PEURAPUKIN IKÄ SELVIÄÄ SARVILASKURILLA HOUKUTTELUUN RUOKINTA VAI RIISTAPELTO? JÄNISELÄINTEN KAUPUNKIJAHTI KULTASAKAALI SAAPUI POHJOISEEN RUSAKKO – NYKYAJAN MENESTYJÄ MITEN KÄY METSÄJÄNIKSEN? 6/2024 Lehti yli 300 000 metsästäjälle 01_Kansi_ME0624.indd 1 01_Kansi_ME0624.indd 1 25.10.2024 14.51 25.10.2024 14.51
26 Valkohäntäpeura – ruokinta vai riistapelto? 32 Oletko oikeavai vasensilmäinen? 48 Mikä kannattelee metsästyksen arvostusta? METSÄSTYS 14 Urbaania rusakonja kaninpyyntiä 26 Valkohäntäpeura – ruokinta vai riistapelto? 32 Oletko oikeavai vasensilmäinen? 40 Sarvet valkohäntäpeuran iän mittarina 58 Paukusta pakkaseen: Hirvieläimet 60 Riistareseptit 61 Joulumetso on pohjoinen perinne 64 Turvallisuus ensin – koira näkyviin RIISTA 10 Rusakon aikakausi 22 Jäniseläinten tunnistusopas 30 Tutkimus alkaa – riistaruokintojen eläintautiriskit 34 Kultasakaali saapui pohjoiseen 38 Kanalintujen suosimat metsän rakennepiirteet 42 Kiljuhanhen voi taas nähdä Perämerellä syksyisin 44 Riistanhoitosäätiöt tekevät arvokasta työtä 50 Riistametsänhoito lisää asiakkaiden tyytyväisyyttä AJANKOHTAISET 4 Uutiset 18 Nuorten toimitus 36 Uusia keinoja peurakolareiden vähentämiseen 46 Viime kauden sorkkaeläinsaalis 6,5 miljoonaa kiloa 48 Mikä kannattelee metsästyksen arvostusta? 54 Kemin-Lapissa päädyttiin yhdistymiseen 56 Anopista raivotautiin 63 Eräaiheinen koulupäivä 65 Eräilmoitukset 66 Áigeguovdilis ságat sámegillii KOLUMNIT 3 Pääkirjoitus 6 Puheenjohtajalta 53 Ministeriön kuulumisia LAIT & LUVAT 52 Lintujen poikkeuslupien saalisilmoituksien toimittaminen 53 Droonin käyttö vieraslajien pyynnissä mahdolliseksi? 2 Metsästäjä 6/2024 Sisältö 2-3_Sisällys_ME0624.indd 2 2-3_Sisällys_ME0624.indd 2 25.10.2024 14.52 25.10.2024 14.52
61 Joulumetso on pohjoinen perinne Maailman muutos tuntuu perin konkreettiselta, kun takavuosien tavallinen riistaeläin on muuttumassa pohjoisen lajiksi. Jäniskin on muuttunut J äniksestä puhuttaessa ei enää välttämättä tule mieleen metsäjänis. Nuoruusvuosina, kun aloitin metsästyksen järviseudulla, saaliina oli nimenomaan metsäjänis. Nykyisin valtaosa ainakin peltomaisemissa saaliiksi tulevista jäniksistä on rusakoita. Jäniskannat vaihtelevat luonnostaan voimakkaasti ainakin tautien ja petojen vaikutuksesta. Välillä tuntuu, että ristiturpia on joka ojan penkassa, mutta joinakin vuosina ruokintapaikat ovat hiljaisia ja hyväkin koira hakee tyhjää. Metsäjäniksen harvenemisessa ja rusakon yleistymisessä taustalla lienee ympäristöolosuhteiden muuttuminen. Leutoina talvina rusakolla näyttää olevan selvä kilpailuetu valkoiseen jänikseen verrattuna ja lumen puuttuessa rusakko on valkoista metsäjänistä paremmin turvassa pedoilta. Monessa porukassa eteläisessä Suomessa näyttää käyneen niin, että harvat valkoiset jänikset saavat juosta rauhassa, ja pyynnissä keskitytään rusakkoon. Hyvä niin! Rusakossa ei ole mitään vikaa. Meillä sitä arvostetaan ruokapöydässä, ja jahtikin on hauskaa, ollaanpa sitten kytiksellä tai koiran kanssa liikkeellä. Silti usein mieleen tulee – johtuneeko kirjoittajan ikävuosista vai nostalgian kaipuusta – josko sen ”oikean jäniksen” vielä tavoittaisi? Maailman muutos tuntuu perin konkreettiselta, kun takavuosien tavallinen riistaeläin on muuttumassa pohjoisen lajiksi. Onneksi pohjoiseen ja koilliseen mentäessä valkoistakin jänistä riittää metsästettäväksi. Se on tärkeää jo siksi, että aikojen saatossa kehittynyt jäniksenmetsästyskulttuurimme säilyy tuleville polville. Toivottavasti jatkossakin päästään maistamaan mainiota metsäjänispaistia. Siinä riistan maku on mielestäni oikein valmistettuna hienoimmillaan. JARI VARJO Johtaja Suomen riistakeskus 10 Rusakon aikakausi Pääkirj itus 3 Metsästäjä 6/2024 2-3_Sisällys_ME0624.indd 3 2-3_Sisällys_ME0624.indd 3 25.10.2024 14.52 25.10.2024 14.52
Hoitosuunnitelmassa esitetään keinoja, joilla metsästäjien kiinnostusta pyritään lisäämään tehokasta ja eettisesti hyväksyttävää hylkeenmetsästystä kohtaan. Koulutuksen, tiedottamisen ja erilaisten hankkeiden avulla halutaan varmistaa, että metsästys jatkuu osana hallittua ja kestävää hyljekantojen hoitoa. Hyljekantojen hoitosuunnitelma tarjoaa kattavan ja käytännönläheisen lähestymistavan hylkeiden suojelun ja kalastuselinkeinon yhteensovittamiseen. Sen onnistuminen edellyttää tiivistä yhteistyötä eri toimijoiden välillä sekä sitoutumista pitkäjänteiseen työhön, jotta Suomen rannikon ekosysteemi säilyy elinvoimaisena ja monimuotoisena. L isäksi suunnitelmassa pyritään sovittamaan yhteen kalastuselinkeinon ja hyljekantojen suojelun tarpeet, jotta molemmat voisivat toimia rinnakkain mahdollisimman harmonisesti. Hoitosuunnitelman päivitystyö alkoi vuonna 2018 Suomen riistakeskuksen johdolla ja valmistui maaja metsätalousministeriössä tänä vuonna. Päivitettyyn suunnitelmaan kuuluu laaja taustaosio, jossa käsitellään hylkeiden biologiaa, lajien tilaa, hylkeiden ja kalatalouden vuorovaikutusta, metsästystä sekä aiheeseen liittyviä sopimuksia, strategioita ja säädöksiä. Hyljekantojen hoidossa yksi keskeisistä haasteista on sovittaa yhteen hyljekantojen elinvoimaisuuden turvaaminen sekä elinkeinoharjoittajien ja kansalaisten tarpeet. Hoitosuunnitelmassa esitetään toimenpiteitä, joilla pyritään varmistamaan, että hylkeet voivat olla osa Suomen rannikon monimuotoisuutta ilman, että ne aiheuttavat kohtuuttomia haittoja kalastuselinkeinolle. Tähän pyritään muun muassa kehittämällä ja ottamalla käyttöön hyljevahinkoja ehkäiseviä pyydyksiä, akustisia hyljekarkottimia sekä suojaustoimenpiteitä kalankasvatuslaitoksille. Merihylkeiden metsästyksellä on pitkät perinteet Suomen rannikolla, mutta nykyisin vuosittaiset saalismäärät ovat laskeneet muutamiin satoihin yksilöihin, ja aktiivisia metsästäjiä on muutama sata. ITÄMEREN HYLJEKANTOJEN HOITOSUUNNITELMA PÄIVITETTIIN Hyljekantojen hoitosuunnitelma on päivitetty vastaamaan nykytilanteen haasteisiin. Sen keskeisinä tavoitteina on hallin suojelutason säilyttäminen ja itämerennorpan suotuisan suojelutason saavuttaminen. AN NE SA AR IN EN 4 Metsästäjä 6/2024 Uutis t 4-9_Uutiset_ME0624.indd 4 4-9_Uutiset_ME0624.indd 4 25.10.2024 14.57 25.10.2024 14.57
