Metsästäjä 2/2022 - Lehtiluukku.fi

KOKOAAN HURJEMPI PETO MINKKI ON VIHELIÄS VIERAS KAURISJAHTIA LAPISSA NÄIN LÖYDÄT KEVÄISEN MAJAVAPAIKAN TEHOPYYTÄJÄN VINKIT MINKIN LOUKKUPYYNTIIN ISOJA JA PIENIÄ TEKOJA 2/2022 Lehti yli 300 000 metsästäjälle
46 Susilupien taustat METSÄSTYS 10 Kaurisjahtia Lapissa 22 Peurajahdin vieraille ja isännille 26 Ketun pillityksen niksit 30 Minkin rautapyynnin perusteet 32 Tehopyytäjän vinkit minkin loukkuja rautapyyntiin 34 Varusteet: Hetitappavat minkkiraudat ja suojalaatikot 38 Keväisen majavapaikan etsiminen 42 Aseturvallisuuden sääntö 1 – Kaikki aseet ovat aina ladattuja 52 Reseptit a la Kati Pohja RIISTA 48 Hirvivahinkojen vähentäminen metsätalouden keinoin 50 Hirvivahinkojen estämistarvikkeita tuettuun hintaan 62 Purunpään pantasupikoira AJANKOHTAISET 5 Uutisia 16 Rakkaudesta riistaan 18 Nuorten toimitus 46 Susilupien taustat 60 Rikos ja rangaistus 65 Eräilmoitukset 66 Áigeguovdilis ságat sámegillii KOLUMNIT 3 Pääkirjoitus 4 Vieraskynä 6 Puheenjohtajalta 15 Ikäihmisten talkoot 59 Ministeriön kuulumisia TUTKITTUA 44 Tukijärjestelmä mahdollistaa elinympäristöjen hoitamisen 54 Minkki on viheliäs vieras 56 Ruokintapaikoilla tungosta LAIT & LUVAT 58 Hirvieläinten pyyntilupien hakeminen 59 Koirakoeja koulutusluvat ajoissa hakuun! 32 Tehopyytäjän vinkit minkin loukkuja rautapyyntiin 58 Hirvieläinten pyyntilupien hakeminen 16 Metsästäjille riistan ja luonnon hyvinvointi on elintärkeää 2 Metsästäjä 2/2022 Sisältö
Riistakannat puhuttavat R iistakeskustelu käy jälleen vilkkaana, joka on mielestäni hyvä asia. Jos riistalla ei olisi arvoa, siitä ei oltaisi kiinnostuneita. Ajoittain kokonaiskuva tuntuu kuitenkin hämärtyvän ja keskustelussa esiintyy sävyjä, että metsästäjät olisivat vastuuttomia eivätkä huolehtisi riistakannoista. Kun metsästäjänä katsoo riistakantojen kehittymistä, on muutos merkittävä. 1980-luvulla talvisin metsästettiin jänistä ja joskus saattoi nähdä ketun jäljet. Näädän jälki oli omilla metsästysalueillani harvinainen suurpedoista puhumattakaan. Syksyyn kuului sorsaja hirvijahti, mutta metsäkanalintukannat olivat niin vähäiset, että teeren ampuminen tuntui isolta tapaukselta. Tänä päivänä tilanne näyttää, ainakin täällä eteläisessä Suomessa, täysin toiselta. Kyyhkyjahdista on tullut alkusyksyn kohokohta ja metsäkanalintujen metsästysaikoja on voitu pidentää. Vesilinnuista sinisorsa voi hyvin ja taantuneita lajeja elvytetään ympäristöjä kunnostamalla ja vieraspetoja pyytämällä. Suurpedot ovat palanneet lähes koko Suomeen, ja hirvieläimiä on paikoin runsaasti, joskin itse hirvi on osalla alueista vähentynyt. Myös valkoinen jänis on valitettavasti vähentynyt, mutta rusakkoja on sitäkin enemmän. Uskon tulevaisuuden olevan valoisa, jos jatkamme yhdessä riistakantojen kestävää hoitamista ja pidämme vahingot hallinnassa. Tähän tarvitaan meitä kaikkia: metsästäjiä metsästämään ja keräämään riistatietoa, tutkijoita tekemään entistä tarkempia kanta-arvioita ja -ennusteita sekä maanomistajia hallitsemaan metsästysoikeuksia. Eikä unohdeta suurta yleisöä. Se arvioi, onko toimintamme hyväksyttävää ja valitsee poliittiset päättäjät säätämään pykälät. Tarvittaessa oikeuslaitos arvioi, tapahtuiko kaikki kuten oli tarkoitus. Kiivaasta keskustelusta huolimatta näen kokonaistilanteen hyvänä. Kannattaakin puhua sen puolesta, että riistassa meillä on hieno uusiutuva luonnonvara, niin metsästettäväksi kuin katseltavaksi, ja panostaa sen hoitamiseen yhteistuumin. Rakkaudesta riistaan. JARI VARJO Johtaja Suomen riistakeskus 10 Kaurisjahtia Lapissa 42 Aseturvallisuuden sääntö 1 – Kaikki aseet ovat aina ladattuja Pääkirj itus 3 Metsästäjä 2/2022
M etsässä voi samoilla vaikkei saalista saisikaan. Luonnon, sen ilmiöiden, äänien ja tuoksujen havainnoiminen ja ulkoilmassa rauhoittuminen ovat myös metsästäjälle tärkeitä motiiveja lähteä korpeen. Jos kotiin tuomisina on saalista, voi hyvän mielen lisäksi saada erinomaisia makunautintojakin. Nykyisen kiireisen ja usein hieman stressaavankin työelämän vastapainoksi metsästys harrastuksena tarjoaa oivallisen pakopaikan arjesta ja mahdollisuuden käydä rauhassa läpi omia ajatuksia. Siinä ohessa metsästäjä tulee hirvija peurakantaa harventaessaan edistäneeksi osaltaan myös liikenneturvallisuutta. Metsästys on kuitenkin harrastus, jota ei voi aloittaa sormia napsauttamalla. Erilaisia lupia tarvitaan vino pino. Sitä edellyttää lainsäädäntömme. Aselupien kokonaismäärä maassamme on jopa 1,8 miljoonaa. Vuositasolla myönnetään noin 40 000 aselupaa, josta reilut 30 000 metsästysperusteella. Metsästäjän velvollisuudet eivät toki lopu aseen hankkimiseen, vaan ampuma-aselainsäädännössä on asetettu erilaisia velvollisuuksia ja rajoituksia, joista luvanhaltija on velvoitettu huolehtimaan. Pyrkimyksenä lainsäätäjällä on ampuma-aseturvallisuuden ylläpitäminen. Vastuullinen metsästäjä huoltaa aseensa säännöllisesti, jotta se on tarvittaessa toimintakunnossa eikä aiheuta vahinkoa käyttäjälleen tai sivullisille. Aseiden säilyttämiseenkin on sääntönsä ja yli viiden aseen säilyttäminen edellyttää asekaapin hankkimista. Jos tuo määrä uhkaa ylittyä, voi olla paikallaan pysähtyä miettimään, onko kaikille aseille tosiasiassa käyttöä, vai voisiko osasta luopua. Onko harrastaminen kenties muuttunut niin, että jotkut aseet ovat tarpeettomia tai jääneet niin vähälle käytölle, että niiden huoltaminenkin on jäänyt toisinaan tekemättä. Ikääntyminen saattaa myös vaikuttaa metsästysharrastukseen siten, ettei kaikkein raskaimpiin jahteihin enää ole halua osallistua. Tällöin on hyvä pohtia aseiden määrän karsimista. Aselupa myönnetään yleensä toistaiseksi voimassa olevana, mutta rinnakkaisluvat ovat tästä poikkeus. Luvan voimassaolo onkin syytä tarkastaa aina, kun aseen ottaa käyttöönsä. Kun tämän ottaa tavakseen, ei luvan voimassaolon päättyminen tule yllätyksenä ja uusimistoimiin voi ruveta ajoissa. On kyseessä sitten luvan uusiminen tai luvan hakeminen uuden aseen hankkimista varten, lupaprosessi kannattaa käynnistää ajoissa. Näin syksyn aina liian lyhyttä metsästysaikaa ei kulu luvan odotteluun. Paras aika aseluvan hakemiseen onkin juuri nyt kevättalvella; heinä-elokuussa jonot hakemusten jättämiseen ja sen myötä käsittelyajat ovat pitkiä. Osana lupavalvontaa metsästäjien edellytyksiä hankkia ja pitää hallussa aseita seurataan