KETTUJAHDISSA POSIOLLA ANNA PALAUTETTA. VASTAA METSÄSTÄJÄ KYSELYYN! SUDEN KANNANHOIDOLLINEN METSÄSTYS RAUTAKARHUIHIN VAHVA KANNANOTTO ÄÄNENVAIMENNIN METSÄSTYSKÄYTTÖÖN LATVALINNUSTUS VINKIT ENSIKERTALAISELLE 6/2021 Lehti yli 300 000 metsästäjälle
24 Ilveskannan hoitosuunnitelma vahvistettiin 48 Lyijyttömät luodit – mitä kannattaa huomioida? 14 Fanny ja Viljami, 2000-luvun metsästävä pari. Metsästäjä-lehden juhlavuoden artikkelisarjan päätösosa. 35 Laaja tietopaketti Helmi-hankkeesta METSÄSTYS 10 Latvalinnustusvinkit ensikertalaiselle 14 Fanny ja Viljami, 2000-luvun metsästävä pari 24 Ilveskannan hoitosuunnitelma vahvistettiin 26 Koiran kanssa: ajokoirat 32 Iltalennolla – huippuampuja Eetu Kallioinen 43 Erätarkastajan matkassa 44 Maanomistajien kokemukset suurennuslasin alla 46 Varusteet: Äänenvaimentimen valinta 48 Varusteet: Lyijyttömät luodit – mitä kannattaa huomioida? 52 Kettujahdissa Posion puolessa 58 Priimaa riistalihaa, osa 1 60 Reseptit a la Kati Pohja 66 Seurat hyötyvät peurahavainnoista RIISTA 30 Tavin iän määrittäminen 34 Helmi-hanke – 8 sivuinen tietopaketti 68 Tunnhamn toipuu – pilkkasiivetkin palasivat 70 Ahvenanmaa taistelee haahkan vuoksi AJANKOHTAISET 5 Uutisia 9 MMM tiedottaa: Asetus suden kannanhoidollisesta metsästyksestä lähti lausunnoille 18 Nuorten toimitus 56 VRN otti kantaa rautakarhuihin 73 Eräilmoitukset 74 Áigeguovdilis ságat sámegillii KOLUMNIT 3 Pääkirjoitus 4 Vieraskynä 6 Varapuheenjohtajalta 63 Ministeriön kuulumisia TUTKITTUA 64 Susikannan suotuisan suojelutason viitearvon määrittely LAIT &LUVAT 62 Muista saalisilmoitus 63 Ilveksen metsästykseen käytettävän koiran koulutus 2 Metsästäjä 6/2021 Sisältö
9 Asetus suden kannanhoidollisesta metsästyksestä lähti lausunnoille 10 Latvalinnustusvinkit ensikertalaiselle Parantuneet etätaitomme myös luovat uusia mahdollisuuksia. Metsästäjien korona-exit L ähes parin vuoden jälkeen riistaväki on muun yhteiskunnan mukana palaamassa takaisin arkeen. Olemme rokotusten myötä oppimassa elämään koronan kanssa. Aivan samanlaista arki ei tule olemaan kuin ennen koronaa. Aikaa on kulunut melkoisesti ja olemme joutuneet sopeuttamaan toimintaamme. Olemme sikäli olleet hyvässä asemassa, että suuri osa harrastuksestamme on voinut jatkua. Toki kanssakäyminen ja yhteisöllisyys on kärsinyt, mutta metsä ei ole ollut suljettuna, vaan sinne on päässyt vanhaan malliin kokoontumisrajoitukset huomioiden. Suurin muutos onkin ollut keskinäisessä kanssakäymisessämme. On kulunut lähes kaksi vuotta siitä, kun olemme viimeksi pystyneet hoitamaan asioita nokakkain. Se on ollut iso puute ja monia asioita on jäänyt odottamaan ”seuraavaa tapaamista”. Etäyhteydet ovat onneksi mahdollistaneet perustoiminnan ylläpitämisen. Iso kiitos kuuluu teille kaikille, jotka olette opetelleet ja ideoineet uusia toimintatapoja. Näin asiat on saatu myös poikkeusoloissa kulkemaan. Parantuneet etätaitomme myös luovat uusia mahdollisuuksia. Kiinnostus metsästystä kohtaan on säilynyt vahvana ja tehtävänämme on säilyttää se myös uusissa normaalioloissa. Kaikki eivät ehkä halua asua ruuhka-Suomessa ja koronan myötä opeteltu monipaikkaisuus, etätyö sekä maallemuutto saattavat tarjota uusia käsipareja niin jahtiin kuin riistanhoitotöihinkin. Etätoiminta ei tietenkään ole samanlaista kuin asiointi kasvokkain ja monet kaipaavatkin tuttua yhdessä tekemistä. On selvää, että tarvitsemme sitä enemmän kuin poikkeusoloissa oli mahdollista. Ehkäpä meidän pitää säilyttää korona-ajan kokemuksista ne toimivimmat, samalla tavoin kuin sitä edeltävästä ajasta. Toimimattomat tavat voisimme molemmista yrittää jättää menneisyyteen. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa, sitä ei vielä tiedä kukaan. Tulevaisuus rakennetaan yhdessä. JARI VARJO Johtaja Suomen riistakeskus Pääkirj itus 3 Metsästäjä 6/2021
L entiiran piirakkapuodissa käy iloinen puheensorina. Ihmisiä on jonoksi asti ja kahvilan herkut maistuvat niin kyläläisille, mökkiläisille, rajavartijoille kuin metsästäjille. On hirven metsästyksen aloituspäivä. Meidän perheemme on suuntamassa lintumetsälle valtion maille. Mukana on metsästysaseiden lisäksi eväsreppu ja sienikori sekä sanko karpaloita varten. Kyseinen päivä kuvastaa hyvin arkea kotikaupungissani Kuhmossa, jossa metsästys ei ole harvojen harrastus. Meillä kuhmolaisilla, kuten muillakin metsästyslain 8§:n mukaisissa kunnissa asuvilla on oikeus metsästää valtion mailla. Näillä alueilla asuu 58 000 metsästäjää, eli meitä on nopeasti laskettuna noin 20 prosenttia asukkaista. Metsästys on täällä usein koko perheen harrastus, johon liittyvät koirat, marjastus ja sienestys, muu luonnossa liikkuminen sekä aktiivinen riistanhoitotyö. Paikallisilla on pääsäätöisesti oikeus metsästää myös alueen kansallispuistoissa ja suojelualueilla. Metsästys ei kuitenkaan ole pelkästään meidän perukkalaisten harrastus, sillä monen metsästäjän kotipaikkakunta on maakuntakeskus. Oulussa metsästäjiä on määrällisesti eniten eli noin 15 000. Pääkaupunkiseudun suurissa kaupungeissa metsästäjiä asuu yli 20 000. Luontokohteiden suosio on kasvanut viime vuosina merkittävästi. Kansallispuistojen kävijämäärä on kaksikertaistunut vuoteen 2010 verrattuna ja luontoinnostus näkyy myös valtion metsästysalueilla. Metsähallituksen Eräpalvelut tiedotti syyskuussa, että metsäkanalinnustuskaudelle oli hankittu Metsähallitukselta yli 100 000 vuorokausilupaa, mikä on 10 prosenttia enemmän kuin viime vuonna vastaavana aikana. Suosituilla Ylä-Lapin alueilla luvat loppuivat nopeasti, sillä kysyntä kasvoi, vaikka kiintiöt olivat viime vuoden tasoa. Metsähallituksen alueet takaavat metsästysmahdollisuuden niille, joilla ei mahdollisuutta metsästää esimerkiksi seuran alueella. Tällä hetkellä kysyntä jakautuu epätasaisesti, joten Metsähallitus voisi tulevaisuudessa kokeilla yhteistyötä paikallisten eräpalveluyrittäjien kanssa. Yrittäjien kautta saatavat varmat luvat voisivat tasapainottaa metsästyksen jakautumista valtion mailla ja helpottaa metsästysreissun suunnittelua. Toinen viime