Lukijatutkimuksen tuloksia Edellisessä numerossa pyysimme lukijoitamme vastaamaan lukijatutkimukseen, jotta voimme kehittää Metsästäjä-lehteä yhä paremmin teitä palvelevaksi. Lukijatutkimuksen perusteella Metsästäjä luetaan tarkkaan ja lukijat ovat siihen varsin tyytyväisiä verrattuna Aikakausmedian muihin vastaaviin lukijatutkimuksiin. Tässä muutamia nostoja tutkimuksen tuloksista. 87 prosenttia vastaajista lukee jokaisen Metsästäjälehden numeron ja 93 prosenttia kertoi lukevansa mieluiten painettua lehteä. Nykyistä ilmestymistahtia, kuusi numeroa vuodessa, piti sopivana 85 prosenttia vastaajista. Kokonaisarvosanaksi vastaajat antoivat Metsästäjä-lehdelle 8,5 (asteikko: 4 = heikko … 10 = erinomainen). Kyselyyn valituista edellisen numeron esimerkkiartikkeleista luetuin oli ”Kannanhoidollisen metsästyksen koukerot”, jonka monet vastaajista arvostivat myös parhaaksi jutuksi. Seuraavaksi luetuimmat olivat ”Valikoiva metsästys” ja ”Hirvihorkka”. Kaikkien vastanneiden kesken arvottiin kaksi Uovision Glory 4G LTE Cloud -riistakameraa. Onnetar suosi Antero Liimataista Hiidenniemeltä ja Teemu Nurkkaa Luumäeltä. Toimitus onnittelee voittajia ja kiittää kaikkia lukijatutkimuksen osallistuneita! OMA RIISTASSA NYT Metsästäjä ? Kirjaa kaikki saaliisi ja havaintosi välittömästi omaan riistalokiisi; näin hoidat mahdolliset lakisääteiset velvoitteet ja ilmoitukset seurallesi / seurueellesi / luvansaajalle automaattisesti ? Varmista, että maastosovelluksen viimeisin versio on päivitetty puhelimeesi Metsästyksenjohtaja ja luvansaaja ? Hirvieläinten metsästyksen päättäminen: ensin kaikki lupaosakkaat päättävät metsästyksen omalta osaltaan, vasta sitten luvansaaja sulkee luvan ja maksaa kaatomaksut Toiminnanohjaaja ? Ampumakokeet ovat muokattavissa vuoden loppuun asti ? Tarkista ja täydennä toimintatiedot ja valmistele toimintakertomus vuosikokousta varten ? Vuosikokouspäivämäärä riistanhoitoyhdistyksen tapahtumatietoihin Poikkeusluvat ? Muista saalisilmoitus vuoden vaihteen jälkeen päättämällä luvalla metsästys Oma riista -palvelussa Oma riista -helpdesk auttaa tarvittaessa arkisin 12.00–16.00, p. 029 431 111 tai sähköpostilla oma@riista.fi OMA RIISTALLA ON NYT KÄYTTÄJIÄ YLI 250 000 Helmi-vieraspetohanke jatkuu Suomen riistakeskus ja Metsähallitus saivat Helmi-vieraspetohankkeelle uudet rahoituspäätökset ja sen vieraspetopyynnit jatkuvat vähintään vuoden 2025 loppuun ja ehdollisena 2028 loppuun. Rahoitus ei kuitenkaan ole nyt yhtä avokätinen kuin aiemmin. Säästöt kohdistetaan Suomen riistakeskuksessa ja Metsähallituksessa työskentelevään henkilöstöön: 10 täysipäiväistä henkilöä vaihtuu viiteen henkilöön, joista kolme tulee työskentelemään Suomen riistakeskuksessa ja kaksi Metsähallituksessa. Jokaisella hoitokohteella säilyy vastuuhenkilö, joka seuraa ja tukee pyyntitoimintaa. Hankkeessa tullaan myös ostamaan tukipalveluja yksityisiltä ammattilaisilta osalla hoitokohteita. Pyyntiryhmien osalta säästöt pyrittiin minimoimaan, jotta kentän toiminta säilyy elinvoimaisena. Hankkeen toiminnasta kerrotaan tarkemmin tulevissa Metsästäjä-lehdissä. 5 Metsästäjä 6/2024 4-9_Uutiset_ME0624.indd 5 4-9_Uutiset_ME0624.indd 5 25.10.2024 14.57 25.10.2024 14.57
TAUNO PARTANEN Puheenjohtaja Suomen riistakeskus Viisitoista vuotta, muttei suotta A llekirjoittanut valittiin vuoden 2009 Metsästäjäin Keskusjärjestön edustajakokouksessa hallituksen puheenjohtajaksi. Samassa kokouksessa tehtiin kauaskantoinen päätös ryhtyä suunnittelemaan Suomen riistakeskuksen perustamista. Päätöstä seurasi uuden riistahallintolain valmistelu, jonka läpimeno eduskunnassa oli edellytyksenä muutosprosessin etenemiselle. Tiukan väännön jälkeen laki saatiin voimaan ja Suomen riistakeskus aloitti toimintansa 1.3.2011. Kirjoitin ensimmäisen puheenjohtajan palstani otsikolla ”Muutos on mahdollisuus”. Nyt, yli kuusikymmentä palstaa myöhemmin, on helppo todeta mahdollisuuden tulleen täysimääräisesti käytetyksi. Suomen riistakeskuksesta on kehittynyt tunnustettu riista-alan asiantuntijaorganisaatio, myös kansainvälisesti. Erityisesti suomalaisten metsästäjien laaja vapaaehtoistyö riistatiedon keruussa ihmetyttää muiden maiden riista-alaa: nykyään puhutaan yleisesti ”Suomen mallista”, jolla kuvataan riistatiedon keruuta ja hyödyntämistä. Onnistumista on merkittävästi tukenut julkinen riistakonserni ja sen luoma riistakonsernin strategia. Suomen riistakeskus on ollut keskeisin strategian toteuttaja, joten strategiatyö on luonut raamit riistakeskuksen toiminnalle. Jos tästä viidentoista vuoden savotasta pitää nostaa esiin erityinen asia, niin se on päätös Oma riista -hankkeen aloittamisesta. Sitä voidaan pitää riistahallinnon kruununjalokivenä, jota ilman nykyistä toimintaa on vaikea edes kuvitella. Lyhyesti kuvattuna Oma riista poikkeaa monista muista tietohallintohankkeista siinä, että sen aikataulut ovat pitäneet ja se toimii. Lämpimät kiitokset maaja metsätalousministeriölle, riistanhoitoyhdistyksille ja riistahallinnon luottamushenkilöille, riistakeskuksen henkilöstölle sekä sidosryhmille – yhteistyö riistatalouden saralla on ollut jouhevaa ja tuloksekasta. Latu on avattu, joten siitä on hyvä jatkaa… Ruotsi vapautui afrikkalaisesta sikarutosta Ruotsista on purettu afrikkalaiseen sikaruttoon (ASF) liittyvät rajoitusvyöhykkeet ja rajoitukset. Myös Ruokavirasto on kumonnut suosituksensa välttää metsästysmatkoja KeskiRuotsiin. ASF oli Keski-Ruotsissa Fagerstan ja Norbergin seudulla villisioissa, mutta tartunta ei päässyt leviämään. Tartuntavyöhyke aidattiin, villisikojen raadot etsittiin maastosta ja villisikakantaa vähennettiin suunnitelmallisesti. Tartuntavyöhykkeellä rajoitettiin metsästystä, metsäja maataloustöitä sekä liikkumista maastossa. Taudin torjuntatoimet vaativat paljon resursseja ja satojen ihmisten yhteistyötä. Vapautuminen ASF:sta on vaikeaa. Tautiin ei ole rokotetta ja sitä on siksi erittäin vaikea hävittää, mikäli tartunta todetaan luonnonvaraisissa villisioissa. Tauti on vaarallinen sikaeläimille, muttei tartu ihmisiin. Ruotsia ennen tartunnasta ovat vapautuneet Tšekin tasavalta vuonna 2019 ja Belgia vuonna 2020. Tšekkiin ASF levisi uudestaan jo vuonna 2022. Tauti leviää sekä villisikojen mukana että ihmisten kuljettamana. Ulkomailla metsästävien on aina noudatettava varovaisuutta ja huolellisuutta kotiin palatessaan. Metsästysmatkan jälkeen on syytä puhdistaa varusteet, jalkineet ja välineet huolellisesti ennen kuin niitä käytetään Suomessa. Villisikojen ASF-tutkimuksiin muutoksia 1.1.2025 alkaen Ruokavirastossa afrikkalaisen sikaruton (ASF) varalta tutkittujen villisikojen virustautien kielteisiä tutkimustuloksia ei enää lähetetä näytteen lähettäjälle. Virustautien tutkimustodistuksella ei ole vaikutusta metsästetyn villisian lihan käyttöön elintarvikkeena. Muutos tulee voimaan vuoden 2025 alusta. ASF-tutkimuksiin lähetetyistä metsästettyjen villisikojen näytteistä maksetun palkkion on voinut vaihtaa maksuttomaan trikiinitutkimukseen, mutta Ruokaviraston resurssien vähentyessä tästä joudutaan luopumaan. Ruokavirasto suosittelee tutkimaan omassa taloudessa käytettävän villisianlihan trikiinien varalta. Jos villisian lihaa luovutetaan tai myydään metsästäjän oman talouden ulkopuolelle, on siitä ensin tutkittava trikiinien esiintyminen ja odotettava trikiinitutkimustuloksen valmistumista. Jatkossa näytteet tulee lähettää trikiininäytteitä tutkivaan Ruokaviraston hyväksymään laboratorioon. Näyteja palkkio-ohjeet sekä trikiinitutkimuslaboratoriot löydät Ruokaviraston sivuilta. SV EN ZA ?E K K lumni Metsästäjä 6/2024 6 4-9_Uutiset_ME0624.indd 6 4-9_Uutiset_ME0624.indd 6 25.10.2024 14.57 25.10.2024 14.57
