä. En pidä levyä mitenkään melodramaattisena. Onko eHimäsi muuttunut Mm'der Balladsin menestyksen myöHi? - On menestyksessä ollut joitain mukaviajuttuja, erityisesti suhteeni vieraileviin laulajiin, tutustuminen heihin eli Kylieen ja Pollyyn. Erityisesti Kylien kanssa työskentely, koska se oli todellinen muutos siitä, mitä normaalisti teen . Levy oli todellakin menestyksellinen ja se herättää minussa myös kauhua, koska se oli jo liian menestyksellinen. En pidä sitä niin hyvänä levynä. Se oli vain viihdyttävä pikku levy, enkä pidä menestystä täysin oikeutettuna, koska se tuli niin helposti. M utta kaikesta huolimatta olen tyytyväinen menestykseen, vaikkakin olen epäilevä levyn suhteen ... En arvostele töitäni myynnin perusteella. Yleensa tunnen, että viimeisin levyni on paras, mutta en tuntenut niin MW'der Balladsin, enkä myöskään Hemy's Dreamin jälkeen. Onl<o The Boatman's Call paras Ic"y, jonl<a olet tähän piiiviiän mennessii tehnyt? - Minulle se on levy, jonka olen aina halunnut tehdä. Kuuntelen levyä yhä edelleen, mutta esimerkiksi MW'der Balladsia en ole soittanut kertaakaan sen jälkeen kuin sain sen valm iiksi.
en !?ttEi jos äQ$ia tai :~~'~l~c:;]f dl:it~~~~~~lt ipybriilVålitan! ,m' Palataan Iyhykäisesti vielä vuoden 1993 puolelle, sillä unohdin edellisellä kerralla mainita yhden levyn. Show'n ja Parisin lisäksi vuoteen 1993 mahtuu vielä yksi levy, jolla kuullaan livenä taltioitua Cure-musiikkia. XFM-radioasemaa tukejulkaistiin livemaan albumi Great Xpections, joka piti sisällään parhaita paloja kesäiseltä Great Xpections -festivaalilta. Curelta mukana olivat Just Like Heaven ja Oisintegration. Festivaalin teki Curen osalta harvinaiseksi se, että bändi esiintyi pitkästä aikaa nelimiehisenä (Robert laulu, kitara; Smith : Simon Gallup: basso; Boris Williams: rummut ja Perry Bamonte: kitara, koskettimet) eli ilman kitaristi Pori Thompsonia, joka Curesta eroamisen ja lyhyen lepoloman jälkeen oli ajellut päänsä kaljuksi ja lähtenyt parin entisen Zeppelinin matkaan. Hieman live-materiaalien jälkeen saatiin kauppoi- teksti: päätoimittaja hin myös studio-Curea . Jimi Hendrix sai tribuuttinsa nimeltään Stone Free, jonka avausraitana kuullaan Curen versio Purple Haze -biisistä. Coverointi on varsin onnistunut ja tanssijalkaakin kohottovan biisin tunnistaa Hendrix-tekeleeksi vasta kun Robert kajauttaa suustaan sanat Purple Haze. Amerikassa julkaistiin promokäyttöön kahden biisin CO, jolla kuullaan Curen Purple Hazesta 5:21-pituinen albumiversio sekä 3:59mittainen radio edit. Hendrix-biisi oli nauhoitettu kesällä 93 nelimiehisen Curen toimesta Comforts Place -studiolla Lontoossa Robertin ja Brian "Chuck" New'n toimiessa tuottajina . 'P€ijl Samoissa 'kesä 93'sessioissa Cure nauhoitti myös Burn-nimisen biisin, joka julkaistiin keväällä 94 Crow-elokuvan soundtrackilla . Brandon Leen viimeiseksi elokuvaksi jääneen Crow'n tuottajat olisivat halunneet käyttää The Hang- ing Gardenia elokuvassa, sillä Crow-sarjakuvakirjassa on lainattu pätkä ko. biisistä. Robertin mielestä oli parempi ajatus, että Cure levyttää The Hanging Gardenin tunnelmaa muka il evan uuden biisin, ja täytyy myöntää bändin onnistuneen tehtävässään tomikomppeja myöten. Sekä Purple Haze että Burn jäivät harvinaisiksi siinä mielessä , että kumpikaan ei ole saatavilla kaupasta muutoin kuin kokoelman välityksellä. Vuonna 1994 ei Crowsoundtrackin lisäksi ilmestynyt muita Curesisältöisiä levyjä , mutta sen sijaan jälleen yksi harvinainen ja vain kasettimuodossa julkaistu paketti. Marraskuussa Fiction julkaisi rajoitettuna painoksena Lost Wishes -kasetin, joka piti sisällään neljä instrumentaalibiisiä. Kasettia sai tilata ainoastaan Fictionin postimyynnistä ja tuotto jälleen kerran meni hyväntekeväisyyteen . Kuten jo paketin nimestä voidaan päätellä, niin Uyea Sound, Cloudberry, plastic passion - numero 10 -1997 aff To Sleep ... ja Three Sisters olivat peräisin Wish-albumin sessioista. Tarkkaa tietoa ei ole mitkä biiseistä oli tarkoitettu instrumentaaleiksi heti tekovaiheessa, mutta ainakin Simonin kirjoittama aff To Sleep.. . -biisiin Robert yritti sovittaa vokaaleja, mutta biisi toimi paremmin instrumentaalina. Jossain vaiheessa Robert suunnitteli, että neljän biisin jatkoksi Cure tekisi vielä lisää instrumentaaleja ja julkaisisi kokonaisen albumin, mutta homma kaatui tällä kertaa siihen, että ei haluttu julkaista levyä, jolla olisi useamman kokoonpanon tuotoksia . Pori oli jo julkisesti poissa pelistä ja samaan aikaan Lost Wishesin kanssa julkaistiin tieto Boriksen erosta . Rumpalin lähtöön ei liittynyt mitään dramatiikkaa , vaan syynä oli lähinnä pitkästyminen cureiluun . Tosin yhdessä haastattelussa keväällä 1996 Robert sanoi Boriksen nähneen eräänä aamuna sänkynsä vieressä jumalan ja muuttaneensa yks'kaks' elämäntyyliään. "
hittiensä ohella myös uutta tuotantoa. Ensi-esityksensä keikoilla kokivat Want, Jupiter Crash ja Mint Car. Täysin musiikittomaksi Boriksen elämä ei muuttunut, vaan hän perusti Babacar-yhtyeen yhdessä Caroline Crawleyn kanssa. Caroline on aiemmin laulanut This Mortal Coilin ja Prayer Tourin lämppärin Shelleyan Orphanin riveissä. Babacarin debyyttisingle Midsummer (muut biisit Butterfly ja Celtic Air) ilmestyi tämän vuoden huhtikuussa ja täysimittainen albumi ilmestynee kesän aikana. Helmikuusta syyskuuhun vuonna 1994 Robertia ja työllisti Chris Parrya oikeudenkäynti. Perustajajäsen ja ex-rumpalil kosketinsoittaja Loi Tolhurst haastoi miehet lakitupaan ja väitti, että hänelle maksetaan liian vähän rojalteja Curevuosistaan . Lawrence vetosi, että vuonna 1986 uusittu sopimus oli syntynyt vastoin hänen tahtoaan , koska ei vakavien alkoholi ongelmiensa takia pystynyt kontrolloimaan mihin nimensä laittoi. Oikeus oli kuitenkin piti toista mieltä ja sopimusta oikeudenmu- kaisena. Luonnollisesti noin miljoonan punnan oikeuskulut kaatuivat samalla Lolin maksettaviksi. 'PP~1 Kevään kääntyessä kesään vuonna 1995 sai Curen ura jälleen vauhtia. Bändi oli kiinnitetty useammalIekin eurooppalaiselle festivaalilIe mm . Glastonburyyn. Robban, Simonin ja Perryn trioa oli laajennettu Disintegration-ajoilta tutulla kosketinsoittajalla Roger O'Donnelilla ja rumpali Jason Cooperilla, joka tuli valituksi seitsemän testatun rumpalikokeiaan joukosta . Rumpalikokelaat puolestaan valittiin joko NME:ssa tai Melody Makerissa olleen ilmoituksen perusteella. Rivi-ilmoitus oli lyhyt ja ytimekäs "Famous group requires drummer. No metal heads!" Erimielisyydet Rogerin kanssa olivat tullet selvitetyiksi ja uuden ryhmän soitanta toimi keikoilla yhtä hyvin kuin edellistenkin. Festarikeikoilla viisikko soitti vanhojen Myös studiossa ehti uudistunut kokoonpano käydä alkuvuodesta 95 ja tuloksena oli kaksi uutta biisiä. Dredd Song ilmestyi Judge Dredd -elokuvan soundtrackilla. Viimeistään tuossa vaiheessa uusi-Cure osoitti luomiskykynsä, sillä Dredd Song on kaikin puolin loistobiisi eikä mikään välityö, vaikkakin jäikin luvattoman vähälle huomiolle . Dredd Songiakin vähemmän huomiota sai osakseen Bowie-cover Young Americans, joka ilmestyi XFM-radiolokakuussa aseman julkaisemalla kokoelmalla . Muita kokoelman akteja olivat mm. U2, The Jesus And Mary Chain, Oasis, Garbage ja Leftfield. ,ppm Viime vuoden huhtikuussa ilmestyi kauan odotettu uusi Cure-single, joka yllätti monet. The 13th -biisi ei edustanutkaan tuttua ja turvallista Cure-poppia , jota saattoi odottaa bändin aiempiin levyihin tutustuneena. The 13th oli sävellykseltään puhdasta pappia, mutta akustinen toteutus kitaroineen, bongoineen ja meksikolaistorvineen oli hyvinkin epä-curemaista . Jossain mielessä The 13th on samaa sarjaa Caterpillarin kanssa, mutta latinomeininki