KEVÄTPUKKI JAHDISSA VALIKOINTI KANNATTAA HIRVI VAHINKOJA VOI ESTÄÄ ENNALTA HYLJEJAHDISSA PERÄMERELLÄ vuotta MITTAVA RAHOITUS VIERASPETOJEN PYYNTIIN HELMI-HANKE: 3/2021 Lehti yli 300 000 metsästäjälle
METSÄSTYS 10 Kevätpukkijahti valikointi ja valmistautuminen kannattaa 14 Juha Hirvi, 1970-luvun metsästäjä 44 Metsästysmatkalla Suomessa: Länsi-Suomi 56 Pysy hengissä osa 2: Verenvuodon hallinta 58 Hyljejahti 60 Reseptit a la Kati Pohja 64 Operaatio Tunnhamn osa 2: Petopoistot alkavat 68 Somekestävät saaliskuvat RIISTA 30 Missä menee suomalainen villisika? 34 Pyyn iän määrittäminen 36 Riistametsänhoidosta metsäpalvelujen myyntivaltti 40 Elinympäristö kuntoon riistapelloilla 42 Metsäpeurakanta kasvussa 48 Hirvija peurakanta arvioitu 52 Aktiivisia toimia hirvivahinkojen estämiseksi 70 Kattilanpohjasta kutsuvaksi sorsakosteikoksi AJANKOHTAISET 5 Uutiset 18 Nuorten toimitus 22 Suomen riistakeskus 10 vuotta Yhteiskunnallista vaikuttavuutta 26 SRVA:n ja poliisin toiminta taajamassa 51 Hirvitalous alueiden rajat pysyvät ennallaan 73 Eräilmoitukset 74 Áigeguovdilis ságat sámegillii KOLUMNIT 3 Pääkirjoitus 4 Vieraskynä 6 Varapuheenjohtajalta TUTKITTUA 54 Talvipesät kertovat majavakantojen koosta LAIT & LUVAT 62 Miten petojen aiheuttamat koiravahingot korvataan 14 62 48 22 Juha Hirvi, 1970-luvun metsästäjä Miten petojen aiheuttamat koiravahingot korvataan Suomen riistakeskus 10 vuotta Yhteiskunnallista vaikuttavuutta Hirvija peurakanta arvioitu 2 Metsästäjä 3/2021 Sisältö
Arktista hurmiota hyljejäillä 58 10 Kevätpukkijahti valikointi ja valmistautuminen kannattaa "Keskusteluja seuratessa tuntuu, että osa ihmisistä pelkää metsäneläjiä" Turvallinen metsä M etsään on vuosisatojen ajan menty turvaan, ruuanhankintaan ja erilaisiin töihin. Suojaa on haettu säältä, vainolaisilta ja varhaisina aikoina verottajaltakin. Metsä on osa suomalaiskansallista minäkuvaa ja kulttuurissamme sillä on iso merkitys, mikä näkyy kuvissa, teksteissä ja sävelissä. Metsäsuhde saattaa olla muuttumassa. Ainakin puheissa metsästä on tullut osalle meistä pelottava paikka. Metsänpeittoon joutumista, eksymistä, on toki pelätty aina, mutta nyt mielissä on uusia uhkakuvia. Keskusteluja seuratessa tuntuu, että osa ihmisistä pelkää metsäneläjiä. Pelko ulottuu aivan pienimmistä tauteja aiheuttavista viruksista ja punkeista aina suurpetoihin. Osaksi tämä johtuu metsästä vieraantumisesta. Siellä liikkuminen ei tule enää kaikille tutuksi sen paremmin harrastusten kuin työnkään kautta. Meille metsästäjille metsät ovat tietenkin tuttuja. Toki meidänkin on suhtauduttava vakavasti riskeihin. Tästä hyvä esimerkki on villisikakannan rajoittaminen ja omituisesti käyttäytyneiden tai ilman näkyvää syytä kuolleiden eläinten toimittaminen tutkittavaksi, jotta tautitilanteet pysyvät hallinnassa. Uutena huolena ovat paljon julkisuutta saaneet ampuma-aseonnettomuudet, joiden takia muut luonnossa liikkujat voivat kokea metsästäjät pelottaviksi. Tässä on meille kaikille iso työsarka. Olemme kaikki vastuussa siitä, että kehitys saadaan käännettyä. Jokaisen tulee tuntea aseensa ja harjoitella niin, että sen käyttö on turvallista. Samoin jokaisen on tunnettava taitonsa ja hallittava itsensä riistatilanteissa niin, että vaaralliset laukaukset jätetään kokonaan ampumatta. Asenne ratkaisee. Asenne ratkaisee myös siinä, millaisen kuvan annamme harrastuksestamme. Perinteisesti kulkijat ovat mahtuneet metsässä samoille tulille. Pidetään huolta siitä, että muut metsässä liikkuvat ovat tervetulleita tulillemme tai turvallisesti omassa harrastuksessaan tai työssään ohittamaan passipaikkamme. Kädenheilautus tai ystävällinen tervehdys on hyvä käyntikortti. Turvallinen metsä on kansallisomaisuuttamme ja tärkeä osa kulttuuriamme sekä minäkuvaamme. JARI VARJO Johtaja Suomen riistakeskus Pääkirj itus 3 Metsästäjä 3/2021
KU VA : JO UN I H AR AL A / ST UD IO VA LO O len tukevasti keski-ikäinen helsinkiläinen mies, jolla ei ole ollut metsästykseen – kuten ei useimmilla ikäisilläni kaupunkilaisilla – mitään kosketuspintaa. Ei metsästäviä sukulaisia, ei maanomistusta, ei ketään, jonka kanssa olisi voinut nuoresta asti oppia eränkäynnin perusasioita. Madventures-televisioreportterina olin päässyt kuvaamaan metsästäjiä pitkin maailmaa Amazonin viidakoista Filippiineille ja Papua-Uuteen-Guineaan. Opin arvostamaan heidän taitojaan: metsästyskulttuuri on yhtä olennainen ja alkuperäinen osa ihmisyyttä kuin puhuminen, tanssiminen, rakentaminen tai seksi. Mutta vasta kun kuvasimme Madventures Suomi -sarjaa, tajusin kunnolla, miten syvällä suomalaisessa yhteiskunnassa metsästyksen merkitys on. Perämerellä pääsimme seuraamaan hyljejahtia perinteisellä ajopuumenetelmällä neljännen polven hylkeenpyytäjän, Juha Vierimaan opastuksella. Eränkävijöistä suomalaisille tv-katsojille tuttu Manu Soininmäki tutustutti meidät peuran naakimiseen Pirkanmaalla, kartanonherra Heikki Sauvala fasaanijahtiin Tervakoskella ja Timo Hynynen Suomen asehistoriallisesta seurasta koulutti meitä metsästysammuntaan Iisalmessa. Koronapandemia oli itselleni viimeinen niitti. Kuten edellisessä Vieraskynässä ympäristöja tulevaisuustutkija Minna Santaoja kiteytti: ”metsästys voi olla tapa ylläpitää luonnon tuntemusta ja selviytymistaitoja epävarman tulevaisuuden varalta”. Näitä taitoja halusin oppia itse ja opettaa myös tulevaisuudessa omille pojilleni. Mutta miten ihmeessä keski-ikäinen, lajista mitään ymmärtämätön tietotyöläinen voisi ryhtyä metsästäjäksi? Tässä muutama havainto tueksi heille, jotka pohtivat samaa. Hyödynnä alkuinnostus ja ala Heti edistää asiaa. Monessa suomalaisessa kaupungissa metsästäjäkurssit ovat nyt pandemian vuoksi