• vinkkiä lintujen talviruokintaan 5 Kuinka käy Inarijärven? Kalastaja ja poronhoitaja tuntevat muuttuvan ilmaston arjessaan. Vuoden voitot Aino Juvosen pokka pitää SUOMEN LUONNONSUOJELULIITON JÄSENLEHTI 4/2025
  • 2 LUONNONSUOJELIJA 4/2025 Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenlehti Nro 4/2025, marraskuu 51. vuosikerta ISSN 0788-8708 Aikakausmedia ry:n ja Kulttuuri-, mielipideja tiede lehtien liiton jäsen Päätoimittaja Liisa Hulkko Toimitussihteeri Jenni Hamara Graafinen suunnittelija Hannele Alanko Ota yhteyttä toimitukseen luonnonsuojelija@sll.fi Kirjoittajat 4/2025 Osma Naukkarinen, Merja Paakkanen, Hannes Koljonen, Emilia Voltti, Sisli Piisilä, Paul Stevens, Oona Lohilahti Ilmestyy 2025 24.2. (aineistopäivä 5.2), 19.5. (30.4.), 25.8. (6.8.), 24.11. (5.11.) Tilaushinta 2025 Ilmainen jäsenille ja kuukausilahjoittajille, erikseen tilattuna 30 €/vuosi Tilaukset Arkisin klo 9–15, 09 228 08210 jasenasiat@sll.fi Ilmoitushinnat 2025 1/1 sivu 2000 €, 1/2 sivu 1000 €, 1/4 500 € Ilmoitusmyynti luonnonsuojelija@sll.fi Painopaikka Botnia Print, Kokkola Ympäristö Painettu ympäristöystävällisellä vedettömällä painoprosessilla 65–90-prosentti selle kierrätyspaperille. Rahankeräyslupa RA/2022/199, sll.fi/rahankerayslupa Lue lehteä verkossa sll.fi/luonnonsuojelija Tilaa uutiskirje sll.fi/uutiskirje Liity jäseneksi sll.fi/liity Anna lahja luonnolle: sll.fi/lahjoita Seuraa somessa Facebook, Instagram, LinkedIn, Youtube: @luonnonsuojeluliitto; Bluesky KU VA T HS Y, IL PO AA LT O , SA SA VI LL A KANNEN KUVA INARIJÄRVI, MERJA PAAKKANEN Historiallinen ennakkotapaus Aino Juvosen oikeusvoitto hyödyttää kaikkia luonnonsuojelijoita. Suden kiintiömetsästys suunnitteilla Ministeriö haluaa rajata pois ympäristöjärjestöjen valitusoikeuden. Jakaminen vaatii luottamusta Naapuriapu kukkii Emilia Voltin asuintalossa. Silmäkkäin metsäpeuran kanssa Paul Stevens seurasi metsäpeuratokan aamiaishetkeä Kainuussa. 5 7 9 30 16 28 10 Aloita talviruokinta ensimmäisten pakkasten tullen. Saimaannorppia on jo yli 500. Tiina Sanila-Aikio ja Matti Ropponen seuraavat Inarijärven muutosta lähietäisyydeltä.
  • 3 LUONNONSUOJELIJA 4/2025 OLEN YMPÄRISTÖAHDISTUNUT. AHDISTUS on pureutunut minuun viime vuosina entistä voimakkaampana. Ilmastokriisi etenee yli keikahduspisteiden pelottavalla vauhdilla samaan aikaan kun maailmanpolitiikassa kalistellaan sapeleita ja kotimaassamme hallitus on jättänyt ympäristöasiat retuperälle. Minulle lääke ahdistukseen ovat ihmiset ja toiminta. Kun tapaan ihmisiä, jotka sinnikkäästi tekevät töitä elinkelpoisen planeetan puolesta, saan siitä voimaa. Saan vahvistusta jokaisesta turvaan saadusta metsästä, ennallistetusta suosta, hoidetusta niitystä ja vapautetusta purosta. Jokainen ääni, jokainen jäsen ja lahjoitus, jokainen aloite, jokainen viesti muistuttaa siitä, että emme ole yksin. Jo sekin liikuttaa, kun näkee ihmisten aktivoituvan ja osallistuvan somessa ja lähettävän viestejä – se muistuttaa siitä, miten moni haluaa olla mukana yhteisessä liikkeessämme. Voimaa toi myös syksyllä käräjäoikeuden päätös Helsingin Stansvikin hakkuiden pysäyttämisestä. Oikeus totesi, että aktivisteilla oli lupa puolustaa lailla suojeltua noroa. Päätös antaa toivoa kaikille, jotka toimivat luonnon puolesta. Oikeus siis todella tunnusti, että aktivistien oli pakko estää hakkuut puolustaakseen lailla suojeltua kohdetta. Se lähetti myös viestin, että luonnon puolustaminen on osa oikeusvaltion toimintaa. Teot helpottavat ympäristötuskaa Toivo ei ole sinisilmäisyyttä. Se on päätös jatkaa, vaikka tie on pitkä. Nostan hattua Stansvikia puolustaneille aktivisteille. He eivät antaneet periksi, vaikka kiista venyi ja seinä nousi eteen monen monta kertaa. Stansvikista tuli luonnonsuojelun symboli ja nyt siitä on tulossa myös oikeuden ennakkopäätös, joka vaikuttaa laajemminkin. Vaikka Stansvikin suojelussa näkyvintä oli suora toiminta, on hyvä muistaa, että se oli vasta viimeinen keino, kun muut keinot oli jo kokeiltu. Sitä ennen tehtiin esimerkiksi kaavavaikuttamista, kartoitettiin alueen luontoarvoja, otettiin yhteyttä päättäjiin ja kampanjoitiin somessa. Myös Luonnonsuojeluliiton Helsingin luonnonsuojeluyhdistys oli mukana tekemässä vetoomuksia, kannanottoja, lausuntoja sekä aiemmin vaikuttamassa oikeusteitse. Metsien suojelussa tarvitaan monenlaisia tekijöitä. Yhteistyö on avain menestykseen. Tiedän, että moni muukin kamppailee ympäristöahdistuksen kanssa. On hyvä muistaa, että se on luonnollinen ja ymmärrettävä reaktio siihen, että välittää ympäröivästä maailmasta, tulevista sukupolvista ja muista lajeista. Mielestäni se kertoo herkkyydestä ja vastuuntunnosta. Jos kärsit ympäristöahdistuksesta, oletko ajatellut kokeilla lääkkeeksi toimintaa? PÄÄKIRJOITUS KU VA O O NA LO HI LA HT I LIISA HULKKO LUONNONSUOJELIJA-LEHDEN PÄÄTOIMITTAJA Nostan hattua Stansvikia puolustaneille aktivisteille. He eivät antaneet periksi, vaikka kiista venyi.
