# 3/2014 Sierra Leone: KÖYHYYS JA TEINIRASKAUDET UHKAAVAT TYTTÖJEN KOULUNKÄYNTIÄ 12 16 18 Jakartan uusi ilmiö: nuoret naiset huoltavat autoja Koululaiset kasvattavat Kamerunissa oman lounaansa Matka Vietnamiin avarsi Planin lastenhallituslaisten maailmaa
AJANKOHTAISTA Muista katsoa upea The Voice Kids: Plan-show! Lastenoikeusjärjestö Plan ja iloista energiaa pursuava The Voice Kids -laulukilpailu yhdistävät voimansa erikoisjaksossa The Voice Kids: Plan-show. Axl Smithin ja Jaana Pelkosen juontama ohjelma etsii uusia kuukausilahjoittajia ja kerää varoja työhömme. Show’ssa esiintyy joukko ykkösrivin tähtiä: Jenni Vartiainen, Robin, Kaija Koo, Anna Abreu, Jesse Kaikuranta, JVG ja Happoradio sekä kilpailussa mukana olevat lapset. Lauluesitysten lomassa katsojat pääsevät Axl’n ja Jaanan matkassa Ugandaan tutustumaan lasten tarinoihin sekä työhömme koulutuksen, lastensuojelun ja varhaiskasvatuksen parantamiseksi. Lyhytdokumenteissa nähdään, kuinka tärkeää esimerkiksi kouluruokailu kehitysmaiden lapsille on. Moni lapsi saa koulussa päivän ainoan lämpimän ruokansa, mikä auttaa lapsia pysymään koulussa ja oppimaan uutta. Ohjelma kertoo myös, kuinka tuemme tyttöjä pysymään koulussa ja torjumme koulukiusaamista. – Minua kosketti eniten, kuinka vahvoja tapaamani nuoret olivat vaikeista olosuhteistaan huolimatta. Heillä riitti uskoa, tahtoa ja voimaa. Oli hienoa nähdä, kuinka Plan oikeasti välittää ja toimii, Jaana Pelkonen kertoo. The Voice Kids: Plan-show Nelosella la 25.10. klo 20. VÄLÄHDYS PLAN-ARJESTA PEFC/02-31-170 Plan 3/14 ? syyskuu 2014 Julkaisija Plan Suomi ? ISSN 1456-6680 Kannen kuva: Plan Vastaava päätoimittaja: Ossi Heinänen Päätoimittaja: Anna Könönen Toimituspäällikkö: Iida Riekko Ulkoasu: Elisa Bestetti Paino: Esa Print Oy Painosmäärä: 26 000 kpl Seuraavan kerran lehti ilmestyy marraskuussa 2014. Plan Suomi ? Kumpulantie 3, 00520 Helsinki Vaihde (09) 6869 800, faksi (09) 6869 8080 www.plan.fi, etunimi.sukunimi@plan.fi Hallitus: Gunvor Kronman (pj.), Sofia Böling, Kati Ihamäki, Tuula Kallio, Timo Kaunisto, Anniina Kontinen, Tauno Kääriä, Sara Nurmilaukas, Pentti Sydänmaanlakka. Asiakaspalvelu: ma-pe klo 10–13 Osoitteenmuutokset: info@plan.fi tai puhelimitse asiakaspalveluumme (09) 6869 8030. Poliisihallituksen rahankeräyslupa Keräyslupa: 2020/2013/1095, voimassaoloaika 1.7.2013–30.6.2015 (Suomi Ahvenanmaata lukuun ottamatta) Osoitelähde: Plan Suomi Säätiön asiakas- ja sidosryhmärekisteri. 2 Kirjat avartavat maailmaa Plan järjesti tyttöjen päivän kunniaksi 12 Latinalaisen Amerikan maassa valokuvakilpailun, johon sai osallistua tyttöjen elämästä ja asemasta kertovilla kuvilla. Perulaisen Angela Calle Gonzalelesin kuva Vapaat kirjat avaavat mielen kertoo kirjojen merkityksestä tytön kasvussa.
PÄÄKIRJOITUS Jokaisella tytöllä on oikeus tavoitella unelmiaan Pakistanilaisella koulutytöllä Malala Yousafzailla oli unelma: jokainen lapsi saisi käydä koulua ja tavoitella haaveitaan sukupuolestaan riippumatta. Malala puolusti salanimellä kirjoittamassaan blogissa tyttöjen oikeuksia. Kaksi vuotta sitten Taleban-liikkeen jäsenet ampuivat häntä päähän ja niskaan koulubussissa. Toivuttuaan vammoistaan Malala on jatkanut koulutuksen puolestapuhujana. Nyt kuulijakuntana on koko maailma, ja 16-vuotias Malala on nimetty toistamiseen ehdolle Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi. Palkinnon saaja selviää lokakuussa, jolloin vietämme myös kansainvälistä tyttöjen päivää. Planin aloitteesta syntynyt YK:n teemapäivä muistuttaa, että jokaisella lapsella, myös tytöllä, on oikeus onnelliseen ja turvalliseen lapsuuteen sekä mahdollisuuteen käydä koulua ja päättää omasta elämästään. Laadukas koulutus on myös kiistatta yksi tehokkaimmista aseista köyhyyden nujertamisessa. Lokakuun juhlapäivän kunniaksi kerromme tässä lehdessä siitä, kuinka sinnikkäät tytöt tavoittelevat unelmiaan Sierra Leonessa (s. 4-7) ja Indonesiassa (s. 12–14) ja siitä, miten lapsiavioliiton kieltävät lait etenevät Afrikassa (s. 9). Lapsiavioliitto on usein hengenvaarallinen, sillä liian varhainen raskaus tappaa sekä tytön että lapsen. Monissa maissa tytöille kerrotaan heidän mahdollisuuksistaan tulla vaimoksi ja äidiksi, mutta ei muista tulevaisuudennäkymistä. Lapsiavioliitot ovat yleisimpiä Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja Etelä-Aasiassa, mutta niillä on sijansa myös Latinalaisessa Amerikassa. Guatemala johtaa alueen teiniraskaustilastoja, eikä Plan Guatemalan vaikuttamistyön päällikön July Fuentesin ole vaikea määritellä, mikä hänen tärkein tavoitteensa on: muutos maan avioliittolakiin. Guatemalassa tytöt voidaan naittaa laillisesti 14-vuotiaana, pojat 16-vuotiaina. Maa hätistelee ennätyslukemia myös alle 14-vuotiaiden äitien määrässä. Seksi alle 14-vuotiaan tytön kanssa on rikos, mutta syytteet lapsiin kajoamisesta kaatuvat usein korruptioon tai siihen, että tekijä on perheenjäsen. Muutokset tuntuvat usein mahdottomilta – kunnes ne tehdään yhdessä. Halusimmekin tässä numerossa nostaa esiin yhteisöjen sekä lasten ja nuorten voiman. Malissa, jossa lähes kaikkien naisten sukuelimet on silvottu, moni yhteisö on lähtenyt mukaan silpomisen vastaiseen työhön (s. 15). Jotkut yhteisöt ovat luopuneet käytännöstä jo kokonaan. Planin tavoite on lopettaa silpominen kaikkialla Malissa. Malala Yousafzain haaveen jakavat miljoonat tytöt ympäri maailmaa – myös täällä Suomessa. Helsingin kansainvälistä koulua käyvät, 11-vuotiaat Emma, Olerato ja Zofia ovat vakuuttuneita siitä, että kaikki maailman tytöt on saatava kouluun ja että lapsetkin voivat muuttaa asioita (s. 20–21). Näiden lasten ja nuorten innostus on tarttuvaa, ja on helppo uskoa heidän olevan oikeassa. Hyvää kansainvälistä tyttöjen päivää! Anna Könönen Viestintäjohtaja anna.kononen@plan.fi SISÄLLYS 4 8 10 12 15 16 18 Sierra Leonen tytöt tahtovat kouluun Uutisia maailmalta Uutisia Suomesta Muutoksen moottorit ”Kiitos, että siskoni pelastuivat silpomiselta” Kouluruoka parantaa oppimistuloksia Kamerunissa Yhdessä oppimista ja koskettavia kohtaamisia Vietnamissa 20 Emma, Olerato ja Zofia uskovat tyttöjen koulutukseen 23 Kummi-info 24 Vapaaehtoiset 26 Yritysuutiset 27 Plan-palat 28 Svenska sidor 30 Junior-Plan 3
