• 6 / 2008
• Pääkirjoitus Sauli Härkönen apulaistoiminnanjohtaja Hyljetuotteiden kaupan kielto onko EU lähdössä uusille urille? Suomi on ollut Euroopan unionin jäsenenä runsaat kymmenen vuotta. Jäsenyyttä haettaessa oltiin uskomuksessa, ettei EU:lla olisi kovinkaan suurta vaikutusta maamme metsästysasioihin. Sittemmin olemme kuitenkin voineet todeta, että etenkin ns. lintu- ja luontodirektiiveillä on ollut ratkaisevaa merkitystä metsästysasioiden hoitamisen kannalta. Vaikutukset ovat näkyneet useina metsästyslainsäädäntöön tehtyinä muutoksina ja tätä kautta varsinkin suurpetoasioissa lisääntyneenä pilkuntarkkana byrokratiana. Lintu- ja luontodirektiiveistä tulevat vaikutukset ovat olleet suoria ja jäsenyysaikana myös osin ennalta odotettavissa. Muutokset eivät näytä kuitenkaan päättyvän tähän. EU:n komissio on alkanut valmistelemaan lainsäädäntöä, jolla avataan aivan uusia ja myös periaatteellisesti merkittäviä suuntia asioihin, joilla ei näennäisesti esitetä olevan vaikutuksia jäsenmaiden toimivaltaan mm. metsästysasioiden hoitamisessa. EU:n komissio jätti viime kesänä asetusehdotuksen, jolla on tarkoitus kieltää hyljetuotteita koskeva kauppa. Asetusehdotus on perimmiltään suunnattu Kanadassa harjoitettua teollista hylkeenpyyntiä vastaan kauppapoliittisin perustein. Komission lähtökohtana on varmistaa, ettei yhteisön markkinoille päästetä sellaisia hyljetuotteita, jotka ovat peräisin hylkeistä, joita ei ole tapettu ja nyljetty siten, että ne olisivat säästyneet vältettävissä olevalta kivulta, tuskalta tai muulta kärsimykseltä. Mielenkiintoisena lisäperusteena komissio käyttää eräiden jäsenvaltioiden toteuttamia tai suunnittelemia hyljetuotteiden kaupankieltoja. Niiden pohjalta komissio katsoo, että on tarkoituksenmukaista yhtenäistää säännökset eli toteuttaa lähtökohtaisesti koko EU:ta koskeva kaupankielto sisämarkkinoiden pirstaloituneisuuden poistamiseksi. Komission lähtökohta, jolla pyritään varmistamaan eläinten hyvinvointiin liittyvät näkökohdat metsästystilanteessa, on sinällään kannatettava. Tässä suhteessa Suomessa toteutettu vahvistettuun hyljekantojen hoitosuunnitelmaan perustuva hylkeenpyynti käy esimerkiksi myös muille. Suomessa saaliiksi saatujen hylkeiden liha, nahka ja traani on perinteisesti käytetty kotitalouksissa. Hallikannan voimakas kasvu on lisännyt metsästysmahdollisuuksia ja samalla saalismäärät ovat olleet kasvussa. Tämä on mahdollistanut pienimuotoista hyljetuotteiden jatkojalostusta kaupallisissa tarkoituksissa. Esimerkiksi Ruotsinkielisen Pohjanmaan riistanhoitopiirin alueella on toteutettu EU-rahoitteisia hankkeita, joilla on pyritty korostamaan hylkeiden asemaa kestävän käytön periaatteen mukaisesti hyödynnettävinä riistaeläiminä. Asetusehdotus ei toteutuessaan välttämättä lopettaisi hyljetuotteiden kauppaa. Ehdotuksen mukaan hyljetuotteiden kauppa olisi mahdollista poikkeusjärjestelmän nojalla silloin, kun eräät hylkeiden pyyntiin liittyvät edellytykset täyttyvät. Toisin sanoen jäsenvaltio olisi velvollinen hakemaan poikkeusta, mikäli hyljetuotteiden kauppaa on tarkoitus jatkaa. Lisäksi poikkeuksen hakijan olisi osoitettava komissiota tyydyttävällä tavalla, että hylkeenmetsästys täyttää asetetut kriteerit. Näistä edellytyksistä on tarkoitus säätää yksityiskohtaisesti asetusehdotuksen liitteessä. Jo nyt on arvioitavissa, että liitteen mukainen menettely tulee olemaan hallinnollisesti raskas ja suomalaiseen hylkeenpyyntiin huonosti soveltuva. Mielenkiintoista tulee olemaan esimerkiksi se, miten ulkopuolisten tarkkailijoiden mahdollisuus mukanaoloon hylkeenpyynnissä toteutetaan. Lisäksi komissiolla tulisi olemaan oikeus liitteiden muuttamiseen. Tämä voisi tuoda tulevaisuudessa mukanaan ennalta arvaamattomia muutosesityksiä, joilla ei ole välttämättä minkäänlaista kosketuspintaa käytännön hylkeenpyyntiin. Kaiken kaikkiaan tällä EU:n komission avauksella on erittäin suuri merkitys. Tällä hetkellähän luonnonvaraisia eläimiä koskevaa kaupansääntelyä toteutetaan lähinnä uhanalaisten lajien kauppaa koskevalla ns. CITES-asetuksella. Ei liene mitenkään poissuljettua, että tulevaisuudessa hyljeasetukseen liittyvillä kauppapoliittisilla ja eläinten hyvinvointiin liittyvillä perusteilla aletaan sääntelemään myös muilla runsaina esiintyvillä riistaeläimillä käytävää kauppaa. Tällöin vaikutukset tulisivat olemaan huomattavasti kauaskantoisempia ja myös taloudellisesti merkittävämpiä. Jokainen voikin miettiä mielessään, mitä tämä voisi tarkoittaa muussa metsästyksessä. Eli esimerkiksi kuinka järjestettäisiin ulkopuolisten tarkkailijoiden mukanaolo sadantuhannen suomalaisen hirvimiehen taikka miljoonien eurooppalaisten villisikametsästäjien mukana? G 2 Metsästäjä 6 / 2008
• Tässä numerossa N:o 6 29.08.2008 57. vuosikerta. Metsästäjä on Metsästäjäin Keskusjärjestön valistuslehti, joka lähetetään jokaiselle riistanhoitomaksun maksaneelle. Painos on 290 000 kpl. Metsästäjä ilmestyy kuutena numerona vuodessa, seuraavan kerran 23.01.2009. Lehti ei vastaa toimitukseen pyytämättä lähetetyistä kirjoituksista ja kuvista. Toimitus: Päätoimittaja: Jari Pigg Toimituspäällikkö: Klaus Ekman Ulkoasu: Ilkka Eskola Toimitusneuvosto: Tapani Pääkkönen (pj), Jari Pigg Klaus Ekman, Juha Immonen, Leif Norrgård, Jarkko Nurmi, Marko Mikkola. Asiantuntijajäsenet: Ilkka Eskola ja Vesa Ruusila. Toimituksen osoite: Metsästäjäin Keskusjärjestö, Fantsintie 13-14, 01100 Itäsalmi, puh. 09-2727 8116. Osoitteenmuutokset ja metsästyskorttiasiat 0303 9777. Kirjapaino: HANSAPRINT 2008/ MET08_06 Kansikuva: Hannu Huttu sivu 4 Kadonneen kosteikon metsästäjät Harmaalokin tehopyynti lievittää selkälokin ahdinkoa Suomenlahdella sivu 14 sivu 20 Näädän pauloissa sivu 44 Metsästysluotien testit muistuttaako puhelinluettelo hirveä? 4 10 12 14 18 26 30 34 36 37 38 Hirvien talvilaitumet kartoitettiin Kainuussa sivu 30 Hirven iänmääritys etuhampaan vuosirenkaista sivu 34 Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0047-6986 Kadonneen kosteikon metsästäjät Kadotetut ja löydetyt Puheenjohtajalta Harmaalokin tehopyynti lievittää selkälokin ahdinkoa Suomenlahdella Näädän pauloissa Hännättömänjoen näätä Hirvien talvilaitumet kartoitettiin Kainuussa Hirven iänmääritys etuhampaan vuosirenkaista Eräaatoksia valtionmailta: Heikon kanalintukannan asettamat haasteet Tutkijan tuntoja: Kaksi vuosikymmentä riistakolmiolaskentoja Metsäpeuran pyynti ohjattua täsmämetsästystä 44 Metsästysluotien testit muistuttaako puhelinluettelo hirveä? 48 Metsäkanalintuja niukasti toteutuiko kestävä verotus? 52 Ekin kanssa erällä: Talvivaellukselle 54 Kainuussa tapahtuu kouluyhteistyörintamalla 58 Nuorisopalsta: Kuusenkatveesta omaan majaan Piilolaan ja Jaktlerduvan 62 Rakkaudesta ruokaan: Aila Hietala 64 Pukin konttiin! 66 Metsästäjäorganisaatio tiedottaa 68 Osoitteet 69 Kaupantekoa Metsästäjä 6 / 2008 3
