Metsästäjä 6/2014 - Lehtiluukku.fi

Metsästäjä 6 l 2014 Anna palautetta palveluistamme Metsästäjät sikaruton torjuntaan Muutoksia metsästysaikoihin, s. 54
Tässä numerossa l 6 l 2014 Talvinen supisaalis turkiksiksi, s. 20 Riistanlihasta ollaan valmiita maksamaan, s. 30 ita Luonnonsuojelualue perustetaan isuudet – metsästysmahdoll voitava Hyödynnä tukia riistanhoidossa: säilyttää! s.12 Kosteikosta hyötyy koko lähiseutu, s. 44 3 Pääkirjoitus: Sikaruton torjunta vaatii villisian tehokasta säätelyä 4 Afrikkalainen sikarutto: Näkymätön uhka – metsästäjien oltava erityisen huolellisia 6 Villisikakannan säätelyn toimenpideohjelma 6 Älä tuo tuhoisaa tuliaista metsästysmatkalta 7 Ministeriön kuulumisia: Liikaa villisikoja 8 Afrikkalainen sikarutto: Mistä on kyse? 12 Luonnonsuojelualueita perustetaan – metsästysmahdollisuudet voitava säilyttää! 14 Merilinnustus Suomen etelärannikolla -selvitys: Valtion alueilla metsästys tärkeää merilinnustajille 16 Pienpedot vaivaavat merellisiä luonnonsuojelualueita 19 Varapuheenjohtajalta: Luonnonsuojelualueiden perustaminen ja metsästys 20 Talvinen supisaalis turkiksiksi 22 Supikoirat suolaan ja villiturkis talteen 24 Ministeriön kuulumisia: Byrokratiatalkoot 26 Riistaeläimen terveyden arviointi 30 Riistanlihasta ollaan valmiita maksamaan 32 Riistakauppaa kehitetään Inkoossa 2 l Metsästäjä 6 l 2014 34 Metsästyksen kansainvälinen ulottuvuus: edunvalvonta siirtynyt Brysseliin 36 Lyijy vastatuulessa 38 Erätarkastaja puuttuu vihapuheisiin netissä 40 Kansalaisia kuultiin laajasti sudenhoitosuunnitelman valmistelussa 41 Lajiesittelyssä näätä 42 Askel riistametsään: Riistaystävälliset työohjeet syntyvät yhteistyössä metsäammattilaisten kanssa 44 Hyödynnä tukia riistanhoidossa, osa 1: Kosteikosta hyötyy koko lähiseutu 48 Ukkoontumista vastaan: Nuorisotoiminnan abc 50 Metsästäjätutkinto uudistuu: Metsästäjätutkinto koulutus on vastuullisuuden koulutusohjelma 52 Eräelämyksiä tuottava Veijo Kantanen: Alalle tarvitaan tasokasta koulutusta 54 Uutismakasiini: Muutoksia ketun, mäyrän, peltopyyn, teeren ja muflonin metsästysaikoihin 58 Áigeguovdilis ságat sámegillii 60 Junnupalsta 61 Kaupantekoa 63 Osoitteet
Pääkirjoitus Reijo Orava Johtaja Suomen riistakeskus Sikaruton torjunta vaatii villisian tehokasta säätelyä Rajoillamme vaanii uusi eläintautiuhka. Afrikkalainen sikarutto leviää Itä-Euroopassa ja on jo saavuttanut itäisen naapurimaamme ja Baltian. Tauti ei tartu ihmisiin, mutta on tappavan tuhoisa kesysialle ja sen kantamuodolle, villisialle. Sikaloihin levitessään se aiheuttaisi valtaiset tappiot sianlihan tuottajille. Jo villisioissakin esiintyessään epidemia johtaisi sikatalousjalosteiden vientikieltoon, mikä pidempään jatkuessaan aiheuttaisi miljardiluokan tappiot sikataloudelle ja lihateollisuudelle. Afrikkalainen sikarutto voi levitä Suomeen villisikojen välityksellä, mutta ehkä vielä todennäköisemmin saastuneiden elintarvikkeiden tai matkailijoiden varusteiden mukana. Elintarviketurvallisuusviranomaiset ovatkin antaneet tarkkaa ohjeistusta näiden riskien välttämiseksi. Villisikoja on Suomessa muutama sata, kenties tuhat yksilöä. Villisika on mielenkiitoa herättävä riistalaji. Se voisi rikastuttaa suomalaista riistataloutta ja muutamat metsästysseurat ovatkin ryhtyneet hoitamaan villisikakantaa riistataloudellisin tavoittein. Villisika kuuluu alkuperäislajistoon, ja se saatettaisiin tiukkoja suojelukriteereitä käyttäen määrittää jopa uhanalaiseksi lajiksi. Mutta koska sika ei ole sympaattinen eläin, näin ei ole kuitenkaan tehty. Sikaruton torjunta vaatii nyt määrätietoisia toimia. Maa- ja metsätalousministeriö kielsi lokakuussa villisian ruokinnan sillä perusteella, että villisikoja ei houkuteltaisi itärajan yli Suomen puolelle. Riistatalouden asiantuntijat kyseenalaistivat kuitenkin välittömästi ratkaisun, koska villisian tuloksellinen metsästys perustuu nimenomaan ravintohoukuttimen käyttöön. Villisikakannan riistatalousperusteisessa hoidossa on nyt tarpeen ottaa aikalisä. Villisikakannan tiheyttä ja leviämistä on nyt rajoitettava harkituilla toimenpiteillä niin, että sikaruton leviämisketju katkeaa. Riistatalousarvon menetys ei ole lopullinen, jos vain sikarutto-ongelma saadaan Euroopassa hallintaan. Villisika on tehokas lisääntyjä, ja kanta palautuu erittäin nopeasti, jos niin tahdotaan ja päätetään. Syksyn aikana järjestetyissä metsästäjäilloissa on rakennettu villisikakannan säätelyohjelmaa. Sikoja pitää vähentää, mutta samalla pyrkiä pitämään pahnueet aloillaan ja koossa. Ratkaisuna on sikojen laadukas ruokinta ja siihen perustuva valikoiva metsästys. Johtavien emakoiden ampuminen tai eläinten ajaminen hajottaisi porsueet ja edistäisi niiden levittäytymistä. Myös villisikasaaliin seuranta siirtyy uuteen aikakauteen. Riista.fi -sivustolle on lisätty tilastoikkuna, josta voi seurata Oma riista -palvelun kautta tehtyjen saalisilmoitusten määrän kehitystä. Maa- ja metsätalousministeriö ja Suomen riistakeskus ovat vedonneet metsästäjiin, että villisian kannansäätelyohjelmaa lähdettäisiin nyt tehokkaasti toteuttamaan. Toiminta pääsee käyntiin, kun villisian ruokintakielto puretaan. Metsästäjä 6 l 2014 l 3
Laura Ticklén Afrikkalainen sikarutto Näkymätön uhka Jari Niskanen – metsästäjien oltava erityisen huolellisia Samaan aikaan, kun villisika on vakiintumassa osaksi suomalaista riistalajistoa, Suomea kohti leviää sianlihantuotantoa uhkaava virustauti. Riistahallinnon on tehtävä ripeitä päätöksiä ja voitava luottaa erityisesti kaakkoisrajan riistanhoitajien myötämielisyyteen. S uomen riistakeskus on järjestänyt metsästysseuroille, riistanhoitoyhdistyksille ja muille asianosaisille tiedotus- ja keskustelutilaisuuksia villisioista ja afrikkalaisesta sikarutosta, ensimmäisen 24. lokakuuta Kaakkois-Suomessa yhdessä Suomen Metsästäjäliiton kanssa ja toisen 30. lokakuuta Itä-Uudellamaalla yhdessä maa- ja metsätalousministeriön kanssa. Ihminen on todennäköisempi taudinlevittäjä kuin villisika Afrikkalainen sikarutto on eläinten virustauti, joka tarttuu suorasta kosketuksesta sikojen 4 l Metsästäjä 6 l 2014 kesken tai epäsuorasta kosketuksesta esimerkiksi saastuneen rehun kautta tai sian kiehnätessä ihmisen saastuneita vaatteita. Tauti itää päiviä tai viikkoja,ja oireiden ilmestymisen jälkeen eläin kuolee nopeasti, keskimäärin viikon kuluessa. – Afrikkalaiseen sikaruttoon ei ole rokotetta tai hoitokeinoa. Tauti lähtee vain sillä, että kaikki siat tapetaan.Toivon,ettemme joudu siihen tilanteeseen.Siksi nyt pyritään löytämään yhdessä järkevä, kestävä kannan koko, ja se ei ole nolla,sanoi maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio Lappeenrannan tilaisuudessa. Villisika on arvostettu riistaeläin, mutta aiheuttaa ruuanhimossaan runsaasti vahinkoja esimerkiksi maataloudelle ja riistaluonnolle. Siksi kannan säilyttämisestä ja laajuudesta käydään periaatteellista, kansallista keskustelua. Afrikkalaisen sikaruton uhkaavan lähestymisen vuoksi suunnitelmia joudutaan kuitenkin miettimään uudesta näkökulmasta. – Iso kysymys on se,mikä on paras ratkaisu lyhyellä tähtäimellä, kiteytti Husu-Kallio. – Kannattaa miettiä myös varjopuolet: mitä enemmän sikoja,sitä enemmän tuhoja.Valtiolta ei tule löytymään korvausrahoja. Villisikojen ruokintakieltoasetus voidaan purkaa yhtä nopeasti kuin se on annettukin. Uhka Suomen taloudelle ja suomalaisten hyvinvoinnille Jos Suomessa todetaan yksikin tartuntatapaus afrikkalaista sikaruttoa, se lamauttaa lihantuotannon ja elintarviketeollisuuden,jotka työllistävät kymmeniä tuhansia suomalaisia. Sianlihan omavaraisuusaste on lähes sata prosenttia, joten tuontilihaa ei Suomessa välttämättä tarvittaisi lainkaan. Tautiriskin vuoksi sikataloudella on kuitenkin mennyt heikosti jo pitkään ennen Venäjän-pakotteitakin, ja vientineuvottelut Kiinan kanssa luultavasti kariutuisivat taudin ilmenemiseen. Vuonna 2011 sekä Elintarviketurvallisuusvirasto Evira että Euroopan unioni (EU) tekivät afrikkalaisesta sikarutosta riskiarvion. Silloin kummatkin totesivat,että todennäköisin tapa, jolla tauti voisi levitä Suomeen, ovat lihatuotteet, ei villisika. – Nyt tilanne on kuitenkin muuttunut paitsi Suomessa myös muualla Euroopassa, sillä si-
