• 1 / 2008
• Pääkirjoitus Jari Pigg apulaistoiminnanjohtaja Kohden uutta riistavuotta 2008 Heti vuoden alussa valmistuivat taas tilastot viime vuoden maksettujen riistanhoitomaksujen määristä. Koko maan metsästyskorttien määrä nousi yli neljällä tuhannella edelliseen vuoteen verrattuna ja kokonaismäärä oli 308 216. Lunastettujen metsästyskorttien määrä on lisääntynyt jatkuvasti jo kohta kymmenen vuotta, ja viime vuonna tapahtui taas ihan kunnon harppaus. Metsästyksellä näyttää olevan kysyntää ­ vai pitäisikö nykyään sanoa että siinä taitaa olla "draivia". Ainakin taas ennätyksellisen suuri joukko kansalaisia katsoi hyväksi maksaa metsästyskorttinsa. Varmuudella voidaan sanoa, että kyllä se on osoitus jostakin. On siten taas hyvä aihe kiittää Teitä kaikkia asianosaisia ­ niin rivimetsästäjää, tutkintokouluttajaa, rhy:n toiminnanohjaajamoottoria kuin luottamushenkilöitäkin ja muita vapaaehtoistoimijoita. Eikä tietenkään sovi unohtaa kotijoukkoja ­ etenkään äitejä ja vaimoja, eikä metsästysseurojen puuhamiehiä ja puuhanaisia. Kiitos kuuluu myös maanomistajille, jotka ovat antaneet alueensa metsästyskäyttöön ja suhtautuvat metsästykseen suopeasti. Monethan heistä ovat itsekin metsästäjiä. Itse asiassa kiitokset kuuluvat kaikille asioihin myönteisesti vaikuttaneille ­ ja se on laaja joukko! Metsästyksen harjoittamisessa onkin laajassa mitassa kyse hyvästä yhteistoiminnasta niin ihmisten välillä kuin erilaisissa yhteisöissä ja yhteisöiden välillä. Aseidenomistajia ja aseenkäyttäjiä askarrutti kovasti syksyllä EU-n ampuma-asedirektiivin muutoshanke, jossa esitettiin kiellettävän alle 18 -vuotiaiden itsenäinen aseenkäyttö. Suomessa totuttu ja myös hyväksi havaittu ikäraja aseen hankkimiselle ja itsenäiselle hallussapidolle on ollut holhoojien suostumuksella 15 vuotta. EU-uhka näyttää onneksi poistuneen, mistä kiitos asiassa toimineille. Samaan aikaan tapahtuneen Jokelan järkyttävän ampumatapauksen tiimoilta syntynyt asevastainen kuohunta ja kiivailu näyttäisi rauhoittuneen ja keskustelu asettautuneen asialliselle tasolle. Jokela oli myös osoitus siitä, kuinka yksikin aseen kanssa tehty toilailu voi aiheuttaa paniikinomaista reagointitarvetta poliittisessa ilmapiirissä. Ja reagointi kohdistuu helposti aivan vääriin asioihin. Takana on myös monilla jahtiporukoilla ennätyksellisen pitkä hirvestysrupeama, kun hirvenmetsästysaikaa jatkettiin viime vuonna parilla viikolla joulukuun loppuun jatkuvaksi. Monet seurat käyttivät lisäajan hyödykseen tai sitten niin sanotusti joutuivat menemään jatkoajalle, kun hirvet olivat hakusalla. Syksy oli sääoloiltaan "taas" eräs vuosisadan poikkeuksellisimmista, ja monet hirvestäjät kertoivat kokeneensa eteläisessä Suomessa "joulukuun jatkoajalla syyskuun vesisateita". Pohjoisen Suomen hirvenpyytäjät olisivat toivoneet mieluummin pyyntiajan aloituksen aikaistamista loppumisajankohdan siirtämisen sijaan. Saapa nähdä, milloin asetuksen muutos mahdollistaa hirvestyksen varovaisen aloittamisen nykyistä aikaisemmin kuten MKJ:kin lausunnossaan syksyllä esitti. Vaikkapa siten, että naakimalla, hiipimällä ja vahtimalla voitaisiin kaataa esimerkiksi kiusatai riesahirviä. Massiivisten hirvijahtien järjestäminen ei varmaankaan olisi tarkoituksenmukaista syyskuulla, joten rajoitteena voisi olla vaikkapa, että hirven ajaminen ei olisi sallittua eikä myöskään irrallaan olevan koiran käyttö metsästyksessä tuona ajankohtana. Asiaa, niin kuin monia muitakin, lienee kyllä pohdiskeltu syksyn mittaan useammillakin nuotiotulilla hirvijahdin lomassa. Aika näyttää, mitä kaikkea vuosi 2008 tuo tullessaan. Keskeisellä sijalla tulevat tänä vuonna varmaan olemaan riistan elinympäristöt ja niiden parantaminen. Viljelysseutujen elinympäristöjen hoitoon tulee uusia mahdollisuuksia ja erityisen keskeinen sija tulee kosteikkojen perustamiselle ja kosteikkoelinympäristöjen hoidolle. G 2 Metsästäjä 1 / 2008
• Tässä numerossa N:o 1 23.01.2008 57. vuosikerta. Metsästäjä on Metsästäjäin Keskusjärjestön valistuslehti, joka lähetetään jokaiselle riistanhoitomaksun suorittaneelle. Painos on 290 000 kpl. Metsästäjä ilmestyy kuutena numerona vuodessa, seuraavan kerran 20.03.2008. Lehti ei vastaa toimitukseen pyytämättä lähetetyistä kirjoituksista ja kuvista. Toimitus: Päätoimittaja: Raimo Vajavaara Toimituspäällikkö: Klaus Ekman Ulkoasu: Ilkka Eskola Toimitusneuvosto: Tapani Pääkkönen (pj), Klaus Ekman, Juha Immonen, Leif Norrgård, Jarkko Nurmi, Marko Mikkola ja Raimo Vajavaara. Asiantuntijajäsenet: Ilkka Eskola ja Vesa Ruusila. Toimituksen osoite: Metsästäjäin Keskusjärjestö, Fantsintie 13-14, 01100 Itäsalmi, puh. 09-2727 8116. Osoitteenmuutokset ja metsästyskorttiasiat 0303 9777. Kirjapaino: HANSAPRINT2008/ MET08_01 Kansikuva: Kennet Pettersson sivu 8 Hylkeille hoitosuunnitelma sivu 44 Ekin kanssa erällä: Pohjoisen avoimet tuvat sivu 18 Metsäpeura vai susi? 4 8 10 14 18 20 24 26 28 32 34 36 38 42 44 Hylkeenmetsästäjän turvateesit! Hylkeille hoitosuunnitelma Hylkeenpyynnin historiaa ja hirvisoppaa Naturaa espanjalaisittain (osa 3) Metsäpeura vai susi? Metsäkauris vapautui pyyntiluvista ­ mitä tapahtui saaliille? Vaaleat hirvet Suomen kartalle Liikuntaa ja luontoelämyksiä Hirvieläimiä metsästetään 1,5 miljoonaa päivää Hirvikärpäset täyttävät maan Tutkijan tuntoja: Luontoa kuvataan moneen tarpeeseen Piirustuskilpailu yläkouluille! Valkohäntäpeuran trofeet Niksinurkka: Terät teräviksi! Ekin kanssa erällä: Pohjoisen avoimet tuvat sivu 48 Riekon elinympäristöjä ennallistetaan etelässä Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0047-6986 47 Eräaatoksia valtionmailta: Muistelmia eräpolkuni varrelta 48 Riekon elinympäristöjä ennallistetaan etelässä 51 In memoriam: Arvi Lintunen on kuollut 52 Alkunkarinlahden lintuparatiisi kukoistaa 54 Keski-eurooppalaisen "kansanaseen" jäljillä 56 Esittelyssä: Suomen metsästäjä- ja kalastajaliitto ry 58 Naisten- ja nuorten hirvenmetsästyspäivä 60 Rakkaudesta ruokaan: Aila Hietala 62 Kutsu riistanhoitoyhdistyksen kokoukseen 66 Metsästäjäorganisaatio tiedottaa 68 Osoitteet 69 Kaupantekoa HUOM! MKJ tiedottaa sivut ovat vuoden alusta alkaen muuttaneet perinteiseltä paikaltaan sivulta 4 lehden loppuun ja ovat tässä lehdessä sivulla 66. Metsästäjä 1 / 2008 3
• Hylkeenmetsästäjän turvateesit! Hylkeenmetsästäjät liikkuvat Suomen viimeisessä erämaassa. Heitä uhkaa jatkuvasti vaara joutua monenlaisiin ongelmiin. Hyljejäät ovat vaikeasti saavutettavissa ja perin armottomia. Sillä, joka niiden sekaan uskaltautuu, on syytä olla varustus moitteettomassa kunnossa. 4 Metsästäjä 1 / 2008
• n Metsästäjä 1 / 2008 5
