ILMOITA KAIKKI VESILINTUHAVAINTOSI OPERAATIO LINTUATLAS RAKENNA KELLUVA PESIMÄLAUTTA KANALINTUJEN PESÄT SUOJAAN SAIPPUALLA HIRVIEN VAELLUS UUTTA TIETOA RAUTAHAULIT RATAHARJOITTELUUN 3/2023 Lehti yli 300 000 metsästäjälle 01_Kansi_ME0323.indd 1 01_Kansi_ME0323.indd 1 20.4.2023 15.29 20.4.2023 15.29
METSÄSTYS 12 Utön ketut 22 Pennusta pyytökoiraksi, osa 5 34 Turvallisuus ensin 38 Terät kuntoon – koneella vai käsipelillä? 40 Metsästysjousi vaatii harjoittelua 42 Rautaa radalle 52 Tapahtui erästellessä 56 Riistareseptit a la Micke Björklund 58 Mureaa lihaa sous vidella RIISTA 16 Hirven vaellukset 26 Uusia mahdollisuuksia riistanja luonnonhoidolliseen pellonkäyttöön 30 Vaikuttavaa vieraspetojen poistoa 36 Rakkaudesta riistaan 46 Vaarantaako torajyvämyrkytys hirvieläinten hyvinvointia? 48 Rakennettujen kosteikoiden ötökät houkuttelevat sorsia 60 Kelluva lautta on pesäja pakopaikka 62 Häirintävapaat levähdysalueet vesilintukantojen tukena 64 Telkänpönttöjä Pohjois-Karjalaan AJANKOHTAISET 5 Uutisia 10 Operaatio Lintuatlas – vesilintuaktiiveja haetaan! 18 Nuorten toimitus 44 Rikos & Rangaistus 50 Saippualla suojaa metsäkanalintujen pesille 65 Eräilmoitukset 66 Áigeguovdilis ságat sámegillii KOLUMNIT 3 Pääkirjoitus 4 Vieraskynä 6 Varapuheenjohtajalta 55 Ministeriön kuulumisia LAIT & LUVAT 54 Muista ilmoittaa kuolleesta suurpedosta, saukosta ja metsäpeurasta 26 Uusia riistanhoito mahdollisuuksia pelloille 30 Vaikuttavaa vieras petojen poistoa 40 Metsästysjousi vaatii harjoittelua 46 Hirvieläinten torajyvämyrkytys 2 Metsästäjä 3/2023 Sisältö 2-3_Sisa?llys+Pa?a?kirjoitus_ME0323.indd 2 2-3_Sisa?llys+Pa?a?kirjoitus_ME0323.indd 2 20.4.2023 15.29 20.4.2023 15.29
42 Rautaa radalle – teräshaulit harjoittelussa 10 Operaatio Lintuatlas – vesilintu aktiiveja haetaan! KLAUS EKMAN Päätoimittaja (–2023) Tiedotus-/Viestintäpäällikkö, Metsästäjäin keskusjärjestö (1988–2011) Suomen riistakeskus (2011–2023) Vapaaehtoistyön suurvallassakin riista on resurssi H uhtikuussa 1988 jysähti: pelätty raivotauti oli tehnyt maihinnousun Suomeen. Alkoi mediamylläkkä ja ripeiden toimenpiteiden sarja. Maaja metsätalousministeriön johdolla muutamassa päivässä organisoitiin valtaisa torjuntakampanja. Tavoitteena oli pysäyttää taudin leviäminen eli pyytää rabieksen kannalta olennaiset lajit mahdollisimman vähiin tartunta-alueelta. Suomessa, jonka vapaaehtoistyötä kadehditaan, riitti tehtävän jalkauttaminen riistanhoitoyhdistysten ja metsästysseurojen puuhamiehille. Ministeriön johdolla tehtiin suunnitelma, jonka vapaaehtoiset toteuttivat. Pyyntilaitteita rakennettiin, pyyntiä tehostettiin, lisäksi levitettiin valtavat määrät rokotekapseleita. Kolme vuotta myöhemmin Suomi oli vapaa rabieksesta. Olin aloittanut Metsästäjäin keskusjärjestön tiedotuspäällikkönä päivää ennen huhtikuista H-hetkeä. Se avasi silmäni suomalaisen järjestelmän vahvuudelle: kun maastot ja riistakannat tuntevat vapaaehtoiset tarttuvat toimeen, tulosta syntyy. Vapaaehtoistyö on riistahallinnon kantava voima, josta on pidettävä huolta jatkossakin. Uralleni mahtuu lukuisia mielenkiintoisia vaiheita. Yhdentyvän Euroopan pelättiin lisäävän metsästysvastaisuutta, mutta on käynyt juuri päinvastoin: suomalaiset suhtautuvat metsästykseen myönteisemmin kuin koskaan. Metsäkanalintujen pelättiin katoavan ja syöksy olikin 90-luvun alkuun saakka jyrkkä. Sen jälkeen kannat ovat nousseet ja nykyään päästään talvilinnustamaankin – kiitos vapaaehtoistyönä kerätyn riistatiedon. Vaikka Suomessa on riistaa enemmän kuin koskaan, olemme kaukana naapurimaidemme riistatiheyksistä. Aika on kuitenkin kypsymässä siihen, että myös meillä riista nähdään resurssina. Hirvieläinmetsästyksen vuotuinen arvo on yli 200 miljoonaa euroa ja monin paikoin maaseudulla metsästyksen tuoma toimeliaisuus on elinehto. Jotta riistasta muodostuu resurssi, sen luomat hyvinvointivaikutukset on jaettava oikeudenmukaisesti myös niille, joiden taimikkoon hirviperhe talven ajaksi asettuu. Suomi on aina ollut ”metsästyksen suurvalta”, tehdään siitä myös ”riistan suurvalta”. Riista ja vapaaehtoistyö tuovat kaivattua toimeliaisuutta ja hyvinvointia myös harvaanasutulle maaseudulle! Pääkirj itus 3 Metsästäjä 3/2023 2-3_Sisa?llys+Pa?a?kirjoitus_ME0323.indd 3 2-3_Sisa?llys+Pa?a?kirjoitus_ME0323.indd 3 20.4.2023 15.30 20.4.2023 15.30
O rganisaatioiden uudistamisessa näyttää vallitsevan käsitys: suuri on kaunista. Bulkkitavaroiden tuotannossa suuri on kustannustehokasta, mutta palvelutuotannossa pienet ketterät organisaatiot ovat usein edullisin ja laadukkain ratkaisu. Nykyinen riistahallinnon organisaatio on 12 vuotta vanha. Sen suunnitteluperiaatteina olivat aikoinaan julkisen hallinnon, tutkimuslaitoksen (RKTL, nykyisin Luke) ja kolmannen sektorin yhteistyö, julkiseen riistakonserniin kumuloitunut alan asiantuntemus, maailmallakin korkealle arvostettu suomalainen riistantutkimus sekä kustannustehokkuus, koska suurin osa tehtävistä tehdään vapaaehtoistyönä. Riistahallinnon paikallistaso (yli 300 henkilötyövuotta) toteutuu lähes kokonaan vapaaehtoistyönä. Yhteiskunta ”ostaa” talkootyön riistanhoitoyhdistyksiltä, seuroilta ja metsästäjiltä sillä, että metsästäjillä on luottamusmiesten kautta hallinnossa edustus. Riistahallinto lienee ainoa veronmaksajien kannalta ilmainen hallinnonala. Se kustannetaan metsästäjien maksamilla riistanhoitomaksuilla. Aika ajoin on kuulunut esityksiä, joiden mukaan riistakeskus pitäisi pilkkoa tai siirtää suurempaan virastoon. Muutos merkitsisi asiantuntijuuden vähenemistä päätöksenteossa ja palvelutason romahdusta. Kun riistakeskus antaa kiireellisissä tapauksissa lupapäätökset muutamassa päivässä, AVI:t antavat vastaavia päätöksiä vajaassa kahdessa kuukaudessa. Huonolla palvelulla romahdutettaisiin metsästäjien motivaatio talkootyöhön. Miksi metsästäjät tekisivät talkoita organisaatiossa, jossa heitä ei kuunnella ja palvellaankin heikosti? Kuka sen jälkeen hoitaisi vuosittaiset yli 15 000 SRVA-tehtävää, yli 250 000 ampumakoetta, lähes 10 000 metsästäjätutkintoa, yli 12 000 koulutustilaisuutta ja yli 40 000 kilometriä riistakolmiolaskentaa, jotka kaikki vaativat 2–5 tekijää per tehtävä? Tämä on vain otanta siitä, mitä noin 30 000 vapaaehtoista tekee. Tehtäviä ei yksinkertaisesti voi jättää tekemättä, joten pääosin niitä hoitaisivat nykyiset toimijat. Viraston, Luken ja poliisin (SRVA-toiminta) palkkalistoille palkattaisiin vähintään 20 000 osa-aikaista keikkatyöläistä. Ehkä ampumaratayhdistykset ja metsästysseurat hoitaisivat työt, joista osa on julkisia hallintotehtäviä, ostopalveluna ammattilaisen tuntipalkalla