poliisin toimesta. Aseturvallisuus on poliisille tärkeä asia ja sen edistäminen on osa hallinnollista rikostorjuntaa. Jos lupavalvonnassa ilmenee sellaista käyttäytymistä, jonka perusteella aseluvan haltijan voidaan katsoa olevan tavalla tai toisella vaaraksi itselleen tai muille, aseluvat peruutetaan. Pelkästään metsästyksessä käytettävän ampuma-aseen hankkimiseen liittyy paljon huomioon otettavaa. Poliisilta on tulossa kuluvan kevään aikana voimaan ohje, jossa on käsitelty aseluvan hankkimisprosessia; minkälaisia asioita poliisi ottaa lupaharkintaa tehdessään huomioon ja minkälaista selvitystä luvanhakijoilta tarvitaan asian ratkaisemiseksi. Ohjeesta itse kukin voi myös todeta, millainen epätoivottava käyttäytyminen voi johtaa aseluvan menettämiseen tai siihen, että hakemukseen tehdään kielteinen päätös. Kun näistä velvollisuuksista on huolehdittu, voi metsästäjä nauttia luonnon helmassa vaeltelemisesta kevein mielin. SANNA HEIKINHEIMO Kirjoittaja on Poliisihallituksen poliisijohtaja, joka harrastaa metsästystä. Keväällä on paras aika hakea aselupa 4 Metsästäjä 2/2022 Vi raskynä
P etoyhdyshenkilöiden koulutus on ajantasaistettu vastaamaan nykypäivän vaatimuksia. Kaikilta uusilta petoyhdyshenkilöiltä vaaditaan jatkossa kurssin suorittaminen joko verkossa tai osallistumalla riistakeskuksen järjestämään koulutukseen. Myös perinteistä kontaktiopetusta siis tarjotaan edelleen. Petoyhdyshenkilön tehtävässä jo toimivia kannustetaan tutustumaan materiaaliin ja päivittämään osaamistaan suorittamalla koulutus. Peruskurssin materiaalit on nyt jaoteltu aiempaa selkeämmiksi kokonaisuuksiksi, jotka korostavat petoyhdyshenkilöiden merkitystä suurpetoja koskevan riistatiedon kokoajina. Kurssi antaa myös käytännönläheisiä ohjeita tehtävän menestyksekkääseen hoitamiseen, toisinaan haastavissakin tilanteissa. Verkkokurssi mahdollistaa joustavan opiskelun Verkkokurssin oppituntimaiset osiot ovat vapaasti opiskeltavissa. Oma riista -tunnuksilla kirjautuneet pystyvät suorittamaan kuhunkin osioon kuuluvan tentin. Kurssin läpäisy edellyttää kaikkien tenttiosuuksien hyväksyttyä suorittamista. Omien tietojen testaaminen on mielenkiintoista ajanvietettä kaikille suurpedoista kiinnostuneille. Verkkokurssi on monipuolinen kokonaisuus, jossa perehdytään petoyhdyshenkilöverkoston ohella suurpetojen tunnistamiseen, havaintojen kirjaamiseen, havaintoaineiston käyttöön, kanta-arvion muodostamiseen sekä suurpetojen kannanhoitoon ja verotussuunnitteluun. Koulutuksen uudistaminen on tehty Suomen riistakeskuksen ja Luonnonvarakeskuksen yhteistyönä osana EU:n rahoittamaa SusiLIFE-hanketta. Joukko petoyhdyshenkilöitä on testannut kurssin ja antanut siitä palautetta loppuvuodesta 2021. Heille kiitokset! Hankkeen edetessä koulutusmateriaalia täydennetään muun muassa DNA-keräystä ja SRVA-toimintaa käsittelevillä lisäosilla. PETOYHDYSHENKILÖ ON VAPAAEHTOINEN TUTKIMUKSEN AVUSTAJA ? Tärkein tehtävä on kerätä alueensa suur petohavainnot, varmistaa ne ja välittää havainnot Luonnonvarakeskukselle. ? Tehtävä vaatii hyvää suurpetojen tuntemusta. ? Petoyhdyshenkilöiden varmentamat havainnot muodostavat suurpeto kantojen arvioinnin perustan. ? Myös Suomen riistakeskus ja poliisi käyttävät petoyhdyshenkilöiden Tassu havaintojärjestelmään kirjaamia tietoja päätöksentekonsa tukena. ? Hyvä petoyhdyshenkilö tunnetaan rehel liseksi ja luotettavaksi, ja hän ymmärtää riippumattoman roolinsa suurpetokanto jen hoidon kokonaisuudessa. ? Petoyhdyshenkilöt kouluttaa ja nimittää Suomen riistakeskus. Uudistus yhtenäistää petoyhdyshenkilöiden tietopohjaa ja selkiyttää vapaaehtoisverkoston roolia riistatiedon keräämisessä. Peruskurssi on myös siirretty Riistainfoon, jossa se on vapaasti kaikkien saatavilla. TeksTi Mari Lyly ja Olli Kursula PETOYHDYSHENKILÖILLE UUDISTETTU PERUSKURSSI PE TOY HDYSHENKIL Ö SU UR PET OJEN HAVAI NN OI N TI M AR I TI KK UN EN 5 Metsästäjä 2/2022 Uutis t
Suomen riistakeskus hakee SUUNNITTELIJAA Määräaikaiseen työsuhteeseen 05/2022 – 06/2025 SusiLIFEhankkeeseen (Seinäjoki) riista.fi/avoimet-tyopaikat Susi – poliittinen riistaeläin J a niinhän siinä kävi, että luontojärjestöjen valitusten johdosta kannanhoidolliset luvat asetettiin hallintooikeuksien toimesta täytäntöönpanokieltoon. Riistakeskus myönsi kannanhoidolliset luvat 18 suden poistamiseen ja se aiheutti melkoisen mediamylläkän. Riista keskuksen lupapäätökset pohjautuivat ministeriön asetukseen, joka mahdollisti enimmillään 20 suden kaatamiseen. Olisi mielenkiintoista kuvitella tilanne, mikäli riistakeskus ei olisi harkintansa jälkeen myöntänyt yhtään lupaa? Riistakeskuksen tehtävähän on riistahallintolain mukaan toteuttaa sitä riistapolitiikkaa, minkä ministeriö päättää. Kannanhoidollinen metsästys on ollut käytössä karhun ja ilveksen osalta jo vuosikausia ja sillä on saavutettu hyviä tuloksia. Susikanta on levittäytynyt käytännössä koko maahan, erona karhuun ja ilvekseen on vain se, että kanta on toistaiseksi pienempi. Monilajista kannanhoitoa on vaikea hahmottaa ilman, että myös susikantaa voitaisiin säädellä. Moni metsästäjä ihmetteleekin, miksi Ruotsissa voidaan toteuttaa vastaavaa kannanhoidollista jahtia? Silmiinpistävää toimittajien ja joidenkin poliitikoiden kannanotoissa oli kannanhoidollisten lupien sotkeminen, tietämättään tai tarkoituksellisesti, vahinkoperusteisiin lupiin. Olisi voinut odottaa edes hieman asiaan perehtymistä ennen kannanottoa. Myös aivan ministeritasolta esitettiin, että susiluvista pitäisi periaatteellisella tasolla päättää valtioneuvostossa ja esittipä muuan poliitikko, että susiluvat tulisi siirtää tulevien hyvinvointialueiden päätettäväksi. Heinäntekojärjellä voisi ajatella, että sekä valtioneuvostolla että hyvinvointialueilla olisi paljon muutakin askaretta. Aikanaan näemme hallinto-oikeuksien lopulliset ratkaisut. Todennäköistä on, että niihin pyydetään valituslupaa vielä korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Lopputulos on joka tapauksessa se, että tänä talvena susia ei metsästetty kannanhoidollisilla luvilla ja että Suomen riistakeskus jäi hyvin hankalaan ”välikäteen” luvan myöntäjänä. TAUNO PARTANEN Puheenjohtaja Suomen riistakeskus Aselupien hinnat nousivat Vuoden vaihteesta alkaen aseluvan uusi hinta on 105 euroa. Saman lupatyypin samalla kertaa hankittu lisälupa maksaa