4/2023 plan Koulukyyti lehmältä ja muut kekseliäät keinot pitää tytöt koulussa Aktivistit murtavat tabuja ja pelastavat ihmishenkiä MOSAMBIK NIGER Tytöt näyttivät voimansa #GirlsTakeoverissa SUOMI
Maailma on tällä hetkellä jäljessä lähes kaikkien YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden eli Agenda 2030:n saavuttamisesta, mukaan lukien tyttöjen ja naisten oikeuksien kannalta kriittiset tavoitteet. Tuoreessa raportissaan ”Goals Off Target: Accelerating the SDGs with girls and young women” Plan International analysoi tavoitteiden avainmittareita 26 maassa eri puolilla maailmaa. Raportin mukaan puoliväliin edennyt Agenda 2030 ei nykyisellä edistymisvauhdilla juurikaan paranna tyttöjen ja nuorten naisten elämää. PEFC/02-31-170 4041 0089 Plan 4/23?marraskuu 2023 Julkaisija Plan International Suomi ISSN 2489-8910 (painettu) ISSN 2489-8929 (verkkojulkaisu) Kannen kuva: Plan International Vastaava päätoimittaja: Ossi Heinänen Päätoimittaja: Anna Könönen Toimituspäällikkö: Iida Riekko Taitto: Tuija Sorsa Paino: Lehtisepät Oy, Lahti. Painosmäärä: 30 064 kpl. Seuraava numero ilmestyy maaliskuussa 2024. Plan International Suomi Teollisuuskatu 13, 00510 Helsinki Vaihde (09) 6869 800 www.plan.fi, etunimi.sukunimi@plan.fi Hallitus: Paula Salovaara (pj.), Fatim Diarra, Virpi Haaramo, Aino Halinen, Gunvor Kronman, Sami Pauni, Nasima Razmyar, Eeva Salmenpohja, Tommi Tervanen ja lastenhallituksen edustaja Martta Pyykönen. Lahjoittajapalvelu: ma–to klo 11–13 Osoitteenmuutokset: info@plan.fi tai puhelimitse lahjoittajapalveluumme 09 6869 8030. Keräyslupa: RA/2020/313 (Suomi Ahvenanmaata lukuun ottamatta) Osoitelähde: Plan International Suomen asiakasja sidosryhmärekisteri. Aikakausmedia ry:n jäsen Äänestä ja osallistu kilpailuun Mikä on lehden kiinnostavin artikkeli? Voit samalla kertoa, mistä aiheesta haluaisit lukea, tai antaa palautetta toimitukselle. Vastanneiden kesken arvomme tällä kertaa Ay??bámi Adébáy??n romaanin Onnenkauppaa, jonka esittelyn voit lukea Plan-paloista. Lähetä vastauksesi sähköpostitse osoitteeseen toimitus@plan.fi. Kerrothan myös osoitteesi. Numeron 3/23 lukijapalkinnon voitti Jaana Pesonen Helsingistä. Kiireellisissä kysymyksissä ja kummiasioissa saat parhaiten vastauksen lahjoittajapalvelustamme info@plan.fi. Onnea ja kiitos vastaajille! ”Tytöt ja nuoret naiset kokevat edelleen syrjintää sukupuolensa ja ikänsä vuoksi, ja lisäksi ilmastonmuutoksen nopea eteneminen, nälkäkriisi ja pandemia ovat vaikeuttaneet tyttöjen elämää”, Plan International Suomen pääsihteeri Ossi Heinänen sanoo. Vain 12 % kestävän kehityksen tavoitteista on tällä hetkellä toteutumassa vuoteen 2030 mennessä, vaikka kaikki 191 YK:n jäsen valtiota hyväksyivät Agenda 2030:n osana maailmanlaajuisia sitoumuksia köyhyyden juurisyiden poistamiseksi ja kestävän tulevaisuuden turvaamiseksi. Lähes puolet tavoitteista on jäänyt melko paljon tai merkittävästi jälkeen tavoitetasosta. Sukupuolten väliseen tasa-arvoon keskittyvä tavoite 5 on hälyttävällä tavalla jäljessä, sillä vain 15,4 % sen edistymistä osoittavista mittareista on edennyt tavoitetasolla ja -aikataulussa. Esimerkiksi naisiin ja tyttöihin kohdistuva väkivalta ei ole vähentynyt merkittävästi. Yhdessäkään raportin maista ei ole vielä asianmukaista lainsäädäntöä sukupuolten välisen epätasa-arvon poistamiseksi. ”Agenda 2030 on liian tärkeä, jotta voisimme hyväksyä epäonnistumisen. Valtioiden ja kansainvälisen yhteisön on tehostettava toimia sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi ja saatava enemmän tyttöjä ja nuoria naisia mukaan muutokseen”, Heinänen sanoo. Kestävän kehityksen tavoitteet eivät saa epäonnistua ajankohtaista 2
4 ”Me pystymme muuttamaan maailmaa” 10 Uutisia maailmalta 12 Uutisia Suomesta 14 Lehmätaksilla kouluun 18 Tytöt ottivat vallan #GirlsTakeoverissa 22 Lukeminen luo turvaa, elämyksiä ja oivalluksia 23 Yritysuutiset 24 Vapaaehtoiset ja aktivistit 26 Kummit ja tyttösponsorit 28 Plan-palat 30 Junior-Plan 4 14 18 pääkirjoitus SISÄLLYS Nelivuotias israelilainen poika Omer murhattiin kotiinsa Hamasin hyökkäyksessä lokakuun 7. päivänä. Neljä päivää myöhemmin nelivuotias palestiinalainen poika Omar kuoli Israelin pommituksessa Gazassa. Tätä kirjoittaessani 31 israelilaisen lapsen ja yli 4 000 palestiinalaisen lapsen raportoidaan kuolleen Hamasin iskuissa Israeliin ja Israelin iskuissa Gazaan. Joka päivä kymmenet tuhannet lapset pelkäävät uusia ohjusiskuja ja hyökkäyksiä Israelissa ja Gazassa. Lapset ovat aina sodan häviäjiä ja uhreja, eivät koskaan syyllisiä tai voittajia. Jokainen väkivaltaisuuksissa kuollut lapsi on tragedia. Tuhansien lasten kuolemat ovat rikos ihmisyyttä vastaan. Geneven sopimuksiin perustuva ja kaikkia maailman maita velvoittava kansainvälinen humanitaarinen oikeus kieltää sotatoimien suhteettoman kohdistamisen siviileihin, erityisesti lapsiin. Mikään ei oikeuta valtiota rikkomaan kansainvälistä humanitaarista lakia. Silti lapsia on tapettu Gazan konfliktissa nyt enemmän kuin keskimäärin vuodessa maailman kaikissa konflikteissa yhteensä vuoden 2019 jälkeen. Lasten kuolemat sodissa ovat rikos ihmisyyttä vastaan Lapset ovat sodassa suurimpiä kärsijöitä. He kuolevat ja haavoittuvat, heitä käytetään hyväksi ja he elävät jatkuvassa pelossa. Monet traumatisoituvat loppuiäkseen. Lasten pitää saada elää turvassa ja ilman pelkoa väkivallasta, leikkiä ja käydä koulussa. Meidän aikuisten tehtävä on varmistaa se. Olemme selvästi epäonnistuneet. Lähi-idässä jo vuosikymmeniä jatkunut