ja kulukorvauksilla. Mikään muu taho ei tehtäviin pysty. Jos nykyinen suoritustaso säilytetään, kustannusvaikutus olisi noin 30–50 miljoonaa euroa vuodessa. Kuka maksaa? Riistakeskuksen laajalti tunnustettu asiantuntemus on ollut sekä metsästäjien että päätöksentekijöiden käytettävissä. Virastomallissa se hajoaisi virastoon tai useisiin organisaatioihin. Riista-alan asiantuntemus on pidettävä ja sitä on kehitettävä yhdessä paikassa, riistakeskuksessa. Organisaatiouudistuksia ei pidä tehdä vain muutoksen vuoksi. Näyttää siltä, että hallinnonaloilla rakastetaan hallintohimmeleiden rakentamista ja unohdetaan, miten käytännön prosessit toimivat. En ole yli 40 vuoden työurallani kertaakaan nähnyt, että hallintohimmeleillä olisi parannettu toimintaa. Hyvät uudistukset alkavat toimintaprosessien parantamisesta. Vasta niiden jälkeen pohditaan, millä hallintomallilla käytännön toimintaa ohjataan parhaiten. Näin toimittiin riistahallinnon vuoden 2011 uudistuksessa. Hallinnon tulee aina palvella ”hallintoalamaisia”, eikä päinvastoin. HANNU S. LAINE metsästäjä, pitkäaikainen valtakunnallisen riistaneuvoston puheenjohtaja Talkootyö on riistahallinnon perusta 4 Metsästäjä 3/2023 Vi raskynä 4-9_Uutiset_ME0323.indd 4 4-9_Uutiset_ME0323.indd 4 20.4.2023 15.36 20.4.2023 15.36
Ehdotuksen vaikutus lyijyammusten saatavuuteen SEAC tuli lausunnossaan johtopäätökseen, ettei rajoitusehdotus vaikuta lyijyammusten saatavuuteen viranomaiskäytössä. Tämä tarkoittaisi sitä, että lyijyammuksia olisi edelleen saatavana armeijan, poliisin ja tullin käyttöön. Perusteluna on, että ehdotus ei kata lyijyammusten sotilaallista tai muuta viranomaiskäyttöä ja se mahdollistaa lyijyluotien käytön jatkamisen urheiluammunnassa. Näin ollen lyijyammusten tuotanto jatkuu ja ammusteollisuus pystyy vastaaman kysynnän äkilliseen lisääntymiseen esimerkiksi konfliktitilanteessa. Tämä johtopäätös tosin olettaa, ettei urheiluammunnassa käytetyn lyijyn määrä merkittävästi vähene. Kemikaaliviraston työ muodostaa perustan päätöksenteolle Euroopan komissio vastaanotti ECHA:n ehdotuksen ja komiteoiden lausunnon helmikuussa 2023. Nyt komissio arvioi, onko EU:n laajuinen rajoitus tarpeen. Jos komissio päättää esittää lakia lyijyn rajoittamiseksi ammunnassa, se kuulee kaikkia EU:n jäsenvaltioita, jotka äänestävät päätösehdotuksesta. Ennen kuin laki voidaan hyväksyä, Euroopan parlamentti ja EU:n neuvosto arvioivat sitä. E hdotus kieltäisi lyijyhaulien myynnin ja käytön viiden vuoden siirtymäkauden jälkeen. Ehdotus sisältää option jatkaa lyijyhaulien käyttöä kilpaurheilussa, jotta kansainväliset lisenssiurheilijat voisivat osallistua kilpailuihin. Tällöin päästöt ympäristöön tulisi minimoida. Lausunnossaan ECHA:n sosioekonomisesta analyysistä vastaava komitea (SEAC) ehdotti, että metsästyksessä siirtymäkautta voitaisiin lyhentää, koska lyijyvapaita haulivaihtoehtoja on EU:ssa laajalti saatavilla. Metsästys pienikaliiperisilla lyijyluodeilla kiellettäisiin viiden vuoden kuluttua, kun taas suurikaliiperiset luodit poistettaisiin käytöstä 18 kuukauden siirtymäajan jälkeen. Pienikaliiperisten luotien osalta vaihtoehtoisten materiaalien soveltuvuus olisi tarkistettava ennen kiellon voimaantuloa. Lyijyn käyttö hylkeenpyynnissä ja kokovaippaluodeissa voisi jatkua. Hylkeenpyyntiä varten metsästäjä tarvitsee kuitenkin jäsenvaltion luvan. Myös kokovaippaluotien käytön tulee olla sallitua kansallisesti. Urheiluammunnassa lyijyluotien käyttö voisi jatkua, jos ampumaradalla on luotiloukut tai ”best practice” -hiekkaloukut. Alueen sijainti on myös ilmoitettava kansallisille viranomaisille, ja ratojen omistajien on varmistettava, ettei kyseisessä paikassa ole maataloustoimintaa. Sidosryhmien näkemykset Kemikaaliviraston riskinarviointikomitea (RAC) ja SEAC saivat rajoitusehdotuksen arvioinnin päätökseen vuoden 2022 lopussa. Komiteat kävivät läpi kaikki kuulemisten aikana saadut kommentit ja tiedot. Kommentteja saatiin niin metsästysja ampumayhteisöiltä kuin ympäristöjärjestöiltä. Ehdotuksen vaikutukset ampumaradoille Tarve päivittää ampumaratoja vastaamaan ehdotuksen vaatimuksia vaihtelee kussakin jäsenvaltiossa. Tähän vaikuttavat eri maiden jo voimassa olevat säännökset. SEAC uskoo, että viiden vuoden siirtymäaika vaatimusten täyttämiseksi on riittävä. Asevoimien ja muiden viranomaisten radat ovat rajoitusehdotuksen ulkopuolella. Mukana ovat esimerkiksi reserviläisten käyttämät paikalliset siviiliradat. Euroopan kemikaaliviraston (ECHA) tieteelliset komiteat kannattavat ehdotusta rajoittaa lyijyn käyttöä metsästyksessä, urheiluammunnassa ja kalastuksessa. Rajoituksesta päättävät seuraavaksi Euroopan komissio ja EU:n jäsenvaltiot. EHDOTUS LYIJYN RAJOITTAMISESTA ETENEE Uutis t TE RO KU IT UN EN TeksTi Euroopan kemikaalivirasto 5 Metsästäjä 3/2023 4-9_Uutiset_ME0323.indd 5 4-9_Uutiset_ME0323.indd 5 20.4.2023 15.36 20.4.2023 15.36
Tyhjän pyytäminen ei kiinnosta S uomessa matkat jahtimaille ovat pitkiä, keliolosuhteet vaativia ja hirvisaaliit vaatimattomia. Vaikka hirvenmetsästys onkin sosiaalinen tapahtuma, haluaa metsästäjä antamansa työpanoksen palkkioksi saada myös saalista. Jos hirviä on niin vähän, ettei metsästäjä välttämättä pääse edes näkemään hirveä, riittääkö meillä metsästäjiä hoitamaan hirvikantaa? Ainakin osassa maata alamme olla kriittisellä rajalla. Hirvikanta on vuosituhannen vaihteesta puolittunut ja laskua on tänäkin vuonna noin viisi prosenttia. Hirvikanta on nyt alueellisten riistaneuvostojen asettamassa tavoitteessa, mutta etenkin pohjoisessa Suomessa ollaan tavoitehaarukan keskiarvon alapuolella. Erityisesti näillä alueilla kantaa olisi syytä kasvattaa, jotta parempi saalisvarmuus motivoisi metsästäjiä pysymään mukana. Jos hirvikanta jollain alueella laskee liian alas, kannan arvioiminen ja kannanhoidon toimenpiteet vaikeutuvat. Hirvien keski-ikä laskee ja vasatuotto vähenee, jolloin hirvikannan koon ja rakenteen korjaaminen on vaikea ja aikaa vievä prosessi. Jos tähän vielä lisätään runsas petokanta, vaikeustaso kasvaa. Tehtävä ei ole kuitenkaan mahdoton. Keskustelu hirvikannan koosta ja rakenteesta sekä tulevista korjaustoimista on nyt syytä aloittaa ainakin alueilla, joissa tiheys on tavoitetason alarajalla tai on runsas petokanta. Runsaalla petokannalla on vaikutusta hirvenmetsästyksen kiinnostavuuteen sekä pyynnin järjestelyihin. Se on jo selkeästi vaikuttanut hirvenmetsästysseurueiden halukkuuteen siirtyä alueille, joissa petoja ei ole. Toivottavasti saamme tulevaisuudessa tukevampia työkaluja tämän ongelman ratkaisemiseen. TEPPO KAKKONEN Varapuheenjohtaja