• 5 / 2010 Kosteikoille ja supikoiralle Life+-hankkeet s. 6 ja 10 Valkohäntäpeurojen pyynti alkusyksystä vähentää kolareita, s. 22 Susikannan seuranta vaatii metsästäjien ja tutkimuksen yhteistyötä, s. 38 Majavaa jousella, s. 54 Englantilaista eleganssia, s. 40
• Vieraskynä Hylkeet Itämeressä - avauksia ja jälkiviisautta Maa- ja metsätalousministeriö antoi heinäkuun lopulla määräyksen seuraavan kauden pyyntiluvan nojalla sallittavasta Itämeren norpan ja hallin metsästyksestä. Hallin metsästyksen kiintiöt pyyntiluville ja metsästyksen ehdot jäivät aikaisemmalle tasolle, mutta itämeren norpan osalta muutos saatiin aikaan. Lapin, Oulun, Pohjanmaan ja Ruotsinkielisen Pohjanmaan riistanhoitopiirien toimialueille annettiin 30 norpan kiintiö. Tähän liittyy kuitenkin rajoittava ehto. Itämeren norppaa voidaan metsästää ainoastaan kiinteästä pyydyksestä tai kasvatusaltaan tai kiinteän pyydyksen välittömästä yhteydessä olevasta elävänä pyytävästä loukusta. Askel on pieni, mutta se voidaan nähdä jonkinlaisena avauksena ministeriön taholta. Viime vuonna virkamiesesitys oli jo samankaltainen, mutta silloin ei ministerin rohkeus riittänyt ja lopullinen päätös oli nollatulos. Viime vuoden päätöksen jälkeen useat kala-alan järjestöt lähestyivät ministeriä kirjelmällä, jossa tuotiin esille myös itämeren norpan aiheuttamat vahingot kalastuselinkeinolle ja metsästyksen välttämättömyys. Olen toiminut Suomen Ammattikalastajaliitossa (SAKL) vuodesta 1993. Hyljeongelma on kulkenut mukana kaikki nämä vuodet. Jo 1990-luvun puolivälissä kalastajat alkoivat puhua hylkeistä, jotka rikkovat pyydyksiä ja syövät yhä suuremman osan saaliista. Myöhemmin tulivat mukaan kysymykset hylkeiden merkityksestä kalakantoihin. Ongelma havaittiin ensin Ahvenanmaalla ja Selkämerellä, sitten Merenkurkussa ja jonkin verran myöhemmin Suomenlahdella, Perämerellä ja Saaristomerellä. 2000-luvulle tultaessa hylkeet olivat koko rannikon haitta, ja tilanne on käynyt yhä vakavammaksi vuosikymmenen aikana. Mikään rannikon osa ei ole suojassa hylkeiltä, olkoon se sitten halli tai itämeren norppa. Kalastajien ja elinkeinon edustajien viestit tilanteesta kulkeutuivat myös Helsingin päättäjien tietoon. Alkuvuosina viestit saivat lähinnä pienen epäuskoisen hymyn osakseen, ja vasta vuosien kuluttua myös hallinto ja jopa tutkimus heräsivät. Vähitellen saatiin myös toimia aikaan, varovaista metsästystä, pyydysteknisiä ratkaisuja, osittaisia korvauksia sekä ongelmahylkeiden reittien selvittämistä. Mutta en ole vielä aivan varma siitä, onko tilanteen vakavuus vieläkään kaikkien vastuullisten ymmärryksen piirissä. SAKL teki laajan selvityksen kalastuksen tilanteesta loppuvuonna 2009. Vajaat 100 kalastusyrittäjää haastateltiin. Haastatteluissa tuli esille, että koko rannikon yhteinen huolenaihe oli hylje. Hylkeen merkitys rannikkokalastuksen jyrkälle alamäelle nähtiin ratkaisevana. Verkkokalastus on jo monilla rannikon osilla loppunut kokonaan. Miten sitten tämä elämän suola, eli jälkiviisaus? Tänä päivänä kuluttajan syömästä kalasta enää 7 % on kotimaista pyydettyä kalaa. Luku on enemmän kuin hämmästyttävä maassa, jolla on laajoja merialueita ja tuhansia järviä. Merkittävänä syynä tähän kehitykseen on siis hylje. Jälkiviisautena on todettava, että jo heti 90-luvulla kalastuselinkeinon olisi pitänyt paljon voimakkaammin ja kaikilla käytettävissä olevilla resursseilla tuoda päättäjien tietoon hylje merkittävänä haittaeläimenä. Ehkä päättäjien viimeistään nyt pitäisi todeta, että enemmän olisi pitänyt tehdä. Tähän suuntaan ministeri Anttila jo ilmaisi itsensä Porin SuomiAreena tilaisuudessa heinäkuussa 2010. Enemmän olisi siis pitänyt tehdä. Jäljellä olevat kalastajat toivovat, että vielä olisi tekojen aika ja ettei peliä olisi vielä kokonaan menetetty. Myös kotimaista kalaa arvostavat kuluttajat toivovat samaa. Lähiruokatrendi on tällä hetkellä vahva. Metsästäjien rooli hyljeongelman hallitsemisessa on merkittävä. Näemme, että hylkeiden metsästyksen tehtävänä nykyään on torjua hyljekantojen haitat kalakannoille ja turvata kalatalouselinkeinojen mahdollisuudet toimia. Maa- ja metsätalousministeriön tehtävänä on puolestaan laatia metsästykselle sellaiset ehdot, jotka mahdollistavat tehokkaan hyljekantojen sääntelyn. Nyt on kiire. Kalastuselinkeino on jo menettänyt paljon ja yhtään lisää ei olisi enää varaa menettää. n 32 ­PenttijaPetrirannalla Pioneerit palaavat kosteikolle Kim Jordas Kirjoittaja on Suomen Ammattikalastajaliiton toimitusjohtaja Mitä mieltä sinä olet? Alkaako itämerennorpan pyynti kannan kokoon ja sen aiheuttamiin vahinkoihin verrattuna liian aikaisin vai liian myöhään? Kerro mielipiteesi osoitteessa www.riista.fi/vieraskyna 2 l Metsästäjä l 5 l 2010
• Tässä numerossa l 5 l 2010 2 Vieraskynä: HylkeetItämeressä­avauksiajajälkiviisautta 4 Eräkalenteri 5 Pääkirjoitus: 6 Kosteikkojen kunnostamiseen EU rahaa ­valtakunnallinenkosteikkohankekäynnistyi ­yhteispohjoismainenLife+-projektikäynnistyisyyskuunalussa Vastuullistatoimintaa! 10 Supikoiran vakinaistuminen Skandinaviaan pyritään estämään 13 Varapuheenjohtajalta: 16 Hirvenpyyntilupia kuudennes viimevuotista enemmän 18 Loppuvatko hirvet ­kannanarvioinninvaikeuksistaOulunriistanhoitopiirissä 18 Loppuvatko hirvet 22 Valkohäntäpeurojen pyynti alkusyksystä vähentää kolareita 32 Pioneerit palaavat kosteikolle ­PenttijaPetrirannalla Totti Turunen 38 Susikannan seuranta vaatii metsästäjien ja tutkimuksen yhteistyötä 40 Koiran kanssa metsällä: Eleganssiajatehokkuutta­englantilaisetkanakoirathurmaavat ­kannanarvioinninvaikeuksistaOulunriistanhoitopiirissä 54 Majavaa metsästysjousella 44 Lintukanta kohentui aallonpohjasta 45 Vesilintuseurannan tuloksia 2010 46 Joka kymmenennellä suomalaisella hirvellä vasta-aineita toksoplasmaloista vastaan 48 Punapisteellä jahtiin! 52 Tutkijan tuntoja: Kinostenkeskeltähelteisiin 54 57 58 62 64 Itämerennorpanmetsästysjälleenmahdollistakalastusvahinkojenestämiseksi Taltutakylmä Majavaa metsästysjousella Kuukkelikysely Riistatiheikköjä talousmetsiin Vapaaehtoistyö riistanhoitoyhdistyksissä ­ työsarkaa riittää Ministeriön kuulumisia: 66 Ekin kanssa erällä: 69 Eräaatoksia valtion mailta: Monimetsästääyhänälkäänsä Hirvieläimetosa1:Hirvi 70 Laukauksesta lautaselle: 74 Metsästäjäorganisaatio tiedottaa 76 Kaupantekoa 79 Osoitteita 38 Susikannan seuranta vaatii metsästäjien ja tutkimuksen yhteistyötä Metsästäjä l 5 l 2010 l 3