SIERRA LEONEN TYTÖT TAHTOVAT KOULUUN Sierra Leonessa teinityttöjen koulunkäynti keskeytyy usein raskauden, lapsiavioliiton, köyhyyden tai seksuaalisen hyväksikäytön vuoksi. Neljä tyttöä kertoo, miksi heidän opintonsa katkesivat – ja kuinka he pääsivät takaisin kouluun. TEKSTI JA KUVAT PLAN SIERRA LEONE ADAMA, 14 ”Aamuisin hakkaan kiviä, iltapäivisin käyn koulua” Isäni kuoli, kun olin seitsemän tai kahdeksan, joten asuin äitini kanssa. Kun hänkin kuoli kaksi vuotta sitten, muutin isosiskoni luo. En voinut enää käydä koulua, sillä siskollani ei ollut rahaa koulumaksuihin. Siskollani on neljä lasta, jotka ovat kaikki minua nuorempia. He pääsevät kouluun, koska sisareni mies maksaa heidän koulumaksunsa – mutta ei minun. Sisareni ja lankoni ovat kivenhakkaajia. Minäkin ryhdyin kivenhakkaajaksi muutettuani heidän luokseen. Ansaitsemme yhteensä 300 000 Sierra Leonen leonea (50 euroa) kuukaudessa, ja koulumaksut ovat 500 000 leonea (85 euroa) vuodessa. Vuosi sitten Planin työntekijä löysi minut kivilouhokselta ja kertoi nuorten säästö- ja lainaryhmästä. Hän pyysi minua mukaan. Jäsenten täytyy maksaa 6 000 leonea (1 euro) viikossa: 1 000 leonea lainarahastoon ja 5 000 henkilökohtaiseen säästökassaan. Tähän mennessä olen säästänyt jo 130 000 leonea (22 euroa). Se tarkoittaa, että rahani riittävät nyt koulumaksuihin. Jos tarvitsen rahaa, voin lainata sitä ryhmän säästökassasta, kunhan maksan sovitusti takaisin. Nykyisin hakkaan kiviä aamuisin ja käyn koulua iltapäivisin. Pääsin takaisin kouluun neljä kuukautta sitten. Lempiaineitani ovat taloustieto, yhteiskuntaoppi ja terveystieto. Aikuisena haluan sairaanhoitajaksi. Sisareni kannustaa minua opiskeluun, sillä hän ei voinut käydä koulua. Hän meni naimisiin vain 15-vuotiaana. Luokkamme tytöt opiskelevat kovemmin kuin pojat. Viimeisimmässä kokeessa olin luokan neljänneksi paras. Ihailen naapurissani asuvaa naista, koska hän on opiskellut juristiksi. Maassamme ei ole helppoa olla uranainen. 4
Tytöt kärsivät sisällissodan perinnöstä »» Länsi-Afrikassa sijaitseva Sierra Leone on yksi maailman köyhimmistä valtioista. Maassa käytiin 1991–2000 raaka sisällissota, jossa kuoli noin 50 000 sierraleonelaista. Sodan jäljiltä miljoonat ihmiset asuvat edelleen pakolaisleireillä tai naapurimaissa. »» Maassa kasvaa sukupolvi lapsia, joista moni on syntynyt raiskauksen seurauksena, sillä sodan osapuolet käyttivät joukkoraiskauksia sodankäynnin välineenä. »» Sisällissota jätti perinnökseen väkivallan kulttuurin, josta kärsivät erityisesti tytöt ja naiset. Väkivalta ja seksuaalinen hyväksikäyttö ovat tyttöjen arkea. Teiniraskauksien osuus on maassa harvinaisen korkea: 40 prosenttia sierraleonelaisista tytöistä tulee äidiksi ennen 18 vuoden ikää, ja useampi kuin joka kymmenes synnyttää ennen 15-vuotispäiväänsä. Sierra Leonen maaseudulla 61 prosenttia tytöistä naitetaan ennen täysiikäisyyttä. »» Planin Girl Power -hanke suojelee tyttöjä varhaisavioliitoilta ja teiniraskauksilta, jotka rajoittavat heidän mahdollisuuksiaan. Hanke tarjoaa nuorille tytöille tuki- ja harrastusryhmiä sekä säästö- ja lainaryhmiä, joiden avulla tytöt saavat tietoa ja päätösvaltaa omasta elämästään. Plan myös tiedottaa yhteisöjä tyttöjen oikeuksista ja koulutuksen tärkeydestä. 5
REGINA, 15 “Veljeni halusi naittaa minut” Reputin viime lukuvuoden loppukokeet. Rehtorini soitti veljelleni, jonka kanssa asuin, ja sanoi, että minun pitäisi suorittaa kokeet uudelleen. Koska loppukokeet ovat maksullisia, veljeni suuttui ja tokaisi, ettei minun kannata enää käydä koulua. Hän sanoi tuntevansa kaksi miestä, jotka haluaisivat minut vaimokseen. Minä en kuitenkaan halunnut naimisiin. Veljeni on 50-vuotias – eri sukupolvea – eikä hän hyväksynyt päätöstäni. Kun kieltäydyin naimakaupoista, veljeni määräsi minut jäämään pois koulusta ja raatamaan pelloillaan. Hän ei myöskään enää halunnut minua kattonsa alle, joten muutin tätini luo. Täti aneli, että veljeni maksaisi kokeitteni uusinnan, mutta tämä kieltäytyi edelleen. Isäni kuoli Sierra Leonen sisällissodassa. Äitini on niin vanha, ettei jaksa huolehtia minusta. Täti on nyt ainoa tukijani, mutta hänellä ei ole rahaa koulumaksuihin. Veljeni ei edes puhu minulle enää. Miten saisin hänet ymmärtämään, että olen vielä liian nuori naimisiin? Minut pelasti rehtorini, joka maksoi uusintakokeitteni maksut sekä lukukausimaksuni. Toisella yrittämällä läpäisin kokeet. En kuitenkaan tiedä, kuinka kauan pystyn jatkamaan koulunkäyntiä rehtorin hyväntahtoisuuden varassa. Haaveeni on tulla Sierra Leonen presidentiksi. Olen kasvanut kurjissa oloissa, ja haluan nostaa perheeni köyhyydestä. KADIATOU, 17 ”Kaikki romahti, kun tulin raskaaksi” Kun olin lapsi, asuin äitini, isäni, siskoni ja veljeni kanssa. Sitten isä hylkäsi meidät ja meni naimisiin toisen naisen kanssa. Kaikki alkoi mennä pieleen. Äidillä ei ollut riittävästi rahaa edes ruokaan. Kukaan ei auttanut meitä. Lopulta tätini otti minut huolehtiakseen ja antoi minun aloittaa koulunkäynnin. Olin silloin kuuden vanha ja pääsin ensimmäiselle luokalle. Tätini mies maksoi koulumaksut, mutta kun olin neljäntoista, hänkin kuoli. Perheellä ei ollut enää rahaa, joten täti päätti, että minun pitää mennä naimisiin. Anoin lykkäystä. En tahtonut vielä naimisiin, ja minua pelotti. Täti toi kuitenkin kotiinsa taksipyörän kuljettajan, joka halusi ottaa minut vaimokseen. Täti kannusti minua suhteeseen miehen kanssa. Suostuin painostettuna, ja mies alkoi elättää koko perhettäni. Kaikki romahti, kun tulin raskaaksi. Silloin mies lähti tiehensä. Tätini ei saanut penniäkään rahaa naimakaupasta. Hän katkeroitui ja alkoi kohdella minua huonosti. Kun äitini kuuli tästä, hän kutsui minut takaisin kotiin. Äiti oli edelleen rahaton, joten aloin kerätä polttopuita ja myydä niitä elannon tienaamiseksi. Minua kirpaisi, kun näin muiden ikäisteni tyttöjen menevän kouluun. Elämäni muuttui, kun Plan aloitti kylässämme Girl Power -hankkeen. Planin työntekijät kannustivat minua palaamaan kouluun. Olin kuitenkin epävarma, voisinko jatkaa opintojani, koska synnytykseni lähestyi. Tyttäreni syntyi, kun olin viidentoista. Kun hän alkoi liikkua, uskaltauduin yrittämään paluuta kouluun. Olin ollut poissa koulunpenkiltä yli kaksi vuotta, ja tuntui mahtavalta päästä taas oppimaan uutta. Onneksi äitini auttaa tytön hoidossa, kun olen päivät poissa. Nykyään kuulun itsekin Girl Power -ryhmään ja kannustan muita tyttöjä koulunkäyntiin. Olen onnistunut houkuttelemaan jo yhden tytön takaisin koulunpenkille. 6
