Pääkirjoitus
Simo Syrilä
puheenjohtaja
Suojellaanko vai ei?
Metsäpeuralla, arvokkaalla suojelumme kohteella, ei mene niin hyvin kuin olemme odottaneet. Tiedot kannan kasvun pysähtymisestä Suomenselällä ja kannan huomattavasta vähenemisestä Kainuussa ovat hälyttäviä. Syitä huolestuttavaan kehitykseen voi olla useita, mutta varsinkin Kainuussa tärkein -mitä ilmeisimmin- on susi. EU:n itärajan takana Venäjän Karjalassa olevaa pientä metsäpeurapopulaatiota rasittanee petojen lisäksi eniten metsästys. Tulee melkoinen ristiriita, kun pitäisi suojella sekä saalista että saalistajaa. On tehtävä valinta. Metsäpeuroja on varsinaisesti vain edellä mainituilla alueilla, mutta meidän susikantamme kuuluu pienenä osana suureen pohjoiseen euraasialaiseen populaatioon. Siksi susikantojen säätely metsäpeura-alueilla on hyvin perusteltua. Muuten olemme vaarassa menettää suuren nisäkkään, harvinaisen metsäpeuran. Jos ja kun vähäinen peurojen metsästys sallitaan, se on tehtävä tarkkojen kannanhoitoon tähtäävien suunnitelmien mukaan. Uutiset susien äkillisestä vähenemisestä kummastuttavat. Väitteet salakaadoista, jolloin useita kymmeniä eläimiä olisi tapettu, tuntuvat oudoilta, kun näyttöä ei ole. Maaseudun kylillä koettu susipelko ei saa kuitenkaan johtaa kansalaistottelemattomuuteen. Tilanne on voitava hoitaa laillisin keinoin. Metsästäjät ovat nyt kuten yleensä joutuneet suotta sylkykupeiksi. Metsästys on tarkoin lakien ja asetusten säätelemää. Korostan: se on laillinen, hieno ja arvokas harrastus sekä luonnonläheinen elämäntapa. Käydyssä susikeskustelussa on myös yllättävästi väitetty, että susikantamme on pieni ja sisäsiittoinen. Jopa asiantuntijoina itseään pitävät ovat olleet tällaista mieltä. On vaikea ymmärtää, ettei reilusti yli tuhannen kilometrin pituisen rajan yli tapahtuisi geenivaihtoa, olkoon suden reviirikäyttäytyminen millainen tahansa. Riistalaskentojen tehostaminen tulee entistä tärkeämmäksi oikean tiedon saamiseksi riistakannoista. Metsästäjien talkootyön arvo korostuu entisestään. Kantojen hoito tulee varmemmalle pohjalle ja eipäs - juupas -keskustelu "tutkijoiden" ja riistaihmisten välillä loppuu. Valinta Kansainvälinen metsästys- ja riistansuojeluneuvosto CIC valitsi kokouksessaan huhtikuun lopulla uudelleen järjestön varapresidentiksi viime vuonna eläkkeelle siirtyneen osastopäällikkö Seppo Havun. Valinta on merkittävä tunnustus paitsi hänelle itselleen myös Suomen harjoittamalle riistanhoitotyölle. Lämpimät onnittelut Seppo Havulle ja myös muille suomalaisille, jotka valittiin tärkeisiin tehtäviin eri komissioissa. G
2
Metsästäjä 3 / 2008
Tässä numerossa
N:o 3 16.05.2008 57. vuosikerta. Metsästäjä on Metsästäjäin Keskusjärjestön valistuslehti, joka lähetetään jokaiselle riistanhoitomaksun maksaneelle. Painos on 290 000 kpl. Metsästäjä ilmestyy kuutena numerona vuodessa, seuraavan kerran 11.07.2008. Lehti ei vastaa toimitukseen pyytämättä lähetetyistä kirjoituksista ja kuvista. Toimitus: Päätoimittaja: Jari Pigg Toimituspäällikkö: Klaus Ekman Ulkoasu: Ilkka Eskola Toimitusneuvosto: Tapani Pääkkönen (pj), Klaus Ekman, Juha Immonen, Leif Norrgård, Jarkko Nurmi, Marko Mikkola. Asiantuntijajäsenet: Ilkka Eskola ja Vesa Ruusila. Toimituksen osoite: Metsästäjäin Keskusjärjestö, Fantsintie 13-14, 01100 Itäsalmi, puh. 09-2727 8116. Osoitteenmuutokset ja metsästyskorttiasiat 0303 9777. Kirjapaino: HANSAPRINT 2008/ MET08_03 Kansikuva: Antti Saraja
sivu 4
Riistapellolta ruokaa ja suojaa
sivu 22
Metson soidinmetsät yhä nuorempia
sivut 44-52
Suomenselän metsäpeurat tarkassa syynissä Metsäpeurojen lentolaskenta Kainuussa Hoitosuunnitelmalla suuntaviivat metsäpeurakannan hoidolle
sivu 10
48 54 58 62 64 66 68 70 72 76 77
Aikakauslehtien liiton jäsen
ISSN 0047-6986
4 Riistapellolta ruokaa ja suojaa 10 Kosteikot vaativat hoitoa, osa I 14 Yli 30 vuotta vesilintujen ja kosteikkojen hyväksi - metsästäjät perustaneet ja kunnostaneet lähes 2 000 kosteikkoa 16 Maataloustuella kosteikkoja tuet hakuun pikapuolin 18 Naturaa Baltiassa 22 Metson soidinmetsät yhä nuorempia 26 Metsojen soidin: Taistelua elämästä ja kuolemasta 30 Lumijälkilaskennat riistakolmioilla talvella 2008 34 Kymmenen vuotta kulttuuriympäristön riistan lumijälkilaskentoja 38 Valkohäntäpeuran metsästys käännekohdassa naaraiden metsästystä lisättävä 44 Suomenselän metsäpeurat tarkassa syynissä - Peurakantaa inventoitiin maasta ja ilmasta
Metsäpeurojen lentolaskenta Kainuussa Suurpetovahingot huipussaan Ekin kanssa erällä: Eräretki meloen Virusinfektiot Suomen vesilinnuissa - tuloksia vesilintujen viruskartoitustutkimuksesta Tutkijan tuntoja: Tutkijan verkostoituminen Eräaatoksia valtionmailta: Petovalvontaa kairassa Rakkaudesta ruokaan: Aila Hietala Nuorisopalsta Metsästäjäorganisaatio tiedottaa Osoitteet Kaupantekoa
HUOM! MKJ tiedottaa sivut ovat vuoden alusta alkaen muuttaneet perinteiseltä paikaltaan sivulta 4 lehden loppuun ja ovat tässä lehdessä sivulla 72.
Metsästäjä 3 / 2008
3
Riistapellolta ruokaa ja suojaa
Hannu Huttu
Erkki Kiukas, agronomi, riistapäällikkö, Kymen riistanhoitopiiri
Ravinto on yksi riistankin elinehdoista. Riistapelloilla voidaan parantaa riistan ravinnonsaantia, ohjata riistan ravinnonkäyttöä ja varsinkin pienille riistaeläimille riistapelto voi tarjota myös suojaisan turvapaikan. Riistapeltoihin liittyy monia asioita, joihin seuraavassa luodaan katsaus.
iistapeltoja suunniteltaessa ja toteutettaessa kannattaa muistaa, että pelkästään tietty yksi riistaeläinlaji ei riistapeltoa hyödynnä vaan riistapellon käyttäjiä löytyy hyönteisistä nisäkkäisiin ja lintuihin. Kasvilajivalinnalla paikalliset olosuhteet huomioiden voidaan kuitenkin vaikuttaa riistapeltoa hyödyntäviin eläinlajeihin. Riistaeläinlajisto on sangen monimuotoinen ja vaihtelua lajistossa on maan eri osissa. Riistapelto on aina kompromissi olosuhteiden ja asiaan vaikuttavien eri tekijöiden kanssa. Tätä juttua luettaessa on kuitenkin muistettava, että yhtä ainoaa totuutta ei riistapelloista4 Metsästäjä 3 / 2008
kaan ole vielä kirjoitettu, vaan "totuus on tuolla ulkona". Vastaukset erilaisiin asioihin löytyvät useimmiten kysymällä. Siispä alla on joukko kysymyksiä otsikkoina ja otsikon alla hieman vastauksen poikasia.
ruohoa. Riistapelloilla voidaan parantaa maisemallista elävyyttä, kuuluvat riistaeläimet oleellisena osana suomalaiseen luontoon.
Mistä saadaan riistapelloksi tarkoitettu pelto?
