Metsästäjä 1/2021 - Lehtiluukku.fi

URBAANI HENKILÖIDEN YHDISTYSTEN METSÄSTYS VAATII ERITYISTÄ HUOLELLISUUTTA KOULUTUS UUDISTUU VUOSIKOKOUKSET Metsästäjät naalin turvana KETTU VALTAA TUNTURIT år vuotta PETOYHDYSRIISTANHOITO1/2021 Lehti yli 300 000 metsästäjälle
METSÄSTYS 9 Tapahtui erästellessä 10 Metsästäjä naalin apuna 14 Metsästystä seitsemällä vuosikymmenellä 22 Metsästystä kaupungissa 26 Hirvenmetsästysmuodot: ajavalla koiralla 30 Koiran kanssa: pienet koirat apuna vieraspetopyynnissä 36 Varusteet kuntoon heti kauden jälkeen 38 Kiikaritähtäimen anatomia — ominaisuudet tutuiksi 40 Villiturkis viehättää ja lämmittää 44 Tee itse kallotrofee 46 Kauriin kannanhoitoon ryhtiä 52 Reseptit a la Kati Pohja 60 Mantereen vieraspetojen tehopyyntipilotti RIISTA 33 Susien aiheuttamat koiravahingot 34 Metson iän määrittäminen 50 Petoyhdyshenkilöiden koulutus uudistuu 43 Tarkkuutta saalisilmoituksiin AJANKOHTAISET 5 Uutiset 13 Sarvilogon historia 18 Nuorten toimitus 43 Vakuutusyhtiön näkökulma: metsästys ja hirvieläinkolarit 48 Huono ympäristölupahakemus voi koitua ampumaradan kohtaloksi 62 Riistanhoitoyhdistysten vuosikokoukset 65 Eräilmoitukset 66 Áigeguovdilis ságat sámegillii KOLUMNIT 3 Pääkirjoitus 4 Vieraskynä 6 Puheenjohtajalta 29 Satunnainen retkeilijä 59 Ministeriön kuulumisia TUTKITTUA 54 Vihersillat sorkkaeläinten suosiossa LAIT & LUVAT 58 Poikkeuslupa häiritsemiseen 50 52 Petoyhdyshenkilöiden koulutus uudistuu Tavoitteena yhtenäistää toimintaa ja terävöittää verkoston roolia Reseptit Vuonna 2021 riista reseptit ovat ruoka toimittaja Kati Pohjan käsialaa Juhlajuttusarjassa haastatellaan metsästäjiä eri vuosikymmeniltä 14 44 Näyttävän metsästysmuiston voi tehdä itsekin 2 Metsästäjä 1/2021 Sisältö år vuotta BookME0121.indb 2 5.1.2021 11.37
"Vaikeuksista huolimatta metsästäjätutkintoja suoritettaneen lähes tavanomainen määrä" 56 Vesilintujen saalisilmoitukset Huolellisuutta saaliskirjauksiin! JARI VARJO Johtaja Suomen riistakeskus Metsästäjä-lehti täyttää 70 vuotta J uhlavuodet tulevat poikkeusolosuhteista riippumatta ja niinpä nyt käynnistyy Metsästäjä-lehden 70. vuosi. Ei ole kulunut kuin hetki siitä, kun vietimme Suomi 100 -juhlavuotta. Myös 70 vuotta sitten oltiin toipumassa maailman palosta ja jälleenrakennus oli käynnissä. Ymmärtääkseni henki oli silloin eteenpäin katsova, puutteesta ja ristiriidoista huolimatta. Kenties sama asenne auttaisi meitä nykyongelmissa, jotka joskus tuntuvat isoilta. Historian valossa ne ovat kuitenkin hallittavissa. Moni metsästäjä muistaa vielä sotien jälkeisen jälleenrakentamisen ajan. Pelkästään peräpeiliin katsomalla tulevaisuuden rakentaminen ei onnistu, mutta matkan varrella on takuulla opittu paljon. Asenne ja yhteistyö ratkaisevat. Ensimmäisestä koronavuodesta selvinnemme vähintään kohtalaisesti. Välttämättömin saatiin tehtyä ja esimerkiksi hirvieläinjahdit sekä uusien metsästäjien kouluttaminen ovat koronaoloissakin saatu toimimaan. Erityisen ilahduttavaa on, että vaikeuksista huolimatta metsästäjätutkintoja suoritettaneen lähes tavanomainen määrä. Varsinkin kun muistamme miten tiukassa, osin lähes mahdottomassa, tilanteessa osa riistanhoitoyhdistyksistä on töitä tehnyt. Sukupolvien ketjussa uudet ikäluokat ovat tulossa mukaan ja ottamassa vastuuta myös riistahallinnossa. Tehtävämme on välittää vuosien varrella karttunutta kokemusta, auttaa välttämään virheitä ja sen vaikeudesta huolimatta antaa vapautta kehittää toimintaa uudenlaiseen tulevaisuuteen. Myös Suomen riistakeskuksesta tulee tänä vuonna 10-vuotias. Kiitos siis aktiivisuudestanne Metsästäjälehden lukijat — ilman teitä ei kumpaakaan näistä merkki päivistä vietettäisi. 10 Ammattimainen ketunpyynti mahdollistaa naalin palaamisen Suomeen 3 Metsästäjä 1/2021 Pääkirj itus BookME0121.indb 3 5.1.2021 11.37
M etsästyskortti kulkee kukkarossani ympäri vuoden. Riistakeskus on tehnyt siitä tosi kätevän: ohut lipuke toimitetaan Metsästäjä-lehden mukana ilman raskasta byrokratiaa. Kännykkäänkin metsästyskortin voi ladata. Metsästyskortin etusivulla on se pakollinen osuus: henkilötiedot, metsästäjänumero ja maininta riistanhoitomaksun suorittamisesta. Entä takasivu? Voisiko takasivulla olla Metsästäjän etiketti? Kertaus metsästyksen pelisäännöistä, eräänlainen Metsästäjän Kymmenen käskyä? Aika ajoin käydään tunteikasta keskustelua metsästyksen etiikasta. Joidenkin mielestä metsästys uhkaa luonnon monimuotoisuutta, aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä, heijastaa sadistista tappamishalua tai on muuten moraalitonta. Arvelen, että useimmiten metsästyskritiikin taustalla on ihmislajin alkuasetuksiin liittyvä hoiva-arvo. Moraalipsykologi Jonathan Haidtin mukaan tunnemme intuitiivisesti tarvetta suojella pientä lasta ja kaikkea avutonta. Inhoamme sen vastakohtaa, siis vahingoittamista ja julmuutta. Maaseutuympäristössä kasvavalle eläinten hyödyntäminen ja hoivaaminen kuuluvat yhteen, mutta kaupunkiympäristössä kasvavalle ne irtaantuvat helpommin toisistaan. Silloin metsästyskin voi alkaa näyttämään alhaiselta julmuudelta. En ole tästä kritiikistä huolissani. Metsästyksellä on kestävät eettiset perusteet. Suomalainen metsästyskulttuuri on korkeatasoista, metsästys on säänneltyä ja lainsäädäntö poikkeuksellisen yksityiskohtaista. Metsästyskortti on siitä hyvä esimerkki. Metsästäjätutkinto takaa järjestelmän, jossa kukaan ei voi lähteä jahtiin hetken mielijohteesta. Ensin pitää suorittaa tutkinto, johon kuuluu lajintunnistusta, riistanhoitoa, ballistiikkaa ja metsästyslainsäädännön opettelua. Jokaista asetta varten vaaditaan aselupa, ja suurimpia riistaeläimiä varten säännöllisesti uusittava ampumakoe. Metsästystä myös valvotaan. Kaikki tämä pitää yllä korkeatasoista metsästyskulttuuria. Ja se taas ylläpitää metsästyksen hyväksyttävyyttä yhteiskunnassa. Samalla on hyvä kuunnella ja ymmärtää kriitikkoja. Mitä vastuullisemmin me metsästäjät käyttäydymme, sitä vähemmän kritiikki herättää vastakaikua (pääosin