• Teksti ja Kuvat: Eerikki Rundgren Eräkalenteri SYYSKUU "Lyhyen kesän jälkeen Lappi paneutuu pitkään ja pimeään talvilepoonsa ylpeästi, suurta juhlaa viettäen..." Näin kuvasi kirjailija ja tunnettu pohjoisen elämänmenon taltioija Samuli Paulaharju kesän loppua Lapissa. Missään muualla ruska tuskin yltääkään sellaiseen väkevyyteen ja satumaiseen väriloistoon kuin Pohjois-Suomen tuntureilla ja ylängöillä. LoKaKUU Yöpymistulia varten sen sijaan täytyy lunastaa 10 euroa kuutiolta maksava maapuulupa. Metsähallituksen palvelupisteistä saatava lupa oikeuttaa maapuiden eli maahan kaatuneiden vähempiarvoisten puiden ottoon. Lupa ei kuitenkaan oikeuta tekemään polttopuita maahan kaatuneesta kelosta eikä pystyssä olevista puista. Talvi yritti tehdä tuloa Itä-Suomessa viime vuonna ensimmäisen kerran jo lokakuun puolessavälissä. Osassa Etelä-Savoa sekä Etelä- ja PohjoisKarjalaa maa oli valkoinen ja pakkanen lähenteli -20 astetta. Ilma kuitenkin lauhtui ja pysyvää lunta saatiin odottaa vielä pari kuukautta. Tuolloin vielä ei voitu aavistaa kuinka hieno talvi olikaan edessä. Mierasjärvi sijaitsee Tenon sivuhaaran Utsjoen latvoilla. Varsinkin syksyn ruska-aikaan pitkä ja kapea järvi useine hiekkarantoineen on todella kaunis retkikohde. Valtatiestä hieman sivussa oleva järvi saattaa kuitenkin jäädä Inarista Utsjoelle matkaavalta kiireiseltä ruskaturistilta piiloon. Parhaat näkymät järvelle avautuu etelästä Rievsatfallebaktin rinteiltä. Ruunaanjärvi sijaitsee Lieksassa Pohjois-Karjalassa. Erämainen järvi jää Ruunaan retkeilyalueen ja luonnonsuojelualueen väliin. Parhaan ruskan mentyä Ruunaanjärven ja Lieksanjoen rannat hiljenevät vähitellen retkeilijöistä. Metsästäjiä alueella sen sijaan vielä liikkuu, vaikka metson, teeren ja pyyn osalta jahti päättyykin tänä syksynä 15.10. Metsähallitus sallii tulenteon risuista ja oksista ilman erillista lupaa Pohjois-Suomen erämaa-alueilla sekä muutaman suurimman kansallispuiston erämaaosassa. Ylä-Lapissa kahvitulet voi tehdä kaikkialla muuallakin valtion mailla. Villin Pohjolan pienriistalupa oikeuttaa tulentekoon myös toisaalla Suomessa. Tulia tehdessä Metsähallitus toivoo kuitenkin käytettävän vanhoja nuotiopohjia. 4 l Metsästäjä l 5 l 2010 Retkeilijän kahvitulille laskeutuva kuukkeli valittiin viime vuonna vuoden luontokuvaksi. Kari Leon herkkä "Metsän emäntä" voitti Pohjoismaiden suurimmman luontokuvakilpailun kaikin tuomariäänin ja oli myös yleisön ehdoton suosikki. Vuoden luontokuvat 2009 -näyttely on esillä Tammelassa Hämeen luontokeskuksessa 7.­31.10. Järjestyksessään 30. Vuoden luontokuva -kilpailun voittaja julkistetaan Helsingissä Finlandia-talolla 17.10. Finlandia Nature Photo -festivaalin näyttelytarjonta sisältää Vuoden luontokuvat 2010 -näyttelyn lisäksi muun muassa piilokojujen esittelyä. Yleisö voi äänestä omaa suosikkiaan seuraavaksi vuoden luontokuvaksi osoitteessa www.vuodenluontokuva.fi. Kari Leo
• Pääkirjoitus Mietintään kannon nokassa ja reppujakkaralla Metsästyskausi on monen osalla jo alkanut. Sepelkyyhkyillä on aloitettu jo lähes kuukausi sitten, sorsastus alkoi pari viikkoa taaksepäin ja jäniksiä on yritetty reppuun muutaman päivän ajan. Kanalintukausi alkaa osassa maata noin viikon kuluttua perinteisesti "syyskuun kymmenes" ja toisaalla viikkoa-paria myöhemmin. Karhujahti alkoi ripeästi itäisessä Suomessa ja jo parina ensimmäisenä päivänä oli kaatoja tullut "reilu linja-autolastillinen", mikä on osoitus paitsi paikallisesta ansiokkaasta karhukannan seurannasta ja metsästyksen onnistuneesta järjestämisestä, myös tiheästä karhukannasta. Voisi varmaan sanoa, että melkoinen hirvisavotta on edessä maamme pohjoisemmassa puoliskossa ja aivan pohjoisimmissa kunnissa on voitu aloittaa hirvenpyynti ensimmäistä kertaa jo syyskuun alusta. Aikaistettua aloitusta on toivottu nimenomaan pohjoisen olosuhteisiin perustuen. Aika ja kokemukset näyttävät, onko muuallakin mahdollista tahi aiheellista mahdollistaa hirvenpyynnin aloittaminen totuttua aikaisemmin. Kokemuksia halutaan nyt kerätä ja selvittää yläperällä ja Muonion alueella. Vaikuttaako aikaistettu aloitus nykymuodossaan esimerkiksi muuhun metsästykseen, kun hirvijahdeilla on ollut monestikin paha taipumus pyrkiä dominoimaan muita metsästysmuotoja? Voisi varmaan sanoa, että ainakin hirvisaaliin seuranta aikaistetun pyynnin yhteydessä on säännöksissä edellytetty järjestettävän vähintään "direktiivien edellyttämällä tavalla". Pohjoisen kokeilulle on kuitenkin selvä tilaus ja jouston mahdollisuus olisi tervetullutta hirvenpyyntiin monella tapaa muuallakin. Edellisessä lehdessämme oli vieraskynäkirjoitus nuorison mukaanotosta metsästysseuratoimintaan ja hirvijahtiin sekä toinen juttu nuorten kokemuksista hirvijahtiporukoissa. Muistatteko? Jahtipäälliköt, seurojen