Suomen riistakeskus Puolustusvaliokunta vaatii lisää ampumaratoja Puolustusvaliokunnan helmikuun 28. päivänä antaman lausunnon (PuVL 16/2022 vp) mukaan Puolustusvoimien ratoja on Suomessa 36 ja siviiliratoja noin 670. Siviiliratojen määrä on vähentynyt merkittävästi, sillä vielä 1990-luvulla Suomessa oli arviolta 2 000–2 500 ampumarataa. Vertailun vuoksi: Ruotsissa ampumaratoja on noin 3 000. Suomessa ampumaratoja ylläpitävät metsästysja ampumaseurat, reserviläisyhdistykset ja riistanhoitoyhdistykset. Samoilla radoilla harjoittelevat sekä metsästäjät että reserviläiset. Lausunnon mukaan Ukrainan sodan alkamisen jälkeen Puolustusvoimien harjoitustoimintaa on merkittävästi lisätty. Kertausharjoituksia, Puolustusvoimien vapaaehtoisia harjoituksia sekä vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen harjoituksia on aiempaa enemmän ja myös Nato-jäsenyys lisää harjoitustoimintaa Suomessa. Valiokunta korostaa ampumatojen käyttöasteen jäävän pysyvästi aiempaa merkittävästi korkeammalle tasolle ja siksi ampumaratojen määrän kasvattaminen nykytasosta on ehdottoman välttämätöntä. Puolustusvaliokunnan lausunnon mukaan ampumaratojen määrä tulee kasvattaa 1 000 ampumarataan ja kiirehtii hallitusohjelmaan kaikkia poikkihallinnollisia toimia, jotta siihen päästään mahdollisimman nopeasti. Puolustusvaliokunnan lausuntoon voi tutustua eduskunnan sivuilla: www.eduskunta.fi/FI/vaski/Lausunto/ Sivut/PuVL_16+2022.aspx Riistanhoitomaksut muuttuvat metsästysvuonna 2023-2024 1.1.2023 voimaan tulleen lakimuutoksen myötä korotetaan metsästysvuoden 2023-2024 riistanhoitomaksua täysi-ikäisten metsästäjien osalta 43 euroon. Alle 18-vuotiaiden maksu sitä vastoin alenee 10 euroon. Lisää: https://mmm.fi/-/vuodenvaihteen-2022-2023-muutoksiamaa-ja-metsatalousministerion-hallinnonalalla Riittääkö meillä metsästäjiä hoitamaan hirvikantaa? K lumni Metsästäjä 3/2023 6 4-9_Uutiset_ME0323.indd 6 4-9_Uutiset_ME0323.indd 6 20.4.2023 15.36 20.4.2023 15.36
@nina_koski_official Ahvenanmaalainen Nina Koski aloitti metsästyksen viime syksynä. ”Tämä ulkofilee on ensimmäisestä ampumastani metsäkauriista, jonka ammuin kiväärillä tornista Vårdössä. Valmistin aterian yhdessä äitini, isäni ja poikaystäväni kanssa, kun he olivat luonani vierailulla. Huomasimme, että lihan kannattaa antaa hieman pehmetä ennen leikkaamista. Juustokastike jäi löysäksi, mutta maku oli hyvä ja extra-juustolla siitä saatiin sopivan paksua. Tavoitteena on, että ruokapöytäämme päätyisi vain itse metsästettyä lihaa. Siihen ei ole vielä täysin pystytty, mutta enimmäkseen syömme omasta pakastimesta kaurista. Täällä ei ole paljoa peuroja ja hirviporukoihin emme kuulu, joten syömme kaurista tai paikalliselta tilalta ostettua ylämaankarjaa.” HELMI-VIERASPETOHANKKEEN TYÖTUNNIT 2022 48 159 Metsästäjärekisterin osoiteja nimitietojen ylläpito on uudistunut Uudistuksen ansiosta muuttuneet tiedot päivittyvät metsästäjärekisteriin entistä nopeammin. Lakisääteinen muuttoilmoitus vakinaisesta osoitteenmuutoksesta päivittää metsästäjärekisterin tiedot. Metsästäjärekisteriin päivittyy jatkossa myös Postille ilmoitettu postiosoite. Kaikki tietomuutokset eivät kuitenkaan päivity automaattisesti metsästäjärekisteriin: Jos muutto tapahtuu ulkomaanosoitteesta toiseen tai jos metsästäjällä on voimassa turvakielto, tulee itse ilmoittaa osoitteenmuutos metsästäjärekisteriin. On syytä huomata, ettei Oma riista -palveluun itse kirjattu osoitteentai nimenmuutos päivity metsästäjärekisteriin. Metsästäjärekisteri palvelee kaikissa osoitteenmuutoskysymyksissä arkisin klo 9–16: metsastajarekisteri@riista.fi puh. 029 431 2002 Lue lisää lakisääteisen muuttoilmoituksen tekemisestä: https://dvv.fi/muutto OMA RIISTASSA NYT Metsästäjä ? Tarkista ampumakokeesi voimassaolo Oma riista -palvelusta Seuran / seurueen yhteyshenkilö ? Määrittele metsästysalueet karhun metsästystä ja lupahakua varten, anna aluetunnus luvanhakijalle. ? Tee hirvieläinten pyyntilupapäätöksen mukaiset muutokset metsästysaluekarttaan ja päivitä aluetietomuutokset. Luvanhakija (karhu) ? Muodosta pyyntilupa-alueet karhun pyyntilupahakemusta varten yksityishenkilönä ALUEET > YHTEISLUPA-ALUEET. Toiminnanohjaaja ? Tee JHT-esitykset rhy:n hallitukselle toimijoiden nimitysesitystä varten. Oma riista -helpdesk auttaa tarvittaessa arkisin 12.00–16.00, p. 029 431 111 tai sähköpostilla oma@riista.fi 7 Metsästäjä 3/2023 Uutis t SOMESTA POIMITTUA Jos haluat kuvasi tähän, käytä IG-tägiä #metsästäjälehti. Poimimme joka lehteen yhden kuvan ja otamme kuvaajaan yhteyttä tarinan jakamiseksi. Kuvan julkaisusta maksetaan 50 euron palkkio. 4-9_Uutiset_ME0323.indd 7 4-9_Uutiset_ME0323.indd 7 20.4.2023 15.36 20.4.2023 15.36
Nordic Distribution Oy NorDis PL 5, 62101 LAPUA www.nordis.fi Lue lisää Ruutia ja Rautaa -blogistamme! Blaser K95 Ultimate Kompakti, kevyt ja tarkka Blaser-kertalaukauskivääri. Ultimate-tukin ominaisuudet mahdollistavat ergonomisesti hyvän ampuma-asennon. Paino vain 2,6 kg. Kampanjahinta 4 990,00 € Ka m pa nj a on vo im as sa ni in ka ua n ku in ka m pa nj aas ei ta rii tt ää ! Ky sy Bl as er -jä lle en m yy jä ltä si ! H U I P P U M E R K K I M M E Blaser R8 Ultimate Silverstone Supersuositun Blaser R8 Ultimate -kiväärilinjan uusi, erottuva erikoismalli. Kevyt, uritettu piippu suukierteellä, hienostuneet Argali-logot ja ensiluokkainen nahka yhdistettynä säädettävään Ultimate-tukkiin. Lukkorungon pintakäsittely erottuu perusmallistosta. Kampanjahinta 6 990,00 € Blaser D99 Black Blaserin nykyaikainen drillinki tyylikkäällä mustalla lukkorungolla ja leveämmällä semi-beavertail -etutukilla. Vapaasti värähtelevän luotipiipun ansiosta osunta säilyy kaikissa olosuhteissa. Kampanjahinta 7 900,00 € Nordis Oy Blaser kampanjat_nro3 2023_210x275mm.indd 1 Nordis Oy Blaser kampanjat_nro3 2023_210x275mm.indd 1 8.3.2023 13.22.55 8.3.2023 13.22.55 Villisikojen näytepalkkioiden laskuttamiseen uudistuksia 2023 Metsästettyjen villisikojen näytteistä yksityishenkilöille Ruokavirastosta maksettavien palkkioiden laskuttaminen uudistui tämän vuoden alussa. Metsästäjät ja muut yksityishenkilöt tekevät nyt palkkiolaskut sähköisessä ePalkkio-järjestelmässä, jos palkkio maksetaan yksityishenkilölle. Sähköisen laskutuksen ohje ja linkki palveluun ovat Ruokaviraston nettisivuilla. Laskulomake aukeaa suomi.fi-palvelun kautta ja lomakkeen avaamiseen vaaditaan tunnistautuminen verkkopankkitunnuksilla, varmennekortilla tai mobiilivarmenteella. Sähköisen laskutuksen vaihtoehtona on poikkeustapauksissa mahdollista käyttää myös paperista palkkiolaskulomaketta. Jos palkkio laskutetaan metsästysseuralle, tulee palkkion saamiseksi täyttää palkkiolaskulomake ja lähettää se Ruokavirastoon, kuten tähänkin asti on toimittu. Linkki lomakkeeseen on Ruokaviraston nettisivuilla. Palkkiolaskun voi lähettää samassa lähetyksessä näytteiden kanssa, mutta sen voi myös toimittaa myöhemmin. Villisikanäytteiden lähettämisja laskutusohjeet: www.ruokavirasto.fi/ laboratoriopalvelut/elaintautitutkimukset/naytteenotto-ohjeet/villisika/ Erä-Hertat leiri 5.