aikojen keskustelunaihe on ollut turvallisuus. Metsästäjä vastaa aina metsästyksen turvallisuudesta. Metsästäjällä on hyvä olla riittävä tieto alueista, joilla muita luonnossa liikkujia on erityisen paljon ja käynnissä olevasta seuruejahdista voi itse tiedottaa tienvarsikyltillä. On myös tärkeää, että Metsähallitus lisää avointa viestintää metsästyksestä, jotta metsästys ei tule yllätyksenä retkeilijöille. Värikkäät vaatteet lisäävät turvallisuutta. Itse käytän metsästyskauden alettua kirkkaan oranssia päähinettä ja myös lasten vaatettaminen kirkkailla vaatteilla metsässä liikkuessa on tärkeää, oltiinpa sitten patikoimassa tai metsästysretkellä. Haluan myös korostaa aseen turvallista käyttöä ja hallintaa. Eniten valitettavia onnettomuuksia tapahtuu metsästäjien kesken tai itselle. Kannustan kaikkia metsästäjiä panostamaan aseen käsittelyn opetteluun ohjatusti. Myös saaliin kunnioittava käsittely ja metsästyksen eettisten pelisääntöjen noudattaminen kuuluvat suomalaiseen metsästyskulttuuriin. Tätä on syytä vaalia ja jokaisen kantaa vastuuta siitä, että metsästyksen hyväksyttävyys säilyy korkeana. TYTTI MÄÄTTÄ Kirjoittaja on aktiivinen erästelijä, Kuhmon kaupungin johtaja sekä Metsähallituksen alueellisen neuvottelu kunnan puheenjohtaja Kainuun ja Pohjois Pohjanmaan alueella. Pidetään metsästys harrastuksen hyväksyttävyys korkealla 4 Metsästäjä 6/2021 Vi raskynä
pitää etäällä tarhoissa olevista linnuista ja niiden ruokinnassa sekä hoidossa tulisi olla eri varusteet kuin tarhattujen lintujen hoidossa. Tarhoissa käytäessä tulisi käyttää esimerkiksi kertakäyttöisiä saapassuojia ja suojahaalaria, jotka puetaan päälle vasta tarhaan siirryttäessä. Mikäli tarhatuilla tai luontoon lasketuilla linnuilla havaitaan lintuinfluenssaan sopivia oireita, tulee niistä ilmoittaa välittömästi kunnaneläinlääkärille. Suomen riistakeskus muistuttaa lisäksi, että esimerkiksi istutettujen fasaanien pyydystäminen takaisin tarhaan on luvanvaraista myös metsästysaikana, jos pyynnissä käytetään kiellettyä pyyntimenetelmää kuten loukkua tai muuta vastaavaa pyyntivälinettä. Muuksi vastaavaksi pyyntivälineeksi luetaan myös tarha silloin kun maastossa olevia lintuja esimerkiksi houkutellaan sinne ja ovet suljetaan. Janakkalassa ja Salossa havaittiin suuret taudinpurkaukset korkeapatogeenista lintuinfluenssaa (H5N1) luontoon vapautetuilla fasaaneilla syys-lokakuussa. R uokavirasto perusti alueille tartuntavyöhykkeet, jotka kumotaan, kun taudinpurkaus ei enää aiheuta vaaraa ihmisten hoidossa oleville linnuille. Mikäli muualla todetaan uusia taudinpurkauksia, voi Ruokavirasto perustaa vyöhykkeitä uusille alueille. Tartuntavyöhykkeillä on kiellettyä ottaa luonnosta riistalintuja tarhaan ja toisaalta päästää niitä tarhoista vapauteen. Kaikkien lintujen metsästys tartuntavyöhykkeellä on kielletty ilman aluehallintoviraston lupaa taudin hillitsemiseksi toteutettavalle metsästykselle. Ruokaviraston päätöksiin sisältyy lukuisia muitakin kieltoja sekä toimenpiteitä. Voimassa olevat päätökset ja ajankohtaiset tartuntavyöhykekartat löytyvät ruokaviraston sivuilta www.ruokavirasto.fi Ohjeita tarhaajille Riistanhoidollisesta tarhauksesta on ilmoitettava aluehallintovirastolle. Ilmoituksen yhteydessä rekisteröidään tarhaukseen käytettävät pitopaikat. Vaihtoehtoisesti ilmoituksen voi tehdä itse Eläintenpitäjäja pitopaikkarekisterin sähköisessä asiointipalvelussa osoitteessa https://epr.ruokavirasto.fi. Tarhaajien on nyt syytä toimia huolellisesti, jotta luonnonvaraisista linnuista ei siirtyisi tartuntaa tarhattuihin lintuihin. Ulkotarhoissa tulee varmistaa, että aitaus estää kosketuksen ulkopuolisiin lintuihin. Istutettujen lintujen ruokintapaikat tulee LINTUINFLUESSAN VUOKSI PERUSTETTU SYKSYLLÄ TARTUNTAVYÖHYKKEITÄ Kaikkien lintujen metsästys tartuntavyöhykkeellä on kielletty ilman aluehallintoviraston lupaa. JA AK KO VÄ H ÄM ÄK I 5 Metsästäjä 6/2021 Uutis t
ERKKI HUHTA Varapuheenjohtaja Suomen riistakeskus Valittajien ja ”diskuteeraajien” maa S uomeen on perustettu ympäri maata yhdistyksiä, jotka tehtailevat valituksia metsästykseen liittyvistä lupapäätöksistä. Yhdistyksen tulkitsemiseen alueelliseksi toimijaksi näyttää riittävän sen perustettaessa ilmoitettu kotipaikka, joten se voi olla paikallinen toimija, vaikka valittajat eivät olisi koskaan alueella edes käyneet. Valkohäntäpeuran tihentymäalueelle myönnettiin poikkeuslupa, joka sallii keinovalon ja yötähtäimen käyttämisen peurojen metsästyksen tehostamiseksi. Pitihän siitäkin jonkun valittaa. Onkohan Suomessa liiankin helppo valittaa? Kun valittaja häviää, siitä peritään oikeudenkäyntimaksua hallinto-oikeudessa vain 260 euroa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa vain 510 euroa. Valittaja ei joudu maksamaan aiheuttamistaan haitoista ja kustannuksista mitään muita korvauksia, koska luonnonsuojeluun liittyvissä asioissa valittaja on asetettu Århusin sopimuksella erityisasemaan. Muussa oikeuskäytännössä valittaja voi joutua isoihinkin korvauksiin. Kun asuu Suomen ja Ruotsin rajalla, tulee pakosta vertailleeksi päätöksiä eri puolilla rajaa. Ruotsin eduskunta on määritellyt suotuisaksi suojelutasoksi 300 sutta ja tämän pohjalta sallitaan tulevana talvena jo toista kertaa suden kannanhoidollinen metsästys. Suomessa mietitään kaksi vuotta, mikä voisi olla sopiva esitys päättäjille suotuisasta suojelutasosta. Nyt sellainen esitys näyttäisi vihdoin olevan liikkeellä. Ruotsin uusi metsästysasetus sallii niin sanotun suojametsästyksen viljelyksiltä. Siinä korjaamattomalta pellolta voi ampua yhden yksilön parvesta, jossa on enemmän kuin viisi lintua. Suojametsästyksen piiriin kuuluvat laulujoutsen, kurki, valkoposkihanhi, kanadanhanhi, metsähanhi ja merihanhi. Merimetsolle on omat ehdot vastaavan suojametsästyksen sallimiseksi. Miten on Suomessa? On aina sanottu, ettei Ruotsissa saada päätöksiä aikaan, vaan siellä ”diskuteerataan”. Onko kulttuuri muuttunut nyt niin, että Ruotsissa tehdään päätöksiä ja Suomessa on ryhdytty ”diskuteeraamaan”? Jousen