Metsästäjä 3/2009 - Lehtiluukku.fi

3 / 2009 Teeren soidin on huikea näytelmä MMM:n Sami Niemi : Niemi: Riistakonserni näyttää mallia! SRVA auttaa vapaaehtoisesti Maija Silvennoinen: Riistan makua ei kannata piilottaa Tassu: Nettipohjainen petoseuranta
Vieraskynä Metsästys ja eläinkantojen sääntely luonnonsuojelualueilla Luonnonsuojelualueiden metsästysasiat ovat puhuttaneet pitkään. Varsinkin luonnonsuojelulain kokonaisuudistuksen yhteydessä vuonna 1996 ja Natura 2000 suojelualueverkon valmistelun yhteydessä vuonna 1998 metsästysasiat olivat näkyvästi esillä. Vireillä oleva luonnonsuojelulain osauudistus painottuu niin ikään luonnonsuojelualueiden metsästyskysymyksiin ja eläinkantojen sääntelyyn näillä alueilla. Myös tästä uudistuksesta käyty keskustelu on ollut vilkasta ja jakanut mielipiteitä. Metsästäjät ovat olleet lähtökohtaisesti sitä mieltä, että kestävän käytön periaatteella tapahtuvasta riistaeläinten verotuksesta ei yleensä aiheudu haittaa alueiden suojelutavoitteiden toteutumiselle. Suojelualueilla kävijät puolestaan ovat monesti sillä kannalla, että luonnonsuojelualueiden pitäisi muodostaa eläimille rauhallisia turvapaikkoja, joilla metsästystä ei tulisi lainkaan harjoittaa. Luonnonsuojelualueiden perustamissäädösten valmistelussa kyse onkin vaativasta tehtävästä, jossa suojelutavoitteet pyritään sovittamaan yhteen eri intressitahojen näkemysten kanssa, unohtamatta suojelualueiden perustehtävää, luonnon suojelua. Luonnonsuojelualueiden metsästyskysymykset ovat käytännössä varsin monisäikeisiä. Yksityismaiden luonnonsuojelualueilla alueen omistaja käytännössä päättää, sallitaanko suojelualueella metsästystä vai ei. Metsästyksestä valtionmaiden luonnonsuojelualueilla säädetään puolestaan luonnonsuojelulaissa. Valtionmaiden luonnonsuojelualueet ovat kansallispuistoja, luonnonpuistoja ja ns. muita luonnonsuojelualueita. Suojelualuetyypistä riippuu varsin pitkälti, miten lainsäätäjä suhtautuu metsästykseen näillä alueilla. Tieteellisen tutkimuksen tarkoituksiin varatuissa luonnonpuistoissa metsästys on kielletty. Tämä periaate on käsittääkseni hyväksytty varsin laajalti myös metsästäjäpiireissä. Kansallispuistotkin ovat metsästyksen ulkopuolella kuitenkin siten, että ns. vapaan metsästysoikeuden alueella (metsästyslaki 8 §) olevissa puistoissa metsästys on yleensä sallittu, tosin rajoitetusti vain paikallisille asukkaille. Muilla luonnonsuojelualueilla, kuten esimerkiksi soidensuojelualueilla, metsästyksestä päätetään tapauskohtaisesti. Käytännössä metsästykseen suhtaudutaan selvästi sallivammin metsästyslain 8 §:n alueelle sijoittuvilla suojelualueilla. Keskustelut metsästyksen sallittavuuden asteesta ovatkin painottuneet eteläiseen Suomeen, erityisesti Etelä-Suomen kansallispuistoihin. Metsästäjät ovat toivoneet nykyistä sallivampaa suhtautumista metsästykseen näissä puistoissa. Luonnonsuojelujärjestöjen mukaan nykykäytäntöä ei tulisi juurikaan muuttaa. Luonnonsuojelulain osauudistukseen on tarkoitus kirjata periaatteet siitä, miten metsästyskysymykset ratkaistaisiin valtionmaiden ns. muilla luonnonsuojelualueilla. Hallituksen esitys lähtee siitä, että vapaan metsästysoikeuden alueilla metsästys suojelualueilla lähtökohtaisesti sallittaisiin. Muilla alueilla valtioneuvostolle annettaisiin valtuus tapauskohtaisesti päättää metsästyksestä. Lakiesitys on näiltä osin melko salliva, eikä se sanottavasti muuttaisi olemassa olevaa käytäntöä. Kansallis- ja luonnonpuistojen metsästysasioista päättäisi eduskunta. Esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle siten, että se voitaisiin käsitellä ja hyväksyä vielä kuluvan vuoden aikana. Perustetun luonnonsuojelualueen hoito- ja käyttösuunnitelmassa sovitetaan yhteen alueen käyttäjien ja kävijöiden eri tarpeet ja päätetään myös alueen luonnonhoidollisista toimenpiteistä. Suojelualueverkon tärkein tavoite on siihen kuuluvien alueiden säilyttäminen mahdollisimman luonnontilaisina. Metsähallituksen ohjeessa suojelualueiden hoidon käytön periaatteista todetaankin, että suojelualueverkon alueilla ihmisen vaikutuksen luontoon tulisi olla mahdollisimman vähäinen, jolloin lajien välisiä suhteita ja eliölajien kantojen runsautta säätelisivät ensisijaisesti vain luonnon omat prosessit. Metsästyksen osalta on lisäksi erikseen todettu, että se on luonnon käyttömuoto, joka hyvin suunniteltuna ja toteutettuna ei välttämättä ole ristiriidassa suojelun tavoitteiden kanssa. Luonnonhoidollisiin toimenpiteisiin kuuluvat muut kuin metsästykseen perustuvat eläinkantojen sääntelytoimenpiteet. Tiettyjen vierasperäisten lajien, kuten minkin poisto on useimmiten suorastaan välttämätöntä esimerkiksi suojelualueen vesilintukantojen säilymisen turvaamiseksi. Useimmiten tässä työssä turvaudutaan paikallisten metsästysseurojen asiantuntemukseen ja apuun. Luonnonsuojelulain osauudistukseenkin ehdotetaan otettavaksi on uusi säännös, joka täsmentäisi ja tehostaisi vierasperäisten eliölajien poistamismahdollisuutta luonnonsuojelualueilta. Suomen luonnonsuojelualueet ovat - Lapin luonnonsuojelualueita lukuun ottamatta - pinta-alaltaan varsin pieniä, jolloin eläinlajien, varsinkin suurten riistaeläinten vuorovaikutus suojelualueen ja sitä ympäröivien alueiden välillä voi muodostua ongelmalliseksi. Esimerkiksi kansallispuisto voi rajautua sellaiseen tiehen, jossa hirvet vaarantavat liikenteen turvallisuutta. Osauudistus mahdollistaisikin sellaisten pyyntiluvanvaraisten riistaeläinten, jotka aiheuttavat suojelualueen ulkopuolisilla alueilla laissa lähemmin määriteltyä haittaa, poistamistoimet myös itse suojelualueelta. Luonnonsuojelulain osauudistus on syytä saada pikaisesti säädetyksi. Jo senkin vuoksi, ettei sellaisia luonnonsuojelualueita, joilla metsästystä voitaisiin harjoittaa, ole mahdollista perustaa ennen kuin uudistus on tullut voimaan. Se loisi muutoinkin hyvät puitteet suojelualueiden hoidon ja käytön sellaiselle suunnittelulle, jolla alueen käyttäjäryhmien tarpeet olisi mahdollista sovittaa yhteen kaikkia osapuolia tyydyttävällä tavalla.G Kirjoittaja on Ympäristöministeriön hallitusneuvos Hannu Karjalainen Mitä mieltä sinä olet? i ltä i ä l t? Pitäisikö suojelualueilla luonnonpuistoja tietenkin lukuun ottamatta saada metsästää? Pitäisikö Natura 2000 -suojelualueverkon alueilla saada metsästää, niin kuin Naturaa käynnistettäessä valtiovallan suulla luvattiin? Kerro mielipiteesi osoitteessa www.riista.fi/vieraskyna 2 Metsästäjä 2 / 2009 Vieraskynä on lehtemme uusi palsta, johon pyydämme kannanottoja.
