Metsästäjä 6/2022 - Lehtiluukku.fi

RAUTAPYYNTIASETUS MUUTTUI SORKKAELÄINTEN RUNSAUS LUO HYVINVOINTIA SIISTISTI SOMESSA HAASTAVAA PYYNTIÄ VAROVAINEN VILLISIKA 6/2022 Lehti yli 300 000 metsästäjälle 01_Kansi_ME0622.indd 1 01_Kansi_ME0622.indd 1 1.11.2022 10.50 1.11.2022 10.50
METSÄSTYS 10 Ajometsästyksen ABC 13 Varusteet: Ampumatuet 14 Peuraa kulkureiteiltä 26 Villisian metsästystä Suomessa 30 Näätäsaaliin tuntijan vieraana 42 Vesilinnustus paranee kauden edetessä 44 Metsästys somessa 52 Pennusta pyytökoiraksi, osa 2 54 Riistaresepti a la Kati Pohja RIISTA 8 Saaristoluonnon ikoni sai kansainvälisen hoitosuunnitelman 16 Rakkaudesta riistaan 34 Välimereltä pohjolan perukoille – vesilinnut ovat yhteinen asia 46 Lammasvahingot painottuvat heinäkuulle 65 Metsästys teki tilaa naalille AJANKOHTAISET 5 Uutisia 18 Nuorten toimitus 23 Lyijyhaulit kielletään kosteikkoalueilla 33 Pienpetoja koskeva rauta-asetus uudistuu 49 Riistatieto nyt uudessa osoitteessa 50 Vuodessa yhteiselle yhdistyspolulle 56 Rikos ja rangaistus 66 Smávvaspirebivddu guoskevaš ruovdeásahus rievdá KOLUMNIT 3 Pääkirjoitus 4 Vieraskynä 6 Varapuheenjohtajalta TUTKITTUA 38 Susikannan suotuisan suojelutason viitearvon määrittely 60 Merihanhien muutto 62 Metso motivoi metsänomistajia yhteistyöhön LAIT & LUVAT 58 Karhupoikkeusluvan tarina 59 Ilveksen kannanhoidolliset poikkeusluvat 26 Villisika on monipuolinen riistaeläin 30 Näädän rautapyytäjän vieraana 62 Tutkittua: moni metsän omistaja on valmis huomioimaan riistan metsän hoidossa 54 Maukasta ruokaa villisiasta 2 Metsästäjä 6/2022 Sisältö 2-3_Sisa?llys+Pa?a?kirjoitus_ME0622.indd 2 2-3_Sisa?llys+Pa?a?kirjoitus_ME0622.indd 2 1.11.2022 10.51 1.11.2022 10.51
Metsästäjä-lehti kokeiluna vain verkossa V armasti monet huolestuvat, kun vuoden viimeinen Metsästäjä-lehti ei kolahda totutusti postilaatikkoon vaan ilmestyy pelkästään verkossa. Osa lukijoista on toivonut muutosta ja toiset ilmaisseet pelkonsa siitä, että näin tapahtuisi. Ei syytä huoleen – kyseessä on kokeilu ja perinteinen paperilehti julkaistaan jälleen heti ensi vuoden alussa. Keräämme yhden numeron osalta kokemusta siitä, voisiko osa lehdistä jatkossa ilmestyä vain sähköisinä. Osasyynä kokeilun ajoittamiseen juuri nyt ovat paperin ja jakelun jyrkästi nousseet kustannukset. Kokeilu herättänee paljon keskustelua ja kritiikkiä. Saatavat kokemukset auttavat meitä suunnittelemaan Metsästäjä-lehteä siten, että pystymme mahdollisimman hyvin palvelemaan kaikkia metsästäjiä. Näköislehti on ollut luettavissa sähköisesti jo 2000-luvun alkupuolelta ja siitä on saatu pääosin hyvää palautetta. Samoin paperilehdellä on oma vankka kannattajakuntansa. Moni meistä harmaantuvista haluaa lukea lehden kouriintuntuvana paperille painettuna, kun taas nuoremmat lukijat ovat usein siirtyneet kokonaan verkkoon. Toivottavasti osaamme kokeilun perusteella rakentaa tulevaisuutta, joka vastaa tarpeitanne. Verkkolehti on ajankohtainen, kustannustehokas ja ympäristöystävällinen vaihtoehto. Verkossa on myös mahdollista monipuolistaa lehden sisältöjä videolla, äänellä ja vuorovaikutteisuudella. Samaan aikaan on selvää, että näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa numerot, jossa ilmoitamme esimerkiksi riistanhoitoyhdistysten kokouksista tai jonka liitteenä on metsästyskortti, julkaistaan paperilehtinä. Näin voimme varmistaa tärkeimpien asioiden olevan kaikkien saatavilla. Kiitos lukijoille kuluneesta vuodesta. JARI VARJO Johtaja Suomen riistakeskus 14 Peuran pyyntiä kulkureiteiltä ja luonnollisilta ruokailualueilta 33 Metsästysasetukseen muutos – pienpetoraudat suojattava Pääkirj itus 3 Metsästäjä 6/2022 2-3_Sisa?llys+Pa?a?kirjoitus_ME0622.indd 3 2-3_Sisa?llys+Pa?a?kirjoitus_ME0622.indd 3 1.11.2022 10.51 1.11.2022 10.51
O n syksy. Hengitän syvään ja ihailen väriään vaihtavaa metsää. Olen pukeutunut säänkestävään takkiin, vedenpitäviin kenkiin ja päässäni on virkkaamani oranssi pipo. Vuoden sienisaalis on jäämässä laihaksi. Onneksi mustikoita saimme runsaasti. On metsästyskausi ja tutussa metsässä on aktiivista metsästysporukkaa. Olen Kirkkonummella, jossa peuroja ja kauriita on riesaksi asti. Martat menevät metsään ja ottavat mukaansa sinut, ystäväsi, työkaverisi tai vastikään maahanmuuttaneen rauhoittumaan, nauttimaan ja jakamaan taitoja: kesällä ja syksyllä tunnistamaan ja keräämään marjoja ja sieniä, keväällä luonnonyrttejä. Haluamme jakaa iloa luonnosta sekä tavoista hyödyntää metsän antimia kestävästi. Monimuotoinen luonto on suojelemisen arvoista. Haluamme rohkaista kaiken ikäisiä erilaisista taustoista tulevia metsään: kerromme jokamiehen oikeuksista, vinkkaamme hyvistä retkieväistä ja tarjoamme ryhmän, jonka kanssa uskaltaa sytyttää nuotiopaikalla tulen ja nauttia kahvit. Uskomme, että myönteinen luontokokemus ja ymmärrys suomalaisesta luonnosta lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta ja halua toimia luontoja ilmastomyönteisillä tavoilla. Myös talousneuvontamme menee metsään. Taloushuolista, niin kuin muistakin mieltä painavista asioista, on helpompi puhua liikkeessä turvallisessa ympäristössä. Meille ruoka on sydämen asia. Ruoalla voi rakastaa ja se yhdistää pöydän ääreen tai laavulle. Martat haluavat mahdollistaa luontoelämykset myös seuraaville sukupolville. Omilla ruokavalinnoillamme on siihen vaikutusta. Luonnon monimuotoisuuden vaaliminen kasvisvoittoisesti syömällä on yksi arjen teko, johon moni meistä sitoutuu. Kehotamme valitsemaan kotimaista villikalaa, jota on nykyään helposti saatavilla myös marketeissa. Riistaruokakurssimme ovat suosittuja. Monelle riista on kestävä valinta ja halu oppia käyttämään kaadettu eläin kokonaan on tärkeää. Luonnontuotteet ovat monesti parhaimmillaan tuoreina, mutta osaamme säilöä niitä myös talven ja kevään varalle. Marttojen sesongissa ovatkin säilykkeet ja pakasteet, erityisesti satokauden päätyttyä. Säilöntätavat ovat muuttuneet suolaisista säilykkeistä esimerkiksi kuivaamiseen ja pakastamiseen. Taitoa on myös käyttää säilykkeitä ja säilöttyjä tuotteita osana monipuolista ruokavaliota. Marttoihin liitetään kotivara eli toimintamalli, jossa on ennakoitu mahdollinen sähkökatkos tai karanteeni. Luonnontuotteiden säilöntä on edullista ja ekologista kotivaraa. Kotivaraan kuuluu koko perheelle riittävästi ruokaa ja juomaa kolmeksi päiväksi muita tarpeellisia tuotteita ja hygieniaan tarvittavaa vettä unohtamatta. Merituuli viilentää poskipääni ja on aika lähteä kohti lämmintä tupaa. Pysähdymme vielä koirani kanssa ihailemaan takametsämme asukkia, hirveä, joka ruokailee nuoressa lepikössä. Uljas näky. ETM MAIJA SOLJANLAHTI työskentelee Marttaliitossa ruokaja ravitsemusasioiden kehittämispäällikkönä. Martat metsällä 4 Metsästäjä 6/2022 Vi raskynä 4-7_Vieraskyna?+uutiset_ME0622.indd 4 4-7_Vieraskyna?+uutiset_ME0622.indd 4 1.11.2022 10.55 1.11.2022 10.55
