Julkaisija:
2 / 2011
äjäMetsästi leht a 60 vuott
Riistakonfliktien hallinta s.6
Suomen riistakeskuksen missio:
Lännen riistamailla, s. 16
Reunasytytyspatruunat, s. 34
Tavoitteena täydellinen kopio, s. 58
Vieraskynä
Suomen riistakeskus ja Luonnonsuojeluliitto
Riistakeskusuudistus oli esimerkki proaktiivisesta ja hyvin valmistellusta prosessista. Alan toimijat huomasivat väistämättömän muutoksen hallinnossa olevan tulossa ja tarttuivat "härkää sarvista". Lopputulos on uskoakseni riista-alalle hyvä. Eikä lopputulos ole näin Suomen luonnonsuojeluliiton näkökulmasta katsoessakaan huono. Suomen riistakeskuksen syntyprosessissa nytkähti eteenpäin monia jo vuosia myös luonnonsuojelukentällä toivottuja uudistuksia. Keskeistä oli erityisesti osallistumismahdollisuuksien paraneminen. Harmillisesti tähän jäi kuitenkin vielä yksi kauneusvirhe: alueelliset riistaneuvostot, joihin Luonnonsuojeluliiton piireillä ei vielä ole asiaa. Miksikö luonnonsuojelijoiden osallistuminen sitten olisi tärkeää? Siksi, että vuoropuhelu voitaisiin käydä siellä missä ihmiset kohtaavat, ei netin "vihaviestipalveluissa" tai muissa älyttömyyksiin kannustavissa medioissa. Olen varma siitä, että puolin ja toisin esiintyvät ennakkoluulot ja väärinkäsitykset lieventyvät parhaiten, kun asioita puidaan yhdessä. Perustelemattomat heitot heikentävät turhaan yhteistyömahdollisuuksia. Ja erityisen keskeistä "keskusteluliennytystä" olisi tehdä nimenomaan alueilla. Siellä asiat konkretisoituvat ja usein myös kärjistyvät. Valtakunnallisesta ja alueellisesta luonnonsuojelijoiden ja metsästäjien yhteistyöstä on runsaasti esimerkkejä. Viimeisimpiä lienevät kosteikkoihin, riekkosoihin, kuukkeliin ja toivottavasti pian myös soiden vaihettumisvyöhykkeisiin liittyvät hankkeet. On selvää, että elinympäristöjen suojelussa, hoidossa ja ennallistamisessa metsästäjien ja luonnonsuojelijoiden niin hassu kuin tuo jako onkin edut kohtaavat. Me molemmat tarvitsemme harrastuksiimme, mutta myös me kaikki ihmiset tarvitsemme elääksemme, monimuotoista luontoa. Luonnossa jokaisella lajilla on paikkansa ja tehtävänsä. Tasapainoa ei ole hyvä särkeä. Kun kuukkelihankkeessa (katso www.sll.fi/kuukkeli) huomasimme, että ne tärkeimmät kuukkelimetsät ovat myös parhaita kanalintujen poikuemaita, oli selvää, että Metsästäjäin Keskusjärjestö pyydetään mukaan. Ja yhteistyö on ollut sujuvaa. Kiitos teille lukijoille muun muassa niistä noin 300 kuukkelihavainnosta, jotka kyselyymme ilmoititte. Ja aivan poikkeuksellinen kiitos Teille, toistaiseksi ehkä vain muutamille, jotka olette kuukkelihankkeen innoittamina hyödyntäneet METSO-rahoitusta ja suojelleet kuukkeli- ja kanalintupoikuemetsäänne! Kiitoksen suuruutta ei pätkääkään muuta se, jatkuuko suojelualueellanne metsästys vai ei.
Risto Sulkava Kirjoittaja on Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja.
12
Vastaavasti soidensuojelussa ja riekon tai metsähanhen elinympäristöjen ennallistamisessa on kyse samasta yhteisestä asiasta. Ilolla olen tervehtinyt myös riistakosteikkohanketta ja aloitetta majavaympäristöjen METSO-statuksen nostosta molemmat luovat elinympäristöjä suurelle joukolle lajeja ja voivat samalla helpottaa myös vesiensuojelutaakkaa. Mielenkiintoinen ajatus jota yhdessä olemme kehitelleet, on soiden laitojen vaihettumisvyöhykkeiden suojelun tehostaminen. Tämä metsän ja suon välimaasto on tärkeä niin suon kuin metsänkin lajeille. Suonlaitojen mustikkakorvissa on metsätaloudessa lähes tyystin unohdettu monimuotoisuuskeskittymä, joka ehdottomasti ansaitsee enemmän huomiota. Luonnontilaisten reunavyöhykkeiden merkityksestä voisi luennoida pitkäänkin, mutta tämän lehden lukijat varmasti ymmärtävät asian. Yhteistyöllä voimme viedä tarpeelliset uudistukset metsälakiin, metsänhoitosuosituksiin ja toimintakulttuuriin. Hyötyjiä ovat niin luonnonsuojelu kuin metsästyskin eikä edistys ole pois metsätaloudeltakaan.
Mitä mieltä sinä olet?
Ovatko metsästäjien ja luonnonsuojelijoiden intressit sovitettavissa yhteen? Kerro mielipiteesi osoitteessa www.riista.fi/vieraskyna
2 l Metsästäjä l 2 l 2011
26
Tässä numerossa l 2 l 2011
Riistakolmiot metsäriistan runsauden seurannassa 2 Vieraskynä:
Suomen riistakeskus ja Luonnonsuojeluliitto
4 Eräkalenteri 5 Pääkirjoitus
Hyvää riistakeskusaikaa, suomalaiset! Riistakonfliktien hallinta
6 Suomen riistakeskuksen missio: 8 Puheenjohtajalta:
jäMetsästä lehti a 60 vuott
Riistakonflikteja ennakoimaan ja ehkäisemään
10 2011 Riistapäivillä kuultua 12 Uutismakasiini 13 Riistakeskus tiedottaa 14 Ministeriön kuulumisia: 16 Lännen riistamailla
Katsaus päättyvään hallituskauteen Vesilintupäiväkirjat, osa 2 riistakeskuksen Life-projektit tukevat toisiaan
26 Supikoirat ja kosteikot tähtäimessä 30 Suden paluu
Liikenne verottaa riistakantoja
60
34 Reunasytytyspatruunat 38 Pantahirvihavainnot täydentävät tutkimusta 39 Riistakeskusesite ota talteen! 44 Pilven päiväkirjasta, osa 2
Talon tavoille
46 Kilpailutkin tähtäsivät parempiin laukauksiin 50 Uhanalaisuusarvioinnin perusteet tutuksi 52 Minun mielestäni
Lyijyn myrkyllisyydestä Korkeuksista syvyyksiin eläintentäyttäjän työ vaatii taiteellista silmää Hirvikolarit vain jäävuoren huippu - Metsien käsittelyt erästäjän silmin - Kaipuu vanhan metsän katveeseen
54 Ekin kanssa erällä:
58 Tavoitteena täydellinen kopio
60 Liikenne verottaa riistakantoja 64 Eräaatoksia valtion mailta 65 Eräaatoksia valtion mailta
66 Metsäkanalinnut ja taimikonhoito 70 Kuutamoiden pienpetojahdit sai ensiesityksensä Metsästysmuseossa 72 Riistakolmiot metsäriistan runsauden seurannassa 74 Laukauksesta lautaselle:
Riistan laadun arviointi
76 Kaupantekoa Supikoirat ja kosteikot tähtäimessä
riistakeskuksen Life-projektit tukevat toisiaan
79 Osoitteita
Metsästäjä l 2 l 2011 l 3
Teksti ja kuvat: Eerikki Rundgren
Eräkalenteri
HUHTIKUU Kettu on ravinnon suhteen opportunisti, joka pistää poskeensa lähes kaikkea mitä sen eteen sattuu. Yksilömäärissä mitattuna myyrät ovat kuitenkin ketun ehdottomasti tärkeintä ravintoa, minkä vuoksi koko viime vuoden jatkunut myyräkantojen vahvistuminen on ketun kannalta hyvä asia. Jos myyrät vain selvisivät joukolla talvesta hengissä, on tänä keväänä odotettavissa aikaisempia vuosia suurempia kettupoikueita. Metsästysmuseon näyttelyssä kuljetaan ketun perässä historiasta nykypäivään ja kerrotaan, miten erämaiden asukista tuli taajamien tuntumassa viihtyvä citykettu. Ketun elämästä kertoo myös luontokuvaaja Juha Mälkösen mainio valokuvanäyttely, joka esittelee riihimäkeläisen kaupunkilaiskettuperheen elämää kotipesänsä läheisyydessä. Näyttely on esillä vielä 15.5.2011 saakka. Lisätietoja osoitteessa www.metsastysmuseo.com. Tukkasotkat pariutuvat talvehtiessaan Etelä- ja Länsi-Euroopassa. Lintujen palattua huhtitoukokuussa pesimäalueilleen parisuhde kuitenkin katkeaa pian naaraan aloittaessa haudonnan. Tukkasotkanaaraat saattavat munia toisen pesään, minkä tuloksena yhdellä naaraalla voi olla jopa yli 20 munaa haudottavana. Tällä välin koiraat kerääntyvät parviin, joissa saattaa parhaimmillaan olla satoja yksilöitä. Parviin riittää tulijoita senkin vuoksi, että tukkasotkakoiraita on yli puolet naaraita enemmän.
TOUKOKUU Juhlavuoden kunniaksi erämelonnan SM-kilpailut järjestetään tänä keväänä Helsingissä. Kertaakaan aiemmin kilpailujen 30-vuotisen historian aikana erämelojat eivät ole ottaneet mittaa toisistaan pääkaupunkiseudulla. Lähimpänä oltiin viime vuonna, kun mestaruuksista miteltiin Hausjärven kunnassa Mommilanjärvellä.
Tällä kertaa erämelonnan SM-kilpailut tuodaan kuitenkin tarkoituksella sinne, missä ihmisetkin ovat. Järjestäjien tavoitteena on esitellä kilpailun kautta erämelontaa suurelle yleisölle ja houkutella lajin pariin uusia harrastajia. Kaksipäiväisen kilpailun startti tapahtuu lauantaina 14.5. Lisätietoja ja ilmoittautumiset osoitteessa www.avokanootti.info. Vaskitsa on pieni jalaton lisko, jota tavataan Suomessa Vaasan ja Lieksan korkeudelle saakka. Vaskitsaa ei pidä sekoittaa käärmeisiin, joista sen erottaa muun muassa liikkuvista silmäluomista ja kömpelöstä liikkumisesta. Käärmettä muistuttavan ulkonäkönsä vuoksi ihmiset kuitenkin yhä edelleen tappavat paljon näitä myrkyttömiä ja muutoinkin harmittomia eläimiä.
Tukkasotka on ollut alkuaan huomattavasti yleisempi Pohjois-Suomessa kuin etelässä. Sittemmin laji on levinnyt voimakkaasti, ja on nykyään varsin yleinen pesimälintu koko maassa. Aivan huippuvuosista tukkasotkan pesimäkanta on kuitenkin taantunut, minkä vuoksi laji luokiteltiin vaarantuneeksi uusimmassa uhanalaisuusarviossa. Metsästys lienee osatekijä tukkasotkan taantumiseen, vaikka ei olekaan mikään uhka lajin olemassaololle.
