M et sä st äj ä 6 l 2017 Anna palautetta toiminnastamme Riistaonnettomuusmerkki — ota talteen! Kysy kauppiaaltasi! Nordic Distribution Oy Nordis PL 5, 62101 LAPUA www.nordis.fi GRS Berserk Tikka T3 -tukin ostajalle Tikka T3 -pikavaihtojalusta Optilock-renkaille kaupanpäälle! Yhteishintaan 499,00 €! A-Tec Optima 45 -pikakiinnitysvaimentimen ostajalle A-Tec -suujarru sekä A-Tec -väreilysuoja kaupanpäälle! Paketti sisältää myös kierrekohtaisen (14x1, 15x1, 17x1 tai 18x1) A-Tec A-Lock -adapterin. Yhteishintaan 529,00 €! K am pa nj a on vo im as sa 19 .1 2. 20 17 sa ak ka ta i ni in ka ua n ku in ta va ra a ri it tä ä. P U K I N K O N T T I I N Nordis Oy_A-Tec ja GRS_Metsästäjä nro6_210x267mm.indd 1 26.10.2017 9:21:06 NYT – metsäjänis ja rusakko • Kolarissa loukkaantunut eläin on arvaamaton. Loukkaantunutta eläintä ei saa jättää tielle kitumaan, mutta suuren eläimen mahdollinen lopettaminen on syytä jättää viranomaisten hoidettavaksi. Soita yleiseen hätänumeroon 112 ja ilmoita poliisille sitä kautta riistakolarista. Karhutai villisikakolarin sattuessa älä poistu autosta kolaripaikalla. Loukkaantunut suurpeto on ihmiselle vaarallinen. • Merkitse kolaripaikka. Karhuja villisikakolareissa 100 – 200 m onnettomuuspaikalta. VILTOLYCKA Ring 112 Gör hål här för fastet ANMÄLNINGSPLIKT ÅTGÄRDER VID OLYCKSPLATSEN MARKERING AV KOLLISIONSPLATSEN HJÄLPER UNDVIK EN VILTOLYCKA • Ring alltid till nödnumret 112 om du krockar med ett hjortdjur, stort rovdjur eller vildsvin. Utgående från meddelandet inleder polisen verksamheten jägarnas storviltsassistens (SRVA). SRVA tar hand om det döda djuret eller utreder det skadade djurets kondition. Ett skadat stort rovdjur eller vildsvin är farligt, avlägsna dig inte ur bilen förrän hjälp har anlänt. • Märk ut platsen för kollisionen med hjortdjuret, med det här markeringsmärket. Vid kollision med ett stort rovdjur eller vildsvin, vänta i bilen tills hjälp anlänt. • Varna övrig trafik, sätt ut varningstriangel • Ta hand om skadade • Ring 112, lyssna till de instruktioner du får • Meddela olycksplatsen så noggrant som möjligt. Ladda ner GPS positioneringstjänst på förhand till din smarttelefon. • Märk ut kollisionsplatsen med det här markeringsmärket • Genom att märka ut kollisionsplatsen hjälper du SRVA aktörerna att finna den rätta händelseplatsen och därmed minskar du det skadade djurets lidande. • på http://riista.fi/sv/vilthushallning/viltskador-och-konflikter/ sidorna finner du tilläggsuppgifter. • Sänk hastigheten på områden med fara för hjortdjur • Använd helljus så mycket som möjligt • Följ noggrant med vägens kantzoner och ställen, där trädbeståndet sträcker sig nära vägen • Var särskilt uppmärksam vid gryningen och kvällsskymningen • Väj undan bakom djur som dyker upp på vägen RIISTAONNETTOMUUS Soita 112 Tee reikä kiinnitysnauhalle ILMOITUSVELVOLLISUUS TOIMINTA ONNETTOMUUSPAIKALLA • Soita aina hätänumeroon 112, jos ajat kolarin hirvieläimen, suurpedon tai villisian kanssa. Ilmoituksen perusteella poliisi käynnistää metsästäjien suurriistavirka-apu (SRVA) -toiminnan. SRVA noutaa kuolleen eläimen tai selvittää loukkaantunen eläimen kunnon. Loukkaantunut suurpeto tai villisika on vaarallinen, älä poistu autosta ennen avun tuloa. • Merkitse hirvieläinkolaripaikka tällä merkillä. Suurpeto ja villisikakolareissa odota autossa avun tuloa. • Varoita muuta liikennettä, aseta varoituskolmio. • Huolehdi loukkaantuneista • Soita 112, kuuntele saamasi ohjeet • Ilmoita onnettomuuspaikka mahdollisimman tarkasti. Lataa ennakkoon älypuhelimeesi GPS paikannuspalvelu. • Merkitse kolaripaikka tällä merkillä. KOLARIPAIKAN MERKINTÄ AUTTAA • Kolaripaikan merkinnällä autat SRVA toimijoita löytämään oikean tapahtumapaikan ja vähennät näin loukkaantuneen eläimen kärsimyksiä. • http://riista.fi/riistatalous/riistavahingot-ja-konfliktit/ sivuilta löydät lisätietoja • Vähennä nopeutta hirvieläin vaara-alueella • Käytä mahdollisimman paljon kaukovaloja • Seuraa tarkasti tien reuna-alueita ja kohtia, joissa puusto ulottuu tien läheisyyteen • Ole erityisen tarkkaavainen aamuja iltahämärissä • Väistä tielle tulevaa eläintä takaa VÄLTÄ RIISTAONNETTOMUUS Ta ita ke sk el tä Vi k på m itt en
2 l Metsästäjä 6 l 2017 ISSN-L 0047-6986 ISSN 0047-6986 ISSN 2323-1475 Aikakauslehtien liiton jäsen Osoitteet Sompiontie 1, 00730 Helsinki Alueiden yhteystiedot www.riista.fi Asiakaspalvelu ja neuvonta Puh. 029 431 2001 arkisin klo 9 – 15 asiakaspalvelu@riista.fi Verkkokauppa ja varasto Puh. 020 331 515 kauppa@riista.fi kauppa.riista.fi Kirjaamo kirjaamo@riista.fi Lupahallinto lupahallinto.kirjaamo@riista.fi Yhteystietoja Metsästyskorttiasiat ja osoitteenmuutokset Maaja metsätalousministeriö PL 30, 00023 Valtioneuvosto, puh. Valtioneuvoston vaihde 0295 160 01. www.mmm.fi Erätalousyksikkö Käyntiosoite, Hallituskatu 3 A, 00170 Helsinki. Postiosoite, PL 30, 00023 Valtioneuvosto Metsähallitus PL 94 (Vernissakatu 4), 01301 Vantaa, Vaihde 0205 64 100 www.metsa.fi Metsähallituksen luvat Erälupien palvelunumero 020 692 424, www.eraluvat.fi Luonnonvarakeskus Viikinkaari 4, 00790 Helsinki, puh. 029 532 6000. www.luke.fi Riistan tautija kuolinsyyselvitykset Elintarviketurvallisuusvirasto EVIRA/ Tuotantoja villieläinterveyden tutkimusyksikkö, Elektroniikkatie 3, 90590 Oulu (käyntiosoite: Elektroniikkatie 5), puh. 029 530 4924. Eläinnäytteet osoitteella: EVIRA, Matkahuolto, Oulu. www.evira.fi Suomen Metsästäjäliitto Kinturinkuja 4, PL 91, 11101 Riihimäki. Puh. vaihde 010 8410 050 www.metsastajaliitto.fi Oma riista –helpdesk Puh. 029 431 2111 (arkisin klo 12–16) oma@riista.fi Metsästyskorttiasiat ja osoitteenmuutokset Metsästäjärekisteri PL22 00331 Helsinki puh. 029 431 2002 metsastajarekisteri@innofactor.com osoitteenmuutokset ulkomailla tehdään suoraan Metsästäjärekisteriin. Mikäli henkilön osoite vaihtuu, mutta hän ei muuta, muutosilmoitus tehdään suoraan metsästäjärekisteriin. Metsästäjä tai Jägaren-lehti samoin kuin metsästyskortti, toimitetaan metsästäjärekisterin tietojen perusteella. Metsästyskortti toimitetaan Metsästäjä-lehden no 4 olevassa kannen liitteessä. 3. ilmoitukset muuttuneesta riistanhoitoyhdistyksestä tehdään kirjallisesti osoitteeseen: Metsästyskorttiasiat ja osoitteenmuutokset Metsästäjärekisteri PL 22 00331 Helsinki puh. 029 431 2002 metsastajarekisteri@innofactor.com 1. Muuttoilmoitus Postin tai maistraatin kautta: Postin tai maistraatin kautta tehty virallinen muuttoilmoitus päivittyy myös Suomen riistakeskuksen metsästäjärekisteriin. Osoitteenmuutoksen Postille ja muuttoilmoituksen maistraatille voi tehdä yhdessä ja samassa palvelussa, joko a) sähköisessä asiointipalvelussa osoitteessa www.muuttoilmoitus.fi (24 h/vrk) verkkopankkitunnusten, henkilökortin tai Postin käyttäjätunnuksen avulla. Postin tunnus on maksuton. Sen saa postitoimipaikasta. b) soittamalla muuttopuhelimeen, puh. 02 95 535 535 (pvm/mpm). Myös jonotus on maksullista. Avoinna maanantaista perjantaihin klo 8.00–16.00. Numerossa palvellaan suomen ja ruotsin kielellä. c) muuttoilmoituslomakkeella, jonka voi noutaa postista tai maistraatista. 2. Metsästäjän omat muutosilmoitukset rekisteriin: Metsästäjätai Jägaren–lehden osoitetiedot päivittyvät postiin tehdyllä muuttoilmoituksella. Tilapäiset osoitteenmuutokset ja Metsästäjä -lehti Nro 6/2017 66. vuosikerta Metsästäjä on Suomen riistakeskuksen tiedotuslehti, joka lähetetään jokaiselle riistanhoitomaksun maksaneelle. Metsästäjä ilmestyy kuutena numerona vuodessa, seuraavan kerran 22.1.2018. Lehti ei vastaa toimitukseen pyytämättä lähetetyistä kirjoituksista ja kuvista. Toimituksen osoite: Metsästäjä-lehti, Suomen riistakeskus Sompiontie 1, 00730 Helsinki Sähköpostit muotoa etunimi.sukunimi@riista.fi Toimitus: Vastaava päätoimittaja: Jari Varjo Päätoimittaja: Klaus Ekman, puh. 029 431 2103 Toimitussihteeri: Tero Kuitunen, puh. 029 431 2122 Ulkoasu: Ilkka Eskola (Hansaprint Oy) Toimitusneuvosto: Klaus Ekman, Ilkka Eskola, Tero Kuitunen, Marko Mikkola, Mirja Rantala, Jouni Tanskanen, Marko Svensberg ja Petri Vartiainen. Ilmoitukset Rivi-ilmoitukset Eräilmoitukset-palstalle: www.eraverkko.fi/ilmoitukset Muut ilmoitusasiat: Klaus Ekman, puh. 029 431 2103 Osoitteenmuutokset Puh. 029 431 2002, metsastajarekisteri@innofactor.com Kirjapaino: Hansaprint 2017/Met17_06 Kansikuva: SKL