tehoa metsästysaseena tutkitaan Maaja metsätalousministeriön rahoittama Suomen Jousimetsästäjäin Liiton seurantatutkimus tutkii jousen tehoa metsästysaseena. Jousta verrataan kivääriin analysoimalla valkohäntäpeuran metsästystilanteista kerättyä saalistietoa ja verinäytteitä vähintään 100 jousella metsästetyn ja 100 kiväärillä metsästetyn valkohäntäpeuran osalta. Kerätyn tiedon käsittelystä, analysoinnista ja tutkimuksen laatimisesta sekä tutkimusraportin kirjoittamisesta vastaa ELL Mikaela Sauvala. Tutkimuksen tiedonkeruu päättyy 15.2.2022. Tutkimuksen väliraportti löytyy: www.jousimetsastys.fi/wp/2021/08/25/valiraportti-jousimetsastyksen-seurantatutkimuksesta Lisätietoa: www.jousimetsastys.fi/wp/2021/08/20/mika-jousimetsastyksen-seurantatutkimus ETSINTÄKUULUTUS! Ilvesturkiksia prinsessalle Juuri näihin aikoihin marraskuussa, 459 vuotta sitten, Suomen pimeillä rannikkoteillä nähtiin jotakin erikoista. Puolan prinsessa Katariina Jagellonica teki hoviseurueensa kanssa hidasta matkaa kohti uutta kotiaan Turun linnaa. Prinsessan matkasta on tulossa ensi syksynä näyttely Turun linnaan. Kävijät pääsevät tutustumaan kauan aikaa sitten eläneen oikean prinsessan arkeen ja elämänvaiheisiin. Kohderyhmänä ovat 6–10-vuotiaat lapset ja heidän perheensä. Yksi näyttelyn kohokohdista on tutkimukseen perustuva pukurekonstruktio hienommasta arkiasusta, jossa Katariina olisi voinut matkustaa. Talviseen taipaleeseen oli varustauduttu lämpimästi monin vaatekerroksin. Prinsessan puvun kankaat on hankittu, mutta joukosta puuttuu vielä komea ja lämpöinen ilvesvuori. Lähde mukaan prinsessan matkaan ja ota yhteyttä, mikäli haluaisit lahjoittaa tai myydä pukuprojektiin kaivattua ilvesturkista. Päivi Lönnberg, Näyttelykuraattori Museopalvelut, Turun kaupunki Puh. 040 170 6742, paivi.lonnberg@turku.fi Kaadetuista valko häntäpeuroista otetaan verinäytteet muun muassa stressi hormonitasojen analysoimiseksi. K lumni Metsästäjä 6/2021 6
@aifosonia Aino-Sofia Orjasniemi teki syksyn ensimmäisen metsästysreissunsa Lapin erämaahan. Öitä kairassa oli jo useita takana: ”Viimeisen lupapäivän päätteeksi etsittiin vaaralta pomppulintuja. Vaivaiskoivikon reunasta lähti koppeloita, vaan ne jäivät jatkamaan lentoaan. Vaaran toiselta laidalta pölähti sitten riekkopoikue. Kauneimman ruskan keskelle tehtiin tulet ja paisteltiin täkät halsterissa. Se oli reissun ainut eräksi päätynyt lintu ja veti hiljaiseksi. Arvostus oli läsnä ihan eri tavalla, kun itsekin eleli ne päivät samoilla mailla.” AJANKOHTAISTA Metsästäjä: ? Kirjaa kaikki saaliisi ja havaintosi välittömästi omaan riistalokiisi; näin hoidat mahdolliset lakisääteiset velvoitteet ja ilmoitukset seurallesi/ seurueellesi/luvansaajalle automaattisesti ? Varmista, että maastosovelluksen viimeisin versio on päivitetty puhelimeesi Metsästyksen johtaja ja luvansaaja: ? Hirvieläinten metsästyksen päättäminen: ensin kaikki lupaosakkaat päättävät metsästyksen omalta osaltaan, vasta sitten luvansaaja sulkee luvan ja maksaa kaatomaksut Toiminnanohjaaja: ? Ampumakokeet ovat muokattavissa vuoden loppuun asti ? Tarkista ja täydennä toimintatiedot ja valmistele toimintakertomus vuosikokousta varten ? Vuosikokouspäivämäärä rhy:n tapahtumatietoihin Poikkeusluvat: ? Muista saalisilmoitus vuoden vaihteen jälkeen päättämällä luvalla metsästys Oma riista -palvelussa Oma riista -helpdesk auttaa tarvittaessa arkisin 12:00 – 16:00 p. 029 431 111 tai oma@riista.fi VI LL E M ÄK IL Ä / TM K ANNA PALAUTETTA TOIMINNASTAMME! Vastaa metsästäjäkyselyyn: https://q.surveypal.com/ Metsastajakysely-2021 7 Metsästäjä 6/2021 Jos haluat kuvasi tähän, käytä IG-tägiä #metsästäjälehti. Poimimme joka lehteen yhden kuvan ja otamme kuvaajaan yhteyttä tarinan jakamiseksi. Kuvan julkaisusta maksetaan 50 euron palkkio. Uutis t SOMESTA POIMITTUA
Joulu lähestyy Lahjaideat Suomen riistakeskuksen verkkokaupasta kauppa.riista.fi Supikoiran pintapyynnin pelisäännöt Pintapyynti on erittäin tehokasta, arvokasta ja kannatettavaa luonnonsuojelutyötä. Kausi on parhaimmillaan ja toivomme lajin pariin lisää innokkaita harrastajia ja koiria! Pintapyynnin yleinen hyväksyttävyys varmistuu noudattamalla pelisääntöjä: ? Laki sallii nykyisin keinovalon, infrapunatähtäimien ja lämpökameroiden käytön supikoiran pyynnissä. Ajoneuvon käyttöä, ampuma-aseiden kuljetusta, sekä 150 metrin lakirajaa asuinrakennuksiin koskevat samat metsästysasetuksen sisällöt kuin aiemminkin. ? Kysy tarvittavat luvat etukäteen alueen metsästysoikeuksien haltijoilta, tienhaltijoilta ja tiedota lähiasukkaita. Yöaikaan tapahtuva autoilu, valaisimien kirkkaat valokeilat, koirien haukkuminen sekä lopetuslaukaukset voivat herättää turhaa huolta paikallisissa ihmisissä, mikäli heille ei kerrota mistä on kyse. ? Mikäli vahingossa rikotaan vaikkapa kelirikkoista tietä, ajaudutaan ajamaan pihojen läpi tai ammutaan asuinrakennusten lähistöillä, selvitetään tilanne tarvittaessa heti seuraavana päivänä avoimesti ja kohteliaasti viestien. Yleensä toimintaan suhtaudutaan oikein hyvin, kun tiedetään miksi tätä raskasta työtä tehdään. ? Vieraspeto.fi voit ladata pintapyyntitoiminnasta kertovan infolappusen. Sen voit jättää yhteystietoinesi auton tuulilasiin jahdin aikana, sekä tarvittaessa antaa myös lähistön asukkaille. LINTUINFLUENSSA THL:n ohjeet linnustajille Lintuinfluenssaa on todettu eri puolella Suomea. Vaikka sen riski tarttua ihmisiin on hyvin pieni, kannattaa varovaisuutta noudattaa. Saalislintuja käsiteltäessä on erityisen tärkeää kiinnittää huomiota hyvään käsihygieniaan. Itsestään kuolleiden tai sairaiden lintujen koskettelemista on syytä välttää. Kädet on pestävä vedellä ja saippualla, tarvittaessa voi käyttää alkoholipitoista käsihuuhdetta. Lintuinfluenssavirukset tarttuvat huonosti ihmiseen ja tartunta vaatii yleensä läheisen kontaktin sairastuneeseen lintuun tai sen eritteisiin. Oireet ihmisillä vaihtelevat lievistä vakaviin. Useimmiten niitä ovat hengitystieinfektion oireet (hengenahdistus, yskä) tai/ja silmän sidekalvontulehdus, mutta myös mahasuolikanavan oireet. Jos selvän lintukontaktin jälkeen ilmaantuisi oireita, tulee lintuinfluenssaepäily tunnistaa. THL:n ohje kokonaisuudessaan löytyy sivustolta www.thl.fi. Pyynnistä tiedotta minen on tärkeää. 8 Metsästäjä 6/2021 Uutis t
