• KANADANMAJAVASTA HAITALLINEN VIERASLAJI METSÄSTÄJÄTUTKINTO SÄHKÖISTYY JAHTIRADIOT OVAT OSA VARAUTUMISTA SUSIKANTA KASVANUT REILUSTI ILVES AKTIIVINEN JA TAITAVA SAALISTAJA 6/2025 Lehti yli 300 000 metsästäjälle
• METSÄSTYS 15 Kanadanmajavien tilalle euroopanmajavia 20 Nuorten toimitus 38 Yksi virhe voi muuttaa kaiken 40 Rantasalmen vieraspetoviikonloppu 52 Vinkit pienpetokiväärin hankintaan 56 Metsästäjän talvivaatetus 58 Riistareseptit 62 Hirvieläinten ruhojen jalostaminen 64 Fiksusti jahdissa RIISTA 10 Kanadanmajavasta haitallinen vieraslaji 12 Metsästäjät urakoivat riistalintujen pesintöjä kartalle 16 Suomi varautuu: Afrikkalainen sikarutto leviää Euroopassa 24 Pedon vuosi: Ilves 28 Ratkaiseeko ilves supikoiraongelman? 32 Susikanta kasvanut reilusti 50 Miten eläinlajien tilaa arvioidaan ja miksi? 60 Riistametsänhoidolla kohti ilmastokestävämpiä metsiä AJANKOHTAISET 4 Uutiset 18 Sähköä metsästäjätutkintoihin 30 Valtatie 8 edelläkävijä riistakolareiden ennaltaehkäisyssä 46 Metsästystilasto – vastaa, jos kysely osuu kohdallesi 54 Jahtiradioiden uusi aika 65 Eräilmoitukset KOLUMNIT 3 Pääkirjoitus 6 Varapuheenjohtajalta 49 Ministeriön kuulumisia TUTKITTUA 42 Saaristosupikoirien jäljillä 44 Riistaruokinnan vaikutuksista ympäristöterveyteen LAIT & LUVAT 48 Muu metsästysmahdollisuus hirvieläinten pyyntilupaharkinnassa 16 Suomi varautuu: Afrikkalainen sikarutto leviää Euroopassa 18 Sähköä metsästäjä­ tutkintoihin 32 Susikanta kasvanut reilusti 28 Ratkaiseeko ilves supikoiraongelman? 2 Metsästäjä 6/2025 Sisältö
• Sikajuttu A frikkalainen sikarutto (ASF) jyllää taas Suomenlahden eteläpuolella, eikä Venäjän tilanteesta ole ollut tietoa muutamaan vuoteen. Tämä muodostaa kotimaiselle sikataloudelle riskin, jonka torjunnassa meillä metsästäjillä on oma merkittävä osamme. Villisika on mielenkiintoinen riistalaji, ja moni toivoo sen levittäytyvän omille jahtimailleen. On kuitenkin tärkeää asettaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Kotimaisen sianlihan tuotannon taloudellinen arvo on kertaluokkaa suurempi kuin villisian metsästysmahdollisuuksien mukanaan tuoma arvo. Suomi on viime vuosina saanut sianlihan vientimarkkinat auki esimerkiksi Kiinaan. Sikaruton leviäminen meille tekisi kaikki ponnistelut tyhjiksi. Vienti ei ole kehittynyt hetkessä ja sillä on suuri kansantaloudellinen merkitys. Lisäksi ruton saapuminen aiheuttaisi vakavia seurauksia paitsi yksittäisille tiloille myös koko sianlihan tuotantoketjulle. On suuri riski, että tauti saapuu varomattoman elintarviketuonnin seurauksena, eli ”eväsleipien” välissä. On selvää, ettei sikaruttoalueille tule lähteä metsästysmatkalle. Jos kuitenkin on pakottava tarve matkustaa, on kaikki välineet paluun yhteydessä desinfioitava huolellisesti ja ohjeiden mukaisesti. Metsästäjien on nyt kannettava vastuunsa kannan kurissapitämiseksi. He ovat tehneet tässä jo vuosikausia merkittävää työtä. Itärajan pinnassa on ollut lentävänä lauseena ”jos onnekas sika pääsee rajapitäjän läpi, niin viimeistään seuraavassa se kaatuu”. Tätä meiltä yhä edellytetään, eikä tilanteeseen ole valitettavasti odotettavissa nopeaa parannusta, ainakaan ennen kuin tehokkaita rokotteita saadaan käyttöön. Metsästäjien vastuullisuutta osoittaa myös se, että ASF-näytteitä on toimitettu Ruokavirastolle aktiivisesti. Myös kunnantai läänineläinlääkärille tehtävä ilmoitus kuolleena löydetyistä, sairaista tai kolarissa olleista villisioista on erittäin tärkeä, jotta tauti havaitaan mahdollisimman nopeasti. Yritetään yhteistuumin pitää sikarutto poissa. JARI VARJO Johtaja Suomen riistakeskus 38 Yksi virhe voi muuttaa kaiken 10 Kanadanmajavasta haitallinen vieraslaji Pääkirj itus 3 Metsästäjä 6/2025
• TE RO SA LM EL A Metsästäjä / Jägaren -lehti saa lukijoilta kiitosta. Lehteä luetaan tarkasti, ja sen koetaan tarjoavan hyödyllistä tietoa. Kaksi peräkkäisinä vuosina tehtyä lukijatutkimusta vahvistavat, että tulokset ovat edelleen erinomaiset. M etsästäjäja Jägaren-lehtien lukijoille toteutettiin lukijatutkimus lehden numerosta 5/2025. Tutkimus tehtiin verkkokyselynä, ja sen toteutti Aikakausmedia / JHelske Research. Vastaava tutkimus tehtiin myös vuonna 2024 (tulokset sulkeissa). Tutkimukseen vastasi 1 067 (1 884) henkilöä, joista lähes kaikki olivat lukeneet tutkittavan numeron. Tutkimusnumeron painos oli 310 000 kappaletta. Lukijatutkimuksen mukaan lehti luetaan tarkkaan. Keskimääräinen lukuaika oli 41 (42) minuuttia ja lukijat palaavat samaan numeron pariin keskimäärin 2,5 (2,3) kertaa. Samassa taloudessa lehteä lukee 1,3 (1,4) henkilöä, kun laskennassa on huomioitu se, että joka neljänteen metsästäjätalouteen tulee useampi Metsästäjä-lehti. Lähes kaikki vastaajat lukevat lehden mieluiten painettuna, mutta myös verkkolehteä, näköislehteä ja muita lehden sähköisiä medioita seurataan aktiivisesti. Lukijoista 14 prosenttia (20) vierailee verkkolehden sivuilla kuukausittain. Vaikuttava tiedonlähde Metsästäjä vaikuttaa vahvasti lukijoiden käsityksiin metsästyksestä: 83 prosenttia (81) kertoo lehden vaikuttaneen myönteisesti harrastusta koskeviin asenteisiin. Vastausten perusteella lehteä pidetään asiantuntevana ja luotettavana lähteenä, joka tarjoaa käytännön vinkkejä ja ajankohtaista tietoa lukijoilleen. Moni korostaa, että lehti tuo esiin metsästyksen vastuullisuutta ja riistanhoidon merkitystä. Lehti on lukijoilleen merkittävä tiedonlähde: 98 prosenttia (87) pitää Metsästäjää melko tai erittäin tärkeänä tiedonlähteenä. Lukijoiden antama arvosana lehdelle nousi 8,8 (8,5). Lukijatutkimuksen aiheena olleen numeron 5/2025 jutuista 67 prosenttia (62) luettiin ja parhaaksi jutuksi nousi ”Pistäminen – tarpeen vai ei?”, jota luettiin erityisen tarkasti. Lukijat antoivat tutkittujen juttujen laadusta erinomaisia arvosanoja: kirjoitusten selkeys, luotettavuus ja hyödyllisyys arvioitiin kaikissa kategorioissa keskiarvolla 8,8 (8,7) kun asteikko oli 4–10. Kokonaisuudessaan tutkimus vahvistaa, että Metsästäjä ja Jägaren ovat lukijoilleen arvostettuja, hyödyllisiä ja vastuullisesti metsästystä käsitteleviä julkaisuja. Lehdet onnistuvat tavoittamaan metsästäjät poikkeuksellisen hyvin. Lämmin kiitos kaikille vastaajille! ERINOMAISET TULOKSET LUKIJATUTKIMUKSESSA Tutkimukseen osallistuneiden kesken arvotun Uovision Glory 4G LTE Cloud -riistakameran voitti Karl Nilsson Siuntiosta. Riistakeskuksen tuotepaketin voittivat Santeri Pasanen Kuorevaarasta, Joni Kaijankoski Torniosta, Markus Sarajärvi Ylikiimingistä, Jari Linnahalme Lappeenrannasta ja Siiri Lipsanen Mikkelistä. Metsästäjä-lehden toimitus onnittelee! 4 Metsästäjä 6/2025 Uutis t
• Mittava metsäpeurahanke käynnistyy Metsäpeuran suojeluja kannanhoitohanke LIFEline4Fennicus starttaa vuoden 2026 alussa. Kokonaisuus on suunniteltu metsäpeurakannan hoitosuunnitelman pohjalta, ja työ on jatkoa vuonna 2023 päättyneelle LIFE-hankkeelle. Seitsemän vuoden mittaisessa hankkeessa toteutetaan monipuolisia suojelutoimia metsäpeuran tulevaisuuden turvaamiseksi. Hankkeen rungon muodostavat metsäpeurojen täydennysistutukset Lauhanvuoren ja Seitsemisen kansallispuistoissa sekä Tiilikkajärven kansallispuistossa toteutettava palautusistutus. Töitä tehdään myös metsäpeuran perimän turvaamiseksi ja elinympäristöjen parantamiseksi. Hanketta koordinoi Metsähallituksen Eräpalvelut. Hankekumppaneita ovat Luonnonvarakeskus, Lumimuutos Osuuskunta, Korkeasaaren eläintarha ja Ranuan Eläinpuisto. Työtä rahoittavat EU LIFE-ohjelma, maaja metsätalousministeriö, ympäristöministeriö, European Wildlife Comeback Fund, Raija ja Ossi Tuuliaisen Säätiö sekä hanketta toteuttavat organisaatiot. Hankkeen kokonaisbudjetti on noin 9,55 miljoonaa euroa. EU-rahoitus kattaa tästä 60 prosenttia. M IL LA NI EM I, M ET SÄ H AL LI TU S Metsäpeuravaadin vasansa kanssa Lauhanvuoren totutustarhassa. Suomen susikanta on suotuisalla suojelutasolla Suomi raportoi Euroopan komissiolle susikannan olevan suotuisalla suojelutasolla Tunturi-Lapin eteläpuolella. Suotuisan suojelutason viitearvoksi Suomessa määritettiin 273 sutta. Jäsenvaltioiden on raportoitava EU:n komissiolle joka kuudes vuosi luontotyyppien ja lajien tilasta ja kehityksestä eli suojelutasosta. Susikanta määritetään Suomen raportissa suotuisalle suojelutasolle boreaalisella vyöhykkeellä. Suojelutaso on suotuisa, kun laji on elinkelpoinen luontaisilla elinalueillaan. Suomen susikannan suotuisan suojelutason viitearvoksi määritettiin raportissa 273 sutta. Suotuisaa kannan kokoa kuvaavan viitearvon määritys perustuu ekologisiin ja biologisiin perusteisiin. Suomessa viitearvo on määritetty Luonnonvarakeskuksen tekemällä susikannan elinkykyanalyysiin perustuvalla viitearvolaskurilla, joka tarjoaa tällä hetkellä parhaan käytettävissä olevan tietopohjan arvioinnin tekemiseen. Jotta viitearvo voidaan määrittää, päätöksentekijän on otettava kantaa hyväksyttäviin riskitasoihin. Tällöin luonnontieteellisten tietojen lisäksi punnitaan myös susikannan yhteiskunnallisia eli sosioekonomisia vaikutuksia. Riskitasot koskevat kannan siedettävää sukusiitosastetta sekä riskiä aliarvioida kannankokoa. Luonnonvarakeskuksen elinkykyanalyysin pohjalta laskettu pienin elinvoimainen susikanta Suomessa on 248 sutta. Komission tulkintaohjeen mukaisesti tähän lisättiin 10 prosentin niin sanottu turvamarginaali, jolloin susikannan suotuisan suojelutason viitearvoksi tuli 273 sutta. M AR I TI KK UN EN 5 Metsästäjä 6/2025
• MARTIN HÄGGLUND Varapuheenjohtaja Suomen riistakeskus Tulevaisuuden riistasuhde K yselyt osoittavat selkeästi, että suomalaiset arvostavat riistalihaa ja haluaisivat lisätä sen käyttöä. Se koetaan eettisenä ja ilmastokestävänä ravintona, jota toivottaisiin löytyvän lähikaupasta. Ongelmaksi koetaan saatavuuden lisäksi vain hinta. Tätä taustaa vasten olen todella yllättynyt kritisoivan kirjoittelun määrästä pitkin syksyä. Se saa pohtimaan, onko taustalla ääripäiden mielipiteet, halu uutisoida räväkästi, etääntyminen metsästyksestä, vieraantuminen perinteistämme, arvostuksen muutokset vai jokin muu? Suomi on yhä metsästyksen suurmaa. 300 000 harrastajaa on todella paljon. Mutta olemmeko varmistaneet, että metsästys säilyttää asemansa suurien ikäluokkien lopettaessa harrastamisen? Olemmeko tehneet riittävästi metsästyksen ja riistan arvostuksen säilyttämiseksi? Itse näen jatkuvuuden varmistamisessa kolme keskeistä asiaa: riistakannat, metsästysmahdollisuudet ja saaliin arvostus. Riistaa pitäisi riittää kaikille suomalaisille, myös ei-metsästäjille. Olemmeko päästäneet riistakannat liian pieniksi? Myös kaupungeissa asuvien pitäisi päästä metsästämään. Onko esimerkiksi seuraan pääseminen liian vaikeaa? Saaliin arvostus, sen hyödyntäminen mahdollisimman hyvin ja myös jakaminen mietityttävät. Saammeko liian vähän saalista, kun saalis jää pääsääntöisesti metsästäjän omaan talouteen? Näihin kysymyksiin on syytä vastata. Itse uskon arvostuksen vahvistuvan positiivisista kokemuksista, esimerkiksi maukkaan riista-aterian äärellä. Olimme sitten metsästäjiä tai emme. RIISTAKOKIN VINKIT: Saaliin vähäarvoisemmat osat saat hyödynnettynä ylikypsänä, esimerkiksi nyhtöhodarina tai burgerina. Kypsennä linnun jalat tai hirvieläimen potkat muutamia tunteja oluessa tai siiderissä sopivilla mausteilla, niin menestys on varmaa nuorisonkin keskuudessa. Perinteiset herkut hirvien sisäelimistä ja hirven turpasyltty kruunaavat arvokkaasti metsästäjän joulupöydän. Metsäpeura-aidan rakentaminen Pohjois-Pohjanmaalle alkaa Metsähallitus rakennuttaa noin 73 kilometriä pitkän metsäpeuraaidan Pohjois-Pohjanmaalle poronhoitoalueen etelärajan tuntumaan, Oulun Alavuoton ja Puolangan Vähä-Kivarin välille. Aidan tarkoituksena on estää metsäpeuran ja poron risteytyminen. Metsäpeura on vain Suomessa ja Venäjän Karjalassa tavattava peuran villi alalaji. Yli puolet maailman noin viidestä tuhannesta metsäpeurasta elää Suomenselän ja Kainuun alueella. Alkuperäiseen lajistoomme kuuluvan metsäpeuran perimää suojellaan estämällä sen risteytyminen poron kanssa. Kainuussa metsäpeuroja ja poroja erottaa metsäpeura-aita. Nyt tarkoitus on saada aita myös Pohjois-Pohjanmaalle, jossa Suomenselän osakantaan kuuluvat metsäpeurat levittäytyvät Oulujärven länsipuolelta kohti poronhoitoaluetta. Tarkoituksena on päästä aloittamaan aidan rakennustyöt maastokaudella 2026. Pohjois-Pohjanmaan metsäpeura-aidan rakentamisen rahoittaa maaja metsätalousministeriö. Koirasusien poikkeuslupien käsittelymaksu poistuu Maaja metsätalousministeriö on päättänyt, että koirasusien lopettamiseen liittyvien poikkeuslupien käsittelymaksu poistuu 1. tammikuuta 2026 alkaen. Sorkkia ja sarvia -podcast jatkuu Metsästäjä-lehden oma podcast Sorkkia ja sarvia palaa tauon jälkeen. Uusimmissa jaksoissa keskustellaan hirvieläimistä liikenteessä ja suurpetojen kohtaamisesta. Voit kuunnella podcastia verkkolehdestä tai Spotifysta. M AT TI KE LA K lumni Metsästäjä 6/2025 6
• OMA RIISTASSA NYT Metsästäjä ? Kirjaa kaikki saaliisi ja havaintosi välittömästi omaan riistalokiisi; näin hoidat mahdolliset lakisääteiset velvoitteet ja ilmoitukset seurallesi / seurueellesi / luvansaajalle automaattisesti ? Varmista, että maastosovelluksen viimeisin versio on päivitetty puhelimeesi Metsästyksen johtaja ja luvansaaja ? Hirvieläinten metsästyksen päättäminen: ensin kaikki lupaosakkaat päättävät metsästyksen omalta osaltaan, vasta sitten luvansaaja sulkee luvan ja maksaa kaatomaksut Toiminnanohjaaja ? Ampumakokeet ovat muokattavissa vuoden loppuun asti ? Tarkista ja täydennä toimintatiedot ja valmistele toimintakertomus vuosikokousta varten ? Vuosikokouspäivämäärä riistanhoitoyhdistyksen tapahtumatietoihin Poikkeusluvat ? Muista saalisilmoitus vuoden vaihteen jälkeen päättämällä luvalla metsästys Oma riista -palvelussa Oma riista ­helpdesk auttaa tarvittaessa arkisin 9.00–15.00, p. 029 431 2001 tai sähköpostilla oma@riista.fi MAKSOI VIIME METSÄSTYSKAUDELLA RIISTANHOITOMAKSUN E-LASKULLA TAI SUORAMAKSUNA 154 232 Ylä-Lapin riekkokanta lähellä pitkän aikavälin keskiarvoa Loppukesän laskentojen perusteella Ylä-Lapin riekkokanta on pysynyt kutakuinkin viime vuoden tasolla, pitkän aikavälin keskiarvon tuntumassa. Tämän vuoden arvioitu kokonaiskannan tiheys, aikuiset ja poikaset mukaan lukien, on 6,7–11,5 riekkoa neliökilometrillä. Pitkän aikavälin (2008–2025) keskiarvo on noin 8,7 riekkoa neliökilometrillä. Poikasten osuus kuluvana vuonna on 55 prosenttia koko kannasta, eli jonkin verran vähemmän verrattuna pitkän aikavälin keskiarvoon (64 %). Melko vahvaa aikuiskantaa selittänee riekolle hyvät talviolosuhteet jo useana perättäisenä vuotena. Heikon lisääntymisen taustalla on todennäköisesti se, että myyräkannat olivat aallonpohjassa. Pikkunisäkkäitä ravintonaan käyttävät pedot saalistavat silloin enemmän lintujen pesiä ja poikueita. Riekkokanta on suunnilleen samalla tasolla kaikissa kolmessa YläLapin kunnassa. Enontekiöllä arvioitu tiheys on 10,2 riekkoa/km2, kun taas Inarissa ja Utsjoella vastaava arvio on 8,3 riekkoa/km2. Ylä-Lapin kanakoiralaskenta toteutettiin kolmen pohjoisimman kunnan alueella. Ylä-Lapin riekkokannan arviointi tehdään yhteistyössä vapaaehtoisten, Metsähallituksen ja Luonnonvarakeskuksen (Luke) kesken. Luke analysoi ja raportoi laskentatulokset. Huomioi muut metsälle mennessä Metsästysalueille siirtyminen vaatii usein auton käyttöä, joten pysäköintiin kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Ajoneuvo tulee jättää niin, että muutkin pääsevät kulkemaan turvallisesti ja sujuvasti. Tiellä voi liikkua myös raskasta liikennettä, mikä tarvitsee pientä autoa enemmän tilaa kääntymiseen. Siten pysäköimiseen esimerkiksi metsäautotien kääntöpaikkoihin tai -lenkkeihin on syytä käyttää harkintaa. Talvella lumipeite tuo liikkumiseen oman haasteensa. Aurattu metsäautotie voi viestiä, että alueella on muitakin käyttäjiä. Mukana on hyvä olla lumilapio, jolla voi tarvittaessa auttaa ajoneuvon takaisin tielle tai tehdä tilaa pysäköinnille. H AR RI TA AV ET TI M IR JA RA N TA LA 7 Metsästäjä 6/2025 Uutis t
• TILASTOT TÄHTÄIMESSÄ Hirvenlihaa, kg kaudelta 2024-2025 LUULLISTA PUHDASTA RUOKA-ANNOKSIA Etelä-Häme 150 000 110 000 720 000 Etelä-Savo 450 000 330 000 2 200 000 Kaakkois-Suomi 350 000 260 000 1 720 000 Kainuu 270 000 200 000 1 310 000 Keski-Suomi 410 000 300 000 2 020 000 Lappi 610 000 450 000 3 010 000 Oulu 590 000 430 000 2 870 000 Pohjanmaa 480 000 350 000 2 360 000 Pohjois-Häme 190 000 140 000 950 000 Pohjois-Karjala 220 000 170 000 1 110 000 Pohjois-Savo 370 000 280 000 1 840 000 Rann.-Pohjanmaa 240 000 180 000 1 190 000 Satakunta 320 000 230 000 1 560 000 Uusimaa 180 000 130 000 890 000 Varsinais-Suomi 180 000 130 000 900 000 Suomi 5 020 000 3 700 000 24 650 000 Viime metsästyskaudella hirvistä saatiin yhteensä viisi miljoonaa kiloa luullista lihaa, josta puhdasta lihaa oli noin 3,7 miljoonaa kiloa. Tämä tarkoittaa noin 24,6 miljoonaa ruoka-annosta eli keskimäärin 4,4 annosta jokaista suomalaista kohti. Uusi varoitusmerkintä tulossa patruunarasioihin Lyijyä kovemmilla umpimetalliluodeilla ladattuihin patruunoihin tulee uusi varoitusmerkintä, ettei niitä tule käyttää polygonaalirihlatuissa piipuissa. Merkintävaatimus tulee aseiden ja patruunoiden turvallisuudesta ja standardoinnista päättävän C.I.P. -organisaation päätöksestä. Varoituksen taustalla on se, että polygonaalirihlatuille piipuille sallitaan hieman ahtaampi piippureiän vapaa pinta-ala kuin normaalille rihlaukselle. Tämä ahtaus voi nostaa solidiluodeilla painetta, jonka vuoksi varoitus on nähty aiheelliseksi. Polygonaalirihlatuissa piipuissa ei ole perinteisiä teräviä rihlapalkkeja, vaan piipun sisäprofiili on kulmikas, esimerkiksi kuusikulmainen. Metsästyskivääreissä polygonaalirihlaus on hyvin harvinainen. Varoitus koskee kaikkia umpimetalliluoteja, joiden kovuus on vähintään 40 HV1, kaliiperista ja asetyypistä riippumatta. C.I.P. -määräykset koskevat vain ladattua patruunaa, mutta valmistajat laittanevat varoituksen myös irtoluoteihin. Siirtymäaikaa on kesään 2027 asti, mutta osa valmistajista alkaa jo nyt lisäämään varoituksen rasioihin. Kyse on ainoastaan lakisääteisen merkinnän lisäämisestä rasioiden painatuksiin. Itse luodit ja patruunat ovat samoja kuin tähän saakka. Niihin ei tehdä mitään muutoksia. Varoitus koskee vain oikealla olevaa polygonaalirihlaus­ ta. Se ei koske vasemmalla olevaa perinteistä rihlausta, jossa on rihlapalkit ja ­urat. Riistakeskuksen verkkosivut uudistuvat Suomen riistakeskuksen riista.fi-verkkosivu uudistuu alkuvuodesta 2026. Merkittävin muutos on, että nykyiset riista.fija riistainfo.fi-sivustot yhdistetään. Jatkossa tietoa metsästäjille, metsästäjäksi aikoville ja riistanhoitoyhdistysten toimijoille löytyy kätevästi yhdestä osoitteesta. Lisäksi sivustolta löytyy runsaasti tietoa riistasta ja metsästyksestä kaikille aiheesta kiinnostuneille. Uudistuksessa on panostettu erityisesti käyttäjäkokemuksen parantamiseen. Tavoitteena on helposti käytettävä ja saavutettava sivusto, jonka sisältö on entistä paremmin kohdennettu eri käyttäjäryhmille. 8 Metsästäjä 6/2025 Uutis t
• Euroopan unionin haitallisten vieraslajien luettelo laajeni kesällä 2025 huomattavasti, peräti 26:lla uudella lajilla. Eräs lajeista on Suomessakin hyvin tuttu kanadanmajava (Castor canadensis). TeksTi Karin Cederlöf kuvaT Hannu Huttu ja Tero Salmela K anadanmajavan lisääminen vieraslajiluetteloon tarkoittaa merkittävää muutosta majavien metsästykseen. Sitä koskevat rajoitukset ja velvoitteet tulevat voimaan kahden vuoden siirtymäajan jälkeen, elokuussa 2027. EU:n vieraslajipäätös tukee EU:n tavoitteita luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi. Haitallisten vieraslajien torjunta on keskeinen osa maailmanlaajuisia ympäristötavoitteita, sillä vieraslajit voivat aiheuttaa merkittäviä vahinkoja alkuperäisille lajeille, ekosysteemeille ja taloudelle. Kanadanmajava aiheuttaa haittaa muun muassa siksi, että se kilpailee alkuperäislaji euroopanmajavalle tyypillisistä elinympäristöistä ja ekosysteemistä. Kanadanmajava Suomessa – ainutlaatuinen tilanne EU:ssa Suomi on ainut EU-jäsenmaa, jossa kanadanmajava elää luonnossa rinta rinnan euroopanmajavan (Castor fiber) kanssa. Muissa jäsenmaissa esiintyy ainoastaan euroopanmajavaa ja siellä tavoitteena onkin estää kanadanmajavan leviäminen maahan. Suomessa puolestaan pyritään pienentämään jo olemassa olevaa kantaa. Kanadanmajava on Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva suuri jyrsijä, joka on sopeutunut monenlaisiin vesistöihin. Se tuotiin Suomeen 1930-luvulla, kun Suomesta hävinnyttä majavakantaa pyrittiin palauttamaan istutuksilla. Erehdyksessä euroopanmajavan sijaan tuotiin sitä muistuttavaa kanadanmajavaa. Vasta myöhemmin paljastui, että kyseessä oli kokonaan eri laji. Kanadanmajava kuitenkin levisi nopeasti ja asettui euroopanmajavan aikaisemmille elinalueille. Kanadanmajavasta tuli haitallinen vieraslaji Lainsäädäntöä uudistetaan metsästäjien oikeusturva varmistaen Kanadanmajava ja euroopanmajava eivät risteydy kes­ kenään, mutta ne kilpailevat samoista elinympäristöistä ja resursseista. 10 Metsästäjä 6/2025
• Kanadanmajava muistuttaa euroopanmajavaa, mutta sen turkki on yleensä tummempi, häntä lyhyempi ja leveämpi sekä nenäluu pyöreämpi. Luonnossa lajien erot ovat kuitenkin usein vaikeasti havaittavissa. Vaikka kanadanmajava ja euroopanmajava eivät risteydy keskenään, ne kilpailevat samoista elinympäristöistä ja resursseista. Vieraslajipäätöksen vaikutukset Kanadanmajavaan liittyvät uudet vieraslajisäännökset tarkoittavat, että kanadanmajava siirtyy metsästyslainsäädännöstä vieraslajilainsäädännön piiriin. Vieraslajilainsäädäntö sallii lähtökohtaisesti tehokkaampia pyyntikeinoja ja vapaamman pyynnin ympäri vuoden. Nyt maaja metsätalousministeriössä tarkastellaan, miten kanadanmajavan pyyntiä on tarkoituksenmukaista säännellä. Lainvalmistelu käynnistyy ministeriössä syksyllä 2025. Vuonna 2021 laadittu majavien hoitoja hallintasuunnitelma ohjaa euroopanmajavakannan vahvistamista ja kanadanmajavan kannan hillitsemistä Suomessa. Kanadanmajavan uusi vieraslajistatus ei muuta suunnitelman perusteita, vaan suunnitelman toimeenpanoa jatketaan. Suunnitelman päätavoitteena on vahvistaa Suomen euroopanmajavakanta suotuisalle suojelutasolle ja sitä kautta edistää kannan elinvoimaisuutta. Tähän pyritään toimenpiteillä, jotka koskevat kanadanmajavan levinneisyyden hallintaa, euroopanmajavakannan hoitoa, tutkimusta ja kannanseurantaa sekä metsästysjärjestelyjä ja viestintää. Metsästäjien oikeusturva lainvalmistelun keskiössä Kanadanmajavan ja euroopanmajavan erottamisen vaikeus asettaa haasteita pyynnin sääntelylle ja metsästäjien oikeusturvan varmistamiselle. On tärkeää ottaa huomioon tilanteet, joissa hyvää aikonut metsästäjä vahingossa tappaa euroopanmajavan ajatellessaan, että kyseessä on kanadanmajava. Etenkin kanadanmajavan pyynnin vapautuessa tietyiltä osin tilanteet saattavat yleistyä. Lainvalmistelun tavoitteena on löytää ratkaisuja, jotka turvaavat metsästäjien oikeusturvan ja samalla mahdollistavat tehokkaan ja vastuullisen kanadanmajavien pyynnin. Tehokas torjunta ja euroopanmajavan kannan vahvistaminen edellyttävät yhteistyötä eri toimijoiden välillä sekä riittäviä resursseja. Lisäksi tiedotus ja koulutus ovat Majavakantojen tila ja metsästys Luonnonvarakeskuksen (LUKE) vuoden 2024 arvion mukaan euroopanmajavakanta on vahvistunut ja laajentunut etenkin Etelä-Suomessa. Rannikko-Pohjanmaalla kanta on pysynyt vakaana. Arvion mukaan kannan koko on 3 200–4 400 yksilöä. Vuoden 2025 luontodirektiivin raportoinnissa euroopanmajavan populaation ja levinneisyyden arvioitiin olevan epäsuotuisalla ja riittämättömällä tasolla Suomessa. Kehityssuunta näyttää kuitenkin myönteiseltä. Kanadanmajavakanta on hieman laskenut viime vuosina. Kannan arvioidaan olevan 9 500–17 700 yksilöä. Kanadanmajavaa saa metsästää koko Suomessa, eikä sen metsästys vaadi lupaa. Euroopanmajavaa saa metsästää rajatuilla alueilla, ja metsästys edellyttää pyyntiluvan. Kummankin lajin metsästysaika on tällä hetkellä 20. elokuuta – 30. huhtikuuta. Rajoitukset tulevat voimaan kahden vuoden siirtymäajan jälkeen elokuussa 2027 tärkeitä, jotta metsästäjät ja luontoharrastajat osaavat tunnistaa lajit ja toimia lainsäädännön mukaisesti. Osana lainvalmistelua tullaan kuulemaan laajasti tahoja, joita majavien metsästys koskettaa, jotta kaikki näkökulmat tulevat huomioiduksi. Tavoitteena on edelleen varmistaa euroopanmajavan menestys ja torjua kanadanmajavan leviämistä. Metsästäjien panos on jatkossakin erittäin arvokas tässä työssä. Kirjoittaja on maaja metsätalousministeriön luonnonvaraosaston hallitussihteeri. 11 Metsästäjä 6/2025