–8.10.2023 Ahlaisten metsästysseura järjestää erähenkisen leirin naisille. Leirin ikäraja on 18 vuotta (aikuisen huoltajan kanssa 16 vuotta) ja osallistumiseen vaaditaan metsästyskortti. Leiri sisältää kaurisja peurajahtia, metsästyskoiran ensiapua, minkkiloukun tekoa, ammuntaa, saunomista. Leirille mahtuu 20 henkilöä. Leirin hinta on 180 euroa sisältäen vieraskorttimaksun. Tiedustelut: Lotta Nurmi 044 201 5569 ja Sari Uusitalo 045 124 5541. Sitovat ilmoittautumiset 1.9. mennessä: era.hertat@gmail.com Lappiin Suomen kolmanneksi suurin riistanhoitoyhdistys Savukosken ja Pelkosenniemen riistanhoitoyhdistykset yhdistyvät Kemin-Lapin riistanhoitoyhdistykseksi vuoden 2024 alusta alkaen, muodostaen pinta-alaltaan Suomen kolmanneksi suurimman riistanhoitoyhdistyksen. Yhdistyminen ei vaikuta metsästäjille näkyviin toimintoihin: ampumakokeet, metsästäjätutkintoon valmentavat koulutukset ja tutkintotilaisuudet sekä muut toiminnot, kuten ampumaradat, säilyvät kummallakin paikkakunnalla. SV EN ZA CE K KIINNOSTUS METSÄSTYSMATKAILUN JÄRJESTÄMISEEN KASVUSSA M etsästysmatkailun arvopotentiaalin tulouttaminen -hankkeessa käydään läpi metsästysseurojen, maanomistajien ja palveluntuottajien kanssa työkaluja, joiden avulla metsästysmatkailua voidaan helpottaa. Parhaillaan selvitetään myös riistaisännöintimallin toimivuutta metsästysseurojen arjen helpottamisessa. Hankkeen keskiössä ovat metsästysseurojen saamat hyödyt sekä epävarmuustekijät. Lukuisat tilaisuudet ovat keränneet runsaasti seurojen edustajia keskustelemaan aiheesta ja peilaamaan metsästysalueidensa soveltuvuutta metsästysmatkailuun. Keskusteluja ovat sävyttäneet mielenkiinto aihetta kohtaan sekä pohdinta oikeasta mitoituksesta suhteessa perinteiseen metsästykseen. Epävarmuutta on herättänyt maanomistajien reaktio kaupalliseen toimintaan, vaikka tulot käytettäisiin seuratoiminnan varmistamiseen. Ratkaisumallina nähdään metsästysmatkailutulojen jakautuminen metsästysseuroille, maanomistajille sekä palveluntuottajille. Välillisesti hyötyy myös matkailuaktiivisuuden lisääntymistä tavoitteleva harvan asuttu maaseutu. Riistan taloudellinen hyödyntäminen vaatii läpinäkyvyyttä Mitä enemmän metsästysmatkailun edellytyksistä tiedetään, lisääntyy myös käsitys sen soveltuvuudesta omalle alueelle. On hankalaa ottaa kantaa asiaan, jota ei ymmärretä samalla tavalla. Avoimen keskustelun avulla löydetään toimivat toteutustavat, laajuus sekä mahdollisten hyötyjen oikea jakautuminen. Jokainen metsästysalue on erilainen ja paikalliset olosuhteet sekä mielipideilmapiiri tulee ottaa huomioon. Yhteinen tahtotila on kaiken perusta. Jos sitä ei löydy, ovat onnistumismahdollisuudet olemattomat eikä metsästysmatkailun toteuttamista alueella voi suositella. Metsästysmatkailun toteuttamismahdollisuuksien arviointiin sekä tulonjakoon liittyviin työkaluihin pääset tutustumaan: www.aitomaaseutu.fi/hankkeet/metsastysmatkailun-arvopotentiaalin-tulouttaminen Metsästysmatkailun arvopotentiaalin tulouttaminen -hanke Jyväskylän ammattikorkeakoulun liiketoiminta yksikkö edistää yhdessä Suomen riista keskuksen kanssa metsästysmatkailun toteuttamismahdollisuuksia erityisesti harvaan asutun Suomen alueilla. Hanketta toteutetaan ajalla 1.10.2022-30.9.2023 ja sitä rahoitetaan maaja metsätalousministeriön Harvaan asuttujen alueiden -rahoitusohjelmasta Lapin ELY-keskuksen koordinoimana. Uutis t 8 Metsästäjä 3/2023 4-9_Uutiset_ME0323.indd 8 4-9_Uutiset_ME0323.indd 8 20.4.2023 15.36 20.4.2023 15.36
Nordic Distribution Oy NorDis PL 5, 62101 LAPUA www.nordis.fi Lue lisää Ruutia ja Rautaa -blogistamme! Blaser K95 Ultimate Kompakti, kevyt ja tarkka Blaser-kertalaukauskivääri. Ultimate-tukin ominaisuudet mahdollistavat ergonomisesti hyvän ampuma-asennon. Paino vain 2,6 kg. Kampanjahinta 4 990,00 € Ka m pa nj a on vo im as sa ni in ka ua n ku in ka m pa nj aas ei ta rii tt ää ! Ky sy Bl as er -jä lle en m yy jä ltä si ! H U I P P U M E R K K I M M E Blaser R8 Ultimate Silverstone Supersuositun Blaser R8 Ultimate -kiväärilinjan uusi, erottuva erikoismalli. Kevyt, uritettu piippu suukierteellä, hienostuneet Argali-logot ja ensiluokkainen nahka yhdistettynä säädettävään Ultimate-tukkiin. Lukkorungon pintakäsittely erottuu perusmallistosta. Kampanjahinta 6 990,00 € Blaser D99 Black Blaserin nykyaikainen drillinki tyylikkäällä mustalla lukkorungolla ja leveämmällä semi-beavertail -etutukilla. Vapaasti värähtelevän luotipiipun ansiosta osunta säilyy kaikissa olosuhteissa. Kampanjahinta 7 900,00 € Nordis Oy Blaser kampanjat_nro3 2023_210x275mm.indd 1 Nordis Oy Blaser kampanjat_nro3 2023_210x275mm.indd 1 8.3.2023 13.22.55 8.3.2023 13.22.55 4-9_Uutiset_ME0323.indd 9 4-9_Uutiset_ME0323.indd 9 20.4.2023 15.36 20.4.2023 15.36
Suomen pesimälinnuston muutoksia seurataan muutaman vuosikymmenen välein lintuatlas-kartoituksen avulla. Metsästäjien apua tarvitaan, jotta riistavesilintujen kartoituksesta kattava. Lähde mukaan! TeksTi Jarkko Nurmi L intuatlaskartoituksessa pesimälinnuston muutoksia seurataan 10 x 10 kilometrin karttaruuduissa. Aiemmin kartoitukset on tehty pääasiassa lintuharrastajien voimin, mutta nyt kattavuutta halutaan lisätä. Metsästäjiä tarvitaan. Meillä on ”joukkue” (metsästysseura) jokaisessa kylässä ja kaupungissa kautta Suomen. Erityisesti Pohjois-SuoOperaatio Lintuatlas – vesilintuaktiiveja haetaan! messa on runsaasti kartoittamattomia ruutuja, joiden pesimäympäristöjen vesilintupotentiaalia ei tunneta. Aktiivit koulutetaan Suomen riistakeskus on aloittanut kampanjan, jonka tarkoituksena on kerätä vesilintutietoa etenkin kartoitusaukoista. Alueelliset riistasuunnittelijat hakevat metsästysseurojen ja riistanhoitoyhdistysten kautta vesilintuaktiiveja, jotka koulutetaan tehtävään. Havainnot voidaan tallentaa suoraan maastosta Oma riistaan, josta ne virtaavat atlaskartoituksen tiedoiksi. Erityisen tärkeitä ovat havainnot taantuneiden vesilintulajien (jouhisorsa, haapana, lapasorsa, heinätavi, tukkasotka, punasotka, nokikana) poikueista. Myös metsähanhihavainnot ovat kullanarvoisia. Voit ilmoittautua vesilintuaktiivien koulutustilaisuuksiin ottamalla yhteyttä alueesi riistasuunnittelijaan. Yhteystiedot löytyvät riista.fi-sivuilta. Kaikki metsästäjät mukaan Kuka tahansa voi osallistua kirjaamalla vesilintujen poikuehavaintoja Oma riistaan. Teetpä sitten havainnon kesälomalla laiturin nokasta tai retkeilet tositarkoituksella vesilintupoikueiden perässä, kirjaa havaintosi. Riistakeskus toivoo aktiivisuutta myös vesilintujen parija poikuelaskentoihin. Niiden tieto saadaan lintuatlaksen osaksi, mutta erillistä atlasaktiivisuutta tarvitaan pesimäalueiden kartoittamiseksi. Tallenna kaikki poikuehavainnot Oma riistaan. 10 Metsästäjä 3/2023 10-11_Atlas_ja_vesilintulaskenta_ME0323.indd 10 10-11_Atlas_ja_vesilintulaskenta_ME0323.indd 10 20.4.2023 15.38 20.4.2023 15.38