– Jos DNA:han perustuvat tiedot jäisivät määrällisesti tai alueellisesti puutteellisiksi, se heikentäisi susikanta-arvion tarkkuutta ja erityisesti vierekkäisten reviirien tunnistamista, toteaa erikoistutkija Mia Valtonen. SUDEN DNA-NÄYTEKERÄYSKAUSI KÄYNNISTYY Suden jätöksiä kerätään DNA-tutkimukseen marraskuun alusta helmikuun loppuun. S uden DNA-näytekeräys käynnistyi 1. marraskuuta. Suden jätöksestä analysoitavan DNA:n avulla tunnistetaan jätöksen jättänyt susi ja susireviirin rajat sekä saadaan tietää, elääkö reviirillä susipari vai -lauma. – Viime vuonna suden DNA-näytteitä kerättiin yli 1 000 kappaletta ja keräykseen osallistui noin 180 vapaaehtoista, kertoo Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimusinsinööri Antti Härkälä. Vapaaehtoisten kerääjien toimittamien näytteiden osuus oli selkeästi edellistä kautta suurempi ja myös maantieteellinen kattavuus oli erittäin hyvä. DNA-tulokset on koottu kartalle Luonnonvaratieto.luke.fi-palvelussa. – Toivomme, että vapaaehtoisilla riittää edelleen innostusta olla mukana tässä tärkeässä työssä, Härkälä sanoo. Olosuhteet suden jätösten keräämiselle DNA-näytteiksi ovat otollisimmat talvella. Lumijäljet helpottavat susien liikkeiden seuraamista, ja DNA säilyy hyvin jätöksen pinnalla pakkasessa. Pitkäjänteisellä työllä saadaan luotettavaa tietoa Susihavainnot sekä DNA-keräyksen avulla saatu tieto ovat suden kannanhoidon perusta. Mahdollisimman tarkka, pitkällä aikavälillä kerätty tieto hyödyttää niin viranomaisia, riistahallintoa kuin kansalaisiakin. Ohjeet DNA-näytekerääjäksi ryhtymiseen sekä näytteitä vastaanottavien keräysvastaavien tiedot löytyvät Luonnonvaratieto.luke.fi -palvelusta. JA AK KO AL AL AN TE LA 5 Metsästäjä 6/2022 Uutis t 4-7_Vieraskyna?+uutiset_ME0622.indd 5 4-7_Vieraskyna?+uutiset_ME0622.indd 5 1.11.2022 10.55 1.11.2022 10.55
TEPPO KAKKONEN Varapuheenjohtaja Suomen riistakeskus Rautapyyntiin saatiin selkeyttä K eskustelu pienpetojen pyyntiraudoista kävi vilkkaana viime kevään ja kesän aikana. Erilaisia mielipiteitä, toimintamalleja ja uhkakuvia esitettiin, niin metsästäjien kuin rautapyyntiä vastustavien tahojen toimesta. Keskustelu on nyt saatu päätökseen tai siihen on ainakin saatu selkeät suuntaviivat metsästysasetuksen 10 § muutoksen myötä. Raudat, olivatpa ne sitten Conibeartai laatikkorautatyyppisiä, tulee sijoittaa suojakoteloon, jossa on enintään 80 mm suuaukko. Asetusmuutos on suoraviivainen ja selkeä. Se vaatii toimenpiteitä suojakoteloiden suhteen. Nyt meillä on käytössämme kuitenkin selkeät ohjeet, miten toimia. Asetusmuutos astuu voimaan 1.12.2022, joten metsästäjät ehtivät ennen asetuksen voimaantuloa saattaa suojakotelot laillisiksi. Rautojen pyyntiteho ei tästä olennaisesti huonone. Todella isona asiana näen, että pienpetojen pyyntiin tarkoitettuja heti tappavia rautoja saa edelleen käyttää. Uhkakuvissa vilahdellut pyyntirautojen totaalinen kielto olisi ollut suuri isku pienpetojen pyytäjille ja katastrofi luonnon monimuotoisuudelle. Mikäli pyyntiraudoilla metsästäminen olisi kielletty, olisi se poistanut perinteisen näädän raudanpyyntikulttuurin kokonaan. Millaiset vaikutukset sillä olisi ollut metsäkanalintukantoihin? Sitä voimme vain arvailla. Minkin pyyntiteho olisi vääjäämättä laskenut murto-osaan nykyisestä reilun 50 000 tuhannen minkin vuosisaaliista. Monet runsaan minkkikannan alueet ovat käytännössä mahdottomia hallita elävänä pyytävillä loukuilla. Minkkien poistaminen niin vesilintujen pesimäalueilta kuin Lapin tammukkapurojen varsilta on ensiarvoisen tärkeää työtä. Työkalut tähän työhön säilyivät nyt meidän käytössämme, ja hyvä niin. Käydään toimeen ja pidetään pienja vieraspetojen pyynti tehokkaana luonnonhoitotoimena. Mitä pidit vain sähköisesti ilmestyneestä Metsästäjästä? Vastaa kyselyyn ja kerro mielipiteesi vuoden 2022 viimeisestä Metsästäjästä, joka julkaistiin poikkeuksellisesti vain verkossa. Vastaamalla autat meitä kehittämään lehteä jatkossa. Osallistu kyselyyn osoitteessa metsastajalehti.fi Vastaa 31.12.2022 mennessä. Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan riistakamera. Vuoden 2023 ensimmäinen Metsästäjä-lehti julkaistaan 20.1.2023 tavalliseen tapaan painettuna, näköislehtenä ja verkkolehtenä. Tammikuun numerosta löydät totutusti muun muassa riistanhoitoyhdistyksesi kokoustiedot. Onko sähköpostiosoitteesi muuttunut? Päivitä uusi osoitteesi Oma riista -palvelussa: ? Rekisteröidy uudelleen valitsemalla kirjautumissivulla ”Sähköpostiosoite muuttunut” ? Rekisteröinnin voit tehdä verkkopalvelussa tai puhelimen maastosovelluksessa ? Uudelleenrekisteröinti ei kadota mitään palvelussa olevia tietojasi. OMA RIISTASSA NYT Metsästäjä ? Kirjaa kaikki saaliisi ja havaintosi välittömästi omaan riistalokiisi; näin hoidat mahdolliset lakisääteiset velvoitteet ja ilmoitukset seurallesi / seurueellesi / luvansaajalle automaattisesti. ? Varmista, että maastosovelluksen viimeisin versio on päivitetty puhelimeesi. Metsästyksen johtaja ja luvansaaja ? Hirvieläinten metsästyksen päättäminen: ensin kaikki lupaosakkaat päättävät metsästyksen omalta osaltaan, vasta sitten luvansaaja sulkee luvan ja maksaa kaatomaksut. Toiminnanohjaaja ? Ampumakokeet ovat muokattavissa vuoden loppuun asti. ? Tarkista ja täydennä toimintatiedot ja valmistele toimintakertomus vuosikokousta varten. ? Vuosikokouspäivämäärä rhy:n tapahtumatietoihin. Poikkeusluvat ? Muista saalisilmoitus ja metsästyksen päättäminen Oma riista -palvelussa. Oma riista -helpdesk auttaa tarvittaessa arkisin 12.00–16.00, p. 029 431 111 tai sähköpostilla oma@riista.fi K lumni Metsästäjä 6/2022 6 4-7_Vieraskyna?+uutiset_ME0622.indd 6 4-7_Vieraskyna?+uutiset_ME0622.indd 6 1.11.2022 10.55 1.11.2022 10.55