koston kierre on katkaistava. On järkyttävää kuunnella toinen toistaan vihaisempien sotahaukkojen ja kiihkoilijoiden uhoa kostosta. Miksi kosto olisi millään tavalla hyväksyttävä tapa toimia? Suomessa kuulee välillä sanottavan, että meidän pitäisi hoitaa omat asiamme kuntoon ennen kuin autamme muita. En voi ymmärtää tällaista asennetta, varsinkaan nyt, kun uutiset tuhansista kuolleista lapsista täyttävät median. Emme voi laittaa päätä pensaaseen ja kuvitella, että kaikki on hyvin, jos vain pidämme omat asiamme kunnossa. Kun maailmalla tapetaan lapsia, on meillä velvollisuus reagoida, koska olemme ihmisiä. Gazan lisäksi esimerkiksi Ukrainan ja Sudanin sotien keskellä elävät lapset Ossi Heinänen pääsihteeri Plan International Suomi tarvitsevat kipeästi tukea – ja rauhaa. Plan tarjoaa ympäri maailmaa konfliktien varjossa kasvaville lapsille suojelua, koulutusta, ravintoa ja psykososiaalista tukea. Olemme valmiina tukemaan myös Gazan konfiktin koettelemia lapsia. Planin tukijana sinä olet osa ratkaisua. Tänä jouluna korostamme koulutuksen merkitystä. Koulutuksen ja tasa-arvon edistämisen ovat parhaita ja lopulta ehkä ainoita keinoja päästä eroon sodista. 3
Teksti: IIDA RIEKKO Kuvat: MIKKO TOIVONEN 4
Minä pystyN muuttamaan maailmaa tyttösponsSiT TUKEVAT TÄTÄ TYÖTÄ ”Aktivismi on tehnyt minusta sen ihmisen, joka olen”, Avelino kertoo. Planin aktivistit purkavat Mosambikissa haitallisia asenteita ja jakavat ihmisille elintärkeää tietoa seksuaalija lisääntymisterveydestä. Avelino, Helena ja Denise saavat vapaaehtoistyöstä voimaa myös omien vaikeuksiensa voittamiseen. 5
A velino Romão Guiamba, 31, polkaisee vanhan Singerompelu koneen käyntiin. Neula alkaa tikata kirjavaa capulana kangasta. Mosambikilaisesta perinnekankaasta syntyy pian kestokassi. ”Löysin intohimoni ompeluun Planin koulutuksessa, jossa opin tekemään kasvomaskeja koronapandemian aikana”, Avelino kertoo. Nykyisin räätälinä työskentelevä mies valmistaa capulanasta myös vaatteita ja kuukautissuojia. Peltikatos suojaa häntä auringonpaahteelta. Parinkymmenen metrin päässä on pieni olkimaja, jota sitäkin peittää peltilevy. Avelino asuu majassa perheensä kanssa. ”Pian meillä on toivottavasti kunnon talo. Työni ansiosta pystyin ostamaan oman tontin, ja seuraavaksi rakennan perheelleni tukevan kodin”, Avelino kertoo kulkiessaan pihallaan Jangamossa kävelykeppiin nojaten. AKTIVISMI TOI VOIMAA KIUSATULLE POJALLE Tontin ympärillä levittäytyvät palmumetsät ja smaragdinvihreät pellot. Maisema poikkeaa täysin Avelinon lapsuudenkulmista: Avelino kasvoi pienenä poikana Mosambikin pääkaupungissa Maputossa, jossa pilvenpiirtäjät ja hökkelikylät kohoavat vieri vieressä. Hänen isänsä työskenteli kaupungissa vartijana ja puuseppänä, kun äiti jäi viljelemään maata kotiseudulleen Jangamoon. Avelino aloitti koulun myöhässä, sillä isällä ei ollut rahaa koulu maksuihin. Poikaa kiusattiin, koska hän oli kömpelö eikä hänellä ollut muodikkaita vaatteita. Isä kannusti Avelinoa jatkamaan yläkouluun, vaikka perheellä ei ollut joka päivä rahaa bussilippuun. Koulussa Avelino liittyi nuorten aktivistiryhmään, joka levitti tietoa seksuaalija lisääntymis terveydestä. Hänen itsetuntonsa kasvoi, kun hän pystyi tarjoamaan muille tärkeää tietoa. ”Halusin tehdä isäni ylpeäksi. Odotin kovasti, että saisin näyttää hänelle kunnia kirjan vapaaehtoistyöstäni, mutta hän kuoli yllättäen malariaan. Kaikki oli kuin kauhuelokuvasta, missään ei ollut enää järkeä.” 15-vuotias Avelino jäi selviytymään yksin. Surunsa keskellä hän teki hanttihommia rakennuksilla, jotta pystyi käymään yläkoulunsa loppuun. ”YMMÄRSIN, ETTEI MINUN PIDÄ LUOVUTTAA” Elämälle tuntui löytyvän suunta, kun Avelino hyväksyttiin sähköasentajan koulutukseen. Poika ei kuitenkaan ehtinyt aloittaa opintoja, sillä voimakkaat kivut ja jalkojen outo turpoaminen veivät hänen liikuntakykynsä. Myöhemmin selvisi, että Avelino oli sairastunut parasiitin aiheuttamaan elefantiaasiin eli imunestekierron häiriöön, jonka olisi voinut parantaa tartunnan alkuvaiheessa. Edetessään tauti kuitenkin tuhoaa imusolmukkeiden imusuonet ja aiheuttaa jalkoihin sekä nivusiin toistuvia, kivuliaita turvotuksia. Ensimmäisinä vuosina sairastumisen jälkeen Avelino ei pystynyt kävelemään juuri lainkaan. Nykyisin liikkuminen sujuu kepin avulla, mutta noin kerran vuodessa oireet voimistuvat ja lamaannuttavat Avelinon. Pian sairastumisensa jälkeen Avelino istui Maputon paikallisbussissa ja mietti, että haluaisi antaa periksi ja kuolla. Silloin hän näki ikkunasta rääsyihin pukeutuneen katulapsen, joka värjötteli sateessa. ”Aloin itkeä. Tuntui kuin valot olisivat syttyneet. Vaikka olin köyhä ja sairas, minulla oli koti ja vaatteita. Ymmärsin, ettei minun pidä luovuttaa vaan auttaa muita sosiaalisen aktivismini avulla.” Avelino alkoi myydä vöitä ja hattuja kadun varressa. Kun liikuntakyky palautui osittain, hän sai töitä joukkoliikenteen rahastajana ja teki jälleen vapaaehtoistyötä. UUSI ELÄMÄ MAASEUDULLA Koronapandemia mullisti Avelinon elämän. Koska liikkumisrajoitukset VOIN AUTTAA MUITA TEKEMÄÄN VIISAITA PÄÄTÖKSIÄ, JOTEN MITEN VOISIN ISTUA HILJAA? ”Joskus ihmiset kysyvät, mistä löydän voimaa, vaikka olen vammainen. Otan sen aina tilaisuutena aloittaa keskustelu ihmisoikeuksista”, Avelino sanoo. 6
