• Ilmari Räsäsen perintö versoaa uutta SUOMEN LUONNONSUOJELULIITON JÄSENLEHTI 3/2026 Ojasta allikkoon Ilmari Räsäsen perintö versoaa uutta Viisi vinkkiä ensiaskeliin luonnonsuojelijana Ihana Itämeri kutsuu melojaa Veden mukana nousee elämä
  • 2 LUONNONSUOJELIJA 3/2026 Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenlehti Nro 3/2026, elokuu 52. vuosikerta ISSN 0788-8708 Aikakausmedia ry:n ja Kulttuuri-, mielipideja tiede lehtien liiton jäsen Päätoimittaja Liisa Hulkko Toimitussihteeri Jenni Hamara Graafinen suunnittelija Hannele Alanko Taitto Tero Jämsä Ota yhteyttä toimitukseen luonnonsuojelija@sll.fi Kirjoittajat 3/2026 Oona Lohilahti, Riikka Rättö, Sara Käkelä, Silvia Modig, Laura Haikonen, Heidi Rantalainen ja Kaarina Heiskanen Ilmestyy 2026 23.2. (aineistopäivä 23.2.), 19.5. (29.4.), 24.8. (5.8.), 23.11. (4.11.) Tilaushinta 2026 Ilmainen jäsenille ja kuukausilahjoittajille, erikseen tilattuna 30 €/vuosi Tilaukset Arkisin klo 9–15, 09 228 08210, jasenasiat@sll.fi Ilmoitushinnat 2026 1/1 sivu 2000 €, 1/2 sivu 1000 €, 1/4 500 € Ilmoitusmyynti luonnonsuojelija@sll.fi Painopaikka Botnia Print, Kokkola Ympäristö Painettu ympäristöystävällisellä vedettömällä painoprosessilla 65–90-prosentti selle kierrätyspaperille. Rahankeräyslupa RA/2022/199, sll.fi/rahankerayslupa Lue lehteä verkossa sll.fi/luonnonsuojelija Tilaa uutiskirje sll.fi/uutiskirje Liity jäseneksi sll.fi/liity Anna lahja luonnolle: sll.fi/lahjoita Seuraa somessa Facebook, Instagram, LinkedIn, Youtube: @luonnonsuojeluliitto; Bluesky KU VA T OU TI NE UV ON EN , KA AR IN A HE IS KA NE N, JU KK A HU US KO 5 6 9 7 30 20 14 Suomen luonnon päivästä nautitaan lauantaina 29.8. Kaarina Heiskanen kohtasi rusakon. Carita Sulkava on luonnonsuojelun mallitilan tuore pehtoori. Yritysjohtajan luonto Heikki Kurkela suojelee luontoa bisnesmaailman opeilla. Norppakuolemien kesä Ennätysmäärä saimaannorppia kuoli kalanpyydyksiin. Ei Sakatin kaivokselle Suomalaisista 69 % ei hyväksy kaivoksen perustamista. Lapsille luontosuhde Leiritoiminnalla on laajempi yhteiskunnallinen merkitys. KANNEN KUVA OSSI ILVONEN / VASTAVALO
  • 3 LUONNONSUOJELIJA 3/2026 LOMALLA KÄNNYKKÄNI RUUDULLE tupsahtaa kuvia hirmuhelteistä ja raivoavista maastopaloista. Huomaan nopeasti ohittavani videot, kuvat ja uutiset. En halua kuulla huonoja uutisia, en jaksa. Eurooppa on tulessa, mutta minä olen nyt lomalla. Tiedän, etten ole kokemukseni kanssa yksin. Itse asiassa ilmastokriisi on niin vaikea ja dystooppinen ongelma, että se saa meidät kokonaisina kansakuntina välttelemään asiaa. Yksilön kohdalla voitaisiin puhua psykologisin termein dissosiaatiosta: kun jokin on liian vaikeaa kohdata, ihminen etääntyy ja mieli suojautuu irrottamalla tunteet tilanteesta. Olo voi tuntua epätodelliselta eikä vakavakaan asia kosketa. Kun on kyse kokonaisesta ihmiskunnasta, voisi ehkä puhua jopa kollektiivisesta dissosiaatiosta. Dissosiaatio on sekä luonnollinen että ongelmallinen selviytymiskeino. Se auttaa hetkellisesti selviytymään mutta estää meitä kohtaamasta asiaa ja ratkaisemasta ongelmaa. Ajatellaanpa tätä kesää. Helleaalto aiheutti Euroopassa 12 000 ylimääräistä kuolemaa kymmenessä päivässä kesäkuussa. Vertaus on ehkä groteski, mutta määrä vastaa sitä, että noin 40 matkustajalentokonetta syöksyisi maahan ilman yhtäkään selviytyjää. Heinäkuussa yli 300 000 eurooppalaista evakuoitiin kodeistaan maastopalojen tieltä. Vastaavaa ei ole tapahtunut sitten toisen maailmansodan. Suomen hallituksen ministerit vaikenivat pääminisEurooppa palaa mutta minä katson muualle teriä myöten. Entä jos vastaavan määrän kuolemia ja evakuointeja aiheuttaisi sota? Psykologit ja yhteiskuntatieteilijät kutsuvat ilmastokriisiä ”pirulliseksi ongelmaksi” (wicked problem), koska se on kuin suunniteltu ohittamaan kaikki ihmisaivojen hälytysjärjestelmät. Ilmastokriisi on näkymätön ja muodoton. Sitä ei voi korjata kerralla eivätkä vaikutukset näy heti: lentomatkamme eivät suoraan aiheuta maastopaloa eivätkä maastopalot lopu heti, vaikka vähentäisimme lentämistä. Totumme myös pelottavan nopeasti siihen, että maailma palaa. Jos oma kortteli ei ole tulessa, jatkamme elämää tässä hetkessä, jossa on omat arkiset haasteensa ja mukavuutensa. Ongelman vaikeuden edessä on hyvä muistaa, että ilmastokriisi voidaan ratkaista. Tiedämme, mitä pitäisi tehdä. Vaikeus piilee juuri ihmismielessä, joka välttelee monimutkaista ja pelottavaa asiaa. Onkin tärkeää hakea yhteyttä tunteisiinsa ja kuunnella niitä, koska ne kertovat meille jotain tärkeää. Ilman tunteita ei ole motivaatiota eikä toimintaa. Tutkimuksissa on todettu, että esimerkiksi viha on yksi voimakkaimmista tunteista, joka ajaa ihmisiä ilmastoaktivismiin ja poliittiseen toimintaan. Ilmastokriisin herättämistä tunteista kannattaa puhua myös sellaisten ihmisten kanssa, jotka välttelevät asiaa. Mutta ennen kaikkea: meillä ei ole varaa siihen, että päättäjät ummistavat silmänsä ilmastokriisiltä, joka uhkaa kaikkea mikä on meille rakasta. PÄÄKIRJOITUS KU VA O O NA LO HI LA HT I LIISA HULKKO LUONNONSUOJELIJA-LEHDEN PÄÄTOIMITTAJA Kun jokin on liian vaikeaa kohdata, ihmismieli suojautuu dissosioimalla.
