• LEHTI SUOMAL AISILLE VANHEMMILLE KESÄKUU 2008 Nälkäkiukku kuriin Välipalalla on väliä! {6} Karvaiset ystävät Lemmikkieläimet opettavat vastuuta {16} KUKKULUURUU! Ujo lämpenee hitaasti {10} KESÄ TÄYNNÄ TAPAHTUMIA {3} MUISTI KEHITTYY VIKKELÄSTI {5} KUN SISARKATEUS ISKEE {14} TARVITSEVATKO LAPSET KOSMETIIKKAA? {19} MAKUMATKA AASIAAN {20}
  • Sisältö NRO 2 | KESÄKUU 2008 palstat 03 05 09 20 22 Pienet palat 5 kysymystä Tästä elämästä Kokataan kotona Piltin parhaat palat {Päätoimittajalta} Lemmikki opettajana Lapsen ja eläimen keskinäinen vuorovaikutus tuo lapselle ja koko perheelle paljon uutta ajateltavaa ja uusia kokemuksia. Parhaimmillaan lemmikki opettaa lasta ottamaan toisen huomioon, antamaan toiselle omaa rauhaa, ja harjoittelemaan erilaisten tunteiden käsittelyä. Kun olin pieni, meillä oli karjalankarhukoira Peku, joka oli vieraita kohtaan ärhäkkä mutta lasten kanssa uskomattoman kärsivällinen. Peku vahti meitä tuntikausia, kun uimme, ja sieti kiltisti meluamisen, roiskeet ja märät halit. Peku oli luontoretkillä mukana ja hämmästytti jopa kiipeämällä puuhun ­ puu oli tosin kallistunut joen ylle melkein vaakatasoon. Vanhempien tehtävä on ohjata lasta lemmikin kohtelussa. Lemmikin oikealla kohtelulla ja huolenpidolla on varmasti merkitystä myös lapsen ajatuksiin siitä, kuinka eläimiä ja sitä kautta koko luontoa pidetään arvossa. Kesällä useimmilla meistä on mahdollisuus viettää enemmän aikaa luonnossa ­ nautitaan siitä! 10 16 ravitsemus 06 Terveellinen välipala Välipala antaa ravintoaineita ja estää nälkäkiukun. pilttielämää 10 Temperamenteista hyötyenergiaa Jo pienet lapset ovat omia persoonallisuuksiaan. Aivan samoissa lähtökohdissa kasvaneet sisarukset voivat olla kuin yö ja päivä. kasvu&kehitys 14 Kun sisarkateus iskee Uusi vauva ei ole aina pelkästään miellyttävä yllätys. Kaiken huomion saanut isompi sisarus voi saada voimakkaitakin mustasukkaisuusreaktioita. 14 perhe&vapaa-aika 16 Kaikenkarvaiset ystävämme Lemmikit opettavat lapsille vastuuta. hyvinvointi 19 ISSN 1238-8432 19 Kerro kerro kuvastin, ken on piltti kaunehin? Lasten kosmetiikka ­ tarpeellista, turhaa vai jopa haitallista? Hyvää ja luonnonläheistä kesää Anna Karri Pilttipiiri-lehteä julkaisee Suomen Nestlé, PL 50, 02151 Espoo, puh. 010 395 11, faksi 010 3951 955, www.piltti.fi Toimituskunta: Päätoimittaja Anna Karri, (Piltin markkinointipäällikkö) ja tuotepäällikkö Päivi Pätsi/Suomen Nestlé sekä toimituspäällikkö Jari Kallio ja toimitussihteeri Stiina Honkamaa/Kynämies Toimitus: Kynämies Oy, Köydenpunojankatu 2 a D, 00180 Helsinki, puh. (09) 1566 8510 Pilttipiiri-lehden tekstit ovat lastenruokaneuvottelukunnan tarkistamia. Puheenjohtaja Olli Simell, professori, Turun yliopistollinen keskussairaala, Lastenklinikka Osoitteenmuutokset: www.piltti.fi/palaute tai sähköpostitse kuluttajapalvelu@fi.nestle.com Hyppää mukaan: Pilttipiirin jäsenyys on sinulle maksutonta. Voit liittyä jäseneksi osoitteessa www.piltti.fi. Pääset etujen piiriin heti, kun lapsesi on täyttänyt 4 kuukautta. Postia lähetämme sinulle aina siihen asti, kunnes lapsesi täyttää kolme vuotta. Liittymislahjaksi saat värikkään ruokailualustan. www.piltti.fi 2 | Pilttipiiri kesäkuu 2008
  • IHMISET, UUTISET, TAPAHTUMAT. LISÄÄ ASIAA LAPSIPERHEILLE OSOITTEESSA WWW.PILTTI.FI pienet palat SATUHELMI 60-LUVULTA Maija Karman kuvittama Me leijonat tarjoaa nostalgiaa nykyvanhemmille. 60-luvun satuhelmi ilmestyi keväällä kaivattuna uusintapainoksena ja sitä saa nyt myös äänikirjana. Poikaleijona Roar on omasta mielestään viidakon mahtavin leijonanpentu, jolle sisaruksineen ja ystävineen sattuu ja tapahtuu ikimuistoisen jännittäviä asioita. Lea Pennanen ja Maija Karma, Me leijonat, Otava 2008, n. 20 . MERIROSVORETKELLE! Loviisan edustalla on jännittävä saari, jossa on ihan oikea merilinnoitus. Svartholmassa seikkaillaan yhdessä merirosvo Svarttiksen kanssa, tutkitaan saaren salaisuuksia ja sukelletaan merirosvomaailmaan, joka koostuu niin tositarinoista kuin saduistakin. Seikkailulle lähdetään yhdessä Svarttiksen kanssa laivalla Loviisan Laivasillalta. Merirosvoseikkailua suositellaan yli 3-vuotiaille, mutta pienemmätkin pääsevät mukaan. Svartholma on mainio koko perheen retkikohde. Merilinnoitussaarella on museo, ravintola, leikkipuistoja sekä grillipaikkoja ja sinne pääsee myös omalla veneellä. Merirosvoseikkailu Svartholmassa koko kesän 17.8. asti ma, ke, pe ja su. Lähtö Laivasillalta klo 10. Hinta 12,50 /hlö. Lipunmyynti laivassa. PYYHITTÄVÄ MENOPELIKIRJA Värikäs, paksusivuinen, kulutusta ja pyyhkimistäkin kestävä katselukirja lähtee ajankuluksi niin automatkoille kuin pottaistuntoihinkin. Menopelit on oiva kirja sanavaraston kartuttamiseen ja siinä riittää tutkittavaa ja katseltavaa pienemmillekin. Mauri Kunnas, Menopelit, Otava 2008, n. 13 . OSALLISTU PILTTIPIIRIN LUKIJATUTKIMUKSEEN! Pilttipiiri kutsuu kaikki lukijansa kehittämään lehteä. Osallistu lukijatutkimukseen osoitteessa www.tieto1.fi/pilttipiiri ja kerro mielipiteesi lehdestä sekä toiveita käsiteltävistä juttuaiheista. Kaikkien vastanneiden kesken arvomme 50 lorupussia, joiden sisällä on kuvitettuja lorukortteja lapsen ja aikuisen yhteistä leikkiä varten. Vastaukset 30.6. mennessä. VUOROVAIKUTUSTA JA VAUVATANSSIA Vauvatanssi vahvistaa vauvan ja vanhempien välistä vuorovaikutusta. Perhosen siivin on kirja, jonka tarkoituksena on lähentää vauvan ja vanhemman suhdetta ja auttaa ymmärtämään toisen sanatonta viestintää. Tärkeintä on yhdessä tekeminen ja oleminen. Tuija Jouhki ja Riitta Markkanen, Perhosen siivin, Edita 2007, n. 23 . Pilttipiiri kesäkuu 2008 | 3