kojen määrä on kasvanut aivan viime vuosina tä, ja laji on tehokas sopeutumaan ja lisäänty- raskaat villisiat torahampaineen ovat jopa mään.Suomen kannan tämänhetkiseksi kook- vaarallisempi metsästettävä kuin suurpedot. merkittävästi, Husu-Kallio huomautti. Tullilla ei Husu-Kallion mukaan ole resursse- si arvioidaan 500–1 000 villisikaa, jotka elävät Jahtia helpottaa se, että varsinkin naaraat ja elintarviketuonnin valvontaan,minkä vuoksi jopa 20–30 sian laumoina. Kanta-arviot kai- pysyttelevät ruokintapaikkojen läheisyydesjokaisen matkailijan omalla vastuullisella toi- paavat kuitenkin lisää tarkkuutta, jota oman sä aloillaan. Suomessa kiellettiin lokakuun alueensa tuntevat metsästäjät voivat tarjota. alussa valtioneuvoston asetuksella villisikojen minnalla on suuri merkitys. Kaakkois-Suomen riistapäällikkö Erkki ruokkiminen. Kielto voidaan kuitenkin kumoSuomalaiset kuluttajat haluavat, että tuotantosiat voivat hyvin,mitä edistetään esimer- Kiukas korostaa myös kaadettujen villisikojen ta tarpeettomana, jos metsästäjät sitoutuvat kiksi ulkoilulla. Se kannan vähennyssuunnitelmaan. kuitenkin kasvattaa – Siihen ei mene mahdollisuutta konYksikin Suomessa todettu taktiin riistaeläinten viikkojakaan, asetus sikaruttotapaus lamauttaisi kanssa. Husu-Kallio voidaan purkaa yhtä nopeasti kuin se on sanoo olevan luonlihantuotannon ja nollista, että villisiat annettukin, kansliaelintarviketeollisuuden, päällikkö Husu-Kallio hakevat kontaktia pihasikoihin. vakuutti. jotka työllistävät kymmeniä Afrikkalainen si– Uskon metsästuhansia suomalaisia. karutto vaikeuttaa täjien itse tietävän, esimerkiksi suurriismitkä ruokintapaitavirka-aputoimintaa, kat on tarkoitettu sillä autot, koirat ja jäljestäjät saattavat huo- kirjaamista Oma riista -palveluun, jotta teho- villisioille ja perustettu kannan kasvattamisekmaamattaan kantaa virusta. Desinfiointi ja metsästyksestä saataisiin tilastotietoa. si metsästystä varten. Emme tietenkään ole karanteeniajat ovat tärkeitä, mutta hankalia. – Oma riista on tosi helppo ja nopea käyttää, edes kuvitelleet, että kaikki riistan ruokinta– Villisikojen lisäksi myös pienpetojen sekä ja riistalokiin merkityt yksilötason tiedot nä- paikat poistettaisiin tai että pääsyä niille olisi varisten ja harakoiden pyyntiä on tehostettava, kee vain omilla tunnuksilla. Toivoisin tosiaan, mahdollista rajoittaa. jotta nekään eivät pääse levittämään virusta että tietoja tulisi, niin pystyttäisiin seuraaesimerkiksi teurasjätteistä tuotantotiloille, maan metsästystä riistanhoitoyhdistystasolmuistutti Kakkois-Suomen riistapäällikkö la, se on jo riittävä tarkkuus päättäjille, Kiukas Erkki Kiukas. vetosi Lappeenrannassa. Aiemmin villisika oli kokonaan rauhoitetSeuroilla ratkaisun avaimet tu, mutta nykyisin metsästys on kielletty vain Evira alkoi testata saalisnäytteitä taudin varal- keväisin. Laji on niin sanotusti vapaasti metta jo 2010, ennen kuin EU sitä edes vaati. Aluk- sästettävä eli kaatomäärä on kiinni vain metsi näytteitä testattiin vuosittain noin kymme- sästysoikeuden haltijasta, mutta porsaiden lll Elintarviketurvallisuusvirasto nen, mutta tänä vuonna jo viitisenkymmentä. seuraamaa emakkoa ei saa tappaa. Kansliapäällikkö Husu-Kallio pitää erittäin Kiukkaan mukaan seurojen on syytä luopua Evira toivoo metsästäjiltä näytteitä arvokkaana sitä, että metsästäjät lähettävät itse asettamistaan täysrauhoituksista heti Suomessa metsästetyistä ja kuolnäytteitä Eviralle. seuraavissa kokouksissa. Kaakkois-Suomen leena löydetyistä villisioista. Evira Villisikoja saapuu Suomen puolelle Venäjäl- vahvuutena on hyvin järjestäytynyt metsäsmaksaa metsästäjille palkkiona 50 täjäkunta ja valtioneuroa / yhdestä villisiasta lähetetyt maiden vähäisyys. näytteet. Näytteeksi lähetetään Metsästäjät tuntevat munuainen, perna ja verta. Erityisen alueensa ja ovat rabiestärkeää on saada tutkittavaksi itsesriskin vuoksi kokeneita tään kuolleita ja sairaalta vaikuttanäytteenkerääjiä. neita villisikoja, joko kokonaisina tai – Jos tiedettäielinnäytteinä. siin kannan tarkka Jopa pitkään kuolleena ollut ja pisuuruus, osattaisiin laantunut ruho kannattaa tutkituttaa määrittää metsästysafrikkaisen sikaruttoviruksen varalta, tavoite seuran ja maansillä virus säilyy raadoissa pitkään. omistajan kantokyvyn Kuolleena löydetystä kokonaisesmukaan sekä seuratta villisiasta pyydetään ilmoittamaan taisiin saalismäärän viipymättä paikalliselle kunnaneläinkehitystä, homma olisi lääkärille ja Eviran Oulun toimipishyvin hanskassa,sanoi teeseen mahdollisen patologisen Maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio ja Kiukas. tutkimuksen varalta, Suomen sikayrittäjät ry:n toiminnanjohtaja Ari Berg kiittivät Lappeen– Raivotauti on p. 029 530 4924. rannassa läsnäolijoita siitä, että vaarallinen tauti on otettu vakavasti ja voitettu metsästäjien Näytteet lähetetään osoitteesen torjunnassa on vedetty yhtä köyttä. talkootyöllä, samaan seen: Evira, Eläintautivirologia, – Meitä virkamiehiä voi aina syytellä, mutta en halua vastakkainasetpystymme tässäkin. Mustialankatu 3, 00790 Helsinki. telua metsästäjien, lihantuottajien tai muiden toimijoiden välille, maa- ja Nopeasti isoina Tarkemmat lähetysohjeet: evira.fi. metsätalousministeriön kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio sanoi. laumoina liikkuvat Laura Ticklén Evira toivoo metsästäjiltä näytteitä villisioista Metsästäjä 6 l 2014 l 5
Villisikakannan säätelyn toimenpideohjelma Villisikakannan säätelyn toimenpideohjelman tavoitteena on afrikkalaisen sikaruton saapumis-, leviämis- ja asettumisriskin vähentäminen villisikakannan hoidon ja säätelyn keinoin. Siksi pyritään villisikakannan tehokkaaseen ja hallittuun metsästykseen kannan harventamiseksi ja leviämisen estämiseksi. lll Alla mainitut keinot koskevat tilannetta, jolloin afrikkalaista sikaruttoa ei ole todettu Suomessa. Jos ASF saapuu Suomeen, toimenpiteet päivitetään. Esimerkiksi koirien käyttöä metsästyksessä joudutaan siinä tapauksessa rajoittamaan voimakkaasti. Keinot toimenpiteen toteuttamiseksi: Hygieniasta huolehtiminen I. Varmistetaan, että tautia ei tuoda Suomeen esimerkiksi asusteissa, harrastusvälineissä tai tuliaisissa. Kanta-arvion tarkentaminen I. Metsästysoikeudenhaltijoille suunnatut kyselyt Tarkoituksenmukainen ja suunnitelmallinen metsästys I. Laadukas ravintohoukuttelu (ei eläinperäistä, ei talousjätettä), laumojen pitäminen koossa ja aloillaan tärkeää II. Kyttäysmetsästys ensisijainen menetelmä III. Valikointi, oikea pyyntijärjestys (paljon porsaita ja nuoria yksilöitä, ei porsaallisia emakoita) IV. Vältetään metsästysmenetelmiä, jotka karkottavat eläimet alueelta V. Ydinalueiden ulkopuolella voidaan kaataa alueelle saapuneet yksittäiset siat ja pienet porukat sopivaksi katsotuin metsästys menetelmin VI. Valon käyttö voidaan sallia poikkeusluvalla VII. Mahdolliset muut Suomen riistakeskuksen päätettävissä olevat menetelmät VIII. Pienpetopyynnin ja rauhoittamattomien lintujen pyynnin tehostaminen villisikakannan ydinalueilla Säädösmuutostarpeet I. Ruokintakiellon poisto Saaliin käsittely I. Tarttumisriskin minimointi saaliin ja teurasjätteen käsittelyssä (ei suolia tai muuta jätettä eläinten ulottuville) Tautitilanteen tehokas seuranta I. Tuetaan metsästäjiä, metsästysseuroja ja SRVA henkilöstöä näytteiden toimittamisessa Eviraan (verinäyteputkilot ja kaavakkeet sekä neuvonta). Saaliin ilmoittaminen I. Oma riista ja reaaliaikainen avoin seuranta. Mahdollistaa toimenpideohjelman vaikutusten seurannan ja uudelleenarvioinnin. Laadukas tiedon jakelu ja koulutus avainasemassa tautiriskin torjunnassa Muistutus: Hannu Huttu Haavoittunut villisika on vaarallinen. Maastoon jääneestä haavoittuneesta villisiasta on viipymättä ilmoitettava lähimmälle poliisille. Älä tuo tuhoisaa tuliaista metsästysmatkalta lll Metsästäjien on syytä noudattaa erityistä varovaisuut- l Pese käyttämäsi vaatteet pesuohjeen mukaisessa ta palatessaan Baltian maihin, Puolaan, Venäjälle tai muihin Euroopan itä- ja kaakkoisosien maihin, Sardiniaan tai Afrikkaan suuntautuneilta metsästysmatkoilta. Metsästysmatkailijan muistilista l Jos haluat tuoda matkalta tuliaisia tai metsästysmuistoja, selvitä jo ennen matkaa, onko tuonnissa erityisehtoja tai rajoituksia. l Pese ja puhdista kaikki varusteesi ja autosi jo ennen paluutasi Suomeen. 6 l Metsästäjä 6 l 2014 korkeimmassa lämpötilassa. Pese saappaat ja kengät näkyvästä liasta. Pese ja puhdista omat varusteesi ja metsästyskoirien varusteet mahdollisimman hyvin. Pidä pestyjä vaatteita, saappaita ja varusteita pari tuntia kuumassa saunassa. l Pese metsästysmatkalla mukana olleet koirat huolellisesti. l Käy itse saunassa palattuasi matkalta. l Älä vieraile sikatiloilla äläkä osallistu villisian metsästykseen Suomessa ennen kuin paluustasi Suomeen on kulunut 48 tuntia. Vältä tänä aikana myös riistaruokinnan rehun ja petohaaskan käsittelyä, täydennystä tai ruokintapaikalla käymistä.