Tässä numerossa N:o 3 22.05.2009 58. vuosikerta. Metsästäjä on Metsästäjäin Keskusjärjestön valistuslehti, joka lähetetään jokaiselle riistanhoitomaksun maksaneelle. Painos on 290 000 kpl. Metsästäjä ilmestyy kuutena numerona vuodessa, seuraavan kerran 10.07.2009. Lehti ei vastaa toimitukseen pyytämättä lähetetyistä kirjoituksista ja kuvista. Toimitus: Päätoimittaja: Jari Pigg Toimituspäällikkö: Klaus Ekman Toimitussihteeri: Maria Nikunlaakso Ulkoasu: Ilkka Eskola Toimitusneuvosto: Tapani Pääkkönen (pj), Jari Pigg Klaus Ekman, Juha Immonen (vpj), Leif Norrgård, Jarkko Nurmi, Marko Mikkola. Asiantuntijajäsenet: Ilkka Eskola ja Vesa Ruusila. Toimituksen osoite: Metsästäjäin Keskusjärjestö, Fantsintie 13-14, 00890 Helsinki, puh. 09-2727 8116. Osoitteenmuutokset ja metsästyskorttiasiat 0303 9777. Kirjapaino: HANSAPRINT 2009/ MET09_03 Kansikuva: Hannu Huttu sivu 6 Evaluointiraportti valmistui: Metsästäjäorganisaatiolle uusi suunta sivu 22 Suurriistavirka-apu on metsästäjien vapaaehtoistoimintaa yhteiskunnan hyväksi sivu 34 Yhteisten jahtimaiden juhlavuosi sivu 40 Teerien soidintantereella 2 Vieraskynä: Metsästys ja eläinkantojen sääntely luonnonsuojelualueilla 4 Eräkalenteri 5 Pääkirjoitus: Katse eteenpäin evaluoinnista evoluutioon 6 Evaluointiraportti valmistui: Metsästäjäorganisaatiolle uusi suunta 10 Kansallinen luonnonvarastrategia julkistettiin Riistakonserni näyttää mallia! 12 Puheenjohtajan palsta: Lopuksi 13 Ministeriön kuulumisia: Luonnonvarastrategia, riista ja liiketoiminta 16 Metsästäjäin Keskusjärjestö ja Tracker Oy yhteistyössä 20 Suurriistavirka-apu on metsästäjien vapaaehtoistoimintaa yhteiskunnan hyväksi 26 Tuulisella paikalla suurpetotutkija Ilpo Kojola 28 Suurpetoyhdyshenkilö varmistaa petohavainnot 30 Suurpetohavainnot nettiin 33 Eräaatoksia valtion mailta: Metsähallitus rikkautta luonnosta jo 150 vuotta 34 Yhteisten jahtimaiden juhlavuosi 40 Teerien soidintantereella sivu 30 Suurpetohavainnot nettiin 44 Linnansaaren kansallispuiston kanadanmajavia aletaan poistaa pilottihankkeella 48 Venäjän metsästäjien ja kalastajien järjestö 50 vuotta 50 Perkauksesta luonnonmukaiseen peruskuivatukseen valtaojista riistaelinympäristöjä 56 Ekin kanssa Erällä: Tärkeimmät erätaidot ja -varusteet 60 Kulttuuriympäristön lumijälkilaskennat talvella 2009 64 Metsästäjän kuntostartti, osa II: Lihaskunnosta potkua jahtipoluille 66 Maija Silvennoinen: Riistan makua ei kannata piilottaa 68 Houkutteluniksi: Metsäkaurispukkia houkutellaan naaraan pariutumisäänillä 70 Metsästyskummi auttaa alkuun 72 Metsästäjäorganisaatio tiedottaa 73 Itä-Suomen Ympäristökasvatuspäivät kokosivat luontoalan toimijoita Ilomantsiin 74 Tutkijan tuntoja: Tiedenuorten esiinmarssi 76 Osoitteita 77 Kaupankäyntiä Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0047-6986 Metsästäjä 2 / 2009 3
Eräkalenteri TOUKOKUU Teksti ja kuvat Eerikki Rundgren Hyvin luontoomme sopeutunut kanadanhanhi jatkaa levittäytymistään vallaten yhä uusia reviirejä Etelä-Suomen järviltä. Tulokaslaji ei kilpaile kuitenkaan ravinnosta kotoisten hanhiemme kanssa. Merihanhi on puhtaasti merellinen laji ja metsähanhea esiintyy lähinnä pohjoisen rimpisoilla. Ilveksen jäljillä -näyttely alkaa 3. kesäkuuta Evon retkeilyalueen opastuspisteessä. Suomen metsästysmuseon toteuttama näyttely kertoo ilveksen biologiasta ja elintavoista. Evolla esitellään myös vanhoja pyyntimenetelmiä, kuuluisia metsästäjiä ja näiden käyttämiä välineitä. Hanhiemo häviää hämmästyttävän hyvin aluskasvillisuuteen, vaikka onkin kookkain riistalintumme. Tästä huolimatta eläinten lisääntymisaikana ei voi olla korostamasta liikaa koirakurin merkitystä. Vapaana liikkuvat lemmikit voivat karkoittaa linnut pesältä ja aiheuttaa pesinnän keskeytyksen. Vuokot ovat kauneimmillaan luonnossa. Ne viihtyvät parhaiten luonnollisilla esiintymispaikoillaan ja kestävät huonosti siirtämistä uuteen kasvupaikkaan. Monen muun vuokon tapaan keltavuokkoa ei ole rauhoitettu, vaikka se onkin varsin harvinainen lounainen laji. Vuokot ovat tunnettuja ja pidettyjä kevätkasveja. Niistä neljä on nimetty jopa jonkun maakunnan nimikkokasviksi. Kangasvuokko on Etelä-Karjalan, hämeenkylmänkukka Kanta-Hämeen, valkovuokko Uudenmaan ja sinivuokko Hämeen maakuntakukka. KESÄKUU Kesäkuussa päivät ovat pisimmillään. Kuun alussa aurinko nousee Helsingin korkeudella aamuneljän maissa ja laskee illalla vasta lähempänä yhtätoista. Yöllä hämärää kestää ainoastaan vähän toista tuntia, ja varsinaista pimeyttä ei joudu kokemaan kuin pilvisinä öinä. Nykyisin ilvesjahti on tarkkaan säädeltyä suomalaista suurriistanpyyntiä. Kannanhoidollisin perustein tapahtuvan metsästyksen lisäksi riistanhoitopiirit voivat myöntää erillislupia vahinkoilvesten jahtiin. Viime talvena erityislupia myönnettiin esimerkiksi Itä-Lapissa, missä ilvekset ovat verottaneet poroja. Palautteet vieraskynä-palstasta Pitääkö valtion korvata riistaeläinten aiheuttamat vahingot? Vai pitäisikö vahingot pitää kurissa riistakantoja voimakkaasti rajoittamalla tai sälyttää korvausvastuu metsästysoikeuden haltijalle? Metsästäjä-lehden lukijoiden mielipiteitä viime lehdessä esitettyyn vieraskynä-kysymykseen: I Mielipiteeni on, että myös Etelä-Suomen petotilanteeseen on suhtauduttava kriittisesti ja kustannukset on jaettava valtion ja metsästysoikeuden haltijoiden kanssa tasan, koska säilytettävä kanta on valtion ja EU:n ohjelmien mukaista ja metsästys on suurpetojen metsästäjien intresseissä. Korvausmenettelyä on nopeutettava, selkeytettävä ja saatava selvät määrärahat maksatustahon käyttöön. Myös torjuntatoimiin on osoitettava edes muodollinen korvaus. I Jos eläin aiheuttaa vahinkoa, omistajalle kuuluu korvausvelvollisuus. Tämän luulisi olevan selvä asia. Jos minun sessekoirani syö naapurin kissan, tulee vallesmanni koputtamaan ovelle, jollen saa asiaa sovittua naapurin kanssa. Valtio omistaa villipedot: ainakin silloin, jos villipedon kaataa ilman lupaa, korvaus menee valtiolle. Pedon aiheuttama vahinko on siis valtion korvattava. Poro aiheuttaa vuosittain satoja liikennevahinkoja. Poron omistajan siis kuuluu korvata vahinko. I Omistaja on velvollinen korvaamaan eläintensä aiheuttamat vahingot. Poikkeuksena sellaiset hirvivahingot, jotka ovat tapahtuneet niiden maanomistajien mailla, jotka eivät ole vuokranneet maitaan metsästyskäyttöön. He kärsikööt vahingot nahoissaan.. Kenen pitäisi korvata riistaeläinten aiheuttamat vahingot? metsästysoikeuden haltijan suoraan maanomistajalle 17 % ei kenenkään 17 % valtion verovaroista 67 % Utsjoen yöttömässä yössä aurinko ei laske ensinkään. Suomineidon päälaella aurinko painuu seuraavan kerran taivaanrannan taakse vasta heinäkuun lopulla. Hieman etelämpänä Itäkairan Naltiotunturilla keskiyön aurinko kultaa Suomen suurimman metsäerämaan. Lukijoiden kommentit Käy osoitteessa www.riista.fi/vieraskyna ottamassa kantaa sivun 2 Vieraskynä-kirjoituksen kysymykseen. Osuvimmat mielipiteet julkaistaan jatkossa tällä palstalla. 4 Metsästäjä 2 / 2009