Metsäriistalle riistapelloiksi soveltuvat hyvin metsän keskellä olevat pellot, jolloin ne ovat valmiiksi riistan elinalueilla. Peltoalueen riistaeläimille voidaan käyttää alueita, jotka ovat peltoalueen reunoilla ja joilla maataloustyökoneilla työskentely normaaliviljelyssä aiheuttaa hankaluuksia. Tällaisia alueita ovat esimerkiksi kapeat pellon pohjukat ja luonnonesteiden (isot kivet, pienet metsäsaarekkeet, isot ojat) rajaamat alueet. Tietysti laajoilla peltoalueilla olisi hyvä, jos myös peltoalueen keskelle voisi järjestää riistapellon. Vesiriistalle sopivat tietysti vesistöjen, purojen ja jokien läheiset alueet. Lähes jokaisella tilalla olisi varmasti mahdollisuus perustaa kosteikko tai useampikin ja niiden viereen voi aina perustaa riistapellon, kun kaivausmaat levitetään kosteikon rannoille. Helpoimmalla esimerkiksi metsästysseura
Mikä on riistapellon perimmäinen lähtökohta eli miksi riistapelto tehdään?
Tähän kysymykseen jokainen riistapellon kylväjä joutuu miettimään vastauksen itse omalta kohdaltaan. Jollekin se voi olla se, että saa pidettyä riistan omalla alueellaan ja voi näin parantaa omia metsästysmahdollisuuksiaan. Toiselle riistapellon teko voi olla ekologinen avunanto luonnonvaraisille eläimille, myös muille kuin riistaeläimille. Kolmannelle riistapellon teko voi olla mukavaa ajankulua ja perinteiden vaalimista. Jossakin päin metsästysseurat järjestävät riistapellon kylvötapahtumia paikallisten koulujen kanssa, jolloin samalla tehdään nuorisotyötä ja voidaan opettaa riista- ja maatalouden perusasioita. Joku on perustellut riistapellon tekoa sillä, että eipähän alue ainakaan kasva pelkkää rikka-
R
Mille riistaeläimelle riistapelto ensisijaisesti halutaan tehdä?
Suuret riistaeläimet (hirvieläimet, villisika) tarvitsevat tietenkin enemmän ravintoa kuin pienet. Tarkoituksenmukaista olisi saada käyttökelpoista ruokaa tarjolle mahdollisimman pitkään, jotta riista viihtyisi metsästysalueella ja metsästysaikana riittäisi alueella tapahtumia. Suurin sato kiloissa saadaan varmaankin hyvin hoidetuilta rehukaali, rehurapsi, kaura ja apilanurmiriistapelloilta. Toisaalta aina ei ratkaise se suuri sato vaan sen laatu ja käyttökelpoisuus. Pienemmille riistaeläimille, jäniksille ja peltokanalinnuille ravinnon tarjonnan ohella myös suojan saaminen on tärkeää. Riippuen ympäröivän alueen suojakasvillisuustilanteesta suojan saaminen riistapellosta voi olla pienelle riistaeläimelle vähintään yhtä tärkeä kuin ravinnon saantikin.
Halutaanko suuritöinen vai helppotöinen menetelmä?
Tähän vaikuttavat hyvin paljon riistapellon sijainti ja se, millainen perustyö riistapellon viljelykuntoon saattamiseksi on tehtävä. Jos riistapellolle päästään jo käytössä olevia tilusteitä pitkin, helpottaa se riistapellon perustamista ja hoitoa. Helpoin tapa on tietysti, jos käyttöön saadaan jo viljelyssä olevia peltoja. Jos halutaan paljon työtä, mikä sekin voi olla esimerkiksi kuntoilumielessä kannatettava projekti, voi lähtökohta olla "suo, kuokka ja Jussi"-periaate kaukana ajokuntoisesta tiestä. Tosin uskallan epäillä, että riistapellon koko voi nykyisiltä Jusseilta jäädä melko pieneksi. Sopivia kohteita kyllä löytyy suurempien metsäojien penkoista lähtien aina pitkään paketissa olleisiin pusikoituneisiin entisiin peltolohkoihin.
Valitaanko kallis vai halpa menetelmä?
Hintakin aina joskus merkitsee jotain. Halvin riistapelto on varmaan normaali apilapitoinen heinänurmi. Sille ei välttämättä tarvitse kylvön jälkeen pariin vuoteen tehdä mitään. Jos halutaan kalliimpi vaihtoehto, voidaan tietenkin tehdä erilaisia versioita aina tähän asiaan varatun budjetin mukaan. Yksivuotiset kasvit ja kalliit siemenet, lannoitteet, kasvinsuojeluaineet ja suurten koneiden käyttö nostavat kustannuksia, koska maanmuokkaukset ja kylvöt on tehtävä joka vuosi. Näidenkin ääripäiden välillä voi tehdä paikallisiin olosuhteisiin sopivia kompromisseja esimerkiksi siten, että osa riistapeltoalueesta on yksivuotisilla kasveilla ja osa monivuotisella nurmella.
pääsee, jos se sopii paikallisten yksityisten viljelijöiden kanssa siitä, että viljelijä perustaa riistakesantoja jo viljelyssä oleville peltolohkoille, jolloin viljelijä itse saa korvauksen riistapellon hoidosta Eu-tukien kautta. Kesantopakkohan on poistunut viljelijöiltä, mutta itse metsästävät viljelijät voivat olla kiinnostuneita riistakesannon perustamisesta. Valmiilla peltolohkolla on yleensä ojitukset kunnossa, pellon kalkitukset hoidettu ja viljavuustutkimukset tehty, joten ne antavat valmiin onnistumien lähtökohdan riistapellolle. Riesana näissä Eu-tukikuvioissa on se, että tukiehtojen mukaan satoa ei saa korjata eikä kuljettaa pois pellolta. Jotta riistakesannon kasvusto ei jäisi lumen alle, se voidaan niittää karhelle tai nostaa seipäille. Kesanto on kylvettävä viimeistään 30.6. ja sitä voidaan lannoittaa kasvuston perustamisen yhteydessä. Viljelijän on myös ilmoitettava kasvulohkon riistalaidunkäytöstä tukihakemuslomakkeessa. Toinen mahdollisuus on se, että riistapelloksi käytetään viljelystä ja Eu-tukikuvioista poistuneita alueita, joilla Eu-tukisäädökset eivät aseta esteitä. Näissäkin pitää kuitenkin olla perusasi-
at eli ojitukset ja maan kalkitus ja ravinnetase kunnossa, jotta riistapellolla olisi onnistumisen edellytykset. Riistapelto ei saa houkutella eläimiä "teille vaan meille". Edellinen tarkoittaa, että riistapeltojen sijoituksessa tulee huomioida alueen tiestö ja liikennemäärät siten, että riistaeläimet eivät joudu riistapeltoa hyödyntäessään autoilla tapetuiksi. Jos riistapellot houkuttelevat riistaeläimet autojen eteen, menetetään hyvä tarkoitus ja hyöty vaihtuu haitaksi. Jos alueella on erikoisviljelmiä, on niiden sijainti huomioitava niin, etteivät riistapellot houkuttele riistaeläimiä näille erikoisviljelmille vaan pikemminkin pois niiltä. Tällöin riistapellon houkuttelevuus ja sen pitkäaikainen käyttökelpoisuus nousevat arvoonsa. Olisi hyvä, jos riistapellon läheisyydessä olisi myös juomapaikka lähellä, niin että eläimet saisivat hoidettua myös nestetankkauksensa joutumatta kulkemaan pitkiä matkoja. Nuolukivillä voidaan riistapellon vetävyyttä myös parantaa. Jos riistapellon sato loppuu, voidaan riistapeltoa käyttää myös ruokinta-alueena.
Viljelläänkö riistapeltoa luomuna vai tavanomaisesti?
Mielellään itse sivutoimisena luomuviljelijänä näkisin, että riistapellotkin viljeltäisiin luomuna aina, kun siihen on mahdollisuus. Riistasta käytetään usein julkisuudessa luomu-nimitystä, vaikka se ei sitä virallisesti luomusäännösten mukaan olekaan. Tarjoamalla riistalle luomuruokaa voidaan asiaa kuitenkin suunnata jo oikeaan suuntaan. Luomuviljelyyn sopivia kasveja ovat tietysti palkokasvit, jotka sitovat typen omatoimisesti. Rehukaalin ja rehurapsin viljely ei oikein tuota tulosta ilman typpilannoitusta, mutta viljelykierrolla, esim. ensin apilaa pari vuotta ja sitten rehukaali-kaura seoksella voi asiaa kokeilla. Myös herne ja virna ovat itse typpeä sitovia kasveja, joiden jälkeen tai niiMetsästäjä 3 / 2008 5
Hannu Huttu
den kanssa seoskasvustona voi kokeilla typpeä vaativia kasveja. Apilanurmea kyllä käyttävät monet riistaeläimet: ainakin hirvet, valkohäntäpeurat, metsäkauriit, rusakot, metsäjänikset ja metsäkanalinnuista ainakin teeri ja metso. Varsinkin apila näyttää heti keväällä kasvun alussa maistuvan monille riistaeläimille. Nykyään on myös saatavana teollisia luomulannoitteita. Apilanurmi menestyy yleensä kaksi peräkkäistä vuotta, jonka jälkeen apilan osuus kasvustossa selvästi vähenee. Apilan jälkeen voi hyvin kokeilla rukiin orasta ja kevätviljaseoksia (esim. kaura tai ohra/rehukaali tai rehurapsiseosta). Tavanomaisessa viljelyssä voidaan käyttää normaaleja teollisia lannoitteita ja kasvinsuojeluaineita. Jos riistapelto on Eu-tukien piirissä, vain lannoitus on mahdollista alkuvaiheessa.