  • 4 LUONNONSUOJELIJA 3/2026 Suomalaisen kauneusalan edelläkävijä Lumene-brändin tuotteiden raaka-aineista jopa 99 prosenttia on luonnollista alkuperää. Lumene-brändi on viitoittanut tietä kiertotaloudessa parin vuosikymmenen ajan ja käyttää laajalti muiden alojen sivuvirroista saatavia raaka-aineita. Kolme Lumene-brändin tuotteiden tärkeistä raaka-aineista – lakka, karpalo ja tupasvilla – tulevat suolta. ”Koska tuotteidemme inspiraatio ja monet raaka-aineemme tulevat pohjoisen luonnosta, on meille luontevaa tukea hankkeita, jotka edistävät suomalaisten luontokohteiden, kuten suoalueiden ja kosteikkojen, ennallistamista ja elpymistä. Pitkäaikainen yhteistyömme Luonnonsuojeluliiton kanssa on mahdollistanut sen, että olemme päässeet näkemään läheltä, millaisia konkreettisia vaikutuksia tuellamme on ollut Suomen luonnon monimuotoisuuden turvaamisessa”, kertoo Lumene Groupin vastuullisuusja pakkauskehitysjohtaja Essi Arola. Luonnonsuojeluliitto on Lumene Groupin tuella ennallistanut yli 124 hehtaaria suota. Työ on tuottanut hämmästyttävän nopeita tuloksia lajiston palautumisessa. Esimerkiksi ennallistamisen myötä Miehikkälän Savansuolle palasi kapustarinta yli 50 vuoden tauon jälkeen. Alue on nykyään yksi harvoista Etelä-Suomen paikoista, joissa laji pesii. Lumene Group on merkittävä yksittäinen soiden ennallistamisen rahoittaja Suomessa. Yhteistyö Lumene Groupin ja Luonnonsuojeluliiton kanssa on jatkunut vuodesta 2007. Lumene Groupin tuella ennallistettu yli 124 hehtaaria suoluontoa YHTEISTYÖSSÄ KU VA VE SA HU TT UN EN KU VA AD AM IKA RL AD OB ES TO CK KOONNUT TOIMITUS VINK VINK TEKSTI RIIKKA RÄTTÖ Hae voimaa vesiluonnosta VESI ON ELÄMÄN ELIKSIIRI. Siihen perustuu myös vesiluonnon vaikutus ihmisen hyvinvointiin. Vesistöjen rannikot ja joenvarret ovat tarjonneet jo ammoisista ajoista meille ravintoa, kulkureittejä ja hedelmällistä maaperää. Ei siis mikään ihme, että edelleen veden liikettä katsellessa huolet unohtuvat ja olo kevenee. Lue lisää vesiluonnon vaikutuksesta hyvinvointiimme Suomen Luonnon elokuussa ilmestyvästä numerosta. Suomenluonto.fi KU VA T JO EL HE IN O , O UT I NE UV O NE N RA IS A KY LL IK KI RA NT A Osallistu haasteeseen SUOMEN LUONNON PÄIVÄNÄ 29.8. kokeillaan ”En ole koskaan luonnossa” -haastetta. Tee luonnossa jotain, mitä et ole siellä aikaisemmin tehnyt: joogaa, järjestä juhlat, lue iltasatu, musisoi – mitä ikinä keksit! Jaa halutessasi someen. Käytä tunnisteita #suomenluonnonpäivä ja #enolekoskaanluonnossa ja tägää mukaan @suomenluonnonpaiva. Istuta sipulikukat syksyllä SYKSY ON SIPULIKUKKIEN ISTUTTAMISEN AIKAA. Pölyttäjien suosikit löydät Luonnonsuojeluliiton ilmaisesta, kaikille avoimesta Pölyttäjäkasvioppaasta. Klikkaa kasvityyppivalikosta ”sipulikukka”, niin löydät pihallesi parhaat valinnat. sll.fi/polyttajakasviopas Hyödynnä jäsenetu FEEL VIVID ON KOTIMAINEN HYVINVOINTIKAUPPA, joka myy luomupähkinöitä, hedelmiä, siemeniä, superfoodeja ja ravintolisiä arjen hyvinvointiin – ilman turhia lisäaineita. Luonnonsuojeluliiton jäsenenä saat 10 % alennuksen koko verkkokaupan valikoimasta käyttämällä kassalla koodia LUONTO10. feelvivid.fi
  • 5 LUONNONSUOJELIJA 3/2026 KUN HEIKKI KURKELA PIKKUPOIKANA pyysi isää ostamaan hänelle syntymäpäivälahjaksi kameran, isä osti kiikarit. ”Se olikin hyvä lahja. Sitten sain lintukirjan ja pian olin innostunut perhosistakin”, hän muistelee. Kurkela suunnitteli biologin uraa ja liittyi Luonnonsuojeluliiton jäseneksi jo teini-iässä. Hän päätyi kuitenkin tekemään mittavan uran lääketeollisuuden johtotehtävissä ja luottamustoimisena paikallispolitiikassa sekä etujärjestöjen hallituksissa. Luonnonsuojeluliitossa aktivoituminen sai alkusysäyksen yllättävää kautta. Kurkela oli pienestä pitäen vienyt lapsiaan luontoretkille ja opettanut tunnistamaan lajeja. Nuorimman lapsen saatua isoäidiltään lahjaksi rahaa tämä ilmoitti haluavansa lahjoittaa ne saimaannorpalle. Niin tehtiin ja Luonnonsuojeluliitosta lähetettiin kiitokseksi saimaannorppatatuoinnit. Kun vuonna 2014 Luonnonsuojeluliiton talousvaliokuntaan haettiin jäseniä, päätti Kurkelakin antaa yritysmaailmassa kerryttämänsä osaamisensa luonnon käyttöön. Sittemmin hän on vaikuttanut Luonnonsuojeluliiton hallituksessa vuosia. ”Olen työelämässä oppinut, että tärkeintä on saada ihmiset mukaan. Kun on yhteinen tilannekuva, voidaan keskustella vaihtoehdoista porukalla yksi suunnitelma kerrallaan. Sitten valitaan paras väärä vaihtoehto, jota säädetään matkan varrella, kun maailma muuttuu”, Kurkela summaa. Isoin ero bisnesmaailman ja järjestötoiminnan välillä on hänen mukaansa ihmisten motivaatiossa. Yritysmaailmassa vaihtuvuus on suurempaa ja ihmisten motivaatiot sekavammat. Luonnonsuojeluliitossa hän kokee ihmisten olevan täysillä mukana. Kurkelan vapaaehtoistyö ei ole jäänyt vain hallitushommiin, vaan hän on yhdessä jo aikuistuneen, aikanaan saimaannorpalle lahjarahansa antaneen poikansa Lasse Kurkelan kanssa valjastanut myös valokuvausharrastuksensa luonnonsuojelun hyväksi. Miehet ovat lahjoittaneet Luonnonsuojeluliiton käyttöön liudan ottamiaan luontokuvia. ”Olen iän myötä vähentänyt omia luottamustehtäviäni ja pitänyt vain tärkeimmät, eli luonnonsuojeluhommat.” Luonnonsuojeluliiton piirit ja Luontoliiton valtuutetut esittävät jäseniä Luonnonsuojeluliiton hallitukseen syysvaltuustossa 21.– 22.11. Helsingissä. Luottamustehtävistä kiinnostuneiden kannattaa olla hyvissä ajoin yhteydessä omaan piiriin tai toiminnanjohtaja Tapani Veistolaan. Luonnonsuojelua yritysjohtajan opeilla Heikki Kurkela toivoo Luonnonsuojeluliiton hallitukseen monenlaisia ihmisiä. Luonnonsuojelija-jäsenlehteä voi nyt lukea myös diginä! Luonnonsuojelija-lehti julkaistaan verkossa osoitteessa: sll.fi/luonnonsuojelija. Kun ilmoitat meille sähköpostiosoitteesi, saat lehden ilmestyessä uutiskirjeen. Voit siis vaihtaa paperilehden digitilaukseen. Näin vaihdat digiin: Luovu paperilehdestä sähköisessä jäsenpalvelussa: oma.sll.fi Jos et ole toimittanut meille sähköpostiosoitettasi, ota yhteyttä asiakaspalveluun: jasenasiat@sll.fi tai puh: 09 228 082 10 arkisin klo 9–15. TEKSTI JENNI HAMARA KU VA TO M M I KU RK EL A DIGILEHTI EK O TE K IJ Ä Vaihda paperilehti digiin! On älykästä toimia luonnon puolesta, ajattelee Heikki Kurkela.