jäissä, mutta Metsästäjän opas ja verkon itseopiskelumateriaalit ovat laadukkaita. Itseopiskelun avulla selvisin tutkinnosta yllättävän hyvin (yhdellä virheellä läpi). Verkostoidu aktiiVisesti. Jos omasta suvusta ei metsästäjiä löydy, löytyykö kavereista tai tutuista? Jos sosiaalisessa mediassa on jokin hyvä puoli, se on se, että siellä voi saada ystäviä monenlaisista yhteisöistä – miksei myös metsästäjäyhteisöstä. Itse esimerkiksi pääsin suorittamaan karhukokeen Iisalmen riistanhoitoyhdistyksen radalle, kun pääkaupunkiseudulla kokeita ei voinut koronan takia ampua. internet on iHmeellinen. Esimerkiksi suomalaisten metsästäjien YouTube-kanavilla on yllättävän kiinnostavaa ja kokemattomalle metsästäjälle erittäin opettavaista sisältöä. Itse olen tutkaillut niistä muun muassa haulikkoammunnan perusasioita, latvalinnustusta, toimintaa jänispassissa ja lihanleikkuuta. Toki verkkoon mahtuu myös monenlaista mielipidettä – kuten myös alan lehtiin, joiden lukemista myös suosittelen lämpimästi. Oma kokemukseni on, että vaikka kuinka metsästäjiä morkattaisiin ukkoutuviksi, olen saanut tuntea itseni tervetulleeksi uuden harrastuksen pariin – ja saanut monta uutta kaveria. Ensimmäinen kokonainen metsästyskauteni alkaa tänä vuonna. Ketolan Jukan kanssa pitäisi päästä kauriin kevätpukkijahtiin ja syksyllä Malmbergin Antin hirviporukkaan. Sitä ennen luvassa on ankaraa ampumaharjoittelua. RIKU RANTALA Kirjoittaja on Madventuresseikkailija, tv-tuottaja ja tietokirjailija. Twitter & Instagram: @rikurantala Miten kaupunkilaisesta leivotaan metsästäjä? 4 Metsästäjä 3/2021 Vi raskynä
ja vieraspetopyyntiryhmien pyyntipalkkioista sekä tukee kenttätason toimintaa. Suomen riistakeskus vastaa 39 kohteen ja Metsähallitus 30 kohteen hoidosta. Merkittävä luonnonsuojeluteko Mittava rahoitus minkin ja supikoiran tehopyyntiin osoittaa, että valtiovalta ottaa monimuotoisuuden vähenemisen estämisen tosissaan. Vieraslajien aiheuttamat ongelmat ovat tutkimusten mukaan toiseksi vakavin uhka monimuotoisuudelle. Suurin uhka on elinympäristöjen katoaminen ja pirstoutuminen, johon myös puututaan Helmi-ohjelmassa. Ohjelma on tunnustus metsästäjien tekemälle luonnonhoitoja -suojelutyölle. Lintuvesikohteiden pyyntiryhmät muodostetaan paikallisista ”puoliammattilaisista”. Hanketyötä on tarkoitus laajentaa arkiluonnon kohteille ja etsiä keinoja, joilla metsästysseurat ja riistanhoitoyhdistykset voivat jatkaa tärkeää työtään vieraspetojen vähentämiseksi. Suomen parhaimpien lintuvesien saaminen osaksi tehokasta elinympäristöja vieraspeto-ohjelmaa vahvistaa maamme vesilintukantoja poikastuoton parantumisen myötä. MITTAVA RAHOITUS VIERASPETOJEN POISTOON VIERASPETOJEN PYYNTI ON LUONNONSUOJELUTYÖTÄ! Suomen riistakeskus ja Metsähallituksen Eräpalvelut ovat saaneet valtiovallalta yli neljän miljoonan euron rahoituksen vieras petopyynnin organisointiin 70 tärkeälle lintuvedelle. Vieraspetojen pyynti on tärkeä suojelutoimenpide osana Helmi-ohjelmaa. teksti Jarkko Nurmi ja Kari Karhula kuVa Jari Niskanen Y mpäristöministeriön ja maaja metsätalousministeriön Helmi-ohjelmassa hoidetaan elinympäristöjä luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi. Yksi tärkeä teema on lintuvesien hoito. Vesilintujen elinoloja parannetaan umpeenkasvua ehkäisemällä, niittämällä – ja vieraspetoja poistamalla. Suomen riistakeskus saa lintuvesien minkkien ja supikoirien pyynnin järjestämiseen 2,5 miljoonan euron ja Metsähallitus 1,8 miljoonan euron rahoituksen hallitusohjelmasta. Saavutus on historiallinen. Aiemmin riistataloutta ei ole tuettu sen kautta. Vieraspetopyyntiin osoitettu ministeriöiden yhteinen rahoitus on hieno esimerkki hallinnonalojen yhteistyöstä luonnon parhaaksi. Pyynnit jatkuvat vuoden 2023 loppuun saakka ja jatkorahoituksesta on ministeriöiden välillä alustavasti sovittu. Pyyntiryhmille korvausta ja kalustoa Suomen riistakeskus rekrytoi viisi vieraspetokoordinaattoria ja Metsähallitus kolme. Kesäkuussa työnsä aloittavien koordinaattorien tehtäviin kuuluvat lintuvesikohtaisten pyyntisuunnitelmien laatiminen, pyyntiryhmien kokoaminen ja kouluttaminen sekä yhteistyö lintuvesien hoidosta vastaavan ympäristöhallinnon kanssa. Pyyntitoimintaa ohjaavat tiukat pelisäännöt. Pyyntiryhmien työ perustuu suunnitelmiin, joiden avulla pyyntilaitteet sijoitetaan sopiviin kohtiin ja sovitaan pyynnin toimintatavoista. Hanke vastaa pyyntikaluston kustannuksista (pyyntilaitteet, riistakamerat) 5 Metsästäjä 3/2021 Uutis t
10 vuoden tilinpäätös Kun lakiluonnos ”Riistanhoitoyhdistyksistä ja Suomen riistakeskuksesta” luovutettiin 30.3.2010, kiitin luovutustilaisuudessa maaja metsätalousministeri Anttilaa hyvästä yhteistyöstä lakiluonnoksen valmistelussa. Saimme silloisen Metsästäjäin Keskusjärjestön ja riistanhoitopiirien edustajina olla tiiviisti mukana ja meitä metsästäjiä kuunneltiin eikä vain ”kuultu”. Ministeri Anttila vastasi omassa puheenvuorossaan, että näin maaja metsätalousministeriössä aina tehdään. Mutta onkohan näin tehty kertaakaan ennen tai jälkeen? Muutosprosessin ohjausryhmä, kun kokoontui syksyn 2009 ja talven 2010 aikana 11 kertaa. Kun Suomen riistakeskusaikaa on eletty 10 vuotta, on aika arvioida tilannetta ja esittää kysymys ”entä jos"? Uskallan väittää, että jos MKJ ja riistanhoitopiirit eivät olisi vastanneet myöntävästi MMM:n kutsuun yhteistyöstä riistahallinnon kehittämiseksi, tilanne olisi nyt metsästäjien kannalta paljon huonompi. Riista-asiat olisivat ELY:n ja AVI:n virkamiesten päätösvallan alla ilman metsästäjien todellista vaikutusmahdollisuutta. Suomen riistakeskus tekee poikkeuslupapäätöksiä noin viikossa, kun ELY-keskuksella voi kulua yli puoli