kaupunkilaisissa) kansalaisissa. Minulle asia on henkilökohtaisesti helppo. Kaiken takana on velvollisuus kunnioittaa luontoa ja oikeus hyödyntää sitä. Nämä kuuluvat yhteen. Iso Kirjakin kertoo, että ihmisen tehtävä on ”viljellä ja varjella”. ”Viljellä” oikeuttaa luonnon hyödyntämiseen, ”varjella” velvoittaa pitämään huolta luomakunnasta lempeän puutarhurin tavoin. Ihmisellä on sekasyöjän hampaat ja ruoansulatus. Jos hyväksymme lihansyönnin, tulemme hyväksyneeksi myös metsästyksen. Eihän elämiä voi elävänä syödä. Kasvisten rinnalla lihaa on pidetty sekä kulttuurisesti että biologisesti tärkeänä osana ihmisen ravintoa. Vapaan riistan liha on liharuoista ”luomuinta” ja vieraslajien hillitseminen turvaa luonnon monimuotoisuutta. Kaikki perustuu luonnon kunnioitukseen. Ken kunnioittaa luontoa, hän tahtoo hoitaa riistakantoja kestävästi ja luonnon monimuotoisuutta varjellen. Hän turvaa pesimärauhan eikä vie poikasilta ruokkivaa emoa. Hän lopettaa eläimen ilman tarpeetonta kärsimystä. Tämä kaikki on kirjoitettu metsästyslainsäädäntöön. Jos metsästyskortin takakanteen kirjattaisiin metsästyksen etiikan tärkeimmät periaatteet, voisiko se olla pieneltä osaltaan pitämässä yllä hyvää suomalaista metsästyskulttuuria? JARI JOLKKONEN Kuopion hiippakunnan piispa, teologian tohtori Metsästäjän etiketti Metsästyskorttiin KU VA : TU IJA H YT TI NE N 4 Metsästäjä 1/2021 Vi raskynä BookME0121.indb 4 5.1.2021 11.37
Uutis t SOTKA-KOSTEIKKOKOHTEITA HAUSSA – VIELÄ EHTII MUKAAN Maaliskuussa pyörähtää käyntiin kunnostettavien SOTKA-kosteikkokohteiden toinen hakukierros. Uusia kohde-esityksiä verrataan aiemmin saatuihin ja niistä valitaan jälleen parhaita suunnitteluvaiheeseen. Hyville kohde-esityksille on tilausta, ja merkittävä määrä kosteikkoja pääsee vielä mukaan hankkeeseen. P ienialainenkin vesihyönteisiä kuhiseva tulvalampi voi tarjota ravintoa lukuisille sorsapoikueille. Jopa peltomaiseman pienillä kausikosteikoilla voidaan parantaa poikastuottoa, ja niihin usein riittää talkootyö ja jokunen tunti kaivurityötä. SOTKA-kosteikoilla painopiste on kosteikoissa, joilla haapanat, jouhisorsat, lapasorsat ja sotkatkin saattavat viihtyä. Kohteiksi soveltuvat hyvin rantaniittykunnostukset, matalien vesialueiden ilmaversoiskasvillisuuden niitot, aapasoiden vesittäminen ja järvet ja lammet, joissa särkikalat ovat ongelmana. Hankkeessa suunnitellaan vähintään 60 kosteikkoa. Kosteikkotiimi keskittyy talven ajan valittujen kosteikkojen suunnitteluun, jotta metsästysseuroilla, osakaskunnilla ja muilla yhteisöillä olisi aikaa käsitellä mahdollisia kohde-esityksiä vuosikokouksissaan alkuvuoden aikana. Kevään aikana tehdään valintoja kohteista, jotka mahtuvat vielä mukaan hankkeeseen. Kunnostukset käynnissä Hankkeeseen on tullut tähän mennessä 130 kohde-esitystä, yhteensä noin 1 600 hehtaaria. Noin puolelle näistä on tehty maastokäynti. Maastossa tarkastetuista kohteista 38 on valittuna suunnitteluvaiheeseen. Suunnitteluun jo valitut kohteet ovat pääasiassa käytöstä poistettuja turvesoita, kuivattuja lampia sekä kosteita notkelmia, joita voidaan kunnostaa vedenpintaa nostamalla ja säätelemällä. Ensimmäisen hankevuoden aikana kaivinkoneet saatiin käyntiin yhdeksällä kosteikolla. Toivon mukaan uusia suunnitelmia valmistuu ja kosteikkosopimuksia allekirjoitetaan. Ensi kesänä käynnistellään ainakin parikymmentä patotyömaata. Turvataan taantuvien riistasorsien tulevaisuutta Metsästyksen kestävyys, pienpetopyynnin tehokkuus ja elinympäristökunnostusten kattavuus – siinä ovat lääkkeet sorsakantojen parantamiseen. Laadukkaat poikue-elinympäristöt ovat sorsien lisääntymismenestykselle avainasemassa. Mahdollisuuksia kunnostuksille on pitkin Suomen maisemaa. Tutustu hankkeen pelisääntöihin ja hae mukaan osoitteessa www.kosteikko.fi. 5 Metsästäjä 1/2021 BookME0121.indb 5 5.1.2021 11.37
Kentän ääni kuuluu K okoontumisrajoitusten vuoksi jouduttiin riistanhoitoyhdistysten aluekokoukset siirtämään maaliskuulta marraskuulle. Onneksi ne saatiin pidettyä pääosa aivan normaaleina kokouksina ja kaksi kokousta etäkokouksina. Kokouksissa valittiin metsästäjien edustajat uusiin alueellisiin riistaneuvostoihin sekä ehdokkaat valtakunnalliseen riistaneuvostoon sekä Suomen riistakeskuksen hallitukseen. Lämpimät onnittelut uusien alueellisten riistaneuvostojen jäsenille sekä kokousten nimeämille ehdokkaille valtakunnallisiin luottamustehtäviin. Maaja metsätalousministeriö nimittää heidät virallisesti vuoden 2021 alkupuolella. Kentän äänen kuuleminen luottamushenkilöiden kautta on yksi keskeisimmistä riistahallinnon vahvuuksista nyt ja tulevaisuudessa. Naisten osuus metsästäjistä on lisääntynyt todella nopeasti. Naisia oli vuonna 2019 kaikista riistanhoitomaksun suorittaneista noin 8,4 prosenttia eli noin 26 000. Valitettavasti yhtäkään naista ei esitetty aluekokouksissa valtakunnallisen riistaneuvostoon ja riistakeskuksen hallitukseen. Alueellisten riistaneuvostojen varsinaisiksi jäseniksi heitä esitettiin kahdella alueella. Sidosryhmien edustajina esitettiin kahtatoista naista. Tasa-arvolain toteutumiseen riistahallinnon luottamushenkilöiden valinnassa pitää ehdottomasti jatkossa kiinnittää enemmän huomiota. Suomen riistakeskuksen toimihenkilöistä on nykyisin naisia jo yli neljäsosa. Seuraava ponnistus on saada riistanhoitoyhdistysten vuosikokoukset pidettyä. Niissäkin asialistalla on merkittäviä henkilövalintoja. Riistakeskuksen hallitus on esittänyt riistanhoitoyhdistysten työjärjestykseen muutosta, jotta kokoukset saadaan hoidettua poikkeusolosuhteissa. Uskon, että yhdessä tästäkin selvitään! TAUNO PARTANEN Puheenjohtaja Suomen riistakeskus Metsästysmuseo kerää Sakoa koskevaa aineistoa Sako Oy täyttää sata vuotta 1.4.2021. Sen kunniaksi Suomen Metsästysmuseo tekee näyttelyn Sako 100 vuotta, joka on esillä museolla 1.4.