Pääkirjoitus Jari Pigg päätoimittaja Katse eteenpäin evaluoinnista evoluutioon Edellisessä lehtemme numerossa kirjoitin pääkirjoituksen otsikolla "Evaluointi luo pohjaa metsästäjäorganisaation kehittämiselle". Lehden ilmestymisen jälkeen vain muutaman päivän kuluttua evaluointiraportti oli valmistunut ja se esiteltiin aprillipäivänä Julkisen riistakonsernin seminaariväelle Tuusulassa. Konserniväki kuunteli kiinnostuneena arvioinnin tulosten esittelyä miettien ja peilaillen havaintojen ja toimenpide-ehdotusten soveltuvuutta strategiamme toteuttamiseen. Organisaation uudistumiseenkin esitettiin toimenpiteitä. Se ymmärrettävästi herättää tunteita ja tuntemuksia joukossamme ennen kaikkea henkilöstössä, muuta aivan samalla tavalla niin luottamusmieshallinnossa kuin laajassa muussa toimijakunnassamme. Tottahan toki olisi paljon turvallisempaa ja mukavampaa jatkaa vanhaan malliin totutulla tyylillä, mutta se ei näytä enää tulevan kyseeseen. Voisi kai sanoa, että maailma muuttuu ja muutokset edellyttävät meidänkin muuttuvan. Evaluoinnissa löydettiin myös monia kultakimpaleita, joiden olemassaolo on kyllä ollut hyvin tiedossa, ja nyt ne saivat siten myös virallisen vahvistuksen. Metsästäjien ja metsästysoikeuden haltijoiden tekemä valtava vapaaehtoistyö riistatalouden ja luonnon hyväksi, riista-alaan liittyvä omaehtoisuus ja sitä kautta myös riistanhoitoyhdistysten toiminnan tuloksellisuus ovat riistataloutemme kivijalkaa myös arvioinnin mukaan. Evaluoinnista ja sen tuloksista sekä toimenpide-ehdotuksista kerrotaan tarkemmin tämän lehden sivuilla 6-8. En ryhdy niistä siksi sen kummemmin tässä kertomaan. Metsästäjäorganisaation, eli riistanhoitoyhdistysten, riistanhoitopiirien ja MKJ:n toiminnan arvioinnista eli evaluoinnista meidän tulee kuitenkin siirtyä evoluutioon kehittymiseen, uudistumiseen ja sopeutumiseen tarkoituksenmukaisella tavalla ympäristön muutoksiin. Luonnossakin olosuhteiden muuttuessa muuntautumis- ja sopeutumiskykyisimmät eliöt turvaavat lajinsa säilymisen tulevaisuudessa. Jos ei ole näitä kykyjä ole, niin kylmä, nälkä, tauti tai peto tulee ja korjaa pois. Olleeseen ja menneeseen tai edes evaluointiraporttiin meidän ei ole syytä takertua tahi jumiutua, vaan meidän on syytä luoda katseemme eteenpäin yhteisesti uutta tulevaa toimintaamme suunnitellen ja kehittäen koko toimijajoukollamme. Kultakimpaleemme me säilytämme uudistuksissa ja pyrimme jopa niitä kartuttamaan. Kultakimpaleista ja niiden vahvistumisesta puheen ollen en malta olla viittaamatta toisaalla tässä lehdessä olevaan juttuun, jossa kerrotaan huhtikuussa julkistetusta Kansallisesta luonnonvarastrategiasta. Luonnonvarojen kestävässä käytössä Suomi on mallimaa ja Kansallinen luonnonvarastrategia osoittaa riistatalouden kulkevan meillä kehityksen kärjessä. Esimerkiksi suurpetojen kannanhoitosuunnitelmien, joissa on sovitettu yhteen erilaisten intressiryhmien tavoitteet, voidaan katsoa toimivan malleina tuleville muiden alojen luonnonvarasuunnitelmille. Edellä kerroin kivijalkanamme olevasta toiminnastamme, johon kuuluu mm. yksittäisten kannanarvioitsijoiden maastotyö, toiminta riistanhoitoyhdistyksissä ja edelleen riistantutkijoiden ahkeroiminen kammioissaan ja heidän tekemänsä julkaisut. Toiminta on tuottanut suomalaiseen metsästykseen ja riistatalouteen sellaisia käytäntöjä ja saavutuksia aikasarjoineen, joista maailmalla voidaan vain olla kateellisia. Näyttää siltä, että nyt riistahallinnon työ saa myös kansallista tunnustusta, kun muut luonnonvara-alat ottavat oppia riistatalouden toiminnasta. Riistataloudessahan kolmannen sektorin toiminta on ollut käytäntöä jo kauan. Voimme reilusti sanoa, että vahva kivijalkamme on tukevasti graniitin päällä. G PS. Luonnonsuojelulain osauudistus on taas tulossa eduskuntaan. Edellisen hallituksen aikana uudistuksesta käytiin kovaa kädenvääntöä, joka johti siihen, että lakiuudistusta ei eduskuntaan tuotu. Tässä uudessa lakiehdotuksessa on muutamia edellisen kierroksen kysymyksiä saatu muutettua metsästyksen kannalta hieman parempaan suuntaan. Peruskysymys siitä, että metsästyksen tulisi olla lähtökohtaisesti sallittua, paitsi silloin, kun todellinen suojelun tarkoitus metsästyksen kieltämistä edellyttää, on kuitenkin yhä ratkaisematta. Mitä Naturan yhteydessä luvattiinkaan? Metsästäjä 2 / 2009 5
Evaluointiraportti valmistui: Metsästäjäorganisaatiolle UUSI SUUNTA Hannu Huttu Metsästyksessä ja sitä kautta myös metsästäjäorganisaatiossa puhaltavat uudet tuulet. Muutokset yhteiskunnassa, julkishallinnossa ja riistakannoissa ovat johtaneet myös riistahallinnon uudelleen arviointiin. Ensin tehtiin riista-alalle uusi strategia, joka johti Julkisen riistakonsernin syntyyn viime vuoden vaihteessa ja nyt valmistui Metsästäjäorganisaation toiminnan arviointi eli evaluointi. Työkalut järjestelmän uudistamiseen ovat olemassa. 6 Metsästäjä 3 / 2009 aa- ja metsätalousministeriön kala- ja riistaosaston johdolla käynnistettiin vuonna 2007 riistakonsernin strategiaprosessi, joka valmistui vuonna 2008 ja esiteltiin riistaväelle tammikuun 2009 Riistapäivillä. Strategiaprosessissa on ollut mukana laaja joukko riistakonsernin toimijoita ja prosessin yhtenä tavoitteena on ollut yhtenäistää ja selkeyttää riistakonsernin toimintaa. Yhtenä strategisena päämääränä strategiassa nousi esiin riistakonsernin palvelujen tehostaminen, rakenteiden uudistaminen ja johtamisjärjestelmän kehittäminen. M Evaluointi osa strategiaa Viime syksynä maa- ja metsätalousministeriön käynnistämä Metsästäjäorganisaation evaluointi on osa riistakonsernin strategiaa. Evaluoinnin tavoitteena oli saada kokonaisvaltainen kuva Metsästäjäin Keskusjärjestön, riistanhoitopiirien ja riistanhoitoyhdistysten toiminnasta, organisaatiorakenteen toimivuudesta ja resurssien kohdentumisesta sekä mahdollisuudesta lisätä tuottavuutta. Evaluointi, jonka teki ulkopuolinen konsultti, Talent Partners Public Consulting Oy, perustui laajaan aineistoon. Avainhenkilöhaastatteluja, työpajoja, sidosryhmäkuulemisia ja monia aikaisempien vuosien kehittämisraportteja ja ajatuksia siitä evaluointiraportti syntyi. Laajapohjainen ohjausryhmä ohjasi ja tuki evaluointiprosessia alusta loppuun. Ajat muuttuneet Tuntuu aika uskomattomalta, että organisaatiomalli, joka perustettiin metsästyslainuudistuksen
