• Julkaisija: 3 / 2011 äjäMetsästi leht a 60 vuott Hirvikannalle hoitosuunnitelma, s. 10 Julkiset hallintotehtävät pähkinänkuoressa, s. 6 Rata-aseet ja ­patruunat, s. 40 Riistataidetta, s. 48
• Vieraskynä Riistahallinto ja poliisi yhteistyössä Valtakunnan poliisiorganisaatio uudistui vuoden 2009 alusta voimakkaasti, kun 90 poliisilaitosta yhdistettiin 24 poliisilaitokseksi. Riistahallinnossa tapahtui merkittävä uudistus 1.3.2011, mutta uudistus ei muuttanut riistanhoitoyhdistyksiä, jotka ovat poliisin tärkein yhteistyökumppani eränkäyntiä ja riistaa koskevissa asioissa. Yhteistyön jatkuvuuden varmistamiseksi jokaiseen poliisilaitokseen on nimetty erävalvonnan yhdyshenkilö, jolla voi vastuualueellaan olla useita riistanhoitoyhdistyksiä. Yhdyshenkilön tehtävänä on varmistaa, että riistanhoitoyhdistysten järjestämä vapaaehtoistyö jatkuu hyvänä vaikka organisaatioissa tapahtuikin muutoksia. Yhteistyömuodoista vakiintunein on hirvieläimiin liittyvä suurriistavirka-apu eli SRVA, jota riistanhoitoyhdistyksiin luodut koneistot hoitavat hyvin ympäri vuoden. Tähän virka-apuun liittyviä lähtöjä on vuodessa tuhansia eli vähintäänkin hirvieläinonnettomuuksien määrä, joten vapaaehtoistyön taloudellinenkin arvo on merkittävä. Taajamapetokonfliktien hoitaminen määriteltiin SRVA sopimuksiin yhdenmukaisesti vuoden 2010 aikana. Hirvieläintilanteet on hoidettu ilman laskuja varsinkin, kun saatiin valtion kannanotto siihen, että talteen saaduista eläimistä ei tarvinnut enää tehdä rahatilitystä valtiolle. Sama asia lisättiin metsästyslain 83 a §:ään metsästyslain viime muutoksen yhteydessä. Kolaritilanteessa kuollut tai kolarin vuoksi lopetettu hirvieläin ja villisika kuuluvat riistanhoitoyhdistykselle. Suurpetotilanteet päättyvät poliisilain 25 §:n linjausten mukaisesti pääsääntöisesti siten, että uhkaksi koettu suurpeto on saatu karkotettua pois ihmisten läheisyydestä. Lopettamiseen on päädytty vasta sitten, kun muita keinoja ihmisuhkan poistamiseksi ei ole enää ollut. Varsinkin itäisessä Suomessa karhujen karkotuksia oli vuoden 2010 aikana varsin paljon ja ne keskittyivät muutaman riistanhoitoyhdistyksen hoidettaviksi. Karkotuksista aiheutuu ainakin matkakuluja ja mahdollisesti muitakin kustannuksia erilaisten välineiden ja karkotepanosten käytöstä. Nämä kustannukset on riistanhoitoyhdistysten syytä laskuttaa alueen poliisilaitoksilta sopimustekstin mukaisesti. Mitään valtakunnallisesti sovittua taksaa ei ole voitu määritellä, koska toimintaympäristöt eroavat suuresti toisistaan eri puolilla Suomea. Riistanhoitoyhdistyksillä on myös tärkeä rooli kehitettäessä ja toteutettaessa erävalvontaa, johon kohdistuu odotuksia varsinkin niillä alueilla, missä on jo kyetty yhteisillä valvontaiskuilla paljastamaan myös vakavampaa metsästysrikollisuutta. Näillä alueilla lisäksi hyvinä toimijoina olleet Metsähallituksen erätarkastajat ja Rajavartiolaitos. Parhaiten omat alueensa tuntevat kuitenkin paikalliset metsästäjät ja näiden kanssa suoritettavaan vihjekeruuseen laittomista teoista ja valvonnassa tehtävään yhteistyöhön poliisi tulevaisuudessakin tukeutuu. Markku Tuominen Rikoskomisario Keski-Uudenmaan poliisilaitos SRVA -toimikunnan poliisijäsen 14 Lännen riistamailla: Vesilintupäiväkirjat osa 3 Mitä mieltä sinä olet? Toimiiko poliisin ja riistanhoitoyhdistysten yhteistyö? Kerro mielipiteesi osoitteessa www.riista.fi/vieraskyna 2 l Metsästäjä l 3 l 2011
• Tässä numerossa 2 2011 2 Vieraskynä: Riistahallinto ja poliisi yhteistyössä 4 Eräkalenteri 5 Pääkirjoitus Skaala laajeni metsämyyriin ja myskihärkii 6 Lupahallinto Suomen riistakeskuksessa jäMetsästä lehti a 60 vuott 10 Hoitosuunnitelmalla linjataan tulevaa hirvikannan hoitoa 8 Varapuheenjohtajalta: Kohti avoimempaa riistapolitiikkaa 9 Hirviä ja suurpetoja salapyydetään yhä 10 Hoitosuunnitelmalla linjataan tulevaa hirvikannan hoitoa 14 Lännen riistamailla: Vesilintupäiväkirjat osa 3 24 Metsästäjä ja Jägaren metsästäjämaailman peileinä 30 Uutismakasiini 32 Lumijäljet riistakolmioilla talvella 2011 40 Rata-aseet ja patruunat 44 Ministeriön kuulumisia: Suurpetojen tappamat tai vahingoittamat koirat korvataan Oletko jäänyt ilman? 46 Metsästäjäliiton historia, osa 4: 48 Riistaa taiteessa 52 Eräaatoksia valtion mailta: 54 Riistatiedon jäljillä: Metsästys Etelä-Suomen luonnonsuojelualueilla tienhaarassa? Lisääkö tiedon määrä sen luotettavuutta ja käyttökelpoisuutta? 56 Ovatko hirvenmetsästysseurojen asenteet muuttumassa? 60 Paikallisten metsästäjien "kannat" hupenevat pohjoisessa 62 Uhanalaiset sorsat 64 Pilven päiväkirjasta, osa 3: 66 Ekin kanssa erällä: Tutustumista uusiin asioihin ja paikkoihin Eränkävijän keväteväät ­ Metsästysmuseo kerää muistitietoa metsästyksestä Lahtivaja kuntoon 62 Uhanalaiset sorsat 72 Muuttuva metsästys 70 Laatua riistankäsittelyyn: 74 Suomen riistakeskus tiedottaa 76 Kaupantekoa 79 Osoitteita Metsästäjä l 3 l 2011 l 3
• Teksti ja kuvat: Eerikki Rundgren Eräkalenteri TOUKOKUU Tunturien lakiosia asustava kiiruna ei laskeudu alas edes talven ankarimpina kuukausina. Pienikokoinen kanalintu onkin todellinen mestariselviytyjä, joka on sopeutunut täydellisesti arktisen elinympäristönsä ankariin olosuhteisiin. Toukokuun lopulla kevään vihdoin saapuessa myös Ylä-Lappiin kiiruna valmistautuu muiden eläimien tavoin pohjoisen lyhyeen lisääntymiskauteen. Karhuista ja muista suurpedoista on tullut muutamassa vuodessa merkittävä luontomatkailun vetovoimatekijä Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa. Reilusti yli puolet karhujen katselua ja kuvaamista tarjoavien yritysten asiakkaista tulee ulkomailta ja näistä valtaosa Keski-Euroopasta. Karhuturistien merkitys paikallistalouteen on huomattava varsinkin Kuhmossa ja Suomussalmella, missä on myös eniten karhunkatselua tarjoavia luontomatkailuyrityksiä. Markus Varesvuo Markus Varesvuon valokuvanäyttely "Selviytyjät" kertoo kiirunan lisäksi myös muista Suomessa talvehtivista linnuista. Eturivin lintukuvaajiimme kuuluvan Varesvuon kuvissa on upeita luontonäkymiä, draamaa ja yksityiskohtia, jotka kertovat lintujen keinoista selviytyä luonnon asettamista haasteista. Näyttely on esillä Inarissa Metsähallituksen Luontokeskus Siidassa 27.5.­25.9.2011. KESÄKUU Kesäpäivänseisauksena päivä on pisimmillään maapallon pohjoisella puoliskolla. Napapiirin pohjoispuolella aurinko ei laskeudu 21.6. ensinkään ja yötöntä yötä vietetään sitä pidempään mitä pohjoisempana ollaan. Esimerkiksi Enontekiön korkeudella aurinko ei laskeudu ollenkaan 24.5.­ 20.7. välisenä aikana. Karhuturismin sesonki kestää juhannukselta elokuun alkuun, sillä parhaat mahdollisuudet nähdä ja kuvata karhuja tarjoutuvat valoisina kesäiltoina ja -öinä. Karhunkatselu ja loppukesällä alkava karhunmetsästys eivät sulje pois toisiaan. Ulkomaalaisia karhuturisteja kesällä palvelevat yritykset majoittavat myöhemmin syksyllä karhujen ja muiden riistaeläinten perässä alueelle tulevia suomalaisia metsästysmatkailijoita. HEINÄKUU Murhijärven Saunasaaressa on säilynyt kulttuurihistoriallisesti merkittäviä kalamajoja viime vuosisadan alkupuolelta. Hirsirakennusten läheisyydessä on myös useita maakuoppia, jotka on tulkittu vielä kalamajojakin vanhempien kalahautojen eli -kammien pohjiksi. Suomussalmella sijaitseva Murhisalo on ollut ikimuistoisista ajoista lähtien Suomen ainoiden vienankarjalaisten kylien, Hietajärven ja Kuivajärven, eränautinta-aluetta. Murhisalon luonnonsuojelualueella ja sitä ympäröivillä laajoilla valtion mailla paikallisilla on vapaa metsästysoikeus. Myös ulkopaikkakuntalaiset voivat metsästää alueella lunastettuaan ensin valtion pienriistaluvan. Erämainen Murhisalon luonnonsuojelualue kuuluu kaikkiaan 115 590 hehtaarin laajuiseen Itä-Suomussalmen lupa-alueeseen. Keskiyön auringossa kylpevä Naltijärvi sijaitsee Pöyrisjärven erämaaalueella Enontekiön kunnassa. Luontaiselinkeinojen harjoittajilla on oikeus liikkua erämaassa moottoriajoneuvoilla, muiden täytyy Naltijärvelle päästäkseen kulkea lihasvoimin. Kesällä alueella retkeilee enimmäkseen kalamiehiä, syksyllä metsästäjät saapuvat riekko- ja vesilintujahtiin. 4 l Metsästäjä l 3 l 2011