–26.9.2021 välisenä aikana. Tätä varten käynnistetään keräys, jossa tallennetaan Sakoon liittyvää materiaalia. Kohderyhmänä ovat Sakolla työskennelleet henkilöt, Riihimäellä asuneet sekä koko Suomen mittakaavassa käyttäjät, siis metsästäjät, ampumaurheilijat ja ammunnanharrastajat. Keräyksellä taltioidaan Sakoa koskevia esineitä, valokuvia ja kirjoitettuja muistoja. Materiaalia voi luovuttaa Metsästysmuseolle lainaksi näyttelyä varten tai luovutuksena museon kokoelmiin. Kirjoitetut muistot ja muu kirjallinen materiaali tallennetaan Metsästysmuseon arkistoon. Keräys jatkuu helmikuun loppuun asti ja on kaikille avoin. Mikäli sinulla on Sako Oy:tä koskevaa aineistoa tai omia muistoja, toimita ne Suomen Metsästysmuseolle. Tarkemmat ohjeet aineiston luovutuksesta löytyvät Suomen Metsästysmuseon verkkosivuilta: www.metsastysmuseo.fi/blogi Eränuoret Pohjois-Karjalassa 22 erähenkistä nuorta kokoontui vuoroin Mutkan Eräveljien ja Pukkelon Erän metsästysmajoilla Eränuoret-kokonaisuudessa Pohjois-Karjalassa. Kuudella teemakerralla tutustuttiin eränkävijän perusvarusteisiin, turvalliseen tulentekoon, metsästysammuntaan, riistanhoitoon, suunnistukseen ja metsästyskoiriin. 7–12-vuotiaiden Eränuorten mieliin jäi päällimmäisenä jousiammunnan opettelu. Eränkäynnin taitoja opeteltiin leikin varjolla ja itse tekemällä. Näppärissä käsissä valmistuivat niin kiehiset kuin riistanruokintakatoksetkin. Lapsilla on kova kiinnostus erähenkisiin harrastuksiin, kun vain kannustamme heitä onnistumisen elämyksiä tarjoten. Pukkelon Erän puheenjohtaja Kari Saukkonen opastaa suunnistamisen alkeita. KU VA : AI NO TA NS KA NE N K lumni Metsästäjä 1/2021 6 BookME0121.indb 6 5.1.2021 11.37
Metsästystilastokysely 7500:lle riistanhoitomaksun maksaneelle Luonnonvarakeskus laatii vuosittain metsästystilaston. Tilasto perustuu metsästyskyselyyn, jonka posti toimittaa otokseen valituille helmikuun alussa. Toivottavasti kaikki vastaavat kyselyyn, myös ne, jotka eivät ole metsästäneet tai saaneet saalista, sillä vain runsas vastaajamäärä takaa riittävän luotettavan tilaston. Vuonna 2019 muun muassa metsäkanalintu-, vesilintu-, sepelkyyhkyja hirvieläinsaaliit kasvoivat edellisvuodesta 2018, mutta jänisja pienpetosaaliis vähenivät. Tosin jotkut muutokset (kuvassa esitetyt prosenttiluvut) olivat hyvin pieniä. Metsästystilasto löytyy osoitteesta http://stat.luke.fi/metsastys. Hirvimetsällä Vuosanvaarassa ollut Anne Pulkkinen sai selfiellä ikuistettua koiran kanssa koetun riemun. –Tämä on se mieleenpainuva hetki erällä, kun haukulle hiipimisen ja onnistuneen laukauksen jälkeen kaadolla olemme vain minä ja koira. Milli mahdollisti lähestymisen karkeassa kelissä ampumaetäisyydelle kuuluvalla, peittävällä haukulla ja paimentavalla otteella. Supikoiratyhjiön vaatima pyyntiponnistus tutkitaan Maaja metsätalousministeriön rahoittamassa Turun yliopiston hankkeessa tutkitaan supikoirien tiheyttä ja liikkumista sisämaan lintuvesillä. Hankkeen tarkoitus on selvittää, millainen pyyntiponnistus tarvitaan lajin poistamiseen joltakin alueelta. Supikoiratiheys mitattiin riistakameroiden avulla viime keväänä 12 lintujärven rannoilla Etelä-Suomessa. Kuluvan vuoden aikana kerätään aineistoa tutkimusjärvien tuntumasta pyydettyjen supikoirien määristä ja tulevana keväänä niiden tiheys mitataan uudelleen. Alueilla laitetaan myös GPS-pantoja supikoirille, niiden kosteikolla liikkumisen selvittämiseksi. Tutkimuksessa kokeillaan myös, voidaanko maastoon levitettävien syömäkelvottomien munien ja ylimääräisen lintujen hajun avulla ”opettaa” pedot jättämään vesilintujen pesät huomiotta. Riistasaaliita 2019 (tuhatta saaliseläintä) Jänikset 141 -4% Pienpedot -22% 250 Vesilinnut +13% 351 Metsäkanalinnut +25% 232 Sepelkyyhkyt +17% 308 Hirvieläimet +8% 130 Jos haluat kuvasi tähän, käytä IG-tägiä #metsästäjälehti. Poimimme joka lehteen yhden kuvan ja otamme kuvaajaan yhteyttä tarinan jakamiseksi. Kuvan julkaisusta maksetaan 50 euron palkkio. Suomen Riistanhoito-Säätiö hakee Asiamiestä/projektipäällikköä ajalle 1.3.2021–31.12.2022 Lue lisää: www.riistasaatio.fi 7 Metsästäjä 1/2021 Uutis t SOMESTA POIMITTUA BookME0121.indb 7 5.1.2021 11.37
V alkohäntäpeurajahti on jälleen edennyt kovaan tahtiin. Tiheän kannan alueella, joka käsittää Lounais-Suomen rajautuen suunnilleen Helsingistä kolmostietä Tampereelle ja Tampereelta Kokemäenjoen vesistöä pitkin Poriin, tavoitteena on leikata peurakantaa. SRVA-kirjausten perusteella peurakolarien määrä on kasvanut kyseisellä alueella edellisvuodesta, joka viittaa arvioitua suurempaan peurakantaan. Siksi viime kauden saalismäärä tulisi ylittää reilusti kannan leikkaamiseksi. Harvemman kannan alueella peurakantaa on mahdollista kehittää vahinkokehitystä tarkasti seuraten. Tiheän kannan alueella saaliin tulisi olla selkeästi naarasvoittoinen, jotta kannan vasatuottoa saadaan rajoitettua. Valkohäntäpeurapukit alkavat pudottamaan sarviaan tammikuussa, jolloin sukupuolen ja iän määritys ja valikoiva verotus muuttuvat hankaliksi. Yksilön oikea tunnistaminen korostuu, jotta tavoitteet naarasvoittoisesta verotuksesta voivat toteutua. Saaliin riittävä vasaosuus on myös tärkeää, ja sillä voidaan rajoittaa tehokkaasti keväisiä liikennevahinkoja. Valkohäntäpeuran metsästys koiralla jatkuu 31.1. asti, ja ilman koiraa saa pyytää 15.2. saakka. Koko jahtikausi on syytä hyödyntää, jotta pyyntiluvat saadaan käytettyä. Nyt loppukaudesta on hyvä harjoittaa erilaisia joustavia käytäntöjä pyyntilupien käytön helpottamiseksi. Seuruejahdit koirilla ja vieraiden ottaminen mukaan passiketjuun tarjoavat mahdollisuuden kasvattaa saalismäärää tehokkaan kyttäysmetsästyksen rinnalla. Metsästyksen kohdentaminen potentiaalisten tieliikenteen ja maatalouden riskikohteiden läheisyyteen on suositeltavaa koko metsästyskauden ajan. Valkohäntäpeuran talvikannan tiheyden alueellinen vaihtelu Suomessa talvella 2019 – 2020 (valkohäntäpeuroja / 1000 ha). Tiheyspinta on laskettu riistanhoitoyhdistyksille allokoiduista peuratiheyksistä. Vars inai s-Su omi Etel ä-Hä me 2019 2020 Uus ima a Sata kun ta Poh joisHäm e Muu Suo mi 12 000 10 000 8 000 6 000 4 000 2 000 Valkohäntäpeurasaalis riistakeskus alueilla 1.9.