69 Lutukka 41. 2025 L iuskakämmeköiden su ku, Dactylorhiza, on erit täin hankala, lajiutumis ta tapahtuu edelleen ja monet suvun taksonit eroavat san gen vähän toisistaan. Lisäksi ne ovat muuntelevia ja muo dostavat erilaistuneita paikal lispopulaatioita. Lisämausteen antavat yksiköiden käsittely useammalla eri taksonomisel la tasolla ja eri kombinaatioina ja siihen liittyvät nimistölliset ongelmat. Liuskakämmeköi den fylogeniaa on viime vuosi na selvitetty paljon Euroopas sa, mutta taksonomiset johto päätökset ovat edelleen risti riitaisia. Jääkauden muokkaa maa Pohjolan lajistoa on tutkit tu molekyylimenetelmin eten kin Ruotsissa ja myös Venäjäl lä, mutta suomalaisia kasveja ei juuri ole sisällytetty näiden tutkimusten aineistoihin. Erityisen vaikean ryhmän Pohjoismaissa muodostavat di ploidin punakämmekän, Dactylorhiza incarnata, allotetrap loidit risteymät maariankäm mekkäryhmän diploidin kieli kämmekän, D. fuchsii, ja auto tetraploidin maariankämme kän, D. maculata, kanssa. Näitä allotetraploideja on laajaa laji käsitystä noudattaen käsitelty isotoukokämmekän, D. majalis, alalajeina (mm. Pedersen 1998, 2004, Hedrén 2005) . Lisäongelmia aiheuttaa se, että kantalajejakin on käsitel ty eri tavoin, joskus kielikäm mekkää on pidetty vain maa ja lähilajit Suomessa PERTTI UOTILA Baltiankämmekkä ◄ Loviisan Sondarön saarella, kesähuvilan rantaniityllä havaittiin vuonna 1982 outo kämmekkä. Myöhemmin se tunnistettiin baltiankämmekäksi, jonka varhaisin löytö Suomesta siis on kyseessä. D ac tylo rh iza ba ltic a 14 .6 .2 00 9 L. H ely nra nta
70 Lutukka 41. 2025 riankämmekän alalajina. Tätä laajaa näkemystä on yleisesti noudatettu Pohjoismaissa (mm. Salmia 2013, Mossberg & Stenberg 2018, Birkedal 2020, Elven ym. 2022). Kuitenkin risteytyminen on tapahtunut useaan kertaan eri paikoissa ja eri aikaan, ja jälke läiset ovat kehittyneet morfo logialtaan ja ekologialtaan eri laistuneiksi itsenäisiksi popu laatioiksi, joiden käsittely laji tasolla on perusteltua ja käy tännöllisempää kuin alalajita solla (mm. Shipunov ym. 2005, Fay & Raistrick 2024, Efimov 2025) . Ryh mää on meillä kutsuttu touko kämmekkäryhmäksi, D. majalis ryhmä, joka käytännössä vas taa suvun sektiota Angustifoliae (Efimov 2025). Suomen alkuperäisistä al lotetraploidilajeista luhtakäm mekkä, Dactylorhiza sphagnicola, on kehittynyt punakämme kän ja maariankämmekän ris teymisen tuloksena, kaitakäm mekkä, D. traunsteineri, puoles taan punakämmekän ja kieli kämmekän risteytymisestä. Se kä luhtakämmekkä että eten kin kaitakämmekkä sisältävät rotuja, jotka eroavat morfolo gisilta piirteiltään toisistaan. Lisäksi ryhmään kuulu vat mm. Suomesta ensi kertaa 1980-luvulla löydetty baltian kämmekkä, Dactylorhiza baltica, ja tässä ensi kertaa laajem min esiteltävät englanninkäm mekkä, D. praetermissa, ja hur mekämmekkä, D. purpurella. Niiden vanhempina ovat pu nakämmekkä ja kielikämmek kä, kuten ryhmän nimilajilla kin, isotoukokämmekällä, ja ne ovat geneettisesti lähellä toisi aan. Isotoukokämmekkä on melko samannäköinen kuin baltiankämmekkä mutta hie man matalampi ja tukevampi; sen varsi on yläosasta punai nen; lehdet ovat lyhyempiä ja leveämpiä, lähes soikeita, iso täpläisiä (joskus täplät puut tuvat) ja ylimmät lehdet ulot tuvat kukintoon asti; kukat ovat tavallisesti tummemman punaisia, huuli leveyttään pi tempi ja sen sivuliuskat kape ampia. Nimensä mukaisesti se kukkii varhain, Suomessa tou kokuun jälkipuoliskolla. Iso toukokämmekkä on länsi ja keskieurooppalainen laji, jon ka alue Suomea lähimmäksi ulottuu Etelä-Ruotsiin ja Tans kaan sekä Itämeren kaakkois rannikolle. Yksi isotoukokämmekkä on kasvanut vuodesta 2001 lähtien Helsingissä Visa Lipposen pihassa, lämpimällä talon seinustalla. Se kukki ensimmäistä kertaa 2006 ja on nykyään kaksivartinen, muttei ole levinnyt siemenistä. Nimistöä tässä kirjoituksessa Dactylorhiza liuskakämmekät D. foliosa madeirankämmekkä D. incarnata punakämmekkä subsp. incarnata suopunakämmekkä D. maculata -ryhmä maariankämmekkäryhmä D. fuchsii kielikämmekkä D. maculata maariankämmekkä D. majalis -ryhmä toukokämmekkäryhmä D. baltica baltiankämmekkä D. majalis isotoukokämmekkä D. praetermissa englanninkämmekkä var. junialis täpläenglanninkämmekkä var. praetermissa viherenglanninkämmekkä D. purpurella hurmekämmekkä var. cambrensis täplähurmekämmekkä var. purpurella viherhurmekämmekkä D. sphagnicola luhtakämmekkä D. traunsteineri kaitakämmekkä D ac ty lo rh iz a m aj al is , V. Li pp on en 27 .5 .2 01 4
71 Lutukka 41. 2025 Liuskakämmeköitä tunnistamaan Nykyään liuskakämmeköi den määrittäminen tapahtuu useimmin värivalokuvista, jot ka ovat tässä kasviryhmässä sangen hyödyllisiä. On syytä muistaa, että kasvien punaisiin ja sinisiin väreihin saattavat vaikuttaa paitsi kukkien ikä ja kasvin kasvupaikka, myös ku vanottohetken valaistus, ka meran säädöt ja oheislaitteiden käyttö. Kämmeköiden värit eivät kuivattaessa säily kovin hy vin. Usein lehtien täplät haalis tuvat tai katoavat kokonaan ja kukkien osien muodot ja asen not muuttuvat tai jäävät peit toon. Myttyyn prässätyn ku kan huulen voi tosin paril la vesitipalla pehmennyksen jälkeen levitellä stereomikro skoopin alla alkuperäiseen muotoon. Osa lajeista on rau hoitettu eikä näytteitä voi kerä tä ilman lupaa. Näistä seikois ta johtuen kämmekkänäytteitä ei viime vuosina ole juuri ker tynyt herbaarioihin. Mutta näytteitä tarvitaan yhä muun muassa mahdolli sia tulevia geneettisiä selvityk siä varten ja mikromorfologi an tutkimiseen. Esimerkiksi kukkien tukilehtien reunan so lujen muoto vaihtelee ja pitää tarkistaa useasta tukilehdes tä ja mieluiten useasta yksilös tä ja tukilehden keskivaiheil ta (Bjurulf 2005). Kuvista tämä ei näy, ja tarkastelu edellyttää stereomikroskoopin käyttöä. Kuvista yleensä puuttuu mitta jana, ja niistä on vaikea todeta esimerkiksi kukan osien mitto ja. Kauniiden kukkien kuvaa jat eivät aina myöskään muis ta ottaa kuvia kasvien lehdistä, joissa myös on olennaisia tun