4 l Metsästäjä l 2 l 2011
Vaskitsat parittelevat toukokesäkuun vaihteessa, jolloin koiraat saattavat ottaa rajusti yhteen kamppaillessaan naaraista. Koiraiden kamppailua ei pidä sekoittaa paritteluun, mikä sekin näyttää varsin hurjalta. Paritellessaan koiras pitää naarasta aloillaan puremalla tätä niskasta ja kiertymällä sen ympäri. Naaraasta koiraan erottaa sen paritteluasuun kuuluvista sinisistä selkätäplistä. Vaskitsan suomenkielinen nimi tulee selkäpuolen kauniista kuparinpunaisesta yleisvärityksestä.
Pääkirjoitus
Hyvää riistakeskusaikaa, suomalaiset!
Edellisen lehden pääkirjoituksen alussa mainitsin, että seuraavat Metsästäjä ja Jägaren -lehdet ovat mitä suurimmalla todennäköisyydellä Suomen riistakeskuksen julkaisemia. Näin myös on käynyt. Maaliskuun alussa toimintansa aloitti Suomen riistakeskus, joka edelleen julkaisee näitä valistuslehtiä. Mikä sitten on se uusi ja hieno riistakeskus? Mitä se tekee, miten se toimii ja miksi sellainen on tehty entisten riistanhoitopiirien ja Metsästäjäin Keskusjärjestön tilalle? Asiasta kerrotaan jälleen tässäkin lehdessä. Melkoisen työrupeaman ovat tehneet monet toimihenkilöt ja luottamusmiehet ja hiki on virrannut myös virkamiehillä riistakeskusta suunniteltaessa ja rakennettaessa. Haluan esittää kaikille "rakentajille" mitä parhaimmat kiitokseni yhteisistä ponnisteluista. Nyt on tosiaankin eräs merkkipaalu saavutettu. Aikaisempi organisaatiomalli palveli suomalaisia metsästäjiä lähes viisikymmentä vuotta ja aika näyttää kuinka riistakeskus kestää ajan hampaissa. Ajan henki edellyttää riistahallinnon suuntautumista ja erilaisten riistallisten palveluiden tarjontaa aikaisempaa enemmän myös muille kansalaisille kuin metsästäjille. Paitsi palveluiden tarjontaa, myös osallistumista ja osallistamista, on tulossa. Uudet riistaneuvostot niin maakuntatasolla kuin valtakunnan tasolla ovat keskeisissä rooleissa kansalaisia kuunneltaessa. Moniin riistaeläimiin liittyy ihmisillä erilaisia, keskenään jopa hyvinkin ristiriitaisia tavoitteita ja näkemyksiä. Ja näiden monenlaisten tavoitteiden tulee mahdollisimman hyvin tulla käsitellyiksi neuvostojen järjestämissä sidosryhmätilaisuuksissa ja konkretisoitua kannanhoitosuunnitelmissa ja tehtävissä toimenpiteissä. Kokonaisuudet ja todellisuus ovat jossakin esitettyjen ajatusten ääripäiden välimaastossa, ja todellisuudessa käytännön toimiakin on kyettävä tekemään. Haasteita tulee piisaamaan ihan takuulla. Ajatusharjoittelua voi jo ryhtyä tekemään hirveen liittyvillä aika tutuilla näkökannoilla, sillä hirvikannan hoitosuunnitelman laadinnan aika koittaa varsin pian. Eräs keskeisen riistalajityhmän hoitosuunnitelma on valmistumassa. Metsäkanalintukantojen hoitosuunnitelmaluonnosta, joka viime vuoden loppupuolella luovutettiin maa- ja metsätalousministeriölle, esiteltiin tammikuun loppupuolella Riistapäivillä Vaasassa. Hyvää työtä on tehty tai oikeastaan suorastaan erinomaista! Metsäkanalinnut ovat aina olleet tärkeitä suomalaiselle metsästäjälle. Ne ovat hyvin tärkeä lajiryhmä myös luonnontaloudessa ja ne ovat myös olleet riistantutkimuksemme keskeinen tutkimuskohde. Kanalinnuista on tunnettu ja kannettu huolta, ja melkoinen on ollut se ahdistuksen määrä metsämiesten sydänaloissa, jos on ollut esimerkiksi kylmä ja märkä alkukesä. Vaikuttaa vähän siltä kuin se ahdistus olisi geeneihimme sisäänrakennettu meihin metsäkanalintusuomalaisiin. Ilmoille ja sääolosuhteille emme mahda mitään, mutta vastaava ahdistus on iskenyt sisuksiimme, kun lintumetsien pyhätöissä vaeltava erästäjä on törmännyt tarmokkaan ja tunnollisen raivuumiehen työn jälkiin. Motomiehen näkyväisyyden parantamiseksi, tai ihan vaan metsän siistimiseksi puistomaiseen asuun, on jopa kymmeniä hehtaareita aliskasvoskuusikkoa raivattu samalla kertaa. Tuloksena on tuhottu pensaskerros, joka ei tarjoa linnuille tai muille eläimille suojaa vuosikymmeniin. Tai voi sitä fiilistä, kun riekkosuon kiertäjä on vaarassa alituiseen itse pudota ja hukkua ojituskohteeksi kutsutun avokanaaliverkoston molokeihin. Tai kun metsonsoitimen keskuksessa ikipetäjikön sijaan kynnetty kannokko kurotteleekin kohti korkeuksia. Syylliseksi metsäkanalintujen elinympäristöjen heikentymiseen on yleensä katsottu metsätalouden itsekkääksi nähty toiminta. Paljon toimenpiteissä onkin parannettavaa ja uskon, että niin tulee tapahtumaan. Mutta syytä on katsoa omaankin syntisäkkiin. Kysykäämme itseltämme, mitä me voimme tehdä kanalintujemme hyväksi. Voimmeko toimia tutkimuksen hyväksi ja onko pyyntimme kohtuullista ja säänneltyä? Onko tullut kolmioita kierrettyä tahi pyydetyksi pienpetoja? Ilon ja riemun aiheita liittyy myös kanalintuihin. Puiden oksille pyrähtävä lintupoikue ja jälkikasvuaan varoittaen kotkottava koppelo saa ilon läikähtämään rintaan ja usko parempaan on silloin aina vahvana. Tätä uskoa vahvistaa myös Arto Marjakankaan laatima kannanhoitosuunnitelma ja myös se uusi riistakeskus!
Metsästäjä l 2 l 2011 l 5
PS!
Toimintansa aloittanut Suomen riistakeskus on vastaus moniin tämän päivän riistallisiin haasteisiin. Vieraskynässä luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkava hyvin rakentavasti kiittelee nyt käynnistyvää osallistavaa hallintoa. Vuoropuhelulla on helppo välttää turhat ristiriidat ja saada yhteiset voimavarat ohjattua suomalaisen riistaluonnon hyväksi.
Jari Pigg Päätoimittaja
Reijo Orava, Projektipäällikkö, Suomen riistakeskuksen perustaminen hanke
Suomen riistakeskuksen missio:
Suomen riistakeskuksen uusi ja suuri tehtävä on riistaeläimiin liittyvien erilaisten odotusten ja vaatimusten yhteensovittaminen niin, että riistakonfliktit saataisiin hallintaan. Riistaneuvostoilla on tärkeä rooli kansalaisten osallistamisessa ja sidosryhmien kuulemisessa riistapolitiikan valmistelussa. Laji- tai elinympäristökohtaiset hoitosuunnitelmat ovat riistapolitiikan keskeisin työkalu. Laajalla kansalaisia ja sidosryhmiä osallistavalla valmistelulla rakennetut hoitosuunnitelmat toimivat riistahallinnon käytännön toimenpiteiden ohjeistajana.
l Riistakonfliktit ovat nykyajan ilmiö.
1800-luvulla maaseudun elämänmenoa häirinneet suurpetokannat saatiin "hallintaan" tehostuneilla metsästyskeinoilla. Sen jälkeen tuli lähes sadan vuoden jakso, jolloin ihmistoimintoihin vaikuttavat suuriistalajit olivat niin vähälukuisia, että ristiriitoja ei juuri syntynyt. Vasta hirvikannan kasvu 1970-luvulla alkoi nostattaa riistariitoja eri intressiryhmien välille.
RIISTAKONFLIKTIEN HALLINTA
R
6 l Metsästäjä l 2 l 2011
Yhteiskunnalliset riistariidat lisääntyneet
Suurpetokantojen kasvu ja levittäytyminen on johtanut EU-aikakaudella jatkuvaan kinasteluun petokantojen suuruudesta ja hoidon keinoista. Vaatimukset ovat vaihdelleet täydellisestä koskemattomuudesta viimeisenkin yksilön hävittämiseen. Tilanteeseen on vastattu riistahallinnossa käynnistämällä suurpetojen hoitosuunnitelmien laatiminen. Tästä huolimatta suurpetoriidat ovat vain syventyneet. Susikannan tavoitteita ei ole saavutettu, kun taas ilveksen ja karhun määrät ovat ylittäneet rohkeimmatkin hoitosuunnitelmien odotukset. Yhtä kaikki, lähes kaikki osapuolet ovat tyytymättömiä suurpetokantojen hoitoon. Elinkeinojen, kuten kotieläintalouden, porotalouden tai metsätalouden, tavoitteet samalla tavoin kuin eri luonnonsuojelu- tai eläinsuojelutahojenkin odotukset ovat usein ristiriidassa metsästäjien vaatimien tai toteuttamien toimenpiteiden kanssa. Eläinoikeuksien puolustajat näkisivät mieluiten kaiken eläinten hyväksikäytön loppuvan. Konflikteja syntyy yleensä silloin,
kun joku ryhmä tai useampi osapuoli vaatii, että riistapolitiikan ratkaisut on tehtävä yksin heidän vaatimallaan tavalla.