laittaa uutukaisen kuitenkin omaan kastiinsa o Ensi kuulemalta The 13th oli järkytys, mutta useammat kuuntelukerrat auttoivat löytämään biisistä hyvätkin puolensa. The 13th -biisistä julkaistiin sinkkuina kolme eri miksausta, Swing Radio Mix, plastic passion - numero 10 - 1997 Killer Bee Mix ja Two Chord Cool Mix, mutta erot versioissa ovat hyvin mini maa lisia. Eri sinkkulisukebiisit variaatioiden edustivat nimibiisistä poikkeavaa tavaraa eli musiikkia, joka on lähempenä Curen tuttua linjaa. Adonais sekä loistava II Used Ta Be Me ovat perinteisen tummasävyistä poppista ja tyyliltään lähinnä Wish-aikakautta, mutta soundimaailmassa vaikuttaa sähkökitaroiden seassa oikeat viulut ja tunnelma on muutenkin lievästi akustishenkinen . Ocean puolestaan on akustinen balladi tyyliin Ta Wish Impossible Things. Toukokuussa tuli kauppoihin neljän vuoden tauon jälkeen Curen uusi studioMood albumi. Wild Swings oli nauhoitettu pitkiksi venähtäneissä sessioissa näyttelijä Jane Seymarin omistamassa kartanossa Bathissa. Tällä kertaa Cure ei majoittunutkaan studioon levytyksiä varten vaan vuokrasi talon ja osti omat äänityslaitteet, joista bändi hankkiutui eroon myymällä kamat sessioiden päätyttyä. Smithin kertoman mukaan bändi harrasti runsaasti jammailua levytyssessioissa ja levyn lisäksi bändillä oli kartanosta lähtiessään kasseissaan kymmeniä tunteja musiikkia DATeilla ja osa jopa sellaista kamaa, mitä kukaan ei tunnistaisi Curen tekeleiksi. Oma lukunsa on niillä biiseillä, joita Cure plokkasi katu soittokirjastaan . Harrasteohjelmistoon kuului mm . Carpentersia ja The Whota . Jammailulla oli vaikutuksensa myös levyyn. Tummasävyisyyden seassa esiintyy runsaasti ilmavuutta sekä soittamisen iloa ja tuskinpa akustisuuden runsaus olisi yhtä
suuri ilman jameja. Treasure sekä This Is A Lie ovat täysin akustisia viuluvoittoisia paloja ja akustisuus on vahvasti läsnä myös biiseissä Bare, Return, Numb, The 13th, Round & Round & Round, Jupiter Crash sekä Mint Car, joka on Wild Mood Swings -levyn Friday I'm In Love. Muita poppiksia uutuuslevyllä ovat Round ... , Return ja Strange Attraction, jonka sanoissa Smith upeasti irvailee omalle huulipunankäytölleen. Viisi biisiä eli This Is A Lie, Treasure, Jupiter Crash, Numb ja Bare ovat tunnelmiltaan ja maalailuiltaan lähellä Disintegration-albumia, mutta mahtipontisuus on korvattu jo mainitsemallani akustisuud ella. Voi vain kuvitella miltä biisit olisivat kuu lostaneet Disintegration-soundeilla. Lähes kaikki osuudet, jotka olisi voinut kuvitella Curen aiemmi n tehneen syntikoilla on soitettu tällä viuluilla. Wild kertaa Mood ' Swings'illä vieraileekin peräti kuusi viulistia. Wish-ajan tuo mieleen puolestaan hyvinkin sähkökitaravetoiset Trap, Club America Uolla Robba kuulostaa Lou Reedin veljeltä!!!) sekä avausbiisi Want, joka on kasvavine soundeineen täydellinen aloittaja Cure-Ievylle. Luettelosta puuttuu vielä Gone!, joka on lähinnä yökerhojazzia . ohella Wild Viulistien Mood Swings kuhisee muutenkin runsaasti vieraita. Torvenpuhaltija on peräti kuusi ja Jason Cooperin lisäksi lÖytyy peräti kolme rumpalia . Ali About Eve -yhtyeestä tuttu Mark Price soittaa kolme biisiä ja Ronald Austin sekä Louis Pavlou rytm ittävät molemmat yhdet biisi!. Rumpalien suuri määrä , tuntuu oudolta, sillä Cure ei ole koskaan ollut studiomuusikoita käyttävä orkesteri vaan kiinteä bändi, ainakin albumil lisen kerrallaan. Myös miksaajien suhteen Wild Mood Swings on outo. Tuottajakaksikko Robert Smith ja Steve Lyon ovat miksanneet viisi biisiä, mutta muista paloista vastaavat mm . Steve Sounders, indie-expertti Alan Moulder, Missionin taustalta tuttu Tim Palmer sekä joukko tuntemattomia miehiä tyyliin Mike Drake, Tom Lord Alge, Adrian Sherwood, Paul Corkett.... Mainittakoon vielä, että Flood on miksannut The 13th -biisin Killer Bee Mix'in. Olisi kiva tietää syyt tälle varsin sekalaiselle seurakunnalle. Ainakaan minun silmiini tai korviini ei ole kantautunut haastatteluja, joissa Robba tai joku muu olisi selitellyt ratkaisuja. The 13th -biisin lisäksi Wild Mood Swingsilta julkaistiin kolme muutakin biisiä sinkkuina. Kesäkuussa Mint Car sekä syksyllä Strange Attraction ja Gone!. Keräilijöiden harrastuksen haittaamiseksi markkinoille tuli monenlaisia painoksia levyistä. Mint Car ilmestyi kolmena CD:nä sekä kasettina. Pääbiisin miksaukset tottelivat nimiä Radio Mix, Electric Mix sekä Buskers Mix ja ei-albumi raidat Waiting, Home sekä A Pink Dream. Gone! ilmestyi kahtena CD:nä. Versio 1 oli sisällöltään Gone! (Radio Mix) , The 13th (Feels Good Mix), This Is A Lie (Ambient Mix) ja Strange Attraction (Strange Mix). Versio 2 piti sisällään Radio Mix, Gone! :sta Critter Mix, Ultra Living Mix ja Spacer Mix miksaukse!. ' Strange Attraction -single oli puolestaan yhteenveto Gone!-sinkuista. PMbiisin albumiversion lisäksi kiekolle pakattiin Gone! (Critter Mix) sekä tutut uusmiksaukset The 13th'sta, This Is A Liesta ja Strange Attractionista. The 13th- ja Mint Car singlet esittelivät vain vaisuja uusversioita, mutta Gone! ja Strange Attraction johdattavat Wild Mood Swings -raidat miemiksausmaailman lenkiintoisiin pyörteisiin. Kahden ensimäisen sinkkulohkaisun kanssa samaan sarjaan puolestaan kuuluu Cl ub American Roxy Mix, joka julkaistiin brittiläisessä Volume 16 kirja + lehti -paketissa. Ja kun vuodesta 1996 kirjoitetaan, niin ei saa tietenkään unohtaa Curen kolmatta Suomen vierailu a, joka ajoittui kesäkuuhun ja Provinssirockiin . Tarkemmat tiedot keikasta tuli kerrottua edellisessä Plastic Passionissa. "mtA Ensimmäinen havainto Cure-Ieiristä oli Robertin vierailu David Bowien 50vuotisjuhlakonsertissa Yorkin Madison New Squere Gardenissa 9. tammikuuta. Robert esitti yhdessä Bowien kanssa juhlakalun Honky Dory albumilta Quicksandin sekä tämänvuotiselta Earthlingilta The Last Thing You Should Do'n. Huhtikuussa Curen internet-sivut eli The Cure House päivitti versionsa ja samalla sivujen kautta laitettiin myyntiin 5 000 kappaletta mini-CD:tä Five Swing Live, joka pitää sisällään yllättäen viisi live-biisiä Wild Mood Swings -levyltä. Want, Club Ameri ca, Mint Car, Treasure ja Trap ovat plastic passion - numero 10 - 1997 tarttuneet nauhalle kiertueen Englannin osuudella. Miksauksesta sekä kansitaiteesta Five Swing Livella vastaa Robert itse ja 25 %:a voitosta saa Punainen Risti. Eli jälleen kerran Cure pelastaa itsensä ahneussyytöksiltä luovuttaen osan tuloistaan hyväntekeväisyyteen. Toukokuun viimeisellä viikolla Cure oli studiossa. ja työn alla oli kaksi uutta biisiä , jotka näkevät päivänvalon lokakuussa, kun kauppoihin saadaan uusi singlekokoelma. Standing On The Beach -kokoelma ilmestyi 1986, joten uutinen ei liene se, että lokakuinen kokoelma pitää sisällään kahden uuden biisin lisäksi sinkkujen A-puolet vuodesta 1987 alkaen. Odottelu on tylsää, mutta siihen on pakko sopeutua. Roger O'Donnell ilmoitti chattaillesinternetissa saan hieman toisenlaista tietoa eli että seuraava Cure-single ilmestyy loppukesällä, mutta Curen seu ra avan ju lkaisun ollessa kyseessä on helpompi uskoa levy-yhtiötä ku in bändin verkkoaktivistia. Samalla Roger kertoi, että bändi menee studioon tähtäimessyyskuussa sään albumi , joka ilmestynee huhtikuussa 1998. Fiction on varmistanut albumihuhun todeksi, mutta sisällöstä ei juurikaan ole puhuttu julkisesti. Vielä viime vuoden loppupuoliskolla huhuiltiin tälle keväälle tanssipitoista Curealbumia, jolla olisi kuultu vaikutteita mm . 70-luvun dance-musiikista, funkista, soulista ja reggaesta. Sitä ei Roger kertonut ovatko ko . vaikutteet su ljettu pois tulevalta levyltä, mutta sen Roger kertoi, että kyseessä ei ole ainakaan techno-kiekko.
