2 l Metsästäjä 5 l 2017 ISSN-L 0047-6986 ISSN 0047-6986 ISSN 2323-1475 Aikakauslehtien liiton jäsen Osoitteet Metsästyskorttiasiat ja osoitteenmuutokset Metsästäjärekisteri PL22 00331 Helsinki puh. 029 431 2002 fax. 030 600 2302 metsastajarekisteri@innofactor.com Sompiontie 1, 00730 Helsinki Alueiden yhteystiedot www.riista.fi Asiakaspalvelu ja neuvonta Puh. 029 431 2001 arkisin klo 9 – 15 asiakaspalvelu@riista.fi Verkkokauppa ja varasto Puh. 020 331 515 kauppa@riista.fi kauppa.riista.fi Kirjaamo kirjaamo@riista.fi Lupahallinto lupahallinto.kirjaamo@riista.fi Yhteystietoja 1. Muuttoilmoitus Postin tai maistraatin kautta: Postin tai maistraatin kautta tehty virallinen muuttoilmoitus päivittyy myös Suomen riistakeskuksen metsästäjärekisteriin. Osoitteenmuutoksen Postille ja muuttoilmoituksen maistraatille voi tehdä yhdessä ja samassa palvelussa, joko a) sähköisessä asiointipalvelussa osoitteessa www.muuttoilmoitus.fi (24 h/vrk) verkkopankkitunnusten, henkilökortin tai Postin käyttäjätunnuksen avulla. Postin tunnus on maksuton. Sen saa postitoimipaikasta. b) soittamalla muuttopuhelimeen, puh. 02 95 535 535 (pvm/mpm). Myös jonotus on maksullista. Avoinna maanantaista perjantaihin klo 8.00–16.00. Numerossa palvellaan suomen ja ruotsin kielellä. c) muuttoilmoituslomakkeella, jonka voi noutaa postista tai maistraatista. 2. Metsästäjän omat muutosilmoitukset rekisteriin: Metsästäjätai Jägaren–lehden osoitetiedot päivittyvät postiin tehdyllä muuttoilmoituksella. Tilapäiset osoitteenmuutokset ja Metsästyskorttiasiat ja osoitteenmuutokset Maaja metsätalousministeriö PL 30, 00023 Valtioneuvosto, puh. Valtioneuvoston vaihde 0295 160 01. www.mmm.fi Erätalousyksikkö Käyntiosoite, Hallituskatu 3 A, 00170 Helsinki. Postiosoite, PL 30, 00023 Valtioneuvosto Metsähallitus PL 94 (Vernissakatu 4), 01301 Vantaa, Vaihde 0205 64 100 www.metsa.fi Metsähallituksen luvat Erälupien palvelunumero 020 692 424, www.eraluvat.fi Luonnonvarakeskus Viikinkaari 4, 00790 Helsinki, puh. 029 532 6000. www.luke.fi Riistan tautija kuolinsyyselvitykset Elintarviketurvallisuusvirasto EVIRA/ Tuotantoja villieläinterveyden tutkimusyksikkö, Elektroniikkatie 3, 90590 Oulu (käyntiosoite: Elektroniikkatie 5), puh. 029 530 4924. Eläinnäytteet osoitteella: EVIRA, Matkahuolto, Oulu. www.evira.fi Suomen Metsästäjäliitto Kinturinkuja 4, PL 91, 11101 Riihimäki. Puh. vaihde 010 8410 050 www.metsastajaliitto.fi osoitteenmuutokset ulkomailla tehdään suoraan Metsästäjärekisteriin. Mikäli henkilön osoite vaihtuu, mutta hän ei muuta, muutosilmoitus tehdään suoraan metsästäjärekisteriin. Metsästäjä tai Jägaren-lehti samoin kuin metsästyskortti, toimitetaan metsästäjärekisterin tietojen perusteella. Metsästyskortti toimitetaan Metsästäjä-lehden no 4 olevassa kannen liitteessä. 3. ilmoitukset muuttuneesta riistanhoitoyhdistyksestä tehdään kirjallisesti osoitteeseen: Metsästyskorttiasiat ja osoitteenmuutokset Metsästäjärekisteri PL 22 00331 Helsinki puh. 029 431 2002 fax. 030 600 2302 metsastajarekisteri@innofactor.com Oma riista –helpdesk Puh. 029 431 2111 (arkisin klo 12–16) oma@riista.fi Metsästäjä -lehti Nro 5/2017 66. vuosikerta Metsästäjä on Suomen riistakeskuksen tiedotuslehti, joka lähetetään jokaiselle riistanhoitomaksun maksaneelle. Metsästäjä ilmestyy kuutena numerona vuodessa, seuraavan kerran 17.11.2017. Lehti ei vastaa toimitukseen pyytämättä lähetetyistä kirjoituksista ja kuvista. Toimituksen osoite: Metsästäjä-lehti, Suomen riistakeskus Sompiontie 1, 00730 Helsinki Sähköpostit muotoa etunimi.sukunimi@riista.fi Toimitus: Vastaava päätoimittaja: Jari Varjo Päätoimittaja: Klaus Ekman, puh. 029 431 2103 Toimitussihteeri: Tero Kuitunen, puh. 029 431 2122 Ulkoasu: Ilkka Eskola (Hansaprint Oy) Toimitusneuvosto: Klaus Ekman, Ilkka Eskola, Tero Kuitunen, Marko Mikkola, Mirja Rantala, Jouni Tanskanen, Marko Svensberg ja Petri Vartiainen. Ilmoitukset Rivi-ilmoitukset Eräilmoitukset-palstalle: www.eraverkko.fi/ilmoitukset Muut ilmoitusasiat: Klaus Ekman, puh. 029 431 2103 Osoitteenmuutokset Puh. 029 431 2002, metsastajarekisteri@innofactor.com Kirjapaino: Hansaprint 2017/Met17_05 Kansikuva: SMM, Teppo Lampio
77 Tässä numerossa 5 l 2017 Metsästäjä 5 l 2017 l 3 5 Pääkirjoitus: ”Viljellen ja varjellen” 6 Ministeriön palsta: Palveluita metsästäjille ja muulle yhteiskunnalle 7 Metsästysasetukseen muutoksia 7.8.2017 9 Puheenjohtajan palsta: Metsästyskauden kynnyksellä 12 Riistan vuoksi –kilpailu ja ajankohtaiset hoitotoimenpiteet 14 Keinokareja pesäpaikoiksi 16 Oma riista: kirjaa hirvihavainnot oikein 18 Hirvieläinten pyyntilupamäärät 20 Onnistunut jahtireissu on turvallinen 22 Riistanhoidon pitkä historia 24 Metsästäjän välineet: suurriistametsästäjän veitset 26 Ampumakepit – parempia osumia 30 Kuninkaallinen metsästyspuisto avautui uusille metsästäjille 32 Metsästysseurojen rooli liikuntarajoitteisten metsästyksen tukemisessa 34 Tähtäimessä oikea eläin 2: Valikoiva metsästys osa 38 Historia: Metsäpeuran jälkiä kielessä ja kartoilla 40 Juliste: Suomi 100 42 Riista taiteessa: Pohjoisen selviytyjät 44 Metsäkanalintujen kannat edelleen aallonpohjassa 46 Vesilintukannat likimain viimevuotisella tasolla 48 Metsähanhen metsästys mahdollista Kaakkois-Suomessa 52 Söderlångvikin supikoiraprojekti 56 Metsästyksen ja riistanhoidon arvo, osa 2: Metsästysmatkat 58 Metsästysseuratutkimus 2017 – Miten päästä jäseneksi metsästysseuraan? 60 Kehittyvä riistatalous, osa 2: Metsästysseura ja metsästyksen myyminen 64 Minkälainen metsästäjä olet? –kysely, osa 5: Metsästyksen ja saaliin merkitys 68 Erävalvontaseminaari 70 Pystykorvien pienpetotesti 74 Uutismakasiini 76 Lajiesittely: Isokoskelo 77 Eräilmoitukset 78 Áigeguovdilis ságat sámegillii 34 Hirven sarvisuositukset 24 Suurriistametsästäjän veitset 48 Metsähanhea saa metsästää rajoitetusti M IK AE L W IK ST RÖ M JA RI PE LT OM ÄK I Asetusmuutokset sivulla 7 AR TO M ÄÄ TT Ä Hirvihavaintojen ilmoittaminen 16