Riistaeläinlajisto on sangen monimuotoinen ja vaihtelua lajistossa on maan eri osissa. Riistapelto on aina kompromissi olosuhteiden ja asiaan vaikuttavien eri tekijöiden kanssa.
hohyönteisten ruoaksi, jonka jälkeen rikkakasvit katsovat tilaisuutensa koittaneen.
Pohjoinen vai etelä?
Mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä enemmän vaatimuksia riistapellolle tulee. Pohjoisessa kasvukausi on etelää lyhyempi ja lumipeite paksumpi. Mitä ylemmäs mennäänkin, sitä enemmän voi suositella nurmiheinä ja nurmipalkokasvivaltaisia riistapeltoja. Jos viljaa halutaan käyttää ruokinnassa, riistaeläinten talviruokintaan voi käyttää normaaliviljelystä tulevaa viljaa. Vaarana pohjoiseen mentäessä on, että lumi ehtii peittää viljakasvuston ennen kuin se ehditään hyödyntää, ellei sitä seivästetä tai muutoin nosteta lumirajan yläpuolelle. Poronhoitoalueella riistapelto voi mennä porojen suihin, mikä myös on otettava omana erityispiirteenä huomioon.
Kuinka selvitään rikkakasveista ja tuholaisista?
Rikkakasviongelma tulee yleensä esiin aikaisilla kylvöillä. Mitään kiirettähän riistapellon tekoon ei ole vielä normaaliin maatalouden kylvöaikaan. Riistapellolta voidaan rikkakasveja pitää kurissa esimerkiksi äestyksillä toukokuussa ja kesäkuun alussa. Äestyksien välillä odotetaan aina uuden rikkakasvuston itäminen ja taimelle tulo, jonka jälkeen ne äestetään nurin. Juolavehnä on yksi sitkeimpiä tuhottavia, mutta senkään juuret eivät pidä auringonpaisteesta. Arimmillaan juolavehnä on kolme-neljälehtiasteella, jolloin se on alkukasvuunsa kuluttanut juuris6 Metsästäjä 3 / 2008
ton voimavaroja. Alueilla, joilla on esimerkiksi sepelkyyhkyjä, voidaan riistapellon avokesannointiaikaan ruokkia sepelkyyhkyjä. Äestämällä haluttu alue aina parin viikon välein pidetään rikkakasvit kurissa ja samalla maan pinnalle voidaan kylvää herneitä ja viljaa sepelkyyhkyille. Tätä menetelmää voidaan myös vuorotella riistapellolla, jos sen koko on tarpeeksi suuri ja koneita saatavilla. Rehukaalin ja rehurapsin sekä juurikkaiden kylvö kannattaa lykätä kesäkuun puoliväliin tai lopulle. Tällä vältetään mm. kirppojen ja muiden tuholaisten aiheuttamia tuhoja kasvustoissa. Varsinkin liian aikaisin kylvetyt rehukaali- ja rehurapsikylvökset joutuvat yleensä metsästäjien kannalta katsottuna liian pienten eläinten eli tu-
Miten maalaji vaikuttaa riistapeltokasveihin?
Maalajithan jaetaan karkealla jaolla kivennäismaihin ja eloperäisiin maihin. Esimerkiksi savi ja hietamaat ovat kivennäismaita ja turvepitoiset maat eloperäisiä. Molemmilla mailla voidaan menestyksekkäästi viljellä esimerkiksi kauraa ja nurmikasveja. Nurmipalkokasveista puna-apila voin kosteilla turvemailla korvata alsikeapilalla, joka matalampijuurisena menestyy puna-apilaa paremmin. Vaateliaammat kasvit, kuten vehnä ja juurikkaat sopivat paremmin kivennäismaille. Varsinkin turvemaat, elleivät ne ole kunnolla
RAVINTO- JA SUOJAKASVIT Lähde: Riistanhoito 1, Riistapellot, MKJ:n julkaisu PELTORIISTA Kasvilaji Kevätvehnä Syysvehnä Ohra Kaura Ruis(oras) Herne Tattari Rypsi Rapsi Sinappi Aurigonkukka Rehukaali Rehurapsi Öljyretikka Rehujuurik. Maa-artisokka Nurmiseokset Peltopyy *** *** ** ** *** ** *S ** S -S *S *S *S * *S ** Fasaani *** *** * ** * ** *** ** S ** S *S ***S * * * * ** S * Rusakko Sepelk. Peurat ** * ** ** *** ** * * * *** *** * *** * *** * *** * * * ** S *** ** S ** *** *** ** *** ** S *** *** * *** Metsäkauris ** ** * ** * *** *** ** *** *** *** S *** VESIRIISTA Kasvilaji Vehnä Ohra Kaura *** ** * S = = = = Sorsalinnut *** *** * Hanhet *** ** *
ERITTÄIN HYVÄ RAVINTOKASVI HYVÄ RAVINTOKASVI RAVINTOKASVI SUOJAKASVI Siemenmäärät kg/ha MetsäYleisriista riistaseos 100 100 tai 100
METSÄRIISTA Kasvilaji Kaura Ohra (oras) Ruis (oras) Rehukaali Rehurapsi Öljyretikka Rehujuurikkaat Maa-artisokka Nurmiseokset
Hirvi *** * *** *** *** *** ** **
Peurat *** * ** *** *** *** *** *** ***
Metsäkauris * * * *** ** *** *** *** ***
Metsäkanalinnut *** * * *
Jänis * * ** ** ** ** * * **
Esimerkkejä riistapeltoseoksista PeltoPeltoKasvilaji riista riista 1 riista 2 Kevätvehnä 100 50 Kaura 20 20 Ohra Tattari 2 Rypsi, rapsi tai sinappi 3 Auringonkukka 5 Rehukaali tai Rehurapsi 3 Öljyretikka 0,5 Rehujuurikkaat
2-3 2-3
3-5
ojitettuja ja kalkittuja, ovat usein happamia, kosteita ja pitkään kylmiä.
Kuinka kylvetään?
Riistapellon kylvö voidaan tehdä monella eri tapaa. Suuret lohkot voi kylvää normaaleilla traktorikäyttöisillä kylvölannoittimilla. Myös käsin ja keskipakolevittimellä kylvö onnistuu, mutta siementen peittäminen on tehtävä erikseen. Pienempien alojen kylvö varsinkin pienillä siemenillä onnistuu nopeasti käsikäyttöisillä levittimillä. Jos haluaa kylvää kaistoja eri kasveille, voi senkin toteuttaa joko kylvämällä kylvökoneella ja jättämällä joka toisen kylvökoneen leveyden kylvettäväksi toisella siemenellä. Vanha nyrkkisääntöhän on, että kylvösyvyys on viisi kertaa siemenen pituus eli sentin mittainen siemen kylvetään viiden sentin syvyyteen.
Millaisia kasveja?
Kasveja on runsaasti tarjolla. On kotimaisia perinteisiä viljelykasveja ja uudempia osin vielä tuontitavaranakin Suomeen tuotavia kasveja. Seoksia kannattaa kokeilla, sillä jos yksi kasvi ei menesty niin aina joku seokseen laitetuista kasveista paikkaa toisen menetyksen. Onnistuessaan seoskasvusto on aina monimuotoisempi. Ohessa olevissa taulukossa on kättä pidempää, jolla pääsee alkuun. Yleensä työ neuvoo tekijäänsä ja niin riistapellonkin teossa. Vuodetkaan eivät ole veljeksiä. Jonakin vuonna kaikki hyväksi koettu voi mennä pieleen esimerkiksi säistä johtuen, mutta aina kannattaa yrittää. G
Metsästäjä 3 / 2008 7
Sten Cristoffersson
HUIPPU-UUTUUS KALASTAJALLE ERÄTUKKU-HINTAAN!
