SUDEN KIINTIÖMETSÄSTYKSEN YHTEENVETO KUNNOSTETAAN TEERIEN SOIDINPAIKKA HIRVEN VASATUOTTO LASKEE – MIKSI? DRONE PELASTAA VASAT NIITTOKONEELTA LYIJYÄ KÄYTETÄÄN YHÄ VÄHEMMÄN SUOMEN SUURIN KASVINSYÖJÄ HIRVEN VUOSI 2-3/2026 Lehti yli 300 000 metsästäjälle
METSÄSTYS 12 Suden kiintiömetsästyksen yhteenveto 26 Hyljekantojen hoito metsästäjien näkökulmasta 40 Metsästys kiinnostaa – mistä liikkeelle? 58 Riistareseptit 64 Fiksusti jahdissa RIISTA 10 Sorkkia sekametsässä – ratkaisuja hirvivahinkoihin 16 Hirven vuosi – Suomen suurin kasvinsyöjä 24 Riistanhoitoa ilmasta 30 Onko meillä vielä kultasakaaleja? 32 Teerien soidinpaikan kunnostus 38 Lumijälkilaskenta paljastaa riistakantojen trendit 56 Metsäkauris on lisääntymisen erityisosaaja 60 Ilveksiä pantaan 62 Portugalin sudet AJANKOHTAISET 4 Uutiset 20 Nuorten toimitus 36 Hirvieläinvahingot huolestuttavat – edelleen 42 Luottamusta ja iloa aktiivisesta koiranelämästä 44 Kuutoset metsään 45 Riistanhoitoyhdistysten nuorisotyö lukuina 52 Ytimessä: Riistallisia maailmankuvia 65 Eräilmoitukset 66 Áigeguovdilis ságat sámegillii KOLUMNIT 3 Pääkirjoitus 6 Puheenjohtajalta 49 Ministeriön kuulumisia LAIT & LUVAT 48 Koiran kiinnipito velvollisuudesta poikkeaminen TUTKITTUA 46 Yhä vähemmän lyijyä 50 Mistä johtuu hirven vasatuoton pieneneminen? 54 Petojen ja hirvieläinten vuorovaikutus 16 Hirven vuosi – Suomen suurin kasvinsyöjä 32 Teerien soidinpaikan kunnostus 26 Hyljekantojen hoito metsästäjien näkökulmasta 48 Koiran kiinnipitovelvollisuudesta poikkeaminen 2 Metsästäjä 2-3/2026 Sisältö
46 Yhä vähemmän lyijyä 12 SUDEN KIINTIÖ METSÄSTYKSEN YHTEENVETO Kiintiö metsästyksestäkö ratkaisu suurpetoasioihin? E nsimmäinen suden kiintiömetsästys on onnistuneesti takanapäin. Saaliiksi saatiin 81 sutta 15 kiintiöalueella, joista kiintiö täyttyi kymmenellä. Lisäksi saaliiksi saatiin neljä koirasutta. Kiintiömetsästys sujui hyvin. Suomen riistakeskus kiittää metsästäjiä vastuullisesta toiminnasta. Metsästäjät toteuttivat pyynnin suunnitellusti ohjeistuksia noudattaen ja huolehtivat saalisilmoitukset riistakeskukselle ja näytteet Lukelle. Riistakeskus toteutti metsästyksen johtajille ja susien ampujille kyselyn pyynnin toteutuksesta. Näin varmistetaan, että myös tulevien kausien pohjana on paras tieto pyynnin toteuttamisesta ja erityisesti sen vaikutuksista. Kiintiömetsästyksen lainsäädännöllistä pohjaa on haastettu niin kansallisesti kuin kirjelmöimällä EU:n komissiolle. Korkein hallinto-oikeus jätti kuitenkin valitukset tutkimatta, koska valtioneuvoston päätöksiin tai ministeriön asetuksiin ei voi hakea muutosta valittamalla. Komission vastaukset EU-parlamentaarikkojen kysymyksiin olivat ympäripyöreitä, eikä ole tiedossa, miten luontojärjestöjen tekemien kanteluiden käsittely etenee. Vaikka sutta koskeva lainsäädännöllinen pohja on valmiina, karhun ja ilveksen tilanne on tätä kirjoitettaessa auki. Eduskunta toki edellytti, että ”maaja metsätalousministeriö valmistelee viipymättä asetukset, joita tarvitaan karhun ja ilveksen... kiintiömetsästykse(en).” Pallo on siis ministeriöllä, joka tarvinnee jonglöörin taitoja, jotta pallo pysyy ilmassa direktiivitulkintojen sekamelskassa. Joka tapauksessa kasvavien suurpetokantojen hallittu sääntely on tarpeen – aivan kuin se on esimerkiksi hirvieläinkantojen osalta. Kevät ja kesä näyttävät, alkaako karhunmetsästys 20. elokuuta kiintiömetsästyksenä. Vai mennäänkö edelleen Suomen riistakeskuksen tekemien poikkeuslupapäätöksien varassa? Poikkeusluvat ovat olleet toistuvien valitusten kohteina ja täytäntöönpanokielloissa niihin liittyvien tulkinnallisuuksien vuoksi. SAULI HÄRKÖNEN Julkisten hallintotehtävien päällikkö Suomen riistakeskus Pääkirj itus 3 Metsästäjä 2-3/2026
Riistanhoitoyhdistykset (rhy) tekevät laajaa ja yhteiskunnallisesti merkittävää vapaaehtoistyötä eri puolilla Suomea. Toiminta näkyy erityisesti uusien metsästäjien koulutuksessa, nuorisotyössä, ampumakokeiden järjestämisessä sekä suurriistavirka-avussa (SRVA). R iistanhoitoyhdistysten toiminta perustuu vapaaehtoistyöhön. Vuonna 2025 rhyissä järjestettiin tuhansia tilaisuuksia, joihin osallistui kymmeniä tuhansia suomalaisia. – Tuhannet vapaaehtoiset käyttävät aikaansa ja osaamistaan, jotta metsästys olisi vastuullista, nuoret pääsisivät mukaan toimintaan ja viranomaiset saisivat nopeasti apua, kertoo erikoissuunnittelija Paula Laukkanen Suomen riistakeskuksesta. Koulutusta ja nuorisotyötä tuhansille osallistujille Vuonna 2025 rhyt järjestivät 387 metsästäjätutkintokoulutusta, joihin osallistui yli 5 000 henkilöä. Varsinaisten tutkintosuoritusten vastaanottajina toimi yli 1 600 vapaaehtoista ja yli tuhannessa eri tilaisuudessa tutkinnon suoritti hyväksytysti 6 894 henkilöä. Rhyt järjestivät vuoden aikana 1 720 nuorisotapahtumaa, joihin osallistui yli 45 000 nuorta. Nuorisotoiminta tarjoaa nuorille ja lapsille mahdollisuuksia oppia luonnossa liikkumista, riistanhoitoa ja vastuullista metsästyskulttuuria turvallisesti ohjattuna. – Nuorten mukaan saaminen tukee paitsi metsästysharrastuksen jatkuvuutta myös laajemmin luontosuhdetta ja luonnon tuntemusta, Laukkanen sanoo. SRVA-toiminta on tärkeää apua viranomaisille Suurristavirka-apu on konkreettinen esimerkki siitä, miten metsästäjien osaaminen palvelee koko yhteiskuntaa. SRVA:ssa autetaan viranomaisia esimerkiksi hirvieläinonnettomuuksien jälkitilanteissa. Vuonna 2025 SRVA-tehtäviä toteutettiin lähes 15 000 tapahtumaa. SRVA-työhön käytettiin vuoden aikana peräti 49 000 työtuntia. Vapaaehtoistyö, joka näkyy arjessa ja turvallisuudessa Rhy:iden toiminta on merkittävä osa suomalaista arjen turvallisuutta, koulutusta ja luonnonvarojen kestävää käyttöä. – Riistanhoitoyhdistysten työ on vahva osoitus suomalaisesta talkoohengestä. Hiljaisesta mutta vaikuttavasta työstä, joka kantaa pitkälle, Laukkanen sanoo. Lisätietoa nuorisotoiminnan laajuudesta sivulla 45. MIKÄ ON RIISTANHOITOYHDISTYS? Riistanhoitoyhdistys on riistahallinnon paikallistason toimija, jonka jäseninä ovat alueella asuvat tai metsästävät metsästäjät. Suomessa toimii 278 riistanhoitoyhdistystä. Riistanhoitoyhdistykset edistävät ja organisoivat metsästäjien vapaaehtoistoimintaa sekä hoitavat niille laissa säädettyjä julkisia hallintotehtäviä. Käytännön toimintaa koordinoi riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja, joka hoitaa tehtävää usein oman työnsä ohella. RIISTANHOITOYHDISTYSTEN MITTAVA VAPAAEHTOISTYÖ – tuhansia koulutuksia, tapahtumia ja apua onnettomuustilanteissa TE RO SA LM EL A 4 Metsästäjä 2-3/2026 Uutis t