TILAUKSET www.koiravaruste.fi tai PUHELIMITSE 0400 551 110 (ark. 9-17) MYYMÄLÄ Rautionkatu 2 C, 90400 Oulu Avoinna ark. 9-18 40 90 TARJOUS! 33 90 TARJOUS! 40 90 TARJOUS! 26 90 TARJOUS! 35 90 TARJOUS! 37 90 TARJOUS! Ta rj ou ks et vo im as sa 30 .9 .2 01 7 sa ak ka ta i ni in ka ua n ku in ta va ra a ri itt ää . LOCATOR BEACON VILKKUVALO Kirkas, hyvin erottuva ja vesitiivis vilkkuvalo. Paristot kestävät jopa 250 h. Useita värivaihtoehtoja. JÄMPTI LÄMPÖERISTETTY KOIRANKOPPI Tuplaseinämät ja 50 mm styreenieristys. Irrotettava koppiosa. Helppo huoltaa ja pestä. Kolme väriä. JÄMPTI LÄMMITETTÄVÄ JUOMAKUPPI Pitää koiran juomaveden sulana. Ruostumatonta terästä. Tilavuus 2,8 l. Lämpömittari KAUPAN PÄÄLLE! SIS. RAHDIN SIS. RAHDIN (arvo 19,90) VÄHINTÄÄN KAHDEN VALIO-SÄKIN (MIN. 30 KG) TILAAJALLE ILMAINEN TOIMITUS JA MUSTA VALIO-RUOKAKUPPI € ENSILUOKKAISTA TÄYSRAVINTOA KOIRILLE JO VUODESTA 1995 31 90 TARJOUS! 40 90 TARJOUS! Vähintään kahden Rokka-koiranruokasäkin tilaajalle (arvo 19,90) KAUPAN PÄÄLLE! € SUOMI KOIRATARHA 3M X 3M Kuumasinkitty. Elementin korkeus 180 cm ja leveys 150 cm. Helppo kasata ja purkaa. Toimitetaan täydellisenä pakettina. VÄHINTÄÄN KAHDEN SÄKIN TILAAJALLE ILMAINEN TOIMITUS JA ROYAL CANIN ENERGIALISÄ KAUPAN PÄÄLLE! € Etutuote lisätään ostoskoriin automaattisesti. ENERGIARUOAT KOVAAN KULUTUKSEEN! Endurance 4800, Trail 4300 ja Agility 4100 L 49 90 TARJOUS! 15 KG 29 50 TARJOUS! ALK. 15 KG ILMAINEN TOIMITUS JA VEDENPITÄVÄ ÄLYPUHELIMEN SUOJAKOTELO 599,UUTUUS! (699,-) 699,SUOSITTU! 135,TARJOUS! 19 90 TARJOUS! KATSO KOIRATUTKIEN HUIPPUTARJOUKSET VERKKOKAUPASTA » KOIRAVARUSTE.FI
M etsästysvuosi on pyörähtänyt käyntiin. Meille metsästäjille se merkitsee vuoden kohokohtaa – mahdollisuutta olla hetki omien ajatustensa parissa luonnon rauhassa tai kenties tavata tuttuja joskus vuosienkin takaa ja viettää hetki aikaa hyvässä porukassa mukavan tekemisen merkeissä. Valitettavasti julkisessa keskustelussa nostetaan esille myös toisenlaisia ajatuksia harrastuksestamme. Metsästystä pidetään joskus pelkkänä tappamisena. Toki riista on päästettävä päiviltä ennen ruuaksi valmistamista tai päälle pukemista. Ampuminen kuluu metsästykseen, ja sitä on harjoiteltava ahkerasti ampumaradalla, jotta riistalaukaukset onnistuvat mahdollisimman pienin kärsimyksin. Metsästys on kuitenkin myös hyvin paljon muuta kuin eläinten ampumista. Olemme seuranneet riistakantoja, laskeneet havaintoja, huolehtineet kolariin joutuneista riistaeläimistä, pitäneet yllä ruokintapaikkoja, suojanneet pesiä metsätöiltä, perustaneet riistapeltoja ja hoitaneet riistahallintoa sekä pyörittäneet metsästysseuroja koko vuoden vain muutamia esimerkkejä mainitakseni. Metsähallituksen entistä pääjohtajaa lainatakseni olemme ’viljelleet ja varjelleet’. Metsästyskauden alku merkitsee siten meille myös sadonkorjuun aikaa. Nyt on aika rentoutua ja virkistyä luonnossa ja parhaassa tapauksessa saada ainekset terveelliseen riistaruokaan tai ainutlaatuista materiaalia erilaisten esineiden tai muistojen työstämiseen. Usein luonnossa koetut elämykset tuovat sitä parasta hyvinvointia kaiken kiireen keskelle. Metsästyksessä on suuressa määrin kysymys riistakantojen hoidosta ja säätelystä. Riistan on voitava hyvin, jotta turvaamme tulevaisuuden metsästysmahdollisuudet. Toisaalta meillä on lajeja joiden kantaa täytyy säädellä vahinkojen estämiseksi, tautivaaran takia tai esimerkiksi alkuperäislajiston suojelemiseksi vierastai tulokaslajeilta. Yhteiskunta ei kestä sitä määrää kolareilta tai tuhoja, joita esimerkiksi hallitsemattomasti kasvavat hirvieläinkannat aiheuttaisivat. Toisaalta emme voi hyväksyttävästi ylläpitää petokantaa, joka verottaisi hirvieläimiä luonnon keinoin riittävästi. Riistaeläinkantoja on siis säädeltävä ja toisaalta vaihtelut kuuluvat luonnon kiertokulkuun. Yli kestokyvyn kasvavia kantoja leikataan verotuksella ja taantuvien kantojen osalta tarvitaan hoitotoimenpiteitä, olipa kysymys metsähanhesta, jossa pitkäjänteinen kansainvälinen yhteistyö näyttää orastavia merkkejä paremmasta tulevaisuudesta, tai esimerkiksi muista taantuvista vesilinnuista. Samaa työtä tehdään kanalintujen parissa. Tänä vuonna kolmiolaskenta-aikaa pidennettiin, jotta kannasta saadaan mahdollisimman luotettavaa tietoa ennen kuin ministeriö päättää metsästysja rauhoitusajoista. Meidän on hoidettava elinympäristöjä ja pidettävä petokannat kurissa, jotta voimme tulevaisuudessakin nauttia koko lajikirjostamme. Hyvää ja turvallista metsästysvuotta kaikille! ”Viljellen ja varjellen” JARI VARJO Johtaja Suomen riistakeskus Pääkirjoitus Metsästäjä 5 l 2017 l 5
R iistanhoitoyhdistykset tuottavat monia palveluita metsästäjille. Valtaosa uusista metsästäjistä aloittaa harrastuksen riistanhoitoyhdistyksen järjestämän metsästäjätutkintoon valmentavan kurssin kautta. Viimeistään metsästäjätutkintotilaisuudessa kaikki uudet metsästäjät ovat riistanhoitoyhdistyksen asiakkaina. Hirvieläinten metsästykseen polku kulkee edelleen ampumakokeen kautta. Tutkinnot ja ampumakokeet ovat riistanhoitoyhdistysten julkisia hallintotehtäviä. Monille metsästäjille nämä voivat kuitenkin olla ainoat kerrat, kun he ovat henkilökohtaisesti riistanhoitoyhdistyksen kanssa tekemisissä. Riistanhoitoyhdistysten rahoitusta uudistetaan, jonka yhteydessä yhdistysten toimintaa on tarkasteltu. Huolestuttavasti on ilmennyt, että riistanhoitoyhdistysten välillä toiminnan aktiivisuus vaihtelee hyvin paljon. Merkittävä osa (28 %) riistanhoitoyhdistyksistä ei esimerkiksi järjestänyt metsästäjätutkintoon valmentavia kursseja viime vuonna. Tämä on ongelma uusien metsästäjien tulolle harrastuksen pariin. Riistanhoitoyhdistyksien tehtävänä on tarjota palveluita myös harrastuksessa pitkään mukana olleille metsästäjille, esimerkiksi hirvenmetsästyksen johtajien koulutuksia. Jo viime syksynä hirvenmetsästykseen tuli merkittäviä muutoksia, kun esimerkiksi niin sanottu naarashirven vasasuoja muutettiin lainsäädännöstä eettisiin ohjeisiin perustuvaksi. Kuitenkin vain 70 prosenttia yhdistyksistä järjesti viime vuonna metsästyksenjohtajien koulutuksia. Vastuun siirtäminen entistä enemmän metsästäjille edellyttää, että koulutuksilla varmistetaan metsästyksen eettisyys ja vastuullisuus. Riistanhoitoyhdistysten organisaatio ja aluejako lienee säilynyt jokseenkin nykyisessä muodossaan ainakin 1960-luvulta asti. Maailma on kuitenkin muuttunut monella tapaa sen jälkeen ja metsästys on harrastuksena saanut taakseen uusia positiivisia muutoksen tuulia. Puhdas riistan liha on ruokaa suoraan luonnosta sitä arvostetaan myös kaupungeissa. Luonnossa liikkumisen ja yhteisöllisen harrastuksen terveyttä ylläpitävistä vaikutuksista puhumattakaan. Tänä päivänä uudet harrastajat eivät enää tule samalla tavalla maaseudulta pienestä pitäen metsästykseen kasvaen, vaan harrastuksen aloittavat myös keski-ikäiset ja kaupunkilaiset. Tämä on sinänsä hyvin positiivinen asia! Haaste koulutustoiminnalle on, miten näille uusille metsästäjille saadaan annettua eettisen ja vastuullisen metsästyksen asenteet. Nyky-yhteiskunnan