@sennieveliinaaa Ivalolainen Senni Soikkonen kävi lintumetsällä koiransa Tiitun kanssa. Reissu ei saanut parhainta alkua, sillä energiajuoma kuohusi housuille ja nopea piipahdus kaupassa olikin kaikkea muuta. ”Pääsimme lopulta kuitenkin metsään ja lintujakin löytyi. Alkuun eivät antaneet haukkua ollenkaan. Lopulta yksi metso jäi ihme kyllä Tiitua kuuntelemaan pidemmäksi aikaa. Muuten hyvä, mutta en nähnyt koko lintua ampumapaikaltani. Senhän sitten jo arvasikin, että uutta paikkaa etsiessä metso ottaa hatkat.” Soikkonen ei huonosta päivästä lannistunut, vaan lähti metsälle jo parin päivän päästä uudelleen. SRVA VASTAA PUHELUIHIN KESKIMÄÄRIN SEKUNNISSA Peurahavaintojen keruu jatkuu Suomen riistakeskus kannustaa metsästäjiä jatkamaan peuran metsästyksen yhteydessä tehtyjen havaintojen ilmoittamista Oma riista -palvelussa. Havaintoja on alkukauden aikana kertynyt hieman viime kautta vähemmän. Havaintoaineistoa hyödynnetään kanta-arvion tuottamisessa ja sen avulla saadaan tietoa peurakannan sukupuolirakenteesta sekä vasatuotosta paikallisella tasolla. Jokainen metsästäjä kirjaa itse tekemänsä näköhavainnot Oma riistaan. Hirvihavainnoista poiketen metsästyksenjohtajan ei tarvitse hyväksyä havaintokirjauksia. Saalisilmoituksiin pyydetään kirjaamaan myös saaliiksi saatujen pukkien sarvitietoja. Tietoja voidaan hyödyntää pukkisaaliin ikärakenteen mallintamisessa. Ohjeita ja lisätietoa ilmoitusten tekemiseen saa Riistainfosta tai Suomen riistakeskuksen aluetoimistolta. https://www.riistainfo.fi/oma-riista-ohjeet/oma-riistapalvelun-ohjeita/ Riistainfo uudistuu Koulutussivusto Riistainfoa on uudistettu. Materiaalia on koottu kokonaisuuksiksi, jotka helpottavat sivuston käyttöä. Tutustu ainakin seuraaviin kokonaisuuksiin. Uusi metsästäjä: metsästäjätutkintoon valmistautumiseen liittyvä tieto sekä harjoitusmateriaalit. https://www.riistainfo.fi/uusi-metsastaja/ Vastuullinen metsästäjä: muun muassa kanalinnustajalle, vesilinnustajalla ja hirvieläinten pyytäjälle suunnatut kokonaisuudet. https://www.riistainfo.fi/vastuullinen-metsastaja/ Riistanhoitoyhdistys: kaikki julkisten hallintotehtävien koulutuspaketit. https://www.riistainfo.fi/riistanhoitoyhdistys/ PA SI NI EM IN EN 7 Metsästäjä 6/2022 Uutis t SOMESTA POIMITTUA Jos haluat kuvasi tähän, käytä IG-tägiä #metsästäjälehti. Poimimme joka lehteen yhden kuvan ja otamme kuvaajaan yhteyttä tarinan jakamiseksi. Kuvan julkaisusta maksetaan 50 euron palkkio. 4-7_Vieraskyna?+uutiset_ME0622.indd 7 4-7_Vieraskyna?+uutiset_ME0622.indd 7 1.11.2022 10.55 1.11.2022 10.55
Afrikan-Euraasian vesilintujen suojelusopimuksen (AEWA) kahdeksas osapuolikokous hyväksyi haahkan hoitosuunnitelman syyskuussa Unkarissa. Byrokratiasta huolimatta kansainvälinen yhteistyö ja tavoitetila ovat edellytys haahkakannan elvyttämiselle. TeksTi Mikko Alhainen kuva Harri Taavetti H aahkakannan romahduksen taustalla on monta tekijää, eikä vain yhtä keinoa tulevaisuuden turvaamiseen ole. Suurin vaikutus on emoihin ja poikasiin kohdistuva saalistus pesimäalueilla sekä muutokset Itämeren tilassa ja haahkojen ravinnossa. Haahkojen muuttoreitti on pitkä. Pesimäalueilla ja talvehtimisalueilla niihin kohdistuvat eri uhat, ja siksi toimet pitää kohdentaa oikein. Itämeren alueen haahkakanta pesii pääosin Suomen ja Ruotsin saaristoissa. Saaristoluonnon ikoni sai kansainvälisen hoitosuunnitelman Tämä kannanosa on taantunut eniten. Suurin yksittäinen tekijä on voimakas petopaine ja sen aiheuttama lisääntyvien naaraiden suuri kuolleisuus sekä heikko poikastuotto. Mitä voidaan tehdä? Keskeistä on pesivien naaraiden selviytyvyyden sekä poikastuoton parantaminen. Saariston tehokasta ja koordinoitua vieraspienpetopyyntiä on kehitetty SOTKAja Helmi-hankkeissa. Luontaisten petojen vaikutuksen vähentäminen on myös tärkeää, ja siinä tulee soveltaa eri menetelmiä ottaen huomioon kansallinen ja kansainvälinen lainsäädäntö. Metsästys ei ole merkittävä uhka haahkapopulaatiolle. AEWA-sopimuksen mukaisesti haahkan metsästys voi jatkua vain osana muuttoreittitason metsästysverotusmallia, aivan kuten taigametsähanhella. Kohti hoitosuunnitelman toimeenpanoa Suomi ei halua hoitosuunnitelman jäävän paperitiikeriksi. Toimeenpanoa on valmisteltu jo vuoden 2021 alusta ja kansainvälinen metsästyssäätelyjärjestelmä on lähdössä lausunnolle talven aikana. Metsästyksen kestävyyden varmistaminen ja siihen liittyvän tieteellisen työn kustantaminen on haahkaa metsästävien maiden vastuulla. Haahkan metsästystä on jo voimakkaasti rajoitettu muuttoreitin maissa. Muuttoreittitason tarkastelu auttaa arvioimaan, onko metsästystä mahdollista toteuttaa kestävästi ja millä kiintiöllä. Jos metsästystä voidaan jatkaa, tulee se lähivuosina olemaan erittäin rajoitettua ja kohdistumaan vain koirashaahkaan eli kalkkaaseen. – Haahkan hoitosuunnitelma on merkittävä askel kohti taantuvien riistavesilintukantojen elvyttämistä. Ilman kansainvälistä yhteistyötä on mahdotonta vahvistaa vesilintukantoja ja turvata niiden metsästyksen kestävyyttä, kertoo erityisasiantuntija Janne Pitkänen maaja metsätalousministeriöstä. Saaristomme arvokkaan riistalinnun haahkan elvyttäminen ei ole nopeaa eikä helppoa. Kansainvälinen hoitosuunnitelma auttaa kohdentamaan muuttoreitin maiden resurssit oikein, mikä luo edellytykset haahkakannan taantuman pysäyttämiselle ja elpymisen alkamiselle. Kuuntele Sorkkia ja sarvia -podcastin jakso ”Saariston lintujen vaarojen vuodet”, jossa vieraana haahkoja yli 15 vuotta tutkinut ekologi Kim Jaatinen. HUIPPUUUTUUS BURREL S22 WA – BLACK EDITION VAIN ELISALTA! BLACK EDITION VAIN ELISALTA! Burrel S22 WA on edistyksellisellä laajakulmaoptiikalla varustettu, helppokäyttöinen, lähettävä riistakamera valvontaan ja riistantarkkailuun. Burrel S22 WA -riistakamera • Paras toimintavarmuus • Uudistettu kuorirakenne • Edistyksellinen optiikka • Näkymätön mustasalama • Havaitsee liikkuvan kohteen jopa 25 m asti • Myyntipakkaus sisältää valvontakyltin ja ikkunatarrat 8,30 €/kk, 36 kk sopimus. Kokonaishinta 298,80 €. 