V uoden 2019 susikannan hoitosuunnitelmassa suden kannanhoidollinen metsästys oli yksi monesta toimenpiteestä, jolla susikonfliktia pyritään hallitsemaan. Ministeriöllä ei ollut edellytyksiä sallia metsästystä aiemmin, sillä vuosien 2015 ja 2016 kannanhoidollista metsästystä koskenut EU:n tuomioistuimen ennakkoratkaisu asetti metsästyksen sallimiselle tiukkoja reunaehtoja. Näitä metsästyksen reunaehtoja ratkomaan MMM asetti ohjausja valmisteluryhmät vuonna 2020. Työryhmät julkaisivat raporttinsa kesällä 2021. Yksi keskeisistä huomioista, joita valmistelussa tunnistettiin, oli susikannan suotuisan suojelutason viitearvon määrittämisen tärkeys. Poikkeuslupia suden metsästykseen voidaan myöntää vain, jos voidaan osoittaa, että metsästyksellä ei heikennetä suden suotuisan suojelutason saavuttamista. Maaja metsätalousministeriö antoi Luonnonvarakeskukselle (Luke) tehtäväksi tuottaa susikannalle suotuisan suojelutason viitearvon, jota käytetään päätöksenteon tukena. Viitearvo kuvaa populaatiokokoa, jonka avulla Suomessa saavutetaan ja ylläpidetään pitkällä aikavälillä susikannan suotuisa suojelutaso. Määrittelytyö valmistuu vuonna 2022, mutta Luke julkaisi 2.9.2021 väliraportin, jota maaja metsätalousministeriö hyödynsi asetuksen valmistelussa. Väliraportissa tunnistettiin viitearvon määrittämiseen kolme erilaista tapaa, joista ministeriö hyödynsi suden demografiaan perustuvaa mallia. Luken lähestymistavassa päätöksentekijä Asetus suden kannanhoidollisesta metsästyksestä lähti lausunnoille arvioi, kuinka suuri riski hyväksytään sille, että populaatio käy alle pienimmän elinvoimaisen susikannan. Pienimmän elinvoimaisen susikannan määrittelyyn valittiin kymmenen prosentin riski sille, että susi häviää Suomesta seuraavan sadan vuoden aikana. Kansainvälinen luonnonsuojeluliito (IUCN) käyttää samaa riskitasoa uhanalaisuustarkasteluissaan. Tämän jälkeen ministeriö valitsi yhden prosentin riskin sille, että susikanta tippuu alle pienimmän elinvoimaisen populaation seuraavan sadan vuoden aikana. Näillä arvoilla Luke laski Suomen susikannan suotuisan suojelutason demografiseksi viitearvoksi 24 perhelaumaa. Luken kanta-arvion mukaan Suomessa oli tämän vuoden maaliskuussa 28 susilaumaa eli susikanta oli suotuisalla suojelutasolla. Susilaumojen lisäksi maaliskuussa oli 20 reviirin merkannutta susiparia. Suden pennut syntyvät huhti–toukokuussa, joten kanta on loppuvuodesta huomattavasti suurempi kuin maaliskuussa. Luken kanta-arvio sisältää ennustemallin, joka kuvaa susikannan muutoksia maaliskuun kanta-arvion jälkeen. Marraskuussa 2021 Suomessa on 90 prosentin todennäköisyydellä 36–51 susilaumaa ja 70–84 susireviiriä. Koska susikanta oli maaliskuussa 2021 suurempi kuin susikannan suotuisan suojelutason viitearvo, oli ministeriöllä mahdollisuus sallia tulevana talvena suden rajoitettu metsästys. Ennustemalli auttaa ministeriötä ja riistakeskusta osoittamaan, että nyt esitetty kiintiö ei vaaranna suojelutasoa. Monelle nyt ehdotettava kiintiö ja sen rajoittuminen vain neljään laumaan on varmasti pettymys, mutta ministeriön lähtökohta on luoda kestävä pohja metsästykselle. Kenellekään ei ole hyötyä siitä, että poikkeusluvat asetettaisiin täytäntöönpanokieltoon. SAMI NIEMI Neuvotteleva virkamies Maa ja metsätalousministeriö Maaja metsätalousministeriö on laittanut lausunnoille asetuksen, joka sallisi suden kannanhoidollisen metsästyksen talvella 2022. Kiintiö olisi 20 sutta poronhoitoalueen ulkopuolella. Metsästys voidaan kohdentaa enintään neljään laumaan tai reviirin merkanneeseen pariin, jotta susikannan suotuisa suojelutaso ei vaarannu. Luke laski Suomen susikannan suotuisan suojelutason demo grafiseksi viitearvoksi 24 perhelaumaa. GE TT Y IM AG ES MMM tied ttaa 9 Metsästäjä 6/2021
Latvalinnustus, eli urosmetsojen ja -teerien sydäntalvella tapahtuva metsästys, on perinteikäs, mutta haastava ja hyvää varustautumista ja kohtalaista hiihtokuntoa vaativa laji. Paikallistuntemus ja lintujen elintapojen tunteminen avittavat metsästäjää, mutta usein kuljetut kilometrit ratkaisevat. Tässä vinkkejä latvalinnustusta suunnittelevalle ensikertalaiselle. TeksTi ja kuvaT Antti Saarenmaa Latvalinnustus 8 vinkkiä ensikertalaiselle 1 Huomioi olosuhteet Latvalinnustus sijoittuu valtaosin pohjoiseen Suomeen ja vieläpä keskimääräisesti talven kylmimpiin viikkoihin. Ennen lähtöäsi, tarkista lämpötilat ja lumisyvyydet aina et pääse perille autolla, ja kylmimmillä keleillä sen käynnistäminen uudelleen voi olla haastavaa ilman polttoainekäyttöisiä lisälämmittimiä tai lohkolämmitintä. Kovilla pakkasilla myös paras pyynti-ikkuna lyhenee huomattavasti, sillä pahimmillaan linnut viihtyvät puissa vain lyhyen hetken ennen sukeltamistaan takaisin kieppiin. Parhaat mahdollisuudet ampumatilanteeseen aukeavat usein aurinkoisina, tyynehköinä pakkaspäivi10 Metsästäjä 6/2021
umpihankea hiihtäessä. Pue siis ajatuksella ja varaudu vähentämään kerroksia tarvittaessa. Kuten muussakin liikunnassa, alimmaisten kerrosten on hyvä siirtää kosteutta pois iholta ja seuraavienkin kerrosten hengittää. Tekninen tai merinovillainen aluskerrasto siirtää kosteutta tehokkaasti, pitäen ihon kuivempana ja hiihtäjän lämpimänä myös tauoilla. Hyväksi havaittu yhdistelmä kevyttä pakkaspäivää ajatellen on seuraava: alimmaksi tekninen kerrasto, sen päälle mikrofleece tai ohut villapaita, kolmanneksi kerrokseksi toinen, paksumpi fleece tai villapaita starttivaiheen palelemisen estämiseksi ja päällimmäiseksi lumipuku, jossa ei tässä tapauksessa oletuksena ole omaa vuorta. Alkulämmön saavutettuaan metsästäjä pitää niin sanotun “rättitauon” ja poistaa paksumman villakerroksen reppuunsa. Hiihtäminen pitää sen jälkeen peruslämmön yllä. Tulisteluja evästauon ehdoton kuningas on taukotakki, joka estää kylmän hiipimisen luihin ja ytimiin hikoilun jälkeen. Untuvatakki pakkautuu pieneen tilaan ja pitää tuulta, kunhan muistaa pysytellä nuotion kipinöinniltä suojassa ylätuulessa. 