–1.12. vuosilta 2019 ja 2020 (Huom. osa saaliista vuodelta 2020 ilmoittamatta) Peurajahdin loppukiri Saksanhirven metsästykseen vaaditaan pyyntilupa S uomessa on tehty viime vuosina useita havaintoja saksanhirvestä, joten metsästäjän on syytä olla lajin tunnistamisessa tarkkana. Marraskuun alussa havaittiin nuori 4-piikkinen saksanhirvi Pohjois-Pohjanmaalla. Vuotta aiemmin tehtiin havaintoja nuoresta noin 10-piikkisestä saksanhirvestä Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa. On hyvin todennäköistä, että nämä saksanhirven läntisen alalajin yksilöt ovat vaeltaneet Suomeen Ruotsista. Myös Suomen itärajalla on tehty havaintoja saksanhirven itäisestä alalajista, jota kutsutaan maralhirveksi. Epäillään, että nämä havainnot ovat Venäjän puolella olevista tarhoista karanneista eläimistä. Saksanhirviä saatetaan siis havaita missä päin tahansa Suomea, mikä korostaa lajintunnistamisen tärkeyttä. Metsästykseen vaaditaan Suomen riistakeskuksen myöntämä pyyntilupa. 8 Metsästäjä 1/2021 Uutis t BookME0121.indb 8 5.1.2021 11.37
H irvijahti oli käynnissä marraskuussa 1980-luvulla kun kävelin autolta noin 500 metriä passipaikalle. Yöllä oli satanut pari senttiä lunta ja lähestyessäni passipaikkaani huomasin polulla tuoreet peuranjäljet. Koska meillä oli lupa ampua myös peuroja, pudotin kiväärin olalta käsien varaan ja aloin kävellä hyvin varovaisesti. Kohta huomasin naaraspeuran noin 50 metrin päässä passipaikkani vieressä. Kohotin aseen hyvin hitaasti ja heti kun ristikko oli peuran lavassa painoin liipaisinta. Peura putosi paikalleen. Menin nopeasti kaadolle ja pistin sen. Pistämisen jälkeen siirryin noin viiden metrin päähän peurasta ja istahdin reppujakkaralle odottelemaan hirvenajon aloitusta. Metsä oli täysin hiljainen ja tuuleton. Hetken kuluttua kuulin etumaastosta pientä rapinaa ja ihmettelin että mikähän sen aiheuttaa. Rapina voimistui ja tuli lähemmäksi. Sitten varvikossa vilahti jokin eläin. Sieltähän tuli kärppä metsämyyrä suussa ja suoraan kohti kaadettua peuraa. Kun se tuli peuran viereen, pudotti se myyrän suustaan ja hyppäsi peuran päälle. Se oli yhtäkkiä kuin sähköiskun saanut ja hyppeli peuran päällä edestakaisin käyden haistelemassa kuulan reikää lavassa ja pistojälkeä kaulassa. Kärppä oli niin touhussa, ettei se huomannut lähellä istuvaa passimiestä ollenkaan. Lopulta se ilmeisesti totesi, että vähän liian iso saalis pois vietäväksi ja hyppäsi peuran päältä takaisin maahan, otti myyrän taas suuhunsa ja jatkoi matkaansa. Olin koko syksyn kantanut järjestelmäkameraa kaulallani ja saanut monia kuvia metsästyksestä ja riistasta. Mutta nyt kamera oli jäänyt auton etuistuimelle. Kyllä harmitti. Nyt olisin saanut koko metsästysurani harvinaisimman kuvan. Paljon olen kuvia ottanut sen jälkeen, mutta koskaan ei ole sattunut kohdalle saman veroista tilannetta. teksti Unto Orjala piirros Antti Yrjölä Kärpän peura 9 Metsästäjä 1/2021 Tapahtui erästell ssä BookME0121.indb 9 5.1.2021 11.37
K ettu on naalin suora kilpailija ja vähitellen sopeutunut elämään myös ylhäällä tunturissa. Ketun elintavat ovat varsin samanlaiset kuin naalin. Se syö osittain samaa ravintoa ja pesii naalin vanhoissa pesissä. Naalin tilanne pohjoisimmilla tunturialueilla ei ole kehuttava ja se on ollut vaarassa kadota kokonaan. Ensimmäisen iskun kanta sai jo 1900-luvun alkupuolella, jolloin sitä metsästettiin valkoisen turkin vuoksi. Liikapyynnistä kärsinyt laji rauhoitettiin Suomessa vuonna 1940. Kettukanta alkoi yleistyä naalin asuinalueilla vähitellen 1980-luvulla ja se on heikentänyt naalin elinmahdollisuuksia entisestään. Samoin naali on ollut ongelmissa ravinnon suhteen. Melko säännönmukaisena toistuneet myyrien kannanvaihtelut katosivat 1900-luvun lopulla ja se on lisännyt naalin ahdinkoa. Onneksi myyräkantojen syklisyys on parantunut koko 2000-luvun, joka osaltaan on luonut toivoa paremmasta. Pohjoismaissa naaleja on ruotsalaisen arvion mukaan vain arviolta noin 350 yksilöä. Villejä pentueita syntyy harvakseltaan, mutta tässäkin on Tunturilapissa yritetään tosissaan saada elintilaa yhä harvinaisemmaksi käyvälle naalille. Naalin harvinaistumiseen on monta syytä, mutta yksi on sen sukulainen kettu. Kun kettu on tullut naalin reviirille, ei naalilla ole asiaa seudulle. Se tarvitsee paluuseensa metsästäjän apua. teksti Jouni Kantonen kuvat Jarmo Helander ja Metsähallitus Metsästäjä naalin turvana menty parempaan suuntaan. Pitkään pääosa Ruotsin ja Norjan pentuja tuottavista naalipareista asui maiden keskiosien tuntureilla. Nyt pentueita on havaittu entistä pohjoisempana. Tulevaisuus näyttää siis hieman paremmalta. Syy kannan positiiviseen kehittymiseen, on systemaattinen ja monipuolinen suojelutyö. Kettu valtaa elintilaa Metsähallituksen Tuomo Ollila tuntee naalin tilanteen Suomessa paremmin kuin kukaan muu. Hänen mukaansa naalin tilanteeseen vaikuttaa eniten ravinto ja kilpailu ketun kanssa. Ihmisen toimet vaikuttavat osaltaan ketun yleistymiseen naalin asuinalueilla. Me jätämme jälkeemme aina jotakin, jonka kettu osaa hyödyntää. Niin Alaskassa kuin Siperiassakin kettu on seurannut ihmistä naalien asuinalueille. Kettuja tulisi metsästää nykyistä huomattavasti enemmän myös aivan asutusten liepeillä, hän toteaa. Ollila toteaa myös, että suurpetojen jälkeensä jättämät haaskat eivät helpota naalin tilannetta. Naalin suojelun kannalta suurpetojen määrän kasvu ei siis Metsästäjä 1/2021 10 10-12_Naali_ME0121.indd 10 5.1.2021 12.48