nyt 48 euroa ja rinnakkaislupa 40 euroa. Euroopan ampuma asepassin hinta on 76 euroa. Siirrä riistanhoitomaksu e-laskuksi 29.4.2022 mennessä Tee elaskusopimus pankkisi kanssa ja saat metsästys vuoden 2022–2023 riistanhoitomaksun elaskuna verkkopankkiisi. Kun maksat sen eräpäivään mennessä, saat ”maksettu”merkinnällä varustetun pankkikortin kokoisen metsästyskortin Metsästäjä lehden nelosnumeron mukana. Toimi näin: ? Kirjaudu verkkopankkiin. ? Tee sopimus (uusi elasku) ja valitse laskuttajaksi Suomen riistakeskus ja laskutusaiheeksi riistanhoitomaksu. ? Käytä yksilöintitietona henkilötunnustasi. Elaskusopimusta ei tarvitse uusia vuosittain. Uusia metsästäjiä muistetaan tuhdilla tietopaketilla Riistanhoitoyhdistykset jakavat jatkossa uusille metsästäjille tutkintotilaisuudessa tietopaketin, jolla tulokkaat toivotetaan tervetulleiksi yhteisen harrastuksen pariin. Paketti sisältää vihkoset Suomen riistakeskukselta, Suomen Metsästäjäliitolta ja Metsähallitukselta. Aikaisemmin paketti on lähetetty postitse syksyisin metsästäjätutkinnon hyväksytysti suorittaneille. Enää pakettia ei tarvitse odottaa kuukausia ja uudet metsästäjät pääsevät heti ajankohtai sen tiedon äärelle. Riistanhoito yhdistykset voivat tilata pakettia veloituksetta Suomen riista keskuksen verkko kaupasta. K lumni Metsästäjä 2/2022 6
@flyfishingseppi Sieviläinen Severi Kukkonen ehti hiihtää pari kilometriä metsien kuningas metso mielessään, kunnes huomasi mustan pisteen suon laidalla. Sydän löi hurjaa vauhtia, kun Kukkonen varmisti kiikareilla havainnon ja alkoi valmistella laukausta. – Paljon kerkeää mies miettimään hiihtäessään 200 metriä. Osui se, osuiko? Varmana juoksee vielä. Kyllä se tipahti. Tipahtiko sittenkään? Musta mytty löytyi hangesta liikkumattomana. – Katselin kostein silmin talvista luontoa ja totesin, että taidan tehdä tulet. Enää ei ole kiire. Nyt se on siinä. AJANKOHTAISTA Metsästäjä ? Varmista, että puhelimessasi on maastosovelluksen viimeisin versio Seuran/seurueen yhteyshenkilö ? Kopioi hirvieläinten metsästysalue tulevalle metsästysvuodelle ? Tee aluetietopäivitykset ja päivitä muut mahdolliset muutokset metsästysalueissa metsästysvuodelle 2022–2023 ? Poista sirpalealueet ja anna aluetunnus luvanhakijalle. ? Tarkista hirvenmetsästykseen osallistuvien ampujien tiedot Metsästyslain 8 §:n alueella. Luvanhakija ? Aluetunnukset lupaosakkailta, valmistele ja lähetä hirvieläinten pyyntilupahakemus Oma riista palvelussa 2.5. klo 16:15 mennessä. Oma riista -helpdesk auttaa tarvittaessa arkisin 12:00 –16:00, p. 029 431 111 tai sähköpostilla oma@riista.fi Kosteikkolive palaa entistä monipuolisempana! Viime kesänä SOTKAkosteikon livekamerasta pääsi seuraamaan sorsanpoi kien uiskentelua kasvillisuuden lomassa, pikkulintujen aamukonserttia ja kahlaajien vipellystä rantaviivassa. Draamaosuudet esitti hämähäkki, joka saalisti hyönteisiä kameran eteen kutomallaan verkolla. Tänä vuonna ensimmäisten vesilintujen saapumista voi seurata Salon live kamerasta jo huhtikuussa. Toukokuussa kamera käynnistyy myös Seinäjoella ja Ilomantsissa. Näiden kolmen kosteikon elämää seurataan aina heinäkuun loppuun saakka. Livet löytyvät kosteikko.fi-sivulta ja YouTubesta. Kiinnostavia hetkiä jae taan SOTKA-kosteikot -Facebook-sivuilla. Salo Ilomantsi Seinäjoki Linnunpönttöön piilotetun kameran avulla kosteikon elämää voi seurata suorana lähetyksenä ja vertailla vuoden etenemistä ja säiden vaihtelua lounais rannikolta EU:n itäisimpään kolkkaan. AN TT I SA AR EN M AA SORKKIA JA SARVIA -PODCAST Metsästäjälehden podcastissa kes kustellaan metsästyksestä ja riistasta vierailevien tähtien kanssa. Uusim mat jaksot käsittelevät vieraspeto pyyntiä ja riistanhoitoa. Löydät pod castin verkkolehdestä ja Spotifysta. 7 Metsästäjä 2/2022 Uutis t SOMESTA POIMITTUA Jos haluat kuvasi tähän, käytä IGtägiä #metsästäjälehti. Poimimme joka lehteen yhden kuvan ja otamme kuvaajaan yhteyttä tarinan jakamiseksi. Kuvan julkaisusta maksetaan 50 euron palkkio.
Suomen Riistanhoito-Säätiö aloittaa ensimmäisen varainkeruukampanjansa Suomen RiistanhoitoSäätiön toimintaa suunnataan säätiön perinteis ten toimien lisäksi vapaaehtoisen rahoituksen keräämiseen riistan hoitoon ja tutkimukseen. Pitkäaikaisina painopisteinä ovat luonnon monimuotoisuuden ja elinympäristöjen hoitaminen. Suomen RiistanhoitoSäätiö käynnistää varainkeruunsa tutkimus toimintaan suunnatulla kampanjallaan: Suomalaisten asiantuntijoiden yhteistyössä monikansallisen Waterfowler’s Networkin kanssa toteut tama projekti tähtää kymmenien haapanoiden varustamiseen satel liittipaikantimilla. Muuttoreittitason tieto mahdollistaa tehokkaammat toimet haapanakannan elvyttämiseksi. Varoilla tuetaan tutkimusta rahoittamalla sekä itse GPSpantoja että pannoitustyötä. Mikä on Suomen Riistanhoito-Säätiö? 80vuotias Suomen RiistanhoitoSäätiö perustettiin vuonna 1942 maa talousministeriön ja Metsästäjäliiton toimesta tukemaan maamme riistanhoidon ja tutkimuksen kehittämistä. Sen hallitus koostuu Maa ja metsätalousministeriön, Suomen riistakeskuksen, Suomen Metsäs täjäliiton, Metsähallituksen ja Luonnonvarakeskuksen edustajista. Se julkaisee riistatieteellistä Suomen Riista sarjaa, jakaa vuosittaisia apurahoja tutkijoille tai opiskelijoille riistabiologisia tai riistanhoi dollisia tutkimuksia varten ja kanavoi kerättyjä varoja tukemaan sekä elinympäristökunnostuksia että riistantutkimusta. Ruokavirastolta ohje villisikasaaliin hygieeniseen käsittelyyn Miten saaliiksi saatu villisika on hyvä käsitellä nyt, kun Suomessa ei ole todettu afrikkalaista sikaruttoa? Miten villisikaa käsitellään kaadon jälkeen, missä tehdään ruhon loppuun teurastus ja miten huolehditaan hygieniasta? Miten tilat ja välineet pestään ja puhdistetaan? Mitä näytteitä ruhosta otetaan ja miten teurasjätteet hävitetään? Ohjeessa esitellään myös sairaaksi epäillyn eläimen käsittelyä ja villisikojen levittämiä sairauksia, joita on afrikkalaisen sikaruton ja trikinoosin lisäksi useita muitakin. www.ruokavirasto.fi/yritykset/elintarvikeala/elintarvikkeiden-alkutuotanto/elaimista-saatavat-elintarvikkeet/riista/Villisiat/ eRiistapäivät 2022 RIISTAELÄINKANNAT MUUTOKSESSA Navinder Singh (Sveriges Lantbruksuniversitet) kertoi hirvieläinkantojen hoidon tulevaisuudesta. Nykyään monia sorkkaeläinlajeja elää samoilla alueilla, joten