  • 6 LUONNONSUOJELIJA 3/2026 UUTISIA TEKSTIT OONA LOHILAHTI HANNA HALMEENPÄÄ Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Kyllä kansa tietää, että luonnonsuojelualueet ovat luonnonsuojelua varten, eivät kaivostoiminnan pelikenttää. Saimaannorpan kalanpyydyskuolleisuudessa surullinen ennätysvuosi SUOMEEN SYNTYY KOVAA VAUHTIA uusia datakeskuksia – hankkeita on vireillä peräti 130 kappaletta. Suomi on teknologiayhtiöille houkutteleva maa vakaan toimintaympäristön ja edullisen, pitkälti uusiutuvasti tuotetun sähkön ansiosta. Luonnonsuojeluliiton mukaan nyt on kuitenkin pysähdyttävä kysymään: onko datakeskusten yhteiskunnallinen hyöty riittävä, että sen varjolla voidaan uhrata arvokasta luontoa ja lisätä sähkönkulutusta merkittävästi? ”Monikansalliset kaivosyhtiöt ovat jo pitkään saaneet hyödyntää uusiutumattomia luonnonvarojamme ilman kunnollista korvausta. Esimerkiksi kaivosten ympäristöhaitat ovat jääneet suomalaisten maksettaviksi, taloudellisten hyötyjen valuessa muualle. Datakeskuksen kohdalla emme saa tehdä samoja virheitä”, sanoo ilmastoasiantuntija Nelli Immonen. Luonnonsuojeluliitto vaatikin nyt, että hallituksen on luotava strategia, jolla ohjataan datakeskushankkeiden rakentamista. Sen avulla rakentamista on suunnattava paikkoihin, joissa ne aiheuttavat mahdollisimman vähän haittaa luonnolle. Datakeskuksia rakentavat maailman suurimmat yhtiöt, kuten Google, joten ne eivät myöskään tarvitse uusia verotukia. Liiton mukaan ympäristövaikutukset on arvioitava jokaisen hankkeen kohdalla ja datakeskusten tuottaman hukkalämmön hyödyntämisen on oltava ehto rakentamiselle. Hukkalämpöä ei saa ohjata vesistöihin, joissa se voi lisätä rehevöitymistä. KU VA LA SS E KU RK EL A KU VA O O NA LO HI LA HT I KU VA AD O BE ST O CK Rajat datakeskuksille ELOKUUN ALKUUN MENNESSÄ jo 12 erittäin uhanalaista saimaannorppaa on kuollut kalanpyydyksiin. Osa kalanpyydyksistä on ollut laittomia. Määrä on poikkeuksellisen suuri, sillä viimeisen kymmenen vuoden aikana pyydyskuolemia on tullut ilmi keskimäärin kuusi vuodessa. Tuoreen tutkimuksen mukaan todellinen pyydyskuolleisuus on kuitenkin jopa kolminkertainen havaittuun nähden. ”Tämä on valtava isku saimaannorpalle. Norppakanta ei yksinkertaisesti kestä näin suurta ihmisen aiheuttamaa kalanpyydyskuolleisuutta. Jokainen näistä kuolemista on ollut turha ja estettävissä”, sanoo Suomen luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtaja Tapani Veistola. Huolestuttavaa on myös se, että norppia on menehtynyt laittomiin pyydyksiin – kuten mertoihin sekä katiskoihin, joiden nielu on levinnyt yli sallitun 15 senttimetrin. Lisäksi useista kuoleman aiheuttaneista pyydyksistä ovat puuttuneet lain edellyttämät omistajatiedot. Verkkokalastus on saimaannorpan elinalueilla kielletty huhtikuun puolivälistä kesäkuun loppuun. Muikkuverkkojen kielto loppuu hieman aiemmin, vaikka ne ovat norpille aivan yhtä vaarallisia kuin muutkin verkot. Pääministeri Orpon hallituksella oli keväällä tilaisuus jatkaa verkkokieltoa vähintään heinäkuulle norppien suojelemiseksi, mutta lisärajoituksia ei toteutettu. Luonnonsuojeluliitto vaatii, että verkkokalastusrajoitusten pidentämiseen palataan ensi kevään hallitusneuvotteluissa.
  • 7 LUONNONSUOJELIJA 3/2026 Kyselytutkimus: ei kaivosta luonnonsuojelualueelle SUOMALAISET VASTUSTAVA t Sodankylän suojellulle Viiankiaavalle suunniteltua Sakatin kaivosta. Tämä käy ilmi Suomen luonnonsuojeluliiton Verianilta tilaamasta kyselytutkimuksesta. Kyselyn mukaan 69 prosenttia suomalaisista ei hyväksy kaivoksen perustamista Viiankiaavalle. Jokaisen puolueen kannattajissa on enemmän kaivoksen vastustajia kuin kannattajia. 73 prosenttia suomalaisista ei myöskään pidä hyväksyttävänä malminetsintää luonnonsuojelualueilla. Nykyinen lainsäädäntö kieltää malminetsinnän ainoastaan kansallispuistoissa ja luonnonpuistoissa. Viiankiaavan kohtalo ratkeaa Sodankylässä sijaitsevan Viiankiaavan kohtalo on juuri nyt ajankohtainen, koska ympäristöministeriössä valmistellaan päätöstä poiketa suon Natura 2000 -suojelusta. Poikkeuslupahakemuksen lähetti ministeriöön Lapin liitto. Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri on valittanut Lapin liiton päätöksestä hallinto-oikeuteen. Lapin piirin mukaan Lapin liiton hallitus on ylittänyt toimivaltansa ja rikkonut tietoisesti luonnonsuojeluja soidensuojelulainsäädäntöä, kun se on ajanut kaivosyhtiö AA Sakatti Mining Oy:n etua Viiankiaavan suojelualueella. Kaivosyhtiö tarvitsee poikkeusluvan, koska Natura 2000 -suojeluverkostoon kuuluvien kohteiden suojeluarvoja ei saa merkittävästi heikentää. Lapin ely-keskus teki vuonna 2023 päätöksen Sakatin kaivoshankkeen täydennetyn ympäristövaikutusten arvioinnin pohjalta, jonka mukaan hankkeesta aiheutuu merkittäviä ympäristövaikutuksia. Kaivoksen toteuttaminen Viiankiaavalla edellyttäisi myös soidensuojelulain muuttamista eduskunnassa. Ministerille terveisiä Suomen luonnonsuojeluliitto keräsi touko-kesäkuussa suomalaisilta myös terveisiä ilmastoja ympäristöministeri Sari Multalalle, jonka pöydälle Viiankiaavan Natura 2000 -suojelun poikkeuslupahakemus tulee. Poikkeuslupahakemuksen hyväksyy tai hylkää valtioneuvosto ilmastoja ympäristöministerin esityksestä. Peräti 2000 ihmistä lähetti Multalalle terveiset, joiden mukaan Viiankiaapaa ei saa uhrata kaivokselle. Terveiset painettiin kirjaksi, joka luovutettiin Multalalle kesäkuun lopussa. Terveisissä korostettiin Viiankiaavan ainutlaatuisuutta ja korvaamattomuutta. KU VA PA UL ST EV EN S / @ SA M M AL VA LO TEKSTI OONA LOHILAHTI 69 14 17 Myös tätä kysyttiin: 79 prosenttia suomalaisista ei hyväksy kaivosta luonnonsuojelualueelle. 70 prosenttia on huolissaan kaivosten vaikutuksesta ympäristöön. 79 prosentin mielestä kaivosmineraalien verottaminen on oikeudenmukaista. Kyselytutkimuksen vastaukset kerättiin internet-paneelissa 29.5.–3.6.2026. Vastaajina oli 1027 täysi-ikäistä suomalaista pois lukien Ahvenanmaalla asuvat. Kaivoksen perustaminen suojellulle Viiankiaavalle ei ole hyväksyttävää. Täysin samaa mieltä ja jokseenkin samaa mieltä En osaa/ halua sanoa Täysin eri mieltä ja jokseenkin eri mieltä %