Vuotta 1997 voidaan pitää myös Curen juhlavuotena, sillä Robert smithin johtama bändi otti nimekseen Easy Cure tammikuussa 1977 . Muutamissa viimevuotisissa haastatteluissa Robertilta udeltiin mitä on tulossa juhlan tiimoilta, mutta vastaus oli selkeä "Ei mitään . Nykyisellä kokoonpanolla ei ole mitään alkuperäisen tekemistä bändin kanssa .", joten turha odotella spesiaaIilevyjä , juhlakeikkoja tai muuta vastaavaa . Muutenkin keikkoja ei tarvinne paljoakaan odotella, sillä kaiketi esiintymisesten kokonaissaldo jäänee tänä vuonna vähäiseksi. Kesäkuun 13. päivä Cure esiintyi San Franciscossa Live 105 _radioaseman BFD 4 _festivaaleilla pääeSiintyjänä. Muita bändejä tapahtumassa ovat mm . uudelleenkoottu EchO & The Bunnymen ja Blur. Seuraavana päivänä Cure esiintyi Los Angelesissa KROQ_radioaseman AIDS_hyväntekeväisyySfestivaaleilla. Curen toimiessa pääesiintyjänä lämmittelystä vastasi suuri ja nimekäS kaarti, mm. Bunnymen, Oasis, Blur, Radiohead, Chemical Brothers ja Foo Fighters. Syksyllä Cure mahdollisesti promotoi sinkkukokoelmaansa tekemällä Iyhyehkön teatterikiertueen USAssa. cure-tarina päättyy tällä kertaa tähän , mutta luulenpa että aiheeseen palataan joskUS lähitulevaisuudessa. Viimeisinä cure-uutisina kerrottakoon , että Robert on taas vaihteeksi uusinut kampaustaan ja Ten Imaginary Years -kirja saa syksyllä jatko-osan, More Imaginary Years.
Uskon, että meillä on mahdollisuuksia myydä yhtä pa ljon levyjä kuin Card igans I April Tears on I ruotsalainen poporkesteri , joka levyttää Memento Materialle eli samalle yhtiölle kuin mm. Malaise, Mesh ja Covenant. Siinä missä muut yhtiön bändit luottavat pääasiassa konei siin, April Tears yhdistelee koneita perinteiseen pop-ilmaisuun. Plastic Passionille April Tearsin taus toja valottaa kitaristi -Iaul untekijä Andreas Jismark. - Min i. p e rus tin Aprii Tearsin 1990, mutta homma muuttui vakavammaksi 1992 kun Sara liittyi bändiin. Saralla And reas tarkoittaa laulaja Sara Gunnarssonia, jonka ääni on yksi April Tearsin tunnistettavimmista elementeistä. Kaksikon lisäksi Apri l Tearsiin ku uluvat myös rumpa li Fredrik Käll , basisti Christian Berg sekä Jens Hel lqvist , jonka vastuualueena on valot, tuotanto yn nä muut asiat, j oita ei varsina iseksi musisoi nniksi lasketa . Vakijäsenten lisäksi bändiin kuu luvat liveavustajat Jimmy Monel l (koskettimet) ja Annika Mel in (kitara). April Tearsin jäsenien taustalta ei löydy mai ninnan arvoisia ex- bändejä, mutta nykyään bändi harrastaa yhteistyötä Shooti ng Star -yhtyeen kanssa , jonka alana triphop-, techno- ja jung levaikutteinen tanssim usiikki. Vaikka sanoininkin April Tearsin työstävän perinteisenoloista poppia , ei bändin levyjä kuunne llut voi olla huomaamatta koneiden j älkiä . Andreas tunnustautuukin sämplejen ystäväksi. - Me sämpläämme paljon ja työstämme musiikkiamme eri tavoin kuin monet muut bändit, Andreas kertoo , mikä selittääkin sen, että April Tearsia on vertailtu niinkin erila isiin bändeihin kuin U2, Depeche Mode, OMD ja Björk . - Björkiin vertailut johluvat yksinomaan Saran äänestä ja OMD:kin tuntuu aika absurdiIta vertaukselta . U2 ja Depeche Mode ovat merkinneet ja tulevat aina merkitsemään paljon April Tearsille. Muita suosikkeja udellessa Andreas antaa pitkän listan: Bowie , Kraftwerk , Pet Shop Boys , Primal Scream , Tom Wa its , Leonard Cohen , Curve , Neubauten, John Barry , Enrio Morricone , House Of Love , Kula Shaker, NlN, Front242, Jesus And Mary Chain, Nick Cave .... - Muut kuuntelevat hyvin pitkälle samoja bändejä paitsi rumpalimme, joka tykkää bluesista, jazzista ja muusta vanhasia kamasta. plastic passion - numero 10 -1997 - Emme kuitenkaan halua tuoda kaikkia vaikutteitamme esille April Tearsin musiikissa. Jos minun pitäisi sijoittaa April Tears jonnekin musiikillisesti, niin paikka olisi jossain Velvet Undergroundin, Kraflwerkin, Depec/le Moden ja Transvision Vampin välimaasto ssa. Andreasin mielipide on ulkopuolise nkin helppo allekirjoittaa . S uomessa April Tears tunnetaan jokseen kin marginaa lisesti, mutta koti maassaan bändi sentään tiedetään hieman paremmin . Yksi suosiomittari on yleisömäärät keikoilla. Kui nka pa ljon väkeä käy teitä katsomassa?