vaikeuttivat Maputossa pärjäämistä, Avelino muutti äitinsä luo Jangamon maaseudulle. Äiti tarvitsi apua peltotöissä. Pellon ohi kulki usein nuori nainen, jonka ulkonäköön – ja pian myös luonteeseen – Avelino ihastui. Nykyisin Avelinolla ja Odete-vaimolla on pieni tytär Imna. ”Jotkut säälivät vaimoani, koska ajattelevat, ettei minulla ole sairauteni takia tulevaisuutta tai kykyjä. Mutta olen samanlainen ihminen kuin muutkin. En häpeä itseäni, häpeä on muiden silmissä.” Jangamossa Avelino löysi mukaan Planin toimintaan. Järjestön koulutuksissa hän oppi muun muassa lapsiavioliittojen, varhaisten raskauksien ja perhe väkivallan haitoista. Hän ymmärsi, että tehokkain tapa muuttaa haitallisia perinteitä on keskustella yhteisöjen johtajien, kasvattajien, viranomaisten ja nuorten kanssa. Avelinosta tuli pian yksi Planin eturivin aktivisteista. Hän on saanut lempinimen Ihmemies, sillä hänellä on poikkeuksellinen kyky luoda keskustelu yhteys kehen tahansa ja perustella näkemyksensä innostavasti. ”Voin auttaa muita tekemään viisaita päätöksiä, joten miten voisin istua hiljaa?” OPPITUNTEJA SINNIKKYYDESTÄ Joukko kirkasvärisiin peliasuihin pukeutuneita tyttöjä ja poikia pelaa jalka palloa nurmikentällä. Erotuomari puhaltaa pilliin, ja joukkueet vetäytyvät juomaan ja verryttelemään. Kohta moni pelaaja kuuntelee kentän laidalla keppiin nojaavaa, vilkkaasti puhuvaa miestä. Avelino on tarttunut tilaisuuteen kertoa Planin työstä ja seksuaalija lisääntymisterveydestä. Avelino käyttää hyväkseen jokaisen mahdollisuuden puhua ihmis oikeuksista ja sukupuolten tasa -arvosta. Hän ei jätä väliin urheilutilaisuuksia, kyläjuhlia tai markkinoita. ”Olen kohdannut paljon syrjintää liikuntavammani takia, mutta se auttaa minua löytämään voimaa aktivismiini. Tunnen vahvasti kaikkien syrjittyjen ryhmien kaltoinkohtelun”, Avelino sanoo. ”Minua huolestuttaa, etteivät monet nuoret näe vaihtoehtoja, koska heillä on huono itsetunto. Yritän opettaa heille sinnikkyyttä käyttämällä itseäni esimerkkinä. Jokainen voi löytää oman tiensä.” Pienen tytön isä kertoo, että hänen erityinen intohimonsa on sukupuolten tasa-arvo. Hän ei koskaan väsy puhumaan tyttöjen oikeuksista. ”Syntymäpäivänikin on lokakuun 11. päivä – kansainvälinen tyttöjen päivä!” ”EN TIENNYT, ETTÄ MINULLA ON OIKEUKSIA” Muutaman kilometrin päässä Avelinon kodista 38-vuotias Helena Vicente istuu kaislamatolla, joka on levitetty punaiselle hiekalle hänen olkimajansa eteen. Helena puhuu painokkaasti joukolle itseään vanhempia miehiä ja naisia. Hänen olemuksensa on itsevarma, ja muut kuuntelevat häntä keskittyneesti. Vielä joitakin vuosi sitten Helena ei rohjennut kertoa mielipiteitään, saati että yhteisö olisi pitänyt hänen ajatuksiaan tärkeinä. Helena asuu vaatimattomassa pihapiirissään 14-, 10ja 6-vuotiaiden tyttäriensä kanssa, joita hän elättää 7
kasvattamalla ja myymällä kassavaa. Tyttöjen isä käy Helenan luona kerran kuussa; muutoin mies asuu ensimmäisen vaimonsa kanssa. ”Päädyin toiseksi vaimoksi, koska kukaan ei tukenut minua enkä nähnyt vaihtoehtoja. Olisin halunnut opiskella sairaanhoitajaksi, mutta jouduin keskeyttämään kouluni. Olisin valinnut toisin, jos olisin tiennyt sen minkä nyt”, Helena sanoo. Moniavioisuus on Mosambikissa laillista ja etenkin maaseudulla yleistä, vaikka käytäntö on vähenemässä. Helena kuuli Planin työstä vuonna 2018 ja halusi heti osallistua järjestön koulutukseen. ”Kaikki oppimani oli minulle uutta. En tiennyt aiemmin juuri mitään seksuaalija lisääntymisterveydestä. En myöskään tiennyt, että minulla on oikeuksia. Luulin, että naisen täytyy aina suostua kaikkeen, mitä mies tahtoo – esimerkiksi seksiin.” AVOIN KESKUSTELU RATKAISEE ONGELMIA Helena oppi perhesuunnittelusta ja alkoi käyttää ehkäisykapselia. Nykyisin hän kannustaa muitakin perhesuunnitteluun. Planin työntekijät neuvoivat vanhempia keskustelemaan avoimesti lastensa kanssa ja kunnioittamaan näiden näkemyksiä. Lähestymistapa oli uusi autoritaariseen kasvatukseen tottuneelle Helenalle, mutta hän huomasi pian, että välit tyttäriin paranivat. Nykyisin Helena puhuu lapsilleen luontevasti kuukautisista, seksistä ja tyttöjen oikeuksista. ”Haluaisin nähdä lasteni menevän yliopistoon, mutta en tiedä, miten rahoittaisin sen. Meillä ei ole edes kunnollista kotia. Ainakaan en halua, että heistä tulee kenenkään kakkosvaimoja.” Koulutuksen jälkeen Helena alkoi vetää Planin yhteisökeskusteluita. Niissä kyläyhteisön jäsenet kokoontuvat puhumaan esimerkiksi lapsiavioliitoista, teiniraskauksista ja kuukautisterveydestä. Helena näkee yhteisössään jo asennemuutosta. Tyttöjen koulutuksen arvostus on lisääntynyt ja perheväkivalta vähentynyt. Nykyisin Helena johtaa ryhmää, jossa 20 naista ja 20 miestä pohtii ratkaisuja yhteisönsä haasteisiin. ”Kun aloin tarjota muille tärkeää tietoa ja koulutusta, itsetuntoni parani. Myös asemani muuttui täysin. Minusta on tullut ihminen, jolta muut kysyvät neuvoa.” JOKAISELLA ON OIKEUS PÄÄTTÄÄ OMASTA KEHOSTAAN Helena on erityisen ylpeä siitä, että on pystynyt tukemaan monia teinityttöjä jatkamaan koulunkäyntiä varhaisen äitiyden ja lapsiavioliiton sijaan. Hän on myös auttanut lukuisia tyttöjä ja naisia ehkäisyneuvolan palveluiden pariin. Jangamon terveysasema tarjoaa ilmaista neuvontaa ja ehkäisyvälineitä sekä tarvittaessa turvallisen abortin, mutta palvelut tunnetaan vielä heikosti ja ehkäisyyn liittyy paljon vääriä uskomuksia. Moni esimerkiksi luulee, että ehkäisy tai abortti vie hedelmällisyyden. Helena oikaisee virheellisiä käsityksiä. Onnistumisia on tullut myös keskusteluissa miesten kanssa. Välillä jopa tuntemattomat miehet kysyvät, saisivatko liittyä Helenan ryhmään. ”Aluksi oli vaikea saada miehiä ymmärtämään, että naiset päättävät itse kehostaan. Lopulta moni alkoi ymmärtää, ettei itsekään haluaisi tehdä mitään painostettuna.” Perinteiset uskomukset ja käsitykset ovat tiukassa, ja Helena kohtaa edelleen myös vastustusta. Jotkut vanhemmat ajattelevat, että avoin puhe ehkäisystä kannustaa nuoria seksiin. ”Selitän aina, että kannustamme nuoria tekemään tietoisia valintoja. Jos SANON JOKA AAMU ITSELLENI, ETTÄ VOIN MUUTTAA MAAILMAA. Denise haaveilee oikeustieteen opinnoista, jotta voisi edistää tyttöjen ja naisten oikeuksia. 8