vaatimukset eettisyydelle ja vastuullisuudelle nousevat jatkuvasti. Esimerkiksi ensi vuodesta lähtien myös suurpetojen metsästyksessä edellytetään aina metsästyksen johtajaa. Tästä ei kuitenkaan tule ongelmaa, kun tarvittavat koulutukset järjestetään. Noin joka kolmas riistanhoitoyhdistys on pystynyt järjestämään myös eräaiheisia tilaisuuksia kouluille ja oppilaitoksille. Tämä on äärimmäisen tärkeää työtä tulevaisuuden kannalta, jotta myös muut kuin metsästäjien perheiden lapset ja nuoret saisivat tietoa luonnosta, metsästyksestä ja riistanhoidosta. Kattavuutta pitäisi kuitenkin pystyä lisäämään! Riistanhoitoyhdistysten toiminta on perustunut valtaosin vapaaehtoistyöhön. Nykyisten 295 riistanhoitoyhdistyksen hallintoon kuluva työ on kuitenkin käymässä kokonaisuuden näkökulmasta raskaaksi. Monet pienet riistanhoitoyhdistykset ovat lausunnoissaan nähneet ongelmaksi vapaaehtoisten toimihenkilöiden löytämisen muun muassa jäsenistön ikärakenteen vanhenemisen vuoksi. Toisaalta pienten riistanhoitoyhdistysten näkökulmasta merkittävä osa valtionavustuksesta kuluu kiinteisiin kuluihin. Koska riistanhoitoyhdistys on osa julkista hallintoa, vuosikokouksia ei voi jättää pitämättä, kirjanpitoa tekemättä, toimintakertomuksia raportoimatta ja niin edelleen. On nähtävissä, että osa riistanhoitoyhdistyksistä on jo pitkään joutunut tinkimään jäsenistölle ja laajemminkin tarjottavista palveluista, koska aikaa ja energiaa ei ole hallinnon pyörittämisen jälkeen riittänyt enää muihin toimintoihin. Riistanhoitoyhdistyksien hallintoa pyritään nyt keventämään ja riistanhoitoyhdistyksiä kannustetaan selvittämään vapaaehtoisia yhdistymisiä. Kun hallinto ei nielaisisi niin paljoa aktiivihenkilöiden aikaa, voitaisiin keskittyä käytännön riista-asioiden edistämiseen. Koulutuksia voitaisiin tuottaa entistä enemmän ammattimaisten toiminnanohjaajien työnä. Kaikki tämä tarkoittaa sitä, että jatkossa metsästäjille ja muulle yhteiskunnalle halutaan tarjota entistä kattavammin palveluita. Palveluita metsästäjille ja muulle yhteiskunnalle Ministeriön kuulumisia JANNE PITKÄNEN ylitarkastaja Maaja metsätalousministeriö 6 l Metsästäjä 5 l 2017
Metsästysasetus muuttui 7.8.2017 M etsästysasetukseen on tehty 1.8.2017 voimaan tulleen metsästyslain muutoksen edellyttämät muutokset. Eräiden riistalajien metsästyksessä edellytettävä saalisilmoitus Metsästyslain 38 a §:ssä säädetään, että valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää riistaeläimestä tehtävästä saalisilmoituksesta, mikäli riistaeläinlajin metsästyksen kestävyyden varmistaminen tai metsästyksen tarkoituksenmukainen järjestäminen sitä edellyttää. Tämän myötä metsästysasetukseen on lisätty uusi 5 a §, jossa säädetään eräiden riistalajien metsästyksessä edellytettävästä saalisilmoituksesta. Säännöksen lajiluettelo kattaa metsäkauriin, villisian, hillerin ja metsähanhen. Näin ollen saaliiksi saadusta metsäkauriista, villisiasta, hilleristä ja metsähanhesta on tehtävä jatkossa saalisilmoitus Suomen riistakeskukselle. Metsäkauriin ja villisian osalta kyse on tarkoituksenmukaisen metsästyksen varmistamisesta saalismäärän ja siitä lasketun kanta-arvion perusteella. Hilleri on puolestaan taantunut riistalaji, josta tehdään vain satunnaisia havaintoja. Metsähanhi on myös taantunut riistalaji ja sen kansainvälinen hoitosuunnitelma edellyttää saalisilmoitusta. Lisäksi on todettu, että harvalukuisten riistasaalislajien osalta Luonnonvarakeskuksen 5 000 metsästäjälle vuosittain lähetettävä saaliskysely ei anna riittävän tarkkoja tietoja saaliista. Metsästyksen kestävyyden varmistaminen edellyttää nykyistä tarkempia ja kattavampia saalistietoja. Saalisilmoitus on tehtävä Suomen riistakeskuksen vahvistamalla lomakkeella tai sähköisen Oma riista -palvelun kautta seitsemän vuorokauden kuluessa eläimen pyydystämisestä. Saalisilmoituksesta on käytävä ilmi metsästäjän nimi ja metsästäjänumero, pyydystettyjen eläinten määrä ja laji, pyyntiajankohta sekä pyyntipaikkatieto, jossa riistaeläin on saatu saaliiksi. Lisäksi saalisilmoituksesta on käytävä ilmi villisian ja metsäkauriin osalta sukupuoli ja arvio iästä. Lisäksi pakollisen saalisilmoituksen ohessa voidaan kerätä vapaaehtoisesti annettavia lisätietoja. Kerättävät lisätiedot voivat olla metsästyksen kestävyyden varmistamiseen ja tarkoituksenmukaiseen järjestämiseen liittyviä asioita. Näiltä osin voidaan esimerkiksi kysyä, oliko saaliiksi saatu taigametsähanhi vai tundrametsähanhi? Tai saatiinko villisika saaliiksi ruokintapaikalta? Tai saatiinko metsäkauris saaliiksi metsästysseuran alueelta? Pyyntilupaan ja hirvieläimen pyyntilupaan liittyvä ilmoitusvelvollisuus Metsästysasetuksen 9 §:ään liittyvät saalisilmoitukset on aiemmin tehty riistanhoitoyhdistykselle. Jatkossa nämä saalisilmoitukset toimitetaan riistanhoitoyhdistysten sijasta Suomen riistakeskukselle sähköisen Oma riista -palvelun kautta tai Suomen riistakeskuksen vahvistamalla lomakkeella. Säännöksellä puretaan osaltaan riistanhoitoyhdistyksille koitunutta hallinnollista taakkaa. Pykälän mukaan saalisilmoitusvelvollisuus koskee peltopyytä muualla kuin Pohjanmaan, Etelä-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan maakunnissa sekä euroopanmajavaa ja itämeren norppaa. Lisäksi säännös koskee pyyntiluvanvaraisia hirvieläimiä. Lisäksi saalisilmoitusten sisältöjä täsmennetään. Jatkossa entisen saalisilmoituksen tietojen lisäksi on velvollisuus ilmoittaa eläimen ampujan nimi ja metsästäjänumero. Lisäyksellä yhdenmukaistetaan saalisilmoituksessa ilmoitettavia tietoja vastaamaan muita lakisääteisiä saalisilmoituksia. Lisäksi yhdenmukaistaminen osaltaan helpottaa sähköisten palveluiden kehittämistä riistahallinnon Oma riista -asiointipalvelussa. Ainoana poikkeuksena olisi peltopyy, jonka pyyntiluvanvaraisen metsästyksen osalta ampujan nimeä tai metsästäjänumeroa ei tarvita jatkossakaan, vaan pyyntiluvan saajan tiedot riittävät. Aitauksen käyttäminen villisian metsästyksessä Metsästyslain 34 §:n mukaan aitausten ominaisuuksista ja käyttämisestä säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Tämän mukaisesti villisian pyynnissä voidaan käyttää elävänä pyytävää aitausta. Metsästysasetuksen 11 §:ään tehdyllä lisäyksellä tästä pyyntimuodosta säädetään nyt tarkemmin. Aitausta koskevat tarkemmat säännökset varmistavat, että aitauksella tapahtuva pyynti on eettistä. Pykälän perustelujen mukaan villisian pyynnissä käytettävän elävänä pyytävän aitauksen tulee olla riittävän suuri, jotta villisika jälkeläisineen mahtuu luontevasti aitaukseen. Suositeltava aitauksen koko on vähintään 50 neliömetriä. Lisäksi aitauksen tulee olla muodoltaan pyöreä tai ovaali, jotta villisiat eivät ajaudu aitauksen kulmiin ja siten kiipeä toistensa päälle. Lisäksi aitauksen tulee olla kattamaton ja suositeltava aitausten seinämien korkeus on enintään 150 senttimetriä, jotta mahdollisesti aitaukseen joutuvat hirvieläimet pääsevät hyppäämään sen seinämien yli. Aitauksen ulkopuolella, mutta kiinteästi sen sivulla, tulee olla villisikojen erottelua varten suljettavissa oleva käytävä (erottelukäytävä). Villisian metsästyksessä käytettävä aitaus tulee tarkistaa kaksi kertaa vuorokaudessa, käytännössä aamulla Metsästäjä 5 l 2017 l 7
