plan 4/2015 SIERRA LEONE Tytöt tahtovat kitkeä hyväksikäytön kouluista itä-timor Lasten sisukkuus ja toivo koskettivat Johanna Kurkelaa etiopia Ympärileikatusta lapsivaimosta tuli tyttöjen puolustaja
Kummiksi tai lahjoittajaksi ryhtyminen on paras joululahja kehitysmaan lapselle Joulu merkitsee monelle yhdessäoloa läheisten kanssa ja rauhoittumista kiireen keskellä. Jouluun kuuluvat myös lahjat ja toisten muistaminen. Me Planilla suosittelemme sinua kokeilemaan tänä jouluna aineettoman lahjan antamista. Aineettomana lahjana voit esimerkiksi lahjoittaa kehitysmaassa asuvalle lapselle puhdasta vettä tai koulustipendin. Jouluna voit myös toteuttaa kehitysmaassa asuvan lapsen unelman ja ryhtyä tämän kummiksi. Kummiksi voi ryhtyä yksin tai yhdessä perheensä, ystävänsä tai vaikkapa suomalaisen kummilapsensa kanssa. Tälläkin hetkellä sadat lapset Aasiassa, Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa odottavat kummia Suomesta. Myös kuukausilahjoittajaksemme ryhtyminen on upea joululahja maailman lapsille. Plan Shopista löydät lisäksi takuulla eettisesti tuotettuja ja tyylikkäitä tuotteita joulun aikaan. Lue lisää joulusivultamme plan.fi/joulu PEFC/02-31-170 ajankohtaista Plan 4 /15 ? joulukuu 2015 Julkaisija Plan International Suomi ? ISSN 1456-6680 Kannen kuva: Plan International Vastaava päätoimittaja: Ossi Heinänen Päätoimittaja: Anna Könönen Toimituspäällikkö: Iida Riekko Ulkoasu: Elisa Bestetti Paino: Painotalo Plus Digital Oy. Painosmäärä: 23 000 kpl. Seuraava numero ilmestyy helmikuussa 2015. Plan Suomi ? Kumpulantie 3, 00520 Helsinki Vaihde (09) 6869 800, faksi (09) 6869 8080 www.plan.fi, etunimi.sukunimi@plan.fi Hallitus: Gunvor Kronman (pj.), Kati Ihamäki, Tuula Kallio, Timo Kaunisto, Anniina Kontinen, Tauno Kääriä, Sara Nurmilaukas, Pentti Sydänmaanlakka. Asiakaspalvelu: ma?pe klo 10–13 Osoitteenmuutokset: info@plan.fi tai puhelimitse asiakaspalveluumme (09) 6869 8030. Keräyslupa: POL-2015-4693 (Suomi Ahvenanmaata lukuun ottamatta) Osoitelähde: Plan International Suomen asiakasja sidosryhmärekisteri. Äänestä ja osallistu kilpailuun! Mikä on lehden kiinnostavin artikkeli? Voit samalla kertoa, mistä aiheesta haluaisit lukea, tai antaa palautetta toimitukselle. Toiveesi ja mielipiteesi ovat meille tärkeitä! Vastanneiden kesken arvomme tällä kertaa kolmen kappaleen setin Keniassa käsin veistettyjä joulukuusen koristeita. Yksilöllisissä kurpitsakoristeissa on lehti-, kirahvija viivakaiverrus. Setin arvo on 22 euroa. Lähetä vastauksesi sähköpostiosoitteeseen toimitus@plan. fi tai postikortilla osoitteeseen Plan-lehti, Kumpulantie 3, 6. krs, 00520 Helsinki. Kiireellisissä kysymyksissä ja kummiasioissa saat parhaiten vastauksen asiakaspalvelustamme info@plan.fi. Lehden 3/15 lukijakysymyksen arvonnan ja Tähtityttö-heijastimia voitti Anni Erkko Helsingistä. Äänestyksen voitti juttu Pakolaisleirin tytöt haluavat takaisin kotiin. Onnea ja kiitos vastaajille! 4041 0089 2
pääkirjoitus Maailmanpankki varoitti tuoreessa raportissaan, että ilmastonmuutos voi syöstä 100 miljoonaa ihmistä äärimmäiseen köyhyyteen vuoteen 2030 mennessä. Jos emme panosta ilmaston lämpenemisen hillitsemiseen, kestävän kehityksen tavoitteilla ja muilla ponnisteluillamme ei ole väliä. Ilmastonmuutoksen seuraukset voivat pyyhkäistä pois kaiken. Lisääntyvät tulvat ja kuivuus tuhoavat sadot. Hirmumyrskyt, nälkä ja taudit tappavat. Malaria ja saastuneesta vedestä aiheutuvat kuumetaudit leviävät huomattavasti nykyistä laajemmille alueille. Ensin kärsivät köyhimpien maiden ihmiset, erityisesti lapset. Heillä ei ole turvaverkkoja. Kun sato tuhoutuu, ruokaa ei ole, ei myöskään sosiaalihuoltoa. Jos ilmastonmuutos etenee nykyistä vauhtia, Maailmanpankki arvioi maapallolla tuotetun viljan määrän vähenevän viisi prosenttia vuoteen 2030 mennessä, 30 prosenttia vuoteen 2080 mennessä. Ennalta ehkäisevällä työllä säästämme jo nyt henkiä kehitysmaissa ja pienennämme ilmaston lämpenemisen aiheuttamia vaikutuksia. Ihmiset selviävät hengissä tulvista ja katastrofeista hyvän varautumisen avulla. Planin tukijana olet mukana tässä työssä. Tukesi on korvaamatonta myös heikoimmassa asemassa olevien ihmisten turvaverkkojen parantamisessa. Edistämme terveydenhoitoa ja koulutusta. Kehitysyhteistyön avulla maanviljelyyn kehitetään korkeampia lämpötiloja kestäviä viljalajikkeita. Näin pienennämme myös ilmastokatastrofia pakoon lähtevien ihmisten määrää. Ilmastonmuutoksesta on puhuttu lähes 30 vuotta. Silti saastuttamista, kasvihuonepäästöjä ja fossiilisten polttoaineiden kauppaa ei ole saatu kuriin. Nyt olemme tulleet kriittiseen pisteeseen. Pariisin ilmastokokouksen, COP21:n, alla lähes kaikki maat ovat tehneet toimintaohjelman ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. YK:n arvion mukaan se ei kuitenkaan riitä. Vaikka maat toteuttaisivat ohjelmansa täydellisesti, ilmasto ylittäisi turvarajan ja lämpenisi reilusti yli 2 astetta esiteollisesta ajasta, toisten arvioiden mukaan jopa enemmän. Yli kahden Celsius-asteen lämpeneminen käynnistää luonnossa tapahtumaketjun, jolla on katastrofaalisia seurauksia. Hillitsemätön ilmastonmuutos voi nostaa maapallon keskilämpötilaa yli 5 astetta vuosisadan aikana. Se todennäköisesti tarkoittaisi nykyisen kaltaisen sivilisaation romahtamista. Miksi emme ole pysäyttäneet ilmaston vaarallista lämpenemistä? Kuten aina, raha ratkaisee. Ilmastonmuutoksen hillitseminen maksaa, kun taas fossiilisten polttoaineiden kauppa on iso bisnes. Hallitusten välisen ilmastopaneelin IPCC:n mukaan tarvitsemme maailman bruttokansantuotteesta noin kolme prosenttia estämään ilmastoa lämpenemästä yli kahta astetta vuoteen 2100 mennessä. Onko se liian suuri sijoitus? Nyt on aika toimia. Vaadi kanssamme lapsille ja nuorille tulevaisuus osoitteessa askeleteenpain.fi Anna Könönen Viestintäjohtaja anna.kononen@plan.fi SISÄLLYS 4 ”Ilman seksiä et läpäise kokeita” 8 Uutisia maailmalta 10 Uutisia Suomesta 12 Johanna Kurkela: Näin Itä-Timorissa sisukkuutta ja toivoa 14 ”En tiedä, mitä tyttärelleni kuuluu” 16 ”Pyysin silpomista anteeksi tyttäreltäni” 20 Tyttöjen päivä muistutti tyttöjen oikeudesta turvalliseen koulutukseen 22 Vapaaehtoiset 23 Yritysuutiset 24 Kummi-info 26 Plan-palat 28 Svenska sidan 30 Työmme lukuina 30 Junior-Plan 4 12 16 20 Lue lisää ilmastosta, sen tilasta ja vaikutuksista lastemme tulevaisuuteen Planin Maailmankuva-lehden numerosta 14. Lehti on luettavissa verkkosivuillamme plan.fi/media. 3 Mikä on sopiva summa jälkipolviemme elämästä?
4 Teksti SOFIA KLEMMING NORDENSKIÖLD Kuvat PLAN INTERNATIONAL ”ILMAN SEKSIÄ ET LÄPÄISE KOKEITA” Seksuaalinen väkivalta on yleinen ongelma Sierra Leonen kouluissa. Moni tyttö joutuu tarjoamaan seksiä läpäistäkseen kokeensa tai saadakseen hyviä arvosanoja. Yeaman opettaja käytti tyttöä hyväkseen koko lukuvuoden, ja Christiana joutui vaihtamaan koulua rehtorinsa uhkailun vuoksi.