emme jaa tietoa, he harrastavat seksiä joka tapauksessa, mutta vaarallisin seurauksin.” TEINIRASKAUKSIA JA VARHAISAVIOLIITTOJA VASTAAN Ryhmä teinityttöjä juttelee vilkkaasti katoksen alla. Trooppinen sade rummuttaa pihaa heidän ympärillään. 18-vuotias Denise da Verónica ja hänen naapurustonsa muut aktivistitytöt ovat kokoontuneet vaihtamaan kuulumisia ja ideoita. ”Planin toiminnassa olen ymmärtänyt, että voin puolustaa tyttöjen oikeuksia, vaikka olen itsekin vielä nuori. Tykkään puhua ja ilmaisen itseäni hyvin, joten voin käyttää lahjojani muiden hyväksi”, Denise sanoo. Hän kuuli Planin toiminnasta koulussaan kuusi vuotta sitten. Pian Denise oli jo mukana Champions of Change -aktivistikoulutuksessa. ”Opin niin paljon itsestäni ja siitä, mitä ympärilläni tapahtuu! Tyttöjen MINUSTA ON TULLUT IHMINEN, JOLTA MUUT KYSYVÄT NEUVOA. ”Tunnen ylpeyttä, kun muut vanhemmat kysyvät minulta kasvatustai parisuhdeneuvoja. Aktivismi on muutanut asemani yhteisössä”, Helena kertoo. oikeuksia poljetaan jatkuvasti, mutta tytöt eivät edes tiedä, että heillä on oikeuksia. He eivät saa päättää omasta elämästään. Jos he tulevat vahingossa raskaaksi, heidät lähetetään pois kotoaan varhaisavioliittoon.” Denisen kuvaama ongelma on yleinen: Mosambikissa neljä kymmenestä tytöstä tulee äidiksi alle 18-vuotiaana ja yli puolet joutuu naimisiin alaikäisenä. Denise itse on saanut tukea koulunkäyntiin, sillä hänen vanhempansa ovat opettajia. Nämä kannustavat lukion päättänyttä tytärtään samalle ura polulle, mutta Denisen todellinen intohimo ovat ihmisoikeudet. Denise haaveilee oikeustieteen opinnoista, jotta voisi puolustaa heikossa asemassa olevia tyttöjä ja naisia. ”MITÄ VOIN TEHDÄ TÄNÄÄN MUIDEN HYVÄKSI?” ”Kun minusta tuli aktivisti, aloin puhua oppimastani kaikkien tuntemieni tyttöjen kanssa. Aluksi he eivät ymmärtäneet minua vaan pitivät aktivistijuttujani noloina ja epätrendikkäinä, mutta lopulta moni ystäväni tuli mukaan Planin toimintaan”, Denise kertoo. Aktivistitytöt suunnittelevat yhdessä toimintaansa ja pohtivat ratkaisuja haasteisiin, esimerkiksi kohtaamaansa vähättelyyn. Mosambikissa on perinteisesti ajateltu, etteivät lapset ja nuoret saa haastaa vanhempia ihmisiä. Denise on kuitenkin saanut itsevarmuutta puhua lasten ja nuorten oikeuksista aikuisten, jopa yhteisön johtajien, kanssa. Hiljattain hän onnistui esimerkiksi estämään alaikäisen tytön naimakaupan keskustelemalla tytön vanhempien kanssa lapsiavioliittojen haitoista, kuten tytön mahdollisuuksien kapenemisesta ja köyhyyden syventymisestä. Denise on joutunut tottumaan myös voimattomuuden tunteeseen, kun lahjakas koululainen keskeyttää opintonsa tai kun teinityttö päätyy vaimoksi aktivistien vaikuttamisyrityksistä huolimatta. Epäonnistuminen tuntuu aina pahalta. Denise saa voimaa rutiinista, jonka hän on oppinut Planin tukihenkilöltään. ”Sanon joka aamu itselleni, että voin muuttaa maailmaa ja auttaa toisia. Mitä voin tehdä juuri tänään muiden hyväksi? Ehkä voin käydä yhden keskustelun, joka muuttaa jonkun elämän.” 9
H umanitaarinen tilanne Sudanissa on äärimmäisen vakava nyt, kun aseellisen konfliktin kärjistymisestä on kulunut puoli vuotta. Maailman ruokaohjelman mukaan akuutti ruokaturvattomuus uhkaa yli 20 miljoonaa ihmistä ja kuusi miljoonaa ihmistä on nälänhädän partaalla. Se on enemmän kuin missään muualla maailmassa. Tytöt, nuoret naiset ja yksin jääneet lapset ovat vaarassa joutua sukupuolittuneen väkivallan, hyväksikäytön ja ihmiskaupan kohteeksi. Yli 5,3 miljoonaa ihmistä on paennut Sudanin asevoimien ja aseellisen RAF-ryhmittymän välisiä taiste luita: 4,1 miljoonaa on maansisäisiä pakolaisia, ja runsas miljoona on paennut naapurimaihin. Yksi pakolaisista on 16-vuotias Gisma. Konfliktin alkaessa hän asui perheensä kanssa pääkaupungissa Khartumissa. ”Jouduimme jättämään kaiken. Otimme mukaan vain päällämme olevat vaatteet. Matka kesti kolme päivää. Näimme kuolleita ihmisiä tienvarsilla. RSF:n taistelijat hakkasivat ihmisiä ja yrittivät saada heiltä tietoa”, tyttö kertoo. Sudanin terveysjärjestelmä on romahduksen partaalla, ja 80 prosenttia tärkeimmistä sairaaloista on pois käytöstä. Pakolaisten valtava määrä on ajanut ahtaalle myös heitä vastaan ottavat yhteisöt. Sota on keskeyttänyt viljelyn suuressa osassa maata. Plan laajentaa parhaillaan humanitaarista hätäaputyötään Sudanissa ja sen naapurimaissa Etelä-Sudanissa, Tšadissa, Keski-Afrikan tasavallassa, Etiopiassa ja Egyptissä. Plan jakaa perheille hätäaputarvikkeita ja taloudellista tukea, tarjoaa suojaa ja varmistaa, että lapset, erityisesti tytöt, saavat suojelua. Järjestö tarjoaa myös psykososiaalista tukea ja turvallisia leikkihetkiä lapsille. Gisma, hänen äitinsä, kaksi siskoa ja kolme veljeä ovat nyt Renkin pakolaiskeskuksessa Etelä-Sudanissa. Vaikka he ovat turvassa taisteluilta, pakolaisleireissä on pulaa kaikesta. ”Keskuksessa ei ole ruokaa. Asumme teltassa, mutta sen päällä olevassa muovissa on paljon reikiä, joten kastumme läpimäriksi sateella. Useimpina päivinä syömme pelkkää aseedaa [jauhoista tehty puuro]”, Gisma kertoo. ”Tunnen oloni turvalliseksi, mutta tarvitsemme pressuja sateen varalta sekä peittoja, saippuaa, patjoja ja hyttysverkkoja.” Sudania uhkaa katastrofaalinen humanitaarinen kriisi 10 uutisia maailmalta