olisi syytä siirtyä monilajiseen kannanhoitoon. Tältä pohjalta Ruotsissa ryhdyttiin soveltamaan hirvikannan hoito alueita muihinkin lajeihin ja kanta sekä muita tietoja yhdis tämällä saatiin uusi kuva sorkkariistatilanteesta. Ravintokilpailu kohdistuu erityisesti kenttäkerrokseen ja hakkuuaukeat ovat hirvieläimille tärkeitä jokaisena vuoden aikana. Kun alueella on enemmän lajeja, hirvien ruumiinkun to laskee. Kuivat ja kuumat keväät laskevat vasojen kokoa. Singh:n mukaan monilajinen kannanhoito edellyttäisi myös suurpetojen huomioimista, eikä poroakaan saisi unohtaa. Metsäpeura ympäristönsä puristuksessa Metsäpeuralle soveliaita lisääntymisympäristöjä on rajal lisesti. Poronhoitoalueen eteläpuolella ne sijaitsevat juuri siellä missä peuroja nyt on, kertoivat Antti Paasivaara (LUKE), Sakari Mykrä-Pohja (Metsähallitus) ja Annika Herrero (LUKE). Metsäpeura eroaa muista hirvieläimistä siinä, että metsien käyttö vähentää elinympäristöjä. Se myös kestää huonommin erityisesti suden aiheuttamaa saalistuspainetta, joka liiallisena aiheuttaa sukupuuttoriskin. Myös sekoittumi nen poron kanssa olisi estettävä. LIFEhankkeen puitteissa on valmistumassa kannanhoi tosuunnitelma ja Lukessa on kehitteillä työkalu monilajiseen kannanhoitoon. Tavoitteena on adaptiivinen kannanhoito, jossa metsäpeuraalueella huomioidaan sekä suurpedot että hirvieläimet. Lintujen metsästys kohti uutta aikakautta Matthieu Guillemain (Office français de la biodiversité) Ranskasta on vakuuttunut, että tulevaisuudessa vesilintuja voidaan metsästää vain, jos lintukantojen tila ja saalismää rä tiedetään. Hän näkee että Eurooppaan tulee pakollinen saalisilmoitus. Myös muuttoreittitason (flyway) ajattelu on juurrutettava Euroopan metsästäjiin: talvialueilla saalismäärää pitää vä hentää, jos lisääntymisalueet heikkenevät. Soiden ennallistaminen ja riekko Andreas Lindén (LUKE) kertoi ennallistettujen kohteiden riekkomäärien alustavia laskentatuloksia. Ennen ennallista mista havaittiin 7,1 riekkoreviiriä / kohde ja ennallistamisen jälkeen 20 reviiriä / kohde. Tuloksia lasketaan parhaillaan, eikä ennallistamisen vai kutuksesta hyvään tulokseen ole vielä lopullista varmuutta. Saaristolintuseurantaa täydennetään Tuomas Seimola (LUKE) mukaan saalistuspaine on ajanut saaristolintuja uusille alueille. Laskentoja täydennetäänkin sisä ja välisaariston reittilaskennoilla. Haluatko sinä tukea riistanhoitoa ja sen tutkimusta? riistasaatio.fi 8 Metsästäjä 2/2022 Uutis t
Seurat huomio: Kytiskopit myös supikoiran pyyntiin Suomen parhaat peura ja kaurisalueet ovat usein myös Suo men pahimpia supikoiraalueita. Alueen seurojen olisi hyvä organisoida ja kannustaa jäseniään ottamaan peurakytiskopit supikoiran tehokytistelykäyttöön. Nekin koppien omistajat, jotka eivät itse kyttää supikoiria, voisivat tarjota koppinsa seuran koordinoimaan käyttöön ke vään ajaksi. Seura voi järjestää paikoille haaskat ja mahdollisesti jopa asentaa akulla varus tetun haaskavalon sekä riistakameran. Näin seura voi tarjota innokkaalle haaska kyttääjälle, esimer kiksi nuorelle, pääsyn niin sanotusti valmii seen pöytään. Innokkaita su pikoiran poistajia varmasti löytyy, varsinkin jos vieras paikkakuntalaisetkin kelpuutetaan. 307 155 lunasti metsästyskortin E dellisvuoteen verrattuna metsästyskortin lunastaneiden määrä pie neni vuonna 2021 noin 3 000 metsästäjällä, mutta on yhä viimeisen kymmenen vuoden keskiarvon tasolla. Metsästyskortin maksaneista oli miehiä 91 prosenttia ja naisia 9 prosenttia. 7 282 uutta metsästäjää suoritti metsästäjätutkinnon, joista miehiä oli 5 146 ja naisia 2 136. Uusia metsästäjiä tuli siis vain 44 vähem män kuin vuonna 2020 verrattuna. Naisten osuus jatkoi kasvuaan Vielä 2000luvun alussa vain noin 9 000 naista maksoi riistanhoitomak sun, jonka jälkeen kasvu on ollut noin tuhat vuosittain. Viime vuonna metsästyskortin lunasti 28 610 naista. Sama kehitys on myös metsästä jätutkintojen suorittajissa, naisten määrä kasvaa joka vuosi. Vuosittain noin 2 000 naista käy suorittamassa metsästäjätutkinnon. Miesten määrä on heilahtelevaisempi Viime vuonna riistanhoitomaksun maksaneita miehiä oli 278 545, mikä on 3 783 vähemmän kuin edellisenä vuonna. Suurissa ikäluokissa on enemmän metsästäjiä kuin nuoremmissa, mikä osaltaan selittää met sästäjämäärän muutosta. Vuosittain metsästäjätutkinnon suorittaa noin 5 000 miestä. Naisten ja miesten määrän muutos vuosina 2000–2021. Huomaa pystyakseleiden mittakaavaerot. METSÄSTÄJÄMÄÄRÄ 2000–2021 | NAISET 25 000 20 000 15 000 10 000 5 000 o 20 00 20 01 20 02 20 03 20 04 20 05 20 06 20 07 20 08 20 09 20 10 20 11 20 12 20 13 20 14 20 15 20 16 20 17 20 18 20 19 20 20 20 21 METSÄSTÄJÄMÄÄRÄ 2000–2021 | MIEHET 295 000 290 000 285 000 280 000 275 000 270 000 20 00 20 01 20 02 20 03 20 04 20 05 20 06 20 07 20 08 20 09 20 10 20 11 20 12 20 13 20 14 20 15 20 16 20 17 20 18 20 19 20 20 20 21 Riistanhoitoyhdistyksen vaihtaminen Jos haluat vaihtaa riistanhoitoyhdistystäsi, se tapahtuu toimit tamalla Metsästäjärekisteriin kirjallisesti seuraavat tiedot: nimi, metsästäjänumero sekä nykyinen ja uusi riistanhoitoyhdistys. Ilmoitus tulee allekirjoittaa. Jotta muutos ehtii metsästysvuoden 2022–2023 metsästys korttiin, ilmoitus tulee tehdä 29.4.2022 mennessä. metsastajarekisteri@riista.fi tai Metsästäjärekisteri, PL 22, 00331 Helsinki Riistanhoitomaksun maksanut henkilö voi kuulua jäsenenä siihen riistanhoitoyhdistykseen, jonka toimintaalueella hän pääasiassa metsästää, tai siihen riistanhoitoyhdistykseen, jon ka toimintaalueella olevassa kunnassa hänellä on kotipaikka. 9 Metsästäjä 2/2022
Kaurisjahtia Lapissa Tiheimmät metsäkauriskannat ovat Etelä-Suomessa, mutta kauriita esiintyy aina pohjoisinta Lappia myöten. Millaista on metsästää kauriita Lapissa? Kuulimme Pellon ja Sodankylän kauriinmetsästäjien ajatuksia ja vinkkejä. TeksTi Ville Viitanen kuvaT Ville Viitanen, Jari Moberg ja Hanna Forss Jousimetsästäjä Tapani Kangas, Pello K esäkuun alussa Pellon Lampsijärvellä heinä on jo pitkää. Kevätpukkijahti on parhaillaan, mutta Kangas tyytyy vain tarkkailuun. – Keväällä pukit ovat mielestäni laihoja pitkän talven jälkeen. Lisäksi harvan kannan alueella metsästys on tarkempaa, sillä alueen ainoaa valtapukkia ei keväällä tule ampua, Kangas sanoo. Hän kyllä hyväksyy kevätjahdin ja oli edellisenä päivänä ollut Kangas kertoo jousimetsästyksen olevan haastavaa mutta antoisaa. 10 Metsästäjä 2/2022