Katso oikea vastaus sivulta 64 TIEDÄTKÖ MIKÄ ON KUVASSA? Jos olet tehnyt pankkisi kanssa suoramaksusopimuksen vuosittaisen riistanhoitomaksun suorittamisesta tai siirtänyt riistanhoitomaksun e-laskutukseen, se veloitetaan valtuutuksessa ilmoitetulta tililtä 25.–27.5.2026. laskuttaja: Maaja metsätalousministeriö maksun aihe: Riistanhoitomaksu Veloitettava maksu on 43 euroa metsästysvuodelta 1.8.2026–31.7.2027. Jos henkilö on metsästysvuoden alkaessa 1.8. alle 18-vuotias, riistanhoitomaksun suuruus on 10 euroa . Veloituksen tapahduttua lähetämme maksumerkinnällä varustetun metsästyskorttisi heinäkuussa Metsästäjä-lehden numeron 4 mukana. Jos olet epävarma, oletko tehnyt suoramaksusopimuksen, tiedustele asiaa omasta pankistasi. Suoramaksun ja e-laskun ennakkoilmoitus Riistanhoitomaksun voi maksaa myös Oma riistassa! Voit maksaa metsästyskorttisi Oma riista -mobiilisovelluksella tai Oma riista verkkopalvelussa. Tulevan metsästyskauden 1.8.2026-31.7.2027 maksu aktivoituu maksettavaksi 15.7. alkaen. Metsästyskortti löytyy Oma riistassa kohdasta ”Omat tiedot”. HUOMIO! Metsästyskortti toimitetaan Metsästäjälehden numeron 4/2026 liitteenä heinäkuussa. Jos et ole tehnyt suora maksusopimusta tai et maksa e-laskua eräpäivään mennessä, sinulle lähetetään tavalliseen tapaan heinäkuun Metsästäjä-lehden liitteenä tilillepanokortti riistanhoitomaksun maksamista varten. Kortissa mainitulla metsästäjällä on metsästäjävakuutus, joka on voimassa kaikissa Pohjoismaissa, EU-maissa, Iso-Britanniassa ja Sveitsissä. Nimi Jakeluosoite Postinumero ja -toimipaikka Kotipaikka Syntymäaika Metsästäjänumero Yhdistysnumero ja RHY Metsästysvuosi 1.8.2026–31.7.2027 Maksettu, Betalt, Paid, Bezahlt 30.5.2026 PENTTI MUJUNEN ROUTAKUJA 9 B 01100 KOIVULINNA SAVUKOSKI 10.10.19 99999999 214, SAVUSKOSKEN RHY Villisikakanta edellisvuoden tasolla Luonnonvarakeskuksen kanta-arvion mukaan Suomessa oli tammikuun 2026 alussa keskimäärin 2 380 villisikaa (90 prosentin todennäköisyysväli on 1 893– 3 085 yksilöä). Alueellisesti eniten villisikoja on edelleen Kaakkois-Suomessa ja itäisellä Uudellamaalla, mutta yksittäisiä tihentymiä esiintyy myös Länsija EteläSuomessa. Villisikakanta vaikutti jo lähtevän nousuun, mutta näin ei tapahtunut, koska vuoden 2025 saalis 1 147 villisikaa oli suurin neljään vuoteen. Tietoa villisikakannasta tarvitaan erityisesti kannanhoitoon ja eläintautiriskien arviointiin, joista afrikkalainen sikarutto (ASF) on merkittävin. Keskeisimpiä tietolähteitä ovat hirvenmetsästäjien tuottama arvio alueensa villisikojen runsaudesta, tieto saalismääristä sekä Oma riista -palveluun kirjatut havainnot. 5 Metsästäjä 2-3/2026
MARTIN HÄGGLUND Varapuheenjohtaja Suomen riistakeskus Vähemmän riistaa, vähemmän metsästäjiä R iistakeskuksen hallituksessa nousi keskusteluun metsästäjien väheneminen noin 5000:lla vuosittain ja että ensimmäisen kerran riistahoitomaksun maksaneita oli nyt alle 300 000. Jäin pohtimaan harrastuksemme jatkuvuutta. Mikä on edessä, jos metsästäjien määrä laskee tätä tahtia kymmenen vuotta? Mikä on metsästyksen ja riistan hyväksyttävyys? Kiihtyykö harrastajamäärien väheneminen? Kuinka paljon esimerkiksi hirvieläinkantojen leikkaukset ovat vaikuttaneet? Tosiasia on, että hirvikanta on 25 vuodessa puolitettu. Metsästyksen harrastajien määrä niin kutsutuilla valkohäntäpeura-alueilla on kasvanut, mutta viime vuosina valkohäntäpeurakantaakin on leikattu voimakkaasti. Meidän tulisi saada vastauksia. Onko metsästyksen tulevaisuus sidoksissa riistakantoihin ja sitä kautta metsästysmahdollisuuksiin? Voidaanko hirveä kutsua avainlajiksi metsästyksen jatkuvuudelle? Jos riistakantojen hoitoa ohjaavat taloudelliset intressit ja vaikutusvaltaiset metsäalan toimijat, niin kuka meillä Suomessa toimii hirvieläinten edunvalvojana? Toivoisin laajaa ja avointa keskustelua metsästyksen ja riistan merkityksestä. Näemmekö riistan ja metsästysharrastuksen arvon laajemmin suomalaisille? Kyselyt osoittavat suomalaisten arvostavan metsästystä ja he haluaisivat syödä enemmän riistaa. Mutta yhteiskunnassa korostetaan vahinkoja sekä pahimmillaan vaaditaan hirvieläinkantojen pienentämistä vielä nykyisestä. Arvostettu kollegani kerran totesi: Suomessa vahinkokeskeinen keskustelu on jäänyt päälle viime vuosituhannelta, vaikka hirvikanta on jo leikattu puoleen ja vahinkoja vielä enemmän. Riistakokin vinkki Hirvieläinten liha on vähärasvaista. Kokatessa rasvaa usein pyritään lisäämään, sillä parantaahan se maittavuutta. Hirvieläimen putkiluiden ytimessä onkin kelpo apu kokille. Sahaa luut muutaman sentin pätkiksi ja paahda niitä 20 minuuttia 200 asteessa. Tulet yllättymään kuinka pihvisi luuytimellä paranee. Mukavaa kesää grillien äärelle ja kutsu kaveritkin maistamaan riistaa! Metsästysmuseo sukukansojen jahtipoluilla Keväällä Metsästysmuseoon saapuu Viron kansallismuseon tuottama ”Pohjoisten metsien kansat”-näyttely. Se