• M oni hylkeenmetsästäjä on saanut kokea ongelmia aavalla jäällä. Kuten jokainen ymmärtää, on avunsaanti usein kaukana. Se ei ole paikalla kymmenessä minuutissa niin kuin kaupungissa, vaan usein kestää tunteja ennen kuin apu on perillä. Valmistaudu huolella Hyvällä valmistelulla voidaan kuitenkin moni näistä ongelmatilanteista ratkaista varsin helposti. Esimerkiksi ongelma, joka saattaa tulla yllättäen, on perämoottorin kaasuttimen jäätyminen. Seurauksena on moottorin pysähtyminen. Asia hoituu kaatamalla talousspriitä (noin 1%) tankkiin. Toinen ongelma, joka saattaa syntyä on se, että vettä on päässyt polttoaineeseen. Veneen polttoainesäiliössä on koko talven ajan ollut vain vähän polttoainetta, mikä on saanut aikaan kondenssivettä polttoaineeseen. Tankki tulee siis puhdistaa ja polttoainesuodatin vaihtaa ennen jäille lähtöä. Toinen seikka, mikä kannattaa ottaa huomioon ennakkoon on jään liikkeiden tarkka seuranta. Mikäli suunniteltu reitti vie tiheän ajojään sekaan, on varauduttava siihen, että jäillä olosta tulee suunniteltua pitempiaikaisempi. Jää liikkuu jatkuvasti ja railo, joka hetki sitten oli veneelläajokelpoinen, voi yllättäen hetken päästä umpeutua. Vaarana on, että jäät sulkevat veneeltä ulospääsyn ja musertavat sen palasiksi. Tällaisissa tilanteissa on joko äkkiä hakeuduttava avoveteen tai vaihtoehtoisesti, jos mahdollista, yritettävä nostaa vene jään päälle. Pääsääntö on, että vedenpinnan yläpuolella näkyvä jää edustaa vain 10 prosenttia koko jääkappaleesta. On myös vaikea uskoa, että jo puolen sentin paksuinen vastajäätynyt sinijää kykenee leikkaamaan reiän puuveneiden, mutta myös lasikuituveneiden runkoon. Torbjörn Enroth jollain muulla tavalla kiinnittää laivaliikenteen huomio metsästäjien läsnäoloon. Huomion herättämiseksi voidaan käyttää esimerkiksi niin sanottua tutkaheijastinta. Näitä on olemassa useita malleja. Tutkaheijastimen tehtävänä on heijastaa rahtilaivojen tutkan kaiku takaisin ja näkyä näin laivan tutkassa. Menetelmän ongelmana on vain se, että hylkeenmetsästäjät liikkuvat yleensä alueilla, joilla on paljon murtojäätä ja murtojää antaa myös tutkassa näkyvää kaikua. Toinen vaihtoehto on pitää valaistus päällä läpi yön. Tähän hyvin sopiva vaihtoehto on myrskylyhty. Eräs suurimmista vaaroista on kuitenkin uhkarohkea ensikertalainen hylkeenmetsästäjä itse, joka luulee osaavansa kaiken ja vielä vähän enemmänkin. Kukaan ei ole täysinoppinut, eikä kukaan tule oppimaan kaikkea viimeisessä erämaassa liikkumisesta. Ota yhteyttä niihin, jotka ovat olleet jäällä hylkeitä metsästämässä. Kysy, ole kiinnostunut, ota oppia ja muista; kukaan ei ole täydellinen! Eikä nolla-asteiseen veteen joutuminen ole hauskaa ennen monen tunnin kotimatkaa (kirjoittajan oma kokemus). kaikkien lakien ja pykälien mukaisesti ja hankkineet lisäksi tietyn lisävarustuksen. Merikelpoisessa veneessä on: G Toimintavarma moottori G Airot/mela G Ankkuri köysineen (50 m) G Äyskäri/tyhjennyspumppu G Pelastusliivit kaikille veneessä oleville G Vähintään 2 kg:n palosammutin, jos veneessä on sisämoottori tai perämoottori, joka on suurempi kuin 25 kw ja/tai vene varustettu kaasu-/spriikeittimellä. G Toimivat kulkuvalot. Pakollisen turvavälineistön lisäksi on hyvä olla mukana: G Hätäraketteja G Käsisoihtuja G Hypotermiapussi G Ensiapulaukku ja mahdollisesti tarvittavia lääkkeitä G Vesitiivis pakkaus edellämainittujen säilyttämistä varten G Kompassi. Hätärakettien ja käsisoihtujen osalta kannattaa tutkia ohjeet ja myös mahdollisuuksien mukaan harjoitella välineitten käyttöä. Tämä siksi, että onnettomuuden sattuessa voi olla, että muisti pettää eikä silloin ole enää aikaa tutkia, kuinka nämä laitteet oikein toimivat. Rajavartiosto on järjestänyt ja tulee varmasti myös tulevaisuudessa järjestämään laitteiden harjoittelutilaisuuksia. Lisätietojen saamiseksi kannattaa siksi olla yhteydessä paikallisiin rajavartiostoasemiin. Turvavarustus Hylkeenmetsästäjät, kuten muutkin lainkuuliaiset metsästäjät, ovat tietenkin varustaneet veneen Laivaliikennettä seurattava Eräs toisenlainen vaara, jolle hylkeenmetsästäjä saattaa altistua, on rahtilaivaliikenne. Se on eräillä alueilla varsin vilkasta ja saattaa aiheuttaa ongelmia. Erityisesti silloin, kun yövytään jäällä, on tärkeää pitää vartiota läpi yön tai 6 Metsästäjä 1 / 2008 Tässä ns. paukkuliivi ja PLB -lähetin laukkuineen.
• KANSAINVÄLISIÄ HÄTÄMERKKEJÄ G G G G G G G G G G Morse SOS (valo tai ääni) Keskeytymätön äänimerkki, esim. sumutorvella Punainen raketti tai laskuvarjoraketti Oranssi savu tai kangas MAYDAY MAYDAY MAYDAY(VHF) Laukauksia minuutin välein Punainen soihtu Käsien nosto ja lasku (vaakasuoraan ja ylöspäin) Avunhuuto ja vihellys pillillä Neliskulmainen lippu ja sen G Signaalilippu N ylä- tai alapuolella pyöreä esine nostettu C -lipun yläpuolelle G Avotuli ja siitä tuleva savu Toinen varuste, johon kannattaa sijoittaa rahaa on pelastus-/kuivapuku. Näitä on myynnissä eri mallisia aina ammatilaisten käyttöä varten tehdyistä puvuista upotettuine nostovaljaineen kevyisiin välipukuihin. Nämä kevyet puvut ovat erittäin joustavia ja ne on valmistettu gore-texistä, varustettu vedenpitävillä vetoketjuilla ja niitä voi pitää "työvaatteiden" (metsästysvaatteiden) alla. Puku muodostaa kokonaisuuden; pysyt kuivana vaikka joutuisitkin veteen. Nämä puvut eivät tietenkään ole kovin halpoja, vaan maksavat 300­1000 euroa/kpl. Myös henkilölle, jolla on jatkuvan hälyttämismahdollisuuden tarve avun pyytämiseksi, on olemassa varsin sopiva ja hyvin toimiva apuväline, PLB, Personal locator beacon eli henkilökohtainen hätätransponderi. Tämä laite on rekisteröity hätälähetin, jolla on henkilökohtainen tunnusluku, joka lähetetään satelliitin kautta meripelastuskeskukselle laitteen aktivoituessa. Näitä PLB -laitteita on eri mallisia, varustettuna GPS:llä tai ilman. Ensin mainittu malli on suositeltavampi, koska se antaa suoraan merkinlähettäjän sijainnin, kun laite aktivoidaan. Tämä edesauttaa huomattavasti avun perille tuloa. PLB -laite on kooltaan hiukan suurempi kuin GSM -puhelin. Laitteen huono puoli on siinä, että se maksaa sievoisen summan, noin 1000 euroa, mutta se on kuitenkin verrattain halpa henkivakuutus. Kun onnettomuus on sattunut ja tarvitaan apua voi sitä kutsua alla olevien numeroiden kautta. G Puhelin 02041000, meripelastuksen hälytysnumero G Puhelin 112, yleinen hätänumero G VHF-kanava 16 (156,800 MHz) G VHF-DSC 70 (156,525 MHz) G Hätänumeroa saa käyttää ainoastaan hätätapauksissa! G Väärinkäyttö on rangaistavaa! Ellei kännykällä ole kattavuutta eikä VHF:ää ole käytettävissä, voidaan käyttää jotakin ohessa olevista hätämerkeistä! . . ­­­ . . . . ­­­ . . . . . ­­­ . . HYLKEENMETSÄSTÄJÄN KULTAISET SÄÄNNÖT G Älä lähde yksin - aina vähintään kaksi metsästäjää G Pidä veneesi merikelpoisena ja hyvä järjestys veneessä G Varmista, että turvavarustus on mukana veneessä G Ilmoita omaisille suunniteltu reitti G Opi meriteiden säännöt G Kuuntele sääennustuksia G Älä ota turhia riskejä G Opi lukemaan jäitä G Mikäli kovia tuulia on odotettavissa, hakeudu tuulen suojaan tai avomerelle G Kunnioita merta ja jäitä G Älä mene liian tiheälle ajojääalueelle G ÄLÄ UHMAA LUONTOA Alumiinista valmistettu tutkaheijastin. GPS:llä varustettu PLB Muovista valmistettu tutkaheijastin. Metsästäjä 1 / 2008 7