Metsästäjä, kanna kortesi kekoon kattavamman riistatiedon tuottamisessa TeksTi Risto Paakkonen Niin vuosittaisten vesilintulaskentojen kuin atlaskartoituksenkin osalta on tärkeää saada vesilintuhavaintoja kattavasti. Näin varmistetaan, ettei tärkeitä pesintäalueita jää pimentoon. Vuosittaiset vesilintulaskennat ? Tiettyinä ajankohtina kiinteäksi määritellyillä havaintopisteillä ? Uusia havaintopisteitä voi ja kannattaa perustaa ? Seurataan vesilintukantojen kehitystä, tuottoa ja laaditaan vuosittainen raportti: luke.fi/fi/seurannat/vesilintuseurannat VESILINTUPISTEIDEN LASKENTA-AJAT Alue Pari laskenta Pari laskenta Poikue laskenta Eteläja Lounais-Suomen rannikkoalue 1.–8.5. 22.–29.5. 1.–20.7. Eteläja Keski-Suomen sisämaa alue 8.–15.5. 22.–29.5. 1.–20.7. Pohjois-Suomi 20.–29.5. 5.–12.6. 1.–20.7. ? Vesilintujen pistelaskentaverkostossa on vielä monin paikoin aktivoitumisen varaa etenkin Pohjois-Suomessa. Suomalainen riistatieto on huippuluokkaa Metsästäjien keräämää tietoa käytetään päätöksenteossa ajantasaisesti ja joustavasti. Maailmanlaajuisesti ainutlaatuisia kestävän käytön varmistajia ovat riistakolmioverkosto sekä tapa kerätä hirvieläinja suurpetotietoa. Metsästäjät avustavat, riippumaton tutkimus tekee kanta-arviot ja maaja metsätalousministeriö tekee riistakeskuksen avustamana tarvittavat riistapäätökset. Metsästäjät ovat kunnostautuneet myös vesilintukantojen seurannassa, mutta siinä meillä on vielä kirittävää. S 2 LINTUATLA 006-2010 Anas penelope haapana Pesintä Yhteensä varma todnäk mahd Lkm 1085 606 728 2419 Selvitysaste erinomainen hyvä tyydyttävä välttävä satunnaishav. ei havaintoja ? Haapanan pesimä levinneisyys edellisessä atlaskartoituksessa. Atlaskartoitus 2022–2025 ? Havainnointia ei ole rajattu kuten vesilintulaskennassa ? Selvitetään kaikkien lintulajien esiintymistä ja pesinnän varmuutta atlaskarttaruuduilla ? Verrataan aiempien kartoitusten tuloksiin (edellinen 2006–2010) ? Vesilintujen pistelaskentatulokset tulevat osaksi atlaskartoitusta ? lintuatlas.fi GE TT Y IM AG ES 11 Metsästäjä 3/2023 10-11_Atlas_ja_vesilintulaskenta_ME0323.indd 11 10-11_Atlas_ja_vesilintulaskenta_ME0323.indd 11 20.4.2023 15.38 20.4.2023 15.38
Kaukana ulkomerellä sijaitseva Utön saariryhmä on lintuharrastajien mekka. Vuosittain lukuiset harrastajat saapuvat saarelle seuraamaan muuttavia lintuja. Viime vuosina Utön pesivä linnusto on suurelta osin kadonnut. TeksTi Tommy Arfman kuvaT Jorma Tenovuo ja Tommy Arfman Utön ketut ? Ketut uivat Utön lähistön saariin. Pesivä linnusto on taantunut vahvasti koko alueella. ? Utön lähisaaret käydään läpi koirien avulla, jotta saadaan tieto niiden petotilanteesta. Aluetta on hoidettava kokonaisvaltaisesti. U tön linnuston katoamiselle lienee useita syitä. Itämeren heikentynyt tila on vaikuttanut esimerkiksi haahkan pääravinnon, sinisimpukan, häviämiseen. Merikotka on lisääntynyt voimakkaasti ja haahka kärsii sen saalistuksesta kotkan pyydystäessä emot pesiltä ja poikaset vedestä. Lisääntynyt turismi häiritsee pienellä saarella pesiviä lintuja, liikkumisrajoituksista huolimatta. Toisaalta ihmisen läsnäolo tuo hautoville haahkaemoille suojaa merikotkan aiheuttamalta hävitykseltä. Tästä on esimerkkejä muualta saaristosta. Vuonna 2011 Utön saariryhmään saapui kettuja. 12 Metsästäjä 3/2023 12-15_Uto?n_ketut_ME0323.indd 12 12-15_Uto?n_ketut_ME0323.indd 12 20.4.2023 15.38 20.4.2023 15.38
Laji on lisääntynyt alueella ja ne uivat myös läheisiin saariin. Ne saapuivat alueelle todennäköisesti jäätalvena Jurmosta, jossa oli aiemmin runsas kettukanta. Ketut on sittemmin hävitetty Jurmosta Metsähallituksen organisoimilla hoitotoimilla. Utössä ketuista ei ole päästy eroon. Kun tarkastellaan lintuharrastaja Jorma Tenovuon havaintoja Utön lintukadosta, voidaan nähdä useiden lajien häviämisen ajoittuvan juuri kettujen saapumisen ajankohtaan. Moni kadonnut laji ei kärsi merikotkan saalistuksesta yhtä voimakkaasti kuin haahka, mutta on maassa pesivänä hyvin altis kettujen saalistukselle. Linnut eivät voi pesiä rauhassa edes läheisillä luodoilla ja saarilla, koska ketut saavuttavat ne helposti uimalla. Kettujen poisto Utöstä Ainoa vaikutuksiltaan nopea keino pesivän linnuston taantumisen pysäyttämiseen on maapetojen poisto. Metsähallituksen hoitotoimissa on poistettu kettuja Utön lähistön saarista ja niitä on saatu saaliiksi lähes vuosittain, mutta pääsaaren kettupopulaatioon ei ole päästy käsiksi. Jatkuva ”kettuongelma” johti tarpeeseen puuttua pääsaaren kettupopulaatioon ja hoitotyöt aloitettiin vuoden 2022 tammikuussa. Käytännön toimet otti vastuulleen Saaristoluonnon hoitoja suojeluyhdistys r.y. (SLHSY), jolla on Metsähallituksen kanssa kattavat sopimukset hoitotoimista saaristossa. Kettujen poisto on tehtävä talvella tammi-helmikuussa. Utön lähisaarissa pesii huuhkaja. Se rajoittaa keväisiä hoitotoimia, jotka on tehtävä ennen huuhkajan pesintää. Muutoin ketun poistaminen on mahdollista keväällä koirilla Suomen riistakeskuksen myöntämien poikkeuslupien turvin. Haasteellinen kohde Alueella on paljon Puolustusvoimien rakenteita, joihin ketut pääsevät piiloutumaan. Suuret kivilouhikot antavat suojan, jossa ketut voivat piileksiä päiväkausia. Tärkein kettujen oleskeluja asuinpaikka sijaitsee saaren länsipäässä, joka on aidattu Puolustusvoimien alue. SLHSY on hankkinut tarvittavat poikkeusluvat alueella liikkumiseen. Hoitotoimet on tehty ajavilla koirilla. Pienellä saarella koirat kulkevat töissään myös keskellä kylää, joka on aiheuttanut joissakin paikallisissa pahennusta. Metsästyslain mukaan koirat voivat olla töissään 30 minuuttia ”vieraalla” maalla. Koska Utön kylä on hyvin pieni, koirat kulkevat sen läpi muutamissa minuuteissa. Mitään konkreettista haittaa koirat eivät ole aiheuttaneet. Aluksi ilmeni myös jonkin verran yleistä vastustusta kettujen tappamista kohtaan. Utön maanomistajat ja paikallinen