  • 8 LUONNONSUOJELIJA 3/2026 Sivun paikallisuutiset kartalla. Suomen luonnonsuojeluliitossa on 15 piiriä ja 150 yhdistystä. PAIKALLISUUTISIA TEKSTIT SARA KÄKELÄ JA LIISA HULKKO Vantaan yhdistykselle myönnettiin Luontoterveysmerkki SUOMEN LUONNONSUOJELULIITON VANTAAN paikallisyhdistykselle on huhtikuussa myönnetty Luontoterveysmerkki tunnustuksena siitä, että yhdistyksen toiminta perustuu vastuulliseen luontolähtöisyyteen, jossa ymmärretään ja hyödynnetään luonnon terveysvaikutuksia. Luontoterveysmerkin yhdistykselle myönsi Luontoterveyden osaamiskeskus, joka on Allergia-, Ihoja Astmaliiton tutkimusja tietopalveluyksikkö. ”Luontojärjestöt eivät tue kansanterveyttä pelkästään järjestämällä luontotoimintaa, vaan myös vaikuttamalla kuntien maankäyttöön ja kaavoitukseen”, kertoo Luonnonsuojeluliiton Vantaan yhdistyksen puheenjohtaja Sara Käkelä. Luontoterveys tarkoittaa kaikkia luonnon ihmiselle tarjoamia hyvinvointivaikutuksia. Tutkimusten mukaan luonnossa liikkuminen ja luontoaltistus edistävät monipuolisesti fyysistä, psyykkistä ja immunologista terveyttä. Luonnon monipuolinen mikrobisto on välttämätön ihmisen immuunijärjestelmän normaalille kehitykselle ja tasapainolle. Luonnon runsas määrä, elinvoimaisuus ja monimuotoisuus ovat edellytyksenä ihmisen luonnosta saamille terveyshyödyille. Siksi luontoterveys ja luonnonsuojelu liittyvät erottamattomasti toisiinsa. Yhdistys lähti hakemaan Luontoterveysmerkkiä, koska haluaa osoittaa, että luontojärjestöt tekevät luontoa vaalimalla tärkeää työtä myös kansanterveyden eteen. ”Luonnon itseisarvo tulee vaikuttamistyössä aina ensin, mutta samalla työ hyödyttää ihmistä, joka on myös osa luontoa”, Käkelä sanoo. 1 SARA KÄKELÄ Luonnonsuojeluliiton Vantaan yhdistyksen puheenjohtaja Luontojärjestöt eivät tue kansanterveyttä pelkästään järjestämällä luontotoimintaa, vaan myös vaikuttamalla kuntien maankäyttöön ja kaavoitukseen. LUONNONSUOJELULIITON PITKÄJÄNTEINEN TYÖ virtavesien puolesta tuotti kesäkuussa tulosta. Luonnonsuojeluliitto ja sen Etelä-Karjalan piiri estivät virallisen muistutuksen ja lausunnon avulla voimayhtiö Fortumia laillistamasta vuosikymmeniä jatkunutta, luonnolle haitallista ja luvatonta vesistön säännöstelyä. Fortum valitti päätöksestä mutta hallinto-oikeus piti päätöksen voimassa. ”Yksinkertainen ja selkeä päätös hallinto-oikeudelta. Luvattomasta ei tule luvallista, vaikka sitä olisi tehty vuosikymmeniä”, toteaa ympäristöoikeuden asiantuntija Hannes Koljonen. Voitto osoitti, että suuretkaan voimayhtiöt eivät voi ohittaa ympäristölainsäädäntöä taloudellisen hyödyn nimissä. Koska vastaavaa luvatonta säännöstelyä tapahtuu muillakin vesivoimaloilla, tämä päätös antaa Luonnonsuojeluliitolle vahvan selkänojan jatkaa muidenkin voimalaitosten toiminnan valvontaa. Suomen luonnonsuojeluliitto ja sen Lapin piiri veivätkin jo PVO-Vesivoima Oy:n Isohaaran lyhytaikaissäännöstelyn luvanmukaisuuden hallinto-oikeuden ratkaistavaksi. Vesivoiman lyhytaikaissäännöstelyssä veden virtaamaa muutetaan nopeasti ja rajusti jopa useita kertoja päivässä. Useissa tutkimuksissa on todettu, että lyhytaikaissäännöstely on erittäin haitallista vesistölle ja sen käytölle. Tällaista säännöstelyä käytetään erityisesti silloin, kun vesivoimayhtiö haluaa maksimoida sähkön hintaan perustuvia taloudellisia etuja. Voitto: Fortum ei saa jatkaa lyhytaikaissäännöstelyä Tainionkoskella KU VA SA RA KÄ KE LÄ KU VA PE TT ER I HA UT AM AA 2 1 2 KU VA TO M M I O TS AV AA RA
  • 9 LUONNONSUOJELIJA 3/2026 Kesä on monelle lapselle aikaa, jolloin metsät muuttuvat leikkipaikoiksi, järvenrannat tutkimusretkien kohteiksi ja ensimmäinen yö teltassa piirtyy mieleen lapsuuden muistona, joka kulkee matkassa koko elämän. Tällaiset kokemukset eivät synny itsestään. Niitä mahdollistavat aikuiset, yhteisöt ja pitkäjänteinen leiritoiminta. Luonnossa vietetty kesä jättää jälkiä, jotka kantavat pitkälle aikuisuuteen. Ensimmäinen nuotio, yö tähtitaivaan alla tai harvinaisen linnun kohtaaminen voivat herättää uteliaisuuden, joka kasvaa elinikäiseksi luontosuhteeksi. Samalla syntyy ystävyyksiä, opitaan yhteistyötä ja huomataan, että luonnossa jokaisella on oma paikkansa. Yhä useamman lapsen mahdollisuus osallistua tällaisiin kokemuksiin on nyt vaakalaudalla. Perheiden taloudellinen tilanne näkyy yhä selvemmin lasten vapaa-ajassa. Leireille ilmoittauduttiin tänä kesänä aiempaa huomattavasti vähemmän. Kun arjen menot kasvavat, ensimmäisiä säästökohteita ovat usein harrastukset. Se tarkoittaa, että juuri ne lapset, jotka hyötyisivät yhteisöllisestä tekemisestä ja turvallisista luontokokemuksista eniten, voivat jäädä niiden ulkopuolelle. Samaan aikaan tiedämme, että luonnossa liikkuminen tutkitusti vahvistaa sekä fyysistä että Luonto kuuluu jokaiselle lapselle psyykkistä hyvinvointia. Leirit tarjoavat paljon enemmän kuin mielekästä kesätekemistä. Ne opettavat vastuunkantoa ja yhteisöllisyyttä, rohkaisevat kokeilemaan uutta ja rakentavat luottamusta omiin kykyihin. Luonto toimii ympäristönä, jossa onnistumisen kokemuksia syntyy ilman suorituspaineita. Leiritoiminnalla on myös laajempi yhteiskunnallinen merkitys. Se ehkäisee yksinäisyyttä, vahvistaa osallisuutta ja tarjoaa nuorille mahdollisuuksia ottaa vastuuta sekä kartuttaa ensimmäisiä työkokemuksiaan ohjaajina. Jos haluamme kasvattaa sukupolven, joka ymmärtää luonnon arvon ja on valmis sitä puolustamaan, meidän on huolehdittava siitä, että mahdollisimman moni lapsi pääsee kokemaan luonnon omakseen. Luontosuhde ei synny luokkahuoneessa eikä ruudun ääressä vaan metsäpolulla, melontaretkellä ja yhteisen nuotion ympärillä, vaikkapa kesäleirillä turvallisten aikuisten opastamana. Siksi kysymys on myös yhdenvertaisuudesta ja siitä, millaisen suhteen seuraava sukupolvi rakentaa luontoon. Jokaisella lapsella tulisi olla mahdollisuus viettää aikaa metsässä ainakin yhtenä kesänä riippumatta perheen tulotasosta. KOLUMNI SILVIA MODIG, LASTEN JA NUORTEN JÄRJESTÖ LUONTOLIITON TOIMINNANJOHTAJA Luontosuhde ei synny luokkahuoneessa eikä ruudun ääressä. KU VA LU O NT O LI IT TO