77 Tässä numerossa 6 l 2017 Metsästäjä 6 l 2017 l 3 5 Pääkirjoitus: Entäpä seuraavat 100 vuotta? 6 Haastattelu: Vesa Ruusila, Maaja metsätalousministeriön erätalousyksikön uusi päällikkö 8 Varapuheenjohtajan palsta: Metsästäjien sadonkorjuu hyvässä vauhdissa 10 Tornatorin maille mahtuu myös riistan elinympäristöjen hoito 12 Riistakolmiot ja metsäkanalintujen metsästys 16 Metsäjänis hupenee, rusakko runsastuu 18 Rusakon ja metsäjäniksen risteymiä myös Suomessa 20 Koiratutka ja ajavalla koiralla metsästäminen 21 Ministeriön palsta: Suomen hanhia ei kaasuteta Hollannissa 22 Rusakkoa vahtimalla 26 Riistan vuoksi -kilpailu on päättymässä! Ilmoita oma riistanhoitotekosi. 28 Minkälainen metsästäjä olet? –kysely, osa 6: Yhteenveto 30 Haahka, pedot ja haaskat 32 Juliste: Suomi 100 34 Metsästyksen ja riistanhoidon arvo, osa 3: riistanhoitopäivän taloudellinen arvo 36 Metsästysseuratutkimus 2017, osa 2: ukkoutuvatko metsäsätysseurat? 38 Hirvieläinsaaliin arvo 2016, osa 1: Paljon lihaa ja elämyksiä 40 Tutkimushanke alkaa: Paljonko alueellanne on pieniä hirvieläimiä? 42 CWD ja Norjan Nordfjellan peurojen tulevaisuus 46 Jousijahti käynnistyi – kokemuksia peurajahdista 49 Riistaonnettomuusmerkki – ota talteen! 52 Metsästäjän välineet: Luodit pienille ja keskikokoisille hirvieläimille 54 Talkootyöllä hyviin tuloksiin – Ampumarata kuntoon 56 Laittoman pyynnin vaikutus Suomen susikantaan 58 Uutismakasiini 60 Lajiesittely: Alli 77 Eräilmoitukset 78 Áigeguovdilis ságat sámegillii 16-24 Metsäjänis ja rusakko 42 Hirvieläinten näivetystautia torjutaan Norjassa M ER VI KU N N AS RA N TA 56 Laittoman pyynnin vaikutus Suomen susikantaan 38 Hirvieläinsaaliin arvo vuonna 2016 oli 166 000 000 euroa! Anna palautetta toiminnastamme! Linkki metsästäjäkyselyyn osoitteessa: www.riista.fi
Sako 85 Black Wolf on monipuolinen kivääri, joka mukautuu metsästäjän yksilöllisten vaatimusten mukaan. Moderni 85 Black Wolf -kivääri on nopeasti säädettävissä eri metsästystilanteita tai ampumarataa varten. Kiväärin ergonominen pistoolikahva ja säädettävä tukki takaavat ainutlaatuisen käyttömukavuuden sekä tarkkuuden. Etutukin kaksoiskiinnikkeet mahdollistavat aseen kantamisen kätevästi myös bipodin kanssa. Lisää tietoa sekä tekniset yksityiskohdat: wwww.sako.? 85 BLACK WOLF SAKO OY | PL 149 | 11101 Riihimäki | Puh. 010 830 5200 | www.sakosuomi.?
V anhan sananlaskun mukaan ennustaminen on vaikeaa – etenkin tulevaisuuden ennustaminen. Olisi kuitenkin hyvä tietää, minne olemme menossa. Millaisessa maailmassa, millaisessa ilmastossa ja mitä lajeja metsästetään 100 vuoden päästä? Kun katsoimme kuluvan vuoden ensimmäisessä numerossa 100 vuotta taaksepäin, toisaalta kaikki oli muuttunut ja toisaalta ei mikään. Varmaankin tulevaisuudessa käy samalla tavalla. Lyhyen aikavälin muutokset yleensä yliarvioidaan ja pitkän aikavälin muutokset aliarvioidaan, ainakin silloin kun teknologian kehitys on kuvassa mukana. Ihmisen osalta muutostahti on hitaampi. Tuhansia vuosia vanhojen kaupunkikulttuurien ihmisten väliset suhteet ja ongelmat kuulostavat säilyneiden tietojen perusteella kovin tutuilta. Luonnossa muutokset voivat joskus olla hyvinkin nopeita. Vierasja tulokaslajien lisääntymistahti on jo yllättänyt esimerkiksi supikoiran ja villisian osalta. Ympäristön muutokset voivat hidastaa tai nopeuttaa kehityskulkuja. Millaiseen tulevaisuuteen olemme sitten riistanhoidossa ja metsästyksessä menossa? Tulevaisuudessakin tarvitaan riistanhoitoa, elinympäristöjen hoitoa, riistakantojen säätelyä ja metsästystä. Se miten ja kenen toimesta tämä 100 vuoden päästä tapahtuu, riippuu tietenkin paljon yhteiskunnan ja teknologian kehittymisestä. Jos hoidamme oman leiviskämme hyvin, niin ainakin haluan uskoa, että myös 100 vuoden päästä ihmiset saavat elämyksiä luonnosta – eräelämästä, metsästyksestä ja kalastuksesta. En rohkene edes kuvitella sitä teknologista ympäristöä, jossa 100 vuoden kuluttua eletään. Mennyt aika kertoo mielestäni kuitenkin sen, että me ihmiset olemme sadan vuoden päästä hyvin samanlaisia kuin nyt. Uskon, että kaipaamme edelleen tapoja rauhoittua ja tähän luonto ja metsästysharrastus tarjoavat hyvät puitteet. Erilaisissa selvityksissä onkin todettu, että metsästys jatkuu joka tapauksessa ja siihen vaadittava työmäärä saadaan tavalla tai toisella aktiivisten ihmisten toimesta aikaiseksi. Luulen, että jatkossakin tämä tapahtuu pääosin vapaaehtoisvoimin. Vaikka teknologiakehitys loisi huomattavasti lisää vaurautta ja uusia mahdollisuuksia, yksi metsästykseen liittyvä kiehtova piirre on se, että siitä halutaan tehdä itselle mieluinen ’oma juttu’. Koska emme tiedä mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan, on osattava pitää mielet ja kielet avoinna. Jos vapaa-aika lisääntyy automatisaation tuoman vaurauden ja työvoiman tarpeen vähentymisen myötä, voi myös kolmannen sektorin merkitys metsästysasioiden hoidossa olla nykyistä suurempikin. Toisaalta ihmiset näyttävät entistä enemmän keskittyvän kaupunkeihin ja myös muihin harrastuksiin, joten saattaa syntyä tyhjiä alueita, joilla vapaaehtoiset ovat vähissä. Tällaisia kehityskulkuja kutsutaan päättäjien pöydissä demografisiksi muutoksiksi ja niihin meidän tulee osata varautua. Näyttääkin siltä, että tulevaisuuden yhteiskunta on monipaikkainen ja -aikainen – sellainen jossa työ ja vapaa-aika lomittuvat ja kulkevat mukana niin ajassa kuin paikassa. Tämä ei tietenkään koske kaikkia töitä. Maata viljellään siellä missä pellot ovat, puuta korjataan metsissä ja toivottavasti ihmisiä hoidetaan mahdollisimman pitkälle siellä missä he haluavat asua. Valitettavasti ihmiset ja varsinkaan organisaatiot eivät ole kovin nopeita reagoimaan. Tästä tosin on joskus hyötyäkin, vältymme parhaassa tapauksessa takertumasta ajatuksiin ja toimintamalleihin, jotka on jo muualla todettu vähemmän toimiviksi. Isossa kuvassa voimme olla tyytyväisiä. Metsästäjät ovat hoitaneet harrastustaan hyvin vapaaehtoisin voimin työtään säästämättä. Haluankin kiittää kaikkia tehdystä työstä ja toivottaa hyvää Suomen 100-vuotispäivää kaikille metsästyksen sekä riistanja luonnonhoidon parissa toimiville. Muistetaan ottaa asiasta kiinnostuneet uudet metsästäjät matkaan ja kehitetään yhdessä toimintaamme niin, että seuraavat 100 vuotta hoituvat samaan malliin. Entäpä seuraavat 100 vuotta? JARI VARJO Johtaja Suomen riistakeskus Pääkirjoitus Metsästäjä 6 l 2017 l 5