299 € BURREL-LIITTYMISSÄ TYYTYVÄISYYSTAKUU! EI AVAUSMAKSUA JA ENSIMMÄISET 14 VRK MAKSUTTA. TILAA OMASI: elisa.fi/burrelkamerat | elisa.fi/burrelplus 0800 93 93 93 9 99 € /KK SIS. RAJATTOMAN 4G -LIITTYMÄN JA BURREL+ -PALVELUN BURREL PLUS -LIITTYMÄ 898057_Elisa_Laitenetti_S22_WA_Burrel_Metsastaja_210x275.indd 1 898057_Elisa_Laitenetti_S22_WA_Burrel_Metsastaja_210x275.indd 1 5.10.2022 8.14 5.10.2022 8.14 8 Metsästäjä 6/2022 8-9_Haahka_ME0622.indd 8 8-9_Haahka_ME0622.indd 8 1.11.2022 10.57 1.11.2022 10.57
HUIPPUUUTUUS BURREL S22 WA – BLACK EDITION VAIN ELISALTA! BLACK EDITION VAIN ELISALTA! Burrel S22 WA on edistyksellisellä laajakulmaoptiikalla varustettu, helppokäyttöinen, lähettävä riistakamera valvontaan ja riistantarkkailuun. Burrel S22 WA -riistakamera • Paras toimintavarmuus • Uudistettu kuorirakenne • Edistyksellinen optiikka • Näkymätön mustasalama • Havaitsee liikkuvan kohteen jopa 25 m asti • Myyntipakkaus sisältää valvontakyltin ja ikkunatarrat 8,30 €/kk, 36 kk sopimus. Kokonaishinta 298,80 €. 299 € BURREL-LIITTYMISSÄ TYYTYVÄISYYSTAKUU! EI AVAUSMAKSUA JA ENSIMMÄISET 14 VRK MAKSUTTA. TILAA OMASI: elisa.fi/burrelkamerat | elisa.fi/burrelplus 0800 93 93 93 9 99 € /KK SIS. RAJATTOMAN 4G -LIITTYMÄN JA BURREL+ -PALVELUN BURREL PLUS -LIITTYMÄ 898057_Elisa_Laitenetti_S22_WA_Burrel_Metsastaja_210x275.indd 1 898057_Elisa_Laitenetti_S22_WA_Burrel_Metsastaja_210x275.indd 1 5.10.2022 8.14 5.10.2022 8.14 8-9_Haahka_ME0622.indd 9 8-9_Haahka_ME0622.indd 9 1.11.2022 10.57 1.11.2022 10.57
Perinteisissä Keski-Euroopan ajometsästysjahdeissa ruuti palaa ja taitavat ampujat kaatavat riistaa kuin heinää. Vaikka suomalaisessa valkohäntäpeuran ajometsästyksessä ei päivän mittaan montaa patruunaa kulu ja meno on rauhallisempaa, sen opetteluun kannattaa silti paneutua. TeksTi ja kuvaT Jouni Kantonen K un 12 vuotta sitten pääsin mukaan nykyiseen kotiseuraani, sorkkaeläinten ajometsästys oli minulle varsin outoa. Kotipuolessa kauriit ja peurat oli ammuttu kyttäämällä ja hirvet hirvikoiran haukkuun. Uudessa seurassani kyttäyskojuja on vain muutama ja niitä käytetään pienpetojen harventamiseen. Hirvet, Peuran ajometsästyksen ABC kauriit ja peurat ammutaan porukalla ja metsässä raikaa lyhytjalkaisten koirien haukku. Jahdit ovat nopeatempoisia, sosiaalisia ja omalla tavallaan demokraattisia. Kuluneiden vuosien kokemuksella uskallan suositella metsästystapaa muillekin. Ajometsästyksen roolit Metsästyksenjohtajan tehtävät ja vastuu ovat suuret. Hän päättää, mitä ammutaan ja vahvistaa passituksen ja ajon kulun. Joissakin seuroissa hän määrää myös passipaikat, mutta yleensä passit arvotaan ampujien kesken. Autoritäärinen johtaja ei yleensä kauan ”virassaan” pysy, joten monesti hänen tehtävänsä on vahvistaa porukan yhdessä tekemä suunnitelma ja sanoa lopullinen sana, jos jostakin asiasta on ristivetoa. Johtamistaitoja tarvitaan, sillä usein mielipiteitä on ilmassa monta. Ampujien tehtävä on yksinkertainen: kaataa sovittu riista mahdollisimman tehokkaasti omien kykyjen ja taitojen rajoissa. Koiranohjaajan tehtäväkenttä on monipuolisempi kuin moni tulee ajatelleeksi. Hän on koiran tuki ja ajon Hyvin järjestetyssä ajometsästyksessä passipaikat on merkitty selvästi kartalle. Näin kaikki ovat selvillä passimiesten sijainnista ja esimerkiksi ajon kulusta. Merkitse passipaikat Oma riistaan paikkapisteiksi. Metsästäjä 6/2022 10 10-12_Ajometsa?styksen_ABC_ME0622.indd 10 10-12_Ajometsa?styksen_ABC_ME0622.indd 10 1.11.2022 11.00 1.11.2022 11.00
viestintäpäällikkö. Yleensä vain kokeneet, alueet ja passipaikat hyvin tuntevat koiranohjaajat kantavat asetta. Heidän tukenaan voi olla ajomiehiä ja niin sanottuja ”koirakoppareita”, joiden tehtävänä on turvata koirien turvallisuus etenkin vilkasliikenteisten teiden varsilla. Turvallisuutta ei voi liiaksi korostaa Vaikka tänä päivänä teknologia antaa mahdollisuuden passimiesten seurantaan kartalla, on järkevää pitää turvallisuusasiat yksinkertaisina. Aseet ladataan ja tyhjennetään vasta passissa eikä passimies liiku passipaikalta kuin metsästyksenjohtajan luvalla, esimerkiksi auttamaan koiranohjaajaa. Mikään ei ole vaarallisempaa kuin passipaikalta muiden tietämättä liikkunut metsästäjä. Yleensä kokenut, alueet ja passipaikat hyvin tunteva koiranohjaaja voi kantaa asetta. Sen sijaan vierailla mailla operoivan koiranohjaajan kannattaa miettiä pariinkin kertaan aseen mukaan ottamista. Turvallisuutta lisäävät myös jahtia ennakoivat tehtävät. Ampumatornit, tai muuten selvästi merkityt passipaikat, joissa myös ampumasektorit on selvästi merkitty, helpottavat turvallista jahtia. Tekniikka on helpottanut tätäkin asiaa. Esimerkiksi Oma riista -palvelun uusimpia ominaisuuksia on mahdollisuus merkitä seuran karttoihin passipaikat ja muut tärkeät kohteet. Seuran jäsenet näkevät passipaikat, nuolukivet ja muut paikkatyypit Oma riista -mobiilisovelluksella. Yleensä sorkkaeläimet noudattavat varsin pitkälle samoja kulkureittejä ja passituksen rakentaminen helpottuu kokemuksen karttuessa. Hiljaisuus radiokanavalla ei lisää turvallisuutta, joten hyvä koiranohjaaja kertoo ampujille koiran etenemisestä, ajon suunnasta, omasta sijainnistaan ja muusta relevantista. Toki ”sessejä” voi seurata vaikka kännykän näytöltä, mutta kokemuksen kautta uskallan väittää, että paras kommunikaatio tulee radion kautta. Riittävä tiedotus on kaikkien etu. Sama koskee ampujia: jos on passitovereita hyödyttäviä havaintoja, niin viestiä eetteriin. Ajon eteneminen ja passien asettelu Koska lain mukainen ajava koira on hidas, jälkitarkka ja yleensä kooltaan varsin pieni, ajettavat