ole ratkaisu. Samat haaskat kun houkuttelevat paikalle myös pahimman kilpailijan. Ketun tehopyynti vaatii ammattimaista otetta Jarmo Helander Jamen Eräpalveluista on yksi hankkeen avainhenkilöistä. Hänen tehtävänään on pyytää kettua lähes ammattimaisesti. Hän on ollut hankkeessa mukana viitisen vuotta ja saalistanut sinä aikana yhteensä noin 500 kettua. Viime talven saalis oli yhteensä 80 kettua varsinaisena pyyntikautena, joka kestää tammikuun alusta huhtikuun loppuun. Helanderilla on poikkeuslupa käyttää moottorikelkkaa kettujen jäljityksessä, mutta siltikään tehtävä ei ole helppo. Sää, lumitilanne ja kettujen tapa olla jatkuvasti liikkeellä luo omat haasteensa. Pisimmillään jäljitys voi kestää 25–30 kilometriä. Myös tunturissa kettu on viisas ja oppivainen pelikaveri, jolla vauhtia riittää; kantavalla lumella se voi juosta jopa 40 kilometrin tuntivauhdilla. Jos kettu pääsee pakoon, se oppii kerrasta, miten kelkalla perässä tulevasta metsästäjästä pääsee eroon. Ja kun se on keinon keksinyt, on sitä erittäin vaikea saada saaliiksi, kertoo Helander. Hän on syntyperäinen utsjokinen ja metsästänyt alueella lapsesta saakka. Hänellä on kokemusta ketunpyynnistä jo toisessa polvessa, sillä hänen isänsä oli ammattimainen ketunmetsästäjä, silloin kun ketuista vielä sai rahaa. Tärkein ketunpyyntialue on Paistunturin, Kaldoaivin ja Ailigastunturin seudut. Se on valtava erämaa-alue, jossa pyynti ei onnistu ilman vahvaa paikallistuntemusta. Helanderin kokemuksen mukaan keli vaikuttaa paljon siihen, miten ketun jäljestäminen onnistuu. Ihanteellisin aika pyynnille on tyyni pakkaspäivä, kun edellisenä yönä on satanut lunta. Silloin ketut ovat liikkeellä ja tuoreet jäljet on helppo löytää. Jos kettu pääsee pakoon, se oppii kerrasta, miten kelkalla perässä tulevasta metsästäjästä pääsee eroon. Ja kun se on keinon keksinyt, on sitä erittäin vaikea saada saaliiksi. Harvalla ketun metsästäjällä on yhtä upeat maisemat kuin Helanderilla. 11 Metsästäjä 1/2021 10-12_Naali_ME0121.indd 11 5.1.2021 12.45
Kun keli on oikea ja metsästäjä osaa tehtävänsä voi hyvän päivän saalis näyttää tältä. Metsästyksen ohella Helander hoitaa naalien ruokintapisteitä ja pesimäkolojen tarkkailua. Osa saalistetuista ketuista lähetetään Ruokavirastoon tutkittavaksi, mutta muuten saalilla on kovin vähän käyttöä. Myös Helanderin mielestä ketun pyyntiä pitää tehostaa, etenkin asutusten liepeillä. Ammattimaisen ketunpyynnin loppuminen on omalta vähäiseltä osaltaan lisännyt kettupopulaatiota Eivät ne ketut täältä pyytämällä lopu. Huonoina myyrävuosina kettu käyttää ravinnokseen riekon, vesilintujen, kahlaajien ynnä muiden munia ja poikasia. Joukossa voi olla myös harvinaisempia pesijöitä. Kettu myös täyttää tyhjäksi jääneen reviirin hyvin nopeasti, joten pyyntiä on pidettävä jatkuvasti yllä. Vain se tuottaa tulosta, toteaa Helander. Pesiikö naali vielä Suomessa? Vain harva suomalainen on nähnyt luonnossa naalin. Hankkeessa mukana oleva Tuomo Ollila Metsähallituksesta on varovaisen positiivinen. Uskon, että muutaman vuoden sisällä naalin pesintä onnistuu Suomessa, hän veikkaa. Ketunmetsästys Suomen tunturialueella on tärkeää riistanhoitotyötä. Se myös kuvaa hyvin sitä, että metsästys kuuluu osana luonnonkertoon ja sen suojeluun. Naalin suojeluhankkeessa metsästäjät eivät ole köyhdyttämässä Suomen luontoa, päinvastoin. Ketun pyynti Pohjoismaista yhteistyötä EU:n tuella Naalikantaa on suojeltu yhteispohjoismaisella hankkeella, joka kulkee nimellä Felles Fjellrev Nord. Hanke on saanut toistamiseen rahoitusta EU:lta. Mukana hankkeessa ovat Suomi, Ruotsi ja Norja, joka rahoittaa omaa osuuttaan hankkeesta itse. Hankkeen tavoite on elvyttää kantaa kolmella tavalla. Hanke tarjoaa naalille täsmäruokintaa ja tehostaa ketun pyyntiä. Lisäksi Norjassa tehdään naalin siirtoistutuksia, joihin käytetään tarhattujen naalien jälkeläisiä. Hanke seuraa ja kartoittaa myös naalien pesimäkoloja, sillä niiden kautta hankittu tieto parantaa huomattavasti tilannekuvaa koko hankkeen onnistumisesta. Esimerkkinä tästä työstä voidaan mainita, että viime vuonna tehtiin hieman vajaa 400 tarkastuskäyntiä mahdollisille naalin pesille Pohjois-Lapissa. Naali on liikkuvainen eläin ja koska naaleja elää myös idässä, hankkeessa halutaan luoda entistä toimivammat yhteydet Kuolan niemimaalle. Projektin vetovastuu on Norrbottenin lääninhallituksella. Muita kumppaneita ovat Tukholman yliopisto, Metsähallituksen Luontopalvelut, norjalainen tutkimuslaitos NINA ja Tromssan yliopisto. Joskus itse suojelun kohde pääsee riistakameran kuviin ruokintapaikalla. on tärkeä keino kokonaisuudessa, jonka tarkoituksena on lisätä tunturilapin eläimistön monimuotoisuutta. Hienoa on myös se, että tarvittaessa yhteistyö sujuu yli eri valtakunnantai organisaatiorajojen. Naalin paras kaveri on tunturissa kelkalla porhaltava ketunmetsästäjä, vaikka monille se voi tuntua oudolta. 12 Metsästäjä 1/2021 BookME0121.indb 12 5.1.2021 11.37
K aikilla valtakunnallisilla järjestöillä on oma tunnuksensa, jota käytetään mitä moninaisimmissa yhteyksissä. Näissä tunnuksissa eli logoissa oleva kuva tai kuvio symboloi usein jär jestön historiaa, toimintaa ja on graafisesti omaleimainen. Suomen riistakeskuksen sarvilogo on erinomaisen tyylikäs. Suuri kunnia on annettava siitä, ettei logon kanssa ole lähdetty missään vaiheessa hötkyilemään, vaan merkki on tismalleen samanlainen kuin riistakeskuksen edeltäjän, vuonna 1962 perustetun Metsästäjäin Keskusjärjestön tunnus. Sen suunnitteli tunnettu taiteilija, metsästäjäjärjestövaikuttaja, ylimetsänhoita ja Aarno Liuksiala vuonna 1966. Logossa aiheina ovat komeat hirven sarvet ja teeren lyyrapyrstö. Näihin kuviin år vuotta Suomen riistakeskuksen logon tarina teksti Juha K. Kairikko liittyy paljon hienoa symboliikkaa. Hirven lapiosarvissa on 14 piikkiä eli sama määrä kuin riistanhoitopiirejä kuului Keskusjär jestöön organisaation perustamisen jälkeen eli vuodesta 1962. Tilanne muuttui vuonna 1983, jolloin Oulun riistanhoitopiiristä erotettiin Kainuun alue omaksi piirikseen. Logoa ei kuitenkaan muutettu lisäämällä siihen yksi piikki, vaan pitäydyttiin alkupe räisessä piikkiluvussa. Teerenpyrstö muodostaa tyylitellyn Mkirjaimen eli kuvaa Metsästäjäin Kes kusjärjestön Malkukirjainta. Pyrstön vasen puoli puolestaan on tyylitelty Jkirjain ja oikea puoli tyylitelty Ckirjain. Pyrstöön on siis mahdutettu järjestön suomenkielisen ni men alkukirjain M (Metsästäjäin Keskusjär jestö) ja ruotsinkielisen nimen alkukirjaimet J ja C (Jägarnas Centralorganisation). 13 Metsästäjä 1/2021 BookME0121.indb 13 5.1.2021 11.37