MARTHA, 16 “Kahden lapsen äitinä arvostan koulunkäyntiä” Kasvoin isäni ja äitipuoleni kanssa. Äitiäni en saanut koskaan tuntea, sillä hän jätti minut, kun olin pieni. Syynä oli kai se, että sairastelin ja itkin paljon. Yhtenä päivänä opettajamme oli poissa, ja sijaisopettaja piti meille uskonnon tunnin sijaan luonnontieteiden tunnin. Niinpä jouduin kirjoittamaan muistiinpanot uskonnon kirjan takakanteen. Kotona äitipuoleni löysi minut kopioimasta muistiinpanoja luonnontieteiden vihkoon. Hän luuli, että olin lintsannut koulusta ja kopioin jonkun toisen muistiinpanoja. Hän ei uskonut minua, vaikka selitin tilanteen, ja rangaistukseksi isäni hakkasi minut niin pahasti, että pääni alkoi vuotaa verta. Juoksin itkemään talon ulkopuolelle. Isä seurasi minua ja löi vielä kovempaa. Juoksin turvaan tätini luo. Seuraavana päivänä täti saattoi minut kotiin, mutta isä ei enää halunnut minua kotiinsa. Hän ei myöskään suostunut enää maksamaan koulumaksujani, koska hänen mielestään väitetty lintsaamiseni oli osoitus siitä, etten välittänyt koulunkäynnistä. En voinut enää käydä koulua, koska en saanut mistään rahaa. Eräs tätini ystävä, joka antoi minulle toisinaan ruokaa, tarjosi minulle majapaikkaa luotaan. En tajunnut, että hän oli prostituoitu, ennen kuin muutin hänen luokseen. Hän vaati, että minun pitää tehdä samaa työtä kuin hän, jos haluan asua hänen kattonsa alla. Minun oli pakko suostua myymään itseäni. Pian tulin raskaaksi. Emäntäni raivosi, ettei hän ollut pyytänyt minua pamahtamaan paksuksi. Niinpä hän heitti minut ulos. Löysin huoneen ja työtä torimyyjänä, mutta voin jatkuvasti pahoin raskauden takia. Työnantajani mielestä olin laiska, ja rangaistukseksi hän hakkasi minua. Etsin uuden työn ja majapaikan: työskentelin pienessä ruokakaupassa, jossa sain nukkua. Synnytin siellä myös esikoiseni. Kauppiaan mies halusi minulta seksiä vastapalvelukseksi asuinpaikasta. Kun kieltäydyin, hän halusi päästä eroon minusta ja vauvastani. Mies valehteli vaimolleen, että olin yrittänyt vietellä hänet, joten pariskunta pahoinpiteli minut ja karkotti taas kadulle. Tein hanttihommia ihmisten kodeissa, joissa sain nukkua. Se oli turvatonta aikaa. Kerran erään isäntäperheen ystävä raiskasi minut ja uhkaili, etten saa kertoa kenellekään. Pian huomasin olevani uudelleen raskaana ja vaivuin masennukseen. Kerroin synkästä tilanteestani ystävälleni, joka halasi minua ja sanoi, ettei mikään tapahtuneesta ollut syytäni. Hän kannusti minua haastamaan raiskaajan oikeuteen. En kuitenkaan halunnut sotkua. Onneksi ystäväni suostutteli äitinsä ottamaan minut luokseen asumaan. Yritin keskeyttää raskauden kotikonstein, mutta vauva oli sitkeä. Nyt vanhempi poikani on kaksivuotias ja nuorempi viisikuinen. Palasin hiljattain takaisin kouluun. Ystäväni äiti, jonka luona asun, on opettaja. Hän kannusti minua ja lupautui maksamaan lukukausimaksuni. Lapseni saivat paikan kansalaisjärjestön päiväkodista. Olen onnellinen, että saan taas opiskella. Minulta jäi väliin kolme kouluvuotta, ja nyt osaan arvostaa opintojani. Nautin myös siitä, että saan käydä kirjastossa ja lukea romaaneja. 7
UUTISIA MAAILMALTA Plan torjuu Ebola-epidemiaa koko Afrikassa EBOLA VIRUS OUTBREAK IN WEST AFRICA muassa tiedonjakoon ja hygieniatason paranheiltä on esimerkiksi evätty pääsy omille tamiseen. pelloille. EBOLA-ALUEET, JOILLA Länsi-Afrikassa riehuva Ebola-epidemia ei Ebola on tappava virustauti, joka leviää GUINEA Prevention is the best way to tackle PLAN TYÖSKENTELEE ole osoittanut laantumisen merkkejä. Tuemruumiinnesteiden välityksellä. Ebolan aiheutEbola – raising awareness is key! me epidemian pysäyttämistä Länsi-Afrikassa tamaan verenvuotokuumeeseen menehtyy * Littoral Kissidougou CONAKRY muun muassa valistamalla terveydenhoitajia pahimmillaan jopa 90 prosenttia sairastuneisGueckedou Port Loko Wash radiossa hands with ja jakamalla tietoa ja julisteissa ta. Tämänhetkisessä epidemiassa kuolleisuus FREETOWN Macenta soap regularly Kailahun Lofa epidemia-alueen asukkaille. Lisäksi desinfion noin 50 prosenttia tartunnan saaneista. SIERRA LEONE oimme yleisiä vessoja jaAvoid tilojashaking sekä jaamme Plan kohdistaa kaikki voimavaransa hands and käsienpesutarvikkeita. kissing when greeting peopleepidemia-alueen maissa epidemian pysäytLIBERIA MONROVIA Keskitymme epidemiaan liittyvässä tämiseen ja torjuntaan. Plan Suomella on Avoid contact with Lapset työssämme myös lastensuojeluun. kehitysyhteistyöhankkeita Sierra Leonessa, ja infected people tarvitsevat suojelun lisäksi ruokaa, vettä ja myös Plan Suomi on valmiudessa tukemaan suojaa. Kiinnitämme huomiota myös syrjiEbola-työtä. How Plan is responding: public health information (posters, radio broadcasts) • fuel for ambulances and emergency response vehicles • Plan työskentelee parhaillaan Ebola-epidemättömyyteen: perheet, jotka on eristetty Tarkkailemme Ebola-epidemian tilannetta disinfection of public latrines and public spaces • hand washing kits • medical kits • training health workers • supporting Ministry of Health mian pysäyttämiseksi Guineassa, Liberiassa Ebolan vuoksi, ovat vaarassa joutua syrjinnän ja huolehdimme Ebolan torjunnasta myös To support Plan’s response, visit plan-international.org/ebola 15 August 2014 ja Sierra Leonessa. Työmme keskittyy muun kohteiksi, sillä taudin tarttumisen pelossa itäisessä ja eteläisessä Afrikassa. Kiinan maanjäristyksestä kärsineet lapset pääsevät leikkimään ja oppimaan Yli 200 lasta on päässyt Planin lapsiystävällisiin tiloihin Kiinassa Yunnanin maakunnassa, johon iski elokuun alussa 6,5 Richterin maanjäristys. Olemme tarjonneet alueella hätäapua ja tukeneet järistystuhoista kärsineitä ihmisiä. Lapsiystävälliset tilat luovat lapsille turvallisen paikan olla yhdessä ja palautua rankasta kokemuksesta. Tiloissa lasten on mahdollista leikkiä ja jatkaa koulunkäyntiä. Planin henkilökunta ja vapaaehtoiset ovat myös jakaneet vastasyntyneiden tarvikepaketteja yli sadalle perheelle, joissa on alle yksivuotiaita lapsia. Lisäksi perheet ovat saaneet neuvoja rintaruokinnasta, lasten lisäravinnosta sekä varhaiskasvatuksen merkityksestä. Wang Lingillä on kymmenen kuukauden ikäinen vauva. Hän asuu yhdessä vauvan kanssa teltassa, sillä perheen talo tuhoutui maanjäristyksessä. – Olen huolissani siitä, minne menen, etenkin nyt kun päivät muuttuvat kylmemmäksi, Wang sanoo. Vauvaperheet saavat Planilta ravitsemusneuvoja Yunnanin järistysalueella. 8 Jalkapallotähti Mario Götze tukee Plania Saksan voittomaalin jalkapalloilun maailmanmestaruuskisoissa kesällä tehnyt Mario Götze, 22, on Planin intohimoinen tukija. – Plan tukee ihmisiä, jotta he voivat auttaa itse itseään. Kummiuden ja muiden hankkeiden avulla lapset ja heidän perheensä ja yhteisönsä saavat tukea, jolla on pysyvät vaikutukset, Götze sanoo. Jalkapalloilijalla on Plan-kummilapset Senegalissa, Vietnamissa ja Kambodzhassa, ja hän haaveilee vierailusta kummilastensa luo. Götze on myös Plan Saksan Lapset tarvitsevat faneja! (Kinder brauchen Fans!) -hankkeen lähettiläs. – Urheilijana motto ”lapset tarvitsevat faneja” sopii täydellisesti minulle. Joka kolmas tai neljäs päivä olen stadionilla, jossa lukemattomat fanit hurraavat ja kannustavat minua. Haluan välittää osan siitä eteenpäin. Olemalla Plan-kummilasteni fani haluan tukea heitä pitkäkestoisesti ja oppia enemmän heidän elämästään ja kasvustaan.