  • BABYBANZ SUOJAA PIENET SILMÄT Myös lasten silmät pitäisi suojata haitallisilta UV-säteiltä, sillä ne ovat auringon haittavaikutuksille aikuistakin alttiimpia. BabyBanz-aurinkolasit on kehitetty Australian kuuman auringon alla ja ne suojaavat lapsen silmiä 100-prosenttisesti UVAja UVB-säteiltä. Parasta niissä on mukava, säädettävä neopreenipanta, joka pitää aurinkolasit paikallaan niin leikeissä kuin vaunuissa köllötellessäkin. Säädettävä panta pidentää lasien käyttöikää, BabyBanz-aurinkolasit onkin tarkoitettu pikkuvauvasta alkaen kahden vuoden ikään saakka. Isommille lapsille on vastaavia KidzBanzaurinkolaseja. Vauvoille sopivia aurinkolaseja myyvät monet lastentarvikeliikkeet ja niitä voi tilata myös netin kautta esimerkiksi www. babyidea.fi, josta löytyy myös jälleenmyyjien nettiosoitteet. HUIMA SISÄSEIKKAILUPUISTO Uusi lasten sisäseikkailuhalli Huimala avasi ovensa pääsiäisenä Espoossa. Valtava seikkailuhalli tarjoaa riemukasta, liikunnallista puuhaa niin perheen pienimmille kuin hieman isommillekin lapsille ympäri vuoden. Huimalassa on pomppulinnoja, sähköautorata, huikea seikkailulabyrintti, kiipeilytelineitä, pallomeri... Välillä tankataan ravintolassa tai jäätelöbaarissa ja meno sen kuin jatkuu! www.huimala.fi KARNEVAALI HULIVILEILLE Lasten oma Hulivilikarnevaali järjestetään tänä vuonna jo 16. kerran! Tapahtuma on noin 2500 vuosittaisella kävijällään Etelä-Savon suurimpia lastentapahtumia. Karnevaalia vietetään perjantainan 4.7. Mikkelin Naisvuoren miljöössä. Ulkoilmatapahtuma tarjoilee pienille ja vähän isommillekin festivaalivieraille runsaasti tekemistä ja kokemista. Hulivilikarnevaali Mikkelissä 4.7. klo 10­ 18. Tarkempi ohjelma löytyy karnevaalin nettisivuilta www.hulivilikarnevaali.com. Hulivilikarnevaalin esiintymisareenoilla nähdään esimerkiksi sirkustaiteilua, nukketeatteria, lasten karaokea ja muuta lasten musiikkia. VAATTEET PÄÄLLÄ VETEEN! Aurinkosuojavaatteet ovat mainio keksintö, jotka päällä voi vaikka pulikoida! Ne kuivuvat vesileikkien jälkeen hetkessä ja tuntuvat päällä viileiltä helteessäkin. Oikeat aurinkosuojavaatteet suodattavat yli 98 prosenttia auringon vaarallisesta UV-säteilystä. Värikkäät ja hauskat vaatteet sopivat niin rannalle kuin kaupunkireissullekin, sillä mallistosta löytyy myös puseroita, housuja, shortseja ja hameita. Lisätietoja sekä jälleenmyyjiä www.meditex.fi sekä www.sunblock.fi KIERRÄTÄ LELUJA SEIKKISROCKISSA Lapset rokkaavat jo kymmenennen kerran Kupittaan Seikkailupuistossa Turussa. Esiintyjiksi ovat lupautuneet mm. Kengurumeininki ja Vilperin Perikunta. Lasten Maailmankylässä tutustutaan kestävään kehitykseen ja järjestetään lelunkeräys, johon voi tuoda hyväkuntoisia leluja. Lelunlahjoittajat saavat valita itselleen palkkioksi yhden lahjoitetuista leluista. Lelukeräyksen loppusaldo annetaan Perhetalo Heidekenille. Seikkisrock 7.­8.6. Liput portilta 10 ja ryhmä-lippu 30 (max. 4 hlö), ennakkoon Lippupalvelusta 8 ja 28 . Alle 2-vuotiaat ilmaiseksi. www.seikkisrock.net Muista! 4 | Lasten taidefestivaali Hippalot Hämeenlinnassa 31.7.­3.8. on tänä vuonna yhtä sirkusta! Neljän päivän aikana nähdään sirkuksen lisäksi teatteria, elokuvia, musiikkia, tanssia, näyttelyitä sekä osallistutaan työpajoihin. Lisätietoja www.hameenlinna.fi/hippalot Pilttipiiri kesäkuu 2008
  • 5 kysymystä: teksti MARJO HENTUNEN | kuvitus TERHI EKEBOM Asiantuntijana neuropsykologi HELI NUMMINEN Neuropsykologipalvelu Luduksesta Millainen on vauvan muisti ja millaisia muistikuvia hänelle jää? Vauvan tärkeimmät muistikuvat liittyvät ihmissuhteisiin ja turvallisuudentunteeseen. Kun vauva saa hellää hoivaa oikealla hetkellä, esimerkiksi syliä kiukun kyynelten tulviessa silmistä, luottamus rakkauteen alkaa kehittyä. Pienen tuhisijan mieleen syöpyvät niin pullan tuoksu, suukot kuin halauksetkin, mutta myös kaltoinkohtelu. Vauvan hermosto muovautuu ensimmäisen elinvuoden aikana huimasti, kun hermosolut solmivat keskenään uusia yhteyksiä. Muistin toimintaa kuitenkin rajoittaa se, että aiempia yhteyksiä on vähän ja vauvan kyky käsitellä tietoa on vielä melko kaoottista. Tästä syystä pienokaisen muisti on läiskittäinen ja jäsentymätön. Miksi emme muista varhaisimpia vuosiamme? Muisti ja aistit alkavat kehittyä jo kohdussa ensimmäisten hermosolujen jakaantuessa. Vauva rauhoittuu kuulleessaan laulun, jota äiti hyräili odotusaikana. Silti ensimmäiset muistot ovat yleensä ajalta, kun olemme olleet 3­4-vuotiaita. Puhutaan niin sanotusta normaalista lapsuusiän amneniasta eli muistiaukosta. Yleisesti hyväksyttyä yhtä selitystä ilmiölle ei tiedetä. Todennäköisesti kyse on kuitenkin kielen ja muistin vuoropuhelusta. Kun lapsi innoissaan tutkii maailman ihmeellisyyksiä ja löytää esineille ja tunteille sanat, myös hänen muistinsa terästyy. Miten pikkuihmisen muistin toiminta eroaa aikuisesta? Lapsi ei hahmota kokonaisuuksia aikuisen lailla, vaan muistaa herkemmin yksityiskohtia, esimerkiksi sadepisaran bussin ikkunassa. Pieni kulkija ei vielä osaa painaa mieleensä asioita tahdonalaisesti eikä kehitellä muistisääntöjä. Tämä johtuu siitä, että aivot vielä kehittyvät ja elämänkokemustakin on vähän. Taaperon muisti kehittyy vikkelästi Pienen ihmisen mielen sopukoihin tallentuvat niin lämmin syli kuin kaltoinkohtelukin. Ensimmäisten vuosien tapahtumia emme kuitenkaan aikuisina muista. Kuinka pitkiä aikoja taaksepäin taapero muistaa? Mikäli taapero ei muistaisi, miltä esimerkiksi peruna maistuu, olisi jokainen ateriahetki suuri seikkailu. Toisaalta jos lapsi ei pystyisi painamaan asioita mieleensä, hän ei tunnistaisi myöskään vanhempiaan. Muistin kehityksessä on kuitenkin suuria yksilöllisiä eroja. Lapsi elää hetkessä, hän ei hahmota aikaa eikä hänellä ole ajalle käsitteitä. Leikki-ikäinen ei ehkä muista, että mummon syntymäpäiviä vietettiin kuukausi sitten, mutta hän saattaa muistaa sen, että isoisä soitti juhlissa kitaraa. Erään tutkimuksen mukaan 25 prosenttia puolivuotiaista vauvoista muisti leluilla tehtyjä tehtäviä kuukauden kuluttua. Yhdeksän kuukauden iässä jo puolet pystyi palauttamaan mieleensä kuukauden takaiset tehtävät. Miten lapsen tunnemuisti toimii? Valtaosa muistin toiminnasta on tiedostamatonta. On kuitenkin viitteitä siitä, että varhaiset tunne-elämän järkytykset saattaisivat jopa vaurioittaa muistijälkiä tallentavia aivoalueita. Tunnemuisti on toisaalta alue, jonne lapsi tallentaa uuden elämän arvokkaimpia asioita, esimerkiksi äidin tutun ja turvallisen tuoksun. Kodin lämmin ilmapiiri ja vanhempien ja lapsen välinen tiivis vuorovaikutussuhde tukevat osaltaan myös muistin kehittymistä. Pilttipiiri kesäkuu 2008 | 5