tomerkkejä. Muuntelun ymmärtämi seksi useampi yksilö populaa tiosta pitäisi tutkia, mieluiten jo luonnossa, ja samalla selvit tää onko populaatioissa ristey tymiseen viittaavia kasveja. Liuskakämmeköiden leh det ovat usein luonteenomai sen violettitai punaruskea täpläisiä. Täplien tiheys, koko, muoto ja tummuusaste voivat vaihdella huomattavasti niin kasvupaikan kuin kasvin iän mukaan. Lisäksi säännöllises ti täpläisiltä lajeilta täplät voi vat joskus puuttua (”albiino”). Lipponen (2006) totesi maari ankämmekän lehtien täpläi syyden lisääntyvän, kun puu tarhaan istutettuja, alun perin lehdiltään täplättömiä yksilöi tä siirrettiin kasvamaan varjoi semmasta valoisampaan paik kaan. Ylös asti melko tukeva ja paksu varsi luonnehtii touko kämmekkäryhmän kasveja (tä män artikkelin kuvauksissa annetut varren paksuusmitat ovat noin 3 cm kukinnon ala puolelta). Varsi on ainakin ala osastaan ontto, minkä voi to deta vartta katkaisematta sitä kevyesti puristamalla. Kasvien lehdet ovat vihreitä, yläpinnal ta täplättömiä tai täplikkäitä ja alapinnalta täplättömiä, ylintä (tai kahta ylintä) lukuun otta Liuskakämmeköille tyypillisten lehtien täplien värin voimakkuus voi vaihdella kasvin iän ja kasvupaikan mukaan. Tämän Sondarön esiintymän baltiankämmekän lehdet ovat melko haaleatäpläisiä. D ac ty lo rh iz a ba lti ca , T. R yt tä ri 8. 6. 20 10
72 Lutukka 41. 2025 Dactylorhiza baltica (Klinge) Nevski, D. majalis (Rchb.) P. F. Hunt & Summerh. subsp. baltica (Klinge) H. Sund. baltiankämmekkä baltnycklar 30–60(–75) cm, vanhempina usein monivartisina ryhminä. Varsi 3–5(–9) mm paksu, koko pituudel taan ontto, yläosasta hieman särmikäs, alempaa lie reä, vihreä (yläosan särmät joskus punaisia); varsi lehtiä 4–8(–10), melko tasaisesti varressa, yläviisto ja – pystyjä; isoimpien lehtien lapa 15–20 × 2–3(–4) cm, pitkulainen – hieman kapeanpuikea tai kape anvastapuikea, keskikohdalta tai kärkipuolelta le veimmillään, tasaisesti teräväksi kärjeksi suippene va, litteä, köliselkäinen, päältä vihreä, violetinrus keatäplikäs (loppukesällä täplät ovat vaaleampia), alta vaaleamman vihreä, täplätön; täplät tavallises ti tiheässä, kookkaita, täyteisiä, pituuttaan leveäm piä ja suorakaiteen muotoisia; lehdet lyhenevät ja kapenevat tasaisesti varressa latvaa kohti ja ylim mät 1 tai 2 lehteä hyvin kapeita, tavallisesti niiden kärjet eivät ulotu kukinnon alareunaan asti. Kukin to 5–15(–22) cm, lieriömäinen, suippolatvainen, ti heä, 20–60(–80)kukkainen; tukilehdet vihreitä tai heikosti punertavia, alimmat selvästi kukkia pi tempiä, tukilehtien reunat hienosahaisia (hampaat kookkaita, kiilamaisia, hieman etuviistoja). Kukka melko vaalean punainen – sinipunerva (keskiosis ta vaaleampi); kolme ulkokehälehteä 8–9 mm, soi keahkoja, kaksi sisempää hieman lyhyempiä ja ka peampia; huuli 6–9 × 7–13 mm, tummanpunatäpläi nen ja juovainen (tavallisesti kaarevat lähes ehyet juovat sivuliuskojen tyviosassa ja lisäksi katkonai sia juovia ja pisteitä), 3liuskainen, keskiliuska al le 4 mm, sivuliuskoja pitemmälle ulottuva ja kape ampi, kolmiomainen – pyöreähkö; keskilius kan ja sivuliuskojen etureunan välinen kulma leveä (usein lähes suora), sivu liuskat siirottavia, hieman kulmik kaita – pyöreähköjä, kärjistä ehyi tä, nyhäisiä tai matalalovisia; kan nus 6–9 mm, vähän sikiäintä lyhy empi. 2n = 80. Kukintaaika pää asiassa kesäkuun puolivälistä hei näkuun puoliväliin, joskus kukin ta alkaa jo toukokuun lopulla. ▲ Kotkan Hallan baltiankämmekän suuremman kasvuston näyttävä ryhmä. Dactylorhiza baltica, M. Lindholm 6.7.2017 72 Lutukka 41. 2025 J. Särkkä 3.7. 202 4 ◄ Kukkakuva Kemin esiintymästä.
73 Lutukka 41. 2025 matta tupellisia ja alimpien le veiden ja lyhyiden tyvilehtien jälkeen varsilehdet ovat suip pokärkisiä, tasaisesti latvaa kohti kapenevia ja lyheneviä. Baltiankämmekkää etelästä ja idästä Suomesta on tiedossa kymme nen baltiankämmekän esiinty mää. Sen moninaisiin kasvu paikkoihin kuuluvat meren rantaniitty, kallion niittylaik ku, puutavaran varastointiken tät, tienvarsiojat, reunoiltaan pusikoitunut entinen pelto kaista voimalinjan alla, puisto alueet koristekasviistutusten seassa ja tuntumassa sekä pu ronvarressa. Yhteistä paikoil le on avoimuus, ne eivät liene erityisen ravinteikkaita eivät kä yleensä kalkkivaikutteisia, mutta ainakin alkukesästä kos teita. Kyllä kasvi ravinteisuu desta kuitenkin hyötyy ja hy vässä puutarhamaassa kasva vat yksilöt tulevat kookkaiksi ja reheviksi. Efimovin (2012) mukaan Le ningradin alueella kasvupai kat ovat niittyjä, tienvarsia, umpeutuvia ojia ja hylättyjä, kosteapohjaisia sorakuoppia ja hyvinkin voimakkaasti ih mistoiminnan kohteina olevia kaupunkialueita ja ratapenk koja, ja kasvi sietää hyvin saas tunutta maata. Virossa kasvu paikoiksi kuvataan etupäässä melko märät paikat, kuten ran nat, erilaiset suot, märät niityt ja ojat, mutta myös viheralueet ja joutomaat (Kurbel 2024, Kurbel & Hirse 2024). Ensimmäiset löydöt Suomesta Baltiankämmekkä (tuolloin Dactylorhiza majalis subsp. baltica) tunnistettiin Suomesta en simmäisen kerran 1985 kaukaa VarsinaisSuomen ulkosaaris tosta silloisen Dragsfjärdin, nykyisen Kemiön saaren Mor gonlandetilta (663:325) . Sangen kookas, kolmivartinen yksi lö kasvoi niittylaikulla betoni sen bunkkerirakennelman tun tumassa, ja Terttu Sarén keräsi siitä yhden varren herbaario näytteeksi (H) . Kasvin kävivät myöhemmin toteamassa ai nakin Sven Forssell 1988 (nel jä vartta; kuva, Salmia 2013: 297 ), Leif Lindgren 1987, 1992 (kolme isoa ja yksi pienempi fertiili yksilö), 2005 (kuusi fertiiliä vartta), Mark ku Könkkölä 2006 (yksi puska, jossa oli kuusi kukkavartta). Vuon na 2007 Lindgren joutui totea maan, että kasvi oli hävinnyt, joku oli kaivanut sen pois (Key näs 2007). Hyvin todennäköises ti kasvi oli peräisin Virosta, eh kä ilman ihmisen apua lentä neestä tai tahattomasti vaikka pa purjehtijoiden mukana saa puneesta siemenestä. Morgonlandetin löytö ei kuitenkaan ollut ensimmäinen Suomesta, sillä jo 1982 