Sadattuhannet kärsivät Nepalin tulvien seurauksista Elokuiset rankkasateet, jokien tulviminen ja maanvyörymät ovat aiheuttaneet valtavia tuhoja Länsi-Nepalin tasankoalueella. Plan ponnistelee auttaakseen kymmeniätuhansia perheitä. Nepalin tulvissa on kuollut satoja ihmisiä. Sadattuhannet kärsivät tulvien seurauksista. Toiminta-alueillamme Bankessa ja Bardiyassa tulvat ovat vaikuttaneet noin 150 000 ihmisen elämään. Keshav Raj Subedi, Plan Nepalin vesija sanitaatiohankkeiden koordinaattori, on osallistunut tulvatuhojen kartoittamiseen ja pelastustyöhön. – Ihmiset huusivat kauhuissaan apua, monet itkivät. Tienvarsilla kyyhötti vieri vieressä aikuisia ja lapsia, joiden kodit olivat huuhtoutuneet veden mukana. Heillä ei ollut ruokaa, suojaa eikä kuivia vaatteita, Subedi sanoo. Tulva-alueilla on huutava pula perustarvikkeista, kuten ruuasta, vaatteista ja hätäma- Lapsiavioliiton kieltävät lait etenevät Afrikassa Lapsiavioliitot ovat yhä valtava ongelma Afrikassa. Planin tuore seurantaraportti itäisestä ja eteläisestä Afrikasta toteaa, että vaikka monet maat ovat ottaneet edistysaskelia ihmisoikeuslakien toimeenpanossa, käytännössä kyläyhteisöt noudattavat yhä uskonnon tai tapojen pohjalta muotoutunutta tapaoikeutta. Raportti toteaa, että esimerkiksi Etiopiassa yli 40 prosenttia tytöistä naitetaan alaikäisinä, Mosambikissa ja Ugandassa joka toinen. Ugandassa lähes neljännes alle 18-vuotiaista tytöistä on jo raskaana tai synnyttänyt lapsen. Avioituminen katkaisee tytön koulutien ja johtaa usein lapsen vartalolle rankkoihin raskauksiin, jotka näkyvät synkkinä lukuina Afrikan äitiys- ja lapsikuolleisuustilastoissa. – Monet nuorella iällä avioon joutuvat tytöt asuvat maaseutualueilla ja kuuluvat yhteiskunnan heikoimmassa asemassa oleviin ryhmiin. Heidän nuori ikänsä ja vaikutusmahdollisuuksien puute tekevät heistä erityisen haavoittuvia väkivallalle ja seksuaaliselle hyväksikäytölle, toteaa YK:n pääsihteerin erityisedustaja Marta Santos Pais raportin esipuheessa. Raportin mukaan parannettavaa on erityisesti lakien toimeenpanossa ja valvonnassa sekä kyläpäälliköiden ja uskonnollisten johtajien tiedon lisäämisessä. Afrikan unioni on käynnistänyt yhdessä Planin ja useiden muiden kansainvälisten avustusjärjestöjen kanssa kaksivuotisen kampanjan, joka rohkaisee Afrikan hallituksia toimimaan lapsiavioliittojen kitkemiseksi. Kampanja lisää suuren yleisön tietoa aiheesta ja sitouttaa viranomaisia lakien edistämiseen ja toimeenpanoon. joitusteltoista. Koska tulvat ovat tuhonneet monin paikoin viemäriverkoston ja saastuttaneet kaivot, myös juomavedestä on pulaa. Plan käynnisti hätäaputyöt välittömästi, kun Länsi-Nepalissa alkoi tulvia. Olemme jakaneet tulvan uhreille telttoja, huopia, moskiittoverkkoja ja patjoja yli 5 000 euron edestä sekä ruokaa yli 6 000 euron edestä. Lähes 800 ihmistä on saanut lääketieteellistä hoitoa lääkintäteltoissamme. Lisäksi tiedotamme tulvien uhreille puhdistetun juomaveden ja sanitaation tärkeydestä, jotta likaisen veden välityksellä tarttuvat taudit saataisiin pysäytettyä. Banken ja Bardiyan alueilla asuu paljon Plan-kummilapsia. Tulvat ovat vaikuttaneet vakavasti arviolta tuhannen kummilapsiperheen elämään. Olemme kummeihin yhteydessä, jos tulvat ovat aiheuttaneet muutoksia heidän kummilastensa tilanteeseen. Suomalaisilla on Nepalissa 460 Plan-kummilasta. MAAILMA LUKUINA Maailmassa on 570 miljoonaa maatilaa, joista 500 miljoonaa on perhetiloja. Perhetilojen osuus kaikesta maataloustuotannosta on 56 %. Aasian peltopinta-alasta 85 % on perheiden viljelemää. Afrikassa määrä on 62 %, mutta Etelä-Amerikassa vain 18 %. Yli 3,5 miljardin ihmisen päivittäisestä kalorintarpeesta vähintään 1/5 täyttyy riisistä. Yli miljardin ihmisen toimeentulo on kiinni riisinviljelystä. Perhetilat ovat riisintuotannon tärkein lähde – etenkin Aasiassa. (Lähde: FAO) MAAILMAN RUOKAPÄIVÄÄ VIETETÄÄN 16.10. 9
UUTISIA SUOMESTA Plan etsii sponsoreita lasten unelmille Lasten asema sodassa puhutti SuomiAreenassa Plan nosti heinäkuussa Porin SuomiAreenassa keskustelunaiheeksi lasten aseman konflikteissa. Professori, oikeushammaslääkäri Helena Ranta, Suomen Kuvalehden toimittaja Katri Merikallio ja Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Kaius Niemi pohtivat Plan Suomen pääsihteerin Ossi Heinäsen vetämässä paneelissa, miten konfliktit ovat muuttuneet talvisodasta nykypäivään. Tilaisuus täytti telttaravintola Smilersin Porin Jazzkadulla. Vertailukohta talvisotaan löytyi tänä keväänä suomennetusta teoksesta Hyökkäys lumessa, jonka Planin perustaja, englantilainen John Langdon-Davies, kirjoitti 1940 työskenneltyään sotareportterina Suomen talvisodassa. Helena Ranta totesi, että konfliktit ovat aina olleet suuria tragedioita erityisesti lapsille. Mutta siinä missä aiemmissa, valtioiden välisissä sodissa suurimmat tuhot kohdistuivat asevoimiin, nykypäivän valtioiden sisäisissä konflikteista kärsii eniten siviiliväestö. – Talvisodassa lapset evakuoitiin maaseudulle. Nykyään lapsen ympäriltä usein surmataan koko perhe ja yksin jäänyt lapsi joutuu helposti seksiorjaksi, lapsikaupan kohteeksi tai vaaralliseen pakkotyöhön. Lapset ovat sodissa paljon haavoittuvammassa asemassa kuin vielä talvisodan aikana, Ranta summasi. Keskustelijat pohtivat, miten lasten asemaa voitaisiin parantaa konfliktien keskellä. Katri Merikallio nosti yhdeksi aseeksi YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen, joka takaa lapsille erityisen suojelun ja jonka lähes kaikki valtiot ovat ratifioineet. Keskustelijat totesivat myös, että mahdollisimman normaalin arjen jatkuminen auttaa lapsia selviytymään henkisesti konflikteista. – Koulu on lapsen arjen ylläpitäjä. Jo muutama tunti telttakoulussa voi olla valtavan eheyttävä voima, kun muu ympärillä hajoaa. Se tarjoaa muutaman tunnin psyykkistä rauhaa, arvioi useilla pakolaisleireillä työskennellyt Merikallio. Ossi Heinänen muistutti, että toisen maailmansodan aikana ja jälkeen Suomi oli kehitysmaa, joka sai ulkomaista apua. – Nyt on meidän vuoromme auttaa kriiseistä ja köyhyydestä kärsiviä. Dipesh, 7, haaveilee, että voisi pelata jalkapalloa ystäviensä kanssa. MEERI KOUTANIEMI Tämän syksyn kampanjassa etsimme sponsoreita kehitysmaiden lasten unelmille. Usein lasten unelmat ympäri maailmaa ovat samanlaisia synty- ja kotipaikasta riippumatta. Monen kehitysmaan lapsen suurin unelma on kuitenkin päästä kouluun, opiskella ammatti ja hankkia toimeentulo itselleen ja perheelleen. Kampanjan avulla haemme uusia kerta- ja kuukausilahjoittajia, kummeja ja vapaaehtoisia, jotka kaikki mahdollistavat lasten haaveiden toteutumisen. Sijoittamalla kehitysmaassa asuvan lapsen tulevaisuuteen voi muuttaa kokonaisten yhteisöjen ja perheiden elämän. Kampanja näkyy vahvasti niin katukuvassa kuin sosiaalisessa mediassakin. Haasta läheisesi mukaan unelmien tukemiseen! Sapena, 9, unelmoi kynistä, joilla piirtäisi värikkään puutarhan. 10 Katri Merikallio (vas.), Kaius Niemi, Helena Ranta ja Ossi Heinänen pohtivat Porin SuomiAreenassa lasten asemaa konflikteissa.