Lapset eivät koskaan saa olla hyökkäyksen kohteena P lan International on järkyttynyt silmittömästä väkivallasta ja kuolonuhrien suuresta määrästä Israelissa ja Gazassa. Hamasin terrorihyökkäyksessä Israeliin 7. lokakuuta kuoli 1 200 ihmistä. Tämän lehden mennessä painoon Israelin kostoiskuissa oli kuollut Gazan terveysviranomaisten mukaan yli 11 000 ihmistä, joista yli 4 500 on lapsia. Plan tuomitsee jyrkästi siviileihin ja lapsiin kohdistuvat hyökkäykset. Lasten tappamiselle tai vammauttamiselle ei ole koskaan oikeutusta. Plan kehottaa kaikkia osapuolia välittömään tulitaukoon ja vaatii, että kansainvälistä humanitaarista oikeutta noudatetaan. Humanitaarinen tilanne Gazassa on katastrofaalinen. Noin 1,4 miljoonaa ihmistä on joutunut pakenemaan kotiseudultaan, ja puolet heistä on lapsia. Israel on saartanut Gazan ja estää ruoan, veden ja sähkön jakelun alueelle. Vaikka avustuskuljetukset ovat alkaneet päästä Gazaan, ne eivät pysty vastaamaan likimainkaan tarpeeseen. Humanitaarisen avun, lääkkeiden ja sairaaloiden tarvitseman polttoaineen on päästävä esteettä Gazaan. Plan valmistautuu tukemaan avustus työtä Gazassa sekä tehostamaan hätäapua naapurimaissa Egyptissä, Jordaniassa ja Libanonissa, joissa se jo toimii. Plan keskittyy katastrofeissa lasten suojeluun, tärkeimpiin humanitaarisiin tarpeisiin, psyko sosiaaliseen tukeen sekä perheille jaettavaan käteisapuun. 11 M eksikoon saapuu päivittäin tuhansia siirtolaisia ja pakolaisia, joista monet ovat paenneet kotimaastaan aseellisten ryhmien ja väkivallan vuoksi. Turvaan pyrkiessään siirtolaiset ja pakolaiset ovat alttiina seksuaaliselle väkivallalle, ihmiskaupalle, ryöstöille, kiristykselle ja lasten pakkovärväykselle. Kun he saapuvat Meksikoon, heillä on usein vaikeuksia saada peruspalveluita, kuten terveydenhuoltoa, koulutusta ja työtä. He eivät useinkaan tiedä oikeudestaan hakea turvapaikkaa. Monen asiakirjat ovat kadonneet tai varastettu pakomatkalla. Turvapaikanhakuprosessi voi olla pitkä, ja tapaamiset on varattava kuukausia etukäteen ilman takeita onnistumisesta. YK:n pakolaisjärjestön mukaan Etelä-Meksikoon saapuu päivittäin 3 000–6 000 ihmistä. Lisäksi yli 250 000 ihmistä on ylittänyt Darienin viidakon Panamassa, mikä on suurin alueella koskaan mitattu laittomien ylitysten määrä. Siirto laisista 16 prosenttia on lapsia. Jos suuntaus jatkuu, laittomasti rajan ylittävien ihmisten määrä nousee yli 400 000:een ennen vuoden loppua. Meksikoon saapuu ihmisiä erityisesti Etelä-Amerikasta (Venezuela ja Ecuador), Keski-Amerikasta (Honduras, El SalPakolaisja siirtolaistytöt tarvitsevat suojelua Meksikossa vador ja Nicaragua) sekä Karibian alueelta (Haiti ja Kuuba). Plan International vaatii, että tulijoille on tarjottava parempia suojelumekanismeja ja palveluita, jotta nämä ymmärtävät oikeutensa ja saavat tarvitsemaansa apua. "Amerikassa on käynnissä ennennäkemätön muuttoliike ja humanitaarinen kriisi, joka vaatii maailmanlaajuista ja päättäväistä toimintaa. Sitoumuksemme humanitaarisen työn periaatteisiin on edelleen horjumaton, kun autamme siirtolaisia ja pakolaisia turvaamaan tulevaisuutensa – erityisesti tyttöjä ja nuoria, jotka ovat kaikkein haavoittuvimmassa asemassa ", Plan Internationalin Meksikon-edustaja Dirk Glas sanoo.
M aailmassa kytee hiljainen kriisi. Vuosikymmenten ajan kehitys kulki hyvään suuntaan: Köyhyys vähentyi. Lapset olivat vuosi vuodelta terveempiä ja pääsivät yhä useammin kouluun. Tyttöjen oikeudet edistyivät. Kriisivuodet ovat kuitenkin muuttaneet kehityksen suunnan. Tänä vuonna Nenäpäivä-järjestöjen työtä lasten hyväksi tarvitaan erityisen paljon. Nenäpäivä-kampanja kulminoitui perjantaina 10.11. yllätykselliseen tv-lähetykseen, jonka juonsivat mediapersoona Constantinos “Gogi” Mavromichalis ja uutisankkuri Piia Pasanen. Musiikista vastasi big band Riku Niemi Orchestra solisteinaan muun muassa Ressu Redford, Jonna Tervomaa, Laura Voutilainen, Olli Halonen, Anna Eriksson, Pete Parkkonen, Sara Siipola, Mikael Gabriel, Mikko ja Ronja Alatalo, Eini sekä Paleface. Suomalaiset lahjoittivat maailman lasten hyväksi 1,6 miljoonaa euroa. Keräystuotoilla Plan ja muut Nenäpäivä-järjestöt tukevat maailman heikoimmassa asemassa olevia lapsia. Planin Nenäpäivä-tuotot ohjautuvat Mosambikiin. Nenäpäivä keräsi 1,6 miljoonaa euroa maailman lapsille Ku va t: Ri ik ka Va ah te ra 12
Suomeen muuttaneet nuoret kokevat onnistumisen iloa kesätyössä Haluaisiko organisaatiosi olla ensi kesänä mukana tarjoamassa nuorille ensikokemuksia suomalaisesta työelämästä? Kysy lisää Matkalla -hankkeen suunnittelijalta Anu Järviseltä: anu.jarvinen@plan.fi Zabi-Ulla Yaqubi sai arvokasta työkokemusta Tokmannin myymälässä. K esä on monelle nuorelle ensimmäinen mahdollisuus saada kosketus työelämään. Kesätyö tarjoaa Suomeen muuttaneille nuorille mahdollisuuden integroitua yhteiskuntaan, oppia uusia taitoja ja kehittää kielitaitoaan. Planin Matkalla-hanke on mahdollistanut sadoille nuorille ensiaskeleet suomalaisessa työelämässä. Hankkeeseen osallistuneet nuoret ovat muuttaneet Suomeen noin 1–5 vuotta sitten, ja heillä on vähän tai ei lainkaan työkokemusta Suomessa. Tänä vuonna 38 nuorta sai kesätyöpaikan Planin yhteistyökumppaneilta. Kielitaito on usein yksi työelämän suurimmista haasteista