p pystyy vastaamaan tämän päivän haasteis siin ja ehkä vieläkin tärkeämpää: kuinka vastata huomispäivän haasteisiin. v 2 / 2009 V Vapaaehtoistyö turvattava! M Metsästäjäorganisaatio on välillisessä valtio tionhallinnossa outo ilmestys. Organisaatiorak rakenne, joka perustuu hallinnon kohteena olev olevien vapaaehtoistyöhön, on vaikeasti ymmär märrettävässä. Mutta suomalaiseen perinteeseen on aina kuulunut vahva talkootyöperinne ja tämä perinne näkyy yhä tänä päivänä vahtä vasti Metsästäjäorganisaation toiminnassa. Ri Riistanhoitoyhdistykset toteuttavatkin merkittävän kittäv osan lakisääteisistä tehtävistään talkoilla, koilla johon merkittävän panoksensa antavat metsä metsästysseurat, yksittäiset metsästysoikeuden haltija haltijat ja metsästäjät. Vapaaehtoistoiminta on kustannustehokasta kutsumustyötä. Vapaaehkusta toistyön motivaationa on oman metsästyksen toisty tuleva tulevaisuuden turvaaminen ja metsästykseen ja riistanhoitotyöhön liittyvä vahva yhteisöllisyys. riistan Työn tehokkuutta lisää erinomainen paikallistuntem tuntemus. Rahallisiin panoksiin nähden riistanhoitoy hoitoyhdistysten vapaaehtoistyön tulokset ovat erinom erinomaiset. Ylijohtaja Lähteenoja : Julkinen Riistakonse rni lisää tehokkuutt a Pelt helppo ho opyy on idettava Valkohäntäpeuraa jousel Missourissa la Janne Pekk nne Pekkala: ala: Ei Ei fileitä ä jauhelihaksi Ilmoita oma moita oman n aluee alueesi kosteikkokoh tee t Aktii Aktiivisuustasot vaihtelevat Evalu Evaluoijan mukaan riistanhoitoyhdistysten heikkouks kouksina nähdään se, että tulokset ovat täysin riippuvaisia hallituksen jäsenten ja toiminnanohjaajan aktiivisuudesta. Mukana olevat henkilöt tekevät lakisääteisiä tehtäviä omalla ajallaan ja paljolti omalla kustannuksellaan. Tämän lisäksi tilanne vaihtelee erittäin paljon eri yhdistyksissä ja eri puolilla maata. Osa yhdistyksistä on liian pieniä toiminnan jatkuvuuden varmistamiseksi. Monessa yhdistyksessä koetaan, että tehtävät ovat lisääntyneet liikaa resursseihin nähden ja riistanhoitoyhdistystoiminnassa on liikaa paperityötä. Suuri kysymys kuuluukin, millä saadaan turha paperityö karsittua riistanhoitoyhdistysten toiminnasta, jotta talkooväki voisi keskittyä olennaiseen. Yksi ratkaisu on hallinto- ja tukipalvelujen siirto esimerkiksi keskitetysti tehtäväksi tai sitten, kuten evaluointiraportissa todetaan: tarjotaan riittävän suurille riistanhoitoyhdistyksille kokopäivätoimista toiminnanohjausta. yhteydessä 1962, on pysynyt tähänkin asti toiminnassa lähes alkuperäisessä kuosissaan. On selvää, että silloiset tarpeet ja organisaation avaintehtävät olivat jotain aivan muuta kuin tänä päivänä. Silloin koulutettiin suomalaisesta eränkävijästä kestävän käytön periaatteita noudattava eettisesti korkeatasoinen toimija. Tänä päivänä toiminnan painopisteet ovat merkittävästi muuttuneet. Organisaation asiakkaita eivät ole enää pelkästään metsästäjät vaan yhä enenevässä määrin muut ihmiset, muu yhteiskunta ja lukemattomat eri sidostahot. On siis korkea aika analysoida tilanne ja miettiä, miten metsästäjäorganisaation on muututtava, jotta se ALKU-hankkeen uhat kolmannen sektorin toiminnalle? Valtion aluehallinnon kehittämistyö on myös täydessä vauhdissa. Riistanhoitopiirejä on enemmän tai vähemmän pyritty saamaan mukaan tähän prosessiin. Valtiovarainministeriön selvityspyyntöön maa- ja metsätalousministeriö vastasi, että "ministeriön näkemyksen mukaan välilliseen julkiseen hallintoon kuuluvien riistanhoitopiirien hallinto ja organisoituminen poikkeaa siinä määrin muun alue- Metsästää 3 / 2009 7
hallinnon organisoitumisesta, ettei niitä voida yhdistää muuhun aluehallintoon. Ministeriö ei myöskään näe tarkoituksenmukaisena koota riistanhoitopiirien tehtäviä uuteen aluehallintoon. Asiakkaiden omatoimisuuteen perustuvien organisaatioiden osallistuminen yhteiskunnan kannalta merkittävien tehtävien hoitamiseen tulee nähdä myös tuottavuusnäkökulmasta tavoiteltavana vaihtoehtona. Koska asiasta on säädetty laissa, täyttää se myös perustuslain vaatimukset." Esiin tuli siis taas "omatoimisuus" ja talkootyö. Eli talkootyön säilyminen osoittautuu jälleen kerran metsästäjäorganisaation kivijalaksi. Tämä talkootyö on juuri sitä muussakin yhteiskunnallisessa toiminnassa peräänkuulutettua kolmannen sektorin toimintaa! kokonaisetu on aika lailla erilainen kuin yksittäisen metsästäjän tai metsästysseuran etu. Kehittämistyö käyntiin Evaluointiraportissa on esitetty useita ajatuksia siitä, miten metsästäjäorganisaation toimintaa voitaisiin kehittää, modernisoida ja tehostaa. Evaluointiraportin julkistamistilaisuudessa, jossa läsnä olivat kaikki Julkisen riistakonsernin toimijat, keskusteltiin kehittämistyöstä ja sen tarpeesta laajasti. Maa- ja metsätalousministeriö odottaa nyt metsästäjäorganisaation kantaa siihen, että kehittäminen käynnistetään. Julkistamistilaisuudessa vallitsi jo yhtenäinen käsitys siitä, että toimeen on ryhdyttävä. Mielenkiintoisia esityksiä täynnä olevasta raportista voi nostaa esille muutaman kohdan: Metsästäjäin Keskusjärjestö ja riistanhoitopiirit esitetään yhdistettäväksi yhdeksi organisaatioksi, jonka nimi esitetään muutettavaksi esimerkiksi "Suomen riistakeskukseksi" yhtä ja samaa organisaatiota Metsästäjäin Keskusjärjestö ja riistanhoitopiirit olivat aiemminkin, organisaation perustamisesta aina vuoden 1988 metsästyslain osittaisuudistukseen asti. Tällä yhdistymisellä saavutettaisiin valtavasti keskittämisetuja, jossa niin talouskuin henkilöstöhallintokin voitaisiin hoitaa keskitetysti samoin kuin monet muut "paperityöt". Nimenvaihdos toisi myös selvemmin esille koko organisaation todellisen toimintakentän, koska metsästäjäorganisaatio ei ole metsästäjien etujärjestö. On selvää, että nykyinen organisaation hajanaisuus, jossa jokainen riistanhoitoyhdistys, riistanhoitopiiri ja Metsästäjäin Keskusjärjestö ovat itsenäisiä juridisia toimijoita, joilla on oma talous, henkilöstö ja hallinto, kuluttaa turhan paljon resursseja ja nostaa kustannuksia. Mielenkiintoinen oli myös esitys riistanhoitomaksun nostamisesta 10 eurolla. Tällä rahalla rahoitettaisiin kokopäivätoimisia toiminnanohjaajia vapaaehtoisesti yhdistyvien suurempien riistanhoitoyhdistysten toiminnan turvaamiseen ja parantamiseen, jolloin koko järjestelmän tukijalka, riistanhoitoyhdistysten vapaaehtoistyö säilyisi! Teksti: Klaus Ekman "Pukki kaalimaan vartijana" Uskottavuusongelmien kanssa pyöritään myös pyyntilupahallinnossa. Vaikka me jokainen metsästäjä tiedämme, että kaikki metsästäjäorganisaation toimihenkilöt toimivat virkavastuulla käyttäessään julkista valtaa, on järjestelmän vastustajien äärimmäisen helppo kritisoida järjestelmää ja väittää, että metsästäjien valitsemat luottamusmiehet jakavat "keskenään" pyyntilupia toinen toisilleen. Riistanhoitopiirien hallitukset ovatkin delegoineet viranomaistehtävät, kuten pyyntilupien myöntämiset suurimmaksi osaksi virkamiehille eli riistapäälliköille ja riistanhoidonneuvojille. Mutta uhka viranomaistoiminnan uskottavuudelle on kuitenkin olemassa. Toinen uskottavuusongelmaa lisäävä tekijä on edunvalvonta. Metsästäjien keskuudessa Metsästäjäin Keskusjärjestöä (MKJ) ja koko metsästäjäorganisaatiota pidetään "metsästäjien edunvalvojina", mikä sekoittaa myös toimintakenttää. MKJ sekoitetaan jatkuvasti Suomen Metsästäjäliittoon, joka siis on se organisaatio, joka on metsästysseurojen ja sitä kautta metsästäjien etujärjestö. Metsästäjäorganisaation yksi keskeisistä tehtävistä on "riistatalouden edistäminen", joka terminä pitää sisällään edunvalvontatehtävän. Kyseinen edunvalvonta on kuitenkin "metsästyksen eli riistatalouden edunvalvontaa pitkällä aikajänteellä" eikä siis "metsästäjien edunvalvontaa". Saattaa kuulostaa saivartelulta, mutta niillä on vissi ero. Metsästäjäorganisaatio toimii hallinnon sisällä edistäen riistataloutta, eli huolehtii metsästyksen jatkuvuudesta. Ja silloin saattaa tulla vastaan tilanteita, jossa metsästyksen 8 Metsästäjä 3 / 2009 Lähde: Metsästäjäin Keskusjärjestön, riistanhoitopiirien ja riistanhoitoyhdistysten toiminnan arviointi, Talent Partners Public Consulting Oy, 31.3.2009