  • teksti ANU HOPIA | kuvat ATTE LAKINNORO A inakin omilla lapsillani tuntui pienenä olevan jonkinlainen sisäänrakennettu nälkäkytkin, jossa oli vain kaksi asentoa 1. Rauha maassa, kaikki hyvin ja 2. Kiljuva nälkä, heti ruokaa. Mitään välimuotoja ei ollut. He eivät vihjailleet pikku hiljaa heräävästä ruokahalustaan etukäteen, vaan nälän yllättäessä osoittivat vaatimuksensa välittömästi ja kuuluvasti. Monet kerrat kiirehdin vaunujen kanssa puolijuoksua kotiin, kun äänekäs pieni kansalainen julisti nälkäänsä koko kaupungille. Ymmärtäähän sen. Minäkin opin pian pitämään hyvät välipalat mukana myös kodin ulkopuolisilla retkillä. Niiden merkitys pienen lapsen ruokavaliossa on suurempi kuin meillä aikuisilla, joten välipalojen suunnitteluun kannattaa käyttää hetki aikaa. Pää kylmäksi Tutkimusjohtaja Hanna Lagström Turun Lapsi- ja nuorisotutkimuskeskuksesta painottaa terveellisten välipalojen tärkeyttä pienten lasten ravitsemuksessa. Ne ovat tärkeä osa säännöllistä ateriarytmiä, joka taas on terveyttä edistävän ravinnon perusta läpi koko elämän. ­ Paras ateriarytmi perheelle on yleensä ruokailu viisi kertaa päivässä: aamuateria, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Koska pienet lapset eivät pys- ty syömään varastoon, perheen pienimmät tarvitsevat lisäksi ainakin yhden ylimääräisen välipalan aamupäivällä tai iltapäivällä. "Anna äiti keksi!" "Haluun mehua!" "Saanko pullaa?" "Mutkumähaluuuun!". Näitä kuulee perheessä kuin perheessä, ja arjen tohinassa mehuun ja pullaan olisi helppo turvautuakin. Kannattaa kuitenkin pitää pää kylmänä ja torjua anelut päättäväisesti, sillä ne johtavat helposti jatkuvaan pikkupalojen naposteluun, joista ei yleensä saa kasvuun tarvittavia tärkeitä ravintoaineita. Lisäksi napostelu täyttävää vatsaa juuri sen verran, että ruoka ei sitten oikeaan ruokaaikaan enää maistukaan. Mietityt välipalat sen sijaan auttavat jaksamaan seuraavaan ateriaan samalla kun ne turvaavat hyvien ravintoaineiden saannin. Osa arkiruokaa Lagström haluaa tehdä selvän eron välipalan ja napostelun välillä. Hänen mukaansa hyvät välipalat auttavat koko perhettä pitämään huolta säännöllisistä ateriarytmeistä. ­ Hyvä terveellinen välipala on osa päivän ruokailurytmiä. On fiksua antaa pienelle lapselle välipala, jonka avulla nälkä pysyy kurissa seuraavaan ate- Terveellinen välipala estää nälkäkiukun Pienellä lapsella on pieni maha, jonne ei mahdu suuren suurta ruokamäärää kerrallaan. Nopeasti kasvava keho vaatii kuitenkin energiaa ja oikeita ravintoaineita jatkuvalla syötöllä. Näiden saanti turvataan aterioiden välillä terveellisten välipalojen avulla. 6 | Pilttipiiri kesäkuu 2008
  • riaan saakka. Sen sijaan jatkuva ruuan tai herkkujen napostelu voi lisätä päivittäistä energian saantia yllättävän paljon eikä tällainen naposteluruoka sisällä välttämättä riittävästi vitamiineja ja kivennäisaineita. Oikean kokoinen ja sopivaan aikaan ajoitettu välipala perheen pienimmille vähentää nälästä johtuvaa kiukuttelua ja ärtyisyyttä niin, että perheen säännöllisestä ruokailurytmistä on helpompi pitää huolta, ­ Jatkuva napostelu tai esimerkiksi energiapitoiset janojuomat, kuten makeat mehut, vievät nälän pääaterialta.Toisaalta, jos aamupala on erityisen aikaisin, kuten se pienillä lapsilla usein saattaa olla, kannattaa nälän yllättäessä olla saatavilla pieni välipala aamupäivällä ennen lounasta. Joskus taas perheen yhteinen päivällinen on myöhäinen perheen pienimmille. Silloin he tarvitsevat oman välipalan myös illan suussa, Hanna Lagström sanoo. Myös professori Olli Simell Turun yliopistos"HYVIÄ VÄLIPALOJA ta muistuttaa herkuttelun OVAT TÄYSJYVÄja napostelun vaaroista. HäVILJATUOTTEET, nen mukaansa tämän hetRASVATTOMAT ken yksi suurimpia huolenMAITOTUOTTEET, aiheita on ylipainon kehitHEDELMÄT, MARJAT tyminen jo pienillä lapsilla. JA KASVIKSET." Pienten lasten vanhemmilla on kuitenkin käytössään erinomainen seurantaväline jokaisen neuvolakäynnin yhteydessä. Siitä kannattaa ottaa hyöty irti. ­ Pienen lapsen painokäyrää on hyvä seurata säännöllisesti. On myös reagoitava liian nopeaan painon nousuun ajoissa, Simell sanoo. Riittävästi ravintoaineita? Koska välipalojen osuus on pienen lapsen päivittäin nauttimasta ruuasta suurempi kuin meillä aikuisilla, niiden koostumukseen kannattaa kiinnittää erityishuomiota. Hanna Lagströmin mukaan välipalojen hyvä ravitsemuksellinen laatu onkin noussut yhtä tärkeäksi kuin pääaterioiden kokoonpano. Minkälainen sitten on hyvä välipala? ­ Välipalojen koostamiseen sopivat oikeastaan samat säännöt kuin aterioihinkin eli hyviä välipaloja ovat täysjyväviljatuotteet, rasvattomat maitotuotteet, hedelmät, marjat ja kasvikset, listaa Hanna Lagström. Noinko helppoa se on? Entä kaikki vitamiinit, hivenaineet ja kaikki muut tärkeät ravinnon ainesosat ­ saako lapseni niitä varmasti riittävästi? >> Pilttipiiri kesäkuu 2008 | 7
  • opitaan yhdessä Muistatko, miten lapsena patisteltiin syömään vihanneksia? Entä, tuleeko mieleen tilanne, kun huomasit, että eivät aikuisetkaan aina noudattaneet sääntöjään kovin tunnollisesti? Ei kai silloin lapsenkaan tarvitse...? Hyvät tavat E lämäntavat opitaan pienenä, jolloin niitä opiskellaan yhdessä vanhempien ja muun lähipiirin kanssa. Hyvien ravintotottumustenkin opiskelu kannattaa aloittaa jo varhain, ja tehdä niistä osa tavallista arkea. Samalla, kun oma lapsi tai lapsenlapsi opettelee terveellisen elämän aakkosia, voi itsekin täydentää omaa tietämystään ja vaikka tsempata omiakin elämäntapoja piirun verran parempaan suuntaan. Turun yliopiston STRIP-projektissa on jo kahdeksantoista vuoden ajan annettu perheille ja kasvaville lapsille tehostettua ravitsemus- ja elämäntapaneuvontaa. Projektin johtaja professori Olli Simell on saanut näköalapaikalta seurata, miten hyvät neuvot ovat johtaneet muun muassa alhaisempiin veren kolesterolitasoihin ja erityisesti tytöillä parempaan painonhallintaan. Professori Simell on itsekin isä ja isoisä. Mitä neuvoja hän antaisi pienen lapsen lähipiirille? ­ Ensimmäiseksi nostaisin esiin yhteisen ateriahetken tärkeyden perheessä. Samalla tavalla kuin nukkumaanmenosta, myös ruokailusta kannattaa tehdä mukava yhteinen tapahtuma. Olli Simell tietää kokemuksesta, että vanhemmat ovat usein huolissaan siitä, ettei lapsi syö riittävästi. Tähän hän haluaa tuoda maltillisen näkökulman. ­ Pienten lasten ruokahalu aaltoilee luontaisesti. Jos ruoka ei tänään maistu, kannattaa mieluummin odottaa huomiseen kuin aloittaa houkuttelu esimerkiksi herkuilla. Olli Simell muistuttaa D-vitamiinista, ainoasta ravintoaineesta, jota