eläimet ovat normaalisti rauhallisia. Ne ottavat noin 100–200 metrin pituisia pyrähdyksiä, kunnes sitkeästi perässä pungertava koira jälleen saavuttaa niitä. Aikaa myöden ne sopeuttavat kulkunsa takaa-ajajan rytmiin. Eläimillä on tutut reittinsä, joita ne yleensä noudattavat. Passien asettelu reiteille on taiteenlaji. Suuria alueita passituksella ei kannata peittää, vaan pienten alueiden perkaaminen tuottaa usein parhaan tuloksen. Liikkuminen passeihin ja toiminta passissa on onnistumisen kannalta tärkeää. Hiljaa pitää olla ja passiin menon reitit kannattaa miettiä etukäteen. Riistalaukaus ”Jos eläin tulee kohti passia vauhdilla ja pomppien, älä ammu.” Näin minua neuvoi oppimestarini yli 10 vuotta sitten. Neuvo on erinomainen ja sitä kannattaa noudattaa. Aivan yhtä merkittävä neuvo on ”tunne aseesi ja patruunasi”. Harjoittelukertoja ei kannata säästellä, koska kuivaharjoittelu ja säännöllinen rataharjoittelu ovat parhaat keinot aseen ominaisuuksien tuntemiseen. ? Tekniikka on arkipäivää ajometsästyksessä. Koiranohjaajan kaksi tärkeintä työkalua ovat ”koiratutka” ja radiopuhelin. Kommunikaation merkitystä sekä koiran että omasta liikkeestä ei voi kylliksi korostaa. ? Ajometsästyksessä käytettäviä aseita. Tavallinen kivääri käy hyvin ajometsästykseen. Tärkeintä on valita liikkuvaan jahtiin sopiva kiikari tai punapiste. Haulikko on harvinaisempi ase, mutta se sopii peuran ja kauriin ajojahtiin alueilla, joilla kiväärin käyttö on hankalaa. Täyteisten ja haulikon sopivuus on ehdottomasti testattava ennen jahtia. Kuvan haulikko on varustettu rihlatulla piipulla ja punapisteellä. Sopivalla täyteisellä se on varsin tarkka aina noin 50 metriin saakka. 11 Metsästäjä 6/2022 10-12_Ajometsa?styksen_ABC_ME0622.indd 11 10-12_Ajometsa?styksen_ABC_ME0622.indd 11 1.11.2022 11.00 1.11.2022 11.00
Ajojahti on erilaista kuin esimerkiksi kyttääminen kopissa. Siinä on omat ampujan painetta lisäävät tekijät, joista aika on yksi. Lyhyessä ajassa on tehtävä monta päätöstä. Niitä on helpompi tehdä, jos esimerkiksi ampumasektorit on merkitty maastoon selvästi ja passi suunniteltu etukäteen hyvin. Ja vaikka aikaa on vähän, maalaisjärkeä pitää käyttää. Onko tausta turvallinen? Onko eläin sopiva kaadettavaksi? Halu saada kaato on ymmärrettävää, mutta sitä ei pidä yrittää keinolla millä hyvänsä. Hyvässä jahdissa mahdollisuus kyllä tulee ennemmin tai myöhemmin. Rauhallisesti hölkkäävä peura, kauris tai hirvi on helppo pysäyttää hetkeksi esimerkiksi vihellyksellä, jolloin hyvä riistalaukaus on mahdollinen. Vauhdilla etenevä eläin on vaikea kohde, jonka liikkeeseen vaikuttavat monet asiat, kuten maaston muodot. Se ei ole radan pahvihirvi. Pyri aina varmaan, selkeään ja helppoon osumaan. Niskalaukaukset ja ”roiskaukset” eivät kuulu ajojahtiin. Vaikka sektorit on etukäteen merkitty, päätä etukäteen, mihin kohtaan maastoa voit ampua ja mihin et. Tärkeintä on tunnustaa ja tuntea omat kykynsä. Monen haavakon tarina on alkanut siitä, että alkuperäinen laukaus on ammuttu joko liian kauas, pusikkoon tai muuten harkitsematta. Haavakkotilanne tulee ajojahdissa eteen ennemmin tai myöhemmin. Silloin tehdään välittömästi ilmoitus radioon: millainen eläin ja minne se oli matkalla. Samalla on hyvä antaa oma arvio siitä, mihin osuma on tullut. Osumapaikka merkitään maastoon esimerkiksi nauhalla. Ilmoituksen jälkeen odotetaan jälkikoiraa ja ryhdytään jäljittämään eläintä. Tarvittaessa metsästyksenjohtaja voi passittaa ampujia uudestaan, jotta eläin saadaan kaadettua mahdollisimman nopeasti. Hyvä jälkikoira on korvaamaton apu. Ajojahdin varusteet Erityisesti loppukaudella kannattaa varmistaa, ettei kylmä pääse passipaikalla yllättämään. Usein arimmat paikat ovat jalat ja kädet, joten niiden suojaamiseen kannattaa panostaa. Kohmeinen sormi liipaisimella ei auta hyvää riistalaukausta. Monet käyttävät kintaan ja kynsikkään yhdistelmää, jolloin kinnas pudotetaan pois ajon lähestyessä. Toiset pitävät liipaisinkättä taskussa ja tukevat aseen esimerkiksi ampumatukeen. Koiranohjaajalla puolestaan tulee liikkuessa hiki, joten heidän on hyvä panostaa taukopukeutumiseen. Euroopassa suositaan ajojahdeissa kaksoisluodikoita, itselataavia ja suoravetolukkoisia aseita. Suomalaisessa jahdissa pärjää hyvin normaalilla pulttilukkoisella kiväärillä, jos ase on tuttu. Asetta enemmän huomiota kannattaa kiinnittää tähtäimeen. Koska ampumatkat ovat yleensä lyhyitä, punapistetähtäin tai niin sanottu ajojahtikiikari, jossa suurennos on maltillinen, ovat hyviä valintoja. Ajojahdit tapahtuvat päiväsaikaan ja yleensä ase myös kulkee mukana enemmän kuin ”kopistellessa”, joten kiikarin mekaaniseen kestävyyteen kannattaa panostaa optiikan laatua enemmän. Ja kyllä perinteisillä avotähtäimillä toimeen tulee, jos osaa asiansa. Yleensä ampumamatkat ovat sen verran lyhyitä. Monesti näkee metsästäjän myös vaihtavan asetta passipaikan mukaan. Niin sanotun keskiluokan (6,5 9,3 mm) kaliiperit ovat varmoja valintoja. Niiden rekyyli on hallittava ja patruunavalikoima suuri. Luoti kannattaa valita laatua painottaen. Laadukkaat luodit kaatavat saaliin tehokkaasti, mikä parantaa saaliin arvoa lahtivajalla. Täyteishaulikoita käytetään jonkin verran, niin sileällä piipulla kuin rihlattunakin. Ne sopivat hyvin pienille alueille lyhyen kantamansa vuoksi. Täyteisen käynti omassa haulikossa kannattaa testata huolella ennen ensimmäistä riistalaukausta. Kolmijalkainen tai muu ampumatuki säästää käsiä ja tekee ammunnasta tarkempaa. Ase on valmiiksi ”nostettuna”, jolloin eläimen havaitsema liike on huomattavasti pienempi kuin perinteinen aseen nosto. Kurinalaista mutta mukavaa Hyvin järjestetty ajojahti on mukavaa, turvallista ja yleensä tuloksekasta. Käytännössä hyvin järjestetyn ajojahdin työt tehdään jo ennen kuin ensimmäinenkään haukahdus kuuluu metsässä. Tarkkoja laukauksia kaikille. Ajometsästys on muutakin kuin vain passissa seisomista. Se on yhdessä tekemistä, jossa jaetaan sekä surut, että ilot. Usein se on myös hikistä työtä. 12 Metsästäjä 6/2022 10-12_Ajometsa?styksen_ABC_ME0622.indd 12 10-12_Ajometsa?styksen_ABC_ME0622.indd 12 1.11.2022 11.00 1.11.2022 11.00
