• plan 2/2017 EL SALVADOR Naiset ponnistavat pois väkivallan varjosta PLAN 80 V. Kummit ovat parantaneet lasten elämää jo 80 vuotta JORDANIA Pakolaislapset tarvitsevat turvaa ja naurua 80
• ajankohtaista PEFC/02-31-170 4041 0089 JOKATYTÖN OIKEUDET Tule mukaan liikkeeseen tyttöjen hyväksi Kansainvälisellä Planilla on suuri ja tärkeä tavoite: haluamme saada seuraavien viiden vuoden aikana 100 miljoonaa tyttöä oppimaan, vaikuttamaan yhteisönsä asioihin, päättämään omasta elämästään ja kasvamaan turvassa. Tähän emme pysty yksin. Siksi rakennamme maailman­ laajuista liikettä edistämään tyttöjen oikeuksia. Tärkeitä kumppaneitamme liikkeessä ovat vapaaehtoiset, lahjoittajat ja puolestapuhujat, muut järjestöt ja yrityskumppanit sekä tie­ tenkin lapset ja nuoret, jotka toimivat oikeuksiensa puolesta. Toivomme, että haluat olla mukana liikkeessä tyttöjen hyväksi! Lisääthän yhteystietosi osoitteessa plan.fi/jokatytönoikeudet. Tämän jälkeen saat mielenkiintoista tietoa toimintamahdollisuuksista sekä työstämme tyttöjen aseman parantamiseksi. Vapaaehtoisemme ovat kesän aikana mukana monissa ta­ pahtumissa, joissa kerromme työstämme ja kutsumme ihmisiä mukaan liikkeeseen. Nyt on myös hyvä hetki jakaa sosiaalises­ sa mediassa tietoa liikkeestä sekä kertoa tyttöjen asemasta tuttaville. Rakennetaan yhdessä maailmaa, jossa kaikkien oikeudet toteutuvat ikään ja sukupuoleen katsomatta! Äänestä ja osallistu kilpailuun Mikä on lehden kiinnostavin artikkeli? Voit samalla kertoa, mistä aiheesta haluaisit lukea, tai antaa palautetta toimitukselle. Vastanneiden kesken arvomme tällä kertaa kaksi Efva Attlingin suun­ nit telemaa, hopeasta ja nahasta valmistettua Friend­rannekorua. Lähetä vastauksesi sähköpostitse osoitteeseen toimitus@plan.fi tai postikortilla osoitteeseen Plan International Suomi, Lautatarhankatu 6, 00580 Helsinki. Kerrothan myös osoitteesi. Kiireellisissä kysymyksissä ja kummiasioissa saat parhaiten vastauksen lahjoittajapalvelustamme info@plan.fi. Lehden 1/17 lukijakysymyksen voittivat Enni Altingediz Lahdesta ja Päivi Pukkinen Viljakkalasta. Lukijat äänestivät kiinnostavimmaksi jutuksi intialaisista tytöistä kertovan reportaasin ”Meidän ei tarvitse sietää väkivaltaa”. Onnea ja kiitos vastaajille! Plan 2/17 ?kesäkuu 2017 Julkaisija Plan International Suomi ISSN 1456­6680 Kannen kuva: Plan International / Mikko Toivonen Vastaava päätoimittaja: Ossi Heinänen Päätoimittaja: Anna Könönen Toimituspäällikkö: Iida Riekko Taitto: Tuija Sorsa Paino: Painotalo Plus Digital Oy. Painosmäärä: 32 784 kpl. Seuraava numero ilmestyy syyskuussa 2017. Plan International Suomi ? Lautatarhankatu 6, 00580 Helsinki Vaihde (09) 6869 800, faksi (09) 6869 8080 www.plan.fi, etunimi.sukunimi@plan.fi Hallitus: Tuula Kallio (pj.), Gunvor Kronman, Virpi Haaramo, Kati Ihamäki, Timo Kaunisto, Anniina Kontinen, Tauno Kääriä, Ronja Holopainen (lastenhallitus) ja Minttu Aalto (Mitä­verkosto). Asiakaspalvelu: ma?pe klo 10–13 Osoitteenmuutokset: info@plan.fi tai puhelimitse asiakaspalveluumme (09) 6869 8030. Keräyslupa: POL­2015­4693 (Suomi Ahvenanmaata lukuun ottamatta) Osoitelähde: Plan International Suomen asiakas­ ja sidosryhmärekisteri. 2
• SISÄLLYS pääkirjoitus 4 12 16 18 4 ”Haaveilen, että lapseni kasvavat turvassa” 8 Uutisia maailmalta 10 Uutisia Suomesta 12 El Salvadorin naiset ponnistavat pois väkivallan varjosta 16 80 vuotta lasten oikeuksien puolesta 18 Koululounas voi suojella lapsiavioliitolta 20 Pyörätuolilla Lissabonin vammaisten puolesta 22 Yritysuutiset 24 Kummit ja lahjoittajat 26 Plan­palat 28 ”Sukupuoli ei ole este menestymiselle.” 29 Plan­palat 29 Työmme lukuina 30 Junior­Plan Ossi Heinänen Plan International Suomen pääsihteeri ossi.heinanen@plan.fi Plan­kummit ovat muuttaneet maailmaa jo 80 vuotta Kun englantilainen sotakirjeenvaihtaja John Langdon-Davies 80 vuotta sitten perusti Plan Internationalin ja keksi ajatuksen kummeista, jotka auttaisivat maailman heikoimmassa asemassa olevia lapsia, hän ei varmasti osannut kuvitella, kuinka upean asian hän oli laittanut liikkeelle. Vuosien varrella kummit ovat parantaneet kymmenien miljoonien lasten elämää, ensin sodan runtelemassa Euroopassa ja sitten Aasiassa, Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Suomessa Plan on toiminut pian 20 vuotta. Kymmenet tuhannet suomalaiset ovat saaneet iloita kummilasten kirjeistä ja auttamisen tuomasta hyvästä mielestä sekä oppia toisista kulttuureista. Kummit ovat vaikuttaneet esimerkiksi siihen, että Guatemala kielsi vuonna 2015 lapsi avioliitot lailla: tukemamme nuorten­ ryhmät kampanjoivat aktiivisesti lakimuu­ toksen puolesta, ja päättäjät kuulivat heidän vaatimuksensa. Etiopiassa olemme saaneet kitkettyä tyttöjen sukuelinten silpomisen useilla toiminta­alueillamme. Dominikaani­ sessa tasavallassa pojat toimivat aktiivisesti tyttöjen oikeuksien puolustajina hankkeis­ samme, jotka suojelevat tyttöjä väkivallalta. Kamerunissa baka­vähemmistökansaan kuuluvat lapset saavat Planin ansiosta ope­ tusta omalla kielellään. Plan­kummit ja muut lahjoittajat ovat tehneet kaikki nämä tulokset mahdollisiksi. Maailmassa on valitettavasti yhä paljon haasteita lasten ja erityisesti tyttöjen oikeuk­ sien toteutumisessa. Juuri nyt äärimmäinen kuivuus koettelee Itä­Afrikkaa, mikä on johta­ nut nälänhätään ja uhkaa tappaa yli miljoona lasta. Toimimme kriisialueella ja pelastamme ihmishenkiä, mikä ei onnistuisi ilman kum­ meja ja muita lahjoittajia. Tavoitteemme on edistää lasten ja erityi­ sesti tyttöjen oikeuksia koko maailmassa. Työskentelemme väsymättä sen eteen, että seuraavien viiden vuoden aikana 100 miljoo naa tyttöä saa oppia, johtaa, päättää ja menestyä elämässään. Tämä vaatii entistä enemmän uskallus­ ta ja sitoutumista. Kaikista heikoimmassa asemassa olevien lasten auttaminen vaatii myös paljon resursseja, jotta työllämme olisi mahdollisimman suuri ja kestävä vaikutus lasten elämään. Lämmin kiitos kaikille teille, jotka teette mahdolliseksi lasten paremman tulevaisuuden! 3
• 4 – Khalidin syntymän jälkeen pelkäsin saada lisää lapsia. Olin onnekas, kun tyttäremme sai syntyä sairaalassa, Waad sanoo.