4 Liukulumikengät vai metsäsukset? Pitkät metsäsukset ovat perinteinen talvisen latvalinnustajan kulkuväline, ne kantavat ja liukuvat hyvin pehmeässäkin lumessa. Viime vuosina ovat yleistyneet lyhyemmät ja leveämmät, niin sanotut liukulumikengät, jotka nousukarvoilla varustettuna tarjoavat yllättävän vahvan vaihtoehdon perinteisemmille sivakoille. Liukulumikengät lyhyempinä mahdollistavat hieman ketterämmän liikkumisen ja ovat helpommin operoitavat esimerkiksi risukoissa ja jyrkissä rinteissä, mutta jäävät jälkeen pehmeässä lumessa tasaisessa maastossa. Kannattaakin puntaroida eri vaihtoehtojen vahvuusalueita ja pohtia kumpia ominaisuuksia pitää tärkeämpinä. Huolimatta suksien pituudesta ja muista ominaisuuksista, hyvät, kestävät, ja helposti käyteltävät nä, pakkasen ollessa mieluummin alle 10 asteessa kuin sen yläpuolella. Myös navakka tuuli pidättää linnut helposti pois latvoista, jolloin niiden havaitseminen muuttuu huomattavasti haastavammaksi. Tällöin kannattaa lintuja etsiä suojaisammilta alueilta ja haravoida puustossa katseella myös latvuksien alapuolta. 2 Oikea aika ja paikka Lintujen syönnöstämisajankohdissa on eroja. Teeret viihtyvät syömässä urpuja aamuisin tai aamupäivisin, kun taas metsot aktivoituvat aamupäivän lisäksi myös iltapäivisin hämärän pikkuhiljaa hiipiessä. Teeri suosii talviravintonaan ensisijaisesti koivuja, joten mikäli mahdollista, valaistuvassa aamussa kannattaa sivakoida esimerkiksi joenvarsitai pellonreunakoivikoita tai muita koivuvaltaisia alueita. Metsot on helpointa havaita soiden harvemmista mäntysaarekkeista, mutta ne viihtyvät usein myös vaarojen kupeissa. Jälkimmäisiltä alueilta havainnointi on vaikeampaa ja vaatii hyvin huolellista kiikarointia ja varovaista etenemistä. Löytäessäsi kieppejä, hakomismäntyjä tai tehdessäsi lintuhavaintoja, paina sijainti aina tarkasti mieleesi. On todennäköistä, että yhytät samalta alueelta linnut uudelleen – jos et samoista puista, niin joidenkin satojen metrien säteeltä. 3 Vaatetus Latvalinnustuksen vaatetusta mietittäessä ensimmäisenä mieleen juolahtaa lumipuku. Lumipeitteisessä maastossa, tarkkasilmäisiä lintuja metsästettäessä lumipuku on toden totta tarpeen. Metsästäjän omaa hyvinvointia ja mukavuutta ajatellen tärkeämpää on kuitenkin se, mitä lumipuvun alta löytyy. Aamulla majapaikasta poistuttaessa moni pukee päälleen kerroskaupalla lämmintä, erityisesti aamun varhaisina tunteina ja hyvin nukutun yön jälkeen. Mutta hiki hiipii puseroon hyvin pian liikuttaessa ja erityisesti Hyvin varustautunut latvalinnustaja. Ase suojattuna ja kiikarit helposti saatavilla. Kovimmilla pakkasilla linnut eivät viihdy puissa pitkään. Silloin saattaa olla viisainta metsästäjänkin odotella sään lauhtumista. Joku on näidenkin jätösten takana. Tälle paikalle kannattaa palata seuraavanakin päivänä. Kieppi paljastaa teeren lepopaikan. 11 Metsästäjä 6/2021
siteet ovat ensisijaisen tärkeät – kovassa pakkasessa ja paksussa lumessa siteen hajoaminen kilometrien päässä majapaikasta nostaa nopeasti surun puseroon. 5 Kiikareilla havainnoidaan, kiikaritähtäimellä tähdätään Hyvästä optiikasta on iloa miltei kaikessa metsästyksessä. Näin myös latvalinnustuksessa. Vaikka mustat linnut voivat erottua lumisesta maisemasta ja puunlatvoista paljaallakin silmällä, on huomioitava myös niiden näkökyky. Se on huippuluokkaa. Latvalinnustuksessa tavoitteena on havaita lintu sopivan välimatkan päästä, lähestyä sopivalle ampumaetäisyydelle rauhassa näkösuojia käyttäen ja pyrkiä rauhalliseen riistalaukaukseen hyvältä tuelta. Metso tai teeri harvoin kestää varomatonta liikettä, ja alle 150 metrin päässä oleva lintu havaitsee pahimmillaan pienemmätkin heilumiset. Hyvillä valjailla varustetut ja helposti käsille saatavat katselukiikarit ovat latvalinnustajalle keskeinen työkalu kauempana olevien latvustojen, suomänniköiden ja vaaran kupeiden haravoimisessa. Linnun havaitseminen satojen metrien päästä antaa pelivaraa ja mahdollisuuksia suunniteltuun lähestymiseen ja sopivaan ampumapaikkaan hakeutumiseen. Hyvät katselukiikarit mahdollistavat linnun huolellisen tunnistamisen myös vastavalossa tai hämärän jo hiipiessä. Talvisessa latvalinnustuksessahan sallittua riistaa ovat vain mustat metsot ja teeret! Joskus lintuja on etsittävä vaarojen kupeista ja rinne männiköistä. Tässä vaiheessa laskeudutaan jo kohti suon reunaa, sinisen hetken lähestyessä. Joenvarsikoivikot kannattaa tarkastaa ruokailevan teeritokan varalta, erityisesti aamun sarastaessa. Metsästäjä 6/2021 12
Myös kiikaritähtäimeltä vaaditaan latvalinnustuksessa hieman ominaisuuksia. Riittävän suuri suurennos helpottaa pieneen maaliin tähtäämistä, ja hyvä piirtokyky on plussaa. Muista, että kiikaritähtäin on vain tähtäämistä, ei havainnointia ja yleistä kiikarointia varten. 6 Etäisyysmittarista on hyötyä Latvalinnustuksessa ampumaetäisyydet vaihtelevat. Näkösuojat, puusto ja korkeusvaihtelut antavat joskus etenemismahdollisuuksia, mutta joissain tilanteissa esimerkiksi avoin suoalue estää lähestymisen säikyttämättä lintua. Avoin alue myös vaikeuttaa etäisyyden arviointia ja kokenutkin silmä voi erehtyä vaihtelevassa maastossa. Etäisyysmittarilla on mahdollista varmistaa etäisyys ja tarvittaessa voit hieman kompensoida tähtäyspistettä huomioidaksesi ampumamatkan. Ole kuitenkin aina tarkkana taustan suhteen ja ammu ainoastaan etäisyyksille, joille olet ampumista harjoitellut. 