avaa kiehtovan näkymän suomalais-ugrilaisten kansojen maailmaan, jossa metsästys on ollut elinehto, elämäntapa ja henkisen perinnön ydin. Virolainen folkloristi Oskar Loorits (1900–1961) on kutsunut suomalais-ugrilaisia kansoja pohjoisten metsien lapsiksi. Juuri metsästyskulttuurissa ilmenee sukukansoja yhdistävä, samankaltainen luontosuhde. Metsästys kuvataan monimuotoisena ilmiönä – elinkeinona, yhteisöllisenä tapana ja ekologisen ymmärryksen ilmentymänä. Näyttely on tarinallinen kokonaisuus, joka yhdistää perinteiset museoesineet nykyaikaiseen muotoiluun, valoon ja ääneen. Metsästyskortilla vapaa pääsy. Pohjoisten metsien kansat – Suomalais-ugrilaisia jahtipolkuja 20.5.2026-28.2.2027 Suomen Metsästysmuseo, Tehtaankatu 23 A, Riihimäki www.metsastysmuseo.fi Luoteihin ei ole tulossa rajoituksia EU:n ammuksia koskevaa lyijyrajoitusehdotusta on hienosäädetty useaan otteeseen. Nyt siihen on tehty kenties merkittävin muutos: luodit rajattiin kokonaan pois rajoituksen piiristä. Rajoitusehdotus koskee enää vain lyijyhauleja. Niiden osalta rajoituksen sisältö on pääpiirteittäin sama kuin ennenkin: myyminen ja käyttäminen kiellettäisiin siirtymäajan jälkeen. Vaikka luotien osalta mikään ei ole muuttumassa, on muutamilla EU:n jäsenvaltioilla yhä huoli rajoituksen vaikutuksesta maanpuolustuskykyyn. Komissio saattaakin pidentää myös lyijyhauleista luopumisen siirtymäaikoja saadakseen ehdotukselle riittävän tuen. Komissio suunnittelee tuovansa ehdotuksen äänestykseen REACH-komiteaan 29.4.2026, mutta on mahdollista, että äänestys viivästyy edelleen. Suomi on ilmaissut tukevansa komissiota, vaikka näkeekin ehdotuksessa yhä kehitettävää. TE RO KU IT UN EN K lumni 6 Metsästäjä 2-3/2026
Uutis t OMA RIISTASSA NYT Metsästäjä ● Kirjaa kaikki vesilintuhavaintosi Oma riistaan. Rhytoimija ● Tarkista nimitystesi voimassaolo Oma riistasta ja suorita tarvittaessa kertauskoulutus. Seuran / seurueen yhteyshenkilö ● Päivitä seuran paikkapisteet ja alueet ennen seuraavaa metsästyskautta. Luvanhakija ● Vastaa ripeästi selvityspyyntöihin Oma riista -palvelussa. Toiminnanohjaaja ● Tee JHT-esitykset rhy:n hallitukselle toimijoiden nimitysesitystä varten. ● Kouluta ampumakokeen vastaanottajat uusiin maksujärjestelmiin. ● Varmista, että metsästäjätutkinnon vastaanottajat tuntevat uuden sähköisen metsästäjätutkintojärjestelmän. ● Varmista, että uudistettu tutkintokoulutus materiaali on kouluttajien käytössä. Oma riista -helpdesk auttaa tarvittaessa arkisin 9.00–15.00, p. 029 431 2001 tai sähköpostilla oma@riista.fi ERÄMESSUILTA KOHTI UUSIA SEIKKAILUJA! Metsästys Kalastus Retkeily Luonto Tervetuloa eränkävijöiden odotettuun tapahtumaan! Riihimäen Erämessut tarjoaa laajan messualueen lisäksi runsaasti ohjelmaa ja mahdollisuuksia kokeilla! Tutustu ja osta liput: eramessut.fi Mukana mm. Beretta Areena, Erä Goes Range ja Benelli-Show Seuraa somessa 298 249 VUONNA 2025 METSÄSTYSKORTIN LUNASTI Kainuun metsäpeurakanta jatkaa laskuaan – kehitys alkaa olla kriittistä Luonnonvarakeskuksen (Luke) arvion mukaan Kainuussa talvehti kuluvana talvena vajaa 600 metsäpeuraa. Kolmen viime vuoden aikana kanta on heikentynyt keskimäärin 15 prosentin vuosivauhtia. – Metsäpeurakannan vähenemisen taustalla on poikkeuksellisen heikko vasatuotto syksyllä 2024 ja 2025. Pitkäaikaisten pantaseurantojen perusteella heikko vasatuotto johtuu pääosin suurpetojen saalistuksesta. Kainuun kannan merkittävin lisääntymisalue on suppea, minkä seurauksena vasojen kuolleisuus todennäköisesti vaihtelee herkästi. Kannan tila on nyt samanlainen kuin 2010-luvun pahimpina vuosina, eikä peurakanta kestä useita vastaavia vuosia ilman, että sukupuuttoriski kasvaa merkittävästi, kertoo erikoistutkija Antti Paasivaara Lukesta. Vasojen osuus Kainuun talvikannasta jäi tänä vuonna noin 6,5 prosenttiin, kun normaalisti osuus on ollut 10–15 prosenttia. Tänä talvena peuralaumoja havaittiin enimmäkseen Sotkamon taajaman ja Hiidenportin välisellä harjualueella, Paltamon Kontiomäen ja Ristijärven raja-alueella ja joitakin myös Kuhmon Vepsän alueella. Kuolleita metsäpeuroja ei laskennassa havaittu. Kainuun metsäpeuroihin vaikuttavat eniten elinympäristöjen rajallisuus, suurpedot ja liikenne. Venäjällä metsäpeurakantaa rajoittaa lisäksi salametsästys. JU H A SA HL GR EN 7 Metsästäjä 2-3/2026
Metsästäjien vuosittain lunastamien metsästyskorttien määrä on ollut loivassa laskussa. Vuonna 2025 kortteja lunastettiin ensimmäistä kertaa alle 300 000. Muutosta selittänee suurten ikäluokkien ikääntyminen. Uusia metsästäjiä tulee suhteellisen tasaisesti. Metsästäjätutkinnon suorittaa vuosittain noin 7 000 henkilöä. TILASTOT TÄHTÄIMESSÄ METSÄSTYSKORTIN LUNASTANEITA MUUTOS EDELLIS VUOTEEN (%) TUTKINNON SUORITTANEITA 2021 307 155 -0,94 7 282 2022 306 106 -0,34 8 048 2023 302 114 -1,30 7 760 2024 301 963 -0,05 6 649 2025 298 249 -1,23 7 097 Valkohäntäpeurakanta kasvoi hieman Luonnonvarakeskus on julkaissut uusimman arvionsa valkohäntäpeurakannasta. Arvion mukaan helmikuussa 2026 Suomessa oli 120 000 valkohäntäpeuraa (95 % todennäköisyysväli: 115 000–125 000). Kanta on kasvanut viime vuodesta 3,5 prosenttia. Osalla hirvitalousalueista kanta on kasvanut. Tulevalla metsästyskaudella valkohäntäpeuroja on tärkeää metsästää kyseisillä alueilla riittävästi, jotta kannan kasvu ei jatku. Tavoitteena on mitoittaa metsästys siten, että valkohäntäpeurakanta pysyy tasolla, joka on ekologisesti ja sosiaalisesti kestävä. Yksilöä / 1000 ha Yksilöä / 1000 ha Kannan tiheys 2026 Tiheysmuutos 2025–2026 Hirvi Punaiseen kirjaan Ruotsissa Ruotsin maatalousyliopiston lajitietopankki (Sveriges lantbruksuniversitets Artdatabank) on listannut hirven Punaiseen kirjaan, joka osoittaa