• KADONNEEN KOSTEIKON METSÄSTÄJÄT Rutakot ja mutakot, sammakkolammet ja savikuopat ketä ne kiinnostavat? Ainakin Pohjanmaan riistanhoitopiiriä, joka juuri nyt metsästää kadonneita kosteikoita Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan TE- keskukselta haetun hankerahan turvin. Kosteikkokoordinaattori Pirita Yliahon kohdelistalle on päätynyt jo noin 150 metsästysseurojen ilmiantamaa kosteikkoa. Jatkossa niitä on tarkoitus kunnostaa siellä, missä maanomistaja ja metsästysseurat löytävät yhteisen sävelen, eikä kunnostuksesta koidu haittaa maa- ja metsätaloudelle. Jarkko Nurmi, riistapäällikkö, Pohjanmaan riistanhoitopiiri Ja kuule sorsia lähtee parvittain. Uskoisikohan tuota Mattia Pohjanmaan riistanhoitopiirin kosteikkokoordinaattori Pirita Yliaho ja Etelä-Pohjanmaan metsäkeskuksen luonnonhoitopäällikkö Matti Seppälä metsäojitusalueen vesiensuojelukosteikolla Seinäjoella. 4 Metsästäjä 6 / 6008
• Suomesta on hävinnyt kuivatuksen takia noin 4000 kosteikkoa. Vesiensuojelun ja riistanhoidon tavoitteet voidaan yhdistää kosteikoilla. Laajaalaiset kohteet toimivat parhaiten kiintoaineiden pysäyttäjinä ja ne ovat oivia poikueympäristöjä vesilinnuille. P ohjanmaan monivaikutteiset kosteikothankkeen tavoitteena on vuoden 2008 aikana kartoittaa riistanhoitopiirin alueella sijaitsevat umpeutuneet tai muuten kadonneet, ennallistamiskelpoiset vesialueet ja löytää myös kokonaan uusia, perustettavia kosteikoita. Kunhan parhaat kohteet ensin kaivetaan esiselvityksellä esiin, on tarkoitus polkaista käyntiin myös jatkohanke, joka avaisi rahahanat käytännön kunnostusten toteuttamiselle. Kunnostetut kosteikot ovat metsästäjien ja riistanhoitajien näkökulmasta loistavia poikueympäristöjä ja tietysti myös metsästyskohteita, mutta kosteikoista on hyötyä myös maa- ja metsätalouden vesiensuojelun näkökulmasta. Yhtenä hankkeen ideana onkin ojitusalueiden valumavesien johtaminen perustettaviin kosteikkoihin, joissa ojavesien kiintoaineet laskeutuvat ja ravinteet sitoutuvat kasvillisuuteen sen sijaan, että ne valuisivat järviin ja jokiin. TULOS: korjattavia kosteikoita riittää Keväällä 2008 lähetettiin noin 450 kosteikkokyselyä kaikille riistanhoitopiirin alueen metsästysseuroille, kalastuskunnille, metsäkeskuksen toimistoille, metsänhoitoyhdistyksille sekä lintu- ja luonnonsuojeluyhdistyksille. Vastauksia saatiin runsaasti ja niitä saapuu riistanhoitopiiriin edelleen. Lähes jokaisesta pohjalaiskunnasta löytyi järvi tai pari, joiden kuivatuksen ja ojituksen avulla on aikoinaan haviteltu lisää peltomaata. Usein kävi kuitenkin niin, että järvi hävisi, eikä kunnollista peltoakaan saatu ja nyt kohteet ovat pajun valtaamia vesijättömaita. Osa niistä on kymmenien hehtaarien laajuisia ja monia voitaisiin kunnostaa sorsaparatiiseiksi ilman, että kunnostuksista aiheutuisi suurempaa haittaa maa- ja metsätaloudelle. Innokkaimmin kyselyyn vastasivat metsästysseurat ja kalastuskunnat, joiden kautta saatiin tiedot kaikkiaan 128 kosteikkokohteesta. Sen sijaan oli yllättävää, että lintuharrastajat ja luonnonsuojeluyhdistykset eivät ilmoittaneet yhtään kohdetta? Kysely oli suunniteltu niin, että vastausten perusteella voitaisiin laatia mahdollisten tulevien lintuvesikunnostusten ranking-lista. Valitettavasti kaikista ilmoitetuista kohteista ei saa hyviä vesilintuympäristöjä vaikka niiden kunnostamiseen satsattaisiin rahallisesti suuria summia. Karuja sammaloitumalla umpeenkasvaneita alueita ei yleensä kannata kunnostaa, sillä niihin ei kehity vesilintujen suosimaa monipuolista kasvillisuutta eikä poikueiden ravinnokseen vaatimaa rikasta vesihyönteislajistoa. Kyselyn tulosten perusteella on mahdollista kohdistaa voimavarat oikeille kohteille. TULOS: huippukohteitakin kymmeniä Kyselyn avulla pyrittiin löytämään etenkin vesilinnuille parhaiten sopivia, kasvillisuudeltaan reheviä ja laaja-alaisia kohteita, jotka lisäksi olisivat kunnostettavissa edullisin kustannuksin eli pääasiassa patoamalla. Tällaisia huippukohteita löydettiin 31 kappaletta. Keskitason ennal- Metsästäjä 6 / 2008 5
• Tästäkin on kysymys: vedet rehevöityvät ja tarvitsevat hoitoa. Pohjanmaan luonnonsuojelupiirin piirisihteeri Teemu Tuovinen on metsä- ja kalamies itsekin. Kuvassa on käynnissä tammukkapuron kutusoraikon kunnostus, sillä ojitusalueiden kiintoaineet ovat liettäneet kutusärkät. Kosteikoilla voidaan puhdistaa valumavesiä, jotta liettyminen vähenee. Metsästysseurat ja maanomistajat voivat yhdessä toteuttaa laajojakin luonnonhoitohankkeita toimivien yhteistyösuhteidensa turvin. listamiskohteita ilmoitettiin 58. Loput kohteista olivat karuja ja kalliita kunnostaa. Tyypillisimpiä pohjalaiskohteita ovat kyselyn mukaan umpeenkasvaneet, kortteen valtaamat järvenlahdet, maatalousympäristöjen vanhat savenottokuopat ja pajuttuneet järvikuiviot. Innokkaimmin kohteita ilmoitettiin seuraavien pohjalaisriistanhoitoyhdistysten alueilta (hatunnosto niiden metsästäjille!): Evijärven-Kortesjärven rhy, 19 kpl Isojoen-Karijoen rhy, 10 kpl Jalasjärven rhy, 10 kpl Kannuksen rhy, 10 kpl Lappajärven-Vimpelin rhy, 10 kpl Alajärven rhy, 9 kpl Perhon rhy, 8 kpl Kauhavan rhy, 7 kpl mintoja metsäkeskuksen paikkatietokannoista, joista löytyy alustavien arvioiden mukaan jopa satoja metsäalueiden reheviä kosteikkokohteita. Riistanhoitonäkökulmasta kiinnostavimpia ovat rehevät tulvaniityt, joita voitaisiin padottaa laaja-alaisiksi kosteikoiksi, siellä missä kohde ei haittaa metsätaloutta. Tulevaisuudessa voi olla mahdollista kehittää tällaisten kohteiden luonnonhoitorahoitusta metsäluonnon hoidon ja vesiensuojelun hyväksi. Hankkeen asiantuntijaryhmään on kutsuttu myös alueen luonnonsuojelupiiri ja alueellisten lintutieteellisten yhdistysten edustaja sekä tärkeänä viranomaiskumppanina Länsi-Suomen Ympäristökeskus. Kosteikkojen kunnostaminen vaatii aina tiivistä yhteistyötä ympäristöhallinnon kanssa. Metsien kosteikkokonkari Etelä-Pohjanmaan metsäkeskus on alueellaan aktiivinen toimija ja metsäkeskus ansaitsee kunniamaininnan aktiivisesta toiminnasta monien metsäluonnonhoito hankkeiden edistämisessä. Valtakunnallisesti tarkastellen näitä hankkeita on ollut eniten juuri Etelä-Pohjanmaan metsäkeskuksen alueella ja niiden moottorina on toiminut luonnonhoitopäällikkö Matti Seppälä. Hän on erikoistunut etenkin kosteikoihin, joilla käsitellään metsätalouden valumavesiä. Laajaa yhteistyötä kosteikkojen hyväksi Hankkeessa ovat mukana toimijoina myös Etelä-Pohjanmaan metsäkeskus sekä Etelä- ja Keski-Pohjanmaan Pro-Agriat (entiset maaseutukeskukset), joille on maaseudun kehittämistoimintansa ohessa kertynyt merkittävästi tietoa kunnostuskelpoisista kosteikoista. Kyselyn tuloksia täydentämään on tarkoitus tehdä poi6 Metsästäjä 6 / 6008 Riistanhoito ja metsästys ovat usein rahaa tärkeämpiä motiiveja kosteikkojen kunnostamisessa.