• Pääkirjoitus Skaala laajeni metsämyyriin ja myskihärkiin Suomen riistakeskus on nyt ollut toiminnassa kolmisen kuukautta. Ne ovat olleet hyvin työteliästä aikaa uudelle organisaatiolle ja etenkin sen julkisille hallintotehtäville. Riistakeskus aloitti toimintansa samaan aikaan kun rauhoittamattomien lintujen rauhoitusaikaisten poikkeuslupien haku oli kiivaimmillaan. Muutamiin toimipaikkoihin tulla rysähti käsiteltäviksi näitä nimihirviöisiä lupahakemuksia jopa toistasataa kappaletta muiden poikkeuslupahakemusten lisäksi lainsäädännön ollessa juuri parhaillaan valinkauhassa. Uusi täsmentyneempi lainsäädäntö edellytti aikaisempaa useammin lisäselvitysten pyytämistä. Julkiset hallintotehtävämme joutuivat siten heti tulikokeeseen käsittelemään lupia uuden lainsäädännön mukaisesti. Ja hyvin ne ovat tulikokeesta selvinneet. Kiirettä on ollut ja pitkää päivää ovat esittelijät ja päälliköt painaneet. Tasaisesti on tullut kritiikkiä, palautetta, valitusta ja kehuja - hyvä niin. Se on yleensä onnistumisen merkki. Uusia eläimiäkin tuli lupahallinnon pariin. Tähän mennessä ovat ensimmäiset metsämyyrä- ja myskihärkäluvatkin tulleet riistahallinnossa käsitellyiksi. Selityksenä tälle repertuaarin laajenemiselle kerrottakoon, että maahantuontiluvatkin siirtyivät ministeriöstä riistakeskukselle. Paljon tuli riistahallintoon uutta uuden organisaation myötä vanhan lisäksi. Uusi lainsäädäntö toi mukanaan myös uusia tehtäviä, kuten edellä koetin parilla esimerkillä osoittaa, ja monia vanhoja tehtäviä siirtyi uudella tavalla tehtäväksi. Kritiikkiäkin on esitetty metsästäjien taholta siitä, että metsästäjien maksamilla riistanhoitomaksuvaroilla kustannettu riistahallintomme on ryhtynyt palvelemaan yhä enemmän myös muita kuin metsästäjiä. Niin se vain on ­maailma muuttuu ja riistahallinnonkin oli muututtava ja avauduttava yhä enemmän palvelemaan koko yhteiskuntaa ja sen erilaisia tieto- ja palvelutarpeita. Olipa sitten kyse eläinten maahantuonnista tai vain ihmisten halusta saada tietää eläimistöstämme, luonnosta, metsästyksestä, eränkäynnistä tai vaikkapa kaloista ja ravuista. Varsinaista palveluiden prosessia ollaan riistakeskukseen parhaillaan rakentelemassa samoin kuin mietitään kestävän riistatalouden prosessin toimintatapoja. Uudistumistyö on siis edelleen käynnissä näiden kahden hyvin keskeisen prosessien osalta ja niiden rakentaminen jatkuu koko tämän vuoden ajan. Metsästäjät ovat edelleen asiakkaistamme tärkeimmät, mutta riistahallinto pyrkii palvelemaan kaikkia kansalaisia heidän riistallisissa ja eläimiin liittyvissä tarpeissaan - isoissa ja pienissä. Kevään mittaan tuli minulle aika monta yhteydenottoa myös supikoirista ja niiden runsaudesta. Ahkerat pyyntimiehet, todellisen luonnonhoitotyön tekijät, olivat saaneet runsaasti saalista pysäyttävillä koirillaan, haaskoiltaan tai kuka mitenkin, mutta saaliin runsaus oli monin paikoin hämmästyttävää. Useita kymmeniä ja jopa lähemmäksi sata saaliiksi saatua supikoiraa tuhannelta hehtaarilta on paljon. Kuinka paljon supeja jää vielä jäljelle ja mikä on niiden vaikutus luonnossamme? Sitä on hyvä pohtia näin luppoaikana itse kunkin oman pyyntialueensa osalta. Vai onko tämä luppoaikaa? Eipä taida olla kuin varsinaisen pyynnin osalta. Loukut ja satimet pysykööt virittämättöminä tähän aikaan vuodesta, mutta iskuvasarat ja iskurit olkoot liikkeessä lukonkehyksissä ja lukoissa. Nyt on hyvää ja rauhallista aikaa käydä ampumaradalla treenaamassa liikeratoja sekä silmän ja käden yhteispeliä. Kannattaa kilauttaa kaverille ja tehdä muutama kierros kiekkoradalla ja pahvitaulun parissa. Niin muuten ­ ja ottakaa niitä nuoria mukaan. Metsästäjä l 3 l 2011 l 5 Jari Pigg Päätoimittaja PS! Riistanhoitoyhdistysten rooli uudessa riistahallintolaissa korostui selvästi. Eräs niiden tärkeimmistä sidosryhmätoiminnoista on SRVA-toiminta, joka perustuu poliisin ja riistanhoitoyhdistysten yhteistyöhön. Vieraskynässä rikoskomisario Markku Tuominen, poliisin edustaja SRVA-työryhmässä, korostaa tämän yhteistyön merkitystä myös poliisin kannalta. SRVA-toiminta on meillä talkootyötä tyypillisimmillään. Tästä on hyvä jatkaa!
• Sauli Härkönen, va. julkisten hallintotehtävien päällikkö, Suomen riistakeskus Lupahallinto Suomen riistakeskuksessa I Suomen riistakeskuksen perustamisen myötä riistanhoitopiirien ja maa- ja metsätalousministeriön hoitamista metsästystä koskevista lupahallintoasioista tuli Suomen riistakeskuksen ns. julkisia hallintotehtäviä. Paperinmakuisesta byrokratiaan viittaavasta nimestään huolimatta lupahallintoasiat hoidetaan pitkälti entisten menettelyjen viitoittamalla tiellä Suomen riistakeskuksen aluetoimistoissa. Lainsäädännön perusteellinen uudistaminen toi kuitenkin mukanaan eräitä muutoksia, joista lupahallinnon asiakkaiden on hyvä tietää. l Isoimpana periaatteellisena muutoksena voidaan pitää sitä, että julkiset hallintotehtävät on eriytetty riistahallintolain nojalla muusta Suomen riistakeskuksen toiminnasta julkisten hallintotehtävien päällikön alaisuuteen. Riistahallintolain mukaan hän on riippumaton julkista hallintotehtävää hoitaessaan. Koska yksittäisten hallintopäätösten määrä tulee olemaan noin 4000 vuositasolla, julkisten hallintotehtävien päälliköllä ei ole käytännössä mahdollisuuksia tehdä yksin kaikkia päätöksiä. Tämän vuoksi riistahallintolaki mahdollistaa lupahallintoasioiden delegoimisen riistakeskuksen muulle henkilöstölle. Myös näin määrätyt henkilöt ovat riippumattomia julkista hallintotehtävää hoitaessaan. Delegointia ei voi tehdä kuitenkaan kenelle tahansa. Riistahallintolain mukaan julkisten hallintotehtävien päällikkö voi kirjallisesti määrätä Suomen riistakeskuksen henkilökuntaan kuuluvan käyttämään julkista valtaa vain sellaisissa asioissa, joiden käsittelemiseen ja ratkaisemiseen hänellä voidaan katsoa olevan riittävä koulutus ja kokemus. Lisäksi erityisenä vaatimuksena on, että henkilökuntaan kuuluva voidaan määrätä ratkaisemaan metsästyslaissa tarkoitettuja poikkeuslupia vain erityisestä syystä. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan mukaan tällainen erityinen syy voi olla esimerkiksi poikkeuksellisen syvällinen perehtyminen tietyn suurpetolajin käyttäytymiseen ja levinneisyyteen. Laista seuraavien vaatimusten vuoksi riistakeskuksen henkilöstöllä on tätä nykyä aiemmasta poikkeavia toimenkuvia lupahallintoasioihin liittyen. Uudenlaisesta organisoitumisesta riippumatta lupahallintoasiat hoidetaan tutuissa aluetoimistoissa tuttujen toimihenkilöiden toimesta, eikä tämän sisäisen organisoitumisen pitäisi näkyä asiakkaille muussa kuin siinä, että suurimmassa osassa päätöksiä on nykyään kahden henkilön nimet ­ päättäjän ja esittelijän. Ainoastaan pyyntiluvat ja hirvieläinten pyyntiluvat voidaan ratkaista ilman esittelyä eli ratkaisun tekee yksi henkilö. Esittelymenettely, jossa henkilöt voivat olla päätöstä tehtäessä eri puolilla Suomea, ei kuitenkaan hidasta päätöksentekoa, sillä päätökset voidaan allekirjoittaa sähköisesti. Suomen riistakeskus voi tehdä päätöksiä seuraavissa lupa-asioissa: 1) pyyntiluvat (ML 10 §) a. euroopanmajava, itämeren norppa ja halli b. peltopyy muualla kuin Pohjanmaan, Etelä-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan maa kunnissa 2) hirvieläinten pyyntiluvat (ML 26 §) a. kuusipeura, saksanhirvi, japaninpeura, hirvi, valkohäntäpeura ja metsäpeura 3) poikkeusluvat (ML 41 §) ­ ML 41 §:ssä tarkoitettu poikkeuslupa ahman, suden, karhun, saukon, ilveksen, euroopanmajavan, hallin, kirjohylkeen, itämeren norpan, hillerin, näädän ja metsäjäniksen tappamiseen tai pyydystämiseen (ML 41 a §:n 1 momentti) ­ sutta, karhua, saukkoa ja ilvestä koskeva ML 41 §:ssä tarkoitettu poikkeuslupa tarkoin valvotuissa oloissa valikoiden ja rajoitetusti tiettyjen yksilöiden pyydystämiseksi tai tappamiseksi (ML 41 a §:n 3 momentti) ­ ML 41 §:ssä tarkoitettu poikkeuslupa 5 §:ssä tarkoitettujen riistalintujen ja rauhoittamattomien lintujen pyydystämiseen tai tappamiseen (ML 41 b §:n 1 momentti) ­ ML 41 §:ssä tarkoitettu poikkeuslupa tiukasti valvotuissa oloissa ja valikoivasti tiettyjen muiden kuin rauhoittamattomien lintujen pienien määrien tappamiseksi, pyydystämiseksi, hallussa pitämiseksi tai muutoin asiallisen hyötykäytön mahdollistamiseksi (ML 41 b §:n 2 momentti) ­ muita kuin ML 41 a §:ssä tarkoitettuja riistanisäkkäitä koskeva 41 §:n mukainen poikkeuslupa (ML 41 c §) ­ lupa poiketa moottorikäyttöisten kulkuneuvojen käytön rajoituksista, pyyntivälineitä ja Lupatyypit Lainsäädännön muutoksilla metsästyslain lupajärjestelmää muutettiin niin, että pyyntiluvista eriytettiin rauhoituksesta poikkeamista koskevat luvat sekä vahinkoperusteiset poikkeusluvat. Muutoinkin muutoksilla on pyritty selkiyttämään lupajärjestelmää. 6 l Metsästäjä l 3 l 2011 Reijo Orava