Metsästää 3 / 2009 9
Kansallinen luonnonvarastrategia julkistettiin Riistakonserni näyttää mallia! Kimmo Pöri Luonnonvarastrategian tavoitteena on sitouttaa toimijat laajapohjaisella valmistelulla niin sanottuihin sektoristrategioihin. Riista-alan lajikohtaiset kannanhoitosuunnitelmat on valmisteltu juuri tällä tavoin laajalti eri intressiryhmiä projektiin sitouttaen. S 10 uomen Metsäyhdistyksen vuonna 2007 teettämä laajapohjainen Luodin-esiselvitys johti kansallisen luonnonvarastrategian syntyyn. Strategian, jolla haetaan Suomelle kansainvälisesti johtavaa roolia luonnonvarojen hyödyntämisessä ja hallinnoinnissa, valmistelun Metsästäjä 3 / 2009 vetovastuussa on ollut Sitra Suomen itsenäisyyden juhlarahasto ja strategian valmisteluun on osallistunut laaja joukko asiantuntijoita. Miten tähän kansallisesti merkittävään strategiaan sitten istuu riistapolitiikan uunituore strategia ja Julkinen riistakonserni, siitä kysyimme Sami Niemeltä maa- ja metsätalousministeriön kalaja riistaosastolta. Riista-ala on Suomessa aina ollut etulinjassa, edelläkävijä monella tavalla. Kestävän käytön mukainen metsästys on meillä ollut itsestäänselvyys jo viimeiset 100 vuotta. Jo vuonna 1964, aivan ensimmäisten joukossa siirryimme pakollisen metsästäjätutkinnon käyttöön. Riistalaskentamme ovat kansainvälisen "kadehdinnan kohteena" ja aikajanoja löytyy vuosikymmenten taakse. Riista onkin se osa luonnonvaroja, jonka hyödyntäminen on meillä hyvässä ja suunnitelmallisessa hallinnassa. "Palanen loksahti kohdalleen" Neuvotteleva virkamies Sami Niemi maa- ja metsätalousministeriöstä toteaa, että tuntuu kuin palapelin keskeltä puuttunut ratkaiseva pala löytyi ja loksahti paikalleen. Meidän kannaltamme tärkeintä tässä prosessissa on, että luonnonvarat nostetaan keskusteluun. Tähän asti on keskusteltu vain monimuotoisuudesta ja ilmastonmuutoksesta ja sivuutettu luonnonvarat merkittävänä voimavarana, Sami Niemi korostaa. Me olemme tämän meidän yhteisen riistakonsernistrategiamme ja esimerkiksi lajikohtaisten hoitosuunnitelmiemme osalta jo pitkällä
Riistanhoitopiirien hallituksilla on huimat mahdollisuudet vaikuttaa maakunnalliseen riista-alan n. päätöksentekoon. Metsästäjäorganisaatiolla ja riistakonsernilla on selkeä yhteiskunnallinen paikka ja tilaus LUONNONSUOJELU RIISTAKONSERNI METSÄTALOUS MA MAATALOUS TALO Yhteistyö maanomistajien kanssa intressiryhmiä projektiin sitouttaen, Niemi täsmentää. Nämä sektoristrategiat ovat ylimaakunnallisia, ja Sitrakin korostaa juuri tätä eli maakunnalliset tai muut ihmisen luomat rajat eivät saa olla luonnonvarastrategian rajoitteena. Me olemme hoitosuunnitelmissa lähteneet riistalajin tarpeesta liikkeelle eli riistamaantieteestä ei maakunta- tai riistanhoitopiirirajoista. hallituksilla on tässä avainrooli. Voidaan jopa puhua historiallisesta mahdollisuudesta, johon ei järjestelmien jäykkyyden takia ole aiemmin ollut juurikaan mahdollisuuksia, Niemi hehkuttaa. Strategia elää koko ajan Julkisen riistakonsernin strategiaa tehtäessä lähdettiin siitä oletuksesta, että ympäröivä yhteiskunta ja olosuhteet muuttuvat myös tulevaisuudessa. Tästä syystä strategiaa ei hakattu kiveen, vaan se elää ajan hengessä. Tärkeintä strategiassa on se, että sitä voidaan jatkuvasti kehittää ja muokata, päivittää ja oppia virheistä. Silloin meillä on toimiva ja käyttökelpoinen strategia. Sitran ajatukset kansallisen luonnonvarastrategian osalta ovat täysin yhteneviä meidän strategiamme kanssa, Sami Niemi maa- ja metsätalousministeriön kala- ja riistaosastolta vahvistaa. Kansallisen luonnonvarastrategian synty ja julkistaminen osoitti, että riista-ala on taas etulinjassa, suunnan näyttäjänä. G Teksti: Klaus Ekman tässä Sitran luotaamassa prosessissa. Riistakonserni on valmis ja näyttää mallia muille. Jo vuosituhannen vaihteessa tehdyt valinnat ovat osoittautuneet oikeiksi. Vaikuttamisen paikka Riistakonsernin synnyn ja Metsästäjäorganisaation evaluoinnin myötä syntynyt huoli riista-alan tulevaisuudesta on kääntynyt valtavaksi mahdollisuudeksi. Valtion aluehallintoremontti ALKU-hankkeineen on vahvistamassa maakuntien hallintoa. Samaan tähtää kansallinen luonnonvarastrategia. Nyt on metsästäjien demokraattisesti valitsemien riistanhoitopiirien luottamusmiesten iskun paikka. Omatoimisuuteen perustuva toiminta aktiivisten ja asiansa osaavien luottamusmiesten kautta antaa huimat mahdollisuudet päästä vaikuttamaan maakunnalliseen keskusteluun ja päätöksentekoon. Riistanhoitopiirien Organisatoriset rajat madaltuvat Sitran tavoitteena on madaltaa hallinnollisia ja organisatorisia rajoja ja nähdä luonnonvarat kokonaisuutena näistä rajoista piittaamatta. Sami Niemi korostaa, että juuri tästä on riistakonsernin strategiassa ollut kyse. Luonnonvarastrategian tavoitteena on sitouttaa toimijat laajapohjaisella valmistelulla niin sanottuihin sektoristrategioihin. Meidän lajikohtaiset hoitosuunnitelmamme, olivat ne sitten suurpetoja, hylkeitä tai hirviä koskevia, on valmisteltu juuri tällä tavoin laajalti eri Metsästää 3 / 2009 11
Puheenjohtajan palsta LOPUKSI Toimintaamme tarkastellaan ja arvostellaan kriittisesti organisaatiomme ulkopuolelta. Hyvä esimerkki tällaisesta on hiljattain suoritettu evaluointi, josta aloite tosin lähti riistakonsernin sisältä. Ulkopuolinen, toimintaamme pikaisesti tutustunut konsultti ei välttämättä kaikkine ehdotuksineen ole osunut oikeaan. Uudistuksissa myös evaluointiraportin ehdotuksiin on suhtauduttava kriittisesti. Raportin suurten linjausten mukaan on silti järkevää edetä organisaatiomme uudistamisessa. Suurimpana huolena tulevissa uudistuksissa on riistanhoitoyhdistysten aseman turvaaminen. Ne muodostavat koko toimintamme kivijalan, jonka toiminnan on jatkuttava suunnilleen nykyisessä muodossa. Muuten olemme vaarassa menettää sen mittaamattoman arvokkaan talkootyön, jonka määrää on mahdoton korvata ulkoapäin tulevalla rahoituksella. Pienenä toivomuksena tulevaan päätöksentekoon esitän, että jos ja kun metsästyslakia uudistetaan, hallitusten jäsenten valinnassa palattaisiin vanhaan hyvään käytäntöön, erovuoroisuuteen. Toiminnan jatkuvuuden kannalta on kestämätöntä, että hallitukset kokonaisuudessaan voivat vaihtua kolmen vuoden välein. Käytännössä näin ei ole onneksi kovin usein tapahtunut, koska suomalaiset metsästäjät ovat fiksua väkeä. Yhdistyksissä nykyinen käytäntö on johtanut siihen, että vuosikokoukset kiinnostavat suurta joukkoa vain kolmen vuoden välein. Kansainväliset yhteydet ovat koko ajan lisääntyneet ja tulevat ilmeisesti vielä jatkossakin lisääntymään. Päätöksenteko monissa asioissa on siirtynyt maamme rajojen ulkopuolelle. On tärkeätä, että voimme olla puolustamassa suomalaisia ja pohjoismaisia metsästys- ja