K un Ville Juvonen aloitti Ruovedellä metsästyksen, ei metsästäjätutkintoja järjestetty. Villen 15-vuotissyntymäpäivien jälkeen mentiin isän kanssa vallesmannia tapaamaan. Nimismies Syrjänen kirjoitti metsästyskortin vuonna 1945. Pojan isä tiedettiin kunnon mieheksi, joten eipä siinä muuta tarvittu. Nimismies sanoi nuorelle metsästäjälle että “siinä on sulle paperi niin ei tartte enää salaa metästellä”. – Olin minä tainnut sitä ennemminkin vähän mettällä käydä, virnistää Ville. Rikkomus on varmaankin vanhentunut. Mutta Vilho itse ei ole vanhentunut likimainkaan niin paljoa kuin ikävuosista voisi olettaa. Hän esittelee meille rakentamaansa ruokintapaikkaa ja kyttäyskoppia ylpeänä. Ville kapuaa torniin varsin ketterästi, avaa oven ja kutsuu kurkistamaan. – Ensin rakensin vain kopin, mutta sielä tuli pirun kylmä niin laitoin eristyksen ja vedin sähköt että saa patterinkin, nyt kelpaa viileemmälläkin kytätä, Ville kehuu. Kyttäyskoppi on aivan kotitalon vierellä, ja tähystyssuuntaan aukeaa laaja metsäalue ja järvien välinen kannas, jota pitkin kauriit, peurat ja muu villiväki mieluusti kulkee. Vierailupäivänämme on pieni kuura, joten voimme todeta ettei viime yönä ole ruokaa haettu. Ei ole edes år vuotta METSÄSTYSTÄ SEITSEMÄLLÄ VUOSIKYMMENELLÄ “Tämän kun kerran aloitti, eihän tästä irti pääse!” 90-vuotias Vilho "Ville" Juvonen lukee jokaisen Metsästäjä-lehden numeron kannesta kanteen. Ja huolehtii siitä, että ruokintapaikalla on peuroille evästä. teksti ja kuvat Olli Kangas 14 Metsästäjä 1/2021 BookME0121.indb 14 5.1.2021 11.37
Vilho Juvosen haastattelu aloittaa juhlavuoden juttusarjan. 15 Metsästäjä 1/2021 BookME0121.indb 15 5.1.2021 11.37
jäniksen jälkiä. Mutta ei siitä montaa viikkoa ole, kun tässä viimeksi kajahti ja kauris päätyi eräksi. Ja pari vuotta sitten komeasarvinen peura päätyi Juvosten pakastimeen tarkan laukauksen ansiosta. Etäisyyttä oli melkein sata metriä, ja hämärä oli jo hiipimässä maille kun Vilho ennen lähtöään vielä kerran katsoi metsänreunaan ja näki peuran. Huolellinen laukaus toi tuloksen. – Se oli iso uros, ja olikin aivan miesten hommaa yksistään nostaa sitä mönkijän kärryn kyytiin, Ville muistelee. Haulikon mittainen metsästäjä Metsästyksen opettelun Ville aloitti isänsä pienoiskiväärillä ja Husqvarna-haulikolla. Metrinen haulikko oli pienikasvuiselle pojanvintiölle niin pitkä, että sitä piti kantaa piippu ylöspäin. Muuten piippu osui maahan. Saaliina oli enimmäkseen silloin runsaslukuisia metsäkanalintuja ja tienestimielessä oravia. Mutta toki myös kettuja ja jäniksiä. Hirvieläimiä ei näkynyt saaliiksi asti vielä 50-luvun alussa. Metsästys oli itsestään selvä osa elämää, ei mikään erikoinen harrastus. Ja oravahommat olivat myös työtä. – Kun olin metsähommissa otin vapaata kun oravointi alkoi, siinä tienasi viikossa paljon enemmän kuin puuhommissa. Ja taisi se vähän hauskempaakin olla. Kevyempää ainakin, Ville muistelee Se on unohtunut, paljonko oravannahasta sai markoissa, mutta pojan oravarahat käytettiin perheen ruokaostoksiin. – No kyllä minä joskus ittellekki vähän vaatteita sain niillä oravarahoilla, teetin useammat saapashousutkin, muistaa Ville tyytyväisenä. 1950-luvun taitteessa Ville pääsi armeijan pioneerijoukoista panostajan paperit taskussa. Hän onkin ollut räjäyttämässä monilla kotiseudun tietyömailla. Päätyötään Ville teki pitkään vaneritehtaassa Visuvedellä, ja räjäytyshommat olivat mukava lisäansio. Niihin aikoihin kun ensimmäinen Metsästäjä-lehti putosi postiluukusta, Ville hankki ensimmäisen oman aseensa, Tikka-rihlakon. Sen 16-kaliiperisen haulipiipun nallipiikki katkesi liian monta kertaa. – Soitin sinne tehtaalle oikeen että ettekö voisi tehdä kunnollista nallipiikkiä joka kestää, Ville muistelee. Soiton jälkeen tuli uusi piikki kirjekuoressa ja lupaus, että nyt kestää. Niin kestikin, ja ase palveli häntä pitkään kunnes se pääsi seuraavan omistajan haltuun Villen hankkiessa hirvikaliiperisen aseen ja 12-kaliiperisen päällekkäispiippuisen haulikon. – Hirviä oli meilläpäin 50-luvulla todella vähän ja peuroja ja kauriita ei ollenkaan. Hirviporukka ja Pourun Erämiehet ry perustettiin 1960. Vilho Juvonen oli perustavassa kokouksessa ja on yhä seuran aktiivijäsen. Kaatoja on tietenkin kertynyt juhlallisesti, mutta ei niiden määrää muisteta tai sitten sillä ei haluta kehuskella. Lihaa kuitenkin on riittänyt perheen ruokakaapissa. Hirvestyskaverina kulki vuosikausia Maija-niminen norjanharmaa. Nyt hän saa kavereikseen usein omat poikansa Timon ja Hannun. Villen vaimo Aili ei ole metsästäjäksi ryhtynyt, mutta on mielellään laittanut monipuolisesta saaliista herkullista ruokaa. Keittiövärkkiä on riittänyt ja riittää edelleen. Mutta yksi muutos ja puutos harmittaa emäntää. – Kyllä metso on ehdottomasti minun suosikkini riistaeläimistä, siitä saa niin hurjan hyvää soppaakin, ja monenlaista muuta, ja se on käynyt kovin harvinaiseksi, Aili harmittelee. Pourun Erämiehissä on sovittu, että metsokiintiö on yksi per syksy. Useimmat eivät käytä sitä kiintiötä tällä hetkellä, vaikka tilanne tulisi eteenkin. Niin pieneksi on kanta käynyt, ainakin entisaikoihin verrattuna. Ikimuistoisin lintupäivä: Kalliojärven kierros Kun on harrastanut yli 70 vuotta, on selvää että mies on unohtanut enemmän hienoja metsästysmuistoja kuin useimmat ikinä kokevatkaan. Mutta monet ovat ne huippuhetket jotka tulevat mieleen kun palataan vanhoihin aikoihin. Yksi on linturetki ylitse muiden. Se alkoi aivan tavallisena jahtiaamuna, kun lankomies ehdotti, että kävellään läheisen Kalliojärven ympäri metsästäen. Nyt sitä ei voi tehdä, koska tuon järven läntinen ranta on Helvetinjärven kansallispuistoa. Mutta 50-luvulla voi, ja lintujakin oli tiheämmässä. – Meillä oli 13 lintua tuon kävelyn jälkeen, ja