• pyyntimenetelmiä koskevista kielloista ja metsästysaseen kuljettamista koskevista säännöksistä sekä koiran kiinnipitovelvollisuudesta ­ lupa poiketa moottorikäyttöisten kulkuneuvojen käytön rajoituksesta sekä metsästysaseen kuljettamista koskevista säännöksistä silloin, kun hakija on pysyvästi tai pitkäaikaisesti liikuntarajoitteinen 4) lupa poiketa rauhoittamattoman eläimen pyyntivälineitä ja -menetelmiä koskevasta kiellosta (ML 49 a §) 5) lupa koirakokeeseen ja koiran kouluttamiseen (ML 52 §:n 1 momentti) 6) lupa suden, karhun, saukon ja ilveksen metsästämiseen käytettävän koiran metsästyskokeiden järjestämiseen ja tällaisen koiran kouluttamiseen (ML 52 §:n 3 momentti) 7) uusi pyyntilupa (ML 29 §) 8) lupa eräisiin riistanhoidollisiin toimenpiteisiin (ML 40 §) 9) lupa vierasperäisen eläimen maahantuontiin ja luontoon laskemiseen (ML 42 §). Lisäksi Suomen riistakeskus voi peruuttaa myöntämänsä pyyntiluvan, hirvieläimen pyyntiluvan tai poikkeusluvan. Peruutus voidaan tehdä poliisin tai rajavartiolaitoksen esityksestä, jos luvan saaja rikkoo metsästyslain tai sen nojalla annettuja säännöksiä. Sama koskee olennaista lupaehtojen rikkomista. siirtymistä ennakoidusta käsittelyajasta. Jos hakemus koskee poikkeuslupaa kiellettyjen pyyntivälineiden tai pyyntimenetelmien käyttöön, hakijan on esitettävä hakemuksessaan syy, jonka vuoksi pyynnissä tarvitaan kiellettyä pyyntivälinettä tai pyyntimenetelmää. Hakemus kielletyn pyyntivälineen tai pyyntimenetelmän käyttämiseen voidaan käsitellä yhdessä eläimen pyydystämistä tai tappamista koskevan poikkeusluvan kanssa. Suomen riistakeskus voi vaatia, että hakijan on liitettävä riistaeläimiä koskevaan poikkeuslupahakemukseensa selvitys metsästysoikeudesta alueella, johon lupaa haetaan. Poikkeuslupien nojalla saadun saaliin osalta on otettava huomioon, että poikkeusluvan nojalla saaliiksi saatu susi, karhu, saukko, ilves ja ahma kuuluvat valtiolle ja ne on toimitettava riistaeläinten tutkimusta tekevälle tutkimuslaitokselle. Tutkimuslaitoksen tulee hävittää riistaeläin, luovuttaa se yleishyödylliseen tarkoitukseen tai myydä valtion lukuun. Varishäkit ja lokkiloukut Elävänä pyytävää loukkua tai vastaavaa pyyntilaitetta (esim. varis- ja lokkihäkit/-loukut) ei ole sallittu käyttää rauhoittamattomien lintujen pyynnissä. Kielto tuli voimaan 1.3.2011 valtioneuvoston asetuksella (170/2011) metsästysasetuksen muuttamisesta. Kyseisessä muutoksessa rauhoittamattomat linnut poistettiin metsästysasetuksen 11 §:n 1 momentin lajiluettelosta, jossa mainitaan ne lajit, joiden pyynnissä elävänä pyytävää loukkua tai vastaavaa pyyntilaitetta saa käyttää. Suomen riistakeskuksella ei ole valtuutusta poiketa loukkujen käyttökiellosta (= sallia loukkujen käyttöä) rauhoittamattomien lintujen pyynnissä. Majavanpatojen ja asuttujen pesien purkuluvat Piisamin ja majavan asuttuun pesään liittyvän padon tai muun rakennelman saa vahinkojen estämiseksi rikkoa 15.6.­30.9. välisenä aikana metsästysasetuksen 26 §:n nojalla. Muuna aikana rikkominen ei ole sallittua. Tähän liittyen tiedoksi, että Suomen riistakeskuksella ei ole valtuutusta antaa lupaa patojen ja asuttujen pesien purkamiseksi. Valtuutus hävisi metsästysasetuksen muutoksen myötä, joka tuli voimaan 1.3.2011. Koirakokeet ja koiran kouluttaminen Metsästyslain 52 §:n mukaan Suomen riistakeskus voi koirakokeen pitämiseksi tai koiran kouluttamiseksi antaa luvan poiketa 51 §:n 1 momentissa säädetystä velvollisuudesta (koiran kiinnipitovelvollisuudesta 1.3.­19.8.). Koirakokeen ja kouluttamisen tulee tapahtua siten, että rauhoitettuja riistaeläimiä ei niiden lisääntymisaikana häiritä. Hirvieläinten rauhoituksen estämättä saadaan hirvieläinten metsästykseen käytettävän koiran metsästyskokeita järjestää ja tällaista koiraa kouluttaa elokuun 20 päivästä joulukuun loppuun. Vastaavasti saadaan muuhun metsästykseen käytettävän koiran metsästyskokeita järjestää ja tällaista koiraa kouluttaa elokuun 20 päivästä helmikuun loppuun. Koirakokeen ja kouluttamisen tulee tapahtua siten, että rauhoitettuja riistaeläimiä ei vahingoiteta. Edellä olevan lisäksi on otettava huomioon, että suden, karhun, saukon ja ilveksen metsästämiseen käytettävän koiran metsästyskokeiden järjestämiseen ja tällaisen koiran kouluttamiseen on oltava Suomen riistakeskuksen myöntämä lupa. Lupapäätökset ovat maksullisia Suomen riistakeskuksen tekemät lupapäätökset ovat maksullisia. Päätösmaksu on 25 euroa, ellei kyseessä ole poikkeusluvan uudistaminen sen voimassaoloaikana, jolloin maksu on 15 euroa. Maksuista säädetään tarkemmin Suomen riistakeskuksen ja riistanhoitoyhdistysten julkisten hallintotehtävien maksuista annetussa maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa (174/2011). Poikkeuslupien hakemisessa huomioitavaa Poikkeuslupaa koskevassa hakemuksessa on mainittava poikkeusluvan kohteena oleva eläinlaji ja eläinlajin pyydystettävien yksilöiden määrä, jos kyseessä on tietyn yksilön tai tiettyjen yksilöiden pyydystäminen tai tappaminen. Lisäksi hakemuksessa tulee yksilöidä, millä laissa säädetyllä poikkeusperusteella lupaa haetaan. Myös hakemuksen perusteluihin tulee kiinnittää erityistä huomiota. Jos hakija ei perustele hakemustaan riittävän yksityiskohtaisesti, johtaa se vääjäämättä lisäselvityspyyntöön. Osaltaan tämä voi hidastaa hakemuksen käsittelyä ja päätösajankohdan Lisätietoa internetistä ja aluetoimistoista Lupahallintoon liittyvistä asioista saa lisätietoa www.riista.fi -sivuston lupahallintosivuilta, joilta voi myös ladata lupahakemuslomakkeet. Suomen riistakeskus kannustaa valmiiden lomakepohjien käyttämiseen, sillä niissä vaadittujen tietojen antamisella voi olla ratkaiseva merkitys hakemuksen nopean käsittelyn mahdollistamisessa. Lisäksi aluetoimistot palvelevat lupahallintoasioissa, kuten ennen vanhaan riistanhoitopiiriaikana tuttujen toimihenkilöiden kautta. l Karhun haukuttamislupien osalta on tullut paljon kyselyjä riistakeskukseen. Linjaukset niissä tulevat menemään lain perustelujen viitoittamalla tiellä: "... direktiivin liitteen IV riistaeläinlajien häiritseminen koirakokeita pitämällä ja koiria kouluttamalla edellyttäisi aina lain 41 §:n ja 41 a §:ssä säädettyä poikkeuslupaa. Koiran kouluttamista ja koiran metsästyskokeiden järjestämistä varten tarvittava lupa päätettäisiin samanlaisessa lupamenettelyssä kuin muutkin poikkeuslupahakemukset. Luontodirektiivin liitteen IV riistaeläinlajeja Suomessa ovat susi poronhoitoalueen ulkopuolella sekä karhu, saukko ja ilves. Nämä lajit ovat rauhoitettu ympäri vuoden. Lain 41 §:n 4 momentissa olisi valtioneuvoston asetuksenantovaltuus, jota voisi tarvittaessa käyttää myös, jos häiritsemistä varten annettavien poikkeuslupien sääntely sitä edellyttää. Käytännössä lupa esimerkiksi karhun haukuttamiseen voitaisiin myöntää lain 41 a §:n 1 momentin 1--4 kohtien perusteella eli niin sanottuna vahinkoperusteisena poikkeuslupana. Käytännössä karhun haukuttaminen voitaisiin perustella esimerkiksi yleisen turvallisuuden kannalta ja erityisen merkittävän vahingon välttämiseksi. Karhunhaukkutaipumuksia omaavia koiria tarvitaan myös erilaisten konfliktitilanteiden hoitamiseen. Karhujen karkotustilanteisiin etenkin taajamissa ja vahingoittuneiden karhujen jäljestämiseen tulee olla riittävän kokeneita koiria käytettävissä viranomaisten avuksi ja niitä tulee saada paikalle lyhyellä varoitusajalla. 41 a §:n 3 momentti koskee luontodirektiivin mukaan tiettyjen yksilöiden pyydystämistä ja tappamista, joten se ei sovellu momentissa tarkoitettujen riistalajien haukuttamiseen." Metsästäjä l 3 l 2011 l 7