Kaikille on selvää, että rahalahjukset tai seksi auttavat pääsemään läpi kokeista. 5 E teläisessä Sierra Leonessa on myöhäinen iltapäivä. On sadekausi, ja ilma on kuumaa ja kosteaa. Yeama, 17, on luvannut kertoa siitä, minkä kaikki tietävät tapahtuvan mutta mistä kukaan ei rohkene puhua: opettajat ja rehtorit käyttävät haavoittuvaisia tyttöjä hyväkseen. Tytöt joutuvat tarjoamaan opettajille seksiä päästäkseen läpi kokeista tai saadakseen hyviä arvosanoja. Yeama haluaa kertoa tarinansa, jotta muut voisivat välttyä hänen kokemuksiltaan. Hento Yeama on pukeutunut keltaiseen mekkoon, jossa on ohut vyö. – Seksuaalinen hyväksikäyttö kouluissa on erittäin yleistä. Opettajat sanovat, että jos älymme tai kukkaromme pettävät, voimme turvautua aina vartaloomme. Kaikille on selvää, että rahalahjukset tai seksi auttavat pääsemään läpi kokeista, Yeama kertoo. Kiristystä arvosanoilla – Olin viidentoista ja aloittanut vasta uudessa koulussa pitkän tauon jälkeen. Jouduin uskonnonopettajani uhriksi. Vaikka pärjäsin hyvin, hän reputti minut yhä uudelleen. Opiskelin ahkerasti ja olin varma, että tiesin vastaukset, mutta koska opettaja ei näyttänyt minulle koepapereita tai tuloksia, en voinut haastaa häntä, Yeama kertoo. Erään kerran tyttö kysyi opettajalta suoraan, miksei läpäise kokeita ja mitä voisi tehdä, jotta saisi hyviä arvosanoja. Opettaja vastasi, että arvosanojen vastineeksi Yeaman pitäisi harrastaa seksiä hänen kanssaan. – Niin me sitten teimme, hänen toimistossaan koulun jälkeen. Hän saneli ajat, joina halusi minut luokseen. Joskus jouduin käymään hänen toimistossaan aamulla ennen uskonnontuntia. Opettaja halusi seksiä kanssani joka päivä, joskus monta kertaa päivässä. Sitä kesti koko vuoden. Teiniäiti vastoin tahtoaan Yeama on järjestänyt lapsenvahdin, jotta voi keskustella rauhassa. Vaikka hän on vasta 17-vuotias, hänellä on kotona kaksi lasta: neljävuotias poika ja kaksivuotias tyttö. Yeama on yksi Sierra Leonen tuhansista teiniäideistä. Molemmat raskaudet olivat seurausta seksuaalisesta hyväksikäytöstä. – Jouduin ulos kodistani 12-vuotiaana. Äitini oli kuollut, eikä isäni uusi vaimo pitänyt minusta. Siitä alkoi kamalien asioiden kierre. Yeama asui kodittomana Sierra Leonen pääkaupungissa Freetownissa ja alkoi työskennellä prostituoituna selviytyäkseen ja voidakseen jatkaa koulunkäyntiä. – Päivisin kävin koulua, öisin työskentelin kaduilla. Yeama tuli raskaaksi 13-vuotiaana ja toisen kerran 15-vuotiaana. Nuoren äidin pelastukseksi koitui nainen, joka otti Yeaman ja tämän lapset luokseen asumaan. Yeama kutsuu naista ottoäidikseen. Nainen halusi, että Yeama palaisi kouluun, joten tyttö jatkoi opintojaan lasten ollessa kolmeja yksivuotiaita. Kukaan ei arvannut, että seksuaalinen hyväksikäyttö jatkuisi koulussa. – Mitä minun olisi pitänyt tehdä? Minulla ei ollut valinnanvaraa. En uskaltanut kertoa asiasta ottoäidilleni enkä muille opettajille. Siitä ei olisi ollut mitään apua, koska miesopettajat suojelevat toisiaan, Yeama sanoo. – Sain uskonnosta parempia arvosanoja kuin muut, mutta voin pahoin joka kerta, kun olin opettajan kanssa. Hän on vanha mies, joka voisi olla isoisäni. Vaiettu ongelma esiin Sukupuolittunut väkivalta on maailmanlaajuinen ongelma. Sierra Leonessa seksuaalisesta hyväksikäytöstä kouluissa raportoidaan ympäri maata. Sierra Leonen Plan Internationalin viestinnän ja vaikuttamistyön päällikkö Mariama Zombo arvioi, että käytäntö on jatkunut maan kouluissa jo sukupolvien ajan. – Sukupuolittunut väkivalta on kulttuurinen kysymys, jossa valta ja sukupuoliroolit kietoutuvat toisiinsa. Se, mitä yhteiskunnassa tapahtuu, heijastuu koulumaailmaan. Patriarkaatti ja vallan puuttuminen tytöiltä ja naisilta ovat luoneet tämän ongelman. Kouluilla on myös puutteelliset resurssit puuttua sukupuolittuneeseen väkivaltaan tai ehkäistä sitä, Zombo kertoo.
6 Tytöt, perheet ja kouluviranomaiset ovat vaienneet vuosia siitä, mitä kouluissa tapahtuu. Nyt ongelmat ovat kuitenkin nousseet keskustelunaiheeksi, ja niin Sierra Leonen hallitus kuin Plan yhdessä muiden järjestöjen kanssa haluavat puuttua väkivaltaan ja hyväksikäyttöön. – Plan edistää tyttöjen oikeuksia, tukee heitä käymään koulua ja vahvistaa heidän itseluottamustaan. Tuemme esimerkiksi paikallista radio-ohjelmaa, jossa lapset ja nuoret voivat nostaa esiin väkivaltaa ja hyväksikäyttöä kouluissa ja kodeissa, Zombo kertoo. Katse tulevaisuuteen Yeama ei käy enää samaa koulua, mutta hän ei ole luopunut opiskeluhaaveestaan. Hän haluaa taistella tyttöjen seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan. – Tavoitteeni on opiskella lakia ja edistää lasten oikeuksien toteutumista. Haluan, että talouteni on kunnossa ja lapseni saavat käydä koulua. Tahdon pitää heidät aina lähelläni ja antaa heille hyvän elämän, jonka he ansaitsevat, hän kertoo. – Opettajille, jotka käyttävät tyttöjä hyväkseen, haluaisin sanoa: lopettakaa! Lapset ovat tulevaisuuden päättäjiä. Emme uskalla käydä koulua, jos pelkäämme siellä tapahtuvaa hyväksikäyttöä. Opettajat käyttävät hyväksi asemaansa Pari teini-ikäistä tyttöä koulupuvuissaan kävelee kirjoja kantaen ja keskusteluun uppoutuneina Moyamban kaupungissa, kolmen tunnin ajomatkan päässä pääkaupungista Freetownista itään. Koulut alkoivat Sierra Leonessa viime kesänä ebolaepidemian aiheuttaman yhdeksän kuukauden pitkän tauon jälkeen. Tällä viikolla koulua käyvät vain oppilaat, jotka eivät ole läpäisseet kokeita. Yksi heistä on 18-vuotias Christiana, joka puolustaa Planin lähettiläänä tyttöjen oikeuksia. Hän on mukana Planin hankkeessa, joka pyrkii estämään lapsiavioliittoja, teiniraskauksia ja tyttöihin kohdistuvaa seksuaalista väkivaltaa. Sierra Leonessa viime vuonna riehunut ebolaepidemia johti siihen, että ilmiöt lisääntyivät merkittävästi. – Useat ystäväni joutuivat lopettamaan koulun ebolan takia. Jotkut ovat raskaana, jotkut pakotettiin naimisiin. Olen surullinen, etteivät he ole enää kanssani koulussa, Christiana kertoo. Christiana kuvailee, kuinka Sierra Leonen köyhyys tekee useista lapsista haavoittuvaisia. Näitä lapsia opettajat ja muu koulun henkilökunta käyttävät hyväkseen. – Lapset pakotetaan seksiin tai työskentelemään ilmaiseksi koulun jälkeen opettajien maatiloilla. Jos he kieltäytyvät, opettajat uhkaavat heitä väkivallalla tai antavat heikompia arvosanoja, jolloin heidän opintonsa eivät etene. Christianalla on tästä henkilökohtaista kokemusta. – Kun olin nuorempi, opettajani pakotti minut työskentelemään maatilallaan yömyöhään asti. Olin kotiin päästyäni niin väsynyt, etten jaksanut tehdä läksyjäni. Rehtori uhkaili ja pilkkasi Vanhempana Christiana joutui koulunsa rehtorin seksuaalisen kiristyksen kohteeksi. Rehtori käytti hyväkseen sitä, että Christianan perhe oli katkaissut välinsä tyttöön eikä kukaan maksanut tämän koulumaksuja. – Olen kotoisin kylästä, joka sijaitsee kaukana. Vanhempani ovat köyhiä. Vanhempi mies FreetownisPlan International Sierra Leonessa Plan International on työskennellyt Sierra Leonessa vuodesta 1976. Puutteellisen terveydenhuollon ja likaisen veden vuoksi lasten sairastelu ja kuolemat ovat yleisiä. Hiljattain maata koetteli vakava ebolaepidemia. Tytöt ovat Sierra Leonessa erityisen haavoittuvassa asemassa. Plan parantaa heidän tilannettaan useilla hankkeilla. Työskentelemme estääksemme lapsiavioliittoja, teiniraskauksia ja kouluissa tapahtuvaa väkivaltaa, jotka ovat suurimpia syitä tyttöjen koulutuksen katkeamiseen. Toteutimme vuonna 2010 tutkimuksen sukupuolittuneesta väkivallasta Sierra Leonen kouluissa. Kaksi kolmasosaa kyselyyn vastanneista tytöistä oli kohdannut seksuaalista väkivaltaa joko kotona tai koulussa. 18 prosenttia oli raiskattu, heistä joka kolmas koulussa. Lisäämme tietoisuutta sukupuolittuneesta kouluväkivallasta, jotta lapset, vanhemmat ja koulujen työntekijät tunnistavat ongelman ja voivat raportoida siitä. GUINEA LIBERIA Bo Segwema Musaia MAATOIMISTO ohjelma-alue Moyamba Port Loko freetown