• -Metsäkeskus on viimeisen kymmenen vuoden aikana toteuttanut 25 metsätalouden vesiensuojelun kosteikkoa, joista lähes kaikilla on merkitystä myös riistalle. Laajin kosteikko on 8 hehtaaria, pienimmät 0,2 ha, Seppälä kertoo. Parhaillaan metsäkeskus pohtii yhdessä riistanhoitopiirin, ympäristökeskuksen ja alueen maanomistajien kanssa voitaisiinko Peräseinäjoen Ojajärvi palauttaa vesilintualueeksi. Samalla Ojajärvi toimisi myös maa- ja metsätalouden vesiensuojelukohteena. Asia liittyy metsäkeskuksen luonnonhoitohankkeeseen, jonka suunnittelualueella Ojajärvi sijaitsee. Toivottavasti asia etenee, sillä kohde on aikoinaan ollut rikas lintujärvi, jota on aikoinaan hoidettu niittämällä karjan rehun saamiseksi. Vanhat isännät muistelevat vieläkin, että aikoinaan vesilintuja oli Ojajärvellä niin paljon, että viikatteella niitettäessä lintujenkin kauloja katkeili ikävän paljon Niiton ja karjan laidunnuksen loppumisen myötä järven kasvi- ja lintumaailma köyhtyi ja umpeenkasvu kiihtyi. Kunnostuksen tarve on nyt huutava. Kunnostuspohdinnoissa edetään kuitenkin täysin maanomistajien näkökulmien mukaan, kuten riistanhoitopiirin ja metsäkeskuksen hankkeissa on aina totuttu tekemään. Yksimielisyyden löytyminen on perusedellytys esiselvityksissä löydettyjen kosteikkojen hoidon aloittamiselle. Kansallinen riistataloudellinen kosteikkostrategia I Kosteikkojen ekologinen merkitys on noussut Suomessakin keskustelun ytimeen. Jopa pääministeri peräsi taannoin haastattelussa pikaisia ja toimivia keinoja kosteikkojen määrän lisäämiseen. Niiden avulla voitaisiin parantaa vesiensuojelun tilaa. Lisäksi Lipposen kakkoshallituksen valmistelemassa Itämeri-ohjelmassa asetetaan tavoitteeksi jopa 20 000 kosteikon perustaminen. Maa- ja metsätalousministeriön riistaosasto on tehnyt näiden tavoitteiden edistämiseksi suunnitelmallista työtä valmistelemalla Kansallista riistataloudellista kosteikkostrategiaa. Sen ydinajatuksena on luoda työkalupakki kosteikkojen hoidon ja kunnostamisen käytännön edistämiselle. MMM:ön strategian perusajatus on hyvin käytännönläheinen: metsästäjät ja maanomistajat ovat ne sidosryhmät, jotka kykenevät toteuttamaan merkittäviäkin luonnonhoitohankkeita. Metsästäjillä on mittava riistanhoidon talkootyön perinne, heillä on toimiva joukkue (metsästysseura) jokaisessa suomalaisessa maaseutukylässä ja ennen kaikkea heillä on toimivat yhteistyösuhteet alueen maanomistajien kanssa. Kunnostuksiin vaaditaan aina maanomistajien lupa. Strategia pyrkii löytämään keinot näiden kahden sidosryhmän yhteistyön tukemiseksi. Kunnostetuilla kosteikoilla on tietenkin tarkoitus kuten riistataloudellinen-sana vihjaakin - myös metsästää ja harrastaa muuta riistanhoitoa. Paljon on jo työtä tehtykin, sillä metsästäjät ovat metsästysseuratutkimusten mukaan kunnostaneet jo noin 2000 kosteikkoa vuosikymmenten varrella. Tätä olemassa olevaa aktiviteettia halutaan entisestään lisätä ja ulottaa sitä yhä laajempien kosteikkoalueiden kunnostamiseen. Elinympäristöjen hoito on vain yksi osa laajaa strategiaa, jossa käsitellään myös laajempia vesilintujen metsästykseen ja kantojen hoitoon liittyviä kysymyksiä. Se on siis eräänlainen kosteikkojen ja vesilintujen yhteinen hoitosuunnitelma, jossa yhdistyvät riistalaji- ja elinympäristökysymykset ja strategia tulee tulevaisuudessa määrittämään vesilintukantojen kestävän käytön ja hoidon kulmakiven. Strategian tekoon on osallistunut laaja joukko asiantuntijoita seuraavista organisaatioista: Maa- ja metsätalousministeriö, Ympäristöministeriö, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Suomen Ympäristökeskus, Metsästäjäin Keskusjärjestö, Pohjanmaan ja Pohjois-Savon riistanhoitopiirit, Suomen Metsästäjäliitto, Metsähallitus ja Helsingin Yliopisto. Strategia on tarkoitus saada lausuntokierrokselle jo talven aikana. Lähtölaukaus kosteikkojen kukoistukselle? Riistanhoitopiirin kosteikkokartoitushankkeesta on kiinnostunut myös Pohjanmaan vesiensuojeluyhdistys, jonka toiminnanjohtaja Eeva-Kaarina Aaltonen on hankkeen asiantuntijaryhmän kokouksissa vihjannut, että parhaiden kohteiden kunnostamiseen saattaisi löytyä rahallista tukea yhdistyksen hallinnoimista Kyrönjoki-, Lapuanjoki ja Ähtävänjokirahastoista. Esiselvityksen tavoitteena on olla lähtölaukaus suunnitelmalliseen kosteikkoluonnon hoitoon Pohjanmaalla. Sen myötä aletaan riistanhoitopiirissä valmistella jatkohanketta, jolla pyritään löytämään rahoitusresursseja parhaimpien löydettyjen kohteiden kunnostuksen suunnitteluun ja käytännön toteuttamiseen. Tasokkaiden kunnostussuunnitelmien laatimiseen vaaditaan vesistörakentamisen ammattitaitoa, joka on kohtalaisen arvokasta hankkia. Kallista on myös kosteikoiden käytännön kunnostaminen. Mikäli kadonneita kosteikoita aiotaan palauttaa, on siihen saatava tuntuvasti nykyistä enemmän rahallisia resursseja, muuten esiselvitys jää pelkäksi paperiksi. Tärkein kunnostuksen elementti on kuitenkin maanomistajien ja kyläläisten kiinnostus oman lähiluontonsa hoitoon. Ilman niitä ei saada yhtään kosteikkoa kuntoon. Metsästäjäorganisaatiolle oma ohjelma I Pohjanmaan riistanhoitopiiri on Maa- ja metsätalousministeriön toimeksiannosta valmistellut tänä vuonna Metsästäjäin Keskusjärjestön ja riistanhoitopiirien toimintaohjelmaa, jonka on tarkoitus tukea MMM: n laatiman kosteikkostrategian käytännön toimien toteuttamista. Paperin ei haluta jäävän vain painomusteeksi, vaan rapa halutaan pistää roiskumaan rämettyneillä kosteikoilla ympäri Suomen. Pohjanmaan kosteikkohankkeen kokemukset toimivat tavallaan pilottina valtakunnallisen työn aloittamiselle. Suunnitelma on laadittu pikavauhtia kevään 2008 aikana ja siinä esitetyt toimenpiteet on punnittu tärkeiksi myös Maa- ja metsätalousministeriössä, sillä toimenpideohjelma sai Maatilatalouden kehittämisrahastosta 100 000 euron rahoituksen vuosille 2008 ja 2009. Hankkeen toimintalistalle kuuluu muun muassa riistakosteikkoihin keskittyvän oppaan teko, kosteikkokartoitusten teko kaikissa maamme riistanhoitopiireissä, valtakunnallisen kosteikkokartoitusraportin tekeminen ja uudenlaisen sidosryhmäyhteistyön luominen kosteikkojen kunnostamisen edistämiseksi. Tärkein hankkeen osio liittyy tässäkin artikkelissa mainittuun ongelmaan: kosteikkojen kunnostusten suunnittelu ja käytännön toteuttaminen on kallista puuhaa ja nykyisiin rahoitusmahdollisuuksiin liittyy monia ongelmia. Ensi vuoden aikana olisi tarkoitus sorvata kosteikkostrategian tueksi miljoonaluokan hankehakemus, josta esimerkiksi riistanhoitopiirit voisivat hakea rahoitusta metsästysseurojen esiselvityksessä löytyneiden kohteiden kunnostuksen suunnitelman laatimiseen