Ministeriön kuulumisia Jaana Husu-Kallio kansliapäällikkö maa- ja metsätalousministeriö Liikaa villisikoja Elintarviketurvallisuusvirasto Evira julkisti vuonna 2011 riskiprofiilin koskien afrikkalaisen sikaruton mahdollisia maahantuloreittejä Suomeen. Työn taustalla oli tieto siitä, että kyseistä tarttuvaa virustautia oli todettu Venäjällä, alle 200 km:n päässä Suomen rajalta. Silloisen arvioinnin mukaan suurimpana uhkana suomalaisille sikatiloille pidettiin ihmisten liikkumista alueilla, joissa sikaruttotartunta oli todettu. Villisikojen mukanaan tuoman tartunnan riskiä pidettiin pienempänä. Keskeisimpänä perusteena tälle päätelmälle pidettiin Suomen harvaa villisikakantaa. Taudin kulkua kantajaeläimestä eteenpäin terveisiin sikoihin ei siten pidetty kovin todennäköisenä. Tieteellinen työ korosti kuitenkin eräitä arviointiin vaikuttaneita tekijöitä. Näistä keskeisimpiä olivat tiedonpuutteet villisikojen todellisesta roolista taudin reservuaarina eli säilymönä ja levittäjänä. Myös tiedot suomalaisten tekemistä metsästysmatkoista olivat erittäin vähäiset. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA arvioi v. 2011 julkistetussa riskiarviointitutkimuksessa riskiä EU:n jäsenmaihin vain keskinkertaiseksi ja että se tulisi todennäköisemmin saastuneen ruokajätteen mukana. Leviämisriskiä villisikoihin ei pidetty suurena. Myös EFSA korosti, että tauti voisi levitä pidempiä matkoja vain, jos villisiat ovat tasaisesti levittäytyneet. Suomen osalta riskin katsottiin siksi EU-tasollakin olevan pieni. Eviran ja EFSAn tutkimusten jälkeen tilanne EU-alueella on selvästi muuttunut. Taustalla on etenkin viruksen leviäminen Venäjällä. Tilanne afrikkalaisen sikaruton osalta onkin hyvin erilainen nyt kuin noiden arvioiden aikaan. Muis- tan hyvin, miten Eviran pääjohtajana rauhoittelin siankasvattajia ja lihateollisuutta maahantuloriskin pienuudesta. Nyt en enää tee niin. Afrikkalainen sikarutto on siirtynyt Itämeren alueelle nimenomaan villisikojen mukana Venäjältä. On selvää, että tutkimustyötä tartunnan lähteistä ja sen leviämisestä tullaan tekemään paljon. Villisian rooli tulee sitä kautta selkiytymään. Se tulee toivottavasti osaltaan auttamaan ennaltaehkäisyssä taudin hävittämistoimissa. Kuten kaikkien muidenkin helposti leviävien virusten osalta, taudin varhaisella toteamisella on ratkaiseva merkitys sen edelleen leviämisen estämiseksi. Villieläinten osalta tilanne on tietenkin kaikkein vaikeinta. Metsässäliikkujat ja erityisesti metsästäjät, jotka riistansa liikkeitä seuraavat, ovat sairastuneiden villisikojen löytämisessä avainasemassa. Villisioilla virus tarttuu elävistä tai kuolleista sioista toiseen. Eläinmäärillä on siten ratkaiseva merkitys taudin leviämisessä. Suomessakin eläinmäärät ovat huomattavasti kasvaneet. Kaikki EU-maat ovat pyrkineet tekemään parhaansa, että tauti ei tulisi maahan. Näin on Suomessakin nyt todella tehtävä. Virus tappaa villisikoja varmemmin kuin metsästäjän luoti. Samalla se estää suomalaisen vastuullisesti tuotetun sianlihan viennin vuosiksi niille markkinoille, joille sitä elinkeinon kannalta on juuri nyt välttämätöntä saada kaupattavaksi. Villisikoja kannattaa nyt todella rajusti vähentää. Vai uskallammeko seurata Tanskan mallia ja yrittää hävittää kaikki? On huomattavasti helpompi saada villisiat uudelleen maahan kuin päästä tästä viheliäisestä virustaudista kokonaan eroon. Espanjalta se vei aikanaan vuosikymmeniä. Metsästäjä 6 l 2014 l 7
Mikael Antell, Suomen CIC-toimikunnan puheenjohtaja Afrikkalainen sikarutto – Mistä on kyse? Afrikkalainen sikarutto on viime vuosina levinnyt Itä-Euroopassa, ja Suomea lähimmät tautitapaukset on todettu Koillis-Virossa. Virus tarttuu ja säilyy äärimmäisen helposti. Se on tappava villija kesysioille, mutta ei tartu ihmisiin. Ihminen voi kuitenkin tartuttaa sikoja esimerkiksi vaatteidensa välityksellä. pidetään luultavimmin keittiöjätettä, jota oli syötetty takapihojen sioille ja vapaana laiduntaville sioille.Kesysikojen epidemia levisi nopeasti Armeniaan ja Azerbaidžaniin. Ensimmäiset villisikojen tartunnat havaittiin Etelä-Venäjällä marraskuussa 2007, ja tauti levisi paikallisena epidemiana muutamassa kuukaudessa Tšetšeniaan,Ossetiaan ja Iraniin. Seuraavina vuosina tartunta levisi vuorotellen kesysiasta villisikaan ja päinvastoin, jolloin virus kulkeutui Kaukasukselta ja EteläVenäjältä pohjoiseen kohti Venäjän Euroopan puoleista osaa, Ukrainaa ja Valko-Venäjää. Kun Valko-Venäjällä tavattiin ensimmäiset tapaukset vuonna 2012,viranomaiset päättivät yrittää hävittää villisiat tehostamalla metsäs- A frikkalaisen sikaruton (African Swine Fever eli ASF) aiheuttaa Afrikasta lähtöisin oleva virus, jota pidetään harvinaisen hankalana ja elinvoimaisena. Tartunta on enemmän tai vähemmän jatkuvasti valloillaan koko Saharan eteläpuoliselta alueelta aina Etelä-Afrikan pohjoisosiin saakka. Virusta levittää puutiainen, Ornithodoros moubata, jota esiintyy lähestulkoon kaikissa maakuopissa ja termiittikeoissa, joita afrikkalainen pahkasika käyttää pesäkolonaan. Pahkasika on kehittänyt immuniteetin virusta vastaan, mutta se voi toimia taudinkantajana koko elinikänsä. ASF muodostaa koko alueella hyvin vakavan uhan paikalliselle sianlihantuotannolle,sillä sikojen annetaan yleisesti laiduntaa vapaina, eikä pahkasikojen ja kesysikojen suoraa kontaktia voida täysin estää. Länsi-Euroopassa raivosi laaja ASF-epidemia useiden vuosikymmenten ajan. Esimerkiksi Italia, Espanja ja Portugali pääsivät taudista kokonaan eroon vasta 1990-luvulla. Sardiniassa sikaruttoa esiintyy edelleen paikallisesti. Ensimmäiset uudet ASF-tapaukset löytyivät Georgiasta vuonna 2007.Tartuntalähteenä 8 l Metsästäjä 6 l 2014 Violetta Nowak CIC Sikarutto leviää Itä-Euroopassa tystä.Tulos ei valitettavasti ollut halutunlainen, sillä metsästyksen vuoksi villisiat levisivät koko maahan. Myös Valko-Venäjän naapurimaissa Puolassa, Liettuassa ja Latviassa huomattiin pian ensimmäiset sairaustapaukset. Virossa on Sikaruttovirus on tappava villi- ja kesysioille, mutta ei tartu ihmisiin.