Tilaa www.eratukku.fi
tai numerosta 020 747 7000 (mape 917)
Erätukun etupaketti 0,JAHTIJAKT KALASTUS -PUKU
Laadukas kalastajan kuoriasu nyt edulliseen Erätukku-hintaan! Vedenpitävä, hengittävä AIR-TEX-kalvo, teipatut saumat, rannetta lämmittävät hihansuut ja kaksinkertainen tuulilista. Käyttömukavuutta lisäävät mm. pehmeä materiaali, hengittävä verkkovuori, lukuisat tilavat taskut sekä muotoillut kyynärpäät ja polvet. Irrotettavat henkselit, takissa ripustusmahdollisuus haaville. Koot XXSXXXL
Liiv Liivi Liivi
Vet Ve tä Vettä Vettähylkivää, pehmeää että mat ma mate materiaalia. 13 teknistä a tas tasku tasku taskua mm. selkätasku, a v i he viehe viehelaatikkotaskut seie kä rip kä rip ripustusmahdollisuus i ip ha haa ha v haaville. Vyötärösäätö. aa
VEDENPITÄVÄ HENGITTÄVÄ
sis. etupaketin
99,-
+ toimituskulut
TEKNISTÄ MUKAVUUTTA -kalvo
Vedenpitävä ja hengittävä, metsästys- ja vapaa-ajan vaatteisiin suunniteltu erikoiskalvo, joka on kehitetty yhteistyössä testilaboratorioiden ja käyttäjien kanssa. AIR-TEX-kalvotuotteiden käyttäjät ovat tutkimusten mukaan kaikkein tyytyväisimpiä niiden vedenpitävyyteen ja hengittävyyteen (2004 Taloustutkimus, 2006 Metsästysasututkimus).
(vastaavat 198,- [puku] +49,- [liivi]) TILAA HETI, TUOTTEITA RAJOITETUSTI!
Erätukun etupaketti 0,JAHTIJAKT FOREST -PUKU
JahtiJakt Forest on erittäin kevyt ja hengittävä puku esim. kalastukseen, retkeilyyn ja metsästykseen. Likaa ja vettä hylkivä TeflonWax-materiaali ja lukuisat huippuominaisuudet tekevät asusta miellyttävän ja suojaavat käyttäjää erilaisissa sää- ja käyttöolosuhteissa. Koot: XSL
+ toimituskulut
Liivi Liivi Liivi v
Kul st Kulutusta kestävää ja Ku utusta ke Kulutusta ke ta t ve tä hylkivää vettä hy kiv vettä hylkiv TeflonWaxettä y kiv et i ma er alia materiaalia. materiaalia. Runsaasti a eriaa a ta ku ek taskuja sekä taskuja sekä helman sääask tömahdollis tömahdollisuus. ömah o l s mh
Shor Shor Shortsit
K ut Kulut Kulutusta kestävää ja vettä vettä vettä hylkivää TeflonWaxe mat mate materiaalia. Runsaasti t säi sä säily säilytystaskuja. Elastinen vyötä vyötä vyötärö mahdollistaa erinö oma omai omaisen istuvuuden. ma m
sis. etupaketin
99,-
OULU Alasinti OULU, Alasintie 8 U asintie s VANTAA, Va im i 7 VANTAA, Valimotie 27 ANT NTAA TAMPERE, Possi ärvenka TAMPERE, Possijärvenkatu 4 AMP RE, s MPER venka n H APARA TA, I anoHAAPARANTA, Ikano- alo PARAN R o-ta
Kosteikot vaativat hoitoa
osa I
Suurin ponnistuksin aikaansaatu kosteikko vaatii pitkäjänteistä hoitoa, jota voidaan tehostaa pesimälaitteilla ja pienpetopyynnillä. Hoitamaton kosteikko onkin äkkiä muuttunut entiseksi hyväksi sorsastuskohteeksi.
Pentti Vikberg, riistanhoidon kokeilujohtaja, Metsästäjäin Keskusjärjestö
K
unnostuksen jälkeen kosteikko alkaa elää omaa elämäänsä. Niin ilmaversois- kuin kellus- ja uposlehtiset kasvit kilpailevat tilasta ja valosta. Rehevissä sorsajärvissä kortteet ja osmankäämit täyttävät pian matalat puolisukeltajille avoimiksi tarkoitetut rantareunat. Kaislat ja järviruoko alkavat laajentaa asuinaluettaan. Rahkasammalpatjat alkavat kasvaa rannasta avoveden suuntaan. Nopeasti, "räjähtävästi" laajenevat vesisammalpatjat alkavat täyttää sorsavettä pohjasta pintaan niin, ettei pian ole mahdollisuutta veneelläkään liikkumiseen. Vesirutto, ahven- ja uistinvita sekä lumpeet täyttävät avovettä.
vempaa myöhempinä vuosina on liiallisen kasvillisuuden kurissapitäminen. Umpeenkasvun tapahduttua vesikasvillisuuden useammanvuotisella perättäisellä leikkuulla saadaan korte, kaisla ja järviruoko vähenemään siinä määrin, että harvennutta kasvillisuutta voidaan pitää vesikasvileikkuulla halutun tiheänä 5-6 vuoden väliajoin. On muistettava huomioida, että niitetyn kasvillisuuden poisvieminen ja kompostointi ovat usein paljon työteliäämpi vaihe kuin itse leikkuu. Kellus- ja uposlehtisiin lajeihin niitto vaikuttaa usein käänteisesti. Vesikasvit usein vain li-
Umpeutumiseen varauduttava ajoissa
Mitä aikaisemmin riistakosteikon umpeenkasvuun tartutaan, sitä paremmin umpeenkasvua voidaan ohjailla ja sitä vähätöisempää ja hal10 Metsästäjä 3 / 2008
Rehevissä sorsajärvissä kortteet ja osmankäämit täyttävät pian matalat puolisukeltajille avoimiksi tarkoitetut rantareunat. Kaislat ja järviruoko alkavat laajentaa asuinaluettaan.
säävät kasvualaansa ja tiheyttään. Leikatut varren ja maavarren kappaleet, joista uusi kasvu lähtee nopeasti käyntiin, ovat lähes mahdottomia saada tarkasti talteen ja pois vesialueelta. Toisaalta näiden kasvien merkitys sorsien ruokana ja ruoaksi sopivien selkärangattomien kasvualustana on niin suuri, ettei kohtuullisenkaan tiheästä kasvillisuudesta vielä ole haittaa. Pienten kosteikkojen vesikasvillisuutta leikattaessa voidaan käyttää soutuveneeseen kiinnitettyä, koneellisesti toimivaa ns. Huvila-Samppa leikkuria. Kuitenkin, mahdollisuuksien mukaan tulisi käyttää ponttoonialustalle perustettua leikkuria, johon on yhdistetty tehokas niitettyjen kasvinosien kasaus- ja talteenottolaitteisto. Vesikasvileikkuussa ei kuitenkaan kannata mennä mahdottomuuksiin ja leikata kaikki eteen tuleva matalaksi. Paras tulos saadaan niin, että avoveteen päin jätetään harvahko vyöhyke ja sisemmälle joko leikkaamattomia tiheämpiä tuppaita sinne tänne tai jätetään harvempaa varsistoa kokonaan leikkaamatta.
Kuivatuksen jälkeen pohja puhtaaksi
Riistakosteikoilla tulisi jo pinnannoston suunnitteluvaiheessa varautua noin 6-7 vuoden välein tapahtuvaan yhden vuoden kestävään kuivatukseen sopivilla kuivatusrakenteilla ja toisaalta jär-
Vesikasviniitossa syntyvä leikkuujäte on pyrittävä saamaan tarkkaan pois hoitokohteelta
Riistakosteikon vedennoston yhteydessä on hyvä varmistaa mahdollisuus kosteikon kuivattamiseen. Munkin johtoputki tai korkeudeltaan säädeltävä kuivatusputki suunnitellaan riittävän syvälle.
Kuivatun kosteikon kasvillisuuden ja pohjalietteen poistossa voidaan käyttää samoja periaatteita kuin turvetuotantoalueella ennen vedennostoa.
Patorakennelman kuntoa on seurattava koko ajan ja ryhdyttävä sitä korjaamaan ajoissa
Eräs kosteikon ja sorsien hoidon päätavoitteita on aukean ja esteettömän näköalan pitäminen rantavyöhykkeellä. Riistapeltojen viljely patopenkereellä tai kosteikon sijainti viljellyn peltoalueen keskellä pitävät tätä vesilinnuille välttämätöntä aukeutta yllä vuodesta toiseen.
Vesikasviniiton yhteydessä olisi hyvä jättää avoveden puolelle harvan kasvillisuuden vyöhyke vesilintujen suojaisen liikkumisen varmistamiseksi.