metsästysseura ovat osallistuneet jahteihin ja jahdit on toteutettu laillisesti maanomistajien luvalla. Innovaatioita, tekniikkaa ja poikkeuslupia Alueelle tehtiin pyyntitoimet ja kartoitukset kahdesti, tammikuussa 2022 ja 2023. Metsästys koirien avulla rajattiin muutaman päivän mittaiseksi, jotta häiriö kylällä olisi mahdollisimman vähäinen. Kettuja saatiin poistettua useita, mutta aluetta ei saatu tyhjäksi. Edellä mainitut louhikot antoivat suojaa sinne paenneille ketuille ja tuli selväksi, ettei ongelmaa ratkaista koirapyynnillä. Työkalupakkiin oli lisättävä muita keinoja. Utöseen hankittiin etäohjattava ruokinta-asema, jota valvoo etäohjattava kamera. Asema asennettiin tammikuussa 2023. Tätä kirjoitettaessa asema on ollut toiminnassa reilut kaksi kuukautta. Se levittää joka ilta muutaman sekunnin ajan nappuloita useiden metrien säteelle aseSuuret kivilouhikot antavat suojan, jossa ketut voivat piileksiä päiväkausia. Ketut saapuivat Utöseen vuonna 2011 jäitä pitkin, todennäköisesti Jurmosta. ? Pilkkasiipi on kadonnut Utön pesivästä linnustosta. Viimeinen poikuehavainto on vuodelta 2017. ? Utö on ollut tunnettu siellä pesivistä haahkoista. Tämän hetken tilanne on lajin osalta surkea. Vain muutama naaras yrittää enää pesiä Utön saaristossa. 13 Metsästäjä 3/2023 12-15_Uto?n_ketut_ME0323.indd 13 12-15_Uto?n_ketut_ME0323.indd 13 20.4.2023 15.38 20.4.2023 15.38
Utön lintujen luontokato Linnuston kehitystä tarkkaan seurannut, Utössä asuva lintuharrastaja Jorma Tenovuo on kirjannut havainnot tarkasti muistiin: ? Haahka taantuu kaikkialla Saaristomerellä, mutta Utössä sen katoaminen pesimälinnustosta on lähes täydellinen. Huippuvuosina Utön saaristo tuotti runsaasti haahkan poikasia, vielä vuosina 2008–2010 niitä kuoriutui 800–1000. Poikastuotto on vähentynyt vuosi vuodelta. Vuonna 2022 näkyi vain kuusi poikasta. ? 2000–2010-lukujen taitteessa pesi vuosittain 8–12 pilkkasiipiparia. Laji on kadonnut ja viimeksi onnistunut poikue Utössä on Tenovuon silmiin osunut vuonna 2017. ? Isokoskelo on pesinyt Utössä harvalukuisena sataman vajojen ja rakennelmien alla vielä vuonna 2010. Viimeinen todettu poikue on vuodelta 2019. ? Tukkakoskelo on pesinyt Utössä 2010-luvun alussa, mutta 2020-luvulla laji on hävinnyt pesivästä lintufaunasta. Samanlainen kohtalo on ollut muilla pesivillä vesilinnuilla. Niin tukkasotka, sinisorsa, tavi, lapasorsa ja harmaasorsa kuin myös kahlaajat ovat vähentyneet voimakkaasti. Kalalokit ja lapintiirat ovat kadonneet lähes tyystin pesivästä linnustosta. Pesivän linnuston kantojen kehitys on ollut tasaisen laskusuuntaista, eikä enää voida puhua kannanvaihtelusta. Ennemminkin voidaan puhua alueellisesti suurimittaisesta luontokadosta. Samankaltaista kehitystä voidaan havaita muualla saaristossa, mutta Utössä asia kärjistyy. Kehitys huomataan myös siksi, että alueen linnustoa seurataan ammattimaisesti. Toipuuko linnusto? Muualta saaristosta on useampi esimerkki pesivän linnuston elpymisestä, kun maapedot on poistettu. Artikkelin kirjoittaja uskoo linnuston toipuvan myös Utössä. Haahkan tilanne on kuitenkin erittäin kriittinen. Utössä pesii enää pari naarasta. Jos ne häviävät, on lajin palautuminen hidas prosessi. Näin marginaalisiksi käyneet lajit eivät kestä ainoatakaan kettua ja linnuston reaktio voidaan todeta vasta, kun viimeinenkin kettu on alueelta poistettu. man ympärille. Kun kettujen todettiin käyvän joka yö ruokailemassa, aloitettiin pyynti. Pyynti tapahtuu kojusta yötähtäimellä varustetulla haulikolla, jolla ampuminen on mahdollista läpi yön. Yötähtäimen käyttöön on saatu poikkeuslupa Suomen riistakeskukselta. Tätä kirjoitettaessa on maaliskuussa ammuttu neljä kettua. Eläinten tunnistaminen ja ampuminen ei olisi onnistunut ilman edellä mainittuja laitteita. Toimintamalli vaikuttaa toimivalta. Kettuja ei säikytellä piiloutumaan louhikoihin, ampuminen on turvallista ja tehokasta, eivätkä koirat aiheuta häiriötä kylällä. Järjestelmässä ei liene muuta negatiivista kuin alkuinvestointi, mutta laitteistot ovat pitkäikäisiä. Hankintaan saatiin apua Metsähallitukselta ja maaja metsätalousministeriön KovaVipe-hankkeesta, joka on jatkoa saariston SOTKA-hankkeelle. Malli luo paikallisille toimijoille mahdollisuuden toteuttaa kustannustehokasta luonnonhoitotyötä kotikentällään. Tuoreiden lumijälkien perustella yksi kettu on jäljellä. Se on varovainen, eikä näyttäydy kameralle. Työ ei siis ole valmis, mutta linnuston tilanne näyttää nyt hyvältä. Viimeinenkin kettu tullaan varmasti poistamaan Utöstä. ? Innovaatioita ja tekniikkaa. Automatisoitu syöttöasema on osoittanut tehonsa Utössä. Etäohjattua ruokintaa säädellään sovelluksen avulla ja kameravalvonta kertoo tapahtumista. ? Yhden vuoden kokeilut koirapyynnillä osoittivat Utön haasteet kettujen poistossa. Vaikka ongelmaa ei ratkaistu koirapyynnillä, ovat ne erittäin tärkeitä työkaluja. Niiden avulla saadaan kartoitettua alueen pedot ja lisäksi niiden lymypaikat ja muut maastolliset haasteet. 14 Metsästäjä 3/2023 12-15_Uto?n_ketut_ME0323.indd 14 12-15_Uto?n_ketut_ME0323.indd 14 20.4.2023 15.38 20.4.2023 15.38
VX-FREEDOM RUGGED PERFORMANCE. RELENTLESS CLARITY. Leupoldin paras hinta-laatusuhde. Hinnat alkaen 399 €. KATSO HINNAT JA MALLIT WWW.ASE.FI 12-15_Uto?n_ketut_ME0323.indd 15 12-15_Uto?n_ketut_ME0323.indd 15 20.4.2023 15.38 20.4.2023 15.38
Hirvien vaellukset Luonnonvarakeskus seurasi vuosina 2008–2012 yli sataa GPS-pannoitettua hirveä eri puolilla Suomea. Tässä juttusarjassa kerrotaan seurannan tuloksia. Ensimmäisessä osassa pureudutaan hirvien vaelluksiin, liikkumis määriin ja reviirien kokoihin. TeksTi Markus Melin, Jyrki Pusenius, Juho Matala, Petri Timonen, Markku Gavrilov, Jonna Katajisto ja Sauli Laaksonen V uosien saatossa GPS-pannan sai lähes 130 hirveä, joiden joukossa oli uroksia sekä naaraita, vasoilla ja ilman. Vasoja ei pannoitettu, mutta niiden emiä seurattiin GPS-pannan lisäksi maastotarkastuksin. Näin pystyttiin varmistamaan, oliko keväällä syntynyt vasa hengissä syksyllä tai seuraavana keväänä. Pannoitusalueet ulottuivat etelästä Lappiin kattaen myös länsirannikon ja itärajan. Pannoitusalueiden maantieteellinen kattavuus takasi, että hirvien käyttäytymistä ja liikkumista voitiin tutkia erilaisissa ympäristöissä: peltojen tilkuttamassa ja topografialtaan matalassa lännessä, liikenteen ja ihmisasutusten pirstaloimassa etelässä, korpimaisemia ja suurpetoja sisältävässä idässä sekä poronhoitoalueella pohjoisessa. Ensimmäiset kiinnostuksen kohteet liittyivät siihen, kuinka paljon ja kuinka suurella alueella hirvet eri puolilla Suomea