rekisteröity 12 tartuntatapausta villisioissa kesän 2014 jälkeen. Suomen lähialueella Venäjällä ei ole havaittu villisikojen sairastumista, mutta muutamia kesysikojen tartuntatapauksia on raportoitu Pietarin ympäristössä ja yksi Murmanskissa. Kaikki nämä tapaukset on havaittu sotilastukikohtien läheisyydessä, ja viruksen oletetaan tarttuneen keittiöjätteestä,johon on päätynyt Kaukasukselta varusmiehille lähetettyjä ruokapaketteja. Kaikki sairastuneet siat kuolevat ASF-virus tarttuu ja säilyy äärimmäisen helposti.Virusta esiintyy koko villisiassa,ruumiinnesteissä, ulosteessa, veressä ja lihassa. Suomessa kesysikoja ei pidetä vapaasti laiduntamassa ulkosalla, joten taudin suora tarttuminen villisiasta on epätodennäköistä, koska se edellyttäisi suoraa fyysistä kontaktia. Sitä vastoin tartuntariski ihmisen välityksellä ei ole ollenkaan poissuljettu. Yhtäältä Euroopassa kuljetetaan suuret määrät kesysikoja joka päivä,mikä muodostaa selkeän riskin tartunnan leviämiselle,ja toisaalta metsästäjät ja muutkin voivat huolimattomuuttaan välittää virusta. Saappaaseen kuivunut veripisara voi aktivoitua sikalan lämmössä ja kosteudessa vielä viikonkin jälkeen. Virus säilyy elävänä jääkaappilämpöisessä lihassa vähintään 110 vuorokautta ja herää pakastelihasta henkiin vielä 1000 vuorokauden jälkeen. Virus pärjää hyvin salamissa ja savustetussa tai suolatus- Luonnosta kuolleena löytyneestä villisiasta on ilmoitettava eläinlääkintäviranomaisille ja lähetettävä näyte Eviraan. Myös metsästetyistä villisioista toivotaan näytteitä. sa kinkussa ja vieläkin paremmin, jos tuote on tyhjiöpakattu. Tauti on tappava eurooppalaiselle villisialle. Tartunnan saaneesta villisiasta tulee uneliaan veltto, eikä se enää arastele ihmistä. Sen liikkeet voivat olla horjuvia ja epävarmoja. 50–60 prosenttia tartunnan saaneista villisioista kuolee 48 tunnin kuluessa ensimmäisten oireiden ilmaantumisesta ja 100 prosenttia kuolee 12 vuorokaudessa laajaan sisäiseen verenvuotoon. Virus on tappava myös kesysioille, mutta ei tartu ihmisiin. Villisikalauman hajottaminen voi lisätä taudin leviämistä Riski ASF:n säilymiselle pitkään paikallisessa villisikakannassa on pieni, koska villisialla on ilmeisesti toissijainen rooli infektion kulussa. Kesysian ja villisian välinen kontakti näyttää kuitenkin voivan siirtää virusta pitkään lajilta toiselle ja takaisin. Kylmässä ilmastossa virus saattaa säilyä pidempään kuin lämpimässä ilmastossa, sillä luonnossa kuolleet villisiat jäätyvät talvella ja hajoamisprosessi viivästyy. Metsästyspaineen kasvu on sekin riskitekijä. Metsästyksen on osoitettu voivan hajottaa laumoja,jolloin villisiat hajaantuvat alueellisesti laajemmalle. Villisiat ovat luonteeltaan hyvinkin paikkaeläimiä, eivätkä ne lähde pitkille vaelluksille, ellei jokin häiriötekijä tai ravinnon puute pakota niitä siihen. Kokemus on myös osoittanut, ettei metsästyksellä ole oikeastaan onnistuttu supistamaan villisikakantaa missään päin Eurooppaa. Sitä vastoin yritykset hävittää villisikakanta metsästyksellä voivat muuttaa käyttäytymistä, jolloin kanta kasvaa sekä hedelmällisyyden nousun että ympäröiviltä alueita suuntautuvan muuton vuoksi. Metsästäjän muistettava näytteet ja hygienia Jos luonnosta löytyy kuollut villisika, siitä on välittömästi ilmoitettava paikallisille eläinlääkintäviranomaisille ja lähetettävä näyte tutkimusta varten Eviraan. Lisäksi on toivottavaa lähettää näyte metsästyksessä kaadetuista villisioista, koska eläin on voinut saada tartunnan, vaikka taudin oireita ei vielä esiintyisikään. Tämä on erityisen tärkeää, jos eläimen käyttäytyminen on ollut poikkeavaa, eikä se esimerkiksi ole arastellut ihmistä. Villisian lihan tai lihanjalostustuotteiden tuonti on ankarasti kielletty alueilta, joilla ASF:ää on nyt rekisteröity esiintyvän. ASF-alueilla tapahtuneen metsästyksen jälkeen on desinfioitava äärimmäisen tarkasti kaikki varusteet: veitset, saappaat, käsineet, vaatteet – käytännössä kaikki, mikä on joutunut kosketuksiin metsästysalueen luonnon kanssa, myös esimerkiksi repputuolin jalat ja asekotelo, jos se on ollut maassa. Sianlihantuotannossa Suomessa toimivien henkilöiden tulee harkita erityisen tarkkaan, kannattaako ottaa riski, joka ASF-alueella liikkumiseen liittyy. Villisiat ovat luonteeltaan hyvinkin paikkaeläimiä, eivätkä ne lähde pitkille vaelluksille, ellei jokin häiriötekijä tai ravinnon puute pakota niitä siihen. Metsästäjä 6 l 2014 l 9
U D U A T S VARU ! N I I T H A TALVIJ VALLE LUMICAMO TOPPATAKKI JA -HOUSUT Huippulämpimät housut hirvipassiin, kettujahtiin tai peurankyttäykseen. Suunniteltu yhteistyössä aktiivisesti metsästävien suomalaisten kanssa. Tyylikäs, kevyt, lämmin ja äänetön housu vaativaan makuun. Lämpöä heijastava materiaali vuoressa. Hiljainen ja kevyt sekä kestävä päällismateriaali (tekninen mokka). Air-Tex kalvo ja teipatut saumat. Vanueristeen vahvuus 80 g/m2. KI VALLE -TAK 169 LUMICAMO TOPPAHAALARIT Laadukas ja taatusti lämmin JahtiJakt-toppahaalari on kovien pakkasten suosikki. Päällikangas on erittäin hiljaista teknistä mokkaa (100 % polyesteri), jossa on veden- ja tuulenpitävä Air-Tex-kalvo ja teipatut saumat. Lämmin 100 g vanu yläosassa, 80 g vanu housuosassa. Runsaasti taskuja. 149 90 00 SUT VALLE -HOU 149 90 KARVALAKISSA EI PÄÄTÄ PALELE! BRUNO -KARVALAKKI Lämmin Bruno lumicamo korvaläpällinen päähine, jossa tikkivuori ja keinoturkissomisteet. Lumicamotai safetycamo -kuosi 24 90 (179,00) Kaikkien suomalaisten ulkoilukauppa 19 90 NEWIS -KÄSINEET Lämpimät Newis lumicamo- tai safety camo käsineet teddyvuorella ja liipasinhalkiolla.