• 5 K aksivuotias Aisha ratsastaa muovinorsulla ympäri betoni­ lattiaista huonetta, ja neljä­ vuotias Khalid jahtaa nauraen pikkusiskoaan. – Haluan isona poliisiksi, Khalid kertoo. Lasten äiti Waad, 21, hymyilee katso­ essaan lapsiaan. Samalla hän tarjoilee makeaa, mustaa teetä miehelleen Walidille, 28, ja anopilleen Fattoomille. Aikuiset istuvat fleece­huovan peittämällä patjalla, joka toimii sekä sänkynä että sohvana. Muita kalusteita perheellä ei ole. Vaikka kevät on pitkällä, kaikilla on yllään takki. Aaltopeltikatto ei pidä kylmyyttä loitolla, eikä kahden huo­ neen vuokrakodissa Itä­Ammanissa ole lämmi tystä. – Syyriassa omistimme mukavan kotimme. Nyt meillä ei ole mitään: elin­ tasomme on nollan alapuolella. Saamme kuitenkin olla yhdessä, Waad sanoo. Syntymä sodan keskellä Waad ja Walid olivat olleet naimisissa vasta viisi päivää, kun Syyrian sota syttyi. Nuoripari asui Homsissa, jota alkoivat piinata pommitukset ja taistelut. Kun pommitukset yltyivät, Waad ja Walid pakenivat aluksi kaupungin laidal­ le ja sitten maaseudulle varastohuonee­ seen. Pariskunnan lisäksi asumukseen ahtautuivat Walidin äiti ja kolme veljeä sekä Waadin sisko. ”Haaveilen, että lapseni kasvavat turvassa” Jo 1,4 miljoonaa ihmistä on paennut Syyrian sotaa naapurimaahan Jordaniaan. Pakolaisperheiden elämää varjostavat köyhyys, traumat ja epävarmuus. Planin varhaiskasvatuskeskukset tarjoavat pakolaislapsille turvaa ja ilon hetkiä. Waad oli pitkällä raskaana, mutta lähi­ seudulla ei ollut lääkäreitä tai kätilöitä. Synnytys alkoi kahdeksannella kuulla. – Olin peloissani, ja minuun sattui val­ tavasti. Kylässä oli perinteinen lapsen­ päästäjä, joka sanoi, että tarvitsisin keisarileikkauksen tai emme selviäisi. Ei kuitenkaan ollut ketään, joka olisi voinut leikata minut, Waad kertoo. Kun pieni poikavauva lopulta syntyi, Waad pyörtyi ja oli pitkään tajuttomana. Seuraavana päivänä pojalle nousi korkea kuume. Vanhemmat tiesivät, että ainoa keino pelastaa lapsi olisi viedä tämä Homsiin sairaalaan. Waadin sisko salakuljetti vauvan saarron läpi. Tuore äiti pelkäsi ja rukoili kymmenen päivää, kunnes sairaalasta ilmoitettiin, että vaara on ohi. Vauvalle oli tehty sydänleik­ kaus. Walid haki lapsen yön turvin kotiin. – Itkin ja suukotin vauvaani. Minulta vei monta tuntia uskoa, että hän oli to­ della pelastunut, Waad kertoo, ja kyyne­ leet nousevat hänen silmiinsä. Pakoon aavikon yli Sota levisi maaseudulle, ja pommi tu­ hosi talon, jossa Waad perheineen asui. Walidin toinen korva kuuroutui ja puolet kasvoista halvaantui räjähdyksessä. Perhe päätti paeta maasta. Koska virallinen lähtö maasta olisi vaatinut paljon aikaa ja rahaa, he turvautuivat ihmissalakuljettajiin ja maksoivat kyy­ distä rajalle rekan säiliössä. Kuljettaja päästi ihmiset ulos keskellä yötä ja käski heidän kävellä aavikolle. Silloin pakeni­ joita alettiin tulittaa, ja Waad perheineen juoksi takaisin rekkaan. – Vaikka pelkäsimme kuollaksemme, meillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin yrittää samaa uudelleen. Toisella kertaa kävelimme ja kävelimme, kunnes Jorda­ nian rajavartijat ottivat meidät vastaan, Waad kertoo. ”Elintasomme on nollan alapuolella. Saamme kuitenkin olla yhdessä.” Teksti IIDA RIEKKO Kuvat MIKKO TOIVONEN Pakolaiset majoittuivat aluksi telttaan rajavyöhykkeelle. Heillä ei ollut syötävää eikä juotavaa, eikä Waad pystynyt imet­ tämään kahdeksan kuukauden ikään ehtinyttä Khalid­vauvaa. Poika oksenteli ja karjui nälkäänsä. Äiti pelkäsi jälleen menettävänsä lapsensa. Perhe pääsi kuitenkin Zaatarin pakolaisleirille, jossa sai ruokaa. Pian he pystyivät muuttamaan Jordanian pää­ kaupunkiin Ammaniin aiemmin maahan tulleiden sukulaisten avulla. Rahat eivät riitä edes lasten maitoon Harmaat, rapistuneet kerrostalot kohoa­ vat vieri vieressä Itä­Ammanin kukku­ loilla. Ilmaa halkovat roska rekkojen tunnusmusiikki ja moskeijoiden rukous­ kutsut. Kapeilla kujilla leikkii lapsia, jois­ ta monella on jalassaan vain rikkinäiset muovisandaalit.
• 6 Täällä asuu suurin osa Ammanin syyrialaispakolaisista, sillä alueella on arabimaiden kalleimman pääkaupun­ gin halvimmat vuokrat. Itä­Ammanissa on myös vastaanottavainen ilmapiiri. Naapu rustossa asuu enimmäkseen palestiinalaispakolaisia ja heidän jälke­ läisiään, jotka ymmärtävät, miltä tuntuu jättää kotinsa ja entinen elämänsä. Walid työskenteli Homsissa leipurina ja sähköasen tajana, mutta hän ei ole löytänyt työtä Ammanista. Jordanian asukkaat kamppailevat korkean työttö­ myysasteen kanssa, ja pakolaisten on erityisen vaikea työllistyä. Koska perhe on rekisteröity virallisiksi pakolaisiksi, he saavat YK:lta tukea noin sata euroa kuussa. He kuuluvat onnekkaisiin: Jor­ danian 1,4 miljoonasta syyrialaispakolai­ sesta vain noin 650 000:lla on virallinen pakolaisstatus. Muut jäävät virallisten palveluiden ulkopuolelle. Tuki ei kuitenkaan riitä perheelle; se kattaa hädin tuskin vuokran. – Tämä on pahin tilanne, missä olen ollut. Minulla ei ole työtä, ei rahaa, ei mi­ tään. En pysty tarjoamaan lapsilleni edes maitoa, rahamme riittävät vain öljyyn ja leipään. Joudumme ehkä palaamaan pako laisleirille, jos tilanne ei parane, koska siellä asuminen ei maksa, Walid kertoo. Viime syksynä perhe sai kuulla, että heille on myönnetty turvapaikka Yhdys­ valloista. Waad ja Walid kävivät kurssin, jossa oppivat Kalifornian kulttuurista ja tulevan kotimaansa yhteiskunnasta. Yhdysvaltojen presidentinvaalien jälkeen turvapaikkaprosessi pysähtyi. Perhe on alkanut uskoa, etteivät ole enää tervetul­ leita Amerikkaan. Oppia ja turvaa varhaiskasvatuksesta Waad ja Walid ovat huolissaan myös siitä, miten voivat kouluttaa lapsensa ilman rahaa. Siksi Waad oli onnellinen kuullessaan Plan Internationalin ja East Amman Charity ­järjestön varhaiskasva­ tuskeskuksesta, johon syyrialaispako­ laisten lapset saavat tulla ilmaiseksi. Kerhomaisessa varhaiskasvatus­ keskuksessa lapset leikkivät, laulavat, askartelevat ja oppivat koulussa tarvit­ tavia taitoja, kuten numeroita, kirjaimia ja ryhmässä toimimista. Mikä tärkeintä, siellä he saavat olla rauhassa lapsia. – Se, että lapseni saavat oppia ja olla iloisia, merkitsee meille valtavasti. Poikani kysyy joka ilta, milloin pääsee kerhoon, Waad hymyilee. – Kävin koulua vain kuusi luokkaa. Lapsilleni toivon enemmän: että he saisi­ vat opiskella vaikka tohtoreiksi asti. Waad haaveilee myös paluusta Homsiin. – Täällä ei ole ainuttakaan syyrialais­ pakolaista, joka ei unelmoisi kotiinpa­ luusta. Mutta kotimme ovat tuhoutuneet ja maassamme on sota. Nyt minulle riittäisi, että saisimme olla turvallises­ sa paikassa, jossa meitä kohdeltaisiin tavallisina, arvokkaina ihmisinä ja jossa lapseni saisivat syödä kyllikseen. Iloa pakolaisleirin lapsille Tunnin ajomatkan päässä Ammanista parikymmentä leikki­ikäistä maalaa vesiväreillä kuvioita papereille. Värikkäät pahvimehiläiset ja kasvokuvat katselevat seinillä lasten puuhia. Hyllyssä nököttää riemunkirjavia leluja, joita lapset voivat poimia leikkiinsä. Varhaiskasvatuskeskuksen värikkyys on jyrkässä ristirii dassa ympäröivän maiseman kanssa. Parakkiin rakennettu keskus sijaitsee Azra qin pakolaisleirillä, jossa valkoiset peltiparakit jatkuvat säntillisinä jonoina horisonttiin asti. Aa­ vikkomaisemassa ei ole mitään vihreää. Leirille on rekisteröitynyt 54 000 syy­ rialaispakolaista, joista joka kymmenes on alle viisivuotias. Varhaiskasvatusta heille tarjoavat vain järjestöt. Tämä kes­ kus toimii Plan Internationalin ja Kirkon Ulkomaan avun yhteistyön voimin. – Tykkään leikkiä täällä. Haaveeni on, että saisin omaksi ison punaisen nallen, jonka kanssa voisin nukkua, kertoo neljä­ vuotias Leen. Leenin äiti Alaa, 21, kertoo, että tyttö pelkää lentokoneiden ääniä, koska ne muistuttavat pommituksista, ja että Leenillä on vaikeuksia nukkua. Varhais­ kasvatuskeskuksessa Leen saa arkeensa pysyvyyttä ja rutiineita. Perhettä autta­ vat myös välipalat, jotka lapset saavat kerhopäivän päätteeksi. Suuri punainen reppu keikkuu pienen tytön selässä, kun Leen astuu verkko­ aidan portista ja lähtee kävelemään koti parakkiinsa. Terroristijärjestöä pakoon Vuoden vanha Lian kurkkii uteliaana rattaistaan varhais kasvatuskeskuksen pihaa. Hänen äitinsä Africa, 35, on tullut hakemaan neljävuotiasta Lojainia ja kol­ mevuotiasta Hamadia Planin ker hosta. Africa kävelee lastensa kanssa kaksi kilo metriä leirin toiselta laidalta, jotta lapset pääsevät leikkimään ja oppimaan. Perheen vanhimmat lapset Ibrahim, 9, ja Mohammad, 8, käyvät leirin koulua, joka on niin täynnä, että oppilaat saavat opetusta kahdessa vuorossa. Perhe on kotoisin Daraan maaseudul­ ta. Sisällissodan aikana ääri­islamistinen terroristijärjestö Isis valtasi heidän koti­ kylänsä. Vaikka kyläläiset olivat musli­ meita, Isiksen jihadistit syyttivät heitä jumalattomiksi. Africa joutui katsomaan miehensä ja pienten lastensa kanssa, kun Isiksen taistelijat teloittivat naapu­ reita. – Näen edelleen painajaisia teloitus­ näytöksistä. Joskus lapseni näkevät minun itkevän ja kysyvät, miksi suren, kun olemme nyt turvassa. Kylä eli aiemmin maanviljelyksestä, mutta sotatilassa ruoka loppui ja African lapset olivat jatkuvasti nälissään. Kaksi vuotta sitten perhe päätti paeta. Hekin tulivat Jordanian rajalle rekan säiliössä African kuopus Lian on syntynyt Azraqin leirillä eikä ole koskaan käynyt sen ulkopuolella.