liikkuvat, ja miten usein ne vaeltavat eri reviireille vuodenaikojen mukaan. Vaelluksia vuodenaikojen välillä – tai muuten vain Tutkimushirvillä havaittiin selkeää vaeltamista erillisten kesäja talvielinpiirien välillä. Tätä tapahtui jokaisella pannoitusalueella. Kesäja talvielinpiirien väliset etäisyydet olivat keskimäärin 5–8 kilometriä. Lyhimmillään eroa oli vain muutama kilometri ja pisimmillään yli 30 kilometriä. Pisimmät vaellukset nähtiin pohjoisessa, lyhimmät etelässä ja länsirannikolla. Nämä olivat tapauksia, joissa pystyttiin havaitsemaan selvästi erilliset talvija kesäelinpiirit. Aina vaelluskäyttäytymistä ei havaittu. Vaelluksen ajoittumisen tiedetään hirvieläimillä yleisesti liittyvän lumen saapumiseen ja kertymiseen: talvialueille lähdetään, kun lumi peittää syksyn ravintokasvit, ja mielellään ennen kuin lunta on liikaa liikkumiseen. GPS-aineiston perusteella vaellus taitettiin keskimäärin 2–8 vuorokauden aikana. Osa hirvistä suorastaan juoksi uudelle elinalueelle, jolloin matka vei vain muutamia tunteja, kun osa vaelteli maisemassa viikon tai kaksikin ennen kuin asettui esimerkiksi uudelle kesälaitumelleen. Syksyllä vaellukset kestivät pidempään kuin kevään vastaavat. Yksilöiden välinen vaihtelu oli suurta, mutta silti suurin osa pannoitetuista hirvistä näytti harrastavan kesä-talvielinpiirien välillä vaeltamista. Paikallaan pysyminen vuoden ympäri oli selvästi harvinaisempaa. Seurannassa nähtiin myös viitteitä hirvien liikkumispotentiaalista – silloin kun ne sille päälle sattuivat. Eräs Lapissa pannoitettu naaras kirjaimellisesti vaihtoi Hirvi riista läimenä LU O NN O N VA RA KE SK US / ER KK I O KS AN EN 16 Metsästäjä 3/2023 16-17_Hirven_vaellukset_ME0323.indd 16 16-17_Hirven_vaellukset_ME0323.indd 16 20.4.2023 15.39 20.4.2023 15.39
SEURAAVISSA OSISSA Tutkimuksissa on selvitetty hirvien liikkumista susireviireillä, elinympäristövalintaa äärisäiden aikaan, lumen syvyyden vaikutusta liikkumiseen sekä vasojen syntymäajankohtaan ja vasomiselinpiirien rakennetta. Näistä kerrotaan lisää sarjan seuraavissa artikkeleissa. maisemaa. Se vaelsi kesän aikana yli 200 kilometriä etelämmäksi, jonne sittemmin asettui pysyvästi. Reviirien koko vaihtelee Keskimäärin pantadata vahvisti, mitä on tiedetty pitkään: hirvien talvielinpiirit olivat keskimäärin pienempiä kuin kesäelinpiirit. Tämä on luontaista, sillä talvella elinpiirin valinnassa korostuu eläimen halu välttää liikkumista syvässä lumessa. Tällöin alueeksi etsitään sellainen, mistä ravinto löytyy mahdollisimman vähäisellä liikkumisella. Kesällä ravintokasvien valikoima on laaja ja vaihtelee kevään ja kesän etenemisen mukaan, jolloin eläin voi liikkua – ja liikkuukin – vapaammin sopivan ravinnon perässä. Pantadatan perusteella talvielinpiirien koko vaihteli yleisimmin noin 1 000–3 000 hehtaarin välillä, joskin pienimillään se oli vain muutamia satoja hehtaareita. Kesällä keskimääräinen elinpiirin koko oli 2 000– 5 000 hehtaarin välillä, mutta suurimmillaan jopa 10 000 hehtaaria. Pienin havaittu kesäelinpiiri oli vain 100–200 hehtaarin kokoinen, mikä oli kuitenkin aineistossa poikkeuksellisen pieni. Hirviyksilöiden väliset erot olivat siis suuria, ja usein suurempia kuin alueiden tai esimerkiksi sukupuolten väliset erot. ? Pannoitettujen hirvien liikkumisalueet. Jokainen piste kuvaa hirven sijaintia. Hirviyksilöt on kuvattu omalla värillään. ? Lapin pantahirvien sijainteja. Jokainen hirvi on kuvattu omalla värillään. Vaellusennätyksen tehnyt naaras erottuu selvästi muista hirvistä poikkeuksellisen maisemanvaihdoksensa vuoksi. ? Länsirannikolla havaittua tyypillistä vaelluskäyttäytymistä, missä hirvet viettävät kesäaikansa lähellä merta tai ulkosaaristossa (kuvassa vasemmalla), mutta palaavat talven tullen sisämaahan. Ympyröitynä kahden eri hirven kesäelinpiirien ydinalueet, joita ne eivät kesän ulkopuolella juurikaan käyttäneet. ? Etelä-Suomessa havaittiin hirviä, jotka vaelsivat selvästi kesäja talvielinpiirien välillä (keltainen) ja jotka pysyivät samalla alueella vuoden ympäri, ilman selvää erillistä kesätai talvielinympäristöä (sininen). LU O NN O N VA RA KE SK US / ER KK I O KS AN EN 17 Metsästäjä 3/2023 16-17_Hirven_vaellukset_ME0323.indd 17 16-17_Hirven_vaellukset_ME0323.indd 17 20.4.2023 15.39 20.4.2023 15.39
Mikäli kaupasta ei löydy itselle mieluisaa puukkoa tai haluaa tuoda oman säväyksensä eräilijän luottotyökaluun, voi puukon tehdä itse ja saada mitä sattuu tulemaan. TeksTi ja kuvaT Karlo Ruotsalainen P uukkojen teko on erittäin mielenkiintoista ja sillä voi hyvin haastaa itseään. Se vaatii tarkkuutta ja usean eri materiaalin hallitsemista, jotta lopputuloksesta tulee täydellinen. Puukon teossa pääsee käyttämään luovuutta ja toteuttamaan omia ideoitaan. Valmispuukot ovat aina kompromisseja, sillä niiden tarkoituksena on sopia mahdollisimman monelle. Kun puukon tekee itse alusta loppuun, saa jokaisen pienenkin yksityiskohdan päättää omien mieltymyksien mukaan ja hioa lopputuloksesta juuri omaan käteen sopivan. Terä kaiken perustana Puukon teossa kaikki lähtee työkalun tärkeimmästä osasta eli terästä. Teriä on oleTee-se-itse Puukko massa lukemattoman eri mallisia, kokoisia ja laatuisia. Itse olen tyytynyt ostamaan suurimman osan käyttämistäni teristä valmiina, sillä minulla ei ole kaikkea tarvittavaa välineistöä raudan muokkaamiseen. Lisäksi terävän ja käyttöä kestävän lopputuloksen saaminen ei ole helppoa. Joitakin teriä olen tehnyt, mutta ne ovat olleet vain kokeilumalleja koristepuukkoihin. Tarttumapinta kuntoon Puukon kahvan voi tehdä useasta eri materiaalista, mutta itse teen sen yleisimmin puusta. Puun kovuus vaikuttaa merkittävästi kahvan kestävyyteen, minkä takia suosin kovia puulajeja. Olen tykästynyt stabiloituun visakoivuun pääasiassa sen kauniin ja perinteikkään ulkonäön takia. Lisäksi se on erittäin lujaa ja säänkestävää. Olen käyttänyt kahvoissa myös tammea ja tavallista koivua. Kahvan voi tehdä myös tuohesta, jolloin sitä on helpompi työstää. Itse en tätä ole vielä kokeillut, mutta aion sen vielä ehdottomasti tehdä. Kahvan teko on pääasiassa käsityötä, joten mitään erityisiä koneita ja työkaluja ei välttämättä tarvita. Poraan puuhun aina ensin kolon terän ruotoa varten ja kiinnitän Tarvikkeet kolmeen puukkoon, joiden kahvat ovat visakoivua ja terät hiiliterästä. Terät ostin valmiina ja helat tulivat mukana. Valmis puukko koivuvanerista tehdyssä lahjarasiassa. 18 Metsästäjä 3/2023 Nu rten toimitus 18-21_Nuoret_ME0323.indd 18 18-21_Nuoret_ME0323.indd 18 20.4.2023 15.40 20.4.2023 15.40