LÄMPIMÄT ALUSASUT JAHTIIN Korkealaatuiset alus- ja väliasut siirtävät erittäin tehokkaasti kosteutta pois iholta ja kuivuvat nopeasti. Lämmin ja kosteutta siirtävä alusasu on toimivan kerrospukeutumisen perusta! 49 90 PRO ALTON MICRODRY FLEECEALUSASU VÄLIASU MERINOVILLAALUSASU 19 39 99 90 LUMICAMO-LINTUREPPU JahtiJakt linturepussa on täysin kahisematon pintakangas. Aseelle on kotelo repun selkäosassa. Saatavana myös vihreä malli. TRAWLER -NEULEPAITA KAULURI Tyylikäs ja kestävä ajattoman harmaa neule metsälle ja vapaa-aikaan. Lämpimästä ja pehmeästä fleecemateriaalista valmistettu kauluri. 5 00 39 90 HUNTING VILLASUKKA Pitkävartiset saapassukat jotka ovat Merinovillan ansiosta miellyttävät käyttää. 12 90 90 90 TÄSTÄ TALVISAAPPAAT APPAITA MYÖTEN! & VIERESTÄ SUKAT SA 79 90 (99,90) NEOPREENISAAPPAAT Loistava ja kestävä saapas suomalaiseen talveen pitävällä pohjakuviolla. HUIPPU-UUTUUS! Näppärä kääntöveitsi pitävällä kumikahvalla ja kotelolla. 16 90 S M S U.C.M SMS -RIISTAKAMERA 199 00 (Lähettävä/Etäohjattava malli) U.C.M -RIISTAKAMERAT Suomenkieliset valikot, helppo käyttää ja kiinnittää. Liiketunnistimella toimiva infrapuna-yökuvaus mahdollistaa terävät kuvat myös pimeässä tai hämärissä. SMS-malli on kännykällä etäohjattava. Tuotteet saapuvat viikolla 46. U.C.M -RIISTAKAMERA 119 90 Uovision UV535 Pikku-Panda riistakamera tarjoaa monipuoliset ominaisuudet pienessä koossa. Suomenkieliset valikot, helppo käyttää. 135 00 *Puhelujen hinnat sis alv 24 %: kiinteästä verkosta 8,28 snt/puh + 6,85 snt/min, matkapuhelimesta 8,28 snt/puh + 16,56 snt/min 129 00 (Tallentava malli) UV535 -RIISTAKAMERA MYYNTI JA ASIAKASPALVELU P. 020 747 7000* (MA-PE 10-16) 439 00 OTSO 5-7 R PRO SIS-hyväksytty ja sertifioitu asekaappi n. 5 aseelle. 5 vuoden murtautumattomuustakuu. Täyttää aselain vaatimukset. METSO 4 Näppärä asekaappi noin neljälle aseelle. Täyttää aselain vaatimukset. www.eratukku.fi Tarjoukset voimassa 30.11.2014 saakka. POCKET KNIFE
Mikko Toivola, riistapäällikkö, Suomen riistakeskus Varsinais-Suomi Luonnonsuojelualueita perustetaan – metsästysmahdollisuudet voitava säilyttää! Muut luonnonsuojelualueet = valtion kaikki muut luonnonsuojelualueet paitsi kansallis- ja luonnonpuistot Hannu Huttu Valtiolle hankituille alueille ollaan perustamassa kiihtyvään tahtiin erilaisia suojelualueita. Luonnonsuojelulain lähtökohta on, että perustettavilla muilla kuin kansallis- ja luonnonpuistoiksi luokiteltavilla luonnonsuojelualueilla eläinten pyydystäminen, tappaminen ja häiritseminen on kielletty, ja tästä voidaan joillain edellytyksillä poiketa. Yksinkertaistettuna perusperiaatteena on, että Pohjois-Suomessa jahti voi jatkua lähes ennallaan, mutta Etelä-Suomessa metsästystä rajoitetaan. P arhaillaan on käynnissä vuonna 2011 alkanut ympäristöministeriön ja valtion maita hallinnoivan Metsähallituksen yhteistyö, jonka lopputuloksena suojelualueet saavat viralliset rauhoitusmääräykset. Kaikkiaan näitä alueita oli työn alussa noin 670 000 hehtaaria. Pinta-ala pitää pääosin sisällään myös ne Natura 2000 -alueet, joilla ei vielä ole virallisia rauhoitusmääräyksiä. Natura 2000 -alueiden metsästyskäytöstä päätetään rauhoitusmääräyksiin tehdyillä 12 l Metsästäjä 6 l 2014 poikkeuksilla. Natura 2000 -sääntelyhän ei pääsääntöisesti estä metsästystä, mutta sitä rajoittaa kansallinen luonnonsuojelulaki, joka suhtautuu metsästykseen Natura-säätelyä tiukemmin. Viralliset rauhoitusmääräykset on tätä kirjoitettaessa saatu valmiiksi Suomussalmella, Varsinais-Suomessa ja Saimaalla sijaitseville luonnonsuojelualueille. Luonnonsuojelulaista johtuen Varsinais-Suomessa ja Saimaalla metsästystä rajoitettiin varsin merkittävästi. Pohjoisessa metsästys sallitaan – etelässä rajoitetaan Suomessa on lukuisia erilaisia suojelualueita, ja mahdollisuudet metsästää niillä vaihtelevat paljon. Kansallispuistot ja niiden kiistanalaiset metsästyskysymykset ovat usein julkisuudessa. Muut luonnonsuojelualueet on vähemmän keskustelussa oleva käsite. Luonnonsuojelulain mukaan ne tarkoittavat kaikkia muita valtion luonnonsuojelualueiksi luokiteltuja alueita – siis kansal- lis- ja luonnonpuistoja lukuun ottamatta. Riistatalouden kannalta muut luonnonsuojelualueet ovat vähintään yhtä merkittäviä kuin kansallispuistot ja luonnonpuistot. Nykyisen luonnonsuojelulain mukaan alle 100 hehtaarin suojelualueet perustetaan ympäristöministeriön asetuksella. Näillä alueilla laki ei anna mahdollisuutta sallia metsästystä. Yli 100 hehtaarin alueet perustetaan valtioneuvoston asetuksella, ja niiden osalta metsästyksen sallimiseksi voidaan tehdä poikkeuksia. Pohjois-Suomessa metsästys
lähtökohtaisesti sallitaan ja EteläSuomessa edellytetään metsästyksen rajoittamista. Suunnittelua, kuulemista ja lausuntoja Monitahoisen luonnonsuojelulainsäädännön ja alueiden hankinnan pitkän historian takia suojelualueiden perustaminen vaatii paljon suunnittelutyötä, jonka tekevät pääasiassa valtion maa-alueita hallinnoivan Metsähallituksen suunnittelijat. Alueet ryhmitellään kokonai- ja luontoarvot.Tarvittavat rajoitukset valmistellaan yhteistyössä eri intressitahojen kanssa.Metsästystä koskevat rajoitukset voivat olla myös alueellisia,ajallisia tai kohdistua tiettyyn riistaeläinlajiin.Mikäli perustettava luonnonsuojelualue sisältyy myös Natura 2000 -verkostoon, noudatetaan lisäksi, mitä valtioneuvosto on metsästyksen osalta päätöksessään asiasta erikseen todennut. Näillä alueilla tavoitteena on myös, että voimassa olevat metsästyskäytännöt eivät olennaisella tavalla muutu.” Vuonna 2009 istunut hallitus piti tärkeänä, että valmistelu tehdään yhteistyössä eri tahojen kanssa. Käytännössä yhteistyö on toteutettujen suojelualueiden osalta tarkoittanut kuulemistilaisuuksia, joissa alueiden toimijoille on annettu mahdollisuus kommentoida suunniteltuja käytön linjauksia. Varsinais-Suomessa vain hirvenmetsästys säilyi Varsinais-Suomen suojelualueita perustettaessa kuultiin metsästykseen liittyen ensimmäisenä ta- Varsinais-Suomessa suojelualueilla sallitaan lähinnä hirvenmetsästys. Saimaan suojelualueilla pienriista huomioitiin paremmin, ja hirvenmetsästyksen lisäksi sallitaan pääosiltaan metsäjäniksen, rusakon, teeren ja pyyn metsästys. suuksiksi, ja niiden nykyiset käyttömuodot – kuten tieto siitä, mikä on alueen nykyinen metsästyskäytäntö – kootaan suunnittelun tueksi. Kun suojeltavien alueiden kokonaisuus on valmis ja taustatiedot kerätty,tulee rajoitukset valmistella yhteistyössä eri intressitahojen kanssa.Luonnonsuojelulakia muutettaessa edellytettiin seuraavaa: ”Perustettavilla muilla luonnonsuojelualueilla metsästyksestä päätettäisiin siten edellä mainituista lähtökohdista käsin tapauskohtaisesti huomioon ottaen jokamiehenoikeudet, virkistys Ei ole järkevää pitää kiinni kaikesta metsästyksestä, mutta ei myöskään kategorisesti kieltää kaikkea pienriistan metsästystä. hona alueellista riistaneuvostoa. Myöhemmin useassa alueellisessa kuulemistilaisuudessa kuultiin tilaisuuteen kutsuttujen suojelualueilla metsästävien metsästysseurojen näkemyksiä. Tilaisuuksissa oli läsnä myös Suomen riistakeskuksen, riistanhoitoyhdistysten ja Suomen metsästäjäliiton edustajia. Kuulemistilaisuuksien jälkeen asetukset valmistellaan ympäristöministeriössä. Varsinais-Suomen tapauksessa kuulemistilaisuuksista kului yli vuosi ennen asetusluonnosten saapu- mista lausunnolle. Luonnoksessa Varsinais-Suomeen perustetuille suojelualueille ehdotettiin metsästysmuodoksi lähinnä hirvenmetsästys. Lopulta varsinaisissa asetuksissa hirvenmetsästys jatkui 84 prosentilla alueista ja