havait tiin outo pieni kämmekkäkas vusto Uudeltamaalta, Pernajan (nykyisin Loviisan) Sondarön saarelta (668:344) , kesähuvilan tuntumasta rantaniityn ylä osasta, mutta vasta 2009, Lu tukan artikkelin (Efimov & Uotila 2008) havahduttamana, se tun nistettiin baltiankämmekäk si. Myöhemmin lundilainen Mikael Hedrén teki Sondarön kasvista DNAmäärityksen to deten, että se kuuluu D. majalis -ryhmään eikä ole mikään risteymä jonkin muun lajin kanssa. Kävin tutustumassa käm meköihin kesällä 2009, jolloin n. 30 × 5 metrin vyöhykkeellä oli viisi kukkivaa ja yksi kukki maton yksilö niityllä rantamet sän laidassa (Ryttäri & Uotila 2012). Myöhemmin vierailijoita on ollut muitakin. K.G. Widénin mukaan (puhelu syksy 2025) kas vusto on pysynyt suurin piir tein saman laajuisena löydöstä lähtien, ehkä viime vuosikym menenä hieman taantunut. Enimmillään kämmeköitä on ollut noin 20 yksilöä. Kukin tovarsia on ollut lähes vuosit tain, enimmillään vajaat kym menen (2009 viisi, 2011 kolme, 2015 viisi, 2024 ei yhtään, 2025 kaksi) ja valkohäntäkauriiden on havaittu syövän niitä. Baltiankämmekän arvioi tiin saapuneen omin avuin luonnonkasvupaikalle Suo meen ja laji arvioitiin äärim mäisen uhanalaiseksi (CR) vuoden 2010 uhanalaisuusar vioinnissa (Rassi ym. 2010). Tie don lisääntymisen perusteel la seuraavassa arvioinnissa (Hyvärinen ym. 2019) uhanalai suusluokka alennettiin erittäin uhanalaiseksi (EN). Lisää Uudeltamaalta Kouvolasta (U), entisen Elimä en Korialta (674:347), Koriantien varresta havaittiin jo vuosia sitten näyttävä kasvusto käm meköitä, jotka otaksuttiin maa riankämmeköiksi. Helsingin yliopiston Kumpulan kasvitie teelliseen puutarhaan haluttiin maariankämmekkä ja puutar han osastosihteeri Paula Ha vasMatilainen kaivoi 2012 Ko riantien penkasta yhden yksi lön Kumpulaan ja toisen oman kesäpaikkansa puutarhaan Eli mäen Kulhualle. Kumpulassa kasvi istutet tiin 2013 kotimaisten kasvien lohkoon pienen, keinotekoisen
74 Lutukka 41. 2025 suon yläpuolelle, missä se viih tyi hyvin, kukki, lisääntyi ja al koi levittäytyä. Jo varsin varhaisessa vai heessa puutarhuri Mikael Lind holm alkoi epäillä kasvin mää ritystä ja lopulta kesällä 2021 kävi alkuperäisellä paikalla Korialla, todeten kasvin ole van mitä ilmeisimmin baltian kämmekkä. Elokuun alussa 2021 kävin Paula HavasMatilaisen ja Pek ka Matilaisen opastamana ky seisellä paikalla. Kämmekkää oli kymmenien metrien mat kalla Koriantien molemmil la puolilla. Yhteensä laskin noin sata kukintovartta. Luku jäi kuitenkin epätarkaksi, kos ka kämmekän kukinta oli ohi ja muu kasvillisuus tiheää. Li säksi osa kämmeköiden leh distä ja varsistakin oli katken nut, koska tienvarsi oli niitetty aikaisemmin kesällä. Koriantien varsia on niitet ty myöhemminkin, mikä lie nee vaikuttanut esiintymään. Kämmeköitten vuoksi alueel le on asetettu niittokieltokylt ti. Niiton tarkoitus on ollut vä hentää tienvarressa kasvavaa lupiinia, jota on myös kitketty 2023 ja 2025 KaakkoisSuomen Ely-keskuksen toimeksiannos ta (Tuula Tanska). Nyt uhkana on, D ac ty lo rh iz a ba lti ca , M . Li nd ho lm 29 .6 .2 02 1 ▲ Baltiankämmekän pääesiintymää Korialla Koriantien ja kevyen liikenteen väylän välisessä matalassa ojassa ja sen loivilla penkoilla. Esiintymä vahvistui kevyen liikenteen väylän rakentamisen jälkeen. Heinäkuisessa kasvustossa näkyy alkukesän niiton jälkiä. D ac tylo rh iza ba ltic a, P. H av as -M atil ain en 4.7 .2 02 1 ► Mikael Lindholm kävi vuonna 2021 parhaaseen baltiankämmekän kukinta-aikaan Korian paikalla arvioiden kukintovarsia olleen huomattavasti enemmän kuin mitä laskin elokuussa.
75 Lutukka 41. 2025 että esiintymä kasvaa umpeen. Esiintymän alkuperästä ei ole tietoa, mutta se ei ainakaan suoraan johtune puutavara ja muusta Venäjän liikentees tä, joka on kulkenut pääasias sa valtatie kuutta ja muita pää teitä pitkin. Kumpulassa Korialta tuo tu baltiankämmekkä levisi no peasti alkuperäisestä istutus paikastaan viereisen keinote koisen suon reunaosiin. Olen laskenut Kumpulan istutus paikan ja suonreunojen balti ankämmekät kolmena vuote na: 2021 kukkivia varsia oli 23, 2023 31 ja 2025 39, kasvit olivat noin tusinana erillisenä var tena tai varsiryhmänä. Mut tei tässä kaikki, viime vuosi na kämmekkää on vähitellen alkanut ilmaantua eri puolil le puutarhaa, mutta ehkei se vielä ole levinnyt aidan ulko puolelle (Mikael Lindholm). Kas vin taimia on Kumpulasta siir retty myös Kaisaniemen kasvi tieteellisen puutarhan Evoluu tiopuutarhan Orchidaceaeloh koon. Myös Kulhualla Matilais ten puutarhassa kasvi alkoi viihtyä erinomaisesti, kukki, siemensi, lisääntyi ja levittäy tyi kukkapenkkien ja peruna maan reunoille useiden metri en päähän istutuspaikastaan. Löytöjä Kotkasta (EK) Ensimmäiset tiedot Kotkan Hallan (670:349) baltiankämme köistä ovat vuodelta 2017. Sil loin puutarhaharrastajien Fa cebookryhmään oli kesäkuun lopulla tullut tieto epäilyttävis tä kämmeköistä Hallan saarel la sijaitsevalta puutavaran va rastoalueelta, jolloin kämmek käharrastajat Mikael Lindholm ja Jouni Seppänen lähtivät sa man tien heinäkuun alussa kat somaan paikkaa. He löysivät Hallasta baltiankämmeköiksi epäilemiään kasveja ja laskivat niiden lukumääräksi 24 fertii liä ja 10 steriiliä yksilöä. Alku peräinen tiedon ilmoittajakin tuli paikalle todeten, ettei tä mä ollut se kohta mistä hän oli kämmekän kuvannut. Siis kas veja olikin ainakin kahdessa eri paikassa! Lindholm ilmoitti tiedon Kaakkois-Suomen Elykeskukseen. (Seppänen 2017b, ku via, ja sähköposti syksy 2025). Ely-keskukselta saaman sa tiedon perusteella Risto Ha mari kävi saman tien paikalla mutta löysi vain pienen esiin tymän, jossa oli kolme kasvia (Kiviniemi & Kouvo 2019, kuvia). Ki viniemi oli 2019 löytänyt alu eelta kaksi kasvia, mutta 2023 niitä ei löytynyt. ▲ Myös Kulhualle puutarhaan siirretty baltiankämmekkä voi hyvin. Vuonna 2021 varsia oli yhteensä 40 ja kasvit olivat sangen kookkaita, monilehtisiä (maksimi 12 lehteä) ja monikukkaisia (maksimi noin 50 kukkaa 22 cm pitkässä tähkässä). D ac tylo rh iza ba ltic a, P. U otil a 6.8 .2 02 1 ▲ Baltiankämmekkä Kumpulassa Korialta tuodun kasvin alkuperäisellä istutuspaikalla, 2025 siinä oli neljä monivartista ryhmää. D ac ty lo rh iz a ba lti ca , P. U ot ila 9. 7. 20 25