nokkamiehet ja tulevaisuudesta kiinnostuneet edeskäyvät ajattelijat ­ ottakaapa asia esille hirvi- ja peurakokouksissa sekä hirvitulilla. Mikä olisi hyväksi tulevaisuuden seuratoiminnalle ja hirvieläinjahdeille? Voisimmeko tehdä perinteisestä muutaman kuukauden pituisesta räntäsateen sävyttämistä nelituntisista kannonvahdintajaksoista mieluisampia metsästyksellisiä tapahtumia? Kuinka sen voisi tehdä? Olisiko mahdollista ampua peuraa hirvijahdin yhteydessä, jos lupia on ja säännökset sen sallisivat? Entä voisiko porukka suoda itselleen mahdollisuuden ampua kettua, supikoiraa tai vaikkapa muutakin riistaa, metsällä kun kerran ollaan? Radiopuhelimilla tieto laukauksen kohteesta kyllä kulkee, kun nykyään ei enää tarvitse tiedottaa pelkästään merkkilaukauksilla tai muilla savumerkeillä. Läsnäolovelvoitteille jahdeissa ja lihanjakoasioille voisi varmaan tehdä jotakin. Voisiko uusia ja nuoria, miksei vanhojakin, passimiehiä laittaa halukkaiden joukosta koiramiehen mukaan tutustumaan hirvialueisiin ja vihkiytymään koiramiehen kokemuksiin ja rooliin hirvenpyynnissä samalla mukavia jutustellen? Voisiko hirviä metsästää myös naakimalla ja hiipimällä pareittain tai pikkuporukalla viikollakin? Jalkavista ja pystyvistä nuorista voisi vaikkapa perustaa jahtiporukan sniperit ja swat­tiimin, jotka hoitavat haasteelliset ja paremmat hommat ja mm. ne erikoistilanteet, joihin töpinän porukka ei välttämättä kykene. Moni hirvikoiramies on puolestaan saanut aivan uudenlaisen ulottuvuuden hirvijahtiin hankittuaan kokemuksia passimiehenä toimimisesta. Muutama tunti passipaikalla syksyisiä luonnonilmiöitä seuraillen kuluu aivan eri lailla kuin hirvihaukulla ampumatilanteeseen pyrittäessä. Ymmärrys kasvaa, tieto ja tuntemus paranevat ja porukan yhteishenki voi hyvin. Monillehan metsästysseuran porukka on se tärkeä sosiaalinen verkko, jossa halutaan olla mukana ja nimenomaan hyvässä hengessä ­ja yleensä hurtin huumorin sävyttämänä. Niin hyvässä, ilossa kuin surussakin. Vielä on muuten hyvää aikaa käydä ampumaradalla. Aseiden kohdistamisen lisäksi lienee kohtuullista jokaisen hirven- ja peuranpyytäjän ampua vaikkapa viisikymmentä harkittua laakia pahvihirveen, -metsoon tai vastaavaan, jos ei ole vielä "velvoitetta" muuten täytetty. Kohtuutonta ei liene myöskään muutaman savikiekkoratakierroksen kiertäminen. Kiekkoradoilla ei yleensä syyskaudella ole edes tungosta. Kaveriporukalla ampuminen on erityisen mukavaa ja ennen kaikkea perheenjäsenet sopivat mukaan ratakäynneille. Kannattaa kokeilla! Atmosfääri saattaa yllättää emännätkin. Ja saattaapa käydä niin, että kun siippojen lisäksi vesat ja virpit alkavat ampua, vanhojen on syytä kiinnittää huomiota harjoitteluun - ihan vain vaikkapa edes tasatuloksissa pysyäkseen. "Emmää radalla, mutta mettässä kyllä.." ­tyyli ei kestä pitkää ihmisikää. Hyvää syksyä ja vastuullisia laukauksia! n Metsästäjä l 5 l 2010 l 5 PS! Maa- ja metsätalousministeriö antoi ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin mahdollisuuden myöntää enintään 30 pyyntilupaa erittäin tiukoin edellytyksin kalastuselinkeinon kannalta ongelmallisten itämeren norppien metsästykseen. Asia on herkkä, mutta vastaa vieraskynässäkin esille tulleeseen kalastuselinkeinon hätähuutoon tilanteessa, jossa lisääntyvä Perämeren norppakanta aiheuttaa yhä enenevässä määrin vahinkoja. Ministeriö on saanut linjauksestaan paljon kritiikkiä suojelutahoilta. Mielenkiintoista on, että esimerkiksi runsaan 1500 karhun kannasta voidaan hoitosuunnitelman perusteella poistaa lähes 200 karhua, mutta yli 6000 itämeren norpan kannasta ei voitaisi poistaa yhtään yksilöä. Ministeriön linjaus on kuitenkin täysin hylkeiden hoitosuunnitelman mukainen. Jari Pigg Päätoimittaja
• Sauli Härkönen, apulaistoiminnanjohtaja, Metsästäjäin Keskusjärjestö Kosteikkojen kunnostamiseen EU-rahaa ­ valtakunnallinen kosteikkohanke käynnistyi Euroopan komissio hyväksyi riistahallinnon LIFE -hankkeen Return of Rural Wetlands rahoitettavaksi. Jokaisen riistanhoitopiirin alueelle luodaan vesilintuelinympäristöjen hoidon mallialue. Kosteikkokohteita tullaan toteuttamaan vähintään 30, joten joidenkin piirien alueella toteutetaan useampia kohteita. Kosteikkoja voidaan kunnostaa reilusti enemmänkin, jos metsästäjäkunnasta löytyy halua ja talkoointoa edistää riistanhoitoa ja turvata tulevaisuuden metsästysmahdollisuuksia. Hannu Huttu 6 l Metsästäjä l 5 l 2010
• Kunnostushankkeen tavoitteet Palauttaa vähintään 30 kosteikkoa yhteispinta-alaltaan yli 200 hehtaaria vesilintujen poikue-elinympäristöiksi jokaisen riistanhoitopiirin alueelle ainakin yksi kohde Rakentaa yhteistyöverkostoa ja toimintamallia kosteikkojen kunnostamiseen ja perustamiseen Innostaa paikallisia toimijoita kotiseutunsa kosteikkojen hoitoon Seurata toimenpiteiden vaikutusta vesilintujen parimääriin, poikastuottoon ja loppukesän lintu- sekä saalismääriin Kehittää vesilintujen kestäviä metsästysjärjestelyjä Ottaa opiksi ja kehittää toimintaa tehokkaammaksi Vesilintujen poikue-elinympäristöt ovat monimuotoista kosteikkoluontoa, missä viihtyy valtava määrä muuta lajistoa. Tuottavat poikueympäristöt ovat luonnon helmiä, ja niiden eteen kannattaa tehdä työtä. Vesilintukantojen vahvistumisen lisäksi toimenpiteet parantavat alapuolisen vesistön veden laatua ja tasoittavat tulvavirtaamia. V l Viime vuonna toteutettuun kosteikkokar- toitukseen ilmoitettiin yli 12 000 hehtaaria kunnostusta kaipaavia kosteikkoalueita. Sen perusteella kentältä näyttää löytyvän kiinnostusta palauttaa pajukkoa puskevat rutakot elämää kuhiseviksi