  • 4 LUONNONSUOJELIJA 4/2025 SUOMALAISESSA KIRJAKAUPASSA ON nyt mahdollista nostaa jouluostosten ilahduttavuus uudelle tasolle. Kassoille on ilmestynyt kortteja, joilla voi kertoa lahjan saajalle tuesta suomalaiselle luonnolle. Vaihtoehtoja on kaksi: lahjoitus saimaannorpalle tai yleislahjoitus, jolla lahjan antaja ja saaja puolustavat Luonnonsuojeluliiton kautta metsiä, ennallistavat soita, auttavat Itämerta ja vapauttavat virtoja sekä hoitavat pölyttäjille tärkeitä niittyjä ja ketoja. ”Suomalainen kirjakauppa haluaa olla mukana mahdollistamassa, että asiakkaillamme on kätevä ja kaunis tapa helliä kotimaista luontoa ja tehdä lahjoitus yhdistykselle, joka tekee tärkeää työtä”, kertoo Suomalaisen kirjakaupan markkinointipäällikkö Marianne Welling. Suomalainen kirjakauppa on Luonnonsuojeluliiton pitkäaikainen kumppani, jonka tuella on kolattu apukinoksia, osallistuttu pesälaskentoihin, edistetty norppaturvallista kalastusta ja vaikutettu lainsäädäntöön saimaannorpan puolustamiseksi. Suomalaisen Kirjakaupan myymälöistä on vuosien ajan löytynyt norppatuotteita, joiden tuottoja on käytetty suomalaisen luonnon hyväksi. Lue lisää yritysyhteistyöstä Luonnonsuojeluliiton kanssa: sll.fi/yritysyhteistyo Sujauta luontoteko kirjan väliin jouluostoksilla Ota askel metsiensuojelijaksi Ota ilmainen Kivra käyttöön Hyödynnä Suomen Luonnon tarjous YHTEISTYÖSSÄ KU VA JO RM A LU HT A NO RP AN KU VA JU HA TA SK IN EN , ILV EK SE N KU VA OS SI SA AR IN EN KOONNUT TOIMITUS VINK VINK TEKSTI JENNI HAMARA Kuukkelin syksy turvaa kuukkelin talven KUUKKELIN SYKSY ON ollut varastoinnin aikaa. Varastointi on alkanut jo mustikan kypsyessä, ja kätköjensä turvin kuukkeli pärjää sydäntalven. Kuukkeli on äärimmäinen paikkalintu, joka voi elää samassa metsässä koko elämänsä. Jos metsä ja kuukkelin huolella keräämät ruokavarastot hakataan, lintu on pulassa. Lue Suomen Luonnon marraskuun numerosta Jorma Luhdan juttu Ylläksen kuukkeleista. Suomenluonto.fi KU VA T AI NO HU O TA RI , RA IS A KY LL IK KI RA NT A, JA RM O M AN NI NE N TIE LÄHIMETSÄN PELASTAMISEKSI vaatii tiedonkeruuta, motivoituneita vapaaehtoisia, hyvän suunnitelman, viestintää ja kärsivällisyyttä. Seuraa metsiensuojelijan polkua ja pelasta lähimetsä! sll.fi/metsiensuojelijan-polku LUONNONSUOJELULIITTO LÄHETTÄÄ DIGIPOSTIPALVELU Kivraan jäsenlaskuja ja muuta asiakasviestintää. Otettuasi Kivran käyttöösi käy heti syöttämässä palvelussa koodi LUONTO365, niin Kivra lahjoittaa Luonnonsuojeluliitolle kaksi euroa metsien suojeluun ja luontokadon pysäyttämiseen. Sen jälkeen saat laskut ja muun postin automaattisesti digipostina. kivra.fi/sll TÄMÄN LUONNONSUOJELIJAN VÄLISSÄ on tarjous Suomen Luonnosta. Suomen suurin luontolehti on suosittu joululahja, joka samalla sisältää digilukuoikeuden laajaan arkistoon ja nettisisältöihin. Tilaamalla tuet luonnonsuojelua! suomenluonto.fi/joulu
  • 5 LUONNONSUOJELIJA 4/2025 Aino Juvosen pokka pitää metsäkoneen ja oikeuslaitoksen edessä. KUN POLIISI OTTI Aino Juvosen kiinni hänen asetuttuaan metsäkoneen eteen Helsingin Stansvikissa syksyllä 2023, hän tiesi heti, ettei suostu sakkomenettelyyn vaan haluaa katsoa kortit loppuun asti. Suojellaan Stansvik -kansanliikkeen aktivistit olivat leiriytyneet jo kuukauden ajan metsässä estääkseen hakkuut ja rakentamisen arvokkaalle luontoalueelle. Ennen kansalaistottelemattomuuteen turvautumista asiaa oli yritetty ajaa byrokratian keinoin, adressein ja tapahtumin. Silti metsätyökone saapui useiden poliisiautojen turvaamana paikalle. Juvonen otettiin kiinni ensimmäisenä hakkuupäivänä ja vietiin Pasilaan poliisiasemalle kuulusteltavaksi. Vapaaksi päästyään hän suuntasi heti takaisin Stansvikiin, missä vesilailla suojellun noron tärvely oli jo täydessä vauhdissa. ”Syntyi vaaratilanteita, kun poliisi turvasi metsäkoneen etenemistä, ei aktivisteja. Ihmisiä istui puissa ilman kiipeilyvarusteita motokuskin kaataessa puita aivan vieressä. Yrittäessämme kertoa poliisille moton turvaetäisyyssäännöstä poliisit vain naureskelivat”, Juvonen muistelee. Seuraavana päivänä saapuivat metsurit poliisisaattueessa. ”Jouduimme todistamaan, kuinka metsää tapetaan silmiemme edessä metsurien nimitellessä puihin kiivenneitä aktivisteja apinoiksi. Se oli elämäni hirveimpiä päiviä.” Dramaattiset hetket Stansvikin metsässä olivat pitkän taistelun huipentuma. Aloittaessaan Kaadetaan kaava, ei metsää -kampanjan kesällä 2021 Juvonen oli aktivistina aloittelija. Hän oli suomen kielen opettaja, joka järkyttyi käytyään Stansvikin metsässä ja ymmärrettyään, että tällaisiin paikkoihin todella kaavoitetaan rakentamista. Sittemmin Stanvikista tuli Juvosen sanoin hänen sydänverimetsänsä, vaikka Kaadetaan kaava -kampanja on toiminut muidenkin alueiden puolesta osoittamalla vaihtoehtoisia paikkoja rakentamiselle. Saattaa olla, että metsätaiston hedelmiä päästään vielä korjaamaan. Juvonen nimittäin voitti oikeusjutun niskoittelusta poliisia vastaan ja noron turmelemisesta syytetyiksi joutui Helsingin kaupungin viranhaltijoita, Staran työnjohtoa sekä metsäkoneyrittäjä. Hakkuiden pysäyttäminen Stansvikin metsässä oli oikeuden mukaan oikeutettua. Pakkotilalla perustelu meni läpi Suomessa ensimmäistä kertaa ympäristökiistassa. Seuraavaksi tarvitaan hovioikeuden ja korkeimman oikeuden päätös. Jos käräjäoikeuden näkemys pitää sielläkin, tulee päätöksestä ennakkotapaus, jolla on vaikutusta siihen, miten seuraavia vastaavia syytteitä käsitellään. Se olisi voitto kaikille luonnonsuojelijoille. Luonnonsuojelija-jäsenlehteä voi nyt lukea myös diginä! Luonnonsuojelija-lehti julkaistaan verkossa osoitteessa: sll.fi/luonnonsuojelija. Kun ilmoitat meille sähköpostiosoitteesi, saat lehden ilmestyessä uutiskirjeen. Voit siis vaihtaa paperilehden digitilaukseen. Näin vaihdat digiin: Luovu paperilehdestä sähköisessä jäsenpalvelussa: sll.fi/jasenpalvelu Jos et ole toimittanut meille sähköpostiosoitettasi, ota yhteyttä asiakaspalveluun: jasenasiat@sll.fi tai puh: 09 228 082 10 arkisin klo 9–15. TEKSTI JA KUVA JENNI HAMARA DIGILEHTI EK O TE K IJ Ä Rohkea esitaistelija Vaihda paperilehti digiin!