• 7 ”En voi edes kuvailla iloani, kun näen lasten leikkivän tyytyväisinä ja oppivan uutta.” ”Joskus lapseni näkevät minun itkevän ja kysyvät, miksi suren, kun olemme nyt turvassa.” Tukea ja turvaa pakolaisperheille Plan International ylläpitää varhaiskasvatustoimintaa kahdessa keskuksessa Azraqin pakolaisleirillä sekä kahdessa keskuksessa Itä­Ammanissa. Toiminta alkoi vuonna 2016, ja sitä rahoittavat Suomen ulkoministeriö sekä lahjoittajat Suomes­ ta, Ruotsista ja Norjasta. – Pakolaisperheiden turvaverkot ja rutiinit ovat hajonneet. Rankat kokemuk­ set ja tulevaisuuden epävarmuus vaikuttavat vanhempien psykososiaaliseen jaksamiseen. Masennus ja ahdistus ovat yleisiä ongelmia. Tällaisessa tilanteessa vanhemmuuden haasteet ovat melkoiset, kuvaa humanitaarisen työn ohjelma­ päällikkö Merja Färm Plan International Suomesta. Varhaiskasvatuskeskuksissa vanhemmat saavat tietoa ja tukea lasten kasva­ tukseen sekä ohjausta terveys­ ja muihin palveluihin. Keskukset tarjoavat lapsille turvallisen aikuisen ja ohjattua toimintaa elämän perustaitojen opetteluun. Lasten ollessa hoidossa vanhemmat voivat hoitaa omia asioitaan ja käydä töissä tai koulussa. Färm pohtii, että tavanomaisessa tilanteessa koti hoito­ ja kasvatus on pienille lapsille riittävä vaihtoehto, mutta ulko puolinen tuki kasvatukselle on todella arvo­ kasta silloin, kun perhe on kriisissä ja vailla turvaverkkoja. – On todettu, että pakolaistilanteissa useat lapset jäävät kehityksessä jälkeen eivätkä ole kognitiivisilta ja sosi aalisilta taidoiltaan valmiita kouluun. Laadukas varhaiskasvatus auttaa tässä. Tutkimuksella on osoi tettu, että varhaislapsuudes­ sa luodaan pohja itsetunnolle, identi teetille ja oikeastaan koko elämälle. Pyrimme siihen, että myös pakolaislapset saavat elämälleen hyvä eväät. ja kävelivät aavikon yli. He jättivät lähes koko omaisuutensa, jotta vanhemmat pystyivät kantamaan pienimpiä lapsiaan. Azraqin leirillä perhe sai kodikseen 29 neliön peltiparakin, jossa ei ollut sähköä eikä juoksevaa vettä. Africa kertoo, että kantaa vettä päivittäin puolitoista tuntia. Ruuanlaitto retki keittimellä ja pyykinpe­ su käsin vievät lisäksi tunteja joka päivä. Elämää vaikeuttaa se, että African 65­vuotias mies sai pakolais leirillä aivo­ verenvuodon ja on nyt vuodepotilaana. Toivoa hänen toipumisestaan ei juuri ole. – Haluaisin löytää töitä, jotta voisin auttaa perhettäni. En haaveile mistään luksuksesta – vain siitä, että voisin tarjota lapsilleni turvallisuutta, hyviä ko­ kemuksia ja mahdollisuuksia elämässä, Africa sanoo. – En voi edes kuvailla iloani, kun näen lasten leikkivän tyyty väisinä ja oppivan uutta varhaiskasvatuskeskuksessa. Meil­ lä on ollut tarpeeksi surua ja vaikeuksia – heilläkin on oikeus olla välillä iloisia lapsia. Xerum dolutem doluptiis ma conseriae at earumentet labo. Met volorunto bea corem que sum Neljävuotias Leen viihtyy varhaiskasvatuskeskuksessa, jossa saa leikkiä ja viettää aikaa ystäviensä kanssa.
• Sambiassa vain 20 prosentilla ihmisistä on käytössään sähköä. Pimeällä muut valaisevat arkensa öljylampuilla, kyntti­ löillä ja nuotioilla. Maailmanlaajuisesti 1,2 miljardia ihmistä elää ilman sähköä. Aurinkoenergialla toimivat luonnon­ valolamput ovat yksi ratkaisu Sam­ bian tilanteeseen. Plan International, tanska lainen yritys VELUX ja Little Sun ­hanke tarjoavat luotettavaa ja edullista valoa Sambiassa, Sierra Leonessa ja Zimbabwessa. Sambiassa ensimmäisten käyttäjien joukossa on 10–18 ­vuotiaita tyttöjä, jotka asuvat turvatalossa pääkaupungissa Lusakassa. – Lamput auttavat tyttöjä tuntemaan olonsa turvallisemmaksi öisin. Se on tärkeää, koska monella on muun muassa väkivallan, raiskauksien ja huumeiden aiheuttamia traumoja, kertoo turva talon johtaja Verann Delaray. – Nyt voin illalla lukea ja tehdä koti­ tehtävät. Aikaisemmin menimme vain nukkumaan, koska emme saa käyttää kyntti löitä, sanoo 17­vuotias Sandy. Plan International on kouluttanut nuoria yritystoimintaan. Nuoret myyvät luonnonvalolamppuja ja saavat palk­ kion jokaisesta myydystä lampusta. Uusi yrittäjä Adrian Mwaanga näkee paljon mahdollisuuksia. – Kun saan ihmiset ymmärtämään, että lamppu on pitkällä aikavälillä halvempi kuin öljylamppujen parafiini tai patterit taskulampulle, niitä on helppo myydä. Sairaanhoitaja Bertha Musondan mielestä lamput ovat tärkeä askel kohti öljyampuista luopumista. – Näemme useita potilaita, joilla on vakavia palovammoja öljylampusta tai jotka ovat saaneet niistä myrkytyksen. Joskus lamput ovat pudonneet lasten päälle. Usein palovammat syntyvät, kos­ ka ihmiset ovat nukahtaneet öljylampun ollessa päällä, hän sanoo. Bertha Musondan työ on helpottunut luonnonvalolampun avulla. – Lamppu on olennainen iltojen ja öiden synnytyksissä. Käytin työssäni aikaisemmin puhelimeni valoa. Minun piti pidellä sitä hampaideni välissä, jotta voisin auttaa lapsen maailmaan. Plan Internationalilla on tärkeä rooli lamppujen jaossa. – Lamput hyödyttävät kokonaisia yhteisöjä. Maissa, joissa työttömyys­ prosentti on yli 60, tämä ohjelma vaikuttaa valtavasti ihmisten elämään, kun he voivat hankkia elannon, sanoo Gwen Wisti, Plan International Tanskan pääsihteeri. Osallis­ tuimme huhtikuus­ sa Rosa Meriläisen ja Sanna Seiko Salon NE – Kuukautiskirjan julkis­ tamisbileisiin Helsingissä. Kuukautiset koskettavat jossain vaiheessa elämää noin puolta maailman ihmisistä. Silti niistä puhuminen on yllättävän vaikeaa. Kirjan yksi tavoite on rikkoa kuukautisia koskevia tabuja. Kirja kertoo myös kuukautisten vaiku­ tuksesta tyttöjen koulun käyntiin kehitys­ Aurinkoenergialla valoa ja bisnestä Sambiaan Kouluun kuukautisista huolimatta maissa, joissa kuukautiset voivat vähen­ tää tai jopa estää tyttöjen koulunkäyntiä. – Aiemmin jäin aina kerran kuussa kotiin, koska minulla ei ollut varaa ostaa kertakäyttösiteitä. Jotkut tytöt lopetti­ vat koulun kokonaan, koska häpesivät, kertoo etiopialainen Aynalem videolla, jonka esitimme kuukautisbileissä. Tuellamme Daran alueella Etiopias­ sa olevat nuorten säästöryhmät ovat alkaneet valmistaa ja myydä edullisia kestositeitä. Kolmeen kouluun on rakennettu huone, jossa tytöt voivat kuukautisten aikaan levätä, sekä vessa, jossa tytöt voivat turvallisesti huolehtia kuukautishygieniasta. Hanke on lisännyt merkittävästi tyttöjen koulunkäyntiä. – Oli pysäyttävää nähdä, miten laajas­ ti hanke hyödyttää koko yhteisöä, kertoo alueella vieraillut pääsihteerimme Ossi Heinänen. – Eräs nainen kertoi minulle, miten hän ensimmäistä kertaa elämässään tuntee itsensä täysin vapaaksi. Planin ja nuorten tiedotustyön ja yhteisön avoimen keskustelun jälkeen hänen mie­ hensä ymmärtää, mistä kuukautisissa on kyse. Hän itse taas saa olla puhtaissa vaatteissa eikä joudu aina kerran kuussa pysyttelemään kotona. uutisia maailmalta 8