kosteikoiksi. Nyt on käytännön toiminnan aika. Mallikosteikkoverkoston luomisen tarkoituksena on kehittää toimintamalleja kosteikkoluonnon laajamittaiseen elvyttämiseen. Avainasemassa on maanomistajien, paikallisten yhdistysten sekä viranomaistahojen tiivis ja rakentava yhteistyö. Yhteisenä tavoitteena tulee olla hyvinvoiva lähiluonto, missä elinvoimaiset eläinkannat tarjoavat virkistysmahdollisuuksia luonnossa niin metsästäjille, lintuharrastajille kuin kalastajille. Maanomistajien ja metsästäjien yhteistyö on luonnonhoidon voimavara Kunnostettavat kosteikot valitaan, suunnitellaan ja toteutetaan maaomistajien, paikallisten yhdistysten ja riistanhoitopiirin sekä muiden tahojen yhteistyönä. Kohteiden suunnittelu ja merkittävä osa toteutuksesta rahoitetaan hankkeen varoista. Paikallisten toimijoiden osallistuminen käytännön kunnostustoimiin joko talkoilla tai omalla rahalla on edellytys vesilintuelinympäristöjen kunnostamiselle. Projektirahoituksen tarkoitus on tarjota suunnitteluapua kohteille ja rahoitusta muun muassa kaivinkonetöihin. Paikallisten toimijoiden osallistuminen kunnostukseen omalla työpanoksella tai rahoituksella on edellytys laajamittaisten töiden toteutumiselle. Kaikkien maa- ja vesialueen omistajien on oltava mukana oman kohteen suunnittelussa jo ensiaskeleista. Käytännön voimavarana on paikallisten ihmisten, erityisesti metsästäjien, talkoohenki ja halu tehdä työtä kotiseutunsa luonnon ja riistalajien hyväksi. Mitä enemmän maanomistajat ja paikalliset metsästysseurat osallistuvat aktiivisesti käytännön toteutukseen, sitä useampi kohde Käytännön voimavarana on paikallisten ihmisten, erityisesti metsästäjien, talkoohenki ja halu tehdä työtä kotiseutunsa luonnon ja riistalajien hyväksi. Raimo Lietsala Metsästäjä l 5 l 2010 l 7
• voidaan toteuttaa parantamaan vesilintujen elinympäristöä, lisäämään poikastuottoa ja siten turvaamaan tulevaisuuden metsästysmahdollisuuksia. Euroopan komission ja LIFE+ rahoituksen osuus ja merkitys Hankkeen kustannusarvio on noin kaksi miljoonaa euroa, josta Euroopan komissio rahoittaa puolet ja maa- ja metsätalousministeriö kuudesosan. Maaseutukosteikko LIFE+ -hankkeen (Return of Rural Wetlands) toteuttaa Metsästäjäin Keskusjärjestö ja riistanhoitopiirit. Maaseutukosteikkojen hankesuunnitelma laadittiin osana Metsästäjäin Keskusjärjestön ja riistanhoitopiirien valtakunnallista kosteikkohanketta 2008­ 2009. l Lisätietoja hankkeesta löytyy seuraavasta Metsästäjä-lehdessä. Hankkeen aikana toteutettavat elinympäristökunnostuskohteet valitaan alkuvuodesta 2011. Mallikosteikkokohteet valitaan alkuvuodesta Hankkeessa pyritään toteuttamaan kosteikkokunnostuksia hyvillä kustannustehokkaasti toteutettavilla kohteilla. Mallikohteiksi valittavilla kohteilla tulee olla seuraavat ominaisuudet: Alueen omistajien suostumus kunnostuksiin Paikallisten osallistuminen kunnostukseen sekä kosteikon vesilintuseurantoihin ja hoitoon kunnostuksen jälkeen Toteutus ensisijaisesti patoamalla Alue on ollut kosteikko tai kostea elinympäristö (lampi, suo, tulva-alue tms.) Pinta-ala vähintään yksi hehtaari Ei täytä maatalouden monivaikutteisen kosteikon tukiehtoja eikä kuulu suojeluohjelmiin Ilmoittakaa hyvistä kohteista joko alueenne riistanhoidonneuvojalle tai hankkeen projektipäällikölle, jos et ole ilmoittanut kohdetta kosteikkokartoitukseen. Viime vuonna toteutettuun kosteikkokartoitukseen ilmoitettiin yli 12 000 hehtaaria kunnostusta kaipaavia kosteikkoalueita. Raimo Lietsala Raimo Lietsala 8 l Metsästäjä l 5 l 2010
• Teksti: Per-Arne Åhlén, Fredrik Dahl & Mathias Lindström Supikoiran vakinaistuminen Skandinaviaan pyritään estämään ­ yhteispohjoismainen Life+-projekti käynnistyi syyskuun alussa Supikoira on pohjoismaisessa eläimistössä varsin ei-toivottu laji. Viimeisten vuosien aikana sekä Ruotsissa että Norjassa on tavattu paljon supikoiria. Siksi EU on myöntänyt Life+-varoja projektiin, jonka ensisijaisena tavoitteena on estää lajin vakinaistuminen Skandinaviaan. Toiveena on, että projektin puitteissa kehitettyjä menetelmiä voitaisiin käyttää myös muiden vieraslajien torjumisessa eri puolilla maailmaa. Hannu Huttu 10 l Metsästäjä l 5 l 2010
• Supikoira aiheuttaa suurta ekologista vahinkoa alkuperäiselle eläimistölle. Metsästäjä l 5 l 2010 l 11
• S 12 l Metsästäjä l 5 l 2010 l Supikoira on Suomessa vieraslaji. Vieras- lajien leviäminen on vakava uhka biologiselle monimuotoisuudelle ja voi vahingoittaa ihmisten terveyttä tai aiheuttaa sosioekonomista vahinkoa yhteiskunnalle. Vieraslajit ovat elinympäristöjen menetyksen jälkeen vakavin uhka biologiselle monimuotoisuudelle globaalilla tasolla. Pohjoismaat ovat hyväksyneet joukon kansainvälisiä ja kansallisia sopimuksia, direktiivejä ja ympäristötavoitteita, ja siksi meidän on ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin estääksemme vieraslajien vakinaistumisen maihimme. Mikäli vieraslaji on jo vakinaistunut maahan, populaatiot on joko hävitettävä tai ne on rajoitettava hallittavalle tasolle ja samalla on estettävä niiden leviäminen muihin maihin. Mitä myöhemmässä vaiheessa toimenpiteisiin ryhdytään, sitä vaikeampaa on niiden toteuttaminen. Kustannustehokkain menettely pysyvän vakinaistumisen ja edemmäksi leviämisen estämiseksi on ryhtyminen toimenpiteisiin mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Suomessa ammutaan tätä nykyä vuositasolla noin 150 000 supikoiraa, viime vuonna ennätykselliset 170 000. Lisäksi melkoinen määrä supikoiria kuolee liikenteessä. Huomattavan suuresta kuolleisuudesta huolimatta ei ole nähtävissä merkkejä supikoirakannan