mettojakin joukossa, niin että reput olivat todella painavat. Sitä päivää en unohda ikinä, Ville todistaa. Ja toteaa samaan hengenvetoon, ettei nykyään kehtaisikaan täyttää reppuja kanalinnuilla tuohon tahtiin. Luonto muuttuu Lintumäärien pienenemiseen on monta syytä, Ville miettii, ja nimeää ainakin yhden varman havainnon. – Vanhat isot kuusikot ovat kadonneet kaikki, ne joissa 50-luvulla metsästeltiin, tai jos on säästynyt niin se on kansallispuistossa, hän toteaa. Lintukannat ovat pienentyneet aivan toisenlaisiksi kuin mitä ne 50-luvulla ja vielä 60-luvullakin olivat. Mutta metsästysharrastuksen kannalta voidaan iloita siitä, että tilalle on tullut uusia tuttavuuksia, kauriit ja peurat. Kannat eivät Visuvedellä ole vielä mahdottoman tiheät, ja ilveksetkin ottavat osansa, mutta kyllä mukavien jahtien makuun on täälläkin jo päästy. Eikä passissa olla muodon vuoksi. Marraskuussa 2020 Ville pysäytti jälleen hirven. Eläin oli mennyt koiran edellä kansallispuiston puolelle. Ja kun aseeton mies meni hakemaan koiraa puistosta pois, lähti hirvi juoksuun. Sitä ammuttiin ohi ainakin neljästi, kunnes se erehtyi Villen passiin. – Kun kuulin missä hirvi tulee, riensin kiireen vilkkaa tietämääni hyvään paikkaan odottamaan. En "Meillä oli 13 lintua tuon kävelyn jälkeen, ja mettojakin joukossa, niin että reput olivat todella painavat. Sitä päivää en unohda ikinä." 16 Metsästäjä 1/2021 BookME0121.indb 16 5.1.2021 11.37
on edelleen itsestään selvä rutiini metsästäjän arjessa. Juvosilla on nykyään asunto myös Ruoveden kirkolla, lähellä palveluja. Lehti kannetaan nykyään sinne. – Siellä on paremmin aikaa syventyä lehteen, täällä kun on aina puuhommaa ja kaikenlaista niin jää lukuaika vähiin, puuhakas Ville miettii. – Aina minä sen luen, sitten pysyy ajan tasalla. Ja siellähän on ihan hyviäkin juttuja, Ville toteaa, ja sekös toimittajan mieltä lämmittää. Ysikymppiset pitämättä Koronan takia ei Juvosilla järjestetty toukokuussa 90-vuotisjuhlia. Kakkua leikataan sitten ensi keväänä, jos tilanne paranee. 90-vuotias metsästäjä Ville kuuluu 60-vuotiseen metsästysseuraan Pourun Erämiehet ry. Molemmat synttärit siirtyivät koronan takia. Ehkäpä niitä juhlitaan tänä vuonna yhdessä Metsästäjä-lehden 70-vuotissynttärien kanssa. Sitä odotellessa, Ville ottaa rauhallisen passiasennon lumisen pellon reunassa. – Tuolla on parikin hyvää koiraa maastossa, ja tässä on hyvä paikka. Katsotaan tuleeko mitään, Ville sanoo ja painaa patruunan ”sakolaisensa” patruunapesään. Metsästäjä on yhtä valmiina kuin 70 vuotta sitten. kerinnyt panoksiakaan laittamaan kun hirvi jo tuli näkyviin. Yksi paukku putosi ojaankin, mutta sainpas kaksi aseeseenkin ja hirvi kaatui, Ville iloitsee pikaisen tilanteen muistoa. Harjoittelukin jatkuu Jo 50-luvulla kylän metsästäjät rakensivat haulikkoja ketturadan, ja kilpailuja pidettiin säännöllisesti. Nykyäänkin Ville varmistaa sekä aseen että metsästäjän toimivuuden aika ajoin muutamalla treenilaukauksella, vaikka ampumaratavisiitit ovat harventuneet. Joka syksy kuitenkin tulee riistalaukauksin todistetuksi, että ruuti on Villellä kuivaa ja tähtäin kohdallaan. Haulikon kanssa Ville menee enää harvoin metsälle. Mutta viime joulukuun alussa kävi niin, että peurakytikselle mennessä hän näki ruokakaukalolla rusakon. No, siitä täyskäännös takaisin kotiin, aseen vaihto ja takaisin. Siellä rusakko edelleen söi porkkanoita. Ja siihen putosi. – Sain hiivittyä niin hiljaa ettei se ymmärtänyt karata, Ville iloitsee. Metsästäjä-lehti luetaan tarkkaan Ville on lukenut jokaisen Metsästäjä-lehden kannesta kanteen aina siitä asti kun lehti rupesi ilmestymään. Se 17 Metsästäjä 1/2021 BookME0121.indb 17 5.1.2021 11.37
Nuoret mukaan Lammilla Lammin riistanhoitoyhdistys järjesti elo-syyskuussa nuorille suunnatun kolmiosaisen tapahtuman, johon kuului haulikkoammuntakoulutus, kyyhkynmetsästyskerta ja sorsastusilta. teksti ja kuvat Karlo Ruotsalainen T apahtuman ensimmäinen osa oli haulikkoammuntakoulutus, joka järjestettiin 12. elokuuta Jahkolan ampumaradalla. Aluksi oli teoriaosuus, jossa kouluttajana toiminut Teppo Koskue kertoi haulikkoammunnan perusteista, aseen sopivuudesta ja turvallisuusasioista sekä esitteli eri haulikkotyyppejä ja niiden eroja. Kun teoria oli käyty, ammuimme kuviot tauluun eri patruunoilla ja tutkimme supistuksen ja patruunan vaikutusta osumakuvioon sekä upotukseen. Kiekkojen ammunnan aloitimme paikallaan olevista kiekoista, jonka jälkeen kokeilimme ampua myös poispäin lentäviä kiekkoja. Koskue näytti mallia ja opasti osallistujia, jolloin kiekkoja saatiin tippumaan. Kuljettajina toimineet vanhat konkarit saivat myös kokeilla, vieläkö ne kiekot rikkoutuvat. Kyyhkynmetsästys Seuraavalla kerralla, 15. elokuuta, lähdimme hyödyntämään ammuntakoulutuksessa opittuja taitoja käytännössä. Suuntasimme Lammin toiselle puolelle Lieson Erä ry:n maille jahtaamaan sepelkyyhkyjä. Kokoonnuimme kodalla, jossa nuotion ääressä kävimme läpi metsästykseen liittyvät asiat ja jaoimme passipaikat. Siirryimme passiin hernepellon laitaan, johon viritimme suojaksi naamioverkot ja jäimme odottamaan. Kyyhkyjä näkyi illan aikana suhteellisen paljon, mutta ne osasivat pysytellä juuri oman haulikkoni kantaman ulkopuolella. Saalis jäi itseltäni täten vähänlaiseksi, mutta muilla oli parempi onni. Ainakin opimme yhden tärkeän opin metsästyksestä; saalista ei oteta, se saadaan. Sorsastus Viimeinen kerta järjestettiin syyskuun alussa Iiro Taavelan kosteikolla sorsastuksen merkeissä. Ilta aloitettiin käymällä nuotion äärellä läpi sorsastuksen lainsäädäntöä ja eettisyyttä Lammin riistanhoitoyhdistyksen Marko Muuttolan johdolla. Menimme lammen rantaan passiin ennen hämärän tuloa, jotta ehdimme laittaa kaikki valmiiksi. Sovimme, että ampumasuunta on vain eteenpäin yläviistoon. Teppo Koskue näyttää mallia kiekkojen tiputukseen. 18 Metsästäjä 1/2021 Nu rten toimitus BookME0121.indb 18 5.1.2021 11.37