pienet lapset eivät saa riittävästi tavallisesta ruuasta. D-vitamiinin antaminen ravintolisänä onkin meillä tarpeen aina 3­6 ikävuoteen saakka. Pienten lasten vanhemmat ovat usein huolissaan erityisesti raudan sekä luuston kannalta tärkeän kalsiumin riittävästä saannista. Hanna Lagströmin mukaan kasvavan lapsen vanhempien ei kannattaisi kiinnittää huomiota yksittäisiin ravintoaineisiin, vaan kehottaa katsomaan ruokavaliota kokonaisuutena. ­ Monipuolinen ruokavalio turvaa kyllä kasvavan lapsen ravintoaineiden saannin niin, ettei yksittäisistä ravintoaineista tarvitse kantaa huolta. Näin on Hanna Lagströmin mukaan myös raudan kohdalla. ­ Äidinmaito sisältää puolen vuoden imetyksen jälkeen enää niukasti rautaa, mutta sen imeytyminen on tehokkaampaa äidinmaidosta kuin muista ruoka-aineista. Noin puolen vuoden iästä lähtien lapsi tarvitseekin rintamaidon lisäksi myös muita raudan lähteitä kuten lihaa, kalaa ja viljaa. Esimerkiksi lasten valmispuurot ja vellit on täydennetty raudalla, joten ne ovat myös hyviä raudanlähteitä. Monia muita täydennettyjä tuotteita ei ole tarkoitettu aivan pienimmille. ­ Täydennettyjen mehujen käyttö voi olla perusteltua erityistilanteissa ravintoainelisien korvaajana. Esimerkiksi, jos maitovalmisteet eivät sovi, voidaan ruokavalioon valita kalsiumilla täydennettyjä mehuja. Monia täydennettyjä mehuja ei kuitenkaan ole tarkoitettu pikkulasten käyttöön eli pakkausmerkintöjen rajoituksia on syytä noudattaa tarkasti, Lagström painottaa Luotettavaa lisätietoa täydennetyistä mehuista ja muista ruuista löytyy Eviran sivuilta www.evira.fi. 8 | Pilttipiiri kesäkuu 2008
  • SUURTA JA PIENTÄ, ARKEA JA JUHLAA. LAPSELLE KAIKKI ON UUTTA. tästä elämästä: teksti INKA TÖYRYLÄ | kuva TERO RUUTUVAARA Perso äänille ikkuruiset sormet vipeltävät pianon koskettimilla, sitten ne marssivat ja hypähtelevät. Kevyesti ja kauniisti, kunnes... PÄNG! Loppuhuipennuksen jälkeen pian puolitoistavuotias Zoltan tarttuu xylofoniin, paukuttaa sitä antaumuksella ja laulaa soittonsa mukana, omalla tyylillään. Zoltan rakastaa ääniä. Mistä vain kuuluukaan uusia ääniä, koputuksia, hurinoita, kolinoita tai piipityk- P siä, Zoltan höristää korviaan ja kiirehtii paikalle. Musiikki, pesukone ja pölynimuri saavat pojan haltioitumaan, lintujen viserryksestä puhumattakaan. Pelkästään kuuntelijan rooliin Zoltan ei suostu. Hän tarttuu innolla monenlaisiin soittimiin, sekä matkii kuulemiaan ääniä pöristämällä pesukoneen vieressä tai sirkuttaen "Tiit tiit" samalla taivaalle osoittaen. Pilttipiiri kesäkuu 2008 | 9
  • 10 | Pilttipiiri kesäkuu 2008
  • teksti ANITA JÄRVISALO | kuvat ELVI RISTA HYÖTYENERGIAA! Lapset eivät kaikki mahdu samaan muottiin, onneksi. Herkkyys ymmärtää erilaisia temperamentteja saa arimmankin lapsen puhkeamaan kukkaan. emperamentti on aina kiehtonut tutkijoita. Ihminen on jännittävä paketti. Mikä kaikki on geenien sanelemaa, mikä on puolestaan pistettävä ympäristön piikkiin? Tällä haavaa tutkimuksissa eletään erityisen mielenkiintoista vaihetta. ­ Parhaillaan olemme vasta etsimässä niitä rajoja tai osia, jotka temperamentista ovat ihan oikeasti muuttumattomia. Paljon sellaista, minkä aiemmin on ajateltu olevan perinnöllistä temperamenttia, onkin osoittautunut enemmän lapsen ja hänen hoitajansa välisen vuorovaikutuksen säätelyn synnyttämäksi, kertoo lastenpsykiatrian professori ja Mannerheimin lastensuojeluliiton puheenjohtaja Tuula Tamminen. Tarkoittaako tämä käytännössä sitä, että pallo on entistä tiukemmin heitetty vanhemmille, päiväkodeille ja kouluille? ­ Kyllä, tärkeintä on, että me aikuisina ymmärrämme lasta ja hänen yksilöllistä erilaisuuttaan. Jos lasta ei ymmärretä, kaikilla lapsilla saattaa ilmetä psyykkisiä ongelmia tai alisuoriutumista. Temperamenteista Erilaiset temperamentit kunniaan Tutkimuksen pohjalta lapset on luokiteltu useaan eri temperamenttityyppiin. Kun lapsella on helppohoitoinen temperamentti, hän on tyytyväinen, joustava, sopivan rytminen ja aktiivinen. Sanna Sopeutuja on tällainen: jo vauvana hän veteli pitkiä päiväunia, rauhoittui silittelyyn ja söi halulla. Kasvettuaan hän soljahti helposti päiväkodin ja koulun aikatauluihin ja rutiineihin. Siirtyminen tilanteesta toisen sujui kivuitta, uusiin aikuisiin oli helppo tottua. Hitaasti lämpenevän temperamentin Emmi Empijä sen sijaan vaatii aikaa päästääkseen käyntiin sekä tunteakseen että hän hallitsee tilanteen. Siksi rituaalit ovat hänelle tärkeitä. Ykä Yliaktiivinen edustaa puolestaan vaikeahoitoista temperamenttia, jonka kanssa vanhemmat kokevat helposti epäonnistumisen tunteita ja ahdistusta. Pätkittäiset, rauhattomat unijaksot sotkevat vanhempien yöunet ja perheen aikataulun, ja ruokahalua on vaikea ennakoida. Voimakkaat ja helposti leiskahtavat tunteet pistetään merkille usein jo päiväkodissa. T Erilaiset temperamentit ovat rikkaus. Annetaan kaikkien kukkien kukkia. Kasvatushaasteensa kullakin Samaan muottiin ei mahdu sekään, miten Sannalle, Emmille ja Ykälle turvataan parhaat mahdolliset eväät elämään. Aikuiselta erilaisten temperamenttien ymmärtäminen kysyy herk- >> | 11 Pilttipiiri kesäkuu 2008
  • kiä tuntosarvia. Vaikka Sanna Sopeutuja hur- henkilöihin, joilla on sopivasti erilainen temmaa kiltteydellään ja helppohoitoisuudellaan, peramentti. Silloin kun on kyse biologisesjoskus voi käydä niin että hän joutuu jousta- ta lapsesta, luonto ikään kuin pyrkii varmismaan liikaa tai jää liikaa syrjään. Tamminen tamaan, että lapsen temperamentti olisi niissä muistuttaa, että myös liian vähäisellä vuorovai- raameissa kuin vanhemmille on sopivaa. kutuksella on suora vaikutus kehitykseen. Tamminen perää vanhemmilta aikaa vastasyntyneen lapsensa ominais­ Se voi synnyttää lapsessa tarpeen ylisuoriutumiseen tai tunpiirteisiin tutustumiseen. Usein teen ettei hänestä välitetä ­ äärierilaisia tapahtumia ja tekemis"LUONTO tapauksessa jopa tehdä depressiitä haalitaan juuri siihen vaiheeIKÄÄNKUIN viseksi. seen, jolloin pitäisi osata pysähtyä Ykä Yliaktiivisen kehitys riip- PYRKII VARMIS- tutustumaan uuteen ainutkertaipuu puolestaan vanhempien ky- TAMAAN, ETTÄ seen ihmiseen ja uuteen ihmisvystä ja kestävyydestä jaksaa vä- LAPSEN TEMPE- suhteeseen. symyksenkin keskellä. Paljon it- RAMENTTI ON ­ Siihen tarvitaan