Maailmanpaja-kerhot ja lapsen oikeudet kuvissa jalostuvat kirjoiksi Plan on toteuttanut viimeisen vuoden aikana kahta opetus- ja kulttuuriministeriön hanketta. Ensimmäinen on kehittänyt ja luonut yhteiskunnallista kerhotoimintaa erityisesti viides- ja kuudesluokkalaisille Tampereella, Jyväskylässä ja Lappeenrannassa. Lapsen oikeudet media- ja taidekuvissa -hankkeessa puolestaan 7–12-vuotiaat ovat tutkineet lapsen oikeuksia media- ja taidekuvien avulla, sekä kouluissa Planin lapsen oikeuksien lähettilään johdolla että museoiden työpajoissa. – Molemmat hankkeet ovat onnistuneet innostamaan lapsia keskustelemaan ja pohtimaan kysymyksiä lapsen oikeuksista. Lapsen oikeudet ovat melko tuttuja, mutta stereotyyppistä ajattelua kehitysmaista löytyy vielä paljon. Tehtävien ja kuvien avulla lapset ovat oppineet ymmärtämään lapsen arkea, elämää ja oikeuksia sekä omassa elämässä että kehitysmaissa, Planin projektityön- tekijä Christa Prusskij kertoo. Molempiin hankkeisiin liittyvät kirjat ilmestyvät tänä syksynä. Ensimmäisen tarkoituksena on rohkaista opettajia aloittamaan kouluissa yhteiskunnallista kerhotoimintaa, ja se sisältää erilaisia kerhomalleja ja tehtäviä. Toinen kirja sisältää media-, taide- ja museoalan asiantuntijoiden artikkeleita visuaalisesta kuvanlukutaidosta ja lapsen oikeuksista, runsaasti kuvamateriaalia sekä niihin liittyviä tehtäviä. Mukana on esimerkiksi vuoden mediakasvattaja 2013 -palkinnon saaneen erityisopettaja Teemu Korhosen, palkitun valokuvaajan Meeri Koutaniemen ja mediakasvatukseen perehtyneen toimittajan Pauliina Grönholmin ajatuksia ja pohdintoja visuaalisesta lukutaidosta. Kirjat on suunnattu alakoulujen opettajille, kasvattajille ja ohjaajille ja ovat tilattavissa Planilta loppusyksystä. ”Medioissa lapset pääsevät harvoin kuuluviin. Me aikuiset usein oletamme tietävämme paremmin, vaikka lapsen tieto ja kokemus voisi kertoa paljon enemmän.” Meeri Koutaniemi Planin hallitus sai uusia jäseniä Kauhajoen koululaiset ottivat Skype-yhteyden Ugandaan Planin globaalikoulun yhteistyöhanke suomalaisten ja ugandalaisten koulujen välillä saavutti keväällä pilottivaiheen päätöksensä. Yhteistyössä koulujen oppilaat ovat muun muassa vaihtaneet kuulumisia ja kokemuksia lasten osallisuudesta kouluissa sekä lähettäneet toisilleen kirjeitä ja askartelutöitä. Suomalaisissa ja ugandalaisissa kouluissa järjestettiin tempauksia yhteistyön loppumisen kunniaksi. Kauhajoen koulukeskuksen oppilaat ottivat Skype-yhteyden yhteistyökouluun Ugandassa. – Olimme todella vaikuttuneita ugandalaisten panoksesta ja intensiivisestä suhtautumisesta koulutukseen ja oppilaiden vaikuttamismahdollisuuksiin. Oppilaat lauloivat toisilleen, ja kysymyksiä riitti, Kauhajoen koulukeskuksen opettaja Marika Ojala kertoo. Yhteistyöhankkeen toinen vaihe alkaa vuonna 2015. Siihen on tarkoitus hakea mukaan myös uusia kouluja. Planin hallituksessa on aloittanut neljä uutta jäsentä: maatalousyrittäjä Timo Kaunisto, Pertec Consulting Oy:n hallituksen puheenjohtaja Pentti Sydänmaanlakka, Planin nuorten aikuisten Mitä-verkoston edustaja Sara Nurmilaukas ja Planin lastenhallituksen edustaja Sofia Böling. Lastenhallituksella ei ole aiemmin ollut edustajaa Planin hallituksessa. Pentti Sydänmaanlakka täytti elokuussa 60 vuotta ja järjesti juhlan kunniaksi seminaarin hyvästä johtamisesta. Seminaarin tuotto ohjattiin Planille ja World Visionille. – Lapset, tulevaisuus ja kansainvälisyys ovat minulle läheisiä aiheita. Minulla on ollut Plan-kummilapsi jo yli 13 vuotta, ja olin tapaamassa häntä Delhin slummissa vuonna 2004. Kävin vierailulla sekä kummilapsen perheen luona että tutustumassa paikalliseen lastentarhaan. Kokemus avasi silmät olosuhteille, joissa slummissa asutaan, ja pani miettimään myös omaa asemaa, kertoo Sydänmaanlakka. Vanhoina jäseninä hallituksessa jatkavat Gunvor Kronman (pj.), Kati Ihamäki, Tuula Kallio, Anniina Kontinen ja Tauno Kääriä. Pentti Sydänmaanlakka järjesti 60-vuotisseminaarin lasten hyväksi. 11
MUUTOKSEN MOOTTORIT Indonesian pääkaupungissa Jakartassa on miljoonia autoja ja tuhansia työttömiä naisia. Autot tarvitsevat korjaajia ja naiset töitä. Innokkaat naiset opiskelevat asentajiksi, mutta miten heidät otetaan työmarkkinoilla vastaan? TEKSTI ULLA JANHONEN KUVAT JURNASYANTO SUKARNO Mega Wati, 20, kuuluu Indonesian ensimmäisiin naisiin, joita koulutetaan autonasentajiksi Jakartassa. Plan ja eteläkorealainen Hyundain autotehdas järjestivät autonasentajakurssin, jonne houkuteltiin työttömiä nuoria. Halli on suuri, ja sen keskellä seisoo yksi hopeanvärinen Honda, kaksi valkoista Toyotaa ja yksi violetinvärinen Espero. Niiden kimpussa hyörii joukko opiskelijoita tummansinisissä haalareissaan. Tälle neljä kuukautta kestävälle kurssille valittiin 75 oppilasta, joista viisi on naisia. Enemmänkin naisia olisi otettu, mutta pyrkijöitä ei enempää ollut – vielä. Tämä on vasta ensimmäinen kurssi. Mega oli onnellinen päästessään kurssille, vaikka poikaystävä vastustikin. Poikaystävään iski mustasukkaisuus. Nyt Mega olisi päivät pitkät muiden poikien kanssa. Unohtaisiko Mega hänet? Naiselle sopimaton työ? Autonasentajille on Jakartassa kysyntää, sillä ydinkeskustassa on miljoonia autoja. Kesken kurssin autotehtaat ovat käyneet nappaamassa kursseilta heille sopivimmat. Iso japanilainen autotehdas valitsi kurssilta kahdeksan asentajaopiskelijaa, joita se halusi haastatella. Mega oli yksi heistä. 12 Haastattelu meni hyvin, ja Mega toivotettiin tervetulleeksi tehtaalle töihin. Ensimmäisenä päivänä hän tarkisti seitsemän auton maalaukset ja teki autoille loppusilauksen. Autot kiilsivät valkoisina, kauniina. Megaa kehuttiin, hänen työhönsä oltiin tyytyväisiä ja Mega oli onnellinen. Toisena työpäivänään hän meni lounaalle ja lappoi lautaselleen kanaa, riisiä ja tofua. Lounaspöytään istui yhtiön henkilöstöpomo, joka täräytti pommin. Mega ei voi työskennellä tehtaalla, koska on nainen. Autonasentajan työ ei sovi naisille. Megan ruoka jäähtyi lautasella. Hän ei pystynyt nielemään muruakaan. Henkilöstöpomo jatkoi, että Mega – naisena – sopisi paremmin asiakasneuvontaan. Siellä hän voisi kysellä, millaisia vikoja asiakkaiden autoissa on, ja ohjata heidät sitten sopiville asentajille. Pomo ei kuitenkaan tarjonnut Megalle asiakasneuvojan paikkaa vaan kehotti häntä menemään takaisin kurssille ja käymään myös lukion. Megasta tuntui, kuin hän olisi saanut nyrkin keskelle otsaa. Hänen seitsemän miespuolista kurssikaveriaan sai jatkaa tehtaalla. He ihmettelivät, miksi Mega sai potkut, ja vitsailivat, että kun Mega lähtee pois, tunnelma latistuu. Kun joukossa on yksi nainen, siitä saa kuulemma kummasti energiaa. Mutta eivät hekään uskaltaneet puolustaa Megaa. He olivat vasta aloittaneet työnsä ja pelkäsivät, että jos he nostaisivat asiasta äläkän, heidätkin erotettaisiin. Ainoa joka iloitsi potkuista, oli Megan poikaystävä. Mega ei enää olisi miesten ympäröimä. ”Naisilla on samat taidot ja kyvyt kuin miehilläkin.” Autofirmojen asennetta muutettava Mega on tullut takaisin kurssille. Hän istuu hopeanvärisen Hondan vieressä sinisissä haalareissaan ja miettii muutaman viikon takaista tapahtumaa. – Minun on kai hyväksyttävä se tosiasia, että sain potkut. Ehkä näin on parasta, vaikka kyllä minua suututtaa, Mega sanoo. Kurssin vetäjä Muhammed Izzudin Indonesian Planin toimistosta pyörittelee päätään ja sanoo, että pahinta tapauksessa on se, että Mega itsekin alkaa hyväksyä asian. Sen, että hän sai potkut, koska on nainen.