kaverina nylkemässä nuoren metsästäjän ampumaa pukkia. Kangas on saanut metsästysjousella viisi kaurista, joista ensimmäisestä jäi paras muisto. – Olin kyttäämässä pellonreunalla kauriita. Kauriit olivat liian kaukana, jotta olisi voinut jousella ampua. Harmittelin asiaa, mutta samalla kesy poro asteli ohitseni pellolle. Kauriit eivät välitä poroista, ja ajattelin josko se auttaisi tässä tilanteessa. Lähdin kyykyssä seuramaan poroa, mikä napsutteli koivillaan kohti kauriita. Pääsin lähelle ja sain poron suojasta ammuttua kauriin. Ja tämä tarina on tosi, Kangas nauraa. Unelma hirvestä Länsirajan Jousiampujat ry:n perustajanakin tunnettu Kangas toteaa, että jousella metsästys vaatii paljon alkuvalmisteluja ja harjoituksia. Kylmiltään ei pidä lähteä metsälle. Kauriinmetsästys jousella on Kankaan mielestä haastavaa mutta antoisaa. – Kun saat jousella kauriin saaliiksi, on se yhtä hieno tunne kuin ampuisit kiväärillä 20-piikkisen hirvisonnin, Kangas myhäilee. Kangas haaveilee, että tulevaisuudessa saisi metsästää hirveä jousella. – Muutos toisi varmasti uusia metsästäjiä Kangas Ajokoirametsästäjä Hanna Forss, Pello O n lokakuu ja kauriita voi metsästää koiraa apuna käyttäen. Pellon Erän metsästysseuran jäsen Hanna Forss kertoo metsästyskoiristaan, joihin on kuulunut karkeakarvainen mäyräkoira. – Mäyräkoira on kokoonsa nähden monipuolinen rotu. Sitä voi käyttää miltei kaikessa metsästyksessä, Forss sanoo. Forssin edellisellä mäyräkoiralla on Lapin maisemissa saatu useampi kauris. – Kauriinmetsästys on rentoa ja se houkuttelee monen ikäisiä metsästäjiä. Erityisesti nuorille kaurisjahti on matala kynnys tutustua hirvieläinten metsästykseen, Forss kannustaa. Forss kehottaa kauriinmetsästykseen, sillä hänen mielestään kauriskannat ovat paikoin kasvaneet. Kauriskantaa tulee hoitaa metsästyksellä. Forss ehdottaa myös koiraharrastajien yhteistyötä. – Lapissa ei kovin paljoa ole pieniä ajokoiria ja kauriskannatkin vaihtelevat. Olisi hienoa, jos lappilaiset kauriinmetsästäjät löytäisivät toisensa ja voitaisiin tarjota metsästyskokemuksia käyttökoirille, Forss sanoo. Pienet ajokoirat Lapissa Pienet ajokoirat ovat erityisen suosittuja Etelä-Suomessa, missä talvet ovat vähälumisia ja alueet pieniä. Forss kertookin, ettei mäyräkoira tai dreeveri etene lumessa nopeasti, vaikka sitkeyttä löytyy sitäkin enemmän. Miksi Forss kuitenkin kehuu mäyräkoiraa? – Vaikka Lapissa alueet ovat laajoja, ovat metsäkauriit monesti paikkauskollisia. Tällöin ajot voidaan suunnitella järkevästi. Mäyräkoirat, kuten monet muut Kangas on muokan nut silmälaseja, jotta tähtäys onnistuu jousella paremmin. toteaa, ja harmittelee kun asiaa ei ole saatu etenemään. Kangas sanoo pilke silmäkulmassa lopettavansa metsästyksen, jos joskus pääsisi ampumaan jousella hirven oman koiran seisontahaukkuun. Forss kannustaa tutustumaan metsäkauriiden metsästykseen. 11 Metsästäjä 2/2022
ajokoirat, on myös helppo opettaa. Ajokoirametsästyksessä ei ole kovaa painetta saada heti saalista siinä pelossa, että koira kyllästyisi. Ajokoirilla on kova ajovietti, ja oman mäyräkoirankin sai ajosta pois ainoastaan juoksemalla koira kiinni, Forss nauraa. Metsäkauriin metsästykseen saa käyttää koiraa, jonka säkäkorkeus on enintään 39 cm. Mutta onko hirvieläimiin koulutetuista ajokoirista haittaa poroille? Forss ei allekirjoita väitettä ja sanookin, että porot saavat olla turvassa ajokoirilta. – Oma mäyräkoirani ei edes kiinnostunut poroista. Metsäkauriin ja joskus jopa hirvenkin haju oli aina parempi, Forss sanoo. – Annikan ja appiukon kanssa rakennettiin moottorikelkalla vedettävä kyttäyskoppi, missä tarkenee kytätä t-paita päällä, Moberg kertoo. Kyttäyskopissa on kaasulämmitin, kosteudenpoistaja jotta ikkunat eivät huurru ja sisäpinta on eristetty hiljaiseksi. Ketun haaskapyyntiä varten kopissa on korkea ilmaputki, etteivät ihmisen hajut leviä. Turvallisuus ja ampumasuunnat on huomioitu erinomaisesti. Ruokinta sijaitsee vanhan soramontun pohjalla ja kyttäyskoppi seisoo soramontun päällä. Ampumasuunta on reilusti alaspäin. Metsäkauriille maistuvat lehti kerput, kuivaheinä ja perunankuoret. Moberg on tyyty väinen kyttäyskopin toimivuuteen. Vahtimismetsästäjät Jari Moberg ja Annika Jääskö, Sodankylä S odankylässä joulukuinen sää on kylmä ja luminen. Ulkona ei tarkene ilman karvalakkia ja kelkkahaalaria, mutta Jari Mobergia ja Annika Jääsköä kelit eivät haittaa. Avopari metsästää kauriita vahtimalla niitä ruokinnalta lämmitettävästä kyttäyskopista. 12 Metsästäjä 2/2022
Hyvä vai paha kauris? Suomessa ei laadita kauriin kanta-arviota, ja kannan kokoa voidaan tällä hetkellä arvioida pelkästään saalismäärien perusteella. Ne ovat olleet kasvussa. Lapissa kauris riistaeläimenä jakaa mielipiteitä, vaikka kauriskanta ja saalismäärät ovat murto-osa muuhun maahan verrattuna. Lapissa metsästyskauden 2020–2021 saalis oli 259 kaurista. Vastaavasti tiheimmän kannan alueella Varsinais-Suomessa ammuttiin yli 7 000 kaurista, koko maan saaliin ollessa yli 21 000. Kauris tarjoaa mukavia metsästyskokemuksia ja metsästysajat ovat pitkiä. Kauriin liha on maukasta ja sarvitrofeet hienoja. Keskusteluissa negatiivisina puolina (myös Lapissa) ovat nousseet puutarhavahingot sekä kauriiden levittämät punkit. Puutarhavahinkoja voidaan vähentää erilaisilla karkotteilla, välttämällä kauriiden ruokintaa taajamissa sekä kohdentamalla metsästys vahinkoa aiheuttaviin yksilöihin. Punkit ovat ikävä riesa. Tulee kuitenkin muistaa, että punkkeja levittävät muutkin eläimet. Kauriskantoihin vaikuttavat ravinnon määrä, petokannat (kettu ja ilves) sekä talviolosuhteet, mitkä erityisesti Etelä-Suomessa ovat melko suotuisat. Vaikka kauriita esiintyy Lapissa aina Utsjokea myöten, on kauris hyvin paikkauskollinen ja ihmisasutuksen lähellä viihtyvä laji. Todennäköisesti kauriita ei tavoita keskeltä Lemmenjoen kansallispuistoa vaan esimerkiksi Enontekiön Hetasta. Lapissa kauriinmetsästys kiinnostaa vain harvoja, sillä metsästys ja riistalaji voidaan kokea vieraaksi. Kauris on hieno riistaeläin ja palkitseva riistanhoidon kohde, jolle löytyy paikkansa myös Lapista. Metsästä valikoiden ja ruoki oikein Avoparin mielestä vahtimismetsästys on hyvä metsästysmuoto. – Vahtimalla voi oikeasti