Yhteiskunta jakautunut luontoasioissa
Ihmisten luontosuhde ja käsitykset luonnon ilmiöistä on viime vuosikymmeninä voimakkaasti erilaistuneet. Hyvä näyte tästä jakautuneisuudesta saatiin eduskunnan täysistunnossa, kun se hyväksyi uuden riistahallintolain
tammikuun lopussa. Keskustelu koski suurimmalta osin suurpetoja. Ilveskanta on kasvanut RKTL:n kannanseurannan mukaan 80-luvun muutamasta sadasta yksilöstä noin 2500 yksilöön. Viimeisen vuosikymmenen aikana kanta on osapuilleen kolminkertaistunut. On vaikea arvioida olivatko nämä yleisesti hyväksytyt faktatiedot kansanedustajien tiedossa, mutta puheenvuorot toivat esiin ilvekseen liittyvät jyrkät käsityserot. Metsästäjätaustalla ilvestilannetta
Jaakko Ojala
Riistahallinnon organisoituminen
SUOMEN RIISTAKESKUKSEN PERUSTAMINEN
Riistanhoitoyhdistysten aluekokoukset 15 kpl Riistanhoitoyhdistykset (298) S U O M E N R I I S TA K E S K U S ALUETOIMISTOT julkiset hallintotehtävät
OSALLISTAVAT TOIMINTATAVAT
alueelliset riistaneuvostot 15 kpl S I D O S R Y H M ÄT valtakunnallinen riistaneuvosto kestävä riistatalous
J O H TA M I N E N J A T U K I PA LV E L U T R I I S TA K E S K U K S E N H A L L I T U S MINISTERIÖ
Riistapolitiikkaan vaikuttaminen · Luottamushenkilöt ja sidosryhmät · Yhteiskunnassa vallitsevien riistakonfliktien hallinta Riistapolitiikan toteuttaminen · Toimihenkilöt · Palveluprosessit - julkiset hallintotehtävät (eriytetty) - kestävä riistatalous - palvelut metsästäjille ja muille kansalaisille
Suomen riistakeskuksen muut tehtävät ovat: 1) kestävän riistatalouden edistäminen sekä riistatalouteen liittyvän yleisen edun valvonta; kuvaillut kansanedustaja puhui ilves2) riistaeläinkantojen tilan, kehityksen, kestävyyden ja elinvoimaisuuden seuraaminen sekä näihin liittyvien toimintojen kannan räjähdysmäisestä kasvusta, kehittäminen yhdessä tutkimuksen kanssa; joka vaarantaa riistalajien välisen ta3) riistanhoidon sekä riistan elinympäristöjen hoidon edistäminen; sapainon ja järkevän riistanhoidon. 4) riistaeläinlajeja ja niiden elinympäristöjen hoitoa koskevien Yhteiskunnallisissa ympäristöasioissa hoitosuunnitelmien valmistelu, laatiminen ja päivittäminen; 5) riistaeläinten edustaja vetosi voimakansioitunutaiheuttamien vahinkojen ehkäisemisen edistäminen; kaasti ilveksen ja eettisesti hyväksyttävän metsästyk6) kestävän, turvallisen uhanalaisuusluokituksen sen edistäminen; heikkenemiseen ja luontokuvausta harrastava kansanedustaja kuvaili riistahallinnon linjaamaa ilveskannan säätelymetsästystä lajin vaarantavaksi teurastukseksi. Yhteiskuntamme jäsenten tiedot ja asenteet riista-asioissa ovat siis voimakkaasti jakautuneet. Yhteistä tieto- tai arvopohjaa ei ole. Hallinnon on näissä oloissa vaikea toteuttaa menestyksekästä riistapolitiikkaa. 7) riistanhoitoyhdistysten toiminnan edistäminen ja riistanhoitoyhdistysten toimihenkilöiden kouluttaminen;
organisaatio jakautuu kahteen toimintalinjaan. Julkiset hallintotehtävät 9) tiedotus ja viestintä; eriytetään kansalaisjärjestöistä riippu10) Suomen riistakeskuksen ja riistanhoitoyhdistysten yhteisten tietojärjestelmien, ministeriön ohjaamaksi mattomaksi,tietovarantojen ja tietopalveluiden ylläpi- ja täminen ja kehittäminen sekä toimialan yhteisten tietojärvalvomaksi prosessiksi ja toiseksi toijestelmien, tietovarantojen ja tietopalveluiden kehittämiseen osallistuminen; mintalinjaksi tulee riistatalouden edis11) kansainväliseen yhteistyöhön osallistuminen; sekä täminen ja riistapolitiikan toimeenpano. 12) muut sille säädetyt ja määrätyt tehtävät, joihin ei liity julki8) metsästykseen, riistatalouteen ja riistaeläimiin liittyvien asiantuntija-, koulutus- ja neuvontapalveluiden tuottaminen; sen vallan käyttöä.
Suomen riistakeskuksen perustaminen on tapahtunut kolmena peräkkäisenä hakkeena: 1) riistahallinnon evaluointi, 2) riistahallintolain valmistelu ja 3) riistakeskuksen käynnistäminen. Kahta ensimmäistä hanketta on vetänyt maa- ja metsätalousministeriö. Käynnistysprojekti on ollut riistakeskuksen sisäinen projekti. Perustamisprojekti käynnistyi hutikuussa 2010 ja päättyy kuluvan vuoden loppuun. Käynnistyshankeen tavoitteena on perustaa ja käynnistää riistakeskuksen uusi prosessiorganisaatio kaksivaiheisesti. Riistakeskuksen käynnistyessä maaliskuun alussa johtamisen prosessit ja sisäiset tukipalvelut sekä julkiset hallintotehtävät siirtyivät prosessiorganisaatioon. Keskuksen ydintoiminnat, kestävän riistatalouden ja palveluiden prosessit, käynnistyvät vuoden 2012 alussa. Käynnistyshankeen projektipäällikkönä on toiminut riistapäällikkö Reijo Orava. Hän on virkavapaalla Uudenmaan riistapäällikön toimesta. Orava on koulutukseltaan agronomi ja toiminut riistahallinnon tehtävissä vuodesta 1985, ensin Metsästäjäin keskusjärjestön tiedotuspäällikkönä ja vuodesta 1988 Uudenmaan riistapäällikkönä.
palvelut
Riistaneuvostot sidosryhmätyön hoitajiksi
Riistapolitiikan toimintalinjassa keskeinen osa on valtakunnallisella riistaneuvostolla ja 15 alueellisella riistaneuvostolla. Niiden erityinen tehtävä on järjestää sidosryhmien ja kansalaisten systemaattinen kuuleminen ja osallistaminen riistafoorumeissa. Tämän työn pohjalta riistakeskus tuottaa ja pitää ajan tasalla riistakantojen hoitosuunnitelmat. Niissä pyritään sovittamaan yhteen kantojen hoitoon liittyvät erilaiset odotukset ja tavoitteet. Elinkeinot tai maaseudun harrastukset eivät saa liiaksi kärsiä vahingoista tai
haitoista ja toisaalta hoitosuunnitelmien on toteutettava suojelun odotukset ja EU:n direktiivien vaatimukset lajien suotuisan suojelun tason säilymisestä. Hoitosuunnitelmien linjaukset toimivat riistahallinnon toiminnan ohjeistajana.
Osallistavat riistafoorumit
Riistafoorumityön toivotaan luovan kehittyvät keskustelusuhteet eri intressitahojen välille. Tavoite olisi, että eri toimijat tulisivat tietoisiksi toistensa mielipiteistä, tavoitteista ja ongelmista ja oppisivat arvostamaan myös toistensa motiiveja. Kun keskinäinen arvostus lisääntyy, syntyy edellytyksiä rauhanomaisen riistapolitiikan toteuttamiselle. l
Riistakonfliktit hallintaan
Riistakonfliktien ratkaisemisen sijasta riistahallinnossa on siirrytty puhumaan riistakonfliktien hallinnasta. Jukka Bisi totesi viime vuonna julkaisemassaan tohtoriväitöksessä, että suomalaisen susikonfliktin äärimäiset osapuolet ovat arvoiltaan ja asenteiltaan niin kaukana toistaan, että konfliktia ei voida lopullisesti ratkaista, vaan hallinnon on pyrittävä saamaan konfliktit hallintaan. Tämä tarkoittaa jatkuvaa aktiivista toimintaa riistariitojen tasoittamiseksi. Riistahallinto pyrkii uudessa strategiassaan juuri tähän. Se on ottanut uudeksi missiokseen riistakonfliktien hallinnan. Suomen riistakeskuksen
Lisää Riistakeskusuudistuksesta Metsästäjä-lehden seuraavissa numeroissa. 3/2011 Perustuslain vaatimukset aiheuttivat julkisten hallintotehtävien uudelleenjärjestelyn riistahallinnossa 4/2011 Riistanhoitoyhdistysten vapaaehtoistyö on riistahallinnon kivijalka 5/2011 Suomen riistakeskus luo edellytyksiä kestävälle riistataloudelle 6/2011 Suomen riistakeskus on palveluorganisaatio 1/2012 Riistakeskuksen prosessiorganisaatio käynnistyy
Metsästäjä l 2 l 2011 l 7
Puheenjohtajalta
Riistakonflikteja ennakoimaan ja ehkäisemään
Suomen riistakeskus pääsi lopulta aloittamaan toimintansa maaliskuun alussa - pitkä ja työläs valmisteluprosessi saatiin vihdoinkin tältä osin päätökseen. Organisaation rakennustyö tosin jatkuu täydellä teholla tavoitteena saada tulevan vuoden alkuun mennessä kaikki prosessit toimimaan uuden rakenteen pohjalta. Kun viisitoista itsenäistä riistanhoitopiiriä ja entinen keskusjärjestö sulautettiin yhteen organisaatioon, vaatii muutoksen sisäistäminen taatusti rajua punnerrusta kaikilta toimihenkilöiltä. Valmiita ratkaisuja vastaan tuleviin ongelmatilanteisiin ei ole olemassa, vaan ne on ratkottava tässä ja nyt uskoen tilanteen jatkossa helpottavan päivä päivältä. Lämpimät kiitokset kaikille lakimuutoksen valmisteluun osallistuneille sekä sidosryhmillemme, jotka antamillaan, pääosin erittäin myönteisillä lausunnoilla, merkittävästi edistivät lain läpimenoa. Erityisen merkittävää on, että ensimmäistä kertaa riistahallintomme perusrakenteet on tutkittu perustuslakivaliokuntaa myöten ja todettu toimiviksi. Riistakeskuksen toimieliminä aloittavat hallitus, valtakunnallinen riistaneuvosto sekä 15 alueellista riistaneuvostoa. Riistakeskuksen hallitus on ylin päättävä elin ja sillä on hyvin merkittävä rooli jatkossa riistapolitiikan toimeenpanossa. Riistaneuvostot ovat uusia toimielimiä, joten niiden toiminnan käynnistymistä seurataan tarkoin monella taholla. Riistaneuvostoissa ovat edustettuina alan keskeisimmät sidosryhmät, joilla on luonnollisesti selkeitä odotuksia uusien toimielinten suuntaan. Uudessa laissa on annettu näille toimielimille varsin merkittävä vallankäyttömahdollisuus. Yksi keskeinen tehtävä neuvostoilla on riistaeläinten hoitosuunnitelmatyöhön osallistuminen. Hoitosuunnitelmat ovat jatkossa keskeisimpiä riistapolitiikan toteuttamisen työkaluja ja riistaneuvostoilla on mahdollisuus tuoda tähän työhön alueiden sidosryhmien osallistamisen kautta muodostettu näkemyksensä. Juuri tuo osallistava sidosryhmätyö on ehkä keskeisin työkalu, jota uudet neuvostot pystyvät jatkossa hyödyntämään asioiden käsittelyssä. Alueelliselle riistaneuvostolle on laissa säädetty tehtäväksi myös tukea, ohjata, edistää ja avustaa aluetoimiston toimintaa, joten se on aluetoimiston toimihenkilöille läheinen ja tärkeä toimielin, vaikka sillä ei ole suoraa esimiesroolia aluetoimiston työntekijöihin. Meidän metsästäjien kannalta olisi ensiarvoisen tärkeää, että pystyisimme aluekokouksissa valitsemaan neuvostoihin mahdollisimman päteviä, riista-alaa monipuolisesti tuntevia henkilöitä, jotta neuvostojen työskentely lähtisi ripeästi liikkeelle ja että ne pystyisivät hyödyntämään niille laissa suodun aseman mahdollisimman tehokkaasti. Etenkin neuvostojen puheenjohtajien rooli on haastava tässä uudessa tilanteessa, joten heille järjestetään toukokuun alussa kahden päivän tilaisuus toiminnan käynnistämisen tukemiseksi. Keskeinen tavoite neuvostojen tulevan toiminnan osalta on, että riistakonfliktit pystyttäisiin ennakoimaan ja ehkäisemään uudenlaisen, osallistavan työskentelyprosessin myötä. Ensimmäinen todellinen käytännön haaste uusille neuvostoille on kansalliseen hirvistrategiatyöhön eli hirvikannan hoitosuunnitelmatyöhön osallistuminen. Riistanhoitoyhdistysten resurssien lisääminen on ollut vahvasti esillä koko valmistelun ajan. Vuodelle 2012 yhdistysten riistanhoitomaksuvaroista saama osuus lisääntyy noin kahdeksan prosenttia. Samoin maksuasetuksen muutos metsästäjätutkintomaksun osalta tuo jonkin verran helpotusta rahoitukseen. Ampumakokeen osalta kokeen hintaa ei ministeriö ole vielä vahvistanut. Toivottavasti maksu vahvistetaan tasolle, joka kattaa kokeen järjestämisestä aiheutuvat kulut täysimääräisesti. Lain eduskuntakäsittelyssä edellytettiin yhdistysten rahoituksen lisäämistä, joten ainakin julkisten hallintotehtävien hoitamiseen kuuluvat työt pitäisi pystyä hoitamaan valtion maksuperustelain hengen mukaisesti eli kustannusvastaavuusperiaatteella. Viime vuonna muutettiin asetuksella hirvenmetsästysaikoja maamme neljän pohjoisimman kunnan alueella. Kokeilusta saatua palautetta alkaa olla jo varsin kattavasti ja se näyttää olevan erittäin myönteistä. Kokeilu osoittaa ainakin sen, että asioihin voidaan vaikuttaa ja muutoksia pystytään tekemään nopeastikin, kun on selkeät perustelut muutokselle. Taatusti syyskuussa pyydetyn hirven liha on laadultaan erinomaista verrattuna joulukuun lopulla kaadettuun. Makoisia herkkuhetkiä pohjoisen pyytömiehille!