lajien sukupuuton riskin. Hirvi sai luokituksen silmälläpidettävä. Vaikka hirvi on Ruotsissa yleinen, se täyttää yhden kriteeristä: laji on vähentynyt nopeasti – vähintään 15 prosenttia kymmenen vuoden tai kolmen sukupolven aikana. Metsästyskauden 2024–2025 jälkeen Ruotsin hirvikannan keskitiheys oli 7,0 hirveä / 1 000 hehtaarilla. Läänien välinen vaihtelu oli 3,6–10,4 hirveä / 1 000 hehtaarilla. Punaisella kirjalla ei ole virallista oikeudellista merkitystä, mutta sitä käytetään suojelupäätösten perustana. Ruotsin luonnonsuojeluviraston (Naturvårdsverket) mukaan painopiste on pitkäaikaisen ja kestävän kannanhoidon varmistamisessa, jotta hirvi on tulevaisuudessakin elinvoimainen ja tärkeä resurssi. Punainen kirja ei siis tarkoita, että laji olisi automaattisesti suojeltu. Hirveä saa edelleen metsästää. Suomessa Punainen kirja päivitetään seuraavan kerran vuonna 2030. Jos arviointi tehtäisiin nyt, hirvi todennäköisesti päätyisi luetteloon, koska kannan koko on pienentynyt nopeasti. Punainen kirja perustuu Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) kriteereihin: populaation koko, vähenemisnopeus, levinneisyysalue ja sukupuuton riski. Lajit jaetaan kategorioihin elinvoimaisista äärimmäisen uhanalaisiin tai alueellisesti hävinneisiin. Nuorten eräleiri 2.-5.7.2026 Haapajärven-Reisjärven rhy järjestää leirin 11–16-vuotiaille lapsille. Ohjelmassa metsästäjätutkintokoulutus, metsästäjätutkinto, ampumakoulutus, maastossa liikkumisen perusteita, metsästyskoirien esittely, pienpetopyyntikoulutus, vetouistelu, ensiaputaidot sekä vapaaajalla simulaattoriammuntaa, uintia ja saunomista. ● Susisaarentie 2, 85900 Reisjärvi, majoitus omissa teltoissa. ● Hinta 200 euroa (+ 20 euroa metsästäjätutkintoon osallistuvilta). ● Ilmoittaudu viimeistään 31.5.2026. ● Leirille otetaan 35 leiriläistä ilmoittautumisjärjestyksessä. Katso tarkemmat tiedot leiristä, järjestelyistä ja ilmoittautumisesta. AS KO H ÄM ÄL ÄI NE N 8 Metsästäjä 2-3/2026 Uutis t
Voidaanko hirvivahinkoja hallita tehokkaammin lisäämällä ravintoa ja monipuolistamalla metsien rakennetta? Samalla metsät vahvistuisivat ilmastonmuutosta vastaan ja monimuotoisuus lisääntyisi. TeksTi Marko Svensberg kuvaT Hannu Huttu V altaosa hirvivahingoista tapahtuu mäntyvaltaisissa taimikoissa ja nuorissa kasvatusmetsissä. Vahinkoriskiä voidaan vähentää kahdella keinolla: säätelemällä hirvikantaa ja lisäämällä ravintoresursseja. Kannan säätely, mäntytaimikoiden määrän kasvattaminen ja hirvelle mieluisan muun ravinnon lisääminen mahdollistavat valtakunnallisesti vaikuttavan hirvivahinkojen hallinnan. Hirvikanta on puolitettu 2000-luvun alusta. Viime vuosina hirven aiheuttamia metsävahinkoja on korvattu vuosittain 0,5–1,5 miljoonalla, kun vuosituhannen alussa niitä korvattiin 2–5 miljoonalla eurolla. Nyt keskitytäänkin toiseen keinoon – ravintoresurssien kasvattamiseen. Sekä Pohjoismaista että muualta Euroopasta on tutkimukseen ja käytäntöön perustuvaa tietoa vahinkojen vähentämisestä lisäämällä sopivan ravinnon määrää. Myös Suomessa on tarve etsiä nykyistä kokonaisvaltaisempia metsänhoidollisia ratkaisuja, joilla vähennetään vahinkoja ja lievennetään niiden pelkoa. Taustalla iso muutos metsäluonnossa Suomen metsät ovat kuusettuneet 2000-luvulla nopeasti. Moni metsänomistaja suosii edelleen kuusta männyn sijasta hirvivahinkojen pelossa. Mäntytaimikoiden pinta-alan pienentyessä syöntipaine kasaantuu niille aloille, joita on jäljellä. Viime vuosina männyn uudistamismäärät ovat onneksi kääntyneet nousuun. Kasvutappioiden lisäksi kuusettuminen on erittäin huolestuttava ilmiö metsien terveyden kannalta. Kuusen suosimisella voi olla vahinkojen vähentämisen sijaan tuhoja lisääviä vaikutuksia. Liian karulle paikalle perustettu kuusikko on altis sekä hyönteisettä kuivuustuhoille. Suomessa kaarnakuoriaistuhojen määrä on Sorkkia sekametsissä -hanke ● Vuonna 2025 alkanut hanke kestää kolme vuotta. Hanke keskittyy tutkimukseen, koulutukseen ja viestintään. ● Hanketta koordinoi Suomen riistakeskus. Mukana ovat Suomen metsäkeskus, Helsingin yliopisto sekä Hämeen ammattikorkeakoulu. ● Hankkeen rahoituksesta valtaosa tulee maaja metsätalousministeriöstä. Ratkaisuja hirvivahinkoihin Hirvelle mieluisinta puuravintoa ovat taloudellisesti vähäarvoiset lehtipuut haapa, pihlaja, pajut ja koivut. ↓ Hanke tulee tuottamaan uutta videomateriaalia Metsänhoito ja hirvi -sarjaan. 10 Metsästäjä 2-3/2026
kymmenkertaistunut vuosina 2017–2023. Ruotsissa kuusikoita kuoli vuosina 2019–2020 noin 13 miljoonan kuutiometrin edestä. Tämä on merkittävä ekologinen ja taloudellinen riski. Sekametsä voi ratkaista ongelman Viime vuonna käynnistyneen Sorkkia sekametsissä -hankkeen tavoitteena on löytää kestäviä tapoja, joilla metsätalous ja hirvieläinkantojen hoito voidaan sovittaa yhteen sekä vahvistaa metsien monimuotoisuutta ja tuhoriskien kestävyyttä. Hankkeen pyrkimyksenä on lisätä metsien sekapuustoisuutta ja hirvieläinten ravintoresursseja: mitä enemmän metsissä on ravintoa, sitä vähemmän on hirvivahinkoja. Lehtipuuston, pensaskerroksen, mäntytaimikoiden ja varpujen, kuten mustikan, runsaus hajauttavat syöntipainetta ja lieventävät vahinkoja. Monipuoliset metsät myös kestävät paremmin ilmaston ääri-ilmiöitä ja tukevat luonnon monimuotoisuutta. Metsäkanalinnutkin kiittävät. Koulutusta ja tietoa käytäntöön Hanke panostaa tutkimukseen ja tutkitun tiedon yleistajuiseen viestintään. Hankkeessa toteutetaan tutkittuun tietoon pohjautuva yleistajuinen kirjallisuuskatsaus, jonka pohjalta tuotetaan koulutusmateriaaleja metsäalan ammattilaisille, oppilaitoksille ja metsänomistajille. Tarjolla on maastokoulutuksia, webinaareja ja oppaita siitä, miten metsänhoitoa suunnitellaan