pienenemisestä. Hannu Huttu Kustannustehokkainta on ehkäistä vieraslajin leviäminen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. tävä ketun kääpiöheisimadon (Echinococcus multilocularis) levittäjä. Tämä loinen voi myös kulkeutua ihmisiin, esimerkiksi marjoissa olevien munien avulla. Kääpiöheisimadon tartunta, kuten raivotautikin, johtaa usein ihmisen kuolemaan. käytetään hyväksi supikoiran luontaista kumppaninhakua. Uusiin menetelmiin kuuluu myös ns. "early warning systemin" (eli aikaisen varoitussysteemin) järjestäminen alueille, joilta supikoirilla on riski levittäytyä Ruotsin puolelle. Valvonta tapahtuu IPkameroiden ja hajupostien avulla. Näin voidaan tehokkaasti tarkkailla laajoja alueita ja saada tietoja siitä, onko alueella supikoiria. Suomessa pyritään myös supikoirien lukumäärän vähentämiseen kriittisimmillä alueilla eli Ruotsiin rajoittuvilla alueilla Lapissa ja Ruotsinkielisen Pohjanmaan ulkosaaristossa. Jotta tämä onnistuisi, projekti tulee tarvitsemaan paikallisilta metsästäjiltä apua sekä itse metsästyksen että supikoiraa koskevan asiantuntemuksen suhteen. Uhka monimuotoisuudelle Supikoira on vettä rakastava koiraeläin, jonka alkujuuret ovat itäisessä Aasiassa. Laji tuotiin Neuvostoliiton eurooppalaisiin osiin vuosina 1929­1955. Tavoitteena oli turkisriistan tuotannon lisääminen luonnossa. Suomessa ensimmäiset supikoirahavainnot tehtiin 1930-luvun lopulla ja 1940-luvun alussa. 1950­70-luvuilla maamme supikoirakanta alkoi lisääntyä voimakkaasti. Tänä päivänä supikoiria esiintyy melkein koko maassa. Tiheimmät esiintymät löytyvät maan etelä- ja keskiosista, missä tuhannella hehtaarilla on havaittu jopa 300 supikoiran esiintymiä. Euroopassa supikoiraa esiintyy yli 1,4 miljoonan neliökilometrin alueella, ja sen on todettu aiheuttaneen suurta ekologista vahinkoa alkuperäisille eläimistöille. Ruotsissa supikoira on toistaiseksi vakinaistunut vain Perämeren rannikkoseuduilla. Tämän lisäksi yksittäisiä esiintymiä on tavattu rannikolla myös etelämpänä. Supikoira on äärimmäisen kaikkiruokainen. Se pitää erityisesti linnunmunista ja sammakkoeläimistä. Tämä merkitsee sitä, että laji saattaa hyvinkin tehokkaasti vähentää maassa pesivien kosteikkolintujen pesimismenestystä ja tuhota paikallisesti eri sammakkoeläinlajeja. Supikoira on myös yksi Euroopan pääasiallisista raivotaudin kantajista ja merkit- Apua metsästäjiltä Syyskuussa käynnistyvällä projektilla on useita tavoitteita, joista tärkeimpiä ovat: Ehkäistä supikoiran aiheuttamaa vahinkoa biologiselle monimuotoisuudelle Ehkäistä supikoiran vakinaistuminen Skandinaviaan Supikoiran leviämisen rajoittaminen Suomessa, erityisesti Ruotsiin rajoittuvilla alueilla Supikoiran hävittämiseksi otetaan käyttöön uusia menetelmiä Lisätä suuren yleisön ja metsästäjien tietoisuutta supikoiran vakinaistumisen seurauksista Levittää projektin tuottamat tulokset vieraslajien käsittelystä yleiseen maailmanlaajuiseen käyttöön Kansallisen hoitosuunnitelman laatiminen supikoiralle. Uusilla menetelmillä tarkoitetaan muun muassa Ruotsissa menestyksekkäästi kokeiltua ns. "juudas eläin" -menetelmää. Harvan supikoirakannan alueilla yksittäisiä supikoiria varustetaan gps-lähettimillä, ja nämä yksilöt tulevat toimimaan kavaltajina uusien supikoirien löytämisessä. Tässä menetelmässä Pohjoismaista yhteistyötä Projektiin osallistuvat Ruotsin Naturvårdsverket, Norjan Direktoratet för Naturförvaltning, LIFE+, Svenska Jägareförbundet, Metsästäjäin Keskusjärjestö, Tanskan Skog och Naturstyrelsen sekä Ruotsin Maatalousyliopisto. Ensisijainen rahoitus tulee LIFE+:lta ja Ruotsin Naturvårdsverketilta. Metsästäjäin Keskusjärjestö osallistuu työpanoksilla ja vastaa projektin Suomessa toteutettavan osan koordinoinnista. Projektin ohjausryhmässä Metsästäjäin Keskusjärjestöä edustaa riistapäällikkö Mathias Lindström Ruotsinkielisen Pohjanmaan riistanhoitopiiristä. Hän vastaa myös projektin koordinoimisesta Suomessa. Projektityö suoritetaan läheisessä yhteistyössä Ruotsinkielisen Pohjanmaan, Lapin ja Oulun riistanhoitopiirien kanssa. l
• Varapuheenjohtajalta Vastuullista toimintaa! n Metsästyskausi on käynnistynyt kyyhkyn ja sorsanmetsästyksellä. Jäniksen, metsäkanalintujen ja pääosassa maatamme metsähanhen pyynti alkaa vaiheittain syyskuussa. Metsästäjät ovat kesäkauden aikana huolehtineet omasta ja metsästyskoiransa kunnosta ­ toivottavasti mahdollisimman hyvin! Ampumaradoilta on kuulunut pauketta, kun jahtimiehet ovat kohdistaneet aseitaan ja suorittaneet merkkiammuntoja sekä tietysti myös harjoitelleet tulevaa syksyä varten. Jokaisen vastuullisen metsästäjän velvollisuuksiin kuuluu ylläpitää ja kehittää ampumataitoaan. Suomalainen metsästys perustuu kestävän käytön periaatteelle. Se tarkoittaa, että saalista otetaan, mikäli riistakannat sen sallivat. Riistaeläinkantojen koon ja vaihtelun tunteminen on välttämätön edellytys kestävän metsästysverotuksen suunnittelussa. Metsästäjät tekevät paljon yhteistyötä riistantutkimuksen kanssa osallistumalla vuosittain moniin erityyppisiin riistalaskentoihin. Eläinkantojen seurannalla onkin Suomessa pitkät perinteet. Kantojen seuranta yhteistyössä tutkimuksen kanssa varmistaa sen, että suurpetojen ja muun riistan verotus on hyväksyttävällä tasolla. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos teki hiljattain selvityksen vapaaehtoistyöstä. Metsästäjät tekevät vuodessa yhteensä yli 300 henkilötyövuotta vapaaehtoista työtä riistataloudessa. Vapaaehtoiset osallistuvat vuosittain yli 30 henkilötyövuoden panoksella riistalaskentoihin, hirvikolareiden selvittelyyn ja ampumakokeiden järjestelyihin. Vapaaehtoistyöhön osallistuu arviolta noin 40 000 henkilöä, joista riistalaskentoihin osallistuvien määrä on noin puolet. Riistakolmiolaskenta on yksi tärkeimmistä riistanseurantajärjestelmistä. Riistakolmio on tasasivuinen kolmio, jonka yhden sivun mitta on neljä kilometriä. Kesälaskennassa kolmen miehen ketju laskee metsäkanalinnut 60 metriä leveältä kaistalta, laskentakausi on yleensä ollut elokuu. Tänä vuonna on kuitenkin suositeltu laskenta-ajaksi 24.7.-15.8 . Laskennan aikaistamisella on pyritty siihen, että saataisiin ensimmäisiä tuloksia ennen metsästysseurojen kesäkokouksia. Metsästysseurat ovat kuitenkin malttamattomia ja pitävät kokouksensa heinäelokuun vaiheessa, jolloin kolmiolaskentojen tuloksia ei ole vielä käytössä. Tässä aikataulutuksessa olisi "viilaamisen" varaa: kaksi viikkoa myöhemmin pidetty kesäkokous antaisi mahdollisuuden määritellä metsäkanalintujen saaliskiintiöt tarkemmin kohdalleen. Seurojen säännöt mahdollistavat myöhemmänkin ajankohdan kesäkokoukselle. Tämän jutun tekoaikaan elokuun puolivälissä on riistakolmioita laskettu jo lähes neljäsataa. Tulokset näyttävät varsin hyviltä ­ teeri- ja riekkokannat näyttäisivät selvästi runsastuneen. On todennäköistä, että riekon rauhoitus ja elinympäristökunnostukset pohjoisten piirien alueella ovat vaikuttaneet erittäin myönteisesti kannan vahvistumiseen. n Risto Hanhineva varapuheenjohtaja Metsästäjä l 5 l 2010 l 13
• P A T R U U N A T PARASTA PATRUUNAPESÄÄN Trophy Bonded® Tip ­ patruunan edistyksellisen rakenteen, muotoilun ja neonpolymeerikärjen ansiosta tarkkuus, ballistiikka ja läpäisykyky ovat huippuluokkaa. Trophy Bonded ® ulkokuori varmistaa luodin luotettavan laajenemisen sirpaloitumatta. .308 10,7g · .30-06 10,7g · .308 11,7g · .30-06 11,7g uutta! Trophy bonded® tip Niklattu hylsy ja luoti vähentävät kitkaa ja suojaavat korroosiolta. Luodin umpinainen runkoosa parantaa luun läpäisykykyä Ulkopuolinen uritus varmistaa optimaalisen laajenemisen Luodin neonpolymeerikärki ja veneperä parantavat lentorataa ja tarkkuutta. Uritettu runko-osa parantaa tarkkuutta ja pitää piipun puhtaampana. Ytimeen fuusioitu vaippa maksimoi osumatehon. 2,59 ¤ kpl maahantuoja: Tarjous voimassa sitoumuksetta 30.9.2010 asti. K a t s o l ä h i n j ä l l e e n m y y j ä s i o s o i t t e e s t a w w w. h j o r t h . f i . Liikuttavan halpa urheilukauppa Tarjoukset voimassa niin kauan kuin tavaraa riittää, ellei tuotteen yhteydessä toisin mainita. Koko- ja värivaihtoehdot voivat vaihdella myymälöittäin! Browning A-bolt kivääripaketti Sis. Weaver jalustan ja renkaat, Nikon ProStaff 3-9x40 tähtäimen hihnalenkit ja hihnan sekä asepussin. Kaliberi 308. Nordic Hunter M68 VHF-puhelin Halti Kalve metsästyspuku M68 on metsästyskäyttöön tarkoitettu korkeatasoinen ja luotettava VHF-puhelin. 26 kanavaa, skannaustoiminto, valaistu LCD-näyttö, automaattinen kohinasalpa, roiskevesitiivis. Li-ion-akku, vyökiinnike ja pöytälaturi kuuluvat hintaan. Drymax kalvollinen, täysin vedenpitävä ja kulutuskestävä puku metsästykseen ja ulkoiluun. Koot: S-XXXL. Ostettavissa myös verkkokaupasta! 999,- 179,- 179,Takuu 5 vuotta. (249,-) Ostettavissa myös verkkokaupasta! HW Hunt reppujakkara Kevyt ja tukeva reppujakkara vaellukselle ja metsästykseen. Kaksi istumakorkeutta 50 cm ja 60 cm. HW Hunt asepussi Hunter hirviliivi Haulikolle (19,90) Yhdenkoon joustava hirviliivi. 19,90 14 l Metsästäjä l 5 l 2010 (39,90) Ostettavissa myös verkkokaupasta! 13,90 15,90 Ostettavissa myös verkkokaupasta! Pehmustettu asepussi kiväärille tai haulikolle. Kiväärille (21,90) 3,95 (19,90) Ostettavissa myös verkkokaupasta! Espoo Friisilä Lempäälä Ideapark Raisio Kuninkoja Oulu Limingantulli Kuitinmäentie 27, 02240 Espoo · Ark. 10-20 la 10-17 su 12-16 urheilukauppa Ideaparkinkatu 4, 37570 Lempäälä · Ark. 10-20 la 10-18 su 12-18 www.budgetsport.fi Itäniityntie 11, 21280 Raisio · Ark. 10-19 la 10-16 su 12-16 Kempeleentie 4, 90400 Oulu · Ark. 10-19 la 10-16 su 12-16 Liikuttavan halpa
• TÄYDEN PAKETIN OSTAJALLE KAUPAN PÄÄLLE JUHLATARJOUKSET! GPS-PANTA+ OHJELMA+PUHELIN* Ohjelma 300 karttaruutua ja 1 vuoden Live-palvelu. HUIPPUSUOSITTU RIISTA-/ VALVONTAKAMERA SG-550 -paketti tai PREMIUM ELEKTRONINEN POINTER ­ AITO SUOMALAINEN Nyt Magnum-paketti (GPS-panta+ohjelma) ja Nokia E52 Sonerasopimuspuhelin* uskomattomaan yhteishintaan. 898e HAUDUTUSPATA PIENI ERÄ VAIN NOPEILLE! Hyväksi haukuttu! Minun Sonera -liittymä ja Nokia E52 Kysy vaihtotarjousta vanhasta tutkastasi ja huipputarjouksia myös muilla puhelinmalleilla! Minun Sonera -liittymän norm. hintaiset kotimaan puhelut 0,0796 / alkava minuutti + puhelun aloitusmaksu 0,049 /kpl. Tekstiviestit 0,0796 /kpl. Kotimaan dataliikenne alk. 0,91 /alkava tunti. Nokia E52 Minun Sonera -liittymällä yhteensä alk. 9,00 /kk (24 kk sopimuksella kokonaishinta alk. 263,76 ). Liittymän hinta ilman laitetta alk. 1,99 /kk (47,76 /24 kk) ja puhelimen svh. 299 . Etusi sopimuksella 96 . Katso 3G-verkon suuntaa-antavat peittoalueet www.sonera. fi/peittoalue. Tarjous voimassa 30.9.2010 asti. * /kk 24 kk:n sopimuskausi + Minun Sonera -liittymä alk. 1,99/kk. 9 Huimaavat ominaisuudet! Sähköposti aina mukanasi. 3G- ja WLAN-yhteydet - Erinomainen akkukesto ja äänenlaatu - 3,2 megapikselin kamera salamavalolla. · Vesitiivisjaiskunkestävä · A-GPSjaGPRS · Ladattava,tehokasakku · Kahdenvuodentakuuym.huippuominaisuuksia! -panta 599e norm. 699e NYT PIENI ERÄ VAIN NOPEILLE! Pointer Max Huippu-uutuus seurantaohjelmisto ­ kaikki mitä tarvitset! LIVE-palveluviideksivuodeksija 2500karttaruutua­ilmanerillisiälisäkuluja! 299e 449e Exact Classic+Intello Klassinentehopaketti Classic tehopaketti sisältää vastaanottimen sekä teholähettimen. Paketti tuo käyttäjälle maksimaalisen kantaman. Mukana säilytyskotelo. Tarkkaa suuntimaa 299e Soveltuu niin pienille kuin suurille koirille. Exact paketti tuo käyttäjälle erittäintarkansuuntiman.Varustettu haukkuhälyttimellä. Mukana säilytyskotelo. Exact-lintupaketti Soveltuu niin pienille kuin suurille koirille. Varustettuseisontahälyttimellä. 199e Hintoihin lisätään toimituskulut. Katso lisää tuotteita ja tilaa kätevästi verkkokaupasta! SOITA! 0500 176 596 www.valiokoiravarusteet.fi Försäljning på Svenska 050 4033 000