Metsästäjän on osattava sopeutua M inulle on pienestä asti kerrottu tarinoita kalastusja metsästysretkistä ja niillä saaduista saaliista. Kertomuksia on aina ollut mukava kuunnella nuotiolla. Valitettavasti osa tarinoista kertoo retkistä, joilla riistaa, metsästyskavereita tai lakia ei ole kunnioitettu. Seurassani suurin osa metsästäjistä on vanhempaa sukupolvea. Juttujen mukaan heidän nuoruudessaan hirviä, lintuja ja muuta pienriistaa oli huomattavasti enemmän kuin nykyään, jolloin niitä voitiin myös metsästää enemmän. Vanhemmat tarinoiden kertojat kehuvat, kuinka isät, ukit tai he itse nuorina ovat ampuneet useita hirviä yhdeltä istumalta tai saman päivän aikana. Tarinoissa metsästysreissuilta kotiin tultiin mukana suuret saaliit. Täällä Lapissa kun eletään, voi tarinoissa olla joissain määrin Lapin lisää, mutta usein tarinoiden kertojat haikailevat kuinka “ennen oli paremmin”. He eivät aina sopeudu tai tahdo sopeutua uusiin metsästystapoihin ja riistan käsittelyyn. Nykypäivänä tulee tarkkaan harkita, ampuuko vähäisistä luvista ja vielä vähäisemmistä hirvistä jonkun. Hygieniamääräykset lihan käsittelyssä ovat muuttuneet ja yleinen ”käytä kaikki niin hyvin kuin osaat”-periaate on joillain hukassa. Myös hyvän metsästäjän tavat porukassa tai kaverin kanssa metsästäessä ovat tärkeitä kaikkien turvallisuuden ja metsästyksestä nauttimisen takaamiseksi. Riistan kunnioitus, metsästäminen seurassa ja riistan käsittely metsästystilanteesta pöytään on muuttunut paljon niin lakeineen kuin käytäntöineen. Metsästäjien on sopeuduttava vähenevään ja muuttuvaan riistakantaan. Olisiko nyt aika vaihtaa lakia ja riistaa epäkunnioittavat kertomukset sellaisiin, joissa riistaa, metsästyskavereita ja luontoa kunnioitetaan? Minä haluan tulevaisuudessa kuulla ja jakaa kertomuksia luonnon suojelemisesta, riistanhoidosta ja vastuullisesta metsästämisestä. SIIRI NISKALA Kirjoittaja on nuori metsästäjä Rovaniemeltä. Niskalan mielestä parasta on metsästää ukin ja suomenpystykorvan kanssa. terän paikoilleen esimerkiksi epoksiliimalla. Kahvan muotoilun voi tehdä kokonaan käsinkin, mutta hermojen säästämiseksi sahaan kahvan suurin piirtein tuleviin ulkomittoihinsa vannesahalla. Lisäksi pyöristän teräviä reunoja hiomakoneella. Tästä eteenpäin jatkan puuraspilla, jolla muotoilen kahvan valmiiseen muotoon. Viimeistelyn teen hiomapaperilla karkeutta portaittain pienentäen, kunnes pinta on tasainen. Työvaihe vaatii aikaa, vaivaa ja pitkää pinnaa, jotta lopputuloksesta tulee hyvä. Lopuksi levitän kahvaan puuöljyä, joka suojaa lialta ja kosteudelta. Tuppi turvaksi Viimeinen puukon osa on tuppi. En ole erityisemmin niitä tehnyt, sillä suurin osa puukoistani ei sitä ole tarvinnut. Kun puukko ei ole käytössä, tuppi on lähes kaikki, mikä siitä on näkyvillä. Siksi tupet ovat usein kauniita ja itsessään näyttäviä. Tuppeen voi tehdä esimerkiksi metsästysaiheisen kuvioinnin tai koristeellisen painatuksen. Puukkojen teossa palkitsevinta on loppusilaus öljyllä, kun puun värit tulevat esiin ja näkee valmiin lopputuloksen. Puukkoon syntyy erityinen tunneside, kun se on omaa kädenjälkeä. Tämä muistuu mieleen eräillessä aina, kun ottaa puukon esiin tehdäkseen mitä vain kiehisistä suolistukseen. Puukkojen teko on oma taitolajinsa, jonka oppii vain tekemällä. Kannattaa rohkeasti yrittää. Ei kukaan ole puukkoseppä syntyessään. Kahva saa loppusilauksen öljyllä, jolloin visakoivun kuviot tulevat kunnolla esiin. Kahvan muoto ennen varsinaisen muotoilun aloittamista puuraspilla. Puukkoon syntyy erityinen tunneside, kun se on omaa kädenjälkeä. K lumni 19 Metsästäjä 3/2023 18-21_Nuoret_ME0323.indd 19 18-21_Nuoret_ME0323.indd 19 20.4.2023 15.40 20.4.2023 15.40
Nu rten toimitus Riistakamera tarjoaa mahdollisuuden seurata riistaeläinten liikkumista ja käyttäytymistä ilman, että pitää koko ajan olla fyysisesti metsässä. TeksTi ja kuvaT Elisabeth Mattsson R iistakameran käyttäminen on varsin yksinkertaista. Kamera kiinnitetään tukevasti siten, ettei se osoita yleistä tietä tai aluetta kohti, eikä sen edessä ole helposti heiluvia oksia tai pitkää heinää. Kamera kun ottaa melkein taukoamatta kuvia esimerkiksi oksasta, joka liikkuu tuulen mukana. Muistikortin tila on rajallinen. Jos alueella tapahtuu paljon, ei kamera välttämättä onnistu tallentamaan kaikkia kuvia. Kameran voi myös asettaa kuvaamaan lyhyitä videoita tai lähettämään ilmoituksen puhelimeen, kun se havaitsee liikettä. Päiväysja aikaleimasta näkee, milloin Iloa ja tietoa riistakamerasta kuva on otettu. Kameran voi jättää metsään useaksi päiväksi, jossain tapauksissa jopa kuukaudeksi. Mitä kameraan tallentui? Asetin riistakameran muutamalle eri paikalle kuukauden aikana, jotta saisin mahdollisimman monipuolisia kuvia. Oletin että suurin osa kuvista olisi pimeään aikaan, mutta yllätyksekseni jakauma päiväja yökuvien välillä oli aika tasainen. Saaressa reviirit ovat pienet, joten sama riistaeläin näkyi usein. Kun seuraa useiden vuosien ajan tiettyä aluetta, näkee eläinten kehityksen. Voi esimerkiksi nähdä, miten vasat kasvavat lopulta emonsa kokoiseksi ja nuoret pukit saavat ensimmäiset sarvensa. Kun käyttää kameraa laajalla alueella, pystyy arvioimaan riistakannan tilannetta. Esimerkiksi sarvellisten eläinten kantaa pystyy seuraamaan aika yksinkertaisesti. Sarvet ovat yksilöllisiä, joten pukkien määrä voidaan laskea tällä tavalla. Plussana on mahdollisuus nähdä, milloin pukki pudottaa sarvensa. Tällöin voi käydä koiran kanssa lenkillä etsimässä alueelta sarvia. Naaraiden yksilöiminen on vaikeampaa. Kun naarailla on vasat mukana, voi eritellä naaraat vasojen määrän ja sukupuolen avulla. Naaraat voivat saada yhden vasan tai kaksoset ja jopa kolmoset! Kolmoset ovat harvinaisia, joten jo keväällä pystytään erottamaan kyseinen naaras pelkästään vasojen määrän mukaan. Paljastaa poluilla kulkijat Kameran avulla voi päätellä, mitkä eläimet käyttävät alueelta löytyvää riistapolkua. Joskus poluilla saattaa kulkea vain yhtä lajia, mutta usein monet riistalajit käyttävät samoja polkuja. Kun on seurannut useaa polkua, pystyy ajan myötä päättelemään kunkin riistalajin liikkumiseen vaikuttavia tekijöitä. Kaikkiaan voi todeta, että riistakameralla pystyy seuraamaan paikallista riistakantaa ja oppimaan missä eri eläimet viihtyvät. Tämä auttaa niin passipaikkojen valinnassa kuin talviruokintapaikkojen suunnittelussa. ? Jos suurennettua kuvaa katsoo tarkkaan, voi erottaa jopa yksittäisiä silmäripsiä! ? Toisinaan näyttää siltä, että eläin suorastaan poseeraa kuvaa varten. 20 Metsästäjä 3/2023 18-21_Nuoret_ME0323.indd 20 18-21_Nuoret_ME0323.indd 20 20.4.2023 15.40 20.4.2023 15.40