• Hylkeille hoitosuunnitelma sästyksen tehostamisesta, tiedotuksesta ja yhteistyöstä. Kolme kannanhoitoaluetta M aa- ja metsätalousministeriö julkaisi viime vuonna Itämeren hyljekantojen hoitosuunnitelman. Suunnitelmassa tuodaan esille niitä toimia, joita ministeriö tulee toteuttamaan hyljekantojen hoitamisessa. Hoitosuunnitelman laadinnan eri vaiheissa kuultiin paikallisia ihmisiä, alueellisia ja valtakunnallisia intressitahoja sekä otettiin huomioon Suomelle asetetut kansainväliset velvoitteet hyljekantojen hoitamisessa. Harmaahyljekanta on kasvanut viime vuosina voimakkaasti, vuosittainen kasvuvauhti on keskimäärin 10 prosenttia. Koko Itämeren laskentakanta oli vuonna 2006 noin 21 000 hallia, joista puolet löydettiin Suomen merialueilta. Myös itämerennorppakanta on kasvanut 5-6 prosentin vuosittaisella kasvuvauhdilla. Kokonaisuudessaan norpan laskentakanta on 6 000 yksilön tienoilla ja näistä 40 % elää Suomen merialueilla. Laskennoissa tavoitetaan molemmilla lajeilla noin 70 % kokonaiskannoista, joten todelliset hyljekannat ovat yllämainittuja korkeampia. Hylkeiden runsastumisen myötä niiden aiheuttamat saalis- ja pyydysvahingot ovat kasvaneet voimakkaasti ja vaatimukset kantojen säätelemiseksi ovat lisääntyneet. Hoitosuunnitelma linjaa hylkeiden kannanhoidolle asetettuja tavoitteita. Se on samalla myös tiivis tietopaketti harmaahylkeestä ja itämerennorpasta. Perusteita ja tavoitteita Hyljekantojen hoitosuunnitelma jakautuu kahteen osaan. Sen ensimmäinen osa luo taustan maa- ja metsätalousministeriön harjoittamalle hyljepolitiikalle. Siinä kuvataan harmaahylkeen ja itämerennorpan biologiaa ja kantojen kehitystä, hylkeiden ja ihmisen välistä suhdetta sekä toteutunutta kantojen hoitoa. Lisäksi ensimmäisessä osassa käsitellään muun muassa 8 Metsästäjä 1 / 2008 Marko Svensberg kansallista lainsäädäntöä, kansainvälisiä velvoitteita ja yhteistyömuotoja ja hylkeiden aiheuttamia taloudellisia vahinkoja. Ensimmäiseen osaan sisältyy myös eri tahojen kuulemismenettelyyn perustuva tutkimusmateriaali, joka kytkeytyy vahvasti suunnitelman toimenpideosaan eli varsinaiseen hoitosuunnitelmaan. Hoitosuunnitelman toisessa osassa esitellään hyljekantojen hoidon tavoitteet ja tulevat toimenpiteet. Tavoitteena on säilyttää molemmat lajit, halli ja itämerennorppa, pysyvänä osana merellistä luontoa ja sen monimuotoista eliöyhteisöä sekä kestävällä tavalla hyödynnettävinä arvokkaina luonnonvaroina. Hallin ja norpan osalta tehdyissä linjauksissa on kuitenkin eroa. Hallia käsitellään arvokkaana ja hyödyntämiskelpoisena luonnonvarana, kun taas norpan osalta suojelupainotteiset linjaukset tulevat esille, varsinkin eteläisten kantojen kehittymiseen liittyvien epävarmuustekijöiden takia. 75 % norppakannasta elää Perämerellä ja kanta näyttäisi tervehtyvän aikaisemmin lisääntymistä heikentäneestä kohdunkuroumasairaudesta. Lounaisessa saaristossa ja Suomenlahdella norppakantojen tilaa ei ole voitu arvioida puutteellisten tietojen takia. Tavoitteena on myös, että elinvoimaisista hyljekannoista koituvat haitat minimoidaan sekä hyljetietämystä ja hylkeiden arvostusta kansalaisten keskuudessa lisätään. Pyritään myös kehittämään keinoja, joilla parannetaan ihmisten ja hylkeiden yhteiseloa. Hoitosuunnitelman kakkososa sisältää toimenpidelinjauksia muun muassa alueellisesta hyljekantojen hoidosta, hylkeiden suojelusta, vahinkojen estämisestä, tutkimustarpeista, met- Suomen merialue jaetaan hoitosuunnitelmassa kolmeen kannanhoitoalueeseen: Perämeri ­ Merenkurkku, Lounais-Suomi ja Suomenlahti. Harmaahyljekannan kasvua esitetään rajoitettavaksi Perämeren - Merenkurkun sekä Lounais-Suomen hoitoalueilla ensisijassa pyyntiluvanvaraisella metsästyksellä. Suomenlahden kannanhoitoalueella harmaahyljekanta saa vielä vahvistua. Riistanhoitopiirien myöntämien pyyntilupien mukainen metsästys kohdistetaan alueille, joissa kanta on vahva ja vahinkoja ilmenee runsaasti. Norpanmetsästyksen aloittamista kalastusvahinkojen vähentämiseksi Perämerellä selvitetään maa- ja metsätalousministeriön myöntämien poikkeuslupien avulla. Varsinaisia riistanhoitopiirien pyyntilupia hoitoalueille ei tässä vaiheessa esitetä myönnettäväksi. Hoitosuunnitelman myötä on tarkoitus selvittää mahdollisuuksia ja käytännön edellytyksiä kehittää nykyistä pyyntilupajärjestelmää. Selvitysten perusteella nykyistä pyyntilupajärjestelmää voitaisiin kehittää mm. käsittämään laajempia kannanhoitoalueita. Tätä monet hylkeenmetsästäjät ovatkin esittäneet, sillä hallit esiintyvät pääasiassa jäälauttojen ulkoreunoilla ja liikkuvat reunan siirtyessä tuulten mukana hyvinkin nopeasti paikasta toiseen hallintorajoista piittaamatta. Hoitosuunnitelma ottaa kantaa myös suojelualueiden tarpeeseen. Sen mukaan biologisin perustein ei ole tarpeen perustaa uusia suojelualueita kummallekaan hyljelajille. Hallinmetsästyksen tehostamiseksi on tarkoitus selvittää keinoja, joilla metsästys olisi mahdollista myös luonnonsuojelulailla perustetuilla ja perustettavilla muilla luonnonsuojelualueilla kuin hylkeidensuojelualueilla. Hoitosuunnitelma löytyy kokonaisuudessaan maa- ja metsätalousministeriön nettisivuilta osoitteesta www.mmm.fi G
• LUMICAMO Loput talvipyytäjän suosikkipuvut shokkihintaan! Talvimetsästäjän suosikkipuku lämmittää ja pitää kuivana Uusinta uutta jälleen Erätukusta. Loppukauden jahtiin uskomattoman upeasti maastoon ja talveen sopeutuva asu; LUMICAMO-kalvopuku, takki ja housut. Kimmo Takarautio X2-huippukalvo, vedenpitävyys ja säädettävä lippa Tuo ten ro: JJS C1 01 johdolle housuissa Koot: XS ­ XL HINNAT POSTIMYYNNISS Ä! TUOTENUMERO: JJSC101 WWW.ERATUKKU.FI Puhelintilaukset Ma-Pe 9-18 020 747 7000 OULU: Alasintie 8 VANTAA: Valimotie 27 TAMPERE: Possijärvenkatu 4 RAAHE: Sovionkatu 4 - 6 HAAPARANTA: Ikano-talo