maahanmuuttajataustaisille nuorille. Joillakin nuorilla on ollut esimerkiksi vaikeuksia ymmärtää työtehtäviä tai kommunikoida sujuvasti työkavereiden kanssa. Lastenleirillä työskennellyt Jake kertoo, että hänellä oli välillä vaikeuksia kommunikoida lasten kanssa kielimuurin takia. Haasteista huolimatta nuoret kertovat kesätyökokemuksen olleen erittäin positiivinen ja opettavainen. Yan kertoo, että hänen työantajansa selitti kaiken tarvittavan selkeästi ja auttoi häntä sopeutumaan uuteen ympäristöön avuliaalla ja ystävällisellä asenteella. Myös työnantajien kokemukset olivat positiivisia. Työnantajien mukaan nuoret ovat suoriutuneet työtehtävistään erinomaisesti ja saaneet kiitosta ahkeruudestaan ja kohteliaisuudestaan. ”Nuori on ahkera ja oma-aloitteinen. Hän uskaltaa pyytää apua tarvittaessa ja on hyvin kohtelias asiakkaille sekä muille myymälän työntekijöille. Nuori on suorittanut annetut tehtävät mallikkaasti. Nuori on todella mukava ja on ollut ilo saada hänet meidän myymäläämme töihin”, eräs kesätyönantaja kertoo kirjallisessa palautteessaan. Suomea vasta opettelevien potentiaali ja kyvyt eivät ole millään tavoin heikommat kuin suomea äidinkielenään puhuvilla nuorilla, mutta he saattavat tarvita selkeitä ohjeita ja huolellista opastusta. Selkokieli ja visuaalinen opastus ovat tehokkaita tapoja auttaa heitä ymmärtämään työtehtävät. Lisäksi avoin ja kannustava ilmapiiri rohkaisee osallistumaan aktiivisesti työyhteisön kaikkeen toimintaan. 13
Lehmätaksilla kouluun Teksti: Aminata Kone / Plan International Kuvat: Fabien Akakpo / Plan International Plan purkaa Nigerissä koulunkäynnin esteitä, jotka katkaisevat usein erityisesti tyttöjen koulutien. Lapset pääsevät aloittamaan opintonsa oppimiskeskuksissa ja saavat koulukyytejä lehmiltä. 14
KUMMIT TUKEVAT TÄTÄ TYÖTÄ Nigeriläisen Zinan koulutaksina toimii lehmän vetämä kärry. Karjakärryt auttavat syrjäisten yhteisöjen tyttöjä pääsemään turvallisesti kouluun. K oulun pihalla seisovat parkissa puiset kärryt, joiden edessä odottaa vaaleanruskea lehmä. Lapset rientävät viimeiseltä oppitunnilta kärryn luo. Kotimatka alkaa. Yksi kärryyn juoksevista koululaisista on Zina, 16, joka asuu syrjäisessä kylässä Maradin alueella Nigerissä. Zinan koulu on viiden kilometrin päässä kotoa, ja tähän asti tyttö on kävellyt koulumatkansa. ”Aloin kävellä koulumatkani jo seitsemän vuotiaana. Saavuin kouluun usein myöhässä, väsyneenä ja nälkäisenä, koska kotona ei ollut aamiaista. Minulla ei ollut voimia keskittyä oppitunteihin.” Nigerissä yli puolet 7–16-vuotiaista lapsista ei käy koulua. Perheiden köyhyys ja pitkät koulumatkat hankaloittavat lasten koulunkäyntiä, eikä koulukuljetuksia ole juurikaan tarjolla. Plan International on tarttunut ongelmaan ja aloittanut Maradin alueella hankkeen, joka parantaa kouluopetuksen laatua ja saavutettavuutta. Hanke tukee etenkin 12–18-vuotiaiden tyttöjen koulun käyntiä ja edistää sukupuolten tasa-arvoa. Yksi innovaatioista on koulutaksina toimiva lehmä. Plan on hankkinut kyliin kärryjä, joilla lehmät pystyvät kuljettamaan koululaisia. Enää Zina ei joudu kävelemään kouluun, vaan hän tapaa joka aamu ystäviensä kanssa Mamane Oumaroun, joka kuljettaa lapset lehmänsä kanssa kouluun. Kärrymatka kestää alle tunnin, ja koululaiset ehtivät juuri sopivasti kahdeksalta alkaville oppitunneille. ”Elämäni on muuttunut kärrykuljetuksen alkamisen jälkeen. Pääsen tunneille ajoissa enkä ole niin väsynyt. Minulla on enemmän energiaa opiskeluun, ja arvosanani ovat parantuneet”, Zina iloitsee. Kuljetus vähentää myös vanhempien huolta turvattomasta koulu matkasta. Etenkin tytöillä on ollut suuri riski kokea häirintää ja väkivaltaa pitkillä kävelymatkoilla. Ruokapula vaikeuttaa oppimista Maailmanlaajuinen ruokakriisi vaikuttaa voimakkaasti lasten koulutukseen Nigerissä. Oppilaiden on vaikea keskittyä tyhjin vatsoin koulunkäyntiin. Monet vanhemmat joutuvat ottamaan lapsensa pois koulusta, jotta nämä voivat auttaa ansaitsemaan elantoa. Myös Zina on ollut vaarassa pudota koulusta. Perheen isä on maanviljelijä ja äiti myy maapähkinäöljyä. Tulot ovat pienet, joten vanhemmat joutuvat tekemään kaikkensa saadakseen maksettua Zina aloitti koulunkäyntinsä vain kynän ja vihkon kanssa. Nyt hän on saanut oman koulurepun. ”Aiemmin jouduin melkein lopettamaan opiskeluni, koska koulutarvikkeet olivat liian kalliita vanhemmilleni”, hän kertoo. 15
Ramatou on perheensä vanhin lapsi, joten hän auttaa päivittäin äitiään kotitöissä. 16
tyttärensä koulutuksen. Pula ruoasta hankaloittaa usein Zinan opiskelua. ”Koulussani ei ole tarjolla maksutonta kouluruokaa. Koulun pihalla käy myyjiä, joilta voimme ostaa ruokaa. Joskus saan vanhemmiltani vähän rahaa, mutta minulla ei ole koskaan varaa ostaa riittävästi ruokaa. Syömme kotona ainoastaan iltaisin, useimmiten hirssipuuroa. Jos vanhempani saavat lisätuloja, voimme ostaa riisiä tai maissia”, Zina kertoo. Käytännön ongelmat estävät monen tytön säännöllisen koulunkäynnin. Monissa kouluissa ei ole erillisiä vessoja tytöille ja pojille eikä peseytymismahdollisuutta tytöille kuukautisten aikana. ”Monet tytöt eivät käytä vessoja, koska ne täytyy jakaa poikien kanssa. Kun minulla on kuukautiset, lähden koulusta aiemmin, koska pelkään tahroja vaatteissani. Koulu on minulle kuitenkin niin tärkeä asia, etten halua jäädä kokonaan pois”, Zina sanoo. Tyttöjen tilanne on parantunut, sillä Plan on rakentanut alueen kouluihin tytöille ja pojille erillisiä vessoja ja pesutiloja. Koulusta kadonneet tytöt Yksi