  • 10 LUONNONSUOJELIJA 3/2026 Suoevakot palasivat kotikonnuilleen Vuosikymmeniä jatkunut vimmainen ojitus kuivatti Suomen suot ja ajoi suolajit ahtaalle. Nyt Suomen eri puolilla maata korjataan menneitä virheitä: kun ojat tukitaan ja vesi nousee, luonto vastaa ihmeellisen nopeasti. Kapustarinnan haikea laulu, sitkeän korpisaran uusi kasvu ja taimenen loiske puhtaassa joessa osoittavat, että toivoa on. Kainuun Ristijärven Liejusuo sai ennallistamisen myötä uuden elämän. Ilmakuva näyttää mittakaavaa, jossa suota täplittävät usean metrin levyiset keinoallikot. Allikoiden myötä suolla kuuluu taas lintujen elämää raikuva äänimaailma. Luonnonsuojeluliiton suunnitteleman ennallistustyön rahoittivat Lumene Group ja Oy Tallberg Ab. TEKSTI LIISA HULKKO KU VA PE RT TI RA NI NE N
  • 11 LUONNONSUOJELIJA 3/2026 Kapustarinnan laulu kaikuu taas Savansuolla Sata vuotta sitten suomalaisilla soilla kaikui haikea vihellys. Äänen takana oli kahlaajalintu kapustarinta, jonka vatsan musta kuvio näyttää sivulta katsottuna kauhalta – siitä se on saanut nimensäkin. Pitkään kapustarinta eli koko Suomessa, myös Kymenlaakson Miehikkälän Savansuolla. Silloinkin soita käytettiin: maanviljelijät nostivat suolta turvetta käsipelillä lehmien makuukuivikkeiksi ja soita käytettiin laitumina. Siitä kapustarinta vielä selvisi. 1970-luvulla paikalle saapuivat kuitenkin traktorit, jotka jättivät Savansuon pintaan pitkiä arpia – säntillisen suoria ojia. Aherruksen taustalla oli toive, että suosta tulisi tuottavaa metsämaata Suomen puuteollisuuden tarpeisiin. Se haave jäi toteutumatta. Suo kuivui ja kapustarinta pakeni pohjoista kohti elintilaa etsien. Kapustarinta ei pesinyt ojitetulle Savansuolle. Se tekee yleensä pesänsä mättäälle avoimelle suolle, joten rastaankokoisen linnun paras ja ainoa suojautumiskeino petoja vastaan on havaita ne ajoissa. Kun suo ojitettiin ja puusto lisääntyi, lintu ei olisi enää nähnyt petoja eikä olisi ehtinyt paeta. Kuivalla suolla petojen oli myös helpompi liikkua. Suo on kuin pesusieni, jonka kosteassa verkostossa on valtava määrä elämää. Kun Savansuo ojituksen myötä kuivui ja rutistui kasaan, katosivat sen alkuperäiset hyönteiset ja kapustarinnan ravinto, kuten monet sääski-, kärpäsja suoperhoslajit. 2020-luvun vaihteessa Savansuolle saapuivat Luonnonsuojeluliitto ja Lumene Group, jotka ryhtyivät ennallistustoimiin. Ojat tukittiin ja puustoa kaadettiin, jotta suosta tulisi taas avoin ja vetinen. Savansuon ojittamatta jäänyt alue vettyi toimien ansiosta niin paljon, että kapustarinta palasi kotikonnuilleen. Aivan eteläisessä Suomessa pesii ainoastaan kolme kapustarintaparia, joista kaksi ennallistetulla Savansuolla. Se on melkoinen menestystarina. Suo on kuin pesusieni, jonka kosteassa verkostossa on valtava määrä elämää. KU VA VI LL E HE IK KI NE N / VA ST AV AL O
  • 12 LUONNONSUOJELIJA 3/2026 Sitkeä korpisara selvisi traktorin ajourassa Vuosisatoja korpisaran hoikat ja sileät varret kasvoivat pystyinä kohti taivasta Lapinlahden Sarasuolla Pohjois-Savossa. Helenvihreä sara levittäytyi suolle laajoina, löyhinä mättäinä. 1960-luvulla Sarasuo ojitettiin. Korpisaralle ja muille suolajeille tärkeä elinympäristö muuttui: suo kuivui ja puut kasvoivat. Korpisara ei kestänyt kuivuutta eikä se kukkinut puiden varjossa. Suurin osa saroista katosi Sarasuolta. Metsätraktorin ajouran painanteeseen jäi kuitenkin kosteaa turvetta. Siinä korpisara sinnitteli sitkeästi vuosikymmenestä toiseen. Yli 60 vuotta myöhemmin 2020-luvulla paikalle tuli taas traktoreita ja kaivinkoneita Luonnonsuojeluliiton ja kuopiolaisen Piirla Oy:n toimesta. Tällä kertaa ojia tukittiin ja puustoa kaadettiin. Vesi nousi taas suolle ja alkoi muodostua turvetta. Jo parissa vuodessa rutikuiva maa palautui vetiseksi, rimpien kuvioimaksi suoksi. Traktorin ajourassa sinnitellyt korpisara alkoi jälleen kasvaa ja levitä. Mättäältä mättäälle. Metsäviklot ja kuovi asettuivat suolle asumaan. Lakka ja tupasvilla kukkivat runsaana. Yli miljoona hehtaaria soita on hävinnyt Suomesta ojituksen seurauksena. Ohutturpeiset suot kuten Sarasuo ojitettiin ensimmäisenä, koska niissä puun ajateltiin kasvavan hyvin. Usein tulos oli pettymys. Sarasuostakaan ojat eivät tehneet tuottavaa metsämaata, mutta suolajit kärsivät. Nyt Sarasuolla käännetään kampea toiseen suuntaan, kohti luonnontilaisempaa suota. Korpisara saa kasvaa jälleen. Tukkasotka löysi turvapaikan Isosuon allikosta Aiemmin taivas heijastui Kainuun Kempaksen Isosuota kuvioineiden allikoiden pinnasta, mutta 2020-luvulla suo pölisi kesähelteellä kuivuuttaan. Isosuo voi huonosti. Puuta suo ei tuottanut ahkerasta ojittamisesta ja metsätaloustoimenpiteistä huolimatta, mutta suolinnut olivat lähteneet etsimään ravintoa ja pesäpaikkoja muilta mailta kosteammilta. Luonnonsuojeluliitto ennallisti yksityislahjoitusten turvin Isosuota. Suota elvytettiin poikkeuksellisen voimakkailla toimenpiteillä. Laastarilla kun ei voi korjata sydänvikaa. Perinteisten ojien tukkimisen lisäksi vettä ohjattiin suolle massiivisilla säätöpadoilla, ja parin kilometrin mittaiselle reitille kaivettiin kaivinkoneella isoja monen metrin levyisiä keinoallikoita. Yli 2000 ennallistettua suohehtaaria Yhdessä yritysten ja muiden kumppaneiden kanssa Suomen luonnonsuojeluliitto on ennallistanut yhteensä yli 2000 hehtaaria suota. Luonnonsuojeluliitto onkin toiseksi suurin soiden ennallistaja Suomessa, heti valtion jälkeen. Ennallistamisen avulla soita palautetaan lähemmäs luonnontilaa. KU VA RO NJ A TU RU NE N