• Nang, 43, asuu kahdeksan lapsensa kanssa Pha Oudomissa Laosissa. Vuoristoiselta riisinviljelyseudulta puuttuu laadu­ kas terveydenhuolto. Lähimpään terveyskeskukseen on kahden tunnin ajo­ matka. Pha Oudomin sairaalaan ajaa viisi tuntia. Osa yhtei­ sön jäse nistä joutuu turvautumaan shamaanin tarjoamiin yrtteihin ja lääkkeisiin ollessaan sairaana. Perustimme liikkuvan klinikan parantaaksemme Pha Ou­ domin syrjäisten seutujen yhteisöjen elämää. Terveystyön­ tekijöiden ja sairaalan tukema liikkuva klinikka käy kylissä joka kolmas kuukausi. Klinikka tarjoaa esimerkiksi rokotuksia, lasten kasvun ja kehityksen seurantaa, synnytysvalmennusta ja tukea perhesuunnitteluun. Tärkeää on myös klinikan antama terveysneuvonta. Lasten sairaudet ovat vähentyneet liikkuvien klinikoiden ansiosta, kertoo kylän johtaja Thongkhan. – Tänään nuorin lapseni sai rokotuksen. Minua opastettiin hoitamaan lapsiani oikein, jos heillä on kuumetta. Nyt myös tiedän, mistä voin kysyä apua terveysasioissa. Olen onnel­ linen siitä, että liikkuva klinikka käy säännöllisesti kyläs­ sämme. Kävisivätpä he useammin, Nang sanoo. Plan International Vietnam ja YK:n asuin­ yhdyskuntaohjelma UN­Habitat järjestivät Vietnamin pääkau­ pungissa Hanoissa työpajan, jossa lähes 40 tyttöä käytti Mine craft­ peliä kaupunkisuunnit­ telussa. Tytöt olivat etukäteen kartoittaneet yhteisönsä ongelmia ja turvallisuusriskejä erityisesti omasta näkökulmastaan. Työpajassa tytöt korjasivat ongelmia Minecraftiin rakenne­ tun virtuaalimallin avulla. Tytöt lisäsivät yhteisöönsä katuvaloja, rakensivat naisten ja tyttöjen taloja ja asensivat katujen varsille erityisesti naisille ja tytöille tarkoitettuja ilmaisia hätäpuhelimia. Tytöt halusivat myös parantaa viihtyvyyttä istuttamalla kukkia ja puita, lisää­ mällä puistoja ja urheilukenttiä sekä kehittämällä yhteistiloja. – Älkää käyttäkö aikaanne pelkkään miettimiseen, vaan toimikaa. Toivon, että päättäjät näkevät, kuinka paljon työtä olemme tehneet parantaaksemme yhteisön turvallisuutta. Päättäjät voivat tehdä unelmistamme totta, ei vain tyttöjen, vaan kaikkien yhteisön jäsenten hyväksi, 15­vuotias Anh kertoi viestinsä päättäjille. Suunnitelmat nähtyään yhteisön hallituksen varapu­ heenjohtaja sitoutui julkisesti toteuttamaan osan tyttöjen miettimistä parannuksista. – Hanoin Minecraft­työpaja oli erinomainen esimerkki sii­ tä, kuinka teknologia ja pelit voivat edistää nuorten osallistu­ mista päätöksentekoon, Plan International Suomen globaali ICT4D­koordinaattori Emma Winiecki sanoo. Ruandassa monen nuoren on vaikea työllistyä. – Teiniäiteinä olimme menettäneet toivomme, mutta Plan International antoi meille mahdollisuuden opiskella uudet ammatit. Nyt olemme itsevarmoja ja valmiita kohtaamaan tule­ vaisuuden, sanoo vastavalmistunut ruandalainen Umurerwa. Vaikka Ruanda on tehnyt viime vuosikymmenenä suuria harppauksia talouskasvussa, köyhyyden vähentämisessä ja sukupuolten tasa­arvossa, erityisesti tytöillä on vaikeuksia siirtyä työelämään. Umurerwa on osallistunut 40 muun nuoren äidin kanssa Planin tukemaan Building Skills for Life ­ohjelmaan. Neljän kuu­ kauden kokkaus­ ja kampaamolinjat ovat tarjonneet elämän­ taito­, talous­ ja yrittäjyysopetusta. Lähes puolet ohjelman vastavalmistuneista on jo työllisty­ nyt ravintoloihin, hotelleihin ja kampaamoihin. Ohjelmasta on valmistunut yli 160 tyttöä. YK:n väestörahasto UNFPA arvioi, että vuosittain kaksi miljoonaa alle 15­vuotiasta tyttöä tulee äidiksi. Moni tytöistä tulee raskaaksi hyväksikäytön ja väkivallan seurauksena. Liian varhainen raskaus on terveysriski ja katkaisee usein tytön koulutien. Murrosikäiset tytöt jättävät toisen asteen koulutuksen kesken todennäköisemmin kuin pojat, mikä vaikeuttaa köyhyydestä nousemista. Teiniäidit kouluttautuvat Ruandassa Liikkuvat klinikat parantavat alkuperäisyhteisöjen terveyttä 9
• Planin Smartup Factory kisaa Vuosisadan rakentajat ­finaalissa Plan International oli mukana pohjoismaisten hiihtolajien MM­kisoissa Lahdessa helmikuussa. Naisten perjantaina 24.2. järjestimme Lahden torilla vauhdikkaan Girls Can! ­tempauk­ sen, jossa kanssamme esiintyivät lahtelainen tanssikoulu HC2.0 sekä 90­vuotias kuoro Filianna Lahden Naislaulajat. Tempauksessa nostimme esiin kehitysmaiden tyttöjen oikeuksia ja muistutimme tyttöjen unelmista. – Tyttöjen koulutus on paras tapa poistaa köyhyys maailmas­ ta, pääsihteerimme Ossi Heinänen korosti torilavalla. Kisavieraat tutustuivat työhömme myös pisteellämme kisa­alueen Suomi100­kadulla. – Ihmiset innostuvat tyttöjen koulutuksesta, kertoi helsinki­ läinen vapaaehtoisemme Raija Joutsenvirta. Hän on itse ollut Plan­kummina vajaan vuoden. Tyttöjen koulutuksen puolesta puhui myös pitkäaikainen kummimme ja lahjoittajamme Leena Eskola, joka innosti ihmi­ siä mukaan tempaukseemme Lahden torilla. – Kun auttaa tyttöjä, maailma pelastuu, Eskola muistutti. Mäkihyppääjä Julia Kykkänen keräsi varoja työhömme kehitysmaiden tyttöjen unelmien toteutumiseksi. – Tyttöjen koulutusta pitää tukea, koska kaikilla pitää olla tasa­ vertaiset oikeudet käydä koulua, Kykkänen sanoi. Planin Smartup Factory ­innovaatiohautomomalli ylsi maalis­ kuussa yli 300 ehdotuksen joukosta 15 parhaan joukkoon Vuosisadan rakentajat ­haastekilpailussa. Kilpailu on 43 suomalaisen säätiön ja rahaston lahja sata­ vuotiaalle Suomelle. Sen