vuotta esimerkiksi valkoposkihanhien poikkeuslupien käsittelyssä pystymättä synnyttämään ensimmäistäkään päätöstä. Metsästäjät ovat joskus peränneet oikeutta päättää alueensa pyyntiluvista ja pyyntiajoista. Se vain on niin, että tässä törmätään nykyiseen perustuslakiin. Hallintopäätöksiä voidaan antaa tehtäväksi muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä vaaranna hyvän hallinnon vaatimuksia. Vaikka me metsästäjät emme pysty itse päättämään pyyntiluvista tai metsästysajoista, meillä on kuitenkin riistahallintolain ja asetusten kautta hyvät työkalut riistaneuvostojen (ARN ja VRN) kautta vaikuttaa metsästysasioihin. Katson, että näin on paljolti viimeisen 10 vuoden aikana tapahtunutkin. Uskon, että jokin muu vaihtoehto olisi varmasti ollut huonompi. ERKKI HUHTA Varapuheenjohtaja Suomen riistakeskus Muista JHT-kertauskoulutus Tuhansien ampumakokeen ja metsästäjätutkinnon vastaanottajien, metsästyksenvalvojien sekä riistanhoitoyhdistyksen edustajien riistavahinkojen maastokatselmuksessa viisivuotinen nimitys päättyy. Tarkasta asia kohdaltasi Oma riista -verkkopalvelun ”Omat tiedot” -kohdasta. Tehtävässä jatkaminen edellyttää uutta nimitystä, jonka vaatimuksena on kertauskoulutuksen käyminen heinäkuun loppuun mennessä. Kertauskurssi hoidetaan ensisijaisesti omatoimisesti riistainfo.fi-sivustolla. Sivustolle tulee kirjautua Oma riista -tunnuksilla, jotta virallinen kertauskoulutus avautuu kurssit-näkymässä. Kertauskoulutuksen voi suorittaa ainoastaan henkilö, jonka nimitys päättyy 31.7.2021. Uusille riistanhoitoyhdistysten JHT-toimijoille koulutukset järjestetään koronavirustilanteen vuoksi verkossa webinaareina. Koulutusten ajankohdat julkaistaan tapahtumatiedoissa riista. fi-sivulla. Halutessaan myös kertauskoulutuksen voi suorittaa osallistumalla webinaariin. Riistanhoitoyhdistyksen hallitus esittää koulutuksen suorittanutta henkilöä tehtävään ja Suomen riistakeskus tekee nimityspäätöksen. Riistanhoitoyhdistyksen edustajalla riistavahinkojen maastokatselmuksessa ei ole lakisääteistä koulutusvaatimusta, mutta tähänkin tehtävään tulee rhy:n esittää nimitettävät henkilöt päättyvien tehtävien tilalle. Lisätietoja koulutuksista saat riista.fi-sivujen tapahtumat-osiosta sekä alueesi riistasuunnittelijalta. Metsästysasetus muuttui 19.4. KESKEISIMMÄT MUUTOKSET Kiimarauhoituksen jälkeen alkavaa hirven metsästysaikaa aikaistetaan viikolla Lapin, Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan maakunnissa. Hirven metsästys alkaa kyseisissä maakunnissa lokakuun ensimmäisenä lauantaina, tulevana syksynä 2.10. Koiran käyttäminen on sallittua valkohäntäpeuran ja metsäkauriin metsästyksessä ajalla 1.2.?15.2. sekä hirven metsästyksessä ajalla 1.1.?15.1. poronhoitoaluetta lukuun ottamatta. Jokaisesta pyyntiluvanvaraisesta hirvieläimestä tulee tehdä saalisilmoitus seitsemän vuorokauden kuluessa kaadosta. Lisäksi merihanhesta on jatkossa tehtävä saalisilmoitus Suomen riistakeskukselle. Itämeren norpan metsästykseen ei enää vaadita pyyntilupaa, vaan norppaa voidaan metsästää metsästysaikana alueellisen kiintiön puitteissa 1.8. jälkeen. Kertauskurssi hoidetaan ensisijaisesti omatoimisesti riistainfo.fisivustolla. K lumni Metsästäjä 3/2021 6
VALKOHÄNTÄPEUROJA KAADETTIIN LÄHES 70 000 Aloitteleva metsästäjä Minea Suhonen oli pääsiäisenä Lieksassa isänsä kanssa metsällä. Hän oli ensimmäistä kertaa keväisellä majavapurolla. – Alkuillasta majavat eivät osoittaneet meille olemassaoloaan: emme saaneet näkötai kuulohavaintoja. Ennen hämärtymistä jätimme passipaikkamme ja hiihdimme puron virtauksen suuntaisesti saaden lopulta havainnot kahdesta majavasta. Pienen kyttäilyn ja odottelun jälkeen saaliikseni jäi noin seitsemän kilon ”masse”. Vältä ruuhkat, hae aselupa nyt Erityisesti syksyllä metsästyskauden alla aselupien käsittelyajat vaihtelevat ja joillakin poliisilaitoksilla on pitkiä jonoja. Aseluvan hakemista ei siksi kannata jättää kesään tai alkusyksyyn. Hakemuksen voi jättää mille tahansa poliisilaitokselle. Aselupaa hakevan tulee varata aika poliisin ajanvarausjärjestelmästä. Kaikissa toimipaikoissa ei käsitellä aselupa-asioita, mikä selviää sähköisen ajanvarauksen kautta. Koronariskiryhmään kuuluville osa poliisilaitoksista tarjoaa erillisiä palveluaikoja. Varaudu metsästysharrastuksen ja metsästysmahdollisuuden osoittamiseen. Ota mukaan metsästyskortti, tositteet metsästysseuran jäsenmaksusta (jäsenkortti tai Oma riistan verkkoversion tulosteet metsästysseuraan ja metsästysryhmiin kuulumisesta), passi tai henkilökortti sekä sotilaspassi (tai siviilipalvelustodistus, kutsuntatodistus tai todistus palvelusta vapauttamisesta). Lisätietoa aseluvan hakemisesta: https://poliisi.fi/hae-aselupaa Opas petoyhdys henkilöille Suurpetoyhdyshenkilöt saivat ensikertaa oman oppaan. Opas on kattava tietopaketti myös muille suurpedoista kiinnostuneille. Uusi opas esittelee petoyhdyshenkilöverkoston toiminnan periaatteet ja havaintojen varmentamisen. Oppaassa käsitellään lisäksi suurpetojen ekologiaa, niiden maastoon jättämiä jälkiä, asutuksen lähellä vierailevia suurpetoja, poikkeuslupia ja suurpetojen aiheuttamia vahinkoja. Teokseen ovat kirjoittaneet Suomen riistakeskuksen ja Luonnonvarakeskuksen asiantuntijat. Opas on julkaistu suomenja ruotsinkielisenä. Suomen riistakeskus jakaa petoyhdyshenkilöille painetut oppaat. Sähköinen opas on saatavilla osoitteesta riista.fi/julkaisut/oppaat/ 7 Metsästäjä 3/2021 Uutis t SOMESTA POIMITTUA, @MIINNEAS Jos haluat kuvasi tähän, käytä IG-tägiä #metsästäjälehti. Poimimme joka lehteen yhden kuvan ja otamme kuvaajaan yhteyttä tarinan jakamiseksi. Kuvan julkaisusta maksetaan 50 euron palkkio.