6 l Metsästäjä 6 l 2017 Vesa Ruusila: Yhteiskunnallinen muutos edellyttää UUDENLAISIA METSÄSTÄJÄPALVELUITA Maaja metsätalousministeriön erätalousyksikkö sai uuden päällikön Vesa Ruusilan, kun tehtävää pitkään hoitanut Christian Krogell jäi eläkkeelle viime talvena. – Jotta riistavaraa pystytään hyödyntämään tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti koko maassa, edellyttää se metsästäjämäärän säilymistä korkeana, toimivaa riistahallintoa ja laajaa yhteistyötä hallinnon, metsästysseurojen ja sidosryhmien kesken, Vesa Ruusila linjaa. V esa Ruusila on syntynyt Tampereella ja käynyt koulunsa Joensuussa ja Turussa. Biologiaa ja metsätiedettä opiskellut filosofian tohtori on urallaan pyörinyt varsin laajasti riista-asioiden parissa. – Majava, telkkä ja hirvi ovat olleet urani alkuaikojen riistalajit. Hirven parissa aloitin tutkijana silloisessa riistantutkimuslaitoksessa eli RKTL:ssä ja siirryin siellä sitten tutkimuksen johtotehtäviin. Matkalla työnantaja muuttui Luonnonvarakeskukseksi josta tie vei nyt maaja metsätalousministeriöön, Ruusila kuvailee. Metsästysharrastuksen Vesa Ruusila aloitti 1980-luvulla ja pääsi seuraan äidin kotipaikkakunnalla Ikaalisissa. Joitakin välivuosia on opiskelujen tai töiden takia tullut, mutta metsästyksen suhteen Ruusila ilmoittautuu kaikkiruokaiseksi. – Puolenkymmentä vuotta olen nyt ollut hirvija peuraporukassa ja metsästys on muokkautunut hirvieläinpainotteiseksi. Koirametsästys on erityisesti sydäntä lähellä ja minulla on tällä hetkellä kaksi harmaa norjanhirvikoiraa. Riistatalous voimakkaan muutoksen keskellä Puoli vuotta hallinnossa on vahvistanut Ruusilan näkemystä siitä, että suomalainen metsästys on merkittävän muutoksen keskellä. Muutos ei toki johdu pelkästään riistataloudesta itsestään, vaan taustalla on voimakas yhteiskunnallinen muutos, jossa muuttoliike taajamiin, ikärakenteen muutos ja mediamaailman murros aiheuttavat haasteen, johon riistahallinnonkin on pystyttävä vastaamaan. Haastetta ei pidä Ruusilan mukaan nähdä pelkästään uhkana vaan siihen sisältyy myös paljon uusia mahdollisuuksia joita on pystyttävä ja pyrittävä hyödyntämään. Ruusilan mukaan toinen tämän päivän riistatalouteen voimakkaasti vaikuttava seikka on kansainvälistyminen. – Metsästykseen liittyvät ympäristöasiat, luonnonsuojelu, eläinsuojelu ja eettisyys nousevat säännöllisesti esiin. Niitä on seurattava ja arvioitava suhteessa omaan tilanteeseemme ja olosuhteisiimme. Tälläkin hetkellä alaa sivuavia direktiivejä ja niihin liittyviä asioita kuten lyijyammusproblematiikkaa on seurattava tarkalla silmällä, Vesa Ruusila korostaa. Hyvinvointia riistataloudesta Riistatalous luo Ruusilan mukaan mahdollisuuksia erityisesti maaseudulle saada aikaan aluetaloutta ja yrittäjyyttä tukevia rahavirtoja. Taloudellisten edellytysten ja riittävien riistakantojen lisäksi riistatalouden tulee kestää eettisen tarkastelun, jotta yhteiskunta voi sen hyväksyä jatkossakin – Suomessakin joitain ylilyöntejä on tapahtunut ja esimerkiksi salametsästystä jonkin verran esiintyy. Yleisesti ottaen suomalainen metsästys on kuitenkin eettisesti kestävää. Tätä vahvistaa uudistunut metsästäjätutkinto, jossa eettisyyden merkitys korostuu entistä enemmän. – Riistatalouden monimuotoiset hyvinvointivaikutukset kohdistuvat niin metsästäjään kuin hänen lähipiiriinsä ja yhteiskuntaan laajemminkin. Näitä vaikutuksia on nyt alettu tarkemmin selvittämään. Susikonfliktiin ei patenttiratkaisua Riista aiheuttaa usein myös vastakkainasettelua ja konflikteja. Susi on tästä oiva esimerkki. Ruusila muistuttaa, että niin kauan kuin meillä on elinvoimainen susikanta, se todennäköisesti aiheuttaa myös vahinkoja tai pelkoja ja tilanne etenkin paikallisesti voi kärjistyä. Oman kortensa kekoon tuo EU ja sen direktiivit, jossa kansallinen päätäntävalta esimerkiksi susikysymyksessä on erittäin rajattu. – Suden osalta tehdään aktiivisesti töitä koko riistakentän voimin, jotta löydämme toimintatapoja ja toimenpiteitä, joilla susivahingot saadaan pidettyä mahdollisimman pieninä ja samanaikaisesti säilyttää kuitenkin elinvoimainen susikanta. Myös metsästys pyritään pitämään yhtenä työkaluna pakissa. – Tässä paikallisten ihmisten ja eri sidosryhmien roolit ovat aivan avainasemassa. Sudenhoitosuunnitelman mukaiset reviiriyhteistyöryhmät on saatu perustettua ja palkattua henkilö koordinoimaan yhteistyötä. Tätä kautta hyviä käytänteitä ja kokemuksia vahinkojen torjumiseksi ja pelkotilojen vähentämiseksi voidaan tehokkaasti kokeilla ja levittää, Vesa Ruusila korostaa. Toiset lajit runsastuvat, toiset taantuvat Tulevaisuuden metsästys ja tulevaisuuden riista aiheuttavat jatkuvasti keskustelua. Suomalaisia puhuttavat niin kasvavat valkoposkihanhija merimetsokannat, kun samaan KLAUS EKMAN
Metsästäjä 6 l 2017 l 7 aikaan ihmetellään metsähanhen, haahkan tai allin kohtaloa. – Nämä muutokset kuvaavat hyvin sitä globaalia muutosta jota eläinkannoissa jatkuvasti tapahtuu. Pysyykö kansainvälinen lainsäädäntö muutosten mukana, onkin sitten hyvä kysymys. Juuri tähän kansainvälistä yhteistyötä tarvitaan ja etenkin ratkaisumalleja siitä, mitä taantuville lajeille ja toisaalta runsastuvien lajien aiheuttamille vahingoille pitäisi tehdä, Ruusila pohtii. – Ilmastonmuutoksen vaikutus vaikkapa vuodenaikaisuuteen on monille lajille merkittävä. Tämä näkyy mm. villisikakannan kasvuna. Muuttavien vesilintujen osalta ongelmat ovat erityisesti talvehtimisalueilla. Suomen ratkaisut eivät yksin riitä, tarvitaan koko muuttoreitin toimia. Teknologia on hyvä renki, mutta huono isäntä Metsästyksen teknistyminen ja teknistymisen räjähdyksenomainen kasvu viimeisten viiden vuoden aikana puhuttaa metsästäjäpiirejä. Ruusila pitää teknologian kehitystä ja nopeaa käyttöönottoa hyvänä renkinä mutta huonona isäntänä. – Uusi gps-teknologia tuo turvaa koirille ja usein parantaa metsästyskokemusta, mutta edellyttää, että pelisäännöt ovat kunnossa. Teknologian kehitys luo paljon mahdollisuuksia erilaisten sovellusten kehittämiseen ja toisaalta teknologian käytön rajoittaminen lainsäädännöllä voi käytännössä olla erittäin vaikeaa, Ruusila sanoo. – Uskon kuitenkin, että metsästykseen liittyvä luontosuhde ja halu olla riistan kanssa tekemisissä aidossa luonnossa on harrastuksen tärkein kulmakivi myös tulevaisuudessa. Palvelutarpeet muutoksessa Muutos yhteiskunnassa ja siten myös metsästyksessä johtavat siihen, että metsästäjät tarvitsevat erilaisia palveluja kuin aikaisemmin. Metsästäjämäärän on pysyttävä suhteellisen korkealla, jotta riistakantoja voidaan hyödyntää ja säädellä koko maassa. Tämän turvaaminen edellyttää Ruusilan mukaan riistanhoitoyhdistysten uudistumista ja metsästäjille tarjottavien palveluiden kehittämistä, josta on juuri laaja hanke käynnistymässä. Aktiivisten metsästysseurojen toiminta ylläpitää ja luo aktiivisuutta kentälle, mitä tarvitaan väestön ja sitä myötä myös metsästäjäkunnan ikääntyessä. Sillä pystytään Vesa Ruusilan mukaan turvaamaan mittava riistaalan vapaaehtoistyö. – Metsästyksen suhteen olen kaikkiruokainen, erätalousneuvos Vesa Ruusila myhäilee, tällä kertaa haulikko kädessä. KL AU S EK M AN