• Varapuheenjohtajalta Kohti avoimempaa riistapolitiikkaa Sanotaan, että metsäkanalintu on lumikiepissä kuin herran kukkarossa. Viime talvi tarjosi metsäkanalinnuille mitä parhaimman mahdollisuuden tähän herran kukkarossa yöpymiseen. Lunta oli runsaasti koko maassa. Paksu lumikerros oli pehmeää ja siten mahdollisti lintujen lumikieppiin menon. Kovina pakkaspäivinä metsäkanalinnut saattavat viettää vuorokaudesta suurimman osan aikaa lumikiepissään. Sieltä poistutaan vain pakollisille ruokailureissuille. Lumikiepin tarjoama suoja on todella tehokas, lämpötila kiepissä nousee plussan puolelle kovillakin pakkasilla. Lisäksi se on erinomainen suoja petoja vastaan. Puusta kieppiin pudottautuva lintu jättää hyvin vähän hajujälkiä lumen pintaan. Tulevaa syksyä ajatellen näyttäisi, että on hyvät mahdollisuudet tulla toinen runsas lintuvuosi peräkkäin. Kaikki riippuu alkaneesta keväästä ja alkukesästä. Metso ja teeri pyöräyttelevät ensimmäisiä munia jo toukokuun ensimmäisestä viikosta alkaen. Munintavaihe kestää 10 -11 vuorokautta, jonka jälkeen alkaa noin 25 vuorokauden hautomisurakka. Poikaset kuoriutuvat pääosin juhannuksen alusviikolla, sille viikolle ja parille seuraavalle toivotaan mahdollisimman lämmintä ilmaa ­ pidetään peukkuja pystyssä. Kylmä ja sateinen ilma olisi hengenvaarallinen yhdistelmä pienille poikasille. Riistakantojen hyvinvointi oli myös yksi tärkeä syy riistahallinnon uudelleen järjestelyyn. Maaliskuun alussa voimaanastuneen uuden riistahallintolain valmistelun yhteydessä oli myös tavoitteena vahvistaa sidosryhmien vaikutusmahdollisuuksia riistapolitiikkaan avoimuuden ja laajemman vuorovaikutuksen lisäämiseksi. Maa- ja metsätalousministeriö nimittää uuden Suomen riistakeskuksen hallituksen sekä alueelliset riistaneuvostot ja valtakunnallisen riistaneuvoston. Näissä nimityksissä tulee noin 70 sidosryhmien edustajaa valituksi riistahallinnon eri tehtäviin ja jokaiselle valitaan myös varahenkilö. Riistanhoitoyhdistyksien hallituksiin on riistakeskuksen toimesta nimitetty noin 300 maanomistajajärjestöjen edustajaa varahenkilöineen. Henkilöt on nimetty yhdistyksen toiminta-alueen merkittävien maanomistajajärjestöjen esittämistä ehdokkaista. Valitut rhy:n hallituksen jäsenet aloittavat toimintansa heti ja ovat mukana jo toukokuun alussa antamassa lausuntoja mm. tulevan syksyn hirviluvista. Valtakunnallinen riistaneuvosto ja alueelliset riistaneuvostot on nimitetty huhtikuun aikana. Suomen riistakeskuksen hallitus nimitetään toukokuun loppuun mennessä. Siirtymäsäännöksen perusteella väliaikaisena hallituksena toimii entinen Metsästäjäin Keskusjärjestön hallitus. Valtakunnallisessa riistaneuvostossa on 8 sidosryhmien edustajaa sekä 15 riistanhoitoyhdistyksien aluekokousten esittämää jäsentä. Valtakunnallinen riistaneuvosto on strateginen toimielin, joka käsittelee laajakantoisia riistataloutta ja riistaeläinkantoja koskevia asioita. Alueellisissa riistaneuvostoissa (15 kpl) on myös vahva sidosryhmien edustus. Neuvostoihin kuuluvat maakuntaliiton, ELY-keskuksen, metsäkeskuksen ja maanomistajajärjestöjen edustajat sekä kuusi riistanhoitoyhdistyksien aluekokousten esittämää jäsentä. Tällä kokoonpanolla tulee maakunnallisten viranomaistahojen ja maanomistajajärjestön ääni hyvin kuulluksi. Suomen riistakeskuksen hallitus on ylin päättävä toimielin. Hallituksen kymmenhenkiseen kokoonpanoon esittää valtakunnallinen riistaneuvosto kuusi jäsentä edustamaan metsästäjiä. Lisäksi hallitukseen kuuluvat maa- ja metsätalousministeriön, riistantutkimuslaitoksen, henkilöstön sekä maa - ja metsätaloutta edustavan järjestön edustaja. Lakiuudistuksen yhteydessä on sidosryhmien asema selvästi vahvistunut. Riistaneuvostojen työssä tulevatkin korostumaan vuorovaikutustaidot, kompromissipäätöksiä joudutaan tekemään. 8 l Metsästäjä l 3 l 2011 Risto Hanhineva varapuheenjohtaja Suomen riistakeskus
• Maria Nikunlaakso Hirviä ja suurpetoja salapyydetään yhä Hirven salakaatoja, myrkyn ja vaahtokumipalojen käyttöä suurpetojen tappamiseen, haaskan käyttöä karhunmetsästyksessä, ahman loukkupyyntiä, suden jalkanarupyyntiä, suurpetojen ja hirvien ajattamista kelkalla, auton hyväksikäyttöä hirvenmetsästyksessä... Muun muassa tällaista on salapyynti Suomessa Metsähallituksen tuoreen Erävalvontaraportti 2010:n mukaan. l Viime vuonna valtion metsissä kirjattiin kaikkiaan 17 hirvieläinten salakaatotapausta, joista 16 kohdistui hirveen ja 1 metsäpeuraan. Pääosa salakaadoista tapahtui Lapissa. Kirjattujen salakaatojen määrä oli hieman pienempi kuin vuonna 2009, mutta varsin keskimääräisellä tasolla. Suurpetoihin kohdistunutta laitonta tappamista tilastoitiin edellisvuosia vähemmän. Erityisen huolestuttavia ovat kuitenkin uudenlaisten tappotapojen ilmaantuminen eli tapaukset, joissa maastoon on viety myrkkyä tai vaahtokumipaloja, joihin petojen lisäksi ovat vaarassa kuolla myös esimerkiksi koirat. Kuinka yleistä salapyynti on? Salapyynnin yleisyydestä ei ole tarkkaa tietoa. ­ Ilmiönä salapyyntiä voisi verrata rattijuopumuksen. Se on varsin marginaalinen, mutta silti olemassa oleva ilmiö, jota yritetään estää, mutta silti sitä esiintyy, vertaa vs. erätalouspäällikkö Jukka Bisi Metsähallituksesta. Erätarkastajia on koko maassa 11. He tekevät yhteistyötä eri viranomaisten kuten poliisin, rajavartiolaitoksen ja tullin kanssa, ja myös riistanhoitoyhdistykset ovat apuna erävalvonnassa. Silti valvonnan resurssit ovat pintaaloihin suhteutettuna varsin pienet, ja heikoimmalle valvonnalle jäävät isot, kaukana kaikesta olevat alueet. Selvää siis on, että salapyyntiä tapahtuu enemmän kuin mitä pystytään raportoimaan. Ammattimaisesta salametsästyksestä, jolla tehtäisiin bisnestä, on erittäin vaikea saada näyttöä. ­ Salapyynnin kirjo on laidasta laitaan, hyvinkin impulsiivisesta tarkkaan suunniteltuun toimintaan, kertoo erätarkastaja Markus Aho. Luonnossa liikkujilta saadut vihjetiedot ovat tärkeä apu erätarkastajille. Metsästyskaudella erätarkastajien puhelin soikin tiiviisti. Erätarkastaja saapuu paikalle suhteellisen nopeasti joko itse tai hälyttää avuksi rajavartijan ­ toki tapauksen akuuttiudesta riippuen. Metsästäjillä lupa-asiat kunnossa Vaikka salapyynti joskus antaakin ikävän leiman koko metsästyksen maineelle, kyseessä on kuitenkin varsin marginaalinen ilmiö. Valtaosa metsästäjistä on varsin lainkuuliaista porukkaa, jolla on lupa-asiat kunnossa. Lupatarkastuksia tehdään 8 000­ 10 000 vuosittain. Metsästäjiin näistä tarkastuksista kohdistuu pari tuhatta, ja ongelmia luvissa on alle prosentilla metsästäjistä, kun taas kalastajista peräti viidellä prosentilla lupa-asiat eivät ole kunnossa. Eniten rikkeitä on maastoliikenteessä, jossa joka kymmenennellä tarkastetulla luvat eivät ole kunnossa. l ­ Jokainen laillisesti toimiva metsästäjä on myös valvoja. Luonnossa liikkujilta saadut vihjetiedot ovat tärkeä apu erätarkastajille, kertovat erätarkastajat Heikki Säkkinen (vas.) ja Markus Aho. Metsästäjä l 3 l 2011 l 9
• Jani Körhämö, projektipäällikkö, Suomen riistakeskus Hirvikannalle hoitosuunnitelma Hannu Huttu 10 l Metsästäjä l 3 l 2011