• Hirvenpyyntilupia kuudennes viimevuotista enemmän puolet koko Suomen hirvien pyyntiluvista. Lapin riistanhoitopiiriin myönnettiin 12 000 ja Oulun piiriin 11 700 lupaa. Kainuun riistanhoitopiiri myönsi historian suurimman lupamääränsä, yli 5 900 pyyntilupaa. Eteläisen Suomen alueella Pohjanmaalla pyyntilupien määrä nousi eniten viime vuodesta, 40 prosentilla. Valkohäntäpeuralupia saman verran kuin viime vuonna Koko maassa valkohäntäpeuran pyyntilupia myönnettiin sama määrä kuin viime vuonna, 26 500. Eniten pyyntilupia myönsivät Varsinais-Suomen (7 800) ja Etelä-Hämeen (5 300) riistanhoitopiirit. Valkohäntäpeuroja metsästetään erityisesti maan lounaisosien viidessä riistanhoitopiirissä, joihin myönnettiin 94 prosenttia pyyntiluvista. Pienessä määrin valkohäntäpeuraa metsästetään myös muualla Suomessa, neljää pohjoisinta ja itäisintä riistanhoitopiiriä lukuun ottamatta. Kuusi- ja metsäpeuroille vähän pyyntilupia Edellisvuosien tapaan kuusipeuroja metsästetään pienimuotoisesti vain neljässä riistanhoitopiirissä: Etelä-Hämeessä, Satakunnassa, Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa. Uudellamaalla metsästetään hieman yli puolet kaikista kuusipeuroista. Koko maahan kuusipeuralupia myönnettiin 250. Metsäpeuroja metsästetään tulevana jahtikautena riistanhoitopiirien myöntämien pyyntilupien nojalla vain Pohjanmaalla ja Keski-Suomessa. Pohjanmaalle myönnettiin 35 pyyntilupaa ja Keski-Suomeen 3. Luvat kohdennetaan alueille, joilla metsäpeurat aiheuttavat merkittäviä maatalousvahinkoja. l P l Pyyntiluvanvaraisten hirvieläinten met- Tänä vuonna hirvien pyyntilupia myönnettiin 60 000, mikä on 17 prosenttia enemmän kuin vuosi sitten. Talvehtivan hirvikannan koko näyttää RKTL:n tuoreimman arvion mukaan olevan 85 000­ 100 000 hirven tuntumassa. Viime vuosien tapaan hirvikantaa pyritään alentamaan entisestään maan pohjoisosissa, missä on myönnetty runsaasti pyyntilupia. Valkohäntäpeuran metsästykseen myönnettiin 26 500 pyyntilupaa. sästys alkaa syyskuun viimeisenä lauantaina eli tänä vuonna 25. syyskuuta. Hirviä voidaan metsästää vuodenvaihteeseen asti, kun taas peurojen metsästys päättyy vuoden 2011 tammikuun lopussa. Enontekiöllä, Inarissa, Muoniossa ja Utsjoella hirvenmetsästysaika on tänä vuonna kokeiluluonteisesti 1.­20.9. ja 11.10.­30.11. Hirvisaaliin arvellaan nousevan myönnetyllä pyyntilupamäärällä noin 70 000 hirven tietämiin. Viime vuonna saalis oli 62 000 hirveä. Valkohäntäpeuralupien perusteella tulevan kauden saalismääräksi arvioidaan noin 26 000­28 000 peuraa. Hirvieläinten pyyntiluvat 2010-2011 Riistanhoitopiiri Etelä-Häme Etelä-Savo Kainuu Keski-Suomi Kymi Lappi Oulu Pohjanmaa Pohjois-Häme Pohjois-Karjala Pohjois-Savo Ruots. Pohjanmaa Satakunta Uusimaa Varsinais-Suomi Koko maa Hirvi kpl 1288 3184 5885 3546 2086 11980 11700 4713 1485 1793 3370 2652 2020,5 2704,5 1666 60073 Valkohäntäpeura kpl 5318 178 304 226 426 2810 85 358 4734 4275 7833 26547 Kuusipeura kpl 27 26 137 60 250 Metsäpeura kpl 3 35 38 Lapin riistanhoitopiiriin eniten hirvenpyyntilupia Kolmen pohjoisen riistanhoitopiirin ­ Oulun, Kainuun ja Lapin ­ alueilla myönnettiin 16 l Metsästäjä l 5 l 2010
• K-Plussa-tarjous 69,Etusi 40,- NYT PLUSSA-ETUNA 3 kpl rst-teriä: 2 kpl 300 mm ja 1 kpl 150 mm EDUN ARVO 40,- ). Puukkosaha Nutool MPK920PLI Teho 920 W, sahausliikkeen pituus 29 mm. Vakioterät 1 kpl puu ja 1 kpl metalli. Tukeva laukku. 300163479 Hinta ilman K-Plussa-korttia 109,- Ketjutalja Kestävä talja erilaisiin nostotöihin. Mainio apuväline vaikkapa hirvimiehille. 1000 kg 3 m:n ketjulla. Jahtilaatikko, valkoinen Riistalaatikko jahtimiehelle. 11,90/kpl 44,90 Asekaappi Black Bear 6:lle aseelle Vahva rakenne 2,3 mm terästä. Mitat n. 140 x 36 x 26 cm. Paino n. 40 kg, väri musta. 300003104 179,- www.rautia.fi Metsastaja_5_2010_Rautia.indd 1 Tarjoukset voimassa 25.9.2010 saakka tai niin kauan kuin varatut erät riittävät. Metsästäjä 13.8.2010 09:34:02 l 5 l 2010 l 17
• Keijo Kapiainen, riistapäällikkö, Oulun riistanhoitopiiri Loppuvatko hirvet ­ kannanarvioinnin vaikeuksista Oulun riistanhoitopiirissä 18 l Metsästäjä l 5 l 2010