riistakäytäntöjä. On pystyttävä selittämään, miksi tapamme hoitaa asioita on mielestämme paras. Suomalaiseen elämänmuotoon kiinteästi kuuluvan metsästyksen on voitava jatkua suunnilleen entiseen tapaan. Vankkaan, varsinkin RKTL:n tuottamaan tutkimustietoon perustuvan metsästyksen aseman turvaaminen kansainvälisesti ja sen hyväksyttävyyden saavuttaminen kotimaassa ovat rajuja haasteita tulevaisuudessa. Organisaatiossamme työskentelee kohtalaisen pieni määrä toimihenkilöitä. He ovat osaavaa ja motivoitunutta joukkoa. Yhdessä innostuneen, eri tasoilla toimivan luottamushenkilöverkoston kanssa he muodostavat todellisen vahvuutemme. Toimintaamme uhkaavat jatkossakin itseään suojelijoiksi kutsuvien vyörytys ja pyrkimykset vaikeuttaa metsästystä. Tässä yhteydessä on syytä taas kerran muistaa, että olemme ainoa taho, joka tekee koko yhteiskunnalle palveluksia suurpetojen ja sorkkaeläinten kantojen hoidossa sekä vierasperäisten riistaeläinten kantojen säätelyssä. Meillä on taito ja välineet tässä tehtävässä. Metsästäjäkunnan sisältä tulevat henkilökohtaiset tai järjestölliset valtapyrkimykset ovat hajottamassa yhtenäisyyttämme ja uskottavuuttamme. Hajanaiseen joukkoon on helppo iskeä kiiloja. Luulisi, että ulkopuoliset uhat metsästystä ja metsästäjiä kohtaan riittäisivät. Yhtenäisyys omassa piirissä toimii tällaisissa tapauksissa ja yritelmissä vahvana kilpenä. Nyt puheenjohtajakauteni Keskusjärjestössä päättyessä kiitän suomalaisia metsästäjiä ja riistaväkeä. Olette antaneet minun vuosien ajan seurata näköalapaikalta, aluksi paikallis-, sitten alue- ja lopuksi valtakunnan tasolla, miten metsästäjäorganisaatiomme toimii. Ehkä tuohon toimintaan vähän osallistuenkin. Olen saanut tavata tuhansia hienoja ihmisiä, persoonia, siis suomalaisia ja vähän ulkomaisiakin metsästäjiä. Lämpimät kiitokset! G Simo Syrilä puheenjohtaja, eräneuvos Metsästäjäin Keskusjärjestö 12 Metsästäjä 3 / 2009
Ministeriön kuulumisia Luonnonvarastrategia, riista ja liiketoiminta I Myös riistan hyödyntämiseen ollaan etsimässä uudenlaista liiketoimintaa. Riistakonsernin on syytä olla aktiivisesti mukana tämänkaltaisen uudenlaisen liiketoiminnan muotoilussa, jotta se ei vaaranna nykyisiä metsästysoikeuksien hallinnointi ja -vuokrauskäytäntöjä tai jopa riistakantoja, vaan kehittyessään täydentää perinteistä suomalaista metsästystä. Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran koordinoima kansallinen luonnonvarastrategia tarkastelee luonnonvaroja ja niiden käyttöä laajemmasta näkökulmasta kuin eri sektoreilta. Luonnonvarastrategian selvänä pyrkimyksenä on tuoda luonnonvarojen hallinnointiin ja tarkasteluun ohjattua sekä hallittua muutosta. Kansallinen luonnonvarastrategia nostaa hyvin arvovaltaisella tavalla luonnonvarat ja niiden hyödyntämisen yhteiskunnalliseen keskusteluun ilmastonmuutoksen, Itämeren tilan ja luonnon monimuotoisuuden häviämisen rinnalle. Se ei tietenkään poista näitä ongelmia tai vähennä niiden merkitystä, mutta luonnonvarastrategia tuo positiivisen näkökulman luonnonvarojen hyödyntämiseen. Viime aikoina luonnonvarojen hyödyntäminen onkin alkanut tuntua syyllisten touhulta. Erityisesti tältä osin luonnonvarastrategia on hyvin tärkeä riistakonsernille. Suomen tulevaisuutta ja hyvinvointia halutaan rakentaa luonnonvarojen hyödyntämisen varaan modernilla, mutta edelleen kestävällä tavalla. Luonnonvarastrategia lähtee hyvin pitkälle siitä, että strategian mukaisesti toimiessa luodaan ei vain hyvinvointia virkistyskäytön osalta vaan myös taloudellista hyvinvointia. Tästä syystä strategiassa esitetään, että luonnonarvojen, virkistysarvojen ja elämysoikeuksien hyödyntämiseen tulisi kehittää uutta liiketoimintaa. Käytännössä tämä tarkoittanee erämatkailun, muun luontomatkailun ja esimerkiksi valokuvauspalveluiden edelleen kehittämistä. Vastuu koordinoida tämän tavoitteen edistämistä on annettu maa- ja metsätalousministeriölle. Julkisen riistankonsernin strategiassa on ennakoitu tämänkaltainen taloudellisen toiminnan ja etenkin maaseudun pienyritystoiminnan ulottuminen aiempaa enemmän hyödyntämään myös riistaa. Myös hoitosuunnitelmissa on esitetty erinäisiä uudenlaisia riistan hyödyntämisen muotoja. Esimerkiksi Itämeren hyljekantojen hoitosuunnitelmassa haluttiin tukea Pohjanmaan rannikolla virinneitä hankkeita hyödyntää saaliiksi saatuja harmaahylkeitä pienimuotoisessa yritystoiminnassa. Harmaahylkeistä saatuja nahka-, liha-, traani- ja luutuotteita on lähdetty tuotteistamaan ja markkinoimaan pienimuotoi- sesti paikallisilla markkinoilla. Näin pyritään hoitosuunnitelman mukaisesti lisäämään hylkeiden hyväksyttävyyttä alueilla, joilla hylkeet aiheuttavat merkittävää taloudellista vahinkoa. Tämä lähtökohdiltaan erinomainen asia oli kaatua kansainvälisen eläinsuojelupolitikoinnin jalkoihin. Viime syksyn ja tämän kevään aikana Suomi ja Ruotsi ovat yrittäneet kaikkensa estääkseen Euroopan parlamentin vaatimuksesta tehdyn hyljetuotteiden kaupan kieltämistä koskevan asetuksen ulottuvan tähän Pohjoismaiseen erikoisuuteen. Aivan kalkkiviivoille asti näytti siltä, että asetus olisi kieltänyt kaiken hyljetuotteiden kaupan. Onneksi näin ei käynyt, vaan neuvottelujen lopputuloksena syntyi kompromissiteksti, joka epämääräisyydestään ja epäloogisuudestaan huolimatta turvaa meidän näkemyksemme mukaan juuri Suomen hoitosuunnitelmassa tarkoitetun toiminnan, jonka pääasiallisena tavoitteena ei ole yrittäjän voiton tavoittelu, vaan erityisesti rannikkoalueiden pienyrittäjien toiminnan tukeminen ja sitä kautta kompensoida sitä haittaa, minkä hylkeet aiheuttavat rannikkoalueiden talouksille. Riistan mahdollinen kaupallinen hyödyntäminen muodossa tai toisessa tuleekin perustua lajikohtaisiin hoitosuunnitelmiin, jolloin valmistelussa voidaan yhteensovittaa mahdollisia erilaisia intressejä. Riistan kaupallinen hyödyntäminen ei missään olosuhteissa voi kuitenkaan vaarantaa lajien suotuisaa suojelutasoa, eikä myöskään rajoittaa perinteistä metsästystä. Metsästykseen liittyy Suomessa aina myös vastuu riistanhoidosta ja riistakantojen tilan seurannasta. Jos tämä työ tuotteistettaisiin, maksaisi se valtiolle useita kymmeniä miljoonia euroja tai jos sitä edellytettäisiin erämatkailua tarjoavilta yrityksiltä, nousisi palvelun hinta pilviin. Kansallisessa luonnonvarastrategiassa ja maaseudun kehittämistä koskevissa strategioissa korostetaan ja halutaan edistää erämatkailua. Tämä koskee myös metsästysmatkailua tai muuta riistaan perustuvaa kaupallista hyödyntämistä halusimme sitä tai emme. On kaikkien etu, että myös riistakonserni on tässä kehittämistyössä mukana, jotta me voimme varmistaa, ettei kaupallinen toiminta aiheuta minkäänlaisia ylilyöntejä. G Sami Niemi Neuvotteleva virkamies Maa- ja metsätalousministeriö Kala- ja riistaosasto Metsästää 3 / 2009 13