METSÄSTÄJÄKORTILLA -15% PURENATURAL-RUOISTA Tervetuloa ostoksille metsäkoiraihmiset! Jos olet Mustin ja Mirrin kanta-asiakas eli Kaveri, saat alennuksen lisäksi bonusta ostoksistasi. Liittyminen käy nopeasti, eikä maksa mitään. Etu on henkilökohtainen. Alennus on voimassa 31.12.2024 asti. Nyt myös ampumakokeen voi maksaa Oma riistassa Oma riistassa voi maksaa metsästyskortin lisäksi ampumakoesuorituksen kaikissa riistanhoitoyhdistyksissä. Perinteisen käteismaksun rinnalle on tuotu pankkien verkkomaksuja mobiilimaksutavat, kuten MobilePay. Tee näin: ? Ennen koetilaisuutta päivitä Oma riista -maastosovelluksesi Googlen Play-kaupasta (Android) tai Applen Appstoresta (iOS). ? Koesuorituksen jälkeen ilmoita haluavasi käyttää verkkomaksua. Maksu tulee näkyviin Oma riista -maastosovellukseesi kohtaan ”Ampumakoesuoritukset”. ? Klikkaa maksua ja maksupolku ohjaa sinut maaliin. Maksutieto päivittyy heti ampumakokeen vastaanottajan Oma riista -näkymään. TERO SALMELA Suomen riistakeskuksella on uusi hallitus Suomen riistakeskuksen ylin päättävä toimielin on maaja metsätalousministeriön nimittämä hallitus. Hallitus 1.1.2025-31.12.2027 (varajäsen suluissa) ? Juhani Kukkonen, puheenjohtaja (Antti Kuivalainen) ? Martin Hägglund, varapuheenjohtaja (Karl-Gustaf Hietanen) ? Timo Toivonen (Markku Halonen) ? Reima Kemppainen (Teppo Kakkonen) ? Markku Autio (Tauno Partanen) ? Kimmo Alakoski (Erkki Kallio) ? Vilppu Talvitie (Niina Riissanen) Maaja metsätalousministeriö ? Katja Holmala (Kirsi Arvelo) Luonnonvarakeskus ? Timo Leskinen (Mikko Tiirola) Maaja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK ry ? Mari Lyly (Ville Hokkanen) Suomen riistakeskus Uutis t 4-9_Uutiset_ME0624.indd 7 4-9_Uutiset_ME0624.indd 7 25.10.2024 14.57 25.10.2024 14.57
Uutis t Metsästysmatkailulla on potentiaalia kehittyä merkittäväksi tulonlähteeksi matkailuyrityksille, metsästysseuroille ja maanomistajille. M atkailu on jo nyt kansallisesti merkittävä vientiala, joka kasvaa muuta taloutta nopeammin. Erityisesti elämyksellisten ja luonnonläheisten matkakokemusten kysyntä on ollut nousussa, ja metsästysmatkailu tarjoaa täydellisen vastauksen tähän trendiin. Riistan taloudellinen arvo ja monikäyttö Sorkkaeläinkantojen taloudellinen arvo tulee esille vasta, kun osa siitä ohjataan kestävällä ja läpinäkyvällä tavalla metsästysseurojen ja maanomistajien hyväksi. Maanomistajat ovat valmiimpia hyväksymään elinvoimaisia riistakantoja, jos niiden tuottama hyöty on konkreettinen ja riittävä. Jos riistasta saatu tulo ylittää niiden aiheuttamat kustannukset, voidaan puhua metsien monikäytöstä saatavasta taloudellisesta hyödystä. Yhteistyö menestyksen avaimena Menestyvä metsästysmatkailu edellyttääkin tiivistä yhteistyötä eri toimijoiden välillä. Metsästysseurat, maanomistajat ja palveluntuottajat voivat yhdessä varmistaa, että kaikki hyötyvät tasapuolisesti. Taloudellisen kasvun lisäksi se parantaa metsästyksen ja metsästysmatkailun yleistä hyväksyttävyyttä. Metsästysmatkailun kehittäminen tarjoaa erinomaisia mahdollisuuksia uusille liiketoimintamalleille. Yhteistyö ja sitoutuminen yhteisiin tavoitteisiin ovat avainasemassa tämän potentiaalin täysimääräisessä hyödyntämisessä. Haluatko vaikuttaa metsästys matkailun kehittämiseen? Vastaa kyselyyn, johon pääset QR-koodista tai: https://link.webropolsurveys.com/ S/241443EC7D3C2181 Metsästysmatkailun edellytykset: IDEASTA KANNATTAVAKSI JA VASTUULLISEKSI LIIKETOIMINNAKSI Hankkeen toteuttaa Jyväskylän ammattikorkeakoulun (JAMK) liiketoimintayksikkö yhteistyössä Suomen riistakeskuksen kanssa maaja metsätalousministeriön rahoittamana. Noin kaksi vuotta kestävässä hankkeessa (1.3.2024-30.4.2026) määritellään selkeät kannattavuuden, kestävyyden ja eettisyyden pelisäännöt, jotka toimivat kilpailuetuna sekä kotimaisilla että kansainvälisillä markkinoilla. Hankkeessa pyritään lisäksi hankkimaan tietoa siitä, mitä nykyiset ja potentiaaliset asiakkaat odottavat, arvostavat ja tarvitsevat metsästysmatkailulta. Tieto auttaa ymmärtämään asiakkaiden motiiveja, käyttäytymistä ja odotuksia sekä tukee palveluiden ja tuotteiden kehittämistä. Rikkakananhirssi – tarkkaile riistapeltoasi Ruokavirasto löysi hankalaa rikkakasvia rikkakananhirssiä (Echinochloa crus-galli) valvoessaan monimuotoisuuspeltojen siemenseoksia. Riistapeltojen tarkkailu on siksi hyvin tärkeää. Trooppisesta Aasiasta ja Afrikasta peräisin olevaa rikkakananhirssiä pidetään yhtenä maailman hankalimmista rikkakasveista. Se hyötyy ilmastonmuutoksen mukanaan tuomista kuumista kesistä ja on erittäin tehokas maaperän typen käyttäjä. Jos se havaitaan ajoissa ja saadaan pois viljelykseltä, voi ongelma hoitua suhteellisen helposti. Mutta jos sen siemenet tuleentuvat, ne voivat säilyä maassa itämiskykyisinä kymmenenkin vuotta. Tällöin torjunta on usean vuoden rahaa ja aikaa vievä urakka. Vaikka rikkakananhirssi saataisiin kitkettyä, peltoa kannattaa seurata vielä muutaman vuoden ajan, jotta mahdolliset itävät yksilöt saadaan poistettua. Riistapellolta rikkakananhirssi voi levitä koneiden, ihmisten ja eläinten välityksellä. Sen tähkylöitä voi takertua eläinten turkkiin ja siemenet voivat säilyä itävänä ruuansulatuselimistössä. Lisätietoa rikkakananhirssin tunnistamisesta ja torjuntakeinoista löydät Ruokaviraston verkkosivuilta. ? Rikkakananhirssiä riistapellolla. Metsästysmatkailusta uutta kasvua AN NE TO LO NE N BURREL-LIITTYMÄT ALK. 4,99 €/KK, EI AVAUSMAKSUA. KAMERAN VOIT TILATA MYÖS SOITTAMALLA MAKSUTTA 0800 93 93 93 Syksyn uutuuskamerat riistametsälle tai valvontaan 249 € E24 -riistakamera 199 € N24 -riistakamera Burrel-sovellus Täysin uusittu Burrel-sovellus on nyt entistäkin helpompi käyttää ja sisältää monipuoliset ominaisuudet kameran asetusten sekä kuvien hallintaan. Huippuominaisuuksilla varustellut Burrelin uutuusriistakamerat nyt Elisalta. Kameran mukana saat esiasennetun SIM-kortin, jonka aktivoit ilman avausmaksua ja saat ensimmäiset 14 vrk veloituksetta. Tutustu ja tilaa omasi: elisa.fi/metsastaja K U L U JA KORKOJA ILMAN TAI 36 KK 893606_Elisa_DotS_Burrel_N24_Metsastaja_210x275.indd 1 893606_Elisa_DotS_Burrel_N24_Metsastaja_210x275.indd 1 25.9.2024 14.23 25.9.2024 14.23 8 Metsästäjä 6/2024 4-9_Uutiset_ME0624.indd 8 4-9_Uutiset_ME0624.indd 8 25.10.2024 14.57 25.10.2024 14.57