• Näkemyserot hirvikannan runsaudesta Pohjois-Pohjanmaalla ovat olleet joka syksyinen puheenaihe. Puhetta on riittänyt jahtinuotioilla ja myös julkisuudessa kaikissa medioissa jo koko 2000-luvun alkupuolen. Hirvikannan on povattu romahtavan jo viimeiset kymmenen vuotta. Hannu Huttu MEOPTA MEOSTAR ­KIIKARITÄHTÄIMET Suunniteltu erityisesti varhaisen aamun ja myöhäisen illan vaikeisiin valo-olosuhteisiin. Meostar R1 3-12x56 4C 4C 4K Meostar R1r 3-12x56 4C Meostar R1r 3-12x56 4K M ti: Myynti il Ase- Ase- ja urheilu- liikkeet kautta maan K www.remes.fi l Keskustelu hirvikannan suuruu- desta, jota jo pitkään on käyty eri foorumeilla, on ollut kiusallista, koska se on asettanut kyseenalaiseksi hirvikannan suuruudesta vastaavien ­ riistanhoitopiirin ja riistantutkimuksen ­ kyvyt arvioida hirvikannan runsautta. Hirvikanta ei ole romahtanut. Päinvastoin vahinkotilastoissa on saavutettu uusia ennätyksiä, jotka kertovat, että hirviä on todella ollut liikaa. Metsästäjäorganisaatio on tavallaan epäonnistunut välittäessään viestiä ja omaa näkemystään hirvikannan suuruudesta metsästäjille. Oulun riistanhoitopiirin hallinto on koko ajan selkeästi viestittänyt, että hirviä on liikaa ja, että lupia tulisi hakea lisää. Pyyntilupahakemuksia ei kuitenkaan ole tullut riittävästi, kuten jälkiviisaana on voitu vuosi vuoden jälkeen todeta. Mistä asiassa sitten kiikastaa? Kannanarvioinnin vaikeudet Hirvikannan arvioinnissa on turvauduttu Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen havaintokorttimateriaaliin, metsästäjien tekemiin arvioihin sekä eri instanssien tekemiin laskennallisiin arvioihin. Laskennalliset arviot ovat perustuneet saaliin määrään ja vasatuottoon sekä muihin kannan rakenteen ja verotuksen tunnuslukuihin. Yksinkertaistaen on laskettu, paljonko hirviä on täytynyt olla, jotta toteutuneet kaatomäärät ovat olleet mahdollisia. Nämä laskennalliset arviot ovat vuodesta toiseen osoittau- Riistanhoitopiiri toteuttaa siten selkeästi viranomaisen roolia pyyntilupia myöntäessään ­ ei edunvalvojan roolia. Metsästäjä l 5 l 2010 l 19
• Oulun riistanhoitopiirin alueella on onnistuttu kaatamaan vuodesta toiseen 10 000 ­ 15 000 hirveä ilman, että kanta on romahtanut. tuneet jälkikäteen luotettavimmiksi. Metsästäjien omat arviot ovat olleet aina reilusti alakantissa. Kannanarviointi on vaikeaa Oulun korkeudella, jossa metsästysseurojen metsästysalueet ovat etenkin valtion mailla todella isoja. Oulun riistanhoitopiirin alueella on onnistuttu kaatamaan vuodesta toiseen 10 000 ­ 15 000 hirveä ilman, että kanta on romahtanut. On itsestään selvää, että runsaimmillaan kannan on täytynyt olla käsittämättömän suuri. Tiheytenä joudutaan puhumaan koko piirin alueella 8 ­ 10 hirven tiheydestä tuhannella hehtaarilla, kun tavoite on ollut 3 hirveä/1000 hehtaaria. Metsästäjien on ollut ehkä vaikea myöntää, että oma arvio on ollut liian pieni, vaikka tosiseikat ovat vuodesta toiseen kertoneet toista. taa pidetään tarkoituksella liian korkealla. On kyse tietyllä tavalla saavutetusta edusta. Runsas hirvikanta tarjoaa mahdollisuuden harrastaa koko syksyn ajan. Tämä on erityisen tärkeää hirvikoiraharrastajille. On erityisen valitettavaa, jos tilanne on näin. Tällaiseen johtopäätökseen ei kuitenkaan voi olla tulematta, kun on seurannut koirajärjestöjen nettisivuilla käytävää keskustelua. Nettikeskustelun sisällöstä ja tasosta ei tietenkään kannata vetää kaiken kattavia johtopäätöksiä, mutta paljon sekin valitettavasti asenteista kertoo. Näiden erilaisten sivustojen välittämä kuva on aika masentava. Metsästäjät eivät ole kaikin osin tajunneet sitä yhteiskunnallista vastuuta, joka heidän tulisi omalta osaltaan kantaa eläinkantojen runsaudesta huolehtiessaan. Riistanhoitopiiri ei ole metsästäjien edunvalvoja missään muodossa, vaan viime kädessä toteuttaa yhteiskunnan tahtoa. Tämä tahto ilmenee erilaisista hirvikannan runsaudelle asetetuista tavoitteista. Tällaisia tavoitteita asettaa ensi sijassa maa- ja metsätalousministeriö tulosohjauskirjeessään. Näistä tavoitteista sovitaan myös erilaisissa neuvotteluissa maa- ja metsätalousorganisaatioiden ja tieliikenneviranomaisten kanssa. Riistanhoitopiirin tuleekin huolestua hirvikannasta vasta siinä vaiheessa, kun kannan tulevaisuus vaarantuu. Riistanhoitopiiri toteuttaa siten selkeästi viranomaisen roolia pyyntilupia myöntäessään ­ ei edunvalvojan roolia. Halutaanko kantaa pitää liian tiheänä Toinen mahdollisuus on se, että hirvikan- Luvanmyöntäjän rooli Hirvenmetsästäjät ja hirvikoiraharrastajat eivät ehkä aina ole ymmärtäneet täysin riistanhoitopiirin asemaa luvanmyöntäjänä. "Kannanhoidollisia" rajoituksia Hirvenmetsästäjien ja vahingonkärsijöiden välillä valitsee myös erilaisia näkemyksiä siitä, miten hirvikantaa pitäisi verottaa. Metsästäjien intressissä on näyttänyt olevan kannan tuottavuuden nostaminen keinolla millä hyvänsä. Maanomistajat vahingonkärsijöinä ovat monesti suhtautuneet näihin keinoihin erityisen kielteisesti. Keskustelu ja väittely on kulminoitunut erityisesti naarasverotuksen tasoon. Tuottavuutta onkin helppo lyhyellä tähtäimellä nostaa vähentämällä naarasverotusta. Pitemmällä tähtäimellä kannanhoidollisesti asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Sinällään alueittain rajoitukset ja suoranainen metsästyksen vaikeuttaminen seuroissa on mennyt äärimmäisyyksiin ja osoittanut jo hämmästyttävää kekseliäisyyttä. On alueita, joilla naaraiden metsästys on sallittua, jotta voitaisiin noudattaa maanomistajien toivetta. Mutta samalla on rajoitettu erilaisilla keinoilla vasojen ampumista (mm. kaksosvasojen ampumiskielto). Tämän seurauksena naaraat jäävät ampumatta alueella, jossa kannantuotto on erittäin korkea. Kaikilla lehmillä on kaksosvasat turvanaan. Kun aikuisia hirviä kuitenkin pitää saada saaliiksikin, on se johtanut tavattoman voimakkaaseen urosverotukseen. Naaras/urossuhde on lähellä neljää. Siis kannassa on yksi uros neljää naarasta kohden. Lyhyellä tähtäimellä erittäin tuottavaa, mutta tutkijat ovat varoitelleet seurauksista kannan perimän kehityksessä pitemmällä aikavälillä. Tulevaisuus Nähtävissä on Oulun riistanhoitopiirissä tällä hetkellä ensi syksyn verotuksen jälkeen kannantiheyden lasku lähelle tavoitetta ja tilanteen normalisoituminen. Toiveena on samalla se, että ymmärrämme metsästäjän roolin koko yhteiskunnan kannalta luonnonvarojen hoitajana. l Hämäläinen Asko 20 l Metsästäjä l 5 l 2010