7 Kivääri Ampumatilanteita voi syntyä viikon aikana kuljetun 50 kilometrin aikana vain yksi, ja sen missaaminen välineiden vuoksi harmittaa taatusti. Latvalinnustuksessa kivääriltä vaaditaan ennen kaikkea tarkkuutta ja ampujalta kiväärinsä tuntemista. Teeri ei ole iso maali, ja tuuli, lämpötilojen vaihtelut, runsas lumi ja joskus sovellettu ampumatuki tarjoavat runsaasti muuttujia ampumatilanteeseen. Monissa kivääreissä osumapiste vaihtelee runsaastikin lämpötilan muuttuessa, ja siihen vaikuttaa myös patruunan lämpötila. Paras investointi minkä voit ennen latvalinnustusta tehdä, on kokeilla aseesi käyntiä mahdollisimman samankaltaisissa olosuhteissa ja tarkkailla lämpötilan aiheuttamia muutoksia. Jos käytät bipodia etutukin alla, kokeile ampumista etukäteen. Osa muovitukeista on niin löysiä, että bipodia käytettäessä tukki voi taipua kiinni piippuun ja osumat kulkeutua sen myötä muualle kuin haluttuun pisteeseen. 8 Toimiva reppu Latvalinnustaja hiihtää päivän aikana usein yli 10 kilometriä umpihangessa. Osa hiihtää reilusti enemmänkin. Hiihtäminen syö energiaa ja hikoilu haihduttaa nestettä, joten eväitä kannattaa kantaa mukana – myös varautuaksesi yllättäviin asioihin, kuten suksen siteen rikkoutumiseen, yllättävään lumipyryyn tai muuhun hetkellisesti matkan pysäyttävään asiaan. Sen lisäksi että eväät, tulentekovälineet, kartat, kompassit ja muut tärkeät apuvälineet tarvitsevat tilaa, myös kivääri on mukavampi kantaa kiväärirepussa kuin hihnasta. Hyvä kantoreppu onkin harkinnanarvoinen hankinta. Hyvän kantorepun viilekkeet ja lantiovyö ovat tukevat ja säädettävät, ja kivääritasku sopivan kokoinen ehkä vaimentimella, bipodilla ja hieman suuremmallakin kiikaritähtäimenä varustetulle aseellesi. Plussaa on myös sukka tai pussi jonka saat vedettyä kiväärisi perän päälle suojaamaan asetta lumelta. Ihannetilanteessa repussa kulkevat kaikki tarpeelliset varusteesi, evääsi ja kiväärisi, jolloin sekä pakkaaminen, liikkeelle lähteminen, että pukeminen ja riisuminen on helppoa. Tervastulet, lämmin juoma ja eväät kohottavat mielialaa ja suksi kulkee taas jokusen tunnin. 13 Metsästäjä 6/2021
Mikä saa 18-vuotiaan kaupunkilaisen, joka harrastaa Instagram-videoita ja matkustelua, yhtäkkiä hankkimaan metsästyskortin? Tamperelaisen Fanny Jaakkolan tapauksessa se oli poikaystävä Viljami. TeksTi ja kuvaT Olli Kangas Fanny ja Viljami, 2000-luvun metsästävä pari -A luksi olin kyllä aika skeptinen, kun kuulin että Viljami metsästää. Ajattelin, että kaipa minä sitä harrastusta siedän, mutta itse en ajatellut kyllä ryhtyväni, Fanny Jaakkola tunnustaa. Fannyn isä Harri Jaakkola oli hommannut metsästyskortin muutama vuosi sitten, mutta perheessä metsästys ei ollut esillä kuin riistana keittiössä. Kulinaristiperheessä on aina valmistettu monipuolista ruokaa, myös paljon riistaa. Ja vaikka Fanny on varsin tietoinen hyvästä ravinnosta, kuten nykyaikaiset nuoret onneksi paljolti ovat, on laadukas liharuoka aina hänelle maittanut. Mikäs sen laadukkaampaa ja ”luomumpaa” kuin riistaliha, joten siinä suhteessa saalistaminen on loogista. – Kaveritkin olivat kyllä vähän skeptisiä tämän suhteen, mutta kun olin ollut pari kertaa mukana seuraamassa tilannetta, tulin ajatuksiin, että kyllä tämä mullekin sopii, Fanny toteaa. Metsästyksen käytännöt kuitenkin arveluttivat. Kuten se ampuminen, ja saaliin käsittely. Mutta ehkä ennen kaikkea aikaiset heräämiset, kylmyys ja kaikenlainen muu epämukavuusalueella oleskelun mukanaan tuoma ponnistelu. Olimme sopineet, että pariskunta saapuu kuvien ottoa varten jahtialueelle kahdeksan aikaan aamulla. Fanny ei kuitenkaan halunnut keskeyttää uniaan, joten hän saapui vasta puolilta päivin. – Piti vähän nukkua viikolla kertyneitä univelkoja pois, nainen totesi. Metsästyskortin Fanny sai tänä syksynä. KoetilaiKokkovuoren ratamestari Janne Hokkanen opastaa Fannya ampuma-asennon löytämisessä. Majavapassiin valmistautumassa. Kaliiperit tänään 16 ja .308. vuotta 14 Metsästäjä 6/2021
15 Metsästäjä 6/2021
suus pidettiin Kokkovuoren haulikkoradan tiloissa Lempäälässä, jossa Fanny on käynyt myös parit ensimmäiset treeninsä. Ensin Akat Ampumaan -tilaisuudessa elokuussa ja toisen kerran syyskuussa. Ammattiopettajan neuvot ovat olleet hyviä, kiekkoja menee rikki mukavasti. Aseiden käsittely sujuu häneltä kuin luonnostaan. Ja hyvä niin, sillä ylioppilaskirjoitusten jälkeen hän aikoo hakea poliisikouluun. – Ei se helppoa ole, mutta kyllä se tuntuu mukavalta kun alkaa osumaan, Fanny toteaa. Tänä syksynä on tarkoitus myös löytää ja hankkia sopiva oma haulikko. Ensi vuonna ehkä sitten kiväärin vuoro. Nuorempana Fanny on harrastanut partiota ja sirkustaiteilua, joten maastossa eläminen ja hankalissakin paikoissa kiipeily häneltä kyllä sujuu. Kun vain vielä pääsisi aamuvarhaisella jahtimaille. Metsästys voitti jääkiekon On varmaa, että nuoren miehen metsästysinto on kohtuullisen voimakas, jos hän lopettaa hyvin sujuvan jääkiekon pelaamisen, että ehtisi paremmin metsälle. Kurulaiselle Viljami Vähä-Haukijärvelle kävi näin. Hän on pelannut muun muassa Tapparassa ja Kooveessä, mutta vakavampi kiekon vatkailu jäi viime keväänä. Ensi keväänä merkonomiksi valmistuva Viljami haluaisi löytää myös työpaikan läheltä metsästysalaa. Jahtihommiin Viljamilta löytyy aikaa ja intoa. – Vasta reilut kaksi vuotta sitten se kortti tuli hankittua, parhaan kaverin Onni Tiuran innostamana, Viljami kertoo. Hänen isänsä Sami metsästää jonkin verran, mutta omissa porukoissaan. Viljami käy metsällä paljon yksin, joskus kavereiden kanssa. Ja tietenkin tätä nykyä Fannyn kanssa. Kauriita on tullut eteen ja kaatunut jo monta. Samoin kanalintujahti on Viljamin mielestä todella viehättävää puuhaa, ja kuuluuhan hän hirviseuraankin. Yksi kaato on jo plakkarissa. Se kaatui vanhalla pyssyllä, mutta täksi syksyksi on hankittuna upouusi kivääri, joka ei ole sieltä halvimmasta päästä valikoimaa. – Ajattelin, että tämä ostetaan vain kerran elämässä, että laitetaan heti kunnollinen, Viljami miettii suurehkoa sijoitustaan. Haulikkokin on juuri hankittu, se löytyi seurakaverilta hiukan käytettynä. Puoliautomaattinen tuntui käteen sopivalta ja kun hinta oli mukava, niin kaupat on tehty. Fanny oppii kaiken minkä päättää oppia. Kiekkoja menee jo mukavasti rikki. Viljami on tyytyväinen Fannyn suoritukseen. Rautapyynti kiinnostaa monipuolista metsästäjää. Kuvassa asennetaan syöttihaapaa majavia varten. 16 Metsästäjä 6/2021