Metsästäjä 3 / 2008
11
Pentti Vikberg
veen laskevien ojien ja purojen typen ja fosforin talteenottoa varten tehtävään lietteen laskeutusaltaisiin. Kuivatusvaiheessa näillä kummallakin on merkitystä järven hoidossa, koska mataloituminen estetään ja ravinnekuormitusta vähennetään. Kuivatuksen osalta tämä tarkoittaa sitä, että ylijuoksupadon läheisyyteen on patopenkereen teon yhteydessä asetettu sen alittava kuivatusputki (noin 30 cm läpimitaltaan). Putken järven puoleinen pää on joko nostettu ylemmäksi vesitysaikana tai se makaa pohjassa ja viistotun putkenpään edessä on kumimatolla vuorattu saranoitu kansi. Kuivatusvaiheessa edellisessä tapauksessa putki lasketaan pohjaan ja jälkimmäisessä tapauksessa kansi voidaan avata. Kuivatus voi onnistua veden pinnan säätelyyn tarkoitetun munkin tai yksinkertaisemman lankkupadon avulla, jos säätelylaitteiston alareuna on suunniteltu riittävän matalaksi ja säätölevy vedetään ylös tai kaikki poikittaiset lankut poistetaan. Kun järvi on tyhjennetty, avovettä umpeuttaneiden vesisammalten ja kellus-upolehtikasvinosien kuivan aineksen keruu on yksinkertaista. Myös juurakoiden ja maavarsien poisto voidaan suunnitella samalla, kun riistakosteikon pohjaan kasautunut typpi- ja fosforipitoinen kuivunut liete poistetaan. Samalla laskeutusaltaiden liete poistetaan.
d. a.
Patopenger tarkastettava
Varsinkin heti noston jälkeisinä vuosina on syytä katsoa, että patopenger pitää joka kohdassa. Jos työ on tehty talvikautena, on jäätä saattanut jäädä patoaineksen sisään. Jää on sulaessaan aiheuttanut keväällä vuotokohtia. Pahaan, upottavaan kohtaan tehty penger saattaa antaa aiheen miettiä, mitä tehdään, kun vesi virtaan penkereen alta. Pahimmillaan patopenger on painunut syvään ja veden alle. Heikentyneet kohdat pystytään yleensä hoitamaan kesäaikana, ajamalla kohdat tiiviiksi ja samalla paikkaamalla paikkoja kaivinkoneen tai traktorikaivurin avulla. Jos penger on painunut jossain kohdassa, ajetaan kunnollista täyteainesta tiivistämisen jälkeen ja korotetaan penger halutun korkuiseksi. Jos penkereen kohta näyttää vuotavan alta, voidaan ajatella, että kaivetaan kaivinkoneella ura kiinteään pohjaan asti tästä kohdasta ja sijoitetaan suodatinkangaskaista pystyyn niin, että saadaan vedenpitävä pystyseinä. Kaivettu kohta kankaan vieressä täytetään huolellisesti hyvällä sora- ja murskepitoisella kiviaineksella.
e.
b.
f.
Vesikasvillisuuden kurissapitämiseksi, vedennostossa syntyneiden kelluvien rahkalauttojen rantaan vetämiseen sekä kosteikon pohjan ruoppaamiseen on vuosien varrella kehitetty mitä erilaisimpia välineitä. Aikaisemmin vesipiirit kehittivät omaa kunnostusvälineistöään, mutta nykyisin tavallisesti suuremmissa hoitotoimenpiteissä tarjoukset pyydetään paikallisilta maansiirtokoneyrittäjiltä ja hoidossa käytetään sitä laitteistoa, joita urakoitsijoilla on tarjottavana. Kuvat a. Vesikasvileikkuri, b. Huvila-Samppa, c. ja d. kelluvan turpeen, vesisammalen sekä kellus-uposlehtikavillisuuden keruuvälineistöä, e. imuruoppaaja f. Sea-Dump -ruoppaaja.
Säätelylaitteistotkin käytävä katsastamassa
Kevättulvan aikana voimakkaasti virtaavalla vedellä on tuhoisat seuraukset. Uuteen kohtaan, säätelylaitteiston reunaan syntynyt syöpymä nopeasti laajenee ja syvenee. Myös suodatinkankaalla verhoiltu ylijuoksukohta voi vaatia tuekseen lisää kivenlohkareita. Veden alla, patopenkereen läpi menevän säätelyputken suojaverkko on saattanut tukkeutua järven puolelta ja vaatii roskien puhdistusta. Samalla on syytä tarkistaa putken ympäryksen maan tiiviys patopenkereellä. On hyvä tutkia, että koko systeemi toimii. Nostorissojen, saranoiden ja vaijereiden kunto saattaa vaatia tarkistusta ja liikkuvien osien rasvausta. Munkin säätelylaitteiston kunto on hyvä tarkistaa vuosittain ja uusia esimerkiksi vääntyneet tai hajoamassa oleva poikkilaudat. G
12 Metsästäjä 3 / 2008
c.
Riistakosteikoilla tulisi jo pinnannoston suunnitteluvaiheessa varautua noin 6-7 vuoden välein tapahtuvaan yhden vuoden kestävään kuivatukseen.
ERÄTUKUN RAJUT MESSUTARJOUKSET
Olemme mukana kansainvälisillä Riihimäen Erämessuilla mahtavalla tuotevalikoimalla ja jättiosastolla. Tule tekemään uskomattomia löytöjä ja tutustumaan puhutuimpiin uutuuksiin!
LIITY ERÄTUKUN E-KLUBIIN JA OSALLISTU ARVONTAAN!
Nimi Osoite Palauta kuponki myymäläämme tai osastollemme Erämessuilla ja osallistu kesän kovimpaan arvontaan! Voittaja saa viideksi kuukaudeksi (1.8.31.12.2008) käyttöönsä maastokäyttöön soveltuvan 800-kuutioisen Can-Am-tieliikennemönkijän, jossa on vakiovarusteena vinssi. Osallistu 8.6.2008 mennessä! Arvonta suoritetaan 16.6.2008. Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti. Yhteistyössä:
Sähköposti
Puhelinnumero En liity tällä kertaa Erätukun E-klubiin, osallistun vain arvontaan.
E-klubilaisena saat ensimmäisten joukossa uudet nettitarjoukset sekä ennakkotietoa tuoteuutuuksista ja tapahtumista. Lisätietoja E-klubista saat myymälöistämme, numerosta 020 747 7000 sekä osoitteesta www.eratukku.fi. Asiakastietoja ei luovuteta kolmansille osapuolille.
www.eratukku.fi
OULU, Alasin OULU, Alasintie 8 | VANTAA, Valimotie 27 | TAMPERE, Possijärvenkatu 4 | HAAPARANTA, Ikano-talo si VANT ANTAA, Valimotie 27 imoti AMPER PERE, ssi ärvenk tu sijärvenk k AAPARANTA, Ikano-talo AP RA kano-t o an
Yli 30 vuotta vesilintujen ja kosteikkojen hyväksi
- metsästäjät perustaneet ja kunnostaneet lähes 2 000 kosteikkoa
Erikoissuunnittelija Marko Svensberg, Metsästäjäin Keskusjärjestö
Kosteikkoasiat ovat olleet Metsästäjäin Keskusjärjestössä ja riistanhoitopiireissä edistämisen kohteena yli 30 vuotta. Tästä kertovat lukuisat kokeilu- ja koulutushankkeet ja toisaalta lehtiartikkelit sekä Metsästäjä lehdessä että muissa lehdissä. Metsästäjäkunnan toimesta kosteikkoja onkin perustettu ja kunnostettu lähes 2 000. Riistakosteikoista vuosikymmenten myötä saadut kokemukset ovat nyt arvokkaita ja niitä tullaan sopivasti tarvitsemaan vesiensuojelun tehostuessa niin maakuin metsätaloudessa.