ja illalla, jotta villisika ei joudu olemaan aitauksessa pisimmillään täyttä vuorokautta. Muiden pykälässä olevien lajien (ilves, euroopanmajava, kanadanmajava, piisami, tarhattu naali, kettu, supikoira, kärppä, minkki, hilleri, näätä, mäyrä, saukko, villikani, orava, itämeren norppa ja halli sekä rauhoittamattomat nisäkkäät) kohdalla pyyntivälineen käyttäminen on järjestettävä niin, että vähintään kerran vuorokaudessa voidaan todeta, onko eläin mennyt pyyntivälineeseen. Lisäksi jatkossa elävänä pyytävän loukun tai aitauksen sekä jalkanarun tarkastaminen voidaan järjestää myös sellaisella elektronisella valvontalaitteella, jolla pystyy toteamaan eläimen menneen pyyntivälineeseen säännöksessä mainituin aikarajoin. Ampumakoe villisikaa kiväärillä metsästettäessä Metsästyslain 21 §:n mukaan valtioneuvoston asetuksella säädetään niistä riistaeläinlajeista, joiden metsästyksessä ampujana toimivan metsästäjän on suoritettava ampumakoe. Tästä säädetään jatkossa metsästysasetuksen 16 a §:n 4 momentissa. Asetusmuutoksen myötä lajilistalle nousee uutena lajina villisika. Näin ollen kuusipeuraa, saksanhirveä, japaninpeuraa, metsäkaurista, hirveä, valkohäntäpeuraa, metsäpeuraa, karhua tai villisikaa rihlatulla luotiaseella metsästettäessä ampujana saa toimia ainoastaan se, joka on suorittanut metsästyslain 21 §:ssä tarkoitetun ampumakokeen. Jousella peuran pyyntiin Metsästysasetuksen 20 §:ssä säädetään niistä riistaeläimistä, joiden metsästyksessä saa käyttää jousiasetta. Tähän luetteloon on nyt lisätty villisika, pienet hirvieläimet (kuusipeura, saksanhirvi, japaninpeura, valkohäntäpeura ja metsäpeura) sekä mufloni. Näin ollen jousiasetta saa käyttää villikanin, metsäjäniksen, rusakon, oravan, euroopanmajavan, kanadanmajavan, piisamin, rämemajavan, tarhatun naalin, ketun, supikoiran, pesukarhun, mäyrän, kärpän, hillerin, näädän, minkin, metsäkauriin, kuusipeuran, saksanhirven, japaninpeuran, valkohäntäpeuran, metsäpeuran, muflonin ja villisian sekä riistaeläimiin kuuluvien lintujen samoin kuin rauhoittamattomien eläinten ampumiseen. Eläimen ampumiseen käytettävän nuolen kärjen on oltava sellainen, että asianmukainen osuma on heti tappava. Jos jousiasetta käytetään euroopanmajavan, kanadanmajavan, metsäkauriin, kuusipeuran, saksanhirven, japaninpeuran, valkohäntäpeuran, metsäpeuran, muflonin tai villisian ampumiseen, nuolessa on käytettävä leikkaavaa kärkeä, jonka halkaisija on vähintään 22 millimetriä. Jos jousiasetta käytetään euroopanmajavan tai kanadanmajavan ampumiseen, nuoli on lisäksi kytkettävä siimalla jouseen. Metsäkaurista, kuusipeuraa, saksanhirveä, japaninpeuraa, valkohäntäpeuraa, metsäpeuraa, muflonia tai villisikaa jousella metsästettäessä ampujana saa toimia ainoastaan se, joka on suorittanut metsästyslain 21 §:ssä tarkoitetun ampumakokeen (ns. jousikoe). Jousikokeesta säädetään tarkemmin maaja metsätalousministeriön asetuksella. Metsäkauriin osalta jousikoevaatimus tulee voimaan 1.1.2018. Hirvieläinten metsästyksessä käytettävät varusteet Voimassa olevan metsästysasetuksen 22 §:n mukaan kuusipeuran, saksanhirven, japaninpeuran, hirven, valkohäntäpeuran ja metsäpeuran metsästykseen osallistuvien on käytettävä oranssinpunaista tai oranssia päähinettä tai päähineen suojusta ja ylävartalon peittävää vaatetta. Oranssia tai oranssinpunaista väriä on oltava vähintään kaksi kolmasosaa vaatteen ja päähineen näkyvästä pinta-alasta. Edellä tarkoitettu vaatimus ei ole koskenut metsästäjää, joka metsästää rakennelman suojasta. Tätä säännöstä on nyt täydennetty siten, että oranssia tai oranssinpunaista väriä ei tarvitse olla metsästäjän päähineessä, eikä vaatteissa myöskään silloin, kun metsästäjä metsästää metsästysjousella. Tämä on perusteltua, koska jousella metsästys on lyhyen ampumaetäisyyden ja hyvän laukauksen edellyttämän eläimen rauhallisuuden vuoksi niin vaativaa, että metsästäjän vaatetuksella ja suojaväreillä on erityistä merkitystä pyynnin onnistumiselle. Tässä yhteydessä poikkeuksia sovellettaessa on kuitenkin huomattava, että hirvieläinten seuruemetsästyksessä on pääasiallisesti oltava metsästyksenjohtaja, jonka tehtävänä on huolehtia metsästyksen turvallisuudesta. Tapauskohtaisesti voi olla perusteltua, että rakennelman suojasta tai jousella metsästävä henkilö käyttää oranssia vaatetusta siirtyessään metsästyspaikalle ja sieltä pois sekä maastossa saaliseläintä etsittäessä ja käsiteltäessä. Suomen riistakeskus tulkitsee säännöstä niin, että hirvieläinten seuruemetsästyksessä oranssin vaatetuksen käyttö on perusteltua myös jousta käyttävälle metsästäjälle metsästyksen turvallisuuden ja tarkoituksenmukaisen järjestämisen vuoksi. Lisäksi metsästyksenjohtaja voi metsästysasetuksen 23 §:n nojalla edellyttää oranssin vaatetuksen käyttämistä myös jousella metsästävältä. Metsäkaurissaaliin ilmoittaminen muuttuu Metsästysasetuksen 44 §, jossa on säädetty metsäkaurissaaliin ilmoittamisesta, on kumottu tarpeettomana, sillä metsäkauriin metsästyksessä tehtävästä saalisilmoituksesta säädetään jatkossa uudessa 5 a §:ssä (ks. edellä). Poromiehen oikeus metsästysaseen kuljettamiseen Metsästysasetuksen 45 §, jossa on säädetty poromiehen oikeudesta metsästysaseen kuljettamiseen, on kumottu tarpeettomana, sillä asiasta säädetään nykyään metsästyslain 35 §:ssä, jonka nojalla Suomen riistakeskus voi myöntää luvan poiketa aseen kuljettamista moottorikäyttöisellä ajoneuvolla maastossa koskevista säännöksistä. 8 l Metsästäjä 5 l 2017 Jousikoe Ampumakoeasetus astui voimaan 7.8.2017. Uudessa jousikokeessa ammutaan kolme taulukärkistä nuolta 180 sekunnin aikana 18 metrin ampumaetäisyydeltä. Aika alkaa ensimmäisestä laukauksesta. Nuolet pitää saada osumaan hirviampumakoetaulun keskiöön, jonka halkaisija on 23 cm.