pysähtykevä lapsi voi kuitenkin olla jopa VANHEMMILLE mistä, herkistymistä ja aikaa, jota onnenpekka. meidän nykyinen elämänmuoSOPIVISSA ­ Vaikka itku ei lakkaisikaan, tomme ei juurikaan salli. Vauva RAAMEISSA." hoivaamisellaan vanhemmat voion aivan erityinen ihminen. Hän vat antaa lapselleen jotain upeei puhu ja kerro tuntemuksistaan, aa: kokemuksen siitä että häntä lohdutetaan ja niinpä vanhempi joutuu hyödyntämään omia rauhoitetaan. Näitä kokemuksia hän voi saada tunteitaan, intuitioitaan, vaistojaan lasta ymjopa enemmän kuin helppohoitoinen vauva. märtääkseen. Aralla Emmi Empijällä on vaara tulla ylisuojelluksi eikä hän näin saa niitä kokemuk- Lue lisää aiheesta osoitteessa: sia, joita hän tarvitsee.Toisaalta liian aktiivinen www.piltti.fi > Tietoa ja vinkkejä > Artikkelit vanhempi voi patistaa häntä liikaa tai liian nopeasti erilaisiin harrastuksiin tai vieraitten luo. Elli Empijälle se on stressin paikka. Aikaa tutustumiseen Yhtä tärkeää on se, että aikuinen tunnistaa myös oman osuutensa ja temperamenttinsa ­ sen miten hän itse vuorovaikutukseen vaikuttaa, Tamminen tähdentää. Temperamenttien tunnistaminen auttaa elämän tuoksinassa. Perheeseenkin niitä voi mahtua monia. Esimerkiksi hyvin passiivinen äiti ja aktiivinen lapsi voi olla vaikea yhtälö. Toisaalta ongelmilta on vaikea välttyä, jos passiivinen äiti saa kaltaisensa vetäytyvän lapsen. ­ Luonto ja kiintymyssuhdekokemukset aiheuttavat sen, että me helposti rakastumme temperamenttierot ryydittävät arkea 12 | Oton, Onnin ja Ronjan Pilttipiiri kesäkuu 2008 olmikuinen Ronja hypistelee pientä mustaa lelua, jossa on merirosvomerkki. Enemmän kuin rauhallisen tytön luonnetta, lelu viestittää äidin periaatteita: samanlaisia ei kaikkien tarvitse olla. ­ Kyllä prinsessaleikitkin saavat tulla ajallaan, äiti Sini Prusi hymyilee. Temperamenttieroja kolmilapsisessa perheessä kyllä riittää. Sini-äiti kertoo esimerkin: Kun neljä ja puolivuotias esikoinen Otto löi päänsä patteriin ja joutui lääkäriin, tarvittiin neljä ihmistä pitelemään kiinni, jotta tarvittavat kolme tikkiä saatiin ommeltua. Myös kaksivuotiaan Onnin leukaan tuli hiljattain haava. Tikit laitettiin it- K kutta. Puudutusainetta pääsi kuitenkin valumaan korvaan, ja Onni näytti sormellaan tyynesti lääkärille: "Tonne meni." Poikien temperamenttierot näkyivät jo vauvana. Otto nukkui päiväuniaan vartin pätkissä, päivät olivat itkuisia. ­ Ihan kohtuutonta olisi nykyään ruokapöydässäkään vaatia liikunnallista Ottoa istumaan yhtään liikkumatta. Lastenohjelmatkin se katsoo seisaallaan tai kävellessä. Ulosmenoa suunnitellessa on Onnia ruvettava varoittelemaan jo hyvissä ajoin. Toisaalta varoittelut eivät saisi kiiriä Oton korvaan: poika kun olisi salamana valmis.
  • Ujolle lapselle oikeus olla oma itsensä jolle lapselle päiväkodin joulu- ja kevätjuhla voi olla kaikkea muuta kuin juhlaa. Petteri Punakuonon sarvia ei tarhantätien ja vanhempien maanitteluista huolimatta saada painumaan päähän, jalka ei taivu tonttupolkkaan. Jossain sisimmissä ilkkuu pahanolonpeikko: nyt äiti ja isä ovat pettyneitä! ­ Kuitenkin kysymyksessä on vain ujon lapsen hitaammin lämpenevä temperamentti, joka vaatii turvalliset olosuhteet tullakseen esiin ­ siihen ei vielä riitä muutaman kerran vuodessa järjestettävät juhlat, nekin suuren yleisön edessä, muistuttaa sosiaalipsykologi Janne Viljamaa, viiden lapsen isä, joka on pohtinut aihetta myös huhtikuussa ilmestyneessä kirjassaan Anna lapsesi onnistua. Jo päiväkodissa suositaan helpommin myönteistä, nopeasti lämpenevää ja rutiineissa joustavaa lasta. Siksi myös ujo voi kehittää itselleen rohkean naamion: kun vastaan ja tulen esiin, niin päiväkodin opet ja vanhemmat tykkäävät, hän ynnää mielessään. Ääritapauksessa ujouden voi piilottaa aggressiivisen ja tylyn käytöksen alle. ­ Molemmissa tapauksissa ujo lapsi kadottaa vähitellen itsensä, vaikka alun perin hänellä voi olla hyvä kosketus sisäiseen elämäänsä, ja hänen mielessään voi tapahtua paljon sellaista, josta aikuinen ei ole lainkaan tietoinen. U "ONNELLINEN ON SE IHMINEN, JOKA ON LÖYTÄNYT YMPÄRISTÖN JOKA SOPII HÄNEN TEMPERAMENTILLEEN, ONNETON SE, JOKA JOUTUU OLEMAAN KOKO AJAN JOKU MUU SOPEUTUAKSEEN SIIHEN." Janne Viljamaa Hellää altistushoitoa Janne Viljamaa tähdentää kasvattajien herkkyyttä hyväksyä ja kunnioittaa erilaisia temperamentteja. ­ On aina auktoriteetin tehtävä luoda ilmapiiristä niin turvallinen, että siinä ujoimmatkin voivat tavallaan vaikka munata itsensä. Minkäänlainen nöyryyttäminen tai vertailu ei keinoiksi sovi. Sen sijaan ujolle on annettava aikaa. Häntä ei saa pakottaa toimimaan ryhmässä nopeammin kuin tämä haluaa. Hallitsemattomuus ja yllätyksellisyys ovat sokkihoitoa, joka saa ujon vetäytymään takaisin kuoreensa. Kun meluisassa ryhmässä kovaäänisimmät pääsevät yleensä framille, voi ujon purkautumistieksi sopia piirtäminen tai liikunta tai ylipäätään esimerkiksi jokin erityistaito, jolla hän saa kavereilta arvostusta. Temperamentti ei ole kuitenkaan tuomio, Viljamaa muistuttaa. Koti ja koulu voivat tehdä hedelmällistä yhteistyötä lapsen kasvattamiseksi yhteisön jäseneksi. "Totta kai tulevaisuutta miettii" Törmäyksiä kahden erilaisen pojan elämään mahtuu päivittäin. Onni leikkisi pitkäänkin, Otto on liikkeissään rajumpi, mutta yltää ikänsä puolesta jo monimutkaisempiinkin mielikuvitusleikkeihin. Joskus tulta lyövät myös vanhempien tunteet, esimerkiksi tempoltaan nopea isä ärtyy helposti Onnin hitauteen pukemistilanteissa. Tulevaisuuttakin on tullut mietittyä, etenkin kun esikoulun ja koulun aloitus lähenevät. Tulevatko lapset ymmärretyiksi? Onnin lutviutumiseen vanhemmat suhtautuvat tyynesti. ­ Leikkipuistossakin Onni selviää kahinoitta, jopa tuhmuuksia tehdessään. Se vain nappaa haluamansa ohimennen ketään tönimättä ja ääntä pitämättä, Sini-äiti ihmettelee. Ottoa ei varmasti ujous pääse koulun alkua haittaamaan, mutta pulpetissa paikallaan istuminen ja koulun käytäntöihin mukautuminen voi olla eläväiselle pojalle työlästä. Oman temperamenttinsa takia Otto myös helpommin hakeutuu vähän rajumpien lasten seuraan. Siihenkin pitää ehkä varautua, että selkkauksia joudutaan yhdessä käsittelemään. Sen sijaan Ronja-vauva kellii vielä toistaiseksi pitkiä päiväuniaan vaunuissa keittiönikkunan takana. Uni ja ruoka maistuvat. Pilttipiiri kesäkuu 2008 | 13