V
arsinainen riistanhoitokokeilutoiminta alkoi Metsästäjäin Keskusjärjestössä 1970-luvulla. Johtavana ajatuksena oli kotoperäisen kokeilutoiminnan ohella tuoda ja testata Amerikassa ja Ruotsissa saatuja riistanhoitokokemuksia Suomeen sovellettuna. Vuonna 1976 Metsästäjäin Keskusjärjestöön palkattiin kokeilutoimintaa vetämään edelleenkin toimessaan aktiivisesti vaikuttava riistanhoidon kokeilujohtaja Pentti Vikberg. Vikbergin mukaan kokeilutoiminnan avulla vesilintu- ja kosteikkoasioita edistämään perus14 Metsästäjä 3 / 2008
tettiin mm. erilaisia kosteikkojen mallikohteita. Kokemuksia on kertynyt monenlaisista hankkeista. Mallikohteita on vuosien saatossa esitelty monenlaisille vierailijajoukoille, etupäässä metsästäjille. Vikbergin mukaan riistanhoidon kokeilutoimintaa käynnistettäessä, sen uskottiin olevan sijoitus, joka poikii kentälle toimintaa. Näin mitä luultavimmin myös tapahtui, sillä riistanhoidolliseen tarkoitukseen metsästäjäkunta on tehnyt lähes 1 000 uutta kosteikkoa sekä kunnostanut lähes 1 000 olemassa olevaa kosteikkokohdetta viimeisten 30 vuoden aikana. Eniten toimijoita kosteikkojen hoidossa on löytynyt edelleen kokeilutoiminnassa aktiivisimpien Pohjois-Savon ja Oulun riistanhoitopiirien alueilta. Vikbergin mukaan metsästäjien ja metsästysseurojen toiminnan mittakaava on kuitenkin laajempi, mitä perustettujen ja kunnostettujen kosteikkojen määrä antaa ymmärtää, sillä monissa laajoissa kosteikkohankkeissa metsästäjät ovat mukana vain yhtenä yhteistyökumppanina. Kokeilutoiminnasta on julkaistu paljon artikkeleita. Esimerkiksi vuosina 1966-1993 Metsästäjä-lehdessä oli erilaisista kokeiluista ja riistanhoidosta yhteensä 342 artikkelia ja niissä sivuja 550. Yli kolmasosa näistä jutuista on käsitellyt vesiriistan hoito-ohjeita. Juttujen aiheena on ollut muun muassa elinympäristöjen kunnostus-
toimenpiteitä ja malleja erilaisista toteutuneista hankkeista. Vuosien 1968-88 välisenä aikana riistanhoidon kokeilutoiminnasta pelkästään vesilintujen osalta julkaistiin lähes 600 sivua tekstiä noin 130 artikkelissa. Tuloksia julkaistiin mm. metsästysalan lehdissä, oppaissa, tietokirjoissa ja tieteellisissä artikkeleissa. Julkaisuja on ollut toki myös näiden ajanjaksojen jälkeen varsin laajasti. Suuri osa metsästäjäkunnan suorittamista hoitotoimenpiteistä on tehty vapaaehtoisvoimin ja suurelta osin metsästäjien itsensä kustantamina. Mielenkiintoista on myös se, että metsästäjät ovat ymmärtäneet kosteikkojen hoidon ja kunnostuksen merkityksen vesilinnustolle ja metsästykselle jo paljon ennen kuin suojelutahot ja muut yhteiskuntamme tahot heräsivät kunnostusasiaan. Metsästäjien perustamista ja kunnostamista kosteikoista on ollut joka tapauksessa hyötyä sekä metsästäjillemme että suurelle joukolle lintuja, sillä kosteikoilla ja niiden ympäristöissä tavataan noin puolet maassamme pesivistä reilusta 200 lintulajista. Hoitotoimenpiteiden mittasuhteiden ja kustannustehokkuuden takia metsästäjäkunta on kosteikkoasioissa tulevaisuudessakin arvokas käytännön voimavara ja hankkeiden toteuttajataho, jonka motiiveja kantojen hoitoon tulee vaalia. G
Maataloustuella kosteikkoja
tuet hakuun pikapuolin
yt viljelijällä on hyvä tilaisuus maatalouskosteikon perustamiseen, sillä maataloustukea voi hakea monivaikutteisen kosteikon perustamiskustannuksiin. Hakuun tuleva ei-tuotannollinen investointituki kosteikon perustamiskustannuksiin on riistatalouden kannalta ehkä merkittävin tukimuoto uudessa maaseudun kehittämisohjelmassa. Maatalousalueiden kosteikkojen rakentamiseen ja hoitoon voi saada rahoitusta maatalouden ympäristötuesta ja ei-tuotannollisten investointien tuesta. Tukea voi saada maksimissaan 4000 e per hehtaari. Tämän lisäksi kosteikon hoitoon voi saada vuosittaista tukea enintään 450 e/hehtaari. Valtioneuvoston asetus ei-tuotannollisten investointien tuesta annettiin 27.3.2008 (185/2008). Kosteikon perustamiseen voidaan myöntää tukea vain sellaisiin kohteisiin, joilla peltoja on yli 20 prosenttia kyseisen vesistön tai valtaojan yläpuolisesta valuma-alueesta. Kosteikon pinta-alan on oltava vähintään 0,5 - 1,0 prosenttia yläpuolisen valuma-alueen pinta-alasta. Kosteikkojen perustamista tuetaan Suomenlahteen, Saaristomereen tai Selkämereen laskevan jokivesistön valuma-alueella tai sellaisten järvien valuma-alueella, jossa kosteikon perustamisella voidaan merkittävästi pienentää maatalouden aiheuttamaa vesistökuormitusta, lisätä maatalousalueiden luonnon monimuotoisuutta ja edistää riista-, kala- tai raputaloutta. Muilla
16 Metsästäjä 3 / 2008
N
alueilla kosteikkojen perustamista voidaan tukea, jos kohde kuuluu alueellisen ympäristökeskuksen laatimaan tai hyväksymään suojavyöhykkeiden, luonnon monimuotoisuuden tai kosteikkojen yleissuunnitelmaan. Kosteikot on perustettava ensisijaisesti patoamalla. Tukea haetaan TE-keskuksista ja hakijoina voivat olla viljelijät tai Leader-toimintaryhmien alueilla olevat rekisteröidyt yhdistykset. Siis metsästysseuratkin! Kohteen on oltava tuen hakijan hallinnassa koko investointihankkeen toteutta-
misen ajan sekä sen jälkeen alueelle tehtävän 5- tai 10-vuotisen ympäristötuen erityistukisopimuksen ajan. Hakijan on laadittava kosteikon perustamisesta asianmukainen suunnitelma. Alustavasti viimeiseksi hakupäivämääräksi on suunniteltu 16.6.2008, mutta se saattaa olla myöhäisempikin. Käytännön ohjeet hakemisesta antaa Maaseutuvirasto (www.mavi.fi.) Hakulomakkeet ja -ehdot löytyvät internetistä niiden valmistuttua ja niitä postitetaan myös TE-keskuksiin. Kosteikkojen yksityiskohtaista suunnittelua ja rakentamista ohjeistetaan Suomen ympäristökeskuksen julkaisemassa Monivaikutteisten kosteikkojen suunnittelu ja mitoitus -oppaassa (http://www.ymparisto.fi/default. asp?contentid=245183&lan=fi.) On kuitenkin sanottava, että oppaan mukaan perustettava, hyvin toimiva kosteikko edellyttää asiantuntevaa suunnittelua ja siksi monet viljelijät eivät välttämättä selviydy siitä omin voimin. Edellisessä Metsästäjässä oli tiivistetyt ohjeet kosteikon rakentajalle ja yksi mallipiirros monivaikutteisesta kosteikosta. G
Erikoissuunnittelija Marko Svensberg, Metsästäjäin Keskusjärjestö
Trackerin GPS-panna "iivari"-malli oli menestys syksyllä, ja sama tahti on jatkunut lepokauden tarjouskampanjassa! Laitteet vietiin käsistä, siksi tuomme nyt Point-kauppoihin toivotun lisäerän paikantamisen huipputeknologiaa. Vielä ehdit tarttua Trackerin Lepokauden shokkitarjoukseen ja säästää yli sata euroa!
(Vastaavan paketin normaali myyntihinta aiemmin 928)
Tracker 310i GPS-panta
Tuhansien käyttäjien huippututkaksi toteama "iivari" malli.
Rajoitettu erä!
ß Trackerin historian laadukkain GPS-panta ß Kaikkien aikojen herkin SuperSense® GPS ß 33 % parempi virrankesto pannassa, liivissä käytettynä vieläkin parempi ß Huippuluokan paikannus- / seurantasominaisuudet, ß Haukkulaskuri (säädettävä) ß Haukkuhälytys (Alku-Lopetus) ß Paikkatiedossa koiran jälkihistoria (4 min) ß GPRS-toiminnot valmiina pannassa* ß Kevein, vain 230 g ß Sopii myös MyWay-turvaliiviin ß Kaikki yhdessä lujassa paketissa, voit turvallisesti kytkeä koiran pannasta toisin kuin kaapeliversioilla. ß Mikrofoni *GPRS:n käyttöönottoon tarvitset päivitetyn MyWay-ohjelmiston, päivitys heinäkuu 2008.*
GPS-panta Tracker 310i
i Koko pakettus asovell
GPS-panta + kartt 928 ) (viimekauden hinta yWay Kaupan päälle M elle. kantokotelo puhelim
799
* Yhteensopivuus: Kaikki Tracker / Pointer -GPS-laitteet / sovellukset (ei MyWay Lite)
MyWay Navigator
ß ß ß ß ß ß ß ß
MyWay Navigator
Metsästäjän maastokarttasovellus, jossa on kaikki!