Kaurisjahti on Viljamille mieluisaa puuhaa. Ja kaato kävi tyynesti yhteisessä jahdissamme. Alle puoli tuntia koiran irti päästämisestä tuli kaksi kaurista Viljamin passiin. Hän odotti rauhallisesti, että toinen on erillään, sopivan matkan päässä, ja pysäytti eläimen haulikolla siihen paikkaan. Kävimme myös asentamassa rautoja ja syöttihaapoja majavia varten. Viljami ei väheksy myöskään rautapyyntiä, vaan pitää sitä yhtä mukavana metsästyksen muotona kuin tuliaseella tapahtuvaa jahtia. – Tietysti haluaisin hankkia myös metsästysjousen, mutta ei kaikkea voi kerralla ostaa, miettii Viljami kun valmistaudumme majavapassiin. Fanny passaa haulikon kanssa. Viljamilla on sekä haulikko että kivääri. Talttahammasta ei kuitenkaan saada eräksi ensi yrittämällä. Tulee todistettua, että vaikka Fanny ei ehkä pääse aamulla kovin varhain liikkeelle, on hän passissa niin kuin passissa pitää olla, pitkään ja paikallaan. Vuoristohaave Kaurishommista tykkäävä Viljami on saamassa vielä yhden tärkeän jahtikaverin. Karkkarimäykkypentueesta on varattuna narttu, jonka Viljami saa koulutettavakseen joulukuussa. – Kyllä nuo kaurisja peurahommat tuntuvat hienoimmilta tällä hetkellä, Viljami toteaa. Innostuksen huomaa myös jutun kirjoittajan Signe-mäykky. Se tulee Viljamin kanssa erittäin hyvin juttuun jahdissa ja muualla. Viljamin jahtihaaveissa on myös matka Euroopan vuoristoisille metsästysmaille. – Joskus olisi hienoa päästä johonkin Saksaan tai Itävaltaan vuorille jahtaamaan. Fannylle, joka on perheensä kanssa nähnyt jo yli puoli maailmaa erilaisilla reissuilla, riittää metsästyshaaveiksi toistaiseksi kotimetsien anti. – Olisipa hienoa saada kauris kaadettua jo tänä syksynä, Fanny toteaa. Pariskunnan innostuksesta voi päätellä, että ainakin tuo Fannyn haave toteutuu pian. Luulenpa, että aloittamamme majavajahti saa myös pian jatkoa. Ehkäpä Fannyn ensimmäiseksi eräksi tuleekin talttahammas. Katso video: www.metsastajalehti.fi Viljami pysäytti kauriin. Koiran työn teki kirjoittajan, kuvassa oikealla, Signe-mäykky. 17 Metsästäjä 6/2021
Metsästys ennen ja nyt Ajan saatossa metsästys ja metsästysvälineet ovat muuttuneet paljon, eikä aina edes tule ajatelleeksi, kuinka erilaista elämä on aikoinaan ollut. TeksTi ja kuvaT Kaarlo Ruotsalainen tutkapannat tekevät varsinkin hirvijahdissa metsästyksestä liian helppoa ja vähentävät maastossa kulkemista, joka on metsästyksen ydin. Hän on kuitenkin koiranomistajana myönteinen tutkapantoja kohtaan koiran turvallisuuden näkökulmasta. Minulle ei ollut tullut myöskään edes mieleen, ettei ennen ollut esimerkiksi pakastimia lihoille. Tajusin asian vasta, kun tuttavani kertoi, miten heidän perheessään lihat pidettiin kylminä laittamalla ne puisiin saaveihin jääkuutioiden välissä. Tämä on aika erilaista verrattuna siihen, että nykyään itse vien vain lihat vakumoituina pakastimeen. Myös lihan matka pakastimeeni on ollut hyvin erilainen. Kaaveet tehtiin itse Tuttavani kertoi, kuinka hän oli nuorena aamuisin ennen päivän kirkastumista käynyt kiipeämässä jäisiin koivuihin ja vienyt niihin teerenkuvia. Kaaveet olivat itse tehtyjä. Kuulemma esimerkiksi mustista housuista sai tehtyä hyviä kaaveita leikkaamalla niistä teeren sivuprofiilin muotoiset palaset ja ompelemalla ne yhteen. Pyrstö saatettiin tehdä jo ammuttujen teerten höyhenistä ja silmäkulman punaiset heltat punaisella maaN ykyajan metsästys on monilta osin hyvin erilaista kuin ennen. Teknologian käyttö on lisääntynyt huimasti viime vuosikymmeninä, ja tämä muutos on purrut myös metsästykseen. Haastattelin erästä 1930-luvulla syntynyttä tuttavaani metsästyksen muutoksista vuosikymmenten aikana. Pitkänlinjan eränkävijä Itä-Suomesta halusi pysyä lehtijutussa nimettömänä. Teknologia kehittyy Nykyään lähes aina metsästyskoiralla on kaulassaan tutkapanta, jos se työskentelee vähänkään etäämpänä omistajastaan. Tämä on osaltaan hyvä asia, sillä se lisää turvallisuutta koiralle. Tuttavani mielestä Tutkapanta parantaa hirvikoiran turvallisuutta. Esimerkiksi autotielle suuntaaminen voidaan nähdä ajoissa ja tilanteeseen reagoida. 18 Metsästäjä 6/2021 Nu rten toimitus
Hirvijahdin suola L ehden edellisessä numerossa Arto Määttä toi artikkelissa “Miksi hirvijahti ei houkuttele?” esiin hirvenpyynnin kahtiajaon sekä käsitteli sen kiinnostavuuden haasteita. Artikkeli sai miettimään hirvenmetsästyksen ympärillä olevia ongelmia tarkemmin ja, kuinka hirvenpyynnin kiinnostavuus säilyisi vielä tulevaisuudessa. Mielestäni yksi syy siihen, miksi hirvijahti ei houkuttele on, että seuroihin on liian vaikea päästä mukaan. Hirvijahdista on tullut liian ukkoutunut jahtimuoto ja metsästysseuroissa pidetään liikaa oman seuran rajoista kiinni. Jos et omista metsää, maata tai asu samalla kylällä, ei ulkopuolisena ole helppo päästä mukaan, eli homma on mennyt liikaa sisäpiirin touhuksi. Ei uskalleta ottaa uusia jäseniä, vaikka kannattaisi olla avoin ja ajatella tulevaisuutta. Totta kai on kunnioitettava vanhoja perinteitä, jotka ovat olleet kautta aikojen, mutta maailma muuttuu metsästyksenkin osalta. Uudet jäsenet sekä toimintatavat tuovat suolan jahtimuotoon sekä takaavat hirvijahdin jatkuvuuden. Osaltaan hirvijahdin kiinnostavuuteen vaikuttavat Määtänkin mainitsemat järjestelyt, jahdin kulku ja tehokkuus, johon vaikuttaa myös hirvikantojen koko. Jos kannat ovat pienet, muutamankin hirven saaminen voi viedä aikaa ja vaatia paljon. Kannan ollessa elinvoimainen on helpompaa tehdä havaintoja, kartoittaa alueita, suunnitella jahtia ja koiran löytää hirviä. Omassa seurassani pyritään tehokkuuteen, jotta hirvijahti ei venyisi koko syksyn mittaiseksi. Koiranohjaajan lähtiessä toiselta puolen seuran aluetta, ottaa ajoporukka useita ajoja passiporukan ollessa vastassa. Uusien jäsenten kiinnostuessa hirvijahdista otetaan heidät mieluusti mukaan ja opetetaan pitkin syksyä, kun uusia tilanteita tulee vastaan. Rennolla, mutta samalla ytimekkäällä otteella kaikilla on mukavaa ja jahti on monipuolista. Ajoporukan, passiporukan ja koiranohjaajien yhteispelillä saadaan onnistumisia ja nautitaan tästä