8 l Metsästäjä l 2 l 2011
Tauno Partanen va. hallituksen puheenjohtaja Suomen riistakeskus
Hannu Huttu
2011 Riistapäivillä kuultua
Järjestyksessään 22. valtakunnalliset Riistapäivät järjestettiin Vaasassa 18.-19. tammikuuta. Nämä riista-alan vakiintuneet neuvottelupäivät kokosivat yli 200 alan toimijaa keskustelemaan metsäkanalinnuista ja riistahallinnon uusista tuulista.
R
10 l Metsästäjä l 2 l 2011
l Riistapäivien kantavana teemana
tänä vuonna oli riistahallinnon uudistuminen ja tämän päivän tärkeimmät alan työkalut eli riistakantojen ja elinympäristöjen hoitosuunnitelmat. Ohessa tiivistelmiä aiheeseen liittyvistä alustuksista. Riistahallintolain mukanaan tuomat muutokset on laajalti huomioitu muualla tässä lehdessä. Kaikki luentotiivistelmät löytyvät internetistä osoitteesta: http://www.rktl.fi/www/ uploads/pdf/MW/riistapaivat_2011_ tiivistelmat.pdf
Sami Kurki, Ruralia-instituutti
Hoitosuunnitelmat riistakantojen hallinnassa
Lajikohtaisten hoitosuunnitelmien valmistelusta on tullut tärkeä osa julkisen riistakonsernin toimintaa ja konsernin
keskeisten sidosryhmien välistä vuorovaikutusta. Hoitosuunnitelmien tavoitteena on läpinäkyvästi kuvata prosessi, jossa relevantin tutkimustiedon, sidosryhmien eri intressien tunnistamisen ja poliittisten arvovalintojen kautta asetetaan tavoitteet riistakantojen hoidolle. Toinen keskeinen anti on kuvata mahdollisimman tehokkaat käytännön toimenpiteet, joilla tavoitteiden toteutumiseen pyritään. Riistahallinnolla itsellään on käytössään rajatut resurssit, ja onnistunut hoitosuunnitelma innostaa ja valtuuttaa myös hoitosuunnitelmien toteutumisen kannalta keskeiset sidosryhmät ja resurssien haltijat käytännön toimintaan. Hoitosuunnitelma on dokumentti, joka luo tukevan pohjan laadukkaalle keskustelulle tavoitteista ja toimen-
piteistä myös jatkossa. Tämä koskee sekä riistahallinnon kansallisia että kansainvälisiä sidosryhmiä. Varsinkin suurpetojen osalta hoitosuunnitelmat ovat olleet tapa osoittaa kansallisten linjausten ja toimenpiteiden loogisuus mm. Euroopan unionille. Ilman korkeatasoista tutkimustietoa hoitosuunnitelmia ei voida laatia. Riistakannan seurantatiedon lisäksi avainroolissa ovat lajikohtainen perusbiologinen tieto sekä tutkimukseen perustuva ymmärrys mm. eri hoitotoimenpiteiden ja metsästyksen vaikutuksista. Myös yhteiskuntatieteellisempi tutkimustieto eri sidosryhmien tavoitteista ja toisaalta ehdotettujen toimenpiteiden hyväksyttävyydestä on osoittautunut tärkeäksi. Ensimmäiset kannanhoitosuunni-
telmat ovat lähivuosina päivityksen tarpeessa. Hoitosuunnitelmat ovat jo nyt suunnanneet tutkimusta, ja mm. käytännön hoitotoimenpiteiden vaikuttavuuden tutkimus on noussut tärkeään rooliin. Hoitotoimenpiteiden kehittäminen on käytännön innovaatiotoimintaa ja riistahallinnon tuotekehitystä. Tähän liittyvien uusien avausten tekeminen on hoitosuunnitelmien tärkeä rooli jatkossa. Hoitosuunnitelmien toteuttaminen edellyttää myös selvää johtajuutta, ja uusi riistakonserni ja riistakeskus sen osana antavat tälle työlle toivottavasti vahvan pohjan.
Arto Marjakangas, Metsähallitus
ennallistamishankkeiden tukeminen. Elinympäristöjä hoitamalla voidaan lieventää ilmaston lämpenemisen kielteisiä vaikutuksia metsäkanalintuihin. Muut toimenpiteet koskevat petokantojen hallintaa, lintukantojen laskentoja ja tutkimusta, riistatalouden seurantaa ja suunnittelua, metsästystä ja sen säätelyä sekä kansallista ja kansainvälistä yhteistyötä.
Pekka Helle, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos
naaraista vaikuttaa jopa hieman kasvaneen. Lintujen säilyvyys (mitattuna elokuusta seuraavaan elokuuhun) on ilahduttavasti hieman kasvanut riekkoa lukuun ottamatta.
Lauri Saaristo, Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio
Metsäkanalinnut Hyvän metsänhoidon suosituksissa
Hyvän metsänhoidon suositukset -opaskirjanen muodostaa metsän- ja luonnonhoidon peruslinjauksen, johon sisältyy myös varsin runsaasti erilaisia vaihtoehtoja. Metsänomistaja päättää, miten suosituksia hänen metsässään sovelletaan. Monet puuntuottamiseen liittyvät suositukset tukevat kanalintujen elinympäristövaatimusten täyttymistä tehokkaan puuntuotannon rinnalla alkaen siitä, että metsänuudistamisessa käytetään kotimaisia puulajeja niiden luontaisilla kasvupaikoilla. Myös esimerkiksi lehtipuusekoituksen säilyttäminen metsikössä sisältyy suositusten mukaiseen tehokkaaseen puuntuotantoon. Luonnonhoidon suositukset on tarkoitettu puuntuotannolle rinnakkaisten tavoitteiden toteuttamiseksi. Arkipäiväinen luonnonhoito koostuu metsätalouden toimenpiteiden yhteydessä tehtävistä toimista, jotka ovat yksinkertaisia toteuttaa; esimerkkeinä säästöpuuryhmän jättäminen hakkaamatta tai ympäristöstään erottuvan arvokkaan elinympäristön rajaaminen käsittelyn ulkopuolelle. Metsäkanalintujen elinympäristön laatua lisääviä luonnonhoidon suosituksia ovat juuri mainitut suositukset säästöpuuryhmistä ja arvokkaista elinympäristöistä sekä uusi energiapuuharvennukseen liittyvä suositus riistatiheikköjen jättämisestä hakkuualueelle. Hyvän metsänhoidon suositukset ovat yksityismetsien metsikkötalouden työkalu. Suosituksissa pyritään taloudellisen, sosiaalisen ja ekologisen kestävyyden yhteensovittamiseen. Toteutuminen metsässä perustuu metsänomistajan tavoitteisiin ja metsäammattilaisten osaamiseen. Metsäkanalintujen elinolosuhteiden kehittämistä tavoitteleva metsänomistajan suosituspaletti tullaan jatkossa nostamaan paremmin esiin. Metsäkanalintujen elinympäristön hoidon kannalta on lisäksi kiintoisaa, kuinka metsälainsäädäntö tulee kehittymään, ja tuleeko Hyvän metsänhoidon suosituksiin nykyistä selkeämpi kuvaus tasaikäisrakenteisen metsätalouden vaihtoehdoista. l
Tuottavatko nykymetsät kanalintupoikueita?