  • teksti STIINA HONKAMAA | kuvitus JANNE HARJU sisarkateus iskee Uusi vauva ei ole kaikille perheenjäsenille aina pelkästään miellyttävä yllätys. Kaiken huomion saanut isosisko tai -veli voi saada voimakkaitakin mustasukkaisuusreaktioita pikkuisen saavuttua kotiin. Sisarkateus on joskus hankalaa, mutta se on kuitenkin täysin normaalia. Kun S isarkateus voi ilmetä sisaruksen mitätöimisenä, piikittelynä, nimittelynä, nolaamisena, haukkumisena tai jopa kimppuun käymisenä. Joskus se voi ilmetä myös siten, että sisarukseen suhtaudutaan välinpitämättömän oloisesti, ikään kuin hän ja hänen asiansa olisivat yhdentekeviä, Marie Rautava, Mannerheimin Lastensuojeluliiton psykologi kertoo. Pohjimmiltaan kilpaillaan vanhempien huomiosta, hyväksynnästä ja rakkaudesta. Kateuden määrä vaihtelee eri ikävaiheissa.Tähän vaikuttaa sisarusten ikäero sekä se, miten tasapuolisesti vanhemmat lapsiaan kohtelevat. Vauvan tulo perheeseen on usein kova paikka siihen asti kaiken keskipisteenä olleelle lapselle. ­ Jos vanhempi lapsi on vasta parivuotias, niin vauvan tulo voi olla helpompaa, kuin esimerkiksi nelivuotiaan kohdalla, joka on jo oppinut olemaan kaikkien huomion keskipiste, Rautava kertoo. Tasapuolinen kohtelu tärkeää Lasten mahdollisimman oikeudenmukainen ja tasapuolinen kohtelu ehkäisee sisarkateutta. Lapsen yksilölliset ominaisuudet asettavat kuitenkin vanhemmille omat haasteensa. 14 | Pilttipiiri kesäkuu 2008
  • ­ Tasapuolisuutta ei aina ole se, että kohtelee kaik- Miten valmistella isompaa? kia lapsia samalla tavalla, vaan on syytä ottaa huo- Isompi lapsi kannattaa ottaa mukaan uuden tulokmioon lasten yksilöllisyys ja erilaiset tarpeet.Vaikka kaan odotukseen kertomalla jo odotusaikana sisarukvanhempi kokisi olevansa kuinka tasapuolinen, lap- sen tulosta. Lapselle on hyvä kertoa, mitä kaikkea si voi kokea, että sisarusta suositaan, Rautava muis- mukavaa voi seurata, kun perheessä on toinenkin tai tuttaa. useampi lapsi. Esimerkiksi mitä sisarukset voivat Toisaalta on hyvä muistaa, että riidat ja kahi- myöhemmin tehdä yhdessä, ja miten tärkeä rooli nat kuuluvat sisarusten välisiin suhteisiin. Kaikis- isosiskolla tai isoveljellä on pikkusiskon tai pikkusa kiistoissa ei ole kyse kateudesta tai veljen elämässä. Lisäksi kannattaa koroskilpailusta, vaan arkeen kuuluvista yhtaa, miten rakkaita kaikki lapset ovat teentörmäyksistä ja tunteiden purkauk"TASAPUOLI- vanhemmilleen iästä riippumatta. sista. Kun vauva on syntynyt, sisarkateutSUUTTA EI AINA ta voi torjua ottamalla isomman lap­ Kotona voi näyttää turvallisesti OLE SE, ETTÄ niitä tunteita, mitä muualla ei voi. Toisen mukaan vauvan hoitamiseen ja anKOHTELEE saalta kun asutaan päivästä toiseen satamalla tälle paljon myös omaa aikaa man katon alla, niin välillä läheisim- KAIKKIA LAPSIA ja huomiota. On tärkeää, että lapsi saa SAMALLA mätkin ihmiset käyvät toistensa hervanhemmiltaan jakamatonta huomioTAVALLA." moille, Rautava sanoo. ta ja hetkiä, jolloin vanhemmat keskitTärkeintä on välittää kaikille lapsille tyvät vain häneen. ­ Vanhemmat voivat vuorotella situnne siitä, että vanhemmat rakastavat heitä juuri sellaisina kuin he ovat. Lapset kelpaavat ten, että toisen hoitaessa vauvaa toinen lähtee isomomana itsenään, eivätkä suoritusten perusteella. man lapsen kanssa pihalle tai uimaan. Tärkeää on, Lasten vertaileminen toisiinsa tai muihin että myös äidillä on kahdenkeskisiä tuokioita isomlapsiin on pahasta. Se saa aikaan tunteen man lapsen kanssa, Rautava neuvoo. Mitä sitten vierailijoille kannattaisi sanoa? Useinsiitä, että itseltä puuttuu jotain ja sisarus tai muut lapset ovat parempia. Lapselle on han he pyörivät vain uuden vauvan ympärillä unohtärkeä antaa yksilöllistä rakkautta ja kertoa taen isomman lapsen. miksi juuri hän on ihana, arvokas ja tärkeä ­ On hyvä korostaa vanhemmankin lapsen huovanhemmilleen. mioonottamista. Jos esimerkiksi vauvalle tuodaan ­ Vaikka kaikille lapsille ei voi antaa joka hetki lahja, niin isommallekin voidaan tuoda jotain pienyhtä paljon huomiota, heille voi ilmaista, että kaik- tä. Tärkeää on, että vieraat kyselevät toisenkin lapkien tarpeet ovat yhtä tärkeitä.Tämä käy esimerkik- sen kuulumisia ja juttelevat hänen kanssaan. Isompi si sanomalla: "juuri nyt minun täytyy nukuttaa vau- lapsi tuntee olonsa hylätyksi, jos kukaan ei ota hänva, mutta sen jälkeen autan mielelläni sinua läksyjen tä huomioon, vaan kaikki parveilevat vain ihastuteossa.", Rautava valottaa. neina vauvan ympärillä kasvattavat toisiaan un vauva kasvaa, leluista tulee varmasti aina jossain kohtaa riitaa, olivatpa ne yhteisiä tai omia. On hyvä, että lapsilla on omiakin leluja, mutta niitä pitää oppia myös jakamaan. Lasten kanssa voi sopia leikkimisen pelisäännöistä niin, että leluilla leikitään vaikkapa vuorotellen tai vuoropäivinä. ­ Vaikka riitoja tulisikin, ne kasvattavat ja opettavat lapsia jakamaan tavaroitaan sekä neuvottelemaan asioista, Marie Rautava, Mannerheimin Lastensuojeluliiton psykologi sanoo. Loppujen lopuksi lapsen on kuitenkin hyvä oppia jakamaan arkea toisten lasten kanssa. Sisarukset opettavat toisiaan rakastamaan, leikkimään, sietämään pettymyksiä, riitelemään ja sopimaan riidat ja ylipäätään huomioimaan toisen ihmisen tarpeita. Sisarukset voivat olla toistensa leikkikavereita ja puuhata yhdessä monenlaista mukavaa. Lisäksi he voivat jakaa keskenään kokemuksiaan ja salaisuuksiaan. ­ Sisarukset voivat olla myös toistensa tuki ja turva. He saavat toisiltaan tukea, kun vanhemmat suuttuvat tai maailma muuten kolhii. Sisarusten arvo ja merkitys usein kasvaa iän myötä, Rautava muistuttaa. Sisarukset K Pilttipiiri kesäkuu 2008 | 15
  • teksti INKA TÖYRYLÄ | kuvat ARTO WIIKARI Kaikenkarvaiset YSTÄVÄM Lemmikki on koko perheen asia. Eläimestä on seuraa ja iloa, mutta myös todellista hyötyä. Se opettaa lapselle monia asioita elämästä ja ystävyydestä. 16 | Pilttipiiri kesäkuu 2008