76 Lutukka 41. 2025 Halla lienee ollut Suomen tunnetuin baltiankämmekkä paikka, ja useat kämmekkä harrastajat ovat käyneet siellä kämmeköitä katsomassa ja ku vaamassa. Suuremman esiin tymän päälle kasattiin tukkeja, jotka Ely-keskuksen ja UPM:n sopimuksesta saatiin siirret tyä pois ja kasvupaikat mer kittyä 2018 (Tuula Tanska). Kasvi en myöhemmästä selviämises tä ei ole tietoja. Tuntuu varsin todennäköiseltä, että baltian kämmekän siemenet ovat tul leet Hallaan puutavaratuon nin mukana – alueella on väli varastoitu erityisesti Baltiasta tuotuja tukkeja. Katariinan Meripuistossa (670:349) on jo vuosikausia kas vanut kämmekkää, jota alueen puutarhuri on pitänyt silmäl lä maariankämmekkänä. Rai ja Hyvärinen alkoi epäillä kas vin määritystä ja 2024 näyt ti paikan Henna Kettuselle, jo ka saattoi todeta Meripuistos sa kasvavan paitsi baltiankäm mekkää myös suopunakäm mekkää, Dactylorhiza incarnata subsp. incarnata! Kettunen kävi paikalla myös 2025 ja arvioi sil loin baltiankämmeköitä olleen ainakin 40–50 kukkivaa kasvia ja suopunakämmeköitä aina kin saman verran. Baltiankäm meköitä oli erityisesti puis toa halkovan puron tuntumas sa harvan ruovikon reunoil la ja kurjenmiekkojen liepeil lä, mutta myös muualla mata lan pensaikon aukkopaikois sa useissa eri kohdissa. Puna ja baltiankämmekkä kasvoivat monesti yhdessä. Kesällä 2024 Kettunen löysi yhden baltiankämmekän myös Sapokan vesipuistosta (670:349), joka sijaitsee noin kilomet rin päässä Meripuistosta, ja se kukki myös 2025. Kämmek kä kasvoi melko lähellä ran taa kurjenmiekkaistutuksessa, vierellään mm. vuorijalavan, vaahteran ja tervalepän alkuja. Sinne se olisi voinut hyvin tul la Meripuistosta puistojen yh teisten hoitotoimien oheistuot teena. Nykyään baltiankämme kän voidaan katsoa olevan va kiintunut tulokas Kotkassa. Sapokan ja Meripuiston esiin tymillä voi olla sama alkupe rä, mutta on arvailujen varas sa, mistä puna ja baltiankäm mekkä ovat löytäneet tiensä puistoihin. Tahallinen tai taha ton tulo Virosta tuntuu toden näköiseltä. Olisikohan asialla ollut joku kasveja levittelevä harrastelija? Kotkasta on mui takin outoja kasvilöytöjä. Sen sijaan yhteinen tai samanlai nen alkuperä Hallan ja puisto jen esiintymien välillä vaikut taa epätodennäköiseltä. Etelä-Savon kasvupaikkoja Imatran Vuoksenniskan puu plaanilta (679:359) löytyi yksi baltiankämmekkä jo 2009 (Mart ti Miettinen), niin kuin seuraava nakin kesänä. Plaanille oli va rastoitu Venäjältä peräisin ol lutta puutavaraa (Saarinen ym. 2010; kuvia) . Kasvi oli paikalla vielä ainakin 2012 (Markku Könk kölä). ◄ Kotkan Meripuistossa baltiankämmekkä ja suo punakämmekkä kasvavat rinta rinnan. D ac ty lo rh iz a ba lti ca & D . in ca rn at a su bs p. in ca rn at a, H . K et tu ne n 14 .6 .2 02 5 76
77 Lutukka 41. 2025 Lappeenrannan lentoken tän läheltä (677:356), valtatie kuuden pohjoispientareen kui vuneelta ojan pohjalta löytyi ja valokuvattiin kaksi kukkivaa baltiankämmekkää 2023 (Anna Vuori). Ojassa kasvoi myös yksi soikkokämmekkä, Orchis militaris. Paikkaa ei liene myöhem min tarkistettu (Kimmo Saarinen). Lappeenrannan Hurtan maan Pitkäkankaalta (676:355) Jaana Ihme löysi kesällä 2025 satojen yksilöiden baltiankäm mekkäkasvuston voimalin jan aukosta entiseltä pellolta. Hieman kosteammassa, lähel lä kulkevan entisen vähäisen ajoneuvopolun varsilla, kasvoi noin 60 maariankämmekkää. Valokuvista päätellen muuta mat niistä olivat oudon näköi siä. Ihmeen ja Kimmo Saarisen käydessä paikalla myöhem min kesällä siellä oli edelleen kymmeniä kukkavarsia, vaik ka kauriit olivat syöneet niistä suurimman osan. Kasvit olivat hämmentä vän kookkaita, eikä esiintymä voi olla kovin nuori, kirjoit ti Saarinen sähköpostiviestiin sä. Esiintymän alkuperästä on vaikea esittää arvailuja. Sähkö linjan paikka on jo sata vuotta vanha, pellon käytön päätty misen ajankohta ei ole tiedos sa, mutta linjaa on aika ajoin uusittu, viimeksi muutamia vuosia sitten. Koneet ja työn tekijät ovat saattaneet toimia kasvin siementen levittäjinä ja ainakin työ lienee aiheutta nut maanpinnan paljastumista ja rikkoutumista, mihin valta tien tai rautatien kuljetuksista karisseita siemeniä olisi voinut kulkeutua ilmateitse. Esiinty mä on alueella, jonne on tekeil lä osayleiskaava, jossa esiin tymä otetaan huomioon (Tuula Tanska). D ac ty lo rh iz a ba lti ca T. A m ne ll 14 .8 .2 01 ▲ Kasviharrastajaseminaarin retkeilijät kävivät elokuun puolivälissä 2010 hartaudella ihailemassa edellisenä vuonna löytynyttä Imatran baltiankämmekkää, vaikka ”se oli kukkinut ajat sitten ja jäljellä oli vain roteva varsi” (Enho & Kypärä 2011). ▲ Harakankelloa ja baltiankämmekkää voimalinjan rehevässä, ruohoisessa ja pusikoitten reunustamassa aukossa entisellä pellolla Lappeenrannan Hurtanmaalla. D ac ty lo rh iz a ba lti ca , J. Ih m e 1. 7. 20 25
78 Lutukka 41. 