Suomessa on kerätty arvokas, lähes 50 vuoden aineisto metsäkanalintujen runsaudesta. Koko maan kattavalla linjalaskentaverkostolla saadaan erinomainen kuva loppukesän lintutilanteesta. Elokuiset laskennat antavat hyvän käsityksen myös lisääntymisen onnistumisesta, sillä poikueet ovat tuolloin koossa. Tuloksista saatavia kannan rakennetta kuvaavia tietoja ovat aikuisten ja poikaslintujen tiheys, poikueellisten naaraiden osuus kaikista naaraista ja sukupuolten luumääräsuhde (metsolla ja teerellä), poikuekoko ja säilyvyys talven yli. Laskennoissa on havaittu 47 vuoden aikana yhteensä 36 399 metso-, 56 737 teeri-, 44 479 pyy- ja 11 427 riekkopoikuetta. Kanalintukannat taantuivat voimakkaasti 19601980-luvuilla: valtakunnan tasolla metsotiheys aleni noin 60 prosenttia, teeri- ja pyytiheydet runsaan kolmanneksen. Riekko taantui Eteläja Keski-Suomessa mutta ei Lapissa. Väheneminen oli seurausta erityisesti metsolla voimakkaasta poikastuoton heikkenemisestä, mikä johtui sekä koppeloiden osuuden pienentymisestä aikuiskannassa ja poikueellisten koppeloiden osuuden vähenemisestä. Muilla lajeilla vain pyyn poikuekoon pieneneminen 1960-luvulta 1980-luvulle oli huomattavin kannanrakenteen muutos. Säilyvyys ei pienentynyt millään lajilla, mikä ei tosin sulje pois sitä, että se on mahdollisesti ollut kaiken aikaa riittämätön kannan säilyttämiseksi ennallaan. 1980-luvun lopulla siihen asti vallinnut lintukantojen melko säännöllinen 57-vuotissyklisyys päättyi. Samoin päättyi kantojen pieneneminen, ja vuosien välisestä vaihtelusta on tullut sattumanvaraisesti heilahtelevaa. Lajien välinen kannanmuutosten alueellinen yhdenaikaisuus on myös heikentynyt. Kahdenkymmenen viime vuoden aikana kanalintujen poikastuotto ei ole muuttunut. Metsolla ja teerellä poikueellisten naaraiden osuus kaikista
Metsäkanalintujen hoitosuunnitelma tavoitteena elinvoimaiset lintukannat
Metson, teeren, paikoin pyyn ja havumetsävyöhykkeen riekon kannat ovat vähentyneet merkittävästi viime vuosikymmeninä. Pääsyynä vähenemiseen pidetään metsien rakenteen muutosta sen suorine ja välillisine vaikutuksineen. Kiirunakannan muutoksista ei ole laskentatietoa. Vuosina 20092010 laadittiin laajana yhteistyönä luonnos Suomen metsäkanalintukantojen hoitosuunnitelmaksi, jonka avulla lintukannat pyritään elvyttämään. Hoitosuunnitelman ensimmäinen osa on katsaus metsäkanalintuja koskevaan nykytietämykseen. Siinä kuvataan kantojen hoidon ja suojelun taustaa: metsäkanalintujen biologiaa, kantojen kehitystä ja tilaa sekä syitä kannanmuutoksiin. Samoin tarkastellaan metsäkanalintuihin liittyviä kansainvälisiä sitoumuksia, kansallista ja EU:n lainsäädäntöä sekä kannanseurantaa ja tutkimusta, metsästystä ja tähänastista kantojen hoitoa. Ensimmäisen osan päättää katsaus metsäkanalintuihin tulevaisuudessa vaikuttaviin tekijöihin, joista yksi on ilmastonmuutos. Toisessa osassa esitetään kannanhoidon tavoitteet ja tarvittavat toimenpiteet, joiden yhteisvaikutuksella Suomen metsäkanalintukannat pidetään elinvoimaisina ja kestävästi metsästettävinä. Tärkeimmät toimenpiteet liittyvät elinympäristöjen hoitoon. Esimerkiksi kasvatusmetsien laatua elinympäristöinä pyritään parantamaan sekä varvikoiden ja avainympäristöjen, kuten kankaan ja suon välisten reunavyöhykkeiden, määrää lisäämään. Käytännön ohjauskeinoja ovat mm. tietämyksen lisääminen, riistapainotteisen metsäsuunnittelun kehittäminen sekä yhteismetsä-, mallialue- ja
Lisää aiheesta "metsäkanalinnut ja taimikonhoito" tämän lehden sivulla 66.
Metsästäjä l 2 l 2011 l 11
Uutismakasiini
Suomen riistakeskus hakee
Hirvieläinkolareissa ei yhtään ihmisuhria 2010
n Vuoden 2010 hirvieläinkolareissa ei kuollut yhtään ihmistä. Tämä oli historiallista yli kahteenkymmeneen vuoteen näin ei ole tapahtunut. Hirvikolarit jatkoivat laskuaan muutamalla kymmenellä ja kokonaisuudessaan hirvien kanssa kolaroitiin 1 300 kertaa. Myös peurojen ja kauriiden kanssa kolarit vähenivät viidenneksellä edellisvuoteen verrattuna. Peurojen ja kauriiden osalta pellit kolisivat reilut 2 700 kertaa.
tietojärjestelmäsuunnittelijaa
yhteisten järjestelmien tekniseen ylläpitoon ja järjestelmäkehitykseen yhdessä pääkäyttäjien ja palveluntarjoajien kanssa osana sisäisten palvelujen prosessia. Katso hakuilmoitus osoitteessa www.riista.fi
Valkohäntäpeurasaalis lähellä ennätyslukemia 25 400 yksilöä
n Valkohäntäpeuraa metsästettiin tammikuun lopussa päättyneellä metsästyskaudella 25 400 yksilöä. Saalis nousi lähes yhtä suureksi kuin edellisen metsästyskauden ennätyssaalis. Pyyntilupia valkohäntäpeuran metsästykseen myönnettiin lähes sama määrä kuin edellisvuonna eli yli 26 000. Valkohäntäpeuran, metsäpeuran ja kuusipeuran metsästys alkoi 25. syyskuuta ja päättyi tammikuun lopussa. Koko maassa valkohäntäpeuralle myönnettiin yli 26 000 pyyntilupaa, kuusipeuralle 228 lupaa ja metsäpeuralle 39 lupaa. Yhdellä luvalla saattoi metsästää aikuisen tai kaksi vasaa, jollei lupaa myönnettäessä annettu tästä poikkeavia määräyksiä.
Viime metsästyskaudella kaadettiin 371 ilvestä
n Ilveksiä metsästettiin helIlvessaalis 1.8.2010-28.2.2011 mikuun lopussa päättyneellä Alue Pyyntilupia Saalis metsästyskaudella 362 yksilöä. Etelä-Häme 15 15 Ilves on Suomen suurpedoista Etelä-Savo 55 54 kaikkein runsaslukuisin, ja niiden Keski-Suomi 39 38 Kaakkois-Suomi 20 18 määrä on kasvanut voimakkaasti Lappi 21 4 viimeisten 10 vuoden aikana. Oulu 24 14 Viime talven Riista- ja kalataloPohjanmaa 4 4 uden tutkimuslaitoksen antama Pohjois-Häme 28 27 vähimmäiskanta-arvio oli noin Pohjois-Karjala 35 34 2300-2500 ilvestä, kun se vuotta Pohjois-Savo 57 56 aikaisemmin oli noin 2000. Rannikko Pohjanmaa 10 8 Maa- ja metsätalousministeriSatakunta 16 14 ön määräyksessä ilveksen suurin Uusimaa 29 27 Varsinais-Suomi 12 12 sallittu saalismäärä nostettiin Kainuu 50 46 edellisvuoden 340 yksilöstä 459 Yhteensä 415 371 ilvekseen metsästysvuodelle 20102011. Määrä oli suurempi kuin RKTL arvioi kestäväksi kannan verotusmääräksi. Toimenpiteellä pyrittiin jo toisena vuotena peräkkäin hidastamaan ilveskannan kasvua.
Peura- ja kauriskolarit laskussa
Valkohäntäpeuran pyyntilupia on lisätty viime vuosina, minkä tarkoituksena on ollut vähentää peurojen aiheuttamien liikennevahinkojen määrää. Valkohäntäpeurojen ja metsäkauriiden osalta liikenneonnettomuuksien määrä on ollut viime vuosina yli 3 000, eli yli kaksinkertainen hirvikolarien määrään verrattuna. Valkohäntäpeuran ja kauriiden aiheuttamien kolarien määrä vuonna 2010 vähentyi 2 700 kolariin eli viidenneksellä edellisvuodesta. Valkohäntäpeuraa metsästettiin 11:ssä nykyisen Suomen riistakeskuksen 15:stä alueesta. Valkohäntäpeuran esiintymisen ydinalue on lounaisessa Suomessa: Varsinais-Suomi, Uusimaa, Etelä-Häme, Satakunta ja Pohjois-Häme. Näiden alueiden ulkopuolella ammuttiin vain kolme prosenttia valkohäntäpeurasaaliista. Valkohäntiä metsästettiin jälleen eniten Varsinais-Suomessa, yli 8 600 yksilöä. Satakunnassa kaadettiin 5 000, Etelä-Hämeessä 4 700 ja Uudellamaalla 3 700 peuraa.
Riistavisa 2
Vastaukset sivulla 65
8) Minkä lintujen risteytymää kutsutaan korpimetsoksi? 1. metsokukon ja teerikanan x. teerikukon ja koppelon 2. riekkokukon ja koppelon 9) Saako hanhia ampua pelloilta lyijyhaulipatruunoilla, jos lähistöllä ei ole vesistöjä? 1. ei x. kyllä 10) Saako sutta metsästää haulikon haulipatruunalla? 1. ei x. kyllä 2. vain poronhoitoalueella 11) Mikä oli Suomen suosituin koirarotu vuonna 2010 ensirekisteröintien perusteella? 1. suomenajokoira x. saksanpaimenkoira 2. labradorinnoutaja 12) Saako metsäpeuraa metsästää ajavaa mäyräkoiraa apuna käyttäen? 1. ei x. kyllä 13) Saako ilvestä metsästää ns. jalkanarulla? 1. ei x. kyllä 14) Saako supikoiraa metsästää ns. jalkanarulla? 1. ei x. kyllä 15) Kuinka monta hirveä kaadettiin viime metsästyskaudella? 1. 68 000 x. 95 000 2. 55 000 16) Milloin on merimetson metsästysaika? 1. 20.8. - 10.10. x. merimetsolla ei ole metsästysaikaa 2. vuoden ympäri
1) Minä vuonna hirven metsästys sallittiin uudelleen vuonna 1922 säädetyn rauhoituksen jälkeen? 1. 1959 x. 1933 2. 1944 2) Presidenttimme Svinhufvud, Mannerheim ja Kekkonen olivat metsämiehiä. Kuka heistä perehtyi metsästykseen paremmin vasta presidenttinä ollessaan? 1. Kekkonen x. Svinhufvud 2. Mannerheim 3) Kuka von Wrightin taiteilijaveljeksistä maalasi taistelevat metsot? 1. Magnus x. Wilhelm 2. Ferdinand 4) Myyräekinokokin voi saada esimerkiksi loisen saastuttamista marjoista ja sienistä. Loisen tappaa: 1. pakastaminen x. keittäminen 2. huolellinen kuivaus 5) Kuinka monta metsäpeuraa Kainuusta löydettiin lentolaskennassa vuonna 2010? 1. noin 1500 x. noin 400 2. noin 800 6) Riistanhoitoyhdistysten aluekokoukset valitsevat Suomen riistakeskuksen alueellisiin riistaneuvostoihin: 1. 6 jäsentä x. 8 jäsentä 2. 5 jäsentä 7) Suomen riistakeskuksen johtajan ja julkisten hallintotehtävien päällikön nimittää: 1. tasavallan presidentti x. maa- ja metsätalousministeriö 2. valtioneuvosto
12 l Metsästäjä l 2 l 2011
Riistakeskus tiedottaa
Luonto & Erä: Messutoimisto puh. (014) 334 0010 tai 0500 499 964 Lisätietoja trofeista: Ilkka Ala-Ajos puh. 0500 817 913, Veli Lappalainen puh. 0400 910 263, Kaarlo Nygrén puh. 050 361 7375
l l l l l l
Edustajakokous
Suomen riistakeskus kutsuu Suomen riistakeskuksen aluekokousten valitsemat edustajat Metsästäjäin keskusjärjestön viimeiseen Edustajakokoukseen. Kokouksessa käsitellään vastuuvapauden myöntäminen MKJ:n hallitukselle ja muille tilivelvollisille tilikaudelta 1.1.2010 28.2.2011. Kokous pidetään 22.5.2011 ja kokouspaikkana on Arktikum, Rovaniemi. Läsnä olevat kokousedustajat todetaan kokoushuoneessa klo 9.30.