• Suomen neljäs lintuatlaskartoitus (2022–2025) on saatu päätökseen, ja loppuraportti valmistuu talven aikana. Metsästäjät olivat mukana tuottamassa arvokasta aineistoa riistalintujen pesimälevinneisyydestä. TeksTi Matti Kervinen L intuatlas tukee luontevasti vuosittain tehtäviä riistakolmioja vesilintulaskentoja. Seuranta on keskeistä kestävän metsästyksen kannalta. Metsästäjiä kannustettiin kirjaamaan pesimähavaintoja riistalinnuista ja rauhoittamattomista linnuista Oma riista -palveluun, erityisesti taantuneista vesilinnuista, joiden seurannassa on alueellisia puutteita. Koska metsästäjät liikkuvat maastossa ympäri vuoden, havaintoja kertyy luontevasti muun toiminnan ohessa. Metsästäjäkunnasta pyrittiin löytämään asiasta kiinnostuneita aktiiveja, joille tarjottiin apua kartoitettavan lajiston ja kohteiden löytämiseksi. Keväällä 2025 Metsästäjä-lehdessä julkaistuun ilmoitukseen tarttui 320 metsästäjää. Heille tarjottiin vinkkejä kohteista, jonne he jalkautuivat havainnoimaan omatoimisesti kesän aikana. Lähes 7 000 metsästäjää kirjasi havaintojaan Lintuatlaksen aikana lähes 7 000 metsästäjää kirjasi lintuhavaintoja Oma riistaan, ja aktiivisuus kasvoi vuosittain kampanjoinnin myötä. Ensimmäisenä vuonna havaintoja kertyi noin 1 500 metsästäjältä, mutta metsästäjille suunnatun kampanjan myötä vuotuinen kirjaajien määrä kaksinkertaistui. Myös keskimääräinen vuotuinen havaintokirjausten määrä kirjaajaa kohti kasvoi joka vuosi. Ilahduttavaa on, Metsästäjät urakoivat riistalintujen pesintöjä kartalle Perehdy tuloksiin lintuatlas.fi Ei riistatiedon tarve lopu tai vähene. Havaintojen kirjaamisesta kannattaa tehdä rutiininomainen osa luonnossa liikkumista. 12 Metsästäjä 6/2025
• että kirjattujen havaintojen määrä kasvoi viimeisenä atlaskesänä kaikilla riistakeskusalueilla verrattuna edelliseen vuoteen. Vaikka havaintojen kirjaaminen oli huomattavasti vaivattomampaa kuin esimerkiksi riistakolmiolaskennat, osallistujamäärä jäi verrattain pieneksi. Silti mukana oli erittäin aktiivisia kirjaajia, ja osa metsästäjistä saattoi kirjata havaintonsa muihin järjestelmiin, kuten Tiiraan tai Mobiilivihkoon. Metsästäjiltä 40 000 havaintoa Metsästäjät kirjasivat Oma riistan kautta lintuatlakseen neljän vuoden aikana yli 40 000 havaintoa, joista noin 37 000 hyväksyttiin lopulliseen aineistoon. Jokaisen havainnon pesimävarmuus määritettiin erikseen havainnon sisältämien tietojen perusteella. Virheellisiksi tulkitut lajintunnistukset, kuten metsähanhipoikue urbaanissa ympäristössä, ja selkeät muuttolintuhavainnot rajattiin pois. Eniten havaintoja kirjattiin pinta-alaltaan suurilta Lapin ja Oulun riistakeskusalueilta. Metsästäjämäärään suhteutettuna ahkerimmin havaintoja kirjattiin Keski-Suomen, Kaakkois-Suomen ja Lapin riistakeskusalueilla, vähiten Uudenmaan ja Rannikko-Pohjanmaan riistakeskusalueilla. Alueiden vertailu ei kuitenkaan suoraan kerro kyseisten alueiden metsästäjien aktiivisuudesta, koska havaintoja on voitu kirjata myös kotiseutujen ulkopuolelta. Yleislajeista eniten kirjauksia Eniten havaintoja kirjattiin teeristä, sinisorsista, metsoista, telkistä, sepelkyyhkyistä ja pyistä. Nämä havainnot kattoivat lähes 70 prosenttia kaikista kirjauksista. Mainitut lajit ovat riistalajeista runsaslukuisimpia ja esiintyvät lähes koko maassa, joten havaintojen suuri osuus oli odotettua. Metsähanhihavaintoja kirjattiin ilahduttavan paljon, mutta yli puolet kirjauksista oli selkeitä muuttohavaintoja, eivätkä viitanneet hanhien pesintään havaintopaikan lähistöllä. Metsästäjille suunnatun viestinnän kärkenä olleista taantuneista vesilinnuista havaintoja kirjattiin odotuksiin nähden vähän. Kyseiset lajit ovat selvästi sinisorsaa ja telkkää harvinaisempia, mutta havainnointia ei ehkä yrityksestä huolimatta saatu ulotettua riittävän kattavasti reheville lintuvesille ja muihin taantuneiden vesilintujen suosimiin elinympäristöihin. Etenkin varislinnut ovat runsaslukuisia, helposti havaittavia ja tunnistettavia ja laajalle levinneitä, mutta kaikista rauhoittamattomasta kahdeksasta lajista kirjattiin silti Metsästäjiä kannustettiin osallistumaan lintuatlaskartoitukseen monipuolisella viestinnällä. PE TR I JA UH IA IN EN AN TT I SA AR EN M AA 13 Metsästäjä 6/2025
• koko urakan aikana vain tuhatkunta havaintoa. Havaintokirjausten määrä heijasteleekin voimakkaasti eri lajien arvostusta. Metsäkanalintuhavainnoilla suurin merkitys Suomalaiset metsästäjät arvostavat metsäkanalintuja. Metso, teeri ja pyy olivat kuuden eniten kirjatun lajin joukossa. Erityisesti poikuehavaintojen osuus oli metsäkanalinnuilla selvästi muita lajiryhmiä korkeampi. Oma riista -kirjauksista juuri metsäkanalintuhavainnot toivat suurimman lisähyödyn lintuatlakseen. Havaintoja kertyi paljon, koska metsästäjät tuntevat omien metsästysalueidensa metsäkanalintujen poikue-elinympäristöt. Metsäkanalintuhavaintojen suuri painoarvo koko lintuatlaksen osalta korostaa yhteistyön tärkeyttä, jotta eri toimijoiden osaaminen ja vahvuudet saadaan parhaiten hyödynnettyä yhteisen päämäärän saavuttamiseksi. Mitä seuraavaksi? Vaikka lintuatlas on tältä erää ohi, ja seuraava kartoitus tehtäneen noin vuosikymmenen kuluttua, ei riistatiedon tarve lopu tai vähene. Havaintojen kirjaamisesta kannattaa tehdä rutiininomainen osa luonnossa liikkumista. Arvokasta tietoa kertyy tällöin ilman erityistä vaivannäköä. Ilman metsästäjien vapaaehtoistyötä ajantasaisesta ja kattavasta riistatiedosta voitaisiin vain unelmoida. Riistakolmioja vesilintulaskennat jatkuvat jälleen ensi vuonna. Sekä laskettujen riistakolmioiden että vesilintujen parija poikuelaskentojen määrät ovat olleet viime vuosina loivassa laskussa. Nyt on otollinen aika kääntää kehityssuunta, jotta riittävä ja alueellisesti kattava riistatieto saadaan turvattua. Suomen riistakeskus kiittää kaikkia lintuatlaskartoitukseen osallistuneita! Metso, teeri (kuvassa) ja pyy olivat kuuden eniten kirjatun lajin joukossa. Erityisesti poikue­ havaintojen osuus oli metsäkanalinnuilla selvästi muita lajiryhmiä korkeampi. Havaintojen jakautuminen lajeittain 400 200 600 100 500 300 500 450 250 650 150 550 350 teeri sinisorsa metso telkkä sepelkyyhky pyy metsähanhi tavi haapana isokoskelo kanadanhanhi riekko merihanhi muut vesilinnut (8 lajia) rauhoittamattomat (8 lajia) muut (4 lajia) H AN N U HU TT U Havaintojen jakautuminen riistakeskusalueittain 160 800 400 200 120 200 180 100 600 220 140 Etelä-Häme Etelä-Savo Kaakkois-Suomi Kainuu Keski-Suomi Lappi Oulu Pohjanmaa Pohjois-Häme Pohjois-Karjala Pohjois-Savo RannikkoPohjanmaa Satakunta Uusimaa Varsinais-Suomi 2022 2023 2024 2025 14 Metsästäjä 6/2025
• Suomen riistakeskus on käynnistänyt hankkeen majavalajien erillään pitämiseksi ja euroopanmajavakannan kasvattamiseksi. TeksTi Janne Kotanen kuva Timo Ahola S uomessa elää kaksi majavalajia, alkuperäislaji euroopanmajava (Castor fiber) ja vieraslaji kanadanmajava (Castor canadensis). Kanadanmajava lisättiin EU:n vieraslajiluetteloon 24.6.2025 ja säädettiin haitalliseksi vieraslajiksi. Nyt aloitettu hanke perustuu Suomen majavakantojen hoitoja hallintasuunnitelmaan, jonka tavoitteena on, että euroopanmajava korvaa vieraslaji kanadanmajavan pitkällä aikavälillä. Tavoitteet Suomen majavakantojen hoitoja hallintasuunnitelman tavoitteena on vahvistaa ja säilyttää euroopanmajavakanta suotuisalle suojelutasolle Suomessa. Euroopanmajavan kestävä metsästys turvataan ja kanadanmajavan levinneisyyttä rajoitetaan. Samalla tuetaan euroopanmajavan leviämistä uusille elinalueille. Suomen riistakeskuksen käynnistämän hankkeen päätavoite on, että euroopanmajava korvaa vähitellen kanadanmajavan ja euroopanmajavakanta kasvaa. Keinona puskurivyöhykkeet Aluksi on tarpeellista luoda majavista vapaat puskurivyöhykkeet lajien välille. Kun puskurivyöhyke todetaan tyhjäksi majavista, voidaan sitä lähteä siirtämään kohti kanadanmajavien esiintymisaluetta ja näin vapauttaa euroopanmajaville tilaa levitä luontaisesti. Puskurivyöhykkeen luominen on ensisijainen ja kiireellisin toimenpide, jonka avulla voidaan majavalajit pitää erillään. Myöhemmin voidaan miettiä myös euroopanmajavan geneettisen monimuotoisuuden parantamista. DNA-näytteitä tarvitaan Luonnonvarakeskus on vuosia tutkinut majavien DNA:ta syönnöslastujen ja metsästäjien lähettämien kudosnäytteiden perusteella. DNA:sta on määritetty laji. Tiedot löytyvät luonnonvaratieto.luke.fi-sivustolta. Näytteiden analysointi on tärkeää tulevaisuudessakin erityisesti alueilta, joilla esiintyy tutkitusti lähekkäin euroopanmajavaa ja kanadanmajavaa. KANADANMAJAVA ? Metsästämiseen ei tarvitse hakea lupaa. ? Rauhoitettu 1.5.–19.8. välisenä aikana. EUROOPANMAJAVA ? Metsästäminen on pyyntiluvanvaraista. ? Maaja metsätalousministeriö on asetuksellaan määrittänyt alueet, joille Suomen riistakeskus voi pyyntilupia myöntää. Aluksi luodaan majavista vapaat puskurivyöhykkeet lajien välille. Kanadanmajavien tilalle euroopanmajavia 15 Metsästäjä 6/2025
• Viron ASF-tilanne on heikentynyt huomattavasti kuluvan vuoden aikana, ja taudin leviämisriski Suomeen on merkittävä. TeksTi Valto Kontro kuvaT Susanna Pesonen, Thomas Ohlsson V irossa villisikakannan kasvu on lisännyt tautiin kuolleiden luonnonvaraisia sikojen määrää, ja virusta on löytynyt myös tuotantosikaloista. Taudin löytyminen Suomesta olisi merkittävä taloudellinen isku kotimaiselle sianlihantuotannolle, vaikka tautia esiintyisikin vain villisikakannassa. Virossa on kuluneen vuoden aikana ASF:n vuoksi jouduttu lopettamaan kymmeniätuhansia tuotantosikoja Syyskuussa 2023 tautia todettiin ensimmäistä kertaa Ruotsissa. Virus tarttui villisikoihin tiettävästi jäteasemalta Fagerstassa. Tartunta johti mittaviin toimenpiteisiin ja rajoituksiin, joihin kuului muun muassa hakkuiden ja puintien keskeytys, kielto liikkua maastossa, tartuntavyöhykkeen aitaaminen sekä mittavat ponnistukset kuolleiden sikojen löytymiseksi ja sikakannan hävittämiseksi alueelta. Rajut toimenpiteet tuottivat tulosta, sillä runsas vuosi myöhemmin Ruotsi vapautui virallisesti taudista. Ruotsilla oli onnea, sillä tauti esiintyi maan mittapuulla verrattain harvan villisikakannan alueella keskisessä Ruotsissa, noin 150 kilometriä Tukholmasta luoteeseen. Jos tauti olisi kulkeutunut esimerkiksi Skånen maakuntaan Etelä-Ruotsiin, olisi tilanne ollut huomattavasti haastavampi. Euroopan unionissa tautia esiintyy luonnonvaraisessa villisikakannassa kaikissa sen itärajan maissa Suomea lukuun ottamatta sekä Saksassa, Italiassa, Tšekissä ja KroSuomi varautuu Afrikkalainen sikarutto leviää Euroopassa atiassa. Lisäksi tautia on tavattu Balkanilla, Valko-Venäjällä, Ukrainassa ja Venäjällä. Ihminenkin levittää virusta Huomionarvoista taudin esiintyvyydessä on, että tartunta-alueet Euroopassa eivät ole yhtenäiset, vaan yksittäisiä tautipurkauksia voi esiintyä satojen kilometrien päässä aikaisemmasta esiintymästä. Saksan ja Italian tapaukset ovat erillisiä esiintymisalueita, samoin kuin Ruotsin tapaus oli. Tautia on kulkeutunut uusille alueille ihmisen mukana elintarvikkeissa, eläinsiirroissa, rehukuljetuksissa sekä jopa vaatteissa ja ajoneuvoissa. Virus säilyy pitkään tartunnan saaneissa eläimissä ja niiden eritteissä, mikä lisää leviämisriskiä. Tämä tulee ottaa huomioon myös metsästysmatkoja tehdessä. Metsästysmatkoja ei suositella tehtävän tunnetuille ASF-aluTaudin varhainen havaitseminen on keskeistä epidemian torjunnassa. 16 Metsästäjä 6/2025
• eille lainkaan. Metsästysmatkailijan tulee palatessaan noudattaa varotoimenpiteitä, joihin kuuluvat muun muassa lihajalosteiden tuontikielto, vaatteiden ja varusteiden desinfiointi sekä pidättäytyminen sikalaan menemisestä, villisian metsästyksestä ja riistan ruokinnasta 48 tunnin ajan Suomeen palattuaan. Suomessa varaudutaan Tauti voi levitä Suomeen monella tapaa. Itärajan yli villisian mukana, Suomenlahden yli kelluvan raadon mukana tai ihmisen tuomana. Taudin leviämiseen on Suomessa varauduttu ennaltaehkäisevästi asettamalla edellä mainittuja tuontirajoituksia, erilaisia sikaelinkeinoon liittyviä säädöksiä sekä tavoite pitää villisikakanta mahdollisimman harvana. Maaja metsätalousministeriön villisikatyöryhmä asetti tavoitteeksi, että villisikakanta olisi noin 1 000 yksilöä Kaakkois-Suomen ja Itä-Uudenmaan alueella. Muilla alueilla sikoja saisi esiintyä vain satunnaisesti. Myös metsästyslainsäädännössä on otettu hyvin salliva linja. Villisikaa saa porsaallista emakkoa lukuun ottamatta metsästää vuoden ympäri ja pyynnissä on sallittu yötähtäimet, valot, aitaukset ja loukut. Tauti havaittava ajoissa! Taudin varhainen havaitseminen on keskeistä epidemian torjunnassa. Tämän vuoksi Ruokavirasto korotti syyskuussa saalisvillisikojen ASF-näytteistä maksettavaa palkkiota. Ruokavirasto maksaa ASF-näytteen toimittamisesta lähettäjälle 150 euroa. Naaraiden kohtunäytteestä maksetaan lisäksi 60 euroa. Ruokaviraston maksamien palkkioiden lisäksi Suomen sikayrittäjät ry maksaa metsästysseuroille toiminta-avustusta 185 euroa jokaisesta lähetetystä näytteestä. Näytekattavuus on Suomessa ollut erinomaisella tasolla. Esimerkiksi kalenterivuonna 2024 riistakeskus vastaanotti 1 038 saalisilmoitusta kaadetuista villisioista. Näytteitä villisioista tutkittiin 984. Metsästysseurojen ja riistanhoitoyhdistysten kannattaakin tilata näytetarvikkeita etukäteen varastoon, jotta näytteenotto ja toimitus olisi sujuvaa. Näytetarvikkeita voi tilata sähköpostilla ilmaiseksi osoitteesta tilaukset@ruokavirasto.fi. Näytteenotto-ohjeet löytyvät Ruokaviraston sivuilta. Metsästäjillä merkittävä rooli Suomessa varaudutaan tautiin myös harjoittelemalla torjuntatoimia. Esimerkiksi kesäkuussa 2025 Lappeenrannassa järjestettiin valmiusharjoitus koskien raatojen etsintää ja hygieniatoimia viranomaisten ja metsästäjien voimin. Vastaavia harjoituksia on järjestetty aiempinakin vuosina. Tartunta villisikakannassa tarkoittaisi mittavia toimia. Ruokavirasto perustaisi tartuntavyöhykkeen, jonka sisällä muun muassa metsästys ja moni muu aktiviteetti kiellettäisiin aluksi kokonaan. Sianlihan vienti keskeytettäisiin välittömästi ja tartuntavyöhykkeen sisällä olevat sikalat joutuisivat merkittävien rajoitusten piiriin. Metsästäjät olisivat tilanteessa keskeinen toimija. Vapaaehtoisia tarvitaan raatojen etsintään, tartuntavyöhykkeen sikojen metsästämiseen ja muihin torjuntatoimiin. Metsästäjien paikallistuntemus ja tietämys villisioista, kannan koosta ja elinympäristön käytöstä ovat tärkeitä toimien suunnittelussa ja toteutuksessa. Riistanhoitoyhdistyksellä olisi keskeinen rooli toiminnan organisoinnissa ja vapaaehtoisille maksettaisiin korvaus työpanoksesta. Rokotteesta apu? ASF:n aiheuttama uhka on jatkuva ja ensimmäinen tapaus Suomessa voi ilmaantua milloin tahansa. Samalla kuitenkin Ruotsin, kuten myös aiemmin Belgian ja Tšekin, esimerkki osoittaa, että tauti on hävitettävissä oikeanlaisilla toimilla, jos se havaitaan riittävän varhain. Tilanteen kanssa joudutaan elämään toistaiseksi, mutta tunnelin päässä saattaa näkyä myös valoa. Tautia vastaan on kehitetty rokotteita ja alustavia lupaavia tuloksia on saatu niin Euroopassa kuin muuallakin. Tästä on kuitenkin vielä pitkä matka ASFuhan poistumiseen, sillä niin pitkään kuin tautia esiintyy luonnossa, muodostaa se riskin sikaelinkeinolle. Ruotsin Fagerstan taannoisella tartuntavyöhykkeellä aidattiin vyöhykkeen ydinalue. Tarkoituksena oli pitää alueen villisiat sen sisäpuolella, jotta ne eivät levittäisi tautia. Kyltti kertoo, että tästä alkaa tartuntavyöhyke. 17 Metsästäjä 6/2025
• Metsästäjätutkinnon suorittamisessa siirrytään vuodenvaihteessa nykyaikaan koko maassa. TeksTi Lasse Heimo S ähköinen tutkintojärjestelmä otettiin käyttöön 1.8. Vastaanotto on ollut hyvä ja erityisesti tutkinnon sähköisesti suorittaneiden kokelaiden palaute kiittävää. Riistanhoitoyhdistyksissä (rhy) järjestelmän käyttöönotto on perehtymisen jälkeen sujunut ongelmitta. Se on ollut käytössä yli 500 tutkintotilaisuudessa ja jo syyskuussa yli 60 prosenttia tutkintosuorituksista tehtiin sähköisesti kokelaan omalla laitteella. Samalla riistanhoitoyhdistysten työtaakka on keventynyt, koska kokelaat ilmoittautuvat ennakolta, tunnistautuvat sähköisesti ja heidän hyväksytyt suorituksensa siirtyvät automaattisesti Metsästäjärekisteriin. Vuodenvaihde tulee – oletko valmis? Viimeistään nyt riistanhoitoyhdistyksen on syytä ottaa uudistukset hallintaansa, sillä vuodenvaihteen jälkeen on luvassa lisää muutoksia. Tutkintojärjestelmä täydentyy entistä paremmaksi, kun luovutaan perinteisistä ABC-kysymyslomakkeista, Sähköä metsästäjätutkintoihin Yksilöllisten kysymyssarjojen ansiosta tutkintotilaisuuksissa ei enää vuoden vaihteen jälkeen ole täsmälleen samoja kysymyksiä. ? Nykyiset laji­ tunnistus vihot säilyvät käytössä, mutta perinteisistä ABC­ kysymys lomakkeista luovutaan. 18 Metsästäjä 6/2025
• tutkintotilaisuuksiin edellytetään ennakkoilmoittautuminen ja tutkinnon suorittamisen kielivalinta laajenee. Kyse on merkittävistä muutoksista, joiden kanssa on tarkoitus jatkaa pitkälle tulevaisuuteen. Arvottavat kysymyssarjat Nykyiset lajitunnistusvihot säilyvät käytössä, mutta perinteisistä ABC-kysymyslomakkeista luovutaan. Tutkintojärjestelmään on rakennettu noin 500 kysymyksen pankki, josta sarja generoidaan sattumanvaraisesti jokaiselle tutkintotilaisuudelle. Yksilöllisten kysymyssarjojen ansiosta tutkintotilaisuuksissa ei enää vuoden vaihteen jälkeen ole täsmälleen samoja kysymyksiä. Kysymysten kopiointi, näytön tallentaminen tai muu tutkintokysymysten ”vuotaminen” tulee näin merkityksettömäksi ja valvonnan tarve niiltä osin vähenee. Paperilla vastaamisen mahdollisuus säilyy, ja sitä voidaan käyttää varajärjestelmänä, jos ongelmia esiintyisi esimerkiksi nettiyhteyksissä. Tarvittaviin tulostusmahdollisuuksiin kannattaakin rhy:ssä varautua jo nyt. Pakollinen ilmoittautuminen palvelee riistanhoitoyhdistyksiä Tutkintoon aikova henkilö ilmoittautuu tutkintoon ennakolta. Se onnistuu Oma riista -tunnuksilla tai ilman. Ilmoittautuminen on tehty helpoksi. Tutkintokokelaan tietojen käsittely nopeutuu, koska hän antaa kaikki tarvittavat tiedot ilmoittautuessaan. Vastaanottajan tehtäväksi jää tietojen tarkistaminen ja tutkinnon maksutavan valinta. Koulutusta tulossa Uusien toimintojen käyttökoulutukset alkavat loppuvuodesta 2025 jatkuen kevääseen 2026. ? Koulutus annetaan tuttuun tapaan valtakunnallisina Teams-koulutuksina. ? Tietoa tulevista koulutuksista jaetaan toiminnanohjaajille ja tutkinnon vastaanottajille. Koulutustilaisuudet löytyvät myös www.riista.fi -sivuston tapahtumahausta. ? Kaikkiin tutkintojärjestelmää koskeviin kysymyksiin voit aina olla yhteydessä sähköpostilla lasse.heimo@riista.fi tai puhelimitse 029 431 2345. Rhy saa ennakolta tiedon sähköisesti ja paperilla suorittavien määristä, joka auttaa varautumaan riittävällä määrällä tulostettavia kysymyslomakkeita. Suomi, ruotsi, englanti, saame Tutkintojärjestelmän kielivalinta laajenee jatkossa kattamaan kaikki käytössä olleet kielet, eli tutkinnon voi suorittaa suomen ja ruotsin lisäksi englanniksi sekä kolmella eri saamen kielellä, riippumatta suoritustavasta. LA SS E HE IM O TE RO SA LM EL A 19 Metsästäjä 6/2025
• Metsälle lähtiessä yhdenkin asian unohdus voi muuttaa reissun luonteen. Vaikka näin kävisi, voi jäädä kivoja muistoja ja retki olla onnistunut ilman saalista. TeksTi ja kuvaT Kerttu Korpi A urinko oli jo laskemassa. Piti toimia ripeästi, sillä halusimme lähteä vielä käymään sorsalammella. Mukaan Hilla-koira sekä iltapalaa. Kiireen tuntu hävisi vasta, kun huristelimme isäni kanssa määränpäähän kauniin taivaan alla. Ennen rantautumista kysyin, pitäisikö Hilla laittaa hihnaan. Pelkäsin, että se lähtisi omille poluilleen karkottamaan sorsia. Isä piti koiraa sen verran kokeneena, että se tietäisi kyllä, miten toimia. Hillalle kävi ilmeisesti pieni väärinkäsitys: kun vene oli tarpeeksi lähellä Sorsalammen baletti rantaa, koira ampaisi heti matkaan ja juoksi lammelle lätistelemään ja ratsaamaan puskia pitäen huolta, ettei yksikään lintu erehtyisi jäämään. Perillä huomasin, että kuulosuojaimet unohtuivat. Toisen piiput jäisivät siis kylmiksi, jos tilanteita tulisi. Onneksi selkkaus ei paljoa haitannut. Ajatuksemme oli muutenkin jäädä passiin, eikä kahta ampujaa tarvittaisi. Onni onnettomuudessa Olimme istuneet jo hyvän aikaa, eikä lintuja ollut näkynyt. Söin rauhassa jogurttia, kun keskelle lampea pyrähti kolme nuorta heinäsorsaa. Olimme aivan paikoillamme, ja tällä kertaa koirakin malttoi mielensä. Sorsat eivät huomanneet meitä, mutta ne uivat kaislikon taakse pois näköpiiristä. Odotimme, jos ne uisivat taas lammen keskelle. Kun mitään ei kuulunut, menin varovasti lähemmäs kiikaroimaan. Palattuani kerroin isälle, ettei lintuja näkynyt. Olin juuri istahtamassa takaisin passiin, kun näin ? Vaikka lähtö oli kiireinen, rannassa minut pysäytti lumo­ ava auringonlasku. Vaaleanpunaiset pilvet tekivät öljy­ mäisen heijastuksen aallokkoon. Sorsien keskittyes­ sä koreografiaansa, hiippailin varovasti lähemmäs. 20 Metsästäjä 6/2025 Nu rten toimitus