valikoida ja ampua rauhallisen laukauksen tuelta, Jääskö kertoo. Hänen mielestänsä Sodankylän kauriskanta ei ole suuri, mutta kanta on silti metsästettävä. – Isoin osa ajasta menee metsästyksen suunnitteluun ja kauriskannan seurantaan, Jääskö toteaa. Pariskunnalla vahtimismetsästys painottuu loppusyksyyn ja talveen. Kevätpukkijahtia he eivät ole harjoittaneet, sillä se luo omat haasteensa. Moberg sanoo, että Sodankylässä voi olla lunta toukokuussakin, eivätkä pellot vielä viherrä. – Ja ruokinta ei tule enää tuolloin kysymykseen, sillä se lopetetaan heti kun metsään tulee sulia pälviä, Moberg kertoo. Kauriiden, kuten muidenkin riistaeläinten ruokinnan tarpeellisuus herättää aika-ajoin keskustelua. Moberg sanoo, että ruokintaa käytetään hyödyksi metsästystarkoituksessa, mutta harvan kannan alueella on kyse myös tukiruokinnasta. Ruokinta tulee olla kuitenkin kohtuullista, Moberg muistuttaa. Metsästyksessä hyvät käytöstavat vievät harrastusta eteenpäin. Jääskö kertoo, etteivät he metsästä kauriita muiden ruokinnoilta tai niiden läheltä. – Kunnioitamme myös heitä, jotka ruokkivat kauriita metsästämättä niitä. Moberg ja Jääskö muistuttavat silti ruokinnan oikeasta sijoittamisesta. – Maantien läheisyyteen ei tule perustaa ruokintaa, sillä se voi lisätä kolaririskiä. Hyvä riistaliha Metsästys on monen lappilaisen harrastus. Moberg pohtii, että miltei jokaisen hänen tuttavansa perheessä metsästetään. Hän itse innostui metsästyksestä isänsä kautta. Näin on ollut myös Jääskön perheessä. – Perheessäni on aina syöty riistaa. Nytkin jääkaapista löytyy hirvenjauhelihasta tehtyä pizzaa ja haudutuspadassa kypsyy metson rinta, Jääskö esittelee. Enimmäkseen pienriistaa metsästävät Moberg ja Jääskö innostuivat kauriinmetsästyksestä pari vuotta sitten. – Kauriin liha on todella hyvän makuista ja metsästys on mielenkiintoista, kumpikin tuumivat. Metsäkauriin sarvista saa hienon metsästys muiston. Jääskön ensimmäinen kauris. Metsäkauriin biologiasta ja valikoivasta metsästyksestä löydät lisätietoja riistainfo.fi sivuilta sekä Suomen riistakeskuksen koulutuksissa jaettavasta Metsästäjän metsäkauris oppaasta. GE TT Y IM AG ES 13 Metsästäjä 2/2022
TILAA OMASI: www.elisa.fi/burrelkamerat 0800 93 93 93 Burrel+ palvelun kautta voit vastaanottaa kameran lähettämiä kuvia ja videoita, sekä muuttaa kameran asetuksia etänä. Halutessasi voit ottaa kuvat vastaan myös mm. sähköpostiin tai matkapuhelimeen. TALVEN KOVIN KAMERA TARJOUS BURREL S12 HD+SMS PRO (BURREL+) Helppo käyttöönotto. Luo käyttäjätili Burrel+ -palveluun ja parita kamera pakkauksen mukana tulevalla Burrel ID:llä suoraan palvelussa. Kuvat ja videot siirtyvät reaaliaikaisesti suoraan Burrel+ -palvelun kuvagalleriaan. Etäohjaa kameraa ja sen asetuksia suoraa Burrel+ -palvelusta verkkosivuilta. Burrel S12 HD+SMS Pro (Burrel+) winter pack sisältää: • Burrel S12 HD+SMS Pro (Burrel+) riistakamera • Sandisk 16 Gb muistikortti • Talvisiin olosuhteisiin sopiva 10Ah lyijyhappoakku • Burrel akkujohto • Metallinen puukiinnike • 12.0 Megapikselin still-kuvat ja FullHD videokuvaus äänellä (1080p) • Verkkotuki 4G-, 3Gja 2G-verkoille • FullHD 1080p videot @ 30 fps. Myös videoiden lähetys • IP68 suojaluokituksen kotelo • 2.0” väri LCD-näyttö • 12kk Burrel+ lisenssi. • Myyntipakkaus sisältää itseaktivoitavan Burrel SIM-kortin 6,91 €/kk, 36 kk sopimus. Kokonaishinta 248,76 €. 80 € Säästä norm. 329 € RAJOITETTU ERÄ! Kätevä mm. luontokuvaukseen, riistanvalvontaan tai vaikkapa omaisuudenvalvontaan.
M enin viime kesänä riistanhoitoyhdistyksen – siis rhy:n – ampumaratatalkoisiin. Oli suunniteltu siivoamista, rakentamista ja maalausta. Paikalle ilmestyi peräti puolenkymmentä harmaapäätä ja yksi ukin mukaan lähtenyt miehenalku. Kävi mielessä, miksi me talkoolaiset olimme niin sanotusti varttuneita ikämiehiä. Nyt tiedän! Aloitin viime vuoden marraskuussa maaja metsätalousministeriössä riistanhoitoyhdistyksiä koskevassa hankkeessa. Toimeksianto on pitkä, mutta tiivistän sen kahteen sanaan: tilannekuva ja kehittämisehdotukset. Aloitin keräämällä tietoa siitä, millaisessa muutoksessa rhy:iden toimintaympäristö on, mitkä ovat toiminnan kipupisteet, mitä odotuksia on ja miltä tulevaisuus näyttää? Yhden aineiston sain riistakonsernin strategiapäiviltä lähes 100 osallistujan joukolta, toinen tuli haastattelemalla 16 riistahallinnon sidosryhmäihmistä ja tärkeimpänä yli 100 riistanhoitoyhdistystä, työnsä parhaat tuntijat. Vastaukset ovat koossa ja olen tutkinut myös tilastoja ja ennusteita. Nyt tiedän, miksi me talkoolaiset olimme harmaapäitä. Poismuutto maaseudulta alkoi jo 1960-luvulla. Itäisen ja pohjoisen Suomen mutta myös monen Keski-Suomen tai Etelä-Savon maaseutupitäjän rhy:n jäsenistä noin puolet asuu kaupungeissa. Kun katsoin tilastoista maaseutupitäjien metsästäjien ikärakennetta, melkein pääsi parahdus. Nuorten metsästäjien määrä voi olla kymmenissä ja eläkeikäisten sadoissa. Jos lapsia ei juuri synny kuntaan ja paluumuuttoa ei ole, niin tilannetta ei tarvitse kummastella. Asian kääntöpuoli näkyy kaupungeissa ja niiden kehyskunnissa. Esimerkiksi Rovaniemellä, Oulussa, Tampereella, Helsingissä ja Espoossa asuu kussakin 10 000 – 15 000 metsästäjää. Nuoria metsästäjiä on suhteessa enemmän kuin eläkeikäisiä. Eikä tämä koske vain metsästäjiä vaan koko väestöä. Asumisen ja ikärakenteen epäsuhta heijastuu kaikkeen, aivan kaikkeen ja läpi koko yhteiskunnan. Ja se näkyy myös rhy-työssä. Maaseudulla on vaikea löytää tekijöitä ja ruuhkautuvissa kaupungeissa palvelujen tarvitsijoita riittää. Näiden välialueille jää toki kuntia, joissa on uskoa tulevaisuuteen. Yhdistykset myös kuvaavat, kuinka byrokratia on kasvanut, kuinka asenteet ovat kärjistyneet ja kuinka kasvavat sorkkaeläinkannat ja niiden hallinta työllistävät. Sitten on vielä tämä susi ja sen kannan hallinta – polarisoitunut ja politisoitunut verenpaineen nostaja. Kaikesta huolimatta rhy:t huolehtivat edelleen suurriistavirka-avusta, lakisääteisistä ampumakokeista, vahinkotarkastuksista, paikallisista koulutuksista, riistalaskentojen koordinoinnista ja niin edelleen. Noin 40 000 vapaaehtoisaktiivia huolehtii 282 riistanhoitoyhdistyksessä siitä, että metsästäjiä, sidosryhmiä ja muuta yhteiskuntaa palvellaan. Aineiston mukaan riistanhoitoyhdistykset kaipaavat kuitenkin enemmän tukea ja resursseja. Varsin monet toimintaa pyörittävät ovat sitä mieltä, että kun vastuut ja hallinnon odotukset kasvavat samalla kun toimintaympäristö vaikeutuu, tarvitaan ammattimaisempaa otetta ja myös korvausta työstä. Metsästys ja sen hallinnoinnin tarve ei ole loppumassa vaan lisääntymässä. Tämä oli esimakua. Selvitys valmistuu maaliskuussa, jolloin kerrotaan enemmän! JUKKA BISI Kirjoittaja on filosofian tohtori, joka tekee selvitystä maa-ja metsätalousministeriölle riistanhoitoyhdistyksistä. Ikäihmisten talkoot K lumni 15 Metsästäjä 2/2022