Metsästäjien kehittämä, ammattitason helppo työkalu koiran seuraamiseen ja metsästyksen johtamiseen.
ß Maastokartat Skandinaviasta sekä suuresta osasta Länsi-Eurooppaa, Yhdysvaltoja ja Australiaa ß Merikartat ß Sisältää 300 ruudun karttalisenssin, esim 1:50 000 maastokartta = n. 78 000 hehtaaria ß 2008 päivitetyt maastokartat ladattavissa alkukesästä ß Lista tuetuista kännykkämalleista osoitteessa www.tracker.fi
Kaikki pantojen ja kavereiden seuraamistoiminnot* Useiden paikantimien yhtäaikainen seuranta Erittäin kattavat paikannustiedot Automaattinen maasto- ja merikarttojen lataaminen Navigointi maastossa luo kiintopisteitä ja kulje reitillä Hälytystoiminto hätäviesti toiselle käyttäjälle Metsästysalueiden rajojen piirto suoraan kännykässä. Tilarajat ja kiinteistönumerot tarkimmassa maastokartassa
Tutustu uutuuksiimme
MyWay
P INT kauppiaasi
Riihimäen Kansainvälisillä erämessuilla 5.-8.6. osastolla A23-25.
MyWay Point tarjoaa täyden tuen MyWay -tuotteille. 36 ympäri Suomen sijoittunutta MyWay Pointia palvelee ja neuvoo asiakkaita sekä tarjoaa uutuudet, lisävarusteet, huollon ja varaosat. Lähimmän MyWay Point -myymälän löydät osoitteesta www.tracker.fi/mywaypoint. Tarjouksessa mukana olevat kauppiaat (katso päivitetty lista web-sivuiltamme www.tracker.fi):
Forssa Tekniset Lehtovirta Helsinki Wextra Oy Häijää Neste Häijää Iisalmi Expert Saarivainio Jyväskylä Midare Kajaani Musta Pörssi Kemi Fotores Ky Kokkola Kokkotel Oy Kuhmo Paikallis-Sähkö Kuopio Markantalo Kuusamo Prisma Lieksa Esan Kodinkone Oy Mikkeli Karikon autotalo Nivala Expert Päivärinta Oulainen Tekniset Tokola Oulu Oulun Telepalvelu, Urheilu Rintamäki Pieksämäki Asennuspalvelu Reijo Halonen Pietarsaari Navitek Oy Rovaniemi A. Ollakka Oy Seinäjoki Wextra Oy Suomussalmi Expert Suomussalmi Suonenjoki Sonera Piste Turku Turun Tele-Pörssi Varkaus Sonera Piste
Tracker Oy, Kauppiaantie 30, 90460 Oulunsalo, sales@tracker.fi
Lisätietoja www.tracker.fi tai 08 521 9290 MyWay-myynti MyWay Point myymälät kautta maan Asiakastuki 0600 414 610 0,95 min+pvm (ma-pe klo 8-20, la klo 9-16)
raa at u N
Baltiassa
Viides ja toistaiseksi viimeinen N2K- työpaja pidettiin Latviassa. Me Natura-lähettiläät eri EU maista keräännyimme tällä kertaa Riikaan tutustumaan tuoreen EU jäsenmaan Naturaan ja metsästykseen. Järjestelyistä vastasi FACEn lisäksi paikallinen metsästäjien järjestö Latvian Hunters Association ja Metsänomistajien Liitto sekä Latvijas Valsts Mezi - Latvian Valtionmetsät. Kaikissa aiemmissa työpajoissa Latviaa edustanut pirteä nuori metsästäjätär Linda Dombrovska hoiti tällä kertaa ryhmämme emännyyttä ja opastusta.
A
amulla puoli kahdeksalta startattiin Riikasta puolentoista tunnin bussimatkalle länteen sumuista Riianlahden reunaa ohi kuuluisien Jürmalan hiekkarantojen kohteena Engure-järvi. Siellä aamukahvin jälkeen Vilnis Bernards ympäristöministeriöstä selvitteli Latvian N2K historiaa ja nykytilannetta. Latvian 64 600 neliökilometrin maapintaalasta metsäistä on 44 % ja maahan on määritetty 336 erilaista Natura-aluetta, noin 12 % koko maasta. Naturassa on neljä tiukasti suojeltua reservaattia, kolme kansallispuistoa, 38 luonnonpuistoa, yhdeksän maisemasuojelukohdetta ja samoin yhdeksän kansallista monumenttia, 23 pienialaista suojelukohdetta ja 230 "tavallista" N2K-aluetta. Näistä paikallinen ehkä lähinnä meidän Metsähallitustamme vastaava
18 Metsästäjä 3 / 2008
Latvijas Valsts Mezi yhtiö hallinnoi yli 250 aluetta, noin 207 000 hehtaaria. Sen hallinnassa oleva kokonaismetsäpinta-ala on 1,6 miljoonaa hehtaaria ja puunmyynti noin 4 miljoonan kiintokuution luokkaa vuosittain. Kolmanneksi suurimmat tulonsa se saa metsästysvuokrista ja maksuista. Bernardsin mielestä vuoden 1995 EU-aiesopimuksen mukana ei tullut mitään oleellista muutosta. N2K-leima ei juurikaan muuttanut alueiden asemaa. Bernards oli sitä mieltä, että Naturan perustana olevat EU:n lintu- ja ympäristödirektiivit ovat enemmän Länsi-Eurooppaan suunnattuja idässä on vielä riittävästi luonnollista/luonnontilaista aluetta, johtuen osittain muun muassa entisen vallanpitäjän sotilaallisista rajoituksista.
Ankeriasjärveä hyödynnetään edelleen
Työpajamme pitopaikka oli tutkijoiden tukikohta ja sijaitsi harvinaisen N2K-erityisalueen En-
gure järven rannalla. Saimme seikkaperäisen alueraportin professori Janis Viksnen esityksissä ekologisista merkittävyyksistä ja suojelu- ja hoitosuunnitelmista. Järvi on saanut nimensä ankeriasta tarkoittavasta sanasta (engl. eel). Se on muodostunut muinaisen Litorina-meren kuroumasta noin 4000 vuotta sitten. Vuonna 1942 sen pintaa laskettiin parilla metrillä, jotta saatiin maataloudelle lisää aluetta. Pinta-ala nykyisellään on noin 40 neliökilometriä ja syvyyttä keskimäärin vain alle 2 metriä ja ruovikko peittää vesialasta lähes puolet. Siis mitä ihanteellisin ainakin monille vesilinnuille. Engurea on hyödynnetty kautta aikojen kalastuksella erityisesti ankeriaan pyynnillä, vesilintumetsästyksellä, vesilintujen munien keruulla ja ruovikon ja heinänkorjuulla. Erikoista järven hyödyntämistä on myös sen pohjasta yhä löytyvän meripihkan kerääminen, jonka keräys on järjestetty erityisten vuokrattavien keräyskaistojen tai -palstojen pohjalle ja on edelleen
taloudellises taloudellisesti tärkeää toimintaa. Järvi on muuten aina ollut vapaasti yleisessä käytössä, siis ei ollu yksityisomi yksityisomistuksessa, mutta vasta 1930-luvulla asetettiin rajoituksia muun muassa liikakav lastuksen välttämiseksi. Linnustonsuojelualue perustettiin osalle järveä vuonna 1957, samoin laiduntamin laiduntaminen kiellettiin tärkeimmillä pesimäpaikoilla pe pesimäaikaan. Osalla järveä on myös osittainen vierailu/kulkukielto muulloin kuin v talvella jääpeitteisenä aikana. Lisäksi 1998 alujääp eelle peruste perustettiin 19 700 hehtaarin luonnonpuisto, mihin osana kuuluu myös järven rantaa ja os merenrantamerenranta-aluetta läheisestä Riianlahdesta.