Karhut roska-astioilla Karhuilla on pitkän talvilevon jälkeen kova energiantarve. Ne löytävät erinomaisen hajuaistinsa avulla syötävää pitkänkin matkan päästä ja usein ihmisten roska-astioista tulee vastustamaton tuoksu. Suomessa karhut käyvät aika ajoin kaatelemassa ja hajottamassa jäteastioita, mutta Pohjois-Amerikassa ongelma on ollut olemassa jo kauan. Siellä on jouduttu kehittämään karhun kestäviä roska-astioita. Suomen riistakeskus saa esittelykäyttöön karhuturvallisen roska-astian alan markkinajohtajalta. Kaikki yrityksen tuotteet ovat käyneet läpi Yellowstonen kansallispuiston karhukeskuksen harmaakarhujen ”testit”. Astia on esillä tapahtumissa sekä koulutuksissa esimerkkinä ihmisen ja suurpetojen välisen rinnakkaiselon edistämisestä. Sitä voidaan tarvittaessa käyttää myös tositilanteissa, joissa meikäläinen karhu on erikoistunut roska-astioihin. lisätietoa: riistasuunnittelija Kai-Eerik Nyholm, kai-eerik.nyholm@riista.fi Eläinnäytteiden lähettäminen Ruokavirastoon — Matkahuolto muutti ohjeistusta Matkahuolto uudisti ohjeitaan. Nyt kaikki eläinperäiset näytteet tulee luokitella joko tartuntavaarallisiksi tai ei-sellaisiksi. Tartuntavaarallisia näytteitä lähettävät vain virkaeläinlääkärit. Metsästäjien Ruokavirastoon lähettämät näytteet kuuluvat ei-tartuntavaarallisiin ja niihin tulee merkitä: ” Eläinperäinen näyte – vapautettu”. Merkintävaatimus koskee kaikkia metsästäjien Ruokavirastoon lähettämiä näytteitä, kuten villisika-, pienpetoja CWD-näytteet. ESIMERKKI LÄHETTÄMISESTÄ (VILLISIKA) ? Pakkaa näytteet huolellisesti. Ohjeet löytyvät Ruokaviraston kotisivuilta. ? Liitä mukaan sekä lähetelomake että palkkiolomake. ? Katso Matkahuollon palvelupistehausta lähin toimipaikka (valitse toiminnot ”paketin lähettäminen ja nouto” sekä ”kaikenkokoiset paketit”). Paketin lähetystä ei voi ostaa Matkahuollon internetsivuilta. Älä käytä pakettiautomaattia. ? Lähetä näytteet Matkahuollon Pikapakettina. ? Kirjoita paketin päälle ” Eläinperäinen näyte vapautettu”. ? Lähetysosoite: RUOKAVIRASTO, Virologia, Mustialankatu 3, 00790 Helsinki/Kamppi. ? Asiakasnumero 9400278. Sitä käyttämällä Ruokavirasto maksaa lähetyskulut. Villisikaan liittyvät lomakkeet ja lisätietoja: www.ruokavirasto.fi/laboratoriopalvelut/elaintautitutkimukset/ naytteenotto-ohjeet/villisika/ Muista ampumakoe! Koronan vuoksi vuonna 2020 annettu poikkeuslaki, joka jatkoi ampumakoesuoritusten voimassaoloa vuodella, päättyy 31.7.2021. Nyt onkin syytä tarkistaa oman ampumakokeen voimassaolo. Jos sen voimassaolo on päättynyt tai se päättyy tulevan metsästyskauden aikana, kannattaa ampumakokeessa käydä hyvissä ajoin. Tulevalle syksylle on odotettavissa ruuhkia: ampumakokeen joutunee suorittamaan kaksinkertainen määrä metsästäjiä tavanomaiseen vuoteen verrattuna. Katso alueesi ampumakokeet Tapahtumahausta: riista.fi/metsastys/tapahtumahaku SUOMEN RIISTAKESKUS HAKEE RIISTASUUNNITTELIJAA HOITAMAAN VALTAKUNNALLISTA RIISTANHOITOYHDISTYSKOORDINAATTORIN TEHTÄVÄÄ LUE LISÄÄ: riista.fi/avoimet-tyopaikat 8 Metsästäjä 3/2021 Uutis t
H U I P P U M E R K K I M M E Nordic Distribution Oy Nordis PL 5, 62101 LAPUA www.nordis.fi Lapua 8x57 IS, OT, 7,8 g. • harjoitusluoti rata-ammuntaan ja pienriistalle • kaliiperi 8x57 IS • luotityyppi G573, Open Tip, 7,8 g. • suositusvähittäishinnat: • 8x57 IS -patruuna 39,00 € / 20 kpl • 8 mm -luoti 56,00 € / 100 kpl Lapua 9,3x62, OT, 12 g. • harjoitusluoti rata-ammuntaan ja pienriistalle • kaliiperi 9,3x62 • luotityyppi G574, Open Tip, 12 g. • suositusvähittäishinnat: • 9,3x62 -patruuna 40,00 € / 20 kpl • 9,3 mm -luoti 56,00 € / 100 kpl Lapuan uutuudet harjoituskäyttöön! Lue lisää Ruutia ja Rautaa -blogistamme! Vihtavuoren latausoppaasta löydät lataustiedot myös näille uutuuksille: www.vihtavuori.com
Kevätpukkijahdissa valikointi ja valmistautuminen kannattaa Kaurispukin keväinen metsästys on yleistynyt kauriskannan tihentyessä ja metsästystaitojen harjaantuessa. Keväinen pyynti kannattaa kohdentaa nuoriin ja erityisen vanhoihin yksilöihin. Miten se tapahtuu? TeksTi ja kuvaT Antti Saarenmaa K aurispukin keväinen metsästyskausi on lyhyt, ainoastaan kuukauden mittainen, mutta sijoittuu varsinkin Etelä-Suomessa mielenkiintoiseen aikaan. Alkukaudesta ruohikot ja heinikot ovat talven jäljiltä nuupallaan ja hyttysistä on harvoin vaivaa. Kesäkuun koittaessa maisema on muuttunut, hyttyshattu tai hyttyskarkotin on vakiovaruste, eikä metsästysvaatetus vaadi kuin kolmanneksen syksyn vaatekerroksista. Lyhyestä kestostaan huolimatta kaurispukin keväinen metsästys tarjoaakin monenlaisia vaiheita ja muuttuvia olosuhteita. Käyttäytyminen muuttuu kevään edetessä Kaurispukki aloittaa lajityypillisen reviirikäyttäytymisensä jo hyvissä ajoin ennen kevään pyyntikauden alkamista. Talven aikana kasautuneet laumat hajoavat pukkien siirtyessä enemmän omille reviireilleen ja aloittaessa niiden merkitsemisen. Pukki hankaa sarvillaan reviirillään sijaitsevia ohuita, jopa vain pikkusormen paksuisia, risuja ja katajia, ja kuopii niiden tyviä sorkillaan. Reviirikäyttäytyminen alkaa vaimeasti huhtikuun paikkeilla. Reviirimerkit pikkuhiljaa lisääntyvät ja muita pukkeja koskeva sietokyky vähenee pyyntikautta ja 10 Metsästäjä 3/2021