Riistan talviruokintaa ylläpidetään suurella sydämellä. Kevättalven riistanhoitotoimissa hoidetaan kunnialla loppuun syksyllä aloitetut ruokinnat. On myös aika ripustaa uudet pesäpöntöt ja huoltaa vanhat. K evättalvi on metsästäjälle leppoisaa aikaa. Kiivain jahtikausi on ohi ja on aika varmistaa, että riistalla on hyvät edellytykset lisääntymiskauteen. Syksyllä aloitettua ruokintaa jatkamalla autetaan riistaa selviämään talven yli. Ruokinta päätetään lumien sulettua. Hyvin järjestetty riistanruokinta tuo iloa arkeen – on mukavaa seurata mitä eläimiä ruokinnalla käy ja miten net käyttäytyvät. Monipuolista evästä Ruokintapaikka kannattaa sijoittaa eläinten suosimien oleskelualueiden tuntumaan ja etäämmäs asutuksesta ja teistä. Eväissä monipuolisuus on valttia – apilapitoinen kuivaheinä, säilörehu, nestepitoiset juurekset, viljat ja lehtikerput ovat perusruokaa. Suolakivet kuuluvat nekin varustukseen. Jäniksen ja rusakot vierailevat mielellään peurojen ja kauriiden ruokapaikoilla. Metsäautoteiden varsien ruokintapaikkoja on helppo hoitaa talvella. Haapojen kaato sorkkaeläinten ja jänisten kaluttavaksi kuuluu riistanhoitajan perusvalikoimaan. Rungot on hyvä kaataa korkeaan kantoon tai kivien päälle, jotta ne jäävät koholleen maasta. Pönttöjä puuhun Kevätauringon sarastaessa vesilintujen pesintää helpotetaan pesimälaitteiden rakentamisella. Lahopuiden vähenemisestä johtuva kolojen puute korvataan pöntöillä ja usein telkkä kiittää pöntön tekijää vakituisella vuokrasuhteella. Heinäsorsalle voi rakentaa pesimälauttoja tai keinotekoisia pesimäkoreja. Vanhojen pönttöjen kunto on hyvä tarkastaa ja puhdistaa ne ennen uutta pesimäkautta. Turvaa pesimärauha Kevättalvi on viimeinen hetki pistää pesärosvojen määrä kuriin. Supikoirat alkavat liikkumaan aktiivisesti talven lauhtuessa ja silloin löytyy hyviä jäljityskelejä myös koirattomalle pyytäjälle. Loukutus, jäljitys, haaskapyynti ja luolakoirajahti – niillä saadaan vieraspedot, minkki ja supikoira kuriin. Rakkautta on turvata pesimärauha. Kevättalven askareet Rakkaudesta riistaan -sarja kertoo suomalaisesta metsästyksestä – mitä on intohimo metsästystä ja riistaa kohtaan. Sarja avaa, miten valinnoilla vaikutetaan riistan hyvinvointiin, ja kuinka riista luo hyvinvointia meille ihmisille. Metsästäjille suomalaisen riistan ja luonnon hyvinvointi on elintärkeää. Teot ratkaisevat. Mitä valintoja sinä teet metsästyksessä, miten hoidat elinympäristöjä ja mitä olet valmis tekemään riistan menestymisen vuoksi? Rakkaus riistaan on pieniä ja isoja tekoja riistan vuoksi. Se on metsästyskulttuurimme arvojen ja toimintatapojen vaalimista sekä riistan ja luonnon kunnioitusta. Rakkaudesta riistaan -sarja tekee kestävää metsästystä ja riistanhoitoa näkyväksi suurelle yleisölle ja kannustaa metsästäjiä vastuullisiin tekoihin. Rakkaudesta riistaan näkyy jatkossa Metsästäjä-lehden lisäksi, somessa ja tapahtumissa. Riista ja metsästys tarjoavat suuria tunteita ja mahtavia elämyksiä. Elämän kohokohtia. Lähde mukaan eräpolullemme ja pidä riistanhoito lähellä sydäntä! Katso video kevättalven riistan hoito askareista metsastajalehti.fi Kuuntele myös Sorkkia ja sarvia -podcastista, mistä Rakkaudesta riistaan on kyse. Kuvat Tero Salmela 16 Metsästäjä 2/2022
AN TT I SA AR EN M AA 17 Metsästäjä 2/2022
tään jokivarsia pitkin hiihdellen tai lumikenkäillen. Tuoreet jäljet ja puusyönnökset sulien läheisyydessä ovat varmoja merkkejä majavan läsnäolosta. Kun merkkejä löytyy, paikallistetaan majavan pesä ja yritetään hahmottaa sen viimeaikaisimpia liikkeitä sulien ja syönnöspaikkojen ympäriltä. Lisätietoa majavapaikan löytämisestä voit lukea sivulta 38 alkaen. 2 Passipaikan suunnittelu Kun majavan asuinsijat on löydetty, alkaa sopivan kyttäyspaikan etsintä. Tässä vaiheessa tehdään mahdollisuuksien mukaan valinta, metsästetäänkö majavaa jousella vai kiväärillä. Kiväärillä metsästettäessä voi valita passipaikan hieman kauempaa, mutta jousella metsästettäessä ampuminen onnistuu hyvin myös veteen. Majavan aisteista hajuaisti on ylivoimaisin, minkä vuoksi passipaikka tulee suunnitella huolellisesti tuulen mukaan. Majava näkee ja kuulee huonosti, joten passipaikka voi olla myös suhteellisen avoin. Passista tulee olla suora näköyhteys suliin ja syönnöksille. Yleensä kiväärille sopiva ampumamatka on noin 50–60 metriä ja jouselle 5–10 metriä. Majavan kevätpyynnissä yhdistyy kevään korvalla kutkuttava tunne uuden kasvukauden alkamisesta, sekä kiehtova matka maamme suurimman jyrsijän elinsijoille. TeksTi ja kuvaT Reetta Hokkanen M ajavan pyynti on monipuolinen, omalla tavallaan eksoottinen metsästysmuoto, jossa metsästäjältä vaaditaan pitkäjänteisyyttä, tarkkaavaisuutta ja aikaa. Kevätpyyntiin oman säväyksensä tuovat alati vaihtelevat sääolosuhteet ja sulassa polskivan majavan varovaisuus. Kuinka lättähäntä sitten oikein tavoitetaan? 1 Kaikki alkaa tiedustelusta Majavan metsästyksessä kenties hankalin ja eniten aikaa vievä puuha on itse majavan löytäminen. Keväthangilla tiedustelu kannattaa aloittaa hyvissä ajoin, jolloin mahdollisuudet sopivan majavapaikan löytämiseksi paranevat. Keväällä majavia etsiMajavasaaliista saa esimerkiksi hienon kallotrofeen, nahasta kintaat ja lihasta mainion paistin. Ken lättähännän tavoittaa Vaiheet majavan kevätpyyntiin 18 Metsästäjä 2/2022 Nu rten toimitus