metsäkauriin metsästys sallittiin joillakin saariston suojelualueilla. Saimaan suojelualueiden kohdalla hirvenmetsästyksen lisäksi myös pienriista huomioitiin paremmin, ja pääosiltaan sallittiin metsäjäniksen, rusakon, teeren ja pyyn metsästys. Haittaako metsästys suojelutavoitteita? Ennen Natura 2000 -ohjelmaa luonnonsuojelualueita on hankittu valtiolle erilaisten luonnonsuojeluohjelmien kautta. Luonnonsuojeluohjelmat ovat teemoitettu erilaisten luontotyyppien alle, ja niiden pääasiallisena tarkoituksena on erityisesti elinympäristön suojelu. Parhaillaan käynnissä olevassa soidensuojelun täydennysohjelmassa olennaisinta on suon vesitalouden säilyminen ja puita kasvavilla soilla puuston säilyttäminen. Tavoitteet ylläpitävät muita suon luonnonarvoja. Metsästys ei haittaa edellä mainittuja tavoitteita. Soidensuojeluohjelman tavoitteet eivät siis estä metsästystä. Muidenkaan suojeluohjelmien tavoitteet harvoin estäisivät.Se,että metsästys ei haittaa suojeluohjelmien tavoitteiden toteutumista, ei kuitenkaan tarkoita, että riistatalous voisi jatkua rajoituksetta,kun alueesta perustetaan suojelualue. Näin on erityisesti, jos alue hankitaan valtiolle. Aiemmin perustettujen suojelualueiden tavoitteisiin verrattuna nykyisen luonnonsuojelulain tavoitteet ovat aikaisempaa kokonaisvaltaisempia. Kun uusia suojelualueita on perustettu, on se ainakin Varsinais-Suomen ja Saimaan tapauksissa toteutettu niputtamalla vielä perustamatta olleiden suojeluohjelmakohteiden alueet samaan asetukseen. Samaan asetukseen on sisällytetty myös Natura 2000 -ohjelmaan kuuluvat tavoitteet. Tavoitteena on turvata suojeltavien alueiden ekosysteemien häiriötön kehitys. Tulkinta siitä, miten Metsästäjä 6 l 2014 l 13
Soidensuojeluohjelman tavoitteet eivät estä metsästystä. Muidenkaan suojeluohjelmien tavoitteet harvoin estäisivät. metsästyksen katsotaan vaikuttavan suojelun tavoitteena olevaan ekosysteemien häiriöttömään kehitykseen, ei ole mitenkään yksioikoinen. Tulevia suojelualueita perustettaessa tulisi riista- ja ympäristöhallinnon välillä käydä perusteellinen keskustelu siitä, millä periaatteilla metsästys ei vaaranna edellä mainittua tavoitetta. Yhteistyö välttämätöntä suojelutavoitteiden saavuttamiseksi Suojelualueiden perustaminen nykyisen lain mukaisesti edellyttää Etelä-Suomessa metsästyksen rajoittamista. Lakimuutosta tehdessään hallitus edellytti kuitenkin muiden luonnonsuojelualueiden perustamisessa suunnittelua ja yhteistyötä. Ajallisten riistalajeihin kohdistuvien rajoitusten suunnittelu tulisi tapahtua metsästyksen ja luonnonsuojelun asiantuntijoiden välisen avoimen vuoropuhelun kautta. Ei ole järkevää pitää kiinni kaikesta metsästyksestä, mutta ei myöskään kategorisesti kieltää esimerkiksi kaikkea pienriistan metsästystä. Varsinais-Suomen laajasta kuulemisesta huolimatta pienriistan metsästys kiellettiin lähes kokonaan. Riistahallinnon tai paikallisten esittämiä kommentteja kuten ketun metsästyksen sallimista ei juurikaan kuultu. Ketun metsästys kiellettiin myös Saimaan suojelualueilla, vaikka se olisi varmasti voitu suunnitella siten, että se olisi tukenut paremmin alueiden luonnonsuojelutavoitteita. Näin ollen kettuja, samoin kuin haitallisiksi lueteltuja vieraslajeja minkkiä ja supikoiraa, voidaan tulevaisuudessa poistaa suojelualueilta ainoastaan poikkeuslupamenettelyllä. Tulevien suojelualueiden säädösten valmistelussa tulisi ympäristö- ja riistahallinnon yhteistyötä syventää, jotta haitallisiksi luokiteltujen tai liiallisesti lisään14 l Metsästäjä 6 l 2014 tyneiden lajien ongelmien ratkaisemisen esteeksi ei kehitettäisi lisäbyrokratiaa. Osallistu ja vaikuta! Suomalainen metsästäjä on tyypillisesti vaitonainen omista tekemisistään.Helposti ajatellaan,ettei ole syytä kertoa siitä, että jollain suojelualueella ollaan usein jahdissa. Sehän voidaan vaikka kieltää! Meneillään olevassa säädösvalmisteluprosessissa ei kuitenkaan kannata jäädä mökin nurkkaan turisemaan pelkästään oman porukan kanssa metsästyksen tärkeydestä. On tärkeää kertoa oman metsästysalueen suojelualueilla toteutettavista jahtimuodoista. Mahdollisiin ympäristöhallinnon järjestämiin kuulemistilaisuuksiin kannattaa osallistua ja kertoa avoimesti, jos alue on paikallisesti tärkeä. Tätä kirjoittaessa ei ole vielä selvää,millä alueella luonnonsuojelualueita seuraavaksi perustetaan. Epävirallisten tietojen mukaan hyvin pitkälle vietyjä valmisteluja on tehty eteläisen Pohjois-Pohjanmaan ja Etelä-Karjalan suojelualuekokonaisuuksien osalta. Suomen riistakeskuksen näkemys on, että ottamalla paikalliset käyttömuodot kuten metsästys huomioon suojelualueiden perustamisessa, voidaan paikallisyhteisön hyväksynnän kautta vaikuttaa positiivisesti alueiden suojeltaviin luontoarvoihin. Suomen riistakeskus on myös aloittanut luonnonsuojelualueiden hoitoa edistävän ja niiden metsästyskäyttöä määrittelevän strategian laadinnan, jota tullaan esittelemään Metsästäjä-lehden tulevissa numeroissa. Strategian pohjalta on päivitetty myös luonnonsuojelualueiden metsästykseen liittyvää ohjeistusta. Kun uusia luonnonsuojelualueita perustetaan, toimitetaan alueen riistanhoitoyhdistyksille ja metsästysseuroille päivitetty ohjepaketti lausuntojen antamisen tueksi. Visa Eronen, riistapäällikkö, Suomen riistakeskus Uusimaa Valtion alueiden tarjoamat metsästysmahdollisuudet ovat hyvin tärkeitä merilinnustajille Suomenlahdella ja eteläisellä Saaristomerellä. Tämä käy ilmi Metsähallituksen eräpalveluiden yhteistyössä Suomen riistakeskuksen kanssa toteuttamasta merilinnustus-kyselystä, jonka avulla kartoitettiin etelärannikon merilinnustajien tärkeiksi kokemia alueita, alueiden käyttöä ja näiden alueiden mahdollista palveluiden kehittämistarvetta. M erilinnustus-internetkyselyyn vastasi noin 200 alueella pyynnissä käyvää henkilöä. Kysely oli avoinna toukokuusta elokuuhun 2014. Sitä mainostettiin Riihimäen erämessuilla, Metsästäjä-lehdessä sekä internetissä ja sosiaalisessa mediassa. Kyselyssä hyödynnettiin niin sanottua pehmo-GIS-tekniikkaa. Vastaajat saivat merkitä kartalle tärkeiksi tuntemiaan aluemaisia ja pistemäisiä kohteita, eli millä alueilla he käyvät metsästämässä ja mitkä yksittäiset kohteet (saaret tai luodot) ovat merkittävimpiä metsästyspaikkoja. Tyypillinen vastaaja oli 21–40-vuotias, pääkaupunkiseudulla asuva mies, joka metsästää valtion vesialueilla etupäässä alleja ja haahkoja, ja viihtyy reissullaan yhden päivän. Tyypillisin metsästysmatka suuntautui Helsingin ja Porvoon väliselle merialueelle. Vastaajista noin puolet asuu pääkaupunkiseudulla, neljännes muualla Uudellamaalla ja vajaa kolmannes muualla Suomessa. Vastauksista kävi erittäin selvästi ilmi, että valtion alueiden tarjoamat metsästysmahdollisuudet olivat vastaajille hyvin tärkeitä. 15 prosenttia vastaajista ilmoitti, että heillä ei ole mahdollisuutta metsästää vesilintuja missään muualla kuin selvityksen kohteena olevalla alueella.Muiden vesilintujen metsästysmahdollisuuksien osalta puolet vastaajista mainitsi valtionalueet muualla, 12 prosenttia voi hyödyntää kaupungin omistamia alueita, oman metsästysseuran alueilla metsästää 18 prosenttia, metsästysseuran vieraana pyyntiin pääsee 15 prosenttia vastaajista ja 5 prosenttia voi metsästää omistamillaan alueilla. Alli ja haahka suosituimmat lajit Helsingin edusta on vastausten perusteella Suomenlahden suosituin pyyntialue. Tärkeitä pyyntipaikkoja merkittiin ahkerasti Helsingistä Hankoon Merilinnustuksen toivotaan jatkuvan valtion alueilla myös tulevaisuudessa mahdollisista uusista luonnonsuojelualueista huolimatta.