2025 Onkohan vielä muita? Facebookissa ja muualla on edellisiin paikkoihin liittyvien kuvien lisäksi julkaistu joukko muitakin kuvia kämmeköistä, joita on arveltu baltiankämme köiksi. Osa niistä on osoittau tunut englanninkämmekäk si tai hurmekämmekäksi (kat so edempänä), osa on maari ankämmeköitä. Maariankäm mekän muuntelu on huomat tavaa ja etenkin poikkeuksel lisen isokokoiset, rehevät yksi löt (mm. 2025 PohjoisKarjalan Tohmajärveltä) ovat ongelmal lisia. Joitakin on arveltu myös risteymätaustaisiksi. Leviämisen taustaa Mikä sitten voisi olla syynä baltiankämmekän voimakkaa seen viimeaikaiseen leviämi seen ja yleistymiseen? Efimo vin (2012) mukaan laji on san gen nuori ja ekspansiivisuus voisi liittyä siihen. Leningra din alueella ja Suomessa li sääntymiseen saattaa vaikut taa lämmennyt ilmastokin, on han kasvi täällä pohjoisella ra jaalueellaan. Yleisen alueen raja Karjalankannaksella on sangen jyrkkä ja pohjoisempa na on joukko uusia esiintymiä. Vaateliaisuuskaan ei ole balti ankämmekkää rajoittava teki jä, monenmoiset ihmisten luo mat uudet paikat kelpaavat sil le, ja niitähän riittää. Jotkut yk silöt ovat kasvaneet yllättävän kuivillakin paikoilla. Viime vuosikymmenien erittäin vilkas liikenne Venä jältä ja Baltiasta Suomeen, eri tyisesti puutavaran tuonti, on saattanut tuoda mukanaan baltiankämmekän siemeniä, ja tämä selittäisi löytöjen keskit tymistä kaakkoon ja tukkien ▲ Kemin baltiankämmekkä teollisuusalueelta siirrettynä. Kaukaa pohjoisesta Jari Särkkä löysi loppukesäl lä 2023 Kemin (PeP) Veitsi luodosta, entisen paperiteh taan alueelta (729:339), keskellä asvalttikenttää sijainneen pu rettavana olleen rakennuksen seinänviereltä, läheltä asfal tin reunaa kymmenittäin outo ja, ohikukkineita kämmeköitä. Paikan häviäminen oli ilmeis tä ja Särkkä kaivoi pari yksi löä, jotka hän antoi tuttaval leen kasvatettaviksi ja kukitet taviksi, jotta määritys varmis tuisi. Ne kukkivat 2024 ja osoit tautuivat baltiankämmeköik si, mutta kuolivat seuraavana talvena. Kämmeköitä tuskin enää on alkuperäisellä paikal lakaan, koska rakennus on var maan purettu loppuun (Särkkä, sähköposti 12.8.2025). D ac ty lo rh iz a ba lti ca , J. S är kk ä 3. 7. 20 24 varastointipaikoille. Valtateitä tai rautateitä viilettävistä tuk kikuormista karisevia keveitä siemeniä on ilmavirtojen mu kana voinut lentää etäämmäl lekin, jopa satojen metrien tai muutamien kilometrien pää hän. Kotkan nopeasti runsastu neet esiintymät puistoissa viit taavat kyllä siihen, että kasve ja on myös istutettu tai kylvet ty ja ne ovat sitten levinneet is tutuspaikkojen ulkopuolelle kin tai ne ovat tulleet paikalle tahattomasti istutettavaksi tar koitettujen muiden kasvien, is tutusalustojen, maan tai istut tajien tai heidän työvälineitten sä mukana. Muun muassa Vi ron taimipäiviltä tuodaan pal jon kasveja Suomeen ja Suo messa käy sangen paljon viro laisia töissä. Baltiankämmekkä on eh kä joitakin muita liuskakäm meköitä helpommin kasvatet tavissa puutarhakasvina, mi kä voi edistää sen leviämis tä edelleen. Efimov (2012) pitää sitä viljelyyn sopivana, hyvin kasvavana ja lisääntyvänä laji na. Suomessa sitä ei liene kas vatettu kuin korkeintaan sa tunnaisesti. Baltiankämmek kää on kyllä ollut saatavilla lat vialaisesta taimistosta. Baltiankämmekkä muualla Baltiankämmekkä on itäinen laji. Leningradin alueen kes ki ja eteläosissa se on yleinen, yksi alueen yleisimmistä käm mekkälajeista (Efimov 2012). Efi movin (7.10.2025, sähköposti) mu kaan sen yleisen esiintymisen alue Venäjällä ulottuu Viipu riin ja Laatokan eteläosien ran noille, idempänä se jää eteläm mäs ja itäisimmät löydöt ovat
79 Lutukka 41. 2025 aina Uralilta asti. Pohjoises sa on uusia erillisiä saarekkei ta mm. Laatokan Valamossa, Petroskoissa, Vienan Kemissä, Arkangelissa ja Murmanskis sa. Se on Venäjällä eniten ja ta saisimmin yleistynyt kämmek kä (Efimov 2011, 2023), mutta run saimmilla alueillaan (mm. Le ningradin alueen eteläosissa) yleistyminen on pysähtynyt. Lajia ei enää ole arvioitu uhan alaiseksi Leningradin alueen tai muissa Venäjän Punaisissa kirjoissa (Efimov, sähköposti 2025). Virossa laji on yleinen ko ko maassa, yleisimmillään ete lässä (Kurbel & Hirse 2024), ja se on viime vuosikymmeninä yleis tynyt, niin että vuoden 2005 levinneisyyskartaston (Kukk & Kull 2005) esiintymäruutujen määrä on kaksinkertaistunut 15 vuodessa. Vuotuiset vaihte lut ovat kuitenkin suuria (Kur bel, sähköposti syksyllä 2025). Nyky ään se on yleinen Tallinnassa ja kasvaa keskustaa ja Mustamä keä lukuun ottamatta kaikissa kaupunginosissa. Kaupungis ta on myös todettu sen ristey miä kielikämmekän, Dactylorhiza fuchsii, kanssa (Kurbel 2024). Baltiankämmekkä on yleinen myös muualla Baltiassa ja sitä on vielä vähän lännempänäkin Puolassa ja Itämeren kaakkois kulmassa (Eccarius 2016). Baltiankämmekkää kasvaa myös Ruotsissa. Ensimmäisek si se ilmoitettiin kaukaa poh joisesta Norrbottenista, Piteån satamasta, venäläisen ja balt tialaisen puutavaran käsitte lypaikalta, mistä kasvi oli löy detty 2004. Yksilöitä oli silloin muutamia (Stenberg 2005), mut ta määrä on kasvanut niin, et tä vuonna 2017 yksilöitä oli 50 (Pettersson 2022) ja nykyään noin 200 (Stenberg, sähköposti 8.10.2025). Lisäksi kymmenisen kilomet riä luoteeseen Hortlaxista on myöhemmin löytynyt toinen kin, pieni esiintymä. Sten bergin mukaan alkuperäises sä esiintymässä näyttää ole van myös risteymiä, ehkä kie likämmekän kanssa. Myöhemmin selvisi, että Piteå ei ollutkaan Ruotsin en simmäinen baltiankämmek käpaikka. Laji todettiin 2020 Gotlannista Visbyn Visbor gista, jolloin 160 yksilöä las kettiin, merkittiin ja niiden si jainneista otettiin koordinaatit. Seuraavana vuonna löydettiin muutama kasvi lisää 150 met rin päästä. Populaatio oli kyllä tunnettu jo vuodesta 1999 läh tien, mutta nyt vasta sen mää ritys osui kohdalleen (Peters son 2022). Vielä vanhempi tieto kuitenkin löytyy saksalaises ta paikallisesta orkidealehdes tä (Hansen ym. 1993), jonka mu kaan kasvi löytyi Gotlannis ta 1993. Kyseisen esiintymän määritykseen kuitenkin liittyy jonkin verran epävarmuutta (Johansson ym. 2016). Rainar Kur bel löysi kesällä 2025 Gotlan nista vain muutaman baltian kämmekän, muut vaikuttivat lajilta Dactylorhiza elatior. Siis Gotlannin populaatio on eh kä taantunut. Kun Piteån po pulaatio voitiin katsoa selvästi ihmistoiminnan mukana saa puneeksi tulokasesiintymäk si, niin Visbyn esiintymä lienee luontaisesti syntynyt, alkupe räinen. Baltiankämmekkä on löy detty myös Norjasta, Buske rudin Hurumista 2006–2007, minne se saapui puutavaran mukana (Elven ym. 2022). Fo to : O lev A bn er / loo du sm uu se um .e e/e t/a as ta -o rh ide e-b alti -so rm ka pp ▲ Virossa baltiankämmekkä nimettiin Vuoden orkideaksi 2022. ”Balti sõrmkäpa nimi viitab liigi esinemisele Baltimaades ja selle lähiümbruses, mujal Euroopas ega ka maailmas seda liiki ei kohta.”