vahinkoja ennaltaehkäisevästi. Myös uusia videoita on tekeillä: Metsänhoito ja hirvi -sarja tulee saamaan uusia jaksoja. Vähemmän vahinkoja ja kestävämmät metsät Hirvivahingot herättävät vahvoja tunteita ja mielipiteitä. Hanke pyrkii parantamaan keskusteluilmapiiriä ja sidosryhmien välistä yhteisymmärrystä. Hankkeen tavoitteena on käynnistää pitkäjänteinen muutos, jonka myötä hirvivahingot vähenevät, metsäja riistasektorien välinen yhteistyö tiivistyy sekä metsänomistajien ja metsästäjien keskinäinen ymmärrys vahvistuu. Metsästäjillä on keskeinen rooli hankkeen tavoitteiden käytännön toteuttamisessa, sillä he perheineen omistavat lähes puolet Suomen yksityisistä maa-alueista. Uutta hirvitutkimusta Helsingin yliopistosta Hankkeeseen sisältyy tutkimusprojekti, jonka toteutuksesta vastaa Helsingin yliopisto. Metsämme käyvät läpi dramaattisia muutoksia: ilmastonmuutoksen seurauksena niihin kohdistuu yhä voimakkaammin uhkia, kuten hyönteis-, sienija eläintuhoja sekä sään ääri-ilmiöitä. Ilmastonmuutos kasvattaa kaikkien tuhojen riskiä, ei pelkästään yksittäisten tuhonaiheuttajien. Lehtipuuston perkaaminen on yksi yleisimmistä metsänhoidollisista keinoista hirvivahinkojen hallinnassa, mutta tutkimusnäyttö sen tehokkuudesta on ristiriitaista. Yksittäisten taimikkokuvioiden käsittely ei välttämättä vaikuta hirven ravinnon valintaan ja laidunnuskäyttäytymiseen maisematasolla, ja se voi jopa lisätä ongelmia, kuten kuusettumista. Myöskään pelkkä hirvikannan säätely ilman elinympäristön muutosten huomioimista ei vähennä hirvivahinkoja. Metsien rakenteellinen ja lajistollinen monimuotoisuus ovat keskeisiä tapoja parantaa niiden vastustuskykyä ja resilienssiä eli toipumiskykyä erilaisista häiriöistä. Esimerkiksi sekapuustoisuuden on havaittu vähentävän hyönteistuhojen riskiä. Helsingin yliopiston tutkimusprojektissa tarkastellaan, miten metsän puulajiston monimuotoisuus ja rakenteellinen vaihtelu vaikuttavat hirvivahinkoihin ja hirvien ravinnonkäyttöön. Projektissa hyödynnetään DNA-pohjaisia menetelmiä, maastomittauksia ja jo julkaistun tiedon systemaattista analyysiä. Tutkimus tuottaa tietoa metsäelinympäristön rakenteen ja metsänhoidollisten toimenpiteiden mahdollisuuksista hirvivahinkojen hallinnassa. ANNA JOKINEN Katso video hirven ravinnonkäytöstä metsastajalehti.fi 11 Metsästäjä 2-3/2026
Viime talvena metsästettiin susia kiintiömetsästyksenä 16 kiintiöalueella eri puolella Suomea. Kokonaiskiintiö oli 100 yksilöä. TeksTi Visa Eronen kuvaT Niko Pekonen ja Timo Ahola K iintiöstä 26 oli kohdennettu alueille, joilla tiedettiin Luonnonvarakeskuksen analysoimien DNA-näytteiden perusteella liikkuvan koirasusia. 1.1.2026 – 10.2.2026 välisellä metsästysajalla saatiin saaliiksi 81 sutta ja neljä koirasutta. Kiintiömetsästyksen tavoitteet Kiintiömetsästyksen tavoitteena oli pienentää nykyistä susikantaa ja ehkäistä suden aiheuttamia haittoja ja samalla vastata suden tuomiin huoliin turvallisuudesta ja vahingoista. Kasvaneen susikannan seurauksena turvallisuushuolet, kotieläinvahingot sekä poliisin suurpetotehtävät ovat lisääntyneet. Vaikka ennaltaehkäiseviin toimiin on panostettu, tarvitaan myös metsästykseen perustuvaa kannansäätelyä. Luonnonvarakeskus (Luke) arvio Suomen susikannan kasvaneen vuodesta 2024 vuoteen 2025 noin 46 prosenttia. Maaliskuussa 2025 Suomessa arvioitiin olleen noin 430 sutta (todennäköisyysväli 413–465), joista poronhoitoalueen ulkopuolella 394 (379–413) yksilöä. Marraskuussa 2025 susien määrän ennustettiin olevan 557 yksilöä (todennäköisyysväli 476–669). Kiintiön mitoituksella pyrittiin siihen, että susikanta pienenee, mutta sen koko ei laske alle syksyllä 2025 asetetun suotuisan suojelutason viitearvon 273 sutta. Kiintiön mitoituksella ja kohdentamisella pyrittiin turvaamaan edellytykset toteuttaa kiintiömetsästystä pitkäjänteisesti myös tulevina vuosina. Kannan koon muuttumista seurataan Luken kanta-arvion perusteella. Pyynnin kohdentaminen Pyynti kohdennettiin reviirikohtaisilla aluerajauksilla ensisijaisesti kokonaisiin laumoihin. Laumakohtainen Suden kiintiömetsästys onnistui Alueet valittiin ennen kaikkea turvallisuusja vahinkoperustein. Suden ja koirasuden erottaminen toisistaan on metsästystilanteessa vaikeaa, ellei jopa mahdotonta. 12 Metsästäjä 2-3/2026
pyynti on ennakoitavaa ja vaikuttavaa, ja sen vaikutukset susikantaan ovat hyvin arvioitavissa. Samanlaista mallia on käytetty Ruotsissa vuosien ajan. Pyynti kohdennettiin alueille, missä suden aiheuttamat haasteet ovat olleet suuria. Kiintiöalueita painotettiin lounaiseen Suomeen, jossa susireviirejä on runsaasti ja niiden määrä on kasvanut nopeasti. Alueet valittiin ennen kaikkea turvallisuusja vahinkoperustein. Painopiste oli alueilla, joilla on esiintynyt huomattavia susien aiheuttamia vahinkoja tai turvallisuushuolia. Lisäksi metsästystä kohdennettiin metsäpeura-alueille sekä laumoihin, joissa on havaittu Luken aineistojen perusteella koirasusia tai susien lähisukulaisuutta. Kiintiöalueiden valinnassa hyödynnettiin laajasti erilaisia tietolähteitä, kuten vahinkotilastoja, havaintotietoja, DNA-aineistoa, suurriistavirka-aputilastoja ja tietoja poikkeusluvista. Reviirikohtaiset kiintiöt pyrittiin mitoittamaan niin, että alueelta voitaisiin poistaa sen lauma tai koirasusialueelta kaikki yksilöt. Jos käytettävissä oli havaintotietoa yksilömääristä, se otettiin suoraan kiintiön pohjaksi. Muussa tapauksessa käytettiin tutkimukseen perustuvaa kaavamaista kuuden yksilön arviota. Pyynti onnistui hyvin Susia saatiin hyvin saaliiksi heti pyyntikauden alettua. Suureen osaan Suomea saatiin vuoden vaihteessa sopiva lumipeite, mikä mahdollisti jälkien etsinnän. Kolmen ensimmäisen pyyntipäivän aikana