BURREL-LIITTYMÄT ALK. 4,99 €/KK, EI AVAUSMAKSUA. KAMERAN VOIT TILATA MYÖS SOITTAMALLA MAKSUTTA 0800 93 93 93 Syksyn uutuuskamerat riistametsälle tai valvontaan 249 € E24 -riistakamera 199 € N24 -riistakamera Burrel-sovellus Täysin uusittu Burrel-sovellus on nyt entistäkin helpompi käyttää ja sisältää monipuoliset ominaisuudet kameran asetusten sekä kuvien hallintaan. Huippuominaisuuksilla varustellut Burrelin uutuusriistakamerat nyt Elisalta. Kameran mukana saat esiasennetun SIM-kortin, jonka aktivoit ilman avausmaksua ja saat ensimmäiset 14 vrk veloituksetta. Tutustu ja tilaa omasi: elisa.fi/metsastaja K U L U JA KORKOJA ILMAN TAI 36 KK 893606_Elisa_DotS_Burrel_N24_Metsastaja_210x275.indd 1 893606_Elisa_DotS_Burrel_N24_Metsastaja_210x275.indd 1 25.9.2024 14.23 25.9.2024 14.23 4-9_Uutiset_ME0624.indd 9 4-9_Uutiset_ME0624.indd 9 25.10.2024 14.57 25.10.2024 14.57
T oisin kuin jossain lähteissä on annettu ymmärtää, ei ole todisteita, että rusakko olisi joskus historiassa esiintynyt Suomessa ja kadonnut esimerkiksi ilmaston viiletessä. Kaikki arkeologiset löydöt ovat metsäjäniksiä, eikä historiallistakaan tietoa lajin esiintymisestä ole. Tämä on yllättävää, sillä samanlaisten elinympäristöjen peltopyy on tunnettu Suomessa jo 1600-luvulta. Peltopyy selvisi historian kylmistä jaksoista levinneisyyden saavuttaessa jopa napapiirin ennen sotien jälkeistä kannanromahdusta. Mutta rusakko ei ole esiintynyt muuallakaan PohjoisEuroopassa. Esimerkiksi lajien luokittelun perustaja, ruotsalainen luonnontutkija Carl von Linné ei tuntenut rusakkoa, vaikka nimesi metsäjäniksen lisäksi koko joukon kultasakaalin kaltaisia eteläisempiä eläimiä. Rusakko on esiintynyt Eteläja Keski-Euroopassa, ollen esimerkiksi alkuperäinen kansanperinteen pääsiäis pupu. Toisin kuin metsäjänis, joka muodostaa paria alalajia lukuun ottamatta perimältään melko yhtenäisen jatkumon Länsi-Euroopasta Japaniin, rusakot ovat varsin erilaisia eri puolilla Eurooppaa. Esimerkiksi suomalaiset, itäiseen kantaan kuuluvat rusakot ovat rote vampia ja poikkeavat turkinlaadultaan ja perimältään keskieurooppalaisista rusakoista. Toistaiseksi tuntemattomasta syystä juuri itäiset rusakot alkoivat vähitellen levittäytyä. 1850-luvulla rusakon levinneisyys kulki Suomenlahden perukalta kaakkoon, kaartaen idässä hieman Moskovan pohjoispuolelta Volgaa seuraten Kaspianmeren pohjoisrannalle. Ensimmäinen Suomen suurruhtinaskunnan alueelta saatu rusakko on Käkisalmesta 1861, tosin tuolloin vielä ruotsinkielisistä eläinkirjoista opitun saksanjäniksen (tyska haren) nimellä. Lajin vakiintuessa Karjalassa myös rusakko tai rusak kojänis nimien käyttö yleistyi. Nimi on suora laina venäjästä (?????? – rusaka), eikä siis viittaa eläimen väriin. Metsäjäniksestä poikkeavan elinympäristönsä perusteella rusakosta on käytetty myös peltojänisnimeä, mutta se ei ole koskaan vakiintunut ja on yleensä Rusakon aikakausi Rusakko on ensivaikutelmaa salaperäisempi laji. Se on nykyajan menestyjä, jonka runsastuminen kielii niin ympäristössä kuin lajissa tapahtuneista muutoksista. Rusakon perimän avaaminen sekvensointiteknologian voimin auttaa ymmärtämään näitä muutoksia. TeksTi Jaakko Pohjoismäki kuvaT Asko Hämäläinen ? Aikuiset rusakot ovat karkeapiirteisiä pitkine kuonoineen. Turkin harvat pitkät karvat korostavat homssuista ulkonäköä. ? Metsäjänis on rusakkoa sirompi, pyöreäpäisempi ja turkinlaadultaan tasakarvaisempi. Myös silmät ovat tummemmat, tosin yksilökohtaista muuntelua esiintyy. 10 Metsästäjä 6/2024 10-13_Rusakon_aikakausi_ME0624.indd 10 10-13_Rusakon_aikakausi_ME0624.indd 10 25.10.2024 14.58 25.10.2024 14.58
esiintynyt rusakon toisintonimenä (rusakko eli peltojänis). Levittäytymisen alkuaikoina rusakko taipui kansan suussa rakastavasti myös ryssänjänikseksi. Vauhtia istutuksista Rusakon tuloa Suomeen vauhditti venäläisten aatelisten metsästysharrastus, johon kuului jänisten tarhaaminen järjestettyä jahtia varten. Esimerkiksi 1880-luvulla ruhtinas Naryškinillä tiedetään olleen satojen rusakkojen tarha Talin aseman liepeillä Viipurin koillispuolella, josta metsästystä varten vapautetut eläimet ilmeisimmin vahvistivat Kannaksen rusakkokantaa. 1920-luvulla rusakot olivat levittäytyneet kaakosta käsin Ruotsinpyhtää-LapinjärviOrimattila-Hollola-Asikkala-Sysmä-Hartola-Kangasniemi-Pieksämäki-linjalle, levinneisyyden pohjoisrajan kulkiessa Liperin ja Korpiselän korkeudella. Länsi-Suomeen rusakot ilmestyivät alun perin ihmisavusteisesti. Ensimmäinen istutus tapahtui ilmeisesti vahingossa teollisuusmiehinä tunnettujen Rosenlewin veljesten toimesta. He tuotattivat metsästysmailleen Kauvatsaan, Satakunnan ja Pirkanmaan rajalle Venäjältä 125 metsäjänistä, joiden joukossa oli kuusi rusakkoa. Nämä lähtivät leviämään ilmeisen hyvin, sillä rusakot runsastuivat nopeassa tahdissa ympäri Kokemäenjoen aluetta, yltäen itäisimmillään Nokian Siuroon. Lähes samaan aikaan, vuonna 1914, suklaatehtailija ja innokas metsästyskoiraharrastaja Karl Fazer haetutti Venäjältä junakuljetuksella maillensa Jokioisiin 27 rusakkoa, jotka aikalaiskuvauksen mukaan menestyivät varsin hyvin: “… ja nyt niitä vilisee mäet ei ainoastaan täällä, vaan viljelyksien varret penikulmien takana muissa pitäjissä. Se on tervettä ja toimeentulevata joukkoa, se rusakkoväki. Sanokaa sitten, ettei vät toimenpiteet riistakantamme lisäämiseksi kannata!” (Kalle Rikala, Metsästys ja Kalastus 2/1925). Tarharusakoiden elinkykyä luonnossa kuvaa hyvin tieto vuonna 1924 Lopella ammutusta, Fazerin korvamerkillä varustetusta rusakosta. Koska viimeinen merkitty rusakko vapautettiin Jokioisissa 1916, on eläimen täytynyt olla ainakin kahdeksan vuotta vanha. Tarina ei kerro noudattivatko rusakoiden korvalätkät suklaalevyistä tuttua tavaramerkkiä. Rosenlewit