erityisesti kesäkuuta lähestyttäessä. Pyyntikauden alussa aukeilla voi pyöriä joka ikäluokan pukkeja sulassa sovussa laiduntamassa, mutta kesäkuun koittaessa alue näyttää hämmentävästi hiljentyneen naaraiden vetäydyttyä vasomaan ja suurempien pukkien ajettua nuoremmat pois alueiltaan. Jahtikauteen valmistautuminen Kevätpukkijahtiin valmistautuminen kannattaa aloittaa vähintään kuukautta ennen jahtikauden alkua. Lumien sulettua ja niittyjen ja peltojen orastaessa kauriit koKatselukiikarit ovat tärkeä työkalu eri tyisesti valikoivassa metsästyksessä. 11 Metsästäjä 3/2021
koontuvat aukeille nauttimaan ravintoa sieltä, mistä sitä parhaiten on saatavilla. Tämä on loistavaa aikaa kulkea pitkin niitynreunoja katselukiikarien ja kameran kanssa tutkien ja dokumentoiden alueella näkyviä kauriita. Samalla hahmottuvat eläinten kulkureitit. Alueen kaurispukeista koottu “kuvapankki” on erinomainen lähtökohta valikoivalle metsästykselle. Kiikaroinnin lisäksi kannattaa kartoittaa metsäsaarekkeet ja muut suojaisat alueet. Ne voivat toimia makuupaikkoina, ja pitävät sisällään runsaasti edellisvuotisia reviirimerkkejä. Mitä enemmän reviirimerkkejä alueelta löytyy, sitä suuremmalla todennäköisyydellä sille ilmaantuu tuoreita jälkiä. Tuoreiden reviirimerkkien lähelle sijoitetulla riistakameralla voi saada kuvan reviiriä hallitsevasta yksilöstä. Näköhavaintoja, reviirimerkkejä ja riistakameran kuvia yhdistelemällä voi ymmärtää eri yksilöiden reviirejä ja niiden kulkemisia. Havaintojen perusteella voi pohtia sopivia vaihtoehtoja itsensä sijoittamiseen metsästyskauden alkaessa niin, että mahdollisuus haluamansa kaurispukin eräksi saamiseen on hyvä. Mistä tunnistan sopivan yksilön? On suositeltavaa kohdistaa keväinen pyynti nuoriin, ylivuotisiin yksilöihin, jotka vaeltavat todennäköisesti alueelta pois etsimään omaa reviiriään, tai vanhoihin, vuosikausia alueella reviiriään pitäneisiin pukkeihin, joiden kehitys on kääntynyt laskuun. Kaurispukin iän määrittäminen vaatii jonkin verran opiskelua. Erityisesti keväisessä jahdissa hyvänä nyrkkisääntönä on, että vanhempi pukki keloo sametin sarvistaan nuorta yksilöä aikaisemmin. Vankkarakenteinen vanha pukki eroaa nuoremmista käyttäytymisensä lisäksi pään alueen karvojen värityksellä – aikuisella pukilla on usein vaaleaa harmaata karvaa sekä silmien ympärillä että kuonon päällä. Iän ja taantumisen lisäksi valikoinnin tekijänä voidaan käyttää sarvien rakennetta ja muotoa. Pyynti voidaan kohdistaa yksilöihin, jotka iästään huolimatta eivät ole onnistuneet kasvattamaan normaaleja kuusipiikkisiä Kaukoputkesta on hyötyä kauteen valmistauduttaessa. Kuvapankki täydentyy helposti putkeen kiin nitettävällä kännykkä kameraadapterilla. Talven jälkeen kauriit viihtyvät vielä hetken aikaa suuremmissa porukoissa. Kevään edetessä vanhemmat pukit aja vat nuoremmat pois parhailta apajilta. 12 Metsästäjä 3/2021
Vinkit keväiseen kaurisjahtiin: • Katselukiikarit ovat korvaamaton työkalu. Tarkkaile alueen yksilöitä aktiivisesti tunnistaaksesi ne. • Riistakamera vahvan reviirimerkin vieressä tuottaa tärkeää tietoa. Panosta reviirimerkkien löytämiseen. • Kulkureittien selvittäminen etukäteen palkitsee metsästystilanteessa. • Nuoria pukkeja näkyy alueella keskimäärin enemmän kauden alussa, sillä kaurispukkien käytös muuttuu aggressiivisemmaksi kauden edetessä ja nuoret pukit ajetaan sivuun parhailta paikoilta. • Kaurispukki on usein, erityisesti kesäkuussa, jatkuvassa liikkeessä sen kiertäessä reviiriään ja jahdatessa tunkeilijoita. Sopivan tilanteen tullessa on kyettävä toimimaan nopeasti. Lisätietoa metsäkauriin metsästyksestä, iänmäärityksestä ja elintavoista löydät Riistainfo.fi. (kolme per puoli) sarvia, tai sarvien koko ja muoto eivät ole muulla tavoin saavuttaneet lajityypillistä kehitystä. Kaurispopulaation sarvirakenteeseen vaikuttaminen karsimalla heikompaa sarviainesta vaatii erityisesti tiheän kannan alueella järjestelmällistä ja laaja-alaista valikoivaa pyyntiä, eikä välttämättä ole realistinen tavoite. Välittömästi vaikuttaviin tekijöihin puuttuminen sen sijaan on: kauriin sarvet kasvavat joskus ilman piikkejä pitkiksi keihäiksi, joiden käyttö kiima-ajan mittelöissä johtaa helposti muiden pukkien telomiseen ja jopa kilpakumppanin kuolemaan. Tällaisen yksilön metsästäminen keväällä saattaa säästää sen lajikumppaneita. Keväinen metsästys tarjoaa kauriin reviirikäytöksen ansiosta hienon mahdollisuuden valikoivaan pyyntiin eloisana vuodenaikana ja hyvissä valaistusolosuhteissa. Valitun yksilön elintapojen, reviirin ja kulkureittien selvittäminen ja niiden myötä riistatilanteeseen pääseminen on upea kokemus. Sokerina pohjalla itse valmistautumisvaihe on palkitsevaa ja mielenkiintoista! Katso video: www.metsastajalehti.fi Näköhavaintoja, reviirimerkkejä ja riistakameran kuvia yhdistelemällä voi ymmärtää eri yksilöiden reviirejä ja niiden kulkemisia. Keväisen pyynnin tulos nuori pukki, joka ei ole vielä kelonut sarviaan. Joskus kauriin sarvet kasvavat pitkiksi sarvi piikittömiksi “keihäiksi”. Valikoivaa pyyntiä kannattaa kohdistaa näihin yksilöihin. Kaurispukki on merkinnyt reviiriään kelomisen lisäksi kuopimalla. 13 Metsästäjä 3/2021
Metsästäjä 3/2021 14