Kurssin ohjaaja yrittää selvittää, mitä tehtailla tapahtui ja onko autotehtaan korkein johto tietoinen siitä, että tehtaalta voi saada potkut sukupuolensa vuoksi. – Tässä on voinut käydä niinkin, että yhtiön ylimmällä johdolla ei ole mitään naisautonasentajia vastaan, mutta alemmalla tasolla vedetään vääriä johtopäätöksiä. Jotkut päätökset voivat olla hyvinkin henkilökohtaisia ja ristiriidassa yhtiön arvojen kanssa, Muhammed Izzudin pohtii. – Autoteollisuudella on Indonesiassa paljon valtaa, ja asenteissa on vielä parannettavaa. Meidän työmme on muuttaa autofirmojen ajattelua, ja siksi tämä kurssikin on järjestetty yhdessä autofirman kanssa. Haluamme näyttää, että olemme valinneet kurssille päteviä naisia, jotka osaavat mitä vain, jos heille annetaan siihen tilaisuus. Naisilla on samat taidot ja kyvyt kuin miehilläkin, hän sanoo. Indonesiassa lakia sukupuolisesta syrjinnästä työelämässä voi tulkita monella tavalla ja yhtiöissä on erilaisia käytäntöjä. Mega aikoo käydä kurssin loppuun ja miettiä tulevaisuuttaan. Hänen tekisi mieli mennä lukioon, mutta se maksaa eikä hänen perheellään ole varaa kustantaa koulua. Vanhemmat pitävät pientä ruokakauppaa, ja kotona asuu kolme pienempää sisarusta. – Tämä kurssi on onneksi ilmainen, ja täältä saa myös ilmaiset ateriat, Mega sanoo. Vaikka Mega on alistunut potkuihinsa, hän aikoo pysyä alalla. Tosin hän on harkinnut myös laulajan uraa. Hän laulaa joka lauantai kirkkokuorossa, viime aikoina entistä useammin sooloja. Isä kannusti autoalalle Violetin Esperon alta näkyvät oranssinväriset kynnet, muuten kädet ovat öljystä mustat. Kädet kuuluvat kaksikymmentävuotiaalle Sri Burwatille. Mega Wati sai potkut autotehtaalta, koska on nainen. Hän aikoo kuitenkin jatkaa unelma-alallaan. 13
Vasemmalla: Sri Burwat aikoo perustaa oman autokorjaamon. Yllä: Ritzky Akumdan haaveili pienenä poliisin ammatista, mutta valitsikin autonasentajakurssin. ”Kun avaan auton konepellin, olen kuin kotonani.” – Vaihdan renkaita ja olen unelmatyössäni. Olen käytännön ihminen ja haluan tehdä töitä käsilläni. Tällä kurssilla vaikeinta ovatkin teoria ja kirjalliset kokeet. Mutta kun avaan auton konepellin, olen kuin kotonani, Sri sanoo. Sri on myös innoissaan siitä, että hän on oppinut kurssilla ajamaan autoa. Muutama päivä sitten hän ajoi hallin pihalla monta kierrosta – ja hyvin meni. Sri halusi haaveili pienenä opettajan ammatista, mutta nyt hänellä on selvät sävelet. Kun hän valmistuu, hän perustaa oman yrityksen, autokorjaamon. Naama aina öljyssä, likaista työtä, kauheaa. Keksi nyt ihmeessä jotakin muuta, Ritzky Akumdanin, 20, ystävättäret sanoivat, kun kuulivat, että tämä on hyväksytty autonasentajakurssille. Armeijassa työskentelevä isä kannusti tytärtään. Nyt myös poikaystävä ja ystävättäret ovat alkaneet pikkuhiljaa hyväksyä sen, että Ritzkysta tulee sittenkin autonasentaja. Ritzky on koko aamupäivän tutkinut auton jarruja ja oivaltanut, mikä niissä on vikana. – Minua viehättää juuri se, että ymmär- 14 rän, miten moottori toimii, miten korjataan jarrut, vaihdelaatikko tai jäähdytin. Ritzky on ollut pienestä saakka kiinnostunut koneista. Hänen mieluisimpia muistikuviaan lapsuudestaan on isän moottoripyörä, jonka tarakalla hän istui, kun isä vei hänet ensimmäiselle luokalle kouluun. – Indonesiassa naisia on paljon poliiseina, ja jossakin vaiheessa halusin poliisiksi. Luulen, että isäni vieläkin toivoo salaa, että hakisin poliisikouluun. Mutta nyt olen tästä innoissani. Suuressa miesjoukossa opiskelu on Ritzkylle tuttua, sillä hän kävi tekniikkaan erikoistuneen lukion. Miesten kanssa opiskeleminen on rentoa. Ja naiset opettelevat samoja asioita kuin miehetkin – melkein. Kolme päivää sitten Ritzky oli ryömimässä auton alle tutkiakseen auton etuakselia, kun joukko miespuolisia kurssikavereita esti sen. He sanoivat, että Ritzky ei voi ryömiä auton alle, sillä jos auto romahtaisi Ritzkyn päälle, siitä jäisi heille valtava syyllisyys. Ritzkyn sijasta auton alle ryömi mies. – Olin aluksi hieman hämmentynyt, mutta sitten olin suorastaan otettu, kun miehet olivat niin suojelevia. Ja tässä tapauksessa he olivat minua kokeneempia, Ritzky sanoo. Hallin täyttää kimeä, korvia vihlova ääni. Hopeanvärisen Hondan äänitorvi on rikki. Viisi kurssilaista syöksyy korjaamaan torvea, ja pian se onneksi vaikenee. Yksi korjaajista oli Ritzky. – Tämä on minulle tuttua. Oman moottoripyöräni äänitorvi reistailee usein. Ritzky kulkee moottoripyörällään kotoaan kurssille, ja matka taittuu noin 15 minuutissa – usein lyhyemmässäkin ajassa, kun hän polkaisee kaasun pohjaan. – Myönnän, että olen vauhtihirmu ja ajan välillä liiankin lujaa, mutta olen taitava ajaja. Mega, Ritzky ja Sri asuvat kaikki lähellä kurssipaikkaa, Itä-Jakartassa sijaitsevan Pedurenan alueella. He olivat kaikki olleet työttömiä jo jonkin aikaa, kun Pedurenan yhteisöaktivisti kehotti heitä hakemaan asentajakurssille. Kurssista ilmoitettiin lehdissä, sosiaalisessa mediassa ja työvoimatoimistoissa. Kurssilaisia varten rakennettiin suuri halli indonesialaisten ja eteläkorealaisten yhteisvoimin. Yhtenä viikonloppuna 80 korealaista opiskelijaa ilmestyi hallin maalaustalkoisiin, seinistä tuli vaaleat ja ovenpuitteista siniset. Aurinko paahtaa hallin pihalla, kello on neljä iltapäivällä. Kurssi alkoi aamulla kello yhdeksältä, ja on aika lopettaa tältä päivältä. Myös Mega Wati hyppää moottoripyörän selkään ja suunnistaa kotiinsa. Hän puikkelehtii tottuneesti iltapäivän ruuhkassa ja ohittaa pitkän autojonon, kunnes häviää näkyvistä. Artikkeli on julkaistu alun perin Anna-lehdessä. Kirjoittaja osallistui viime keväänä Planin toimittajakoulutukseen sekä mediavaihtoon, jossa pääsi työskentelemään The Jakarta Globe -lehdessä.
Maria iloitsee, että yhä useampi tyttö säästyy kivuliaalta ja vaaralliselta silpomiselta. ”Kiitos, että siskoni pelastuivat silpomiselta” Plan työskentelee Malissa tyttöjen sukupuolielinten silpomisen lopettamiseksi. Joka viides kylä on jo luopunut silpomisesta kokonaan. Maria, 13, on silvottu, mutta hänen siskonsa säästyivät. TEKSTI NATALIE CORP KUVAT SEYDOY DOLO 13-vuotias Maria muistaa päivän ikuisesti. Hän oli 7-vuotias, kun isoäiti ja äidin ystävä raahasivat hänet vessaan. – Olin kauhuissani. Huusin ja potkin ja yritin paeta, mutta en ollut tarpeeksi vahva. He pitelivät minua maassa ja leikkasivat minut, Maria kertoo. Veri levisi pitkin vessan lattiaa, ja Maria ajatteli kuolevansa. Kipu oli lamaannuttava. Se jätti Mariaan pysyvät henkiset jäljet. – En edelleenkään tunne aina olevani turvassa. Pelkään, että minut viedään uudelleen. Plan työskentelee Marian kylässä tyttöjen sukupuolielinten silpomisen lopettamiseksi. Kesällä koko kylä kokoontui suureen juhlaan tanssimaan ja laulamaan. Tilaisuudessa kylän vanhimmat allekirjoittivat sopimuksen, jossa koko kylä sitoutuu silpomisen lopettamiseen. Malissa lähes 90 prosenttia naisista on silvottu. Plan työskentelee 159 kylässä, joissa Plan on suojellut yli 70 prosenttia tytöistä silpomiselta. Joka viides kylä on luopunut käytännöstä kokonaan. Tavoite on lopettaa silpominen kaikkialla Malissa. Silpominen loukkaa tyttöjen ihmisoikeuksia Tyttöjen sukupuolielinten silpominen rikkoo tyttöjen ihmisoikeuksia ja tuottaa heille kivun lisäksi pysyviä terveysongelmia, jopa kuoleman. Maria kärsii erittäin vaikeista kuukautisista. Hänen on vaikea virtsata, ja hänellä on toistuvia tulehduksia. Maria tietää, että tulevat synnytykset ovat hänelle vaikeita, jopa vaarallisia. – Olen todella kiitollinen Planille, että muiden kyläni tyttöjen ei enää tarvitse kokea samaa. Minulla on kaksi nuorempaa siskoa. Kiitos Planin työn, he pelastuivat silpomiselta. Miehet mukaan työhön Jotta silpominen saadaan lopetetuksi, on kaikkien kyläläisten sitouduttava työhön. Yleensä silpomisen suorittaja on vanhempi, yhteisössään arvostettu nainen. Plan kouluttaa naisista silpomisen vastaisen työn puolestapuhujia. Näin he voivat käyttää arvovaltaista asemaansa edelleen hyväkseen. Naisten kokemat terveysongelmat ovat edelleen tabu. Kun miehet kuulevat Planin koulutuksissa leikkauksen seurauksista vaimoilleen ja tyttärilleen, he eivät enää vaadi toimenpidettä. – Useammat miehet puhuvat nyt kylässämme vaimojensa kanssa silpomisesta, ja näin sen kuuluu ollakin. Emme halua enää leikata tyttöjä, koska emme halua satuttaa heitä, kertoo yksi kylän miehistä, 41-vuotias Adama. Haastateltavien nimet on muutettu. 15
Kouluruoka parantaa oppimistuloksia Kamerunissa Kamerunilaiset oppilaat viljelevät itse kouluruokansa raaka-aineet Planin tuella. Ravitseva kouluateria parantaa keskittymistä opiskeluun, ja viljelemisestä lapset oppivat myös taitoja toimeentulon hankkimiseen. TEKSTI JA KUVAT KALLE HEINO Keskipäivän aurinko paahtaa pienen koulun pihamaata Kamerunin itäosassa Planin Bertouan ohjelma-alueella. Oppilaat ovat kerääntyneet jonoon. Kullakin on kädessään oma lautanen. On kouluruoan aika, mutta ruokana ei ole ihan mitä tahansa syötävää. Ateria on valmistettu oppilaiden itse viljelemistä raaka-aineista. Ruokalan vieressä koulun takana on iso pelto. Muutama oppilas marssii pellolla kiertelemässä ja katselemassa viljelmiä. Pellolla kasvaa muun muassa kassavaa, maissia ja maapähkinää. Kasteluvesi tulee läheisestä joesta. – Kassava on vielä varhaisessa vaiheessa. Sitä voidaan nostaa vasta myöhemmin, pellolta saapuvat pojat selittävät. Koulu on yksi alueen kouluista, joiden oppilaat kasvattavat itse kouluruokansa Planin tuella. Laadukkaasta kouluruoasta on monia etuja. Vaikka Plan onkin tukenut lasten kouluun pääsyä ja opettajien koulutusta alueella, koulunkäynnistä ei ole hyötyä nälkäisenä. Kouluruokahanke on parantanut oppimistuloksia ja Bertouan alueen lasten yleistä ravitsemustasoa. Alueella aliravitsemus on yksi suurimpia syitä lasten kuolemiin. – Lapset saavat viljelmien ansiosta kolme ateriaa viikossa. Viljeltyjen kasvien lisäksi jokainen koululainen tuo joka päivä vähintään kolme ruokabanaania mukanaan, Planin ohjelmatyöntekijä Didier Bobstaulh kertoo. Koulunkäynnistä ei ole hyötyä, jos nälkä estää oppimisen. Ruoan ansiosta koulu voi laajentua Koulussa on tällä hetkellä 114 oppilasta. Moni koulun oppilaista – samoin kuin suuri osa muistakin Bertouan alueen koululaisista – kuuluu vähemmistöihin, kuten bakoihin ja bantuihin. Lasten tulevaisuuden kannalta on tärkeää, että hajallaan, pitkienkin matkojen päässä kouluista asuvat lapset saavat laadukasta oppia ja pysyvät koulussa. – Planin ansiosta ruokaa riittää myös siinä tapauksessa, että koulu laajenee, Bobstaulh sanoo. Koulutus on parhaita takeita sille, että etnisten vähemmistöjen identiteetti ja kulttuuri voivat säilyä. Esimerkiksi bakojen perinteinen elinpiiri kutistuu, kun metsiä raivataan teollisuuden käyttöön. Bakat joutuvat 16 Terveelliseen koululounaaseen kuuluu puhdasta juomavettä.