nigeriläisen Ramatoun, 13, tärkeimmistä unelmista on toteutunut: hän aloitti koulun viime vuonna. Koulunkäynti ei ole ollut hänen perheensä tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä. Ramatou on perheensä vanhin lapsi, joten hänen vastuullaan on ollut huolehtia kolmesta nuoremmasta sisaresta ja auttaa vanhempia viljelytöissä. ”Olin hyvin surullinen, kun näin ystävieni menevän kouluun ja jouduin itse jäämään kotiin”, Ramatou kertoo. Ramatou asuu syrjäisessä yhteisössä Maradin alueella, jossa perinteiset sosiaaliset normit vaikuttavat tyttöjen ja naisten elämään ja estävät monen tytön koulutuksen. Nigeriläiset tytöt ja naiset ovat vähiten koulutettujen joukossa maailmassa. Alle neljäsosa nuorista naisista osaa lukea ja kirjoittaa. Nigerin opetusministeriön tilastojen mukaan vain noin 8 prosenttia tytöistä kävi yläkoulua vuonna 2021. Vain 29 prosenttia tytöistä kävi alakoulua, kun pojista 72 prosenttia oli alakoulussa. Plan International on tarttunut oppimisen kriisiin ja tukee Nigerin hallitusta järjestämään pääsyn opetukseen kaikille lapsille. 2 400 iältään 9–12-vuotiasta lasta saa Planin tuella yhdeksän kuukauden pituisen perusopetuksen yhteisöjensä oppimiskeskuksissa. Tämän jälkeen Plan tukee lapsia siirtymään alakouluihin. Tavoitteena on myös vähentää varhaisia avioliittoja, kehittää seksuaaliterveyspalveluita ja muuttaa sosiaalisia normeja. Viisivuotinen hanke toimii Maradin alueella 47 kylässä. Oppimiskeskuksesta uusi elämä Oppimiskeskus muutti Ramatoun elämän. Opettaja ja projektin työntekijä vierailivat Ramatoun kotona kertomassa koulutuksen tärkeydestä kaikille lapsille. ”Kolme päivää heidän vierailunsa jälkeen isä ilmoitti minut oppimiskeskukseen. Olin ikionnellinen, kun pääsin aloittamaan koulun 12-vuotiaana. Opin lukemaan ja kirjoittamaan äidinkielelläni.” Yhdeksän kuukauden opetusohjelman jälkeen Ramatou siirtyi alakouluun. Haasteita toi se, että koulussa oppitunnit pidetään ranskan kielellä, joka on Nigerin virallinen opetuskieli. Ramatoun ja monen muun lapsen äidinkieli on kuitenkin hausa. ”En ymmärtänyt kaikkea, koska opettaja puhui ranskaa. Opin parhaiten matema tiikkaa, mutta muissa oppi aineissa jouduin pyytämään koulukavereitani apua välitunneilla”, Ramatou sanoo. Ahkera opiskelu on tuottanut tulosta. Ramatoun vanhemmat ovat ylpeitä tyttärensä koulumenestyksestä. ”Toivoisin, että minusta tulisi lääkäri. Voisin silloin olla avuksi omassa kylässäni.” Iloa ja intoa opiskeluun Lehmäkärryillä kotikyläänsä matkustanut Zina kiiruhtaa kotiin tekemään läksyjä ja auttamaan kotitöissä. Hänen vanhempansa eivät ole käyneet koulua, joten he eivät osaa auttaa tytärtään läksyissä. Zina saa Planin avulla tukiopetusta. ”Joka maanantai pääsen ylimääräiselle tunnille. Opettaja auttaa meitä asioissa, jotka ovat olleet vaikeita tunneilla. Tukiopetuksen ansiosta minulla menee paljon paremmin. Olen saanut Planin avulla myös koulu tarvikkeita, kuten kyniä, muistikirjan ja repun. Ne ovat tuoneet minulle paljon intoa opiskeluun.” Zina on valittu koulunsa oppilaskunnan puheenjohtajaksi. ”Vanhempani ovat hyvin ylpeitä minusta. Haaveeni on tulla lääkäriksi, koska haluaisin auttaa kotikyläni naisia. Muistan, miten aloitin kouluni vain vihko ja kynä kädessäni. Nyt minulla on oma reppu ja hieno koulukyyti. Olen valmiina uusiin haasteisiin.” 17
Tytöt ottivat vallan #GirlsTakeoverissa Teksti: KALLE HEINO, INKA KOVANEN, ELINA UKKONEN, NETTA VAHTERI JA SENNI MARTIKAINEN #GirlsTakeover-tempaus nosti esiin ajankohtaisia kysymyksiä urheilun ja työelämän tasa-arvosta. Tytöt ja nuoret naiset valtasivat urheiluministerin, Tampereen pormestarin, Iltalehden vastaavan päätoimittajan sekä SOK:n, Finnairin ja Suomen Palloliiton johtajien paikat. Liikunta-, urheiluja nuorisoministeri Suomi sai historiansa toisen nuorisoministerin, kun Minea Kaippio, 15, valtasi liikunta-, urheiluja nuorisoministeri Sandra Bergqvistin (r.) paikan #GirlsTakeoverissa. Nuorisoministerin salkku on uusi ministerisalkku opetusja kulttuuriministeriössä. “Tasa-arvolla ja urheilulla on loppujen lopuksi sama päämäärä: luoda hyvinvointia ja osallisuutta”, Minea sanoi Olympiakomitean johtoryhmälle ja jäsenjärjestöille pitämässään puheessa. Minea korosti, että liikunta, yhteisöön kuuluminen ja hyvinvointi ovat jokaisen oikeuksia. Tasa-arvoisemman urheilumaailman luominen on aloitettava asennemuutoksesta. “Meidän on rikottava vahingollisia stereotypioita ja oletuksia. Vallitsevat normit murenevat pala palalta, kun keskustelemme, uudistamme sanavalintojamme sekä tarjoamme ihmisille erilaisia näkökulmia ja tarinoita urheilusta”, Minea sanoi. "Tulevaisuus on nuoria varten, joten on tärkeää luoda yhteiskunta, jossa nuoret voivat toimia. Lupaan nostaa tasa-arvon esiin kaikissa urheiluun liittyvissä keskusteluissa, jotta keskustelu tasa-arvosta pysyy koko ajan mukana yhteiskunnassa”, Sandra Bergqvist lupasi omassa puheessaan. Päivän aikana Minea keskusteli myös nuorisoja liikuntapolitiikan osaston virkamiesten kanssa sekä tapasi eduskunnan varapuhemiehet. Palloliitto Maliina Heikkilä, 17, valtasi Suomen Pallo liiton pääsihteerin Marco Casagranden paikan. Maliina haluisi keskustella tasa-arvokysymyksistä liiton johdosta aina seuratasolle asti, jotta jalkapallosta tulisi vielä reilumpaa. Hän tapasi jalkapalloja urheilumaailman päättäjiä, muun muassa erotuomaripäällikkö Johan Holmqvistin ja Suomen olympiakomitean puheenjohtajan Taina Susiluodon. Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että jalkapallon ja futsalin harrastamisen tulisi olla jokaiselle mahdollista ja saavutettavaa. Laajennetulle johtoryhmälle pitämässään puheessa pääsihteeri Heikkilä korosti roolimallien merkitystä ja jämäkkää puuttumista naisten kokemaan vähättelyyn. “Nostakaa naisvalmentajia esiin ja kertokaa heidän tarinaansa niin, että nuoret tytöt näkevät kaltaisiaan ihmisiä valmentamassa ja uskaltavat ryhtyä valmentajiksi”, hän kannusti puheessaan. Tampereen kaupunki Tampere sai päiväksi uuden pormestarin, kun 15-vuotias Pauliina Mannerhovi valtasi pormestari Kalervo Kummolan paikan. “Tampere on merkittävä urheilukaupunki, joten sillä on mahtava mahdollisuus tehdä urheilusta ja liikuntamahdollisuuksista tasa-arvoisempaa", Pauliina sanoi. Päivän aikana pormestarit kokoontuivat puhumaan kaupungin ajankohtaisista asioista. Asialistalla olivat Tampereen urheiluseurojen tukeminen, liikunnan sukupuolivaikutukset ja päätöksenteko. Pormestaristo totesi yhteisesti, että päättäjiksi tarvitaan yhä moninaisempaa joukkoa: enemmän naisia, nuoria ja vähemmistöjen edustajia. Pauliina tutustui Tampereen uuteen yhdenvertaisuussuunnitelmaan, jossa luvataan kehittää myös liikunnan ja 18
Ku va : La ur a H ap po / Ta m pe re en ka up un ki urheilun mahdollisuuksia. “Urheilu ja liikunta vaikuttavat sekä ihmisten fyysiseen terveyteen että mielenterveyteen, joten on tärkeää, että kaikilla on mahdollisuus urheilla ilman vähättelyä, syrjintää tai häirintää. Lisäksi urheilu on monelle tytölle tärkeä harrastus. Se, miten heidät nähdään ja miten heitä kohdellaan urheilun maailmassa, vaikuttaa heidän itsetuntoonsa”, pormestari Mannerhovi sanoi. Minea Kaippio (oik.) tarttui päiväksi ministeri Sandra Bergqvistin salkkuun. Tampereen pormestari Kalervo Kummolan valtauksessa Pauliina Manner hovi halusi selvittää, miten tasa-arvo on otettu huomioon Tampereen urheiluja liikuntaharrastuksissa. Pääsihteerit Maliina Heikkilä ja Marco Casagrande löysivät heti yhteisen sävelen tyttöjen ja naisten osallisuuden kasvattamisesta. “Palloliiton tavoitteena on nostaa naisten ja tyttöjen osallisuutta jalkapallon jokaisessa roolissa. Haluamme houkutella parhaat ja koulutetuimmat osaajat jalka pallon eri tehtäviin”, päiväksi väistynyt pääsihteeri Casagrande sanoo. 19
etuoikeuksia ja syrjintää kartoittavan teflon-testin. “Kun kuvittelen tulevaisuuden työelämää, näen erilaisia työntekijöitä ja johtajia. Näen, että yritykset arvostavat monimuotoisuutta ja rikkautta, jonka se voi tuoda niille”, hän sanoi. Finnairin henkilöstölle ja johtoryhmälle pitämässään puheessa Siru kiinnitti huomiota tasa-arvon ja moninaisuuden tärkeyteen työelämässä. “Nuorena naisena haluan tietää, että minun tai kenenkään muun tytön tulevaisuutta eivät sanele vanhanaikaiset sukupuolistereotypiat tai käsitykset naisten kyvyistä johtajina. Haluan elää maailmassa, jossa niin yritykset kuin kaikki muutkin yhteiskunnan sektorit ovat sitoutuneita edistämään tasa-arvoa ja mahdollistamaan sen, että naiset ovat tulevaisuuden johtajia.” Iltalehti Minni-Mansikka Kapanen, 16, syrjäytti päiväksi Iltalehden vastaavan päätoimittajan Perttu Kauppisen. Vauhdikkaan ja uutisrikkaan päivän aikana päätoimittaja Kapanen nosti esiin tasa-arvoon liittyviä haasteita mediassa, osallistui sisältöjen suunnitteluun ja keskusteli urheilutoimituksen kanssa. “Toivon, että representaatio muistetaan erityisesti urheilu-uutisissa, koska urheilun maailmassa naisten aliedustus korostuu erityisen paljon. Toivon myös, että jokaisessa mediassa urheilijoista kirjoitettaessa käytettäisiin kunnioittavaa kieltä, eikä esimerkiksi urheilijoiden kehoja kommentoitaisi eri tavalla sukupuolesta riippuen”, hän sanoi. Minni-Mansikka kannusti toimitusta nostamaan esiin mahdollisimman monenlaisista eri taustoista tulevia ja mahdollisimman eri-ikäisiä tyttöjä ja naisia. “Uskon siihen, että mitä inklusiivisempaa median tekemä sisältö on, sitä parempaa se on. Median on muiden vallankäyttäjien tavoin aktiivisesti toimittava tasa-arvoisemman maailman puolesta.” SOK Joudi Chikho, 22, astui SOK:n johtoon pääjohtaja Hannu Krookin paikalle. SOK haluaa edistää inhimillistä työelämää, kuulla uusia näkökulmia sekä antaa foorumin työelämän yhdenvertaisuudelle ja monimuotoisuudelle. Joudi halusi kuulla SOK:n työntekijöiden ja johtajien näkemyksiä siitä, millaisena tulevaisuuden työelämä näyttäytyy syrjimättömyyden ja tasa-arvon näkökulmasta. “Haluan, että tulevaisuudessa voimme nähdä työelämän, jossa kaikki voivat hyvin.” Pääjohtaja Chikho keskusteli useiden eri johtajien kanssa ja selvitti, miten monimuotoisuusja tasa-arvo toteutuvat SOK:n strategiasta aina S-ryhmän kauppojen asiakaspalveluun saakka. Keskusteluissa korostui monimuotoisuuden merkitys, joka oli aiheena myös Joudin puheessa. “Kun päätöstä tehdään, se tulee eri ihmisten eri mielipiteistä ja näkökulmista. Jos päätöksentekijät edustavat esimerkiksi eri sukupuolia, heidän päätöksensä ovat oikeudenmukaisempia ja luotettavampia. Kun katsomme jotain yhdellä silmällä, näemme sen eri tavalla kuin jos katsomme sitä kahdella silmällä, ja tämä sääntö pätee myös työelämään.” Finnair Siru Nuutinen, 18, valtasi Finnairin toimitusjohtaja Topi Mannerin paikan. Nuutinen keskittyi erityisesti työelämän tasa-arvoon ja siihen, miten yhdenvertaisuutta ja inkluusiota voi konkreettisesti edistää. Siru tapasi Finnairin johtoryhmää, keskusteli työelämän tasa-arvosta lentäjien kanssa sekä teetti henkilöstölle HALUAN, ETTÄ TULEVAISUUDESSA VOIMME NÄHDÄ TYÖELÄMÄN, JOSSA KAIKKI VOIVAT HYVIN. Ku va : SO K 20