• L Suomen riistakeskuksen tärkeänä uutena tehtävänä on riistaeläinlajeja tai niiden elinympäristöjen hoitoa koskevien hoitosuunnitelmien valmistelu, laatiminen ja päivittäminen. Ensimmäisenä pilottihankkeena on otettu työn alle hirvikannan hoitosuunnitelma. Se laaditaan maa- ja metsätalousministeriön rahoittamassa projektissa ja työn on määrä olla valmiina vuoden 2012 loppuun mennessä. l Laji- ja elinympäristökohtaiset hoitosuunnitelmat ovat maa- ja metsätalousministeriön johtaman niin sanotun julkisen riistakonsernin keskeisimpiä strategisia hankkeita. Hoitosuunnitelmissa kootaan yhteen kohdelajien kannanhoidon linjaukset ja käytännön toimenpiteet, jotta lajeja voidaan hoitaa pitkäjänteisesti ja tavoitteellisesti. Hoitosuunnitelmien avulla eri tahojen näkemykset ja intressit pyritään sovittamaan yhteen, minkä vuoksi sidosryhmien ja kansalaisten osallistaminen suunnittelutyöhön on ollut keskeinen asia suunnitelmien valmistelussa heti alusta alkaen. Aiemmin maa- ja metsätalousministeriö on teettänyt susikannan, karhukannan, ilveskannan, metsäpeurakannan, peltopyykannan sekä itämeren hyljekantojen hoitosuunnitelmat. Parhaillaan valmistelussa ovat myös metsäkanalintujen sekä kosteikkoelinympäristöjen hoitosuunnitelmat. Tavoitteiden yhteensovittamista Hirvikanta ja sen säätely on etenkin korkean hirvikannan aikoina noussut voimakkaan yhteiskunnallisen keskustelun kohteeksi. Kritiikkiä on kohdistettu erityisesti hirvikannan säätelyjärjestelmän toimivuuteen ja hirvikannan koon vaihteluihin. Keskustelun ytimessä on yleensä kysymys eri osapuolten näkemyksistä hirvikannan sopivasta koosta sekä siitä, miten ja kenellä on ja tulisi olla mahdollisuus vaikuttaa hirvikannan säätelyyn. Hirvikantaan liittyy ristiriitaisia tavoitteita riippuen siitä, katsooko asiaa vaikkapa metsänomistajan, metsästäjän, metsästysmatkailuyrittäjän tai vaikkapa autoilijan näkökulmasta. Suhde hirvikantaan mutkistuu entisestään, kun moni huomaa katsovansa asiaa useasta näkökulmasta samanaikaisesti. Hirvikannan hoitosuunnitelman tavoitteena on sovittaa hirvikan- taan liittyviä ristiriitaisia tavoitteita yhteen siten, että hirvikannan hoidossa voitaisiin saavuttaa eri osapuolten kannalta mahdollisimman tyydyttävä tilanne. Hirveä voidaan pitää monella tavalla maamme merkittävimpänä riistaeläimenä, ja hirven taloudellinen merkitys on mittava niin riistasaaliina saadun hyödyn kuin hirven aiheuttamista vahingoista kärsittävän haitan näkökulmasta katsottuna. Riistasaaliin laskennallisella arvolla mitattuna hirvisaaliin arvo kattaa noin kaksi kolmasosaa koko riistasaaliin arvosta Suomessa, ja esimerkiksi vuonna 2009 hirvisaaliin teoreettiseksi arvoksi arvioitiin kuuden euron kilohinnalla laskettuna noin 50 miljoonaa euroa. Lisäksi hirvenmetsästykseen liittyy huomattavia virkistysarvoja, joiden mittaaminen euroissa on vielä huomattavasti vaikeampi tehtävä. Hirvi on myös merkittävä osa ekosysteemiä ja vaikuttaa monin tavoin muiden lajien elämään laiduntamalla suomalaista metsäluontoa ja tarjoamalla elintärkeän ravintovaran suurpedoillemme. Haittoja hirvi aiheuttaa liikenteessä, missä on viime vuosina sattunut noin 1500 hirven ja tienkäyttäjien yhteentörmäystä vuosittain. Hirvieläinonnettomuuksissa aiheutuneiden aineellisten ja henkilövahinkojen laskennalliset kustannukset nousevat vuosittain kymmeniin miljooniin euroihin. Lisäksi hirvi aiheuttaa ravinnonkäyttönsä vuoksi vahinkoja maa- ja metsätaloudelle. Riistaeläinvahinkojen korvausjärjestelmän perusteella maksettujen korvausten kokonaismäärä on noussut enimmillään yli 5 miljoonaan euroon vuodessa ja osa vahingoista jää korvausjärjestelmän ulkopuolelle. Intressiryhmät voivat osallistua hoitosuunnitelman laatimiseen alueellisten riistaneuvostojen ensi syksynä järjestämissä sidosryhmätilaisuuksissa. Suunnitelmaan mahdollisuus vaikuttaa Hirveen ja hirvikannan hoitoon eri tavoin liittyvät intressiryhmät osallistetaan hoitosuunnitelman laatimiseen alueellisten riistaneuvostojen koolle kutsumissa sidosryhmätilaisuuksissa, joita järjestetään jokaisen Suomen riistakeskuksen aluetoimiston alueella kahteen kertaan hankkeen aikana. Ensimmäiset sidosryhmätilaisuudet ajoit- tuvat syys­lokakuulle 2011 ja toinen kierros käydään keväällä 2012. Sidosryhmätilaisuuksien lisäksi näkemyksiä kartoitetaan sähköisellä kyselyllä, jossa kaikilla kansalaisilla on mahdollisuus antaa vastauksiaan kysymyksiin ja esittää mielipiteitään hirvikannan hoitoon liittyen. Projektin vaiheita ja osallistumismahdollisuuksia esitellään tarkemmin seuraavassa Metsästäjälehdessä. Hirvikannan hoitosuunnitelmaprojektia ohjaa maa- ja metsätalousministeriön nimeämä ohjausryhmä, jonka puheenjohtajana toimii ylitarkastaja Janne Pitkänen maa- ja metsätalousministeriön kala- ja riistaosastolta. Ohjausryhmän muut jäsenet ovat ylitarkastaja Sanna Paanukoski maa- ja metsätalousministeriön metsäosastolta, ylitarkastaja Matti Osara ympäristöministeriöstä, tutkimusjohtaja Vesa Ruusila Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksesta, vanhempi tutkija Juho Matala Metsäntutkimuslaitoksesta, palvelupäällikkö Eino Piri Metsähallituksesta sekä Suomen riistakeskuksesta va. julkisten hallintotehtävien päällikkö Sauli Härkönen. Hirvikannan hoitosuunnitelman valmistelusta vastaa Suomen riistakeskus ja hankkeen projektipäällikkönä toimii Jani Körhämö. Suunnitelman valmisteluun osallistuu myös joukko asiantuntijoita muun muassa riistantutkimuksen ja metsäntutkimuksen alalta ja Suomen riistakeskuksesta. l Hoitosuunnitelmien avulla eri tahojen näkemykset ja intressit pyritään sovittamaan yhteen. Metsästäjä l 3 l 2011 l 11
• Jani Körhämö, projektipäällikkö, Suomen riistakeskus Hirvikannanhoitosuunnitelma avaa alueellisen riistafoorumityön l Alueellisten riistaneuvostojen puheenjohtajat ja esittelijät kokoontuivat toukokuun alussa Tuusulaan suunnittelemaan riistaneuvostojen työn aloittamista. Riistaneuvostojen yhtenä keskeisenä tehtävänä on osallistua riistaeläinlajeja, riistaeläinkantoja ja lajien elinympäristöjä koskevien hoitosuunnitelmien alueelliseen valmistelu- ja päivittämistyöhön sekä huolehtia hoitosuunnitelmatyöhön liittyvästä alueellisesta sidosryhmien kuulemisesta. Yhteistyö sidosryhmien kanssa toteutetaan niin sanotun riistafoorumityön kautta. Käytännössä tämä tarkoittaa säännöllisin väliajoin koolle kutsuttavia sidosryhmätilaisuuksia, joissa käsitellään kulloinkin meneillään olevia hoitosuunnitelmahankkeita ja kuullaan sidosryhmien näkemyksiä ja tavoitteita niihin liittyen. Jatkossa riistafoorumityöhön kehittynee kokousten ohelle myös muita tapoja sidosryhmien ja riistaneuvostojen väliseen kanssakäymiseen. Alueelliset riistaneuvostot kutsuvat koolle ensimmäiset hirvikannan hoitosuunnitelmaan liittyvät sidosryhmätilaisuudet tulevana syksynä. Alueelliset riistaneuvostot käyttävät hyväkseen asiantuntemustaan oman toimialueensa erityispiirteistä miettiessään koolle kutsuttavia tahoja ja toimijoita ja tavoitteena onkin, että tilaisuuksiin kutsutaan mahdollisimman laajasti kaikki alueelliset toimijatahot, joilla on hirveen liittyviä intressejä. Ensimmäinen yhteydenotto sidosryhmiin tapahtuu kesän aikana, kun hoitosuunnitelmaprojektiin liittyvät osallistamistoimet esitellään ja annetaan sidosryhmien arvioitavaksi. Tässä yhteydessä myös sidosryhmillä on mahdollisuus esittää täydennyksiä syksyllä koolle kutsuttaviin tahoihin. Maria Nikunlaakso Riistaneuvostot ­ mitä ne ovat? Valtakunnallinen riistaneuvosto ja 15 alueellista riistaneuvostoa ovat Suomen riistakeskuksen uusia strategisia toimielimiä. Valtakunnallinen riistaneuvosto osallistuu Suomen riistakeskusta koskevaan strategiseen suunnitteluun sekä riistatalouden suunnitteluun valtakunnantasolla, alueelliset neuvostot aluetasolla. Neuvostot kokoontuvat noin kolme kertaa vuodessa, ja ensimmäiset kokoukset pidetään kesäkuun aikana. Neuvostojen toimikausi on kolme vuotta. Yksi neuvostojen tärkeimmistä tehtävistä on riistaeläinlajeja ja niiden elinympäristöjä koskevien hoitosuunnitelmien valmistelu- ja päivittämistyöhön osallistuminen. Neuvostojen tehtävänä on myös hoitosuunnitelmatyöhön liittyvien sidosryhmäfoorumien järjestäminen. Ensimmäiset sidosryhmäkuulemiset järjestetään ensi syksynä, ja niissä on tarkoitus keskustella hirvikannan hoitosuunnitelmasta. Riistaneuvostoilla ei ole Suomen riistakeskuksen julkisiin hallintotehtäviin ­ kuten pyyntilupapäätöksiin ­ eikä myöskään henkilöstöhallintoon liittyviä tehtäviä. Riistaneuvostot mahdollistavat riistahallinnon entistä paremman läpinäkyvyyden ja lisäävät muun muassa hirvieläinpolitiikkaan ja suurpetopolitiikkaan liittyvää avointa ja vuorovaikutteista sidosryhmäyhteistyötä ja erilaisten intressien yhteensovittamista. Riistaneuvostot osallistuvat myös riistakonfliktien hallintaan pyrkimällä estämään erilaisten näkemysten kehittymisen ristiriidoiksi ja kärjistymisen konflikteiksi. Mikäli näin kuitenkin tapahtuu, riistaneuvostot pyrkivät sovittelemaan, ratkaisemaan ja hallitsemaan konflikteja. Riistaneuvostojen puheenjohtajat korostavat, että on erittäin tärkeää, että sidosryhmät saadaan sitoutettua riistaneuvostojen työhön heti ensimmäisestä tapaamisesta lähtien, sillä osallistumisaktiivisuus kertoo koko riistaneuvostotyön uskottavuudesta ja toiminnan tarkoituksenmukaisuudesta. ­ Riistaneuvostoilla on tärkeä merkitys koko julkisen riistakonsernin avoimen ja aktiivisen yhteistyön toteuttajana. Ne laajentavat riistapolitiikan osallisten joukkoa, mikä on tärkeää, jotta riistapolitiikassa ei ajauduttaisi tunnelinäköön, muistuttaa Sami Niemi maa- ja metsätalousministeriöstä. Niemen arvio on, että tällaiseen sidosryhmiä osallistavaan toimintamalliin mennään tulevaisuudessa todennäköisesti muillakin hallinnonaloilla. Valtakunnallisen riistaneuvoston jäsenet 1.5.2011--31.7.2014: Aluekokousten edustajat: jäsen (suluissa varajäsen) Hannu S. Laine, puheenjohtaja (Mikko Simola) Erkki Huhta, varapuheenjohtaja (Esko Savukoski) Urho Tervonen (Matti Kemppainen) Jukka Nikkilä (Ilkka Leppänen) Ilkka Tiainen (Matti Soukka) Juhani Kukkonen (Heikki Kosonen) Jukka Vänttilä (Jouko Arvo) Pasi Rannila (Pauli Kiviluoma) Juhani Sillanpää (Jorma Laurila) Eero Reijonen (Veikko Sorsa) Jukka Karhunen (Heikki Kainulainen) Bo-Erik Hanses (Henrik Gullans) Pentti Vanhahonko (Erkki Kallio) Markku Tuominen (Niklas Christensen) Martin Hägglund (Reino Kallio) Muut jäsenet: jäsen (suluissa varajäsen) Maa- ja metsätalousministeriö: Juhani Kettunen (Veikko Marttila) Ympäristöministeriö: Matti Osara Metsähallitus: Jukka Bisi (Pauli Wallenius) Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos: Pekka Helle (Päivi Eskelinen) Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio: Johnny Sved (Jouko Kostamo) Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK ry: Mikko Tiirola (Timo Leskinen) Suomen metsästäjäliitto: Lauri Kontro (Panu Hiidenmies) Suomen luonnonsuojeluliitto: Risto Sulkava (Tapani Veistola) Alueellisten riistaneuvoston kokoonpanot 1.5.2011--31.7.2014 löytyvät osoitteesta www.riista.fi Suomen riistakeskus Riistakeskuksen hallinto Alueelliset riistaneuvostot 12 l Metsästäjä l 3 l 2011
• Jarkko Nurmi, Mikko Alhainen, Marko Svensberg Lännen riistamailla Osa 3 Vesilintupäiväkirjat Vesilintukantojen hoitoon panostetaan Yhdysvalloissa: elinympäristöjen hoito on valtion luontopalvelujen kärkitehtäviä ja myös yksityinen sektori osallistuu kosteikkojen hoidon rahoittamiseen. Vesilintujen metsästystä säädellään jopa tiukemmin kuin hirvieläinjahteja. Muuttavaa riistavaraa hoidetaan maisemaja mannertasolla. 14 l Metsästäjä l 3 l 2011
• T Ei hämärämetsästystä ­ ei ruokintaa Euroopan ongelmat l Tutustumismatkamme aikana pääsimme myös osallistumaan vesilintujen metsästykseen ja tapahtumasta löytyy yksityiskohtaisempi kertomus tämän lehden sivuilta. Sivujuonteena tunnustettakoon, että jahtiin osallistuminen hieman arvelutti kun käteemme lyötiin nelikymmensivuinen opus Minnesota Waterfowl Hunting Regulations (Minnesotan vesilinnustussäännöstö)... Opusta tavaillessamme kävi selväksi, että metsästys on erittäin tarkkaan säädeltyä ja käytössä olivat osavaltio- ja lajikohtaiset päiväkiintiöt. Minnesotassa päiväkiintiö oli maksimissaan kuusi vesilintua. Kaikki lajit eivät suinkaan olleet "samanarvoisia", vaan kuuden linnun kiintiöön kuului erilaisia yhdistelmiä lajien yleisyyden perusteella. Jouhisorsien päiväkiintiö oli kaksi yksilöä ja heinäsorsien neljä, joista vain yksi sai olla naaras. Saalis oli pidettävä näkyvillä ja metsästystä myös vartioitiin. Viranomaisilla oli jopa oikeus tarkistaa metsästäjän pakastin laillisuuden varmistamiseksi. Puhumattakaan siitä, että Euroopan eri maiden välille olisi löydetty jonkinlainen kokonaisvaltainen tahtotila taikka yhteinen näkemys kantojen hoidon tavoitteista ja toimenpiteistä. Pohjoismaat ja Venäjä ovat vesilintujen tuottajamaita ja talvehtimisalueet sijaitsevat Keski-Euroopassa. Harvalla maalla on kuitenkaan kovinkaan tarkkoja kantatietoja. Jopa Suomessa ­ riistaseurantojen luvatussa maassa ­ tiedot ovat melko ylimalkaisia ja metsästäjien perustamia laskentapisteitä on erittäin vähän. Lintuharrastajien seurannat ovat myös melko satunnaisia ja niiden alueellinen kattavuus on heikko. Usein ne ovat yksittäisten harrastajien paikallisia, sinänsä ihailtavia voimannäytteitä, mutta Euroopan tasolla puuttuu kokonaiskuva poikastuotosta, talvehtimisalueiden kannoista ja eri lajien kantojen pitkäaikaisista kehitystrendeistä. Lännen riistamailla vesilintukantojen hoitoon sen sijaan on löydetty hämmentävä yksituumaisuus ja mannertason kokonaisvaltaisuus. Miten he sen tekevät? Yhdysvalloissa vesilintujen hämärämetsästys on kielletty, joten iltalennolla vesilinnut saavat asettua ruokamailleen rauhassa. Metsästys tapahtuu pääosin aamuisin. Suomessa viime vuosina yleistynyt jyväruokinta on kiellettyä. Suomalaisen vesilinnustuksen erityispiirteistä kuullessaan amerikkalaiset olivat suorastaan hämmentyneitä: "Ruokintaa, hämärämetsästystä, ei kiintiöitä ­ miten vesilintukantanne kestää? Eikö metsästys ole liian helppoa, tarvitaanko varsinaisia metsästystaitoja lainkaan?" Pohjoisamerikkalainen sorsanpyynti on siis tarkkaan mitoitettua ja metsästystapoja on rajoitettu voimakkaasti. Tämä kaikki perustuu pitkäkestoiseen, määrätietoiseen ja kokonaisvaltaiseen tutkimustyöhön elinympäristöjen hoidosta kantojen seurantaan. Työn hedelmät on kiteytetty alati päivittyvään Pohjois-Amerikan vesilintukantojen hoitosuunnitelmaan (North American Waterfowl Management Plan). Hoitosuunnitelma kantojen hoidon työkaluna Pohjois-Amerikan vesilintukantojen hoitosuunnitelman ensimmäinen ver- sio julkaistiin vuonna 1986. Suunnitelmaa päivitetään aika ajoin ja uusin tutkimustieto kootaan yhteen. Työ on vaativaa, sillä mukana on kolme pinta-alaltaan valtavaa maata: Yhdysvallat, Kanada ja Meksiko. Maat ovat sitoutuneet yhteistyöhön, jonka päätavoitteet ovat elinympäristöjen hoito, kantojen seuranta ja kestävä metsästyksen mitoittaminen. Suunnitelman peruskivet muurattiin jo vuonna 1916, jolloin Yhdysvallat ja Kanada solmivat maiden välisen, muuttavaa linnustoa koskevan yhteistyösopimuksen. Meksiko liittyi yhteistyöhön vuonna 1946. Kattavat vesilintuseurannat aloitettiin Kanadan tundralla ja Yhdysvaltojen preeriavyöhykkeellä vuonna 1947. Maiden välille perustettiin myös tutkijayhteistyöryhmiä, joiden tehtävänä oli selvittää populaatioiden tärkeimmät tuottoalueet ja muuttoreitit koko mantereen alueella. Yllämainittu peruskivien muuraus oli vielä kesken, kun elinympäristö- Yhdysvalloissa vesilintujen metsästys on erittäin tarkkaan säädeltyä ja käytössä ovat osavaltio- ja lajikohtaiset päiväkiintiöt, jotka määritetään kannanvaihteluiden perusteella vuosittain. Paikalliset riistaviranomaiset korostivat myös lintuharrastajien kokoaman tutkimustiedon tärkeyttä osana päätöksentekoa. Eurooppalainen yhteistyö vesilintukantojen hoidossa on tähän mennessä ollut hyvin vaatimatonta, monet maat lähinnä pyrkivät verottamaan läpimuuttavasta riistavarasta "oman osuutensa" Kovinkaan monessa maassa ei ole pohdittu, mikä tuo oma osuus voisi kestävästi olla pitkällä aikavälillä elinympäristöjen samaan aikaan heikentyessä. Metsästystä, ulkoilmaelämää ja sotaveteraaneja arvostetaan Yhdysvalloissa. Veteraaneille järjestetään aluekohtaisia metsästystapahtumia, joiden aikana vain he saavat metsästää kosteikoilla. Vietnamin veteraani Tom Conroy ja hänen koiransa Charlie nauttivat ulkoilmaelämästä Swan Lakella. Metsästäjä l 3 l 2011 l 15