Y ksi lähihistorian viileimmistä kesistä alkaa tätä kirjoitettaessa olla takanapäin. Metsästäjät ovat taas kerran suorittaneet todella arvokasta vapaaehtoista talkootyötä riistakolmiolaskentojen parissa. Kolmioiden määrässä päästiin yhteensä reiluun yhdeksäänsataan laskettuun kolmioon, siitä lämpimät kiitokset kaikille talkoissa mukana olleille. Missään muussa maassa ei ole käytössä näin reaaliaikaista systeemiä riistakantojen arvioinnissa, jossa jokainen netinkäyttäjä voi seurata laskentatulosten kehitystä jo varsinaisena laskenta-aikana äärimmäisen helposti. Tulosten tarkastelu osoittaa, että kylmä ja paikoin sateinen kesä on jättänyt jälkensä. Kuitenkin näyttäisi olevan havaittavissa lievää kohoamista lintukannoissa verrattuna edelliseen vuoteen. Tosin viiden edellisen vuoden keskiarvoihin verrattuna lintutiheydet ovat edelleen reilusti alhaisempia. Riekon kohdalla lievä alamäki on kuitenkin jatkunut myös vuoden takaisiin lukuihin verrattuna sekä kolmioettä linjalaskentojen tulosten perusteella. Tyypillistä tuloksille näyttäisi olevan, että alueelliset erot ovat hyvin merkittäviä. Ilmeisesti sademäärien ja säätilojen voimakas alueellinen vaihtelu heti poikueiden kuoriutumisen jälkeen selittää valtaosan suurista alueellisista eroista. Myös myyräkantojen romahtaminen maamme pohjoisosassa vaikuttanee heikentävästi tiheysindekseihin. Maltti on siis edelleen valttia syksyn kanalintujahdissa. Viimeisimmässä Jahti-lehdessä oli harvinaisen mielenkiintoinen artikkeli sorsanpesien vihollisista. Helsingin yliopiston kosteikkoekologian ryhmä (Holopainen, Miettinen, Väänänen ja Nummi ) selvitti tekopesien ja riistakameroiden avulla sinisorsien pesinnän onnistumista rehevien ja karujen vesien rannoilla. Rehevien vesien kohdalla valtaosa pesistä tuhoutui haudonnan aikana. Noin joka toisen pesän kohdalla tuhon aiheuttivat harakat, varikset tai närhet. Varislintujen näin merkittävä osuus tuhon aiheuttajana oli ainakin minulle yllätys. Tuhoa täydensi vielä supikoira, vaikka alueella oli suoritettu tehostettua supikoiran pyyntiä. Karun vesistön kohdalla pesistä tuhoutui noin neljäsosa, merkittävimmän tuhon aiheuttajan ollessa supikoira. Metsässä sijaitsevat pesät selvisivät selvästi paremmin haudonta-ajasta. Kyseinen tutkimus antaa meille metsästäjille varsin konkreettisen kuvan siitä, miten tärkeää on pienpetojen ja varislintujen pyynti sorsapoikueiden selviytymisen kannalta. Tämän tyyppisiä tutkimuksia kaivattaisiin riista-alalla ehdottomasti lisää. Tulokset olivat selkeitä ja tutkimuksessa oli hyödynnetty nykyaikaista tekniikkaa, jolloin tuhon aiheuttajasta ei jäänyt epäselvyyttä. EU on hiljattain täydentänyt torjuttavien vieraslajien luetteloa ja tähän luetteloon lisättiin supikoira. Sen osalta muutokset tosin tulevat voimaan vasta siirtymäajan jälkeen vuoden 2019 keväällä. Vieraslajilla tarkoitetaan kasvia, eläintä tai muuta eliölajia, jonka ihminen on tahattomasti tai tarkoituksella tuonut lajin luontaisen levinneisyysalueen ulkopuolelle. Haitallisia vieraslajeja ovat sellaiset, joiden on todettu uhkaavan luonnon monimuotoisuutta. Mielenkiinnolla odotamme, millaiset ovat tarkentavat säädökset supikoiran osalta siirtymäajan päätyttyä. Supikoirahan oli jo edellisellä metsästyskaudella saalismäärältään merkittävin riistaeläin maassamme. Kaiketi saamme muutoksen myötä lisää vapausasteita supikoirakannan kurissapitämiseksi. Elokuun alussa aloittivat uudet alueelliset riistaneuvostot sekä valtakunnallinen riistaneuvosto kolmivuotiset kautensa. Henkilövaihdoksia neuvostoissa tapahtui varsin paljon, mikä antaa mahdollisuudet myös uudistaa neuvostojen toimintakulttuureja. Alueelliset riistaneuvostot ovat saaneet merkittävän roolin alueidensa hirvieläinpolitiikan suunnittelussa sekä jalkauttamisessa. Suurpetopolitiikassa rooli on ollut enemmän jalkautuksen puolella. Aivan keskeistä neuvostojen toiminnassa on ollut se, että eri sidosryhmät ovat pystyneet tuomaan näkemyksensä esiin riistatalouteen liittyvissä asioissa. Tällaisen luontevan keskustelufoorumin avulla olemme voineet välttää monta riistatalouteen liittyvää konfliktia. Toivotan uusille neuvostoille menestystä tärkeässä tehtävässä suomalaisen riistatalouden eturintamassa. Metsästyskauden kynnyksellä TAUNO PARTANEN Puheenjohtaja Suomen riistakeskus Puheenjohtajalta 9 l Metsästäjä 5 l 2017
12 l Metsästäjä 5 l 2017 R ETKITUKKU.fi Nettohintaan suoraan tehtaalta Riistan vuoksi -kilpailu Vinkit ajankohtaisiin toimenpiteisiin Vältä syyskyntöä – lisää talviaikaista kasvipeitteisyyttä Jätä kaistale puimatonta viljaa riistalle Perusta kosteikkoja ja kunnosta valtaojat luonnonmukaisen vesirakentamisen mukaisesti Säästä tiheikköjä ja alikasvosta kaikenikäisiin metsiin Suosi sekapuustoisuutta ja puuston kokoja tiheysvaihtelua Ennakkoraivaa vain ainespuun tyveltä – vältä liiallista siistimistä Kunnosta vähäpuustoisia ojitusalueita riistasoiksi Jätä säästöpuut ryhmiin Kuivaa padotut kosteikot 6–8 vuoden välein ravintovarojen elvyttämiseksi Osallistu tutkimustoiminnan avustamiseen Valmistaudu talviaikaisen ruokinnan järjestämiseen Vie nuolukiviä riistalle Metsästä pienpetoja Lisää vinkkejä: www.riistametsa.fi, www.kosteikko.fi, www.riista.fi Riistan vuoksi -kilpailussa etsitään Suomen parasta luonnonhoitajaa. Kilpailu on tarkoitettu metsästysseuroille ja metsästysoikeuden haltijoille, jotka aktiivisesti hoitavat riistan elinympäristöjä. Kilpailuun voi osallistua myös yksittäinen metsästäjä omalla riistanhoitoteollaan – yksikin riistanhoitoteko riittää. Lisätietoa kilpailusta riistanvuoksi.fi TU OM O TU RU N EN Riistan vuoksi tehdään paljon talkootyötä. Huoli metsähanhesta on saanut tämän metsästäjäjoukon rengastamaan. Miten sinä osallistut riistantutkimuksen avustamiseen?
Metsästäjä 5 l 2017 l 13 Yhteistyössä mukana: 1. 3000 € lahjakortti Retkitukkuun ja kunniakirja 2. 2000 € lahjakortti Retkitukkuun ja kunniakirja 3. 1000 € lahjakortti Retkitukkuun ja kunniakirja Henkilökohtaiseen ja seurasarjaan ilmoittautuneiden kesken arvotaan lisäksi kuusi kappaletta 500 € arvoisia lahjakortteja *Retkitukkuun Arvokkaat palkinnot: Seurasarjan kilpailussa palkitaan 3 parasta. Palkittuja esitellään Metsästäjä-lehdessä. Seurakohtaisen sarjan palkintoja ovat kunniakirjat ja lahjakortit *Retkitukkuun: Ilmoittaudu RIISTANVUOKSI.FI R ETKITUKKU.fi Nettohintaan suoraan tehtaalta Suomen suosituin riistakamera * Ei koske Garmin tuotteita M AR KO SV EN SB ER G Miten sinun metsääsi hoidetaan riistan kannalta? Taimikon varhaishoidosta lähtien tärkeintä on ohjata kehitystä kohti sekapuustoisuutta. Jätä säästöpuuryhmät käsittelemättä ja säästä riistatiheikköjä. Säästä lehtipuuta ainakin aukkoihin, notkelmiin ja varjoisiin reunoihin.