vuotta JUHA HIRVI, 1970-LUVUN METSÄSTÄJÄ ”Metsällä ei ikinä ole kahta samanlaista tilannetta” Suomalaisen ampumaurheilun legenda Juha Hirvi aloitti ampumaharrastuksensa metsästyksen kautta 70-luvun puolivälissä. Ampumaurheilu tuli mukaan pari vuotta myöhemmin suomalaisen urheilun onneksi. TeksTi Olli Kangas kuvaT Olli Kangas ja Sebastian Långström J uha Hirvi muistaa elävästi useita vuosikymmeniä sitten suoritetun metsästäjätutkinnon kokeen. Koetta varten opiskeltiin mustavalkoisesta, harmaakantisesta oppaasta tarpeelliset tiedot metsästyksen säännöistä ja käytännöistä. Siluettikuvista opeteltiin lajien tunnistusta ja sitä, mikä on vasa ja mikä aikuinen hirvi. – En minä sitä kirjaa kokonaan tainnut lukea. Onneksi kysymykset, mitä siihen aikaan kysyttiin, olivat aika lailla itsestään selviä, hän muistelee. Ennen tutkintoa hän oli käynyt vain muutamia kertoja harjoittelemassa metsästysammuntaa radalla ja ollut joitakin kertoja isänsä ja isoveljensä kanssa sorsajahdissa. Ensimmäinen metsästysase oli yksipiippuinen 16-kaliiperin hanalukkoinen haulikko, Winchester merkiltään. – Siinä on niin kova supistus, että sillä ei voinut ampua kovin lähelle. Alle 25 metriin ei olisi millään osunut, Juha kertoo. Tuo rakas torrakko on edelleen tallella ja aivan käyttökuntoinen. Kevyt ase sopi nuoren Hirven käsivoimille oivallisesti, kun metsissä kuljettiin lintujen perässä. 15 Metsästäjä 3/2021
Metsästäminen alkoi toden teolla tutkinnon jälkeen, kun kortti oli taskussa. Eniten hän kulki Winchester-haulikon kanssa. Myöhemmin hirvestäessä hän sai käyttää isoveljen Tikkaa. Seuraava haulikko oli kaksipiippuinen Baikal, ja pian sen jälkeen Juha hankki Tikka 512 -yhdistelmäaseen. Haulikkorihlaja haulikkopiipuilla hän pärjäsi pitkään. Sittemmin on kivääreitä ollut useita. – Eka valmentajani myi minulle Tikka 65:n joka oli 300 metrin ratapyssyksi rakennettu. Sillä hirvikin kaatuu. On vain niin painava, että ei sitä viitsi viedä kuin kytispaikalle, Juha kertoo. Hirvijahti on koko kylän ponnistus Kotkan seutu on Juhalle mieluisa ympäristö. Hurukselan alue, jossa Juha kasvoi ja asuu edelleen, on maaseutumaista esikaupunkia. Metsästys oli yleinen ajanviete Juhan koulukavereiden parissa. Metsästysmaastot alkoivat ja alkavat yhä käytännössä monen talon pihalta. – Tuossa käy kauriita syömässä, ja tietenkin rusakot ja jänikset, ketut ja supit ovat jokaöisiä vieraita täällä pihalla, Juha toteaa. – Täällä on vieläkin melkein joka talossa metsästäjiä. Se on luonnollinen elämäntapa hurukselalaisille. Paikallisella metsästysseuralla on 4 000 hehtaarin alue, jäseniä toista sataa ja aktiivimetsästäjiäkin useita kymmeniä. Hirviä, peuroja, kauriita ja pienempää riistaa metsästetään ahkerasti. – Hirvijahti on meillä koko kylän yhteinen ponnistus. Kaikki kylän asukkaat saavat tulla ajojahtiin. Ei tarvitse olla jäsenkään, Juha kertoo. Sittemmin rinnalle on tullut koirajahtia, mutta Juha pitää vanhanaikaisen ihmisketjujahdin tunnelmasta yhteisöllisyyden takia. Uusia kyläläisiä tulee mukaan jahtiin ja tutustumaan naapureihin. Kilpailu ja metsästys sopivat yhteen Ampumaurheilun pariin Juha ajautui sattumalta. Aloitettuaan metsästyksen hän tapasi käydä harjoittelemassa metsästysammuntaa, mutta ei kilpaillut vakavasti. Muutto Karhulaan 17 vuoden iässä oli ratkaisevaa kilpaurheilun kannalta. Juhan isä oli bongannut Karhuvuoressa järjestettävän Kotkan ampumaurheilun koulutustilaisuuden ja vei pojan sinne. Siitä alkoi elämän mittainen ampumareissu, joka on poikinut MMja olympiamitaleita. – Sattui tosi hyvä porukka, joten jäin siihen siltä istumalta kiinni. Pari talvea treenailtiin ilmakolla. – Ostin intin jälkeen oman piekkarin ja siitä se lähti, ja aloin kiertämään kisoja. Se oli hienoa aikaa. Metsästys oli mukana koko Juhan aktiivisen huippu-urheilu-uran. – Vaikka muutimme Karhulaan, joka on oikeasti kaupunkia, jäi tämä kotitalo meille. Täällä vietettiin kaikki vapaa-ajat, ja metsästettiin tietenkin. – Metsästäminen oli minulle hyvin tärkeä fyysisen kunnon ylläpitäjä. Syyskausi on ampumaurheilussa taukoa, jolloin oli hyvä hoitaa kuntoa metsällä. Juha ei helposti lähde lenkkipolulle, mutta metsästysretkillä hän kulkee pitkiä matkoja vaikeassakin maastossa. Metsästys oli huippu-urheiluaikana tärkeä fysiikkatreeni, joka ei tuntunut treenaamiselta eli työltä. Metsä tarjoaa myös mielenrauhaa, sitä tarvitsee jokainen urheilija lajista riippumatta. Ja tietysti me kaikki, arkisen aherruksen paineita parantelemaan. Metsään meneminen tarjoaa sellaista rentoutumista ja mielenrauhatreeniä, ettei miltään kasetilta kuunneltu guru-puhe yllä samaan. Riistalaukaus jännittää aina Vaikka radalla useimmat laakit menevät Juhalla tasan sinne, mihin tähdätään on riistalaukaus aina jännä paikka. Itsestäänselvyyksiä ei ole. Kyttäyspaikalla tähystely on sitä parasta metsästystä Juhalle. Juha käy radalla ennen jokaista metsästysretkeä. Täällä on vieläkin melkein joka talossa metsästäjiä. Se on luonnollinen elämäntapa hurukselalaisille 16 Metsästäjä 3/2021