kaadettiin yli puolet koko kauden saaliista. Kymmenennen pyyntipäivän jälkeen saaliiksi saatiin enää muutamia yksilöitä. Suomen riistakeskus järjesti metsästyksen johtajille koulutustilaisuuksia ennen metsästyskautta, joissa käytiin läpi metsästystä koskevia säännöksiä, pyynnin vastuullisuutta ja turvallisuutta, metsästäjien järjestäytymistä pyyntiä varten sekä pyyntivälineitä ja -menetelmiä. Kun pyynti alkoi, metsästäjät olivat organisoituneet kiintiöalueilla pyyntiä varten ja metsästyksen sekä viestinnän pelisäännöistä oli sovittu. Pyyntiin saatiin sopiva määrä metsästäjiä ja motivaatio suden pyyntiin ja pyynnin valmisteluun oli hyvä. Suurella osalla kiintiöalueista pyynti toteutettiin koirien avulla. Koiria ja koiranohjaajia tuli avuksi pyyntiin eri puolilta Suomea. Myös lippusiimaa käytettiin muutamilla alueilla. Riistakeskuksen tietojen mukaan pyynnit sujuivat turvallisesti. Myös metsästystä koskeva viestintä oli maltillista, vaikka kiinnostus pyyntiä kohtaan oli suurta. Mediat julkaisivat suuren määrän pyyntiä koskevia uutisia. Metsästyksenhäirintää havaittiin muutamalla kiintiöalueella, mutta vakavammilta ylilyönneiltä vältyttiin. Metsästyksen vaikutusten arviointi Riistakeskus järjesti metsästyksen johtajille kyselyn pian metsästyskauden loputtua. Kyselyn avulla saadaan tietoa metsästyksen ja sen organisoinnin onnistumisesta. Tietoja voidaan hyödyntää pyynnin onnistumisen arvioinnissa ja pyynnin kehittämisessä. Pyynnin kohdentumisesta ja vaikutuksesta susikantaan saadaan tietoa Luken kantaarvion julkaisun yhteydessä. Kuluneena talvena petoyhdyshenkilöt ovat kirjanneet susihavaintoja runsaasti, mikä edesauttaa kiintiöpyynnin vaikutusten seurantaa ja kanta-arvion luotettavuutta. Havaintoaineiston perusteella osalla kiintiöalueista susihavaintoja on tehty runsaasti myös kiintiöpyynnin loputtua, mutta osalla havaintoja on kertynyt pyynnin jälkeen hyvin vähän. Ruotsalaisten kokemusten perusteella poistetun susilauman reviirille voi tulla uusia yksilöitä varsin nopeasti, jos reviirin ympärillä on muita susireviirejä. Myös suden ulostenäytteitä on kerätty aktiivisesti. DNA-aineisto on tärkeää susikannan seurannan ja kiintiöpyynnin vaikutusten arvioinnin näkökulmasta. Pyynnin vaikutuksia vahinkotilanteeseen ja susien aiheuttamiin muihin haasteisiin seurataan erilaisten tilastotietojen perusteella. Kiintiöpyynnin jatko Suomen susikannan hoitosuunnitelmaa päivitetään maaja metsätalousministeriön johdolla. Hoitosuunnitelmatyön yhteydessä Lainsäädännöllinen tausta Suden kiintiöpyynti tuli mahdolliseksi, kun suden suojelustatusta alennettiin Euroopan Unionin luontodirektiivissä tiukasti suojellusta lajista suojelluksi lajiksi, eli susi siirrettiin direktiivin liitteestä IV liitteeseen V. Pyynnin mahdollistamiseksi muutettiin metsästyslakia ja metsästysasetusta, säädettiin valtioneuvoston asetus suden kiintiömetsästyksestä ja maaja metsätalousministeriön asetus suden metsästyksestä. Kiintiön koosta, kiintiöalueista ja niillä metsästettäväksi sallittujen susien määrästä säädettiin maaja metsätalousministeriön asetuksella. Ministeriön asetus perustui Suomen riistakeskuksen maaja metsätalousministeriölle tekemään esitykseen. arvioidaan myös kiintiöpyynnin onnistumista ja suunnitellaan, miten pyyntiä tulevaisuudessa toteutetaan. Hoitosuunnitelmaluonnos on tarkoitus saada lausunnolle kesällä 2026. Kesäkuussa 2026 julkaistava suden kanta-arvio on tärkeä virstanpylväs pyynnin onnistumisen arvioinnissa ja vaikuttaa merkittävästi tulevan talven kiintiöpyynnin edellytyksiin. Saalissusien DNA-näytteet on analysoitu Luonnonvarakeskuksen (Luke) analyysit metsästäjien toimittamista näytteistä valmistuivat maaliskuun lopulla. Kaadetuista eläimistä 40 oli ennestään tunnettuja ja 41 uusia yksilöitä. Hammasnäytteitä iänmääritykseen Luke oli saanut 58 sudesta, joista 29 oli uusia yksilöitä ja näistä 20 edelliskevään pentuja, joista ei aiemmin ole voitu saada DNA-näytettä. Saaliissa oli 4 koirasutta, joista kaksi oli entuudestaan DNA-näytteistä tuttuja (Kaakkois-Suomi) ja kaksi uusia (Peurainneva ja Kaskinen-Närpiö). Saaliiksi jäi myös kolme kohdereviirien naapurireviirien sutta, yksi yksilö Aura-Paimion, Kaskinen-Närpiön ja Pahkavaaran alueilla. Lopulliset DNA-tulokset sukulaisuusanalyyseineen ja kanta-arvio valmistuvat kesäkuun lopulla. 13 Metsästäjä 2-3/2026
Hirven vuodenkiertoa rytmittävät ravinnonhankinta ja lisääntyminen. Oman lisähaasteensa hirven elämään tuovat loiset ja pedot. TeksTi Joni Saunaluoma kuvaT Hannu Huttu ja Asko Hämäläinen K eväällä luonto herää ja aloittaa uuden kasvukauden. Se tarkoittaa myös hirvelle uutta alkua. Vasoista tulee nuoria aikuisia ja nuoret naaraat valmistautuvat ensimmäiseen vasomiseen. Lumien sulettua ja kasvien puhjettua lehteen ravinnon tarjonta monipuolistuu rutkasti. Hirvellä on enemmän valinnanvaraa, josta poimia kaikista maistuvimmat ja energiapitoisimmat kasvinosat. Tuoreet verHIRVEN VUOSI Suomen suurin kasvinsyöjä sot ovat hyvin ravintorikkaita, joiden avulla on esimerkiksi hyvä imettää ja kasvattaa uutta vasaa. Kesäja talvilaitumet Hirvellä on yleensä selkeät laidunalueet talvella ja kesällä ja näiden etäisyys voi vaihdella muutamasta kilometristä jopa satoihin kilometreihin. Keväällä ennen vasomista hirvet siirtyvät kesälaitumille ja hakeutuvat 16 Metsästäjä 2-3/2026