Minun lakini -kampanja vastusti tyttöihin kohdistuvaa kouluväkivaltaa » Plan International kampanjoi syys–lokakuussa tyttöihin kohdistuvaa kouluväkivaltaa vastaan. » Joka päivä 337 000 tyttöä joutuu väkivallan kohteeksi koulussa tai koulumatkalla. » Minun lakini -kampanja nosti Suomessa, Norjassa ja Ruotsissa esille ongelman muun muassa kertomalla sosiaalisessa mediassa tositarinoita kouluväkivallasta eri puolilta maailmaa sekä haastamalla poliitikot ja julkisuuden henkilöt mukaan kampanjaan. » Suomessa Minun lakini -kampanjaa tukivat muun muassa opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen, puolueenjohtajat Antti Rinne ja Ville Niinistö, professori Helena Ranta, ihmisoikeusvaikuttaja Elisabeth Rehn, näyttelijät Krista Kosonen ja Antti Holma, tuottaja Arman Alizad ja valokuvaaja Meeri Koutaniemi. » Ihmiset ympäri maailmaa saattoivat vaatia tyttöihin kohdistuvan kouluväkivallan lopettamista painamalla virtuaalista nappia Minun lakini -kampanjan sivuilla. Painalluksia kertyi yli 60 000. 7 ta antoi heille rahaa, jotta menisin hänen kanssaan naimisiin 16-vuotiaana. Hän pakotti minut harrastamaan seksiä kanssaan, ja kun yritin kieltäytyä, hän ja hänen perheensä hyökkäsivät kimppuuni. Onnistuin pakenemaan kylääni neljän kuukauden päästä. Christianan toive oli muuttaa takaisin kotiin ja palata kouluun. Christianan perhe ei kuitenkaan hyväksynyt sitä, että tyttö oli rikkonut avioliittonsa ja heidän oli maksettava myötäjäisrahat takaisin sulhaselle. Christianan perhe katkaisi välinsä tyttöön, mutta tämä pääsi asumaan ystäväperheen luo ja pystyi aloittamaan taas koulunkäynnin. Aluksi rehtori tarjoutui maksamaan Christianan koulumaksut. – Olin iloinen, että hän halusi auttaa. Sitten hän alkoi pyytää seksiä. Kieltäydyin, joten hän alkoi ahdistella minua. Rehtori loukkasi minua ja kertoi minusta kauheita asioita luokan edessä. Hän uhkasi, etten saisi arvosanojani, Christiana kertoo. Taistelu tyttöjen oikeuksien puolesta jatkuu Christiana ei tiennyt, mitä tehdä. Kun hän kertoi tapauksesta yhdelle opettajista, mitään ei tapahtunut. – Kaikki miesopettajat suojelevat toisiaan. Olin niin turhautunut! Rehtori oli käyttänyt hyväkseen useita kylänsä tyttöjä ja saattanut heidät raskaaksi. Christiana päätti yrittää pysäyttää hyväksikäytön. Hän otti yhteyttä Planiin ja ryhtyi kertomaan asiasta muille tytöille. Christiana kehotti heitä kieltäytymään opettajien ehdotuksista. – Rehtori kuitenkin vainosi minua yhä enemmän. Hän ei pitänyt siitä, mitä tein. Lopulta hän uhkasi hyökätä kimppuuni, joten minun oli lähdettävä kylästä ja vaihdettava koulua. Plan auttoi Christianaa. Nyt Christiana asuu yhdessä naisopettajan kanssa uudessa kaupungissa, jossa hän on aloittanut koulunkäynnin uudelleen. – Olen päättänyt puolustaa ja edustaa tyttöjä, koska minulla on kokemusta ongelmista, joita tytöt joutuvat usein kohtaamaan tässä maassa. Puolustan usein ystäviäni, koska en halua enää kenenkään joutuvan kärsivän samanlaisista ongelmista, joita itse olen joutunut kohtaamaan, hän sanoo. – Rukoilen hallitustamme, jotta se lopettaisi seksuaalisen väkivallan kouluissamme, lapsiavioliitot ja teiniraskaudet. Meillä on lakeja, joilla voimme puuttua näihin ilmiöihin. Meidän on varmistettava, että ne pannaan täytäntöön! Jutun henkilöt eivät esiinny kuvissa, jotka on lavastettu Minun lakini -kampanjaa varten. Emme uskalla käydä koulua, jos pelkäämme siellä tapahtuvaa hyväksikäyttöä.
uutisia maailmalta Kumppanuusohjelmamme paransi yli 600 000 lapsen elämää Plan International Suomen viimeisin kumppanuusohjelma, jota ulkoministeriö rahoitti, saavutti merkittäviä tuloksia lasten elämän parantamiseksi. Kyseessä oli neljäs kolmivuotinen kumppanuusohjelmamme ulkoministeriön kanssa. Ulkoministeriö valitsee kumppanuusjärjestöikseen luotettavia ja tuloksekkaita kehitysyhteistyöjärjestöjä. Vuosina 2012–2014 toteutimme kumppanuusohjelman hankkeita 15 maassa Aasiassa, Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Ohjelmaan kuului myös globaalikasvatustyö Suomessa. Tärkein tavoitteemme oli edistää kaikkein heikoimmassa asemassa olevien lasten oikeuksien toteutumista. Teimme työtä yhdessä lasten ja yhteisöjen kanssa. Hankkeet painottuivat erityisesti varhaiskasvatukseen, lastensuojeluun ja koulutukseen. Kolmevuotisen kumppanuusohjelman koko budjetti oli 21,2 miljoonaa euroa, josta omarahoitusosuutemme oli 15 prosenttia. Tavoitimme ohjelmilla yli 600 000 lasta. Lue lisää työmme vaikuttavista tuloksista verkkosivuiltamme plan.fi/rahoitus Älypuhelinten sensorit voivat mullistaa kehitysyhteistyön – Sensorit ovat halpoja ja pieniä. Meidän pitäisi käyttää niitä enemmän kehitysyhteistyössä, sanoo FHI 360 -järjestön teknologinen neuvonantaja Wayan Vota. Yhdysvaltalainen Vota oli marraskuussa Planin vieraana Suomessa ja osallistui teknologiaja kasvuyritystapahtuma Slushiin. Vota on työskennellyt kansainvälisten yritysten ja järjestöjen kanssa teknologian ja kestävän kehityksen parissa parinkymmentä vuotta. Vota muistuttaa, että Afrikassa Facebook-käyttäjiä on jo yli 50 miljoonaa, ja esimerkiksi Myanmarissa kännykkää käyttävien osuus väestöstä on kasvanut vuodessa viidestä prosentista 50 prosenttiin. Älypuhelimessa on jopa 14 eri sensoria, joilla voi mitata esimerkiksi sijaintia, korkeutta, liikettä ja aikaa. Kamerakin on sensori, jolla voi saada monipuolisesti erilaista tietoa hyödynnettäväksi. Liikesensoreiden avulla voi esimerkiksi tunnistaa, jos käyttäjä on maanjäristyksessä. Terveydenhuollossa älypuhelimeen voi kiinnittää ultraäänilaitteen. Älypuhelimella voi mitata vaikkapa veren happipitoisuutta tai pientä lisälaitetta käyttäen analysoida verinäytteitä. Mobiililaitteita voi myös hyödyntää viljelysten kunnon seuraamisessa tai ilman ja veden saasteiden mittaamisessa. Vota muistuttaa, että vaikka kyse on teknologiasta, on aina tärkeää kuunnella paikallisia ihmisiä. He tietävät parhaiten omat tarpeensa ja heiltä tulevat parhaat ideat teknologian hyödyntämiseen. – Siksi Plan on loistava järjestö. Se kuuntelee aina paikallisia yhteisöjä, Vota sanoo. Kolmevuotisen kumppanuusohjelman aikana: » rakensimme tai kunnostimme 544 varhaiskasvatuskeskusta » 96 890 tyttöä ja 82 467 poikaa hyötyi suoraan tukemistamme peruskoulutuksen parannuksista » 420 466 lasta ja aikuista osallistui lastensuojelutoimintaamme » 54 286 lasta osallistui globaalikasvatustoimintaamme » 1 259 alkuperäiskansa bakoihin kuuluvaa tyttöä ja 1 098 baka-poikaa sai syntymätodistuksen » 84,5 % nuorten työllisyysohjelmamme tukemista pakistanilaisista nuorista löysi työpaikan tai perusti yrityksen. 8