avulla etsitään keinoja parantaa nuor­ ten hyvinvointia ja osallisuutta yhteiskunnassa. Voittaja tiimi saa merkittävän lahjoituksen ideansa toteuttamiseen. Smartup Factoryn kivijalka on ajatus nuorista oman elämän­ sä parhaina asiantuntijoina. – Suomessa on paljon palveluita nuorille, mutta usein niissä nuori on ohjauksen kohteena. Meidän mallissamme nuoret ovat aktiivisia toimijoita, sanoo maahanmuuttajatyön suunnit­ telija Anna Peltoniemi. Ideat tulevat nuorilta itseltään, ja heitä tuetaan koulutuksen ja mentoroinnin avulla. Samalla he kartuttavat tärkeitä elämän­ taitoja ja tunnistavat omia vahvuuksiaan. – Toivomme, että nuoret näkevät, että he voivat vaikuttaa paitsi omaan elämäänsä myös laajemmin yhteiskuntaan. Idea Smartup Factorysta syntyi Ugandassa. Plan Inter­ national Ugandan työntekijät ja nuoret kehittivät idean ja hakivat siihen rahoitusta Plan International Suomen inno vaatiokilpailusta. Ugandassa jo sadat nuoret ovat saaneet tukea Smartup Factorysta. Suomessa kohderyhmänä ovat erityisesti maahan­ muuttajataustaiset nuoret, jotka kaipaavat enemmän tukea oman polun löytämiseen. – Tavoitteenamme on yhdessä kumppaneidemme kanssa laajentaa Smartup Factory osaksi suomalaista palvelujärjes­ telmää. Se loisi nuorille polkuja työelämään tai esimerkiksi kansalaisvaikuttamisen pariin ja vähentäisi syrjäytymisvaaraa, Peltoniemi kertoo. Lahden MM­kisoissa tempaistiin tyttöjen hyväksi uutisia suomesta 10
• Yhdessä kesätyöhön ­hankkeessamme maahanmuuttaja­ nuoret ja kantasuomalaiset nuoret tekevät kesätyötä yhdessä työparina tai pienenä ryhmänä. Kulttuurirahaston kannatus yhdistyksen rahoittaman ja Plan International Suomen toteuttaman hankkeen avulla yli 200 nuorta pääsee kesän 2017 aikana harjoittelemaan työelämätaitoja ja oppi­ maan uutta kulttuurialan töissä. Nuoret työskentelevät eri puolilla Suomea muun muassa kulttuuritapahtumissa, museoissa, kulttuurijärjestöjen toi­ mistoilla sekä lasten taidekursseilla ja ­leireillä. Työn antajat edustavat suomalaista kulttuurikenttää aina klassisen musiikin tapahtumista sirkukseen ja museoista lasten kuvataidekouluihin. Tärkeässä roolissa ovat Suomen nuorisoseurat ja nuoriso­ seurojen aluetoimistot, jotka työllistävät yli 20 nuorta. Esi­ merkiksi Jyväskylässä nuoret pääsevät Luova lava ­leireille apuohjaajiksi ja Lappeenrannassa tapahtumatöihin lasten Voltti­tapahtumaan. – Lähdimme yhteistyöhön mukaan todella mielellämme. Hyvä, että nuorilta ja työnantajilta kerätään palautetta kesä­ työjakson jälkeen. Mielenkiintoista nähdä, kuinka saumat­ tomasti kantasuomalaisten ja maahanmuuttajataustaisten nuorten yhteistyö saadaan toimimaan, toteaa toimiala­ johtaja Hannu Ala-Sankola Suomen Nuorisoseuroista. Yhdessä kesätyöhön ­hanke työllistää yli 200 nuorta Maahanmuuttajaperheet oppivat liikkumaan lähiluonnossa Plan oli tyttöjen asialla Maailma kylässä ­festivaaleilla Maailma kylässä ­festivaali toi touko­ kuun viimeisenä viikonloppuna Helsingin Rautatie aseman ympäristöön juhlatun­ nelmaa, musiikkia ja järjestöasiaa. Planin vapaaehtoiset ja työntekijät esittelevät Jokatytön oikeudet ­kampanjaa, joka vaatii yhtäläisiä oikeuksia kaikille maailman lap­ sille, ja kutsuivat ihmisiä mukaan maailman­ laajuiseen liikkeeseen tyttöjen hyväksi. Festivaaleilla avautui myös näyttely Unelma tulevaisuu­ desta, jossa Syyrian sotaa paenneet tytöt ja naiset kertovat suurimmista haaveistaan. Näyttely lähtee kiertämään ympäri Suomea. Plan tuo pakolaistyttöjen äänen SuomiAreenaan Plan on mukana Porin SuomiAreenassa 10.–14.7. Teltassamme Kansalais­ torilla kerromme Planin humanitaarisesta työstä erityisesti tyttöjen näkökul­ masta. Yleisö voi tutustua virtuaalilaseilla elämään pakolaisleirillä ja tutustua syyrialaisten pakolais­ tyttöjen unelmiin. Kutsumme myös ihmisiä mukaan globaa­ liin liikkeeseen tyttöjen oikeuksien edistämiseksi. Plan International Suomen pääsihteeri Ossi Heinänen kohtaa kansanedustajat Antti Kaikkosen ja Maarit Feldt Rannan Porin torin lavalla keskiviikkona 12.7. klo 15.40. Heinä­ nen testaa poliitikkojen tietoja tyttöjen asemasta ja haastaa heidät edistämään tyttöjen oikeuksia. MTV:n ja Porin kaupungin järjestämä SuomiAreena on maan suurin keskustelutapahtuma, joka järjestetään 12. ker­ taa. Tänä vuonna SuomiAreena juhlii satavuotiasta Suomea. Viime vuonna SuomiAreenan tapahtumiin osallistui 63 000 kävijää. Tutustu SuomiAreenan ohjelmaan osoitteessa suomiareena.fi ja seuraa Twitterissä: #suomiareena. Uusi hankkeem­ me Liikuntavuosi luonnossa rohkaisee maahanmuuttaja­ taustaisia nuoria ja heidän perheitään liikkumaan lähiluon­ nossa ja vahvis­ tamaan luonto­ suhdettaan. Hanke nostaa esiin myös luonnonsuojelua ja ilmastokysymyksiä. Maahanmuuttajat tutustuvat luontoliikuntaan muun muas­ sa retkien ja vierailijoiden avulla. Hanke tutustuttaa myös joka miehen oikeuksiin ja rohkaisee kiinnittämään huomiota arkiliikuntaan ja sen merkitykseen peruskunnon ja hyvin­ voinnin lisääjänä. – Kiinnitämme erityistä huomiota eri kulttuuriryhmistä tulevien nuorten tasavertaisiin osallistumismahdollisuuksiin. Korostamme tyttöjen ja poikien tasa­arvoisia oikeuksia ja mah­ dollisuuksia osallistua toimintaan, kertoo Plan Inter national Suomen maahanmuuttajatyön päällikkö Hanna Nurmi. Hankkeen osallistujat ovat jo retkeilleet luonnossa ja ko­ keilleet ratsastusta. Kesällä luvassa on kalastusta, luonnon tarkkailua, puutarhaviljelyä sekä retkiä metsiin ja pääkau­ punkiseudun lähisaariin. Pääkaupunkiseudun lisäksi toiminta leviää Lohjalle, Siun­ tioon ja Karkkilaan. Hanke on osa Suomi 100 ­juhlavuotta, ja sen päärahoitus tulee opetus­ ja kulttuuriministeriöltä. 11
• 12 EL SALVADORIN NAISET PONNISTAVAT POIS VÄKIVALLAN VARJOSTA Teksti MAIJA SALMI Kuvat MEERI KOUTANIEMI Väkivaltaisessa El Salvadorissa on vaarallista syntyä tytöksi. Planin avulla syrjäseutujen tytöt ja naiset saavat taitoja ja toimeen tuloa, joiden avulla pärjäävät miesvaltaisessa yhteiskunnassa. Kalankasvattamo muutti yksihuoltaja Ana Isabel Sorton elämän. Ana Isabel toivoo voivansa tarjota pojalleen koulutuksen.