tai käytännön toteuttamiseen. Toivottavasti kaikki maamme metsästysseurat lähtevät innokkaasti mukaan hankkeeseen. Ainakin Pohjanmaan riistanhoitopiirissä kosteikkoinnostus on ollut kouriintuntuvaa: kunnostuskohteita ilmoitettiin paljon ja ensimmäiset kyselyt kunnostusten rahoitusmahdollisuuksista tulivat jo kyselyn postitusta seuranneella viikolla. Riistanhoitopiirin kosteikkokoordinaattori Piritta Yliaho on ollut kesällä piirin ylivoimaisesti tavoitelluin henkilöaina puhelimessa. Metsästysseurat voivat parhaiten edistää kosteikkostrategian käytännön toteutusta vastaamalla innokkaasti postilaatikkoon lähiaikoina kolahtavaan kyselyyn. Ilmoitettujen kohteiden joukosta valitaan myös rahoitettavat hankkeet, mikäli isommalle hankkeelle saadaan rahoitus ensi vuoden aikana. Maanomistajien ehdoilla Metsästysseurat ja maanomistajat voivat toteuttaa laajojakin luonnonhoitohankkeita toimivien yhteistyösuhteidensa turvin. Metsästysseuroissa on perinteisesti tehty paljon talkootyötä riistanhoidon edistämiseksi ja kosteikkoalueen kunnostaminen vaatii aina maanomistajan suostumuksen. Riistanhoitopiirin hankkeessa kosteikkojen jatkohoitoa suunnitellaan vain niillä kohteilla, joissa alueen maanomistajat antavat siihen suostumuksensa ja hoito voidaan toteuttaa siten, että toimenpiteet eivät häiritse maa- ja metsätaloutta. G Metsästäjä 6 / 2008 7
• TALVEN SUOSIKKIPUKU SNOWCAMO JAHTIJAKT LUMICAMO -PUKU Talvimetsästäjän suosikkipuku lämmittää ja pitää kuivana. Uskomattoman upeasti maastoon ja talveen sopeutuva asu. Uniikki suomalainen talvimaastokuvio, design Kimmo Takarautio. Uusi AIR-TEX2-huippukalvo, vedenpitävyys ja hengittävyys huipputasoa. Likaa hylkivä Teonpinta. Pintakangas ja kalvo testattu pakkasella. HE | NG I TTÄVÄ | LÄ MP Ö L A M I N OI T U VE D EN PITÄVÄ 149 a s i s . et u p s + toimitu 00 ketin Verkkokaupassa asiointi on turvallista voit palauttaa tuotteen ellei se ole sopiva Nordea, Sampo, Osuuspankki sekä yleisimmät luottokortit myös laskulla (maksu eräpäivään mennessä) tai osamaksulla (Erätukku-rahoitus) Erätukun etupaketti 0,- Erätukun verkkokaupassa on Tek n ja aina uusia tarjouksia Neulepipo Kynsikkäät ai ne n hi nt a-la Tilaa www.eratukku. tai numerosta 020 747 7000 (mape 917) TAMPERE, Possijärvenkatu 4 VANTAA, Valimotie 27 tu STALOU US TUTKIM 8 3/200 a se st i edistyks i jopa 60 e kulut OS I K K LVEN SU TA | I PU K U ER ll i n E rino m
• HE | NG I TTÄVÄ | LÄ MP Ö L A M I N OI T U VE D EN PITÄVÄ CAMO p ä korotonta ivä ä 149 ksuaikaa ma TU K K U - R A H OI US T JAHTIJAKT LINTUREPPU Täysin kahisematon pintakangas. Kotelo aseelle repun selkäosassa. Tukeva, säädettävä lantiovyö. Repun viilekkeissä säädettävä rintaremmi. Värit vihreä tai tyylikäs lumicamo, uniikki suomalainen maastokuvio, design Kimmo Takarautio. 49 LAPPEENRANTA, Kauppiaankatu 2 00 us uhd OULU, Alasintie 8 lu + toimitusku UUTUUS! e t s + toimitu 00 kulut | JAHTIJAKT SAFETYCAMO -TAKKI AIR-TEX2 Safetycamo (turva-camo) on ihannevaate esimerkiksi hirvenpyyntiin. Erinomaisesti vettä ja tuulta pitävä, sekä hengittävä AIR-TEX2 -kalvo yhdessä äänettömän pintakankaan kanssa tekevät metsästyksestä nautittavan kokemuksen turvallisuudesta tinkimättä. Mukana Scentech-hajunestoteknologia. Kaikki saumat teipattu. Runsaasti taskuja ja metsästäjille hyödyllisiä yksityiskohtia. JahtiJakt Safetycamo -kuvion on suunnitellut taiteilija Kimmo Takarautio. Koot: XXS-XXXL. UUTUUS ! RÄ ne n
• KADOTETUT JA LÖYDETYT HOIDON TARPEESSA Pohjanmaan kosteikkoesiselvityksen tulokset paljastavat, että kunnostettavia kohteita tai mahdollisuuksia kokonaan uusien kosteikoiden perustamiseen löytyy lähes jokaisesta kylästä. Esittelemme nyt muutaman kadotetun ja uudelleen löydetyn kosteikon. sassa kosteikkokohteita on edetty suoraviivaiseen pohjalaiseen tapaan ja kevään kyselyssä löydetty kohde on jo nyt kunnostettu! Joillakin alueilla kunnostusta suunnitellaan paraikaa, mutta eräiden seutukuntien metsästäjät ovat kunnostaneet kosteikoita jo ennen kuin vesiensuojelusta ja monimuotoisuudesta Suomessa edes puhuttiin. Koko Suomessa metsästäjät ovat vuosien varrella kunnostaneet noin 2000 kosteikkoa (Mkj:n metsästysseuratutkimus 2005). Se on saavutus, josta kannattaa olla ylpeä. Väistämättä tulee mieleen myös se, että tätä edelläkävijän työtä luonnon hoitamisessa olisi ehkä voitu tuoda esiin enemmänkin metsästäjäjärjestöjen tiedotuksessa. Metsästäjät ovat edistäneet vesiensuojelua ja monimuotoisuutta jo pitkään ja muu yhteiskunta on herännyt näihin asioihin käytännön toimijoita myöhemmin. Metsästäjien ja maanomistajien yhteistyö kosteikkojen kunnostamisessa voisi tulevaisuudessa tuottaa yhteiskunnalle entistäkin merkittävämpiä vesien hoidon palveluita ja tätä toimintaa voitaisiin tukea kohtalaisen pienin kustannuksin. O Jarkko Nurmi, riistapäällikkö, Pohjanmaan riistanhoitopiiri muutamasta Kauhajoen metsästysseuran etsästysseuran Kainaston kyläosaston aktiivista muodosiivista tunut ydinryhmä. Kouransa ja kauhansa ina nokkaimmin turpeeseen iskenyt lienee Matti kenyt Syrjälä. Hanke oli kuitenkin koko metsästysseun ran lempilapsi, sillä raivauskökkään (-talkoisiin) osallistui monta kymmentä metsästäjää. - Minähän nämä olen omalla koneella muokkaillut, sanoo Syrjälä. Suurin kiitos kuuluu kuitenkin Kauhajoen kunnalle, sillä he vuokrasivat entisen turvesuon meille pitkällä sopimuksella ja antoivat luvan myös lintuveden rakentamiseen. Metsästysseuramme jäsenistä Juhani Toivakka teki suuren työn hoitaessaan kaiken tarvittavan paperibyrokratian. Syrjälä on melko vaatimaton: vaikka vuokrasopimus ja kosteikon perustamislupa ovat muodostaneet perustan hankkeen alulle, on Syrjälän satoihin tunteihin kohoava työpanos oiva esimerkki metsästysseurojemme luonnon- ja riistanhoidon potentiaalista. Vesilinnut ovat ottaneet uudet kosteikot kodikseen heti, sillä alueella kohahtelevat säännönmukaisesti satojen sorsien siivet. Riistavaraa on nyt syksyllä hyödynnetty kestävästi tiukan säännöstön puitteissa. Metsästysseuran tekemän kosteikkometsästyssäännön mukaan kohteella metsästetään vain kerran viikossa. Kainaston kyläosasto on muussakin riistanhoito- ja metsästystoiminnassaan aktiivinen ja alue on tunnettu kanakoirametsästyksen ja kanakoirien koulutusmahdollisuuksiensa ansiosta ympäri Suomen. Kauhajoen Kainasto Kauhajoen Kainaston kylässä entinen turpeennostoalue lainehtii nyt sinisenä ja vesipintaa kahdessa kosteikossa riittää noin kolmen hehtaarin verran. Työn moottorina on toiminut 10 Metsästäjä 6 / 6008 Kadotettu ja löydetty Tursonnevan lintuvesi Riistanhoitopiirin Isossakyrössä järjestämän kosteikkoillan jälkimainingeissa maastosta löytyi