Arvostetuimmat tuotteet parhaimpiin metsästyskokemuksiin Erätukusta Tulehan Rekku, eiköhän me nyt lähdetä jo kotiin? Koukataan vielä tuosta ruokintapaikan kautta ja vaihdetaan muistikortti riistakameraan. Sitten tuvassa nähdään, miten kauriit ovat paikan löytäneet. Syksyllä laitetaankin kamera sitten riistapellolle tallentamaan, mihin kellonaikaan kaurispukit ovat parhaiten liikkeellä. Huomenna päästään heti aamusta asentamaan uusi tähtäinkiikari paikoilleen ja kohdistamaan ase radalle. Siinä uudessa Erätukun kiikarissa on todella kirkas kuva, se tulee toimimaan hyvin syksyn hämärässä. Saat mennäkin syönnin jälkeen heti nukkumaan. Minä putsailen vielä vähän asetta ja laitan sen asekaappiin aamua odottamaan. Kysytäänpä vielä VHF:llä naapurin Jaskalta, lähteekö se huomenna radalle mukaan." Miksi Erätukku on arvostetuin erätuotteiden ostopaikka: 1. Metsästäjät mukana suunnittelussa Uusien tuotteiden kehittäminen lähtee käyttäjien tarpeista ja vie vuosia. Kehitys-ja testausryhmässämme on suuri määrä metsästäjiä ja ulkonaliikkujia. 5. Valmistus omissa sopimustehtaissa Valmistamme kaikki tuotteet testatuista materiaaleista omissa sopimustehtaissa suurissa erissä. Tehtaamme ovat keskittyneet vaativiin teknisiin asusteisiin. Jatkuva laaduntarkkailu on keskeisellä sijalla jokaisessa työvaiheessa. 2. Oma tuotekehitys Luomme jatkuvasti ratkaisuja, jotka parantavat metsästyksen ja luonnossa liikkumisen nautintoa. Kun tiedämme mitä tarvitsemme, etsimme maailmalta parhaat materiaalit laadusta tinkimättä. 6. Myynti ilman välikäsiä Erätukun liikeidea on suunnitella ja valmistuttaa korkealaatuisia teknisiä tuotteita suoraan käyttäjille ilman kaupan kalliita välikäsiä. Näin kuluttajat saavat laadukkaat tuotteet jopa alle puolen hinnan. 3. Laboratoriotestaukset Ennen markkinoille pääsyä tuoteuutuuksien toimivuus testataan tarkkaan alan parhaissa testilaboratorioissa. Yhteistyö mm. VTT:n ja vaatetukseen erikoistuneen Tampereen Teknillisen Yliopiston Älyvaatelaboratorion kanssa on jatkunut jo vuosia. 7 7. Tyytyväisyystakuu E Erätukun toimintamallin ansiosta käyttäjät ovat olleet ty ty tyytyväisiä tuotteisiimme ja palveluumme. Vaikka E Erätukku on valittu arvostetuimmaksi ostopaikaksi, t te teemme jatkuvaa kehitystyötä parantaaksemme e edelleen toimintaamme ja asiakaspalveluamme. 4. Maastotestaukset Testausta tehdään myös maastossa, oikeassa käyttöympäristössä ja aidoissa jahtitilanteissa; sateessa, kurassa, pakkasessa. Kovimmissa olosuhteissa missä hiki ja lika ovat arkea. Testaajien hyväksymä tuote on 100%:n valmis myyntiin. Tutustu kauden huippu-uutuuksiin ja tilaa omasi! Tilaa kätevästi: www.eratukku.fi tai puh. 020 747 7000 Ma-Pe 9 - 18 La klo 9 15
Vapaa-ajan ykköspuku NYT USKOMATTOMAAN HINTAAN! Kalastukseen! Metsästykseen! Retkeilyyn! -ulkoilupuku puku yt ja JahtiJakt Forest on erittäin kevyt ja hengittävä puku esim. kalastukseen, kseen, seen en, retkeilyyn ja metsästykseen. Likaa ja kaa ja aa vettä hylkivä TeflonWax-materiaali ja aali ja al lukuisat huippuominaisuudet tekevät kevät eä asusta miellyttävän ja suojaavat käytkäytäyttäjää erilaisissa sää- ja käyttöolosuhosuhsuh teissa. Huippuominaisuudet maastossa liikkujalle: · Helposti irrotettava tekninen huppu · Erittäin kulutuskestävä ja hyvin vettä ja likaa hylkivä Teflonwax kangas · Tyylikäs ulkonäkö · Monipuoliset ja tilavat säilytystaskut · Vahvistetut taskunsuut · Säädettävä vyötärö ja helma takaavat aina ryhdikkään ulkonäön · Ilmava verkkovuori (takissa) · Toimivat lämmittelytaskut · Joustovyötärö · Kätevät tarrakiristykset hihassa ja lahkeensuussa Pintakangas likaa ja vettä hylkivää TeflonWax-materiaalia. lkoilupuku Forest uut yhteensä Takki ja hous VAIN 79 00 Vertaa ominaisuuksia, laatua, hintaa. TILAA HETI OMA FOREST-PUKUSI! Nouda Erätukku-myymälöistä! Vantaa · Turku · Tampere Lappeenranta · Seinäjoki · Oulu
Metsästäjäin Keskusjärjestö ja Tracker Oy yhteistyössä Metsästäjäin Keskusjärjestö ja Tracker Oy ovat sopineet, että jokaisen riistanhoitomaksunsa eli metsästyskorttinsa maksavan metsästäjän on mahdollista saada ensi metsästysvuodeksi käyttöönsä ilmaiseksi omaan puhelimeensa Tracker Hunter maastonavigaattori. M etsästys ja metsästäjäkunta elää valtavassa murroksessa, kuten tämänkin lehden monilta sivuilta voidaan lukea ja tämän päivän metsästäjäprofiilia kartoitetaan Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen toimesta paraikaa. Yksi asia on kuitenkin selvä: teknologia kehittyy hurjaa vauhtia. Toisaalta uusavuttomuus, riippuvuus teknologiasta ja kuvitelma ihmisen kaikkivoipaisuudesta hämärtää luonnossa liikkumisen lait ja hätätilanne voi ilmaantua koska vain. Hätäpaikannus ja säätiedot Kun yhteistyötä suunniteltiin, olivat Metsästäjäin Keskusjärjestön kannalta tärkeimmät tekijät metsästäjän sijaintitiedon lisäksi hätäpaikannusmahdollisuus, muut turvallisuutta edistävät tekijät ja mahdollisuus tarjota metsästäjille uusia hyödyllisiä palveluja. Hätätilanteessa tarkan paikan tietäminen ja ilmoittaminen ja käytännön metsästyksessä tieto kanssametsästäjien ja Reijo Orava 16 Metsästäjä 3 / 2009
esimerkiksi koiran tai auton sijainnista ja mahdollisuus suunnitaa näihin kohteisiin opastetusti luo ennen kaikkea turvallisuutta ja varmuutta metsästykseen. Yhteistyötä on suunniteltu juuri tältä pohjalta. Tarkoituksena on, että Tracker tarjoaa jo monille koiratutkan käyttäjille tutun maastonavigaatioohjelmiston uudistetun version jokaiselle metsästyskortin lunastaneelle metsästäjälle tulevalle metsästyskaudelle ilmaiseksi. Metsästäjä voi myöhemmin itse päättää jatkosta, eli onko ohjelmisto hänen käyttöönsä soveltuva vai ei. Ohjelmistoon on mahdollista piirtää oman metsästysalueen rajat. Tilarajat näkyvät automaattisesti tarkimmalla maastokartalla. Metsästäjän on siis mahdollista tietää koko ajan olevansa luvallisella metsästysalueella. Myös esimerkiksi hirven kaatumispaikka saadaan tietoon tarkasti ja edelleen kenelle näin ollen ammutusta hirvestä kuuluu vaikkapa "maanomistajapala". Ohjelmisto käyttää maanmitta- uslaitoksen kartta-aineistoja ja GPS-paikkaan sidottu säätieto tulee Forecalta. Säätieto on esimerkiksi rannikolla ja saaristossa merkittävä turvallisuustekijä ja muutoinkin metsästyksen suunnittelua tukeva tärkeä tieto. Tracker Hunter I Metsästäjän omassa puhelimessa toimiva maastonavigaattori I Toimii tietynmallisissa puhelimissa, yleisimmin sellaisissa Nokian, SonyEricssonin ja Samsungin ns. älypuhelimissa, joissa on GPSominaisuus. Tarkan listan puhelimista näkee osoitteesta www.trackerhunter.fi I Käyttäjä lataa ohjelman suoraan omaan kännykkäänsä. Ohjeet asennukseen tulevat seuraavassa eli heinäkuun Metsästäjä-lehdessä. Sen voi myös asennuttaa myymälässä (Tracker Store) tai pyytää asennusapua asiakastuesta. I Tracker Hunterin käyttäjä näkee sijaintinsa tarkasti maastokartalla, matkapuhelimensa näytöllä. Tracker Hunter on monille tuttu metsästyskoirien paikantamisesta metsästäjä voi seurata matkapuhelimensa näytöllä GPSpaikanninta kantavan koiran riistatyötä. Lisäksi runsaasti muita ominaisuuksia, kuten I Oma, kaverin ja koiran paikka, etäisyys ja kulkusuunta- reaaliajassa "livenä" (Tracker Live palvelu) I Hätätilanteessa sijainnin voi lähettää yhdellä napinpainalluksella I Suunnistaminen opastetusti valittuihin kohteisiin (auto, kaveri, koira, nuotio) I Monipuoliset koiran haukkutoiminnot, kuten haukkulaskuri, haukuntiheys ja haukkuhälytys I Tracker Hunteriin voit ohjelmoida myös muiden valmistajien GPS-koirapannat I Tilarajat valmiiksi kartta-aineistossa mahdollista myös metsästysalueiden rajojen piirtäminen ja jakaminen porukalle I Tracker Live -reaaliaikainen paikantaminen edullisin kustannuksin I Tarkka sääennuste juuri sieltä, missä käyttäjä kulloinkin on I Maastokartta on jaettu ruutuihin kolmella eri tarkkuustasolla. 