- MtHJriiiin vaikuttaa tietenkin missä soitamme, kenen kanssa ja mitii liput maksavat. Jos soitamme suurkaupungeissa kuten Tukholmassa, GiJleborgissa tai Lundissa, niin yleensii keikkapaikat ovat täynnä. - Ei April Tears tuo meille leipätJ. Me kaikki olemme joko opiskelijoita tai työttiJmiä. Ikämme vaihtelee 18:sta 23:een. April Tears tähtää luonnollisesti myös ulkomaille ja pieniä askeleita on jo otettu siihen su untaan. - Me olemme saaneet positiivista palautetta pienellä mittakaavalla, vaikka meidän levyjäkii än ei ole lisensoitu moniin maihin. Hyviä arvosteluja olemme saaneet Saksassa, Ranska ssa, Suomessa, Belgiassa ja Englannissa. Japaniin päin on kiiyly neuvotteluja ja voi olla, ettii levyjiimme jaellaan myiJS sinne lähitulevaisuudessa. Japanissa breikkaaminen ei välttämättä olisi mikään ihme, sillä ka ukaisessa saa ri va ltiossa tuntuu menevän läpi pohjoismainen naisvokalisoitu pop. Esimerkiksi kelvatkoon Cardigans tai Suomen toi vo Super. - Uskon, että meillii on mahdollisuuksia myydä yhtä paljon levyjä kuin Cardigans, vaikka tuskin meillä on kuitenkaan sama yleisiJ. Tällä hetkellä April Tearsin discografia on yhden pitkän ja kolmen lyhyen CD:n mittainen. Esi koismaxi Cellarbird ilmestyi 1994 ja esitteli lupaava n bändin, josta tosi n huomasi että ensimmäinen levy oli kyseessä. Ideoita bändiltä lienee tuolloin jo löytynyt, mutta esikoislevyn tuotantopaineet tekivät levystä lievästi tasapaksun . Varsinaisena mielenkiinnon herättäjänä toim i debyyttipitkäsoitto Strange Paradise, joka edustaa kaikin puolin toim ivaa poppia hyvine sävellyksi nee n ja toimivine sovituksin ee n. Puhtoista pop-ilm aisua on maustettu mm . tanssi- ja triphop-elementein. Kuningaspala levyllä on avausraita ja jumal ainen poppis Sing Lee , mutta paljoa eivät muutkaan biisit perässä laahusta. Va ihtelevuutta levylle tuovat mm . trihoppaileva On Fire , Deppareiden Personai Jesuksen serkku Undress sekä päätösraita Cold Sea, joka sopisi loistavasti johonkin tuoreeseen anti pu ritistisee n westerniin. Sing Lee irrotettii n levyltä sinkuksi. Kavereikseen poppis sa i Searching For Th e Sunin, Strange Paradisen orginaalin version ja nimibi isistä tehdyn koneellisen tanssiversion sekä akustisen Royal Cafe mixi n, jolla voi kuull a kaikkea kivaa ääntä , mm . ohiajavan kuplavolkkarin . Tuorein julkaisu April Tea rsilta on CD-maxi Heart Shut Down , jonka tuottajina ovat toimineet brittiläisen Mesh-yhtyeen jäsenet. Itseasiassa Hea rt Shut Down ja Uttl e Blue Girl kuultiin jo kesällä 1996 Memento Materian Electromag netickokoelmalla . Seuraava julkaisu April Tearsilta lienee kakkosalbumi Eyes Cold Kisses. Albumi a kuulematta uskallan väittää levyn olevan edeltäjää nsä koneellisempi , si llä Heart Shut Down -si nkun tavoin tuotannosta vastaavat Meshin koneveijarit. Myös triphop-vaikutteita luulisi löytyvän si llä levy on nauhoitettu Bristolissa. Terveen nuoren miehen tavoin Andreas lu ottaa uutukaiseen. - Levy on paremmin tuotettu kuin edeltiJjtJ. Sillä on parempia biiseja j a me soitamme paremmin. Me olemme siis parempia kuin aikaisemmin ja ainakin kaksi kertaa niin hyviä kuin Strange Paradisella. Teksti + haastattelu: Päätoimittaja Hex Fi les: t1hl<e g<o>t1hl bUb>ll<e Mick Mercerin kolmas gothic-kirja ol i opus, jota minä odotteIin kuin kuuta nousevaa . Edellinen kirja ilmestyi jo vuodenvaih teessa 1991/1992 ja tätä paran neltua pain osta lupailtiin muistaakseni jo syksylie 1994, mutta viivästys ve nähti yli kahdeksi vuodeksi. Ja se vi ivästys on myös se tekijä, joka teki Hex Filesista pettymyksen . Hex Filesista piti tulla kaiken katta va goottiluettelo, mutta aika pilasi tarkoituksen. Kirjasta löytyy huomattavan paljon hajonneita bändejä, kuolleita lehtiä ja vanhentun eita osoitteita . Onhan kirja ulkoasultaan upea, mutta yhteydenottojen kannalta liian epävarma . On Hex Filesissakin hyviäkin puolia . Kirjassa esittellään yhden maan goth/vampire/fetish/pagan scene kerrallaan, jote n selkeä hkön kuvan esim . Ranskan systeemeistä saa tätä selai lemalla. Tosin Suomenkin osastosta löytyy outoja tietoja, joten ih an kaikkeen faktaankaan ei voi luottaa. Mercerin kirjat eivät ole puhelinluettelon kaltai sia eli Hex Filesin hankkim inen ei tarkoita , että edeltäjänsä Gothic Rock joutaisi paperinkeräykseen, vaan ni iden paikka on hyllyssä vierekkäin Gothic Rock Black Bookin se urana. Ehkä min ä olen kuitenkin kaikesta huolimatta liian retroilij a ja otan huonon TV-ohj elman oheislukem istoksi Gothic Rockin , josta löytyy tarinoita BO-lukulaisista esi-isistä. Ja Goth ic Rockin jutut ovat pidempiä ja huomattavasti informaatiopitoisempia. Moitteista huolim atta Hex Files on joka isen alan harrastajan perusteos. Jos kiinnostaa, niin opusta voi kysellä Darkland silta tai suoraa n tekijä Itä: Mick Mercer, Fiat 14, Cleve House, 7 - 9 Cleve Road , West Hampstead, London NW6 3RN, ENGLAND. Suomalaisi ll e kirjaa maksaa 1::21 ja maksuvälineeksi kelpaa Eurocheque. kirjaan tutustui päätoimittaja plastic passi on - numero 10 - 1997
JU~alattaren suojeluksessa I I N Y X sai alkunsa joskus 1994 kun Sad Parad en kosketinsoittajat Jussi Kotkanen eli Jaques ja Johan Eklund ryhtyivät työstämään musiikkia yhdessä Jaquesin siskon Marie de Nyx'in kanssa . Eklundin vä liaikain en amerikka la istumi nen aiheutti keikkailuun kahd en vuoden tauon , paluun myötä mutta Johan in toteutui myös paluu keikkalavoille. Syksyllä 1995 bändiitä ilmestyi omakustanteinen kahdeksan biisin Repressions-kasetti, jolta irrottettiin Carnival-biisi Freeze 2 kokoelma lie. Tuorein julkaistu tuotos N Y X'iltä on Siberian, joka kuullaan Plastic Sa mpierilla. Lisää on kuitenkin tulo ssa. Vai onko, Jaques? - Kyllti. Biisejti olen saanut vuoden aikana mukavasti varastoon. Olemme nyt keskittyneet hiomaan van11empaa kamaa kristalIin kirkkaaksi ja kun se on tehty siirrymme ktisittelemiJtin uutta materiaalia. Tarkoitus on julkaista osa niistti tulevalla levylliJmme. Ne antavat huomattavasti monipuolisemman kuvan btindin kyvyislti. Samalla on todella hyvti saada koko biJndi kasaan vaikkakin yhteistyö pienellti porukalla on toiminut hyvin. N y x on tehnyt levytyssopimuksen, jonka toisena osapuolena on Control Records. Nimi ei välttämättä aiheuta suuremsillä paa raksutusta aivoissa, kyseessä on uusi levy-yhtiö, jonka plastic passion· numero 10 • 1997 voimahahmona toimii Advanced tuUu Vince Artista eli Petja Valasvaara . Muut Controli n sainaamat bändit ovat porilainen Corporal Feast, Vincen oma projekti Force sekä edel lisessä Plastic Passionissa esitelty Neverwood . N Y X oli kuitenkin firman ensimmäinen kiinnitys eli mi ltä tuntuu olla lafkan ensimmäinen levyttäjä? EnsimmiJinen julkaisu on kokoelma jossa esitelliJiJn levyyhtiön biJndit, joten siiniJ mielessti emme ole ensimmtiisiti levytttijiti. Fiilikset ovat korkealla sillti kaikki on toiminut firman ja meidtin viJlilltimme paremmin kuin uskoimmekaan. Tulosta on saatu aikataulussa ja laadukkaana , ja levy-y/ltiö on todella satsannut meihin. Se tekee