– Ammunnassa pyritään siihen, että kaikki on aina samalla tavalla. Metsällä ei ikinä ole kahta samanlaista tilannetta, Juha huomauttaa. – Vaikka eläin kävelisi hiljaa, saattaa jotain yllättävää tapahtua. Se voi vaikka astua monttuun. Juhan mukaan on vain kahdenlaisia metsästäjiä: Heitä, jotka ovat ampuneet ohi, ja niitä, jotka eivät ole vielä ampuneet ohi. Hymystä päätellen Juha kuuluu tuohon ensimmäiseen ryhmään, kuten useimmat meistä. Hän painottaa harjoittelun tärkeyttä ja sitä, että optiikka on luotettava. Vaikka kaikki olisi kunnossa, tulee tästä huolimatta yllätysoksa joskus eteen. Metsässä voi mietiskellä Nykyään Juha nauttii luonnonläheisestä elämästään Hurukselassa tehden polttopuita ja hoitaen piha-alueen metsikköä. Kauden aikana ampumaurheilu kuljettaa valmentajaa pitkin maailmaa. Myös metsästysmatkat vievät Juhan aika ajoin pois Hurukselan idyllistä. Metsästyksessä hän pitää kanalintujahdista, mutta erityistä viehätystä hän tuntee kytismetsästystä kohtaan. – Siellä voi olla vaikka koko yön ja mietiskellä. Kuitenkin on pysyttävä valppaana koko ajan. Entä, onko Metsästäjä-lehteä luettu? Kyllä, jokainen numero tulee tutkittua, vahvistaa Juha. Jutuntekopäivänä Juha pakkasi autoaan majavajahtia varten. Matka suuntautuu Kainuuseen, jossa kuulemma majavat aloittelevat kevättouhujaan. Sinne Juha matkustaa kytikselle, Kainuun korpeen mietiskelemään. Katso video: www.metsastajalehti.fi Oma tontti antaa klapejakin. Puutyö on mieluisa ajanviete. Hurukselan koti on reissumiehen rauhallinen tukikohta. 17 Metsästäjä 3/2021
R autapyynti on helppo ja tehokas tapa vähentää minkkejä, joita saadaan Suomessa vuosittain saaliiksi noin 40 000–50 000. Pyynti onnistuu helposti esimerkiksi omassa mökkirannassa tai läheisellä purolla. Raudat kannattaa sijoittaa paikkaan, jossa niiden tarkastaminen on sujuvaa ja jossa liikkuu muutenkin usein. Itse sijoitan raudat syksyisin oman metsästysseurani alueelle. Kuten kaikkeen muuhun metsästykseen, myös minkkien pyyntiin tarvitaan maanomistajan lupa. Ei rakettitiedettä Heti tappavat raudat ovat elävänä pyytäviä loukkuja parempi väline satunnaiselle pyytäjälle. Rautoja pidetään suojakotelossa, jotta muut luonnon eläimet tai lemmikit eivät pääse niihin käsiksi. Valmis rautakotelopaketti maksaa muutamia kymppejä, eikä sen pyyntiin virittäminen ole rakettitiedettä. Kotelon voi valmistaa myös itse vaikkapa ylijäämälaudoista ja vanerista. Olen itse käyttänyt rautojen virittämiseen virityspihtejä, jolloin niiden käyttämisestä on tullut entistä turvallisempaa. Rakensin viime vuonna kaksi rautakoteloa netistä löytämälläni ohjeella ja ne toimivat mallikkaasti. Viritin syksyllä toisen loukuista joen rantaan ja laitoin syötiksi kuhan ruodon. Itse kala maistui minulle ja Minkkikantaa kurittamaan Minkki on pienestä koostaan huolimatta vaarallinen peto linnunpoikasille ja niiden emoille. Se on statukseltaan haitallinen vieraslaji, joka ei kuulu Suomen luontoon. Minkin metsästämisen aloittaminen ei vaadi paljon, mutta siitä saatava hyöty on huomattava. TeksTi ja kuvaT Reetta Hokkanen ilmeisesti niin olisi maistunut myös minkille, sillä seuraavana viikonloppuna se oli jo livahtanut ansaan. Lopulta siirsin loukun lumen tieltä mökin puuliiterin viereen. Toisen minkin haju houkutteli myös mökin ympäristössä asustelleen minkin rautoihin, vaikka tuoretta syöttiä ei enää ollut. Minkin haju onkin paras syötti ympäri vuoden. Hyvällä omallatunnolla sorsajahtiin Minkkiä voi pyytää huoletta vähintään yhdeksän kuukautta vuodesta. Pesintäaikaan touko-kesäkuussa metsästys on syytä rauhoittaa, mutta jo heinäkuussa poikaset ovat omillaan. Heinäkuun puolenvälin paikkeilla pyytäminen onnistuu jo keinulautaloukuilla ja elokuun alusta raudoilla. Esimerkiksi kesällä rauhoitettu näätä voidaan päästää keinulautaloukusta vapaaksi. Rautakotelo ja raudat kannattaa hommata jo kesän alussa, jotta ne ovat valmiina pyyntiin kesän loppupuolella. Rautapyyntiin tarvittavat välineet kestävät käyttöä vuosikausia pienellä huollolla, joten kertasijoitus ei käy pidemmän päälle kalliiksi. Jokainen saaliiksi saatu minkki edistää luonnon monimuotoisuutta ja lintujen pesintämahdollisuuksia. Linnunmetsästäjät voivat metsästää myös lintuja paremmalla omallatunnolla, kun on tehnyt luonnonhoitotyötä minkkien vähentämiseksi. Kotelot vasemmalla ovat sanka rautoihin ja oikealla on kääntö kammella viritettävä iskurauta. Molemmat ovat heti tappavia. Hajusteiden lisäksi minkille kelpaa syötiksi tuoreet kalan perkeet ja teurasjätteet. 18 Metsästäjä 3/2021 Nu rten toimitus
Aktiivinen metsästäjä – ympäri vuoden M ikään harrastus ei ole pelkästään kirsikoiden kakun päältä poimimista, ei myöskään metsästys. Aivan kuten jalkapallossa on sekä omasta juoksukunnosta että pelivälineistä huolehdittava ympäri vuoden, on myös metsästyksessä harrastuksen kannalta olennaisia asioita ylläpidettävä jatkuvasti. Metsästysharrastusta voi jatkaa varsinaisen metsästyskauden ulkopuolella. Kevät ja alkukesä ovat loistavaa aikaa suorittaa tärkeitä riistanhoidollisia toimenpiteitä. Ruokintapaikkojen tarkistaminen kannattaa aloittaa hyvissä ajoin, jotta rikkinäinen ruokintakatos tai hiirien jyrsimä kyttäyskoppi eivät tule yllätyksenä, kun niitä jälleen tarvitaan tositoimissa. Riistapellot on kylvettävä viimeistään kesä-heinäkuussa, jotta ne ehtivät houkuttelemaan eläimiä ruokailemaan syksyn tullen, ja nuolukivien ylläpidosta tulee huolehtia ympäri vuoden. Monet ruokintapaikat, kuten kyyhkyja sorsaruokinnat otetaan aktiiviseen käyttöön viikkoja ennen elokuun jahdinaloitusta. Kaikki edellä mainitut asiat ovat vain esimerkkejä siitä, mitä aktiivinen metsästäjä voi tehdä harrastuksensa eteen odottaessaan kuumeisesti seuraavan jahtikauden alkua. Metsästäjällä ei ole syytä eikä tarvetta levätä koko kevättä laakereillaan, vaan hän voi itse omalla