Koska olen tyttö -raportti arvioi tyttöjen asemaa Tyttöjen asemassa on tapahtunut kuluneiden 15 vuoden aikana merkittäviä parannuksia erityisesti äitiysterveyden, koulutuksen ja lainsäädännön alueilla. Koska sukupuolten tasa-arvo on läpileikkaava teema YK:n uusissa kestävän kehityksen tavoitteissa, tyttöjen asemassa voi tapahtua lähivuosina lisää merkittäviä parannuksia. Tämä edellyttää tehokasta puuttumista väkivaltaan, jota kehitysmaiden tytöt pitävät suurimpana haasteenaan. Näin arvioi lokakuussa ilmestynyt Koska olen tyttö -raporttimme. Raportissa Because I am a Girl – The Unfinished Business of Girls’ Rights 14 merkittävää vaikuttajaa ja asiantuntijaa arvioi maailman tyttöjen asemaa. Raportin kirjoittajia ovat muun muassa Yhdysvaltain entinen presidentti Jimmy Carter, Australian entinen pääministeri Julia Gillard, kirjailija-journalisti Mariane Pearl, kirjailija Nawal El Sadaawi ja huippumalli ja ihmisoikeusaktivisti Liya Kebede. Osana raporttia haastattelimme yli neljäätuhatta 15–19-vuotiasta tyttöä Ecuadorista, Nicaraguasta, Pakistanista ja Zimbabwesta. Valtaosa kyselyyn vastanneista tytöistä pelkää väkivaltaa kotona, koulussa, kadulla tai osana pakkoavioliittoa. 68 prosenttia vastaajista arvioi, että naimisiin meno alle 18-vuotiaana lisää väkivallan riskiä. Joka toinen vastaaja piti koulumatkaa ja koulun wc-tiloja turvattomina väkivallan tai häirinnän pelossa. Yli puolet ajatteli, ettei tyttöjen pidä liikkua pimeällä julkisilla paikoilla. Joka kolmas oli kokenut painostusta seksiin. Tyttöjen vastaukset ilmentävät myös positiivista kehitystä. 88 prosenttia vastaajista uskoi, että heillä on elämässään enemmän mahdollisuuksia kuin äidillään. 75 prosenttia uskoi, että tyttöjen arvostus heidän yhteisössään on paranemassa. Tutustu raporttiin: plan.fi/raportti-2015 Kampanjan verkkopalvelu: good.nickelodeon.tv Sierra Leone vapautui ebolaepidemiasta Sierra Leone julistettiin 7. marraskuuta vapaaksi ebolasta. Uusia tartuntoja ei ollut todettu yli kuukauteen. Plan Internatioanal Sierra Leonen maajohtaja Casely Coleman iloitsee, että taistelussa epidemiaa vastaan on saavutettu tärkeä etappi. – Yhteisöjen täytyy kuitenkin olla varovaisia ja huolehtia hygieniasta, jottei uusia tartuntoja ilmaannu. Heikon terveydenhuoltojärjestelmän ja naapurimaissa yhä olevien tartuntaepäilyjen vuoksi riskejä ei ole varaa ottaa, hän sanoo. Helmikuussa 2014 alkanut ebolaepidemia on aiheuttanut Sierra Leonessa lähes 14 000 tartuntaa tai tartuntaepäilyä, joista 3 955 on johtanut kuolemaan. Olemme työskennelleet etulinjassa epidemian hillitsemiseksi ja tukeneet viittä sierraleonelaista terveyskeskusta lähes 15 000 eurolla. Ebolasta parantunut Abibatu Ngegba, 16, kertoo surevansa taudin vuoksi menettämiään läheisiään. – Samalla olen onnellinen, koska nyt voimme palata normaalielämään. Lapset voivat taas jatkaa koulua, ja toivottavasti teiniraskaudet ja lapsiavioliitot vähenevät, hän sanoo. Epidemia lisäsi erityisesti nuorten tyttöjen hyväksikäyttöä ja raskauksia, koska koulujen ollessa kiinni tytöt olivat paljon itsekseen ja moni joutui eroon perheestään tai menetti omaisiaan. Nyt keskitymme tukemaan sierraleonelaisten lasten ja nuorten toipumista, turvallisuutta ja koulutusta. Chelsea FC tukee Planin pakolaistyötä Jalkapallojoukkue Chelsea FC on lahjoittanut yli 50 000 puntaa eli yli 70 000 euroa Planin työhön pakolaiskriisin lievittämiseksi. Lontoolainen Valioliigassa pelaava joukkue ryhtyi syyskuussa Planin näkyväksi tukijaksi. Chelsea lahjoitti Planille punnan jokaisesta lipusta, joka myytiin joukkueen kotiotteluun Arsenalia vastaan. Lisäksi Chelsean uskolliset fanit tekivät avokätisiä lahjoituksia, jotka joukkue tuplasi. 9
uutisia suomesta Nenäpäivästä miljoonapotti kehitysmaiden lapsille Nenäpäivä-säätiön Nenäpäivä-kampanja huipentui perjantaina 6.11. YLE TV2:lla nähtyyn viisituntiseen suoraan lähetykseen. Kampanjan ja ohjelman aikana kerätyt varat menevät yhdeksän eri järjestön työhön. Show’ssa esiintyivät muun muassa Antti Tuisku, Jonne Aaron, Johanna Kurkela, Anna Abreu, JVG, Robin, Michael Monroe, Diandra ja Cheek. Välissä nähtiin kärkitekijöiden sketsejä sekä koskettavia tositarinoita kehitysmaista. Nenäpäivä-show’n aikana lahjoituspuhelimet kävivät kuumina, ja niihin vastasi monia tuttuja kasvoja, myös Plan International Suomen pääsihteeri Ossi Heinänen. Ohjelman päätteeksi kampanja oli kerännyt 2,5 miljoonaa euroa kehitysmaiden lasten hyväksi. Myöhemmin potti kasvoi lähes kolmeen miljoonaan. Plan käyttää osuutensa varhaiskasvatushankkeisiin Itä-Timorissa ja Mosambikissa. Nenäpäivä on näkynyt lukuisissa paikallistapahtumissa ympäri Suomea. Joukossa on ollut muun muassa kahviloiden leivoskampanja, vesijumppa, tanssitapahtuma, afterski-hyväntekeväisyystilaisuus, huutokauppa sekä brunssi. Vaasan Nenäpäivä-koordinaattori Marleena Hanka oli seuraamassa Nenäpäivä-show’ta paikan päällä Tampereella. – Vapaaehtoisten joukko on ollut kullanarvoisesti mukana monessa, ja onkin ollut upea nähdä, kuinka ihmiset lahjoittavat omaa aikaansa, Hanka kommentoi. Plan nosti Slushissa esiin kehityskysymyksiä Plan International Suomi osallistui marraskuussa kansainväliseen teknologiaja kasvuyritystapahtumaan Slushiin. Olimme mukana Slushin Impact-osiossa, joka on tarkoitettu sosiaaliseen vaikuttavuuteen tähtääville kasvuyrityksille, kansalaisjärjestöille ja rahoittajille. – Kehitysyhteistyöjärjestöt ja startupit voivat oppia toisiltaan ja tehdä tuloksellista yhteistyötä. Tästä on Planilla useita hyviä kokemuksia, esimerkiksi kohta lanseerattava aurinkoenergialla toimiva mediareppu yhteistyössä Aleutian kanssa, sanoo Plan International Suomen ICT-ohjelmista vastaava päällikkö Mika Välitalo. Järjestimme Fail Festival ja Technology Salon -tapahtumat yhteistyössä Slush Impactin kanssa. Fail Festival kokosi kansalaisjärjestöjä ja yrityksiä jakamaan epäonnistumisia ja oppimaan niistä. Technology Salonissa pohdittiin intiimissä tunnelmassa, miten teknologia voi saada aikaan hyvää puutteellisista resursseista huolimatta. Planin yt-neuvottelut päättyivät Suomen hallituksen suuri leikkaus kehitysyhteistyön määrärahoihin aiheutti Plan International Suomen toimintaan 2,5 miljoonan euron säästötarpeen vuodesta 2016 alkaen. Elo–lokakuussa pidetyissä yhteistoimintaneuvotteluissa päädyimme säästämään kehitysyhteistyöhankkeista 1 075 000 euroa ja toimintaja henkilöstökuluista Suomessa 1 425 000 euroa. Henkilöstösäästö merkitsee 15 henkilötyövuoden vähennystä. Kahdeksan työntekijää irtisanottiin. Muu vähennys syntyy muun muassa irtisanoutumisista, määräaikaisuuksien päättymisestä, eläköitymisistä sekä lomautuksista. – Teimme kaikkemme löytääksemme ratkaisuja, joista kehitysmaiden lapset joutuisivat kärsimään mahdollisimman vähän, Plan International Suomen pääsihteeri Ossi Heinänen kertoo. Joudumme luopumaan muun muassa kolmesta tuloksekkaasta hankkeesta: lastensuojeluohjelmasta Aasiassa, varhaiskasvatusohjelmasta Keniassa ja nuorten naisten työllistämisohjelmasta Pakistanissa. – Suuren kansainvälisen järjestön yksi etu on, että saamme apua muilta Plan-mailta. Ruotsin, Norjan ja Hollannin Planit ovat päättäneet jatkaa hankkeita, joita emme pysty enää rahoittamaan, Heinänen kertoo. Leikkaukset eivät kohdistu Plan-kummien tukemiin kehitysyhteistyöohjelmiin. 10