kadonnut kosteikko, josta saisi hyvin pienillä kunnostustoimilla loistavan lintuveden. Kunnia kadotetun löytymisestä kuuluu harmaapartaiselle h herrasmiehelle, joka halusi tilaisuuden jälkeen näyttää maastossa jälke kohdetta, josta voisi saada kosteikon. Riistansaa hoitopiirin väen hämmä hämmästys ja innostus olikin suuri, kun lepikosta löytyi useiden hehtaarien laajuinen, rehevä kosteikko, joka tarvitsisi vain puuston ja pensaiden harvennusta ja pienoista vesikasvien harvennusta kasvaakseen todellisen sorsamagneetin mittoihin. Kosteikoissa kaahasi nytkin useita sorsapoikueita, mutta mikäli kohteen kunnostamiseen päästään voidaan varmasti puhua kymmenien poikueiden lastenkamarista. Kaiken lisäksi kohde sijaitsee Kyrönjoen varressa, joka on tunnettu muuttosorsien valtaväylä alueella. - Kävimme riistanhoitopiirin kosteikkokoordinaattorin Pirita Yliahon ja riistanhoidonneuvoja Juha Heikkilän tuella jo neuvottelemassa kunnostuksesta Isonkyrön kunnanjohtajan Eino Toivolan kanssa. Kunta tulee todennäköisesti tukemaan tulevaa kunnostushanketta, sillä kohde on kunnan omistuksessa, kertoo kosteikon löytänyt harmaapartainen herrasmies, Martti Huhtamäki. Kunnanjohtajaa oli kiinnostanut erityisesti kunnostetun kohteen esittely- ja koulutuskäyttö. Kuivalla Pohjanmaalla tarvitaan lisää tällaisia mallikohteita, sillä esimerkiksi vesilintulajien tunnistamiseen perehtyminen biologian opetuksessa onnistuu oivallisesti juuri kosteikoilla. Samalla nuorisolle voidaan kertoa kosteikkoluonnosta ja vesiensuojelusta laajemminkin. Tietenkin kohteella myös metsästetään. Kannuksen kosteikkoaktiivit Väli-Kannuksen metsästysseura on aloittanut omien kosteikkokohteidensa kunnostuksen jo noin 15 vuotta sitten. Seura on huhkinut kun-
• toon Pirttijärven, Pahikaisjärven ja Vähänvedenjärven (nimi kertonee riistanhoidollisen ongelman). Rahoitusta on saatu monista eri lähteistä ja lisäksi seuran sanasepot ovat rakentaneet alueelleen Suomen ehkä hauskimman riistapolkuverkoston, jonka varrella luonto- ja riista-asiat tulevat tutuksi huumorin myötä. -Riistapolkuverkostomme on kunnostuksen tarpeessa ja Pahikaisenjärveenkin pitäisi taas iskeä, sillä se on kosteikoistamme rehevin ja sitä myötä paras lintujärvemme. Rehevää kasvillisuutta on hoidettava, jotta kohde pysyy vesilintukelpoisena, kertoo Markku Mäki-Petäjä. Seura onkin alustavasti suunnitellut kosteikkoluonnon hoitotoimiaan esittelevää riistapolkua. Sen rakentamisessa on tarkoitus hyödyntää erilaisia kylätoimintaan tarkoitettuja rahoitustukimuotoja. Välikannuksen metsästysseura voikin sovitella ylleen edelläkävijän viittaa, sillä se on kunnostanut kosteikkojaan jo kauan ennen kuin niiden merkitys ja luontoarvot olivat yleisessä tiedossa. Seura on muutenkin toteuttanut strategioitaan ennakkoluulottomasti ja hyödyntänyt taitavasti erilaisia rahoitusmahdollisuuksia riistanhoitonsa edistämiseen. Metsästäjien ja maanomistajien yhteistyö kosteikkojen kunnostamisessa voisi tulevaisuudessa tuottaa yhteiskunnalle entistäkin merkittävämpiä vesien hoidon palveluita ja tätä toimintaa voitaisiin tukea kohtalaisen pienin kustannuksin. Lisävauhtia kunnostuksiin kosteikkostrategialla Vaikka pohjalaiset saattavat joskus paukutella henkseleitään tai ainakin siltä saattaa muista tuntua - ei yllä olevia raportteja ole tarkoitettu kehuskeluksi. Jokaisen riistanhoitopiirin alueelta löytyy runsaasti kosteikkojen kunnostukseen liittyvää toimintaa ja oheisen kaltaisia talkootyön sankaritarinoita. Tätä toimintaa voidaan tulevaisuudessa ehkä tukea entistä paremmin, sillä Maa- ja metsätalousministeriön riistaosasto on parhaillaan valmistelemassa Kansallista riistataloudellista kosteikkostrategiaa. Sen tavoitteena on helpottaa kosteikkokunnostajien työtä tulevaisuudessa ja löytää toimivia työkaluja rupsahtaneiden kosteikoiden laajamittaiseksi hoitamiseksi koko maassa. Tärkeä asia kosteikkostrategian käytännön toteuttamisessa on maanomistajien kuuleminen ja toimivan viranomaisyhteistyöverkoston rakentaminen. Metsästäjien ja maanomistajien sujuvan yhteistyön varaan voidaan rakentaa mittaviakin kosteikkojen kunnostushankkeita, jotka hyödyttävät koko yhteiskunnan vesiensuojelu- ja monimuotoisuustavoitteita. G Isonkyrön Tursonnevan kadonneen kosteikon löysi Martti Huhtamäki Kannuslainen Väli-Kannuksen metsästysseura on kunnostanut useita kosteikkokohteita. Kauhajoen kosteikkokunnostajat Matti Syrjälä ja Jyri Rinne. Puuhamiesten takana näkyvän kosteikon lähialueelle valmistui syksyllä pinta-alaltaan tuplasti laajempi lampare. Metsästäjä 6 / 2008 11
• Puheenjohtajan palsta Metsästyskö syyllinen? Viime päivien ja viikkojen traagiset ampumistapahtumat ovat taas kerran aiheuttaneet kysymyksiä, miksi ja kuka on syyllinen. Halpahintaisena vastauksena on ensimmäistä kertaa ollut: syyllinen on metsästys. Ei se, että jossain tapauksessa aseena on ollut metsästysase, oikeuta tuomitsemaan metsästystä. On sanottava selvästi, että nämä tragediat eivät millään tavalla liity metsästykseen. Ne tarjoavat näkemyksiltään kieroutuneille päivystäville dosenteille oivan tilaisuuden toteuttaa metsästyksen vastaista missiotaan. Metsästys on Suomen asutushistorian alusta asti jatkunut perinne. Aluksi se oli elinkeino ravinnon ja turkisten hankkimiseksi, osa suomalaista elämänmuotoa. Myöhemmin se on kehittynyt luontoharrastukseksi, jonka tärkeänä tehtävänä yhteiskunnan kannalta on riistaeläinkantojen hoito. Tällainen toiminta on ympäröivän yhteiskunnan kannalta halpa ratkaisu, kun se tehdään harrastuksen ohessa. Metsästys on se kannattaa muistaa kasvava harrastus, sillä viime vuosina metsästäjien lukumäärä on jatkuvasti kasvanut. Valtaosa suomalaisista kannattaa metsästystä tai hyväksyy sen. Jos keskustelu jatkuu tällaisena, odottaisi vastustavien puheenvuorojen tai purkausten ohessa tarjottavan ratkaisumalleja esimerkiksi sorkkaeläinkantojen tai vierasperäisten lajien kannanhoitoon ilman metsästystä. Jos sorkkaeläinten, erityisesti hirvien, kantoja ei hoidettaisi metsästyksellä, henkilövahinkojen kasvu muutamassa vuodessa olisi suurempi kuin viimeaikaisissa tragedioissa yhteensä. Jotkut idealistit tässä tilanteessa kasvattaisivat suurpetojen määrän niin suureksi, että ne hoitaisivat säätelyn. Epäilenpä vain, ettei väestö joitakin poikkeavia pienryhmiä lukuun ottamatta hyväksyisi tällaista kehitystä. Eräs suuri päivälehti käynnisti nettisivuillaan keskustelun aiheesta: Onko metsästys terve harrastus? Pidän sitä ala-arvoisena sivalluksena vasten metsästäjien kasvoja ja yli kolmensadantuhannen metsästäjän ja heidän perheenjäsentensä sekä luontoharrastuksemme hyväksyvän suuren ystäväjoukon tahallisena ja tarkoituksellisena mollaamisena. G Simo Syrilä puheenjohtaja, eräneuvos Metsästäjäin Keskusjärjestö 12 Metsästäjä 6 / 6008