Alueilla tapahtuu
Varsinais-Suomi Riistakeskus Varsinais-Suomen osoite muuttuu 17.2.2011. Uusi osoite on; Suomen riistakeskus Varsinais-Suomi Hadvalantie 8 7B, 21500 PIIKKIÖ Satakunta
Laser- ja ilma-aseet Maastossa liikkumisen perusteita, kartan ja kompassin käyttö Metsästyskoirien esittely/näytös Pienpetopyyntikoulutusta ja loukkujen valmistus Vetouistelu (sivuplaanareilla 8 -10 vapaa) Vapaa-ajan ohjelmana leirikilpailuja, savusauna, makkaranpaistoa
Jo seitsemännet arktika-päivät Virolahdella
Kaakkois-Suomi
Viimeinen ilmoittautumispäivä 16.5.2011 Tiedustelut ja ilmoittautumiset Miika Niskala p: 044-445 6404 miika.niskala@haapajarvi.fi Leirille otetaan 50 leiriläistä ilmoittautumisjärjestyksessä. Leiriläisille lähetetään erillinen kutsukirje, joka sisältää tarkemmat ohjeet ja leiriohjelman.
TROFEENÄYTTELYT 2011 Vuoden 2011 aikana järjestetään seuraavat trofeenäyttelyt Savon Erämessut, Kuopio halli, Kuopio 13.-15.5.2011 Pohjois-Suomen Erämessut, Oulu halli, Oulu 19.-22.5.2011 Korian Erämessut, Pioneeripuisto, Koria 10.-12.6.2011 Luonto ja Erä, Jyväskylän Paviljonki, Jyväskylä 10.-12.6.2011 Näyttelyissä arvostellaan kaikkia CIC määrittämiä trofeelajeja, kuten sarvia, kalloja, nahkoja ja hampaita riippumatta siitä missä trofeet on saatu saaliiksi. IKÄMÄÄRITYKSET CIC mukainen trofeearvostelu edellyttää, että trofeetiedot voidaan hyödyntää eläinkantojen hoidossa paremmin, kun tiedossa on saaliseläinten ikätieto. Ikämääritykset tulee tehdä ensisijaisesti täyteissarvista hirvieläimistä (hirvi, valkohäntäpeura, metsäkauris, metsäpeura, saksanhirvi ja kuusipeura). CIC Suomen näyttely- ja trofeekomissio on päättänyt, että vuonna 2010 ja sen jälkeen saaliiksi saaduista ja näyttelyihin mitattavaksi toimitettavissa hirvieläin trofeissa mukana tulee olla keittämällä puhdistettu alaleukaluu tai vähintään sen puolikas. Ikämääritys tehdään alaleukaluun poskihampaista. Trofeet tulee toimittaa mitattavaksi ajoissa ennen näyttelyä, näyttelyn järjestäjien alan eri tiedotusvälineissä ilmoittamana aikana ja heidän osoittamaansa paikkaan. Trofeet tulee olla varustettuna omistajatiedoilla sekä saaliseläimen kaadon aika- ja paikkatiedolla. Trofeiden vakuutussuojasta kuljetusten osalta vastaa omistaja tai haltija. Tietoa trofeiden toimittamisesta näyttelyihin: Savon Erämessut: Messutoimisto puh. (017) 263 3772 tai 050 404 5622 Pohjois-Suomen Erämessut: Oulun riistanhoitopiiri puh. (08) 5353 500 tai 0500 387 705 Korian Erämessut: Kymenlaakson Messut ry puh. 020 796 9540 tai Tarmo Hjerppe 040 739 2848
CIC suomen näyttelyja trofeekomissio tiedottaa:
Suomen riistakeskus: satakunta nuorten metsästäjien leirit 2011
Suomen riistakeskus Satakunta järjestää tulevana kesänä kaksi nuorten metsästäjien leiriä. Leireille otetaan osallistujia ensisijaisesti Suomen riistakeskus Satakunnan toimintaalueelta. Leirillä on aikaisempina vuosina ollut suuri suosio, joten ilmoittaudu ja varaa paikkasi hyvissä ajoin. Molemmille leireille otetaan noin 20 osallistujaa. Leirit järjestetään: RAUMALLA 7.- 9.6.2011 ja HONKAJOELLA 19.7. - 21.7.2011 Leirillä tehdään mm. pyyntilaitteita, opetellaan käsittelemään riistaa ja perehdytään metsästyskoiriin ja niiden kouluttamiseen. Osallistujilla on mahdollisuus osallistua metsästäjätutkintoon. Kaikkia tutkinnossa tarvittavia asioita ei käsitellä leirin aikana, joten oppilaiden tulee etukäteen tutustua perusteellisesti Metsästäjän opaskirjaan. Leirimaksu on 30 euroa ja se sisältää ruuan, majoituksen, vakuutuksen ja tarvikkeet. Metsästäjätutkinnon maksu on 13 euroa. Ilmoittautuminen ja tiedustelut: Rauman leiri (20 osallistujaa) Marja-Liisa Salonen 0440-328984 Honkajoen leiri (20 osallistujaa) Tapio Loukkaanhuhta puh.040-550 0001 Oulu
Sarvia ja muita trofeita esillä Oulussa
Suomen riistakeskus järjestää virallisen trofeenäyttelyn yhdeksänsillä Pohjois-Suomen erämessuilla 19. - 22.5.2011. Erämessut ovat erätapahtumana pohjoisessa aivan omaa luokkaansa. Ne ovat kävijämääriltään ja näytteilleasettajien runsaudeltaan alan johtavia messuja Pohjoismaissa ja Suomessa. Viime syksynä saatiin Oulun alueella saaliiksi melko vähän todellisia suurhirvisonneja. Odotamme silti komeita sarvitrofeita näkyvän messuilla Suomen riistakeskuksen osastolla. Metsästystrofeitaan esille haluavia pyydetään olemaan yhteydessä Oulun aluetoimistoon viimeistään huhtikuun lopulla. Messuilla on esillä kaikkia trofeita. Sarvitrofeiden lisäksi esillä on muun muassa kalloja ja taljoja. Esille toivotaan myös trofeita ulkomaille suuntautuneilta jahtimatkoilta.
Kymenlaakson lintutieteellinen yhdistys KyLY, järjestää taas Virolahdella Hurpun niemen tyvellä Suomen suurimman lintuharrastajille tarkoitetun yksittäisen tapahtuman. Tänäkin vuonna tapahtuma on kolmipäiväinen ja alkaa perjantaina 20.5 ja päättyy 22.5.2011. Aikaisempina vuosina tapahtumassa on käynyt satoja lintuharrastajia ja mikä tärkeintä, arktinen muutto on ollut kiihkeätä näinä päivinä. Hurppuun on viitoitus vapusta lähtien. Parkkipaikalla on grilli vapaasti käytettävissä ja siitä on lyhyt kävelymatka rantaan. Lintuoppaat ovat Leerviikissä kolmena päivänä kertomassa tämänvuotisen arktisen muuton etenemisestä ja auttamassa lintujen tunnistamisessa. Päivien ohjelma on vielä suunnittelun alla, mutta tulossa on jotain ihan uutta ja jotain vanhaa. Arktika-päivien järjestämisessä ja toteuttamisessa on oleellista erilaisten toimijoiden talkootyö. Tärkeätä päivillä on lintuharrastajien ja metsästäjien yhteistyö. Järjestelyissä ovat mukana Virolahden kunta, Kirkonseudun kyläyhdistys, Virolahden seurakunta, Suomen Metsästäjäliiton Kymen piiri ry, Virolahti Seura ry, Suomen riistakeskus Kaakkois-Suomi ja Virolahden riistanhoitoyhdistys. Nämä tahot esittelevät päivillä toimintaansa ja tuotteitaan. Lisäksi virolahtelainen yrittäjä pystyttää paikalle kahvilan, jossa on tarjolla tänäkin vuonna erinomaista hernekeittoa. Järjestäjät toivovat, että tapahtuman osallistujat kokevat unohtumattomia elämyksiä hienon harrastuksensa parissa. Lisätietoja: www.virolahti.fi tai www.birdlife.fi/kyly/
Luonnonhoitotuotteita metsästäjille
- Ka-Nu loukku UUSI MALLI 199 e / kpl TARJOUS Nyt entistäkin jykevämpiverkkoinen loukku, jolla pidät vieraspedot kurissa. Verkko 3mm vahvaa terästä. Koko 180x120 cm. Sisältää laukaisulaitteen. - Gävleborg minkkiloukku (läpimentävä) - Jalmarin laatikkorauta (UUTUUS) minkille ja näädälle - Duke 120mm raudat minkille - Conibear 120mm minkille ja näädälle - Tepa astinlaukaisin pyyntirautoihin - Jahtirautapaketti 120/2 TARJOUS (sis.5 kpl rautoja) - minkinrautojen virityspihdit - Jahti majavanraudat 330/2 Nuolukivet: Knz Wild ja Standard 54,90 e / kpl 59,90 e / kpl 12,90 e / kpl 20 e / kpl 5 e / kpl 49 e / pkt 12 e / kpl 39 e / kpl Kysy lavatarjous!