ty65ttJ helppoa" ei ole takapiruja kampeamassa plHktJn rahan vuoksi. Arvostelin Repressionsin edellisessä Plastic Passionissa ja toin arvostelussa esille bändit Dead Can Dance, Aurora ja French Kiss. Onko vertauskohteet helppo hyväksyä? - Ei minulla em. Mndejti mittitin vastaan ole, ptiinvastoin, mutten voi sanoa, etttJ olisimme niistä vaikutteita saaneetkaan. Muut btJndit kulkevat omia teittJtJn, me omiamme. Jos yhtymtikohtia IOytyy ne ovat sattumanvaraisia. MittJ kertoo kuulijoille se etttJ muistutamme noita btJndejtJ? NiisttJ saisi paljon erilaisia yhdistelmiti, joten jokaisen on loppujen lopuksi kuunneltava itse. Ehkti pelkktJ tyylianalyysi riitttiisi loppujen lopuksi. Minkälaista on itse tullut aikoina? musiikkia kuunneltua viime - Islannin lahja maailmalle eli BjOrk on saanut runsaasti soittoaikaa soittimessani. Se on rikasta ja vaihtelevaa kamaa. Melodiat ovat . EhktJ myOs tietty kiehtovia. visuaalisuus. Ja tJsketttJin hankkimani Susanne Vegan levyt ovat olleet tehokkaassa kuuntelussa. Jos vertailIaan tulevan levyn materiaalia Repressionsiin, niin onko havaittavissa suuria muutoksia? Tuleeko levylle aiemmin julkaistuja biisejä? - Aikaisempaan verrattuna uudet biisit edustavat laajempaa skaalaa. MittJtJn yhtti tiettytJ tyylitJ ei ole haettu. Tiettyä yhtentJisyyfftJ toki ylltipidettJän. Levy tulee muodostamaan taas kokonaisuuden. Levylle on tarjolla paljon uutta materiaalia, ja onkin vaikea sanoa ttJsstJ vaiheessa tarkemmin millainen kokonaisuudesta tulee. Kappaleet ovat luonteenomaista jatkumoa Repressionille, ja ehktJ vtJhtJn kehiteltyti, maustettua. Muutama kappale Repressionilta julkaistaan mahdollisesti uudelleen mixattuna/ sovitettuna. Ne ovat kypsyneet studiosessioissa mukavasti. Bändin nimi viittaa kreikkalaiseen mytologiaan ja kasetilta löytyy Camival-niminen biisi. Mikä on bändin suhde antiikin Kreikkaan ja keskiaikaisiin karnevaaleihin? - Antiikin Kreikka sintJnstJ on melko kaukainen tausta meille. Jumalatar Nyks sen sijaan on ollut innoittajana. Se on todella olennainen seikka. von ja pimeyden jumalattarena se antaa meille vapaat ktJdet luoda tietyn tyylisiti fiiliksitJ. Se on pohja "auditiivisille visualisoinnille" kuten Marie hehkuttaa. Logomme N Y X-patsas edustaa bändin visuaalista ulkoasua, joka on myOs hyvin tärketJ osa btJnditJ musiikin ohella. Teksti + haastattelu: Päätoimittaja DARKLANDS BOX 29, 33201 TAMPERE tel. (03) 2613 477, .-mail jtwitch@sgic.fi 99,- 99,- quality goes never out of style... TWO WITCHES -klassikot jälleen saatavilla tilaukset postitse, netillä tai soittaen plastic passion - numero 10 -1997
SEPULCRUM Berliiniläinen Sepulcrum Mentis lienee jo tuttu kaikille Plastic Passionin lukijoille muutaman arvostelun ja kiertueraportin takia, mutta mitään suurempaa informaatiota bändistä ei ole annettu. Asia tulkoon nyt korjatuksi, sillä bändin vieraillessa Suomessa syyskuussa 1996 vietin leppoisan jutusteluhetken laulaja-kitaristi Marty Kasprzakin kanssa muinaisen Appelsiinin takahuoneessa. Pal.a:ta.a.:n. kui1;e:n.k:i:n. ajassa taaksepäin hieman yli seitsemän vuotta. Sepulcrum Mentis sai alkunsa joskus silloin kun viimeksi juhlittiin vuosikymmenen vaihtumista. Alkuperäiseen kokoonpanoon kuuluivat Martyn lisäksi basisti Ben 20m, rumpukone, kosketinsoittaja sekä naispuolinen taustalaulaja. Musiikillinen linja oli tuolloin jossain The Churchin, Psyehedelie Fursin ja The Doorsin välimaastossa. Ensimmäisen keikkansa Sepulerum Mentis teki marraskuussa 1990 kokoonpanolla Marty, Ben sekä rumpali Wop Sehläger, joka oli korvannut rumpukoneen hieman ennen keikkaa. Wopin punk- ja hardroek-tausta rankensi linjaa ja enemmän metalliseen suuntaan Sepulerum Mentis siirtyi kun Markus Malliles liittyi toiseksi kitaristiksi loppuvuodesta 1991. Toukokuussa 1994 Sepulerum Mentis meni studioon suunnitelmissaan ensi-EP. Mukana studiossa hääri myös Kesli1tä 'ä!koi myös Sepulcrum Mentisin Thomas Stiehler, joka on aiemmin työs- ja Two Witehesin saksalaiskennellyt Killing Joken, Marillionin ja suomalainen yhteistyö, kun 2W-Jyrki Psyehedelie Fursin kanssa. Viiden teki Saksan kiertueen lauleskellen biisin CD näki päivänvalon kesällä bändinsä ralleja Sepulcrum Mentisin 1994 Stealy Dogin eli bändin itsensä säestäessä. toimiessa julkaisijana. Minulle levy oli erittäin positiivinen yllätys. Ennakko- V"a.:ikka. D'1Ii:n.i-C:D ja. tietojen perusteella odottelin hyvinkin Jyrkin kiertueraportti kertoikin toilnimetallista kamaa, mutta enemmänkin vasta kokoonpanosta, niin aika toi musiikki oli metallisävytteistä komeata mukanaan muutoksia. goottirockia. Eniten metallin suuntaan - Levyllä soillavasta neljän hengen viittaavat ajoittaiset örinävokaalit sekä bändislä on enää vain minä ja Ben muutamat kitaraosuudet, jotka soivat mukana. Rumpalimme sai todella aika ironmaidenisti. Miellyttävin osio hyvän työpaikan Brusselistä eikä voinut levyllä on avauskolmikko Mercy Seat, enää jatkaa kanssamme. Kilaristimme lntolerance ja learus, mutta ei taas lähti opiskelemaan Hollantiin, Hymnissa ja Cruel Sea'ssakaan mitään joten jatko olisi ollut hanelIekin vikaa ole. Upealla flanger-kitaralla slressaavaa, jos olisi pitänyt tulla höystetly lntoleranee lainailee hauskasti Berliiniin joka viikonloppu, Marty 60-luvun hittiä ja Neil Youngia kertoo ja esittelee samalla uuden riilnillään "Needles, pins and the kokoonpanon. damage done". - Uusi kitaristi Dirk Wildenhues on vanha kaverini, joka on kulkenut muka- plastic passion - numero 10 -1997
MENTIS n~mme alusta alkaen. Dirk tunsi (Ron) Beckerin, josta tuli uusi rumpalimme. Kosketinsoittajamme Anne Damraun tunsimme silta ajalta kun teimme kier- -Levy on nauhoitettu melkein kokonaan kotonani 8-railanauhurillo, tosin rummut on nauhoitettu studiossa, koska niitti ei voi nauhoittaa pienessä asun- tueen Jyrkin kanssa, jolloin hän soitli kiertueella ja pyysimme hanld mukaan. Uusin jtJsenemme, joka ei ole vielä nossani. Kitaravahvistimet olivat keiltiOssti ja olohuone oli l:Jtinityshuone .... ja naapurit olivat hermostuksissaan. ollutlevyllCi on sellisti Christoph, jonka Raitoja olisi tarvittu enemmän, koska tapasimme kitarakaupassa. 8-raiturilla ttiytyy turvautua ping-pong Hän oli ikäisemme ja kertoi soiltavansa selloa ja kitaraa, joten pyysimme hänet mukaan. Ja kaikki on sujunut hyvin. Täysivaltaisena jäsenenä Christophia ei pidetä ainakaa n verkkosivujen perusteella toisin kuin viulisti Anke Reppchenia, joka on liittynyt bändiin Suomen kiertueen jälkeen. Anne puolestaan on täysjäsen, vaikka pitääkin tällä hetkellä matalampaa profiilia. -menetelmtiän ja silloinhan ei voi enää palata riilltivtisli taakseptiin, jos jutut eivät ole täsmalleen niin kuin pitäisi. Se ei ollut paras mahdollinen nauhoitustapa, mutta ehdottomasti halvin. Meidtin budjetilla olisi mennyt studioon 3-4 ptiivtikSi, mutta silloin emme olisi voineet ktiyltti(1 oopperalaulaja ja keikoille joskus ensi vuonna. muita juttuja, joila halusimme. Tällöin olisimme joutuneet tyytymtiän biisien riisuttuih in versioihin. En tiedti kumpi oli parempi ratkaisu, mutta toivottavasti seuraavalla albumiIla on suurempi budjetti. lR:e'V'ää.I1ä :1.996 ilmestyi Tyyliltään Burning An Effigy on selkeästi jatkoa esikois-EP:lIe, tosin Sepulcrum Mentisin ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa pitkäsoitto Burning soundi maailma on monipuolistunut koskettimien, viulun ja vierailevan An Effigy. CD:n julkaisi Red Herring ybtiö eli bändi itse yhdessä ystävänsä Patrick Schtirfeldin kanssa. Omakustanne oli toisaalta tietoinen toisaalta pakonomainen valinta. oopperalaulajan ansiosta. EP:ltä tutut Mercy Seat, Intolerance sekä Icarus - Anne ei ole mukana kiertueella, koska sai lapsen ja keskittyy poikaansa hoitamaan. Htin on yhti btindissti j a palaa ovat mukana uusina versioina ja Jn. .. - ja Celtic Circle -yhtioiltti, mulla muodostavat levyn kärjen yhdessä Holy Warin, Salto Cum Diabolon (jonka demo-versio kuullaan Plastie SampIerilla) sekä Depeche Mode -CQver heillä ei ole tarpeeksi rahaa kunnon promotointiin. Emme halua levy- Photographicin levyttäntinen yhtiöilla pelkästtitin rahaa vaan kun- enemmänkin Sepulcrum Mentisille. non luen. Parempi julkaista levyt ilse kuin mennä pienelle yhtiölle. Tottakai haluaisimme suure/lie yhtiölle. joka pystyisi tukemaan meitä tmpeeksi kuten Roadrunner lai Cenlwy Media. Olemme Monochrome-nimisellä Sisters af Mercy -tribuutilla mukana Poison Doorilla, joka on alunperin Walk Awayn b-puoli. Versiomme onnistui hyvin, mutta en ole täysin tyytyväinen äänenlaatuun. Biisi kuulosti melkein OK:lta kun nauhoitin sen kotona, mutta jostain syystä se on täysin pilattu masteroinnissa. Alä kysy miksi. Tulevaisuudessa olemme mukana - Olemme saaneet fGJiouksia mm. Alice Sellainen joka pystyisi maksamaan hyvän studion ja hyvän tuottajan . Ilman hyvdti diiliä jatkamme levyjen tekoa itse. Soundeiltaan Burning An Effigy ei ole kanssa . tuntuu Lainabiisien maistuvan Depeche Made -tribuutilla Question 0/ kään mikään alkeellisen studiotyön esi- Timella. Listiksi menemme isoon studimerkki, ei edes lähellä sitä. Minulle oli oon nal/hoittamaan ScalY Monstersin, suuri yllätys kun kuulin miten levy on joka tulee Bowie -tl'ibuutille. nauhoitettu . lnaai lman huipputasoa, mutta ei myös- plastic passion - numero 10 - 1997 ~u.1;e:n. :M:H.rt;y jo aiemmin kertoi, Sepulcrum Mentis