maassa. Hirvi ei kaipaa lämpöä, vaan se on sopeutunut viileään. Kesän viilentävä merituuli ja talvella kunnon pakkanen vähentävät sen kokemaa lämpöstressiä. Talvilaidunalueet sijaitsevat usein hieman karummilla kasvupaikoilla, joilla on jo ennen tehokasta metsätaloutta ollut paremmin mäntyä saatavilla. Nyt taimikot tarjoavat ravintoa talvisinkin miltei joka paikassa, mutta vaelluskäyttäytymistään hirvi ei ole hylännyt. Vappuna alkaa vasominen Ennen vasomista naaraat karkottavat edellisvuoden vasat, joiden täytyy aikuistua ja aloittaa itsenäinen elämä. Uutta elinaluetta etsiessään joku niistä saattaa eksyä kaupungin keskustaan asti, mutta kaupunkielämään hirvi ei ainakaan vielä ole sopeutunut. Hirvi vasoo Etelä-Suomessa toukokuun alkupuolella ja pohjoisessa viikkoa kahta myöhemmin, kuitenkin ennen kesää. Tässäkin näkyy hirven sopeutuminen vaihtelevaan kevään saapumiseen: Vasominen tapahtuu paikassa, jossa on kosteutta. Metsässä virtaava oja, puro tai vastaava tarjoaa naaralle juotavaa ensipäivinä. Vasallisen hirvinaaraan elinpiiri kesällä on noin 1000–1500 hehtaaria, jolla se liikkuu tiiviisti. Aina vasonta ei onnistu tai vasa päätyy suurpedon saaliiksi pian syntymän jälkeen. Aikuiset karhut saalistavat hirvenvasoja ensimmäisten viikkojen aikana ja tiheimmillä karhualueilla niillä on selvä vaikutus hirven vasatuottoon. Vasansa menettänyt naaras kuitenkin kompensoi epäonnistunutta vasomista saamalla seuraavana keväänä todennäköisemmin kaksoisvasat. Kesällä tarjoilut kohdillaan Heinäkuussa hirven ruokapöytä on parhaimmillaan. Ruohovartisista kasveista riittää valinnanvaraa. Esimerkiksi maitohorsma lainehtii hakkuuaukoilla punertavana merenä ja metsittyneellä peltoniityllä kasvavat koiranputket katoavat parempiin suihin. Luonnon noutopöydän notkuessa ei ole tarvetta kajota kuiviin puunoksiin. Hirvi pyrkii kuitenkin aina hakemaan optimaalista tasapainoa hiilihydraattien, valkuaisaineiden ja rasvojen kesken. Jokivarsipajukon lehdet ovat lähellä ideaaliruokaa. Tukalat helteet ja hyönteiset Vaikka ravintoa on hyvin saatavilla, saattavat kesähelteet tehdä hirven olosta tukalan. Hirven keho alkaa stressaantua lämmöstä elohopean noustessa yli 20 asteen. Toisin kuin aurinkoa hakevat lomalaiset, hirvet makoilevat kesäpäivät yleensä varjostavan metsän suojassa ja siirtyvät illan viileyden myötä aukeille ruokailemaan. Helle ja kuivuus voivat vaikuttaa jopa seuraavan siellä otollisille vasomisalueille. Esimerkiksi rannikon asukkaat ovat tottuneet hirvien tuloon kesän kynnyksellä ja poislähtöön talven alkaessa. Syitä miksi useimmat hirvet toimivat näin, ei kokonaan tunneta, mutta ilmastoolosuhteita ja ravinnon saatavuutta on pidetty keskeisinä tekijöinä. Esimerkiksi meren rannikolla kesäilmasto on hieman viileämpi ja talvinen hieman lämpimämpi kuin sisäHirvi vasoo EteläSuomessa toukokuun alkupuolella ja pohjoisessa viikkoa kahta myöhemmin. 17 Metsästäjä 2-3/2026
vuoden vasomiseen. Hirvi onkin yksi lajeista, joka ei pätkääkään pidä lämpenevästä ilmastosta. Toinen stressin aihe on hirvikärpäset, jotka loppukesästä alkavat kiusata muitakin kuin hirviä. Niitä voi hakeutua hirven karvaan tuhansittain. Yhtään vähemmälle ei ole jäänyt nenäsaivartaja, jonka toukat ovat kevään aikana kasvaneet nenäontelossa muutaman sentin pituisiksi aiheuttaen varmasti epämiellyttävää nenän kutiamista. Onneksi kesän tullen ne putoavat maahan. Syksyllä hormonit hyrräävät Elokuussa alkavat uroshirvien sarvet olla kelomiskunnossa. Kesällä vauhdikkaasti, jopa kaksi senttimetriä vuorokaudessa, kasvaneet sarvet ovat täydessä mitassa, jolloin ne luutuvat ja nahka kuoriutuu sarvien päältä pois. Lähestyvä kiima muuttaa urosten hormonitoimintaa ja alkaa ohjata yhä enemmän niiden käyttäytymistä. Kiima-ajan kynnyksellä hirvien liikehdintä vilkastuu ja elinpiiri laajenee. Kumppania etsitään sillä silmällä ja urokset tiedottavat olemassaolostaan ahkerasti. Uroksella ei ole kumppanilleen sen kummempia vaatimuksia, mutta naaras joutuu puntaroimaan kuka antaisi parhaat geenit tulevalle jälkipolvelle. Sarvien lisäksi urokset muuttuvat myös muuten. Kaula turpoaa jopa kaksinkertaiseksi ja korostaa muutenkin kookkaan sonnin näyttävyyttä. Sorkilla kaivetaan metrin puolentoista kiimakuoppia, jotka hajustetaan kehon omilla kemikaaleilla. Urosten keskinäisiä välejä mittaillaan mahtailemalla, mutta joskus välien selvittely vaatii fyysistä kanssakäymistä ja sarvien kolistelua. Kiiman ollessa parhaimmillaan syyskuussa urokset eivät juuri syö, eikä niiden nahan alta kiima-ajan jäljiltä löydy rasvaa. Varsinkin kasvuikäiset vasat ovat ravinnon perään. Loppukesästä herkullisia lehtipuiden lehtiä riivitään yleisesti, mutta syksyä kohden mentäessä ja lehtien kellastuessa varpujen osuus ruokavaliossa kasvaa. Monelle saattaa tulla yllätyksenä mustikan ja puolukan tärkeys erityisesti hirven syksyisessä ruokavaliossa. Eikä siihen vaikuta edes marjasato. Kiiman lisäksi syksyllä hirven elämään vaikuttaa myös metsästys. Vaikka metsästys tapahtuu pääasiassa viikonloppuisin, lisää se yhdessä kiiman kanssa hirvien liikkumista, eikä niiden elinpiiri ole enää läheskään niin tiivis kuin kesällä. Lokakuussa havaintoja saattaa tulla aivan uusista yksilöistä, joita ei nuolukivillä ole kesällä näkynyt. Talven tulo muuttaa ruokavalion Syksyn edetessä hirvi varautuu talven tuloon muuttamalla ravintoaan kuitupitoisemmaksi; talvella ei ole Mänty ei ole hirven ykkösherkkua, mutta sitä on pienellä vaivalla saatavissa suhteellisen paljon. Lehtiä riivitään aina niiden putoamiseen asti, jolloin ravinto vaihtuu puuvartisiin kasvinosiin. Katso video hirven ravinnonkäytöstä metsastajalehti.fi 18 Metsästäjä 2-3/2026