  • 13 LUONNONSUOJELIJA 3/2026 Työn jälkeen suolla näytti kuin sinne olisi pudonnut pommeja. Mutta se, mikä näytti ihmisen silmään rumalta, ei haitannut lajeja. Aluksi rujon näköisiin allikoihin laskeutui ruokailemaan runsain joukoin taveja ja muita sorsalintuja. Harvinaisuutena Kempaksen isosuolle ilmestyi myös erittäin uhanalainen tukkasotka. Tukkasotka elää usein rehevien järvien, merenlahtien ja jokisuvantojen ruohostoisilla rannoilla, mutta sille kelpaavat myös suoallikot. Allikoista tukkasotka sukeltaa touhukkaasti pohjan pieniä selkärangattomia. Tukkasotkan taantumisen syynä ovatkin umpeenkasvavat ja yksipuolistuvat kosteikot. Isosuon keinoallikko oli sille henkireikä. Muutamassa vuodessa voimakkaiden ennallistustoimien jäljet peittyivät. Ennallistustoimet pelastivat kuivuneen Isosuon ja palauttivat vesilintujen melskeen sen allikoihin. Taimen ja raakku selvisivät joen kirkastuessa Metsien ja soiden läpi virtaavat purot ja joet kuin elämän langat. Hopeakylkisille taimenille kirkas, vapaana virtaava vesi on elinehto. Kainuussa Palopajukonsuon läpi virtaavalla Tervajoella taimenia ovat koetelleet vuosikymmenten aikana monet isot muutokset. 1960ja 70-luvuilla Puolangan Palopajukonsuota muutettiin suosta metsämaaksi. Tuottavaa metsää siitä ei silti tullut. Sen sijaan ojitus sai suon vuotamaan. Suon eloperäinen aines valui tummina vanoina suon läpi virtaavaan Tervajokeen. Joessa elävän taimenen koko maailma samentui. Maa-aines valui kutusoraikkoihin ja täytti soran väliset huokoset. Mäti, jonka taimen oli kutenut soraikkoon, tukehtui hapen puutteeseen. Kun Luonnonsuojeluliitto vuonna 2020 alkoi ennallistaa yksityislahjoitusten turvin Palopajukonsuota, alkoi veden laatu kirkastua. Suon ennallistuksen yhteydessä metsuri kaatoi jokeen kymmenen puuta. Siitä käynnistyi joen meanderointi: puunrungot alkoivat kasata hiekkaa jokeen ja joki alkoi mutkitella. Se oli tervetullutta, sillä Tervajokea oli aiemmin kaivettu ja suoristettu tukkien uittoränniksi. Syntyi piilopaikkoja, ravintoa ja kutusoraikkoja – jokainen joen mutka loi elämää. Kuin ihmeen kaupalla selvinnyt taimen palasi kutemaan joen puhdistuneisiin kutusoraikkoihin. Samenneen veden seassa oli selvinnyt vuosikymmeniä myös sitkeä ja pitkäikäinen raakku eli jokihelmisimpukka. Raakku ei voi lisääntyä ilman taimenta, sillä sen toukat tarttuvat nuoren taimenen kiduksiin. Ikivanha, kahden lajin yhteiselo jatkui kirkastuvan joen kohinassa. Isosuon keinoallikko oli tukkasotkalle henkireikä. Miten Luonnonsuojeluliitto ennallistaa soita? Suon ennallistamisella palautetaan ojituksessa kärsinyt suoekosysteemi takaisin kohti luonnontilaa. 1 Suon ennallistamiseen lahjoitetaan tarpeeksi rahaa tai löydetään yhteistyökumppani: sll. fi/yritysyhteistyo. 2 Löydetään sopiva maanomistaja, joka tarjoaa suon ennallistamistoimia varten. Maanomistaja hyötyy ennallistuksesta itsekin. 3 Kohde ennallistetaan, eli ojat tukitaan tai padotaan, yleensä koneellisesti. Tarkoituksena on saada veden pinnan taso kohoamaan. Kohteelta poistetaan sinne kasvanutta puustoa, koska se kuivattaa suota. Kohteelle saatetaan tehdä kaivinkoneella allikoita. Ennallistamisen suunnittelee aina asiantuntija. 4 Ennallistuksen yhteydessä tehdään usein muita toimenpiteitä: suon yhteydessä olevia puroja tai lähteitä saatetaan ennallistaa. 5 Ojien tukkimisen jälkeen pohjaveden pinta nousee. Hapettomissa olosuhteissa alkaa syntyä turvetta. Suolajit palaavat suolle – osa nopeasti ja osa hitaammin. Seuraavina vuosina seurataan, että padot toimivat. Tarvittaessa täydennetään patomäärää tai tehdään muita korjaavia toimenpiteitä. Lähteet: Juttua varten on haastateltu Suomen luonnonsuojeluliiton ennallistukset suunnitellutta biologi ja ennallistuksen asiantuntija Olli Turusta. KU VA O SS I ILV O NE N / VA ST AV AL O KU VA SA M I SÄ ILY / VA ST AV AL O
  • 14 LUONNONSUOJELIJA 3/2026 Luonnonsuojeluliitolle testamentatulla maatilalla kehitetään malleja suomalaisen luonnon elvyttämiseksi. Vihtarin visionäärit TEKSTI JENNI HAMARA KUVAT JUKKA HUUSKO
  • 15 LUONNONSUOJELIJA 3/2026 Hiekkatie nousee mäennyppylälle ketokukkia puskevan pientareen ympäröimänä. Vasemmalla vihertää kivinen lammashaka rinteessä. Pihalla keltaisen puutalon edessä meitä on vastassa biologi Risto Sulkava tyttärensä Carita Sulkavan kanssa. Taivaalla suhahtelevat haarapääskyt. Olemme tulleet tutustumaan Luonnonsuojeluliitolle testamentattuun maatilaan Heinäveden Vihtarissa. Mattilan tila on enemmän kuin perinteinen maatila ja siksi olemme täällä. Haluamme tietää, mitä tilalla on meneillään ja mitä Luonnonsuojeluliitolle sen testamentannut Ilmari Räsänen kaikesta ajattelisi. Aivan ensin käy selväksi, että Mattilan tila käy läpi sukupolven vaihdosta. Tilaa Räsäsen jälkeen pyörittäneet Risto ja Jaana Sulkava ovat keväällä muuttaneet naapuriin Vihtarin kyläkartanolle, jossa heinähanko ja lapio ovat vaihtuneet ainakin Risto Sulkavan osalta luonnonsuojelun läppärihommiin ja jalkatöihin eri puolille Suomea Hiilipörssin soiden ennallistamistöissä. Maatilan lampaat, pässit, lehmät ja kanat perinnemaisemineen ja rakennuksineen ovat nyt nuoremman sukupolven hoidossa. ”Täällä on tänä kesänä ennätysmäärä haarapääskyjä”, Sulkava kertoo astellessamme kohti kanalaa, jonne yksi pääskypari on tehnyt