• 13 Kun Ana Isabel Sorto, 31, saapuu San Jorgen kylässä sijaitsevan tekolammen rannalle, hän on onnellinen. Lammessa kasvaa kirjoahvenia, joista Ana Isabel ja kahdeksan muuta nuorta ovat saaneet elantonsa viiden vuoden ajan. Ennen noin kolmenkymmenen kilometrin päässä maan pääkaupungista San Salvadorista sijaitsevassa kylässä oli täysin toisenlaista. – Aiemmin täällä ei ollut mitään mahdollisuutta löytää töitä. Nyt meil­ lä on lampi täynnä kirjoahvenia, joita kasvatamme ja myymme. Koko kylä on innoissaan kalankasvattamosta, Ana Isa­ bel sanoo ja viittaa lastenoikeus järjestö Plan Internationalin hankkeeseen, joka parantaa tyttöjen ja naisten asemaa El Salvadorin syrjäseuduilla. Maalla asuvista naisista kolmella prosentilla on peruskoulun jälkeisiä opintoja. Raskauden keskeytystä ei sallita, vaikka äidin tai lapsen henki olisi vaarassa. Ennen kalankasvattamoa Ana Isabel eli parilla dollarilla päivässä. El Salva­ dorissa minimipalkka on 118 dollaria kuussa, mutta todellisuudessa moni tienaa vähemmän. Kalankasvattamon ansiosta Ana Isabelin tulot ovat nousseet noin 200 dollariin kuussa. Se on paljon koulutta­ mattomalle naiselle. El Salvadorissa naisten koulutus laa­ haa pahasti jälkijunassa miehiin verrat­ tuna. Naisen paikka on patriarkaali sessa yhteiskunnassa edelleen kotona. Maalla asuvista naisista ainoastaan kolmella prosentilla on peruskoulun jälkeisiä opintoja. Suurella osalla kesken jää myös peruskoulu. Teiniraskaudet ongelmana Koulutuksen puute on tärkein syy siihen, että köyhä Keski­Amerikan maa johtaa teiniraskaustilastoja. Vuonna 2015 elsalva dorilaisista synnyttäjistä yli kolmasosa oli alaikäisiä. Ongelma on suuri erityisesti syrjä­ seuduilla ja köyhillä alueilla. Ehkäisyva­ listuksen puutteellisuus lisää teiniras­ kauksien määrää entisestään. Vahvasti katolilaisessa El Salvadoris­ sa ehkäisy on monessa perheessä tabu. Kondomeja ei haluta jakaa nuorille, kos­ ka niiden katsotaan rohkaisevan seksin harrastamiseen. El Salvadorissa on myös yksi maa­ ilman tiukimmista aborttilainsäädän­ nöistä. Abortin tekemisestä voi saada jopa 50 vuoden vankeustuomion. Ras­ kaudenkeskeytystä ei sallita, vaikka äidin Ana Isabel on tyypillinen elsalvadori­ lainen nainen. Hän on käynyt ainoastaan peruskoulun, tullut nuorena äidiksi ja jäänyt yksinhuoltajaksi. – Yliopistot ovat kaukana kaupun­ gissa, minkä lisäksi ne ovat kalliita. Siksi minulla ei ole ollut mahdollisuutta kouluttautua pidemmälle. Plan koulutti kaikki kalankasvattamon työntekijät. Nyt nämä voivat jakaa oppejaan myös muille. Kyläläiset ovat innostuneet kalankasvattamosta niin paljon, että suunnittelevat toisen tekolammen kasvattamista.
• 14 tai lapsen henki olisi vaarassa tai ras­ kaus olisi saanut alkunsa raiskauksesta. Comalapan kylän peruskoulun rehtori Maria Fidelina Guerra de Fuentes tuntee ongelman hyvin. – Nuorilla ei ole opiskelumotivaatiota, sillä vain harvalla heistä on mahdollisuus jatkaa yliopistoon. Samaan ongelmaan kytkeytyvät teiniraskaudet. Kun tytöillä ei ole mahdollisuutta opiskella, he tule­ vat raskaaksi. Guerra de Fuentesin koulu on muka­ na Planin hankkeessa, joka antaa nuo­ rille ehkäisyvalistusta toiminnallisten työpajojen avulla. Valistus on tuottanut tulosta: teiniraskauksien määrä on vähentynyt. – Tänä vuonna ainoastaan yksi oppi­ laistani, 15­vuotias tyttö, on tullut ras­ kaaksi. Lapsen isä on tytön serkku. Nyt he ovat naimisissa ja tyttö tuskin jatkaa opiskelua. Se on valitettavaa, Guerra de Fuentes sanoo. Jengien hallitsemassa maassa tehdään joka päivä yli kymmenen murhaa. Maa jengien armoilla El Salvador muistetaan vuonna 1994 päättyneestä verisestä sisällis sodasta, joka vaati 70 000 ihmisen hengen. Yli 20 vuotta myöhemmin väkivalta piinaa yhä El Salvadoria. Maassa teh­ dään yli kymmenen murhaa joka päivä. El Salvadoria pitävät vallassaan väkivaltaiset jengit, jotka saivat alkun­ sa, kun Yhdysvallat aloitti sisällissotaa pakoon lähteneiden elsalvadorilaisten massakarkotukset sisällissodan päätty­ misen jälkeen. Yhdysvalloissa syntyneet jengit levisivät pian El Salvadoriin. Tällä hetkellä noin 6,2 miljoonan asukkaan maassa arvioi daan olevan 30 000–60 000 jengiläistä. Jengiväkivalta vaikuttaa myös maan naisiin. Jengien valtaamilla alueilla naisilla on yleensä kaksi vaihtoehtoa: he seurustelevat jengiläisen kanssa tai pakenevat. Kalankasvattamolla Ana Isabelin kanssa työskentelevä Norma Hernandez, 23, on yksi jengejä paenneista nuorista. Hyväksikäyttö yleistä Alaikäisten avioliitot ovat El Salvadorissa kiellettyjä. Lakia kuitenkin kierretään, sil­ lä vanhempien suostumuksella alaikäi­ nen voi saada luvan mennä naimisiin. – Tämä tarkoittaa valitettavan usein sitä, että hyväksikäytön uhriksi joutunut tyttö naitetaan hyväksikäyttäjälleen, jos tyttö tulee raskaaksi, kertoo Plan International El Salvadorin asiantuntija Yesenia Segovia. Segovian mukaan vuosina 2011–2015 tehtiin lähes 10 000 rikosilmoitusta las­ ten seksuaalisesta hyväksikäytöstä. – Todellisuudessa luku on vain jää­ vuoren huippu, sillä vain murto­osa tapauk sista tulee ilmi. Pelon ja vaikene­ misen ilmapiiri vaivaa maata yhä. Raskaaksi tulo raiskauksen seurauk­ sena on monelle tytölle liian suuri taakka kannettavaksi. – Nuorena raskaaksi tulleiden teini­ tyttöjen itsemurhat ovat yleisiä, ja erityisesti seksuaalisesta väkivallasta kärsineet tytöt päätyvät usein itse­ murhaan, Segovia sanoo. Täysikokoiseksi kasvaneet kalat pyydystetään lammesta verkolla ja myydään. Tekolammen ja kirjoahventen hoitaminen on ympärivuorokautista työtä. Kalat pitää ruokkia, ja veden happipitoisuutta on tarkkailtava jatkuvasti.
• 15 – Minulla ei ole peruskoulun lisäksi muuta koulutusta. Pääsin töihin kalankasvattamoon, mutta jouduin keskeyttämään työt vä­ häksi aikaa, koska jengit uhkailivat minua, Norma kertoo hiljaisella äänellä. Monia naisia pelottaa puhua jengien uhkauksista, sillä lavertelu voi pahimmissa tapauksessa viedä hengen. Normakaan ei kerro, miksi jengit uhkailivat häntä. – Palasin takaisin vasta vähän aikaa sitten. Toivon, että saan nyt tehdä töitä rauhassa. Normalla on ollut onnea. Tuhannet ihmiset pakenevat vuosit­ tain jengejä maan rajojen ulkopuolelle. Suurin osa yrittää päästä Yhdysvaltoihin. Väkivallan lisäksi pakoon lähdetään köyhyyttä. – Siirtolaisuus ruokkii jengejä entisestään. Monet vanhemmat jättävät lapsensa sukulaisilleen lähtiessään itse Yhdysvaltoihin. Näillä lapsilla on suuri riski ajautua jengien jäseniksi, Yesenia Segovia kertoo. Plan pyrkiikin tarjoamaan El Salvadorin lapsille ja heidän perheilleen koulutusta, turvaa ja toimeentuloa, jotta väkivallan ja maastamuuton kierre saataisiin katkeamaan. Ana Isabel ja Norma eivät joudu harkitsemaan lähtöä Yhdys­ valtoihin. Kalankasvattamon ansiosta he ja heidän perheensä pärjäävät hyvin kotikylässään. Nuoret oppivat seksuaalisuudesta ja ehkäisystä Planin työpajassa.