• Millainen on hyvä metsästäjä? K un kerron metsästysharrastuksestani seurassa, jossa lajia ei juurikaan tunneta, minulta usein kysytään, olenko ”hyvä” siinä. Ihmetellessäni, mitä kysyjä tarkoittaa, vastaus on useimmiten “kuinka paljon eläimiä olet ampunut”. Mutta onko “hyvän” metsästäjän määritelmä niin helposti käsitettävissä? Metsästäjän onnistuminen maastossa ei ole koskaan taattua. Esimerkiksi teknisesti taitava ja radalla loistava ampuja ei välttämättä kanna kotiin suuria määriä saalista, sillä pääsy riistalaukaustilanteeseen on aina monen sattumuksen summa. Tilanteeseen pääsemiseksi ja siinä onnistumiseen tarvitaan usein myös rutkasti tuuria. Toisaalta toisten jahtimailla on enemmän riistaa kuin toisten, ja metsästysajatkin ovat eri puolilla maita erilaisia. Tuskin siis voidaan sanoa, että saalismäärät tekisivät metsästäjästä suoraan “hyvän”. Mielestäni metsästyksen yksi hienoimmista puolista on se, että siinä ei koskaan tule valmiiksi. Jokainen tapahtuma ja reissu on erilainen, ja niissä oppii aina jotain uutta luonnosta, riistaeläimistä ja toisinaan itsestään vielä vuosikymmenten eräkokemuksen jälkeen. Jokaisella metsästäjällä on oma ainutlaatuinen, elämän mittainen eräpolkunsa kuljettavanaan kaikkine kokemuksineen. Vastaus kysymykseen hyvästä metsästäjästä löytyy muualta kuin saalismääristä, ampumataidoista ja jahtiin käytetyistä tuntimääristä. Ehkäpä hyvä metsästäjä osaa käyttäytyä kunnioittavasti luontoa ja riistaa kohtaan, ottaa muut metsästäjät ja luonnossa liikkujat huomioon ja toimii metsällä vastuullisesti ja eettisesti. Ja uskaltaa toimia niin myös silloin, kun jahtikaverit ehkä eivät. On hyvä muistaa, että kohti tällaista mielikuvaa hyvästä metsästäjästä meidän kaikkien kannattaisi pyrkiä, niin jahdissa kuin sen ulkopuolellakin. SUVI SEPPÄNEN Kirjoittaja on 18-vuotias hyrynsalmelaislähtöinen metsästäjä, jolle metsästys ja eräily ovat elämäntapa ja suuri intohimon kohde. kaikki kolme sorsaa, nyt todella lähellä. Ikään kuin ne olisivat kulkeneet perässäni. Otin haulikon, mutta olin epävarma, kantaisiko laukaus sorsille asti. Kysyin asiaa isältä useamman kerran, mutta hän piti sormia korvissaan eikä kuullut mitään. Itselläni oli ainoat kuulosuojaimet. Ampumatilanne meni ohi, mutta aivan toisenlainen näytös alkoi. Sorsat uivat aivan nipussa, ja pyllistivät meille aina yksi kerrallaan tai kaikki yhdessä etsien vedestä ruokaa. Meille tämä näytti kuitenkin luodulta koreografialta, jota ne esittivät meille ilkkuen. Musiikki vain puuttui taustalta. Tätä jatkui todella kauan. Kuulin isän nauravan takanani, ja yritin itsekin pidätellä naurua. Lopulta palasin takaisin huvittuneen isäni luo ja lähdimme kotiin. Illassa oli ollut jo viihdettä ja kommelluksia kerrakseen. Kotona nauroimme vielä yhdessä tilanteelle, ja olin iloinen, etten ollut ampunut ja kaikki oli mennyt niin kuin oli. Muuten olisi jäänyt hieno show näkemättä. Nu rten toimitus K lumni 21 Metsästäjä 6/2025
• Nu rten toimitus Jokainen metsästäjä muistaa ne hetket, kun palo luonnossa kulkemiseen syttyi. Kulmakivet, jotka auttoivat luomaan minusta metsästäjän, ovat ukki ja Riku. TeksTi ja kuvaT Siiri Niskala U kkini Paavo Timosen ja Riku-koiran kanssa opin tiiviin yhteistyön koiran ja omistajan välillä ja koin ensimmäiset metsästysretkeni ja saaliini. Paavo-ukki oli kulkenut metsällä jo nuoresta asti, ensin yksin, sitten koiran tai seurueen kanssa. Hän oli osa muuttuvaa metsästyskulttuuria ja jakoi mielellään tarinoita vuosikymmentenkin takaa. Minulle, joka rakasti viettää isovanhempien kanssa aikaa, luonnon tärkeys ja sen arvostaminen tulivat selväksi jo lapsena. Olin aina kiinnostunut lähtemään ukin mukaan metsäretkille, mutta jossain vaiheessa pelkkä seikkailunhimo vaihtui oppimisen haluun. Ukki otti tehtäväkseen opettaa sen, minkä hän oli nuorena oppinut muilta metsästäjiltä. Kuljin ukkia seuraten ensimmäiset metsästysretkeni ilman asetta tai reppua. Suoritin 14-vuotiaana metsästyskortin ja täytettyäni 15 vuotta hain aseen rinnakkaislupaa. Parhaat opettajat: Ukki ja Riku Kun olin 8 vuoden ikäinen, ukki toi kotiin uuden metsästyskaverin, suomenpystykorsuhteen. Syksyllä 2022 ammuin ensimmäisen lintuni Rikun haukkuun ja ensimmäinen asia, mitä ajattelin: “Nyt kyllä pitää soittaa ukille”. Nuotiolla hiljeni Ukki nukkui pois lokakuun lopulla 2024. Silloin tajusin, kuinka paljon toisen ihmisen palo ajoi minuakin nousemaan sängystä aikaisin aamulla ja lähtemään metsälle. Metsästäminen jäi väliaikaisesti tauolle minun, mutta myös Riku-koiran isännän kaipuun takia. Touhusimme koiravanhuksen kanssa kaikenlaista metsästyksen ulkopuolella heinäkuuhun 2025 asti, jolloin myös Riku liittyi Ukin seuraan paremmille metsästysmaille. Katsoessani nyt menneisyyteen, arvostan ja vaalin kaikkea mitä ukki ja Riku yhteisillä metsäretkillämme opettivat minulle. Jaettu taito ja tieto sekä kerrotut tarinat rakensivat minusta luontoa ja perinteitä kunnioittavan metsästäjän, joka on valmis jatkamaan seikkailujaan uudessa seurassa. Uudet seikkailut odottavat Nyt uutta suuntaa etsivänä olen päätynyt kokeilemaan myös uusia, minulle vieraita Ukin jalanjäljissä uusiin seikkailuihin van Rikun. Olen aina rakastanut eläimiä, mutta vasta myöhemmällä iällä tajusin koiran merkityksen metsästäjälle. Ukin ja Rikun yhteistyö oli kaunista katsottavaa. Lempeän ja hupaisan touhun sekaan mahtui niin kurinpitoa kuin valtavia ylistyksiäkin. Heidän kanssaan metsästäessä opin paljon uutta: kärsivällisyyttä ja yhteisymmärrystä. Aloin vanhempana kulkemaan Rikun kanssa pidempiä lenkkejä myös yksin. Ukki jätti minut Rikun kanssa kauemmas, ajoi auton määränpäähän ja odotti minua nuotiolla. Opin näillä reissuilla luottamaan itseeni suunnistuksen ja koiran kanssa kulkemisen 22 Metsästäjä 6/2025
• metsästystapoja kokeneemman väen seurassa. Viime syksynä istuin ystäväni Krista Suorsan kanssa ensimmäistä kertaa teeripassissa ja tammikuussa hän esitteli minulle latvalinnustuksen saloja. Olen keskustellut somesta tai metsästysseurasta tuttujen metsästäjien kanssa ja etsinyt mahdollisuuksia päästä tutustumaan myös muiden koirien kuin pystykorvien toimintaan metsällä. Hirvenmetsästyksen jatkuessa omalla painollaan, olen kuitenkin salaisesti toivonut ja etsinyt itselleni ikiomaa pikinokkaa jatkamaan Rikun perintöä lintumetsien samoajana. Toimitus kiittää Siiriä ja toivottaa hänelle menestystä elämään ja eräpolulle! Siirin seikkailuja voi jatkossa seurata Instagramissa @siirukka05 Riku rakasti metsässä olemista, varsinkin evästaukoja. Ukki opettamassa minulle riistan käsittelyä. allesi koir Lihaisaa laatua ja ht iv ah ti. fi Saatavilla Hankkijan myymälöistä ja muilta hyvin varustelluilta jälleenmyyjiltä. Kotimaiset Jahti&Vahti Energia ja Extra Energia ovat erikoisruokia metsästys-, harrastusja työkoirille. Hinta-laatu-suhteeltaan markkinoiden parhaat aktiivikoirien ruoat vastaavat kovan rasituksen asettamiin vaatimuksiin: koira jaksaa paremmin ja sen hyvä kunto pysyy yllä pidempään. TÄYSRAVINNOT AKTIIVISEEN MENOON ENERGIAPITOISET
• Ilves on muiden kissaeläinten tapaan aktiivinen ja taitava saalistaja, jonka elintapoja on tutkittu lähettimiin perustuvin yksilökohtaisten seurantojen avulla. Tällaista aineistoa on kerätty ja julkaistu myös Suomen ilveksistä. TeksTi Ilpo Kojola kuvaT Mika Kimmo ja Ilpo Kojola I lveksen kiima ajoittuu helmi-maaliskuulle. Silloin muulloin hiljainen, pehmeätassuinen eläin tulee tavallista useammin huomatuksi, sillä mouruaminen kantaa kauas tyynessä kevättalven yössä. Ilvekset kommunikoivat paitsi ääntelemällä, myös hajuviestein. Merkiksi läsnäolostaan ilvekset suihkauttelevat hajumerkintöjään, jota tapahtuu muinakin vuodenaikoina. Urokset joutuvat kilpailemaan naaraista toisten urosten kanssa, ja voivat kiima-aikana liikkua olennaisesti suuremmalla alueella kuin muutoin. Mutta lopulta uroksen rooli itse lisääntymistapahtumassa rajoittuu naaraan hedelmöittämiseen. Ilves on mieltynyt maastoon, jossa topografia vaihtelee. Kallioiset ja lohkareiset mäet ovat suosittuja päivälevon ympäristöjä ja rinteessä olevan siirtolohkareen suojaan naaras myös usein synnyttää pentunsa. Juurakon tai maahan rojahtaneen kuusenkin tarjoama suoja voi kelvata synnytyssijaksi. Pennut syntyvät toukokuussa tai kesäkuun alussa, runsaan kahden kuukauden mittaisen kantoajan jälkeen. Naaras synnyttää tavallisesti 1–3 pentua, mutta myös neljän pennun pentueita tavataan silloin tällöin. Pentuekoolla on yhteys naaraan ikään; ensisynnyttäjien pentueet ovat keskimääräistä pienempiä. Pennut painavat syntyessään parisataa grammaa ja ovat sokeita kolme ensimmäistä elinviikkoaan. Imettävän naaraan on pidettävä yllä maidontuottokykyään. Koska sillä ei susinaaraan tapaan ole urosta tuomassa pesälle ravintoa, kuluu sen ajasta merkittävä osa Ilveksen vuosi ? Kallioiset mäet ovat ilveksen mieleen. ? Pentue on käynyt puupinon päällä. 24 Metsästäjä 6/2025
• saalistuspuuhassa. Tässä vaiheessa naaras liikkuu vain pesän lähimaastoissa, usein vain kymmenen tai muutaman kymmenen neliökilometrin alueella. Itsenäistymisen haasteet Vielä talvella pentujen ravinnonsaanti riippuu emon kyvystä hankkia saalista. Jos emo talvella kuolee, kohtaa pentuja suuri riski nälkiintyä hengiltä. Ilveksen pennut itsenäistyvät joitakin viikkoja ennen kuin emo alkaa keväällä valmistautua pitämään huolta uusista pennuistaan. Kevät on itsenäistymiseen paras vuodenaika, koska luonnossa on hiljattain syntynyttä saaliseläinten jälkikasvua ja talven uuvuttamaa isompaakin saalista. Saaliin rikas lajikirjo Ilves on aktiivinen saalistaja, joka kelpuuttaa haaskat vain hätätilanteessa. Muiden kissapetojen tapaan ilveksellä on tarkka näköaisti, joka toimii hyvin yönseudun hämärinä ja pimeinä aikoina. Ennen näköhavaintoa herkkäaistiset tupsukorvat paikantavat saaliin sijaintia hajuja kuuloaistillaan. Ilves jättää uuvuttavat takaa-ajot ahmalle, se yllättää saaliinsa muutamalla pitkällä loikalla. Tulokseen yltäminen voi vaatia sitkeää vaanimista ja paikallaan odottamista. Nuorille ilveksille maltti kehittyy vähitellen, yrityksen ja erehdyksen kautta. Sorkkaja jäniseläinten ohella saaliseläinten listalle kuuluvat muun muassa kanalinnut, kettu ja supikoira. Keski-Ruotsissa GPS-seurannassa olleista ketuista peräti 14 prosenttia tuli vuosittain ilveksen tappamiksi. Pienet ja keskisuuret hirvieläimet kilpailevat suosiota jäniseläinten kanssa. Suomessa ilveksen saaliita luonnonvaraisista hirvieläimistä ovat ennen muuta metsäkauris ja valkohäntäpeura. Satunnaisemmin saaliiksi päätyy kuusipeura tai metsäpeura, joiden lukumäärät Suomessa ovat pieniä. Hirvieläinten osuuteen ilveksen saaliissa vaikuttavat lajin kannantiheyden rinnalla ilveksen sukupuoli. Kolmas tekijä on vuodenaika. Itäja Keski-Suomen ilvesten pääsaalis on metsäjänis. Lounais-Suomessa ilveksen ravinnossa näyttelevät pääroolia metsäkauris, valkohäntäpeura ja rusakko. Jos ilveksen elinpiirillä on runsaasti metsäkaurista, se on tavallisesti tärkein saaliseläin. Talvella metsäkauriilla voi olla suurempi rooli kuin kesällä. Esimerkiksi Etelä-Norjassa talviajan ravinnossa kauriin osuus oli 80 prosenttia, mutta kesällä vain kolmannes. Saaliissa näkyy vuodenaika ja ilveksen sukupuoli Poronhoitoalueella poro on ilvekselle merkittävä saaliseläin. Ruotsissa sen aiheuttamat porovahingot korvataan ilveskannan runsauden perusteella, minkä takia Skan25 Metsästäjä 6/2025
• dinavian ilvesten ravinnon koostumuksesta ja saalistustahdista on tehty merkittävää tutkimusta. Siellä ilvesten tietyn aikajänteen kuluessa tappamien porojen määrän havaittiin vaihtelevan suuresti GPS-seurannassa olleiden 35:n eri yksilön välillä. Eroilla oli yhteys sekä ilveksen sukupuoleen että vuodenaikaan. Urokset ovat naaraita kookkaampia. Jos poroja oli elinpiirillä paljon, urokset tappoivat kesällä kymmenkunta poroa kuukaudessa, naarailla tahti jäi tästä noin kolmannekseen. Talvella urosten tahti oli jonkin verran matalampi kuin kesällä, mutta naaraiden tahti vastaavasti korkeampi niin, että sukupuolten välinen ero jäi pienemmäksi. Yksin elävät naaraat tappoivat sekä kesällä että talvella poroja jonkin verran harvemmin kuin pennulliset. Useat naarasilvekset siirtyivät kesällä pyytämään pelkästään pieniä saaliseläimiä myös alueella, missä poroja oli runsaasti. Skandinavian tunturialueella ilveksen saaliiksi jäävä poro on tavallisimmin vasa. Myös vasojen osuuteen vaikuttaa ilveksen sukupuoli, sillä talvella vasojen osuus on suurempi naaraiden kuin urosten saaliissa. Valkohäntäpeura on poron kokoluokkaa oleva hirvieläin, ja sen rooli lounaisen Suomen ilvesten talviravinnossa on yhteydessä ilveksen sukupuoleen, sillä metsästettyjen ilvesten mahalaukkuanalyysit osoittavat urosten käyttävän naaraita enemmän peuraa ravintonaan. Elinpiirit pienempiä kesällä kuin talvella Ilveksen elinalueen pinta-ala kytkeytyy paitsi sen sukupuoleen, myös vuodenaikaan ja saaliseläinkantojen runsauteen. Ilveksellä ei ole reviiriä, vaan naapurusten liikkuma-alat voivat olla osittain päällekkäin. Näin on etenkin uroksilla. Toisilleen sukua olevien naaraiden on Suomessa todettu elelevän keskimääräistä useammin naapureina. Elinpiirit laajenevat kohti pohjoista. Eurooppalaisessa lehtimetsävyöhykkeessä sijaitsevassa puolalaisessa Bialowiezan metsässä naaraiden elinpiirit olivat keväällä ja kesällä keskimäärin vain 55 km 2 , syysja talviajan elinpiirit 94 km 2 . Urokset liikkuvat tyypillisesti useamman naaraan elinpiirillä, eikä niiden elinpiirien pinta-aloissa ollut vastaavia selviä vuodenaikaiseroja kuin naarailla. Urosten kevään Ilveksen elinalueen pinta-ala kytkeytyy paitsi sen sukupuoleen, myös vuodenaikaan ja saaliseläinkantojen runsauteen. 26 Metsästäjä 6/2025
• ja kesän elinalueiden pinta-ala oli keskimäärin 143 km 2 , syksyn ja talven 165 km 2 . Koko aikuisiän mittaiset seurannat antoivat naaraiden elinpiirin kooksi 133 km 2 ja urosten 248 km 2 . Karkeasti tätä suuruusluokkaa ovat ilvesten elinalueet myös esimerkiksi Sveitsissä, Ranskassa ja Sloveniassa, mutta Skandinaviassa olennaisesti laajempia; viiden eri tutkimusalueen keskiarvojen ollessa naarailla 300–560 km 2 ja uroksilla 630–1 500 km 2 . Eurooppalaisessa mittakaavassa ilveksen elinalueen koon havaittiin kytkeytyvän vahvasti saaliseläinkantojen, ennen kaikkea metsäkauriin runsauteen. Kauriskannan harvuus saa etenkin urosten elinpiirit laajenemaan. Urokset vaeltavat kauemmas kuin naaraat Nuorten ilvesten vaellukset syntymäalueelta noudattelivat samantyyppistä kaavaa neljällä skandinaavisella tutkimusalueella, joilla seurattiin yhteensä 120 GPSlähettimellä varustettua yksilöä. Nisäkkäille tyypilliseen tapaan urokset vaelsivat selvästi kauemmas kuin naaraat. Uroksilla uuden kotiseudun ja syntymäalueen välinen etäisyys oli keskimäärin 146 km, mutta naarailla vain 47 km. Monien nuorten naaraiden elinalueet olivat joko kokonaan tai ainakin osittain päällekkäin niiden emon elinalueen kanssa. Siinä, missä kaikki urokset vaelsivat pois syntymäalueeltaan, näin menetteli vain 65 prosenttia naaraista. Tämä selittää aiemmin todettua samalla alueella tavattavien naaraiden sukulaisuutta. Vaellusten suhteen ilves siis muistuttaa karhua, mutta poikkeaa sudesta, sillä sudella myös naaraat jolkottavat pois syntymäreviiriltään. Sutta pakoon? Ilveksen ainoana luontaisena vihollisena on perinteisesti pidetty sutta. Susi on ilvestä kaksi kertaa painavampi ja sen perheryhmät ovat suurempia kuin ilveksen. Molemmat suurpedot saalistavat pieniä ja keskisuuria hirvieläimiä. Voisi olettaa merkkejä ilveksen ja suden välisistä konflikteista näkyvän enemmän merkkejä esimerkiksi Lounais-Suomessa, missä molempien petoeläinten kanta on vahva. Metsässä ilves voi toki kavuta puuhun, jos joutuu susilauman piirittämäksi. Susien motiivia ilveksen tappamiseen on vahvan saaliseläinkannan oloissa vaikeaa kuvitella niin suureksi, että ne ottaisivat riskin kokea ilveksen terävien kynsien viillot, joista parantuminen esimerkiksi metsästyskoirilla saattaa viedä kauan. Keski-Ruotsissa on havaittu ilveksen pentutuoton olevan yhtä vahvaa susilauman reviireillä kuin reviireiden ulkopuolella. Bialowiezan metsässä Puolassa lähettimellä varustettujen ilvesten ja susien ei todettu juurikaan reagoivan toisiinsa. Ilveksille harmillisempia saattavatkin olla ahmat, joiden on todettu Skandinavian tunturialueella seurailevan ilveksiä ja valtaavan näiden saamia saaliita. Kirjoittaja on Luonnonvarakeskuksen vieraileva tutkija. ? Ilves voi paeta sutta puuhun. Pentueessa on yleensä 1–3 pentua, harvemmin neljä. 27 Metsästäjä 6/2025
• On esitetty optimistisia arvioita, että suurpetokantojen runsastuminen poistaisi tarpeen pyytää supikoiria. Valitettavasti tämä ei pidä paikkansa. TeksTi Jyri Mononen kuvaT Jyri Mononen, Ilkka Järvinen T urun ja Helsingin yliopiston tutkimuksessa havaittiin, että supikoiraa esiintyi vähemmän susija ilvesalueilla Eteläja Keski-Suomessa. Tutkija Annika Herrero vahvisti, että myös Luonnonvarakeskuksen seuraamista nuorista ilveksistä joidenkin on havaittu käyttäneen ravintonaan runsaasti supikoiria. Kaikki ilvesyksilöt eivät kuitenkaan ole olleet niistä kiinnostuneita. Ilvestihentymässäkin supikoirakanta voi olla runsas Helmi-vieraspetohankkeessa tehopyydetään supikoiria ja minkkejä arvokkailla lintuvesillä. Hankkeessa on kerätty tietoa supikoirista Kirkkonummen Saltfjärdenin linnustoalueen ympäriltä, jossa ilvespentueiden tiheys on aluetasolla saavuttanut oletetun huipputiheytensä. Näin ollen voisi luulla, ettei hankkeessa olisi enää tarvittu suuria supikoirasaaliita kannan hillitsemiseksi. Vain noin 2000 hehtaarin pyyntialueelta poistettiin ensimmäisenä pyyntivuotena (2023) 134 supikoiraa, joRatkaiseeko ilves supikoiraongelman? Ainoastaan jotkut ilvesyksilöt näyttäisivät harventavan supikoirakantaa. GE TT Y IM AG ES 28 Metsästäjä 6/2025
• hon eivät edes sisälly muiden kuin hankkeen pyytäjiksi rekisteröityneiden metsästäjien saaliit. Vuonna 2024 saalis oli edelleen 114 supikoiraa, vaikka ydinalueen kanta oli jo laskemaan. Alueella liikkui ainakin kaksi ilvespentuetta, lukuisia aikuisia yksilöitä sekä susia. Silti metsästäjien huolehdittavaksi oli yhä jäänyt näinkin tiheä supikoirakanta. Kuluvana vuonna supikoiria ja työtä yhä riittää, vaikka kevääksi 2025 saatiin hetkellisesti linnustokohteen ytimeen supikoiratyhjiö aikaiseksi. Ilvekset ovat yksilöitä Ainoastaan jotkut ilvesyksilöt näyttävät harventavan supikoirakantaa. Tätä väitettä tukevat hankkeen haaskakamerat, joilla on taltioitu ilveksiä ja supikoiria aterioimassa sulassa sovussa. Lämpökameradroonilla todistettiin menneenä kesänä kahden supikoirapariskunnan tuottavan pentueet ilvesten seassa. Toisen parin kanssa samalla kosteikolla oleili lähettimellä pannoitettu koirasilves ”Narri”. Toisen supikoiraperheen asuttamalla kosteikolla vieraili lähettimin varustettu naarasilves ”Helmi” ainakin kahdesti supikoirapentueen sielläkin säästyessä täysilukuisena. Nämä supikoirapentueet sijaitsivat hankkeen tehopyyntialueiden ulkoreunoilla. Ilves saattaa auttaa supikoirakannan hallinnassa tuntuvasti, mikäli seutua sattuu asuttamaan supikoiria saalistava ilvesyksilö. Empiiriset havainnot kuitenkin näyttävät, ettei ilveksen varaan voida laskea tiheimpienkään ilveskantojen alueilla vieraspetojen kontrollointia. Jatkossakin tarvitaan metsästäjien organisoimaa vieraspetopyyntiä, vaikka ilves voi olla paikoin hyvänä apuna. Helmi­vieraspetohankkeen kameralta Länsi­Uudeltamaalta: Ilves ja supikoira käyttävät haaskaa samanaikaisesti ongelmitta. Hämeessä kuvattu ilves ja supikoira samalla haaskalla. Ilveksen poistuttua supikoira sai jäädä rauhassa jatkamaan ruokailua. Tällä kosteikkoalueella vietti loppukeväällä 2025 aikaansa ilvesuros Narri, joka on vetisiin saalistuspaikkoihin mieltynyt yksilö. Samaan aikaan Narrin kanssa ruovikkoisen kosteikon keskellä (valkoinen pallo) makoili lämpökameradroonilla todettu supikoirapariskunta vastasyntyneine pentuineen. Pariskunta ja pentue säästyivät, vaikka ilves oli tutkinut aivan samaa ruovikkoa. 29 Metsästäjä 6/2025
• Pohjamaalla valtatie 8:lla on pahimman hirvionnettomuusriskin alueita varustettu välkkyvillä varoitusmerkeillä, parannettu riista-aidan toimivuutta äänimajakoilla ja panostettu autoilijoiden tiedottamiseen. TeksTi Joni Saunaluoma kuvaT Innotrafik ja Joni Saunaluoma R annikko-Pohjanmaan riistakeskusalueen halkaisee koko matkalta kasitie, joka paikka paikoin kulkee hyvin lähellä merta. Hirvet liikkuvat tien tuntumassa ja erityisesti Vaasasta koilliseen on yksi Suomen suurimmista riskeistä joutua hirvionnettomuuteen. Neljä vuotta sitten Vaasan koillispuolelle Vassorin kohdalle rakennettiin runsaan viiden kilometrin pituinen riista-aita ja sen yhteyteen eläimille tarkoitettu alikulku, jonne aidan on tarkoitus ohjata eläimet. Hirvet eivät ottaneet alikulkua heti käyttöönsä. Ne yrittivät ylittää tien risteysalueille aitaan jääneistä aukoista. Tultuaan T-risteyksestä tielle, vastapuolen aita esti ylikulun, eikä eläin päässyt tieltä pois. Hirvet juoksivatkin väkisin aidan yli, vaurioittaen sitä useammasta kohdasta. Suurriistavirka-apu (SRVA) joutui karkottamaan eläimiä pois tiealueelta ja uusi aita vaati korjausta. Ihmispuhetta hirville Kuultuaan ongelmasta teollisuuden turvaratkaisuja kehittelevä Innotrafik ajatteli, että heillä voisi olla ratkaisu. Suojateiden jalankulkijoista varoittavissa kapseleissa ja teollisuuden äänivaroittimissa käytettyä tekniikkaa hyödyntäen he kehittivät äänimajakan. Äänimajakan ideana on havaita tiealueelle pyrkivät eläimet ja karkottaa ihmispuheella eläin takaisin tulosuuntaansa, jottei tämä joudu aitojen väliin tiealueella. Laite toimi ja herätti kiinnostusta. Välkky varoittaa autoilijoita Samaan aikaan Pohjanmaalla otettiin käyttöön ensimmäinen optimaalisesti varoittava Valtatie 8 edelläkävijä riistakolareiden ennaltaehkäisyssä Äänimajakka havaitsee risteyksen aukkokohdasta tielle pyrkivät eläimet ja karkottaa ne ihmispuheella takaisin tulosuuntaansa. 30 Metsästäjä 6/2025