aikoo nauhoittaa seuraajan Burning An Effigylle riippumatta siitä kuka sen julkaisee. Valmistelutkin olivat jo alkaneet viime syksyisellä kiertueella. - Seuraavalle albumiIle on joitain lauluja valmiina. Tälläkin kiertueella soitamme paria uutta biisiä. Toinen niistä on Benin tekemti keskiaikaistyylinen biisi munkkikuoroineen ja lalinankielisine vokaaleineen. Toinen on minun tekemä kymmenminuuttinen eepos nimeltätin Fallen Angels, joka on hidas biisi selloineen ja metalliväliosineen. Teimme biisistä demoversion, joka päätyy muutamalle kokoelmalle. Linjamme tuskin muuttuu radikaalisti, mutta tottakai jotain muutoksia tulee seuraavalle albumiIle. Ntiiden kahden biisin listiksi minulla neljä biisiä valmiina, mutta niitti emme ole vielä harjoitelleet. Uutta albumia voi odotella ensi vuodeksi. Pitkäsoiton lisäksi luvassa on tälle vuodelle ainakin Two Witchesin kanssa tehtävä yhteiskiertue, joka ulottunee useampaankin Euroopan maahan mm. Saksaan, Itävaltaan, Sveitsiin ja Espanjaan. Suomeen Sepulcrum Mentis tuskin ainakaan tänä vuonna saapuu vaikka bändi viihtyikin hyvin maassamme. - Suomessa on ollut hauska olla. Jyväskylässäkin oli ihmisiä, jotka osasivat lal/lumme. Terveisiä vaan kaikille ihmisille, jotka ovat ostaneet levyjämme tai käyneet keikoillamme Suomessa. Minä haluan todella kiilIäti leitti kaikkia. Toivottavasti tavataan kohtaisesti oluen äärellä. henkilö- Teksti + haastattelu: Pälitoimittaja
ExE drA tuI~ B,rliinbtä ja työ,"ä p,rinnoli".'''a goottirockia, mutta siinä missä monet saksalaisbändit ottavat vaikutteensa 80-luvun Englannista, ExEdrA suuntaa vaikuteimurinsa myös pohjoisemmas, Irlantiin ja Virgin Prunesiin. Toistaiseksi ExEdrAn discografia käsittää vasta yhden CD:n, vuonna 1995 Alice In ... -yhtiön julkaiseman Kingdom Of The Blindin, joka on kieltämättä yksi viime vuosien parhaista alan perinneosaston julkaisuista. Tyylitajuinen ja hyväsoundinen levy on varsin rauhallinen, sillä kyrrunenbiisisen kiekon menovaihde laitetaan päällä vasta kahdeksannella raidalla Soulringerilla, joka siirtää virginprunes-tyylittelyn sistersasteikolle. ExEdrAlle on ominaista monipuoliset ryJmit sekä liiallisen kiireen unohtaminen. Suosikeikseni levyltä kohoavat avausraita Bereft Of Hope, Waltz, päätöspala Kingdom Of The Blind sekä Stooges-coveri 1 Wanna Be Your Dog, joka on tyylikkäästi käännetty valssiksi. Välillä levyä kuunnellessa tulee mieleen myös goottikautinen Russian Lovc, joten yksinkertaisesti Kingdom Of The Blind on levy minun makuuni. Pelkästään musiikin kehuminen albumin kohdalla olisi vääryys, sillä Kingdom OfThe Blind ulkomuodoltaan yksi maailman hienoimmista levyistä. Kuoret muodostuvat kolmesta sinisävytteisestä pahvikotelosta ja kuva-aiheena on omena, josta voi pahviläppiä kääntelemällä tehdä kokonaan tuoreen, kokonaan mädän tai puoliksi mädänlyneen version oman mielensä mukaisesti. - Mätä omena liittyy albumimme nimibiisiin Kingdom OfThe Blindiin. Tarina kertoo miehestä, joka miettii maailman kahta eri olemusta, hyvää ja pahaa, jotka yleensä muodostavat parin. kfutla toisaalta yhtä aikaa voi olla myös kaksi hyvää puolta tai kaksi pahaa puolta, niin kuin levynkantemme omena kuvastaa, ExEdrAn basisti-ohjelmoija-biisintekijä Ulrich Klein kertoi viime syyskuussa Appelsiinin takahuoneessa ja esitteli samalla taiteilijan. - Tyyppi, joka suunnitteli paketin on bändimme jäsen Patrick Schiirfeld ja hän suunnittelee kaiken artworkin, kannet, videot jne. Hän siis tekee kaiken, mikä liittyy visuaalisuuteen bändissämme. Ulrichin ja Patrickin lisäksi Kingdom Of The Blind -levyn tekoon osallistuivat vokalisti Andre Gutsmuths, kitaristi Michael Lang sekä extra-kitaristi Martin Kasprzak, jonka päätoimi on Sepulcrum Mentisissa. Viime syyskuussa ExEdrA teki Sepulcrumin ja Two Witchesin kanssa kuuden keikan Suomen kiertueen ja live-kokoonpanoon kuuluivat Ulrich, Andre, Martin sekä sellisti Christoph, joka avusti myös Mentisia Suomen turneella Turussa näkemäni keikka vahvisti entistä enemmän uskoa bändin kykyihin ja live-tilanteessa huomasi vielä levyäkin paremmin Virgin Prunes -vaikutteet. Levyn kustantaneen Alice In ... -yhtiön kanssa yhteistyö ei ole sujunut toivotulla tavalla ja itse asiassa yhteistyö lähenee jo loppuaan. - Tällä hetkellä työskentelemme toisen levymme parissa, joka tulee olemaan EP. Meillä on vähän ongelmia levy-yhtiömme kanssa ja haluaisimme lähteä yhtiöltä, koska yhtiö ei ole paras mahdollinen meille. Heillä on optio vielä kahteen levyyn, mutta me todellakin haluamme jättää yhtiön, koska se ei ole sopiva meille. Me teimme kompromissiratkaisun, joten me teemme heille vielä yhden EP:n, joka ilmestyy joskus ensi vuonna. Aänitykset ovat jo alkaneet, mutta koska tulimme Suomeen pidämme pienen äänitystauon. Hommajatkuu kunhan palaamme takaisin Saksaan. Mitenkään tarkemmin Ulrich ei kertonut mikä heidän ja levyyhtiön välillä mättää, mutta helppo on uskoa ristiriitojen liittyvän bändin visuaaliseen puoleen, sillä harva yhtiö on valmis sijoittamaan pienehköön bändiin tuhansia ylimääräisiä markkoja pelkästään kansien takia. Itseasiassa Kingdom Of The Blindinkin kansi ratkaisu oli kustannuksiltaan kompromissa. Alice 1n .. . maksoi kulut normaalin jewel boxin hintaan saakka ja ExEdrA loput. Kustannuksista huolimatta Exedra aikoo edelleen jatkaa panostamista visuaaliseen puoleen. - Tulevaisuudessa tulemme yhdistelemään entistä enemmän visuaalisia ja musiikillisia juttuja sekä hieman myös teatteria. Tulemme käyttämään keikoilla videoita, jotka yhdistyvät musiikkiimme. Itse asiassa käytämme yhdiste/määjo Berliinissä, mutta meillä ei ol/ut mahdollisuutta ottaa kaikkia kamojamme mukaan. Ei-visuaaliseen eli musiikilliseen-ExEdrAan voi Kingdom Of The Blindin ohella tutustua myös muutaman kokoelman välityksellä. Plastic Sampierilla kuullaan albumilta lohkaistua Waltzja Sisters OfMercy -tribuutti Monochromella puolestaan kuullaan ExEdrAn näkemys synkistelysuosikki Valentinesta. plastic passion - numero 10 -1997
Legolrend Strip Tanskalainen yhden miehen ihme Lerether Strip edusti minulle pitkään mitätöntä ja persoonatonta konejytkettä. Osittain syynä oli bändin alkupään tuotannon ylirankkuus ja monotonisuus, mutta syytä oli myös minussa. En vain saanut toimeksi tutustua Lerether Stripin tuotantoon pintapuolisuutta syvällisemmin. Leaether Stripin suhteen maailmani muuttu i toissa vuonna kun sain käteeni bändin vi idennen pitkäsoiton The Legacy Of Hate And Lust'in , jolla tänä vuonna neljännelle kymmenelle siirtyvä Cla us Larsen joukkioineen (oma pää + koneet) esittelee temmo ltaan rauhallisemman , mutta hengeltään agressiivisemman ja ahdistavamman puolensa . Edellisessä Plastic Passioni ssa toimittaja Kotkanen löysi I evystä viitteitä Nine Inch enkä minäkään Nailsiin l ähde väitteitä valheiksi parjaamaan. The Legacy Of Hate And Lust ei ollut kuitenkaan rauhallisemman debyytti LeCEther Stripin discografiassa vaan vuonna 1994 ilmestyi soundtrack-tyylinen instrumentaalilevy Serenade For The Death. Vi:iJ:n.e ~<>~a sekosin lopullisesti LeCEther Stripiin kun sain Zoth Ommogin promopaketissa The Rebirth Of Agony pitkä soiton, joka ei edusta oikeastaan lainkaan konemätkätystä, vaan ihkaoikeaa koneellista synkistelyä Ja kaiken lisäksi äärimmäisen tyylikästä sellaista. Samalla aloitin myös tuva nhempaan tustumisen LeCEther Strip -materiaaliin hankkimalla Retrospectivekokoelman, joka on Cleopatran lisensoima ja bonuksilla varustama amerikanversio Zoth Ommogin Best Of albumista. plastic passion· numero 10 -1997 Self II1fl.i.cted on tuore in Larsen-albumi ja sen pitäisi olla kaupoissa samoihin aikoihin kuin kymmenes Plastic Passion . Mikäli huhuja on uskominen, niin Self Inflicted jatkaa kahden edeltäjänsä linjoilla. Rankemmasta osastostaan Larsen ei kui tenkaan ole luopunut vaan keskittää suurimmat agressionsa vihaisempaan projektiinsa eli Kluteen. Tälle vuodelle on luvassa vielä to inenkin LeCEther Strip -levy, mini-LP Anal Cabaret , jolla Larsen tributoi Soft Cellia. Covereiden makuun on jo päästy, sillä hieman ennen tätä lehteä ilmestyi Cleopatran Cure-tribuutti 100 Years , jonka biisilistaan on mahdutettu LeCEther Stripin versio Lull abysta . .