• 16 Plan International täyttää 80 vuotta. Vuosikymmenten aikana työ on levinnyt monelle mantereelle, mutta päämäärä on pysynyt samana. V uonna 1937 brittiläinen sotakirjeenvaihtaja John Langdon-Davies oli raportoimassa Espanjan sisällis­ sodasta. Häntä riipaisi, miten köyhät ja vanhemmis­ taan eroon joutuneet lapset kärsivät sodasta ja olivat nälissään ja peloissaan. Tästä alkoi Plan Internationalin tarina. Järjestö oli alun perin nimeltään Foster Parents Plan for Children in Spain eli ”Kummivanhempiohjelma Espanjan lapsille”. Järjestö tarjosi ruokaa, asunnon ja koulutusta lapsille, joiden elämän Espanjan sisällissota oli myllertänyt. Sittemmin Plan on kasvanut kansainväliseksi järjestöksi, joka toimii yli 70 maassa. Plan haluaa oikeudenmukaisen maa­ ilman, jossa kaikkien lasten oikeudet ja tasa­arvo toteutuvat. Siksi Plan parantaa erityisesti kehitysmaiden tyttöjen elämää ja suojelua. – Tytöt kohtaavat väkivaltaa, heidät pakotetaan naimisiin lapsina, eivätkä he pääse kouluun tai saa päättää omista asioistaan, Plan International Suomen pääsihteeri Ossi Heinänen kertoo. – Tyttöjen kohtelu on maailman suurin ihmisoikeusrikko­ mus. Tyttöjen oikeuksien puolustamisen nostaminen toimin­ tamme keskiöön on ollut siksi niin tärkeää. VUOTTA LASTEN OIKEUKSIEN PUOLESTA Brittiläinen sotakirjeenvaihtaja John Langdon­Davies perusti Planin. Sitoutuneita suomalaisia mukana Suomessa Planin toiminta alkoi vuonna 1998. Planista kasvoi nopeasti Suomen suurin kummijärjestö, ja nykyään se on yksi tärkeimmistä suomalaisista kehitysyhteistyöjärjestöistä. Kansainvälisesti Plan­kummeilla on yli 1,2 miljoonaa kummi­ lasta. Viime vuonna Plan paransi yhdessä tukijoidensa ja kumppaneidensa kanssa 17,1 miljoonan tytön ja 15,5 miljoonan pojan elämää. Suomessa Planilla on noin 30 000 kummia ja säännöllistä lahjoittajaa. Toimintaamme rahoittavat myös ulkoministeriö, EU sekä yritykset. Lisäksi saamme rahoitusta muun muassa opetus­ ja kulttuuriministeriöltä, sosiaali­ ja terveysministe­ riöltä Veikkauksen tuotoilla sekä YK:lta ja muilta kansainvälisil­ tä järjestöiltä. Suomessa työssämme ovat mukana myös sadat vapaa­ ehtoisemme, lastenhallitus sekä nuorten aikuisten Mitä­ver­ kosto. Teemme maahanmuuttajatyötä ja kouluyhteistyötä yhdessä lapsen oikeuksien lähettiläiden kanssa. – On ollut hienoa nähdä, miten sitoutuneesti suomalaiset ovat Planin toiminnassa mukana. Suurin osa lahjoittajistamme on ollut mukana jo vuosia. Heidän tukensa on meille elinehto, Heinänen sanoo. Teksti KALLE HEINO Kuvat PLANIN JA JOHN LANGDON-DAVIESIN ARKISTOT
• 17 Plan International Suomi ja Plan International Uganda ovat parantaneet yhdessä lasten, erityisesti tyttöjen, osallisuutta kouluhallintoon Ugandassa. 80 th anniversary Planin perustaja ihaili suomalaisia talvisodassa Planin perustaja John Langdon­Davies rapor­ toi kirjeenvaihtajana Suomen talvisodasta. Jäiden yli Ruotsista Turkuun matkannut Lang­ don­Davies oli tottunut sotapropagandaan eikä aluksi uskonut suomalaisviranomaisten raportteihin sotatoimien laajuudesta. Suo­ meen saavuttuaan Langdon­Daviesin epäily vaihtui syvään kunnioitukseen suomalaisia taistelijoita kohtaan. Langdon­Davies kirjoitti heti sodan jälkeen kokemuksistaan kirjan Invasion in Snow (1941), joka ilmestyi suomeksi kolme vuotta sitten nimellä Hyökkäys lumessa. Hyökkäys lumessa on tuoreeltaan talvi­ sodan jälkeen julkaistu, erinomaisesti Suo­ meen perehtyneen kirjeenvaihtajan kuvaus ja analyysi sotatoimista. Se on myös tarkka kuvaus silloisesta Suomesta. Plan on kasvanut kansainväliseksi järjestöksi, joka toimii yli 70 maassa. Planin työ ei olisi mahdollista ilman huikeita tukijoita: vapaaehtoisia, lahjoittajia ja yhteistyökumppaneita. Kuvassa vapaaehtoisiamme tyttöjen päivän hulinoissa vuonna 2013. Planin perustajan tytär Debbie Langdon­Davies ja Plan Suomen pääsihteeri luovuttivat vastajulkaistun kirjan Jenni Haukiolle. Planin työ laajeni Afrikkaan, Aasiaan, Karibiaan ja Latinalaiseen Amerikkaan 1960–1970­luvuilla. Kuvassa tyttö Planin tukemassa käsityöryhmässä Filippiineillä vuonna 1979.
• E teläsudanilainen Yari on 17­vuo­ tias. Hän on joutunut kokemaan jo enemmän kuin useimmat ikätoverinsa, sillä hän meni naimisiin kaksi vuotta sitten ja on nyt neljännellä kuulla raskaana. Päivittäiset kotityöt vievät suuren osan hänen ajastaan. Yari joutui naimisiin pian sen jäl­ keen, kun hänen perheensä oli paennut sisällis sotaa, joka levisi heidän koti­ kyläänsä. Perhe asettui pakolaisleiriin Awerialissa, Lakesin osavaltiossa. Yarin mukaan päätöksen naimisiinmenosta tekivät hänen vanhempansa – häneltä kysymättä. ”Ruumiini vapisee, liitutaulu sumenee silmissä ja opettajan puhe kuuluu vain etäisinä kuiskauksina.” – Äitini sanoi, että jos menisin naimi­ siin, pelastaisin koko perheen nälältä ja antaisin veljillenikin mahdollisuuden päästä naimisiin. Vaihtoehdot olivat vähissä. Yarin perhe oli täysin varaton, joten avioliiton myötä­ jäisinä tarjotut lehmät olivat keino selvitä. Tytöt ovat haavoittuvimmassa asemassa Yarin tarinan kaltaiset kohtalot ovat vii­ me kuukausina lisääntyneet hälyttävästi Etelä­Sudanissa. Yli 40 prosenttia väestöstä eli 4,9 mil­ joonaa ihmistä kärsii ruoan puutteesta. Osa heistä näkee jopa nälkää, ja lisäksi maata koettelee sisällissota. Miljoonat ihmiset ovat joutuneet jättämään kotin­ sa löytääkseen ruokaa, vettä ja suojaa. Ruokakriisi koettelee Etelä­Sudanin lisäksi muun muassa Somaliaa, Etiopiaa ja Keniaa. Näissä maissa arviolta 20 mil­ joonaa ihmistä, joukossa miljoonia lap­ sia, tarvitsee ruoka­apua selvitäkseen. AUTA PYSÄYTTÄMÄÄN NÄLÄNHÄTÄ Tekstaa NÄLKÄ numeroon 16499 (viestin hinta 20 €) tai lahjoita keräystilille FI90 1279 3000 5131 56 (viestiksi ”Itä­Afrikka”). TYTTÖJEN HAASTATTELUT PLAN INTERNATIONAL 18 KOULULOUNAS VOI SUOJELLA LAPSIAVIOLIITOLTA Lapsiavioliitot ja tyttöjen koulun keskeytykset ovat lisääntyneet kuivuudesta ja konfliktista kärsivässä Etelä­Sudanissa. Plan tukee lasten koulunkäyntiä tarjoamalla heille ruokaa kouluissa. Teksti INKA KOVANEN Kuvat PLAN INTERNATIONAL Yari, 17, joutui naimisiin pelastaakseen perheensä.