• välkky-hirvivaroitusjärjestelmä. Optimaalinen varoitusmerkki on ohjelmoitu välkkymään aamuja iltahämärissä, jolloin onnettomuusriski on suurimmillaan. Merkeistä haluttiin lisää käyttökokemuksia ja kasitielle asennettiin ELY-keskuksen johdolla kolme ensimäistä 2–3 kilometrin pituista varoitusosuutta. LähiTapiola Pohjanmaa oli tiedostanut valtatie 8 hirvieläinonnettomuusriskit ja halusi saada uudenlaisia varoituslaitteita parantamaan liikenneturvallisuutta. LähiTapiola lahjoitti paikallisille riistanhoitoyhdistyksille varoituslaitteet, jotka yhdistykset antoivat ELY-keskuksen hallintaan. Hyvien kokemusten perusteella Vassorinlahdelle asennettiin äänimajakat myös muihin riista-aidan aukkokohtiin, yhtä lukuun ottamatta. Valitettavasti tänä vuonna jäljelle jääneestä aukosta harhautui metsäkauris ajoradalle vakavin seurauksin. Lahjoitukset saivat jatkoa ja nyt siinäkin kohdassa on äänimajakka. Riista-aidan päähän kulkukohdalle asennettiin reaaliajassa varoittava hirvivaroitusmerkki, joka eläimen havaittuaan alkaa välkkyä. Lisäksi optimaalisen varoituksen osuuksia on asennettu nyt kasitien varteen Närpiöstä Kokkolaan yhteensä 13 pahimpaan onnettomuuskohtaan. Paikat on Riistavaroitusmobiilisovellus Ilmainen sovellus, joka toimii puhelimen taustalla ja varoittaa autoilijaa puheäänellä riistaeläinten kulkupaikoista, kuten riista-aitojen päistä ja kulkuaukoista. Metsästäjät voivat merkitä sovellukseen varoitusalueita meneillään olevasta jahdista ja SRVA-henkilö käynnissä olevasta tehtävästä. määritelty riistanhoitoyhdistysten SRVAtehtävätilastojen perusteella yhteistyössä ELY-keskuksen kanssa. Suojaa suurriistavirka-avulle Esiin nousi huoli myös teiden varsilla toimivien metsästäjien ja SRVA-toimijoiden turvallisuudesta ja joidenkin autoilijoiden välinpitämättömyydestä. Merkkejä valmistanut Innotrafik halusi testata teollisuudessa käytössä olleita henkilövaroittimia SRVA-tehtäviin osallistuville. Niitä on nyt LähiTapiolan lahjoituksen turvin annettu Rannikko-Pohjanmaan jokaiselle riistanhoitoyhdistykselle. Laite kiinnitetään hartian seutuville vaatteisiin. Ja se yksinkertaisuudessaan vilkkuu molempiin suuntiin lisäten pimeällä tienvarressa olevan havaittavuutta. Sovellus autoilijoille Viimeisimpänä Innotrafik on kehittänyt autoilijoille mobiilisovelluksen, joka varoittaa ajon aikana hirvieläinten kulkupaikoista. Mitkään varoitukset eivät kuitenkaan auta, elleivät autoilijat ota niitä vakavasti. Syksyllä toteutettiin kaikkien mukana olleiden toimijoiden kesken riistavaroituskiertue, jossa pysähdyttiin Rannikko-Pohjanmaan eri paikkakunnilla markettien pihoissa. Ohikulkijoille ja kiinnostuneille kerrottiin kulkupaikkojen huomioimisesta, kolaripaikan merkitsemisestä, mobiilisovelluksesta ja muusta aiheeseen liittyvistä. Optimaalinen varoitusmerkki on ohjelmoitu välkkymään aamu­ ja iltahämärissä. Vaatteeseen kiinnitettävä henkilövaroitin lisää SRVA­toimijan näkyvyyttä. Kuuntele Sorkkia ja sarvia ­podcastin jakso aiheesta metsastajalehti.fi 31 Metsästäjä 6/2025
• Luonnonvarakeskus (Luke) julkaisi syyskuun lopussa arvionsa susikannan koosta. Arvio koskee maaliskuuta 2025. Susikanta on vahvassa kasvussa läntisessä Suomessa. Idässä kasvu on vähäistä. Kanta on kasvanut vuodesta 2017 lähtien. TeksTi Inari Helle, Samu Mäntyniemi, Mia Valtonen ja Samuli Heikkinen L uke arvioi vuosittain Suomen susikannan koon osana suden kannanseurantaa. Keskeisenä tavoitteena on arvioida maaliskuinen perhelaumojen ja parien määrä, sillä ne kertovat kannan lisääntymispotentiaalista seuraavaa lisääntymisaikaa eli huhtitoukokuuta ajatellen. Luke käyttää kanta-arviota tehdessään apuna matemaattista mallinnusta, jolloin tulokset kuvataan todennäköisyyksien avulla. Kanta-arvion yhteydessä esitetään todennäköisin arvo ja suluissa haarukka, johon susikannan koko osuu 90 prosentin todennäköisyydellä. Susireviirejä rajalaumat ja -parit mukaan lukien oli kuluvan vuoden maaliskuussa todennäköisimmin 76 (73–79), mikä on 14 enemmän kuin maaliskuussa 2024. Perhelaumoja oli 57 (54–61) ja pareja 19 (15–22). Kanta kasvoi selvästi myös yksilömäärän perusteella. Maaliskuussa 2025 Suomessa arvioitiin olleen 430 (413–465) sutta. Kokonaisyksilömäärään lasketaan laumaja parireviireillä asuvat sudet, reviirien ulkopuolella elävät yksilöt sekä puolet rajareviirien yksilöistä. Susikanta kasvanut reilusti Susikanta on poronhoitoalueen ja rajareviirien ulkopuolella kasvanut yhtäjaksoisesti vuodesta 2017 lähtien. 32 Metsästäjä 6/2025
• Kasvua edelliseen vuoteen verrattuna oli 46 prosenttia. Kasvu oli poikkeuksellisen nopeaa Luke arvioi myös poronhoitoalueen ulkopuolella elävän susikannan ilman rajareviirejä. Tämän kannanosan maaliskuiseksi kooksi arvioitiin 53 (51–56) laumaa ja 18 (15–21) paria. Yksilömäärän arvioitiin olleen 394 (379–413) yksilöä. Tältä alueelta on saatavilla riittävästi aineistoa populaatiomallinnusta varten. Mallin avulla kuvataan susikannan vaihtelua sekä vuoden aikana että pidemmällä aikavälillä. Mallilla ennustetaan myös kannan kehitystä lähitulevaisuudessa. Populaatiomallin mukaan susikanta on poronhoitoalueen ja rajareviirien ulkopuolella kasvanut yhtäjaksoisesti vuodesta 2017 lähtien. Nyt tällä alueella havaittu noin 38 prosentin vuosikasvu on suurin vuoden 1990 jälkeen. Aikaisemmin vuotuinen kannankasvu on ylittänyt 30 prosenttia vain kaksi kertaa: vuosina 2019–2020 kanta kasvoi noin 30 prosenttia ja vuosina 2013–2014 kasvua oli noin 32 prosenttia. Keskimääräinen kasvu vuosina 1990–2025 on ollut noin 10 prosenttia vuodessa sellaisina vuosina, jolloin ei ole ollut kannanhoidollista metsästystä. Kanta painottuu länteen Kannan esiintyminen ja kasvu painottuvat edelleen voimakkaasti länteen, erityisesti Lounais-Suomeen, jossa sudelle on tarjolla paljon ravintoa tiheiden metsäkaurisja vakohäntäpeurakantojen myötä. Kolme neljännestä reviireistä sijaitsi läntisessä Suomessa. Parija perhelaumareviirien suhteelliset osuudet poikkesivat toisistaan eri osissa maata: itäisessä Suomessa perhelaumojen osuus kaikista reviireistä oli 60 prosenttia, kun taas läntisessä Suomessa perhelaumat asuttivat jopa yli 80 prosenttia reviireistä. Poronhoitoalueen reviirit häviävät talven aikana Poronhoitoalueella ei maaliskuussa 2025 arvioitu olleen yhtään paritai laumareviiriä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö alueella olisi elänyt susia. Syksyllä 2024 poronhoitoalueella arvioitiin olleen kuusi reviiriä, joista yhdellä eli perhelauma. Viisi reviiriä kuitenkin hävisi kevääseen mennessä, kun niiltä poistetiin susia poikkeusluvin elokuun alun ja maaliskuun lopun välisenä aikana. Yhdeltä reviiTI M O AH O LA 33 Metsästäjä 6/2025
• riltä ei vuodenvaihteen jälkeen tehty lainkaan paritai laumahavaintoja. Vaikka maaliskuussa reviirejä ei ollut enää jäljellä, poronhoitoalueella liikkui silti yksittäisiä susia. Poronhoitoalueen susien alkuperästä ei ole tarkkaa tietoa, mutta on varsin todennäköistä, että suuri osa niistä saapuu Venäjältä. Alueella 1.8.2024–31.3.2025 kaadetuista 26 yksilöstä vain neljä oli kotoisin tunnetuilta Suomen reviireiltä. Yksilöt, joiden alkuperästä ei DNA:han perustuvien sukulaisuusanalyysien perusteella ole tietoa, ovat todennäköisesti peräisin itärajan takaa. Venäjän susikannan tilanteesta on kuitenkin tällä hetkellä hyvin vaikeaa saada tietoa. Osa reviireistä menettänyt lisääntyvän yksilön Tänä vuonna havaittiin aiempaa enemmän reviirejä, jotka eivät saaneet perhelaumatai paristatusta maaliskuulle 2025. Tämä johtui joko siitä, että perhelauman toisen lisääntyvän yksilön tiedetään kuolleen tai siitä, että pari tai lauma koostui vain samaa sukupuolta olevista yksilöistä. Tällaisia reviirejä ei lasketa perhelaumatai parireviirien kokonaismäärään, koska kanta-arviossa pyritään arvioimaan susikannan lisääntymispotentiaalia. Näiden reviirien yksilöt lasketaan kuitenkin mukaan kannan kokonaisyksilömäärään. Kun perhelauman toinen lisääntyvä yksilö kuolee, lauma usein hajoaa ja reviiri häviää. On myös mahdollista, että jäljelle jäänyt voi löytää itselleen uuden puolison, mutta ehtiikö näin käydä ennen seuraavaa lisääntymiskautta, on käytännössä arvioitavissa vasta jälkikäteen, mahdollisen pentueen synnyttyä. Uuden puolison löytyminen on sitä todennäköisempää, mitä tiheämpi susikanta alueella on, ja toisaalta sitä epätodennäköisempää, mitä myöhemmin talvella parin toinen yksilö kuolee. Ennuste kannan kehityksestä Susikannan koko vaihtelee merkittävästi vuoden mittaan. Kanta on pienimmillään keväällä ennen pentujen syntymää ja kasvaa pentujen myötä suurimmilleen. Tästä huipusta kanta lähtee pienenemään eri kuolleisuustekijöiden vuoksi. Lukessa kehitetty susikannan populaatiodynamiikkaa kuvaava tietokonemalli auttaa ennustamaan kannan kokoa ja sen rakenteen vaihtelua vuoden kierron aikana. Malli kuvaa poronhoitoalueen ulkopuolella elävää susikantaa, johon ei lasketa mukaan rajareviirien susia. Ennusteessa ei ole otettu huomioon mahdollista kannanhoidollista metsästystä. Ennusteen mukaan kannan koko poronhoitoalueen ulkopuolella on tämän vuoden marraskuussa 557 yksilöä (476–669). Maaliskuussa 2026 tämän alueen kannan ennustetaan olevan todennäköisimmin 436 yksilöä (362–553). Määrä on 10 prosenttia suurempi verrattuna maaliskuuhun 2025 (todennäköisimmin 394 yksilöä). Ennusteen lukuhaarukan yläraja vastaisi noin 40 prosentin kasvua ja alaraja puolestaan noin 8 prosentin pienenemistä. Aineistoa ennätysmäärä Susikanta-arviossa aineistoina käytetään Tassu-järjestelmään kirjattuja havaintoja, DNA-seurantaa, tietoja tunnetusta kuolleisuudesta sekä tutkimustietoa. Tänä vuonna aineistoa kertyi ennätysmäärä. 1.8.2024–15.3.2025 Tassu-järjestelmään kirjattiin 3 439 parija 2 634 laumahavaintoa. Yhteensä niitä oli noin 78 prosenttia enemmän kuin 2023–2024 havaintojaksolla. On huomattava, että nyt havaintojaksoa pidennettiin kahdella viikolla petoyhdyshenkilöiltä saadun palautteen perusteella. Lukumäärää tärkeämpää on, että näytteitä kerätään ja havaintoja kirjataan kattavasti sieltä, missä susipareja ja ­laumoja esiintyy. 34 Metsästäjä 6/2025
• Kanta-arviota varten analysoitiin 1 414 DNA-näytettä aikaväliltä 1.8.2024– 31.3.2025. Näytteet sisältävät maastosta kerätyt ulosteja virtsanäytteet, kuolleiden susien kudosnäytteet sekä muutamat sylkinäytteet, jotka otettiin petojen hyökkäyksen kohteiksi joutuneiden kotieläinten haavoista tai karvapeitteestä. Maastosta kerätyistä näytteistä onnistui 73 prosenttia. Se on jonkin verran alhaisempi onnistumisprosentti kuin aikaisempina vuosina, mikä selittyy osittain sillä, että maastosta kerättiin aiempaa enemmän ei-kohdelajien, kuten ketun ja supikoiran jätöksiä. Näytteistä tunnistettiin 383 susiyksilöä, joista 68:n tiedetään kuolleen maaliskuun 2025 loppuun mennessä. Marraskuun 2024 yksilömääräksi koko Suomessa arvioitiin 530 (510–577) sutta, joten DNA näytteisiin osui 73 prosenttia (68–75 %) marraskuussa elossa olleista susista. Susikanta pienenee talven mittaan, ja myös osa maastonäytteisiin osuneista susista voi kuolla sen jälkeen, kun ne on tunnistettu DNA-analyysissä. Tästä syystä näytteissä esiintyvien yksilöiden määrän vertaaminen maaliskuun kanta-arvioon ei anna oikeaa kuvaa siitä, kuinka suuri osa susipopulaatiosta on näytteisiin saatu. Vapaaehtoisilla oli jälleen erittäin merkittävä panos maastonäytteiden keruussa, sillä he keräsivät näytteistä yli 70 prosenttia. DNA-näytteitä saatiin kerättyä hyvin kattavasti, sillä 92 prosentilla potentiaalisista reviireistä kerättiin vähintään yksi virtsatai ulostenäyte. Suurempi havaintomäärä tarkentaa kanta-arviota Reviiriltä kerättyjen DNA-näytteiden ja Tassu-havaintojen määrällä on vaikutusta siihen, kuinka tarkka arvio reviirin yksilömäärästä saadaan. Mitä enemmän DNAnäytteitä on kerätty ja Tassu-havaintoja kirjattu reviireiltä, sitä tarkempi on arvio reviirien ja sitä kautta koko maan susien yksilömäärästä. Ja kääntäen, mitä vähemmän DNA-näytteitä on kerätty, sitä todennäköisemmin reviirillä on susia, jotka eivät osu näytteisiin. Kanta-arviomalli huomioi tämän ja arvioi keräyksen ulkopuolelle jääneiden susien määrää todennäköisyyslaskennan avulla. Myös reviiriltä kirjatut Tassu-havainnot auttavat arvioimaan reviirin yksilömäärää erityisesti silloin, kun DNA-näytteitä ei ole tai niiden määrä on pieni. Suurempi DNA-näytteiden ja Tassu-havaintojen määrä helpottaa susien lukumäärän arvioinnin lisäksi reviirien erottelemista toisistaan, etenkin tiheän susikannan alueella. DNA:n avulla yksilöityjen susien toistuminen näytteissä ja perhelaumojen jäsenten tunnistaminen sukulaisuusanalyyseilla auttaa hahmottelemaan reviirien rajoja. Lukumäärää tärkeämpää kuitenkin on, että näytteitä kerätään ja havaintoja kirjataan kattavasti sieltä, missä susipareja ja -laumoja esiintyy. Näin saadaan paras kuva koko susikannasta. Vapaaehtoiset ensiarvoisen tärkeitä Luotettavat ja kattavat suurpetojen kantaarviot ovat toimivan kannanhoidon perusta. Luke kiittää lämpimästi kaikkia vapaaehtoisia, jotka ovat keränneet DNA-näytteitä sekä ilmoittaneet ja kirjanneet Tassu-havaintoja. LU O NN O N VA RA KE SK US LU O NN O N VA RA KE SK US Arvio maaliskuisesta susikannasta vuosina 1990–2025 ja ennuste maaliskuulle 2026. Arvio ja ennuste koskevat kokonaan Suomen puolella poronhoitoalueen ulkopuolella elävää susikantaa. Ennuste koskee tilannetta, jossa ei ole kannanhoidollista metsästystä. Kuvaajassa esitetään todennäköisin susien lukumäärä sekä 90 prosentin todennäköisyysväli, joka kuvaa arvioon liittyvää epävarmuutta. A. Laumojen ja parien asuttamat reviirit maaliskuussa 2025. Vihreät ympyrät kuvaavat perhelaumareviirejä ja siniset neliöt parireviirejä. Rajareviirit on merkitty symbolin halki kulkevalla pystyviivalla. Oranssit symbolit viittaavat aluei­ siin, joilla elää kaksi paria (neliö) tai kaksi laumaa (ympyrä), joiden reviirejä ei pystytty erottelemaan toisistaan. B. Alueet, joilla on havaittu useampia susia, mutta jotka eivät muodosta perhelaumaa (esimerkiksi lauman toinen lisääntyvä yksilö on kuollut) tai paria enää maaliskuussa. TI M O N O RK O LA JA AK KO AL AL AN TE LA 600 500 400 300 200 100 199 6 201 2 200 4 202 200 201 6 200 8 202 4 199 8 201 4 200 6 202 2 200 2 201 8 201 202 6 199 199 2 199 4 Susikanta maaliskuussa (kokonaan Suomen puolella, poronhoitoalueen ulkopuolella) 90 % yläraja Todennäköisin 90 % alaraja 35 Metsästäjä 6/2025
• RAJOITETTU ERÄ! HANKKIJAN KAU TTA METSÄLLE JALMARIN LAATIKKORAUTA PIENPETORAUTA 64 95 Erityisesti minkin ja näädän pyyntiin silloin kun loukkua ei voida käydä kokemassa päivittäin. RAJOITETTU LOPPUERÄ! KARVALAKKI SWEDTEAM 29 95 Lämmin karvalakki, joka on vuorattu pehmeällä keinoturkiksella. Korvaläpät kiinnitettävissä hihnalla joko leuan alle tai ylös päälaelle. * 30 PV ALIN HINTA SAMA KUIN NORM. HINTA. HINNAT VOIMASSA 30.11.2025 SAAKKA TAI NIIN KAUAN KUIN TUOTE-ERIÄ RIITTÄÄ. JAHTI&VAHTI LAMMAS JA RIISI 12 KG 41 35 NORM. 45,95* (3,45 €/KG) Sisältää vain lammasta eläinproteiinina, joten sopii hyvin muille lihoille allergisille sekä herkkävatsaisille koirille. HAALARI SWEDTEAM RIDGE ZERO 299,Erittäin lämmin tuulenja vedenpitävällä Covertex kalvolla vuorattu haalari talvikeleille. 240 g vanuvuori. Runsaasti taskuja. Säädettävä huppu. Lahkeissa pukemista helpottava kokopitkä vetoketju. MIESTEN JA NAISTEN MALLIT MERINOVILLA ALUSASU HEDMARK 89 95 NORM. 99,95* Lämmin ja pehmeä alusasu, joka lämmittää myös kosteana. 100 % merinovillaa, joka on nopeasti kuivuva ja antibakteerinen materiaali, huolloksi riittää usein pelkkä tuuletus. RIISTAKAMERA NITEFORCE LIVE 360 GREEN 4G 279,Katso reaaliaikaista videokuvaa kohteesta. Kameraa voi kääntää ja zoomata puhelimella ilmaisella sovelluksella. Tallenteet tallentuvat sovellukseen, josta ne voi jakaa tarvittaessa useammalle käyttäjälle. RIISTAVAAKA GENZO 1000 KG 84 95 Korkealaatuinen digitaalinen riistan, rehun, lannoitteiden ym. punnitsemiseen. Punnituskapasiteetti jopa 1000 kg asti. Tarkkuus 100 g. JAHTI&VAHTI ENERGIA 12 KG 37 95 (3,16 €/ KG) Paljon liikkuvan koiran täysravinto. Lihaisa koostumus, sulavuudeltaan erinomaiset raaka-aineet. RAJOITETTU ERÄ! RAJOITETTU ERÄ! RAJOITETTU ERÄ! RADIOPUHELIN GENZO ROYAL 70XTM 299,Herkkä vastaanotin ja Suomen taajuuksille viritetty antenni takaavat erinomaisen kuuluvuuden. Bluetooth -valmius. Tehokas 3400 mAh akku. Suomenkielinen valikko. LIUKULUMIKENGÄT HAGHUS SKINNER 145 249,Lyhyet ja leveät sukset metsässä ja umpihangessa hiihtämiseen. Huippuluokan mohairpolyester-pitokarva. Valmiiksi kiinnitetyt siteet 36-45/46 kokoisiin kenkiin. Monikerroksinen puuydin, pohja HDPE-muovia. Pituus 145 cm. METSÄSTYSPUKU SWEDTEAM RIDGE M COVERSET ZERO 99 95 NORM. 169,00 Kevyt lumipuku aktiiviseen metsästykseen ja kyttäyspyyntiin. Desolve® Zero -kuviointi maastouttaa erinomaisen hyvin. Kiinteä huppu, radiopuhelintasku, 2 GPS -laitetaskua, 2 etutaskua. 30 päivän alin hinta 101,40 €. SAAPPAAT VIKING ARCTIC 2.0 79 95 NORM. 89,95* Villaa sisältävä sisävuori pitää jalat lämpimänä kovimmillakin pakkasilla. Kevyet, saumattomat ja vedenpitävät. RIISTAKAMERA BURREL N24 4G 199,Lähettää 12 MP:n kuvia sähköpostiin, tallentaa Full HD-laatuista videota muistikortille. Sarjakuvaus, kuvausväli 3 s. Videot 5-30 s. Inframustasalama. Toimii 4G ja 2G-verkoissa. VILLAPAITA DOVREFJELL ISLENDER 79 95 NORM. 99,95* Perinteinen 100 % villasta valmistettu paita, jota on käytetty pohjoismaissa sukupolvien ajan. Rento unisex-malli sopii työhön ja vapaa-aikaan. Reilut koot. ASEKAAPPI SUOMI RS8 679,Uuden aselain mukainen (EN-14450:2006 S1) asekaappi maksimissaan 8 aseen säilyttämiseen. Valmistettu 3 mm teräksestä. Ulkomitat 149 x 55 x 35 cm. Paino 100 kg. KAUPAN PÄÄLLE ASEPUSSI ALASKA DOUBLE GUN BAG (ARVO 39,95 €) VAKUUMIKONE W+S 5181 PRO 135 W 159,Tehokas kahdella tyhjiöpumpulla. Automaattija käsisäätötoiminnot. TYHJIÖPAKKAA LIHAN, KALAN, SEKÄ MUUT ELINTARVIKKEET NOPEASTI JA HELPOSTI! TASOVAAKA W+S BS-3010 69 95 Lihan, kalan, marjojen ym. punnitsemiseen. Taaraustoiminto huomioi punnitusastian painon. Punnitusalue 0,2–30 kg, tarkkuus 10 g. Tason koko 23 x 30 cm. Virtalähde 3 x D-paristo. v METSÄSTYSPUKU ALASKA TUNDRA BLINDTEC 398,Topattu puku kylmälle säälle. Takissa pitkä helma, housuissa korotettu vyötärö. Täyttää uuden metsästyslain vaatimukset. vedenpitävä ja hengittävä APS-kalvo. PUVUN (TAKKI+HOUSUT) OSTAJALLE KAUPAN PÄÄLLE ALASKA PIPO! (ARVO 24,95 €) AMPUMATUKI NITEFORCE G1O 65-165 CM 109,Erittäin tukeva portaattomasti säädettävä ampumatuki. Nopea liipaisinsäätö. Kumipinnoitettu 360° kääntyvä pää mahdollistaa liikkuvaan kohteeseen ampumisen. Paino 1,13 kg. MINKKILOUKKU 16X18X72 CM 36 95 SUPILOUKKU 36X31X107 CM 79 95 Varmatoimiset, kotimaiset loukut. Valmistusmateriaalina säänkestävä alusinkkiverkko, galvanoidut 4 mm lankavahvikkeet. AHKIO HAGHUS 100 29 95 Kestävä ja monikäyttöinen HDPE-muovista valmistettu ahkio kalastajille, metsästäjille ja muille luonnossa liikkujille. Pituus 100 cm, leveys 52 cm, syvyys 25 cm. VALIKOIMAT JA SAATAVUUS VAIHTELEVAT MYYMÄLÖITTÄIN. KAIKKI TARJOUKSET, TUOTETIEDOT, MYYMÄLÄSALDOT JA VERKKOKAUPPA: hankkija.fi LIUKULUMIKENGÄT ALTAI HOK 145 359,NORM. 399,00* "Lumikenkien Mersu” huippuominaisuuksilla. Teräskantit takaavat sivuttaispidon jäisillä rinteillä. Huippuluokan mohairpolyester-pitokarva. Valmiina siteet 36-45/46 kenkiin. Lasikuitu-vahvisteinen puuydin. Pituus 145 cm.
• RAJOITETTU ERÄ! HANKKIJAN KAU TTA METSÄLLE JALMARIN LAATIKKORAUTA PIENPETORAUTA 64 95 Erityisesti minkin ja näädän pyyntiin silloin kun loukkua ei voida käydä kokemassa päivittäin. RAJOITETTU LOPPUERÄ! KARVALAKKI SWEDTEAM 29 95 Lämmin karvalakki, joka on vuorattu pehmeällä keinoturkiksella. Korvaläpät kiinnitettävissä hihnalla joko leuan alle tai ylös päälaelle. * 30 PV ALIN HINTA SAMA KUIN NORM. HINTA. HINNAT VOIMASSA 30.11.2025 SAAKKA TAI NIIN KAUAN KUIN TUOTE-ERIÄ RIITTÄÄ. JAHTI&VAHTI LAMMAS JA RIISI 12 KG 41 35 NORM. 45,95* (3,45 €/KG) Sisältää vain lammasta eläinproteiinina, joten sopii hyvin muille lihoille allergisille sekä herkkävatsaisille koirille. HAALARI SWEDTEAM RIDGE ZERO 299,Erittäin lämmin tuulenja vedenpitävällä Covertex kalvolla vuorattu haalari talvikeleille. 240 g vanuvuori. Runsaasti taskuja. Säädettävä huppu. Lahkeissa pukemista helpottava kokopitkä vetoketju. MIESTEN JA NAISTEN MALLIT MERINOVILLA ALUSASU HEDMARK 89 95 NORM. 99,95* Lämmin ja pehmeä alusasu, joka lämmittää myös kosteana. 100 % merinovillaa, joka on nopeasti kuivuva ja antibakteerinen materiaali, huolloksi riittää usein pelkkä tuuletus. RIISTAKAMERA NITEFORCE LIVE 360 GREEN 4G 279,Katso reaaliaikaista videokuvaa kohteesta. Kameraa voi kääntää ja zoomata puhelimella ilmaisella sovelluksella. Tallenteet tallentuvat sovellukseen, josta ne voi jakaa tarvittaessa useammalle käyttäjälle. RIISTAVAAKA GENZO 1000 KG 84 95 Korkealaatuinen digitaalinen riistan, rehun, lannoitteiden ym. punnitsemiseen. Punnituskapasiteetti jopa 1000 kg asti. Tarkkuus 100 g. JAHTI&VAHTI ENERGIA 12 KG 37 95 (3,16 €/ KG) Paljon liikkuvan koiran täysravinto. Lihaisa koostumus, sulavuudeltaan erinomaiset raaka-aineet. RAJOITETTU ERÄ! RAJOITETTU ERÄ! RAJOITETTU ERÄ! RADIOPUHELIN GENZO ROYAL 70XTM 299,Herkkä vastaanotin ja Suomen taajuuksille viritetty antenni takaavat erinomaisen kuuluvuuden. Bluetooth -valmius. Tehokas 3400 mAh akku. Suomenkielinen valikko. LIUKULUMIKENGÄT HAGHUS SKINNER 145 249,Lyhyet ja leveät sukset metsässä ja umpihangessa hiihtämiseen. Huippuluokan mohairpolyester-pitokarva. Valmiiksi kiinnitetyt siteet 36-45/46 kokoisiin kenkiin. Monikerroksinen puuydin, pohja HDPE-muovia. Pituus 145 cm. METSÄSTYSPUKU SWEDTEAM RIDGE M COVERSET ZERO 99 95 NORM. 169,00 Kevyt lumipuku aktiiviseen metsästykseen ja kyttäyspyyntiin. Desolve® Zero -kuviointi maastouttaa erinomaisen hyvin. Kiinteä huppu, radiopuhelintasku, 2 GPS -laitetaskua, 2 etutaskua. 30 päivän alin hinta 101,40 €. SAAPPAAT VIKING ARCTIC 2.0 79 95 NORM. 89,95* Villaa sisältävä sisävuori pitää jalat lämpimänä kovimmillakin pakkasilla. Kevyet, saumattomat ja vedenpitävät. RIISTAKAMERA BURREL N24 4G 199,Lähettää 12 MP:n kuvia sähköpostiin, tallentaa Full HD-laatuista videota muistikortille. Sarjakuvaus, kuvausväli 3 s. Videot 5-30 s. Inframustasalama. Toimii 4G ja 2G-verkoissa. VILLAPAITA DOVREFJELL ISLENDER 79 95 NORM. 99,95* Perinteinen 100 % villasta valmistettu paita, jota on käytetty pohjoismaissa sukupolvien ajan. Rento unisex-malli sopii työhön ja vapaa-aikaan. Reilut koot. ASEKAAPPI SUOMI RS8 679,Uuden aselain mukainen (EN-14450:2006 S1) asekaappi maksimissaan 8 aseen säilyttämiseen. Valmistettu 3 mm teräksestä. Ulkomitat 149 x 55 x 35 cm. Paino 100 kg. KAUPAN PÄÄLLE ASEPUSSI ALASKA DOUBLE GUN BAG (ARVO 39,95 €) VAKUUMIKONE W+S 5181 PRO 135 W 159,Tehokas kahdella tyhjiöpumpulla. Automaattija käsisäätötoiminnot. TYHJIÖPAKKAA LIHAN, KALAN, SEKÄ MUUT ELINTARVIKKEET NOPEASTI JA HELPOSTI! TASOVAAKA W+S BS-3010 69 95 Lihan, kalan, marjojen ym. punnitsemiseen. Taaraustoiminto huomioi punnitusastian painon. Punnitusalue 0,2–30 kg, tarkkuus 10 g. Tason koko 23 x 30 cm. Virtalähde 3 x D-paristo. v METSÄSTYSPUKU ALASKA TUNDRA BLINDTEC 398,Topattu puku kylmälle säälle. Takissa pitkä helma, housuissa korotettu vyötärö. Täyttää uuden metsästyslain vaatimukset. vedenpitävä ja hengittävä APS-kalvo. PUVUN (TAKKI+HOUSUT) OSTAJALLE KAUPAN PÄÄLLE ALASKA PIPO! (ARVO 24,95 €) AMPUMATUKI NITEFORCE G1O 65-165 CM 109,Erittäin tukeva portaattomasti säädettävä ampumatuki. Nopea liipaisinsäätö. Kumipinnoitettu 360° kääntyvä pää mahdollistaa liikkuvaan kohteeseen ampumisen. Paino 1,13 kg. MINKKILOUKKU 16X18X72 CM 36 95 SUPILOUKKU 36X31X107 CM 79 95 Varmatoimiset, kotimaiset loukut. Valmistusmateriaalina säänkestävä alusinkkiverkko, galvanoidut 4 mm lankavahvikkeet. AHKIO HAGHUS 100 29 95 Kestävä ja monikäyttöinen HDPE-muovista valmistettu ahkio kalastajille, metsästäjille ja muille luonnossa liikkujille. Pituus 100 cm, leveys 52 cm, syvyys 25 cm. VALIKOIMAT JA SAATAVUUS VAIHTELEVAT MYYMÄLÖITTÄIN. KAIKKI TARJOUKSET, TUOTETIEDOT, MYYMÄLÄSALDOT JA VERKKOKAUPPA: hankkija.fi LIUKULUMIKENGÄT ALTAI HOK 145 359,NORM. 399,00* "Lumikenkien Mersu” huippuominaisuuksilla. Teräskantit takaavat sivuttaispidon jäisillä rinteillä. Huippuluokan mohairpolyester-pitokarva. Valmiina siteet 36-45/46 kenkiin. Lasikuitu-vahvisteinen puuydin. Pituus 145 cm.