50 karttaruutua kattaa tarkimmalla tasolla (1:20 000) n. 2800 hehtaaria. Monesti kannattaakin ladata mittakaavaltaan suurempia karttoja. Silloin aluetta mahtuu moninkertaisesti enemmän. I Suomesta ladattavissa 1:20 000, 1:50 000 sekä 1:100 000 maastokartat. Lisäksi erilaiset tiekartat ja merikortit. I Karttoja useasta eri maasta, esimerkiksi Ruotsista, Norjasta, Tanskasta, Ranskasta, Saksasta, Espanjasta ja Italiasta. Uutta vanhoille - kiinnostaa nuoria Järjestelmä kiinnostaa varmasti erityisesti nuoria metsästäjiä, jotka ovat tottuneet käyttämään ja toisaalta vaatimaan teknologiaa monissa eri yhteyksissä. Nyt on tarjolla uutta tekniikkaa "ulkokäyttöön" eli virtuaalimaailman ulkopuolella aivan oikeassa luonnossa! Eli kyseessä on vastaisku virtuaalitodellisuudelle. Ehkä näin aktivoidaan lisää nuoria metsästyksen pariin. Tämä navigaatiosovellus parantaa Suurriistavirka-apu (SRVA) -organisaation toimintamahdollisuuksia, kun SRVA-yhteyshenkilöt hyvin tyypillisesti lähtevät perjantai-iltana tai sunnuntaiaamuyöstä auton alle jääneen hirven tai vaikkapa karhun perään. Navigaattori antaa myös erinomaisen apuvälineen lähes kaikkiin riistalaskentoihin. Riistakolmiolinjalla on paljon helpompi pysyä, kun kolmion sivu näkyy kännykän näytöllä. Suurpetohavainnoista saadaan tarkka koordinaatti esimerkiksi uuteen juuri käynnistyvään Tassuinternetpohjaiseen seurantajärjestelmään (Tassujärjestelmästä lisää tämän lehden sivulla 30). Tracker Hunter sisältää monia sellaisia ominaisuuksia, jotka soveltuvat metsästäjille ja varmistavat muutoinkin turvallisen liikkumisen luonnossa. - Kun tarjoamme kaikille metsästäjille ilmaisen maastonavigaattorin, saamme omasta mielestämme huipputuotteelle laajan käyttäjäkunnan, jonka antaman palautteen pohjalta on hyvä laajentaa navigaattorin toimintoja ja lisätä muutakin oheistuotekehitystä, Tracker Oy:n toimitusjohtaja Samuli Vanhala kertoo Maastonavigaattorin käyttökustannukset ovat Vanhalan mukaan alhaiset. - Maastonavigaattorin käyttäminen oman sijainnin määrittämiseen on käytännössä ilmaista. Myös kohteiden, kuten kavereiden ja koirien paikantaminen on edullista, kun tieto liikkuu datayhteyden kautta eikä tekstiviestein. Toki tekstiviestipaikantaminenkin on edelleen mahdollista, Vanhala selvittää. - Totta kai tavoitteemme on, että tämän ensimmäisen "koekäyttövuoden" jälkeen mahdollisimman moni metsästäjä toteaisi, että hän jatkaa palvelua ja maksaa siitä jatkosta sitten erikseen. Jatkolisenssin hinnan tulemme pitämään hyvin metsästäjäystävällisenä, Vanhala lupaa. G Lisätietoja heinäkuun Metsästäjä-lehdessä ja tämän lehden seuraavalla aukeamalla. Teksti: Klaus Ekman Tracker Hunter maastonavigaattori soveltuu erinomaisesti esimerkiksi riistakolmiolaskennan apuvälineeksi. Hannu Huttu Metsästää 3 / 2009 17
18 Metsästäjä 3 / 2009
Metsästää 3 / 2009 19
Suurriistavirka-apu on metsästäjien vapaaehtoistoimintaa yhteiskunnan hyväksi Reijo Orava Uudistunut suurriistavirka-apu-organisaatio (SRVA) aloitti toimintansa toukokuun alussa. Tämä "metsästäjien VPK" on riistanhoitoyhdistysten ylläpitämä organisaatio, joka antaa poliisille virka-apua ihmisen ja suurriistan välille syntyvien konfliktitilanteiden hoitamiseksi. Poliisi tarvitsee vapaaehtoisten metsästäjien ja koiranohjaajien apua esimerkiksi kolarissa loukkaantuneiden hirvien jäljestämisessä sekä asutuksen lähelle eksyneiden suurpetojen karkottamisessa. R iistanhoitoyhdistykset ovat aiemminkin koordinoineet metsästäjien ja jäljestäjien tarjoamaa apua hirvieläin- ja suurpetokolareissa loukkaantuneiden eläinten lopettamiseksi. 1990-luvulla perustettiin ensimmäiset valmiusorganisaatiot suurpetokolareiden varalle. Hirvieläinkolareiden hoidossa metsästäjät ovat olleet apuna siitä asti, kun hirvieläinkannat runsastuivat 1970-luvulta alkaen. Viranomaisten paikallistuntemus on vähentynyt poliisi- ja hätäkeskusorganisaatioissa tapahtuneiden muutosten takia ja samanaikaisesti erilaiset suurpetotilanteet ovat runsastuneet. Sik20 Metsästäjä 3 / 2009 si valmiusorganisaation toiminta kaipasi päivitystä ja hälytysketju yhdenmukaistamista, kertoo Taajamasuurpedot-hankeryhmän puheenjohtaja, riistapäällikkö Reijo Orava Uudenmaan riistanhoitopiiristä. Suomessa sattuu vuosittain lähes 5000 hirvieläinkolaria, joista lähes kaikki aiheuttavat jälkitoimenpiteitä vapaaehtoisille. Hirvieläinkolareiden jälkihoito työllistääkin SRVA-toimijoita yli 97-prosenttisesti ja korkeintaan muutama prosentti (noin sata tilannetta vuosittain) toimenpiteitä vaativista tapauksista liittyy suurpetoihin. Petotilanteiden vähäisestä lukumäärästä huolimatta niidenkin hoitamiseksi täytyy olla valmiudet. Suurpetotilanteet ovat yleistyneet siinä määrin, että jäljestäjät koirineen pitää saada paikalle nopeasti ja varmasti. Kolareiden ja karkotustilanteiden määrä kasvaa petojen lisääntyessä ja niiden levittäytyessä yhä asutummille alueille, Orava sanoo. SRVA eli suurriistavirka-apu lanseerattiin 17.4. EteläSuomen erämessuilla Vantaalla. Rikosylikomisario Markku Tuominen esittelee SRVA-toimintaa olympiavoittaja Satu Mäkelä-Nummelalle. Koirat tärkein työkalu Suurpetotilanteiden hoitaminen vaatii kokeneen koiranohjaajan ja koiran. Koirat ovat tärkein työkalu tilanteiden hoitamisessa. Ilman treenattuja ja koulutettuja koiria näitä tilanteita ei pystyttäisi hoitamaan. Koirien koulutus vaatii valtavan talkoomäärän jäljestyskoirien ja karkottavien koirien ohjaajilta. Täytyy treenata satoja, jopa tuhansia tunteja ennen kuin koirat ovat siinä pisteessä, että niitä pystyy käyttämään virka-aputilanteissa, sanoo Pohjois-Hämeen piirin riistanhoidonneuvoja Marko Mikkola, joka toimi Taajamasuurpedot-hankkeen projektisihteerinä. Koska suurpetotilanteet eroavat toisistaan, myös vaatimukset käytettävälle koiralle vaihtelevat. Karkotustilanteissa työskennellään terveen eläimen kanssa, ja eläin löytyy helposti tai on valmiiksi näkyvissä. Parhaassa tapauksessa karkotus sujuu nopeasti, jolloin riittää, että koira tekee tehokkaan täsmäiskun. Sen sijaan kolarissa loukkaantuneen eläimen kanssa työskentelevän koiran on oltava erittäin sitkeä. Esimerkiksi loukkaantunutta karhua jäljestettäessä käytetään sellaisia koiria, joilla on virallinen dokumentti karhun haukun taipumuskokeen suorittamisesta tai on muuten käytännössä havaittu, että koira työskentelee riittävän hyvin karhun kanssa. Suomen Metsästysjäljestäjät ovat olleet alusta asti mukana Taajamasuurpedot-hankkeessa ja sitä kautta SRVA-organisaation valmistelutyössä.