tekivät rusakkoistutuksia myös Harvialan kartanon maille ja turkulainen Tapio-seura Varsinais-Suomeen, mutta näistä istutuksista on vaikea löytää tarkempia tietoja. Kohti pohjoista Idästä levittäytyvät rusakot kohtasivat länteen istutetut sukulaisensa 1930-luvulle tultaessa. Laji runsastui koko Etelä-Suomessa ja vakiintui lopulta vuosikymmeniksi OuluIisalmi-Joensuu linjalle. Leutojen aromaisten elinympäristöjen lajina rusakon levittäytymistä on rajoittanut eniten lumipeitteisen ajan kesto ja metsäpeitteen yhtenäisyys. Rusakolta puuttuvat lumikenkäkäpälät, eikä se pysty metsäjäniksen tavoin talvella hyödyntämään niukkaravinteista varpuravintoa. Rusakko onkin hyötynyt käynnissä olevasta ilmastonmuutoksesta, jonka siivittämänä lajin levinneisyysraja on siirtynyt satoja kilometrejä pohjoiseen vain kolmessa vuosikymmenessä. Laji on nykyisin vakiintunut Meri-Lappiin ja yksittäisiä ruokintapaikkahavaintoja on jopa Enontekiöltä ja Sodankylästä, mutta sen talvehtiminen on Lapissa ihmisestä riippuvaista. Jostain syystä rusakon levittäytyminen Ruotsissa näyttää olevan Suomea hitaampaa. Siellä rusakot ovat peräisin 1800-luvun lopulla tehdyistä istutuksista ja ne edustavat perimältään suomalaisista poikkeavaa keskieurooppalaista kantaa. On mielenkiintoista nähdä mitä tapahtuu, kun kannat kohtaavat lähitulevaisuudessa. Metsäjänis ahdingossa Rusakon runsastuminen alueella johtaa lähes poikkeuksetta metsäjäniksen taantumiseen. Ilmiö on sama Irlannissa, Alpeilla ja Pohjoismaissa. Siinä missä rusakko hyötyy ilmastonmuutoksesta, metsäjänikselle lumipeitteisen ajan väheneminen tarkoittaa lisäystä talvikuolleisuudessa. Mustalla maalla valkoturkkinen jänis on altis pedoille, eikä lumikengistä ole samaa hyötyä pakenemisessa kuin pehmeällä lumella. Ilmastonmuutos ei ole kuitenkaan ainoa selittävä tekijä. Vaikka metsäjänis on käytännössä kadonnut Lounais-Suomen mantereiselta puolelta, se on edelleen paikoin runsas Ahvenanmaalla ja lounaissaaristossa. Selittävä ero näyttää olevan rusakon puuttuminen saaristosta. Siinä missä rusakko hyötyy ilmastonmuutoksesta, metsäjänikselle lumipeitteisen ajan väheneminen tarkoittaa lisäystä talvikuolleisuudessa. 11 Metsästäjä 6/2024 10-13_Rusakon_aikakausi_ME0624.indd 11 10-13_Rusakon_aikakausi_ME0624.indd 11 25.10.2024 14.58 25.10.2024 14.58
Rusakko ja metsäjänis suosivat erilaisia elinympäristöjä ja pystyvät elämään rinnakkain esimerkiksi laajojen metsäalueiden rikkomassa maatalousympäristössä. Rusakko näyttää kuitenkin syrjäyttävän metsäjäniksen avoimista elinympäristöistä. Kyse ei todennäköisesti ole ravintokilpailusta, sillä lajien talvinen ravinnonkäyttö on erilaista, eikä kasvinsyöjien ravinnosta ole pulaa kesällä. Aggressiivinen kilpailu ei ole tyypillistä jäniseläimille ja mikäli tällaista esiintyy, ei metsäjänis kokoerosta huolimatta ole automaattisesti altavastaaja: Havaintojemme perusteella metsäjänis pystyy karkottamaan rusakon esimerkiksi ruokinnalta. Ristiriitaiset risteymät Metsäjänis ja rusakko risteytyvät, tuottaen ainakin osittain lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä. Risteymät takaisinristeytyvät kantalajien kanssa, mutta epäsymmetrisesti. Vaikka käytännössä kaikilla suomalaisilla rusakoilla on perimässään merkkejä aiemmissa sukupolvissa tapahtuneesta risteytymisestä, metsäjäniksistä ei juuri löydy rusakon perimää. Ensimmäisen sukupolven risteymät ovat välimuotoisia, mutta niiden tunnistaminen on hyvin vaikeaa, varsinkin kesäturkissa. Rusakon ulkonäössä on paljon vaihtelua ja erityisesti nuoret yksilöt ja naaraat saattavat olla hyvin metsäjänismäisiä. Vastaavasti rusakko-takaisinristeymiä on mahdoton erottaa puhtaista rusakoista. Lähes kaikki tarkastamamme metsästäjien risteytymiksi epäilemät jänikset ovat olleet joko puhtaita rusakoita tai vaihtopukuisia metsäjäniksiä. Ensimmäisen polven risteymillä talviturkin ruosteenruskean karvan kärjet ovat valkoiset, varsinkin kyljillä ja poskilla. Vatsa voi olla hyvin valkoinen. Ruumiin selkäpuolella ja kyljillä voi olla pitkiä mustia harittavia karvoja kuten rusakoilla. Talvisiin olosuhteisiin sopeutumisen vuoksi suomalaisten rusakoiden talvikarva voi olla hyvin vaalea, eikä värituntomerkkejä voi pitää yksinään luotettavina. Väritystä varmemmat tuntomerkit löytyvät vertaamalla esimerkiksi selkärangan okahaarakkeiden muotoa ja hännän pituutta. Rusakon hännässä on 16 nikamaa, metsäjäniksellä 13 ja risteymillä 14 tai 15. Perimäanalyysit avaavat lajin biologiaa ja historiaa Tutkimusryhmämme on koostanut liperiläisestä rusakosta ja ilomantsilaisesta metsäjäniksestä erittäin korkeatasoiset, kromosomeittain kootut verrokkiperimät osana Euroopan laajuista tutkimushanketta. Verrokkiperimät edustavat eräänlaista lajin perimän standardia ja ne helpottavat perimäeli genomitiedon käyttöä tutkimuksessa. Riistakamerakuva DNA:sta varmistetusta ensimmäisen polven risteymästä, jonka emä on rusakko ja isä metsäjänis. Joensuu 7.4.2014. Jänisten välillä ei esiinny aggressiota edes ruokintapaikoilla. Rusakko odottaa kiltisti vuoroaan, kun metsäjänis syö. Riistakamerakuva on tutkimuksesta, jossa jäniksiä pyydystettiin GPS-seurantaa varten. Rusakko ja metsäjänis ruokailemassa jänisloukulla. Metsäjäniksen kaulassa oleva GPS-paikannin osoittaa, että pyydystämisestä ei ole juuri jäänyt traumoja loukkua kohtaan. KU VA T: RI IK KA LE VÄ NE N 12 Metsästäjä 6/2024 10-13_Rusakon_aikakausi_ME0624.indd 12 10-13_Rusakon_aikakausi_ME0624.indd 12 25.10.2024 14.58 25.10.2024 14.58
Rusakko on moni puolinen, metsäjänistä isompi ja myös monien mielestä maultaan parempi riistaeläin. Perimäaineistot ovat esimerkiksi osoittaneet, että luonnonvalinta suosii tiettyjä metsäjänikseltä peräisin olevia geenimuotoja suomalaisissa rusakoissa. Tämä tarkoittaisi sitä, että risteytyminen metsäjäniksen kanssa hyödyttää rusakkoa sopeutumisessa paikallisiin olosuhteisiin. Risteymät hyödyttävät mahdollisesti vain rusakkoa Vaikka metsäjäniksen geenimuotoja tavataan yleisesti rusakoissa, ensimmäisen sukupolven risteymät vaikuttavat olevan harvinaisia. Lähes 500:sta kokoperimäanalyysilla tutkitusta jäniksestä vain kolme on ollut ensimmäisen polven risteymiä. Hieman yllättäen kaikkien kolmen emä on ollut rusakko ja isä metsäjänis, vaikka suoria metsäjänisäitilinjoja esiintyy noin joka kymmenennen suomalaisen rusakon taustalla. Kaksi näytteistä on eri vuosilta Joensuusta ja yksi Ruotsista, joten kyse ei ole esimerkiksi samasta poikueesta. Tutkimusryhmämme vielä