pesänsä. ”Aamuisin pääskyset odottavat, että avaamme kanalan oven ja suhahtavat sisään”, Carita jatkaa. Kanalan hämärässä kolme tipua viipottaa kanaemon tuiman katseen alla. Mustavalkopyrstöinen kukko tarkkailee valtakuntaansa aidan päältä ja kiekaisee juuri niin kuin kaupunkilainenkin tietää kukon kiekuvan. Kaikki ovat Alhonkannan maatiaiskanoja, jotka kuuluvat Luonnonvarakeskuksen säilytysohjelmaan. Talvisin 20 kanaa ja kahdeksan kukkoa jakavat tilan pässien ja uuhien kanssa sulassa sovussa. Saamme kennollisen tuoreita munia matkaan. Astuessamme kanalan toisesta päädystä ulos meitä on vastassa siniotsainen pässi. Se on ottanut yhteen toisen jukuripään kanssa. Carita on yrittänyt hoitaa nirhaumaa suihkeella. Pässit ovat kainuunharmaksia, joka on suomalainen paikallisiin olosuhteisiin hyvin sopeutunut alkuperäisrotu. Ne viettävät päivää aitauksessa tuuheiden nokkospuskien ympäröiminä. ”Tässä on pidetty sata vuotta lehmiä. Navetan ravinteikas multamaa ei niityksi taivu”, Sulkava toteaa. Perhoset kuitenkin pitävät nokkosista: ”Aamulla matkalla postilaatikolle laskin kymmenen perhosta, joista seitsemän oli eri lajeja”, Carita kertoo. Ilmari Räsäsen perintö Ilmari Räsäsen perintö tuli Luonnonsuojeluliitolle yllätyksenä. Perunkirjoituksessa selvisi, että kyse oli lähes 250 hehtaarin tilasta, josta 206 hehtaaria oli suojeltu. Räsänen oli laatinut testamentin huolella ja ehdot olivat tiukat. Tila tuli muun muassa säätiöittää, joten perustettiin Ilmari Räsäsen Säätiö, joka jakaa vuosittain apurahoja luonnonsuojelua ja maisemanhoitoa tukevaan toimintaan. Räsänen toivoi myös, että tila pidetään asuttuna ja sen tulee toimia luonnonsuojelun ja perinnemaisemien hoidon edistäjänä. Nyt näitä toiveita tilalla toteuttaa Sulkavien perustama Pirteä Pässi Oy. Tilan omien perinneympäristöjen hoidon lisäksi parannetaan suojelualueita ja levitetään tietoutta luonnosta ja luonnonsuojelusta. Suojelualueiden määrää onkin saatu kasvatettua ostamalla sopivia, lähellä myyntiin tulevia tiloja. Maiden laajuus on kasvanut 250 hehtaarista 370 hehtaariin. Hankinnat on rahoitettu jatkuvan kasvatuksen hakkuiden tuottamilla puukauppatuloilla sekä METSO-suojelusopimusten suojelukorvauksilla. Kainuunharmakset ihmisten apulaisina Ihmisvoimin ei laajojen perinneympäristöjen hoito yksin onnistuisi. Niittyjen umpeenkasvun ehkäisystä vastaavat kainuunharmakset, jotka syövät suihinsa maasta nousevat puiden taimet ja pitävät maat ketokukille otollisina. Jatkamme matkaa lammasaitaukseen, joka avautuu laajana, hieman kivikkoisena rinteenä ja jatkuu alempana peltoaukealle ja metsänreunaan. ”Tämä on lampaiden alkuperäistä maastoa. Ne hierovat sorkkiaan kiviin”, Sulkava kertoo. Meitä kipittävät tervehtimään uuhet Yolanda, Jalokivi, Judith, Piimä, Liisi, Omppu ja silmiä ympäröivien mustien rinkuloiden mukaan nimetty Panda. Kauempana Pirttiniemessä rantalaidunta hoitavat Jazz, Muru ja Osmoosi, jotka löydämme myöhemmin illalla nauttimasta auringonlaskusta laitumen parhaalla, järvenselälle antavalla näköalapaikalla kallionkielekkeellä. Kainuunharmaksia pääsee rapsuttamaan lammaspaimenlomalla.
  • 16 LUONNONSUOJELIJA 3/2026 Yksi tilan tulonlähteistä ovat lammaspaimenlomat. Carita on miehensä Aapo Malisen kanssa kehitellyt uusia mahdollisuuksia tilalle ja nyt majoituksen voi varata myös Airbnb:n kautta. Syystalvella luvassa on ensimmäistä kertaa pimeäretriitti, jonne hiljaisuutta ja kirkasta tähtitaivasta kaipaavat voivat osallistua. ”Tuonne lampaat hiipottavat jonossa syömään kukkia. Käydään alempana katsomassa, onko perinnemaisemien hoito tuottanut tulosta”, Carita ehdottaa. Laskeudumme rinnettä vanhalle aitalle, jonka Sulkava ja Malinen ovat kunnostaneet. Aitta on myös kultapistiäisten koti. ”Eteläinen seinä on kuivaa, maalaamatonta puuta. Olen sanonut, ettei kaikkia seiniä saa maalata yhtä aikaa, etteivät kultapistiäisten reiät hirsissä tukkeudu”, Sulkava selittää. Rinteestä sojottaa muutama hiiltynyt kuusi, jotka hän on polttanut luodakseen pienen metsäpaloa muistuttavan elinympäristön sellaista tarvitseville lajeille. ”Tein niistä tyttären häihin kokon. Sitä tehdessä ihmettelin, miten kukaan saa metsäpalon syttymään. Jouduin kantamaan puiden juureen valtavan määrän risuja ennen kuin sain ne kärähtämään”, Sulkava naurahtaa. Luontoajatuksia boksin ulkopuolelta Nyt kun nuorempi polvi on saatu tilalle apuun, ovat Risto ja Jaana Sulkava vihdoin vapaat kulkemaan. ”Meistä on tullut nomadeja”, Sulkava virnistää. Seuraavalle päivälle on jo suunnitteilla reissu Simossa ennallistettavalle Pirttimaansuolle ja Keminmaalla sijaitsevalle kompensaatiokohteelle, jolle Sulkava tekee alkukartoituksen lähtötilanteesta. Luonnonsuojelun mallitilan pyörittäminen on ollut kovaa työtä, mutta se on myös mahdollistanut irtioton ja antanut tilaa ajatella. ”On ollut vihdoin aikaa miettiä asioita boksin ulkopuolelta.” Mattilan tilasta on kehittynyt eräänlainen ajatushautomo, joka on alkanut säteillä ideoita ja aloitteita koko Suomen luonnon hyväksi. Sulkavasta on vuosikymmenten luonnonsuojelutyön seurauksena kehkeytynyt hyvin käytännöllinen ja tuloshakuinen. ”Täytyy olla selkeä konkreettinen tavoite ja sitten tehdään jotain. En enää halua käyttää aikaa tutkimustai politiikkamaailmassa Tiedämme jo mitä pitäisi tehdä, jotta luonto saadaan kuntoon.” Sulkavaa kismittää loputon raporttien ja selvitysten nysväys: ”Niillä ei ole mitään merkitystä niin kauan kuin kuokka ei ole suossa.” Hän haluaa näyttää mallia ja tehdä itse. Nyt työn alla on esimerkiksi vihreä vyöhyke itärajalle. Hän uskoo, että ennallistamalla itärajan suot Panda. Risto Sulkava vaalii vanhan aitan maalaamattomia hirsiä, joissa kultapistiäiset elävät. ”Tiedämme jo mitä pitäisi tehdä, jotta luonto saadaan kuntoon.”