• YK on kutsunut meneillään olevaa kriisiä pahimmaksi humanitaariseksi katastro­ fiksi toisen maailmansodan jälkeen. Kriiseissä haavoittuvimmassa ase­ massa ovat lapset, erityisesti tytöt. – Aliravitsemus vaikuttaa tuhoisim­ min kasvuiässä oleviin lapsiin. Kriiseissä varhaiset avioliitot ja tyttöihin kohdis­ tuva seksuaalinen väkivalta lisäänty­ vät. Tytöt joutuvat usein jäämään pois koulusta, koska perheet tarvitsevat heitä kotitöihin tai etsimään ruokaa, sanoo Plan International Suomen humanitaari­ sen avun päällikkö Merja Färm. Unicefin tuoreen arvion mukaan pe­ räti 76 prosenttia Etelä­Sudanin perus­ kouluikäisistä tytöistä ei käy koulua. Etelä­Sudanin lapsia koetteleekin nyt poikkeuksellisen julma tragedia, sillä konflikti ja nälänhätä estävät lapsilta koulunkäynnin, kansainvälisen Planin pääjohtaja Anne-Brigitte Albrectsen totesi hiljattain. – On yleistä, että tyttöjä myydään nuori­ na avioliittoihin karjaa vastaan. Se on järkyt­ tävää. Monet perheet syövät hädin tuskin yhden aterian päivässä. Heille tyttöjen pitäminen kotona tai heidän myymisensä avioliittoon on tapa säästää rahaa ja saada elintärkeitä resursseja, Albrectsen sanoi. Tavoitteemme on, ettei yksikään lapsi kuole nälkään. Ilmainen kouluruoka tukee koulunkäyntiä Me Planissa teemme kaikkemme pitääk­ semme lapset koulussa ja estääksemme lapsiavioliittoja. Tarjoamme koululaisille ja opettajille kouluruoan eri puolilla Itä­ Ekvatorian, Jonglein ja Lakesin osaval­ tioita Etelä­Sudanissa. Tytöt saavat myös ruokaa kotiin vietäväksi, minkä toivotaan kannustavan vanhempia pitämään tytöt koulussa. Yksi ruoka­apua saavista on 18­vuoti­ as Susan. Hän käy Planin tukemaa kou­ lua, jossa yhteensä 1 655 lasta ja nuorta saa päivittäin ilmaisen lounaan. – Kävelen joka päivä tyhjällä vatsalla 30 kilometriä kouluun ja takaisin kotiin. Vaikka meiltä vietäisiin kaikki muu, mah­ dollisuutta käydä koulua ei pitäisi viedä, Susan sanoo. Pahinta on kuukautisten aikana. – Kun ulkona on tukahduttavan kuumaa ja kotona ei ole ruokaa, tunnen oloni liian heikoksi kävelläkseni edes kouluun. Ruumiini vapisee, liitutaulu sumenee silmissä ja opettajan puhe kuuluu vain etäisinä kuiskauksina. En yksinkertaisesti pysty keskittymään. Tukea aliravituille lapsille ja äideille Kansainvälinen Plan tukee lasten koulunkäyntiä jakamalla ruokaa myös Keniassa ja Etiopiassa. Etiopiassa olem­ me aloittaneet Suomen ulkoministeriön ja YK:n tuella ohjelman, jossa noin 21 000 aliravitsemuksesta kärsivää lasta ja äitiä saa lähikuukausina hätäapua Amharan ja Oromian osavaltioissa. Päämääränä on vähentää alle viisi­ vuotiaiden lasten kuolleisuutta ja lasten sekä odottavien ja imettävien äitien aliravitsemusta. – Tavoitteemme on, ettei yksikään lapsi kuole nälkään. Hätäavusta on kuitenkin tärkeää siirtyä mahdollisim­ man pian seuraavaan vaiheeseen, jossa ihmiset pystyisivät mahdollisimman itsenäisesti ja turvatusti hankkimaan itse elantonsa, Merja Färm sanoo. Planilta siemeniä ja viljelytarvikkeita Vielä jokin aika sitten 15­vuotias Locuo oli varma, että naimisiinmeno olisi ainoa keino selvitä ja pelastaa myös hänen 8­ ja 12­vuotiaat sisaruksensa. – Meiltä loppui ruoka viime vuonna, koska sato jäi niin pieneksi, tyttö kertoo. – Ajattelin, että minun on mentävä naimisiin, jotta joku auttaisi minua pitä­ mään sisaruksistani huolta. Locuo ei ole käynyt koulua, koska hänen perheensä on konfliktin takia muuttanut usein. Hänen isänsä tapettiin hyökkäyksessä kolme vuotta sitten. Plan on antanut Locuon perheelle ja 1 700 muulle kyläläiselle siemeniä ja viljelyvälineitä. Nyt Locuo uskaltaa jo toivoa syövänsä pian paremmin. – En enää ajattele, että naimisiinmeno ratkaisee ongelmani. Olen nähnyt mo­ nien naisten hankkivan tuloja myymällä ruokaa, joka on valmistettu Planin sie­ menistä kasvaneesta sadosta. Aion nyt veljeni kanssa aloittaa viljelyn. Kyläyhteisö saa Planin ja paikallis­ viranomaisten järjestämää viljelykou­ lutusta. Tavoitteena on lisätä kylien katastrofi kestävyyttä esimerkiksi konfliktia, kuivuutta, tauteja ja inflaatiota vastaan. – Haluamme varmistaa, että avioliitto on tyttöjen oma valinta, ei hengissä säily­ misen edellytys, Färm sanoo. – Kiitos lahjoittajiemme olemme jo päässeet askelen lähemmäs tavoitteen toteutumista. 19 Lapset saavat koulussa lounaaksi ilmaisen puuron. Locuo, 15, uskoi joutuvansa naimisiin auttaakseen perhettään. ”Vaikka meiltä vietäisiin kaikki muu, mahdollisuutta käydä koulua ei pitäisi viedä”, sanoo Susan, 18.
• vapaaehtoiset 20 – Haluan vaeltaa omalla tavallani ja näyttää, että jo­ kainen voi tehdä elämässään, mitä haluaa. Haluan myös omin silmin nähdä, miten vammaisia ihmisiä kohdellaan eri maissa. Näin tiivistää oululainen 37­vuotias Ville Jaaranto sen, miksi hän aloitti äitienpäivän tienoilla pitkän ja vähän uhkarohkeankin seikkailun kohti Euroopan eteläisintä kärkeä. Ville taittaa matkaa halki Euroopan, Oulusta Lissaboniin, sähköpyörätuolilla. Mukana kulkevat pakettiautolla Villen avustajat ja Aamu­koira. Yli kolme kuukautta kestävän matkan tarkoitus on paitsi nähdä maailmaa myös kerätä rahaa Plan International Suomen vammaisia lapsia tukevalle hankkeelle Togossa. Kehitysmaissa asuvat vammaiset lapset ovat usein erityisen vaikeassa tilanteessa. Heitä saa­ tetaan piilotella tai eristää yhteisöstä, eivätkä he välttämättä saa arjessa tarvitsemiaan apuvälineitä tai pääse kouluun ja opiskelemaan. Usein kyse on tietämättömyydestä ja vammai­ siin liittyvistä ennakkoluuloista. Plan auttaa lapsia liikkumaan ja kouluun Ville sairastaa synnynnäistä niveljäykistymätautia, ja myös puheen tuottaminen on hänelle vaikeaa. – Tiedän oman tilanteeni vuoksi, miltä tuntuu olla umpivammainen. Siksi haluan tukea vielä vai­ keammassa asemassa olevia. Keväällä Ville sai Planin kautta Togosta kummi­ lapsen, joka niin ikään on vaikeasti vammainen. – Haluan Togossa olevalle kummilapselle ja muil­ le hänen kaltaisilleen paremman tulevaisuuden, Jaaranto kiteyttää. Villen kummipoika Luca on neljävuotias. – Lucalla on varmasti ihan samanlaisia haaveita PYÖRÄTUOLILLA LISSABONIIN VAMMAISTEN PUOLESTA Oululainen Ville Jaaranto aikoo matkustaa pyörätuolilla Oulusta Lissaboniin. Matkan tavoite on kerätä rahaa vammaisille lapsille Togossa ja näyttää, että rajat on tehty ylitettäviksi. Teksti ANNI JYRINKI Kuva MIKKO TOIVONEN kuin ikäisillään yleensä. Haaveita ja suunnitelmia, jot­ ka toteutuakseen tarvitsevat meidän kaikkien apua. Togossa Plan auttaa vammaisia lapsia liikku­ maan, leikkimään ja käymään koulua. Vammaisten lasten yhteisöperustainen kuntoutusohjelmamme toimii 32 yhteisössä keskisessä Togossa. Kuntoutus­ keskukset sijaitsevat peruskoulujen yhteydessä. Kuntoutuksen tavoitteena on kehittää lasten kogni­ tiivisia, kielellisiä ja motorisia taitoja. Tarvittaessa lapset saavat myös lääketieteellistä hoitoa sekä proteeseja tai muita apuvälineitä. Myös lasten vanhemmat, huoltajat ja viranomai­ set saavat tietoa lasten vammaisuudesta, kuntou­ tuksesta ja oikeuksista. Suomen ulkoministeriön tukema hanke tukee tällä hetkellä noin 3 500 lasta. Road tripille rennolla otteella – Aikaisemmin olen käynyt parin viikon reissulla Italiassa, mutta tällainen road trip on ihan uusi kokemus, Jaaranto kertoo. – Päivässä suunnittelen ajavani 60–90 kilometriä riippuen siitä, miten majoitumme ja missä haluam­ me pysähtyä. Toki aina on mahdollista, että pyörätuoliin tulee joku vika tai taivaalta sataa kaatamalla vettä. Mutta sitten edetään tilanteen mukaan. Vaikka matkan pääasiallinen tarkoitus on kerätä rahaa Togoon, Villelle kyse on myös itsensä ylittämi­ sestä. Villen synnynnäinen niveljäykistymissairaus, AMC, ei koskaan parane ja seuraa mukana jokaises­ sa arjen askareessa. – Päässä ei ole vikaa, kroppa on sitäkin vialli­ sempi, Jaaranto sanoo ja nauraa. Matkasta syntyy myös dokumenttielokuva Wheels of Freedom. Elokuvan ohjaa oululainen Aleksi Puranen, Villen hyvä ystävä ja entinen avustaja.