Ruisrock oli tänä vuonna enemmän minun makuuni kuin koskaan aikaisemmin. David Bowie, Nick Cave ja Pet Shop Boys ovat kuuluneet suosikkilistalleni jo vuosia ja Stingiäkin löytyy hyllystäni, tosin Policena ja alkusoolouransa jazzaajana. Bowie, Cave ja Petsarit ansaitsevat jokainen täsmällisemmät keikkaarviot, joten käydään läpi ne muut Ruisrock-kohokohdat. Sting oli minulle jo entuudestaan tuttu live-kokemuksena ja periaatteessa tälläkään kertaa ei pahemmin voi miestä haukkua . Tosin miinuksilta mies ei täysin välty, sillä aikuismaisimmillaan Sting on li evästi tylsä. Onneksi minun positiivinen luonteenpiirteeni säilyttää päässäni hyvät jutut kauemmin kuin huonot, joten muistan lämmöllä dub-väliosalla varustetun Roxannen, voimakkaan Synchronicity I:n , kesään 1983 oleellisesti kuuluvan Every Breath You Taken, leppoisan jazz-henkisen (II You Love Somebody) Set Them Freen ja minulle tuntemattomaksi jääneen biisin, jonka lopussa kuusihenkinen bändi yltyi kirjuriluotokelpoiseen jazzailuun. Unohtaa ei myöskään sovi keikan päättänyttä Fragilea, jonka kauneutta on vaikea näppäimistöllä kuvailla. Nick Caven ja Stingin lisäksi en lauantaina muita esiintyjiä juuri nähny1kään. Pedro's Heavy Gentlemen olisi varmasti ollut mieluisaa katsottavaa, kun Ismo Alankokin kävi lavalla heittämässä pari biisiä, mutta keskittääkseni kaiken voimani Cave-tarkkailuun saavuin Ruissaloon niinkin myöhään kuin Pedron viimeisen biisin aikana. Voimien säästöstä johtuen jäivät väliin myös Xysma ja Disgrace , mutta toisaalta mitään ainutlaatuista en menettänyt, sillä välillä tuntuu että molemmat ex-metallistit keikkailevat kotikaupungissaan joka toinen kuukausi. Myös sunnuntain aikasuunnittelussa oli vallitsevana teemana voimien säästö BowielIe ja Pet Shop Boysille , joten saavuin Ruissaloon reilun tunnin ennen PSB:n settiä eli juuri parahiksi kuulemaan kuinka plastic passi on - numero 10 - 1997 Apocalyptica kidutti sellojaan sekä yleisöään. Vaikka Apocalypticasta sanotaan jos jonkinlaisia ylisanoja , niin minulle heidän keikkansa edusti rumaa meteliä. Minä kuuntelen mielummin klassisen klassisena ja Metallican Metallicana. Niukasti ennen Petsareita teltassa esiintyi Wilma, joka mainiolla keikallaan osoitti olevansa vahva ehdokas kotimaista suosikkibändiä valittaessa. Valitettavasti Wilman soundit olivat lievästi tunkkaiset ja liian bassovoittoiset, mutta muuten homma toimi runsaalla ysillä. Erityisesti vieraileva levynhinkkaaja painui Annan lisäksi miele'en . Henkistä negaatiota aiheutti vain se, että keikka oli jätettävä minun osaltani kesken, koska en halunnut menettää hetkeäkään Pet Shop Boys -keikasta.
plastie passion. speciaI M inulla oli todella su uret odotukset Nick Cave & Th e Bad Seedsin Ruisrock-keikasta. Pitkäaikainen suosikkini ja minä emme oll eet koskaan kohdanneet live-tilanteessa. Vuonna 1988, kun Cave yhtyeineen vieraili Suomessa soittaen kahtena peräkkäisenä iltana loppuunmyydylle salilie Tavastialla, minä en edes harkinnut keikkaa realistisena vaihtoehtona . Todennäköisesti portsarit olisivat jättäneet minut kaksi vuotta liian nuorena virumaan kylmään helsinkiläiseen syys iltaan. Olin lähes onnesta sekaisin kun Caven es iintyminen Ru isrockissa varmistui toukokuussa . Ensimmä isen Ru isrockpäivän aamuna sen sijaan jo vähän pelotti, sillä odotukset olivat niin korkealla , että j opa pienehkö keikan epäonnistuminen saattaisi pilata minun ja Caven yhteisen tulevaisuuden pitkäksi ajaksi . Kello 18.55 Nick Cave & The Bad Seeds marssii Kansanpuiston päälavalle lähes täys in epädramaattisesti, tarttuu soitti miinsa ja aloittaa The Boatman's Call al bumilta tutun Far From Men . Minä 01en juuri hetkeä aikaisemmin niellyt hädi ssäni liian suuren annoksen tiram isusuklaa-jäätelöä ja kylmyys tuntuu sisukal uissani. Minä seison lavan edessä j a nopeasti napsin muutaman kuvan herra C avesta sekä pari kuvaa panamahattuisesta Blixa Bargeld ista , joka parin en- simmä isen biisin ajan keskittyy seisomaan lavan reunalla kitara kädessään tyhj änpanttina . Far From Men aikana ehdin vielä kuvaus korokkeelle ottamaan muutaman yleiskuvan Bad Seedseistä ja poistumaan kuvausalueelta suuren yleisön joukkoon nauttimaan keikasta. Toinenkin biisi on hitu ri eli Lime Tree Arbour, jonka aikana Bad Seeds seisoskelee leppoisasti paikoillaan ja minä sekä muu yleisö keinuu rauha llisesti musiikin tahdissa. Lime Tree Arbour loppuu, joku vaati i takanani Stagger Lee'tä soitettavaksi, Nick Cave tervehtii yleisöä Suomen kansana ja kertoo , että seuraava laulu on kysymys , jonka voitte esittää toinen to isillenne. 00 You Love Me? lähtee liikkeelle ja samalla alkaa liikkua myös yleisö ja Bad Seeds. Ensimmäiset kaks i biisiä ovat melko rauha llista etenemistä, minkä perusteella on vaikea ennakoida loppukeikkaa, m utta 00 You Love Me? osoittaa , että homma toimii täysillä ja Bad Seeds on hyvässä vedossa . Ennen neljättä biisiä Cavelle tuodaan baarijakkara ja Casio-urut. Jokainen uutuusalbumiin tutustunut tietää Brompton Oratoryn olevan tulossa . Cave va littaa urut polvillaan tilanteen hankaluutta ja käynn istää biisiä rytm ittävän Casio-kompin. Viides biisi, Carny ja samalla koko keikan vanhin pa la. Your Funera l ... My Trial albumin rankka ahdistuspala on saatu entistäkin ahdistavaan muotoon . Mick Harveyn vibrafoni tuo hienoja sävyjä biisiin ja herra Cave liikkuu nykivästi, mutta samalla kevysesti ku in mestarivalssaaja . Carnysta takaisin hituriosastoon yhden biisin ajaksi . People Ain 't No Good ke inuttaa leppoisasti , mutta lisää liikuntaa yleisö saa keinuttelun jälkeen kun Bad Seeds kajauttiaa ilmoi ll e X-fil es -biisinsä, "joka kertoo ihmisestä, jolla on punai nen oikea käsi ". Red Right Handissa Cave laulaa "You 'lI see him jn your nightmares", mutta minulle painajainen on puu, joka kaatu u parin metrin päässä minusta . Onneksi Ruissalon jäljellä olevat pikku puut ovat niin joustavia , että kukaan ei koskaan loukkaannu puiden mennessä nurin . Red Right Handiä seuraa toinenkin biisi Let Love In -albumilta eli likinimibiisi I Let