• Erätulet Himangalla Jarkko Nurmi, riistapäällikkö, Pohjanmaan riistanhoitopiiri Hylkeenpyynnin historiaa ja hirvisoppaa Pohjanmaan Erätulet roihusivat marraskuun alussa Himangalla. Riistanhoitoyhdistyksen ja metsästysseurojen yhteistyön tuloksena syntyi hieno tapahtuma, joka esitteli alueen eräperinteitä noin 1500 vieraalle. Hirvisoppa oli monen vieraan mielestä pääosassa, mutta varsinainen kulttuuriteko oli hylkeenpyynnin historian esittely. 10 Metsästäjä 1 / 2008 H imankalaiset metsästäjät päättivät laajentaa perinteistä maanomistajille tarjottavaa hirvisoppatapahtumaa harrastuksensa esittelemiseen koko kunnan väelle. Paikalliseen urheiluhalliin ja sen ulkoalueille rakennettiin monimuotoinen tapahtuma, jonka punaisena lankana oli esitellä himankalaisen metsästyksen muuttumista aikain saatossa. Varsin kunnianhimoista. Erätulet- kalenteri 2008 Tapahtuman valmistelu alkoi jo kesällä, sillä riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtaja Sauli Ojatalon idea himankalaisen eräperinteen tallentamisesta kalenterin muotoon aloitti valokuvien keruu-urakan. Tavoitteena oli löytää kullekin kuukaudelle ajankohtaan sopiva metsästysaiheinen valokuva ja kalenterin kuvituksessa kulkisivat rinnakkain nykyajan valokuvat ja vuosisadan alkupuolen otokset. Metsästysseurojen tulisi pyrkiä taltiomaan historiansa alkutaipaleen valokuvia, etteivät niihin liittyvät tarinat kokonaan unohdu. Seuran juurien tunteminen ja niiden kunnioittaminen
• Metsästysseurojen tulisi pyrkiä taltioimaan historiansa alkutaipaleen valokuvia, etteivät niihin liittyvät tarinat kokonaan unohdu. antaa oikeaa suuntaa nykypäivän seuratoiminnalle, kertoo Sauli. Kalenterin koko 500 kappaleen painos ostettiin Erätulilla loppuun hetkessä. Monet ihmiset halusivat sen nimenomaan sen takia, että kuvista löytyy joku sukulainen, josta muuten ei ole enää liiemmin muistoja tallella. Monet vanhojen kuvien nuorista metsästäjistä jäivät palaamatta talvi- ja jatkosodasta. Eräs kuviin liittyvä tarina kertoo jäniksen pyynnistä. Vuodelta 1936 peräisin olevassa kuvassa on jahtiviikonlopun runsaahko jänissaalis, perunsaahk räti 18 kappaletta. Tarina tiekapp tää kuitenkin kertoa, että siitä puuttuu kaks jänistä. Eräs nekaksi lihenkisen seurueen metsästäse jistä oli haitarinsoittaja, joka hait joutui kesk kuumimman kesken metsästykse metsästyksen poistumaan ilmu tamiin musisoimaan. Hän otti pari jän jänistä evääkseen ja palasi jahtiin seuraavana päijahtii vänä. Hylkeenpy Hylkeenpyyntiperinne siirtyy suk sukupolvelta toiselle Hienointa tapahtumassa oli paikallisen hylkeenpyyntiperinteen esittely. Urheilutaloon oli koottu vanhoja pyyntiveneitä ja pyynnissä pyyntivene käytettyjä aseita esille. Niitä ihmetellessä ei voi ih muuta kuin ihailla vanhojen pyytäjien merikelp poisuutta. Veneissä oleiltiin pitkiä aikoja karuispit sa olosuhteissa, ilman gorete ja fleece-asusgoretexteita. Eivätkä ne vanhan ajan aseetkaan olleet teita kovin tarkalla optiikalla varustettuja... pyytäjiltä vaadittiin kosolti merikarhun, tarkka-ampujan ja napaketun ominaisuuksia. Veneiden vieressä oli tietenkin hylkeenpyynnin ammattilaisia kertomassa tarinoita mereltä. Erityisen hienoa oli havaita, että pyyntiperinne siirtyy sukupolvelta toiselle, sillä erään veneen vieressä oli kolme sukupolvea kertomassa hylkeenpyynnistä. Nuorin pyytäjistä oli Jaakko Lyly, 14 vuotta. - Mukana oon ollu monesti, mutta en oo vielä ampuna, toteaa Jaakko. Lasse-pappa ja Kari-isä myhäilevät vieressä. Metsästysseuran historia tuli tutuksi Tapahtumassa oli esillä myös mittava määrä erilaista vanhan ajan pyyntikalustoa karhunraudoista lintuloukkuun saakka. Etenkin vanhemmat lintumiehet herkistyivät lintuloukkujen äärellä. Moni oli vanhoina niukkoina aikoina hankkinut niillä perheelleen evästä ja aloittanut pyynnin jo alle kouluikäisenä. Tietyt asiat eivät ole noista ajoista kuitenkaan muuttuneet, sillä Jaakko Pöykiöllä oli muassaan mielenkiintoinen paperi, jossa Waasan läänin Kuvernöörin virasto oli vuonna 1916 myöntänyt paikallisille metsästäjille luvan neljän "koirashirven" pyyntiin. Lupa oli kuitenkin "wälipäätös", sillä paikalliset olivat valittaneet luvasta, heidän näkemyksen mukaan kanta olisi kestänyt 10 hirven kaatamisen! Hirvikannan koosta on siis jo tuolloin ollut hyvin erilaisia käsityksiä... Hylkeenpyytäjien oli ennen tultava toimeen vähillä varusteilla ankarissa meriolosuhteissa Metsästäjä 1 / 2008 11
• Hirvisoppa maistui vauvasta vaariin ja edellä esiteltyjen osastojen lisäksi myös urheilutalon pihamaalle oli järjestetty monenlaista eräperinteeseen liittyvää toimintaa etenkin pienimmille osallistujille. Tapahtumaan osallistuessa tuli mieleen, kuinka suuri arvo metsästysseuratoiminnalla maaseudun yhteishengen vaalimisessa, sillä monin paikoin metsästysseurat ovat kylien aktiivisimpia yhdistyksiä. Tällaiset tapahtumat kokoavat paikalliset yhteen tavalla, joka muuten olisi jo kadonnutta kansanperinnettä. Metsästysseurojen ansiosta yhteisöllisyyden perinne elää edelleen kylissä. Tapahtuman koordinaattori Jorma Tikkanen painottaa, että kuntalaisten, maanomistajien ja metsästäjien yhteishenki oli seuroille mieluisa elämys ja kaikki kokivat tehdyn talkootyön tärkeäksi. Vaikka seurojen tarjoama hirvisoppa oli vieraille ilmaista toi Erätulet- tapahtuma osallistujaseuroille rahallista tuottoa, sillä myynnissä olevat kalenterit ja muut tuotteet tekivät hyvin kauppansa. Mielestäni metsästäjien kannattaa esitellä aktiivisesti omaa toimintaansa maanomistajille ja muillekin väestöryhmille entistä laajemmin, jotta metsästyksestä mahdollisesti levitetyt väärät mielikuvat paljastuvat katteettomiksi. Suomalaista metsästystä kelpaa esitellä avoimesti, toteaa Jorma Tikkanen. G Hirvisoppa maistui pienimmillekin Jorma Tikkanen esittelee entisaikojen hylkeenpyytäjän luottopeliä. Valmistusvuosi 1802 Himangan Lylyt. Hylkeenpyytäjiä kolmessa polvessa 12 Metsästäjä 1 / 2008
• PREMIUM Premium-luokan kalvokenkä ­ Myös talvikäyttöön! Vedenpitävä, hengittävä ja 'hajuton' JahtiJakt Premium-kalvokengässä on käytetty peräti kolminkertaista vedenpitävyysteknologiaa. Rakenne päästää myös jalan tuottaman kosteuden ulos ja pitää jalan kuivana. Sisävuoren Scentech-hajuneston ansiosta pääset huomaamattomasti entistä lähemmäs riistaa. kengissä X2kalvoa, joka takaa jalkineelle loistavan vedenpitävyyden ja hengittävyyden kaikissa oloissa. Ulkopuolelta tuleva vesi ei läpäise kalvoa, mutta hikoilun tuottama X2-kalvon erinomainen toimitorio- ja maastotesteissä. JahtiJakt Premium TM-hajunestoteknologia eliminoi hajua aisen hajua pääsemästä maastoon nyt myös kengissä. Lisäksi mm.: ävä -pohja X2-kalvoteipillä HINNAT POSTIMYYNNISS Ä! TUOTENUMERO: 602PRE Koot 40 ­ 45 pohjarakenne U RÄTUKKTI Kaupan päälle JahtiJakt Premium-kenkiin. E TUPAuKaETäälle E Ka p n p VAIN Er : ätukusta 1. Liner-sukat, 2 paria materiaali pitää jalat kuivina. Luonnon raaka-aineista tehty mehiläisvaha. Suojaa kenkää lialta ja vedeltä. VERKKOKAUPPA Tutustu uudistettuun, jatkuvasti täydentyvään ja palvelevaan Erätukun verkkokauppaan! WWW.ERATUKKU.FI WWW.ERATUKKU.FI Puhelintilaukset Ma-Pe 9-18 020 747 7000 OULU: Alasintie 8 VANTAA: Valimotie 27 TAMPERE: Possijärvenkatu 4 RAAHE: Sovionkatu 4 - 6 HAAPARANTA: Ikano-talo