14 l Metsästäjä 5 l 2017 ANTTI PIIRONEN , Suomen riistakeskus ja JUHO RISTIKANKARE ? Kuvat: ANTTI PIIRONEN KEINOSAARILLA JA PESÄLAATIKOILLA pesäpaikkoja taantuville sorsille Haudonta on kriittinen vaihe varsinkin maassa pesivien lintulajien elinkierrossa. Lempäälän Ahtialanjärvellä on luotu sorsille turvallisia ja houkuttelevia pesimäpaikkoja rakentamalla keinosaaria ja sijoittamalla niille pesälaatikoita. Turvalliset pesäpaikat ovat kasvattaneet selvästi sekä sorsien että pienten lokkilintujen parimääriä järvellä. P ienten keinosaarten sorsanpesiä suojaava vaikutus perustuu kahteen asiaan. Avovesialueen keskellä sijaitsevat keinosaaret antavat turvaa maapetoja, erityisesti kettua ja supikoiraa vastaan. Lisäksi pienet lokkilinnut, kuten kalatiirat ja naurulokit, pesivät mielellään saariin. Lokkilintuyhdyskunnat puolustavat hanakasti pesiään petoja vastaan, jolloin keinosaarelle pesimään hakeutuvat sorsat hyötyvät lokkien tarjoamasta puolustuksesta. Varsinkin tukkaja punasotkien tiedetään hakeutuvan mielellään pesimään lokkiyhdyskuntien suojiin. Keinosaarten houkuttelevuutta pesimäpaikkoina voidaan edelleen parantaa rakentamalla sorsille pesälaatikoita. Lempäälän Ahtialanjärvellä on päädytty yksinkertaisiin vanerista tehtyihin laatikoihin, joissa on katon lisäksi sivuja takaseinät. Laatikot täytetään kuivilla heinillä tai oljilla. Ne tarjoavat sorsille pesäkolon, joka suojaa erityisesti lentäviltä pedoilta. Laatikoiden katot toimivat samalla lokkien ja tiirojen pesäalustoina. Keinosaarten ja laatikoiden yhdistelmän idea on siis pitkälti sama kuin suuren suosion saavuttaneilla putkimallisilla sorsanpesien suojilla: Ne tarjoavat suojaa maapetoja ja petolintuja vastaan. Saaret pesälaatikoineen ja lokkilintuyhdyskuntineen vaikuttaisivat kuitenkin houkuttelevan pesäputkia tehokkaammin sotkia. Lähikuva isosorsimolla naamioidun pesälaatikon suulta. Laatikko naamioidaan ja täytetään pesämateriaalilla niin, että vain suuaukko näkyy ulospäin. Huomaa laatikon päälle laudasta tehty tiirojen ja lokkien pesäalusta.
Metsästäjä 5 l 2017 l 15 Ahtialanjärven sotkakannat nousuun pesäpaikkoja parantamalla Lempäälän Ahtialanjärvelle tehdyt saaret pesälaatikkoineen ovat houkutelleet pesijöitä varsin kiitettävästi: Vuonna 2016 järven 25 keinosaarella pesi yhteensä 38 vesilintunaarasta, joista tukkasotkia oli 10 ja punasotkia 11! Varsinkin voimakkaasti taantuneiden punaja tukkasotkien parimäärät Ahtialanjärvellä ovat selvästi kasvaneet keinosaarten ja pesälaatikoiden myötä. Myös sinisorsat ovat ottaneet laatikot omakseen. Nykyään pesälaatikoissa pesii jo yli 90 prosenttia järven sinisorsa-, punasotkaja tukkasotkanaaraista. Samaan aikaan tekosaarilla pesii useita kymmeniä pareja tiiroja ja naurulokkeja. Keinosaari tai -kari on yksinkertaisesti veteen keinotekoisesti rakennettu saari. Helpointa keinokarin tekeminen on noin päänkokoisista kivistä, joita jaksaa vielä käsivoimin liikutella. Kivet kannattaa ajaa järvelle kuormaautolla talvella jäitä pitkin, mikäli jäätilanne ja lupa-asiat sen sallivat. Keinosaarien kohdalla kannattaa tavoitella pistemäistä eli pientä ja kaukana rantaviivasta sijaitsevaa saarta. Pinta-alaksi riittää muutama neliömetri. Etäisyys rantaan on tärkeää, jotta kohde olisi maapedoille mahdollisimman vähän houkutteleva. Keinokareja kannattaa tehdä enemmän kuin arvioitu tarve on, sillä osa niistä jää todennäköisesti vaille pesiviä lintuja jonkin häiriötekijän vuoksi. Karien reunoista ei kannata tehdä liian jyrkkiä, jotta pesän ympäristössä pomppivat lokinpoikaset pääsevät nousemaan vedestä takaisin pesäkummulle. Muutaman neliön karille voi asettaa 2–3 pesälaatikkoa. Ahtialanjärvellä parhaaksi on havaittu 50 cm leveä, 55 cm syvä ja 25 cm korkea laatikko. Laatikko tulee asettaa avoin sivu vedelle päin ja mahdollisimman lähelle rantaviivaa, jolloin lokin poikaset eivät helposti pääse sisään häiritsemään pesivää naarasta. Näin sorsaemot myös pääsevät pesälle ja pois ilman lokkien ja tiirojen häirintää. Pesämateriaalit vaihdetaan laatikoihin vuosittain ennen sorsien pesintää. Hyvin lämpöä eristävä isosorsimo on oiva pesäalusta sorsille, mutta oljet ja kuiva heinä käyvät myös hyvin. Lokkien ja tiirojen pesintää varten laatikoiden katolle voi kasata kosteikon liejusta pesämateriaalia, johon linnut saavat tehtyä pesäkuoppansa. Lintujärvelle rakennetuilla keinosaarilla ja niille sijoitetuilla pesälaatikoilla voidaan luoda turvallisia ja houkuttelevia pesäpaikkoja sorsille. Pesiminen saarella vähentää maapetojen saalistusta ja saarilla mielellään pesivät pienet lokkilinnut turvaavat pesiviä sorsia. Saarten antamaa turvaa parantaa niille sijoitettavat pesälaatikot, joihin sorsat hakeutuvat mielellään pesimään. Pesälaatikot antavat suojaa petolintuja ja variksia vastaan. Keinosaari pesälaatikoineen kevättalvella. Kuvan saari on pinta-alaltaan noin kymmenen neliömetriä ja sillä on kolme pesälaatikkoa. Huomaa pesälaatikoiden sijoittelu: Suuaukko veteen päin ja mahdollisimman lähelle saaren reunaa.
16 l Metsästäjä 5 l 2017 JYRKI PUSENIUS , Luonnonvarakeskus Suomen hirvenmetsästäjät ovat täyttäneet hirvihavaintokorttia jo yli 40 vuotta. Ennen Oma riista järjestelmän käyttöönottoa hirvihavaintokortin täytti enemmän kuin neljä viidestä hirviseurueesta ja havaintoja kertyi vuosittain keskimäärin yli 200 000. Oma riista – järjestelmän käyttöönoton jälkeen havaintojen kirjaamisaktiivisuus on edelleen kasvanut. Kun järjestelmät muuttuvat, on tärkeää pyrkiä takaamaan aineistojen vertailukelpoisuuden säilyminen. Siksi Luonnonvarakeskuksen hirvitutkimus haluaa kerrata hirvihavaintojen kirjaamisen pääperiaatteita. S uomen hirvikannan hoito perustuu kannan tiheydelle ja rakenteelle hirvitalousalueittain asetettaviin tavoitteisiin. Vuonna 1973 Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen lanseeraama hirvihavaintokortti on mahdollistanut kannan koon ja rakenteen seurannan kustannustehokkaasti. Hirvihavainnot ovat edelleen keskeisin aineisto, jota käyttäen Luonnonvarakeskuksen hirvimalli tuottaa vuotuiset kannanarviot (ks. http://riistahavainnot.fi/ hirvielaimet/hirvikannanarviomenetelma) Hirvihavaintokortilla ilmoitettujen päivittäisten hirvihavaintojen lukumäärä riippuu suoraan hirvikannan tiheydestä. Tämän vuoksi havaintoja per päivä indeksi kertoo luotettavasti hirvikannan koon muutoksista vuodesta toiseen. Edellytyksenä on kuitenkin se, että havaintoja kirjataan vuodesta toiseen samalla periaatteella (kuva 1). Havaittujen aikuisten urosten ja naaraiden sekä vasojen lukumääristä voidaan laskea aikuisten hirvien sukupuolisuhde sekä verotuksen suunnittelussa aina keskeinen hirvikannan tuottoarvio. Korjaamalla päivittäisiä havaintoja päivittäisillä kaadoilla saadaan koko jahtikauden aineistosta laskettua kannan rakenne ennen jahtia ns. metsästettävässä kannassa (kuva 2). Havaintojen kirjaamisen pääperiaatteita Jotta havaintoaineisto olisi käyttökelpoista edellä kuvattuihin tarkoituksiin, täytyy aineiston keräyksessä noudattaa tiettyjä pääperiaatteita. On tärkeää että havainnoiksi kirjataan vain hirvijahdin aikana nähdyt hirvet. Tämä ennen kaikkea siksi että havainnoista voidaan tuottaa kannan kokoa kuvaavia indeksejä kuten esim. havaintoja/ metsästäjäpäivä. Indeksi kertoo siitä paljonko havaintoja tehdään tietyllä metsästyspäiväkohtaisella ’havainnointi/pyyntiponnistuksella’. Mm. tämän ponnistuksen kuvaamiseksi kirjataan kutakin metsästyspäivää kuvaavia tietoja kuten päivämäärä, Kirjaa hirvihavainnot oikein 1 2 3 4 5 6 40 80 16 00 24 00 ka lo ri t 2000 2005 2010 2015 VUOSI In d ek si t Etelä metsästäjien tiheysarvo havaintoja/päivä kolarit 1 2 3 4 5 6 10 20 30 40 50 60 ka lo ri t 2000 2005 2010 2015 VUOSI In d ek si t Oulu–Kainuu metsästäjien tiheysarvo havaintoja/päivä kolarit 1 2 3 4 50 10 15 20 ka lo ri t 2000 2005 2010 2015 VUOSI In d ek si t Lappi metsästäjien tiheysarvo havaintoja/päivä kolarit Kuva 1