  • 6 LUONNONSUOJELIJA 4/2025 UUTISIA TEKSTIT JENNI HAMARA, HANNES KOLJONEN HANNES KOLJONEN Ympäristöoikeuden asiantuntija Lyhytaikaissääntely saattaa tuhota vesilintujen pesät, vesieliöiden elinolosuhteet ja uhanalaisten kalalajien kudun. Oikeusministeriö asetti työryhmän kiertämään lakia KEINOT LUONTOKADON PYSÄYTTÄMISEEN ovat tiedossa, mutta toimeenpano uupuu, oli toistuva sanoma Luonnonsuojeluliiton ja IUCN Suomen kansallisen komitean 5. marraskuuta järjestämässä uhanalaisten lajien Punaisen kirjan 60-vuotisjuhlaseminaarissa Helsingissä. Ympäristöministeriön kansliapäällikkö Juhani Damski nosti esiin julkaisun tärkeyden päätöksenteon välineenä ympäri maailmaa. ”Pitkien aikasarjojen tekeminen ja mittaukset ovat tarkka laji. Tulevat sukupolvet tarvitsevat dataa ja tutkittua tietoa”, hän muistutti. Luontopaneelin varapuheenjohtaja, professori Ilari Sääksjärvi näki toivonpilkahduksena, että nykyisessä geopoliittisessa tilanteessa valtiot ovat pystyneet sopimaan EU-tasolla ennallistamisasetuksesta ja biodiversiteettistrategiasta sekä kansallisesti Metsoja Helmi-ohjelmista. Edelleen puuttuu kuitenkin kansallinen tiekartta, jota pitkin eri sektorit voisivat kulkea kohti luontomyönteisempää yhteiskuntaa ja yhteistä visiota. Toinen eri puheenvuoroissa toistunut sanoma oli, että EU:n biodiversiteettistrategian tavoite pysäyttää luontokato vuoteen 2030 mennessä on luonnon mittakaavassa silmänräpäyksen päässä. Tarvitaan vauhtia toimenpiteisiin: rahoitukseen, aiheuttaja maksaa -periaatteen käyttöönottoon, ennallistamiseen ja suojeluun. Elinkeinoelämän keskusliiton johtava asiantuntija Minna Ojanperä huomautti, että myös yritykset toivovat ripeyttä luontotekoihin ja tieteeseen perustuvia mittareita sekä EU-tason standardeja. Luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtaja Tapani Veistola uskoi, että edelläkävijäyritykset vetävät poliittisia päättäjiä myöhemmin mukaan. Niin ikään alihankkijat seuraavat perässä. Useissa puheenvuoroissa kiiteltiin seurantaa tekeviä harrastajia ja kansalaistiedettä. ”Punaista kirjaa ei pysty tekemään ilman suurten ihmisjoukkojen panosta. Valtava kiitos eri harrastajaryhmille”, tiivisti professori Tomas Roslin. Lopuksi kansanedustaja Anna Kontula muistutti, että iso osa luontokadosta on kansallisissa käsissä. ”Kiinalaiset eivät tule hoitamaan meidän metsistämme häviävää eliöstöä. Oma takapiha pitää itse hoitaa.” LUKUISAT VESIVOIMALAITOKSET OVAT harjoittaneet niin sanottua lyhytaikaissäätöä vuosikymmeniä ilman siihen lain edellyttämää vesilupaa. Lyhytaikaissäädöllä tarkoitetaan sellaista voimalaitoksen käyttöä, jossa joen virtaamaa vaihdellaan rajusti jopa useita kertoja päivässä. KU VA M KF I KU VA O O NA LO HI LA HT I KU VA PA UL ST EV EN S 60-vuotiaan Punaisen kirjan opit odottavat toimeenpanoa Lyhytaikaissäädön on tutkittu olevan erittäin haitallista vesistöjen kasvillisuudelle, kalastolle, ja selkärangattomille eläimille. Vaaraa aiheutuu myös vesistön käyttäjille, kuten kalastajille, veneilijöille ja rantojen asukkaille, esimerkiksi epävarmojen jääolosuhteet vuoksi, josta aiheutuu konkreettista hengenvaaraa. Suomen luonnonsuojeluliitto on menestyksekkäästi haastanut lyhytaikaissäätöä Suomessa ja urakka on vasta alussa. Nyt kuitenkin Orpon hallitus on perustanut työryhmän, jonka tavoitteena on sallia lyhytaikaissäätö ilman lupaa, mutta vain sähköjärjestelmän sitä vaatiessa. Lakimuutosta perustellaan sillä, että vesiluvan saaminen kyseiselle toiminnalle voisi viedä vuosia. ”Totuus on se, että lyhytaikaissäädön saaminen vesivoimaloiden vesilupiin veisi pidempään kuin lain muuttaminen. Lakihankkeen syy näyttääkin olevan se, että sillä pyritään kiertämään normaali lupaharkinta. On varsin epätodennäköistä, että yhtiö saisi luvan harjoittaa lyhytaikaissäätöä, jos se hakisi vesilupaansa tällaista muutosta. Lisäksi lupaharkinnassa ratkaistaisiin myös korvaukset niille, joille toiminnasta aiheutuu haittaa”, toteaa Suomen luonnonsuojeluliiton ympäristöoikeuden asiantuntija Hannes Koljonen. Työryhmän tavoitteena on saada hallituksen esitys eduskunnalle jo ensi syksyksi. Esitys ei kuitenkaan estäisi Luonnonsuojeluliiton oikeustoimia luvattomia säännöstelyjä vastaan.
  • 7 LUONNONSUOJELIJA 4/2025 Suden metsästystä halutaan helpottaa MAAJA METSÄTALOUSMINISTERIÖ haluaa aloittaa sudenmetsästyksen jo tammikuussa, vaikka susikanta ei sitä kestä. Samalla ministeriö suunnittelee merkittäviä muutoksia metsästyksen sääntelyyn. ”Susi on yhä erittäin uhanalainen ja vaarassa kuolla sukupuuttoon. Metsästys on ennenaikaista ja voi pahimmillaan romahduttaa susikannan, joka on ensimmäistä kertaa itsenäisen Suomen aikana lähempänä suotuisaa suojelutasoa”, sanoo Suomen luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtaja Tapani Veistola. Suotuisa suojelutaso tarkoittaa, että lajilla on edellytykset säilyä elinkelpoisena luontaisilla elinalueillaan pitkällä aikavälillä. Pelot susikannan romahtamisesta ovat perusteltuja. Kannanhoidollista metsästystä kokeiltiin kymmenen vuotta sitten. Metsästystä perusteltiin salametsästyksen vähenemisellä, mutta talvella 2015–2016 salametsästystä esiintyi edelleen, muun muassa Pohjois-Savossa. Kokeilu jouduttiin lopettamaan, kun susikanta romahti hieman yli sataan yksilöön. Nyt susia on noin 430. Uutena uhkana on ministeriön suunnittelema kiintiömetsästys. Siinä tietylle alueelle asetettaisiin tappokiintiö, joka täytyttyä metsästys lopetettaisiin. ”Yleisellä kiintiömetsästyksellä ei voida säädellä metsästystä yhtä tarkasti kuin yksittäisillä pyyntiluvilla”, Veistola sanoo. Kiintiömetsästyksessä myös riskit kasvavat: jos alfayksilöt ammutaan, laumat hajoavat ja jäävät ilman johtajaa. Silloin sudet voivat hakeutua pihoille etsimään ruokaa, mikä johtaa usein uusien tappolupien myöntämiseen – ja kierteeseen, jossa yhä useampi susi tapetaan. Huolestuttavaa on myös se, että ministeriö haluaa rajata pois kansalaisia edustavien ympäristöjärjestöjen valitusoikeuden. Jos metsästysluvat olisivat lainvastaisia esimerkiksi susikannan pienuuden vuoksi, järjestöt eivät voisi hakea muutosta. Veistolan mukaan kyse on perustuslaillisesta ongelmasta. Perustuslain 20 §:n mukaan ”julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon”. KUVA LASSE KURKELA TEKSTI OONA LOHILAHTI Ministeriö haluaa rajata pois kansalaisia edustavien ympäristöjärjestöjen valitusoikeuden.