• raa at u N Osa 3 espanjalaisittain Imperial eaglen pesimäpaikkaa. 14 Metsästäjä 1 / 2008
• Natura-sar Natura-sarjamme kolmannessa osassa ollaan Espa Espanjassa. Jotain oppia meikäläisten Natu Natura-alueiden hallinnointiin sieltäkin on otettavissa. Korkkitammen kasvatus ja metsästys eivät vaaranna N2K- alueen suojelutarkoitusta. olmant olmanteen N2K työpajaan me eri EU maiden "Natura2000-lähettiläät" kokoonnu koonnuimme Espanjaan. Isäntänä ja järjestelyvastuussa oli tällä kertaa ELO (Euroopan jestelyvastuus Maanomistaji Maanomistajien Liitto), ja asialistassa painottuikin maanomistajanäkökulma. Heti alkuun lähmaanomi tömme Madridista myöhästyi etelämaalaiseen Madr tapaan parilla tunnilla. Kolmen tunnin puuduttavan ja kuuman ­ reistaileva ilmastointilaite kuum ­ bussissa istumisen jälkeen saavuttiin Pargue ist Natural de Monfragüeen, Extremaduraan, reilut M parisataa kilometriä Madridista Portugalin rajalkilom le päin. Siepattiin myöhäistä lounasta mukaan Siepa ja ruvettiin töi töihin. Maanomist Maanomistajien puolesta GEA:n (Grupo de Agrarias) varapresidentti, joka on Empresas Ag CIC:n samalla CIC varapuheenjohtaja, D.Alonso Alvarez de Toledo toivotti meidät tervetulleekTo si. Alkuun kuultiin Espanjan BirdLifen (SEO) esittely. SEO:lla on noin 7000 jäsentä ja sen tavoitteena saada aikaan 391 tärkeää linnustoaluetta (IBA= Important Bird Area), yhteensä noin 160 000km2, jotka on kaikki tarkoitus sisällyttää erityissuojelualueisiin (SPA = Special Protected Areas). Huomattava on kuitenkin, että 95 prosenttia Espanjan IBA-alueista ­ nämä sisältyvät Natura2000:een ­ on myös samanaikaisesti muussa käytössä, viljeltynä ja karjan laitumena, talousmetsämaana ja matkailukäytössä sekä ­ mikä tärkeää ­ metsästysalueina. Kaiken kaikkiaan melkein kolmasosa Espanjasta on N2K- alueita ja niistä yli puolet yksityisomistuksessa. K Espanja N2K-metsästysmaana Suunnilleen miljoona espanjalaista metsästää. 70 prosenttia maan pinta-alasta on metsästysmaata. Metsästys, varsinkin suurriistan pyynti, on ikivanha perinne, josta muistuttavat esimerkiksi muinaisten pyytäjien tuhansien vuosien takaiset taidokkaat luolamaalaukset. Metsästys ei ole pelkkä harrastus ja vapaa-ajanviettotapa, vaan tärkeä taloudellinen toiminto. Sen piirissä on yli 200 000 työpaikkaa ja vuosittainen tulo metsästyksestä ylittää kolme miljardia euroa! Monelle maanviljelijälle ja karjankasvattajalle metsästyksestä saatava tulo etenkin väestökadosta kärsivällä maaseudulla on merkittävä varsinkin, kun EU- tuet vähitellen asteittaisesti laskevat. Joillain tiloilla jopa yli puolet ansioista saadaan metsästyksestä. Noin 90 prosenttia metsästyskäytössä olevasta maasta koostuu metsästysmaatiloista ­ "cotos de caza" ­ keskikooltaan 1000-4000 hehtaaria. Esimerkkinä olkoon 2800 hehtaarin maatila; pääosin niittymäistä avointa harvakseltaan isoja puita kasvavaa aluetta ­ nimeltään "dehesa" ­ ja tuotantona karjan-, lampaan- ja siankasvatus sekä metsästys ja luonnonkorkin tuotanto. Tilalle on viimeisen kymmenen vuoden aikana istutettu 30 000 korkkitammen tainta, jokainen erilleen omaan suoja-aitaukseensa. Sinne on kaivettu 48 lammikkokaivoa eläinten juomapaikoiksi, raivattu alueelle tiet ja palokäytävät kuivien kesien metsäpaloja rajoittamaan. Alueella laiduntaa noin 1000 merinolammasta, 350 härkää ja tilan Veikko Seuna, N2K-lähettiläs mailla pesii muun muassa kaksi maakotkaparia ja mustahaikaroita. Tila on tehnyt sopimuksen CBD Habitat Foundation -säätiön kanssa ympäristön ja eläinlajiston säilyttämisestä. Tila kuuluu ZEC-erikoissuojelualueeseen, mikä kuitenkaan omistajan kertoman mukaan ei ole aiheuttanut ristiriitaa karjanhoidon tai metsästyksen kanssa, vaan on hyödyntänyt tilaa kansallisilla lisätuilla muun muassa lampien, teiden ja palokäytävien rakentamiseen ja pensaikkojen ja aluskasvillisuuden istutuksiin. Tila on saanut myös erityistukea harvinaisten lintulajien pesimisen suojeluun, mikä tuki tällaiselle tilalle on keskimäärin 6000 euroa. Metsästettävänä riistana tilalla on luonnonvaraista saksanhirveä ja villisikaa, kuusipeuraa ja muflonia, joka otettiin ohjelmaan parikymmentä vuotta sitten. Metsästys tapahtuu usein tyypillisenä paikallisena ajojahtimuotona, nimeltään "monteria", missä muutama metsästäjä on sijoittuneena strategisiin paikkoihin matalaa pusikkoa, "manchanasia". Ajo tapahtuu monen koiran ­ "rehalas" ­ avulla riista liikkeelle kaahaten. Manchanas- pensaikkoa on tilalla eri paikoissa noin 800 hehtaaria. Metsästäjillä on tarkat kiintiöt ja sarvi- ja sukupuolirajoitukset, jotta hyvä trofeekasvu ja tuotto valikoivalla metsästyksellä taataan. Koko farmin alue on kauttaaltaan aidattu. Tila on siis osa NATURA2000 aluetta! Espanjan ylin metsästyshallinto on ympäristöministeriössä, mutta sillä ei ole käytännössä merkitystä, vaan asiat hoidetaan maan 17 regioonissa, Communitades Autónomas ­ vastannee meidän läänejämme ­ joilla on oma lainsäädäntö- ja päätösvalta sekä 52 provinssissa, maakunnassa. valmistelussa eivät omistajat ja oikeuksien haltijat ole lainkaan olleet mukana. Liityttäessä N2K- alueverkostoon maanomistajilla oli ja on yhä meiltäkin tuttuja pelkoja: että metsästysaikoja lyhennetään, tiettyjen riistalajien, esim. vesilintujen pyyntiä rajoitetaan, metsästyksen rajoittamisella petojen pyynti hiipuu, samoin riistanhoitointo laantuu. Tuleeko erityistapauksissa SPA-alueille mahdollinen totaalikielto? Huolta nostatti myös mahdollinen riista-aitausten kieltäminen, perinteisten metsästyskausien poistuminen, ajojahdeissa metsästäjien lukumäärän rajoittaminen, ja että rauhoitettujen petojen esimerkiksi petolintujen aiheuttamat vahingot jäävät korvaamatta jne. Vaikka muun muassa tutkimukseen saataisiinkin varoja, raha ei saavuta omistajia, oikeuden haltijoita ja suorittavaa porrasta, vaan sulaa jo hallinnossa. Painokkaasti tuli esille metsästyksen taloudellinen merkitys. Tilojen tuottavuus laskee metsästysvuokratulojen pienetessä. Jos metsästys menetetään, menetys on euroinakin suuri. Monelle karjatilalliselle metsästyksen jatkuminen tuleekin olemaan "kohtalonkysymys". Epävarmuus muistakin rajoituksista oli huolenaiheena. Saako SPA/N2K- alueella esimerkiksi ratsastaa, kävellä tai vaeltaa? Jokamiehenoikeudethan ovat monessa Euroopan maassa paljon meikäläisiä rajoitetumpia jo nyt. Monet espanjalaiset kysyvät onko N2K:een kuulumisesta mitään hyötyä. Tutkijan näkökulmaa Extremaduran yliopistosta valmistuva biologi Juan Carranza oli tehnyt mittavan näytetyön josta hän esitteli meille aivan uunituoreen kakkososan "Ungulate management and conservation: certified quality for game management in the XXI Century". Päällä vielä leima "julkaisematon, luottamuksellinen", 12 sivua ja lähdeluettelossa 33 viitettä. Ja näin meille paljastettiin tietoa Iberian nimimaan sorkkaeläinten luonnonoloista ja ihmisen toiminnan vaikutuksesta. Hän toteaa heti alkuun, että monia suojelu- N2K perusongelmat niin tuttuja Espanjalaisia kuunnellessa, ei voi olla tunnistamatta tuttuja kliseitä: -Alueita perustettaessa omistajia ei ole kuultu. -Suurella osalla alueista ei ole minkäänlaista hoitosuunnitelmaa, ja siellä missä on, niiden Metsästäjä 1 / 2008 15