Viljelmien hoito on koululaisille jo tuttua puuhaa. Kasteluvesi pellolle saadaan läheisestä joesta. KAMERUN »» Pinta-alaltaan noin Ruotsin kokoinen valtio Itä-Afrikassa. »» Asukasluku 23,1 miljoonaa. 70 Viljelytaidot auttavat bakoja sopeutumaan yhteiskunnan muutokseen. »» »» sopeutumaan pysyviin kyläyhteisöihin, kun liikkuva elämäntapa metsästäjä-keräilijöinä ei enää onnistu samalla tavalla kuin ennen. Siksi vähemmistöt tarvitsevat uusia tietoja, taitoja ja elinkeinoja. »» Myös taitoja tulevaisuuteen Koulun ruokalassa vallitsee keskittynyt hiljaisuus, kun oppilaat saavat vuorotellen annoksen lautaselleen. Tänään ateriana on ruokabanaania maapähkinäkastikkeessa. Ruoanlaitossa on käytetty palmuöljyä, jota kasvatetaan alueella. Ruokalan henkilökunta jakaa ruoan tarkkaan tasapuolisesti kaikille. Lapset saavat myös puhdasta juomavettä. Ravitsemuksen lisäksi kouluruoan viljelystä on toinenkin tärkeä hyöty: Lapset oppivat taitoja, joita he voivat hyödyntää myöhemmin toimentulonsa hankkimiseen. Näin he sopeutuvat paremmin muuttuvaan yhteiskuntaan. – Lapset opiskelevat ensin kasvatuksen ja sitten sadon myymisen. Kun omat tarpeet on täytetty, tuotto menee kotiin perheelle. Tämä on tärkeää tilanteessa, jossa esimerkiksi bakat joutuvat siirtymään metsästyskulttuurista maanviljelyskulttuuriin, Bobstaulh sanoo. »» »» prosenttia väestöstä elää maanviljelystä. Valtakielet ranska ja englanti, valtauskonnot kristinusko ja islam. Luonnonvaroiltaan rikas maa. Vauraus kuitenkin jakautuu hyvin epätasaisesti. Yli kolmasosa kamerunilaisista elää köyhyysrajan alapuolella. Kamerunia kutsutaan Afrikaksi pienoiskoossa. Eri etnisiä ryhmiä on yli 150, ja maassa puhutaan yli 200 eri kieltä. Luonnosta löytyy muun muassa sademetsää, aavikkoa, tulivuoria ja savannia. Plan on toiminut Kamerunissa vuodesta 1996. Plan panostaa Kamerunissa erityisesti koulutukseen, terveyteen ja ravitsemukseen. Kamerunissa on 25 000 Plan-kummilasta. Suomalaisilla on maassa noin 500 kummilasta. Tyttöjen koulunkäynti on lisääntynyt Briqueterien slummissa Planin rahoittaman hankkeen ansiosta. Naisten säästö- ja lainaryhmissä naiset lainaavat rahojaan ryhmäläisten käyttöön. Rahaa voidaan käyttää myös yhteisiin hankintoihin, kuten kirjoihin. Tyttöjen ja naisten asema paranee Yaoundén slummissa Tyttöjen asema on heikko Briqueterien slummissa Kamerunin pääkaupungissa Yaoundéssa. Noin 40 000 asukkaan slummissa esimerkiksi lapsiavioliitot ovat iso ongelma. Avioliitto katkaisee tyttöjen koulunkäynnin. – Tyttöjen vanhemmat eivät myöskään ymmärrä koulutuksen tärkeyttä, eikä heillä ole rahaa laittaa tyttöjä kouluun, hanketyöntekijä Jasmin Ndeutcheu Ndoundo Planin kumppanijärjestö AFHADEV:ista kertoo. AFHADEV:in toteuttama ja Plan Ranskan rahoittama hanke panostaa etenkin tyttöjen koulutukseen ja naisten taloudelliseen toimeentuloon. Hanke on muun muassa parantanut slummin kouluja, synnyttänyt lastenhallituksia ja järjestänyt lapsille vapaa-ajan ohjelmaa, esimerkiksi urheilua. – Alkuun työ ei ollut helppoa, sillä yhteisö ei ollut valmis lastenhallituksiin. Sittemmin lastenhallitukset ovat nostaneet esiin tärkeitä aiheita lasten oikeuksista, slummissa työskentelevä opettaja Jakumata kertoo. Briqueterien slummiin on myös syntynyt hankkeen ansiosta kahdeksan naisten säästö- ja lainaryhmää. Naiset tallettavat osan tuloistaan yhteiseen kassaan, josta rahaa lainataan yhteisellä päätöksellä. – Rahaa lainataan esimerkiksi lasten koulutukseen. Voimme myös käyttää rahaa koko ryhmän yhteisiin ostoksiin, kuten kirjoihin. Lisäksi kassa toimii sosiaaliturvana: jos joku tarvitsee äkillistä terveydenhoitoa, voimme antaa rahaa tarkoitukseen, lainaryhmään kuuluva Mariam kertoo. 17
Yhdessä oppimista ja koskettavia kohtaamisia Vietnamissa Kulttuurien raja-aidat ylittyivät, kun Planin lastenhallituksen Dina ja Helka matkasivat Vietnamiin tapaamaan nuorten omaa kummilasta sekä lastenhallituksen yhteistyökumppania, nuorten mediakerhoa. TEKSTI PERTTU ISO-MARKKU KUVAT JANI TOOM Paahtava helle, väentungos ja paljon kameroita. Paikalliset haluavat joka hetki poseerata suomalaisten tyttöjen kanssa. Ihmiset ovat ystävällisiä, mutta vauhtia riittää. Tällaiset olivat ensimmäiset vaikutelmat, kun Planin lastenhallituksen edustajat Dina, 17, ja Helka, 17, saapuivat kesäkuussa Vietnamiin yhdessä Planin työntekijöiden Tiina Salmion ja Jani Toomin kanssa. Hektisestä Hanoista seurue eteni vuorille tärkeää vierailua varten. Planin lastenhallituksella on oma kummilapsi, 6-vuotias Nguyen, johon Planin nuorisovapaaehtoiset pitävät yhdessä yhteyttä. Nyt Dina ja Helka pääsisivät tapaamaan poikaa. Matka vuoristokylään oli pitkä ja mutkainen. Vaivat kuitenkin palkittiin, sillä yhteisössä ja Nguyenin perheessä Dina ja Helka saivat lämpimän vastaanoton. – Meille kävi ilmi, miten tärkeää kummius on perheelle. He olivat innoissaan meidän tapaamisestamme ja puhuivat paljon lähettämistämme kirjeistä ja odottivat jo seuraavaa, Helka kertoo. Perheen isä esitteli ylpeänä, kuinka hyvin Nguyen jo kirjoittaa. Pojan siskot olivat opettaneet Nguyenin laskemaan englanniksi sataan, ja hän esitteli taitoa mielellään. Nguyenin perheen kaikki lapset käyvät koulua, ja siskot haaveilevat journalistin tai englannin opettajan urasta. Dina ja Helka tutustuivat myös Planin työhön yhteisössä ja pääsivät vierailemaan naisten pienlainayhdistyksen tapaamisessa. Yhdistyksen 18 jäsenet tallettavat rahaa yhteiseen kassaan, josta voi tarvittaessa hakea lainaa esimerkiksi viljelypalstan perustamista varten. Lastenhallituksella on ollut vuosien varrella jo useampia kummilapsia. Kummius on Dinan ja Helkan mielestä hyvin toimiva paketti. – Kun kirjoittaa yhdelle ihmiselle, muodostuu henkilökohtainen suhde kehitysmaahan, mutta samalla auttaa montaa ihmistä, koko yhteisöä, Helka miettii. Dina ja Helka haluavatkin kannustaa muita nuoria, nuorten ryhmiä ja koululuokkia hankkimaan oman kummilapsen. Lapsen oikeudet tunnetuiksi Vuorilta matka jatkui Dong Hoin kaupunkiin Keski-Vietnamiin, jossa Dina ja Helka pitivät kouluväkivaltaa käsittelevää työpajaa paikallisen nuorten mediakerhon kanssa. Suomalaisten ja vietnamilaisten lasten asemasta löytyi yhtäläisyyksiä mutta myös eroja. – Lasten kurittaminen fyysisellä väkivallalla on vielä erittäin yleistä Vietnamissa. Puhuimme myös paljon nettikäyttäytymisestä, jota Suomessa korostetaan paljon Vietnamia enemmän, Dina ja Helka kertovat. Työpajan päätteeksi Dina, Helka ja mediakerholaiset työstivät yhdessä videon lapsiin kohdistuvasta väkivallasta. Hiostavan kuumuuden sekä kieli- ja kulttuurimuurin aiheuttamat ongelmat saatiin selätettyä,