H irvenmetsästys on tätä kirjoitettaessa ollut käynnissä koko Suomessa noin kaksi viikkoa ja jo kolmannes hirvistä on kaadettu. Uusi asetus antoi mahdollisuuden aloittaa peltohirvien metsästyksen syyskuun alusta. Seuranta osoitti, että asetuksen antamaa mahdollisuutta käytettiin vastuullisesti ongelmia aiheuttaneiden peltohirvien metsästämiseen. Hirvenmetsästys on yksi merkittävimmistä metsästysmuodoista Suomessa. Se saa vuosittain liikkeelle suuren määrän ihmisiä sukupuoleen ja ikään katsomatta. Metsästyksellä on myös ihmisten sosiaaliselle, henkiselle ja fyysiselle hyvinvoinnille erittäin suuri vaikutus. Ikävää on, että metsästys on yhä useammin päättynyt tilanteeseen, jossa susi on raadellut metsästyskoiran. Voi vain kuvitella miten raskaat vaikutukset tapahtumalla on läsnäolevien henkiselle hyvinvoinnille ja mitkä ajatukset se herättää vallitsevasta petopolitiikasta. Tilanne on johtanut siihen, että nyt metsästäjien lisäksi useiden kuntien kuntapäättäjät ovat ilmaisseet huolensa runsastuneista suurpetokannoista ja miten saada ne siedettäväksi, sosiaalisesti kestävälle tasolle. Oma riista -palvelu, jota voi hyvinkin ”tituleerata” riistahallinnon lippulaivaksi, on jalkautunut nopeasti metsästäjien keskuuteen. Palvelun käyttäjiä on tällä hetkellä reilut 114 000 ja uusia käyttäjiä rekisteröityy päivittäin. Seuroja ja seurueitakin on jo mukana yli 7400. Oma riista -palvelun kapasiteettia testattiin, kun koko Suomessa lähdettiin hirvijahtiin lokakuussa. Lapissa palvelua käytettiin onnistuneesti jo syyskuun alussa. Oma riista selvisi alkurytinästä hyvin, kovasta kuormituksesta huolimatta. Palveluun kirjattiin ensimmäisen viikonlopun aikana muun muassa 8 352 hirvenkaatoa sekä 17 266 hirvihavaintoa. Palvelun kovasta käytöstä kertoo myös se, että palveluun tehtiin kuormahuipuissa illalla kuuden ja seitsemän välillä reilut 13 000 pyyntöä minuutissa ja noin 500 000 pyyntöä tunnissa. Käyttäjäpiikit ovat selvimmin ajoittuneet viikonloppuihin, jolloin metsästäjät ovat aamulla latailleet seurojen/seurueitten aluerajoja koiratutkiin ja muihin paikannusvälineisiin sekä illalla tallentaneet jahdin tapahtumia. Oma riista -palveluun määriteltyjen seurarajojen siirtomahdollisuus koiratutkiin on saanut paljon kiitosta käyttäjiltä. Ville Hokkanen, joka on ollut alusta asti suunnittelemassa ja toteuttamassa Oma riista -palvelua, kertoi palvelun kestävän nykyasetuksilla lähes kaksinkertaisen kuorman ja pienellä säätämisellä kapasiteetti voidaan jopa viisinkertaistaa. Pilottivaiheessa syksyllä 2015 testasimme Oma riista -palvelun hirviominaisuuksia. Uusia toiminnallisuuksia kokeiltaessa nähtiin, että täydellisesti toimiessaan ne tuovat merkittävän parannuksen riistatiedon keruuseen ja metsästyksen reaaliaikaiseen seurantaan, vähentäen samalla ylimääräistä työtä. Ohjeet Oma riista -mobiilisovelluksen ja verkkopalvelun käyttöön on tehty selkeäksi, lisäksi tukea on saatavilla. Hirveen ja muihin hirvieläimiin liittyvää ajantasaista tietoa on paljon tarjolla erilaisina kaavioina, lämpökarttoina ja taulukoina. Lisäksi sieltä näkee oman riistanhoitoyhdistyksen reaaliaikaisen hirvisaalistilaston. Suomen riistakeskuksen hallituksen toinen kolmivuotiskausi on päättymässä vuoden lopussa. Yhteistyö hallituksen jäsenten kesken, sekä riistakeskuksen johdon kanssa on toiminut hyvin. Ministeriö on nimittänyt uuden hallituksen, joka aloittaa vuoden alusta. Valinta-alueiden välinen kiertojärjestys hallituspaikoissa on perinteiseen tapaan toiminut hyvin, helpottaen näin ministeriötäkin nimityspäätöksiä tehdessään. Valituksi tulleet hallituksen jäsenet ovat pääsääntöisesti olleet pitkän kokemuksen omaavia metsästyksen harrastajia, joilla on myös takanaan vuosien kokemus riistahallinnon eri tehtävistä. Metsästäjien sadonkorjuu hyvässä vauhdissa ASKO KESKI-NISULA Hallituksen varapuheenjohtaja Suomen riistakeskus Varapuheenjohtajalta 8 l Metsästäjä 6 l 2017 25x TILAUKSET www.koiravaruste.fi tai PUHELIMITSE 0400 551 110 (ark. 9-17) MYYMÄLÄ Rautionkatu 2 C, 90400 Oulu Avoinna ark. 9-18 Ta rj ou ks et vo im as sa 30 .1 1. 20 17 as ti ta i ni in ka ua n ku in ta va ra a ri itt ää . O ik eu d et m uu to ks iin p id ät et ää n. JÄMPTI LÄMPÖERISTETTY KOIRANKOPPI Tuplaseinämät ja 50 mm styreenieristys. Irrotettava koppiosa. Helppo huoltaa ja pestä. Kolme väriä. VALIO LIHA-ATERIAT 18 X 800G 100 % luonnollinen täysravinto koiralle. Soijaton, viljaton ja säilöntäaineeton. Kolme makua: kana, nauta ja sika-nauta. FLYING DOG AFTER DRINK ANNOSPUSSIT 25 X 20 G Sopii erityisesti koirille, joilta vaaditaan maksimaalista suorituskykyä ja jotka joutuvat kovaan rasitukseen. KRONCH PEMMIKAN ENERGIALISÄ 5 X 400G Erinomainen energialisä, kun koirasi tarvitsee nopeasti energiaa. Jo pienellä määrällä koirasi energiatasot palautuvat. JÄMPTI LÄMMITETTÄVÄ JUOMAKUPPI Pitää koiran juomaveden sulana. Ruostumatonta terästä. Tilavuus 2,8 l. SIS. RAHDIN 699,SUOSITTU! 129 90 LAADUKAS JA KESTÄVÄ! VOITA 500 € LAHJAKORTTI VERKKOKAUPPAAN! KATSO LISÄTIEDOT JA OSALLISTU ARVONTAAN » KOIRAVARUSTE.FI Pehmusti-kuivike KAUPAN PÄÄLLE! OSTA 2 MAKSA VAIN 44,90! PIENI ERÄ NOPEILLE! – heti varastosta! RUTI-REX KUIVIKE Luonnollinen mäntykuitupehmuste koirankoppiin. PEHMUSTI KUIVIKE Materiaalina kuusipuukuitu. Pitää kopin kuivana ja raikkaana. 24 90 24 90 VALIO LOHIÖLJY Huippu-uutuus lemmikin ihon, turkin ja polkuanturoiden hyvinvointiin. Saatavana 500 ml ja 1000 ml pakkauksessa. 13 90 ALK. HUIPPU-UUTUUS! 36 90 SÄÄSTÖPAKKAUS! 35 90 SÄÄSTÖPAKKAUS! 29 90 SÄÄSTÖPAKKAUS! KOIRANKOPIN LÄMMITIN Patterilämmittimessä on virtakatkaisija ja portaaton tehonsäätö. Lämmittimen pintaosat eivät koskaan ylitä 45°C lämpötilaa ja ovat näin koiralle turvallisia. SUOSITUT TÄYSRAVINNOT KAIKILLE KOIRILLE! 26 90 15 KG ALK. € NYT KAHDEN SÄKIN (MIN. 30 KG) OSTAJALLE KOTIINKULJETUS JA VALIO-ISTUINPÄÄLLINEN KAUPAN PÄÄLLE! ENERGIARUOAT KOVAAN KULUTUKSEEN! Endurance 4800, Trail 4300 ja Agility 4100 L Vähintään kahden säkin tilaajalle KOTIINKULJETUS JA ALASKA COOLDRY KAULURI KAUPAN PÄÄLLE! Vähintään kahden säkin tilaajalle Edun arvo 3,99. Etutuote lisätään ostoskoriin automaattisesti. KOTIINKULJETUS JA ROYAL CANIN ENERGIALISÄ KAUPAN PÄÄLLE! € € 29 50 ALK. 79 90 2 X 15 KG 18x KOLME HERKULLISTA MAKUA! 95,TALVIPAKKASILLE! ARVO 24,90 ARVO 19,90
25x TILAUKSET www.koiravaruste.fi tai PUHELIMITSE 0400 551 110 (ark. 9-17) MYYMÄLÄ Rautionkatu 2 C, 90400 Oulu Avoinna ark. 9-18 Ta rj ou ks et vo im as sa 30 .1 1. 20 17 as ti ta i ni in ka ua n ku in ta va ra a ri itt ää . O ik eu d et m uu to ks iin p id ät et ää n. JÄMPTI LÄMPÖERISTETTY KOIRANKOPPI Tuplaseinämät ja 50 mm styreenieristys. Irrotettava koppiosa. Helppo huoltaa ja pestä. Kolme väriä. VALIO LIHA-ATERIAT 18 X 800G 100 % luonnollinen täysravinto koiralle. Soijaton, viljaton ja säilöntäaineeton. Kolme makua: kana, nauta ja sika-nauta. FLYING DOG AFTER DRINK ANNOSPUSSIT 25 X 20 G Sopii erityisesti koirille, joilta vaaditaan maksimaalista suorituskykyä ja jotka joutuvat kovaan rasitukseen. KRONCH PEMMIKAN ENERGIALISÄ 5 X 400G Erinomainen energialisä, kun koirasi tarvitsee nopeasti energiaa. Jo pienellä määrällä koirasi energiatasot palautuvat. JÄMPTI LÄMMITETTÄVÄ JUOMAKUPPI Pitää koiran juomaveden sulana. Ruostumatonta terästä. Tilavuus 2,8 l. SIS. RAHDIN 699,SUOSITTU! 129 90 LAADUKAS JA KESTÄVÄ! VOITA 500 € LAHJAKORTTI VERKKOKAUPPAAN! KATSO LISÄTIEDOT JA OSALLISTU ARVONTAAN » KOIRAVARUSTE.FI Pehmusti-kuivike KAUPAN PÄÄLLE! OSTA 2 MAKSA VAIN 44,90! PIENI ERÄ NOPEILLE! – heti varastosta! RUTI-REX KUIVIKE Luonnollinen mäntykuitupehmuste koirankoppiin. PEHMUSTI KUIVIKE Materiaalina kuusipuukuitu. Pitää kopin kuivana ja raikkaana. 24 90 24 90 VALIO LOHIÖLJY Huippu-uutuus lemmikin ihon, turkin ja polkuanturoiden hyvinvointiin. Saatavana 500 ml ja 1000 ml pakkauksessa. 13 90 ALK. HUIPPU-UUTUUS! 36 90 SÄÄSTÖPAKKAUS! 35 90 SÄÄSTÖPAKKAUS! 29 90 SÄÄSTÖPAKKAUS! KOIRANKOPIN LÄMMITIN Patterilämmittimessä on virtakatkaisija ja portaaton tehonsäätö. Lämmittimen pintaosat eivät koskaan ylitä 45°C lämpötilaa ja ovat näin koiralle turvallisia. SUOSITUT TÄYSRAVINNOT KAIKILLE KOIRILLE! 26 90 15 KG ALK. € NYT KAHDEN SÄKIN (MIN. 30 KG) OSTAJALLE KOTIINKULJETUS JA VALIO-ISTUINPÄÄLLINEN KAUPAN PÄÄLLE! ENERGIARUOAT KOVAAN KULUTUKSEEN! Endurance 4800, Trail 4300 ja Agility 4100 L Vähintään kahden säkin tilaajalle KOTIINKULJETUS JA ALASKA COOLDRY KAULURI KAUPAN PÄÄLLE! Vähintään kahden säkin tilaajalle Edun arvo 3,99. Etutuote lisätään ostoskoriin automaattisesti. KOTIINKULJETUS JA ROYAL CANIN ENERGIALISÄ KAUPAN PÄÄLLE! € € 29 50 ALK. 79 90 2 X 15 KG 18x KOLME HERKULLISTA MAKUA! 95,TALVIPAKKASILLE! ARVO 24,90 ARVO 19,90