• Suojelualueet ja metsästys n Lännen riistamailla -artikkelisarjan aiemmissa osissa on esitelty amerikkalaisia luonnonsuojeluperiaatteita, joihin kuuluu luonnon aktiivinen hoitaminen. Suhtautuminen metsästykseen on erittäin salliva ja sen katsotaan olevan osa luonnonsuojelua. Yhdysvaltojen kansallispuistoissa ei pääsääntöisesti metsästetä, mutta tapauskohtaisesti tämä voidaan sallia. Maan luonnonsuojelun kruununjalokivi on National Wildlife Refuges -järjestelmä (vapaasti suomennettuna Kansalliset luontopyhätöt), jonka loi aikoinaan presidentti Theodore Roosevelt. Sen tavoitteena on säilyttää luonnon kannalta tärkeiden kohteiden perintö tuleville sukupolville. Suojelun mittakaava vaihtelee laajoista preerioista pikkuisiin pelikaanien lepoluotoihin. Metsästys sovitetaan alueen erityispiirteisiin ja se on sallittua, suosittua ja suositeltavaa. Alueilla vierailee noin 40 miljoonaa ihmistä vuodessa, joten laajakaan virkistyskäyttö ei Yhdysvalloissa estä metsästystä. Lisäksi maassa on lukematon määrä erilaisia suojelukohteita (waterfowl production areas ja wildlife management areas). Ne on suojeltu muun muassa vesilintujen poikueympäristöiksi, joita ei saa maankäytöllä heikentää. Näitä kohteita hoidetaan aktiivisesti verovaroin niiden riista-arvojen takia. Ne ovat yleisessä metsästyskäytössä, sillä Yhdysvalloissa luonnoltaan rikkaiden alueiden ja riistan uhkana ei pidetä nykymuotoista tarkkaan säädeltyä metsästystä, vaan elinympäristöjen häviämistä. Vielä hetki on odotettava... vesilintujen hämärämetsästys ja jyväruokinta ovat Yhdysvalloissa kiellettyjä metsästysmuotoja. Jahdit tapahtuvat yleensä aamutuimaan. Kuvastus ja pillitys ovat välttämättömiä metsästystaitoja. muutosten vaikutukset alkoivat iskeä 1950-luvulla vesilintukantoihin. Kuivatus hävitti elinympäristöjä, ilmastonmuutos iski ja preerian ja tundran sorsatehtaiden tuotto heikkeni. Onneksi perustyö laskentojen ja muuttoreittien selvittämisen osalta oli jo tehty. Yhtälöön täytyi vain lisätä yksi, tosin monimutkainen muuttuja: tehokas elinympäristöjen tutkimus ja hoito. Näistä, pitkän yhteistyön aineksista kasattiin PohjoisAmerikan vesilintukantojen hoitosuunnitelma, jonka kunnianhimoiseksi tunnuslauseeksi otettiin: "Emme tyydy vain siihen mitä voidaan tehdä nyt tai mikä on mahdollista juuri tällä hetkellä, vaan keskitymme siihen mitä meidän PITÄÄ tehdä vesilintukantojen hyväksi." Euroopassa työtä vesilintujen eteen on vielä melko lailla tehtävänä, mikäli kestävä metsästys ja elinympäristöjen hoito halutaan saattaa Pohjois-Amerikan tasolle. Kiireellisin asia on metsähanhikannan hoidon yhteistyön kehittäminen Pohjoismaissa. Suomen maa- ja metsätalousministeriö on jo aloittanut työn valmistelut. dysvallat, Kanada ja Meksiko ovat vapaaehtoisesti päätyneet: kantoja tulisi hoitaa ja hallinnoida koko mantereen ­ osin Afrikankin ­ alueella. Muuttavan riistavaran kestävän käytön varmistamiseksi kantoja tulee hoitaa sekä poikastuottoalueilla, muuttoreitin sisällä ja etenkin talvehtimisalueilla. Euroopasta kuitenkin puuttuu toistaiseksi tämänkaltainen yhteistyö vaikka muuttavia vesilintuja koskeva kansainvälinen AEWA-sopimus onkin voimassa. Eurooppalaiset kantaseurantatiedot ovat hajanaisia, eikä mikään taho kokoa tietoa kootusti yhteen. Puhumattakaan siitä, että kestäviä metsästysmääriä voitaisiin mannertasolla sovittaa runsaustietoihin, jotka perustuisivat lajien pitkäaikaisiin kannankehitystrendeihin. Pohjois-Amerikan esimerkki kuitenkin osoittaa, että suunnitelmallinen yhteistyö on mahdollista. Eväitä Suomeen? Lännen riistamailla luonnonvarahallinnon kokoonpano on laaja. Samaan hallinnonalaan kuuluu meikäläisittäin tarkasteltuna jopa useiden ministeriöiden, viranomaisten ja tutkimuslaitosten edustus. Kosteikkojen ja vesilintukantojen hoidossa tällä on merkitystä, sillä asioita pystytään hoitamaan kokonais- Eväitä Eurooppaan? Myös Euroopassa tarvittaisiin kantojen hoidossa toimintamallia, jollaiseen Yh- Eurooppalainen yhteistyö vesilintukantojen hoidossa on tähän mennessä ollut hyvin vaatimatonta. 16 l Metsästäjä l 3 l 2011 Yhdysvalloissa kosteikkoja hoidetaan aktiivisesti ja niitä suojellaan kuivatukselta ja rehevöitymiseltä. Tarkkaan säädellyn vesilintujen metsästyksen ei ole katsottu uhkaavan luonnonsuojelua ja metsästys on pääsääntöisesti sallittua suojelualueillakin
• CZ KIVÄÄRIPAKETIT KIIKARITÄHTÄIMILLÄ TARJOUSHINNOIN ­ VARAA HETI OMASI! + Kozap 550 kiikarinjalat + NikkoStirling Eurohunter 1,5-6x44 kiikari KIVÄÄRIPAKETTI KIVÄÄRIPAKETTI IPA AK AKETTI CZ 550 SCANDINAVIA tai CZ 550 Scandinavia -kiväärissä on sylinterimäinen lukonkehys, lakattu tukki, korotettu tukinharja ja kuminen ventiloitu perälevy. Kiinteä lipas viidelle patruunalle ja kolmivaiheinen varmistin. CZ 550 Synthetic on varustettu synteettisellä tukilla ja suunniteltu kestämään äärimmäisissäkin olosuhteissa. Vapaasti värähtelevä ja avotähtäimetön piippu, herkistinliipaisin sekä korkealinjainen tukki tekevät aseesta täydellisen kumppanin tähtäinkiikaria käyttävälle metsästäjälle. CZ 550 SYNTHETIC 308 Win. tai 30-06 sprg 925,- KIVÄÄRIPAKETTI + Kozap 527 kiikarinjalat + Meopta Meopro 4-12x50 CZ 527 AMERICAN 222 Rem. tai 223 Rem. CZ 527 American-mallin tukissa on klassinen amerikkalainen muotoilu ja kevyt, vapaasti värähtelevä piippu. 1250,- KIVÄÄRIPAKETTI + Kozap 527 kiikarinjalka + Nikko Platinium Nighteater 4-16x44 kiikari CZ 527 SYNTHETIC 222 Rem. tai 223 Rem. CZ 527 Synthetic -kiväärin amerikkalaistyylinen tukki on synteettistä materiaalia. Kevyt paketti linnustajalle. 825,- PIENOISKIVÄÄRIPAKETTI IVÄÄRIPAKETTI + Nikkostirling Mountmaster 4x32 CZ 455 STANDARD 22 .lr VAIHTOPIIPPUINEN VAIHTOPIIPPUINEN OPIIPPUI PIIPPUI P UI UINEN + Äänenvaimennin kiikari (sis. kiikarinjalat) CZ 455 Standard on vaihtopiippuisten pienoiskiväärien CZ 455 -sarjan perusmalli. Sen tukki on pyökkiä. Aseen mukana tulee viiden patruunan polymeerilipas. (10 patruunan lipas myydään erikseen). 449,M ti Myynti: Ase- Ase- ja urheilu- liikkeet kautta maa maan www.remes.fi Metsästäjä l 3 l 2011 l 17
• valtaisesti ilman reviirirajoja, oli sitten kyse kunnostuksista, metsästyksestä tai suojelusta. Suomessa esimerkiksi kosteikkojen aktiivinen hoito ja ennallistaminen tuntuu tukehtuvan hajanaisten hallinnonalojen byrokratiaan ja tavoitteiden erilaisuuteen. Viranomaisten välinen, hallintorajat ylittävä yhteistyö on vaikeaa ja harvinaista, vaikka vesilintukantojen ja niiden elinympäristöjen hoidossa tarvittaisiin nimenomaan laajaalaisuutta ja kokonaisvaltaista näkemystä. Mielenkiintoinen yhtymäkohta kosteikkojen hoidon ja vesiensuojelun tiimoilta löytyi, kun kerroimme paikallisille riistaviranomaisille suomalaisesta vesiensuojelusta. He hämmästyvät. "Ei kai teillä enää keskitytä vesiensuojelussa pelkästään valumavesiin? Täällä me luovuimme siitä jo kolmekymmentä vuotta sitten ja ryhdyimme hoitamaan matalia järviämme kuivaamalla ne ajoittain. Tämä katkaisee kalojen ylläpitämän rehevöitymiskehityksen." Lisäksi paikalliset riistaviranomaiset korostivat lintujärjestöjen kanssa tehtävän yhteistyön merkitystä. Rengastustoiminnan, muutonseurantojen ja muun lintuharrastajien kokoaman tutkimustiedon yhdistäminen osaksi riistahallinnon päätöksentekoa ja tietojohtamista on heidän kokemuksensa mukaan oleellisen tärkeää. Tässäkin suhteessa suomalaisilla olisi tehtävää. Metsästys ja lintuharrastus nähdään meillä liian usein vastavoimina. Yhteistyöllä voitaisiin ehkä hoitaa monia kipupisteitä pois päiväjärjestyksestä. Vesilintujen eduksi. 8 Take `em! Vesilinnustusta Lännen riistamailla l 8.10. 2010 klo 6.51. Minnesota, Grand Rapids. Mallard Clubin (Heinäsorsaklubin) kosteikkojen yllä viuhuvat sadat siivet aamun ensimmäisessä valossa. Parvi lapasorsia lentää yli ­ riistaopas Jake Tischer huutaa meille "Take `em ­ ottakaa ne!" Minnesotan matkallamme meille tarjoutui tilaisuus tutustua amerikkalaiseen vesilinnustukseen myös käytännössä. Steve Gilbertsonin omistamalla maatilalla viljellään villiriisiä laajoilla peltoalueilla Grand Rapidsissa. Riisiä kasvatetaan kosteikoilla ja vesitetyillä peltolohkoilla, jotka ovat myös vesilintujen suosiossa. Tilanomistaja on innokas vesilintujen metsästäjä. Kun villiriisin kasvatus vakiintui tilan päätuotantosuunnaksi, havaitsi hän pian mahdollisuuden harrastuksensa ja työnsä yhdistämiseen; pellot olivat täynnä vesilintuja, joten ehkä kaupallisten jahtien järjestäminen löisi leiville. Tuhansien peltohehtaarien lakeuden ja laajojen kosteikkojen laitaan kohosi pian hirsistä rakennettu jahtimajatalo. Ajatuksena oli tarjota metsästäjille täyshoito vesilinnustusmahdollisuudella. Yöpymisen lisäksi hintaan sisältyy siis aamuinen vesilintujahti oppaan kera sekä ilta- ja aamupala. Eikä hinta ollut hirmuinen, jouduimme pulittamaan kokemuksesta hieman enemmän kuin suomalaisesta hotelliyöstä. Iltapalasta voisi kirjoittaa pitkänkin selostuksen, sen loihti meille paikallinen metsästäjä Bob. Herkullisena ateriana nautimme viskillä terästettyä sorsanrintaa, medium. Selvennyksenä; me emme tietenkään terästäneet ateriaamme juomalla viskiä, vaan paistinpannulla valmistetut rintalihat oli liekitetty sillä... Vesilintulaskentaa parvekkeella Yhdysvalloissa vesilinnustus on sidot- Lännen riistamaat hyvässä hoidossa Juttusarjamme Yhdysvaltojen vesilintukantojen hoidosta päättyy tähän numeroon. Matka oli kaikin puolin antoisa ja tietotulva valtava. Suurin anti liittyi ehkä Yhdysvalloissa harjoitetun luonnonvarahallinnon periaatteisiin. Suojelukiistoja ei ollut, sillä metsästyksen ja luonnonsuojelun välille oli rakennettu siltoja ja metsästysmahdollisuus nähtiin yhtenä motiivina luonnon suojelemiseen ja hoitoon. Merkittävää oli myös luontokohteiden aktiivisen hoidon korostaminen ­ vesilintujärveä hoidettiin vesilintujen ehdoilla ja tärkeitä kalajärviä kalaston ehdoilla. Luontoa ei museoitu ihmisiltä koskemattomaksi, vaan sitä hoidettiin aktiivisesti, jotta sen tärkeät erityispiirteet säilyisivät. Suomalaiset metsästäjät ovat omaksuneet suurilta osin samat periaatteet nykymuotoisessa riistan- ja luonnonhoidossaan, mutta amerikkalaisiin verrattuna meillä on suuri tehtävä edessämme: meidän on saatava myös muu yhteiskunta tunnustamaan ja huomaamaan tekemämme luonnonhoitotyö. Siinä Lännen riistamailla on onnistuttu meitä paremmin. Toistaiseksi. l 18 l Metsästäjä l 3 l 2011