3 Majavan anatomiaan tutustuminen ennen riistalaukausta Majava pystyy haavakoksi joutuessaan sinnittelemään elossa pitkään, minkä vuoksi on tärkeää tutustua sen anatomiaan ja vitaalialueiden sijaintiin ennen riistalaukausta. Hyvä muistisääntö on, että kyljittäin seisovan majavan osuma-alue sijaitsee yhtä pitkällä matkalla korvista lavalle, kuin on korvista kirsuun. Osuma-alue on etupainotteinen ja esimerkiksi kiväärillä ammuttaessa takaviistoon sijoittuvat laukaukset osuvat helposti suolille, jolloin majava jatkaa yleensä matkaansa. Majavaa voi ampua pitkittäin myös niskaan. Jotkut ampuvat majavia yksinomaan päähän, mutta pään osuma-alue on hyvin pieni ja toisaalta päähän ammutusta majavasta ei saada trofeeta. 4 Passiin valmistautuminen Kiväärillä metsästettäessä tulee ase kohdistaa lähietäisyydelle ja on valittava käytettävät patruunat. Majavan pyynnissä suositellaan käytettäväksi avautuvaa luotia ja tavalliselle pyytäjälle sopiva on esimerkiksi hirvimetsällä käytetty, jo ennalta itselle tuttu patruuna. Majavapassiin kannattaa ottaa pitkäjänteisyyden lisäksi mukaan muovipussi, puukko, kumihanskat ja majavakoukku. Olen itse ampunut kiväärillä muutaman majavan ja majavakoukun tärkeys on konkretisoitunut jokaisella kerralla. Majava voi laukauksen jälkeen tipahtaa vaikkapa jäältä veteen. Keväthangilla sulien läheisyydessä on enemmän kuin mieluisaa, että mukana on työväline majavan onkimiseen vedestä. Majavakoukku voi olla esimerkiksi teleskooppionkivavasta tehty muunnelma, jonka päähän on kiinnitetty iso koukku. Koukulla majavan saa vedettyä pois vedestä tai heikoilta jäiltä itse kastumatta. Mukaan kannattaa napata myös majavan herkkua, haapaa. Oksia on hyvä käsitellä hanskat kädessä, jotta ihmisen haju ei säikytä majavaa. Syötit kannattaa viedä kulkupaikoille, jonne passista on suora näköyhteys. Syötittäminen on hyvä keino houkutella majava haluttuun paikkaan. 5 Maltti on valttia – myös majavapassissa Majavapassiin voidaan keväällä mennä illalla sopivasti ennen auringonlaskua tai jo aamuvarhaisella. Toiset majavat aktivoituvat alkuillasta ja tulevat veteen uiskentelemaan ja tiedustelemaan vaaroja, mutta toiset odottelevat pitkään hämärän saapumista. Aurinkoinen, tyyni ilma on otollisin majavan ilmestymiselle. Jousella metsästettäessä majavan voi ampua veteen, mutta kiväärin kanssa kannattaa odottaa majavan nousevan maalle. Veteenkin ampuminen on toki mahdollista, mutta oman kokemukseni perusteella kiväärillä pyydettäessä se on aina riski, eivätkä todennäköisyydet hyvälle riistalaukaukselle, saatikka saaliin talteen saamiselle ole suuret. Kun majava nousee jäälle tai penkalle syömään ovat myös vitaalialueet parhaiten näkyvissä. Onnistunut riistalaukaus lättähännän kanssa on kaiken odotuksen arvoinen, palkitseva kokemus. 6 Riistalaukauksen jälkeen Majava on saaliina varsin monipuolinen. Kallosta voi ottaa muistoksi hampaat tai tehdä kokonaisen trofeen. Nahkoista saa hienot kintaat tai vaikkapa majavannahkaliivin. Lihasta saa makuelämyksen esimerkiksi paistin muodossa. Majavan metsästys on monivaiheista ja palkitsevaa. Jo majavan löytäminenkin, sen näkeminen omassa elinympäristössään, on jo itsessään tavoiteltava elämys. Majavapassin tunnelma kevätauringon paistaessa, lättähännän uiskennellessa etualalla ja kevään tuoksujen vallitessa on vailla vertaansa. Kun Tapio palkitsee metsästäjän onnistuneella riistalaukauksella, on hymy korvissa ja ilo suunnaton. Kannattaa siis ottaa sukset alle ja lähteä tutkimusmatkalle majavien maailmaan! Majava tippui jäihin laukauksen jälkeen, mutta koukun avulla se saatiin nostettua. Jotta liha säilyy hyvänä, majava suolistetaan ja poistetaan hajurauhaset heti laukauksen jälkeen. 19 Metsästäjä 2/2022
Keitä petoyhdyshenkilöt ovat? – Petoyhdyshenkilöt ovat Suomen riistakeskuksen koulutuksen käyneitä ja tehtävään nimittämiä vapaaehtoisia toimijoita riistanhoitoyhdistyksissä. He ovat tietoisia oman alueensa suurpetokannoista, käyvät tarkastamassa kansalaisten ilmoittamia suurpetohavaintoja ja kirjaavat vahvistetut havainnot Tassu-järjestelmään. Miten päädyit tehtävään? – Aloitin Lammin riistanhoitoyhdistyksessä toiminnanohjaajana vuonna 2012, ja olen aina liikkunut tosi paljon luonnossa ja harrastanut metsästystä lapsesta asti. Kun liikkui luonnossa ja törmäsi itse paljon jälkiin, ajattelin, että olisi kiva olla mukana niiden rekisteröinnissä. Vuonna 2016 suoritin petoyhdyshenkilö-kurssin ja olen toiminut tehtävässä siitä lähtien. Miten petoyhdyshenkilöksi pääsee? – Petoyhdyshenkilöksi pääsee käymällä petoyhdyshenkilö-koulutuksen, jonka jälkeen Suomen riistakeskus nimittää hakijan petoyhdyshenkilön tehtävään, jos hän on siihen soveltuva. Millainen koulutus on? – Koulutuksessa käydään läpi, mitä petoyhdyshenkilön tehtäviin kuuluu ja miten petoyhdyshenkilön työtä tehdään, eli maastohavainnointia, kirjaamista ja muita käytännön asioita. Sitten käsitellään myös jälkitunnistusta ja muita tunnistuksia, kuten haaskoja ja jätöksiä. Kuka sopii petoyhdyshenkilöksi? – Petoyhdyshenkilölle on olemassa kriteerit, joita tehtävässä toimivalta edellytetään. Henkilön täytyy olla luotettava ja huolellinen sekä suurpetoihin neutraalisti suhtautuva. Petoyhdyshenkilö on alueensa puolueeton havainnoitsija, joka tuottaa tietoa oman alueensa suurpedoista ja niiden liikkeistä. Petoyhdyshenkilönä toimimiselle ei ole ikärajaa. Mitä petoyhdyshenkilön työnkuvaan kuuluu? – Tyypillisimmillään petoyhdyshenkilön keikka alkaa siitä, että joku soittaa, lähettää viestin tai sähköpostin löytämistään jäljistä. Sitten havainnon tekijän kanssa ollaan yhteydessä ja mennään paikalle katsomaan jälkiä. Ensimmäisenä tehdään lajimääritys ja otetaan jäljistä mitat. Täälläpäin ne ovat pääsääntöisesti ilveksen jälkiä, joten lajimääritys on aika helppo tehdä. Tarvittaessa jälkijonoa lähdetään seuraamaan tulosuuntaan, jos on esimerkiksi ehtinyt satamaan lunta, jotta löydettäisiin mahdollisimman selvä ja puhdas jälki. Petoyhdyshenkilöllä on myös tärkeä tehtävä selvittää, kuinka monta eläimiä on ollut ja millaisia yksilöitä ne ovat olleet. Erityisesti ilveksen kohdalla mahdolliset pentuhavainnot on tärkeä saada kirjattua. Kun maastokäynti on suoritettu, havainnot merkitään Tassu-järjestelmään. Mikä ihmeen petoyhdys henkilö? Löydetyt jäljet mitataan ja saadut tulokset kirjataan Tassu-järjestelmään havainnon yhteyteen. Jälkien mittaus on tärkeää, sillä siten voidaan arvioida eläimen kokoa ja ikää sekä erottaa erillisten havaintojen yksilöitä toisistaan. Haastattelin Lammin riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaajaa Kati Heinosta, joka on myös yksi alueen petoyhdyshenkilöistä. TeksTi ja kuva Karlo Ruotsalainen Mitä petoyhdyshenkilö tekee? Katso video: metsastajalehti.fi 20 Metsästäjä 2/2022 Nu rten toimitus