Ampumaharjoittelu sekä liikkuvaan että paikallaan olevaan maaliin kuuluu metsästäjän rutiiniin ja hyvä niin – tie hyviin riistalaukauksiin kulkee ampumaradan kautta. Samalla kannattaa harjoitella ampumatuen käyttämistä. TeksTi ja kuvaT Antti Saarenmaa L iikkuvan hirvimaalin ampuminen tapahtuu perinteisesti vapaalta kädeltä, mutta nykyään moni hirvenpyytäjäkin kantaa metsällä mukanaan jonkinlaista ampumatukea. Kaikista ampumatukityypeistä yksinkertaisin ja helpoiten saatavilla oleva on yksijalkainen monopodi, jonka virkaa toimittaa vaikkapa sopivan pituinen, tukevahko keppi tai sauva. Se on kuitenkin ampumatukityypeistä myös vaativin, joten erityisesti sen käyttämiseen kannattaa paneutua ampumaradalla. Ampumatuki mukaan myös radalle Vinkit yksijalkaisen ampumatuen käyttöön Markku Vehmas, Kiväärikoulun vastuukouluttaja kävi kanssamme läpi muutamia pääseikkoja monopodin käyttöön liittyen. Katso vinkkilista alta ja video Metsästäjä-lehden verkkoversiosta. 1. Mikäli voit säätää ampumatuen pituutta, testaile ja säädä pituus etukäteen sopivaksi. 2. Pyri aina käyttämään ampumatukea yhdessä muun tuen kuten puunrungon, kiven tai kantojen kanssa. 3. Ampumatuella pyritään sekä aseen vakauttamiseen että oman kehosi heilunnan minimointiin. Jos saat tuettua sen esimerkiksi puunrunkoon, nojaa omaa kehoasikin sen varaan. 4. Liikkuvaa maalia ammuttaessa yksijalkaisen ampumatuen tyvi kannattaa tukea taaemman jalan jalkaterän sisäsyrjään, jolloin asetta on helppo liikuttaa tasaista rataa pitkin. 5. Tue ase aina samasta kohtaa. Ei kuitenkaan koskaan piipusta. 6. Kaikkea heiluntaa ei tähtäämisestä erityisesti yksijalkaisella ampumatuella saada pois. Anna tähtäimen piirtää ja keskity rauhalliseen, puristavaan laukaukseen. 7. Harjoittele tuen käyttöä ahkerasti, lisähyöty tulee rutiinin kautta. ? Mitä useammalle jalalle tuen saa levitettyä, sitä vakaampi tuki on. ? Oikeanlaisella harjoittelulla ampumatuki taipuu moneen. Oikealla tekniikalla yksijalkainen monopodikin toimii jopa polviasennosta ammuttaessa. Katso video tuen käytöstä kolmessa eri asennossa metsastajalehti.fi 13 Metsästäjä 6/2022 M tsästäjän varusteet 13_Varusteet_ampumatuki_ME0622.indd 13 13_Varusteet_ampumatuki_ME0622.indd 13 1.11.2022 11.01 1.11.2022 11.01
Peuraa poluilta Y ouTube-sarjaa Peuran Jäljillä tuottavan Taneli Sinisalon mukaan peurojen elämä pyörii makuuja ruokailualueiden ympärillä. – Kuljen kiikaroiden ja tarkkaillen aukeita. Katson, missä peurat ruokailevat ja lähden siitä etsimään polkuja, joita peurat ovat käyttäneet kulkiessaan makuualueiltaan ruokapaikoille. Näitä reittejä peurat kulkevat päivittäin, Sinisalo kertoo. Lähes kaikkien aukeiden reunoja kiertää metsän puolella polku aukean laidan suuntaisesti. Peurat tulevat harvoin suoraan peltoon. Yleensä ne kulkevat jonkin matkaa pellon reunan suuntaisesti pysähtyen välillä arvioimaan peltoa ja mahdollisia uhkia ennen avoimelle uskaltautumista. – Kiima-aikana polut ovat kuumia paikkoja peurapukkien jahtaamiseen, sillä pukit kulkevat pellon reunan suuntaisesti haistaakseen pellolla olevia naaraita, Sinisalo täydentää. Löytäessään aktiivisessa käytössä olevia polkuja Sinisalo asettuu ajankohdan mukaan vahtimaan joko lähelle ruokailutai makuualuetta. Mikäli monta polkua risteytyy, hän saattaa jäädä lähelle risteystä vahtimaan useita polkuja. Parhaiden polkujen paikallistaminen vaatii seuraamista ja havainnointia, missä Sinisalo käyttää apuna myös riistakameraa. Makuualueet vai ruokailualueet? Sinisalon mukaan peura on hyvin säännöllinen ruokailija. Päivämakuualueellaan se syö jonkin verran makuualueensa ympäristössä. Illan lähestyessä se siirtyy pääruokailualueille, jossa se syö sekä hämärän saapuessa että pariin otteeseen yön aikana. Aamun lähestyessä eläin siirtyy takaisin päivämakuualueilleen. – Iltahämärissä tapahtuva ruokailu on kuitenkin peuran tärkein tankkaushetki, Sinisalo korostaa. Jos keli on huono, peura pysyttelee pois aukeilta pahimman tuulen ja sateen ajan ja paikkaa ravintovajeensa kelin parantuessa. Kovan tuulen ja sateen helpottaessa metsästäjän kannattaa olla lähellä iltaruokailualuetta. Sinisalon havaintojen mukaan kylmän ilmarintaman saapumista edeltävä ilta ja ensimmäinen kylmä ilta ovat aktiivisia ruokailuhetkiä. – Metsästyspaikan valitsen usein vuodenajan ja peuran kiima-ajan läheisyyden mukaan. Normaalisti en suosi aamukytikSuuri osa Suomen valkohäntäpeurasaaliista metsästetään ruokinnoilta. Varsinaissuomalainen Taneli Sinisalo on kuitenkin pyytänyt valkohäntäpeuraa vuosikausia valtaosin kulkureiteiltä ja luonnollisilta ruokailualueilta. TeksTi Antti Saarenmaa kuvaT Taneli Sinisalo 14 Metsästäjä 6/2022 14-15_Peuraa_poluilta_ME0622.indd 14 14-15_Peuraa_poluilta_ME0622.indd 14 1.11.2022 11.03 1.11.2022 11.03
on valmiina jo pari tuntia ennen auringonlaskua. Peuran aktiivisuuspiikki sijoittuu hämärään, mutta joskus ne aktivoituvat jo aiemmin. Ajoituksen lisäksi on tärkeää sijoittautua peurojen oletettua tulosuuntaa nähden alatuuleen. Katselukiikarit tärkein väline Sinisalo metsästää suurimmaksi osaksi puupassista jousella. Puupassi soveltuu myös kiväärijahtiin, sillä ampumasuunta on ylhäältä alas. Piilokojuja hän käyttää metsästäessään ruokailupellolta. Hän pyrkii pystyttämään kojun pellon laitaan ainakin viikkoa ennen jahtia, jotta peurat tottuvat siihen. Tärkeimpänä välineenä Sinisalo mainitsee laadukkaat katselukiikarit. Peura on havaittava ennen kuin peura huomaa metsästäjän. Kiikarit mahdollistavat myös valikoivan metsästyksen. Kulkureiteiltä metsästämisen edut Kulkureiteiltä metsästettäessä riistalaukaukset päästään ampumaan usein hyvässä valossa ja laukausmatkat pysyvät lyhyinä. Metsästys on mahdollista myös huonossa säässä, jolloin peurat eivät tule aukeille. – Peura on usein varautunut saapuessaan ruokailualueelle, mutta kulkureiteillä, erityisesti makuualueiden lähettyvillä ne eivät ole yhtä säikkyjä. Lisäksi metsässä, peurojen luontaisilla elinalueilla