• Puhelimeeni kilahti viesti. Kaverin metsästysura oli ohi ja hyvin moni tavallisen elämänkin asia oli mennyttä. Häntä oli ammuttu haulikolla metsästystilanteessa päähän. TeksTi ja kuvaT Jouni Kantonen K un liipaisinta painaa, ei laukausta saa takaisin. Vahinkoja sattuu, mutta meillä on mahdollisuus vaikuttaa siihen, miten paljon niitä tapahtuu. Haulikko on nopeiden tilanteiden ase ja kohteena on yleensä liikkuva maali, jonka kanssa aikaa on vähän. Juuri tämän vuoksi haulikon kanssa on oltava tarkkana. Väärin käytettynä se on vaarallinen ase. Vahingonlaukauksen anatomia Haulikon tehoa kuulee joskus vähäteltävän, mikä on kummallista. Haulikko on yksi lähietäisyyksien vaarallisimmista aseista, alle 30 metrin päästä hauliparvi tekee pahaa vahinkoa. Haulikko-onnettomuudet ovatkin lähes aina vakavia. Valtaosan onnettomuuksista tuottavat aseen käsittelyvirheet eli turvallisuussääntöjen laiminlyönnit. Se kuuluisa ”lataamaton ase” onkin ladattu. Jos siihen yhdistyy Yksi virhe voi muuttaa kaiken huolimaton heiluminen kohti toista henkilöä, voi tuloksena olla vakava vahinko. Samaan kategoriaan kuuluvat kompastumiset ja aidan ylitykset ladatun aseen kanssa. Neljä turvallisuussääntöä on syytä opetella niin, että ne tulevat selkärangasta. Toinen asia on oman aseen syvällinen tunteminen. Miten se toimii? Miten sitä on turvallista käsitellä? Kokemuskin voi altistaa onnettomuuksille Asia, josta harvemmin puhutaan, on kokemus. Sitä voi olla joko liian vähän tai liikaa. Kokenut metsästäjä voi kokemukseensa perustuen ryhtyä olettamaan asioita. Se on erittäin vaarallista. Pitkän metsästysuran tehneen pitää varoa liiallista itsevarmuutta ja suhtautua turvallisuuteen nöyrästi. Kukaan ei ole immuuni hölmöilylle. Kokematon metsästäjä voi tehdä asioita väärin juuri kokemuksen puutteen vuoksi. Into voi ajaa järjen yli. Innokkuudelle on sukua kilpailuhenkisyys, joka voi johtaa onnettomuuksiin: halutaan olla ”jahtikuningas” ja otetaan siksi turhia riskejä. Ennen jahtia sovitaan säännöt Passituksessa eli kyttäämisessä asioita voi kontrolloida helpommin. Etukäteen käydään läpi ja sovitaan, mihin voi ampua turvallisesti, missä toverit ovat ja millaisissa tilanteissa ammutaan. Jos ollaan veneessä, joka ei ole tukeva alusta, on todella syytä sopia selvät säännöt turvalliselle tekemiselle ennen jahdin alkua. Liikkuvassa metsästyksessä haasteena ovat vaihteleva maasto ja nopeasti syntyvät tilanteet. Metsästystoverien sijainnit pitää tietää koko ajan. Muuten riistalaukaukset pitää jättää ampumatta. Eläinten käytös on pidettävä mielessä. Sorsalinnut ja kyyhkyt lentävät korkealla ja niiden kohdalla laukaus yleensä suuntautuu kohti taivasta. Myös osa kanalinnuista pyrkii ottamaan korkeutta, mutta erityisesti riekko ja pyy luovat vaarallisia tilanteita. Pyyn pärähdys voi suuntau? Oranssi vaatetus tekee metsästäjästä paremmin näkyvän. Kaikkien turvalli­ suus paranee, kun metsässä liikkujat huomaavat toisensa. Huomiovaatetuksen käyttö on vahvas­ ti suositeltavaa. Samoin ampujanlasi­ en, joiden käyttöön tottuu nopeasti. Avoimessa maas­ tossa voi tuntua oudolta käyttää huomiovärejä. Mutta yleensä koiralla on huomioliivi. Miksi sitten ei metsästä­ jällä? Metsästäjä 6/2025 38
• Ja sitten ne viinakset. Ne jätetään siihen aikaan, kun aseet on pantu pois, sauna lämpiää, eikä yhtäkään laukausta ammuta kuin sormella. Päihtyneenä metsästäminen lisää onnettomuusriskiä. Onneksi siinä kulttuuri on parantunut vuosien saatossa merkittävästi. Näön ja kuulon suojaaminen on viisasta Kuulosuojaimia on nykyään monenlaisia ja ampujanlaseja saa myös vahvuuksilla. Lasien hankinnassa kannattaa olla tarkkana. Esimerkiksi kaverini silmiin osui haulien ohella lasien sirpaleita. Lasien luokitus onkin syytä tarkastaa ennen ostamista. Jos lasien luokka on Z87, suojaavat ne hauleilta. Asenne ratkaisee Turvallinen jahti riippuu metsästäjän henkisistä ominaisuuksista ja erityisesti asenteesta. Rauhallisuus ja maltti pitää säilyttää jokaisessa tilanteessa. Isäni tähdensi aikoinaan, ettei luotia tai haulia saa koskaan takaisin piippuun. Kiire on onnettomuuksien äiti. Se pitää jättää kotiin yhdessä kilpailuhenkisyyden kanssa. Jahti ei ole kilpailu suurimmasta saaliista. Ahneus on viides kuolemansynti ja jahdissa se on sitä joskus kirjaimellisesti. Jos yritetään ehtiä ensin, syntyy väistämättä tua mihin vain, joskus aivan metsästäjän vierestä. Riekko lentää yleensä matalalla, ja suuntautuessaan metsästystoverin ja ampujan väliin voi tilanne johtaa onnettomuuteen. Fasaaneistakaan ei aina tiedä, mihin ne liikkuvat. Jänistai kaurisjahdissakin on omat vaaranpaikkansa, ellei pyyntitapahtumaa suunnitella huolella. Säännöt kerrataan aina Seurueen on syytä käydä yhteiset säännöt läpi jokaisella kerralla ja mietittävä etukäteen, mitä ollaan menossa tekemään. Yhä uudestaan ja uudestaan. Olipa kyseessä sitten kyttääminen tai jahti seisojalla tai karkottavalla koiralla. Sovitaan esimerkiksi, ammutaanko vain ilmassa olevia lintuja tai mihin suuntaan lentävät linnut ovat kunkin sektorilla. Voidaan sopia, että esimerkiksi vasemmalla sivustalla saa ampua vain vasemmalle lentävää, poispäin lentävää tai selvästi ketjun ylittänyttä lintua taaksepäin. Pukeutumisestakin on hyvä puhua etukäteen. Piiloutuminen ei ole tarpeen pomppulintujahdissa. Päinvastoin siinä on syytä lisätä metsästäjän näkymistä. Monissa Yhdysvaltojen osavaltioissa lintujahdeissa vaaditaan oranssi vaatetus ja käytännössä kaikki metsästäjät sitä käyttävätkin. Saman soisi yleistyvän Suomessa. riskitilanteita. Esimerkiksi oma korvani soi pitkään, kun fasaanijahdissa selkäni takana kulkenut ”ehti ensin”. On myös osattava sanoa “ei nyt”, jos tietää olevansa huonossa terässä. Eli ei ammuta, jos on väsynyt, hermostunut, päihtynyt tai keskittymiskyvytön. Oikea asenne on asettaa toisten turvallisuus oman onnistumisen edelle. Kun ollaan liikkeellä, on jatkuvasti pidettävä mielessä turvallisuussäännöt, yhdessä sovitut asiat ja ympäristö: missä ovat muut ihmiset, missä koirat, mikä on turvallinen ampumasuunta. Turvallisuutta ei voi ulkoistaa Kaverini joutuu nyt rakentamaan koko elämänsä uudelleen. Tapaus koskettaa paitsi häntä, myös hänen perhettään ja lähipiiriään. ”Luulin sen olevan tyhjä” tai ”en huomannut” ei yksinkertaisesti riitä. Jokaisen on oltava vastuullinen teoistaan. Ampumaradalla kohtasin kerran vanhemman miehen, haulikkomiehen kiireestä kantapäähän. Hän istui penkillä katsellen muiden touhuja ja tuuletteli jalkojaan kauniina kesäpäivänä. Oikeassa jalassa ei ollut lainkaan varpaita. Kun kysyin mitä oli tapahtunut, vastaus pysäytti minut. Haulikko oli lauennut ja leikannut varpaat pois. Hän oli luullut, muttei tiennyt. Luulo vei varpaat. Aseturvallisuuden 4 sääntöä 1 Kaikki aseet ovat aina ladattuja Älä koskaan oleta aseen olevan lataamaton. Tarkasta aseen tila jokaisen käsittelykerran aluksi ja noudata sen jälkeenkin muita sääntöjä. 2 Älä ikinä osoita aseen piipulla mitään, mitä et ole valmis ampumaan Aseella saa osoittaa vain kohteeseen, jonka ampumiseen on henkinen valmius, vaikka sitä ei olisikaan tarkoitus ampua. Tilannetta ei muuta edes se, että ase olisi lataamaton (katso sääntö 1). 3 Pidä sormi pois liipaisimelta Aseet eivät laukea itsekseen, vaan joku laukaisee ne. Pidä sormi suorana liipaisinkaaren ulkopuolella aina siihen saakka, kunnes näet kohteen tähtäimessä. 4 Ole varma kohteesta Älä ammu kohdetta, jota et ole tunnistanut. Varjoa, ääntä tai siluettia ei tule ampua, jos kohdetta ei voi nähdä kunnolla. Varmista myös tausta, jotta kohteen kokonaan läpäisevä luoti tai kohteeseen osumattomat haulit eivät aiheuta vaaraa. Nämä säännöt ovat voimassa aina ja kaikissa tilanteissa. 39 Metsästäjä 6/2025
• Etelä-Savossa Rantasalmella järjestettiin 19.–21.9. vieraspetopoistoon keskittynyt tapahtuma, johon osallistui lähes sata metsästäjää ja noin 50 koiraa. TeksTi Veijo Kröger T apahtuma järjestettiin edellisenä vuonna pienimuotoisempana, mutta tänä vuonna mukana olivat lähes kaikki Rantasalmen riistanhoitoyhdistyksen metsästysseurat. Viikonlopun pyyntiponnistuksessa pääpaino oli supikoiran pintapyynnissä. Tapahtuma onnistui erittäin hyvin ja sai paljon kiitosta pyytäjiltä, maanomistajilta sekä paikallisilta asukkailta. Yhteensä viikonlopun aikana saatiin poistettua Rantasalmen alueelta yhteensä 74 supikoiraa ja kolme minkkiä. Idea Helmi-vieraspetohankkeesta Rantasalmella sijaitsee kolme Helmi-vieraspetohankkeen hoitokohdetta, Kosulanlampi, Vaahersalonlampi ja Putkilahti. Niillä hankkeen ammattitaitoiset pyytäjät ovat saaneet leikattua rajusti supikoirakantaa. Positiivisten tulosten kannustamina päätimme yhdessä Rantasalmen rhy:n toiminnanohjaaja Erkka Sistosen kanssa kokeilla, onnistuisiko metsästysseurojen yhteinen tapahtuma. Viikonlopun aikana poistettaisiin tehokkaasti vieraspetoja ja näin tuettaisiin Helmi-hoitokohteita sekä vähennettäisiin vieraspetopainetta myös muilla Rantasalmen tärkeillä vesilintukohteilla. Ainutlaatuista riistanhoitoyhdistystasolla Tapahtumaan saatiin mukaan lähes kaikki Rantasalmen rhy:n metsästysseurat. Onnistuminen ei olisi ollut mahdollista ilman aktiivista riistanhoitoyhdistystä ja erityisesti toiminnanohjaaja Erkka Sistosen halua luoda ja kehittää vieraspetotapahtumaa osaksi rhy:n vuosittaista toimintaa. Vieraspetoviikonloppuun liittyi paljon muutakin kuin vieraspetojen pyyntiä. Ennen tapahtumaa järjestettiin muun muassa vieraspetopyyntikoulutusta sekä metsästyksen valvontaa tapahtuman yhteyteen. Itse tehopyyntiviikonlopusta luotiin tapahtumakokonaisuus ruokailuineen ja saunoineen, mikä yhdistää paikallisia metsästäjiä taustoista riippumatta. Vähistä yöunista huolimatta met­ sästäjät jaksoivat iloita onnistunees­ ta viikonlopusta. Supikoiria seu­ rattiin tehostetusti noin kolme viikkoa ennen tapahtumaa. ? Suomenajokoira Pablo ja isäntänsä Tino Janhunen tyytyväisenä saaliista. Rantasalmen vieraspeto viikonloppu 40 Metsästäjä 6/2025
• Riistanhoitoyhdistyksen näkökulma Vuonna 2022 käynnistyneiden Helmi­hoitokohteiden pyynnin kautta Rantasalmelle alkoi kertyä arvokasta osaamista ja kokemusta haitallisten vieraspetojen pyynnistä. Pian heräsi ajatus, että sitä voisi hyödyntää laajemmin. TeksTi Erkka Sistonen A jatukset riistakeskuksen Helmivieraspetohankkeen suunnittelijan Veijo Krögerin kanssa osuivat yhteen ja suunnittelimme viikonlopun, jonka aikana Rantasalmen alueelta olisi tavoitteena poistaa mahdollisimman paljon haitallisia vieraspetoja. Alusta alkaen keskeisenä tavoitteena oli myös uudenlaisen kulttuurin luominen haitallisten vieraspetojen pyyntiin Rantasalmella sekä lisätä seurojen ja aktiivisten pienpetopyytäjien yhteistyötä. Riistahallintolain mukaan riistanhoitoyhdistys huolehtii metsästäjien vapaaehtoistoiminnan edistämisestä toiminta-alueellaan. Tämän tehtävän täyttämiseen tehopyyntiviikonloppu on tarjonnut erinomaisen mahdollisuuden. Metsästysseurat ja niiden jäsenet ovat sekä rhy:n että tehopyyntiviikonlopun keskeisin voimavara. Tämä voimavara on saatu Rantasalmella liikkeelle hienosti. Yhtenä tavoitteena tehopyyntiviikonlopussa oli lisätä haitallisten vieraspetojen pyynnin mahdollisuuksia ja hyväksyntää ei-metsästävien ihmisten keskuudessa. Helmi-vieraspetohankkeen hoitokohteita ja pyyntiryhmien toimintaa Rantasalmella on hyödynnetty aiemminkin, kun haitallisten vieraspetojen pyyntiä on tuotu esille lähes kaikissa riistanhoitoyhdistyksen tapahtumissa. Kaikki tämä on mahdollistanut ja edesauttanut tehopyyntiviikonlopun järjestämistä. Selkeät tavoitteet, vastuullisuus ja paikallisuus Yksittäiselle metsästäjälle tapahtuman kenties tärkein anti on mahdollisuus jakaa kokemuksia ja osaamista. Tehopyyntiviikonlopusta on saatu luotua lyhyessä ajassa tapahtuma, jossa vallitsee positiivinen ilmapiiri ja erityinen yhteisöllisyys. Ne rakentuvat tietysti pyynnin ympärille, mutta riistanhoitoyhdistyksen näkökulmasta niitä on rakennettu jo ennen varsinaista tapahtumaa järjestämällä osallistujille esimerkiksi pienpetojen pyyntikoulutuksia. Koulutukset ovat luonnollisesti myös riistanhoitoyhdistyksen valtionapuun vaikuttavia tapahtumia. Tehopyyntiviikonlopun aloituksen metsästyksenvalvontatapahtuman tarkoituksena on heti alkuun herätellä kaikki toimimaan vastuullisesti, eettisesti sekä lakien ja hyvien tapojen mukaisesti. Jotta tapahtuma onnistuu, on keskeisen tärkeää asettaa pyynnille selkeät tavoitteet ja pelisäännöt. Kun niihin lisätään paikallisuus sekä seurojen ja metsästäjien sitoutuminen, luodaan luottamuksellinen ja hyvä ilmapiiri, jossa yhdessä ollaan tekemässä arvokasta luonnonsuojelutyötä. Paikallistasolla onnistumiseen tarvitaan viestintää, paitsi metsästysseurojen ja metsästäjien välillä, myös asukkaille ja mökkiläisille. Lopuksi on syytä korostaa pyyntitehokkuuden varmistamisen tärkeyttä. Esimerkiksi haaskaverkoston suunnittelussa olivat mukana paikalliset metsästäjät sekä vierailevat koiranohjaajat. Mikäli omalta alueelta ei löydy pintapyyntiin tehokkaita koiria, niitä kannattaa kartoittaa myös kauempaa. Toiminnan paikallisuus sekä omien koirien käyttäminen ovat kuitenkin ensiarvoisia, jotta vieraspetopoistoille saadaan jatkuvuutta. Rantasalmen riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Erkka Sistonen ja parson­ russelinterrieri Teppo valmistautumassa tehopyyntiviikonloppuun. ER KK A SI ST O NE N ER KK A SI ST O NE N ? VE IJO KR Ö GE R TI N O JA NH UN EN 41 Metsästäjä 6/2025
• Tutkimuksessa seuratut 30 supikoiraa liikkuivat hyvin vaihtelevasti omilla elinpiireillään. Supikoiraseurannan sivutuotteena on syntynyt GPS-aineisto, jonka avulla Turun yliopiston tutkijat ovat selvittäneet supikoiran liikkumista saaristossa. Tulokset auttavat metsästäjiä ymmärtämään, miten supikoirat pidetään poissa lintuluodoilta. TeksTi Mikko Toivola, Vesa Selonen ja Pyry Toivonen kuva Arvi Tyni R avintoa on saaristossa vähän, mikä voi vaikeuttaa kunnollisen rasvakerroksen keräämistä talven varalle. Jääpeite kuitenkin helpottaa supikoiran talvista elämää mahdollistamalla liikkumisen saarelta toiselle. Seuratut supikoirat olivatkin aktiivisia ja liikkeessä myös talvella. Supikoirat hyödynsivät jääpeitettä levittäytyessään kauempana sijaitseville saarille ja ylipäätään liikkuivat kauempana elinpiirillään oleville saarille. Jäätä on Saaristomerellä erityisesti helmimaaliskuussa. Tällöin supikoirat lähtevät etsimään ravintoa tai uutta elinpiiriä. ParSaaristosupikoirien jäljillä Tutkittua 42 Metsästäjä 6/2025
• haimmillaan jään yli kuljetut matkat ylsivät useiden kilometrien mittaisiksi. Sulan veden aikaan uintimatkat ovat lyhyempiä, mutta silloinkin supikoirat siirtyvät säännöllisesti lähekkäin olevien saarien välillä. Saaret ja luodot muodostavat elinpiirin Supikoiran todennäköisimmät elinpiirit sijaitsevat saaristoissa, joissa on runsaasti lähekkäin olevia reheviä saaria. Tällöin supikoiran ei tarvitse uida pitkiä matkoja. Poistopyyntien perusteella supikoiralle erittäin sopivia elinympäristöjä löytyy monilta saarilta: Vänön, Nötön, Tunnhamnin ja Jungfruskärin tapaiset saariryhmät ovat vuosia olleet supikoirapariskuntien majapaikkoja. Supikoirat voivat muodostaa pysyviä populaatioita tällaisiin saariryhmiin. Supikoirien poikueet voivat saaristossakin olla suuria. Koska hyvät elinympäristöt ovat laikkuina vesien takana, joutuvat nuoret yleensä siirtymään vesien yli. Supikoirien elinpiirien muodostumiseen vaikuttaa myös se, missä määrin niukkuutta tarjoava saaristoelinympäristö on jo toisten supikoirien hallussa. Kumppanin kuollessa kesävaellukset pitenevät Supikoirat ovat sopeutuneet elämään pariskuntana. Jos kumppani kuolee, pyrkii supikoira löytämään uuden kumppanin. Pyrkimystä on hyödynnetty muun muassa Lapissa valjastamalla yksin jäänyt urossupikoira etsimään naaraita. Edellä mainittua judas-pyyntiä toteutettiin myös saaristossa. Siellä havaittiin, että supikoirien kulkema matka kasvaa, kun niiden kumppani poistetaan. Saaristoolosuhteissa ilmiö tuli esiin kuitenkin vain keväällä ja kesällä. Suurin liikkumisen kasvu havaittiin kesä–elokuussa, jolloin nuoret supikoirat itsenäistyvät ja yksin jääneille aikuisille on tarjolla uusia potentiaalisia kumppaneita. Talvinen kumppanin poisto sen sijaan ei lisännyt liikkumismatkoja. Talvella jäljelle jäävän yksilön on todennäköisesti keskityttävä ravinnon hankintaan ja yritettävä pysyä hengissä. Poista supikoirat pariskuntana Saariston vieraspetopyynneissä on havaittu, että pariskunnan toinen osapuoli saattaa paeta nopeasti uimalla lähisaarille. Tutkimusten mukaan kumppanin poisto lisää riskiä sille, että jäljelle jäänyt supikoira lähtee liikkeelle uusi puoliso mielessään. Tällöin se voi matkallaan aiheuttaa tuhoa linnustolle aiempaa laajemmalla alueella ja saattaa päätyä linnuston kannalta entistä Supikoirien siirtymiä saaristossa ? Pisin jääaikainen siirtymä tapahtui Iniön saaristos­ sa, jossa nuori urossupikoira lähti etsimään uutta elin­ piiriään pohjoisesta edeten jäällä yli kuusi kilometriä. Pisin avoveden ylitys tapahtui Vänön saaristossa, jossa urossupikoira ui kesällä 980 met­ rin matkan saaresta toiseen. arvokkaammille alueille. Saaristopyytäjän onkin tärkeää varmistaa, että molemmat parin osapuolet saadaan saaliiksi. Saaristovankilat Supikoirien huomattiin jäävän joihinkin saariryhmiin ”olosuhteiden vangeiksi”. Saaret saavutetaan jäitä pitkin, mutta niiltä ei välttämättä jäättöminä talvina päästä pois. Tämä voi aiheuttaa tilanteen, jossa saman vuoden nuoret supikoirat ovat pakotettuja jäämään lähelle vanhempiensa elinpiirejä. Supikoiratiheys nousee näin poikkeuksellisen korkeaksi. Jos tilanne on päässyt kehittymään pitkälle, voi kaikkien yksilöiden pyytäminen vaatia usean päivän työrupeaman. Pannoitukset parantavat pyynnin vaikuttavuutta Supikoirien pannoituksen suoritti Saaristoluonnon hoitoja suojeluyhdistys. Työ alkoi yhdistyksen omana projektina vuonna 2019 Tunnhamnissa ja jatkui entistä laajempana Suomen riistakeskuksen Sotkahankkeessa ja SLHSY:n omassa Kova-Vipe hankkeessa. – Kymmenien eläinten liikkumistiedot auttavat meitä ymmärtämään, miten supikoirat voidaan poistaa saaristosta kustannustehokkaasti, toteaa yhdistyksen toiminnanohjaaja Tommy Arfman tutkimustulosten julkaisusta. Tutkimukset avaavat syitä sille, miksei supikoiran ole helppo vallata syrjäisiä saariryhmiä. Jos ilmastonmuutos vähentää merialueille muodostuvat jään laajuutta, voi kilometrien mittaisten selkien ylitys olla supikoirille kova ponnistus. – Tunnhamnin hoitoalueelta supikoirat poistettiin vuonna 2020, eikä uusia ole saapunut. Tämän jälkeen alue on alkanut tuottaa kymmenittäin pilkkasiipien poikasia vuosittain, toteaa Arfman tyytyväisenä. 43 Metsästäjä 6/2025
• Tutkittua Luonnonvarakeskuksen ja Ruokaviraston Riskiruokintahankkeessa selvitetään pienten hirvieläinten houkutteluja tukiruokinnan vaikutuksia. Nyt esitellään alustavia tuloksia ruokintapaikkojen vierailijoista sekä niiden tautikirjosta. TeksTi Ella Ahti, Jussa-Pekka Virtanen, Marja Isomursu ja Markus Melin V arsinais-Suomeen (Koski, Urjala ja Loimaa) asennettiin 93 riistakameran verkosto. Kamerat kuvasivat jatkuvasti ja ne ohjelmoitiin samalla tavoin kaikilla 31 ruokintapaikalla. Koskella ruokintapaikkoja ympäröivään maisemaan sijoitettiin lisäksi satunnaisesti 62 kameraa. Ne mahdollistavat vertailun, kuinka paljon enemmän ruokinnoilla eri lajeja vierailee kuin maisemassa yleisesti liikkuu. Ruokintapaikoilta kerättiin myös maaperä-, ulosteja ruokanäytteitä sekä maaperän kontrollinäyte kauempaa ruokintapaikasta. Ruuhkaa ruokinnoilla Ruokintapaikoilla vierailevien eläinten kirjo oli laaja: valkohäntäpeuroja, metsäkauriita, hirviä, supikoiria, kettuja, mäyriä, jäniksiä, ilveksiä, susia, villisikoja sekä useita eri lintulajeja. Odotetusti valkohäntäpeurat hyödynsivät ruokintoja eniten, mutta myös hirvet olivat tavallisia vieraita. Kuokkavieraista yleisimpiä olivat jäniseläimet, supikoira ja kettu. Eri lajit myös aterioivat yhdessä useaan otteeseen: valkohäntäpeurat jakoivat usein ruokailuhetkensä hirvien, supikoirien, lintujen tai jänisten kanssa. Vertailu ympäristöön asetettuihin kameroihin osoitti, että ruokinnat keskittävät eri lajien yksilöitä pienelle alueelle useammin kuin ympäristössä yleisesti. On syytä muistaa, että ruokintapaikkoja Alustavia tuloksia riistaruokinnan vaikutuksista ympäristöterveyteen 44 Metsästäjä 6/2025