• alueita on ikimuistoisista ajoista käytetty riistan, etenkin sorkkaeläinten metsästykseen ja silti onnistuneesti luonnon monimuotoisuus säilyttäen. Ristiriitoja ei muun maankäytön kanssa juuri aiemmin ole ollut, koska metsästysalueet yleensä olivat vähäarvoisempia ja pois tuotannosta olevia maita, karjanlaitumia korkeintaan. EU:n tuotanto- ja maatalouspolitiikka on kuitenkin viime vuosikymmenten aikana saanut aikaan ison muutoksen. Perinteinen laiduntaminen on näiltä vuoristo- ja muilta huonosti tuottavilta alueilta hävinnyt ja sorkkaeläinriistan arvostuksen nousun myötä muutettu metsästysalueiksi. Alueiden tehokkaamman käytön ja hoidon merkitys on vastaavasti kohonnut. Mutta se on usein vielä lapsenkengissä ja tietoa ja perinteistä osaamista ja periaatteita ollaan vailla. Vaarana on että sorkkariistan suosimisella niiden taloudellisen arvon takia saatetaan muita luonnonarvoja jopa vaarantaa. välimerenmaiden luonnollisen ekosysteemin säilyttämisessä. Vastaavaa menetelmää voidaan ilmeisesti soveltaa muuallakin Euroopassa. Geenihuolia Tutkija oli huolissaan riistafarmien populaatioiden eriytymisestä geneettisesti ja varsinkin muualta tuotujen eläinten sekaantumisesta ja vaikutuksesta alkuperäisrotuihin. Tämän huolen vahvistaa DNA-tutkimus Skotlannista ja Itä-Euroopan maista tuotujen saksanhirvien vaikutuksista perimään. Tuoreella lainsäädännöllä tätä tuontia on joillain Espanjan alueilla jo pyritty rajoittamaan. Kansallinen trofeekomissio on myös puuttunut puhdasrotuisuuteen. Geenitesteillä on vuodesta 2003 varmistettu, että mitattavat ja Espanjan rekisteriin merkittävät CIC:n ohjeiden mukaiset trofeeluokan sarvet kelpaavat rekisteriin ainoastaan, jos ne todetaan testillä olevan puhdasta alkuperäistä Iberian saksanhirveä. Tällä koetetaan estää hybridi-sekamuotojen lisääntyminen ja vieraiden eläinten maahantuonti ja siirtely. On tutkittu myös sopivimman ja riittävän farmin ja maasto- ja kasvustokuvion suuruutta eri sorkkariistalle. Sikäläisissä oloissa vähintään 100 hehtaaria on todettu vasta riittäväksi metsäkasvullisuuskuvioksi kasvuston kannalta. Toisaalta esimerkiksi saksanhirvinaaraan tarvitsema elinalue on 250-400 hehtaaria ja uroksen vastaavasti 600-1000 hehtaaria. Tämä edellyttää myös maastolta suurempia kasvullisuuskuvioita menestyksekkäälle riistankasvatukselle. Tämä on jopa aiheuttanut osassa maata suurempien yhtenäisten maatilojen ­ osa aidattuja ­ syntymisen, koska metsästysmahdollisuuksien ja riistan kysyntä on kasvanut. Tällaisissa olosuhteissa saksanhirven kannan tiheys voi olla keskimäärin 40 eläintä neliökilometrillä ja tuottavuuden samalla 0.75. Vastaavasti esimerkiksi Skotlannissa Rumin saarella naaraan tuotto putosi 0.80:stä 0.40:een yksilötiheyden noustessa 10:stä 18:an eläintä neliökilometrillä. Syytä on varmaan karummissa talviolosuhteissa. moja piirteitä, paitsi että Portugalin maapintaala on 96 prosenttisesti yksityisessä omistuksessa. Hiukan yli viidennes maan pinta-alasta on erityissuojelualueita (SPA) ja niitä on yhteensä 28 kappaletta ja koska ne ovat samalla Natura2000 -alueita, lähes kaikki N2K- alueet ovat yksityisten mailla. Hän näki myös suuria mahdollisuuksia Naturan hyödyntämisessä ja esimerkiksi työpaikkojen lisääntymisessä niiden hoidossa ja siellä tapahtuvassa metsästyksessä. Loppukeskustelusta jäi pussinpohjalle: G Maanomistajan ja oikeudenhaltijan kannalta N2K:n mahdollisesti aiheuttaman tulonmenetyksen suora korvaaminen on a ja o. G Pitää välttää turhaan "ärsyttämästä" alueen omistajaa, jotta kielteistä suhtautumista N2K:een ei lisättäisi eikä siitä aiheutuisi mitään äkkivääriä toimia. G Metsästystilankin omistaja pitää nähdä yhteistyökumppanina, siis ei ongelman osana vaan osana sen ratkaisua. G Eri hallinnon tasoja on informoitava faktoilla siitä, ettei metsästys ole ristiriidassa N2K:n tavoitteiden kanssa. G Kaikkia osallistahoja on tiedotettava myös N2K:n tuomista eduista ja mahdollisuuksista. G Voitaisiin luoda N2K- sertifikaatti, joka myönnetään hyvin hoidetulle alueelle. Kuten huomaa, oikean ja luotettavan tiedon ja sen asiallisen ja oikea-aikaisen jakamisen merkitys nousi jälleen yhdeksi tärkeimmäksi kaikkia osapuolia koskettavaksi teemaksi. Kasvusto määrittelee Luonnonvarainen sorkkaeläin on täysin riippuvainen tarjolla olevasta kasvustosta. Mutta varsinkin niemimaan lounaisosissa metsät ovat muuttuneet aiemmin mainituiksi dehesoiksi, puut ovat harvassa ja maatumiskerros on hävinnyt ja siten eroosio kasvanut. Näiden alueiden laiduntuotto on erittäin sesonkiluontoista, vain varhaiskesä ja loppusyksy tuottavat ruohoa. Keskikesän kolmen kuukauden sateettomuus saa nämä riistalaumat vaeltamaan pohjoiseen, jo keskiajalta alkaen myös nauta- ja lammaslaumat samoin. Ilmiötä kutsutaan siellä transhumanciaksi. Kulkureitit ovat kautta aikojen samat ja niiden käyttöoikeudet edelleen voimassa, vaikka nykyään transhumancia on lähes loppunut ja karjat ruokitaan paikalle tuodulla lisärehulla. Kun farmit ovat alkaneet kehittää dehedaansa myös riista-alueina, on kesäkuukausien riistaruokinta ainoa keino pitää eläimet omalla maalla. Tästä aiheutuu useita ongelmia. Urosten aggressiivinen käyttäytyminen ja yhteenotot lisääntyvät, trofeet vahingoittuvat, haaremikoko pienenee ja esimerkiksi vahingot viljelykasveille lisääntyvät. Suosituksena on muun muassa pensaskasvuston lisääminen, jolla myös maiseman mosaiikkimuotoisuutta parannetaan. Karjanlaiduntamisen sijaan tulleelle riistaeläinten suosimisella saattaa olla myönteinen vaikutus Kotkaharvinaisuuden pesäpaikoilla Myöhään naapurifarmin maalaisravintolassa nautitun illallisen ja päivän teemoista käytyjen vilkkaiden keskustelujen