lehtevää vihreää kasvillisuutta ja varvut jäävät hangen alle. Hirven ruuansulatuselimistön mikrobit vaativat totuttelua uuteen ruokavalioon ja hirvi siirtyy oksia sisältävään ravintoon vaiheittain. Samalla esimerkiksi hirven pötsin tilavuus suurenee, kun ravinteiden täytyy imeytyä mahdollisimman tehokkaasti. Talvisessa metsämaisemassa hirven ravinnosta noin puolet on mäntyä ja puolet eri lehtipuita. Maukkaimpia puita ovat pihlaja, haapa ja paju. Myös kataja on herkullista ja rauduskoivukin kelpaa turhan hyvin. Kuusi ja leppä maistuvat huonosti, mutta kuusentaimien seasta lehtipuuvesoja käydään syömässä mielellään. Kaikki hirven laidunnus ei tapahdu mäntytaimikoissa. Koska hirvi on valikoiva ravinnonkäyttäjä, se ei suinkaan syö järjestään kaikkia taimia. Se pyrkii valikoimaan oksia, joiden haitta-ainepitoisuudet ovat maltillisia. Kasvien terpeenit ja tanniinit huonontavat kasvin sulamista ja maistuvuutta, jolloin niitä pyritään välttämään. Monesti hirvi valikoikin taimia, jotka joutuvat kilpailemaan elintilasta ja ravinteista viereisen isomman taimen kanssa. Tällaisessa kilpailutilanteessa kasvi panostaa lähinnä kasvuun, jolloin haitta-aineiden tuotanto jää vähemmälle. Hirvelle niiden maittavuus puolestaan kasvaa. Mänty ei ole hirven ykkösherkkua Vaikka hirvi vähentää vuorokaudessa kuluttamansa ruuan määrää kesän 40 kilosta talven noin 10–15 kiloon, joutuu se silti käyttämään monta tuntia päivästä syömiseen. Männyn suuri neulasmassa alkaa houkutella varsinkin, jos lumipeite paksunee ja liikkumiseen vaaditaan enemmän energiaa. Kuitupitoinen talviravinto on selvästi hitaammin sulavaa kuin kesäinen ruohovartinen kasvillisuus. Kesällä hirvi käyttää ruuan sulattamiseen tyypillisesti noin neljä tuntia, mutta talvella ruokalepoon käytetty aika on 11 tuntia eli miltei puolet vuorokaudesta. Hirvi ei toki koko tätä aikaa vietä samassa paikkaa maaten vaan keskimäärin makuupaikkaa vaihdetaan neljä kertaa päivässä. Talvisin maakuupaikoille jää yleensä kellertävää eritettä, joka on hirvikärpästen imemän veren ja ihorauhasten sekaista eritettä. Makuupaikalta voi löytyä myös pieniä tummia muutaman millin munia, joista uusi hirvikärpässukupolvi saa alkunsa. Lumi vähentää liikettä Jos syksyllä hirvet ovat liikkuneet laajemmalla, niin lumien tultua ne alkavat asettua talvehtimisalueelle. Lumipeitteen paksuuntuessa niiden vuorokauden aikainen liikkumien putoaa puoleen verrattuna lumettomaan aikaan. Perinteisillä talvehtimisalueilla hirvet saattavat kerääntyä 10–15 päiseksi laumaksi hyvien ruokamaiden äärelle, jolloin metsävahinkojen riski on todellinen. Talvella ruokailu keskittyy taimikoihin, koska niissä on parhaiten uutta oksaa syötäväksi. Toki varttuneemman metsän alikasvospajut ja -katajat kelpaavat hyvin. Jos myrsky tai metsuri on kaatanut isomman haavan, sen kuori kalutaan takuuvarmasti. Normaalisti hirvi ei pystyssä kasvavan haavankuorta syö, koska haittaainepitoisuudet lähellä maanpintaa ovat isoja. Sen sijaan hirven hampaiden ulottumattomissa ei haitta-aineita enää tarvita, jolloin loppurungon kuori on maittavaa ja hyvin sulavaa verrattuna muuhun talviravintoon. Talven tultua urosten hormonitoiminta on heikentynyt ja ne luopuvat sarvistaan. Normaalisti molemmat sarvet tippuvat parin päivän sisällä. Toisen sarven tippumisen viivästyminen kielii kiiman pitkittymisestä, ja mahdollisesti joidenkin tulevien vasojen syntymän viivästymisestä. Kevättalvi on erityisesti pohjoisessa kaikista rankinta aikaa hirvelle. Kun lumipeite on paksu ja hankikanto tekee hirven liikkumisesta entistä raskaampaa, ruuanhankintaan kuluu suuri määrä energiaa. Mutta lopulta päivät pitenevät, ilma lämpenee, hanget alkavat sulaa ja hirvien on jälleen aika valmistautua kesälaitumille siirtymiseen. Kevättalvella auratut tiet ja muut urat helpottavat liikkumista ja vähentävät energiankulutusta. Sonnien sarvet putoavat tyypillisesti joulukuussa. Ennen paksua lumipeitettä varvut ovat tärkeä osa hirven ravintoa. 19 Metsästäjä 2-3/2026
Vesilintukannat ovat taantuneet viime vuosikymmeninä. Jokaisella metsästäjällä ja muilla luonnossa liikkujilla on mahdollisuus osallistua vesilintuihin liittyvään tutkimukseen joka kevät. TeksTi ja kuvaT Eelis Keränen V esilintukantoja seurataan helposti ja nopeasti toteutettavan pistelaskennan avulla. Laskentaan tarvitaan vain hyvää lajituntemusta sekä kiikarit tai kaukoputki. Aikaa kuluu noin varttitunnin verran. Laskentapisteitä on runsaasti etenkin Etelä-Suomessa, kun taas Pohjois-Suomessa pisteitä on vähemmän, ja osa niistä on jäänyt toistuvasti ilman havaintoja. Vesilintukannoista kaivataan tietoa Osallistu laskentaan! Ensimmäistä kertaa mukana laskennassa Myös minä osallistuin lintulaskentaan viime keväänä. Ensimmäinen parilaskenta tehdään yleensä viikko jäiden lähdön jälkeen. Aamulla ennen lähtöä pakkasin mukaan kaukoputken ja jalustan. Olin etukäteen valinnut kartalta kaksi laskentapistettä, jotka ehdin kiertää ennen aamun ensimmäistä oppituntia. Ensimmäinen piste sijaitsi joen suistossa. Saapuessani paikalle huomasin useita lintupareja. Asettelin kaukoputken paikoilleen ja aloin laskea. Aluksi laskeminen oli helppoa, mutta kun käännyin toiseen suuntaan, näin lintuja kymmenittäin. Päätin laskea parit ja ryhmät järjestelmällisesti vasemmalta oikealle. Tämä tekniikka osoittautui toimivaksi, ja sain lopulta laskettua lintujen määrän tarkasti. Alueella havaitsin myös Lapissa melko harvinaisen lapasorsan. Kaukoputken voimakkaan suurennoksen takia lintujen tunnistaminen on helppoa. Laskentojen tallennus onnistuu helposti verkossa. Tallennettuani havainnot siirryin seuraavalle pisteelle, pienelle lammelle lähellä Rovaniemen keskustaa. Lammella ei ollut juurikaan elämää: yksi telkkäpari ja muutama lokki. Laskeminen oli nopeaa, sillä linnut sai laskettua minuutissa. Vesilintulaskenta järjestetään jälleen tänä keväänä, ja laskijoita kaivataan ympäri Suomen. Ota siis kiikarit tai kaukoputki mukaan ja lähde mukaan tärkeään työhön luonnon hyväksi! Ohjeita vesilintulaskentaan osallistumiselle Luken verkkosivuilta tai oheisesta QR-koodista. Nu rten toimitus 20 Metsästäjä 2-3/2026