joka syksyisestä viikonloppujen harrastuksesta, joka kokoaa kaiken ikäiset yhteen! HANNA METSÄLÄ Kirjoittaja on Kouvolassa asuva lukiolainen, joka metsästää kaikista mieluiten hirveä. lilla. Tällä tavoin saatiin kuulemma lintuja erittäin hyvin jo muutamalla kuvalla. Nykyään kuvia voidaan tehdä hyvin samanlaisella periaatteella, mutta samettiteeriä on saatavilla myös valmiina kaupoissa. Ainakin omasta mielestäni teerijahti tällä tavoin on erityisen mukava pyyntimuoto. Ja saalistakin voi usein saada hyvältä paikalta. Reikäraudat muutoksessa Tärkeimpiin metsästysvälineisiin kuuluvat aseet eivät ole välttyneet muutoksilta. Tällä kertaa vertailukohtana toimii tuttavani kokemukset 1900-luvun puolivälin tienoilta. Hänen ensimmäinen aseensa oli suustaladattava kivääri avotähtäimillä. Luodit siihen tehtiin itse. Ensimmäisen haulikkonsa hän sai 15-vuotiaana. Se oli yksipiipuinen Husqvarna, jolla pystyi kuulemma ampumaan jopa 60 metriin. Tähänkin patruunat joutui tekemään itse. Oman kiväärini tukki on muovia, päällä on kiikaritähtäin ja luoteja en joudu tökkimään piippuun yläkautta, sen kuin vain teen pienen latausliikkeen. Ensimmäinen haulikkoni ei sentään ollut ihan niin nykyaikainen, vaan 90-luvulta. Ero aseiden välillä on joka tapauksessa suuri. Lisäksi saan ostettua patruunat kaupasta ihan valmiina. Arvostus luontoa kohtaan Tuttavani halusi vielä antaa kaikille metsästäjille muistutuksen: –Suomen luonto on arvokas ja minun mielestäni meidän pitäisi rakastaa tätä omaa isänmaatamme ja omaa luontoamme ja elää sillä tavalla, että suhtautuisimme lämpimillä ajatuksilla luonnon eläimiin ja metsästetään niitä oikeilla menetelmillä, silloin luonto voi palkita meitä, tuttavani sanoi. Se kaikkien tulisikin pitää mielessä. ? Nykyään hirvipassissa on helppoa seurata reaaliajassa koiran työskentelyä. Paikan lisäksi ohjelma kertoo esimerkiksi nopeuden, haukkutiheyden ja etäisyyden. Koiran seuraaminen tuo jännitystä passiin, mutta liiallisesta puhelimen tuijotuksesta voi helposti seurata ampumatilanteen menetys. ? Itselläni on käytössä hieman erilaiset välineet teerijahdissa kuin tuttavallani aikoinaan. K lumni 19 Metsästäjä 6/2021
näyttää konkreettisen esimerkin metsästämisestä. Anni sanoi suhtautuvansa metsästämiseen myönteisesti, mutta ei näillä näkymin sitä itse harrastaisi. – Opiskelukaverini kertoi jahtitarinoita, joissa vain seisottiin passissa ja odoteltiin koko päivä, kertoi Anni. Usein metsästäminen on sitä, mutta se ei ole koko totuus. Hetken seisoskelun jälkeen siirryimme toiseen passipaikkaan kuuntelemaan alkavaa jänisajoa. Kävellessämme ja koiratutkaa seuratessamme huomasimme, että onhan tässä paljon muutakin kuin seisoskelua. Koko kesän nurkissa pyörinyt minkki päätyi vihdoin saaliiksi. Kerroin Annille samalla, miksi minkkejä tulisi metsästää pois Suomen luonnosta. Metsästystä ensikertalaisen silmin M etsästys ei ole yleisin vastaus, kun koulussa kysellään harrastuksista. Olen tästä syystä päässyt monesti kertomaan, miksi metsästän ja mitä se vaatii onnistuakseen. Olen aina halunnut kertoa metsästämisestä siitä tietämättömille. Ongelmaksi on kuitenkin muodostunut harrastuksesta kertominen siten, että kysyjä voisi täysin ymmärtää mitä tarkoitan. Uusia näkökulmia Pyysin ystävääni Anni Sinelampea ensimmäistä kertaa mukaan metsälle, jotta voisin Anni totesi passittamisen vaativan paljon kärsivällisyyttä, jota hänellä itsellään ei luultavasti olisi tarpeeksi. Ymmärsin samalla metsästysharrastuksen osakseen muokanneen itsestäni hyvin kärsivällisen ihmisen. Yllättävä saalis Koiran hukattua jäniksen pidimme ruokatauon. Ruokaillessamme mökkimme terassilla huomasin näkökentässäni jotakin poikkeavaa. Minkki hyppi saunarakennuksen portailla. Isäni säntäsi hakemaan haulikkoa mökistä ja minä kaivoin taskustani panoksia. Ruokataukoa häirinnyt minkki jäi päivän ainoaksi saaliiksi. Kerroin Annille, että tällaista metsästäminen ei yleensä ole ja nauroimme tapahtuneelle. Olimme kokeneet mukavan päivän metsästämisen äärellä. Anni sanoi lähtevänsä mielellään mukaan seuraavallakin kerralla, jos mahdollisuus tulee. Haluaisin haastaa kaikkia metsästäjiä ottamaan ensikertalaisia avoimesti mukaan jahteihin ja tällä tavoin kasvattamaan tietoisuutta siitä, mitä metsästäminen oikeasti on. Konkreettisten kokemusten jälkeen voi paremmin ymmärtää, mikä metsästämisessä on se juttu. Metsästystä voi olla vaikea ymmärtää, jos ei koskaan ole ollut jahdissa. Tästä syystä otin mukaani ystäväni ja päästimme mäyräkoiramme metsään toiveena jänistai kaurisajo. TeksTi ja kuvaT Johan Salminen TILAA OMASI: www.elisa.fi/burrelkamerat 0800 93 93 93 Burrel+ palvelun kautta voit vastaanottaa kameran lähettämiä kuvia ja videoita, sekä muuttaa kameran asetuksia etänä. Halutessasi voit ottaa kuvat vastaan myös mm. sähköpostiin tai matkapuhelimeen. VUODEN KOVIN RIISTAKAMERAUUTUUS BURREL S12 HD+SMS PRO (BURREL+) Helppo käyttöönotto. Luo käyttäjätili Burrel+ -palveluun ja parita kamera pakkauksen mukana tulevalla Burrel ID:llä suoraan palvelussa. Kuvat ja videot siirtyvät reaaliaikaisesti suoraan Burrel+ -palvelun kuvagalleriaan. Etäohjaa kameraa ja sen asetuksia suoraa Burrel+ -palvelusta verkkosivuilta. Burrel S12 HD+SMS Pro (Burrel+) winter pack sisältää: • Burrel S12 HD+SMS Pro (Burrel+) riistakamera • Sandisk 16 Gb muistikortti • Talvisiin olosuhteisiin sopiva 10Ah lyijyhappoakku • Burrel akkujohto • Merinovillainen pipo Burrel-logolla • 12.0 Megapikselin still-kuvat ja FullHD videokuvaus äänellä (1080p) • Verkkotuki 4G-, 3Gja 2G-verkoille • FullHD 1080p videot @ 30 fps. Myös videoiden lähetys • IP68 suojaluokituksen kotelo • 2.0” väri LCD-näyttö • 12kk Burrel+ lisenssi. • Myyntipakkaus sisältää itseaktivoitavan Burrel SIM-kortin 7,74 €/kk, 36 kk sopimus. Kokonaishinta 278,64 €. 50 € Säästä norm. 329 € Winter pack VAIN ELISALTA! Kätevä mm. luontokuvaukseen, riistanvalvontaan tai vaikkapa omaisuudenvalvontaan. 36540_Elisa_Burrel_Valuepack_Metsastaja_210x275.indd 1 28.10.2021 13.22 20 Metsästäjä 6/2021 Nu rten toimitus