• malaismetsästäjää ja riistaoppaamme Jake Tischer koirineen. Päät keikkuvat noin puoli metriä vedenpinnan yläpuolella. Molemmin puolin suojaamme kelluu houkutuskuvia. ­ Ampua saa vasta kello 6:51. Kiintiö on maksimissaan kuusi lintua/henkilö ja naarasheinäsorsia saa olla kiintiössä korkeintaan yksi, kertaa Jake Minnesotan vesilintussääntöjä. Lisäksi hän ilmoittaa huutavansa meille ampumakäskyn; Take `em (ottakaa ne), mikäli ampumamatka on sopiva ja ylilentävät vesilinnut mahtuvat kiintiöihimme. Meitä "ottakaa ne" meinaa hieman huvittaa, se on aina metsästyksessä helpommin sanottu kuin tehty... Jonkin verran takaraivoissamme tykyttävät myös tiukat lajikohtaiset kiintiöt ja erilaiset yhdistelmät. Tunnistammeko amerikkalaiset vesilinnut? Onneksemme Lännen riistamaiden vesilinnut ovat suurelta osin oman lajistomme kaltaisia. Vastinlajit löytyvät heinäsorsalle, taville, lapa- ja jouhisorsalle, telkälle ja haapanalle. Sääntökirjasta löytyy havainnollistavia lajikuvia vesilinnuista vuodenkierron eri höyhenpuvuissa, parvimuodostelmista ja silhueteista. Ja onhan mukanamme Jake. Terästä taivaalle Aamu valkenee ja ylilennot alkavat. Aluksi Jake muistaa huutaa ampumalupansa, mutta muutaman pudotuksen jälkeen hän jo vaikenee. Ilmeisesti hän huomaa, että tunnistamme lentävät sorsat kohtuullisen hyvin ja huolehdimme kiintiöistämme oma-aloitteisestikin. Ensimmäisenä saamme saaliiksemme lapasorsan ja muutaman Wood Duckin("metsäsorsa"). Metsästämme puoliautomaattisilla laina-aseilla ja käytämme teräshauleja. tu kellonaikoihin ja iltalentometsästys ei ole mahdollista. Pääsimme kuitenkin seuraamaan melkoista vesilintunäytelmää Mallard Clubin parvekkeelta. Peltoaukea edessämme oli ehkä noin tuhannen hehtaarin laajuinen ja hämärän laskeutuessa taivaan täplittivät erilaiset vesilintuparvet. Rauhallisesti soutavat hanhet ja joutsenet, levottomasti heittelehtivät tavi- ja haapanaparvet, haahuilevat kurjet ja heinäsorsien päämäärätietoiset muodostelmat lensivät ruokamailleen. Koko peltoalue suhisi, kaakatti ja molskahteli. Vietimme iltaa paikallisten metsästäjien kanssa ja heitä Suomen riista-asiat kiinnostivat kovasti. Hirvikantamme oli heistä hämmästyttävän suuri ja aitoa hämmennystä heissä herätti vasaverotuksen korkea osuus. Yhdysvalloissa kun on tapana antaa lähes kaikkien hirvien kasvaa aikuisiksi ja verottaa lähinnä trofeeyksilöitä. Suomen susikanta ja keskustelu niiden aiheuttamista ongelmista puolestaan herätti heissä huvitusta; "noin 200 yksilöä ja vahinko-ongelmia"? Minnesotan pinta-ala on noin 70 % Suomesta ja alueella elää yli 2000 sutta. Pari päivää aikaisemmin sudet olivat tappaneet pari valkohäntäpeuraa huomisen metsästysalueemme laidalle. Bunkkeri Aamuhämärissä löydämme itsemme maan uumenista, pienestä bunkkerista. Ampumasuoja on rakennettu kahden valtavan peltokosteikon väliselle penkereelle. Sinne mahtuu kolme suo- Metsästäjä l 3 l 2011 l 19
• Suomessa olemme kaikki käyttäneet enimmäkseen pehmeitä vaihtoehtohauleja ja nyt yllätymme teräksen tehosta. Yhdysvalloissa vesilinnustajat käyttävät lähes yksinomaan terästä. Patruunat ovat hauleiltaan kolmemillisiä ja erittäin nopeita. Materiaalina teräs on kevyttä, joten haulejakin mahtuu panokseen paljon. Osumaprosenttimme on hyvä ja kaikki ampumamme linnut saadaan talteen. Teräs toimi kohtuullisen hyvin pitkillekin ampumamatkoille. Nopeus, magnumpatruunoiden tiheä peitto ja onnistunut naamioituminen ovat ehkä hyvän onnistumisemme takana. Rahaa riistanhoitoon: sorsamerkkejä, arvonlisäveroja ja patruunamyyntiprosentteja n Suomessa metsästäjien maksamat riistanhoitomaksuvarat käytetään pääosin riistahallinnon rahoittamiseen, jonkin verran varoilla tuetaan myös metsästäjien käytännön hankkeita. Toimintaan ei Suomessa siis käytetä verovaroja, vaan rahat peritään metsästäjiltä ja kierrätetään valtion budjetin kautta. Yhdysvalloissa myös verorahoja käytetään laajasti edistämään käytännön riistanhoitoa ja elinympäristöjen hoitoa. Paikallinen luonnonvarahallintokin toimii verovaroin, mutta siitä huolimatta maassa on oltu varsin kekseliäitä riistanhoidon lisärahoituksen suhteen. Sorsanmetsästäjien on lunastettava itselleen vuosittain noin 15 dollarin suuruinen merkki, joka on pienoinen taideteos. Aihepiiri kuvaa vesilintuja niiden luontaisissa ympäristöissä. Merkeistä kertyvät varat ohjataan elinympäristöjen kunnostamiseen. Järjestelmä luotiin vuonna 1934 ja sen jälkeen rahastovaroilla on kunnostettu jo yli miljoona hehtaaria riistavesiä. Kauniista merkeistä on tullut keräilykohteita, joista maksetaan huomattavia summia. Vuosittain julkaistaan uusi merkki, joka valitaan taidekilpailun perusteella. Kilpailun voitto saattaa laukaista merkittävän taideuran. Samankaltaista varojenkeräystä harrastetaan muidenkin riista- ja kalalajien elinympäristöjen hoidossa. Minnesotassa käytössä ovat muun muassa taimen-, kalkkuna- ja fasaanimerkit. Sorsamerkkejä voi katsella netissä osoitteessa: http://www.fws.gov/duckstamps/federal/stamps/fedimages.htm Sorsankomentaja Tischer Varsinainen virtuoosi ja ammattilainen on kuitenkin oppaamme Jake Tischer, jonka kaulalla roikkuu puolitusinaa eriväristä houkutuspilliä. Hän tunnistaa kaukanakin lentävät vesilinnut parven muodon ja silhuetin perusteella ja loihtii pillistään kuuluvia ja luonnollisia, lajikohtaisia kutsuääniä. Tischer "käskee" vesilinnut luoksemme mustaa magiaa lähentelevillä taidoillaan. Aamun kruunaa kaksi kanadanhanhea, jotka hän vetää matkalennosta bunkkerimme yläpuolelle noin puolen kilometrin etäisyydeltä. ­ Opiskelin biologiaa ja koulumatkani kesti tunnin aamuin ja illoin. Autossa oli aikaa kuunnella houkutteluohje-levyjä ja jäljitellä lintujen ääniä erilaisilla pilleillä. Kaakatin siis kaksi tuntia päivässä, nauraa oppaamme. Amerikkalainen vesilinnunmetsästys vaatii sitä menestyksellä harrastavilta paljon harjoittelua, sillä hämärämetsästys ja viljaruokinta ovat kiellettyjä metsästysmuotoja. Saaliin saaminen vaatii ampumataidon lisäksi myös oikeita metsästystaitoja. l Arvonlisäverot ja patruunamyyntiprovisiot Minnesotan osavaltiossa päätettiin taannoin arvonlisäveron nostosta kansanäänestyksellä. Paikallinen lainsäätäjä määräsi osavaltion ohjaamaan tuosta verokertymästä merkittävän osan riista- ja kalalajien elinympäristöjen kunnostamiseen. Hienon päätöksen tuomia rahavirtoja ohjaa oikeisiin kohteisiin päättävä elin, jota voitaisiin kutsua vaikkapa "Luontoperinnön Neuvostoksi"(Lessard Sams Outdoor Heritage Counsil). Lisäksi monet patruunanvalmistajat tukevat erilaisten riistanhoidon edistämiseen keskittyvien järjestöjen toimintaa ohjaamalla tietyn osuuden patruunamyynnistä järjestöjen työn tukemiseen. Matkan aikana silmiimme osui ainakin Federalin kampanja, jossa vesilintujen metsästykseen soveltuvien patruunoiden myynnistä ohjattiin noin prosentin suuruinen osuus elinympäristöjen hoitoon. Federalin tukemia järjestöjä Yhdysvalloissa ovat ainakin Ducks Unlimited ja Pheasants Forever. 20 l Metsästäjä l 3 l 2011