havainnointi opettaa enemmän kuin havainnointi pelkästään ruokailupaikoilla, Sinisalo toteaa. Mitä jos ruokinnalta metsästäminen lopetettaisiin? Ruokinnalta metsästämisen lopettaminen muuttaisi nykymuotoista valkohäntäpeuran metsästystä. Moni uskoo, että se vaikeuttaisi metsästystä, mutta Sinisalo ei usko yksiselitteiseen lopputulokseen. Peura ei ole ylensyöjä. Jos peura tarvitsee iltaruokailussa ämpärillisen ruokaa, kuinka kauan sillä menee ruokamäärän keräämiseen laajalta luonnolliselta ruokailualueeltaan verrattuna saman ruokamäärän syömiseen laarista? Pohjoisamerikkalaisten tutkimuksien mukaan ruokintapaikat lisäävät pimeäaktiivisuutta, sillä peura lykkää ruokailuhetkeään. Kun yhtälöön lisätään pistemäinen pyyntipaine ruokintapaikalla, pakottaa se peuroja ajoittamaan aktiivisuutta jatkuvasti myöhempään ja pimeämpään. – Uskon, että ruokinnalta metsästämisen lopettaminen muuttaisi radikaalisti valkohäntäpeuran metsästystä, mutta lopulta lisäisi peurojen päiväaktiivisuutta ja lieventäisi voimallisen ruokinnan aiheuttamia ongelmia, Sinisalo pohtii. Sinisalo uskoo, että ruokinnan lopettaminen vaatisi sopeutumista ja uuden oppimista, mutta lopputuloksena valkohäntäpeuran metsästäminen voisi jopa helpottua. siä, mutta kiima-aikana kyttäilen aamuisin kulkureiteillä lähellä makuualueita ja iltaisin lähellä ruokailualueita, Sinisalo sanoo. Jahti on paras ajoittaa niin, että metsästäjä on peuraa vastassa, eikä pyrkiä alueelle, jossa peurat jo ovat. Metsästettäessä kulkureittien varrella päästään riistalaukaus usein ampumaan hyvässä valossa, sillä peurat tekevät siirtymää usein jo valoisan aikaan. Ajoissa odottamassa Sinisalo ei harrasta aamujahteja makuualueiden läheisyydessä kiima-ajan ulkopuolella. Hän ei koe sitä yhtä tuottoisaksi kuin lähellä ruokailualuetta kyttäämistä. Kiima-aikana palkinto peurapukin muodossa kuitenkin houkuttelee liikkeelle aamulla. Pukki saattaa kulkea pitkin polkuja koko päivän etsiessään sopivaa naarasta. – Kiima-aikana käytän koko päivän hyödykseni, Sinisalo kertoo. Sinisalo pyrkii olemaan valmiina aamupassissa jo pimeässä. Makuualueiden lähellä metsästettäessä peurat ilmaantuvat alueelle usein, kun on jo valoa. Sinisalo haluaa pelata varman päälle ja antaa metsästyspaikan rauhoittua. Iltapassiin hän siirtyy usein niin, että Sinisalo asentamassa riistakameraa takanaan kulkevan kuusikkoa reunustavan polun seuraamiseksi. Eräksi jäänyt vasa. Näkymät puupassista lähellä makuupaikkoja kiima-aikana marraskuussa. "Metsässä havainnointi opettaa enemmän kuin havainnointi pelkästään ruokailupaikoilla." 15 Metsästäjä 6/2022 14-15_Peuraa_poluilta_ME0622.indd 15 14-15_Peuraa_poluilta_ME0622.indd 15 1.11.2022 11.03 1.11.2022 11.03
Runsaat riistakannat tarjoavat elämysrikkaita metsästyspäiviä, sosiaalisten kontaktien piristystä ja elinvoimaa maaseudun yhteisöihin. Kuvat Tero Salmela V alot syttyvät moniin maaseudun pirtteihin, kun sorkkaeläinten pyynti alkaa. Jahti kokoaa yhteen kylän väen ja kaupunkilaiset – tuhannet metsästäjät yhteisen äärelle. Nauttimaan suomalaisen syysluonnon lumosta, arvokkaiden luonnonvarojen jäljille. Monelle metsästäjälle sorkkaeläinten metsästyksen käynnistyminen on vuoden odotetuimpia hetkiä. Kihelmöivää jännitystä, mitä elämyksiä jahtisyksy Sorkkaeläinten runsaus luo hyvinvointia tuo tullessaan. Porukan yhteen kokoontumisen lämmintä tunnelmaa. Nuotiotulien räiskeessä kuunnellaan ikimuistoisia metsästystarinoita. Vaihdetaan kuulumisia ja puhalletaan taas yhteen hiileen. Onko se rakkaus riistaan, mikä saa metsästäjäkansan yhteen? Arvokas riista ansaitsee kunnioitusta Sorkkaeläimiä on riittänyt monin paikoin hyvin pyydettäväksi. Nautitaan arvokkaasta riistavarasta ja sen mukanaan tuomasta hyvinvoinnista. Muistetaan lisäksi riistan kunnioitus kaikessa toiminnassa. Rakkautta on arvostaa riistaa, niin eläviä kuin saaliiksi saatuja. Ei aiheuteta tarpeetonta kärsimystä Rakkaus riistaan yhdistää ihmisiä eri taustoista. Metsällä vietetyt tunnit ja liikunta pitävät mielen ja kehon kunnossa. 16 Metsästäjä 6/2022 16-17_Rakkaudesta_riistaan_ME0622.indd 16 16-17_Rakkaudesta_riistaan_ME0622.indd 16 1.11.2022 11.04 1.11.2022 11.04
ja hyödynnetään saatu saalis kunnioittaen ja tarkasti. Käytännön metsästyksessä teot ratkaisevat. Ammutaan varmoilta etäisyyksiltä – harkittuja laukauksia. Etsitään haavoittuneet aikaa ja vaivaa säästämättä. Noudatetaan verotussuosituksia. Käsitellään saalis arvostaen, suolistetaan huolella ja puhdistetaan veret. Kuljetetaan arvokkaasti ja tehdään havupedit. Hyödynnetään saalis tarkasti nahkoja ja luita myöten. Käytetään arvokkaana villiruokana. Puhutaan riistasta arvostavasti. Emme puhu vahinkoeläimistä, vaan arvokkaista luonnonvaroista ja ylväistä sarvipäistä. Villiruokaa myös muille Metsästyksen onnistuessa arvokas villiruoka päätyy lautaselle. Arvostus näkyy myös kuluttajien keskuudessa – suomalaiset haluaisivat korvata tuotantoeläinten lihaa riistalla. Ehkä riistan yleinen arvostus nousisi, jos yhä useampi pääsisi siitä nauttimaan. Kun sorkkaeläimiä on varsinkin etelässä runsaasti, olisi hyvä tarjota riistaa myös lähipiirin lautasille. Miksei myyntiinkin, jos ylimääräistä liikenee. Riistakannat ovat olleet monen sorkkalajin osalta myötätuulessa. Kantojen säätely on elämyksien ohella välillä myös työtä ja vastuunkantoa. Vastuuta on siirretty metsästäjille, sillä heihin luotetaan. Tätä luottamusta on vaalittava. Rakkaudesta riistaan ja suomalaiseen luontoon. Riista tarjoaa puhdasta villiruokaa miljoonia kiloja. Sorkkaeläinten pyynti tarjoaa luontoelämyksiä, sykettä ja virtaa elämään. Katso video peurajahdin tunnelmasta metsastajalehti.fi 17 Metsästäjä 6/2022 16-17_Rakkaudesta_riistaan_ME0622.indd 17 16-17_Rakkaudesta_riistaan_ME0622.indd 17 1.11.2022 11.05 1.11.2022 11.05