Nuorten eräleiri
Tervetuloa viettämään viikonloppua muiden nuorten joukkoon eräharrastusten pariin. Aika: 9 -12.6.2011 Paikka: Siiponkosken kylä- ja jokikeskus, HAAPAJÄRVI Kohderyhmä: 11-16 vuotiaat tytöt ja pojat, myös lasten vanhemmat voivat olla mukana. Hinta: 85 e / henkilö, metsästäjätutkintoon osallistuvilta peritään erillinen maksu Ohjelmassa muun muassa: l Metsästäjätutkintoon valmentavaa koulutusta l Metsästäjätutkinto l Ampumakoulutus, ruuti- ja jousiaseet (ampumarata)
Rehukaura riistanruokintaan12 e / 40kg säkki (hukkakauravapaa tarkastettu) Lisätietoa tuotteista ja tilaukset: www.erakontti.fi erakontti@erakontti.fi p. 010-440 9410
Metsästäjä l 2 l 2011 l 13
Ministeriön kuulumisia
Katsaus päättyvään hallituskauteen
Tämä Metsästäjä-lehti on tämän vaalikauden viimeinen. Kun seuraava lehti toukokuussa ilmestyy, niin maassamme on uusi hallitus ja uusi hallitusohjelma. Vaikka kukaan ei vielä tiedäkään mitkä puolueet hallituksessa istuvat, on uuden hallitusohjelman valmistelu jo täydessä käynnissä, Tämä on ymmärrettävää, sillä hallitusohjelmalla on ollut hyvin suuri ohjaava vaikutus. Myös riistapolitiikassa viime vuosina tehdyt suuret ja pienet muutokset juontavat juurensa nykyiseen hallitusohjelmaan. Matti Vanhasen II hallituksen hallitusohjelmassa todettiin mm., että hallitus pyrkii saamaan joustavuutta suurpetopolitiikkaan sen varmistamiseksi, etteivät suurpedot eivätkä merihylkeet aiheuta kohtuuttomasti ongelmia tai turvattomuutta maaseudun asumiselle ja elinkeinotoiminnoille. Toisaalla hallitusohjelmassa puolestaan oli kirjaus, jonka mukaan keskushallintoa uudistetaan mm. siirtämällä ministeriöistä siirrettävissä olevia toimeenpanotehtäviä ja muut kuin valtakunnalliset kehittämistehtävät alue- ja paikallishallinnolle sekä huolehtimalla ministeriöiden toimialajakojen ajanmukaisuudesta. Näiden hallitusohjelman linjausten perusteella maa- ja metsätalousministeriön esittelystä valtioneuvosto teki ensinnäkin heti hallituskauden alussa vuonna 2007 metsästysasetuksen muutoksen, jossa riistanhoitopiireille siirrettiin maa- ja metsätalousministeriöstä mm. riistalintujen ja eräiden riistanisäkkäiden rauhoitusaikaiset poikkeusluvat eli ns. vahinkoluvat. Vuonna 2008 samaa linjaa jatkettiin ja metsästysasetusta muutettiin taas. Hallitusohjelman linjauksen mukaisesti joustavuutta suurpetopolitiikkaan haettiin siirtämällä maa- ja metsätalousministeriöstä suurpetojen vahinkoluvat riistanhoitopiirien päätettäväksi. Maaliskuun alusta tänä vuonna metsästyslain muutoksella siirrettiin loputkin maa- ja metsätalousministeriölle vielä kuuluneet toimenpanotehtävät tai yksittäiset hallintotehtävät Suomen riistakeskukselle. Hallitusohjelmassa edellytettiin lisäksi, että hallitus antaa eduskunnalle esityksen uudesta riistavahinkolaista, jossa nykykäytäntöön nähden muutetaan vahinkojen
14 l Metsästäjä l 2 l 2011
omavastuuta sekä porovahinkojen korvaamista koskevaa säätelyä. Riistahallintolaki vahvistettiinkin vuonna 2009. Laki ja sen nojalla annetut asetukset tulivat voimaan vuonna 2010. Hallitusohjelmassa oli kirjaus myös aluehallinnon uudistamisesta ja kansanvaltaistamisesta: Lääninhallitusten, työvoima- ja elinkeinokeskusten, muiden piirihallintoviranomaisten ja maakuntien liittojen työnjakoa täsmennetään, päällekkäisyydet poistetaan ja vähennetään hallintoviranomaisten määrää. Tähän liittyen hallitus käynnisti ns. ALKU- hankkeen, jonka ensimmäisessä vaiheessa keskityttiin ELYihin ja Aveihin. Toisessa vaiheessa selvitettiin mahdollisuudet liittää myös muut alueella tehtävät viranomaistoiminnot näihin uusiin viranomaisiin. Riistanhoitopiirien julkiset hallintotehtävät olivat mukana tässä toisen vaiheen tarkastelussa. Maa- ja metsätalousministeriö ei kuitenkaan jäänyt odottamaan, mihin lopputulokseen valtiovarainministeriön johdolla käyty yleinen aluehallinnon uudistus riistanhoitopiirien osalta päätyisi. Ministeriö käynnisti vuonna 2008 projektin riistahallinnon uudistamiseksi ja Suomen riistakeskuksen perustamiseksi. Mikäli riistahallintoa ei olisi tällä hallituskaudella uudistettu, jännittäisimme nyt kaikki mitä riistanhoitopiirien julkisista hallintotehtävistä seuraavan hallituksen hallitusohjelmassa linjattaisiin. Tämän hallituksen aikana on hallitusohjelman linjausten toteuttamiseksi siis säädetty kaksi kokonaan uutta riistataloutta ohjaavaa lakia (riistavahinkolaki ja riistahallintolaki) ja metsästyslakiin tehty iso osauudistus. Metsästysasetusta on hallituskauden aikana muutettu neljästi ja säädetty kokonaan kolme uutta asetusta (riistavahinkoasetus, riistahallintoasetus ja ns. poikkeuslupa-asetus). Näiden seurauksena riistavahinkojen korvausjärjestelmä on uudistettu, kansalaisia koskevaa päätösvaltaa siirretty aluetasolle ja koko riistahallinto uudistettu. Ei siis ole yhdentekevää mitä seuraavassa hallitusohjelmassa säädetään. Uutta työlistaa odotellessa.
Sami Niemi Neuvotteleva virkamies
CZ 455 VAIHTOPIIPPUISET UUTUUSMALLIT
Malliston CZ 455 aseissa on irtolipas ja metalliosat ovat korkealaatuista terästä. Yhdestä osasta valmistetussa lukonkehyksessä on 11 mm lohenpyrstöura kiikaritähtäimen helppoa kiinnitystä varten. Piippu on taottu ja sen saa halutessaan Parker-Hale- äänenvaimenninkierteellä .22LR kaliiperiin.
VAIHTOPIIPPUINEN
.17 HMR; .22 LR; .22 WMR
Tämä on vaihtopiippuisten pienoiskiväärien CZ 455 vaihtopiippuisten aih -sarjan perusmalli. Sen tukki on pyökkiä. Aseen j n mukana muka tulee viiden patruunan polymeerilipas. an (10 patruunan lipas myydään erikseen).
CZ 455 STANDARD D
SELLIER & BELLOT KIVÄÄ OT KIVÄÄ KIVÄÄRIN Ä HARJOITTELUPATRUUNA HARJOITTELUPATRUUNAT
.308 Win FMJ 9,55 g
40e
/ 50 kpl
.30-06 Sprg FMJ 11,7 g
Rautavapaat, korkealaatuiset Sellier & Bellot -patruunat harjoitteluS käyttöön löydät ase- ja urheiluk liikkeistä kautta maan. li
45e
/ 50 kpl
6,5x55 Swedish FMJ 9,0 g
41e
/ 50 kpl
www.remes.fi
ti: Myynti Ase- Ase- ja urheilu- liikkeet kautta maan
Metsästäjä l 2 l 2011 l 15
Jarkko Nurmi, Mikko Alhainen, Marko Svensberg
Lännen riistamailla
Vesilintupäiväkirjat
osa 2
Edellisessä Metsästäjä-lehdessä alkanut pohjoisamerikkalaisen kosteikkoluonnon hoitoa ja vesilintukantojen hallinnointia esittelevä juttusarja jatkuu. Minnesotan osavaltion alueelle suuntautunut tutustumismatka vie meidät nyt preerian sydämeen. Saamme kuulla tarinan heinäsorsatornadosta ja tutustumme myös salaperäisen Kostean Maaperän Yksikön toimintaan...
16 l Metsästäjä l 2 l 2011
K
l Keski-Lännen preerian "sorsatehtaat" ovat riistabiologinen käsite: laajojen heinämaiden aava, jonka pintaan jääkauden voimat ovat uurtaneet satojen tuhansien luontaisten kausikosteikkojen verkoston. Tehtaiden tuotanto riippuu sademäärästä. Sadekausina notkopaikat täyttyvät vedellä ja vesilinnut ehtivät kasvattaa niissä poikueensa. Joinakin vuosina preeria-alue tuottaa jopa 50 prosenttia koko Pohjois-Amerikan mantereen vesilintupoikueista.
Glacial Ridge ihan preerialla
Matkamme preerialuonnon ytimeen johtaa meidät Glacial Ridgen (Jäätikkörinne) luonnonsuojelualueelle. Superlatiivit pyrkivät suuhun täälläkin, sillä kohde on 153 neliökilometrin laajuinen ja siellä on paikallisten luontoviranomaisten johdolla toteutettu "Pohjois-Amerikan historian suurin preerian ja kosteikkojen ennallistamishanke". Hoidon tavoitteena on palauttaa entisaikojen preeria-alueen luonnon monimuotoisuus, jonka moottoreina toimi-
Jason Ekstein (oik.) toimii kenttäriistanhoitajana preerialla. Monimuotoisuus edellyttää hallittua kulottamista noin 510 vuoden välein.
tustyötä vaaditaan nyt monin verroin enemmän.
Vettä ja tulta preerialle
Glacial Ridgen ja muidenkin preerialuontokohteiden monimuotoisuus riippuu yksinkertaisesti heinästä ja kosteikoista. Kosteikkoja on palautettu ojia tukkimalla ja heinäkasvillisuutta kulottamalla. "Patoa ja polta", voisi preerian hoito-ohje kuulua. Vedentarpeen vesilinnuilla ymmärtää, mutta miksi heinäkasvillisuus on niin tärkeää linnustolle ja muullekin preerialuonnolle? Antaa Eksteinin selittää: Biisoneita emme valitettavasti voi enää laumoittain tänne palauttaa, mutta voimme pyrkiä pitämään maiseman avoimena ja heinäisenä kulottamalla. Mikäli emme polttaisi preeriaa aika ajoin, alkaisivat puut vallata aluetta ja vesilintujen pesintämenestys huonontuisi. Amerikkalaisten tutkimusten mukaan hoitamattomat preeria-alueet, jotka muuttuvat puustoisemmiksi ovat huonoja pesimäympäristöjä vesilinnuille. Puustoiset alueet tarjoavat pesimäympäristön pesukarhuille ja haisunäädille sekä tähystyspaikkoja varis- ja petolinnuille. Heinäaavan kutistuminen pienempiin suikaleisiin helpottaa kettujen ja muiden maapetojen saalistusta. Huojuvassa heinämeressä ei petojen saalistus onnistu, sehän on kuin etsisi neulaa heinäsuovasta! Kulottaminen saa myös alkuperäisen preeriakasvillisuuden palaamaan, sillä maaperässä uinuvat muinaiset siemenpankit heräävät tulen myötä. Osa alueen maanviljelijöistä on erikoistunut villien preeriakasvien siementuotantoon ja puistonvartijat voivat kylvää alkuperäisiä lajikkeita hoitokohteille.
Aloitamme preeriaoppituntimme kosteikon laidalta ja yhtäkkiä hätkähdämme: maa loikkii jalkojemme alla. Preeriakosteikon reunamat ovat täynnä miljoonia pikku sammakoita, joista osa pujahtaa pieniin koloihin ja osa hypähtelee jalkojen alta pois mikä minnekin. Kukaan meistä ei koskaan ole nähnyt yhtä paljon sammakoita. Ne ovat leopardisammakoita, jotka ovat hyötyneet preerialuonnon hoidosta siinä missä vesilinnut ja preeriakanatkin.
Jyrätty preeria
Jason Ekstein kertoo meille Glacial Ridgen luonnonsuojelualueen historiasta ja preerialuonnon hoidosta. Tämä alue oli Minnesotan preerialuonnon keskus vielä noin sata vuotta sitten, mutta 1900-luvulla sen alkuperäisluonne alkoi kadota maanviljelyn tehostumisen alle. Luontainen preeriakasvillisuus alkoi kadota, kun ojitukset ja viljely alkoivat muuttaa preeriaa. Paikallinen luonnonsuojelusäätiö (Nature Conservancy) alkoi kuitenkin hankkia maata luonnonsuojelualueeksi. Prosessi ei ollut helppo, sillä päätöksissä vitkasteltiin ja rahaa menetettiin päättämättömyyden takia rutkasti. Preeria-alue hankittiin valtion luonnonvarahallinnolle vuonna 2004 yhdeksällä miljoonalla dollarilla, kun sen olisi 1970-luvulla saanut noin miljoonalla dollarilla. Alueen luonto ehti näiden menetettyjen vuosikymmenten aikana köyhtyä lisää, ja myös kunnos-
"Kostean Maaperän Yksikkö" Killen Moist Soil Unit
Preerialuonnon parista siirryimme lähemmäs maatalouden muokkaamia ympäristöjä ja niiden käyttömahdollisuuksia vesilintukantojen hoidossa. Lac Qui Parlen luonnonsuojelualueen reunamilla, Marsh Lake -järven rannalla, sijaitsee Killenin kosteikko, jonka historia on mielenkiintoinen: loh-
vat biisonit, ruohopalot ja kosteikot. Toimintasuunnitelmaan kuuluvat ruohopalojen hallittu sytyttäminen, kosteikoiden padottaminen, sekä preeriapurojen luontaisen vesitalouden ja uomien meanderoinnin palauttaminen. Tervetuloa preerian sorsatehtaille, huudahtaa meille käsi ojossa vastaan tuleva Jason Ekstein, jota voisi kuvailla Glacial Ridgen kenttäriistanhoitajaksi. Hän huolehtii preerian kulottamisesta ja kosteikkojen käytännön hoidon suunnittelusta.