Merilinnustus Suomen etelärannikolla -selvitys: Valtion alueilla metsästys tärkeää merilinnustajille Karttaan on merkitty vastaajien ilmoittamat tärkeät metsästyspaikat, merelliset kansallispuistot sekä Natura 2000 -alueet. Metsähallitus on saanut tehtäväkseen valmistella valtion omistamien luonnonsuojeluohjelma-alueiden perustamista luonnonsuojelualueiksi. Suomenlahti 2014 -vuoden yksi teema on selvittää Suomenlahden luonnonsuojelualueverkoston kehittämistä. Selvityksen tulokset ovat tarpeen, jotta metsästyskysymykset voidaan näissä Metsähallituksen ja ympäristöministeriön hankkeissa huomioida. ulottuvalla merialueella. Muita vastaajille tärkeitä metsästysalueita ovat Porvoon ja Kotkan edustat. Pyynnissä käydään eniten lokakuussa, ja syyskuu on toiseksi suosituin pyyntikuukausi. Vajaa kolmannes vastaajista on käynyt pyynnissä kesällä, mikä tarkoittanee uroshaahkan kesäkuun alussa alkavaan pyyntiin osallistumista. Alli ja haahka ovat selvästi suosituimmat metsästyksen kohteet Suomenlahdella; vastaajista 60 prosenttia ilmoitti metsästävänsä näitä lajeja. Selvitysalue on näiden lajien osalta kiistatta Suomen merkittävin alue, jolla pyyntiä voi harjoittaa valtion mailla ja vesillä. Kolmanneksi yleisin metsästyksen kohde oli sinisorsa, jota tavoittelee alueella noin neljännes vastaajista. Harvalukuisemmat lajit eivät ole selvityksen perusteella monenkaan metsästäjän tavoittelemaa saalista. Esimerkiksi sotkia ilmoitti pyytävänsä vain joka kahdeskymmenes vastaaja. Pyydettävien lajien lista on suhteellisen laaja. Selvitysalueella on vastausten perusteella mahdollista harjoittaa monenlaista vesilintujen pyyntiä, millä on merkitystä myös metsästyskulttuurin ylläpitämiselle ja rikastuttamiselle. Lisää luvallisia alueita toivotaan Ilmoitettuja pyyntipaikkojen sijainteja verrattiin myös jo perustettuihin luonnossuojelualueisiin, mahdollisiin suojelualueiden laajennuksiin ja mahdollisiin tuleviin suojelualueisiin. Suurin metsästyspaine keskittyy Uudenmaan alueelle, jossa sijaitsee Tammisaaren kansallispuisto sekä Långörenin ja Söderskärin luonnonsuojelualueet. Alueella on myös Natura 2000 -alueita, joiden osia saatetaan liittää jo perustettuihin suojelualueisiin tai mahdollisiin uusin esitettäviin luonnonsuojelualueisiin Suomenlahti-vuosi 2014 -selvitys- työn yhteydessä. Vastaavasti myös Kaakkois-Suomen ja Varsinais-Suomen merialueilla harjoitetaan metsästystä jo perustetuilla luonnonsuojelualueilla ja niiden läheisyydessä. Metsästysjärjestelyissä ei ollut vastaajien suuren enemmistön mielestä kehitettävää. Ainoat kehitysideat koskivat alueen ruuhkaisuutta. Suosituille paikoille toivottiin lisää valvontaa ja ehdotettiin jonkinlaisia vuoroja, jotta kaikilla halukkailla olisi tasavertainen mahdollisuus metsästää merilintuja. Myös lisää luvallisia alueita toivottiin perustettavan tulevaisuudessa. Kyselyyn vastanneet pitivät hyvänä, että merialueen vesilinnustuksesta ollaan kiinnostuneita, ja he kokivat, että kyselyssä käsitellyt asiat olivat heille tärkeitä. Vastaajat toivoivat, että merilinnustus valtion alueella jatkuisi myös tulevaisuudessa huolimatta esimerkiksi mahdollisista uusista luonnonsuojelualueista. Kysely tarjoaa arvokasta tietoa, joka on avuksi merialueen suunnittelussa ja metsästykseen liittyvien palveluiden kehittämisessä. Metsähallituksen eräpalvelut ja Suomen riistakeskus kiittävät kaikkia kyselyyn vastanneita arvokkaasta avusta! Merilinnustus Suomen etelärannikolla -raportti julkaistaan pian Metsähallituksen julkaisusarjassa, joka on ladattavissa internetistä. Raportin julkaisemisesta tiedotetaan Metsähallituksen ja Suomen riistakeskuksen tiedotuskanavilla sekä Metsästäjä-lehdessä. Metsästäjä 6 l 2014 l 15
Tommy Arfman PIENPEDOT vaivaavat merellisiä luonnonsuojelualueita Lähes kaikille merellisille suojelualueille on levinnyt luontoarvoja heikentäviä tekijöitä: nelijalkaisia petoeläimiä, joista osalla on haitallisen vieraslajin status. Myös syrjäinen perämeren yksityinen suojelualue Ulkokrunni on saanut näitä tulokkaita. 16 l Metsästäjä 6 l 2014 S uomen rannikolla on runsaasti erityyppisiä luonnonsuojelualueita, joista laajimmat yhtenäiset kokonaisuudet ovat valtion mailla sijaitsevia kansallispuistoja. Näiden seassa on lisäksi yksityisiä suojelualueita eli niin sanottuja YSA-suojelualueita. Osa alueista on vailla virallisia rauhoitusmääräyksiä,ja ne tullaan lähivuosina perustamaan suojelualueiksi. Kaikilla näillä alueilla on tärkeitä luonnonarvoja, joiden vuoksi ne ovat suojelustatuksen saaneet.Ne pyrkivät säilyttämään alueiden monimuotoista luontoa ja alkuperäisiä lajeja. Ulkokrunni kuuluu Krunnien saaristoon, joka on yksityinen, vuonna 1956 perustettu luonnonsuojelualue. Ulkokrunni sijaitsee noin 20 kilometrin päässä rannikolta.Saari on muodostunut maan nousun myötä ja on matala ja metsäinen, käsittäen monenlaista biotooppia. Saari on myös tunnettu monipuolisesta pesi- Vieraslaji supikoira on hyvin tehokas levittäytyjä. Edes uloimmat ulkosaariston saaret eivät välty tämän lajin invaasiolta. mälinnustosta ja myös sulkasatoisten merihanhien oleskelupaikkana. Ihminen poistuu, pienpeto tulee Muuttoliike on tyhjentänyt saaristosta ympärivuotisen asutuksen, ja tämän tyhjiön ovat pienpedot ottaneet käyttöönsä. Asia korostuu entisestään suojelualueilla, joilla ihmisen toimintaa on rajoitettu esimerkiksi kattavilla metsästyskielloilla. Ulkokrunnia ovat perinteisesti vaivanneet ketut, jotka metsästäjät ovat kuitenkin saaneet poistettua.Ensimmäinen havainto vieras-
pedosta tehtiin vuonna Luonnonsuojeluliiton ävä ht te na ai 2008, jolloin metsästäjät lausunnossa myös on to is po Tehokas peto i saivat saaliikseen suesitetään merikotvo kä mi , käyttäen pikoiria. kan pyydystävän osaavia koiria apuna ua nt tu ta is Tämän jälkeen supikoiria. Ehkä näin onkin, ho ta lu je luonnonsuo supikoira on ollut saaren alkumutta jos pyydystys olisi teä. lt innä peräislajien riesana vuosittain. hokasta,ei Ulkokrunnissa olisi pesimälinnuston häir Supikoira myös lisääntyy saasupikoiraongelmaa. rella ja tekee suuria poikueita. Itse olen kahtena keväänä peräjälkeen rikotkan pesärauhan häirintään.Merikotka on poistanut supikoiraparin parin hehtaarin koSupikoiran läsnäolo näkyy jo alueen pesivässä linnustossa. Lähes kaikki maassa tiettyyn pesinnän aikaan herkkä häirinnälle, koisesta kotkan pesimäsaaresta. Jos merikotpesivät vesi- ja kahlaajalinnut ovat pääsaaresta mutta jos pyynti ajoitetaan aikaan, jolloin kot- ka olisi tehokas supikoiran pyytäjä, ei näitä ja lähisaarista kaikonneet. kanpojat ovat jo kuoriutuneet,ei ole enää riskiä supeja olisi enää pitänyt sieltä löytyä. Jätin jo– Esimerkiksi harvinainen ristisorsa on hä- pesinnän epäonnistumisesta. pa raadot kotkalle pesän lähettyville ateriaksi, vinnyt pesimälinnustosta kokonaan, kertoo Itse olen petoja poistanut tähän tapaan pie- mutta ne eivät kelvanneet. alueen valvoja Kyösti Juola. neltä merikotkan pesimäsaarelta,jossa on vain Tämä on hyvä esimerkki alueiden ylisuopuu, jossa kotka pesii. Tähän mennessä ei kot- jelusta, joka jopa heikentää alueen luonnon Ylisuojelu heikentää kan pesintätulos ole kärsinyt. monimuotoisuutta. monimuotoisuutta Petojen poisto keväällä tuottaa parhaan tehon saariston pesivälle linnustolle. Kun pedot poistetaan jäiden lähdön jälkeen,on uusien petojen saapuminen saariin epätodennäköisempää. Varsinkin syrjäisessä Ulkokrunnissa pienpedot saapuvat saareen vain jäitä pitkin. Ongelmalliseksi alueen tekee jäiden lähtö myöhään, usein vasta toukokuussa, jolloin linnut ovat jo saapuneet ja aloittavat pesintänsä hyvin nopeasti. Tehokas petopoisto on aina tehtävä osaavia koiria apuna käyttäen,mikä voi luonnonsuojelutahoista tuntua pesimälinnuston häirinnältä. Totuus on kuitenkin niin raadollinen,että jos saarta asuttaa esimerkiksi supikoirapariskunta, on alueen pesimärauha jo mennyttä. Lisäksi osaavat metsästäjät koirineen häiritsevät linnustoa hyvin marginaalisesti. Jos petopoisto ajoitetaan syyskauteen, menee petopoistosta suurin teho poikasiin, joita esimerkiksi supikoiralla on helposti kymmenen kappaletta. Riskinä on, että joku tai jotkut pennuista jäävät löytymättä ja näin saarelle jää pesämuna taas uuteen poikueeseen. Lisäksi talven aikana saareen voi saapua taas uusia pienpetoja, jotka tuhoavat keväisen lintujen pesinnän. Näin ollen kevätpoiston arvoa ei voi vähätellä.Sen merkitystä ei kuitenkaan edes luonnonsuojelijoiden piirissä ymmärretä. Tästä on hyvänä esimerkkinä Suomen luonnonsuojeluliiton lausunto Ulkokrunnin kevätpyynnistä, jossa se suosittaa kevätpyynnin kieltämistä vedoten pesivän linnuston häirintään. Suojelutahot ymmärtävät hyvin petojen aiheuttaman luontoarvojen heikentymisen, mutta kevätpoiston tärkeyden merkitys on jäänyt hämärän peittoon. Lausunnossa vedotaan muun muassa saarella