julkaisemattomien tulosten perusteella näyttää mahdolliselta, että risteymäkoiraat ovat hedelmättömiä ja että naarasristeymät pariutuisivat etupäässä rusakkokoiraiden kanssa. Tämä tarkoittaisi metsäjäniksen lisääntymistuotoksen hukkaantumista jokaisen risteymäjälkeläisen kohdalla, mahdollisesti selittäen lajin syrjäytymistä rusakon levittäytyessä. Perimätutkimukset osoittavat myös, että risteymiä lukuun ottamatta suomalaisessa rusakkokannassa ei ole havaittavissa geneettistä rakennetta tai alueellisia eroja. Tämä viittaa siihen, että Länsi-Suomeen istutetut rusakot ovat edustaneet samaa kantapopulaatiota kuin idästä levittäytyneet. Havainto ei yllätä, sillä höyryjunien aikakaudella eläimiä ei ole kannattanut kuljettaa kauempaa kuin tarve. Rosenlewien rusakot olivat ilmeisesti peräisin Valdain alueelta, Pietarin ja Moskovan väliltä. Fazerin rusakoiden alkuperästä ei ole tarkempaa tietoa, mutta venäläisistä jänisvälittäjistä on tuskin ollut määrättömästi tarjontaa. Metsäjäniksiin verrattuna suomalaisten rusakkojen perimässä esiintyy vähemmän muuntelua, mikä on tyypillistä pienestä perustajajoukosta alkunsa saaneelle populaatiolle. Jänis kuin jänis? Metsäjäniksen väheneminen ei ole suoraviivaista, sillä yksittäiset hyvät lisääntymisvuodet voivat korjata tilannetta ainakin alueellisesti. Rusakko ei myöskään pysty tunkeutumaan lumisimmille ja metsäisimmille seuduille, jotka pysyvät myös tulevaisuudessa metsäjäniksen valtakuntana. Rusakon tarkoituksellinen vähentäminen ei myöskään tule vaikuttamaan metsäjäniksen elinoloihin pitkällä tähtäimellä. Rusakko menestyy, koska muuttuneet ympäristöolosuhteet suosivat sitä. Ja mikäli nykyiset ilmastomallien skenaariot toteutuvat, metsäjäniksen levinneisyys tulee jatkamaan vetäytymistä kohti pohjoista ja metsäisempiä seutuja. On huomattava, että vaikka viimeisen jääkauden jälkeen metsäjänis korvautui muilla jänislajeilla esimerkiksi Iberian niemimaalla, se onnistui kilpailun puutteessa sopeutumaan myös leutoihin ilmanaloihin esimerkiksi Irlannissa ja Etelä-Skandinaviassa. Nämä irlanninjäniksenä (Lepus timidus hibernicus) ja nummijäniksenä (L. t. sylvaticus) tunnetut alalajit ovat talviturkiltaan harmaita. Tulevaisuudessa olisi erittäin tärkeä estää rusakon levittäytyminen Ahvenanmaalle ja lounaissaaristoon, jonne voi olla kehittymässä oma paikallisesti sopeutunut metsäjäniskantansa. Rusakko ei ole vieraslaji Ihmiseltä saadusta avusta huolimatta rusakko on etupäässä omin voimin levittäytynyt tulokas, jota tulee pitää täysin kotoisena lajina. Rusakko on monipuolinen, metsäjänistä isompi ja myös monien mielestä maultaan parempi riistaeläin. Vaikka laji on esimerkiksi ajokoiraharrastuksen kannalta vaikea kohde, jahtimuoto on varmasti sopeutettavissa rusakon ehdoille. Parhaimmillaan rusakon ajokoirametsästys on jännittävä ja nopeatempoinen laji, joka tuottaa myös onnistumisia. Sadan vuoden takaisissa tunnelmissa, tervehtikäämme ja arvostakaamme toimeentulevaa rusakkoväkeämme. Kirjoittaja on molekyylibiologian ja genetiikan professori Itä-Suomen yliopistossa. M ER VI KU NN AS RA N TA 13 Metsästäjä 6/2024 10-13_Rusakon_aikakausi_ME0624.indd 13 10-13_Rusakon_aikakausi_ME0624.indd 13 25.10.2024 14.58 25.10.2024 14.58
Rusakot ja villiintyneet kesykanit ovat kiinteä osa kaupunkiemme ympäristöä. Pitkäkorvat ovat nopeita lisääntymään ja niiden vähentäminen on tarpeen, mutta miten se käytännössä tapahtuu tiheästi asutuilla alueilla? TeksTi ja kuvaT Antti Saarenmaa H elsingin Kaupunkiympäristön toimialan projektinjohtaja Vesa Koskikallio ja STARAn, Helsingin kaupungin rakentamispalveluliikelaitoksen vastaava luontomestari Sanna Kähkölä saavat käsiteltäväkseen asiakaspalautteita kanien ja rusakoiden aiheuttamista vahingoista. He myös vastaavat pitkäkorvien vähentämisestä tekemällä työtilauksia asiaan vihkiytyneiltä toimijoilta. Koskikallion ja Kähkölän mukaan pääkaupungin kanimäärä on pienentynyt huomattavasti huippuvuosista, mutta rusakoiden määrä on noussut. Saalismäärät ovat kuitenkin kokonaisuutena tippuneet, vuosittaisten kanija rusakkosaaliiden ollessa Helsingin alueella keskimäärin 100–200 yksilöä. Helsingin kaupunki julkaisi vuonna 2010 kaniraportin, jossa tilastoitiin kanien pyyntiin käytettyjä menetelmiä ja kokonaispyyntimääriä. Vuonna 2009 kaneja pyydettiin Helsingissä miltei 4 000 yksilöä. – Erityisesti taudit ovat verottaneet kanipopulaatiota, mutta huolimatta kanikanUrbaania rusakonja kaninpyyntiä nan pienentymisestä sosiaalisia konflikteja edelleen syntyy ja asiakaspalautteita tulee kanien aiheuttamista tuhoista. Havaintoja saadaan varsinkin siirtolapuutarhoista ja kaupungin puistoalueilta, Kähkölä toteaa. Vanhat konstit toimivat Kanin pyynti metsästysjousien avulla on tullut monelle tutuksi jo takavuosina, ja samaa välinettä kanien ja rusakoiden vähentämisessä suositaan edelleen erityisesti suljetuilla alueilla, kuten siirtolapuutarhoissa. – Muilla, rajoittamattomasti liikennöidyillä, alueilla käytetään kanien pyyntiin pääasiassa loukkuja. Aikoinaan tiheimmän kannan aikana puutarha-alueilla käytettiin jopa verkkoja, Koskikallio muistelee. ? Kanit ja rusakot viihtyvät siirtolapuutarhojen lähettyvillä, ja löytävät helposti tiensä verkkoaitojen sisälle. Elävänä pyytävät loukut ovat keskeisimpiä pyyntivälineitä rakennetuilla alueilla. JUKKA VUOKKO 14 Metsästäjä 6/2024 14-17_Rusakon_kaupunkijahti_ME0624.indd 14 14-17_Rusakon_kaupunkijahti_ME0624.indd 14 25.10.2024 14.58 25.10.2024 14.58
Ampuma-aseiden käyttöä kaupunkialueilla halutaan rajoittaa, eikä esimerkiksi tässä käyttötarkoituksessa aikaisemmin esiin noussutta pienikaliiperista vaimennettua haulikkoa käytetä nykyisellään kanien tai rusakoiden vähentämisessä Helsingin kaupunkialueilla. Kanikannan huippuvuosina suurin osa kaneista pyydettiin elävänä pyytävillä loukuilla, hillereiden avulla ja ampuma-asetta käyttäen. Nykytilanne ei enää vaadi yhtä laajaa keinovalikoimaa. Pyynti vaatii osaamista Kähkölän ja Koskikallion mukaan jousipyyntiä Helsingin alueilla tekee erittäin kokenut ja pätevä vapaaehtoisten harrastajien jousipyyntiryhmä. Pyyntiryhmä, jonka sisällä vaihtuvuus on ollut pientä, valitsee tarkasti itse ryhmän jäsenet kokemuksen, kaupungin erityisolosuhteet ja turvallisuusnäkökohdat huomioiden. – Heille on myönnetty vuosittain kaupungin määrätyille alueille metsästyslupa. Loukutusta alueilla tekevät pääosin kaupungin omat pyytäjät, Kähkölä kertoo. Urbaaneilla alueilla tapahtuva kanien ja rusakoiden