  • 8 LUONNONSUOJELIJA 4/2025 Sivun paikallisuutiset kartalla. Suomen luonnonsuojeluliitossa on 15 piiriä ja 150 yhdistystä. 1 PAIKALLISUUTISIA TEKSTIT POHJOIS-SAVON PIIRI JA LAPIN PIIRI Lapin metsäohjelma herättää huolta SUOMEN LUONNONSUOJELULIITON LAPIN piiri on jättänyt lausunnon Lapin metsäohjelma 2026– 2030 -esityksestä. Lausunnossaan se kritisoi luonnoksen puutteita. Lapin metsäohjelma 2026–2030 painottaa liikaa taloutta ekologisten tavoitteiden kustannuksella. Lapin piiri katsoo, että ohjelma rikkoo EU-lainsäädännön velvoitteita, vaarantaa hiilinielut ja laiminlyö ilmastonmuutokseen sopeutumisen. ”Nykyinen ohjelmaluonnos tunnustaa ongelmat, mutta ei tarjoa riittäviä ratkaisuja”, toteaa Lapin piirin puheenjohtaja Saara Laivamaa. Keskeisin ongelma on ohjelman hakkuupotentiaali, joka on räikeässä ristiriidassa EU:n luonnon ennallistamisasetuksen kanssa. Lapin piiri vaatii hakkuupotentiaalin laskemista uudelleen EU-velvoitteet, ja vanhojen ja luonnontilaisten metsien suojelutarpeet huomioiden. Ohjelman toinen merkittävä ongelma on selkeiden ekologisten tavoitteiden ja mittareiden puute. Tämä on ristiriidassa EU:n luontodirektiivien kanssa, jotka edellyttävät luonnon monimuotoisuuden suojelua ja seurantaa. Lapissa lämpötilat nousevat kaksi kertaa nopeammin kuin muualla Suomessa ja jopa neljä kertaa nopeammin kuin maailmassa keskimäärin, mutta konkreettiset toimet ilmastonmuutokseen varautumiseen loistavat ohjelmassa poissaolollaan. Lapin piiri peräänkuuluttaa rahoitusratkaisuja, kuten valtion METSO-rahoituksen nostamista ja vaihtoehtoisten rahoituslähteiden kehittämistä. Luonnonsuojeluliiton Lapin piiri vaatiikin esityksen perusteellista korjaamista ennen sen hyväksymistä. POHJOIS-SAVON PIIRIN KUNNOSTUSHANKE toteutetaan Heinäsuon valuma-alueella. Hankkeessa ennallistetaan noin 1,5 kilometrin etäisyydellä Heinäsuon turvetuotantoalueesta sijaitseva suo ja samalle ojitetulle metsäpalstalle rakennetaan Heinäpuron vesiensuojelun tilaa parantava kosteikko. Kosteikko on jo olemassa majavien rakentamana, mutta kosteikon rakenteita vahvistetaan ja rajataan niin, että sen jatkohoito on mahdollista monipuolisen linnuston elinolosuhteiden takaamiseksi. Lisäksi Heinäpuroon ja sieltä Kotvakkojokeen kohdistuvaa kuormitusta vähennetään myös ennallistamalla alueita Heinäpuron oikaisuojan molemmin puolin. Työt alkavat tänä syksynä ojitetun metsäpalstan ennallistamisella, jonka toteuttajaksi valittiin tarjouskilpailulla Hiilipörssi. Turvetuotanto ja metsäojitusten aiheuttamat ravinteiden ja kiintoaineiden huuhtoutumiset ovat heikentäneet alueen pienvesistöjä ja vaikuttaneet laajemmin myös tärkeisiin virtavesiin kuten Kotvakkojokeen. Tavoitteena on palauttaa alueiden ekologiset ja hydrologiset toiminnot sekä parantaa vesistöjen tilaa. Suon ennallistaminen lisää luonnon monimuotoisuutta taantuneen suolajiston palautuessa. Hankkeessa tehdään yhteistyötä maanomistajien, luonnonsuojelujärjestöjen sekä ELY-keskuksen ja alueellisten toimijoiden kanssa. Hanke toteutetaan Euroopan unionin Oikeudenmukaisen siirtymän rahastosta (JTF) saadulla rahoituksella, jonka on myöntänyt Etelä-Savon ELY-keskus. Lisäksi hanketta rahoittaa Suomen luonnonsuojeluliitto. 2 1 OSMA NAUKKARINEN Pohjois-Savon luonnonsuojelupiirin toiminnanjohtaja Toivottavasti hankkeemme innostaa muitakin tarttumaan toimeen ennallistamisasioissa. Pienistäkin ennallistamisaloista karttuu lopulta iso kokonaisuus. Pohjois-Savon piiri ennallistaa suota ja rakentaa kosteikon Vieremällä KU VA EM M A M ÄH Ö NE N KU VA M ER JA PA AK KA NE N KU VA M AN KI PE RU KA NG AS 2
  • 9 LUONNONSUOJELIJA 4/2025 Naapuriapu kukkii nykyisessä opiskelijoille tarkoitetussa asuintalossani. Asukkaiden sosiaalisen median ryhmässä voi pyytää lainaksi tai lahjoittaa muille mitä tahansa sateenvarjoista huonekaluihin. Joskus en ehdi tarjota naapurille lainaksi tämän pyytämää asiaa, koska niin moni muu on ehtinyt auttaa jo ennen minua. Myös pilaantuvat ruuat tekevät nopeasti kauppansa ja olen itsekin monta kertaa pelastanut naapurin ruokahävikin roskiksilta – oikein mielelläni. Vaikka jakamistaloudesta on alettu puhua enemmän viime vuosina digitaalisten palveluiden kuten Airbnb:n tai Uberin yhteydessä, sillä voi viitata myös laajemmin yksityishenkilöiden väliseen resurssien jakamiseen, lainaamiseen ja vaihtamiseen. Taloyhtiöiden yhteiskäyttöiset pyykkituvat ja saunat ovat niin perinteikkäitä ja yleisiä, että harva edes yhdistää niitä muodikkaaseen käsitteeseen. Kuitenkin ne säästävät tilojen lämmitykseen kuluvaa energiaa sekä vähentävät neliöiden tarvetta, koska omasta asunnosta pääsee tarvittaessa muihin tiloihin. Omassa talossani jaamme asukkaiden kesken myös lukusalin, terassin ja kerhohuoneen, jotka ovat jatkuvassa käytössä toisin kuin ne yksityiskäytössä olisivat. Ilahduttavasti jakamista tapahtuu muodollisemman toiminnan lisäksi spontaanisti ilman pakkoa tai voiton tavoittelua, eikä tämä kosketa pelkästään köyhien opiskelijoiden välistä solidaarisuutta. Myös vakavarainen, omistusasunnossa asuva tuttavani kertoi