Katso Planin Lastenhallituksen Dinan ja Helkan ja Dong Hoin Young Media Clubin tuottama video Layarin kautta kuvateksti Lapsiin kohdistuva väkivalta vähenee, kun lasten oikeuksien tuntemus kasvaa. Helka (viereisessä kuvassa takana vasemmalla) ja Dina (viereisessä kuvassa takana oikealla) tapasivat Planin lastenhallituksen oman kummilapsen Nguyenin (isänsä sylissä edessä vasemmalla). ja väkivalta- ja syrjintätilanteita kuvaava ja lasten oikeuksia korostava video valmistui. – Ehkä tärkein oivallus videota tehtäessä meille kaikille oli, että paras ratkaisu lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan on, että kaikki tietäisivät ja ymmärtäisivät lasten oikeudet, Dina ja Helka pohtivat. – Toivomme, että video täyttäisi tarkoituksensa ja saisi lapset ja nuoret ajattelemaan lisää lasten oikeuksia! Planin lastenhallituksen yhteistyö nuorten mediaklubin kanssa jatkuu. Seuraavaksi ryhmien on tarkoitus luoda yhteinen Facebooksivu, jotta suomalaiset ja vietnamilaiset nuoret pystyisivät pitämään paremmin yhteyttä. Yhteisö auttaa arjessa Planin työ Vietnamissa on laajaa ja näkyvää. Matkan varrella tytöt näkivät useita Planin kampanjajulisteita. – Eihän me niistä mitään ymmärretty, mutta tulkin mukaan niissä luki ”rokota lapsesi”. Näkyvien terveyskampanjoiden lisäksi Plan on läsnä vaikeuksia kokeneissa yhteisöissä. – Planin työstä syntyi kyllä tosi hyvä kuva. Kaikilla tuntui olevan siitä vain hyvää sanottavaa. Dina ja Helka tutustuivat ruohonjuuritason kehitysyhteistyöhön vierailemalla köyhässä kalastajakylässä, jonka elämässä Plan on mukana. Kylä on Quang Trin alueella, joka kuuluu Vietnamin köyhimpiin. Lähes neljäkymmentä vuotta sitten päättyneen Vietnamin sodan aikana alueella käytiin raskaita taisteluita, ja sodan vaikutukset tuntuvat yhteisöissä yhä. Dina ja Helka tapasivat leski-isän, joka kasvatti yksin neljää lastaan. Heistä kaksi oli kehitysvammaisia. Isä ei pystynyt käymään töissä, koska lapsista huolehtiminen vei hänen kaiken aikansa. Perheen talo ja pieni puutarha olivat kärsineet alkukevään taifuunista ja paahtavasta kuumuudesta. Toisessa perheessä äiti huolehti yksin perheen toimeentulosta punomalla kalaverkkoja, sillä isän selkävaivat estivät kalastamisen. Äiti oli ylpeä lapsistaan, jotka olivat luokkiensa parhaita oppilaita. Ilmassa leijui kuitenkin uhka siitä, että perheen taloudellisen tilanteen takia lapset pitäisi ottaa pois koulusta. – Oli silti hienoa nähdä, miten perheet olivat aina toiveikkaita, vaikka meistä heidän tilanteensa näytti hyvin vaikealta. He saivat yhteisöltä paljon tukea, ja heidän elämästään näki, miten tärkeää yhteisön osana oleminen oli heille, Dina ja Helka pohtivat. Plan tukee Quang Trin yhteisöjä monin tavoin. Lapset saavat varhaiskasvatusta, ja Plan on järjestänyt alueen kouluihin puhdasta vettä ja toimivan sanitaation. Lisäksi Plan edistää muun muassa lasten terveydenhoitoa ja yhteisöjen valmistautumista myrskyihin ja muihin katastrofeihin. Perheisiin tutustuminen antoi Dinalle ja Helkalle näkökulman kehitysmaan arkeen. – Perheiltä puuttui tärkeitä asioita, kuten rahaa tai turvallinen ympäristö tai joskus puhdas vesi, mutta eroista huolimatta arki tuntui kuitenkin aika samantyyppiseltä kuin meillä ja samanlaisia asioita arvostetaan, Helka pohtii. Vietnam oli tytöistä ”tosi mukava paikka”, jossa oli turvallinen tunnelma ja iloisia ja ystävällisiä ihmisiä. – Opimme paljon hyvin erilaisesta kulttuurista. Toivottavasti mediakerhon vietnamilaiset nuoret oppivat meidänkin työstämme. Katso Planin lastenhallituksen Dinan ja Helkan ja Dong Hoin Young Media Clubin tuottama video Planin sivuilla. Sivuilta löytyy myös Dinan ja Helkan tekemä video vierailusta kummilapsen luo. PLANIN LASTENHALLITUS »» Planin lastenhallitus on osana Plan Suomea toimiva nuorten ryhmä, johon kuuluu kaksikymmentä 11–18-vuotiasta nuorta eri puolilta maata. »» Lastenhallitus tiedottaa lasten oikeuksista ja kehitysmaiden lasten arjesta ja tuo Planin toimintaan nuorten näkemystä. »» Lastenhallitus ottaa uusia jäseniä joka kesä. Haun aukeamisesta tiedotetaan Planin ja lastenhallituksen verkkosivuilla www.plan.fi/lastenhallitus.
Emma, Olerato ja Zofia uskovat tyttöjen koulutukseen Helsingin kansainvälisen koulun oppilaat Emma, Olerato ja Zofia tutkivat koulutöissään tyttöjen koulunkäyntiä ja Planin työtä koulutuksen edistämiseksi. TEKSTI IIDA RIEKKO KUVA MIKKO TOIVONEN – Jos estää tyttöä käymästä koulua, satuttaa koko hänen yhteisöään, sanoo 11-vuotias Emma. Helsingin kansainvälistä koulua käyvä Emma ja hänen koulutoverinsa Olerato, 11, ja Zofia, 11, vierailivat Planin toimistossa keskustelemassa tyttöjen koulutuksesta ja Planin työstä. Kolmikko on kehittynyt aiheen asiantuntijoiksi, sillä Emma, Olerato ja Zofia työskentelivät kuukausia koulutusta käsittelevien projektitöiden parissa. Helsingin kansainvälisen koulun opetusohjelmaan kuuluu, että jokainen viidesluokkalainen syventyy valitsemaansa aiheeseen eri oppiaineiden tunneilla ja työskentelee yhdessä samasta teemasta kiinnostuneiden 20 oppilaiden kanssa. Emma tutki projektissaan tyttöjen asemaa ja koulutusta Pakistanissa, Olerato tyttöjen koulunkäyntiä Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa ja Zofia koulutuksen yleistä tilannetta Aasiassa ja Afrikassa. Tytöt valitsivat Planin työn osaksi tutkimusaihettaan, sillä heidän mielestään Plan edistää tehokkaasti ja näkyvästi kehitysmaiden tyttöjen oikeuksia ja koulutusta. Emma, Olerato ja Zofia tekivät tutkimusaiheistaan näyttävät taulut, jotka he toivat Planin toimistolle. Lapsetkin voivat muuttaa asioita – Kiinnostuin aiheestani, koska asuin aiemmin Etiopiassa. Siellä näin monia lapsia, varsinkin tyttöjä, jotka eivät päässeet kouluun. Minusta tuntui kurjalta heidän puolestaan, ja halusin tietää lisää siitä, miksi niin monet tytöt jäävät koulun ulkopuolelle. Koska olen itse afrikkalainen, perehdyin afrikkalaisten tyttöjen tilanteeseen, kertoo Etelä-Afrikasta kotoisin oleva Olerato. Zofia löysi inspiraation viime kesänä käydessään kotimaassaan Puolassa. Hän vieraili puolalaiskoulussa ja huomasi, ettei koulun kirjastossa ollut yhtään englanninkielistä kirjaa. Zofia halusi tehdä asialle jotakin ja vei kirjankeräyslaatikon jokaiseen Helsingin kansainvälisen koulun luokkaan. Niihin kertyi yhteensä viitisensataa englanninkielistä kirjaa, jotka Zofia lahjoitti puolalaiskouluun. – Mietin, että jos tilanne on noin heikko Puolassakin, millainen se mahtaa olla Afrikas-