KIITÄMME YRITYSKUMPPANEITAMME VUODESTA 2015 11
Teksti ja kuvat MINTTU-MAARIA PARTANEN JOHANNA KURKELA: NÄIN ITÄTIMORISSA SISUKKUUTTA JA TOIVOA Laulaja Johanna Kurkela matkusti Itä-Timoriin tutustumaan Planin työhön. Työn tulokset ja itätimorilaisten sisukkuus tekivät Kurkelaan suuren vaikutuksen. Laulaja Johanna Kurkela tutustui Itä-Timorissa perheiden arkeen ja Planin työhön. Häneen teki vaikutuksen Planin työskentelytapa, jossa paikalliset saavat itse taitoja ja keinoja olojensa parantamiseen. J ohanna Kurkela seisoo vuoren rinteellä lierihattu päässään punaiset hiukset valtoimenaan. Hän on juuri tavannut 5-vuotiaat kaverukset Lidian ja Wildan. Tytöt kävelivät hieman ujostellen Kurkelan kanssa Planin varhaiskasvatuskeskukseen. – Lidia ja Wilda olivat suloisia. Minulle tuli hyvä mieli, kun näin vanhempien leikkivän lastensa kanssa varhaiskasvatuskeskuksessa. Isätkin leikkivät lastensa kanssa, mikä osoittaa, miten paljon Plan on tehnyt työtä sukupuoliin liittyvien odotusten rikkomiseksi, Kurkela sanoo. Johanna Kurkelan matka Australian naapurissa sijaitsevaan Itä-Timoriin oli osa Nenäpäivä-säätiön ja kehitysyhteistyöjärjestöjen Nenäpäivä-kampanjaa. Yle näytti Planin matkalla kuvatut tv-insertit Nenäpäivä-show’ssa marraskuussa. Johanna Kurkela tutustui reilun viikon aikana Itä-Timorissa monipuolisesti Planin työhön. Hän vieraili varhaiskasvatuskeskuksessa, terveysklinikalla sekä tutustui Planin työhön tyttöjen ja vammaisten lasten parissa. Kurkela kertoo havainneensa, että itätimorilaisissa ja suomalaisissa on kansana paljon samaa. Itätimorilaiset ovat lähihistoriassaan kokeneet Indonesian miehityksen ja repivän sisällissodan. Moni menetti sodassa ja miehityksen aikana sukulaisiaan ja ystäviään. – He eivät ole luovuttaneet, vaan joka puolella näkyy sitä itätimorilaista sisua. Kaikilla on todella kova motivaatio saada parempi elämä itselleen ja lapsilleen. Siihen yhtälöön on hyvä tulla auttamaan. Sergio jätti jäljen sydämeen Matkan yhdeksi liikuttavimmista kohtaamisista Johanna Kurkela mainitsee 14-vuotiaaan Sergion tapaamisen. Liikuntaja puherajoitteinen Sergio ei päässyt koskaan kouluun, koska hänen ei uskottu pystyvän opiskelemaan. Sergion paras kaveri Deonizio käy joka päivä koulussa. Sergio seisoo usein aamuisin talonsa portilla katsomassa, kun Deonizio kävelee muiden lasten 12
Planin työ vakuutti Planin tekemän työn tulokset konkretisoituvat Kurkelalle matkan aikana. – Planin tapa työskennellä on tehnyt minuun suuren vaikutuksen. Se on nerokas avunantojärjestelmä. Ihmisille annetaan apua ja keinot parantaa itse elämäänsä. Että ei vain anneta lapselle sitä tikkaria vaan kyky muuttaa itse elämänsä. Kurkela on ecuadorilaisen Jose-pojan Plan-kummi. Hänen vanhemmillaan oli aikoinaan kummilapsi, joten myös Kurkela päätti ottaa kummilapsen Planin kautta. – Haluan auttaa mahdollisuuksieni mukaan. Kummilapsi on minun tapani jakaa eteenpäin sitä hyvää, mitä itse olen saanut. Kurkela pitää erityisesti Planin työn lähtökohdasta, jossa lapsiin uskotaan ja heidän annetaan itse vaikuttaa elämäänsä sekä heitä koskeviin päätöksiin. – He ovat tulevia päättäjiä. Heissä on tulevaisuus. Kun lapsi on tehnyt jotain itse, hän on siitä ylpeä. Se kantaa pitkälle ja on pitkäjänteinen tapa auttaa. Auttaminen kumpuaa kiitollisuudesta Johanna Kurkela kuvailee itseään lupsakaksi ihmiseksi. Epäoikeudenmukaisuus on kuitenkin asia, joka saa hänet näkemään punaista. – Olen jo pienestä asti kokenut vahvasti epäoikeudenmukaisuuden. Muistan, että kun koulussa jotain kiusattiin, halusin ottaa asian esille. Auttaminen kumpuaa omasta kiitollisuudesta. Tunnenäpäivä » Nenäpäivä-kampanja on Nenäpäivä-säätiön kampanja varojen keräämiseksi kehitysmaiden lasten hyväksi tehtävään työhön. » Kampanja kerää vuosittain varoja yhdeksän kehitysyhteistyötä tekevän järjestön työhön. Plan on yksi järjestöistä. » Nenäpäivä-kampanja huipentuu vuosittain Ylellä näytettävään Nenäpäivä-show’hun, joka tänä vuonna järjestettiin 6. marraskuuta. » Nenäpäivä-kampanjan esikuva on BBC:n aloittama Red Nose Day. johanna kurkela » 30-vuotias laulaja on kotoisin Lumijoelta Oulun läheltä. Hänen ensimmäinen hittinsä oli Sun särkyä anna mä en. » Kurkela asuu nykyisin Kiteellä puolisonsa Tuomas Holopaisen kanssa. Hän harrastaa vapaa-ajallaan muun muassa ratsastusta. » Suomalaiset valitsivat Ylen SuomiLOVE-äänestyksessä Kurkelan Rakkauslaulun kaikkien aikojen suomalaiseksi rakkauslauluksi. kanssa kouluun. – Sergion tarina tulee lähelle siksikin, että ehkä taiteilijoita yhdistää tunne erilaisuudesta ja siitä, että on vaikea löytää omaa paikkaansa. Se, että on syntynyt erilaiseksi, ei tarkoita sitä, että olisi jotenkin vähempiarvoinen. Kuvauspäivän aikana ujo Sergio rohkaistui ja alkoi luottaa itseensä. – Matka oli hyvä esimerkki siitä, miten paljon vaikutusta on sillä, että joku uskoo sinuun. Pelkästään se, että tulimme paikalle ja vietimme päivän Sergion kanssa, sai hänet heräämään eloon. Hänet huomioitiin ja häneen uskottiin. Se on todella iso asia. Plan tukee Sergion yhteisössä työtä vammaisten lasten koulutuksen eteen. Opettajat oppivat uusia tapoja tukea vammaisten lasten koulunkäyntiä. Myös vanhemmat oppivat yhteisökeskusteluissa, että vammaiset lapset hyötyvät koulutuksesta. tuu, että on saanut itse niin paljon. Miksi sitä hyvää ei jakaisi eteenpäin? Kurkela ihmettelee ajatusta siitä, että auttaminen menisi jotenkin hukkaan tai että siitä ei olisi hyötyä. – Jos antamisen tarkoitus on hyvä, sitä ei kukaan voi ottaa antajalta pois. Auttaminen on positiivista energiaa, joka jää elämään. Jokainen antaa sen, minkä pystyy. Koska minua on aikoinaan autettu, olen nyt tilanteessa, jossa voin itse auttaa. Miksi en tekisi sitä? 13
Anastasia pääsi aloittamaan koulun vasta 10-vuotiaana ja iloitsee jokaisesta koulupäivästään. Koska hän ei ole saanut esiopetusta, oppiminen on hänelle työläämpää kuin monelle muulle. Teksti ja kuvat MINTTU-MAARIA PARTANEN ”EN TIEDÄ, MITÄ TYTTÄRELLENI KUULUU” Itä-Timorissa moni vanhempi joutuu yhä lähettämään lapsensa pois, jos haluaa näille koulutuksen ja pääsyn esikouluun. Pitkät välimatkat ja koulujen vähyys vaikeuttavat lasten varhaiskasvatusta ja oppimista. Onneksi yhä useampi kylä saa oman esikoulun. 