pyytäminen vaatii harkintaa ja sosiaalista silmää. Silloin tällöin pyyntiä pääsevät todistamaan myös ulkopuoliset ulkonaliikkujat, ja tällöin on eduksi, että pyytäjä osaa kertoa toimistaan ja vastailla mahdollisiin kysymyksiin asiallisesti ja avoimesti. Pyynti ajoitetaan hämärään Pyyntiä asuttujen alueiden lähistöllä ja vilkkaasti kuljetuilla viheralueilla suoritetaan lähtökohtaisesti aina hämärissä. Kaupunkialueilla tärkeimpiä huomioitavia asioita on turvallisuus, ja sen varmistamiseksi pyynti ajoitetaan hetkiin, jolloin muita ulkonaliikkujia on vähemmän. Rusakot ja kanit ovat luontaisesti iltaja yöaktiivisia, mutta sitä lisää vilkas päiväaikainen liikennöinti. Niinpä aktiivisen pyytäjän parhaat hetket ajoittuvat hämärän aikoihin. Kun pyyntiin lähdetään aseen kanssa kaupunkialueella, pyynnistä ilmoitetaan etukäteen tilannekeskukseen. Haulikkoa tai jousiasetta kantavan metsästäjän kohtaaminen iltahämärissä voi olla kysymyksiä herättävä tilanne, ja siksi pyytäjät ilmoittavat toiminnastaan etukäteen poliisille. Mahdollisiin ilmoituksiin aseistetuista henkilöistä osataan tällöin reagoida kun pyyntipaikat ja -ajat ovat poliisin tiedossa. – Kaikkiaan jäniseläinten pyynti on sujunut hyvin, ja toiminnasta on pitkä kokemus, jonka aikana toimintatapoja on saatu hyvin kehitettyä. Nykytilanne kanien kanssa ei onneksi ole yhtä tukala kuin kanikannan huippuvuosina, Koskikallio ja Kähkölä kiittelevät. ? Kaneja ja rusakoita saa välillä jallittaa jopa varikkoalueilla ja mitä epätodennäköisimmiltä tuntuvista paikoista. Rakennukset, putket, siltarummut ja muut tarvikkeet tarjoavat loputtomasti suojapaikkoja. ? Rakennetun ympäristön erilaiset somisteiksi ja maisemointiin istutetut kasvit luovat jäniseläimille suojapaikkoja. Kaupunki on haastava metsästysympäristö, jossa riistalaukauksen turvallisuus korostuu entisestään. 15 Metsästäjä 6/2024 14-17_Rusakon_kaupunkijahti_ME0624.indd 15 14-17_Rusakon_kaupunkijahti_ME0624.indd 15 25.10.2024 14.59 25.10.2024 14.59
Iltapyyntiä kaupungin puutarhalla S euramme pyyntialueisiin kuuluu kaupunginpuutarha, jonka omenapuupalsta ja taimiviljelykset houkuttavat runsaasti rusakoita, kaneja ja metsäkauriita vehreiden versojen perään. Alue on aidattu, mutta se ei pidättele riistaeläimiämme. Ne tarvittaessa kaivautuvat aidan ali vihreämmälle puolelle. Seurallamme on avain, jolla pääsemme aitojen sisään porttien ollessa suljettuina iltaisin. Tässä esimerkki tyypillisestä pyynti-illasta. Sovimme tärskyt tarhan edustalle illan saapuessa. Alueelle hipsitään varovasti portin kautta ylimääräistä meteliä välttäen, metsästysjouset käsissä ja otsalamput valmiina. Olemme saaneet Suomen riistakeskukselta luvan valojen käyttöön rusakkojen ja kanien vähentämisessä alueella, mutta pyyntimme alkaa ennen pimeää ja useimmiten loppuu siinä vaiheessa, kun lamppua todella tarvittaisiin. Valoista huolimatta metsästäjä jää pimeän tullen helposti toiseksi rusakoille, sillä puutarha on melko avoin ja usein rusakot karkkoavat jo kaukaa. Sovimme koluavamme ensin alueen hitaasti hiippaillen läpi kukin tahoillamme, jonka jälkeen passitamme tunnetut kulkureitit. Kulkureitit ovat niitä, joita pitkin pitkäkorvat siirtyvät aidan taakse. Tyypillisesti, ja myös nyt, yhytämme hiipiessämme pari rusakkoa, mutta yrityksistämme huolimatta ne havaitsevat meidät ensin. Lopulta sovimme passipaikat ja jäämme odottelemaan. Illan hämärtyessä havaintoja tulee lisää. Rusakot ilmaantuvat kuka mistäkin, osa traktorien alta, osa tarvikevarastoista, jotkut tulevat alueen sisälle aitojen ali. Näen, miten rusakko hypähtelee rauhallisesti kestopäällystemäkeä ylös ja katoaa näkyvistä pensaiden taakse. Se ei kuitenkaan tule ulos niiden takaa, ja tiedän pensaiden takana olevan pienen muutaman aarin ruohopalstan. Arvaan sen jääneen aterioimaan ruohopalstalle. Lähden hiipimään kohti pensaita ja suuntaan kulkuni pensaiden reunaan. Kun pääsen lähelle pensaita, viritän hiljaa jouseni ja lähden kulkemaan pensaiden ohi sivuaskelin, valmiina ampumaan. Ruohopalsta aukeaa eteeni ja sen reunassa puoliksi pensaiden alla on rusakko, joka on vetänyt korvansa selkäänsä pitkin ja asettunut makuulle, arvatenkin yrittänyt piiloutua kuultuaan minut viime hetkellä. Nostan jousen ja puristan laukaisulaitteella nuolen matkaan. Yksi vieterikoipi pääsee jälleen ruokapöytään ja pois taimitarhaa kurittamasta. Metsästys traktorihallien, tarvikevarastoiden, puupinojen ja maakasojen seassa on erilaista kuin mikään muu metsästys. Hiipiminen ja rusakoiden jallittaminen on intensiivistä ja jännittävää, ja vaatii täysin uusien asioiden huomiointia. Rusakko voi jäädä makuulle rakennuksen sisäkulmaan mahdottoman pieneen koloon niin, ettei siihen pääsisi käsiksi millään, vaikka sen saaliikseen saisikin. Eikä edes metsästysjousella voi ampua joka paikkaan huoletta, sillä nuoli voi jatkaa matkaansa osuman jälkeen yllättävän pitkälle, mikäli se osuu rusakon takana asfalttikenttään. Jahti myös muuttaa muotoaan vuoden edetessä – alkukaudesta ilmaantuvat nuoret rusakot ovat usein helpompia jallitettavia kuin jo muutaman vuoden puutarhalla pyörineet aikuiset. Montaa kertaa ei rusakkoa tarvitse samasta paikasta yllättää, kun se vaihtaa reittiään ja aikatauluaan. Vanhimmat epelit karkkoavat jo kaukaa pienimmästäkin äänestä tai havainnosta. Illan saldona on pari rusakkoa ja moninkertainen määrä havaintoja. Reissu sujui hienosti, mutta kauden edetessä passipaikkoja on pohdittava yhä uudestaan. Vaikka metsästys kaupunginpuutarhalla ei ole sitä perinteisintä itseään, on se mukava lisä muuhun metsästykseen ja opettaa tekijälleen joka kerralla lisää. Metsästys traktorihallien, tarvikevarastoiden, puupinojen ja maakasojen seassa on erilaista kuin mikään muu metsästys. 16 Metsästäjä 6/2024 14-17_Rusakon_kaupunkijahti_ME0624.indd 16 14-17_Rusakon_kaupunkijahti_ME0624.indd 16 25.10.2024 14.59 25.10.2024 14.59
Eräluvat.fi uudistuu. Vanhat asiakastilit poistuvat! Tammijahdin luvat ja loppukauden riekkoluvat luvat myydään uudessa palvelussa 16.12. alkaen. 14-17_Rusakon_kaupunkijahti_ME0624.indd 17 14-17_Rusakon_kaupunkijahti_ME0624.indd 17 25.10.2024 14.59 25.10.2024 14.59