lainauskulttuurista yhteisöllisessä asuintalossaan. Arkiset Jakaminen vaatii mutta myös voimistaa luottamusta muihin kohtaamiset yhteistiloissa voivatkin meidän kokemuksiemme perusteella lisätä myös muunlaista jakamista ja yhteisöllisyyttä. Naapurien välisen jakamisen kulttuurin mahdollistaa paitsi asuminen lähekkäin myös tutustuminen naapureihin henkilökohtaisesti. Jakaminen vaatii luottamusta ja siksi monet alustoilla toimivat yritykset ovat tehneet luottamuksen lisäämisestä oman myyntituotteensa. Suuren talon naapurusto on samanaikaisesti sekä tarpeeksi suuri yhteisön tarpeiden täyttämiseksi että tarpeeksi rajattu luottamuksen ylläpitämiseksi. Jakaminen voi olla naapuruston yhteinen projekti, joka helpottaa arkea ja auttaa säästämään, mutta uskon, että ennen kaikkea se parantaa asumiskokemusta ja elämänlaatua. Avun antaminen ja vastaanottaminen lisäävät solidaarisuutta ja luottamusta koko yhteisössä. Yhteisöllisyys voikin olla eräänlaista rikkautta, jota ei mitata omistamisen vaan avun määrässä. Silloin kaikkea ei tarvitse itse omistaa. Lähestyvä joulu on niin ikään jakamisen aikaa. Omassa suvussani sovimme pari vuotta sitten, ettemme jaa enää aikuisten kesken joululahjoja. Se vähentää stressiä ja rauhoittaa muutenkin kiireistä aikaa ennen juhlaa. Olen huomannut, että juuri juhlien aikaan monet suorittavat perinteitä pakonomaisesti, vaikka joskus kannattaisi pysähtyä miettimään yhdessä, mikä tuntuu aidosti merkitykselliseltä ja mitä oikeasti tarvitsee. Tottumusten tilalle voi syntyä uusia perinteitä, uudenlaisia jakamisen ja juhlimisen kulttuureita. KOLUMNI EMILIA VOLTTI Yhteisöllisyys voikin olla eräänlaista rikkautta, jota ei mitata omistamisen vaan avun määrässä. Silloin kaikkea ei tarvitse itse omistaa. KU VA UN SP LA SH KU VA EM IL IA VO LT TI
  • 10 LUONNONSUOJELIJA 4/2025 Elämä Inarijärvellä Matti Ropponen seisoo Nanguniemen kalliolla ja katsoo Inarijärvelle. 73-vuotiaalle kalastajalle järvi merkitsee paljon, ja kalliolta avautuva maisema on täynnä muistoja – lapsuuden ahvenpilkkipaikat, ensimmäinen saatu rautu ja koetut talvimyrskyt. Helsingissä syntynyt Ropponen muutti kaksivuotiaana Ivaloon, ja vaikka nuoruus vei hänet kymmeneksi vuodeksi etelään, kaipuu toi takaisin. Helsingissä ei ollut tilaa, jota hän kaipasi. Kalastuksesta tuli Ropposelle ammatti vuonna 1988 muikun talvinuottakurssin myötä, ja talvinuottaus on ollut hänelle tärkein kalastuksen muoto. Eläkkeelläkin Ropponen myy kalaa Ivalon torilla torstaisin ja kalastaa talvisin. Kysyttäessä kalan myynnin merkityksestä hän vastaa nopeasti: tärkeintä on sen henkinen merkitys, ei taloudellinen. Inarijärvi merkitsee hänelle paljon muutakin kuin elinkeinoa. Elämässä olleet huolet ovat järvellä hävinneet. Suurelta järveltä kaukana siintävä Ivalo näyttää pieneltä – ja samalla kutistuvat murheet. Kun kaikki muuttuu Inarijärvellä ilmastonmuutos näkyy jo. Kalastaja Matti Ropponen ja kolttasaamelainen Tiina Sanila-Aikio ovat eläneet luonnon kanssa rinnakkain vuosikymmeniä. Ilmaston kuumeneminen näkyy pohjoisessa voimakkaasti. Pohjoisen metsät ja suot sitovat myös suuren määrän hiiltä. Näiden alueiden kohtalo on koko Suomen asia. TEKSTI JA KUVAT MERJA PAAKKANEN
  • 11 LUONNONSUOJELIJA 4/2025 Pidentyvä avovesikausi Pohjoisessa sijaitseva Inarijärvi, inarinsaameksi Aanaarjävri, on muutoksien keskellä. Suomen kolmanneksi suurin järvi on osa Paatsjoen vesistöaluetta. Napapiirin pohjoispuolinen alue on lämmennyt jopa neljä kertaa nopeammin kuin muu maapallo viimeisen neljänkymmenen vuoden aikana – ja tämä muutos näkyy selvästi myös Inarijärvellä. Selkein muutos on avovesikausiajan pidentyminen. Jääkansi peittää järveä jopa yli 20 päivää vähemmän kuin aikaisemmin. Lämpeneminen vaikuttaa järveen monella tavalla, eikä kaikkia muutoksia ole helppo havaita. Matti Ropposta huolettavat erityisesti kalalajit: ”Täällä monet kalat ovat sopeutuneet juuri näihin olosuhteisiin. Nyt jo näyttää siltä, että lämpimän veden kevätkutuiset kalat, kuten hauki ja ahven, lisääntyvät.” Karussa Inarijärvessä esiintyy kylmän veden kalalajeja, kuten taimen, nieriä ja siika. Nämä kylmien vesien lajit kärsivät veden lämpenemisestä, joka puolestaan suosii lämpimän veden kaloja. Se, miten paljon hauen ja ahvenen lisääntyminen vaikuttavat muihin lajeihin, kaipaa vielä tutkimusta. Kullankaivusta luksushotelliin Ilmastokriisin lisäksi Inarijärveä uhkaa muu maankäyttö. Järveä säännöstellään usean voimalaitoksen tarpeisiin, ja lisäksi koneellinen kullankaivu, metsähakkuut, yhdyskuntarakentaminen ja kasvava matkailu lisäävät vesistökuormaa. Juuri tähän Nanguniemeen, missä Ropponen nyt seisoo, Jasper Pääkkönen yhteistyökumppaneineen suunnittelee luksushotellia. Kaava on jo lainvoimainen, mutta aikataulu epävarma. Inarijärvellä tapahtuvien muutosten keskellä Ropponen pohtii jatkuvan kasvun tavoittelua. ”Sehän on ihan hirveä asia se, että kasvun pitäisi olla mahdollisimman suurta – mihin tämä maailma sitten joutuu?” hän kysyy. ”Näyttää siltä, että lämpimän veden kevätkutuiset kalat, kuten hauki ja ahven, lisääntyvät.”