toiminnallaan edistää harrastuksensa sujuvuutta ja monipuolisuutta, hoitaa riistakantoja sekä erityisesti tehdä hyvää yhdessä muiden metsästäjien kanssa. On kaikkien etu, että harrastusta pidetään yllä monipuolisesti ja samalla luonto huomioiden. Laaja ja monimuotoinen metsästysharrastus vaatii aikaa ja panostusta, jotta hyvät tulokset saaliin sekä erityisesti hienojen metsästyskokemusten suhteen saavutetaan. Ole siis omien mahdollisuuksiesi mukaan aktiivinen metsästäjä ympäri vuoden! LAURI LIUKO kangasalalainen, lukiota käyvä metsästäjä " Luonto ja musiikki ovat minulle kaksi tärkeintä asiaa elämässä" ERÄNKÄVIJÄT Mistä puhutaan: Podcastin vetäjät Manu Soininmäki ja Jaakko Pohjoismäki matkaavat Eräkammari-nimisellä matkailuautolla ympäri Suomenmaata jututtamassa tunnettuja henkilöitä. Keskustelua saadaan aikaan monista ajankohtaisista ja puhuttavista aiheista, kuten voiko kaupunkilainen olla uskottava eräihminen, miksi susikeskustelu on karannut hyppysistä tai onko aitoa eränkäyntiä enää olemassa. Vieraiden kirjo on laaja, sillä mukana on muun muassa TV-ohjelmistaan tuttu Riku Rantala, perhokalastusmestari Jarkko Suominen sekä pappi Arpad Kovacs. Kuulijalle: Ajankohtaisia ja paljon keskustelua herättäviä aiheita jämptisti, mutta samalla rennolla otteella. Löytyy: Yle Areenasta. SORKKIA JA SARVIA Mistä puhutaan: Suomen riistakeskuksen podcast, jossa käsitellään Suomen merkittävimpien riistaeläinten hirven, valkohäntäpeuran sekä metsäkauriin kannanhoitoon liittyviä asioita. Podcastia vetää riistakeskuksen viestinnästä Johanna Hellman ja vieraiksi keskustelemaan saapuu eri riistatalouden osa-alueiden osaajia. Keskustelua saadaan niin villisian metsästyksestä, nuorten mukaan ottamisesta hirvieläinmetsälle, riistan ruokinnasta kuin monesta muustakin aiheesta. Kuulijalle: Podcastia kuunnellessa oppii riistataloudesta sekä saa uusia näkökulmia omaan tekemiseen ja tietämykseen taikka seuratoimintaan. Löytyy: Spotifystä ja riista.fi-sivuilta. PODCAST METSÄSTÄ Mistä puhutaan: Aleksi Lumpeen vetämän podcastin vieraiksi saapuu henkilöitä, joista suurin osa on hyvin epätodennäköisiä keskustelijoita metsästysaiheiseen podcastiin. Mukana on muun muassa aivotutkija ja empatian asiantuntija Katri Saarikivi, vihreiden kansanedustaja Atte Harjanne sekä toimittaja ja valokuvaaja Kimmo Ohtonen. Lisäksi mukana on totta kai myös eräihmisiä ja metsästäjiä, kuten mediapersoona ja erämies Mikko Peltola sekä Metsästäjä-lehden nuorten toimituksen Johan Salminen ja monia muita. Kuulijalle: Podcast on ajatuksia herättävä ja inspiroiva, sillä se antaa paljon monipuolisia näkökantoja metsästykseen ja ajankohtaisiin aiheisiin. Kuvailisin itse sanalla psykologinen kuuntelukokemus. Se saa ajattelemaan metsästystä erilaisista näkökulmista ja miettimään omia sekä muiden toimintatapoja. Löytyy: Spotifystä. Podcasteja metsästyksestä TeksTi Hanna Metsälä Edellisen numeron kolumnissa oli väärä teksti. Lue Reetta Hokkasen kolumni sivulta 75. K lumni Metsästäjä 3/2021 19
M etsästyksen kiinnostavuutta lisäävät pienet saaret, joissa voi olla suuria eroja riistakannassa. Yhdessä saaressa saattaa olla iso peuraja kauriskanta, kun taas toisessa, pienessä katajaa kasvavassa saaressa olla iso jäniskanta. Pienet saaret helpottavat metsästyskoiran kanssa metsästämistä. Ellei koira päätä mennä uimaan, koiran liikkuma-alue on suhteellisen pieni ja kiinniotto helppoa. Saarien eri muodot luovat otollisia paikkoja merilintujen metsästämiseen. Saarten niemien tai useiden saarten ryhmän asettuessa aallonmurtajiksi muodostuu alue, mihin tuuli ei yllä. Linnut hakeutuvat alueille lepäämään tai etsimään ruokaa, ja metsästyksestä tulee helpompaa. Sään armoilla Pienet maa-alueet ja monet eri maanomistajat ovat saaristossa metsästämiselle haaste. Metsästettäessä suurilla yksittäisillä, saman omistajan nimissä olevilla maa-alueilla tarvitaan vain yhden tai kahden maanomistajan lupa metsästykseen. Saaristossa maanomistajilla on monta pientä maa-aluetta eri alueilla, joten saatetaan tarvita 5–10 lupaa ennen kuin on järkevää lähteä metsästämään koiran kanssa. Toinen haaste on vaihtelevat sääolosuhteet. Metsästettäessä saaressa, varsinkin ulkosaaristossa, sää voi muuttua nopeasti, jolloin saarelta täytyy lähteä ennen kuin aallokosta tulee liian voimakasta tai sumusta sakeaa. On tärkeää katsoa sääennustetta ennakkoon etenkin, jos suunnittelee lähtevänsä kauemmas saaristoon. Saarien pienuus tuo haasteen riistan menestymiselle. Kun tiettyä eläinlajia on liikaa pienellä alueella, on riskinä ruoan loppuminen kesken tai sairauksien esiintyminen. Sairaudet, kuten jänisrutto voivat tartuttaa koko populaation. Omanlaisensa saaristo Nämä eivät varmastikaan ole kaikki erityispiirteet ja haasteet, jotka liittyvät saaristossa metsästämiseen. Jokainen saaristo on omanlaisensa, ja yhdenkin kylän saaristossa voi olla suuria eroja metsästyksen mahdollistavissa ominaisuuksissa. Osa saarista on keskivertoa suurempia ja monet taas keskivertoa pienempiä, mutta kaikilla on oma luonnon tasapainonsa, pienistä västäräkeistä suuriin hirviin. Metsällä saaristossa Saaristossa on monia erityis piirteitä, joista osa helpottaa metsästämistä ja osa puolestaan haastaa metsästäjää ja metsästyskoiraa. TeksTi ja kuvaT Elisabeth Mattsson 20 Metsästäjä 3/2021 Nu rten toimitus