80 Lutukka 41. 2025 Dactylorhiza purpurella (T. Stephenson & T. A. Stephenson) Soó, D. majalis subsp. purpurella (T. Stephenson & T. A. Stephenson) D. M. Moore & Soó hurmekämmekkä strandnycklar var. purpurella viherhurmekämmekkä (10–)15–30(–35) cm, yksittäin tai muutaman varren ryhminä. Varsi 2–4.5 mm paksu, ainakin alapuolis kostaan ontto, vihreä ja liereä, vain kukinnon ala puolelta heikosti särmäinen ja violettivivahteinen. Varsilehtiä 4–5(–7), tyvipainotteisesti, alimmat ulos kaartuvia, ylemmät yläviistoja – pystyjä, ± suorala paisia; isoimpien lehtien lapa 6–12 × 1.5–3(–3.5) cm, puikea – soikea, tyviosasta tai keskeltä leveimmil lään, köliselkäinen, molemmin puolin vihreä ja täp lätön, kärki suipohko, hieman huppumainen; ylim mät lehdet hyvin lyhyitä, usein kukintoon ulottu via, teräväkärkisiä. Kukinto 6–10 cm, munanmuo toinen – lieriömäinen, pyöreä tai tasalatvainen, ti heä, 10–30kukkainen; tukilehdet vihreitä – sinertä viä, paria alinta lukuun ottamatta kukkia lyhyem piä, niiden reunat hienosahaisia (hampaat usein melko matalia). Kukka tumma, sinivioletti – pu nainen, keskeltä valkeahko; kolme ulkokehälehteä 6–9 mm, puikeita; kaksi sisempää kehälehteä ulom pia kapeampia; huuli 7–9 × 8–11 mm, ± tasainen tai reunat hieman ylös kaartuvia, vaihtelevasti tiheän tummajuovainen ja täpläinen, reunaosat yksiväri siä, heikosti 3liuskainen, keskiliuska tavallisesti al le 3 mm, enintään hieman sivuliuskoja pitemmälle ulottuva, pyöreätai tylppäpäinen, sen ja sivulius kojen etureunan välinen kulma terävä, sivuliuskat pyöreähköjä, kärjistä usein hieman kaksihalkoisia, risareunaisia tai nyhäisiä; kannus 9–10 mm; sikiäin 10–12(–15) mm. Kukintaaika kesäkuun puolivälis tä heinäkuun puoliväliin. Dactylorhiza purpurella var purpurella, H. Kettunen 18.6.2025 Dactylorhiza purpurella var purpurella, P. Uotila 1.7.2025 80 Lutukka 41. 2025 ◄▲ Käynneilläni viherhurmekämmekän Inkoon kasvupaikalla vuonna 2025 laskin kasvit, otin runsaasti kuvia ja mittasin erilaisia ominaisuuksia, joiden ja muilta saamieni kuvien perusteella oheinen lajin kuvaus on laadittu.
81 Lutukka 41. 2025 Inkoon viherhurmekämmekän löytöhistoriaa Suomen ainoa tunnettu viher hurmekämmekän, Dactylorhiza purpurella var. purpurella, tulo kasesiintymä on valtatien var ressa Uudellamaalla Inkoon Dånabackamalmenin kankaal la Mustion taajaman lähel lä (667:332); näyte 1.7.2025 P. Uoti la 50174 (H). Ruotsinkielisen ra dion (Svenska Yle) ohjelmaan Naturväktarna soitettiin ke sällä 2015 ja kyseltiin oudosta maantienvarressa kasvavasta kämmekästä. Määritys ei täy sin selvinnyt, ja ohjelman juon taja Björn Federley lähti katso maan kämmekän kasvupaik kaa. Tienvarresta, molemmin puolin tietä, paljastui näyttä vä kämmekkäpopulaatio, jossa oli maariankämmekkää ja jo tain muuta, punakämmekäksi tai baltiankämmekäksi arvel tua orkideaa. Asian selvittämi seksi lähetettiin Mikael Hedré nille Lundiin pieni pala kasvia DNAanalyysia varten ja ke rättiin näyte Helsingin kasvi museoon (1.7.2015 B. Federley; H). Analyysin tuloksena Hedrén totesi, että kyseessä oli Dactylorhiza majalis ryhmän laji, hy vin todennäköisesti D. baltica, mutta muitakaan allopolyploi deja ei voitu sulkea pois. Sen enempää populaatiota ei tuol loin tutkittu ja sen määritys jäi elämään baltiankämmekkänä. 2024 Markku Könkkölä ja 2025 Henna Kettunen, Rai no Lampinen ja Mikael Lind holm kävivät katsomassa In koon populaatiota ja epäilivät sen määritystä. Kasveista otet tiin kuvia ja lähetettiin ulkolai sille kämmekkäasiantuntijoil le. Vastaukset olivat hieman ristiriitaisia, mutta vahvistivat heidän arvelujaan, että kysees sä voisi olla hurmekämmekkä, Dactyl o rhiza purpurella, nimen omaan sen lehdiltään täplätön nimirotu viherhurmekämmek kä, var. purpurella. Kesällä 2025 sain eri henkilöiltä kuvia In koon kasveista ja kävin paikal la heinäkuun alussa kahdesti, jolloin vahvistui muiden näke mys, ettei kyseessä voinut olla baltiankämmekkä, vaan viher hurmekämmekkä. ▼ Inkoon kämmekkäesiintymässä vaaleakukkaisten maariankämmeköiden alikasvoksena on tumman punaviolettia hurmekämmekkää. D ac ty lo rh iz a m ac ul at a & D . pu rp ur el la ,. P. U ot ila 1. 7. 20 25 81
82 Lutukka 41. 2025 Metsäisen kankaan poik ki kulkevan valtatien varres sa, kummankin puolen ojas sa ja sen penkoilla, kasvoi lius kakämmeköitä noin 300 met rin matkalla. Eniten, useita sa toja, oli tyypillisen ja yhtenäi sen näköistä, lähes valkokuk kaista maariankämmekkää. Si tä oli koko kämmekkäkasvus ton alueella, erityisen tiheässä tien pohjoisreunan itäosassa, ja yksilöiden painopiste oli met sänpuoleisella luiskalla, hie man muita kämmeköitä ylem pänä. Toiseksi eniten oli huomat tavasti matalampaa, kukiltaan voimakkaan tumman puna violettia kämmekkää, jota kas voi harvakseltaan ja pikku ryh minä tien molemmilla puolilla useimmiten ojassa tai ojanreu nojen alaosissa, joskus kyllä jo pa puolen metrin päässä tien reunasta. Yhteensä laskin näi tä vähän yli 500. Yksilöt oli vat keskenään hyvin saman näköisiä. Kolmanneksi oli sit ten kymmenittäin kaikenlaisia liuskakämmeköitä, jotka eivät sopineet kumpaankaan edelli sistä, eivätkä kaikki edes kovin hyvin edustaneet niiden väli muotoja. Kyseisessä kohdassa maan tie leikkaa hiekkakankaan kär jen ja näyttää siltä, että paikal la on jonkinlaista lähdevaiku tusta niin, että ojassa pysyy vettä tai kosteutta koko kesän. Ojan pohjalla oli paikoin kos teikkokasveja kuten järviruo ko, Phrag mites australis, leveäos mankäämi, Typha latifolia, han henpaju, Salix repens, ja rata mosarpio, Alisma plantago-aquatica. Peltokortetta, Equisetum arvense, oli paljon. Komea käm mekkäpopulaatio näyttää ole van tunnettu ja vaalittu. Sen päihin oli tienvarteen pystytet ty tukevat kilvet, joissa tienhoi tajille kerrotaan, että edessä oli 350 m pitkä niittorajoitusalue. Kasvillisuus oli tosin aika ma talaa, joten niittoon ei edes oli si kovin suurta tarvetta. Käm meköiden katkomisten tai kai vamisten merkkejä ei näkynyt. Kasvuston kummankin ojan toisessa päässä kasvoi pari val kolehdokkia, Platanthera bifolia. Mutta mikä on viherhur mekämmekän alkuperä inkoo laisessa tienvarsiojassa? Kovin