• TRACKERIN HUIPPU-UUTUUDET Odotetut uutuudet Trackerilta ovat laadukkaita, metsästäjille tehtyjä suomalaisia tuotteita! Nopea ja varma A-GPS ja edullinen* GPRS-seuranta tekevät metsästyskoirien paikantamisesta entistä varmempaa ja monipuolisempaa. Tutustu uutuuksiin, www.tracker.fi tai soita, 08 521 9290! 879 ¤ PANNAN Tracker G400 GPS-panta VILKKUVALO NYT 29 ¤ » GPRS-seuranta (tausta, reaaliaikainen ja yksittäinen paikkakysely) * » Nopea ja varma A-GPS » Markkinoiden herkin SuperSense GPS Huippu-uutuus c702 cyber-shot Tracker Hunter seurantasovellus » Tracker Live -yhteensopiva » Jälkien tallennus ja katselu » Kiintopisteiden tallennus ja navigointi » Metsästysalueiden luonti ja näyttö sekä jako kavereille » Reittien luonti ja navigointi » Kohteen suunnan, etäisyyden ja nopeuden näyttäminen » Navigointi käytettävissä vaikka ei GSM-kenttää KOVAA KÄYTTÖÄ KESTÄVÄ JAHTIPUHELIN! 199 ¤ GPS ja A-GPS Roiske- ja pölytiivis, IP54-standardi 160Mt sisäistä muisti sekä 512Mt muistikortti HSDPA - UMTS (3G) -EDGE 3.2 megapikselin Cyber-shot kamera Värit: Musta ja sininen LIVE Tracker Live GPRS-palvelu » GPRS-palvelu, jolla koira juoksee kartalla livenä » Koiran tai oman paikkatiedon jako metsästysporukalle » Paikkatieto ja jälki muutaman sekunnin välein Maksuton 31.12.2008 asti! ** TRACKER ROAD SHOW Tilaisuudet pidetään aina klo 18 alkaen. Kahvitarjoilu! TRACKER G400 -PAKETIN OSTAJALLE NYT JAHTIFILM METSÄSTYS-DVD KAUPANPÄÄLLE Etusi arvo 17,90 ¤ DVD:n pituus 43 min. Edun saa ostaessaan Tracker G400pannan ja Tracker Hunter -ohjelman normaaliin pakettihintaan 1049 ¤. Etu on voimassa vuoden 2008 loppuun. 21.11.2008 24.11.2008 25.11.2008 26.11.2008 27.11.2008 28.11.2008 Lentäjän maja, Pudasjärvi Ravintola Turkoosi, Rovaniemi Expert Saarivainio, Iisalmi Best Western CityHotel, Seinäjoki Häijään tanssikrouvi, Häijää Karikon Autotalo, Mikkeli (klo 10-14!) Tervetuloa Trackerin tilaisuuksiin, joissa koulutetaan käyttämään Trackerin laitteita! Pääset todella sisälle kaikkiin hienouksiin, mitä Tracker G400 paketilla on tarjota. Mahdollisuus myös ostaa laitteita ja tutustua niihin sekä antaa arvokasta palautetta Trackerin väelle ihan nokatusten! Tarkemmat tiedot: www.tracker.fi * Kun liittymissä on datapaketti, voi GPRS-seuranta olla huomattavan edullista verrattuna tekstiviestipaikantamiseen. Katso kustannustaulukko: www.tracker.fi ** Maksat vain operaattorin dataliikenteestä. Tracker Store kauppiaasi: ESPOO MARTINKYLÄN AUTOPUHELIN FORSSA TEKNISET LEHTOVIRTA HELSINKI WEXTRA OY HUITTINEN DIGIMESTA HÄIJÄÄ NESTE HÄIJÄÄ IISALMI EXPERT SAARIVAINIO IMATRA EXPERT E.HATAKKA IVALO IVALON LUKKO OY JOENSUU JOENSUUN TELEMAAILMA JYVÄSKYLÄ MIDARE OY KAJAANI MUSTA-PÖRSSI KEMI FOTORES KY KITTILÄ KAAMOS SPORT OY KOKKOLA OY KOKKOTEL SERVICE AB KUHMO PAIKALLIS-SÄHKÖ KUOPIO MARKANTALO KUUSAMO PRISMA LAPPEENRANTA EXPERT E.HATAKKA LIEKSA ESAN KODINKONE OY MALAX MALAX VIDEO SHOP MARIEHAMN ÅLANDS DATATELEFON MIKKELI KARIKON AUTOTALO NIVALA EXPERT PÄIVÄRINTA OULAINEN TEKNISET TOKOLA OULU OULUN TELEPALVELU OY, URHEILU RINTAMÄKI PIEKSÄMÄKI ASENNUSPALVELU REIJO HALONEN PIETARSAARI NAVITEK OY AB PUDASJÄRVI KOILLIS-TELE PUOLANKA HEIKINVAKKA KY ROVANIEMI A.OLLAKKA OY SALO MARKANTALO SAVONLINNA KARIKON AUTOTALO SEINÄJOKI WEXTRA OY SOTKAMO PAIKALLIS-SÄHKÖ SUOMUSSALMI PAIKALLIS-SÄHKÖ OY SUONENJOKI SONERAPISTE TAMPERE MARKANTALO, RXTX-TUOTE TURKU TURUN TELE-PÖRSSI OY UUSIKAUPUNKI SÄHKÖLIIKE ESKO-HOLVI OY VANTAA MAUVAN VARKAUS SONERAPISTE ÄÄNEKOSKI NISKANEN OY KODINTEKNIIKKA JA URHEILU Hunting Experience
• HARMAALOKIN TEHOPYYNTI Jukka Tanner lievittää selkälokin ahdinkoa Suomenlahdella Harmaalokin tehopyynti on vähentänyt selkälokin poikasiin kohdistuvaa harmaalokin saalistusta Uudellamaalla. Laajan yhteistoimintaverkoston aikaansaamalla nelivuotisella kokeilulla keskisen Suomenlahden pesivä harmaalokkikanta on pienentynyt kolmanneksella ja selkälokin poikastuotto on kohentunut ja kanta on runsastunut kymmenisen prosenttia. kokonaiskannan 70-90 000 yksilöä. Harmaalokki hankkii normaalisti ravintonsa meri- ja järviluonnosta, mutta on oppinut hyödyntämään kaatopaikkojen tarjoamaa ravintoa. Tätä helppoa lisäravintoa pidetäänkin lajin menestymisen yhtenä keskeisenä syynä. Harmaalokkeja on myös siirtynyt pesimään kaupunkeihin talojen katoille, jolloin linnut likaavat ympäristöään ulosteillaan. Lokit saattavat myös toisinaan puolustaa poikasiaan vihaisesti häiritsijää kohti hyökkäilemällä. Jätteenkäsittely on siirtymässä kuluvalla vuosikymmenellä kokonaan sisätiloihin, jolloin tämä harmaalokkien helppo ravintolähde ehtyy. Siirtymävaiheessa tämän uskotaan aiheuttavan lisääntyvää saalistuspainetta meriluonnossa sekä lokkien siirtymistä ravinnonhakuun taajamiin. Selkälokki ahdingossa Liian runsas harmaalokkikanta yksipuolistaa saaristolintuyhteisöä, koska isossa kannassa on enenevästi yksilöitä, jotka saalistavat ravinnokseen muiden lintulajien poikasia ja pienentävät täten näiden kantoja. Erityisessä ahdingossa on selkälokki. Ympäristömyrkyt ovat heikentäneet sen lisääntymistulosta, ja asiantuntijoiden mukaan harmaalokin aiheuttama pesimäpaikkojen valloitus ja poikassaalistus on Suomenlahdella selkälokkikannan uhanalaistumisen merkittävä lisäsyy. Ylisuuret harmaalokkikannat aiheuttavat myös muita ilmiöitä, jotka ihmiset kokevat haitoiksi. Jätteenkäsittelypaikoilla vierailevat lokkiparvet lepäilevät lähijärvillä, rannoilla ja laitureilla aiheuttaen likaamis- ja hygieniahaittoja. Reijo Orava, riistapäällikkö, Uudenmaan riistanhoitopiiri H armaalokkikanta runsastui voimakkaasti rannikoillamme 1990-luvun lopulle asti. Vielä ennen sotia harvalukuisena esiintynyt lokkilaji valloitti rannikkomme 45 vuodessa. Erityisen voimakasta kannankasvu oli Helsingin ja Turun saaristoissa 1970- ja 1980-luvuilla. Suomenlahdella harmaalokkikanta on lisääntynyt monikymmenkertaisesti, ja laji on tätä nykyä haahkan jälkeen Suomenlahden runsaslukuisin merilintu. Pesiviä pareja arvioitiin olevan Suomenlahdella 2000-luvun alussa noin 15 000 ja 14 Metsästäjä 6 / 6008 Tasapainoa lokkikantoihin Näiden tietojen havahduttamana Uudellamaalla käynnistettiin laaja yhteistoiminta keskisen Suomenlahden lokkikantojen tasapainottamiseksi. Riistanhoitopiirin, riistantutkimuksen, lintuharrastajien, kaupunkien ja jätehuoltolaitosten yhteistoimintana käynnistettiin kokeiluhanke, jonka tavoitteeksi asetettiin ensisijaisesti keskisen Suomenlahden selkälokin ja muun merilinnuston suojelu harmaalokin harjoittamalta poikassaalistukselta.