  • K un lapsiperheeseen ollaan hankkimassa lemmikkiä, pitää harkita montaa asiaa. Halutaanko pieni vai iso eläin, kuinka paljon sen kanssa halutaan ­ ja ehditään ­ viettää aikaa, ja kuinka pitkäikäinen eläimen toivotaan olevan. ­ Lemmikin pitäisi olla koko perheen asia. Jos joku ei sitä halua, niin ikävimmillään eläin jopa jakaa perhettä ja aiheuttaa ristiriitaa. Samalla eläin ei välttämättä saa oikeanlaista kohtelua, muistuttaa Savonlinnan opettajankoulutuslaitoksen varhaiskasvatuksen dosentti Ulla Härkönen. Lajikohtaiset ominaisuudet vaikuttavat ostopäätökseen. Esimerkiksi hamsteri on helppohoitoinen ja viihtyy omissa oloissaan, mutta siitä ei ole juurikaan lapsen kanssa seurustelijaksi. Kanit puolestaan ovat koiramaisen seurallisia ja osallistuvat mielellään perheen puuhiin. Kanit myös elävät mielellään porukassa ja nauttivat lajitoverin seurasta. Koira vaatii sitoutumista lenkillä käymiseen ja hieman koulutukseenkin. Loppupeleissä eläin ja sen hoitaminen on lapsiperheessä aina vanhempien vastuulla. ­ Täytyy muistaa, että mikään eläin ei ole pakotettavissa syliteltäväksi, eikä ole eläinlajia, joka takuuvarmasti viihtyisi sylissä. Riippuu täysin eläimen yksilöllisestä luonteesta, viihtyykö se helliteltävänä, Huumo-Rautiainen muistuttaa. Vanhemman tehtävänä on myös ottaa selvää eläimen tarpeista ja käyttäytymisestä. Huumo-Rautiainen toivoo, että lapsellekin osattaisiin antaa välineet ymmärtää eläintä ja kommunikoida sen kanssa ­ Kerrotaan, mitä eläin tarkoittaa kun se laittaa korvansa näin, tai kääntyy noin. Lapset ovatkin usein äärimmäisen taitavia eläinten kanssa, jos heille annetaan mahdollisuuksia olla riittävästi niiden seurassa. Romy (10 v.) antaa mukisematta Annin (5 v.) ja Iriksen (2,5 v.) hoitaa itseään, koska tietää saavansa olla myös rauhassa halutessaan. Koiran Arvokas opettaja Katja Huumo-Rautiainen pitää eläimiä arvokkaina opettajina. Lemmikin avulla on helppo opettaa lapsille toisen kunnioittamista, huomioonottamista ja oman tilan antamista. ­ Kaupungeissa asumisen myötä olemme jonkin verran etääntyneet luonnosta. Eläimet ovat erinomainen tapa opettaa lapsille, että meidän ympärillämme oleva luonto on elävää ja tuntevaa. Ulla Härkönen on samaa mieltä. Harva lapsi, jolla on lemmikki kotona, nyppii hyttyseltä jalkoja tai siipiä, kivittää lintuja tai potkii sammakoita. Vanhempien antama hyvä malli on tietysti äärimmäisen tärkeä. Lemmikki vaikuttaa Härkösen mukaan lapsen persoonallisuuden kehitykseen monella tavalla. Eläin opettaa monien tunteiden käsittelyä kiintymyksestä rakkauteen, pettymyksestä kiukkuun, luottamuksesta kyllästymiseenkin. Lemmikin myötä lapsi oppii asioita elämän kiertokulusta, syntymä ja kuolema tulevat luonnollisiksi asioiksi. >> pitää tietää paikkansa evättalvella isokokoinen koira tappoi nuoren pojan. Tapaus oli todella harvinainen, mutta ei silti sarjassaan ensimmäinen. Kennelliiton tiedotuspäällikkö Kaija Unhola ei silti epäröisi ottaa koiraa lapsiperheeseen, jos lähtökohdat ovat kunnossa: Allergioita ei ole, ja koiralle on myös oikeasti aikaa. ­ Jos koira hankitaan ensisijaisesti perheen kaveriksi, eikä koulutuskentillä ole aikomustakaan viettää aikaa, kannattaa se ehdottomasti ottaa huomioon rotuvalinnassa. Eri rotuisilla koirilla on erilaiset tarpeet, Unhola muistuttaa. Lapsen ja koiran yhteensovittaminen sujuu yleensä mutkattomasti, kunhan pelisäännöt ovat selvillä kaikilla. ­ Koira ei ole pehmolelu. Koiralle opetetaan, mitä se saa tehdä ja mitä ei. Yhtä lailla lapselle pitää kertoa, miten koiran kanssa käyttäydytään. Koiralla pitää olla oma paikka, jossa se saa olla rauhassa. Lapsi ei saa häiritä nukkuvaa koiraa, eikä lasta ja koiraa koskaan pitäisi jättää keskenään, Unhola sanoo. Vaikka koiraa pidetään perheenjäsenenä, omasta näkökulmastaan se on lauman jäsen. Eikä laumassa olla koskaan tasa-arvoisia. Koiran pitää olla perhelauman alimmainen, eikä se saa kyseenalaistaa asemaansa. Käytännössä monen koiran on vaikea tajuta, että alle metrin mittainen pikkulapsi olisi ylempiarvoinen. ­ Koiralle voi opettaa esimerkiksi, että se ei koskaan mene ovesta ulos ennen lasta, tai että koira joutuu tavallaan kysymään lupaa lapselta johonkin toimintaan. Näin laumajärjestys selkiytyy koiralle. Vanhemmat joutuvat aina olemaan tässä apuna. K Syliteltävä siliteltävä Olipa lemmikki mikä hyvänsä, vanhempien vastuulla on opettaa myös lasta kohtelemaan eläintä oikein. ­ Vanhempien velvollisuus on huolehtia myös siitä, että lemmikki saa tarvitsemansa rauhan ja että eläimellä on turvallinen olo, muistuttaa yrittäjä Katja HuumoRautiainen Porvoon PetPoint-eläintarvikeliikkestä. Pienet lemmikinomistajat sylittelisivät ja silittelisivät lemmikkejään mielellään, mutta tähänkin tarvitaan vanhemman valvontaa. Lapselle pitää opettaa oikeat otteet, ettei eläintä satu. Kaksivuotias voi olla otteissaan roisi, mutta oppii kyllä. ME Eläin ja lapsi voivat muodostaa hyvinkin tiiviin parivaljakon, kun heille annetaan siihen mahdollisuus. Lemmikin avulla lapsi voi käsitellä monia tunteita ystävyydestä suuriinkin pettymyksiin. Lapsi oppii välittämään, huolehtimaan ja aikanaan luopumaankin. Pilttipiiri kesäkuu 2008 | 17
  • Pienetkin lapset voivat osallistua perheen eläinten hoitoon esimerkiksi ruokkimalla niitä. Anni ja Iris osaavat huolehtia, että Albertilla ja Emilillä on riittävästi ruokaa. Eläinten avulla vastuuntuntokin kasvaa iän myötä. KONNA OIS KIVA! Erilaiset liskot ja kilpikonnat ovat hauskoja lemmikkejä, jotka sopivat yleensä myös allergiselle. Yleensä ne eivät kuitenkaan välitä sylittelystä ja hellimisestä. Lapsi voi kuitenkin innostua lemmikkinsä seurailusta sekä osallistua niiden hoitamiseen. Lapset on kuitenkin syytä opettaa siihen, että pienoisen salmonellavaaran vuoksi kädet on pestävä aina välittömästi liskon tai konnan käsittelyn jälkeen. ­ Kaikki tämä on elämässä tarvittavaa kokemusta, harjoitusta, tietoa ja taitoa, Härkönen sanoo. ­ Arvokasta antia on myös vuorovaikutus eläimen kanssa. Lapsi oppii näkemään ja kokemaan, miten hänen oma käyttäytymisensä vaikuttaa eläimeen ja toisaalta miten eläimen käyttäytyminen vaikuttaa häneen. Lapsi oppii yhteenkuuluvuutta ja erillisyyttä samaan aikaan. Myös vanhemmille lemmikistä on hyötyä. Monet tutkimustulokset ovat osoittaneet, että lemmikin silittäminen muun muassa alentaa verenpainetta ja vähentää stressiä. Allergiapeikko Allergia on peikko, joka kummittelee lemmikistä haaveilevan olkapäällä. Nykytiedon mukaan lemmikki saattaa kuitenkin jopa suojata lasta puhkeavalta allergialta. ­ Lapsen immuunijärjestelmä on vielä