Elinympär Elinympäristöjä hoidetaan jotta voidaan metsästää voida
Tämän harvinaisen ja arvokkaan N2K-alueen harv hoitomenetelmissä olisi varmaan meilläkin hoitomenet opiksi otettavaa. Siihen sisältyy esimerkiksi veotetta silintujen elinolosuhteiden ja -ympäristöjen pael rantamista samalla, kun vesilintujen metsästys s on sallittu. Mahdollisimman soveliaan ja tarkoiM tuksenmuka tuksenmukaisen kasvuston luomiseksi linnustolle aluetta muokataan rakentamalla vedenalaisia särkkiä, tekemällä saarekkeita, raivaamalla pusikkoja, niittämällä ja polttamalla ruovikkoa, mitä on tehty jo 60-luvulta saakka. Pienpetojen varsinkin minkin ja supikoiran - poistometsästys eri keinoin on perustoimenpide hoitosuunnitelmassa. Tuntuuko tutulta? Niinhän meilläkin on kokeiltu muun muassa Lintulahdet-Life-projektin yhteydessä tosin viisikymmentä vuotta myöhemmin. Järven petopyyntiin arvellaan tarvittavan 2-3 täyspäiväistä metsästäjää ympäri vuoden. Lisäksi pyyntiä olisi tehtävä myös lähialueilla, koska "petotyhjiöön" valuu koko ajan
täyttöä ulkoapäin. Rahasta tuntuu moni asia kuitenkin olevan kiinni. Vesilinnuille on hyvin menestyksellisesti kokeiltu esimerkiksi erityisillä petojen estolevyillä varustettujen pesimälaitteiden ja koripesien sijoittamista selvästi vedenpinnan yläpuolelle "tolppien" päihin. Varsinkin heinäsorsan pesimätulos on todella huomattavasti petraantunut. Tutkimuksissa on voitu myös osoittaa pesimätulosten parantuneen 10-20 % naurulokkiyhdyskuntien vaikutusalueella. Samoin sorsien pesimistiheys korreloi rantavyöhykkeen pituuden kanssa, eli "mosaiikkimaisuus" on eduksi. Alueelta metsästetään jatkuvasti vuosittain noin kaksituhatta lintua huomaa: ainutlaatuiselta
N2K-alueelta. Järvellä on erityisiä rauhoitusaluekaistoja. Sorsanmetsästys alkaa syyskuun toisena lauantaina ja se on sallittua ainoastaan kolmena päivänä viikosta. Siinäpä voisi olla hyvä systeemi meilläkin suosituimmilla sorsapaikoilla. Linnut pysyvät paremmin alueella, eikä muutolle lähtöön ole hätää. Koko alueella on menossa myös yleinen "älä roskaa metsää" - kampanja, osana ympäristön tilan edistämistoimenpiteitä. Paikalle on viime aikoina rakennettu opaste- ja infotauluja, lintutorneja, tutkimuskohteita ja pitkäaikaisseurantapaikkoja (esim. teeri ja mustahaikara). Riianlahden aluehan on melkoisen vuosittaisen turismin kulutuksen kohdetta.
TULE
GG
TUTUSTUMAAN BENELLIN TUOTTEISIIN MAAHANTUOJAN OSASTOLLE B 79-80 RIIIHIMÄEN ERÄMESSUILLA 5.-8.6.2008
GG
KOE G G BENELLIN HÄMMÄSTYTTÄVÄ HELPPOKÄYTTÖISYYS, USKOMATON NOPEUS, TEHO JA TARKKUUS
NÄE AMPUJATÄHTI TOM KNAPPIN BENELLI SHOW RIIHIMÄEN ERÄMESSUJEN AMPUMARADALLA: 6.6., 7.6. JA 8.6.2008
Suomalainen kaipaa luontoon
Kansainväliset Erämessut on Suomen merkittävin eräalan tapahtuma. Tervetuloa koko perheen voimin viettämään mukavaa kesäpäivää Riihimäen Urheilupuistoon.
www.riihimaenmessut.fi
KUN METSÄSTYS ON SINULLE SUURI NAUTINTO
LÄMPIMÄSTI TERVETULOA:
Metsästäjä 3 / 2008
19
Metsästyksessä vivahteita monelta suunnalta
Metsästysperinteet Latviassa juontavat juurensa saksalaiseen traditioon ja siihen on aika paljon sekoittunut vaikutteita Ruotsista, mihin latvialaisilla, kuten muillakin balteilla, on aina ollut paljon yhteyksiä. Samoin Puolasta ja tietenkin Venäjältä on siirtynyt perinteitä. Neuvostoliiton hallinta-aika jätti myös jälkensä metsästyksen moraaliin ja tapoihin. Latviassa on 25000 metsästäjää ja noin tuhat metsästysseuraa. Metsästäjäksi aikovan on suoritettava teoriakokeen lisäksi myös pakollinen ampumakoe Metsästysoikeus on sidottu alueen omistukseen. Voimassa on uusi metsästyslaki vuodelta 2003, missä on otettu pitkälti huomioon EU-ohjeistus ja -standardit, muun muassa lyijyhaulikielto. Metsästysvuosi on 1.4. 31.3. Monissa maissa nykyään sallittu jousella metsästys on Latviassa kuitenkin kielletty. Erikoista näin meikäläisittäin on myös metsokukon kevätsoidinmetsästys, mikä on rajoitetusti mahdollista. Toisaalta taas tiedettyihin metson soidinpaikkoihin on kohdennettu hakkuukielto. Riistaeläinten maataloudelle aiheuttamia vahinkoja saa torjua kyttäämällä ja käyttämällä keinovaloa pimeällä esimerkiksi villisikaa metsästettäessä. Sama pätee kettuun ja supikoiraan. Lisäksi tällainen pimeäkyttäys on sallittu ainoastaan passitorneista, joiden on oltava maasta vähintään 2,5 metriä. Saaliskiintiöjärjestelmä koskee osaa metsästettävistä lajeista. Alueellisia kiintiöitä on kaikille hirvieläimille, villisialle, majavalle, ilvekselle, teerelle ja metsolle. Edellä mainittuja koskevat myös pyyntiluvat ja
20 Metsästäjä 3 / 2008
kirjallisen saalisilmoituksen velvoite. Tällä pääasiassa mitataan ja arvioidaan metsästyspainetta ja riistakantojen runsautta samalla. Metsästyskorttiin sisältyy ilmoituksen palautusvelvollisuus. Metsästysalueen pinta-aloilla on lajikohtaisia alarajoja. Metsäkauriille minimipyyntialue on 200 hehtaaria metsämaata tai aitaamatonta maatalousmaata. Villisian ja saksanhirven metsästykseen vaaditaan vähintään 1000 hehtaaria metsämaata, paitsi saksanhirviuroksen kohdalla vaatimus on 2000 hehtaaria ja hirvelle alaraja on 2500 hehtaaria. Merkille pantavaa on myös, että riistaeläinten kuvausta ja filmaamista on rauhoitusaikana rajoitettu.
kentasysteemiä on kehitetty erityisesti susikantojen arviointiin. Niin kauan kuin rajan takana Venäjällä ja Valko-Venäjällä susikanta on nykyisellä tasolla, ei kuulemma susista ole puutetta, päinvastoin kaadettavaa riittää. Näinhän meilläkin usein kuulee suden pyyntiä perusteltavan.
Maastoon lintutorniin
Maastoon siirryttiin seuraavaksi vanhalle laidunniitylle rakennettuun reilun kokoiseen lintutorniin, mistä avautuvasta maisemasta sai hyvän käsityksen Engure-järven peitteisyydestä ja laajuudesta. Kauempana näkyi ankkurissa tutkijoiden käyttöön tarkoitettu parakkilautta. Karjaa ja hevosia oli tuotu laiduntamaan. Sama konsti on meilläkin käytössä esimerkiksi Pohjanlahden rannikon joillain lintualueilla pitämässä matalaa rantaa sopivasti avoimena. Loppupäivä menikin sitten EU-komission edustajan Anne Tellerin johdolla pyöreän pöydän keskusteluihin muun muassa tämän yhteisen Natura-lähettiläs-projektin saavutuksista ja tulevista toimenpiteistä sekä EU:n että kansallisilla tasoilla. Iltamyöhällä paluu Riikaan ja seuraavana aamuna vielä pari tuntia yhteenvetoja ja kansallisten näkökohtien vertailuja, ehdotelmia jatkoa varten FACE:n pääsihteerin Yves LeCocqin johdolla, diplomin jakoineen. Sitten ei muuta kuin kiireesti lentokentälle, vaikka Linda osallistujille olikin järjestänyt aikaa vapaaseen ohjelmaan sunnuntaille, jopa jonkinlaista jahtimahdollisuuttakin mutta tällä kertaa työt odottivat ja kotiolot voittivat. Palataan vielä aiheeseen...G
Terveisin Veikko Seuna, teidän N2K-lähettiläänne.
Susi puhuttaa täälläkin
Sudesta riittää Latviassakin keskustelua. Susia metsästetään vuosittain 130 yksilöä. Tilastojen mukaan esimerkiksi vuodesta 1998 vuoteen 2005 ammuttiin 1164 sutta. Oikeasta ja elinkelpoisesta suotuisan suojelutason kannasta ollaan montaa mieltä ihan kuin meilläkin. Jälkilas-