• hyödyntävät usein samat yksilöt. Tutkimuskysymysten kannalta tuloksissa tarkastellaan erityisesti vierailujen määrää, sillä se kuvaa yksilöiden ja lajien välistä vuorovaikutusta sekä sitä, miten tautiriski muuttuu vierailutiheyden mukaan. Tartuntatauteja ja liikkuvaa antibioottiresistenssiä Ulosteja ruokanäytteistä on löytynyt taudinaiheuttajia, jotka voivat tarttua sekä eläimistä ihmisiin että toisin päin. Yleisimpiä olivat bakteerit Listeria monocytogenes ja Yersinia enterocolitica. Ne leviävät ihmisiin tavallisesti elintarvikkeiden kautta ja voivat aiheuttaa vakavia sairauksia erityisesti ihmisille, joiden vastustuskyky on heikentynyt. Sen sijaan esimerkiksi koronavirusta, hepatiitti E -virusta, monille antibiooteille vastustuskykyisiä bakteereita tai hankalaa Candida auris -hiivasientä ei näytteistä ole löytynyt. Ulostenäytteistä on löytynyt antibioottiresistenssitekijöitä eli geenejä, jotka tekevät bakteereista vastustuskykyisiä sairaaloissa käytettäville antibiooteille. Huolestuttavaa on, että bakteerit voivat siirtää näitä geenejä myös lajien välillä. Suositulta ruokintapaikalta resistenssigeenit voivat levitä laajalle eläinten ja niiden mukanaan kuljettamien bakteerien kautta. Maaperänäytteiden osalta tautianalyysit ovat vielä käynnissä. Mitä seuraavaksi? Hankkeen toinen maastokausi on käynnissä ja tulokset täydentyvät ja tarkentuvat. Sen jälkeen analysoidaan tarkemmin paitsi tauteja, myös eri lajien vierailutiheyttä, eroja vuorokausija vuodenaika-aktiivisuudessa ruokinnoilla sekä sitä, kuinka tarjottava ruoka eri lajeja houkuttaa. Saaduista tuloksista kirjoitetaan tieteellisiä julkaisuja ja niiden pohjalta tehdään väitöskirja yhteistyössä Itä-Suomen yliopiston kanssa. Hanke päättyy vuoden 2026 lopussa, mutta tarkoituksena on käynnistää uusia hankkeita teeman ympäriltä. Tämä on ollut myös rahoittajan ja ohjausryhmän toive: Suurpedoista sutta tavattiin paljon useammin ruokintapaikoilla kuin muilla alueilla, kun taas ilves tallentui kameraan melkein yhtä usein myös vyöhykekameroilla ja kauempana ruokintapaikoilta. olisi tärkeää selvittää samantapaisia asioita esimerkiksi petoeläinten kuvaushaaskoilla, sillä maailmalla niillä on havaittu olevan negatiivisia vaikutuksia. Kiitämme hankkeessa mukana olevia metsästäjiä ja maanomistajia. Tutkimusta tehdään yksityismailla ja -ruokinnoilla, eikä hanke muutoin olisi toteutunut. Tällaista on tutkimuksen ja käytännön kohtaaminen parhaimmillaan. Ulostenäytteistä on löytynyt geenejä, jotka tekevät bakteereista vastustuskykyisiä sairaaloissa käytettäville antibiooteille. Kirjoittajat ovat tutkijoina hankkeessa, jota rahoittaa maaja metsätalous ministeriö MAKERA-rahoitusjärjestelmän kautta. Hankkeen ohjausryhmässä ovat mukana Luonnonvarakeskus, Suomen riistakeskus, Suomen Metsästäjäliitto, ProAgria, Maaja metsätaloustuottajain Keskusliitto, Ruokavirasto ja Eläinten terveys ETT ry. AN TT I RI NN E 45 Metsästäjä 6/2025
• Metsästystilasto on Luonnonvarakeskuksen vuosittain tuottama tilasto, joka kuvaa metsästäjien, metsästyksen ja riistasaaliin määrää Suomessa. TeksTi Miikka Husa M etsästystilaston tärkein tietolähde on vuotuinen kyselytutkimus, joka postitetaan alkuvuodesta satunnaisotokselle metsästäjiä. Viimeksi otos oli 9 000 metsästäjää, ja heistä 59 prosenttia vastasi kyselyyn. Metsästystilastokyselyn korkea vastausaste on osaltaan tilaston laadun tae. Kuluvaa vuotta koskeva metsästyskysely postitetaan vuoden 2026 alussa satunnaisotokselle metsästäjiä. On tärkeää, että kaikki kyselyn saaneet vastaavat, myös he, jotka eivät ole metsästäneet tai saaneet saalista. Mikä ihmeen metsästystilasto? Metsästystilasto on ennen kaikkea riistakantojen hyödyntämistä kuvaava tilasto. Sen keskeisiä tietoja ovat muun muassa metsällä käyneiden ja metsästyspäivien määrä, sekä vuotuinen riistasaaliis. Saalistilastot ovat keskeisessä roolissa metsästyksen kestävyyden arvioinnissa, ja toisaalta metsästystilasto kertoo metsästyksen yhteiskunnallisesta merkityksestä. Metsästystilasto on myös riistalihan ruokatilasto, ja sen tietosisältöön kuuluvat laskennalliset arviot riistalihan määrästä ja Metsästystilasto – vastaa, jos kysely osuu kohdallesi arvosta. Saalistilastot heijastelevat epäsuorasti riistakantojen runsautta. Tilastossa julkaistaan myös Suomen riistakeskuksen koostamat saalistiedot ilmoitusvelvollisista lajeista. Metsästystilasto kuuluu Suomen virallinen tilasto (SVT) -sarjaan, ja tilaston tuottaminen on Luken lakisääteinen tehtävä. Tilaston tiedot ovat kaikille avoimesti saatavilla Luken verkkosivuilla osoitteessa luke.fi/fi/tilastot/metsastys. Metsästäneiden määrä on laskenut Metsästäjien määrä oli 2000-luvun alkupuolella tasaisessa kasvussa. Eniten metsästäjiä Suomessa oli vuonna 2011, jolloin riistanhoitomaksun maksajia oli 312 000 ja kolme neljäsosaa heistä, eli 234 000 henkilöä metsästi. Tämän jälkeen riistanhoitomaksun maksajien määrä on pysynyt kohtalaisen vakaana, mutta metsällä käyneiden osuus on ollut laskussa. Viime vuosina osuus on laskenut noin 65 prosenttiin. Vuonna 2024 metsällä kävi 196 000 henkilöä, eli lähes 40 000 henkilöä vähemmän kuin vuonna 2011. Metsällä käyneiden vähenemisen taustalla vaikuttaa metsästäjien ikääntyminen, sillä metsästysaktiivisuus vähenee vanhemmissa ikäryhmissä. Vuonna 2024 20–29-vuotiaista riistanhoitomaksun maksaneista 75 prosenttia metsästi, kun taas yli 75-vuotiaista 46 Metsästäjä 6/2025
• Metsästäneet 196 400 Hirvieläimiä metsästäneet 119 700 Pienriistaa metsästäneet 156 900 Metsäkana­ linnustaneet 99 900 Vesilinnustaneet 61 300 metsästi enää alle puolet. Yhä suurempi osa metsästäjistä maksaakin siis riistanhoitomaksun ikään kuin ”kannatusmaksuna”. Myös sukupuolten välillä on eroa. Metsällä käynnin väheneminen vanhemmissa ikäryhmissä on yhteistä miehille ja naisille, mutta miehet ovat naisia aktiivisempia metsästäjiä kaikissa ikäryhmissä. Kun riistanhoitomaksun suorittaneista miehistä kaksi kolmasosaa metsästää, on vastaava osuus naisista vain puolet. Saalismäärät heijastelevat riistakantojen runsautta Pienriistasaaliin osalta keskeisiä pitkän aikavälin trendejä ovat muun muassa metsäjänisja vesilintusaaliiden väheneminen 1980-luvun alusta lähtien, sekä sepelkyyhkyn nousu saalisyksilöiden määrässä mitattuna tärkeimmäksi riistalajiksemme. 1980ja 1990-luvuilla metsäjänissaaliit vaihtelivat 200 000–450 000 yksilön välillä, mutta 2000-luvun alusta metsäjänissaaliit ovat laskeneet alle 100 000 yksilöön. Vuonna 2023 metsäjänissaalis oli seurantahistorian matalin, 73 000 yksilöä ja samalla ensimmäistä kertaa rusakkosaaliin tasolla. Metsäjänikseen verrattuna rusakkosaaliiden vuosittainen vaihtelu on ollut viime vuosikymmeninä vähäistä. Vesilintujen taantuminen näkyy metsästystilastossa sekä saalismäärien vähenemisenä että vesilinnustuksen suosion laskuna. 2010-luvun alkupuolella lähes puolet metsällä käyneistä metsästi vesilintuja, mutta 2020-luvulla osuus on pudonnut alle kolmasosaan. Metsäkanalinnustuksen suosio on pitänyt pintansa, ja hirvieläimiä pyytävien osuus metsästäneistä on hiukan kasvanut. Sinisorsa oli 2000-luvun alkupuolella pyydetyin riistalajimme, mutta vuodesta 2016 lähtien sepelkyyhky on pitänyt ykköspaikkaa. Vuonna 2024 sepelkyyhkyjä pyydettiin noin 260 000 yksilöä, keskimäärin 10 kyyhkyä saalista saanutta metsästäjää kohden. Metsästäjät mukautuvat Saalismäärien kehityksen lisäksi metsästystilasto tekee näkyväksi metsästäjien sopeutumisen ja omaehtoisen pyynnin suhteuttamisen riistakantojen tilaan. Metsäkanalintujen osalta metsästysaikojen säätely pienentää pyyntiponnistusta huonoina lintuvuosina, mutta osa metsästäjistä pidättäytyy huonoina lintuvuosina metsäkanalinnustuksesta kokonaan. Esimerkiksi hyvänä metsäkanalintuvuonna 2011 noin 60 prosenttia metsällä käyneistä jahtasi metsäkanalintuja, kun katovuonna 2017 vastaava osuus oli vain 40 prosenttia. Viime vuosina metsäkanalintusaaliit ovat olleet laskussa, ja vuoden 2024 saalis oli pienin sitten katovuoden 2017. Noin 200 000 suomalaista metsästää vuosittain. Riistanhoitomaksun maksaneet 2024 ? 301 963 Riistanhoitomaksun maksaneiden määrä on pysynyt kohtalaisen vakaana, mutta metsällä käyneiden määrä on ollut laskussa. Riistasaaliit heijastelevat riistakantojen tilaa. JO H AN N A KA ST EM ÄK I Metsästäjien määrä 1996–2024 Riistanhoitomaksun maksaneita Metsästäneitä 350 000 300 000 250 000 200 000 150 000 199 6 201 2 200 4 202 200 201 6 200 8 202 4 199 8 201 4 200 6 202 2 200 2 201 8 201 Metson ja teeren saalismäärät ja tiheydet 1996–2024 Teeri, saalis Teeri, tiheys Metso, saalis Metso, tiheys Saalis, kpl Tiheys, yksilöä/km2 199 6 201 2 200 4 202 200 201 6 200 8 202 4 199 8 201 4 200 6 202 2 200 2 201 8 201 250 000 200 000 150 000 100 000 50 000 12 10 8 6 4 2 47 Metsästäjä 6/2025
• Jos pyyntilupahakemus koskee hirvieläimen metsästämistä metsästyslain 8 §:ssä tarkoitetulla alueella ja metsästys alueeseen sisältyy yli 1 000 hehtaaria valtion alueita, on hakemukseen liitettävä alustava ilmoitus metsästykseen ampujina osallistuvista, heidän vakinaisista asuinpaikoistaan sekä muista mahdollisuuksista metsästää kyseistä hirvieläintä. kuva Asko Hämäläinen V altion maille tulevan suuren metsästyspaineen vuoksi pyyntilupia ja Metsähallituksen aluelupia myönnetään pääsääntöisesti vain seurueille, joissa on vähintään kymmenen metsästäjää. Heillä on ampumakoe voimassa tai vanhenee kuluvana vuonna, he eivät metsästä muualla ja heistä vähintään kuudella ei ole hirven metsästysmahdollisuutta muualla (niin sanottu minimiampujasääntö, pois lukien Enontekiö ja Utsjoki). Metsästäjiä, joilla on olemassa muu metsästysmahdollisuus, jota he myös käyttävät (niin sanotut kyllä / kyllä -ampujat), ei oteta pyyntilupaharkinnassa huomioon lupatuottoa kerryttävinä. Ampujalla katsotaan olevan muu hirven metsästysmahdolMuu metsästysmahdollisuus hirvieläinten pyyntilupaharkinnassa lisuus, mikäli hän kuuluu jäsenenä muuhun metsästysseuraan tai rekisteröitymättömään seurueeseen, joka hakee hirven pyyntilupaa Suomen riistakeskukselta. Seuran tai seurueen hakeminen, tai esimerkiksi osakkaana mukana olo useassa hakemuksessa, ei poista muun metsästysmahdollisuuden olemassaoloa toisen hakemuksen suhteen. Metsästäjän oma ilmoitus muun metsästysmahdollisuutensa tosiasiallisesta käyttämättä jättämisestä ei tee hänestä muuta metsästysmahdollisuutta vailla olevaa. Tarvitaan sekä pyyntilupa että metsästysoikeus Hirvieläimen pyyntilupa ja metsästysoikeus tai -lupa ovat kaksi eri asiaa, joita ei tule 48 Metsästäjä 6/2025 Lait ja luvat LAIT & LUVAT ON SUOMEN RIISTAKESKUKSEN JULKISTEN HALLINTOTEHTÄVIEN (JHT) PALSTA. JHT ON RIIPPUMATON PROSESSI, JOKA MUUN MUASSA KÄSITTELEE PYYNTIJA POIKKEUSLUVAT, HOITAA METSÄSTÄJIEN RYHMÄVAKUUTUKSEN SEKÄ METSÄSTÄJÄREKISTERIASIAT JA NIMITTÄÄ MONET RIISTANHOITOYHDISTYSTEN TOIMIJAT.
• Sudenmetsästyksen suma purkautuu viitearvosta E uroopan luonnon tilaa seurataan luontoja lintudirektiivien raportointien avulla. Tänä vuonna raportoitiin vuosien 2019– 2024 tiedot. Susi, karhu ja ilves ovat nyt suotuisalla suojelun tasolla boreaalisella vyöhykkeellä eli lähes koko maassa. Raportissa edellytetään kannan suotuisan suojelutason yksinkertaistamista yhdeksi luvuksi, viitearvoksi. Se on helpommin sanottu kuin tehty. Miten yksi numero voi kuvata luonnon rikkautta ja monimuotoisuutta? EU:n komissio on julkaisut ohjeita raportointiin ja viitearvon määritykseen. Viitearvo tulee määrittää ekologisten ja biologisten tekijöiden perusteella. Raportoinnissa on käytettävä parasta tieteellistä tietoa ja noudatettava varovaisuusperiaatetta. Tämä tarkoittaa sitä, että Luonnonvarakeskuksen (Luke) Suomen susikannan syntyvyyden, kuolleisuuden, muuttoliikkeen ja genetiikan perusteella tekemä viitearvolaskuri on paras käytettävissä oleva tieteellinen perusta määrittää viitearvo Suomen susikannalle. Jotta viitearvo voidaan määrittää, on päätöksentekijän otettava kantaa niin sanottuihin hyväksyttäviin riskitasoihin. Maaja metsätalousministeriö (MMM) on linjannut riskitasot: hyväksytään lyhyen aikavälin 26 prosentin sukusiitosasteen kasvu ja varovaisuusperiaatteen mukainen 50 prosentin aliarvioimisriski. Sen päälle komission ohjeet edellyttävät turvamarginaalia, jonka MMM on linjannut 10 prosenttiin. Tästä saadaan tuloksena viitearvo 273. MMM on ottanut riskitasojen määrittelyssä huomioon sosioekonomiset vaikutukset sekä sen, että susikanta on lyhyessä ajassa levinnyt ja runsastunut Länsi-Suomessa. Lisäksi on huomioitu, että Suomen susikanta on yhteydessä Venäjän ja Skandinavian susiin. Viitearvojen määritys on tehtävä avoimesti ja analyysit julkistaen. Luke on julkaisut viitearvolaskurin. Siitä onkin erilaisia riskitasoja käyttäen saatavissa erilaisia lukuja. Kritiikki ja kyseenalaistaminen kuuluvat tieteeseen ja demokratiaan, viitearvon on ne kestettävä. Se, että tämänhetkisen parhaan tiedon mukaan viitearvolaskurin lähtökohtana on kaksi osapopulaatiota, ei tarkoita, että erilliset osakannat olisivat direktiivin pitkän aikavälin tavoite. Tavoitteena on yhtenäisen ja perimältään monimuotoisen susikannan säilyttäminen. Koska susikanta on suotuisalla suojelun tasolla ja uusimman kanta-arvion mukaan yli tieteellisesti perustellun viitearvon, ovat edellytykset suden metsästykseen olemassa. Edellyttäen, että eduskunta hyväksyy lakimuutoksen ja asetukset saadaan voimaan. JANNE PITKÄNEN Erityisasiantuntija Maaja metsätalousministeriö Luonnonvaraosasto Erätalousyksikkö sekoittaa keskenään. Pyyntiluvanvaraisen hirvieläimen laillinen metsästys edellyttää molempia. Hirvieläimen metsästysoikeus valtion mailla voi Lapissa, Kainuussa, Kuusamossa, Pudasjärvellä ja Taivalkoskella perustua metsästyslaissa säädettyyn kuntalaisen oikeuteen metsästää valtion alueella tai Metsähallituksen toimivaltaisena viranomaisena myöntämään oikeuteen, niin sanottuun aluelupaan. Metsähallitukselta saatavalla vuorokausiluvalla metsästävät metsästysvieraat eivät kerrytä pyyntilupatuottoa. Metsähallituksen aluelupa ja Suomen riistakeskuksen pyyntilupa ovat kaksi erillistä hallintopäätöstä, joissa ampujaluettelon tarkastelua ei tehdä saman metsästyslain pykälän nojalla. Metsästyslain 46 §:n mukaan, jos jollakin valtion alueella on tarpeen rajoittaa metsästyslupien määrää, Metsähallituksen on lupia myönnettäessä asetettava etusijalle metsästäjät, joilla muutoin ei olisi kohtuullista metsästysmahdollisuutta. Metsästyslain 26 §:n 2 momentti taas edellyttää Suomen riistakeskusta kiinnittämään huomiota metsästysmahdollisuuksien tasapuoliseen jakaantumiseen metsästyslain 8 §:ssä tarkoitetulle alueelle pyyntilupia myönnettäessä. Ampujatietojen oikeellisuus – tarkista ja päivitä omat tietosi Metsähallitus ja Suomen riistakeskus selvittävät osana lupaharkintaa ampujaluetteloiden oikeellisuutta. Yksittäinen ampuja voi kerryttää pyyntilupatuottoa vain yhdessä hakemuksessa. Selvityksissä käy joka vuosi ilmi tapauksia, joissa sama henkilö on mukana usean eri hakemuksen ampujaluetteloissa, hän ei ole lainkaan lupautunut osallistumaan jahtiin tai ampujan muu metsästysmahdollisuus on ilmoitettu väärin. Hakijan tai hakemustietojen oikeellisuudesta vastaavan on henkilökohtaisesti varmistettava, että ampujaluettelon henkilöt ovat lupautuneet osallistumaan hirvenmetsästykseen hakijan seurassa tai seurueessa tulevalla metsästyskaudella. Metsästäjien kannattaa myös itse tarkistaa ja varmistaa kirjallisesti omat ampujatietonsa seuran tai seurueen tekeillä olevan hakemuksen osalta. Sekä ilmoittaa vastuuhenkilölle mahdollisen muun metsästysmahdollisuuden olemassaolosta ja käyttämisestä sekä siihen liittyvistä muutoksista. Väärän tiedon antaminen on rangaistava teko Mikäli hakemuksessa annetaan riistakeskukselle tahallaan väärää tietoa, on kyseessä väärän tiedon antaminen viranomaiselle. Tämä on rangaistava teko. Väärien tietojen antaminen voi johtaa hakemuksen hylkäämiseen, päätöksen korjaamiseen tai rikosilmoitukseen. Jos poliisi epäilee rikoksen tapahtuneen ja esitutkinta alkaa, poliisi hankkii lisätietoja eri tavoin, esimerkiksi kuulustelemalla. Poliisilla on oikeus saada sille kuuluvan tehtävän suorittamiseksi tarpeelliset tiedot ja asiakirjat salassapitovelvollisuuden estämättä. Lait ja luvat K lumni 49 Metsästäjä 6/2025
• Ytimessä YTIMESSÄ-PALSTALLA LUONNONVARAKESKUKSEN (LUKE) ASIANTUNTIJAT KÄSITTELEVÄT AJANKOHTAISIA RIISTA-AIHEITA TUTKIMUKSEN NÄKÖKULMASTA. Lajeista tarvitaan monenlaista tietoa, jotta voidaan ehkäistä sukupuuttoja ja tehdä lajien ja elinympäristöjen rinnakkaineloa edesauttavia ratkaisuja. TeksTi Katja Holmala, Sanna Kuningas ja Mia Valtonen E läinlajien tilan seurantaan velvoittavat kansalliset ja kansainväliset säädökset ja sopimukset. Kansainvälisille raportoinneille luo perustan säännöllinen kansallinen seuranta. Kanta-arviossa seurataan eläinkantaa ja sen muutoksia määrävälein. Riistanisäkkäiden ja -lintujen kantoja seurataan joko lajikohtaisesti tai useita lajeja kerralla tavoittavilla menetelmillä, kuten riistakolmiolaskennoilla. Lisäksi hyödynnetään tietoa metsästyssaaliista ja muusta kuolleisuudesta. Myös muilla kuin riistalajeilla on omat seurantansa. Esimerkiksi silakkaa ja kilohailia seurataan vuosittaisilla kaikuluotauksilla sekä koetroolauksilla Itämerellä ja tietoa täydennetään näytteillä kaupallisten kalastajien saaliista. Kuhan, siian ja ahvenen tilaa arvioidaan saalisnäytteiden perusteella. Lohija meritaimenkantoja taas seurataan pääasiassa jokialueilla tehtävien tutkimusten avulla. Uhanalaisuusarvio kertoo häviämisriskistä Uhanalaisuusarviointien ensisijainen tarkoitus on antaa mahdollisimman kattava ja ajantasainen kuva Suomessa elävien lajien häviämisriskistä ja tapahtuneista muutoksista. Uhanalaisuuden arviointi on siis lajin levinneisyyden, yleisyyden ja runsauden muutosten ennakoimista käytössä olevien tietojen perusteella. Vuoden 2019 arvioinnissa esimerkiksi nisäkkäistä arvioitiin 58 lajia, joista uhanalaisia lajeja oli kahdeksan (13,8 %). Suotuisa suojelutaso Euroopan mittakaavassa luontoja lintudirektiivi ovat keskeisimpiä luonnonsuojelusäädöksiä ja ne koskeMiten eläinlajien tilaa arvioidaan ja miksi? Monilla lajeilla suojelutason muutokset johtuvat osin komission uusista arviointikriteereistä ja osin tiedon tarkentumisesta. 50 Metsästäjä 6/2025