  • 12 LUONNONSUOJELIJA 4/2025
  • 13 LUONNONSUOJELIJA 4/2025 ”Meillä on täällä vielä saamelainen ravintoautonomia ja luonnon antimet, joihin kulttuurimme perustuu. Meillä on poronhoito, metsästys, kalastus, keräily, pienimuotoinen karjanhoito ja käsityö sekä niihin liittyvä perinteinen tieto, saamelaiset lait ja tapaoikeus. Jos olosuhteet muuttuvat niin radikaalisti, etteivät maa ja vesi enää pysty meitä elättämään, emmehän me ole enää sama kansa. Ja se on aika pelottavaa.” Metsätalous pirstaloi porolaitumet Ilmastonmuutos ei kuitenkaan ole ainoa saamelaisiin elinkeinoihin vaikuttava tekijä. Siitä hetkestä lähtien, kun Sanila-Aikio tuli morsiameksi Muddusjärven paliskuntaan, porojen ruokinnan määrä on kasvanut valtavasti. Suurin syy tähän on metsähakkuut. Teollista metsätaloutta harjoitetaan erityisesti metsäpaliskuntien alueilla, ja se pirstaloi laitumia. Hakkuut vaikuttavat myös laidunten tilaan ja poronjäkälän määrään – edes poimintahakkuissa maaperää ei pystytä täysin suojelemaan. Saamelaiset poronhoitajat on ohitettu pitkään hakkuita koskevassa päätöksenteossa. Sanila-Aikio kertoo, että viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana vuoropuhelu Metsähallituksen kanssa on kuitenkin parantunut. Metsäsertifikaatit ovat lisänneet paliskuntien sananvaltaa valtion mailla, eikä hakkuita enää tehdä ilman heidän hyväksyntäänsä. Silti hakkuiden kieltäminen on raskasta. Kodan ja riistan paikka Jäljellä olevat saamelaisten kotiseutualueen metsät ovat poikkeuksellisen luonnontilaisia. Saamelaisten perinteinen luonnonkäyttö on vaikuttanut metsien rakenteeseen vain vähäisesti. Metsä on ollut aikoinaan suojaisa paikka kodalle, riistan ja petun lähde, ja sieltä on otettu tarvepuut. Nykyisin valtaosa alueen metsistä on valtion hallinnoimia, ja merkittävä osa tuottavista metsämaista on edelleen metsätalouden käytössä. Luonnonmetsät Sápmi-työryhmä on kartoittanut näitä vielä olemassa olevia metsiä. Suomen hallituksen vanhojen metsien kriteereissä metsien ikä määritellään metsätalouden pohjalta valtapuuston ikänä. Näin näiden kriteereiden ulkopuolelle jää paljon metsiä, joiden iän työryhmä on todennut olevan satoja, jopa tuhansia vuosia. Näissä metsissä kuitenkin valtapuuston ikä alittaa hallituksen kynnysarvon, 200 vuoden iän. Luonnonvarakeskuksen uusimpien tietojen mukaan ainoastaan pohjoisen metsät ovat enää hiilinielu, ja nyt näiden vielä jäljellä olevien metsien merkitys korostuu. Kulttuurin ja luonnon puolustaja Inarijärven toisella puolella kolttasaamelainen Tiina Sanila-Aikio poimii kotipihan metsästä mustikoita suuhunsa. On lokakuun ensimmäinen päivä, ja on poikkeuksellista, että mustikat ovat vielä syömäkelpoisia. Maailmantilanteesta hän sanoo lähes samaa kuin Ropponen: ”Saavutetuista eduista ei haluta luopua – sehän tässä koko ilmastokriisissä on ongelmana. Me olemme tällä hetkellä menossa maailmana seinää päin 120 kilometrin tuntinopeudella.” Sevettijärveltä kotoisin oleva Sanila-Aikio asuu nykyisin Inarissa, missä hänen inarinsaamelaisen puolisonsa suvun perinteiset maat ja porot ovat. Saamelaisten oikeuksien puolustaminen on ollut osa hänen elämäänsä nuoruudesta lähtien, ja esimerkiksi vuonna 2015 hän nousi ensimmäisenä naisena Saamelaiskäräjien puheenjohtajaksi. Tällä hetkellä Sanila-Aikio työskentelee monipuolisesti kieliasioiden parissa sekä poronhoidossa – hallinnollisista tehtävistä käytännön poronhoitoon ja kaikkeen siltä väliltä. Porot rautahangella Poronhoitoon ilmastonmuutos vaikuttaa jo nyt, ja lämmenneen ilmaston Sanila-Aikio näkee luonnossa: ”Vuodenajat eivät ole entisellään. Talvi tulee myöhemmin ja erilaiseen maahan kuin ennen. Talvet ovat lyhentyneet ja leudontuneet. Helmikuussa 2025 satoi vettä viisi päivää putkeen, minkä jälkeen porot olivat käytännössä lopputalven rautahangella.” Myös kesät ovat lämpimämpiä: vuosi 2024 oli poikkeuksellisen kuiva ja kuuma. Utsjoen mittausasemalla mitattiin jopa 25 hellepäivää, ja Inarijärven saarissa riehui lukuisia metsäpaloja. Vuosi oli koko maailmassa mittaushistorian lämpimin. ”Meillä ei ole paikkaa mihin väistää.”
  • 14 LUONNONSUOJELIJA 4/2025 Tavoite yhdistää Sainila-Aikion kotipihan ympärillä Inarijärven rannalla kasvaa jyhkeitä vanhoja mäntyjä. Osa niistä on pettupuita, joiden rungoissa näkyy jälkiä entisaikojen petun käytöstä. Nyt niiden oksilla kasvaa naavaa ja luppoa, ja näin puut tarjoavat edelleen ravintoa porojen kautta. Nämä samat puut ovat myös vuosisatojen ajan sitoneet hiiltä ja varastoivat sitä edelleen runkoihinsa ja maaperään, ja ovat nyt tärkeitä meidän kaikkien tulevaisuuden kannalta. Sainila-Aikion toivoisi ratkaisuksi varovaisuusperiaatetta kaikkeen maankäyttöön. ”Meillä ei ole paikkaa mihin väistää. Maata ei voi monistaa, vettä ei saa lisää. Saamelaisina meillä ei ole enää varaa antaa meidän maitamme tai vesiämme elämän vastaiseen käyttöön.” Yhteistyö luonnonsuojelupuolen kanssa on Sainila-Aikion mielestä ollut äärimmäisen tärkeää. ”Näkemyseroista huolimatta saamelaisella poronhoidolla ja luonnonsuojelulla on valtavan paljon yhteistä. Enemmän yhdistävää kuin erottavaa.” Se konkretisoituu juuri täällä, Inarijärven rannalla. Suojelemalla näitä metsiä ja vähentämällä hakkuita turvaamme saamelaisen kulttuurin jatkumista, metsäluonnon monimuotoisuutta – ja samalla hillitsemme ilmastonmuutosta ja sen vaikutuksia Inarijärvessä, pohjoisen luonnossa ja koko Suomessa. ”Ainoastaan pohjoisen metsät ovat enää hiilinielu.”
  • 15 LUONNONSUOJELIJA 4/2025 Lyhyt hiilisanasto Pohjoisilla metsillä on merkitys koko Suomelle. Ne toimivat hiilen varastoina ja hiilinieluina. Hiilinieluista ja hiilivarastoista puhuttaessa on tärkeää ymmärtää, mitä niillä tarkoitetaan. Hiilivarasto viittaa siihen hiilen määrään, joka on sitoutunut metsän puihin ja maaperään. Hiilinielu puolestaan kuvaa varaston muutosta tietyssä ajassa – siis sitä kasvaako vai pieneneekö hiilivarasto. Luonnonvarakeskuksen tuoreiden tietojen mukaan Suomen metsät ovat muuttuneet hiilinieluista päästölähteiksi, eli niiden varasto pienenee. Pääsyynä tähän ovat kasvaneet hakkuumäärät. Ainoastaan pohjoiset metsät ovat edelleen hiilinielu. Usein hakkuita perustellaan nuorten metsien nopealla kyvyllä sitoa hiiltä, mutta keskustelussa silloin unohtuu vanhojen metsien jo olemassa oleva, merkittävä hiilivarasto. Ja vaikka vanhojen puiden kasvu hidastuu, metsän hiilen sitominen ei lopu. Avohakkuut tuhoavat aina osan maaperän hiilivarastosta. Varaston palautuminen hakkuuta edeltäneelle tasolle kestää vuosikymmeniä – hitaasti kasvavissa pohjoisen metsissä jopa vuosisadan. Välttämättä tuo varasto ei palaudu koskaan entiselle tasolle. Pohjoinen alue on hiilinvarastoltaan merkittävä. Luonnontilaiset metsät, suot ja turvemaat sitovat hiiltä ja viilentävät ilmastoa. Pohjoisen luonnon suojelu on siis keskeinen osa ilmastonmuutoksen hillintää koko Suomessa. Hiilinielujen vahvistaminen ja pohjoisen luonnon suojeleminen on tehtävä siten, että se tukee sekä ilmastotavoitteiden saavuttamista että saamelaisten perinteisten elinkeinojen edellytyksiä. Luonnonsuojeluliitto suosittaa: • Suomen metsähakkuita maltillistetaan 55–60 miljoonaan kuutioon vuodessa, kiertoaikoja pidennetään ja avohakkuista siirrytään määrätietoisesti kohti kestävämpiä metsähoidon tapoja. Pohjoisessa hakkuiden vaikutukset ovat erityisen suuria, sillä hitaasti kasvavat metsät toipuvat hitaasti. Luonnonsuojeluliiton ratkaisut hiilinielujen pelastamiseksi • Metsälakiin palautetaan puuston ikäja järeysrajat. Pohjoisen hitaasti kasvavissa metsissä tämä on välttämätöntä, jotta puut ehtivät varastoida hiiltä ja turvata arvokkaan ja monimuotoisen elinympäristön. • Maankäytön muutosmaksu otetaan käyttöön metsäkadon hillitsemiseksi. Pohjoista metsäluontoa uhkaavat kasvavat hakkuupaineet ja metsäteollisuuden investoinnit. Myös muun muassa matkailuun sekä vihreään siirtymään kytkeytyvät maankäyttöpaineet kasvavat jatkuvasti. • Suojelualueverkostoa vahvistetaan ja laajennetaan, sillä laajat ja yhtenäiset suojelualueet turvaavat hiilinieluja, herkkiä ekosysteemejä ja niiden sopeutumiskykyä sekä saamelaisten perinteisten elinkeinojen edellytyksiä. NELLI IMMONEN Suomen luonnonsuojeluliiton ilmastoasiantuntija Pohjoisen luonnon suojelu on merkittävässä asemassa ilmastokriisin ratkaisemisessa.