10 l Metsästäjä 6 l 2017 JANNE MIETTINEN , Suomen riistakeskus Tornatorin maille mahtuvat aktiivinen metsätalous, sertifiointi ja riistan elinympäristöjen hoito Tornator Oyj on maamme suurimpia metsänomistajia. Alueet kattavat noin 600 000 hehtaaria. Yksi yhtiön metsätiloista sijaitsee Suovussa, Kuopion länsipuolella. Sinne on toteutettu riistametsänhoidon koulutuskohde. E simerkkimetsää käytetään yhtiön omien sekä Suomen riistakeskuksen ja Suomen metsäkeskuksen yhteisen Metso-ohjelman luonnonhoitohankkeen, ’digiriistametsä,’ koulutuksissa. Koulutuskohteelle toteutettiin esimerkkejä taimikonhoidosta, ennakkoraivauksesta ja harvennushakkuista kolmen tahon yhteistyönä. Mukana myös alikasvoksen hyödyntäminen metsän uudistamisessa. Pääpaino on tavallisen tasaikäisen metsänkasvatuksen menetelmissä, sillä ne ovat metsien hoidon valtamenetelmiä jatkossakin. Mutta löytyypä kohteelta myös kuvio, jossa kokeillaan erirakenteisena kasvatusta. Kuopion kohteella käytiin toukokuun loppupuolella Tornatorin vs. metsänhoitoja ympäristöpäällikkö Heikki Myöhäsen ja koulutuskohteen pääsuunnittelijan Suomen metsäkeskuksen metsänja luonnonhoidon asiakasneuvoja Mika Tuomaisen kanssa. Sertifiointi tukee riistametsänhoitoa Myöhänen kertoo, että riistan huomiointi sopii hyvin yhtiön metsien hoitoon ja että henkilökunta suhtautuu siihen myönteisesti. Metsänhoidon käytännöt ovat samansuuntaiset kuin riistametsänhoito, joten suuria muutoksia toimintaan ei tarvita. Merkittävä tekijä kokonaisuudessa on, että yhtiö on valinnut metsilleen FSC-sertifioinnin. ”Koulutuskohteella jatkamme aiempaa riistametsänhoidon yhteistyötä ja lisäämme omien työntekijöiden sekä urakoitsijoiden osaamista. Kyse on myös siitä, että ymmärretään FSC-sertifioinnin vaatimusten perusteluja ja taustoja syvällisemmin. Erityisesti juuri tässä on riistakeskuksen asiantuntijoiden kanssa tehty yhteistyö ollut avuksi. FSC:n vaatimukset ovat tiukat ja riistametsänhoidon tavoitteet solahtavat suurimmilta osin kriteerien sisään. Esimerkkeinä vaatimuksista käyvät soiden vaihettumisvyöhykkeet, vesistöjen suojakaistat, pienkosteikot ja metson erityisasema. Myös FSC:n lehtipuuosuus on jo lähellä riistapainotteisen metsänhoidon tavoitteita,” Myöhänen selventää. FSC on kirittänyt yhtiötä myös edistämään toimintansa tehokkuutta: kun sertifioinnin vuoksi säästetään kohteita talouskäytön ulkopuolelle tai rajoitettuun käyttöön, on puuntuotannon tehokkuutta ylläpidetty esimerkiksi nopean metsän uudistamisketjun, tasokkaan viljelymateriaalin, oikea-aikaisten hoitotoimenpiteiden ja lannoitusten avulla. Myös Suomessa laajemmilla pinta-aloilla käytössä oleva PEFC-sertifiointi sisältää joitain riistan Ajouran varren riistatiheikkö tarjoaa suojaa, mutta myös ukkometson pakolentoon lähtö onnistuu vaivatta. Tiheikön edustalla Tornatorin vs. metsänhoitoja ympäristöpäällikkö Heikki Myöhänen ja Suomen metsäkeskuksen metsänja luonnonhoidon asiakasneuvoja Mika Tuomainen.
Metsästäjä 6 l 2017 l 11 hyvinvointia tukevia elementtejä. Siinäkin esimerkiksi jätetään uudistusaloille säästöpuita, joiksi sopivat hyvin riistatiheiköissä olevat puut. Raivaus vain sinne missä tarvetta Riistametsien hoidossa kenties merkittävintä on ennakkoraivaus ja sen toteutustapa. Tornatorilla ymmärretään sen olevan joissain tapauksissa välttämätön. Toisaalta se on kuluerä, joten raivataan vain oikeasti tarpeellinen. Ylimääräiseen siistimiseen ei siis sorruta. Myöhäsen mukaan yli 2 metrin mittaista alikasvoskuusta voi olla jopa 2000 kappaletta hehtaarilla ennen kuin ennakkoraivausta tarvitaan. Heidän käytännössään yksi kuusi vastaa näkemähaittana neljää lehtipuuta, joten yhtiön metsissä lehtipuualikasvosta voi olla reilusti enemmän ilman raivaustarvetta. Jos isolla kuviolla on alle puoli hehtaaria raivauksen tarpeessa, sitä ei yleensä tehdä. Lisäksi kuvioista raivataan vain osat, joilla todellista tarvetta on. Näin pidetään kulut kurissa ja riista hyötyy. Metsäkeskuksen Tuomaisen mukaan kohteella hakkuukonetta ohjasi riista-asioihin myönteisesti suhtautuva ammattilainen, eikä hän kokenut työnsä vaikeutuneen merkittävästi, vaikka kuusialikasvosta oli paikoin reilusti. Tiheiköt olivat pienialaisia, joten valtaosalla aluetta näkyvyys puiden juurille oli hyvä. Ratkaisut tehdään työmailla Myöhänen kertoo riista-asioiden etenevän yhtiön metsänhoidossa ja ohjeissa FSC-sateenvarjon alla. Pienipiirteisempi yksityiskohtainen suunnittelu, kuten riistatiheiköt, ei ole vielä kattavaa. ”Kynnys uusien, valtakunnallisten ohjeiden käyttöön ottamiselle on yleisesti korkea, koska palautteen perusteella entisiäkin pitäisi lyhentää ja vähentää. Asiaa kannattaakin edistää omakohtaisen kokemuksen avulla ja esimerkiksi koulutuskohteiden kautta tieto leviää”, toteaa Myöhänen. Samalla työntekijät saavat näppituntuman mitä riistan eteen voi tehdä ilman metsän taloudellisen tuoton kärsimistä. Yhtiön työntekijöillä on vapaus tehdä itsenäisiä ratkaisuja työmailla, joten toimivimmat käytännöt pääsevät käyttöön laajoilla alueilla. Samat menetelmät sopivat luonnollisesti yhtä hyvin pienemmille tiluksille. Kun isojen yhtiöiden lisäksi pienmetsänomistajat tulevat mukaan, tietää se parempaa jatkoa lukuisille lintupesueille. Digiriistametsä-hanke Suomen metsäkeskuksen ja Suomen riistakeskuksen yhteishanke, jonka rahoittaja on maaja metsätalousministeriö. Hanke on osa Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelma METSOa. Hanke jatkuu vuoden 2018 loppuun saakka ja siinä: rakennetaan Suomen metsäkeskuksen paikkatietoa hyödyntäviin järjestelmiin riistametsänhoitoa tukevia paikkatietoaineistoja, joiden avulla voidaan arvioida metsäalueen soveltuvuutta kanalintujen elinympäristöksi huomioiden elinympäristöjen kytkeytyneisyys testataan metsätiedonkeruun joukkoistamista metsästäjien avulla, missä rajattu joukko metsästäjiä raportoi riistan elinympäristöistä Oma riista -palveluun, mistä tieto siirtyy rajapintojen kautta aina Metsäkeskuksen Metsään.fi-palveluun ja metsänomistajan tietoon lisätään metsäammattilaisten tietoa ja osaamista riistametsänhoidosta ja tietojärjestelmien käyttömahdollisuuksista, tähän liittyen valmistellaan noin 10 koulutuskohdetta Suomen eri osiin Hanke on jatkoa Riistaa reunoilta, Askel riistametsään ja Riistametsänhoidon edelläkävijät METSO-hankkeille. Riistan kannalta hyvää harvennusjälkeä. Puusto on monilajista ja kerroksellista. Riistametsässä keskimääräisen näkyvyyden tavoite on alle 70 metriä. Tällaisessa metsässä riistalla on suojaa pedoilta.