• vat EU:n tärkeinä pitämiä luonnonvaraisia eläinja kasvilajeja sekä luontotyyppejä. Jäsenmaat on velvoitettu raportoimaan listattujen lajien ja elinympäristöjen tilaa kuuden vuoden välein. Luontodirektiivin ensisijaisena tavoitteena on varmistaa lajien suotuisan suojelutason säilyminen tai tarvittaessa sen palauttaminen alkuperäiseen tilaan. Parhaillaan käynnissä olevasta raportoinnista selviää muun muassa, että kalalajeista merikutuisella harjuksella tilanne heikkenee edelleen. Lisäksi huolestuttavan monien tavallisiksi luokiteltujen lintulajien, kuten peipon ja pajulinnun, väheneminen jatkuu. Lajien kehityssuunnat vaihtelevat. Vakaana säilyneiden lajien lisäksi on paljon heikkeneviä lajeja, mutta toisaalta osalla lajeista tilanne on parantunut. Monilla lajeilla suojelutason muutokset johtuvat osin komission uusista arviointikriteereistä ja osin tiedon tarkentumisesta. Termien viidakko ja väärinymmärrysten mahdollisuus Lajin uhanalaisuutta ja suotuisaa suojelutasoa arvioidaan eri prosesseissa. Ne kuitenkin sekoittuvat helposti keskusteluissa. Uhanalainen ei tarkoita samaa kuin harvinainen. Uhanalaisuusarvioinnin tarkoituksena on tunnistaa ja luokitella häviämisvaarassa olevat lajit. Monet uhanalaisista lajeista ovat myös harvinaisia, mutta runsaslukuinenkin laji voi olla uhanalainen. Laajalla alueella esiintyvä ja runsaslukuinen laji päätyy uhanalaisten listalle, jos se taantuu vähintään 30 prosenttia viimeisen kolmen sukupolven aikana. Voiko uhanalainen laji olla suotuisalla suojelutasolla? Aina lajin uhanalaisuusluokitus ja suojelutason arvio eivät ole yhdenmukaisia. Esimerkiksi euroopanmajava luokiteltiin vuonna 2019 uhanalaisuusarvioinnissa elinvoimaiseksi, mutta uusimmassa direktiiviraportoinnissa lajin suojelutaso laski suotuisalta tasolta riittämättömälle tasolle. Suojelutason heikentyminen ei johdu euroopanmajavakannan vähenemisestä, vaan tiedon lisääntymisestä. Vuonna 2020 julkaistun tutkimuksen mukaan suomalaisen euroopanmajavan geneettinen monimuotoisuus on alhaista. Tällä hetkellä geenivirtaa idästä hidastaa huomattavasti runsaslukuisempi vieraslaji, kanadanmajava, joka kilpailee samoista resursseista. Epäsuhtaa kahteen tarkastelutapaan tuo tarkasteluohjeiden erojen lisäksi myös ajallinen epäsynkronia, kuuden versus kymmenen vuoden sykli. Missä tietoja käytetään ja kuka niitä käyttää? Seurannat tuottavat tietopohjaa kotimaiseen ja rajat ylittävään kannanhoitoon mukaan lukien kiintiöiden asettamiseen. Esimerkiksi kalastusta säädellään kansainvälisin sopimuksin ja kansallisella lainsäädännöllä. Säätelyn avulla turvataan kalojen lisääntymistä, suojellaan uhanalaisia kantoja, turvataan kestävää tuottoa ja siten myös kalastuksen edellytyksiä. Samanlaisiin tavoitteisiin pyrkii riistakantojen kestävä hoito. Uhanalaisuusarvio antaa yhteiskunnalle vertailukelpoista tietoa siitä, millä lajeilla menee hyvin ja millä huonosti, ja mistä syystä. Arvioinnin pohjalta voidaan yhteiskunnallisella keskustelulla hakea ratkaisuja suojelutoimien suunnitteluun ja priorisointiin. Luontodirektiiviraportoinnin kautta jäsenmaat kertovat, millaisia toimia EU:n erityisen kiinnostuksen kohteena olevien lajien Miten eläinlajien tilaa arvioidaan ja miksi? UHANALAISUUSARVIOINTI ? 10 vuoden välein, viimeksi vuonna 2019. ? Suomesta mukana 22 418 lajia tai alempaa taksonia. ? uhanalaisuutta arvioi 180 asiantuntijaa Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) kriteerien mukaan. ? määritellään lajin häviämisriski ja kuuluuko se johonkin uhanalaisuusluokista. ? keskeinen termi uhanalaisuus. Uhanalaiset lajit kuuluvat luokkiin vaarantunut, erittäin uhanalainen ja äärimmäisen uhanalainen. ? tulokset Punaisessa kirjassa LUONTODIREKTIIVIRAPORTOINTI ? 6 vuoden välein, viimeksi vuonna 2025 ? Suomesta lähes 400 lajia ? arvioidaan levinneisyys, populaation tila, lajin elinympäristön tila ja odotettavissa oleva kehitys. ? suojelutasoluokat: suotuisa, epäsuotuisa riittämätön, epäsuotuisa huono, tuntematon. Lisäksi raportoidaan kehityksen suunta. ? keskeinen termi suotuisa suojelutaso. Laji pystyy pitkällä aikavälillä selviytymään luonnollisten elinympäristöjensä elinkelpoisena osana, eikä lajin luontainen levinneisyysalue pienene eikä ole vaarassa pienentyä ennakoitavassa tulevaisuudessa. ORGANISAATIOT Metsästyslain alaisuudessa olevia lajeja ja hyödynnettyjä kalalajeja seuraa ja raportoi pääasiassa Luke. Luonnonsuojelulain alaisten lajien seurannasta ja raportoinnista vastaa pääasiassa Syke, mutta muitakin organisaatioita on mukana. Kansainväliset raportoinnit tehdään ministeriöiden välisenä yhteistyönä. kohdalla on toteutettu ja millaisella tolalla lajien suotuisan suojelun saavuttaminen on. Tiedon avulla voidaan jälleen kerran sekä suunnitella kansallista kannanhoitoa että tarkastella lähes yhteismitallisesti kyseisten lajien tilaa EU-tasolla. TE RO SA LM EL A 51 Metsästäjä 6/2025
• Pienpetojahdin alkuun pääsee hyvin millä tahansa kiväärillä. On kuitenkin seikkoja, jotka puoltavat erillistä pienpetokivääriä: optiikka, rekyyli, luodin lentorata, ammuttavuus ja patruunoiden saatavuus. TeksTi ja kuvaT Arto Määttä P ienpetojen kyttääminen ja suuri osa houkuttelumetsästyksestä painottuu pimeään. Siksi kiväärissä on oltava riittävän valovoimainen optiikka, jonka avulla kohde on ammuttavissa sopivaa taustaa vasten pimeässäkin. Lähtökohta kyttäystähtäimelle on 56 mm etulinssi ja valaistu piste ristikossa. Suurennusta pienpetotähtäimessä tulee olla vähintään 10x, mutta 12x on parempi. Tätä suuremmissa suurennuskertoimissa tulee olla tarkkana, etteivät tähtäimen käyttötarkoituksessa painotu pitkien ampumaetäisyyksien ominaisuudet. Ne saattavat heikentää hämäräominaisuuksia. Perinteinen 3-12x56 on hyvä lähtökohta, mutta erityistä huomiota pitää kiinnittää valopisteen kirkkauteen: se ei saa pienimmillä asetuksilla olla liian kirkas. Mieto rekyyli Pienpetojahdeissa kiväärin potkaisu eli rekyyli on erityisesti pimeässä haittatekijä. Nyt ei puhuta rekyylituntemuksesta, vaan kohteen katoamisesta näkökentästä. Pahimmillaan aseen voimakas heilahdus katkaisee näköyhteyden kohteeseen ja sen edesottamukset laukauksen jälkeen jäävät arvoitukseksi. Vähäinen rekyyli mahdollistaa kohteen seuraamisen läpi laukaustapahtuman. Kyttäysjahdeissa sitä voi taltuttaa äänenvaimentimella, joka onkin ehdoton lisävaruste. Pimeässä vaimennin vähentää myös sokaisevaa suuliekkiä. Koska rekyyli on yhdistelmä aseen painoa, luodin Vinkit pienpetokiväärin hankintaan M tsästäjän aseet ? Pienpetokiväärin kokoonpano on var­ sin yksinkertainen. Oleellisia ovat valo­ voimainen kiikaritäh­ täin, äänenvaimennin ja kaliiperi, joka ei ole liian voimakasre­ kyylinen ja jossa on suora lentorata. 52 Metsästäjä 6/2025
• painoa, patruunan ruutiannosta, aseen ergonomiaa ja vaimennusta, karkeana muistisääntönä kyttäyskiväärin kokonaispainon tulisi olla yli neljä kilogrammaa, luodin painon tulisi olla alle viisi grammaa ja aseesta tulisi löytyä äänenvaimennin. Hyvä patruunasaatavuus Pienpetokiväärien patruunavalikoimat ovat kohtuullisen suppeat. Tehdaspatruunoita käyttävä metsästäjä tekee valinnan käytännössä kaliipereista .222 Remington, .223 Remington ja .243 Winchester, koska vain niihin on tasaisesti saatavilla pienpetojen ampumiseen sopivia varmint-patruunoita. Hirvilaillisista kaliipereista ainoastaan 6.5 Creedmoor on edes kohtuullisesti sopiva pienpetokäyttöön, mutta sopivia kevyitä luotivaihtoehtoja on saatavilla vain vähän. Kaikille tutun .308 Winchesterin rekyyli on hieman turhan jämäkkä, eikä se näin ollen ole järkevä varsinaiseksi pienpetokivääriksi. Reunasytytteinen .17 HMR on suositeltavuudessaan hieman harmaalla alueella. Sen käyttö vaatii erityistä huolellisuutta ja tarkkuutta, eikä se silti ole varsinkaan paksulla rasvakerroksella varustetun supikoiran pyynnissä kaikkein helpoin. Siksi se on .17 HMR ei ole ensimmäistä pienpetokivääriä hankkivalle suositeltavin, vaikka se on mainio osaavan ja kokeneen käsissä. 6.5 Creedmoor on suurimmasta päästä suositeltavia, ja sopivin ”hirvilaillista” pienpetopatruunaa haluavalle. Pienpetokivääriksi sopivia aseita löytyy käytettyjen markkinoilta kosolti, erityisesti kaliipereissa .243 Winchester (oikealla) ja .222 Remington, eivätkä niiden hinnat huimaa pää­ tä. Kuvassa vasemmalla oleva .223 Remington on tyypillisempi uusissa kivääreissä. Suomalaisille tutuissa .222 Remingtonja .243 Winchester-kaliipereissa saatavuus ei ole yhtä tasaista eri puolilla Suomea. Patruunatarjonta on myös painottunut linturiistalle, .243 Winchesterin tapauksessa myös peuran pyyntiin. Parhaan mahdollisen patruunan etsintä näillä kaliipereilla tapaa olla haastavaa, etenkin jos ase ei satu käymään tarkasti tarjolla olevilla patruunoilla. Ammuttavuus ja lentorata Hyvä pienpetokivääri on vakaa, ampujalleen sopiva ja tunteeton tuennan laadulle. Kiväärillä tulisi siis olla helppo ampua hyvin. Mitä kevyempi kivääri ja mitä tehokkaampi patruuna, sen tavanomaisemmin osumapiste muuttuu tuennan muuttuessa. Pienirekyylinen patruuna ja raskas ase ovat hyvä yhdistelmä ja helpottavat käytännön tarkkuutta vaihtelevissa ampumatilanteissa. Ammuttavuuteen vaikuttaa myös luodin lentorata. Mitä nopeampi patruuna, sen helpompaa on osuminen keskipitkille etäisyyksille. Sen yläraja on patruunasta riippuen 175–225 metriä. Asia kannattaa huomioida, vaikka tarkoituksena ei olisikaan ampua niin kauas, sillä erityisesti lumisen maan aikana on tavallista tehdä hämärässä karkeitakin etäisyyden arviointivirheitä. Laakea lentorata antaa niitä anteeksi. enemmänkin huippuosaajan kuin aloittelijan pienpetokaliiperi. Patruunasaatavuuden selvä ykkönen on .223 Remington, maailman suosituin keskisytytteisten kiväärien patruuna. Suosio näkyy patruunasaatavuudessa myös meillä ja valintaa pääsee tekemään useista patruunoista ja erityyppisistä varmint-luodeista. Hyvä pienpetokivääri on vakaa, ampujalleen sopiva ja tunteeton tuennan laadulle. 53 Metsästäjä 6/2025
• Pölyttyykö metsästysradiosi kaapissa? Pian sille voi löytyä uutta käyttöä, kun maaseudulle rakennettava kyläradioverkko turvaa yhteydenpitoa myös matkapuhelinten mykistyessä. TeksTi Heikki Hamunen kuvaT Harri Mäenpää ? K uuleeko JV ja Alanko?? kysyy Kainuun pelastuslaitoksen Saku Hämäläinen Kajaanin laitamille pysäköidystä autosta. Kuittaus saapuu nopeasti 50 kilometrin päästä: ?Tosi hyvin kuuluu!? Olemme juuri todistaneet Kainuun pelastuslaitoksen ensimmäistä viranomaiskutsua, jossa käytetään kyläradiokonseptissa tuttua tekniikkaa. Kriisissä kyläradio korvaa kännykät Kyläradio on maaseutukylille rakenteilla oleva tapa pitää yhteyttä silloin, kun muut yhteydet eivät toimi. – Kansalaisten luottamus on hurjan vahva, että kännykät toimivat, puhelut ja viestit kulkevat ja nettikin toimisi koko ajan. Mutta kuinka helposti ollaankaan tilanteessa, että arki menee polvilleen, kun tavanomaiset yhteydet eivät pelaakaan, taustoittaa kyläradion tarvetta Suomen Kylät ry:n projektipäällikkö Ritva Pihlaja. Kyläradiotoiminnan edistäminen on osa kaksivuotista valtakunnallista Kylävarahanketta, joka kehittää maaseutukylien yhteisöllistä varautumista ja turvallisuutta. Kysymyksiä päivittäin Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla on päästy tänä vuonna hyvään vauhtiin kyläradioverkoston rakentamisessa. Alkuvuodesta alueelta kartoitettiin noin 40 radioamatööriä ja RHA68-harrastajaa, joilla on kokemusta kyläradiotyyppisen tekniikan käyttämisestä. – Radioharrastajat voisivat toimia kyläyhteisöjen tukihenkilöinä, sanoo kajaanilainen Heikki Lähteenmäki, itsekin radioamatööri sekä Suomen Punaisen Ristin (SPR) ja Vapaaehtoisen pelastuspalvelun aktiivi. – Jos kyläyhteisö innostuu aiheesta ja haJahtiradioiden uusi aika luaa lähteä mukaan, meillä on tarjota heille apua. Voimme sanoa, että teidän alueella on näin ja näin monta radioharrastajaa, jotka voivat tulla auttamaan rakentamisessa ja testaamisessa, Lähteenmäki sanoo. Hänen mielestään kyläradioaihe on hyvässä nosteessa. Kyläradioverkosto laajenee. Kainuussa ja Pohjois­Pohjanmaalla on jo kymmeniä toimijoita tulossa mukaan. 54 Metsästäjä 6/2025
• – Positiivinen draivi on menossa. Yhteydenottoja tulee miltei päivittäin. Tänäänkin puhuimme yhden kysyjän kanssa, kuinka olemme startanneet, miten olemme saaneet väkeä mukaan ja onko totta, että meillä on jahtiradiot käytössä. Metsästäjät mukana Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan kyläradiotyöryhmän puheenjohtaja Arto Härönoja sanoo, että kyläradiokonseptia levittämässä on monia hänenlaisiaan metsästäjiä. – Useita seuroja harkitsee mukaan lähtemistä, hän sanoo. Kainuun pelastuslaitoksen Saku Hämäläinen alleviivaa yhteistyön merkitystä kyläyhteisöjen varautumisessa. Hän nostaa metsästäjät esiin erityisryhmänä. – Metsästäjät ovat usein aktiivisia jäseniä kyläyhteisössä. He tuntevat alueen ja osaavat liikkua siellä. Hyvin usein heillä on sellaiset ajoneuvot, joilla pystyy kulkemaan kaikkina vuodenaikoina. Kyläradiotoimintaan peilaten monilla metsästäjätalouksilla on lisä-ässä hihassa. Kun kännykkä kuolee, kyläradio kutsuu Kyläradio on kansalaisten käyttöön tarkoitettu helppokäyttöinen varaviestiverkko. Sitä voi käyttää kuka tahansa, jolla on käytössään metsästäjien yleisesti käyttämä radiopuhelin. ? Kyläradiota tarvitaan, jos tavanomainen viestintä puhelimen, viestien tai verkon kautta ei toimi. ? Kyläradio voi toimia viestiyhteytenä viranomaisilta asukkaille, asukkailta viranomaisille sekä asukkaiden kesken. ? Viranomaisten näkökulmasta kyläradio on tärkeä väestönsuojelun apuväline kansalaisten hyvinvoinnin varmistamiseksi erilaisissa pitkittyneissä häiriötilanteissa. ? Kylätalolle asennettu radioasema mahdollistaa viestien vastaanottamisen esimerkiksi kunnantalon radioasemalta sekä tiedon välittämisen kyläläisille, joilla on käytössään metsästäjien yleisesti käyttämä radiopuhelin. ? Paikalliset viranomaiset linjaavat, mitä viranomaisten tiedotteita välitetään häiriötilanteessa kansalaisten käytössä olevaan kyläradioverkkoon. ? Lisätietoja EU:n maaseuturahaston rahoittamasta Kylävarahankkeesta Suomen Kylät ry:n verkkosivuilta. – Heillä on radiokapasiteetti jo valmiina, Hämäläinen sanoo. Kuinka monta kapulaa komerossa? Kainuun pelastuslaitos on linjannut, että myös pelastustoimelle tullaan hankkimaan kyläradiotoimintaan sopiva uusi radiokalusto yhteyksiä varmistamaan. Riskienhallintaja turvallisuusjohtajana työskentelevä Hämäläinen kuitenkin korostaa, että kyläyhteisöissä kannattaa katsella ensin esimerkiksi metsästäjien kaapit läpi, ennen kuin lähdetään investoimaan uuteen kalustoon. – Kun radioverkkoa lähdetään rakentamaan, tärkeää on hyödyntää kylillä jo valmiina olevat radiot. Siksi suosittelen, että radioita ei hukata, vaan kaivetaan ne kaapista ja varmistetaan, että niissä on toimivat akut. Metsästäjien, radioamatöörien ja pelastustoimen lisäksi kyläradiotoiminnassa on eri puolilla maata mukana muun muassa SPR:n osastoja ja Vapaaehtoisen pelastuspalvelun paikallistoimikuntia, Rotaryklubeja, Lions Clubeja, seurakuntia, reserviläisiä ja kuntia. Hämäläinen painottaa, että vain yhteistyö kantaa hedelmää kyläradiotoiminnassa. – Nyt kun kylätaloille lähdetään rakentamaan kyläradiota, niin metsästäjät mukaan käsiradioiden kanssa – harjoitellaan yhdessä, miten verkko toimii kyläyhteisöissä. Yhteiset harjoitukset ovat olennainen osa kyläradiotoimintaa. Keskellä Kainuun pelastuslaitoksen Saku Hämäläinen ohjeistaa SPR Kajaanin henkilöitä ja vapaaehtoisia väestönsiirtoon liittyvässä tehtävässä. Vasemmalla seisovat Juha Tervo ja Arto Härönoja, ja oikealla Jani Määttä ja Marika Schroderus. Monen metsäs­ täjän varas­ toista löytyy useita RHA68­ radiopuheli­ mia. Kuvassa Vapaaehtoisen pelastuspal­ velun kalustoa Kajaanissa. Kyläradio­ aseman radiolaite, virtalähde, antenni ja asennus maksavat noin tuhat euroa. 55 Metsästäjä 6/2025
• Kunnollisen vaatetuksen turvin metsästäjä pysyy kuivana ja lämpimänä olosuhteista riippumatta. Talvisessa jahdissa maastoon sulautuminen on usein myös keskeistä. TeksTi ja kuvaT Juha Tissari M etsästysvaatetuksen valintaan vaikuttavat olosuhteet ja liikkumisen intensiivisyys jahdin aikana. Tarvitaanko vedenja tuulenpitävyyttä vai onko hengittävyys tärkeämpää? Onko vaate hyvin lämpöä eristävä, vai hoidetaanko eristävyys tarpeen mukaan välikerrosvaatetuksella? Käyttömukavuuteen vaikuttavia ominaisuuksia ovat muun muassa taskut, hupun, helman ja vyötärön säädettävyys sekä mahdolliset tuuletusaukot. Teknisten ominaisuuksien lisäksi korostuu tietenkin istuvuus. Lisäksi huomioidaan, sopiiko alle lisää kerroksia. Tällöin lämpömukavuuden säätäminen on huomattavasti helpompaa. Pukeudu kerroksittain Kerroksittain pukeutumalla vaatteita voidaan helposti lisätä, poistaa tai vaihtaa tarpeen mukaan. Samoja vaatteita voidaan käyttää erilaisina yhdistelminä. Jokaisella kerroksella on oma tehtävänsä, mutta yhdessä ne pitävät käyttäjänsä kuivana ja lämpimänä. Metsästäjän talvivaatetus sisältää alus-, välija kuorikerroksen. Paikoillaan ollessa lisätään tarvittaessa vielä yksi lisälämpöä tuova kerros päällimmäiseksi. Kylmissä olosuhteissa päällimmäinen, niin sanottu taukotai passivaate, on yleensä untuvatai kuitueristeisenä helposti pakkautuva. Kerrospukeutumisen avulla vaikutamme vaatetuksen toiminnallisuuteen ja voimme nauttia metsästyksestä olosuhteista riippumatta. Aluskerros pitää ihon kuivana Monissa metsästyspuvuissa ja -haalareissa on eristävä välikerros ja kalvollinen kuorikerros integroituna. Tällöin tärkeintä on huomioida ihoa vasten tuleva vaate, jonka tehtävä on imaista mahdollinen hikoilun aiheuttama kosteus itseensä ja siirtää se seuraavaan kerrokseen ja siitä edelleen ulospäin. Passiin sekä pitkäkestoiseen ja rauhalliseen liikuntaan kannattaa valita laadukas merinovillainen vaate. Aktiivisessa liikunnassa aluskerrastona toimii parhaiten esimerkiksi verkkokerrasto, joka siirtää hyvin kosteuden iholta. Välikerros lämmittää Aluskerroksen päälle puetaan tarvittaessa välikerros, jolla säädellään käyttäjän lämpötilaa. Välikerros valitaan ulkolämpötilan sekä metsästäjän aktiivisuuden mukaan. Välikerroksen tärkein tehtävä on pitää keho lämpimänä, ottaa vastaan aluskerroksen Avain onnistuneeseen jahtiin Metsästäjän talvivaatetus Kerrospukeutuja nauttii metsästyksestä olosuhteista riippumatta. 56 Metsästäjä 6/2025
• siirtämä kosteus ja kuljettaa se edelleen kuorikerrokseen. Kylmissä olosuhteissa voidaan joutua käyttämään useita välikerroksia päällekkäin. Jos joudutaan olemaan pitkiä aikoja paikoillaan, jopa hyvin eristettyjen metsästyspukujen ja -haalareiden alla voidaan joutua käyttämään lisäeristeenä välikerroksia. Välikerrosvaatteita riisutaan kuorikerroksen alta pois reippaan liikkumisen ajaksi ja puetaan takaisin tarvittaessa. Näin vältytään turhalta hikoilemiselta ja siitä aiheutuvalta palelemiselta. Hyviä välikerrosmateriaaleja ovat esimerkiksi huokoiset fleecet, villat ja jotkut keinokuidut. Välikerrosvaatteiden valinnassa kannattaa huomioida, miten helppo ne on pukea päälle ja miten kevyt kantaa esimerkiksi repussa. Kuorikerros suojaa tuulelta ja sateelta Hyvä kuorivaate estää alempien kerrosten kastumisen sateessa ja pysäyttää tuulen. Toisaalta metsästyspuvun tulisi olla hyvin hengittävä, jotta se päästäisi aluskerroksesta välikerroksen kautta siirtyneet höyrymolekyylit ulkoilmaan. Kalvolliset metsästysvaatteet pitävät ulkopuolisen kosteuden poissa, mutta eivät aina hengitä tarpeeksi varsinkaan aktiivisen liikkumisen aikana. Edistyneimmissä metsästyspuvuissa hengittävyyttä saadaan kuitenkin lisättyä vetoketjullisten tuuletusaukkojen kautta. Metsästysvaatteessa on hyvä olla myös säädettävä huppu suojaamaan tuulelta ja sateelta. Kylmissä olosuhteissa tarvitaan neljäs kerros Esimerkiksi latvalintujahdissa kylmyys yllättää pysähtyneen metsästäjän helposti. Taukovaate kannattaakin pukea mahdollisimman pian pysähtymisen jälkeen. Yksinkertaisimmillaan metsästystakin päälle puetaan esimerkiksi untuvatakki tai -liivi. Taukovaatteiden valinnassa kannattaa huomioida, että ne olisivat mahdollisimman kevyitä kantaa ja helposti päälle puettavia. Esimerkiksi kokopitkät sivuvetoketjut housuissa helpottavat pukemista kenkiä riisumatta. Sulautuminen lumiseen maastoon Monissa talvisissa metsästysmuodoissa lumipuku on lähes välttämätön, jotta metsästäjä pysyy riistalle näkymättömänä. Markkinoilta löytyy useita lämpöeristettyjä lumipukuja ja -haalareita sekä tavallisten metsästyspukujen päälle puettavia ”kuorilumipukuja”. Latvalinnustuksen lisäksi kyseiset vaatteet sopivat esimerkiksi jäniksen ja ketun metsästykseen sekä tunturialueiden riekkojahteihin. Hyvin maastoon sulautuva vaatetus on erittäin tarpeellinen myös hylkeen pyynnissä. Olipa jahtimuoto mikä tahansa, kunnollisen vaatetuksen turvin metsästäminen on huomattavasti mukavampaa ja rakkaasta harrastuksesta voi nauttia olosuhteista riippumatta. Hyvin suojaava säädettävä huppu on tär­ keä ominaisuus maastoon sulautuvassa puvussa Jos lahkeet on varustettu pitkillä vetoket­ juilla, voi housut pukea kenkiä riisumatta. ? Vetoketjulli­ silla tuuletus­ aukoilla voi säätää vaatteen ilmanvaihtoa helposti. ? On myös pukuja, joissa on vetoketjulliset tuuletusaukot kainaloissa. 57 Metsästäjä 6/2025
• RIISTAPULLAT Riistajauhelihasta valmistetut lihapullat ovat hyvä tapa totuttaa lapset riistan makuun. Riistajauheliha on vähärasvaista, joten sen sekaan kannattaa sekoittaa porsaan jauhelihaa, jotta lihapullista ei tule kuivia. 1 keltasipuli ½ dl korppujauhoja 2 rkl sinappia 1 kananmuna 2 dl kivennäisvettä 300 g riistajauhelihaa 300 g porsaan jauhelihaa voita paistamiseen 2 dl lihalientä 3 dl kermaa suolaa ja pippuria persiljaa Kuori ja hienonna sipuli. Sekoita sipuli, korppujauhot, sinappi ja kananmuna. Kaada joukkoon kivennäisvesi ja lopuksi jauhelihat. Sekoita varovasti, jotta jauheliha ei sitkisty liiasta sekoittamisesta. Mausta suolalla ja pippurilla. Pyörittele taikinasta lihapullia. Paista lihapullat voissa. Kaada päälle lihaliemi ja kerma. Anna kypsyä hiljalleen, kunnes lihapullat ovat valmiita. Viimeistele hienonnetulla persiljalla. Tarjoa lihapullien kanssa keitettyjä perunoita ja etikkakurkkuja. Lihapullat ovat hyvä tapa totuttaa lapset riistan makuun. 58 Metsästäjä 6/2025 Ru ka TeksTi Michael Björklund kuvaT Linus Lindholm VUONNA 2025 METSÄSTÄJÄ-LEHDEN LUKIJOILLE HERKUT VALMISTAA MICKE BJÖRKLUND.