  • 16 LUONNONSUOJELIJA 4/2025 ELÄKÖÖN METSÄT Vaikka Suomen hallituksesta ei ole ollut avuksi metsiensuojelussa tai hakkuiden rajoittamisessa, ei luonnonsuojelijoita voi pysäyttää. Vuonna 2025 puolustettiin metsiä kunnissa, valvottiin hakkuita pistotarkastuksin, edistettiin metsäasiaa kuntavaaleissa ja koulutettiin vapaaehtoisia suojelemaan metsiä. – Metsävoittoja kunnasta toiseen TEKSTIT: LIISA HULKKO 1. Sitoumus lähimetsien suojelemiseks i
  • 17 LUONNONSUOJELIJA 4/2025 Metsät saivat 2600 ehdokasta puolelleen kuntavaaleilla SUOMEN LUONNONSUOJELULIITON JA Luontoliiton käynnistämä sitoumus lähimetsien suojelemiseksi sai laajaa kannatusta kuntavaaleissa. Yli 2600 kuntavaaliehdokasta 189 kunnasta sitoutui edistämään lähimetsien suojelua. Heistä noin 1200 valittiin valtuutetuiksi tai varavaltuutetuiksi. Esimerkiksi Karkkilan luonnonsuojeluyhdistys käytti vaalivaikuttamisessaan lähiluontositoumusta. Jopa 26 karkkilalaista kuntavaaliehdokasta eri puolueista allekirjoitti sitoumuksen – ja heistä 16 tuli valituiksi uuteen valtuustoon. Karkkilan 31 kaupunginvaltuutuista niukka enemmistö onkin nyt lähiluonnon suojelijoita. Esimerkki osoittaa kuntavaalityön voiman. 110 metsiensuojelijaa sai kattavan koulutuksen 110 METSIEN YSTÄVÄÄ on käynyt kattavan, monivaiheisen Luonnonsuojeluliiton ja Luontoliiton Kotimetsän puolustajat -koulutuksen viimeisen 1,5 vuoden aikana. Koulutetuista koostuvat metsiensuojeluryhmät aloittivat metsien puolustamisen eri puolilla Suomea ja ensimmäisiä metsävoittoja on alkanut syntyä. Hankkeen yhteydessä kartoitettiin 33 kuntien omistamaa metsää esimerkiksi Joensuussa, Lieksassa ja Jyväskylässä sekä muutama seurakunnan metsä Lieksassa. Kartoituksissa löydettiin 100 hehtaaria suojelunarvoisia metsiä kuntien mailta. Suojelunarvoisista kohteista laaditiin 15 kartoitusraporttia, jotka toimitettiin kuntien edustajille. Lahja luonnolle ja kuopiolaisille – 250 hehtaaria suojelualueita KUOPIOSTA KANTAUTUI ILOSANOMA: paikallisten luonnonsuojelijoiden aloite hyväksyttiin ja Kuopio sitoutui suojelemaan 250 hehtaaria kaupungin 250-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Asialla ovat olleet Luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistyksen Kuopion Luonnon Ystäväin Yhdistyksen (KLYY) vapaaehtoiset, joista osa on myös osallistunut Kotimetsän puolustajat -koulutukseen. ”Oli upea juttu, kun kuulimme että kaupunki on tehnyt periaatepäätöksen suojelun lisäämisestä. Emme ole vielä ehtineet kippistää tälle tiedolle yhdessä, mutta tulemme sen kyllä tekemään”, iloitsee Maria Kröger, yksi ryhmän jäsenistä. 250 hehtaarin suojelu onkin Kuopion metsiensuojelijoille vain välietappi – mutta iloinen sellainen. Tuoreen METSO-kartoituksen tuloksena Kuopiosta on löydetty yli 1000 hehtaaria luontoarvoiltaan merkittäviä metsäja suoalueita. ”Aloitetta kirjoittaneista ja Kotimetsän puolustajista koostuva porukkamme on mukavan moninainen joukko luonnonsuojelusta kiinnostuneita. Seuraavaksi aiomme esimerkiksi jatkaa ajankohtaisten metsäaiheiden parissa, kuten Pienen Neulamäen vaihtoehtokaavan ja myös nauttia yhdessä metsästä”, Kröger kertoo. Pärnävaaran liito-oravametsä hakkuilta turvaan ITÄ-SUOMEN KOTIMETSÄN PUOLUSTAJAT -koulutuksen käynyt ryhmä sai jo kesken koulutuksen voiton, kun he lähtivät kartoittamaan Liperin Pärnävaaran leimikoita. Ryhmä tunnisti liito-oravan metsän ja haavikon. Hakkuuleimikoiden suunnittelija suostui heti siirtämään kohteet säästökohteiksi ja hakkuut näihin metsiin peruttiin. Kaikkia arvokkaita kohteita ryhmä ei saanut turvaan, mutta ryhmä jatkaa päättäväisesti työtään. ”Meillä on tarmokas tunnelma. Ei haluta vain seurata sivusta hakkuita, vaan on tarve ja halu päästä vaikuttamaan. Monelle on ollut tärkeää löytää samanhenkisiä ihmisiä ja vertaistukea – oma porukka”, luontoaktivisti Eveliina Korhonen kuvailee. Metsäväki-yhteisö puolusti lähimetsäänsä Jyväskylässä – ja voitti JUURI KOULUTETTU KOTIMETSÄN puolustajat -ryhmä on ryhtynyt aktiivisesti puolustamaan Jyväskylän Laajavuoren metsiä. Sinne valmistellaan asemakaavan muutosta, jonka tavoitteena on lisätä rakentamista. Lokakuussa nähtiin ensimmäinen välivoitto. Keskisuomalaisen jutun mukaan Scandic Laajavuoren kylpylähotelli oli toivonut hakkuita parantaakseen maisemia, mutta asukkaiden voimakas julkinen vastustus sai sekä hotellin että kaupungin perumaan suunnitelmat. ”Nopeasti noussut kohu ja asukkaiden aktiivisuus toimi. Oli iloinen yllätys ja voimaannuttava tunne, kun näki miten tehokkaalla kampanjalla voi saada tuloksia aikaan. Yhteisössä päätös herätti iloa ja toivoa”, Metsäliikkeen aktiivi ja kaupunkimetsien puolustaja Elina Ilves kertoo. Kotimetsän puolustajat ja Metsäväki-yhteisö saivat voitosta uutta intoa kaavavaikuttamiseen ja kaupungin metsiensuojelutavoitteiden kirittämiseen. 2 1 3 4 5 2. Kotimetsän puolustajat -koulutus 5. Laajavuoren lähimetsä Jyväskylässä 3. Kuopioon 250 ha suojelualueita 4. Pärnävaaran liito-oravametsä KU VA T 1-2 AI NO HU OT AR I, 3 MA RIA KR ÖG ER , 4 HE NR IIK KA LE PP ÄN EN , 5 EL IN A ILV ES