Koiran ja ohjaajan välillä tarvitaan sataprosenttista luottoa. Kun koira, olosuhteet ja koiran ohjaaja ovat kunnossa, mahdollisuudet riistalaukaukseen ovat hyvät. TeksTi ja kuva Mika Linna Hirvikoira tottelee nuortakin metsästäjää K oiran ohjaajana pärjää nuorikin metsästäjä, kun koira on tuttu ja joku kokeneempi kertoo, mistä hirviä mahdollisesti löytää. Hyvä koira tosin tuntuu löytävän ne melkein mistä vain. Yhdessäoloa koiran kanssa Koiran kanssa kannattaa olla paljon. Meiltä löytyy kaksi jämtlanninpystykorvaa, joiden kanssa on tullut jahdattua hirviä. Vanhemman koiran Ranen saapuessa olin liian 18 Metsästäjä 6/2022 Nu rten toimitus 18-22_Nuorten_toimitus_ME0622.indd 18 18-22_Nuorten_toimitus_ME0622.indd 18 1.11.2022 11.05 1.11.2022 11.05
Ole avoin ja rohkea, metsästäjä! M etsästys on mahdollisuuksia. Mahdollisuus kohdata uutta, vahvistaa vanhaa, oppia lisää luonnosta sekä ennen kaikkea oppia itsestään. Harrastuksen mukana aukeaa ovia, joita ei aina ennalta osaa ajatella. Osa niistä on parhaimmillaan jopa muuttanut elämääni. Alle kymmenvuotisen metsästysurani aikana minulle on tarjoutunut tilaisuuksia, joiden en olisi etukäteen uskonut liittyvän metsästykseen ainakaan omalta osaltani. Olen esimerkiksi suorittanut hirvikoiratuomarin pätevyyden, vaikken ole koskaan omistanut koiraa eikä perheessäni ole ollut koiria. Yksi suurimmista tilaisuuksista on ollut tämä Metsästäjä-lehden nuorisotoimitus, jossa olen saanut olla mukana pian kaksi vuotta. On ollut upea oppia ja huomata, miten metsästyksen parissa liikkuu hyvin erilaisia ihmisiä, joilla kaikilla on myös vahvasti jotain yhteistä. Lisäksi mahdollisuus kehittää itseään kirjoittajana, sekä ylipäätään työskennellä journalismin parissa metsästyksen kautta on ollut todella kiinnostavaa. Loppupeleissä ne suurimmat, elämää muuttaneet vaikutukset ovat olleet ihmisillä, joita olen saanut tavata metsästyksen parissa. Uusia ystävyyssuhteita on syntynyt useita ja niistä jokaisesta olen hyvin kiitollinen. Metsästyksen jakaminen sellaisten ihmisten kanssa, jotka oikeasti asiaa ymmärtävät, saa erähetket tuntumaan aivan eri tavalla merkityksellisiltä. Parhaimmillaan harrastuksen kautta muodostuva syvällinen yhteys ja toisen ymmärtäminen voi johtaa jopa loppuelämän yhteiselle eräpolulle. Lisäksi kaikki tuki ja apu, jota metsästäjätovereilta on saanut, tuntuu korvaamattomalta. Ilman toisten metsästäjien tukea harrastaminen olisi jäänyt suppeammaksi ja osaamisen kehitys pysähtynyt. Kaikkiaan toivon, että jokainen metsästysyhteisöön kuuluva harrastaja uskaltaa olla rohkea, ennakkoluuloton ja monipuolinen metsästäjä. Mahdollisuudet harrastuksen sisällä ovat laajat, ja rajoja voi aina myös venyttää, kun mielikuvitusta on matkassa. Antaa metsästyksen viedä mukanaan! LAURI LIUKO Liuko kirjoitti nuorten toimitukseen viimeistä kertaa. Toimitus kiittää Lauria ja toivottaa hänelle menestystä elämään ja eräpolulle! nuori, joten sen kanssa ei tullut ikinä oltua sen enempää. Se on aina ollut enemmän isän koira, ja heidän työskentelyään on ilo katsella. Ranelle voi osoittaa kädellä suunnan ja se lähtee sieltä päin hirviä etsimään. Se tuntuu lukevan isän ajatuksia. Se ei perustu vain koulutukseen, vaan suureen määrään yhteistyötä. Yhteistyön rakentaminen lähtee jo pentuvaiheesta. Viime vuonna hankitun Birkin kanssa olen käynyt lenkillä ja metsässä pennusta saakka ja se tuntuu paljon tutummalta. Aivan aluksi nukuimme yhdessä eteisessä. Myöhemmin koira siirtyi sänkyni jalkopäähän. Ensimmäinen hirvihaukku Birkillä oli puolen vuoden iässä. Kaatojen suhteen Birkinin kanssa on ollut huonoa tuuria. Lokakuussa paikka löytyi ja Birk sai ensimmäisen kaatonsa, vuoden ja viiden kuukauden iässä. Nuorena hirviporukassa Hirviporukassa minuun on suhtauduttu melko kivasti, vaikka ikäero on melkoinen. Moni on sanonut olevan mukavaa, kun on nuoria mukana. Porukassani keski-ikä on pitkästi yli viidenkymmenen eli ei nuori veri välttämättä pahaa tee. Eiväthän nuoret tietenkään kokemusta korvaa, mutta sieltä se kokemus lähtee karttumaan. Nuoreen ikään liittyy totta kai ongelmiakin, kuten kyydin puuttuminen eli toiminta on hyvin paljon sidoksissa isään, jolla on auto. Voihan sitä tietenkin yrittää sopia jonkun muun metsästäjän kanssa kyydistä. Kannustan kaikkia nuoria olemaan koiran kanssa metsässä, jos vain mahdollista. Se on mukava harrastus, johon saa aikaa upotettua. ? Birk ensimmäisen hirvensä ja Jyrki Honkasen kanssa. Olen Mika Linna, 13-vuotias Sievistä. Metsästän isäni, veljeni ja kahden jämtlanninpystykorvan kanssa. Paras metsästysmuoto on hirvijahti koiran kanssa. Aivan aluksi nukuimme yhdessä eteisessä. Myöhemmin koira siirtyi sänkyni jalkopäähän. Nu rten toimitus K lumni 19 Metsästäjä 6/2022 18-22_Nuorten_toimitus_ME0622.indd 19 18-22_Nuorten_toimitus_ME0622.indd 19 1.11.2022 11.05 1.11.2022 11.05
Syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna seitsemän leiriläistä kokoontui MetsästysMetso-leirille Keski-Pohjanmaalla. Univelan lisäksi leiriltä kertyi hienoja muistoja. TeksTi Suvi Seppänen kuvaT Suvi Seppänen ja Seija Jussinniemi MetsästysMetso-leirillä päästään tositoimiin ja opitaan uutta O ulaisessa 2.-4.9. järjestetyllä MetsästysMetso-leirillä päästiin metsästämään jänistä, sorsaa ja kaurista. Jahtitilanteet ja uudet kokemukset olivat taattuja. Leirille pääsi mukaan myös ilman aiempaa metsästyskokemusta. Tilanteita riitti Saapumisiltana suunnistimme läheiselle ampumaradalle kertaamaan aseenkäsittelyn perusasioita ja hiomaan ampumatekniikkaa haulikkojen kanssa. Kaikki halukkaat saivat ampua joko omalla tai laina-aseella. Opastusta ja vinkkejä parempaan tekniikkaan ja ampuma-asentoon jaettiin sitä mukaa, kun hylsysangot täyttyivät. Seuraavana aamuna kellot soivat kuudelta. Vielä hieman unisina lähdimme ohjaajien ja koirien mukana jänisjahtiin. Ruokailuun mennessä aikaan oli saatu hyviä ajoja ja tilanteita, ja muutama jänis kaadettu. Iltapäivällä vuorossa olivat kaurisja sorsajahdit, joista ei tullut saalista. Viimeisenä päivänä osa porukasta suuntasi vielä jänisajoon osan lähtiessä Leirin ohjaaja Seija Jussinniemi ja toisena päivänä tositoimiin päässyt pohjanpystykorva Ruuti. 20 Metsästäjä 6/2022 Nu rten toimitus 18-22_Nuorten_toimitus_ME0622.indd 20 18-22_Nuorten_toimitus_ME0622.indd 20 1.11.2022 11.06 1.11.2022 11.06