REETTA HOKKANEN Kirjoittaja on lukiossa opiskeleva innokas koirametsästäjä Suomussalmelta. ”Metsästän koirilla kaikenkarvaisia eläimiä hirvistä luolapetoihin” Viisaampi väistää K auden syysjahdit tulivat ja menivät. Onnistumisia ja epäonnistumisia koki varmasti moni metsästystä harrastava. Syksyn edetessä eräs asia alkoi kuitenkin häiritä minua toistuvasti. Olin eräänä alkukauden iltana käyttämässä nuorta jämptiäni metsässä. Kuskina toiminut isäni jäi autolle ja minä ja Masi suuntasimme metsään. Koira lähti hakulenkille, joten hipsin takaisin autolle. Isä kertoi, että tien päähän oli ajanut toinen metsästäjä, joka oli ollut väkisin tunkemassa omaa koiraansa samaan alueeseen. Isän pyynnöstä hän kuitenkin luopui aikeestaan. Samanlaisia tilanteita jatkui pitkin syksyä myös muiden jahtien kanssa. En voi kuin ihmetellä, minkä takia monet metsästäjät vaarantavat pitkin jahtikautta tietoisesti oman, koiriensa ja muiden metsästäjien turvallisuuden. Koskaan ei voi tietää, kuinka tuntematon koira käyttäytyy kohdatessaan toisen koiran tai sitä missä sen ohjaaja liikkuu. Esimerkiksi teeriä kytätessä on ehdottoman tärkeää tietää ampumalinjat ja kielletyt suunnat. Se käy mahdottomaksi, jos tullaan väkisin paikkaan, jossa tiedetään jo olevan muita metsästäjiä. Joillakin alueilla on myös yleistä, että oma koira päästetään toisen koiran haukulle ja joskus sen lisäksi myös ammutaan toisen koiran haukusta löytynyt eläin oman koiran nimissä. Mielestäni tuollainen itsekkyys, lihanhimo ja ylimielisyys ovat omiaan pilaamaan kaiken mukavan koko metsästysharrastuksesta. Eikö meidän pitäisi puhaltaa yhteen hiileen, eikä vain sytytellä omia nuotioita. Toivoisin jokaisen miettivän omaa toimintaansa, jotta kaikkien metsästäjien ja koiriemme, sekä muiden luonnossa liikkujien turvallisuus, sekä mukavat jahtihetket olisi taattu. Jos suunnittelemassasi jahtipaikassa on jo joku muu, tule seuraavana päivänä uudestaan ennen muita tai valitse uusi paikka. Vaihtelu virkistää, myös metsästyksessä! Paikalla oli sorsien löytymistä helpottamassa myös noutava koira, jonka toimintaa saimme seurata. Illan hämärtyessä sorsia alkoi lentelemään paikalle ja sitten niitä näkyikin jatkuvasti pimeän tuloon saakka. Saimme tiputettua yhteensä neljä heinäsorsaa. Montaa enempää emme olisi ampuneetkaan, sillä näin oli sovittu liiallisen kertaverotuksen estämiseksi. Mistä kaikki lähti Jahdin päätteeksi istuimme vielä iltaa nuotion äärellä jutustellen. Taavela kertoi, että idea nuorisotapahtumaan oli tullut jo vuosi sitten. He olivat sorsajahdin päätteeksi miettineet, ettei heillä ollut nuorina tällaista mahdollisuutta sorsastukseen kuin nyt. Joku oli sitten heittänyt ajatuksen sorsanmetsästyskoulutuksesta, ja idea oli jäänyt elämään. He olivat ottaneet lopulta yhteyttä riistanhoitoyhdistykseen, joka innostui ideasta. Sorsanmetsästyskoulutuksen lisäksi päätettiin järjestää myös kyyhkynmetsästysja ampumakoulutuskerta. – Minulle jäi todella positiivinen kuva illasta. Se meni paremmin kuin hyvin, etenkin kun katsoi toimintaa. Nuoret toimivat erittäin fiksusti, eikä tullut mitään moitittavaa, Iiro Taavela totesi jahdin päätteeksi. Kaikilla kerroilla mukana olleen Juho Nokkosen mielestä tapahtumat olivat hyödyllisiä ja niissä oli mukava käydä. Hän saikin tiputettua illan ensimmäisen sorsan, ja vielä täydellisellä laukauksella. Toivottavasti tällaisia tapahtumia järjestetään myös jatkossa. Läheskään kaikilla nuorilla ei ole muulloin mahdollisuutta päästä mukaan jahtiin, tai näkemään erilaisia metsästysmuotoja. Marko Muuttola opastaa heinäsorsan sukupuolen ja iän tunnistamista. K lumni 19 Metsästäjä 1/2021 BookME0121.indb 19 5.1.2021 11.37
M olemmissa harrastuksissa tulee hallita hermonsa eli luottaa omaan suoritukseensa, eikä antaa ulkopuolisten tekijöiden vaikuttaa. Jos epäilee taitojaan kauriin pysähtyessä täydelliselle etäisyydelle ja täydelliselle paikalle, saattaa kauris niiden muutaman sekunnin aikana huomata metsästäjän ja juosta takaisin metsään. Samalla tavalla urheiluammunnassa laukaisun tulos voi muuttua 10,6:sta 9,8:aan. Kun 10 m ilmakiväärissä kympin halkaisija on 0,5 mm, erot ovat todellisuudessa pieniä. Ne silti määrittävät, miten kilpailussa sijoittuu. Itsestään ei tule myöskään luulla liikoja. Jos metsästäessä ampuu ilman varteenotettavaa mahdollisuutta tappavaan osumaan, saattaa tulla ampuneeksi kokonaan ohi tai vielä pahempaa haavoittaneeksi riistaeläintä. Lievästi haavoittanutta osumaa ei välttämättä edes huomaa verijäljistä. Tukevat toisiaan Olen itse aloittanut metsästyksen jo pienenä. Siirryin sitä kautta harrastamaan myös urheiluammuntaa. Yksi ensimmäisistä urheiluammuntaan liittyvistä kokemuksista tuli nimenomaan metsästysseuran kautta, kun harjoittelimme ryhmässä haulikkoammuntaa skeet-radalla. Vaikkei skeet ollutkaan omin lajini, sain urheiluammunnasta kokemusta. Minulle kivääriammunta on aina ollut hauskaa ja kiinnostavaa, joten nykyään kilpailen 10 m ilmakiväärissä kansallisella tasolla. Suomen Ampumaurheiluliiton sivuilta löytyy lajiesittelyvideoita ja lista ampumaseuroista, jos urheiluammunta kiinnostaa. Oman kokemukseni mukaan metsästyksestä on aika helppo siirtyä harrastamaan myös urheiluammuntaa, sillä ennen metsästyskautta ja sen jälkeen ammunnan harjoittelu on todella tärkeää. Tekniikan, liipaisun, psyykkisen puolen ja monen muun asian hallitsemisen parantaminen on palkitsevaa. Jos on kilpailuhenkinen, niin urheiluammunta on metsästyksen rinnalle hyvä harrastus. Senkin kautta pystyy kokemaan onnistumisen tunteita ja löytämään uusia ystäviä. Sekä metsästyksessä että urheiluammunnassa käytetään asetta, luoteja tai patruunoita ja suoritus riippuu vain itsestä. Metsästyksessä palkintona on esimerkiksi liha ja siitä tehty herkullinen ateria, kun taas urheiluammunnan kilpailuissa se voi olla vaikkapa mitali. teksti Elisabeth Mattsson kuva Jari Soikkeli Metsästys ja urheilu ammunta – jotain samaa, jotain erilaista 20 Metsästäjä 1/2021 Nu rten toimitus BookME0121.indb 20 5.1.2021 11.37