Syksy etenee ja hirvenmetsästyskausi tekee tuloaan. Siispä eräänä syyskuisena aamuna pakkasin autoni ja lähdin jämtlanninpystykorva Sirun kanssa kohti jahtimaitani – ilman asetta. TeksTi ja kuvaT Suvi Seppänen S aavuttuamme alueelle päästin intoa puhkuvan Sirun irti. Suunnitelmana oli kävellä kahden vierekkäin olevan vaaran ympäri ja muuttaa reittiä, jos jotain tapahtuisi. Alueella sijaitsevalla nuolukivellä oli ollut vastikään liikettä, joten tiemme suuntasi ensin sen lähistölle. Metsästyskoiran kunto ei usein ole kauden alussa aivan huipussaan. Siksi treenaaminen ja kunnonkohotus kannattaa aloittaa hyvissä ajoin ennen kiinnipitoajan päättymistä esimerkiksi lenkkeilemällä. Parhaiten koiMetsästyskoira kuntoon ennen kautta Sirulla oli paljon virtaa, kun päästin sen ulos autosta. Siru vaikutti vuoden ensimmäisen treenipäivän jälkeen tyytyväiseltä. Katso video Suvin ja Sirun treenipäivästä metsastajalehti.fi 18 Metsästäjä 6/2024 Nu rten toimitus 18-21_Nuorten_toimitus_ME0624.indd 18 18-21_Nuorten_toimitus_ME0624.indd 18 25.10.2024 15.01 25.10.2024 15.01
Paljon enemmän kuin harrastus K oko perheeni metsästää. Isäni aloitti metsästyksen jo pienenä ja häneltä metsästys on siirtynyt äidilleni, joka ei aikaisemmin sitä harrastanut, ja myöhemmin minulle. En pidä metsästystä edes harrastuksena. Se on pikemminkin elämäntapa. Kuitenkin sitä saatetaan ihmetellä ja jopa hieman halveksua. Ennakkoluuloisia mielikuvia löytyy. Yleinen kommentti, jota välillä kuulee, on “eikö sinua ollenkaan säälitä tappaa niitä viattomia eläimiä.” Olen äärimmäisen eläinrakas ihminen, mutta silti paljon mieluummin metsästän, kuin ostan kaupasta lihaa. Metsästys on eettinen ja luonnon kannalta hyvä vaihtoehto. Riistaeläimet ovat eläneet hyvän, lajityypillisen elämän. Metsästys on edelleen melko harvinainen harrastus nuorten keskuudessa. Vuonna 2022 alle 18-vuotiaita metsästäjiä oli noin 10 400, joka on prosentti kaikista Suomen alle 18-vuotiaista. Ymmärrän, miksi se ei ole kovin yleinen harrastus. Pitää suorittaa metsästäjätutkinto, jotta saa metsästyskortin. Aseet ja patruunat pitää hommata, eivätkä ne ole halvimmasta päästä. Sitten pitäisi osata vielä ampua. Olisi hyvä, että joku kokenut metsästäjä olisi seurana, tai jos haluaa metsästää yksin, tarvitaan aselupa, jonka saa vasta 15-vuotiaana. Mutta, kun metsästyksen pääsee lopulta aloittamaan, se on todella kiinnostavaa puuhaa. Metsästys ei ole vain eläinten saalistamista. Se on luonnossa liikkumista ja istumista, kauniiden maisemien ja hetkien kokemista, ympäristön havainnointia ja tarkkailua, ystävien ja perheen kanssa olemista ja paljon muuta. Se opettaa arvostamaan luontoa ja sen eläimiä. Metsästys on ainutlaatuinen harrastus ja omavarainen tapa hankkia ruokaa pöytään. KERTTU KORPI 16-vuotias lukiolainen ja metsästäjä Rovaniemeltä ran kunto kohoaa vapaana metsässä, jossa se saa samalla toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään. Kokemusta hakemassa Noin puolessavälissä suunniteltua reittiä Sirun paikkatieto alkoi yhtäkkiä edetä hyvin nopeasti kauemmas minusta. Pysähdyin odottelemaan mitä tapahtuisi, ja tuota pikaa kuulinkin kaukaisia haukahduksia, jotka kuitenkin loppuivat melko nopeasti. Seurasin puhelimestani, kuinka koira alkoi haukun loppumisen jälkeen kiertämään vaaraa vauhdin noustessa jopa kahteenkymmeneen kilometriin tunnissa. Siru oli saanut hirvikontaktin. Vaikka Siru on kokenut hirvikoira, olin iloinen kontaktista. Nuorelle koiralle harjoittelu on ymmärrettävästi koiran oppimisen kannalta tärkeää, mutta jokaisella haukulla kokenutkin koira oppii enemmän eläimen kanssa työskentelystä, ja kokemuksen myötä koirasta tulee parempi ja pätevämpi hirvenkäsittelijä. Siru jatkoi hirven saattelua noin tunnin verran, jonka aikana hirvi ehti mennä yli kolmesta tiestä minun odotellessani autossa tilanteen kehittymistä. Hirven käytöksestä oletin kyseessä olevan yksinäinen sonni, jonka olin nähnyt riistakamerassamme jo useamman kerran. Yllätys oli suuri, kun havaitsin kolmannella tiellä emän ja vasan jäljet. Paikkatieto näytti Sirun lopettaneen hirvien seuraamisen leveään jokeen, joten arvelin sen palaavan pian omia jälkiään takaisin. Monipuolista hyötyä Koiran lisäksi myös metsästäjän kunto kohoaa, kun jalkautuu maastoon yhdessä koiran kanssa. Kun tavoitteena ei ole kaato, koiran kanssa toimimisesta voi tulla stressittömämpää. Treenit antavat metsästäjälle myös valmiuksia toimia tiiminä koiran kanssa sitten tositilanteessa. Lopulta Siru saapui omia jälkiään ylimenopaikalle. Kilometrejä maastossa oli sille kertynyt jo lähes parikymmentä, joten otin sen kiinni runsaiden kehujen kanssa. Siru oli saanut hirvihaukun lisäksi juosta mukavan matkan ja minä lisää kokemusta koiran ohjaamisesta, joten totesimme yhteisen päivän onnistuneen hyvin. Tiellä näkyneet jäljet eivät olleetkaan yksinäisen hirven, vaan emän ja vasan jäljet. Nu rten toimitus K lumni 19 Metsästäjä 6/2024 18-21_Nuorten_toimitus_ME0624.indd 19 18-21_Nuorten_toimitus_ME0624.indd 19 25.10.2024 15.01 25.10.2024 15.01
Kerttu Korpi Olen 16-vuotias lukiolainen Rovaniemeltä. Metsästyskortti on ollut hallussa jo muutaman vuoden ja hienoja kokemuksia on kertynyt monia. Toistaiseksi olen metsästänyt lintuja, mutta hirvikorttikin on hetki sitten suoritettu. Metsästyksen lisäksi harrastan katutanssia, soitan haitaria ja teen välillä lyhytelokuvia ja biisejä. Hain Metsästäjä-lehden toimitukseen, sillä pidän kirjoittamisesta – erityisesti tarinoiden ja omien kokemusten kertomisesta. Toivottavasti pidätte kirjoituksistani! Nu rten toimitus Aaro Salmenkangas Olen 15-vuotias metsästäjä Seinäjoelta. Harrastan metsästystä, eräilyä, kalastusta, luontokuvausta ja salibandya. Hain nuorten toimitukseen jakaakseni kokemuksiani luonnossa liikkumisesta ja kannustaakseni muita nuoria ulkoilemaan enemmän. Metsästyksessä nautin luonnonrauhasta ja ystävien seurasta. Valokuvaus on antanut minulle mahdollisuuden tallentaa nämä hetket ja jakaa ne muille. Tämän tehtävän kautta odotan saavani uusia ystäviä, työkokemusta ja mahdollisuuden jakaa omia kokemuksiani. Eelis Keränen Olen 16-vuotias metsästäjä Rovaniemeltä. Metsästän monipuolisesti eri tavoin, mutta erityisesti hirvijahti ja kanalintujen metsästys ovat lajeja, joista pidän. Metsästyksen lisäksi harrastan kalastusta, hiihtoa ja pyöräilyä, sillä nautin ulkona olemisesta sekä monipuolisesta itseni haastamisesta. Hain Metsästäjä-lehden toimitukseen, koska minulla on paljon omia ajatuksia metsästyksestä. Lisäksi haluan innostaa myös muita nuoria syventymään tähän hienoon harrastukseen. M IK KO SA LM EN KA N GA S W IL H O HE IK KI LÄ UUSIA NUORIA TOIMITUKSEEN 20 Metsästäjä 6/2024 18-21_Nuorten_toimitus_ME0624.indd 20 18-21_Nuorten_toimitus_ME0624.indd 20 25.10.2024 15.01 25.10.2024 15.01