  • 18 LUONNONSUOJELIJA 4/2025 6. Hyvinkäälle suojelualueita Hyvinkäällä yli 120 hehtaaria suojeluun HYVINKÄÄN KYTÄJÄLLE PERUSTETTIIN uusia suojelualueita 124,3 hehtaaria, mikä nostaa alueen suojellun pinta-alan jo 750 hehtaariin. Suojelun taustalla on Uudenmaan piirin ja Hyvinkään yhdistyksen työtä Kytäjän alueen suojelemiseksi. Metsätalousinsinööri, luontokartoittaja Jyri Mikkola on tehnyt alueella kartoituksia jo parinkymmenen vuoden ajan hankalasti kartoitettavalla alueella. ”Alue on täynnä kallioharjanteita, jyrkänteitä, rotkoja, järviä, lampia ja puroja”, Mikkola kuvailee. ”Yhdelläkään taholla ei ole ollut aikaa eikä resursseja laittaa siihen, mitä tuo alue vaatisi kerralla kartoittamiseen, joten joka kartoituskierroksella on löytynyt uusia arvokkaita metsiä.” Kytäjällä on monenlaista metsää lehdoista karuihin kalliometsiin. Yksi ominainen piirre on se, että metsälehmusta kasvaa hyvin paljon. ”Alue on metsälehmuksen geeniperimän kannalta olennainen”, Mikkola kertoo. Kaksi metsävoittoa Riihimäen seudulla AURINKOVOIMALAN TIELTÄ EI kaadeta metsää – Lopen Vojakkalan Helios Nordic Energy Finland Oy:n aurinkovoimala-alue ei toteudu vankan paikallisen vastustuksen takia. Suunnittelutarveasiaan otti kantaa Riihimäen seudun luonnonsuojeluyhdistys. Lopputulos oli luonnonsuojeluyhdistyksen näkemyksen mukainen. Lopputuloksena hanke ei etene metsän kustannuksella. Toinen merkittävä voitto saavutettiin Hausjärvellä. Yhdistyksen vetoomus ja kuntalaisaloite käynnistivät prosessin, joka johti avohakkuun perumiseen Rutajärven vanhan metsän alueella. Kunta lohkaisi maaperinnöstään myyntiin 32 hehtaarin metsäalueen, johon sisältyi arvokas vanhan metsän osuus. Luonnonsuojeluliittoon kuuluva Ilmari Räsäsen säätiö ja Luonnonperintösäätiö ostivat alueen, joka on nyt matkalla luonnonsuojelualueeksi. Yhteistyö toi tulosta: metsä turvaan Keravalla KERAVAN SEURAKUNNAN METSIEN käsittely sai uuden suunnan, kun Keravan ympäristönsuojeluyhdistys pääsi vaikuttamaan seurakunnan metsäsuunnitelmaan liitetyn luontoselvityksen tekoon. Yhteistyön ansiosta Mäntypirtin metsäalue Tuusulan Rusutjärvellä jätetään kokonaan hakkuiden ulkopuolelle. Alueella sijaitsee tärkeä pohjavedenottamo ja suosittu uimaranta. Myös Tuusulan Sammalojan ja Sammalmäen alueiden suunnitellut avohakkuut peruttiin. Lisäksi seurakunta on päättänyt rauhoittaa metsänsä lintujen pesimäajaksi. Keravan ympäristönsuojeluyhdistyksen ja seurakunnan välinen yhteistyö jatkuu nyt entistä tiiviimpänä — luonnon ja yhteisön parhaaksi. Kolme uutta luonnonsuojelualuetta Helsinkiin HELSINKIIN ON PERUSTETTU 35 hehtaarin laajuinen Meri-Rastilan luonnonsuojelualue. Päätös on yksi viime vuosien merkittävimmistä niin Uudellamaalla kuin Helsingissäkin. Alueella on edustavia, luonnontilaisen kaltaisia metsiä, kallioita, merenrantaa, useita suotyyppejä ja norouomia. Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ja Luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ovat yhdessä monien muiden toimijoiden kanssa puolustaneet aluetta rakentamiselta ja hakkuilta jo pitkään. Vuonna 2025 Helsinkiin perustettiin myös kaksi muuta merkittävää luonnonsuojelualuetta, joiden puolesta yhdistys ja piiri ovat tehneet pitkäjänteistä työtä: 28 hehtaarin Pakilanmetsän luonnonsuojelualue Keskuspuistossa sekä 16 hehtaarin Talin luonnonsuojelualue. Vapaaehtoiset osoittivat lajiosaamisen voiman HÄMEENLINNASSA VANHAN KIISTAKOHTEEN hakkuuaikeet pysähtyivät kahden Hämeenlinnan seudun luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenen Johanna Viitasen ja Kati Tapailan ansiosta. He tekivät vapaaehtoisen lajikartoituksen avohakkuuksi aiotulla leimikolla ja löysivät useita uhanalaisia ja vanhan metsän lajeja, kuten runsaasti hömöja töyhtötiaisia, kantopaanusammalta ja pikkuviirujäkälää. Lajihavainnoista on ilmoitettu metsäyhtiölle, joka on kertonut perehtyvänsä havaintoihin, ja lokakuun lopussa Martinhuhdan ja Pukkinummen leimikko on yhä pystyssä. Alueella toimii muutenkin aktiivinen metsiensuojeluyhteisö: Etelä-Hämeen piirin metsäryhmä on kasvanut jo 70 jäsenen verkostoksi. 6 9 10 7 8 9. Kolme suojelualuetta Helsinkiin 7. Riihimäellä kaksi metsävoittoa 8. Keravalla metsä turvaan KU VA T 6 JY RI MI KK OL A, 7 TA RJ A HE IKK ON EN , 8 KE RA VA N YM PÄ RIS TÖ YH DI ST YS , 9 OL LI MA NN IN EN , 10 JO HA NN A VI ITA NE N, ISO KU VA : AI NO HU OT AR I
  • 19 LUONNONSUOJELIJA 4/2025 10. Kissantassujäkälää Hämeenlinnassa
  • 20 LUONNONSUOJELIJA 4/2025 Valvontatyö tuo tulosta – uhanalaisten lajien metsiä suojataan FSC-seurannalla SUOMEN SUURIMMAT METSÄYHTIÖT ovat sitoutuneet noudattamaan FSC-sertifikaatin vaatimuksia. Sertifikaatti edellyttää, että yhtiöt jättävät luontoarvoiltaan merkittävimmät metsät hakkuiden ulkopuolelle. Suomen luonnonsuojeluliitto seuraa, että yhtiöt myös toimivat näiden lupausten mukaisesti. Näin hakkuilta on jo saatu pelastettua jopa kymmeniä arvokkaita metsäkohteita. Vuonna 2025 Luonnonsuojeluliitto tarkisti maastossa noin sadan FSC-sertifioidun kohteen metsänkäyttöä. Noin neljänneksellä kohteista havaittiin rikkeitä sertifikaatin sääntöjä vastaan. Havainnoista tehtiin viralliset valitukset yhtiöiden auditoijille, ja liiton asiantuntijat kiersivät useita kertoja maastossa yhdessä metsäyhtiöiden ja auditoijien kanssa täsmentämässä FSC:n pelisääntöjä. Työn vaikutukset näkyvät: yhtiöt ovat palkanneet uusia ympäristöasiantuntijoita ja sitoutuneet parantamaan toimintaansa. Lisäksi Luonnonsuojeluliitto kartoitti kolme laajaa, useiden satojen hehtaarien kokoista korkean suojeluarvon aluetta Sallassa, Suomussalmella ja Kuusamossa. Kun metsäyhtiöt tietävät näiden alueiden rajat, ne eivät voi hankkia puuta sieltä rikkomatta FSC-sertifikaattia. ”Näin turvataan uhanalaisten lajien elinympäristöt ja suojellaan viimeisiä laajoja vanhojen metsien ja ojittamattomien soiden kokonaisuuksia hakkuilta”, Suomen luonnonsuojeluliiton hankepäällikkö Tuuli Hakulinen kertoo. 11