10-vuotias Anastasia kipuaa kotikylänsä rinnettä kotiin hymy huulillaan. Anastasia on iloinen, sillä hän pääsi viime vuonna vihdoin kouluun. – Pyysin vanhemmiltani monta kertaa, että pääsisin kouluun, mutta matka oli liian vaikea, hän kertoo. Koulu sijaitsee kaukana vaikean kävelymatkan päässä, joten Anastasian vanhemmat eivät uskaltaneet päästää häntä aiemmin koulumatkalle. – Luokallani on myös nelivuotiaita. Olen luokan vanhin oppilas, mutta se ei haittaa. Saan opiskella. Koulun aloitus oli Anastasialle vaikea. Kylässä ei ole varhaiskasvatuskeskusta, joten hän ei saanut esiopetusta. Anastasian äidinkieli on mambai, mutta opetus tapahtuu maan virallisella kielellä tetuniksi. – Opettajat ja muut oppilaat opettavat minua tetunissa. Osaan jo kirjoittaa ja lukea sitä. Moni muukin asia koulussa oli Anastasialle vaikeaa. Esikoulussa lapset oppivat esimerkiksi aakkoset, numerot ja muita koulunaloitukselle tärkeitä asioita. – Katsoin iltaisin televisiota ja yritin opetella aakkosia ohjelmista, Anastasia kertoo. Vanhemmat lähettävät lapsensa pois Se, ettei Anastasian kyläyhteisössä ole ollut varhaiskasvatuskeskusta, on vaikuttanut monen perheen elämään. Esikoulun puuttuminen on asettanut useat vanhemmat vaikean valinnan eteen. Cornelio da Conceicao, 41, katsoo hetken kaukaisuuteen. – Olen surullinen. En tiedä, mitä tyttärelleni kuuluu. En tiedä, miten uusi perhe häntä kohtelee. Kolmen lapsen isä Conceicao istuu vasta perustetun Planin varhaiskasvatuskeskuksen pihalla. Hän pitelee sylissään 3-vuotiasta tytärtään Soaresia. Conseicao on iloinen, sillä hän tietää, että saa pitää Soaresin luonaan. Näin ei ollut vanhimman tyttären kohdalla. Vanhempien piti päättää, lähettääkö tytär pois esikouluun vai jättääkö tämä ilman varhaiskasvatusta. – Esikoulu on tärkeää, sillä se auttaa lapsiani koulussa. En halua, että he päätyvät samanlaisiksi kuin minä: maanviljelijöiksi. Haluan, että heillä on parempi tulevaisuus ja että he saavat paremman ammatin ja toimeentulon. Vanhemmat tekivät raskaan päätöksen ja lähettivät nyt viisivuotiaan tyttärensä toisen perheen luo asumaan. Tytär tulee lomien aikaan käymään kotona pariksi päiväksi. Yllä: Francisca do Rosario kannustaa vanhempia kouluttamaan poikansa ja tyttärensä. Vasemmalla: Cornelio da Conceicao iloitsee kylänsä uudesta esikoulusta.
– Joskus tytär sanoo olevansa surullinen ja kaipaavansa kotiin, mutta meillä ei ollut vaihtoehtoja, Conceicao sanoo. Yhteisö valitsi opettajat Francisca do Rosario, 20, levittää värikkäitä mattoja uuden rakennuksen katetulle kuistille. Osa leluista hohtaa upouusina, osa on vasta valmistumassa. Cornelio da Conceicaon yhteisöön avattu Planin varhaiskasvatuskeskus on toiminut vasta viikon ajan. – Lapset ovat keskuksesta todella innoissaan, koska teemme heidän kanssaan kaikkea hauskaa: leikimme, laulamme, tanssimme ja opettelemme yhdessä uusia asioita, do Rosario iloitsee. Osa lapsista istuu jo odottamassa päivän alkamista matoilla. He eivät malttaisi odottaa, että pääsevät leikkimään uusilla, jännittävillä leluilla. Vain harvalla lapsella on kotonaan leluja tai kuvakirjoja. Francisca do Rosario on iloinen siitä, että saa työskennellä varhaiskasvatuskeskuksessa. Kun kyläyhteisö alkoi suunnitella varhaiskasvatuskeskusta yhdessä Planin kanssa, kyläläiset kertoivat myös, kenen haluaisivat johtavan keskusta. Yhteisö päätyi do Rosarioon ja toiseen vapaaehtoiseen. – On hienoa, että vanhemmat uskoivat minun olevan vastuullinen johtamaan keskusta ja opettamaan heidän lapsiaan. Keskuksen johtaja varmistaa, että myös tytöt pääsevät varhaiskasvatuksen piiriin. – Osa vanhemmista kohtelee edelleen tyttöjä ja poikia eri tavoin. He pelkäävät lähettää tyttöjä kouluun, jos matka on pitkä. Opetamme vanhempia kohtelemaan tyttöjä ja poikia tasa-arvoisesti. Osa myös kurittaa edelleen lapsiaan. Varhaiskasvatusta suomalaisten tuella Plan International Suomi tekee Itä-Timorissa varhaiskasvatustyötä Nenäpäivä-kampanjassa kerätyillä varoilla ja Suomen ulkoministeriön tuella. Lisäksi suomalaisilla on kummilapsia Itä-Timorissa. Itä-Timorissa varhaiskasvatuksen piiriin pääsee vain 5–10 prosenttia lapsista. Tuemme varhaiskasvatuskeskusten toimintaa Aileun ja Ainaron alueilla 34 yhteisössä. Perustamme varhaiskasvatuskeskukset aina yhdessä yhteisön kanssa. Kyläläiset valitsevat keskukselle paikan ja osallistuvat sen rakentamiseen tai olemassa olevan rakennuksen kunnostamiseen. Tarjoamme ne rakennusmateriaalit, joita kylässä ei ole tarjolla. Koulutamme keskuksissa toimivat opettajat ja tarjoamme heille opetusmateriaaleja. Vanhemmat ja opettajat valmistavat leluja ja opetusmateriaaleja paikallisista materiaaleista. Lasten aliravitsemus on vakava ongelma Itä-Timorissa. Yli puolet lapsista kärsii aliravitsemuksen aiheuttamista kasvuhäiriöistä. Vapaaehtoisemme järjestävät vanhemmille koulutuksia lasten monipuolisesta ravinnosta, terveydestä, lastensuojelusta ja lasten oikeuksista. He tekevät myös kotikäyntejä perheissä, jotta vanhemmat voivat keskustella lastenkasvatuksesta. Kotikäynnit ovat yksi tärkeä tapa kannustaa isiä osallistumaan vahvemmin lastenkasvatukseen. Kerromme koulutustilaisuuksissa vanhemmille, millaisia haitallisia vaikutuksia kurittamisella on. Isien rooli vahvistuu Cornelio da Conceicaon nuoremmat lapset voivat aloittaa varhaiskasvatuksen Planin tukemassa, kylän uudessa varhaiskasvatuskeskuksessa. Enää hänen ei tarvitse ratkaista, lähettääkö tyttärensä kotoa pois. – Olen niin iloinen keskuksesta. Käyn nyt myös Planin vanhempien illoissa. Opimme siellä lasten oikeuksista, huolenpidosta, ravinnosta ja siitä, kuinka voimme suojella lapsia kotona ja yhteisöissä. Conceicao on ottanut enemmän vastuuta lastenhoidosta koulutusten seurauksena. – Jos vaimoni on poissa, tiskaan, pesen ja ruokin lapset. Iltaisin kerron heille tarinoita ennen kuin he menevät nukkumaan. Haluan, että lapsistani kasvaa vastuuntuntoisia ja että he oppisivat hyviksi ihmisiksi, jotka kunnioittavat muita. 15
– Toivon, että ympärileikkaus siirtyy historiaan samoin kuin morsiamenryöstö, sanoo Asnakech Qere. Hän on kärsinyt molemmista haitallisista perinteistä. 16
17 Teksti IIDA RIEKKO Kuvat MEERI KOUTANIEMI ”PYYSIN SILPOMISTA ANTEEKSI TYTTÄRELTÄNI” Ympärileikkaus jätti pysyvät jäljet etiopialaisten Asnakechin, Ayelechin ja Woton kehoon ja elämään. Nyt naiset kamppailevat julmaa perinnettä vastaan. K eskipäivän valo siivilöityy pölyiseen luokkahuoneeseen Sidamassa, Etelä-Etiopian vuoristossa. Asnakech Qere, 28, kuuntelee, kun koulun rehtori puhuu tyttöjen oikeuksista. Viereisessä penkkirivistössä tytöt ja pojat supattavat ja vilkuilevat pihalle, mutta Asnakech istuu selkä suorassa, hievahtamatta. Naista voisi luulla koululaisen äidiksi, mutta hän on täällä viidennen luokan oppilaana. Asnakech on herännyt neljältä, sytyttänyt nuotion ja valmistanut aamupalan perheelleen, lypsänyt kaksi lehmää ja tehnyt läksyt. Auringon noustua hän on kävellyt reilun tunnin kouluun. Asnakechin mies ei tue vaimonsa koulunkäyntiä eikä hyväksy kotitöistä luistamista. Asnakech ei kuitenkaan aio luovuttaa päästyään vuosien tauon jälkeen opintielle. – Rakastin lapsena koulua, mutta vanhempani eivät arvostaneet tyttöjen koulutusta. Opintoni loppuivat toiseen luokkaan, niin kuin monella tytöllä vieläkin, Asnakech kertoo oppitunnin jälkeen. Hän haluaa puhua elämästään koulun pihalla, sillä kodissaan hän ei tunne oloaan turvalliseksi. KUN ASKENECH oli kahdentoista, hänen vanhempansa päättivät, että tytär on aika ympärileikata. Itseoppinut silpoja tuli perheen kotiin. Asnakech muistaa yhä pelkonsa ja sen, ettei kukaan lohduttanut häntä. Ympärileikkaaja viilsi partaterällä tytön klitoriksen ja häpyhuulet. Vuotavaan haavaan hän paineli tuhkaa ja lehmänlantaa. Viisi päivää myöhemmin Asnakech käveli kotikylänsä lähellä, kun tuntematon mies pakotti hänet mukaansa ja raiskasi hänet. – Perheeni määräsi minut naimisiin hänen kanssaan, koska en ollut enää puhdas. Kukaan muu ei olisi