Love In, joka saa seuraajakseen murheelliseen murhaan päättyneen rakka uslaulun . Cave informoi epäaidon vakavasti , että hänen kanssaan Where The Wild Roses Grow'n duetoinut Kylie Minogue ei päässyt tu lemaan Suomeen , mutta tuu rajan roolin ottaa Panamahattu-Bargeld . Blixa suoriutuu roolistaan hienosti ja kaksikon hellyyttävät lähentelyt näyttävät, että Cave on ainakin puolitosissaan laulaessaan "he was the one ". Bad Seeds on harvinaisen liikkuvaa sorttia, mitä tulee jäsenten poistumiseen aika ajoin lavalta . Erityisesti Jim Schlavunos ja Warren Ellis eivät aina tiedä pysyäkö lavalla vai ei , ja j os pysyä niin mitä instrumenttia soittaa. Homoeroottisen dueton jälkeen lavalle jäävät vain basisti Martyn P. Casey sekä pianon ääreen istahtanut Cave, joka alkaa tapailla Into My Armsin sointuj a. Herkkä laulu paljastaa viimeistään Caven lievästi naukkaiJJeen matka lla Helsingistä Tu rkuun ja kaiketi vähän vielä vähänlavan takanakin, sillä täysin selvä mi es olisi tuskin kesken biisin tokaissut yskimisen jälkeen mikrofoniin "sh if . Onneksi Nick Cave ei ole niitä miehiä, j oiden keikkaa lievä humalatila hä iritsee. Into My Arms saa jatkokseen pari duettoa . Henry Lee'ssä Blixa saa taas paikka iIla naista, mutta The Weep ing Songissa Panamahattu-Bargeld laulaa miehekkään isänroolinsa . The Weeping Song on hienosti rytmitetty Let Love In -albumin tyy liin ja erityisen hienon säväyksen tekee Warren Ellisin viulu . Upean keikan päätteeksi Bad Seeds tarjoi lee The Mercy Seatin, joka on käsittämättömän tehokasta rytmittelyä, jonka saattaa tuntea sisällään sekä fyysisesti että psyykkisesti. Vieressäni seisova raskaana oleva nainenkin yltyy tanssiin, joka aika ajoin näyttää aika hurjalta. Ainakin sikiön tuntokulmasta. Encore-vaatimustaputukset venähtävät pitkiksi, mutta sitkeys palkitaan. Bad Seeds palaa rumpali Thomas Wydlerin j ohdolla lava lle ja soittaa kiitoksenaan The Ship Songin. Val itettavasti The Ship Songin aikana ei Ruissalon oh i seilaa ainoatakaan Tukholman-laivaa . "We'lI see you in the couple af years " kuu luu Nick Caven suusta ennen kuin hän poistuu suure lta lavalta . Toivon, että lause käy toteen , sillä keikka on tehnyt minuun suuren va ikutuksen . plastic passion. numero 10 ·1997 , I
Pet Shop Boys on ollut levyllä huippuluokkaisen humpuukipopin synonyymi, mutta live-Petsareille en tiennyt vertauskohtaa ennen Ruisrock-keikkaa. Huhupuheita olin kuullut mahtavista livespektaakkeleista , jotka paisuttavat Pet Shop Boysit teatraalisiin ja orkestraalisiin huippumittoihin, mutta omaa live-kokemusta ei ollut, ei edes TV:n välityksellä saatua. Toisaalta en edes osannut odottaa mitään ihmeellistä konserttielämystä, sillä aivoni ovat aina yhdistäneet Pet Shop Boysit vain levyltä kuunneltavaan tanssipoppiin ja kaiken lisäksi hölmömpikin tajuaa, että tuskin mikään bändi tuo festivaaleille tolkuttomia teatterisysteemejä. Pet Shop Boysin lavarakennelma osoitti , että lavalle ei ole tulossa mitään rock-työläisiä vaan nykyajan tekniikkaan luottava pop-ilmiö. Etureunassa seisoi epätasaisena kaksikkona mikrofoniteline sekä syntetisaattori. Perinteiselle rumpulavan paikalle oli pystytetty kalliinnäköinen ohjausyksikkö lukuisinen räkkeineen, syntikoineen ja tietokoneineen. Lavan kruunasi taustalle ripustettu musta kangas , jolla seisoi teknokirjaimin 'pet shop boys'. It's A Sin alkoi kuulua kaiuttimista ja Pet Shop Boys saapui lavalle. Neil Tennantin ja Chris Lowen kaksikkoa vahvisti vahva ääninen musta laulajatar sekä insinöörinoloinen nuori mies, joka asettui ylimmäksi päälliköksi soundiyksikköön. Tekniikka ei toiminut heti täydellisesti , sillä Tennantin vokaalit pätkivät It's A Sinin alku metreillä ja muutenkin alku keikan aikana miksaaja ei oikein tuntunut tietävän pitääkö Tennantin äänen ku ulua kovaa vaiko hiljaa. Tekniikan töppäilyt eivät kuitenkaan latistaneet tunnelmaa, sillä Pet Shop Boys heitti eetteriin tolkuttoman hitti putken, joka huipentui tuoreeseen Somewhere-singleen sekä encorena kuultuihin Being Borediin ja Go Westiin. Keikkaan mahtui kaikki kuviteltavissa olevat Pet Shop Boys -hitit ja mikäli en ihan väärin muista PSB-discografiaa, niin kaikki 16 Ruissalossa kuultua biisiä on julkaistu sinkkuina , tosin Hello Spaceboy -sinkulla vokaaleista vastaa David Bowie Pet Shop Boysien hoidellessa musiikillisen osaston. Musiikillisesti tietokoneohjattu Pet Shop Boys oli erityisen vakuuttava ja varmanoloinen. Neil Tennantin ei-n iin-vahvan äänen vastapa inona kuultu laulajatar hoiti hommansa hienosti ja Go Westin kuuluisista mieskuoroosuuksista vastasi alkuperäiset laulajat, tosin sekvensserimuodossa. Keikan biisit olivat levytettyjä versioita li evästi tanssittavimpia ja paikoitellen myös housempia lukuunottamatta Rentia, jonka Tennant esitti yksinään akustisella kitaraila itseään säestäen. päälakensa kiiltää, mutta Lowe oli suojautunut lippalakiIla , aurinkoIaseilla ja kuulokkeilla. Vaikea si is päätellä onko Lowella huhujen mukaisesti AIDS ja jos on, niin kuinka pitkälle tauti on edennyt. Visuaalisen show'n varasti This Kind Of Thingin aikana lavalle tullut musta tanssijatar, joka oli pukeutunut mustiin seksika upan hepeniin. Hello Spaceboyn aikana tanssijatar alkoi riisuuntua ja stripteasen viimeisillä metreillä lähtivät myös rintaliivit, rin nat ja peruukki. Where The Streets Have No Namen aikana tanssijattaresta tanssijaksi muuttunut lanteenkeikuttaja tuli takaisin näyttäen oikealta suku puoleltaan kaljuineen, kauluspaitoineen ja kangashousuineen. PET SHOP BOYS ,Rulssalossa 29.6.1997 IVs A SlnJfeaturln,g I WiII Survlve) This 'Klrid"O;:thing \ . Se a Vlda _e (Thal's the way Iife 15) Domino Oanclng Hella Spaceboy Before ."'·> l eft Ta My'Own Devices -Rent -Where;-TJ:w StreetsJiave No_:Name Can You-'ForgiveHer ., 'Love Comes Qulckly 'Opportunitles West Enö-Glrls Tennant ja Lowe olivat pukeutuneet sinisiin pukuihin, jotka toivat mieleen kiinalaiset tehdastyöläiset ilman perinteisiä päähineitään. Tennant antoi plastic passion - numero 10 -1997 Somewhi:!r.e Being Bored C3PWest . .