12 l Metsästäjä 6 l 2017 JARKKO NURMI ja OLLI KURSULA , Suomen riistakeskus Riistakolmiot ja metsäkanalintujen metsästys Riistakolmiotuloksia käytetään nykyään tuoreeltaan metsäkanalintujen metsästysaikojen määrittämiseen. Riistatiedon käyttö hallinnossa on motivoinut kolmiolaskijoita entisestään ja haamurajanakin pidetty 1000 lasketun kolmion määrä on ylittynyt viime vuosina. A ikaisemmin kanalintujen metsästysaikojen määrittämiseen käytettiin edellisen vuoden tuloksia ja niiden perusteella rajoituspäätökset kohdistuivat usein ajallisesti ja paikallisesti väärin. Kanalintukantojen ennustaminen vuodeksi eteenpäin on vaikeaa. Tuore riistatieto päätösten pohjana toimii. Riistatiedon ajantasainen käyttö on vähentänyt rajoituksia. Vanhan järjestelmän aikana rajoituksia oli huomattavasti enemmän, tämän voi todeta selaamalla vuosituhannen alun Metsästäjä-lehtiä. Esimerkiksi Lapin alueella pyyntiä rajoitettiin lähes säännönmukaisesti alkupäästä ja usein täysin riippumatta kantojen vahvuudesta. Tuoreen riistatiedon käyttöönotto on ajoittunut heikkojen lisääntymiskausien jaksoon, joten rajoituksia on tarvittu. Ne ovat kuitenkin kohdistuneet alueellisesti ja ajallisesti oikein ja täysrauhoituksilta on vältytty riekkoa lukuun ottamatta. Riistakolmiotieto on huippuluokkaa Silloin tällöin kuulee epäilyksiä, että lintuja oli kolmiolla, mutta niitä ei vain havaittu. On vaikea kuvitella, miksi tällainen ongelma ja mahdollinen virhe tapahtuisi yhtä aikaa kaikilla kolmioilla. Mikäli laskenta toteutetaan ohjeiden mukaisesti, 20 metrin välein etenevä kolmen laskijan ketju kyllä paljastaa kanalinnut. Myös koirien käyttöä riistakolmiolaskennoissa on esitetty. Tämä kuitenkin sotkisi tulosten vertailtavuuden ja kattavuuden. Koirien toimintaa ei voida vakioida, eikä niitä ei ole saatavissa joka kolmiolle. Riistakolmiojärjestelmän tuottama riistatieto on laadukasta juuri pitkien ja vertailukelpoisten aikasarjojen ansiosta, joten toimivaan menetelmään ei kannata tehdä muutoksia. Tuloksia käytetään jatkuvasti monenlaisiin tilastollisiin analyyseihin, joten jatkuvuus on tärkeää. Mikäli laskentaa ei voida toteuttaa ohjeiden mukaan, on se parempi jättää kokonaan tekemättä. Riistakolmiotieto analysoidaan tarkasti Tuoreen riistatiedon ajankäytön ikkuna on tiukka ja viime kesänä oli keskustelua siitä, Pienriistan kantaseurantatiedot löytyvät osoitteesta: www.riistakolmiot.fi HA N N U HU TT U
Metsästäjä 6 l 2017 l 13 Kolmiotavoitteen toteutuminen 2017 kesälaskennassa Kartassa riistanhoitoyhdistykset, joissa kesälaskennan 2017 laskettujen kolmioiden tavoitemäärä on saavutettu, näkyvät tummanvihreällä värillä. Muissa yhdistyksissä kartan väri kertoo, kuinka monta kolmiota tavoitteen saavuttamiseksi vielä pitäisi laskea. Punaisen värin saaneet yhdistykset ovat jääneet eniten laskettujen kolmioiden tavoitteesta. Tavoitteeksi on asetettu, että kunkin riistanhoitoyhdistyksen alueella Lapissa lasketaan vähintään yksi kolmio 500 km² kohti, Oulussa ja Kainuussa vähintään yksi kolmio 300 km² ja muualla maassa vähintään yksi kolmio 200 km² kohti. Yleisenä tavoitteena on kuitenkin aina vähintään kolme kolmiota riistanhoitoyhdistyksen alueella. että järjestelmän tuottamat rajoitukset ovat tiedossa vasta syyskuun alkupuolella. Riistakeskuksen Kestävä metsästys -tiimi valmistelee esityksen Maaja metsätalousministeriölle käytännössä kolmiolaskentojen ollessa vielä käynnissä. Tämä tehdään osittain yöja viikonlopputöinä ja yhteistyössä Luonnonvarakeskuksen kanssa. Ministeriön asetusluonnos käy lausuntokierroksella, joten lopullisesti asetus on valmis syyskuun alkupäivinä. Metsästäjä voi kuitenkin suunnitella varsin hyvin lomansa riistakeskuksen esityksen perusteella. Se julkistetaan jo ennen vesilinnustuksen alkua. Kolmiotiedon käyttö riistakeskuksen esityksen perusteina on niin vakioitua, ettei suuria muutoksia esitykseen yleensä ole tullut. Metsästysaikaesitystä varten käydään läpi alueelliset kolmiotulokset ja tärkeimpiä muuttujia ovat kanalintukantojen lajikohtaiset tiheydet, poikastuotto sekä lyhytja pitkäaikaistrendit. Toimintatavan voidaan katsoa turvaavan kanalintujen metsästyksen jatkuvuuden kun kannanvaihtelun tilanteisiin voidaan reagoida heti. Oikea riistatieto toimii riistan ja metsästäjien parhaaksi. Missään muualla Riistakolmion jokainen sivu on neljä kilometriä pitkä ja laskentalinjan kokonaispituus on 12 km. Reitit säilyvät samoina vuodesta toiseen, vaikka alueelle tehtäisiin metsähakkuita. Kesälaskennassa kirjataan laskentalinjalla havaitut kanalinnut ja talvella lasketaan riistanisäkkäiden jäljet. maailmassa ei ole käytössä yhtä kattavaan laskentatietoon perustuvaa ja ajantasaista järjestelmää. Riistakolmiotiedon käytön sovelluksia kehitetään Suomen riistakeskuksella ja Itä-Suomen yliopistolla on käynnissä kehittämishanke, jonka tavoitteena on mallintaa, helpottaa ja automatisoida metsäkanalintutiedon käyttämistä. Aluksi keskitytään riistahallinnon metsästysaikoihin liittyvän päätöksenteon tukemiseen, mutta jatkossa työkalua kehitetään myös metsästysseurojen käyttöön. Hanke on jo tuottanut alustavaa tietoa. Se vastaa kritiikkiin, jota joskus on esitetty säätilan ja laskentojen aikaistamisen vaikutuksesta kolmiotuloksiin. 10 vuorokauden ero laskenta-ajankohdassa vaikuttaa tuloksiin noin 5 prosenttia. Eli jos laskenta tehdään heinäkuun 20. päivä, havaitaan noin 5 prosenttia vähemmän lintuja kuin jos se tehtäisiin elokuun alussa. Yhden asteen nousu mittauspäivän lämpötilassa nostaa havaintomäärää noin prosentilla. Jos laskentapäivän lämpötila on 20 astetta, niin havaitaan 5 prosenttia enemmän lintuja kuin jos lämpötila on 15 astetta. Tällaisilla eroilla ei ole ratkaisevaa merkitystä laskennoissa ja mallinnuksen ansiosta nekin voidaan ottaa jatkossa huomioon. Kiitokset niille metsästäjille, jotka riistakolmioita laskevat Tätä työtä tehdään hyvinvoivien metsäkanalintukantojen vuoksi ja metsästyksen kestävyyden varmistamiseksi. Riistakolmiolaskentoihin osallistuminen on parasta metsäkanalintujen edunvalvontaa.