enää huolinut minua, Asnakech kertoo. Morsiamenryöstö oli vielä muutama vuosikymmen sitten yleinen käytäntö Etiopian maaseudulla. Nyt tapa on saatu lähes kitkettyä. Asnakech kuului viimeisiin tyttöihin, jotka joutuivat menemään naimisiin raiskaajansa kanssa. Hän ei tiennyt mitään 25-vuotiaasta miehestään. Lapsimorsianta pelotti uudessa kodissaan, yhden huoneen savimajassa, jossa asuivat myös miehen vanhemmat. Asnakech yritti paeta, muttei löytänyt tietä kotiin. Silpominen ja raiskaus olivat aiheuttaneet vakavia vammoja, joista Asnakech toipui pitkään. – En vieläkään löydä sanoja kokemalleni kivulle. Ajatus sukupuoliyhteydestä tuntui mahdottomalta, mutta en saanut valita. Pian Asnakech huomasi olevansa raskaana. Hän kärsi odotusaikanaan kivuista ja pelosta. Kun synnytys alkoi, supistukset ja verenvuoto jatkuivat kaksi päivää. Lopulta miehen perhe vei Asnakechin sairaalaan. Pieni poikavauva oli ehtinyt kuolla kohtuun. – Ilman keisarinleikkausta olisin kuollut itsekin. Tunnen yhä joka päivä sisälläni poikani menetyksen. Puolen vuoden kuluttua Asnakech oli jälleen raskaana. Tällä kertaa syntyi elävä lapsi, tytär Tewabech. Neljä vuotta myöhemmin tämä sai Cherinet-veljen. Lapset syntyivät keisarinleikkauksella, sillä silpomista ja ensimmäistä synnytystä seuranneet komplikaatiot estivät alatiesynnytyksen. Ne aiheuttivat myös toistuvia tulehduksia, joita Asnakech ei osannut hoitaa. Sidaman vuoristokylissä uskotaan, että keisarinleikkauksella synnyttänyt nainen elää korkeintaan seitsemän vuotta. Kun tyttären seitsemäs syntymäpäivä lähestyi, Asnakech uskoi elämänsä olevan lopussa ja murehti tytön tulevaisuutta. Tyttöjen ympärileikkaus oli – ja on yhä – Sidamassa normi. Asnakechin kotiseudulla keskimäärin yhdeksän kymmenestä tytöstä silvotaan ennen teini-ikää. Perheet uskovat, että leikkaamaton tyttö on kuriton, rikkoo astioita ja juoksee miesten perässä. Ympärileikattu tyttö taas nähdään kuuliaisena, ja hänen uskotaan synnyttävän poikia. – Olin varma, että leikkaus on tyttäreni parhaaksi. Koska muistin oman tuskani, halusin olla Tewabechin tukena leikkauksessa. Tewabech kirkui ja rimpuili, ja verta tuli paljon. En pystynyt Haaveeni on tulla kätilöksi, jotta voin estää ympärileikkauksia ja auttaa silvottuja naisia synnytyksissä.
Asnakech ehtii nukkua vain muutaman tunnin yössä. Hän hoitaa koulun lisäksi kaikki kotityöt. 18 olemaan huoneessa, vaan minun piti lähteä ulos itkemään, Asnakech kertoo. JOUKKO NAISIA, miehiä, tyttöjä ja poikia istuu ringissä nurmikolla auringonpaisteessa. Keskustelu käy kiivaana. Käynnissä on yhteisökeskustelu, jossa kyläläiset pohtivat yhteisiä ongelmiaan ja ratkaisuja niihin. Plan International käynnisti yhteisökeskusteluhankkeen Asnakechin kotikylässä kolme vuotta sitten. Järjestö kutsui kaikkia kyläläisiä ikään tai asemaan katsomatta tilaisuuksiin, joissa ihmiset saivat tietoa haitallisista perinteistä. Keskusteluissa Asnakech ymmärsi, ettei keisarinleikkaus tarkoita kuolemaa ja ettei ympärileikkaus vaikuta tytön moraaliin tai lasten sukupuoleen. Hän käsitti myös, että hänen omat vaikeutensa johtuivat silpomisesta, morsiamenryöstöstä ja lapsiavioliitosta. – Jos olisin aiemmin ymmärtänyt silpomisen ja sen seurausten yhteyden, en olisi antanut silpoa lastani, mutta minulla ei ollut tietoa eikä koulutusta. Olen pyytänyt häneltä anteeksi, Asnakech sanoo. SAMASSA KESKUSTELURYHMÄSSÄ käyvät myös Endrias, 42, ja Ayelech Ena, 32. He kutsuvat kokouksen jälkeen kotiinsa, pyöreään savimajaan, jota ympäröi smaragdinvihreä kahvipelto. Avotuli levittää savua hämärään majaan. Seinustalla kolme lehmää märehtii ruohoa. Muutaman metrin päässä ovat parin ja heidän kahden lapsensa patjat. Endrias ja Ayelech katsovat toisiaan lämpimästi. Liitto ei kuitenkaan ole ollut mutkaton. – Kun menimme naimisiin, olin vain 14-vuotias. Aluksi rakkauselämämme tuotti pahoja kipuja ja vastustin miestäni. Nyt tiedän, että se johtui ympärileikkauksesta ja liian varhaisesta avioliitosta, Ayelech kertoo. Vuoden kuluttua häistä pari sai tyttären, kahden vuoden kuluttua toisen. Molemmat synnytykset kestivät kaksi päivää. Ayelechille nousi kuume, ja toisella kertaa hän sai tulehduksen, josta toipui viikkoja. 18-vuotiaana Ayelech oli jälleen raskaana. Kun synnytys alkoi, kivut kestivät vuorokausia eikä kohdunsuu avautunut. Lopulta Endrias päätti viedä Ayelechin sairaalaan kymmenien kilometrien päähän. Koska perheellä ei ollut polkupyörää tai kärryjä, mies pyysi mukaan kahdeksan naapuria. Jokainen kantoi vuorotellen selässään tajutonta Ayelechia. – Lopulta keisarinleikkauksessa syntyi pieni poikamme, joka oli jo kuollut. Me kaikki itkimme, Endrias kertoo. Ayelech oli pitkään voimaton ja sairas. – Olen yhä surullinen, koska en voi enää saada lapsia eikä meillä ole poikaa suvun jatkajaksi, Ayelech sanoo. – Nähdessäni vaimoni kärsimyksen mietin, miten voisin lievittää hänen tuskaansa. Päätin, ettei tyttäriämme silvottaisi ja että he saisivat hyvän koulutuksen, Endrias kertoo. Nyt Kidist, 16, ja Eminet, 14, menestyvät koulussa ja haaveilevat yliopistosta. – Tuntuu lohdullista tietää, että tyttärieni synnytykset voivat sujua ilman ongelmia ja he voivat saada hyvän rakkauselämän, Endrias sanoo. Kidist ja Eminet kuuntelevat kauempaa vanhempiensa puhetta. Silpomisesta kysyttäessä he reipastuvat puhumaan. Sisarukset ovat mukana Planin tyttökerhossa, joka levittää tietoa silpomisen haitoista. – Olen ylpeä siitä, ettei minua ole leikattu, ja kannustan muitakin tyttöjä vastustamaan silpomista, Eminet sanoo. – Eräs ystäväni kuoli silpomisen seurauksiin. Enää en voi auttaa häntä, mutta voimme auttaa niitä, joita ei vielä ole silvottu, Kidist täydentää. ASENNEMUUTOS on jo tuottanut tulosta: kolmen vuoden aikana silpomisen haitat on ymmärretty hankkeessa mukana olevissa kylissä niin hyvin, että niissä yli yhdeksän kymmenestä syntyvästä tytöstä välttää silpomisen. Tärkeässä roolissa asennemuutoksessa on ollut Woto Womacho, seudun voimanainen, joka ei tiedä tarkkaa ikäänsä. – Isoäitini oli kunnioitettu ympärileikkaaja. Hän opetti taitonsa minulle, ja jo nuorena tienasin elantoni leikkaamalla lähikylien tyttöjä. Kaikki tunsivat kykyni, Woto kertoo. Kesäkuukausina, jolloin leikkaus on tapana tehdä, Woto saattoi yhden päivän aikana poistaa partaterällä kymmenen tytön häpyhuulet ja klitoriksen. Terä oli tapana puhdistaa vain pyyhkimällä. – Minut leikattiin, kun olin neljän. Omat tyttäreni leikkasin samassa iässä, kaikki neljä. He itkivät ja huusivat, mutta minä olin vahva. Kukaan mies ei olisi halunnut leikkaamatonta tyttöä vaimokseen. Sellainen tyttö oli silmissämme likainen, Woto kertoo. Hän kärsi yhdyntäkivuista ja pitkistä, vaikeista synnytyksistä, muttei tiennyt niiden liittyvän silpomiseen. Kun Planin yhteisökeskustelut alkoivat, naapurit houkuttelivat vastahakoisen Woton mukaan kokouksiin. Niissä hän kuuli silpomisen seurauksista: kivusta, tulehduksista, vaikeista synnytyksistä sekä hi-viruksen leviämisestä terän välityksellä. – Aloin ymmärtää, että se mistä sain rahaa ja arvostusta, oli vastoin Jumalan lakia. Se teki kipeää. Kaikelta siltä, millä Jos olisin aiemmin ymmärtänyt silpomisen ja sen seurausten yhteyden, en olisi antanut silpoa lastani.