Metsästäjä 5 l 2017 l 17 metsästykseen käytetty aika, metsästykseen osallistuneiden metsästäjien ja koirien lukumäärä, sekä tulosten tulkinnassa tarvittavia metsästystapaa ja olosuhteita koskevia tietoja. On erittäin tärkeää että metsästyspäiviä koskeva tieto ilmoitetaan myös sellaisina metsästyspäivinä, jolloin ei havaita eikä kaadeta hirviä. Ja tietenkin havainnot ja metsästyspäivää koskevat tiedot tulee kirjata myös niinä päivinä jolloin hirviä nähdään mutta saalista ei saada. Päivinä jolloin saalista saadaan tulee havainnoiksi kirjata myös kaadetut hirvet, ellei niitä ole jo aikaisemmin samana päivänä kirjattu havainnoiksi. Tässä kohtaa nousee esiin se tärkeä periaate, että meikäläisessä hirvihavaintojen kirjauksessa kukin nähty hirvi kirjataan kunakin metsästyspäivänä havainnoksi vain kertaalleen. Periaatteen toteutuminen edellyttää metsästyksen johtajalta havaintoaineiston seulontaa. Yksi havaintojen kirjaamisen käytäntöjen tärkeä peruste on havaintoaineiston vertailukelpoisuuden säilyttäminen, eli perinteitä kunnioitetaan melko pitkälle. Oma riista on tuonut mukanaan paljon metsästäjiä helpottavia uutuuksia. Joskus voi näyttää siltä, että käytännöt eivät ole niin virtaviivaisia kuin teoriassa voisi olla mahdollista. Tässä on usein taustalla vertailukelpoisuuden turvaaminen. Aineisto kerätään Oma riistassa vertailukelpoisuus säilyttäen Vanhaan hyvään aikaan hirvihavaintokortilla pyrittiin ilmoittamaan kertaalleen kukin jahtipäivän aikana havaittu aikuinen hirviyksilö. Urosten ja vasojensa lukumäärän perusteella luokiteltujen naaraiden lisäksi kirjattiin tunnistamattomien yksilöiden määrä. Tähän kategoriaan on sisältynyt myös yksinäisinä havaitut vasat. Tänä vuonna uutena ominaisuutena yksinäiset vasat saa kirjattua erikseen, mikä vähentää havainnon lisätietojen kirjoittamisen tarvetta. Havaintokortin ”nähdyistä hirvistä kaadettiin” -kenttiin kirjattiin päivittäinen hirvisaalis luokiteltuna aikuisiin uroksiin, aikuisiin naaraisiin sekä urosja naarasvasoihin. Näin ollen jokaisesta havaitusta hirvestä jäi merkintä kortille, ja lisäksi kaatosarakkeeseen merkintä jokaisesta kaadetusta yksilöstä. Jotta hirviseurannan aineistojen vertailukelpoisuus säilyisi, täysin sama tieto on tarkoitus saada talteen Oma riistan kautta. Koska tieto koostuu nyt kunkin metsästäjän Oma riistaan näppäilemistä havainnoista, vaatii metsästyspäivän yhteen vetäminen HA N N U HU TT U metsästyksenjohtajalta vastaavan työn kuin aiemmin: havaituista hirvistä on pyrittävä erittelemään ja kirjaamaan vain kertaalleen kukin aikuinen yksilö. Lisäksi on muistettava varmistaa, että kukin kaadettu hirvi on mainittu myös havaintokirjauksissa. Tällöin tiedon logiikka vastaa hirvihavaintokortin ajan kirjauksia havaintosarakkeisiin ja saalissivulle. On kysytty, miksei kansalaishavainnoinnin digitalisaation lippulaiva, Oma riista (tai hirvitietojärjestelmä), kirjaa saaliiksi ilmoitettua hirveä automaattisesti havainto-osastolle. Kaatojen automaattista siirtoa havainnoiksi on pohdittu järjestelmää kehitettäessä, mutta on tunnistettu tilanteita, joissa tämä suoraviivaisesti toteutettuna johtaisi helposti väärään tietoon tietokannassa. Esimerkki tällaisesta tilanteesta: havainto voi olla samasta paikasta nähty ykkösvasalehmä ja vasaton lehmä, joista kaadetaan vasalehmän vasa ja vasaton lehmä. Saaliskirjaukset ovat ”vasa” ja ”lehmä”. Jos Oma riista yrittäisi kääntää nämä saaliit automaattisesti havainnoiksi, olisi havainto luultavasti ”lehmä ja yksi vasa”. Niinpä vasattoman lehmän havaintotieto häviäisi kokonaan, jollei sitä kirjattaisi erikseen myös havaintoihin. Tällöin vasatuoton arviointi vääristyisi, sillä vasalehmien osuus arvioitaisiin liian suureksi. Tämä esimerkkitilanne voitaisiin selvittää muutamalla lisäkysymyksellä. Toisaalta, havainnon ollessa vaikkapa vasaton lehmä ja kaksi kaksosvasalehmää, jouduttaisiin eri kaatovaihtoehdoille laatimaan omat lisäkysymyspakettinsa. Pian menetettäisiin havaintokirjausten automatisoinnin hyöty. Tämän vuoksi, järjestelmän kehittämisen ja käyttäjänkin kannalta selkein ratkaisu on se, että kirjataan hirvihavaintokortin hengessä kaikki havaitut yksilöt kertaalleen, sekä lisäksi saalistietomerkintä kustakin kaadetusta hirvestä. Tänä vuonna Oma riista -sovellus helpottaa käyttäjän työtä muistuttamalla tekemään saaliskirjauksen yhteydessä myös havaintokirjauksen, jos sitä ei ole jo tehty. Kirjaa hirvihavainnot oikein 0. 0. 5 1. 1. 5 2. 2. 5 3. 25 50 75 10 12 5 15 va sa tu o tt o 2000 2005 2010 2015 VUOSI le h m ä/ so n n i Etelä lehmiä/sonni vasoja/100 lehmää 0. 0. 5 1. 1. 5 2. 2. 5 3. 25 50 75 10 12 5 15 va sa tu o tt o 2000 2005 2010 2015 VUOSI le h m ä/ so n n i Oulu–Kainuu lehmiä/sonni vasoja/100 lehmää 0. 0. 5 1. 1. 5 2. 2. 5 3. 25 50 75 10 12 5 15 va sa tu o tt o 2000 2005 2010 2015 VUOSI le h m ä/ so n n i Lappi lehmiä/sonni vasoja/100 lehmää Kuva 2
18 l Metsästäjä 5 l 2017 JANI KÖRHÄMÖ , Suomen riistakeskus Hirvieläinten pyyntilupamäärät selvässä kasvussa Suomen riistakeskus myönsi tulevalle metsästyskaudelle kaikkiaan 52 771 pyyntilupaa hirvelle, 36 191 valkohäntäpeuralle, 169 kuusipeuralle ja 18 metsäpeuralle. Hirven ja valkohäntäpeuran pyyntilupien määrä nousi noin neljänneksellä edelliseen vuoteen nähden. Sähköisesti pyyntilupaa haki peräti 95 prosenttia hakijoista. S ekä hirven että valkohäntäpeuran pyyntilupia myönnettiin tänä vuonna kaikkiaan noin neljännes enemmän kuin viime vuonna. Hirven pyyntilupamäärä kasvoi kaikilla riistakeskusalueilla viime vuoteen verrattuna. Lukumääräisesti eniten hirvenpyyntilupia on jälleen pinta-alaltaan suurilla Lapin ja Oulun riistakeskusalueilla. Pinta-alaan nähden eniten hirvenpyyntilupia on Rannikko-Pohjanmaan, KaakkoisSuomen ja Uudenmaan alueilla. Edelliseen vuoteen nähden pyyntilupamäärä kasvoi suhteellisesti eniten Lapin, Pohjanmaan, Pohjois-Karjalan ja Etelä-Hämeen alueilla. Hirvikanta on Luonnonvarakeskuksen tuottamien