jälkeen vetäydyimme yöpuulle. Aamulla mentiin bussilla paikallisen maakotkaharvinaisuuden, imperial eagle, pesimäpaikoille ja kiikaroitiin jylhillä kalliojyrkänteillä istuskelevaa muutamaa kotkaa. Komeita olivat ja komeassa ympäristössä. Sieltä koukattiin vielä tutustumaan korkkitammifarmille, mistä se champanjapullonkin tulppa saa alkunsa. Isäntä selvitteli pitkäjänteisen korkinkasvatuksen ja kuorinnan saloja ja esitteli korkkikuorikasoja pihassaan. Tila tuottaa myös siirtonurmikkoa keinokastelulla monilla kymmenillä hehtaareilla, ja kasvattaa härkiä. Siellä oli myös oma corrida, härkätaisteluareena kaikkine aputiloineen. Jäänteitä taistelussa kuolleista häristä haisi areenan vieressä. Perinne elää, ja omat härkätaistelut kuuluvat osana esimerkiksi häitä tai muita perhe- ja sukujuhlia. Poikettiin vielä dehesa- maastossa katsomassa sadan mustan kotisian laumaa, kaikilla EU-numerolätkät korvissaan. Niistä saadaan sitä kuuluisaa Iberian kinkkua. Sitten puuduttavaa bussimatkaa parin sämpylän voimin taas Madridiin valmistautumaan kotimatkalle ja sulattelemaan kokemuksia ja hakemaan eväitä neljänteen N2K- workshopiin Englannissa. Mutta se onkin jo taas eri juttu. "Y finaliza esta historia", niinhän se Zorrokin muistaakseni aina päättyi. G Naapuri samoilla linjoilla Naapurimaan Portugalin olosuhteissa on kollega"lähettiläs" Carlos Fonsecan mukaan sa- N2K -lähettiläämme Veikko Seuna Natura- tiedon lähteillä. 16 Metsästäjä 1 / 2008
• MyWay Dog GPS on ainoa koira-GPS paikannin, jota voi pitää sekä pannassa että koiran turvaliivissä. Koira on helpompi huomata maastossa ja maantiellä, kun käytät MyWay GPS turvaliiviä tosi tilanteessa. MyWay GPS turvaliivejä on kaikenkokoisille koirille mäyräkoirasta isoihin ajokoiriin. Turvaa jahdin tärkein apulaisesi. Dog GPS TTA-310i Testivoittajan uusi vielä parempi panta SuperSense® tekniikalla. Nyt P INT kauppiaaltasi turvaliivi kaupan päälle! 500 kpl erä! (liivi erikseen: 69) MyWay 1. UUSI SuperSense® GPS 2. 33 % parempi virrankesto pannassa. Liivissä vieläkin parempi. 3. Haukkulaskuri 4. Haukkuhälytys (Alku-Lopetus) 5. Paikkatiedossa koiran jälkihistoria (4 min) 6. GPRS toiminnot valmiina pannassa 7. Kevein, vain 230 g 8. Sopii myös MyWay turvaliiviin 9. Kaikki lujassa paketissa (ei kaapelia pannassa) 10. Mikrofoni Nyt liivi Pannasta 0! jopa 100 :n a le tarjous k nnus! Kysy Nopeimm auppiaaltasi. ille ylläty slahja. Liivissä paikannin on selässä, poissa jalkojen tieltä. MyWay 1000 9,95 Tracker Oy, Kauppiaantie 30, 90460 Oulunsalo, sales@tracker.fi P INT kauppiaasi MyWay Point tarjoaa täyden tuen MyWay tuotteille. 36 ympäri Suomen sijoittunutta MyWay Pointia palvelee ja neuvoo asiakkaita sekä tarjoaa uutuudet, lisävarusteet, huollon ja varaosat. Lähimmän MyWay Point myymälän löydät osoitteesta www.tracker.fi/mywaypoint. ESPOO MARTINKYLÄN AUTOPUHELIN FORSSA TEKNISET LEHTOVIRTA HÄIJÄÄ HÄIJÄÄN HUOLTOKESKUS OY IISALMI SAARIVAINIO OY (TEKNISET) IMATRA EXPERT E.HATAKKA JOENSUU MARKANTALO JYVÄSKYLÄ MIDARE OY KAJAANI MUSTA-PÖRSSI KEMI FOTORES KY KOKKOLA KOKKOTEL OY KUHMO PAIKALLIS-SÄHKÖ KUOPIO MARKANTALO KUUSAMO PRISMA LAPPEENRANTA EXPERT E.HATAKKA LEMPÄÄLÄ BUDGET SPORT C/O Koy Ideapark LIEKSA ESAN KODINKONE OY MIKKELI KARIKON AUTOTALO MARIEHAMN ÅLANDS DATATELEFON NIVALA EXPERT PÄIVÄRINTA OULAINEN TEKNISET TOKOLA OULU R.RINTAMÄKI, OULUN TELEPALVELU OY PIEKSÄMÄKI ASENNUSPALVELU REIJO HALONEN PIETARSAARI EXPERT HÖGLUND PUDASJÄRVI T:mi KOILLIS-TELE RAAHE RAAHEN KONTTORIKONE OY ROVANIEMI A.OLLAKKA OY SALO MARKANTALO SAVONLINNA KARIKON AUTOTALO SEINÄJOKI WEXTRA OY SUOMUSSALMI PAIKALLIS-SÄHKÖ OY TAMPERE RXTX-TUOTE MIKA RISSANEN OY TURKU TURUN TELE-PÖRSSI OY / PUHEMIES VANTAA BUDGET SPORT VARKAUS KESKI-SAVON VIESTINTÄ ÄÄNEKOSKI NISKANEN OY KODINTEKNIIKKA JA URHEILU Lisätietoja www.tracker.fi tai 08 521 9290 MyWay-myynti MyWay Point myymälät kautta maan Asiakastuki 0600 414 610 0,95 min+pvm (ma-pe klo 8-20, la klo 9-16)
• Metsäpeura vai susi? Euroopan Unioni ja sen erinäiset direktiivit ovat puhuttaneet niin riistaväkeä kuin muutakin suomalaista yhteiskuntaa koko jäsenyytemme ajan. Farssinomaisilta piirteiltäkään ei ole usein vältytty vaikka useimmat keskieurooppalaisiin oloihin sorvatut direktiivit ovat kaukana meikäläisestä arkipäivästä esimerkiksi Kuhmon metsäpeura-alueilla. J oulukuussa oli Kainuun Erätulilla Kuhmossa kiinnostava aihe: metsäpeura vai susi. Aihe, jota pidettiin lähes tabuna tai ainakin siitä vaiettiin visusti, niin kauan kuin Suomi oli EYtuomioistuimessa susikanteensa kanssa. Kun sitten viime kesänä saatiin ­ vapaasti tulkittuna ­ vapauttava tuomio susikannan hoidon osalta, uskaltauduttiin ensimmäisen kerran puhumaan ääneen metsäpeurasta ja sen "kohtalon hetkistä" kasvavien suurpetokantojen kanssa. Metsäpeura on kohdannut tiensä pään eli susilauman. Paneeli yksimielinen Kainuun Sanomien järjestämä ja päätoimittaja Matti Piiraisen johtama paneeli keskusteli alkuun jopa "liian pitkään" yhä kuumia tunteita herättävästä susitilanteesta ja vasta kun päästiin metsäpeuraan ja metsäpeuran ja suden yhteiseloon, löytyi laaja yhteisymmärrys. Sekä susi että metsäpeura ovat EU:n luontodirektiivin mainitsemia lajeja, joista myös Suomen on kannettava huolta. Kaikki panelistit totesivat kuin yhdestä suusta, että susia on monissa muissakin Euroopan maissa ja se on myös erinomaisen tehokas lisääntyjä, mutta metsäpeuroja sitä vastoin on vain Suomessa ja se on hidas lisääntyjä. Paneelin yksimielinen vaatimus: suden on väistyttävä! Siinä sitä purtavaa päättäjille. Metsäpeura elääkin kohtalon hetkiään Kuhmossa, Suomen puolen ydinalueillaan. Vuoteen 2001 asti metsäpeuran tulevaisuus näytti myös Kuhmon alueella auvoiselta. Kanta kasvoi ja pääluku oli laskennoissa noussut jo 1700 yksilöön, mutta sitten tilanne muuttui. Kanta kääntyi laskuun ja on tällä hetkellä pudonnut lähes puoleen eli reiluun 900 peuraan. Onneksemme ja varsinkin metsäpeuran onneksi Suomenselän metsäpeurakanta jatkaa yhä kasvuaan! 18 Metsästäjä 1 / 2008 Hannu Lipponen Yli-Vieksiltä mittailemassa tuoreita suden jälkiä. Lipponen vastasi Kuhmossa sudenmetsästyksen järjestelyistä kuluvana talvena ­ saaliiksi saatiin hänen pyyntilupansa mukaisesti kolme sutta. ­ Vain pintaraapaisu, totesi Lipponen. Tällaista purukalustoa vastaan metsäpeuralla ei ole paljon mahdollisuuksia. Susisaalista Kuhmosta. Mitä tapahtui? Paneelikeskustelussa oltiin varsin yksimielisiä siitä, että metsäpeurakannan voimakas taantuminen Kuhmon esiintymisalueella johtuu kasvaneista suurpetokannoista ja erityisesti moninkertaistuneesta susikannasta. Varsinkin susi, jonka pääasiallisinta ravintoa ovat hirvet, on lisääntynyt Kainuussa erittäin voimakkaasti ­ Kainuun susikannaksi arvioidaan tällä hetkellä jo yli 70 yksilöä. Suden lisääntymistä on edesauttanut Kainuun ennätyksellisen korkea hirvikanta ­ hirvikanta jota on jo viime vuodet voimakkaalla kä- dellä leikattu. Ei liene kaukaa haettu ajatus, että sudet siirtyvät hupenevien hirviravintokohteiden sijasta entistä enemmän käyttämään korvaavaa ravintoa eli Kuhmossa tietysti metsäpeuraa. Tähän yhtälöön, kun lisätään kasvava ilveskanta, jolle metsäpeura maistuu erinomaisen hyvin sekä alueen muutoinkin vahva karhukanta, jonka vaikutus metsäpeurojen verottajana näkyy varsinkin vasomisaikaan, on metsäpeuran kohtalo lähestulkoon sinettiä vailla valmis! Hoitosuunnitelmasta vetoapua Kun yhteisymmärrys metsäpeuran kohtalonhetkistä osoittautui Kuhmon paneelissakin vahvaksi, on syytä ryhtyä nopeasti toimenpiteisiin. Tutkijat esittivät tilaisuudessa monia kysymyksiä, joihin pitäisi saada vastauksia tutkimuksen Klaus Ekman