kehitysvaiheessa ja tarvitsee haasteita. On havaittu, että lemmikin mukanaan tuoma mikrobisto eli erilaiset bakteerit ja pieneliöt ovat erittäin merkittäviä immunologisen kehityksen kannalta. On tehty parikymmentä tutkimusta, joiden mukaan nämä pikemminkin suojaavat lasta allergialta kuin 18 | lisäävät sen riskiä, sanoo HUS:in iho- ja al- telmänsä ja saa sen kehityksen alkuun, Haahlergiasairaalan ylilääkäri Tari Haahtela. tela lataa. Suoja on paras, jos lemmikki on ollut talosAllergia voi lievittyä sa jo ennen lapsen syntymää. ­ Normaalisynnytyksessä lapsen ensim- Jos perheessä kuitenkin on allergiaa, on eläimäinen kosketus ympäristön pieneliöstöön men ottamista aina harkittava vakavasti. Jos tapahtuu jo äidin synnytyskanavassa. Tiede- vanhemmilla on allergiaa, on lapsellakin motään, että keisarinleikkaus lisää allergiariskiä, ninkertainen riski sairastua. On aina kurjaa, kun ensikontakti ympäristön mikrobistoon sekä lapsen että eläimen kannalta ­ jos rakasjää vajaaksi, Haahtela sanoo. ta lemmikkiä ei voidakaan pitää. Tärkeintä aikaa lapsen immuunijärjestelLapsen terveydellä ei pidä leikkiä, mutmän kehittymisen kanta jos aikuinen katsoo voinalta ovat Haahtelan muvansa elää lieviä allergiaoireitaan potien, ei allergian kaan ensimmäinen ja toi"NYKYTIEDON nen ikävuosi. Kouluikään MUKAAN ALLERGIA vuoksi eläimestä ­ tai lemmennessä immunologimikkihaaveesta ­ tarvitse EI JOHDU nen kehitys hidastuu voiaivan ehdottomasti luopua. RISKITEKIJÖIDEN makkaasti. ­ Eläimelle voi myös sieLISÄÄNTYMISESTÄ." dättyä. Jos oireet ovat lieviä, Tari Haahtela painottaa, että jos perheessä ei saattaa käydä niin, että lemennestään ole allergiaa, mikin ottaminen saakin väon lemmikistä haaveilevan sitä myös turha hitellen aikaan toleranssin kehittymisen. Se ei murehtia. kuitenkaan ole varmaa, eikä tällä hetkellä ole ­ Nykytiedon mukaan allergia ei johdu olemassa ennustetestiä, joka tässä asiassa voisi riskitekijöiden lisääntymisestä vaan suojate- auttaa. Lemmikin ottaminen ei siis välttämätkijöiden vähenemisestä. Kaupunkioloissa se tä ole tuhoon tuomittu ajatus, mutta tietysti ei kehity välttämättä yhtä voimakkaaksi.Tä- lääkäri joutuu siitä varoittamaan. Kokemukmän vuoksi lasten pitää pistää suuhunsa kai- sesta tiedetään, että moni lievästi allerginen kenlaista, näin hän karaisee immuunijärjes- pärjääkin ihan hyvin eläimensä kanssa. Pilttipiiri kesäkuu 2008
  • teksti STIINA HONKAMAA | kuva JORMA MARSTIO M arkkinoilla on erilaisia lasten huulirasvoja, hiusten selvityssuihkeita ja aurinkorasvoja, jopa vauvojen hajuvettä. Näitä ja lukuisia muita lastenkosmetiikkatuotteita pikkuiset näyttäisivät tarvitsevan. Pitääkö kosmetiikan käyttö aloittaa jo pilttinä? Mitä mieltä aiheesta on asiantuntija? ­ Lasten iho on kaunis ja kuulas. Miksi siinä pitäisi kosmetiikkaa käyttää, Ihotautien erikoislääkäri ja Allergia- ja Astmaliiton Allergiatietokeskuksen johtaja Matti Hannuksela kysyy. Hannuksela on sitä mieltä, että lapsen iholle on turha laittaa mitään ennen murrosikää, ellei kyse ole vaikeasta ongelmasta. ­ Atooppista ihottumaa sairastavia hoidetaan tietysti lääke- ja perusvoitein. Saippuaa ja shampoota Hannukselan mukaan voi käyttää silloin tällöin, mutta muuta kosmetiikkaa hän pitää täysin turhana. Vauvojen kosmetiikan suhteen pitää olla erityisen varovainen, sillä vauvan iho on hyvin ohut. Ensimmäisen ikävuoden jälkeen lapsen iho alkaa käyttäytyä enemmän aikuisen ihon tavoin. kuvastin ken on piltti kaunehin... Lasten kosmetiikka ­ tarpeellista, turhaa vai jopa haitallista? Ei hyötyä, mutta jopa haittaa Onko kosmetiikkatuotteiden käytöstä lapsille sitten oikeasti jotain haittaa? Onko tuotteissa jopa lapsille vaarallisia aineita? ­ Haitat ovat harvinaisia mutta mahdollisia. Ärsytysreaktiot ja allergiset reaktiot ovat niistä tavallisimmat, Hannuksela valottaa. Fyysisiä vaaratekijöitä suurempi riski saattaakin olla kosmetiikan ja sen lieveilmiöiden synnyttämät henkiset paineet, jotka voivat iskeä jo hyvin nuorella iällä. Tämä voi estää lapsen luonnollisen ja terveen minäkuvan rakentumisen. ­ Meikkien ja koristekosmetiikan käyttöön liittyy vääristyneen ruumiinkuvan vaara. Koululaiselta kuluu aamulla helposti toista tuntia ennen kuin kasvot ovat uloslähtökunnossa, Hannuksela pohtii. Hannuksela ei näekään lasten kosmetiikan käytöllä juuri mitään lisäarvoa. ­ Peittävää kosmetiikkaa voi käyttää luomien, finnien ja muiden häiritsevien seikkojen peittämiseen. Muusta käytöstä ei ole hyötyä, Hannuksela lataa. Kiistaton tosiasia kuitenkin on, että myös lapset on syytä suojata auringolta, ja peittävät vaatteet voivat olla tukalia ja kuumia. Kuitenkin myös aurinkorasvat voivat olla ongelmallisia. Lapsille suositellaan suuria suojakertoimia, vaikka juuri niissä on kaikkein Kerro kerro eniten kemikaaleja. Hannukselan kanta on selkeä. ­ Alle 2-vuotiaat pitää suojata vaatteilla. Sitä vanhemmille käytetään lasten fysikaalisia auringonsuojavalmisteita, jos on palamisen vaaraa. Näiden tuotteiden suojavaikutus perustuu pääasiassa titaanidioksidiin tai sinkkioksidiin. Lasten meikit Oma lukunsa lasten kosmetiikkavalmisteissa ovat lasten meikit. Osassa näistä tuotteita käytetään samoja aineita kuin aikuisten meikeissä, vaikka lapsen ja aikuisen eroavatkin toisistaan selvästi. Lasten meikit kuuluvatkin niihin harvoihin kosmetiikkatuotteisiin, joita tulli vielä testaa. Miten sitten kannattaa toimia, jos lapsi haluaa äidin perässä leikkiä meikeillä? Vaikka meikit eivät varsinaisesti sisältäisikään fyysisesti vaarallisia aineita, minäkuvalle meikkileikit eivät ihan nuorella iällä välttämättä tee hyvää. Hannuksela peräänkuuluttaakin vanhempien omaa arvostelukykyä. ­ Lapset apinoivat aluksi vanhempiaan ja kouluiästä lähtien kavereitaan. Meikkaus on loppujen lopuksi hyvin henkilökohtainen asia. Pilttipiiri kesäkuu 2008 | 19
  • kokataan kotona teksti ja ohjeet HELI KUUSIPALO | kuvat TOMMI TUOMI Aasian makuja koko perheelle Riisi on Aasiassa perusruokaa, jota tarjotaan yksinkertaisimmillaan höyrytettyjen kasvisten kanssa. Riisinuudelit maistuvat kalan ja wokattujen kasvisten kanssa. Salaattiin kääräistyt broilerisuikaleet ovat maukasta arkiruokaa. Jälkiruokana tarjotaan kookosmaitoon ja rahkaan valmistettua hedelmäsalaattia. 20 | Pilttipiiri kesäkuu 2008