• Keskisen Suomenlahden harmaalokkikanta väheni neljän pyyntivuoden aikana 34 prosenttia. Selkälokki puolestaan vahvistui noin 10 prosenttia. Pyyntiä ja kantojen seurantaa jatketaan edelleen, sillä myönteinen kehityssuunta halutaan varmistaa. rin asemanhoitajalle Martti Hariolle. Hankkeen täyttyi syksyllä 2007. Loput noin 12000 olivat tulokset on tarkoitus julkaista riistantutkimuk- nuoria harmaalokkeja. sen julkaisussa. Saaliiksi saatiin myös noin 600 merilokkia, ja Hanketta seuraamaan ja ohjaamaan perus- lisäksi pyydyksistä vapautettiin noin 5000 rautettiin seurantaryhmä, jossa toteuttajien lisäksi hoitettua lokkia. oli laaja intressiryhmien edustus muun muassa luonnonsuojelupiiristä, eläinsuojeluyhdistykses- Pyynnin kohdistaminen onnistui tä ja Uudenmaan ympäristökeskuksesta. Projek- Hankkeen keskeinen havainto oli, että jätetin käynnistysvaiheen kriittisiin neuvotteluihin asemilla tehty tehopyynti saatiin kohdistettua osallistuivat myös maamme johtavat lokkitut- hyvin lisääntymisikäisiin lintuihin ja keskisen Suomenlahden kohdealueelkijat ja lintuharrastajien kattojärjestö Birdlife Finland. Lintule. Harmaalokit ovat syntymäharrastajien järjestöissä käytiin Selkälokkien paikkauskollisia ja aikuisena hankkeesta vilkasta keskustene palaavat suurella todennäpesivä köisyydellä pesimään alueille, lua, puolesta ja vastaan. joilla ne ovat syntyneet ja poiHankkeesta tiedotettiin avoiparimäärä mesti kaikille mukana olleilkasvoi keskisen kasena rengastettu. le tahoille. Seurantaryhmä oli Tuloksellisimmaksi pyynavoin, ja sen kokousmuisti- Suomenlahden tiajaksi osoittautui huhtikuu. ot väliaikatuloksineen jaettiin Silloin saaliista 85 prosenttia alueella kaikille halukkaille. Hankkeen oli lisääntymisikäisiä lintuja. projektin sähköpostijakeluun kuului sen Nuoret harmaalokit ja muun aikana 11 loppuvaiheessa 30 henkilöä. muassa selkälokit muuttavat maahamme myöhemmin kuin prosenttia. Jätteenkäsittelyalueet aikuiset harmaalokit. pyyntipaikkoina Pelko siitä, että pyynti osuisi Projektin pyyntikohteita olivat läpimuuttaviin lintuihin, osoitUudenmaan suuret jätteenkäsittelypaikat: Es- tautui aiheettomaksi. Huhtikuisesta pyynnistä poon Ämmässuo, Lohjan Munkkaa, Sipoon saatu saalis oli lähes yksinomaan SuomenlahMömossen ja Porvoon Domargård. Etäisimmät della pesivää kantaa. Tämä tieto perustuu saaliin näistä sijaitsevat noin 30 kilometriä rannikol- rengastustietoihin. ta. Harmaalokit lentävätkin pesimäalueiltaan Myöhäisemmän syksyn pyynneistä luovuttiin päivittäin ravinnonhakuun jopa 50 kilometrin kokeilujen jälkeen, koska sen vaikutukset eivät matkan. olisi enää kohdistuneet tutkimusalueelle. SyysLokkien pyynti tapahtui lokkiloukulla, jo- kuussa ja sen jälkeen saaliin selvä enemmistö hon ne houkuteltiin makkaraa ja kalanperkeitä alkoi olla nuoria tai läpimuuttavia lintuja. käyttäen. Loukusta rauhoitetut lokkilajit vapautettiin ja pyynnin kohteet lopetettiin hiilidioksi- Harmaalokkien pesintä väheni dilla kaasuttamalla. Pyynnin vaikutus pesivien harmaalokkien pariNeljänä pyyntivuotena saatiin saaliiksi lähes määrissä alkoi näkyä heti ensimmäisen pyynti25700 harmaalokkia. Tavoitteeksi oli asetettu kauden jälkeen. Projektin kestoaikana seuranta15000 lisääntymisikäisen linnun saalis ja tämä alueella, joka ulottuu Porvoosta Kirkkonummelle Toissijaiseksi tavoitteeksi kirjattiin pyrkimys vähentää harmaalokin aiheuttamia haittoja jätteenkäsittelypaikoilla ja niiden lähijärvillä ja mahdollisesti pienentää runsastuneen harmaalokkikannan aiheuttamia haittoja kaupungeissa. Keskeistä oli myös tuottaa tietoa kannansäätelyn vaikutuksista ja tämän vuoksi pyyntikokeiluiden rinnalla laskettiin pesiviä lokkimääriä keskisen Suomenlahden alueella. Laskenta oli osa saaristolintulaskentaa, jonka aineiston keruun hoitavat lintuharrastajat pääasiassa talkootyönä. Yhteistoimintaverkosto tukena Hankkeen käytännön toteuttajiksi valikoituivat alkuvaiheen kokeilujen jälkeen lintuharrastaja Jukka Tanner edustaen Helsingin Lintutieteellistä yhdistystä ja metsästäjäpuolelta Hannu Luoto Espoon riistanhoitoyhdistyksestä. Tannerin harteille lankesi pyynnin lintutieteellinen asiantuntemus ja pyydetystä saaliista saadun tiedon keruu ja käsittely. Linnustoseurantojen ja tulosten käsittelyn päävastuu lankesi RKTL:n Söderskä- Metsästäjä 6 / 2008 15
• Merilokki Larus marinus 1,8 1,6 1,4 1,2 1,0 0,8 0,6 0,4 1985 1995 2005 1,2 1,0 0,8 0,6 0,4 Muutosindeksi Harmaalokki Larus argentatus 1,8 1,6 1,4 1,2 1,0 0,8 0,6 0,4 1985 1995 2005 L Läntinen ja itäinen Selkälokki Larus fuscus 1985 1995 2005 K Keskinen Suomenlahti Harmaalokin, selkälokin ja merilokin kantojen kehitys Keskisellä Suomenlahdella vertailtuna muun Suomenlahden kantojen kehitykseen (Lähde: Saaristolintuseurannan aineisto, Hario & Rintala 2008). Pystyakselilla kannan muutosindeksi lähtötilanteeseen (1985) nähden. Keskisellä Suomenlahdella harmaalokkikannat kääntyivät laskuun 2003 lähtien kun muu Suomenlahti säilyi ennallaan, ja selkälokkikanta vastaavasti kääntyi lievään nousuun. Lokkien lukusuhteita kuvaa se, että Keskisen Suomenlahden saaristolintulaskennan näyte-alueilla pesi vuonna 2007 noin 3500 harmaalokkiparia ja noin 150 selkälokkiparia. Neljänä pyyntivuotena saatiin saaliiksi lähes 25700 harmaalokkia. ja käsittää 470 saarta ja luotoa, pesivien harmaalokkien parimäärä aleni 5300 parista 3550 pariin. Laskua oli 34 prosenttia. Merilokkiparien määrä putosi 25 prosentilla. Selkälokkien pesivä parimäärä kasvoi keskisen Suomenlahden alueella projektin aikana 11 prosenttia. Parimäärä oli kuitenkin jo lähtötilanteessa niin pieni, noin 140 paria ja vaihteleva, että paremminkin voidaan puhua kan- nan vakautumisesta tai laskun päättymisestä kuin merkittävästä noususta. Toki tämäkin on jo huomattava muutos aikaisempaan (ks. Kuva 1). Söderskärillä, missä selkälokin vähenemisen mekanismi Suomessa selvitettiin, selkälokin poikastuotanto on kuitenkin kohentunut projektivuosina sitä mukaa kuin harmaalokkitiheys ympäristössä on alentunut. Lähes sukupuuton partaalla olleen kannan vahvistuminen vie kuitenkin aikansa, koska kyse on hitaasti lisääntyvästä ja pitkäikäisestä lajista. Projektin lopullista vaikutusta selkälokkikantaan ei kuitenkaan päästä todentamaan, koska Söderskärin tutkimukset ovat riistantutkimusaseman lakkauttamisen myötä loppuneet. Odotuksista huolimatta pyynnillä ei ole ollut ratkaisevaa vaikutusta Ämmässuon kaatopaikan lokkitilanteeseen. Siellä kerralla laskettujen lokkien lukumäärässä ei ole laskennoissa havaittu selvää muutosta. Tämä johtunee siitä, että harmaalokkikannoissa on kesäaikaan paljon nuoria liikkuvia lintuja ja pyydystetty lokkimäärä on kuitenkin suhteellisen pieni verrattuna potentiaalisten alueella vierailevien lokkien kokonaismäärään. Lokkien pyynnissä on tehty valtava työpanos; henkilötyöpäiviksi muutettuna puhutaan noin 170 työpäivästä. Vaikka puhutaan pyynnistä, ei toiminnalla ole enää yhtymäkohtia eräelämän kanssa. Lokkipyynti vaatii pitkällistä perehtymistä ja sitoutumista asiaan. Projektin aikana talkooväki harveni ja päävastuun pyyntitoimenpiteistä kantoi jo aiemmin mainittu ydinryhmä. Lokkipyynti on tuloksellisessa mittakaavassa työtä, joka ei toimi talkooperiaatteella. Loukkupyynti hakkaa tehossa ampumisen Loukkupyynti osoittautui erittäin tehokkaaksi pyyntimenetelmäksi harmaalokkikannan säätelyssä. Parhaiden pyyntiviikonloppujen saaliit nousivat jopa 2000 yksilöön. Menetelmän etuna on myös sen valikoivuus. Nuorten lokkien lajintunnistus on vaikeaa, mutta loukkupyynnissä se onnistuu asiantuntijalta virheettömästi. Jätteen ulkokäsittelyn vähenemisen myötä harmaalokkien ravinnonhankinnan voidaan odottaa siirtyvän takaisin merelle tai uusiin kohteisiin kaupungeissa ja maaseudulla. Projektin päättyessä osalliset totesivat tarpeelliseksi varmistaa selkälokkikannan myönteinen kehityssuunta. Harmaalokkikannan säätely ja lokkikantojen seuranta jatkuu toistaiseksi hankkeessa hyväksi todetuin keinoin. G Lokkiloukku saaliineen jätteenkäsittelypaikalla. Loukku verkkoaitaus, joka on katettu lankaverkolla. Lokit pudottautuvat verkon silmistä loukkuun, mutta eivät pääse sieltä enää siivilleen. Rauhoitetut lokit voidaan vapauttaa. Loukun asettelu ja syötittäminen on tehtävä taiten, jotta pyynti onnistuisi. Pyynti vaati häiriötöntä ajankohtaa, joten pyynti onnistui vain viikonloppuisin. Tuloksellisimmaksi pyyntiajaksi osoittautui huhtikuu. Silloin saaliista 85 prosenttia oli lisääntymisikäisiä lintuja. 16 Metsästäjä 6 / 6008