Woto Womacho ansaitsi ennen kunnioitusta ympärileikkaajana, nyt silpomisen suorapuheisena vastustajana. Kidist (vas.) ja Eminet puhuvat ystävilleen silpomisen ja lapsiavioliiton haitoista. – Muut kuuntelevat meitä. Tiedämme seuraukset, koska vanhempamme ovat kärsineet niistä. 19 olin ansainnut kunnioitukseni, meni pohja. Syyt, joiden vuoksi silvoin tyttöjä, olivat taikauskoa. Uskomuksia pitää yllä miesten halu hallita naisten seksuaalisuutta, Woto sanoo painokkaasti. Hänen ainoa vaihtoehtonsa oli lopettaa ammattinsa. Kun vanhemmat nyt pyytävät Wotoa leikkaamaan tyttärensä, hän kertoo heille silpomisen vaaroista. – Yhteisössämme ei ole toista ympärileikkaajaa, joten jos vanhemmat haluavat silpoa tyttärensä, he joutuvat viemään tämän kauas. Elän nyt köyhästi. Söin ennen lihaa ja voita, enää minulla ei ole niihin varaa. Olen kuitenkin rauhassa itseni ja Jumalani kanssa. MYÖS LAPSENA siepattu Asnakech puhuu kylässään ja koulussaan ympärileikkausta vastaan, koska toivoo, etteivät muut äidit tekisi samaa virhettä kuin hän leikkauttaessaan tyttärensä. – Yhteisökeskustelut antoivat minulle itseluottamusta ja haaveita. Sukulaiseni naureskelivat, mitä hyötyä sinulle enää on koulunkäynnistä. Haluan tehdä sen itseni takia ja levittää muille tietoa, jonka olen itse saanut, Asnakech kertoo. Ahkera koulutyö on kantanut hedelmää: Asnakech on neljänneksi paras luokkansa 60 oppilaasta. Hän haluaa ammatin ja omaa rahaa, joiden turvin voi elättää itsensä ja erota miehestään. – En ole vielä ylpeä itsestäni, mutta aion olla, kunhan saavutan päämääräni. Haaveeni on tulla kätilöksi, jotta voin estää ympärileikkauksia ja auttaa silvottuja naisia synnytyksissä. Reportaasi on julkaistu alun perin Annalehdessä.
Vanilla-duo esiintyi Planin tyttöjen päivän tapahtumassa Kampin kauppakeskuksessa. Opetusja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen (oik.) ja Plan International Suomen pääsihteeri Ossi Heinänen puhuivat tyttöjen oikeuksista tyttöjen päivän aamiaisella. 20 Teksti MINTTU-MAARIA PARTANEN, IIDA RIEKKO Kuvat KALLE HEINO, OLGA POPPIUS, PLANIN VAPAAEHTOISET TYTTÖJEN PÄIVÄ MUISTUTTI TYTTÖJEN OIKEUDESTA TURVALLISEEN KOULUTUKSEEN Kansainvälistä tyttöjen päivää juhlittiin näyttävästi eri puolilla Suomea. Planin aloitteesta syntynyt päivä nosti jo neljättä kertaa esiin tyttöjen asemaa ja oikeuksia. K yyneleet olivat monella puhujalla ja kuuntelijalla herkässä, kun poliitikot ja nuoret puhuivat tyttöjen asemasta ja oikeuksista tyttöjen päivän aamiaisella helsinkiläisessä ravintola Kiilassa. Planin lastenhallituksen ja Mitä-verkoston järjestämä tilaisuus käynnisti kansainvälisen tyttöjen päivän juhlinnan perjantaina 9.10. Neljättä kertaa vietetty tyttöjen päivä, jota juhlitaan vuosittain 11. lokakuuta, muistuttaa siitä, että tytöt ympäri maailmaa kohtaavat kaksinkertaista syrjintää ikänsä ja sukupuolensa takia. Tänä vuonna Planin kampanja Minun lakini nosti tyttöjen päivän alla esiin tyttöihin kohdistuvaa kouluväkivaltaa ja vetosi yleisöön ja päättäjiin sen kitkemiseksi. – 337 000 tyttöä kohtaa väkivaltaa koulussa ja koulumatkalla. Se on liikaa. Planin Minun lakini -kampanja tekee ensiarvoisen tärkeää työtä tyttöjen turvallisen koulutuksen eteen, sanoi tilaisuudessa puhunut opetusja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok), joka on yksi kampanjalle tukensa antaneista kärkipoliitikoista. – Kiitos Planille, että teette tyttöjen tilanteen näkyväksi. Tyttöjen oikeus turvalliseen koulutukseen – arvokkaampaa tavoitetta on vaikea kuvitella, ministeri sanoi. Kansanedustaja Pekka Haavisto (vihr) korosti sitä, että kansainvälisen yhteisön pitäisi ottaa nykyistä suurempia askeleita naisten ja tyttöjen aseman parantamiseksi. Hän myös kritisoi voimakkaasti hallituksen kehitysyhteistyövarojen leikkauksia. – Suomeen tulee ennätysmäärä pakolaisia. Heitä pitäisi auttaa paikan päällä. Tilanteeseen voidaan vaikuttaa kehitysyhteistyöllä ja humanitaarisella työllä. On hankalaa keskustella ihmisten kanssa, jotka vaativat ihmisten auttamista paikan päällä ja samaan aikaan leikkaavat kehitysyhteistyötä. Silloin ei ajatella auttamista vaan sitä, ettei auteta täällä eikä siellä. Tyttöjä rohkaisevan Tyttö sinä olet -kirjan kirjoittanut toimittaja Jenni Pääskysaari kehotti jokaista huomioimaan tytöt arjessaan. – Asenteet, joita tytöt kohtaavat arjessaan, musertavat heidät teini-iässä. Yhtäkkiä tytöt alkavat pienentää itseään. Me kaikki voimme tehdä todella paljon sen eteen, että tytöt voivat rakentua sellaisiksi kuin haluavat sukupuolestaan riippumatta, Pääskysaari muistutti. Vapaaehtoisten juhlaa Planin vapaaehtoiset uurastivat ympäri Suomea ja tekivät tyttöjen päivää näkyväksi kekseliäillä ja värikkäillä tapahtumilla. Lipaskerääjät jalkautuivat kaduille ja kauppakeskuksiin tyttöjen päivän viikonloppuna ja keräsivät varoja Planin työhön heikoimmassa asemassa olevien lasten, erityisesti tyttöjen, hyväksi. Useat kahvilat möivät tyttöjen päivän leivoksia,