kaukaa siemen ei varmaan ole paikalle lennähtänyt vaikka pölynkeveä onkin. Ehkä taus talla on jokin puutarha lähei sessä Mustion taajamassa, jos kaan sellaisesta ei ole tietoa. Sieltä se olisi saattanut taval la tai toisella levitä tienvarsio jaan. Tienpenkalla sen seurana kasvoi muitakin ilmeisiä vilje lyperäisiä lajeja, ainakin har janeilikka, Dianthus barbatus, rönsyakankaali, Ajuga reptans, ja viitapihlajaangervo, Sorbaria sorbifolia, ja tietenkin kurt turuusu ja lupiini. Lupiinia oli kitketty ainakin kesällä 2025. Viherhurmekämmekkää on ollut Suomessakin myynnis sä erikoistuneissa puutarha liikkeissä ja taimistoissa, epäi lemättä sitä siis on kasvanut ja yhä kasvaa joissakin puutar hoissa. Se on myös osoittau tunut tehokkaaksi leviämään. Jouni Seppänen istutti kokeek si hollantilaista alkuperää ol leen viherhurmekämmekän mökkipuutarhaansa Kangas niemelle (ES) vajaat kymme nen vuotta sitten, ja se on siel lä paikallisesti levinnyt, mut ta viisi vuotta sitten Raaheen (KP) pihalle siirretyt yksilöt ei vät ole menestyneet yhtä hy vin. Hän myös lahjoitti samaa alkuperää olevan kasvin Hel singin kasvitieteelliseen puu tarhaan, missä se kasvoi Kaisa niemen Evoluutiopuun käm mekkäkasviruudussa vuonna 2025. Läntinen tulokas Viherhurmekämmekkä on län tinen kasvi, jota Pohjolassa kasvaa paikoittaisena Tans kan Jyllannissa, etenkin poh joispuoliskossa, Färsaarilla ja harvinaisena Norjan rannikol la eteläkärjestä Tröndelagiin (Birkedal 2020, Elven ym. 2022, Moss berg & Stenberg 2018). Sen pää levinneisyysalue on kuiten kin Britteinsaarilla Walesissa, Pohjois-Englannissa, Skotlan nissa ja PohjoisIrlannissa. Si tä on myös Shetlandinsaarilla ja Orkneysaarilla (Stace ym. 2015) ja melko äskettäin se on löyty nyt Hollannista (Kreutz & Dekker 2016). Se kasvaa avoimilla nii tyillä, tienvarsissa ja muissa kosteikoissa, eikä laji ole kovin vaatelias. Joidenkin ulkomaisten tut kijoiden lausunnot Inkoon kasveista olivat varovaisia ja varauksellisia, joskin yleises ti päädyttiin viherhurmekäm mekkään. Eivätkä Inkoon kas vien piirteet aivan täysin sopi neet sen kaikkiin eri kasvioissa kuvattuihin piirteisiin (mm. Sell & Murrell 1996, Eccarius 2016, Fay & Raistrick 2024), mutta siihen pal jon paremmin kuin mihinkään muuhun taksoniin. Inkoon kas vit olivat hyvin saman nä köisiä kuin Jouni Seppäsen puutarhassaan kasvattamat vi herhurmekämmekät, tum manviolettikukkaisia ja lehdet täysin täplättömiä, kun Brit
83 Lutukka 41. 2025 ▲ Viherhurmekämmekkä on kasvanut hyvin Jouni Seppäsen puutarhassa Kangasniemellä. D ac ty lo rh iz a pu rp ur el la , J. S ep pä ne n 18 .6 .2 01 8 teinsaarilla kukat ovat yleen sä pikemminkin tumman pu naisia ja lehdissä, etenkin kär kiosissa, sanotaan olevan usein pieniä tummia täpliä. Myös kukan huulen muodossa on eroja. Rotevuutensa ja kukan värinsä perusteella Inkoon kasvit muistuttavat lajin tois ta Britteinsaarten rotua, täplä hurmekämmekkää, Dactylorhiza purpurella var. cambrensis (R. H. Roberts) R. M. Bateman & Denholm (var. majaliformis (E. Nelson) Kreutz), jonka lehdet ovat kuitenkin iso ja runsas täpläisiä ja varsi yläosasta tum mapunainen. Syynä Inkoon kasvien eroi hin voi olla lajin ja liuskakäm meköiden yleinen muunte levuus – liuskakämmeköistä tunnetaan jopa useita geneetti sesti tutkittuja kasveja, jotka ei vät sovi nykyisiin lajeihin (ku via mm. Brindal 2020). Myös kas vupaikan ominaisuudet ja kas vin ikä voivat vaikuttaa vä rien sävyihin ja voimakkuu teen. Tai ehkäpä Inkoon kasvit on viljelytaustaisina jo jonkin verran manipuloitu alkuperäi sistä luonnonkasveista? Jospa mukana on vaikkapa sinivio lettikukkaisen madeirankäm mekän, D. foliosa (Sol. ex Lowe) Soó, geenejä. Madeirankäm mekkä on helposti risteytet ty lukuisten Euroopan lajien, mm. hurmekämmekän, kanssa (Eccarius 2016).
84 Lutukka 41. 2025 Kämmekkäristeymä Inkoossa Dactylorhiza maculata × purpurella = D. ×formosa Soó Yhteisillä kasvupaikoillaan liuskakämmekät risteytyvät helposti keskenään. Edellä ku vatulla Inkoon paikalla kasvaa hurmekämmekän ohella run saasti maariankämmekkää ja valtaosan muista, oudoista ja monen näköisistä liuskakäm meköistä voi otaksua olevan näiden kahden risteymiä tai risteymien takaisinristeymiä kantalajiensa kanssa. Ristey mien ulkoasussa on eri mää rin piirteitä kummastakin kan talajista, joskin kokonaisuus on yleensä enemmän maari ankämmekkämäinen. Kasvit ovat usein hurmekämmekkää, jotkut jopa maariankämmek kääkin korkeampia, tukevah koja. Niiden lehdet ovat tyvi painotteisesti, alimmat levei tä, suhteellisen lyhyitä, usein maariankämmekkää tiheäm pi ja/tai isompitäpläisiä (muu tamassa täplät peittävät lä hes koko lehden tai ovat epä selvästi rengasmaisia); varren yläosa on niukkalehtinen ja ylimmät lehdet ovat vähätäp läisiä, hyvin kapeita ja lyhyi tä. Kukinto on pitkähkö; ku kat vaihtelevan punaviolette ja, huuli voimakkaan tumma viiruinen ja täpläinen (täpliä myös huulen reunaosissa), pi tuuttaan leveämpi, kolmelius kainen, kärkiliuska lyhyt – pit kähkö. Tosin kyseisten kasvi en ulkonäkö vaihteli huomat tavan paljon. Joku muistutti hämmentävän paljon baltian kämmekkää, yksi oli melkein kuin viherhurmekämmekkä, mutta lehdet olivat täplikkäitä. Takaisinristeytyminen kan talajien kanssa on voinut tuot taa monen näköisiä kasveja. Mukana voi olla jokin poik keuksellinen maariankäm mekkä, mutta muuten otak suisin näiden yksilöiden ole van tätä risteymää tai sen ta kaisinristeymiä. Keräsin niistä muutaman herbaarionäytteen 1.7.2025 (P. Uotila 50176, 50176b,c, 50178; H) . On toki mahdollista, joskaan ei järin todennäköistä, että populaation geeniperimää on rikastuttanut jokin muu kin liuskakämmekkälaji. Se jää myöhempien vuosien inven tointien selvitettäväksi. ▲ Kookas risteymäyksilö hurmekämmeköiden seassa. Myös vaaleanpunainen kasvi keskellä näyttää risteymältä, hyvin vaaleakukkainen yksilö taustalla sen sijaan maariankämmekältä. P. U otil a 1.7 .2 02 5 Britteinsaarilla Dactylorhiza maculata × purpurella on yksi yleisimmin todetuista liuska kämmekkäristeymistä saarten pohjoisosissa (myös Shetlan nissa ja Orkneylla), missä maa riankämmekkääkin kasvaa (Sta ce ym. 2015). Lähes yhtä yleinen, pääosin vähän etelämpänä, on risteymä D. fuchsii × purpurella (= D. ×venusta (T. Stephenson