pesivän me- Ulkokrunnin pienpetoja poistamassa lll Kävin syksyllä 2014 tutustumassa Ulkokrunnin saareen pienpetopoiston merkeissä. Saarella oli havaittu kesällä supikoiran pentuja, joten merikotka oli jättänyt mitä ilmeisimmin leiviskänsä hoitamatta. Nyt homma lankesi paikallisille metsästäjille, ja pakkasimme Kyösti Juolan veneen täyteen erirotuisia petopyyntiin erikoistuneita koiria. Iltahämärissä saavuimme saaren eteläkärkeen, pieneen kalastajien mökkikylään, jossa pitäisimme leiriä. Koirat laskimme irti, ja ne pyydystivät jo illalla mökkien ympäristöstä pari supikoiranpentua. Aamun valjettua oli tarkoitus kammata saari useamman koiran avulla läpi. Mukana oli ajokoiraa, luolakoiraa, noutajaa ja karhukoira. Kaikilla koirilla oli oma tapansa toimia pienpetojen pyynnissä ja supikoirille oli luvassa ankea päivä. Lähdimme kulkemaan saarta läpi, ja aloin hiukan ymmärtämään saaren haasteellisuutta pienpetojen pyynnissä. Saarella oli laajoja tiheitä kaislikkoja, katajikkoja ja läpipääsemättömiä pajukoita. Lymypaikkoja supikoirille oli runsain mitoin, ja koirat saivat tehdä töitä koko kapasiteetillaan. Päivän aikana saatiin saaliiksi kaikkiaan kahdeksan supikoiraa: seitsemän pentua ja kaikkein tärkein eli kapitaalinaaras. Uroskin oli vielä iltahämärissä työn alla, mutta se karisti koirat kannoiltaan menemällä mereen. Valitettavasti meidän aikataulumme ei antanut myöden jatkaa toista päivää, jolloin uroskin olisi todennäköisesti päätynyt eräksi. Ulkokrunni on pienpetopoistolle haasteellinen työmaa. Suuressa saaressa on useita eri maastotyyppejä, jotka ovat hyvin vaikeakulkuisia, myös koirille. Metsästäjä 6 l 2014 l 17
Pitkäjänteinen petopoisto vaatii yhteistyötä Ilmainen Merellisten suojelukohteiden pitäminen pienpetovapaana on pitkäjänteistä työtä, joka vaatii useamman tahon yhteistyötä. Myös luonnonsuojelijoiden tulisi ymmärtää olosuhteet ja niitä koskevat lainalaisuudet. Jos pienpetopoistoista tehdään liian byrokraattisia tai vaival- loisia,se ei houkuttele metsästäjiä toimimaan saariston vaativissa olosuhteissa. Jos arvokkaat saariluontokohteet ovat vieraspetojen ja kettujen kansoittamat, ovat monet niiden suojeluarvot romahtaneet. Tukemalla metsästäjiä pienpetojen poistossa joko metsästysoikeuksin ja korvaamalla työstä aiheutuneet kulut voidaan parantaa merkittävästi alueiden luonnonhoidollista tilaa. Se ainakin on varmaa,että pienpedoilla ei saaristossa ole muita varteenotettavia vihollisia kuin Tehokas pienpetopoisto onnistuu usean koirarodun avulla. Kullakin rodulla on oma tapansa työskennellä supikoirien parissa. Ilman toimivia koiria ei pienpetoja saada tehokkaasti poistettua. Lintujen pesimärauhan takaa vain kaikkien supikoirien poisto. ihminen. Jos ihmistoiminta suojelualueilla loppuu, on selvää, että pedot ottavat tämän kentän haltuunsa.Siitä on näyttöä kaikkialta Suomen rannikkoalueilta. Jahdissa-lehti, lukijamenestys! Lue tietokoneella, android-tabletilla, lataa iPadiin. Mahtava metsästyspaketti! JAHDISSA.FI Lisääntyvä naarassupikoira on poistettu. Marko Kantola Iistä on syystä tyytyväinen. Jos saarelle ei jää naaraspentua tai tule uutta naarasta kevätjäitä pitkin, on seuraavana keväänä linnustolla paremmat mahdollisuudet pesinnän onnistumiseen. 18 l Metsästäjä 6 l 2014
Puheenjohtajan palsta Risto Hanhineva varapuheenjohtaja Suomen riistakeskus Luonnonsuojelualueiden perustaminen ja metsästys Valtion maille perustettavien luonnonsuojelualueiden perustamishanke etenee, tällä kertaa työn alla on Oulun eteläinen osa ja Itä-Lappi. Suomeen on aikaisemmin perustettu valtion maille lähes 450 luonnonsuojelualuetta, joiden yhteispinta-ala on lähes kaksi miljoonaa hehtaaria. marjastus ja sienestyskausi on päättynyt. Suojelualueiden tarpeettomilla metsästyskielloilla rajataan turhaan yhdeltä käyttäjäryhmältä mahdollisuus hankkia hyvinvointia luonnosta oman harrastuksensa parissa. Pohjois-Pohjanmaalla on suunniteltuja suojelualueita yhteensä 43 yhteispinta-alaltaan noin 21000 hehtaaria. Näistä alueista suurin osa on tarkoitettu soidensuojelun turvaamiseksi. Soiden ohella on myös mukana metsiensuojelu kohteita. Suurin osa alueista on vanhastaan valtion maita, joita Metsähallitus hallinnoi. Lisäksi on kohteita, jotka ovat suojeluohjelmien toteutuksen yhteydessä siirtyneet valtion omistukseen. Suomen riistakeskuksen ensimmäisen hallituksen kolmivuotinen työrupeama päättyy tämän vuoden lopussa. Hallituksen rooli on selkeästi muuttunut verrattuna riistakeskusta edeltäneen Metsästäjäin Keskusjärjestön hallituksen työskentelyyn. Muuttuneesta roolista huolimatta työskentely on sujunut hyvässä hengessä. Suuremmilta yhteentörmäyksiltä on säästytty, vaikka kauden aikana on tehty useita pitkälle linjaavia strategisia päätöksiä. Päätökset ovat syntyneet perusteellisen keskustelun jälkeen, ainoastaan pari kertaa on hallituskauden aikana äänestetty. Perustamiseen liittyvää valmistelutyötä tekee Metsähallitus paikallisena asiantuntijana. Metsähallitus myös järjestää paikallisten ihmisten ja eri sidosryhmien laajan kuulemisen. Asetusluonnosten valmistelun ja lausuntokierrokset hoitaa ympäristöministeriö. Kovasti on kerrottu, että sidosryhmien, metsästäjien ja metsästysseurojen kannanottoja ja näkemyksiä tullaan huomioimaan. Metsästyksen näkökulmasta lähtökohtatilanne on kuitenkin erittäin huono. Ennakkoon on YM- linjauksena ilmoitettu, että metsästys on pääsääntöisesti kielletty kaikilla perustettavilla alle sadan hehtaarin alueilla, jotka sijaitsevat ML 8§:n eteläpuolella. Neuvottelutilanne olisi aito, mikäli näissä kuulemistilaisuuksissa yhdessä ja yhteistyössä keskusteltaisiin, onko luonnonkäytön rajoituksille tarvetta ja vaarantuuko perustettavan luonnonsuojelualueen käyttötarkoitus, jos esimerkiksi metsästys siellä sallittaisiin. Toimikautensa päättävän hallituksen työskentely on ollut varsin laadukasta. Periaatehan on se, että hallitus ohjaa ja valvoo ja operatiivinen johto pyörittää käytännön toimintaa. Mielestäni hallitus ei ole sotkeentunut lillukanvarsiin ja toisaalta operatiivinen johto on saanut tarvitsemaansa tukea uuden organisaation toiminnan käynnistämisessä. Työskentelyä on myös edesauttanut riistakeskuksen johdon tekemä erinomainen päätösesitysten valmistelutyö, joten niiden pohjalta hallituksen on ollut helppo tehdä päätöksiä vaikeistakin asioista. Uuden hallituksen jäsenten nimitykset on ministeriö tehnyt ja pesti alkaa välittömästi tammikuun alussa. Jäsenten vaihtuvuus on metsästäjätaustaisten osalta varsin suuri johtuen valinta-alueilla tapahtuvasta henkilöiden vaihtumisesta. Uusista jäsenistä useimmat ovat olleet mukana jo pitempään, joten kokemusta löytyy myös heidän joukosta. Metsästys Suomessa on lähtökohtaisesti kestävää ja rajoittuu pääosin myöhäissyksyyn, jolloin Metsästäjä 6 l 2014 l 19
Maria Nikunlaakso Talvinen supisaalis turkiksiksi Metsästäjän eettiseen vastuuseen kuuluu saaliin hyödyntäminen. Supikoiran kohdalla tämä toteutuu valitettavan harvoin. Joulukuun alun ja maaliskuun lopun välisenä aikana saaliiksi saatu supikoira voitaisiin kuitenkin hyödyntää paljon nykyistä useammin turkiskäytössä. Nahan käyttäminen edellyttää sen asianmukaista käsittelyä alusta alkaen. T ärkeintä on, ettei metsästäjä aiheuta omalla toiminnallaan lisävahinkoa turkikselle, sanoo Markku Ahonen, joka toimii riistanhoidonneuvojana Luonnonturkisyhdistyksessä ja Metsästäjäliiton Uudenmaan piirissä. Ahonen tietää mistä puhuu, sillä hän on kiertänyt viimeiset parikymmentä vuotta ympäri Suomea opettamassa metsästäjille luonnonturkiksen oikeaoppista käsittelyä. ? Yksi pahimpia virheitä on päästää koira retuuttamaan kuollutta supia,sillä se voi tehdä nahalle pahoja vaurioita. Karvaa ei saa päästää vereentymään, kastumaan tai likaantumaan. Ja sullomalla supinnahka muovipussiin tai jätesäkkiin varmistetaan, että se menee pilalle, Ahonen huomauttaa. Selkänahassa ei saa tuntua pahkuroita Supisaalis voidaan hyödyntää turkiksena Nylkypaikalla on syytä olla mukana kuivaa purua. 20 l Metsästäjä 6 l 2014 yleensä joulukuun alusta maaliskuun loppuun, tietyillä varauksilla. ? Esimerkiksi viime talvena, kun oli pitkiä lämpimiä ja märkiä jaksoja,supi ei enää maaliskuussa hakeutunut päivisin pesäänsä,vaan jäi päivälevolle vaikkapa kuusen alle. Tällöin sen märkä turkki ei ehdi kuivua ennen kuin se kastuu taas uudestaan. Ongelmaksi muodostuu turkin pohjavillan paakkuuntuminen sormen- pään kokoisiksi palloiksi eli pohjavilla on aivan takussa. Tällöin päällisin puolin hyvänkään näköisellä karvalla ei ole mitään turkisarvoa, Ahonen selittää ja näyttää supinnahkaa, joka ensisilmäyksellä näyttää oikein kauniilta ja hyväkuntoiselta, mutta joka lähemmässä tarkastelussa osoittautuu käyttökelvottomaksi. Ahonen neuvoo, että ensimmäiseksi supi katsotaan läpi päällisin puolin. Kapista tai