• Kuhmon susijahdin kulkua selvittelemässä Tenho Pylkäs, metsästyksenjohtaja Hannu Lipponen, Kauko Polvinen ja allekirjoittanut. Paneeli, joka koostui niin tutkijoista, riista-ammattilaisista kuin suojelijoistakin, asetti metsäpeuran hyvinvoinnin suden hyvinvoinnin edelle. keinoin, ennen voimakkaampiin toimenpiteisiin ryhtymistä, mutta onko meillä aikaa odottaa näitä tuloksia ­ vai oikeammin kuuluu kysyä, onko Kuhmon metsäpeuralla aikaa! Kannan hupeneminen tapahtuu niin kovalla vauhdilla, että töihin on ryhdyttävä heti, vaikkei kaikista muuttujista täyttä tieteellistä varmuutta olekaan. Kainuun riistapäällikkö Jukka Keränen esittikin "susivapaan" vyöhykkeen perustamista poronhoitoalueen rajalla olevan peura-aidan eteläpuolelle, siis juuri metsäpeuran ydinesiintymisalueelle. Vyöhykkeestä hyötyisi myös aidan pohjoispuolella suurissa vaikeuksissa oleva porotalous. Metsäpeuralle valmistui hoitosuunnitelma viime vuonna ja se julkistettiin lokakuun alkupuolella. Siinä asetetaan yhdeksi päätavoitteeksi säilyttää metsäpeurakanta elinvoimaisena ja rotupuhtaana. Kainuussa on rotupuhtauden eteen tehty paljon töitä ja siinä on onnistuttu hyvin eli on pystytty pitämään metsäpeurakannan perimä puhtaana poron perimästä. Hoitosuunnitelmassa todetaan varsin suoraan, että Kainuun metsäpeurakannan taantuma halutaan pysäyttää ja nopeimmin vaikuttavana toimenpiteenä pidetään susikannan aktiivista säätelyä nykyistä alemmalle tasolle. Selvää tekstiä tämäkin, toivottavasti aika riittää. Poronhoito paniikissa Metsäpeuran kohtalon Kainuussa on jakamassa myös poro ja kainuulainen poronhoito onkin kuoleman kielissä. Peura-aidan pohjoispuolelle poronhoitoalueelle siirtyneet sudet, mutta myös ilves ja karhu verottavat tällä hetkellä porotaloutta siihen malliin, että porot loppuvat vielä nopeammin kuin metsäpeurat. Tapasin Hallan paliskunnan poroisäntä Ari Junttilan Hyrynsalmella. Stressaantuneen oloinen poroisäntä totesi hyvin yksiselitteisesti, että jollei toimiin suurpetokantojen rajoittamiseksi poronhoitoalueella ja erityisesti sen etelärajalla ryhdytä välittömästi, loppuu poronhoito heidän paliskunnassaan kahdessa vuodessa. Tilanne on Junttilan mukaan kriittinen: tällä hetkellä useat poromiehet joutuvat tuomaan poroja Lapista, jotta poroluku pysyy edes ennallaan. Tragikoomista tilanteessa, jossa poronhoidolla pitäisi elää. Jos porotalous katoaa Kainuusta, katoaa myös tuiki kaivattuja toimeentulomahdollisuuksia muutoinkin korkean työttömyyden alueilta. G Metsästäjä 1 / 2008 19
• Metsäkauris vapautettiin pyyntilupakäytännöstä ja 500 hehtaarin metsästyspinta-alavaatimuksesta vuonna 2005. Lakimuutos herätti voimakasta keskustelua puolesta ja vastaan. Jotkut eivät haluaisi kauriita metsästettävän lainkaan, kun taas muutamien mielestä koko laji pitäisi hävittää maastamme. M Markku Laulumaa etsäkauriin metsästyskäytäntöjen muuttuminen jakoi myös metsästäjäkuntaa. Muutoksen vastustajia ilmestyi heti, kun tieto valmisteilla olleesta metsästyslain muutoksesta tuli julkisuuteen. Orastavan kauriskannan uskottiin tuhoutuvan muutamassa vuodessa. Lisäksi epäiltiin pyyntiluvasta vapauttamisen johtavan maanomistajien pidättäytymiseen vuokraamasta maitaan metsästysseuroille ja ammuttavan kauriit mailtaan maksavilla asiakkailla. Muutokseen positiivisesti suhtautuvilla oli asiaan erilaisia näkökulmia. Joidenkin mieles- tä oli oikein, että kaurista sai jatkossa metsästää ilman pyyntilupaa, olihan syntymässä oleva kauriskanta vaarantamassa koko Suomen metsätalouden. Kauriiden helpompi poistaminen oli myös joidenkin ajokoiralla metsästävien mieleen, estihän kauris heidän mielestään ajokoirien käytön jänis- ja kettujahdeissa. Realistisemmin asian nähneet lakimuutoksen puolustajat olivat niitä, joiden mielestä byrokratian väheneminen ja vastuun jakaminen metsästäjäkunnalle oli suotavaa kehitystä, ja kauriin lajina soveltuvan paremmin juuri näin hallinnoitavaksi. Pyyntilupakäytännöstä luopuminen tuotti mielenkiintoisen tutkimusasetelman, niinpä Helsingin Yliopistossa tehtävän tutkimuksen tavoitteena on selvittää onko pyyntiluvanvaraisuuden poistaminen vaikuttanut kaurissaaliin kehitykseen. Tutkimuksessa tarkastellaan myös erillisalueilta ammuttujen kauriiden osuutta kokonaissaaliista sekä erillisalueiden pinta-aloja. Mielenkiintoista on myös vertailla tehokkaasti lisääntyvän kauriin saalista valkohäntäpeuraja hirvisaaliiseen. Eri hirvieläinten saalisrakenteen tarkastelu antaa käsityksen riistahallinnon ja metsästäjien tavoitteista kannan kehitykseen metsästyksellisin keinoin. Kauriskanta kasvanut Tarkastelujaksolla vuosina 2000­2005 kauriskannan kehitys on ollut runsastuvaa. Vuoden 2000 neljästätuhannesta yksilöstä on päästy vuoden 2005 yli 21 000 eläimen kantaan. Kuitenkin parhailla kaurisalueilla kanta näyttää vakiintuneen, vaikkeivat kauristiheydet vielä kovin suuria olekaan. Joissakin piireissä on koettu jopa taantumaa. Kannan tiheys on suurimmassa osassa maata edelleen varsin alhainen, mutta Uudenmaan-ja Varsinais-Suomen parhailla alueilla päästään tuhannella hehtaarilla jo kohtalaisiin 50­100 yksilön määriin. Keskimääräisiksi tiheyksiksi Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa on laskettu 4­5 eläintä tuhannella hehtaarilla. Muualla maassa tämä arvio on suuruusluokkaa 0,03­2 eläintä tuhatta hehtaaria kohden. Nykyisen tiedon perusteella näyttää siltä, ettemme saisikaan vahvaa kauriskantaa edes parhaiksi ajatelluille Etelä-Suo- Metsäkauris vapautui pyyntiluvista ­ mitä tapahtui saaliille? Metsästystilanteet ovat yleensä nopeita. On syytä miettiä ennakkoon minkälaisen kauriin aikoo kaataa. 20 Metsästäjä 1 / 2008