• VERILEIPÄ Aiemmin oli itsestäänselvää hyödyntää kaikki ruhonosat. Hylkeen, hanhen ja poron verta käytettiin verileipään, mustakeittoon ja veripalttuun. Veren säilyttäminen metsästyksen aikana on haastavaa, sillä verta on vispattava voimakkaasti heti verenlaskun jälkeen hyytymisen estämiseksi. Koska riistaeläinten verta on hankalaa löytää, käytin sianverta. 1 dl raastettua omenaa 2 dl paistettua keltasipulia 5 dl verta 4 dl lihalientä riistasta 1 dl hunajaolutta 5 dl vehnäjauhoja ½ dl siirappia 1 tl suolaa 2 tl jauhettua inkivääriä 1 mm valkopippuria Kuori ja raasta omena. Kuori, hienonna ja paista sipulit. Vispaa veri monitoimikoneessa voimakkaalla teholla. Lisää liemi ja olut. Siivilöi joukkoon jauhot ja sekoita samalla voimakkaasti. Lisää taikinaan myös paistettu sipuli, omenaraaste, siirappi ja mausteet. Voitele ja jauhota uunivuoka, jonka tilavuus on ½–1 litraa. Kaada taikina vuokaan ja peitä alumiinifoliolla. Kypsennä 170-asteisessa uunissa vesihauteessa 1 ½–2 tuntia. Ota verileipä uunista ja anna sen jäähtyä. Leikkaa leipä siivuiksi. Paista viipaleita voissa ja mausta suolalla ja pippurilla. Tarjoile mieluusti omenalohkojen ja puolukkasurvoksen kanssa. 59 Metsästäjä 6/2025
• Riistametsänhoidolla on usein yhteys talousmetsien luonnonhoitoon. Luonnonhoidolla voidaan vahvistaa monimuotoisuutta ja monilajisuutta, mikä lisää metsien vastustuskykyä tuhoriskejä vastaan. TeksTi ja kuvaT Juha Tuononen I lmastonmuutos lisää ja voimistaa metsiin kohdistuvia tuhoriskejä. Se vaikuttaa myös Suomen riistakantoihin. Metsien ja riistan sopeutumista ilmastonmuutokseen ja sen vaikutuksiin voidaan edistää suositusten mukaisilla toimenpiteillä. Talousmetsissä tehtävät riistametsänhoidon toimenpiteet palvelevat samalla myös maisema-, vesiensuojeluja monimuotoisuusnäkökulmien tavoitteita. Ilmastonmuutoksen vaikutuksia metsiin Ilmastonmuutos vaikuttaa metsiin kahdella tapaa. Pidentyneen kasvukauden ja lisääntyneen ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden myötä puuston kasvu lisääntyy, mutta samalla se voimistaa ja luo uusia puustoon kohdistuvia tuhoriskejä. Keskilämpötilan nousu lisää veden haihduntaa, joka lisää maaperän kuivuutta. Kuivuusjaksot lisäävät metsäpalojen riskiä ja vaikeuttavat etenkin kuusimetsien kasvua eteläisessä Suomessa. Lämpenemisen myötä myös hyönteisja sienituhoriskit lisääntyvät. Talvinen roudattomuus ja maaperän kosteus lisäävät tuulituhojen riskejä erityisesti Eteläja Keski-Suomessa. Vaikka lumipeite ohenee ja lumisten päivien määrä vähenee, lisää talvinen sateisuuden kasvu ja lauhtuminen lumituhoriskejä Pohjoisja Itä-Suomessa. Ilmastonmuutoksen myötä myös vieraslajien esiintymisalueiden ennustetaan siirtyvän nykyistä pohjoisemmaksi. Vaikutukset riistaan Talviolosuhteisiin sopeutuneiden lajien levinneisyysalue kapenee, kun eteläiset lajit runsastuvat. Riistaeläimet ovat sopeutuneet elämään tietynlaisissa paikallisissa ilmasto-olosuhteissa, joten voimakkaat muutokset esimerkiksi lämpötiloissa vaikuttavat suojautumiseen ja ravinnon saatavuuteen. Riistametsänhoidolla kohti ilmastokestävämpiä metsiä Monimuotoisuut­ ta turvaavissa talousmetsien luonnonhoidon keinoissa on yh­ teisiä tavoitteita riistametsänhoidon kanssa. M O NI M ET SÄ -H AN KE 60 Metsästäjä 6/2025
• Metsäkanalinnuilla lumipeitteen vähäisyys sekä hankien kovettuminen leutojen jaksojen ja pakkasjaksojen vaihdellessa hankaloittavat mahdollisuutta hyödyntää lumikieppiä. Teerillä soitimen on havaittu aikaistuneen alkukevään lämmettyä, mikä on aikaistanut poikasten kuoriutumista. Vastaavaa lämpenemistä ei kuitenkaan ole tapahtunut poikasten kuoriutumisaikaan, jolloin viileyden vuoksi poikastuotanto vaikeutuu ja hyönteisravintoa on vähemmän tarjolla. Keskilämpötilojen kohoamisen ja lumipeitteen ohenemisen seurauksena erilaiset pienpedot runsastuvat ja leviävät aiempaa pohjoisemmaksi. Myös talviunta nukkuvien yleispetojen, kuten mäyrän, aktiivisen kauden voidaan olettaa pitenevän lumisen kauden lyhentyessä. Sopeutumisen varmistamiskeinot tarpeen Ilmastonmuutos vaikuttaa siis sekä metsiin että sitä myöten riistan elinympäristöihin. Sopeutumisen varmistamisessa olennaista on suositusten mukaiset metsänhoidon toimenpiteet, joiden tärkeänä osana on luonnon monimuotoisuudesta ja monilajisuudesta huolehtiminen: mitä monimuotoisempia ja runsaslajisempia metsämme ovat, sitä paremmin ne kykenevät sopeutumaan ilmastonmuutoksen vaikutuksiin. Monimuotoisuuden turvaamisella on yhteisiä tavoitteita riistametsänhoidon kanssa. Sen tavoitteena on metsänkasvatuksen eri vaiheissa turvata riistan vaatimaa suojaa ja ravintoa, kuten marjovia puita ja pensaita, suojatiheikköjä sekä eri elinympäristöjä yhdistäviä vaihettumisvyöhykkeitä. Riistametsänhoito nuoren metsän hoidossa Nuorissa metsissä tehtävillä toimenpiteillä vaikutetaan puuston rakenteeseen pitkällä tähtäimellä. Taimikonhoidolla puusto säilyttää elinvoimaisuuden ja järeytyy nopeammin, mikä pienentää erilaisia tuhoriskejä. Myös riista hyötyy hoidetuista taimikoista, koska puusto järeytyy nopeammin riistalle sopiviin mittoihin ja valo pääsee paremmin kenttäkerrokseen, mikä edistää varpukasvuston kehittymistä. Taimikonhoidon yhteydessä tehtävän riistametsänhoidon toteuttamisessa olennaista on säilyttää alkuperäinen puulajijakauma, suosia sekapuustoisuutta sekä puuston kokoja tiheysvaihtelua. Riista ti hei köt antavat riistalle lepoja piilopaikkoja, ja riistatiheikön viereen kehittynyt varvikko ravintoa. Hyvässä riistatiheikössä on useita eri latvuskerroksia ja ne sijaitsevat runsasvarpuisessa maastonkohdassa. Sopivia kohteita riistatiheiköille ovat muun muassa suon ja kankaan vaihettumisvyöhykkeet sekä kosteat painanteet. Käsittelemättömät vesistöjen suojakaistat toimivat myös vesiensuojelurakenteina. Suosimalla sekapuustoisuutta voidaan pienentää metsiin kohdistuvia tuhoriskejä sekä suosia riistalle tärkeitä rakennepiirteitä. Sekametsän kasvatusta voidaan edistää säästämällä siemensyntyistä, enintään kasvatettavan havupuuston mittaisia lehtipuita jo varhaisperkausvaiheessa. Vinkit metsänomistajalle Metsien tilannetta kannattaa seurata maastossa sekä tutustua Metsään.fi-palvelussa omien metsien mahdollisuuksiin sekä palveluntarjoajiin. Taimikon ja nuoren metsän hoidossa kannattaa hyödyntää metka-tukea. Suositusten mukaisesti hoidettu, elinvoimainen ja monimuotoinen metsä tarjoaa hyvinvointia monin eri tavoin. Kirjoittaja on metsänhoidon asiantuntija Suomen metsäkeskuksessa. Riistatiheikössä kuusi tarjoaa parhaiten suojaa erityisesti metsäkanalinnuille ja metsäjäniksille. Suosimalla sekapuustoisuutta voidaan pienentää metsiin kohdistuvia tuhoriskejä sekä suosia riistalle tärkeitä rakennepiirteitä. 61 Metsästäjä 6/2025
• Ruhon käsittelyssä on paljon vaiheita, kuten suolistus, teurastus ja paloittelu. Lopulta eläimen alkuperäisestä painosta jää ruoanlaiton arvostetuksi raaka-aineeksi karkeasti kolmannes. TeksTi ja kuvaT Mikael Wikström H irvieläimen paino voidaan ilmaista ainakin neljällä eri tavalla. Elopaino on elävän eläimen koko paino. Kenttäpaino on paino suolistuksen jälkeen ja siitä käytetäänkin myös termiä suolistettu paino. Tällöin eläimestä on poistettu veri, ruuansulatuskanava ja sisäelimet. Teuraspaino saadaan, kun eläin riippuu orressa ilman päätä, nahkaa, sisäelimiä ja sorkkia. Se sisältää lihan lisäksi luita, rustoa ja muita yleensä syömättä jääviä osia. KäyMyös riiputusaika vaikuttaa: mitä kauemmin eläin riippuu raakakypsymässä, sitä enemmän kosteutta haihtuu ja eläin kevenee. Jos ruhoa raakakypsytetään nahka päällä, kuivuminen vähenee. Syötävää 35–75 prosenttia teuraspainosta Teurasruho kevenee 5–10 prosenttia raakakypsytyksen aikana. Luiden osuus teuraspainosta voi olla noin 15–25 prosenttia. Hirven teuraspainosta luutonta lihaa on Paljonko lihaa lautaselle? tössä on myös termi lihapaino ja puhutaan myös luullisesta lihasta, kun tarkoitetaan teuraspainoa. Teuraspainoa käytetään, kun tehdään saalisilmoitus Oma riista -palveluun. Samaa määritelmää käytetään, kun Suomessa lasketaan lihankulutusta. Esimerkiksi vuonna 2024 syötiin keskimäärin 78 kiloa lihaa henkilöä kohti. Luuttoman lihan painoon kuuluvat kaikki syötävät osat eli fileet, paistit, patapalat ja jauheliha. Luut, rusto, luodinreiän ympärillä olevat veriset ja mahdollisesti lyijyä sisältävät osat, sekä suurin osa rasvasta, on poistettu. Voidaan myös puhua syötävän lihan painosta ja puhtaan lihan painosta. Moni tekijä vaikuttaa syötävään lihan määrään Mitä painavampi eläin, sitä suurempi osa ruhosta on lihaa. Fileet ja paistit kasvavat hyvin suoraviivaisesti eläimen painon kasvaessa. Uroshirvi kasvaa noin kuuden vuoden ikään asti, kun taas naaraat saavuttavat täysikasvuisuuden jo nelivuotiaina. Valkohäntäpeuraurokset ovat täysikasvuisia noin neljävuotiaina ja naaraat kaksivuotiaina. Metsäkaurisurokset kasvattavat lihasmassaa noin kolme vuotta ja naaraat kaksi. Teuraspainosta saatavan luuttoman syötävän lihan määrä riippuu muun muassa siitä, kuinka huolellisesti liha leikataan talteen. Silläkin on merkitystä, kuinka paljon joudutaan leikkaamaan pois luodinreiän ympäriltä. Jos eläin on ammuttu lyijyä sisältävällä luodilla, mahdollisesti lyijysirpaleita sisältävä alue on poistettava. Lyijyttömillä luodeilla ei ole tarvetta hylätä yhtä suurta määrää lihaa. Rasvan osuus teuraspainosta vaihtelee. Metsästysajankohta vaikuttaa, koska hirvieläimet keräävät rasvavaraston talvea varten. Lisäksi lajien välillä on eroa. Valkohäntäpeuroissa on yleensä enemmän rasvaa kuin hirvissä ja metsäkauriissa. Hirvieläinten ruhojen jalostaminen Ylivuotisesta valkohäntäpeura­ uroksesta saa yleensä noin 20 kiloa luutonta lihaa. 62 Metsästäjä 6/2025
• yleensä 70–75 prosenttia. Noin 35–40 prosenttia on fileitä tai paisteja ja karkeasti 35 prosenttia on jauhetai patalihaksi sopivaa lihaa. Valkohäntäpeuran teuraspainosta syötävää kertyy yleensä 35–50 prosenttia. Paistit ja fileet muodostavat noin 25–28 prosenttia, jauhelihaa ja patalihaa on noin 10–22 prosenttia. Metsäkauriin teuraspainosta päätyy ruokapöytään yleensä 45–55 prosenttia, josta fileiden ja paistien osuus on noin 30 prosenttia. Metsäkauriin liha on mureampaa kuin hirven ja valkohäntäpeuran liha, minkä vuoksi sitä ei tarvitse raakakypsyttää yhtä pitkään. Tämän seurauksena painohävikki on pienempi ja syötävän lihan osuus teuraspainosta suurempi kuin valkohäntäpeuralla. Metsästyskauden 2024–2025 lihamäärä Metsästyskaudella 2024–2025 sorkkaeläimistä saatiin Suomessa yhteensä seitsemän miljoonaa kiloa luullista lihaa. Siitä luutonta lihaa oli noin 4,6 miljoonaa kiloa. Se tarkoittaa 30,4 miljoonaa ruoka-annosta, jos annoksessa on 150 grammaa lihaa. Eli keskimäärin 5,4 annosta jokaista suomalaista kohti. Fileitä ja paisteja saatiin noin 2,5 miljoonaa kiloa, josta sisäfilettä on 134 000 kiloa, ulkofilettä 239 000 kiloa, entrecôtea 170 000 kiloa, paahtopaistia 179 000 kiloa ja sisäpaistia 388 000 kiloa. Luullisen sorkkaeläinlihan laskennallinen arvo oli 64,2 miljoonaa euroa (alv %). Jos koko lihamäärä olisi myyty paloiteltuna, pakattuna ja pakastettuna verkkokauppojen hintoihin, arvo olisi ollut 144,4 miljoonaa euroa (alv %). Mureimmat ja arvokkaimmat palat – sisäfilee, ulkofilee, entrecôte, paahtopaisti ja sisäpaisti – muodostavat hirvellä ja valkohäntäpeuralla vain noin 16 prosenttia teuraspainosta. Metsäkauriilla hieman enemmän, noin 20 prosenttia. Kun nämä osat myydään leikattuina, pakattuina ja pakastettuina, niiden osuus koko eläimen rahallisesta liha-arvosta on hirvellä noin 33 prosenttia, valkohäntäpeuralla 50 prosenttia ja metsäkauriilla 55 prosenttia. AIKUINEN HIRVI HIRVENVASA VALKOHÄNTÄPEURA METSÄKAURIS Elopaino 100 % 100 % 100 % 100 % Kenttäpaino 70 % 62 % 74 % 73 % Teuraspaino 54 % 50 % 57 % 55 % Puhdasta lihaa 40 % 35 % 24 % 29 % Kenttäpainon, teuraspainon ja luuttoman lihan osuus elopainosta vaihtelevat riippuen hirvieläinlajista, sukupuolesta ja iästä. Taulukossa ohjeelliset osuudet. AIKUINEN UROS AIKUINEN NAARAS UROSVASA NAARASVASA Hirvi 186,0 kg 171,4 kg 82,0 kg 77,7 kg Valkohäntäpeura 52,1 kg 40,1 kg 23,0 kg 20,9 kg Metsäkauris 17,3 kg 16,6 kg 11,7 kg 11,4 kg Metsästyskauden 2024–2025 keskimääräiset teuraspainot Suomessa. Metsästäjä voi vaikuttaa siihen, kuinka paljon jauhe­ ja patalihaksi sopivaa lihaa saadaan. Esimerkiksi luodin osumakohta, käyttöön valitun luodin ominaisuudet ja lihan leikkaamisen tarkkuus ovat metsästäjästä itsestään kiinni. Syötävän lihan osuus nousee teuraspainon kasvaessa. Esimerkiksi valkohäntäpeuran vasan teuraspainosta on noin 35 prosenttia luutonta lihaa, mutta 60­kiloisesta peurasta lihaa saadaan jo lähes 50 prosenttia. Mitä painavampi eläin, sitä suurempi osa ruhosta on lihaa. Fileet ja paistit kasvavat hyvin suoraviivaisesti eläimen painon kasvaessa. 50 % 45 % 40 % 35 % 30 % 10 20 30 40 50 60 70 80 90 Teuraspaino (kg) Sy öt äv än lih an os uu s te ur as pa ino sta 63 Metsästäjä 6/2025
• Fiksusti m tsällä 1. Metsästystilaston mukaan vuonna 2011 riistanhoitomaksun maksajia oli a) 312 000 b) 375 000 c) 483 000 2. Kanadanmajava tuotiin Suomeen a) 1920-luvulla b) 1930-luvulla c) 1950-luvulla 3. Kuinka suuri osa metsästäjätutkinnoista suoritettiin syyskuussa 2025 sähköisesti? a) alle 25 % b) noin 40 % c) yli 60 % 4. Hirvieläimen kenttäpainossa ei ole mukana a) sisäelimiä b) päätä c) nahkaa 5. Mistä lajista tuli vastoin odotuksia vähän pesintähavaintoja Oma riistaan? a) teeri b) sepelkyyhky c) varis 6. Ruuanlaittoa varten riistan verta tulee heti verenlaskun jälkeen a) sekoittaa rauhallisesti b) vispata voimakkaasti c) siivilöidä 7. EU:n alueella afrikkalaista sikaruttoa ei ole tänä vuonna esiintynyt a) Virossa b) Italiassa c) Ruotsissa 8. Metsästäjän talvivaatetus ei sisällä a) aluskerrosta b) suojakerrosta c) kuorikerrosta 9. Riskiruokinta-hankkeessa ruokintapaikoilta löydettiin a) koronavirusta b) hepatiitti E -virusta c) Listeria monocytogenes -bakteeria 10. Taimikonhoidon yhteydessä tehtävässä riistametsänhoidossa olennaista on a) suosia sekapuustoisuutta b) raivata alikasvos huolellisesti c) poistaa puuston kokoja tiheysvaihtelu Oike at vas tau kse t: 1a, 2b, 3c, 4a, 5c, 6b, 7c, 8b, 9c, 10a Testaa tiet si Volframihaulien käytöstä on Suomessa kertynyt runsaasti kokemusta, ja niiden edut ovat kiistattomat. Volframi on muita haulimateriaaleja selvästi raskaampaa, ja sen sanotaan jopa muuttavan haulikon luonnetta metsästysaseena, niin paljon se kasvattaa haulikon tehokasta käyttöetäisyyttä. TeksTi Tero Kuitunen L yijyhaulilaukauksen takavaara-alueesta on käytetty nyrkkisääntöä ”haulin koko milleinä on etäisyys satoina metreinä”. Eli esimerkiksi 2,5 mm hauleilla 250 metriä ja 3,5 mm hauleilla 350 metriä. Nyrkkisäännön avulla on voinut esimerkiksi sorsastuksen yläkulmalaukauksessa arvioida sitä, tippuvatko haulit mökin katolle tai rantaveteen, eli sillä on voitu lisätä turvallisuutta ja vähentää ympäristöön aiheutuvaa häiriötä. Volframi on niin merkittävästi raskaampaa, että vanhan nyrkkisäännön voi heittää romukoppaan. Jos volframille on syntynyt harrastajien keskuudessa vastaava nyrkkisääntö, Metsästäjä-lehden toimituksessa kuultaisiin siitä mieluusti. Mutta on varmaa, että etäisyydet ovat huimia. Kuutiosenttimetri lyijyä painaa reilut 11 grammaa ja kuutiosenttimetri volframia reilut 19 grammaa. Hauleja valmistettaessa molempia seostetaan muilla aineilla, mutta tällainen on tiheyseron mittakaava. Yksittäisellä volframihaulilla on merkittävästi enemmän energiaa heti haulikon piipun suulla, mutta se myös säilyttää energiansa aivan eri tavalla kuin lyijyhauli, teräksestä puhumattakaan. Koska volframipatruunat ovat kalliita, niiden testaaminen ja sen tuoma syvällisempi ymmärrys voi jäädä syntymättä. Kirjoituksen tarkoitus onkin herättää kaikki niitä käyttävät pohtimaan haulikkoaan uudella tavalla: takavaara-alue on nyt jotain aivan muuta kuin lyijyä tai muita haulimateriaaleja käytettäessä. Volramihaulien riskit on syytä huomioida erityisesti kettu-, ilvesja kaurisjahdeissa, joissa ammutaan volframihauleja matalalle. Esimerkiksi jos ammutaan jäisen maan aikana kohti naapuripassipaikkaa, taloa tai autoa, eivät lyijyhaulit lennä kimmottuaan pitkälle vaarallisina. Kova volframihauli säilyttää kimmokkeessa muotonsa ja lyö kaverin kaukaakin kanveesiin. Tai auton pellit lommoille. Raskaat haulit – pidemmät turvaetäisyydet TE RO SA LM EL A 64 Metsästäjä 6/2025
• KOIRIA Kääpiöterrieri, www.toyfox.fi p. 045 636 0596, Dunkel, +8 vko, Vichtis METSÄSTYSTÄ Espanjassa vikingarcos.org FI/SV/EN Karhujahtiin Kanadaan ajalla: 25.8.–5.9.2026 Hinta: 2850,00 Muutama paikka jäljellä. www.paulpalmu.fi ELÄINTENTÄYTTÄJIÄ Luonnontieteellisen alan konservaattorit Heikki 0400 249 094, Pasi 0400 567 078 Lehonpaja Taxidermy, lehonpaja.fi Täytän kalat linnut ja nisäkkäät. Juhani Hirvonen Puh. 045-330 3417 Esa Kemppainen, 050 563 0169, trofeet.fi Markku Haapaniemi m.a.haapaniemi@gmail.com 0500 360 962 Teuva Tom's Taxidermy, Kouvola. 040 736 1609 Ilomantsin eläintentäyttö Aki Ikonen 050 338 5729 TYÖSUORITUKSIA Aseen tukkien korjausta ammattitaidolla. Hartwood Oy / Puh. 050 404 7042 Asesepän työt ammattitaidolla ! YLÖJÄRVEN ASETARVIKE P: 040-718 8170 Kiinteistöpalsta Oulankajoen rannalla, Sallan Aholanvaarassa. Sis. rintamamiestalon. Rv 1952. Yhteensä 5.5 h. Yhteystiedot Ahti Hänninen 0400 297 339, ei WhatsApp. Asetalvitie.fi 0500-526008. Aseet, patruunat, tähtäimet, vaimentimet, sepäntyöt, YM. Pöydän suojaa lihan leikkaukseen. Muovipintainen, vahva, MAXREK.FI 044-345 1457 Myytävänä metsäja rantapalstoja 4 kpl yhteismetsäosuuksineen Kemijärvellä. Tiedustelut puh. tai WhatsApp 040 731 1503 tai pekka.kaipainen@hotmail.fi. OSTETAAN Valkohäntä peuran häntiä (suolattuna ilman häntäruotoa) puh.040-1480520 / Jussi Hakala Näädän nahkoja, myös ruhona. M. Laitinen/Villiturkis, 040 718 0928 1100 Rem.76 piippu supistaj. 0400 308 432 Ostetaan NÄÄDÄN ym. turkisnahkoja. T. Virta. Lahti 040-508 1167 Turkisnahkoja ja Sarvia. p. 050 554 6852 R Pentinmäki. Jäpintie 344C 60800 Ilmajoki VUOKRALLE TARJOTAAN Erälle ja lomalle Kainuuseen laattaja.fi Puolangan Lylykylässä omakotitalo kahdeksalle. Valtion maat lähellä. P. 0500 229 574 Kalustettuja asuntoja järven rannalla Kuhmossa, Vartiuksentie 1485. Valtion maita lähellä. Puh. 044-532 5610 MYYDÄÄN Hyväkuntoisia käytettyjä aseita ja tarvikkeita. 040-541 7308 porinase.fi Auton ja mönkijän renkaat www.riekko.eu Ryhdy tarhaajaksi: www.kuusipeura.fi Venäjänajokoiran pentuja (s. 7/2025) tutkituista vanhemmista 050 325 3898 / R.Kangas, Kauhava Tarvikkeet trofeisiin ja eläintentäyttöön. Valkaisuaineet, sarvilevyt, pyrstötelineet www.tayttotarvike.fi, p. 040 964 2611 KATTOJA SEINÄPELLIT suoraan tehtaalta Taipaleen Teräs Oy, 43700 Kyyjärvi puhelin 0400-661 379, 040-823 5938 www.taipaleenteras.fi Aseita www.pphunt.fi p. 040 592 1289 Pasi Eräilmoitukset seuraavaan numeroon on jätettävä viimeistään 18.12.2025 Tilaa Lumijälkien maasto-opas Opas sisältää riistalajien, rauhoitettujen lähilajien sekä haitallisten vieraslajien esittelyt. Marcus Wikmanin tekstejä täydentävät nyt Ilpo Kojolan tulokaslajien esittelyt kultasakaalista ja kivinäädästä. Opas on toteutettu kätevässä maastokoossa, siinä on 72 sivua ja se maksaa 7 euroa (+lähetyskulut). Tee tilaus riistakeskuksen verkkokaupassa: kauppa.riista.fi 65 Metsästäjä 6/2025 ERÄILMOITUKSET HUOM! Metsästäjä-lehden Eräilmoituspalstan ilmoitusmyynti tapahtuu Eräverkko-palvelussa. Osoitteessa www.eraverkko.fi/ilmoitukset voit jättää sähköisesti ilmoituksen valitsemaasi Metsästäjä-lehteen. Eräverkko-palvelussa on selkeät ohjeet ilmoituksen jättämiseksi sekä lisätiedot palvelusta. Käy tutustumassa! Palstalla julkaistaan ainoastaan yhden palstan (42 mm) levyisiä rivi-ilmoituksia. Ilmoitusten tulee olla vähintään kahden ja korkeintaan kymmenen rivin mittaisia. Riville mahtuu noin 40 merkkiä sanavälit mukaan lukien. Vuonna 2025 hinta on 25 euroa/rivi (40 merkkiä). Ilmoitukset maksetaan verkkopankkitunnuksilla ilmoituksen jättöhetkellä. Eräverkko-palvelu tuottaa aineiston lehteä varten siinä muodossa kuin asiakas sen palveluun syöttää. Toimituksen vastuu virheistä rajoittuu ilmoituksen hintaan. Metsästäjä nro 1/2026 ilmestyy 23.1.2026. Siihen tarkoitettu aineisto on jätettävä Eräverkko-palvelun kautta viimeistään 18.12.2025. Huom! Rivi-ilmoitukset Eräilmoituspalstalle otetaan vastaan ainoastaan Eräverkko-palvelun kautta. Eräverkon asiakaspalvelun yhteystiedot ovat osoitteessa eraverkko.fi.
• Meahcásteaddjidutkosa ?a?a heamis sirdašuvvat jahkemolsašumis o??aáigái olles riikkas. TeaksTa ja govva Lasse Heimo D igitála dutkkusvuogádat váldui atnui 1.8. Vuostáiváldin leamašan buorre ja eandalii dutkosa digitálan ?a?ahan geah??aleaddjiid máhcahat leamašan giittehahtti. Fuo??odikšunservviin (fds) vuogádaga atnuiváldin lea láidesteami ma??á lihkostuvvan almmá váttisvuo?aid haga. Dat leamašan anus badjel 500 dutkkusdilálašvuo?as ja jo ?ak?amánus badjel 60 proseantta dutkosiin ?a?ahuvvui geah??aleaddji iežas rusttegiin. Seammás fuo??odikšunservviid bargonoa??i lea geahppánan, go geah??aleaddjit almmuhit ovddalgihtii, duo?aštit identitehtas elektrovnnala??at ja sin dohkkehuvvon ?a?aheamit sirdašuvvet Meahcásteaddjiregistarii automáhtala??at. Jahkemolsašupmi boahtá – leatgo gárvvis? Ma?imustá dál fuo??odikšunservviin lea áigi váldit o?astusaid háldosis, go jahkemolsašumi ma??á leat boahtimin lasi nuppástusat. Dutkkusvuogádat dievasmahtto ain buorebun, go luohpat árbevirolaš ABCjearaldatskovis, dutkkusdilálašvuo?aide Meahcásteaddjidutkosat digitálan gáibiduvvo ovdaalmmuheapmi ja dutkosa ?a?aheami giellafállu viidu. Sáhka lea mearkkašahtti nuppástusain, maiguin lea jurdda joatkit guhkás boahttevuhtii. Vuorbáduvvon jearaldatráiddut Dálá šládjaearuhangihppagat seilot anus, muhto árbevirolaš ABC-jearahallanskoviin luohpat. Dutkkusvuogádahkii lea dahkkojuvvon sulaid 500 jearaldaga bá?ku, mas ráidu genererejuvvo soaittáhagas juohke dutkkusdilálašvuhtii. Individuála jearaldatráidduid dihtii dutkkusdilálašvuo?ain eai leat jagi molsašumi manná dárkilit seammá jearaldagat. Jearaldagaid kopieren, šearpma vurken dahje eará dutkkusjearaldagaid “suo??an” šaddá ná mearkkašmeahttumin ja bearráigeah?u dárbu geahppána dakko bokte. Báhpárii vástideami vejolašvuohta seailu, ja dan sáhttá geavahit várrevuogádahkan, jus leat váttisvuo?at ovdamearkan neahttaoktavuo?ain. Dárbbašlaš ?álihanvejolašvuo?aide gánnehage fuo??ogáhttenservviin ráhkkanit jo dál. Bákkolaš almmuheapmi bálvala fuo??ogáhttenservviid Dutkosii áigon olmmoš almmuha dutkosii ovddalgihtii. Dat lihkostuvvá Oma riista -dovddaldagaiguin dahje daid haga. Almmuheapmi lea dahkkon álkidin. Dutkkusgeah??aleaddjiid die?uid gie?ahallan šaddá jo?áneabbon, go son addá buot dárbbašlaš die?uid almmuhettiin. Vuostáiváldi doaibman báhcá dárkkistit die?uid ja válljet máksinvuogi. Fgs oažžu ovddalgihtii die?u elektrovnna la??at ja báhpáriin ?a?aheaddjiid mearis, mii veahkeha ráhkkanit jearaldatskoviid dárbbašlaš ?álihanmeriin. Suoma-, ruo?a-, e?gelas-, ja sámegiella Dutkkusvuogádaga giellafállu viidu boahttevuo?as gok?at buot anus lean gielaid, nuba dutkosa sáhttá ?a?ahit suomaja ruo?agiela lassin e?gelasgillii ja golmmain sierra sámegielain, beroškeahttá ?a?ahanvuogis. SKUVLEJUPMI BOAHTIMIN ? O??a doaimmaid geavahanskuvlejumit álget loahppajagi 2025 ja joatkašuvvet gi??ii 2026. Skuvlejupmi addojuvvon oahpes vuogi mielde riikkaviidosaš Teams-skuvlejumiiguin. ? Diehtu boahttevaš skuvlejumiin juhkkojuvvo doaibmabagadalliide ja dutkosa vuostáiváldiide. Skuvlendilálašvuo?at leat maiddái www.riista.fi -siidduid dáhpáhusohcamis. ? Buot dutkkusvuogádaga guoskevaš jearaldagain sáhtát leat álo oktavuo?as šlea?gapoasttain lasse.heimo@riista.fi dahje telefovnna bokte 029 431 2345. 66 Metsästäjä 6/2025 Áig guovdilis ságat sámegillii
• Kanádamádjihis šattai vierisšládja Kanádamádjeha lasiheapmi EU:a vierisšládjalogahallamii oaivvilda mearkkašahtti nuppástusa mádjitbivdui. Nuppástusa bohte fápmui guovtti jagi sirdásanáiggi ma??á, borgemánus 2027. TeaksTa Karin Cederlöf V ahátlaš vierisšlájaid dusten lea guovddáš oassi máilmmiviidosaš birasmihttomeriin. Kanádamádjit dagaha vahága earret eará dan sivas, ahte dat gilvvohallá álgošlája eurohpamádjihii mihtilmas eallinbirrasiin. Suoma lea áidna EU-lahttoriika, gos kanádamádjit eallá luonddus bálddalága eurohpamádjihiin (Castor fiber). Eará lahttoriikkain mihttomearrin leage eastit kanádamádjiha leavvan riikii. Suomas figgat geahpedit dálá náli, mii lea jo riikkas. Meahcásteaddjiid riektedorvu láhkaválmmaštallama guovddážis Kanádamádjiha ja eurohpamádjiha earuheapmi sáhttá buktit hástalusa. Lea dehálaš váldit vuhtii diliid, mas buori áigumušain vahágis goddá eurohpamádjiha, go navdá dan kanádamádjihin. Go kanádamádjiha bivdu rahpasa dihto osiid buohta, dakkár dilálašvuo?at sáhtte šaddat dábálažžan. Láhkaválmmaštallama mihttomearrin lea gávdnat ?ovdosiid, mat dorvvastit meahcásteaddjiid riektedorvvu ja seammás dahket vejolažžan beaktilis ja vásttolaš kanádamádjiha bivddu. Oassin láhkaválmmaštallamis áigot gullat viidát daid beliid, maid mádjiha bivdu guoskkaha, vai buot oainnut váldojuvvojit vuhtii. Meahcásteaddjiid oassi lea boahttevuo?asge dehálaš dán barggus. ?álli lea eanaja meahccedoalloministeriija luondduvárreossodaga hálddahus?álli. Ráddjehusat bohtet fápmui guovtti jagi sirdásanáiggi ma??á borgemánus 2027. H AN N U HU TT U Metsästyskorttiasiat ja osoitteenmuutokset Metsästäjärekisteri PL 22, 00331 Helsinki, puh. 029 431 2002 metsastajarekisteri@riista.fi Sompiontie 1, 00730 Helsinki ASIAKASPALVELU | Oma riista -helpdesk Puh. 029 431 2001, arkisin klo 9–15 asiakaspalvelu@riista.fi | oma@riista.fi Lupahallinto lupahallinto.kirjaamo@riista.fi Kirjaamo kirjaamo@riista.fi Verkkokauppa Puh. 09 5840 4500, kauppa@riista.fi kauppa.riista.fi PEFC/02-31-151 PEFC-sertifioitu Tähän tuotteeseen käytetty puu on kestävästi hoidetuista metsistä www.pefc.fi Nro 6/2025 74. vuosikerta Metsästäjä on Suomen riistakeskuksen tiedotuslehti, joka lähetetään jokaiselle riistanhoitomaksun maksaneelle. Metsästäjä ilmestyy kuusi kertaa vuodessa, seuraavan kerran 23.1.2026. Lehti ei vastaa toimitukseen pyytämättä lähetetyistä kirjoituksista ja kuvista. Verkkolehti: metsastajalehti.fi Toimituksen osoite Metsästäjä-lehti, Suomen riistakeskus Sompiontie 1, 00730 Helsinki Sähköpostit muotoa etunimi.sukunimi@riista.fi Toimitus Vastaava päätoimittaja: Jari Varjo Päätoimittaja: Mikko Sirkiä, puh. 029 431 2109 Toimitussihteeri: Tero Kuitunen, puh. 029 431 2122 Ulkoasu: Markku Pakarinen (Aste Helsinki Oy) Ilmoitukset Toimitussihteeri tai päätoimittaja. Toimitusneuvosto Jörgen Hermansson, Johanna Kastemäki, Tero Kuitunen, Marko Mikkola, Markku Pakarinen, Mirja Rantala, Tero Salmela, Mikko Sirkiä, Marko Svensberg ja Petri Vartiainen. Paino: PunaMusta 2025/Met25_6 Kansikuva: Getty Images ISSN-L 0047-6986 ISSN 0047-6986 ISSN 2323-1475 Aikakausmedia ry:n jäsen 67 Metsästäjä 6/2025
• 1-8 x 24 41 m näkökenttä valopiste Kysy kauppiaaltasi! www.anschuetz-optics.com www.nordis.fi