arvioiden mukaan runsastunut ja hirvitiheys on tavoiteltua suurempi noin puolella hirvitalousalueista. Luonnonvarakeskuksen mukaan syksyn 2016 metsästyksen jälkeen hirvikanta oli 79 000–103 000 yksilöä, kun hirvitalousalueille asetetut tavoitteet tähtäävät 65 000–89 000 yksilöön. Riistanhoitoyhdistysten keväällä tuottamien verotussuunnitelmien tavoitteena on monilla alueilla pienentää kanta tavoitetasolle. Viime syksynä saatiin saaliiksi noin 49 700 hirveä ja noin 32 200 valkohäntäpeuraa. Tulevana syksynä hirvisaaliin arvioidaan nousevan yli 60 000 yksilöön ja valkohäntäpeurasaaliin yli 40 000 yksilöön. Valkohäntäpeurakanta keskittyy voimakkaasti Varsinais-Suomen, Satakunnan, Uudenmaan sekä Eteläja Pohjois-Hämeen riistakeskusalueille ja kannan arvioidaan runsastuneen. Luonnonvarakeskuksen kanta-arvion mukaan koko maan valkohäntäpeurakanta oli viime syksyn metsästyksen jälkeen noin 77 000 yksilöä. Valkohäntäpeuran pyyntilupia myönnettiin Joulukinkku hirvijahdista S uomen villisikakanta on viime vuosina kasvanut ja levittäytynyt nopeasti. Villisikaa tavataan yhä useamman metsästysseuran alueella, jolloin myös villisian metsästys tulee ajankohtaiseksi. Villisikakannan kasvua halutaan rajoittaa, mikä edellyttää aktiivista pyynnin opettelua ja siihen valmistautumista metsästysseuroissa. Villisikasaalista kertyy hirvijahdin yhteydessä säännöllisesti ja viime syksyinä moni hirvijahti on muuttunut välillä sikajahdiksi. Villisika saattaa tulevana syksynä ilmestyä yhä useammin hirvipassiin ja tällöin on tärkeää olla ennakkoon sovittuna porukan pelisäännöt pyyntiin. Metsästyksenjohtajan on myös syytä antaa seurueelleen tarvittavat ohjeet villisikatilanteiden varalta. Villisian metsästys ei ole pyyntiluvanvaraista ja metsästysaika on varsin laaja. Vain villisikanaaras, jota vuotta nuorempi jälkeläinen seuraa, on rauhoitettu maaliskuun alusta heinäkuun loppuun. Tuore asetusmuutos edellyttää myös villisian metsästäjältä ampumakokeen suorittamista, mikäli metsästetään rihlatulla luotiaseella. Kyseessä on sama koe kuin pyyntiluvanvaraisilla hirvieläimillä, joten hirvenmetsästäjillä koe on yleensä suoritettu. Ennen villisian metsästystä tulee varmistaa, että oikeus metsästää villisikaa alueella on kunnossa. Kaikki riistaeläimet sisältävissä metsästysvuokrasopimuksissa tai –luvissa myös villisika on luonnollisesti mukana. Pelkät hirvieläimet sisältäviin sopimuksiin ei villisika sisälly. Metsästysvuokrasopimuksia onkin epäselvissä tapauksissa syytä päivittää ajoissa. eniten Varsinais-Suomen ja Satakunnan riistakeskusalueille. Tulevan syksyn metsästyksellä tavoitellaan kannan leikkausta etenkin runsastuneiden peurakolarien vähentämiseksi. Kuusipeuraa metsästetään pieniä määriä Eteläja Lounais-Suomessa. Vastaavasti metsäpeuraa metsästetään joitakin yksilöitä Pohjanmaan ja Keski-Suomen alueilla. VIOLETTA NOWAK CIC
S H A R E T H E A D V E N T U R E ULTRACOM AVIUS VHF -koiratutka tuo seikkailun koko jahtiseurueen älypuhelimiin. Tarina todistaa koiran ja isännän menestyksekkään yhteistyön. Panta käy kaikenkokoisille koirille. Seisontahälytys, tarkka haukkulaskuri sekä huomiovalo turvaavat ja tehostavat jahtitilannetta. Ultratarkka Ultrapoint kartta-aineisto, kertalisenssi sekä mahdollisuus laajennuksiin tuovat seikkailun luoksesi. ultracom.fi VIE SEIKKAILUT JAHTISEURUEEN PUHELIMIIN. Kotimainen tehotiimi: Repe ja ULTRACOM AVIUS VHF-koiratutka Verkkokauppa: store.ultracom.fi Ei VUF – vaan VHF! ” Hyvä Repe, täydet pointit! ultracom_210x297mm_metsastaja-lehti.indd 1 23.8.2017 14.16.18
20 l Metsästäjä 5 l 2017 HARRI AHO , LähiTapiola Onnistunut jahtireissu on turvallinen O nnistunut ja turvallinen metsästystapahtuma on meidän kaikkien tavoite. LähiTapiolan tietoon tulee vuosittain toistakymmentä metsästyksessä sattunutta korvattavaa vahinkotapahtumaa. Tämä on metsästäjien määrään suhteutettuna suhteellisen alhaisella tasolla. Tapaturmien määrä on pysynyt viime vuosina suurin piirtein samana, vaikka metsästyspäivät ovat lisääntyneet. Eniten vahinkoja sattuu metsästyskauden ensimmäisinä päivinä, kun alkuinnostus on suurin. Metsästäjän asenteella on merkittävin vaikutus turvallisuuteen. Lähes jokaiseen vahinkotapaukseen liittyy yhteisenä tekijänä aseen käyttäjän jonkinlainen huolimattomuus. Metsästäjät tuntevat turvallisuussäännöt hyvin, mutta niitä pitää myös muistaa ja malttaa noudattaa. Metsästäjä on harrastuksensa mainosmies. Käyttäytyminen vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen metsästyksestä, joten metsästyksen perusasiat ja säännöt on tunnettava. Hyvää jahtia toivoo LähiTapiola! Muista nämä säännöt metsällä: Ammu vain, jos täysin varmasti tunnistat ammuttavan kohteen. Vuosittain Suomessa tapahtuu metsästysvahinkoja, joissa laukaus osuu tahattomasti ihmiseen tai metsästyskoiraan. Lähes poikkeuksetta vahinko on aiheutunut siitä, että laukaus on ammuttu sektoriin, johon ei olisi pitänyt ampua lainkaan, ampuja ei ole tunnistanut kohdetta tai tiedostanut jahtikaverin tai -koiran sijaintia. Veneessä on turvallista vain yhden ampua kerrallaan. Ampumataidon ylläpitäminen tapahtuu vain ampumalla. Siksi ampumaratojen hyödyntäminen ennen jahtikautta ja myös sen aikana on suositeltavaa. Käsittele asetta aina kuin se olisi ladattu. Pidä ase taitettuna tai lukko auki taukopaikalla. Laita patruunat aseeseen vasta passipaikalla ja pura patruunat pois aseesta ennen passipaikalta poistumista. Poista patruunat aseen piippu turvalliseen suuntaan, esimerkiksi maahan, suunnattuna. Metsästäjällä on yksiselitteisesti vastuu jokaisesta ammutusta laukauksesta. Asetta on turvallisinta kuljettaa lataamattomana suojuksessa. Metsästyksen johtajan ohjeiden noudattaminen on tärkeää: passilinjojen suunnittelu ja niiden noudattaminen riistalaukausten yhteydessä. Promillet veressä ja metsästysaseiden käyttö eivät sovi yhteen. Mikäli alkoholia halutaan käyttää, tehdään se jahtipäivän päätyttyä. Jos ilta on venähtänyt pitkäksi ja aamulla on promilleja veressä, pidetään aseet pussissa, kunnes mittari näyttää nollaa. Metsästämisessä on nollatoleranssi alkoholin suhteen. LähiTapiola on vakuuttanut kaikki metsästäjät metsästyskorttiin liitetyllä vakuutuksella Metsästäjävakuutus kattaa metsästyksen ja siihen liittyvän kilpailemisen tai harjoittelun aikaiset tapaturmat, jotka aiheutuvat aseen laukeamisesta. Vakuutus kattaa vain aseella aiheutetut vahingot, sen piiriin eivät kuulu muut metsällä sattuneet tapaturmat. Näiden vahinkojen varalta voi metsästäjä vakuuttaa itsensä tapaturmavakuutuksella. Eettisiä ohjeita metsästäjille: 1. Edistä toiminnallasi metsästyksen arvostusta. 2. Huolehdi kestävän käytön periaatteen toteutumisesta. 3. Osoita kunnioitusta riistaeläimille. 4. Kehitä tietojasi ja taitojasi. 5. Pidä huolta turvallisuudesta. 6. Huolehdi suhteista maanomistajiin. 7. Ota huomioon asutus ja muut luonnossa liikkujat. 8. Kunnioita muita metsästäjiä. TE RO KU IT UN EN