85 Lutukka 41. 2025 reitä. Kukinto on pieni, pitku lainen, kukat vaalean violetteja – himmeän purppuranpunai sia; kukan huuli purppuran punapisteinen ja katkoviirui nen, sivuliuskat pyöreähköjä, nyhälaitaisia, keskiliuska pie ni. Kuvaus ei kovin hyvin vas taa Inkoon risteymäkasveja. Englanninkämmekkää puutarhoissa Dactylorhiza praetermissa (Druce) Verm., D. majalis subsp. praetermissa (Druce) D. M. Moore & Soó englanninkämmekkä Englanninkämmekkä on hyvin baltiankämmekän näköinen, ja sitä pidetäänkin itäisen balti ankämmekän läntisenä sisarla jina, jota kasvaa Britteinsaarten eteläosissa ja luoteisessa Man ner-Euroopassa. Äskettäin se on löytynyt myös Tanskasta, missä se lienee uudempi tu lokas. Morfologisesta saman näköisyydestään huolimat ta lajit ovat geneettisesti erilai sia. Laajan aineiston perusteel la Pedersen ja Hedrén (2010) to tesivat, että englanninkämme kän lehdet ovat hyvin yleises ti rengastäpläisiä ja pystympiä, lyhyempiä ja leveämpiä kuin baltiankämmekällä. Kukan huuli on heikommin kolme liuskainen kuin baltiankäm mekällä (joskus lähes ehyt) ja liuskat pikemminkin eteen päin kuin sivulle suuntautu neita. Näkemieni suomalaisten kuvien perusteella myös eng lannin ja baltiankämmekän kukkien huulen kirjailu on eri laista. Ensin mainitulla huules sa vallitsevat pienet pisteet ja katkonaiset viirut, jälkimmäi selle luonteenomaista on sivu liuskojen tyviä noudatteleva lähes yhtenäinen viiru ja isom mat vaihtelevan muotoiset täp lät. Englanninkämmekän leh tien täplättömyyttä tai rengas täpläisyyttä ei ole pidetty tak sonomisesti kovin merkittävä nä ominaisuutena, eikä sillä ole vankkaa geneettistä taus taa (Hedrén ym. 2012). Sell ja Mur rell (1996) mainitsevat toisen kin eron: brittiläisillä täpläleh tisillä kasveilla kukan huuli on voimakasviiruinen ja pistei nen, sen sijaan täplättömil lä kasveilla huuli jää pieni ja vaaleapisteiseksi. Silti he piti vät näitä vain formina. Useim miten taksonit on kuitenkin hyväksytty variaatioina (mm. Delforge 1995), kuten tässä kat sauksessakin. Lehdiltään täpläiset kasvit saavat nimen täpläenglannin kämmekkä, Dactylorhiza praetermissa var. junialis (Verm.) Senghas (D. praetermissa f. junialis (Verm.) P. D. Sell, D. pardaliana Pugsley) – kasvin ruot sinkielinen nimi, leopardnyck lar, on hyvin kuvaava. Täplät tömät kasvit kuuluvat nimiro tuun viherenglanninkämmek kä, D. praetermissa var. praetermissa. Rotujen levinneisyysalu eet ovat suurin piirtein samat, mutta täpläenglanninkäm mekkä on nimirotua harvinai sempi. Ne kasvavat usein yh dessä, jolloin syntyy myös vä limuotoja (Delforge 1995). Lisäk si lehdiltään täplättömiä rotuja ◄ Jykevyydeltään viherhurmekämmekkä, mutta lehdet täplikkäitä ja kukat vaaleamman ja sinertävämmän violetteja – olisikohan Dactylorhiza purpurella × (maculata × purpurella)? Vieressä maariankämmekkä. P. U otil a 1.7 .2 02 5 & T. A. Stephenson) Soó), eikä aina ole lainkaan helppoa rat kaista kummasta risteymästä on kyse. Stace (1995) luonneh tii risteymää D. maculata × purpurella äärimmäisen muunte levaksi, mutta sen lehdet ovat pitkiä, kapeita, täplättömiä tai täplikkäitä ja täplät isoja, pyö
86 Lutukka 41. 2025 näyttää olevan kaksi: MannerEuroopan luoteisosassa kasvaa Dactylorhiza praetermissa var. integrata (E. G. Camus ex Four cy) D. Tyteca & Gathoye. Englanninkämmekästä on kehitetty näyttäviä puutarha lajikkeita. Sitä on ollut vaihte levasti saatavilla taimistoissa, myös Suomesta, ja epäilemät tä viljelty myös suomalaisissa kukkapenkeissä. Visa Lippo nen osti täpläenglanninkäm mekän suomalaisesta kukka kaupasta jo vuonna 1998 ja vi herenglanninkämmekän viisi vuotta myöhemmin, ja hän on kasvattanut molempia pihal laan Helsingissä. Ensin mainit tu on levittäytynyt pihan alu eelle ja mennyt naapurinkin puolelle, jälkimmäinen sen si jaan on pysytellyt istutuspaik kansa tuntumassa. Loviisan (U) Ahvenkoskel le (670:346) perustettiin Eija’s Garden, yleisölle avoin, osin englantilaistyylinen metsä puutarha. Puolentoista heh taarin alue raivattiin ja raken nettiin puutarhaksi 2008, ja he ti seuraavina vuosina eri puo lille aluetta, möyrityille pai koille alkoi putkahdella käm meköitä. Kävijät pitivät niitä maariankämmeköinä, mutta 2017 Jouni Seppänen kävi pai kalla ja otaksui ne aluksi bal tiankämmeköiksi, tosin empi en (Seppänen 2017b; kuvia) . Hänen mukaansa puutarhan suurim massa ryhmässä kasvoi tuol loin yli 150 yksilöä ja muualla useita kymmeniä lisää. Kasvit olivat kookkaita, suurimmat 68 cm ja niiden lehdet n. 20 × 3–4 cm. Monilla oli täysin vih reät lehdet, mutta useimmil la oli lehtien yläpinnalla haa lean punaruskeita rinkuloita, joillain ehjiä läikkiä, alapinnat olivat sinivihreitä, läikättömiä. Tästä syystä Seppäselle heräsi epäily englanninkämmekästä, sillä baltiankämmekällä ren gastäpliä ei yleensä ole, mut ta hyvin samannäköiselle eng lanninkämmekän rodulle var. junialis ne ovat tyypillisiä. Soitto 13.10.2025 Eijan puu tarhan perustajalle Eija Keck manille vahvisti, että kämme köitä on edelleen paljon, tosin isoimmasta esiintymästä kas vit hävisivät muutama vuosi sitten, ja syylliseksi on epäil ty myyriä. Kasvien alkuperä ei kuitenkaan selvinnyt, mut ta hänen mukaansa niitä ei ole istutettu eikä tarkoituksellises ti viljelty. Seppäsen ja Keck manin havaintojen perusteel la puutarhassa oli lehdiltään rengastäpläisten kasvien ohel la myös täplättömiä kasveja, siis ilmeisesti molempia vari aatioita. Lohjan (V) IsoTeutaris ta, kaupungin vanhalta maan kaatopaikalta (667:333), Jukka Viinikka löysi 2016 epäilyttä vän kämmekän (yksi kukki va verso), 2017 kukkivia verso ja oli kaksi (Juha Pykälä) , vuonna 2018 fertiilejä versoja oli kol me, mutta niiden nuput olivat surkastuneet (Jessika Karvinen) . Kasvi siirrettiin uuteen koh taan syksyllä 2018, koska alku peräinen kasvupaikka oli tu D ac tylo rh iza pra ete rm iss a, E . K ec km an 22 .6 .2 02 ▲ Englanninkämmekkä on näyttävä kasvi ja herättänyt huomiota Ahvenkosken metsäpuutarhassa. Katso myös kansikuva