Näin hoidetuilla kohteilla on erittäin runsaasti etanoita ja kotiloita, jotka ovat sorsien superruokaa.
Metsästäjä l 2 l 2011 l 17
Joinakin vuosina preeria-alue tuottaa jopa puolet Pohjois-Amerikan mantereen vesilintupoikueista.
"Kostean Maaperän Yksikkö"- tutkimusohjelman tavoitteena on luoda vesilinnuille huipputehokkaita, matalan veden ruokailuympäristöjä vuodenkierron eri vaiheissa. Sopiva vedensyvyys on 1520 senttimetriä.
koa viljeltiin noin 80100 vuoden ajan, mutta vuonna 2004 noin 50 hehtaarin laajuinen pelto valjastettiin riistantutkimuksen palvelukseen. Viljely oli käynyt hankalaksi ajoittaisten tulvaongelmien takia. Nyt kohde on tärkeä osa tutkimushanketta, jonka tavoitteena on tuottaa vesilinnuille huipputehokkaita, matalan veden ruokailuympäristöjä vuodenkierron eri vaiheissa. Kohteita hoidetaan täsmätulvituksin, jotta suoja- ja ravintokasvillisuuden ja vesihyönteisten linnustolle tarjoamat "luontaisedut" olisivat huippuluokkaa. Vesilintujen määrä on yllättänyt meidät, kertoo oppaamme, tutkija Curt Vacek. Täällä saattaa vuorokaudessa käydä 10 000 heinäsorsaa ruokailemassa. Osavaltion riistaviranomaisten ja Ducks Unlimited -järjestön projekti on saavuttanut huipputuloksia etenkin eteläisemmällä ilmastovyöhykkeellä Missourissa, mutta aikamoinen sorsabaari on avoinna täälläkin, sillä tulvitetun maissikasvuston suojista kuuluu massiivinen kaakatus. Kuinka 50 hehtaarin alue voi ruokkia 10 000 vesilintua?
Kesä kuivana syksy ja kevät kosteana
Killenin kosteikkoa hoidetaan vedellä, vedettömyydellä ja kasvinvuorottelulla. Kevätmuuton jälkeen kosteikko lasketaan tyhjäksi ja pidetään kuivana touko- ja kesäkuun ajan. Tämä mahdollistaa vesilinnuille soveliaimman kasvillisuuden menestymisen ja estää yksipuolista rikkakasvustoa valtaamasta aluetta. Lisäksi kohteen joihinkin osiin on myös kokeiluluontoisesti kylvetty eri kasvilajeja, jotta saataisiin
aikaan vesilinnuille paras yhdistelmä. Keväällä 2010 kylvimme maissikaistan, joka oli heinäsorsille erinomainen suojapaikka. Aiemmin petolinnut karhasivat ne lentoon, mutta nyt ne saavat olla ilmasuojassa ja haukat turhautuvat, naurahtaa Vacek. Tulvittaminen ja kuivaus tehdään suunnitelmallisesti, sillä tutkimukset ovat osoittaneet, että monipuolisin kasvusto saadaan syntymään, mikäli vettä nostetaan/lasketaan sentinkahden päivävauhdilla. Sopiva vedensyvyys on 1520 senttimetriä. Marsh Lakella vedenpinnan säätely toteutetaan pumppuaseman avulla. Hellekausien kuivuus saattaa johtaa yksipuolisen kasvivalikoiman kehittymiseen, ja tällöin kohteita voidaankin poikkeuksellisesti tulvittaa "kuivahoitojaksonkin" aikana.
Fergus Fallsissa toimii Preeriakoulu, jonka tavoitteena on tutustuttaa lapset preeriaekosysteemiin maasto-opinnoin.
18 l Metsästäjä l 2 l 2011
Tämänkaltainen elinympäristöjen hoito on jo hienovaraista taidetta, jossa menestymisen ratkaisevat maaperän ja kasvillisuuden ominaisuuksien tunteminen. Vedenpinnan nostot ja laskut on ajoitettava maaperän siemenpankin kannalta prikulleen oikein. Onnistuminen takaa monipuolisen kasvillisuuden, joka tuottaa vesilinnuille sopivaa siemenravintoa ja suojaa sekä ylläpitää rikasta vesihyönteiselämää. Näin hoidetuilla kohteilla on erittäin runsaasti etanoita ja kotiloita, jotka ovat sorsien superruokaa. Tärkeintä tällaisen kosteikon hoidossa on se, että kosteikko voidaan välillä kuivata kokonaan, jotta päästään eroon piisameista ja osmankäämeistä, toteaa Curt Vacek. Piisamit aiheuttavat hankaluuksia
hoidettavalle kasvillisuudelle ja patovalleille, ja osmankäämi tukahduttaa helposti kosteikon muun kasvillisuuden. Tällaisilla hoitokohteilla ei yleensä metsästetä lainkaan, mutta ne pyritään sijoittamaan lähelle metsästysalueita, jotta vesilinnuille riittää myös häiriöttömiä alueita. Kohteet ovat erityisen tärkeitä vesilinnuille kevätmuuttoaikana, sillä ruoka-aitat auttavat niitä munimiskunnon saavuttamisessa. Pohjoisamerikkalaiset tulvittamistutkimukset ovat avanneet mielenkiintoisia näköaloja vesilintukantojen hoidossa. Millaisia mahdollisuuksia kosteikkojen hoitoon kätkeytyykään, kun 50 hehtaarin pläntti entistä maatalousmaata voi tarjota eväät jopa 10 000 vesilinnulle? l
Glacial Ridge on minnesotalaisen preerialuonnon suojelualue. Lakeuden vesitaloutta pyrittiin ennallistamaan noin yhdeksän metrin korkuisella padolla, joka loi laajan kosteikon ja palautti preeriapuron uoman luontaisen meanderoinnin.
Heinäsorsatornado
n Curt Vacek on intohimoinen vesilinnun pyytäjä, miehen jutut kääntyvät metsästykseen heti, kun tulvitustutkimusohjelman virallinen esittely on hoidettu. Curt asuu Lac Qui Parlen luonnonsuojelualueen reunalla, ja hän voi seurata valtavien vesilintuparvien edesottamuksia avoimessa preeriamaisemassa. Luonnonsuojelualueen keskipiste on Lac Qui Parlen järvi, jonka dakota-intiaanit nimesivät aikoinaan vesilintupaljouden ja hanhien kankatuksen takia Puhuvaksi Järveksi. Vaikka suojelualueella ollaankin, on metsästys sallittua. Minnesotassa talvi tulee usein rymäyksellä. Kun tuuli kääntyy pohjoiseen, se henkäisee tappavan kylmästi suoraan Hudsoninlahdelta. Niin kävi vuoden 2009 syksylläkin. Lac Qui Parle jäätyi lukuun ottamatta pientä lähdevirtailujen aluetta lähellä itärantaa. Vesilinnut eivät malttaneet lähteä heti muuttomatkalle, sillä peltolakeuksien viljatarjonta oli runsasta. Kun sorsat lähtivät ruokailemaan sulasta, jäi Curt miettimään, miten niitä pääsisi pyytämään. Hän päätyi hyvin suomalaistyyliseen, uhkarohkeaan ratkaisuun. Jää ei miestä kantanut, mutta Curt ratkaisi ongelman kanootin avulla. Sitä edellään työntäen hän liukui sulan vieressä olevaan pikku saareen haulikoineen. Tuhannet sorsat palasivat sulaan ennen hämärää ja Curt pudotti päiväkiintiönsä täyteen sulan yllä kiehuvista "heinäsorsatornadoista". Tämän metsästyspäivän hän muistaisi ikuisesti. Sen kruunasi vielä erikoinen saalis, sillä hän onnistui pudottamaan heinäsorsatornadon mukana olleen mustasorsan (Black Duck). Laji on yleinen monin paikoin Pohjois-Amerikassa, mutta melko harvinainen Minnesotan alueella.
Joulukuun kanadalaiset
Samanlainen Hudsoninlahden hyytävä henkäys oli käynyt ilmeisesti joulukuussa 2010, ja Curt lähetti talvisen jahtitervehdyksen Lac Qui Parlesta sähköpostiin. "Vesilinnustuskausi on nyt ohi. Järven kanadanhanhipopulaatio lähti kylmän myötä muutolle niin, että noin 10 000 kanadanhanhea katosi etelään muutamassa tunnissa. Ehdimme kuitenkin kuvien kera maissipeltoon passiin ja saimme pyydettyä muutamia! Pakkasta oli 20 astetta."
Metsästäjä l 2 l 2011 l 19
Curt Vacek
FOREST
2 US TU UU
KYSYTTY UUTUUS: FOREST REED CAMO
Nyt saatavana paljon kysytty uusi väri kaislikkoon ja sänkipellolle
1 01
Erätukun suosittu Forestpuku on toimiva ja edullinen eräasu lämpimille keleille. Forest-valikoimaa on nyt laajennettu paljon kysytyllä Reed Camo -värillä, joka maastouttaa erinomaisesti kaislikkoon ja sänkipellolle. Asu sopii loistavasti myös kevään lintubongauksiin. Tilaa heti!
Tuulenpitävyys Hengittävyys Vedenpitävyys
Taskut 10 Huppu vedenpitävä, irrotettava irrotettava Hirvikärpäshuppu Likaa ja vettä hylkivä TeflonWax-käsittely.
1
2
! TUUS JAHTIIN IPPU-,UUYHKY- JA HANHI HU KY VESILIN TUIrrotettava ja säädettävä huppu Irrotettava hirvikärpäshuppu Kestävä TeflonWax-käsitelty kangas Likaa ja vettä hylkivä Takissa neljä ulkopuolista läpällistä taskua ja kaksi sisäpuolista vetoketjutaskua Miellyttävä verkkovuori Kiristysmahdollisuus hihansuissa Säädettävä takin helma ja vyötärö Housuissa joustovyötärö Housuissa takatasku, sivutaskut ja reisitaskut Kiristysmahdollisuus lahkeensuissa
Maastouttaa erittäin hyvin
JahtiJakt Reed Camo -kuvion on suunnitellut taiteilija, metsästäjä Kimmo Takarautio. Puvun väri on valittu huolella suomalaiseen maastoon sopivaksi.
Kestävä, likaa ja vettä hylkivä
Vahva TeflonWax-käsitelty materiaali on likaa ja vettä hylkivää. Puvun verkkovuori tuntuu mukavan ilmavalta. Tuulenpitävä huppu antaa tarvittaessa lisäsuojaa.
99
Forest Reed Camo
Forest Reed Camo -puku
90
+toimituskulut
Ilmoita tilauksen yhteydessä tuotteen nimi ja tuotekoodi:
JJ2101P21C reed camo
Tilaa heti:
www www.eratukku.
puh. 020 747 7000* (ma-pe 8-18)
postitse kupongilla