• Väri: 31 (vihreä) Väri: 54 (camo) SKY RU Alhaisissa lämpötiloissa tarvitset puvun, joka pitää lämpimänä ja joka pystyy pienentämään tuulen viilentävää vaikutusta. Rusky talvipuku on valmistettu pehmeästä ja äänettömästä mikrokankaasta. Tämä kevyt ja lämmin asu pitää lämpimänä todistetusti jopa 32 asteen pakkasella. Tunnettu vedenpitävä ja hengittävä Deer-Tex kalvo suojelee kehon kylmältä tuulelta ja lumelta. Irrotettavalla sisätakilla varustettu takki ja päällä mukavat avohaalarit muodostavat asukokonaisuuden, jolla tarkenee metsästää jopa arktisissa lämpötiloissa. Monien erikoisominaisuuksien ansiosta Rusky-mallistosta löytyy asukokonaisuus moneen käyttötarkoitukseen. - 32° C Gyttorp Magnum - voimakkaalla teholla Muovi nro. duplex 2+4. Meidä suosittu 42 gramman lataus 70 millisessä hylsyssä on tosi tehokas. Ihanteellinen koville olosuhteille. Metsästäjän suosikki. Erittäin tehokas panos optimaalisella koostumuksella ja nopeudella. Kpl. 10 / Kal. 12 / 70mm / 42g / US 2+4 MuckBoot TaySport Varressa lisäeristys. Tuplaeristetty iskua vaimentava kumipohja, jossa täydellinen pito. Saapas valittiin Suomessa vuoden saappaaksi. Kestää muun muassa öljyä ja lannoitteita. Gyttorp juhlapatruuna - perinteistä tarkkuutta Valmistuksessa on käytetty Gyttorpin alkuperäinen laatikkomalli vuodesta 1908. Patruuna on rullasupistettu. Tämä juhlapakkaus on valmistettu rajoitettu määrä. Metsästäjä joka vaatii perinteitä, laatua ja varmuutta valitsee Gyttorp. Kpl. 25 / Kal. 12 / 65mm / 33g / US 5 ANTONIO ZOLI DRILLINKI MG92 12/76 + .222REM , 6,5 x 55 , 7x57R tai .308WIN Kaunis ja tasapainoinen ase. Blitz-tyyppinen lukko. Aseessa on herkistinlaukaisulaite. Piipunvalitsin on sijoitettu varmistimeen, jotta piipun valinta sujuisi nopeasti. Automaattivarmistus kaikille hanoille. Aseen tukki sopii hyvin metsästykseen Suomen oloissa. Saatavana myös ylellinen erikoismalli, jossa sivulevyissä runsaasti kaiverrusta ja jonka tukki on valikoitua pähkinäpuuta. Pikajalka- asennusvalmius. info@gyttorp. www.gyttorp.
• Näädän pauloissa 18 Metsästäjä 6 / 6008
• Näädänpyyntiin liittyvä täysillä pyynnin maku sytytti minut lajin pyyntiin ja jäin heti koukkuun. Hannu Huttu Ähtäriläinen Teemu Kilponen on hämmästyttävän taitava näädänpyytäjä. Runsaiden näätäsaaliidensa lisäksi hän on onnistunut keräämään jälkijonojen varrelta tarkkaa tietoa lajin elintavoista Suomenselällä. Hänen suhteensa näätään riistalajina on niin tiivis, että voidaan kysyä kumpi lopulta kummankin onkaan pyytänyt: Teemu näädän vai näätä Teemun? Jarkko Nurmi, riistapäällikkö, Pohjanmaan riistanhoitopiiri Metsästäjä 6 / 2008 19
• T apasin miehen eräässä pienpetopyynnin koulutustilaisuudessa, jossa oma Powerpoint- esitykseni supikoiran ja minkin pyynnistä taisi jäädä hänen näätäluentonsa taianomaiseen varjoon. 150 pohjalaismetsästäjää keskittyi kuulemaan jokaista luennoitsijan sanaa hiirenhiljaa ja se on harvinaista se Tilaisuuden lopuksi kävin jututtamassa näädänpyytäjää ja sovimme, että hänen kokemuksistaan voi kertoa laajemminkin metsästäjäkunnalle. Tässä on hänen tarinansa. Myytti näädästä sytytti Teemun palo näädänpyyntiin syttyi myytistä, jonka nykyaikainen riistantutkimus, metsäautotieverkosto ja näädän sopeutuminen nykymenoon ovat jo osittainen ehkä romuttaneetkin. Tuon myytin mukaan näätä on äärimmäisen harvinainen saalis, vaikea pyydettävä, jonka perässä on hiihdettävä veren maku suussa kymmenien kilometrin taival ja sittenkin saapuvan yön pimeys kätkee näädän ja pyytäjä joutuu palaamaan tyhjin käsin. Todellisuudessa näätäkannat ovat nykyään runsaat ja etenkin Etelä-Suomessa laji on osittain muuttunut kesämökkiläisten välikatoissa pesiväksi opportunistiksi. Riistantutkimus on paljastanut keskimääräisen näädän yöjäljen pituudeksi noin viisi kilometriä ja metsäautotieverkosto helpottaa pyytäjän tehtävää. Myytin pikkuhiljainen kumoutuminen ei vähennä mitenkään näädänpyynnin arvoa suomalaisessa metsästyskulttuurissa. Laji on edelleen rankka ja sen harrastajat eroavat monista lähinnä metsäautoteiden lähimaastossa viihtyvistä metsästäjätovereistaan dramaattisesti. - Näädänpyyntiin liittyvä täysillä pyynnin maku sytytti minut lajin pyyntiin ja jäin heti koukkuun. Laji on edelleen nykymetsästysmuodoista se, jossa ollaan ehkä kauimpana hälystä. Hiljainen luminen metsä, jälkijono, minä ja koira siinä mieleiseni näytelmä, jonka draaman kaari on usein yllätyksellinen, toteaa Teemu. neet, sillä Ähtäri on vedenjakaja-aluetta, jossa on talvisin aina lunta. Lapsen syntymällä sen sijaan on ollut ilmastonmuutosta suurempi vaikutus näädänpyyntiin. - Olen joutunut lapsen syntymän jälkeen karsimaan huonoilla keleillä pyytämisen kokonaan pois, nyt isken silloin kun pyyntiolosuhteet ovat hyvät. Vaimokin ymmärtää, että silloin on pakko lähteä kuvaa Teemu monelle perheelliselle metsästäjälle tuttua tilannetta. Teemun pyyntimatkojen panos/tuotos-suhde alkoi parantua noin 50 pyydetyn näädän jälkeen. Sen jälkeiset saadut muutamat muut viisikymppiset ovat kukin tulleet huomattavasti helpommin kuin ensimmäisen ryhmän näädät. Metsistä kerätyt tiedonmuruset ja kokemukset ovat pikkuhiljaa johtaneet siihen, että pyytäjä on alkanut nähdä maaston näädän silmin. Kuusikot kolopuut, kivikot, ja komot ovat tulleet tutuiksi lähes koko Ähtärin ja lähiseutujen alueelta. Lisäksi Teemulla on kyky tehdä havaintojensa perusteella johtopäätöksiä näädän elämän lainmukaisuuksista. Irrallisten havaintojen tekemisen sijaan hän osaa sijoittaa jälkijonon yksittäiset tapahtumat laajempaan ekologiseen kehykseen tai löytää niistä käyttäytymismallin, joka parantaa hänen pyyntitulostaan. Näädän elintavoista Suomalaista riistantutkimustietoa näädän elämästä on kertynyt eniten Itä- ja Pohjois-Suomen Olen joutunut lapsien syntymän jälkeen karsimaan huonoilla keleillä pyytämisen pois, nyt isken silloin kun pyyntiolosuhteet ovat hyvät. 50 ensimmäisen näädän jälkeen helpottaa Teemun vuosittaiset näätäsaaliit ovat suuria, parhaana vuonna reppuun on sujahtanut 36 kultarintaa. Pyyntitekniikka on hioutunut huippuunsa, mutta se on vaatinut satoja näädänmetsästyspäiviä. Viime vuosien kurjat talvetkaan eivät juuri ole Teemun tahtia hidasta- Näädän päivämakuu Suomenselän alueella on useimmiten oravanpesässä ja usein näädän löytää myös kallioiden tai kivien alta. Kelokortteeri on jo harvinaisempi. 20 Metsästäjä 6 / 6008