16 l Metsästäjä 6 l 2017 Metsäjänis hupenee, rusakko runsastuu PEKKA HELLE ja KAARINA KAUHALA , Luonnonvarakeskus Luke Metsäjäniksen lounaisesta Suomesta 1990-luvulla alkanut väheneminen on ulottunut lähes koko Suomeen, ja sen lumijälkitiheyden keskiarvo on valtakunnallisesti pienentynyt puoleen. Tämän 30 vuoden aikana metsäjänissaalis on vähentynyt vielä jyrkemmin, noin kolmasosaan. Riistakolmiolaskentojen mukaan rusakkokanta olisi vastaavana aikana noin viisinkertaistunut mutta saalismäärä kasvanut vain hieman. R iistakolmioiden 29 vuoden aineistossa koko maan metsäjäniksen jälkitiheys on karkeasti alentunut puoleen (kuva 1). Lounaisja Länsi-Suomesta alkanut kannan pienentyminen on edennyt itään ja pohjoiseen. Lähes koko eteläinen ja keskinen Suomi on kannan huomattavan vähenemisen aluetta, ja sama on nähtävissä myös metsäjäniksen vahvalla alueella Pohjois-Savossa. Jälkitiheys on pienentynyt vähintään 70 % Lounais-Suomessa ja Pohjanmaalla. Noin kolmanneksen väheneminen todetaan Oulun ja Lapin riistakeskusalueillakin. Kainuu on ainoa alue, jossa jälkitiheydet eivät ole pienentyneet riistakolmiojakson aikana, ja vähäinen on kannan alamäki ollut myös Pohjois-Karjalassa ja Keski-Suomessa. Metsäjäniksen alueellinen runsaus on ollut viime talvenakin tyypillisen laikuittainen (kuva 2). Suurimmat jälkitiheydet havaittiin eri puolilla eteläisen ja keskisen Suomen sisämaata. Merkille pantavaa on, että metsäjänis on vähentynyt tuntuvasti niilläkin alueilla, missä rusakko on hyvin vähälukuinen tai jopa satunnainen. Rusakko on sitä vastoin voimakkaasti runsastunut. Sen koko maan jälkitiheyden kasvu osoittaisi kannan noin viisinkertaistuneen vajaan 30 vuoden aikana. Suurimmat alueelliset jälkitiheydet todetaan Etelä-Hämeessä, Uudellamaalla, VarsinaisSuomessa ja Satakunnassa. Rusakon pääasiallisen esiintymisalueen ulkopuolella on vain yksittäisiä esiintymiä, eikä sen levinneisyys ole mainittavasti siirtynyt pohjoisemmaksi viime aikoina. Metsäjänissaalis pienentynyt, rusakkosaalis kasvanut hieman Metsäjänissaalis on pienentynyt noin kolmannekseen viimeisten 30 vuoden aikana. Tämän aikajakson huippusaaliit, noin 400 000 yksilöä, ovat nekin selvästi pienempiä kuin esimerkiksi 1970ja 1980-luvuilla. Saaliin väheneminen on ollut selvästi jyrkempää kuin jälkitiheyksien aleneminen. Saalismäärien pieneneminen vaikuttaa olleen jokseenkin samanlaista eri puolilla Suomea. Kun metsäjänissaalis suhteutetaan riistakeskusalueen pinta-alaan, saaliin painopiste sijoittuu erittäin selvästi PohjoisSavoon ja Pohjois-Karjalaan. Tällä vuosikymmenellä saalis on näillä alueilla ollut keskimäärin yli 1,5 yksilöä maaneliökilometrillä vuodessa. Tältä alueelta pinta-alaan suhteutettu saalis pienenee selvästi niin etelään, länteen kuin pohjoiseenkin siirryttäessä. Tästä näkökulmasta saalisjakaumia on tarkasteltu yksityiskohtaisesti Suomen Riistan artikkelissa v. 2016 ”Pienriistan metsästysverotus Suomessa 1996?2015” (sivut 83?98). Rusakkosaalis on samalla aikajaksolla kasvanut vain lievästi. Selvää saaliin kasvua on todettavissa oikeastaan vain 1990-luvulla, ja sen jälkeen saalis on pysynyt lähes kahden vuosikymmenen ajan jokseenkin samana. Huomion arvoista on, että rusakon esiintymisen pääalueella ? Etelä-Häme, Satakunta, Uusimaa, Varsinais-Suomi ? sen saalis oli esimerkiksi viimeisenä tilastointivuotena 2016 lähes kahdeksankertainen metsäjänissaaliiseen verrattuna. Syytä siihen, miksi rusakkosaalis on kasvanut vaatimattomasti lajin voimakkaasti runsastuessa, ei varmuudella tiedetä. Kenties huomattava osa rusakoista on ’turvassa’ metsästykseltä tiiviin asutuksen ja liikenneväylien tuntumassa, missä myös koirien käyttö metsästyksessä on vaikeaa tai mahdotonta. Uhanalaisuustarkastelut ja kannanseuranta Suomen lajien uhanalaistarkastelut on tehty 1980-luvulta lähtien noin 10 vuoden välein. Vuoden 2000 tarkastelussa metsäjäniskanta arvioitiin vielä elinvoimaiseksi, mutta vuoden 2010 selvityksessä se luokiteltiin silmälläpidettäväksi, sillä sen kanta oli pienentynyt huomattavasti arviointia KI M M O PÖ RI
Metsästäjä 6 l 2017 l 17 edeltäneen vuosikymmenen aikana. Metsäjänis oli tuolloinkin vielä yleinen ja runsas, mutta kannan vähentyminen oli niin huomattavaa, että siihen kiinnitettiin huomiota. Lintujen ja nisäkkäiden osalta uhanalaisuustarkastelu tehtiin jo viiden kuluttua edellisestä eli 2015, ja tuolloin metsäjänis luokiteltiin taas elinvoimaiseksi, sillä kanta ei enää ollut pienentynyt 10 vuoden takaisesta. Seuraava Suomen kaikkien lajien tarkastelu tehdään vuonna 2019. Ainoa metsäjäniksen seurantamenetelmä Suomessa on riistakolmioiden talvilaskennat eli lumijälkilaskennat. Metsäisille alueille sijoittuvat riistakolmiot eivät ole parhaita rusakon runsauden selvittämiseksi. Hyvänä apuna ovat viljelymailla ja metsäsaarekkeissa sijaitsevat ns. peltokolmiot. Riistaja peltokolmioiden avulla ei saada selville yksilömääriä eli jänisja rusakkokantojen kokoa maassamme, mutta jälkitiheydet otaksuttavasti heijastavat kantojen suhteellista kokoa ja paljastavat selkeät trendit. Tämän aineiston perusteella metsäjäniskanta olisi noin puoliintunut maan eteläosassa 1990-luvulla. Taantuma on yhdistetty lumisen kauden lyhentymiseen, joka lisää jäniksiin kohdistuvaa saalistusta: valkea jänis paistaa pedon silmiin lumettomassa maastossa, ja lumipeitteen puuttuminen helpottaa ketunkin saalistusta, koska se uppoaa jänistä enemmän pehmeään lumeen. Lisäksi jäniksen yöpyminen lumisuojassa on vaikeampaa. Metsäjäniksen kannan vähenemisen kaikkia syitä ei täsmälleen tiedetä, mutta ilmaston lämpenemisen myötä petojen uhka siis lisääntyy ja metsäjäniksen kilpailija, rusakko, runsastuu. Rusakko ja metsäjänis voivat myös risteytyä. Näissä tapauksissa rusakkouros parittelee metsäjänisnaaraan kanssa, jolloin metsäjänis kärsii rusakkoa enemmän. Rusakkouroshan voi paritella samana lisääntymisaikana myös rusakkonaaraiden kanssa, jolloin syntyy enemmän ’puhtaita’ rusakoita. Metsäjäniksen tiedetään vähentyneen myös Ruotsissa ja Venäjällä. Suurimmiksi uhiksi metsäjänikselle arvellaan kilpailua ja risteytymistä rusakon kanssa sekä mahdollisesti rusakon levittämiä tauteja. Lumijälkiseurannan vaikeudet Riistaja peltokolmioilla tehtävät lumijälkilaskennat ovat parasta käsillä olevaa aineistoa metsäjäniksen ja rusakon runsauden arviointiin, vaikka ne tuottavat tietoa vain suhteellisesta runsaudesta (jälkitiheys). Eteläja Länsi-Suomessa on enenevästi talvia ja laskentakausia, jolloin lunta ei ole riittävästi laskentojen suorittamiseksi. Yhä useammin ainakin etelässä on myös tilanteita, että lunta periaatteessa olisi jonkin verran, mutta lumisateettoman jakson aikana se kovettuu lämpötilan sahatessa nollan molemmin puolin, eikä jälkilaskenta onnistu. Valmista menetelmää lumijälkilaskennan korvaamiseksi ei ole, joten kun sopivia laskentavuosia alkaa olla liian harvoin, muutosten havaitseminen vaikeutuu. Muilla lumettomien talvien alueilla on joitain menetelmiä alueellisen eläinkannan suhteellisten muutosten havaitsemiseksi. Yksi näistä on papanalaskennat, joissa tietyllä vakio-otannalla lasketaan papanamääriä. Laajempien alueiden seurantatarpeisiin tästä ei kuitenkaan varmaan ole, kovin moni metsästäjä ei luultavasti olisi innokas perustamaan papanaruutuja ja noukkimaan sieltä vuosittain kaikki papanat. Lisäksi menetelmän käyttö vaatisi rusakon ja metsäjäniksen papanoiden erottamista toisistaan. Pohjois-Suomessa tehtiin 1980-luvulla koeluontoisesti metsäjäniksen tienvarsilaskentoja loppukevään varhaisaamuisin. Useissa maissa nisäkkäiden kantoja seurataan vain saalistilastojen avulla. Saaliin määrään vaikuttavat kuitenkin monet muutkin tekijät kuin kannan koko. KI M M O PÖ RI Kuvio 2. Metsäjäniksen ja rusakon jälkitiheys Suomessa talven 2017 lumijälkilaskentojen aineistossa. Huomaa, että värien lajien runsausasteikot (jälkiä/10 km/vrk) eroavat. 40 35 30 25 20 15 10 5 1988 1998 2008 2018 1,4 1,2 1 0,8 0,6 0,4 0,2 1988 1998 2008 2018 Metsäjänis Rusakko Kuva 1. Metsäjäniksen ja rusakon jälkitiheyden vaihtelu talven lumijälkilaskennoissa 1989-2017. Pystyakseli: ylitysjälkiä/10 km/vrk. Suorat viivat kuvaavat yleistä kehityssuuntaa. On huomattava, että asteikko kuvissa on erilainen.
18 l Metsästäjä 6 l 2017 Rusakon ja metsäjäniksen risteymiä myös Suomessa RIIKKA LEVÄNEN ja JAAKKO POHJOISMÄKI , Itä-Suomen yliopisto ? MERVI KUNNASRANTA , Luonnonvarakeskus ? Kuvat: MERVI KUNNASRANTA E nsimmäiset havainnot rusakkouroksien pariutumisesta jänisnaaraiden kanssa tehtiin tarhaolosuhteissa 1960-luvulla. Vuosikymmenien ajan risteytymisen ajateltiin olevan harvinaista koska lajit suosivat erilaisia elinympäristöjä. Lajien risteytymistä tutkittiin ensimmäistä kertaa laajassa mittakaavassa 2000-luvun vaihteessa Ruotsissa. Viime vuosina lajien risteytymiseen on perehdytty myös Suomessa. Itä-Suomen yliopiston vetämässä hankkeessa on tutkittu risteytymisen yleisyyttä ja maantieteellistä jakautumista sekä selvitetty voiko rusakko hyötyä metsäjänikseltä saamistaan geeneistä. Yli 1000 näytettä metsästäjiltä Metsästäjät toimittivat valtaosan näytteistä vuosina 2013-2016. Eniten näytteitä kertyi Itä-Suomen ja Oulun läänin alueelta eli alueelta, jossa molemmat lajit ovat edelleen verraten runsaita. Metsästäjät määrittivät lajin ja toimittivat näytteeksi korvan. Näytteistä noin puolet oli määritetty metsäjäniksiksi, vajaa puolet rusakoiksi ja viisi prosenttia oli ulkoasun perusteella epäiltyjä risteymiä. Eristimme korvanäytteistä DNA:ta, jonka avulla pystyimme tutkimaan risteytymistä geenitasolla. Tutkimukseen valikoitui lopulta 900 näytettä. Viimeisen 30 vuoden aikana metsäjäniskannan on havaittu taantuneen erityisesti eteläisessä Suomessa. Myös Ruotsissa jänis on hävinnyt kokonaan maan eteläosista rusakon samanaikaisesti yleistyessä. Rusakolla meneekin Skandinaviassa hyvin ja leudommat talvet edesauttavat rusakon selviämistä yhä pohjoisemmassa. Yhtenä uhkana metsäjänikselle on pidetty lajien välistä risteytymistä. Tämä vaalea rusakko osoittautui DNA-testeissä puhtaaksi rusakoksi. Pelkän turkin värin perusteella risteymiä on luonnossa liki mahdoton tunnistaa.
Metsästäjä 6 l 2017 l 19 Tutkimuksessamme 48 yksilöltä löytyi toisen lajin geenejä perimästään. Näiden yksilöiden vanhemmat tai esivanhemmat ovat olleet rusakko ja jänis. Risteymien tunnistaminen luonnossa on haastavaa, sillä ne ovat lisääntymiskykyisiä ja niiden jälkeläiset voivat takaisinristeytyä kumman tahansa lajin kanssa. Risteymien jälkeläiset voivat muistuttaa rusakkoa tai jänistä, vaikka yksilöllä olisi perimässä toisen lajin geenejä aiempien sukupolvien risteytymisen seurauksena. Lisäksi rusakko on kuluneen sadan vuoden aikana sopeutunut lumisempiin olosuhteisiin ja osa yksilöistä vaihtaa nykyisin vaaleamman talvikarvan. Ennakkoon ulkoasun perusteella epäillyistä risteytymistä noin 70 prosenttia oli perimältään puhtaita rusakoita tai jäniksiä. Varmistuneista risteymistä puolestaan selkeä enemmistö oli ulkoasultaan joko puhtaasti rusakon tai metsäjäniksen näköisiä. Ensimmäisen sukupolven risteymät, jotka ovat ulkoasultaan metsäjäniksen ja rusakon välimuotoja, vaikuttavat olevan luonnossa harvinaisia. Risteytyminen yleisintä Itä-Suomessa Tutkimuksessamme metsäjäniksen geenien siirtyminen rusakoihin oli huomattavasti yleisempää, kuten Ruotsissa oli jo aikaisemmin havaittu. Myös Suomessa keskimäärin 10 prosentilla rusakoista löytyi metsäjäniksen perimää, kun taas metsäjäniksistä alle kaksi prosenttia oli risteymiä tai takaisinristeymiä. Vaikuttaisi, että metsäjänisurokset pääsevät vain harvoin parittelemaan rusakkonaaraiden kanssa, kun rusakot pääsevät parhaimmillaan parittelemaan molempien lajien naaraiden kanssa. Risteytymisen alueellinen vaihtelu on suurta, ollen yleisintä siellä, missä molemmat lajit elävät kohtalaisen runsaana. Etelä-Suomessa, missä talvet ovat lyhyitä ja jäniskanta rusakkovaltaista, on risteymäjälkeläisiä alle kaksi prosenttia, kun taas Itä-Suomen ja Oulun läänien alueella luku vaihtelee 10-32 prosentin välillä. Vastaava ilmiö on havaittu myös EteläRuotsissa, missä merkkejä risteytymisestä metsäjäniksen kanssa ei löytynyt, vaikka lajit elivät aiemmin alueella rinnakkain. Onkin mahdollista, että risteytymisen seurauksena lajirajan yli siirtyneet geenit ovat vain tilapäinen ilmiö rusakon ja jäniksen eläessä rinnakkain, mutta metsäjäniksen vähentyessä ja risteytymisen muuttuessa harvinaisemmaksi, myös jäniksen geenit häviävät rusakon perimästä. Jäniskantojen kokoon vaikuttavat samanaikaisesti myös muut tekijät. Kylmiin talviin sopeutuneelle metsäjänikselle ilmastonmuutoksen mukanaan tuomat lyhyemmät ja vähälumiset talvet ovat todellinen haaste, kun ne taas edesauttavat rusakon selviytymistä talvien yli. Vähälumisina talvina metsäjänis ei hyödy valkeasta talviturkistaan eikä lumikengistään, mikä saattaa edesauttaa petojen saalistusta. Leutonevan ilmaston ja lajienvälisen kilpailun lisäksi taudit, petojen runsaus ja elinympäristön muutos tehokkaan vesakkojen raivauksen seurauksena voivat vaikuttaa kannan kokoon. Hankkeessa tehdään vielä lisätutkimuksia lajien elinpiirin käyttöön ja vuorovaikutukseen liittyen sekä selvitetään pienemmästä näytemäärästä risteytymisen vaikutusta lajien elinvoimaisuuteen. Näiden tutkimusten tuloksista tullaan myös raportoimaan hankkeen valmistuessa. Metsien lähellä olevat pellot, puutarhat ja puistot ovat potentiaalisia paikkoja rusakon ja jäniksen kohtaamisille luonnossa. Tutkimuksessa analysoidut jänisja rusakkonäytteet kattoivat hyvin lähes koko Suomen Lappia lukuun ottamatta. Ympyrän koko kertoo näytteiden lukumäärästä. Kartassa on korostettu punaisella ne rusakot, joilta löytyi metsäjäniksen perimää ja oranssilla puolestaan jänikset, joilla oli rusakon perimää. Näiden yksilöiden sukulinjassa jossain vaiheessa rusakko ja jänis ovat risteytyneet ja geenit ovat takaisinristeytymisen kautta jääneet osaksi perimää.
20 l Metsästäjä 6 l 2017 TERO KUITUNEN Koiratutka ja ajavalla koiralla metsästäminen Ajava koira on monessa mielessä vapaa sielu. Kun linkku aukeaa, ajuri antaa vaistojensa viedä ja se saattaa lyhyessä ajassa päätyä hyvinkin kauaksi metsästäjästä. Nykyään se ei ole enää ongelma, jos koiralla on päällään tutkapanta. Mutta onko koiratutka muuttanut ajavalla koiralla metsästämistä? T eknologia muuttaa elämäämme, joten miksi se ei vaikuttaisi myös metsästykseen? Päädyimme pohtimaan asiaa pitkänlinjan ajokoirametsästäjän, keskisuomalaisen Pentti Leinosen, kanssa syyskuisella tulisteluhetkellä. Leinosen koira Arttu oli juuri noudettu naapurialueelta, jonne se oli päätynyt peuraporukan kintereillä. Valkohäntäpeura on alueella vasta yleistymässä ja sotkee siksi kokeneenkin ajurin pasmat. – Koiratutka on ensisijaisesti koiran turvallisuusväline. Artun olen muutamia kertoja hakenut naapurikunnastakin, ja isolle tielle auton eteen joutuminen on se mitä näissä tilanteissa eniten saa pelätä. Koiran löytäminen poikkeustilanteissa on tutkan tarkoitus, ei mikään muu”, Leinonen linjaa, ja lisää: ”kun kauris ja peura nyt näköjään täälläkin yleistyvät, se on yhä vain tärkeämpää.” Toisille ajureille enemmän tarpeen kuin toisille – Arttu on koiristani ensimmäinen, jonka totesin jo nuorena tarvitsevan tutkan. Aiemmat koirani olivat selvästi lähihakuisempia, eikä tutkalle niiden kanssa ollut niin suurta tarvetta. Siksi ”haravatutkavaihe” jäi minulta kokonaan väliin. Toisaalta en ole tätä kohta 10 vuotta vanhaa laitetta myöskään uudempaan vaihtanut, koska se on pelannut hyvin. Kerran on akku vaihdettu.” Artun hakurohkeuteen Leinonen mainitsee syyksi luottamuksen: – Koiraa ei saisi koskaan jättää, se vie luottamuksen ja koira alkaa luuhata jaloissa. Kun koira tietää löytävänsä metsästäjän, se uskaltaa toimia itsenäisesti”. Tämän ohjeen hän haluaa antaa erityisesti kaikille nuorille ajavan koiran omistajille. Kun tämä luottamus on kunnossa, miksei nuorempikin sukupolvi voisi joskus jättää tutkan kotiin ja kokeilla, miltä perinteinen teknologiavapaa metsästys tuntuu. Vähäinen vaikutus metsästykseen Leinosen mielestä tutka ei ole oikeastaan muuttanut ajavalla koiralla metsästämisen ydintä. Hetken pohdittuaan hän kuitenkin lisää: – Tai on tutkasta tietysti sellainen etu, että jos ajo alkaa niin kaukana, ettei haukku kuulu, jossain vaiheessa voi katsoa ruudulta koiran sijainnin ja sitten siirtyä suoraan ajolle ilman etsiskelyä. Mutta jos haukku kuuluu, tai koira pitää yhteyttä muuten, puhelimen voi pitää taskussa ja keskittyä itse asiaan.” Pentti Leinonen Ajavia koiria vuodesta 1964. Tärkein saaliseläin: metsäjänis