  • 17 LUONNONSUOJELIJA 3/2026 voitaisiin luoda etelästä pohjoiseen käytävä, joka palvelisi yhtäaikaisesti maanpuolustusta, ilmastotavoitteisiin pääsemistä sekä luontokadon torjumista ja taloutta. Yhtenäinen luontokäytävä ja siitä laajenevat muut luontokäytävät mahdollistaisivat eri lajien siirtymisen pohjoiseen ilmaston lämmetessä. Soita ennallistamalla luotaisiin myös työpaikkoja ja uskallusta investoida työttömyydestä kärsivään Itä-Suomeen. ”Loistoristeilijän tai parin hornetin hinnalla saataisiin sadan kilometrin säteellä rajasta kaikki suot ennallistettua”, Sulkava visioi lampaiden ympäröimänä keskellä vihtarilaista hakamaata. Hänen mukaansa historia on näyttänyt niin Suomen kuin Ukrainankin tapauksessa, miten vetiset suoalueet ja aarniometsät ovat estäneet sotajoukkoja etenemästä ja ohjanneet sodankulkua. Soita ennallistamalla luotaisiin myös nykyisessä droonisodankäynnissä hyökkääjän kannalta kohtalokkaita avoimia maastoja. Sulkavan mukaan Suomella olisi nyt tuhannen taalan paikka yhdistää maanpuolustus ja luontotavoitteet, kun raha puolustusmenoihin liikkuu joka tapauksessa. ”Antaisivat edes vapaat kädet ennallistaa valtionmaiden soita.” Luonnonarvomarkkinat käyntiin Itärajan ennallistaminen ei suinkaan ole Sulkavan ainoa projekti. Ilmari Räsäsen Säätiö sai Koneen säätiöltä juuri mittavan rahoituksen hankkeelle, jonka tavoitteena on luoda edellytykset ekologisten kompensaatioiden kehittymiselle merkittäväksi luonnonsuojelun rahoituskeinoksi Suomessa. Se tapahtuu tiiviisti sanottuna tuottamalla ostettavissa olevia luonnonarvohehtaareja markkinoiden saataville. Ongelmaksi on nimittäin muodostunut klassinen ”oliko ensin muna vai kana?” -ongelma. ”Luonnonarvojen kysynnän epävarmuus on johtanut siihen, etteivät maanomistajat ole halukkaita investoimaan niiden tuottamiseen”, Sulkava selittää ja antaa samalla Yolandalle pienen rapsutuksen. Luonnonarvomarkkinat yritetään siis tuupata käyntiin viranomaisvahvistettuja luonnonarvoja tuottamalla ja myymällä. Kompensaatioita voisi hyödyntää myös uusien kansallispuistojen perustamisessa. Käytännössä tämä tapahtuu niin, että Ilmari Räsäsen Säätiö ostaa ennallistamiseen sopivia alueita. Alueet ennallistetaan. Sitten ennallistamisen tuottamat luonnonarvohehtaarit myydään markkinoilla. Saaduilla varoilla hankitaan lisää ennallistettavia alueita. Ja kas, ikiliikkuja on syntynyt ja yhä uusia alueita saadaan ennallistettua ja suojeltua. Munkit ja poliitikot metsäopissa Tilan Luonnonsuojeluliitolle testamentannut Ilmari Räsänen ei taipunut avohakkuumalliseen metsänhoitoon, vaikka tekikin ahkerasti puukauppoja. Hän teki metsissään harsintaa tai harjoitti jatkuvaa kasvatusta, joka tähtää siihen, että metsissä säilyy eri-ikäisiä puita. Räsänen myös suojeli osan metsistään. Nykyään Risto Sulkava jatkaa tätä perinnettä. Hän on kouluttanut metsien jatkuvan kasvatuksen menetelmistä niin opiskelijoita, poliitikkoja kuin Valamon luostarin munkkejakin, jotka niin ikään ovat käyneet maatilalla virkistyspäivää viettämässä. ”Poliitikot tosin oppivat huomattavasti hitaammin kuin opiskelijat”, Sulkava tokaisee. Seuraavana päivänä pääsemme tutustumaan Ilmari Räsäsen Säätiön erilaisiin metsiin. Aloitamme jatkuvan kasvatuksen metsästä Pirttiniemestä, jonne hyppäämme suoraan hiekkatieltä. Rinnekankaan metsä oli Ilmari Räsäsen ylpeydenaihe. ”Loistoristeilijän tai parin hornetin hinnalla saataisiin sadan kilometrin säteellä itärajasta kaikki suot ennallistettua.”
  • 18 LUONNONSUOJELIJA 3/2026 Maassa lojuu vielä kuivia oksia ja kulkua hankaloittavia kannonpäitä. Nilkat saisi helposti nyrjäytettyä jalkojen hujahtaessa kuoppiin tämän tästä. Talousmetsä ei ole kulkijallekaan luonnonmetsä. Säätiön jatkuvan kasvatuksen metsässä on käyty napsimasta järeitä tukkipuita neljä vuotta sitten ja jätetty koivuja kasvamaan pituutta. ”Kun hakkuista oli mennyt viikko, niin hömöja töyhtötintit olivat taas paikalla”, Sulkava kertoo. Siellä ne tiukuttavat nytkin. Sulkava osoittelee eri-ikäistä puustoa. Hänelle sydämen asia on myös puulajien monipuolisuus. ”Jos Suomen metsissä jokaisella kuviolla säilytettäisiin 5–6 eri puulajia ja pidettäisiin metsien puiden ikärakenne monipuolisena, niin tulisimme vahingossa säilyttäneeksi metsätalouskäytössä olevissa metsissä kaiken muunkin oleellisen paitsi järeän lahopuun”, Sulkava summaa. Tällaisen käytännön laajamittainen omaksuminen suomalaiseen metsänhoitoon auttaisi metsäluontoa elpymään ja vahvistaisi metsien kykyä selvitä ilmastonmuutoksen haasteista ilman että metsien taloudellinen tuotto pienenisi. Sulkavaa pitkin pientareita ja sammalmättäitä seuratessa tulee selväksi, että hän uskoo luonnon tilan parantamisen kulkevan käsi kädessä taloudellisen hyödyn kanssa. Luonnon kannalta järkevämpi metsätalous on myös metsänomistajan etu. ”Miksi avohakata metsä kerran, kun vaihtoehtona on saada tuloja tasaisesti vain järeimpiä puita poistamalla ja samalla säästyä puiden istuttamisja lannoituskuluilta sekä vaivannäöltä? Lisänä tulevat luontohyödyt”, hän haastaa. Pyhän Karhukallion kosketus Jatkamme matkaa Ilmari Räsäsen aikanaan suojelemaan metsään. Sen sammalilla käveleminenkin sujuu tasaisemmin, joskin jalat meinaavat kastua välillä kosteissa painanteissa. Metsään on syntynyt pieni aukko järeiden puiden kaaduttua myrskyssä. Nyt ne makaavat juuret pystyssä sojottaen ympärillä huojuvan metsäkortematon keskellä. Syvemmällä metsässä edessämme nousee yhtäkkiä jyrkkä kallio, jonka Sulkava on nimennyt Karhukallioksi. Seinämää ei tarvitse kauan siristellä, kun karhun pään sivuprofiili alkaa hahmottua verkkokalvoille. ”Uskon, että tämä on ollut jo kauan sitten seita, pyhä paikka”, Sulkava sanoo. Ja toden totta. Mitä kauemmin paikalla seisoskelee aistimassa tunnelmaa, sitä vahvemmin mielen valtaa erikoinen tunne siitä, että kyseessä on nimenomaan paikka, ei mikä tahansa kallio. ”Kuvittele vielä ilta-auringon säteet valaisemassa karhua”, Sulkava yllyttää. Niissä olosuhteissa hän itse paikalle sattui ensimmäistä kertaa metsässä iltahämärissä yksin kuljeskellessaan. Hetki tuntui Sulkavasta ”kohtalon kuljetukselta” aikoina, jolloin Ilmari Räsäsen perinnön vaalimisessa otettiin ensiaskelia. Luonnon prosessit vapaiksi Suuntaamme myös metsään, jota on hoidettu ennallistamalla. Sitä halkova oja on tukittu padoin ja vesi on päästetty leviämään. Ojan pientareille on alkanut kasvaa rahkasammalta ja veden valtaan joutuneen alueen puut lahota pystyyn. Alue soistuu hitaasti veden vallatessa alaa. ”Pitää päästää luonnon prosessit vapaiksi ja pitää omat kätensä irti. Tästä ei ennallistamallakaan tule samanlaista kuin se alunperin oli, mutta kaikille elinympäristöille on omat hyödyntäjänsä. Prosessi jatkuu ja jatkuu”, Sulkava selittää. Hän ei oikeastaan pidä ennallistamista sopivana sanana, vaikka tekee sitä työkseen. ”Villiinnyttäminen olisi parempi termi. Ennallistaminen antaa väärän kuvan.” Mitä Ilmari tästä sanoisi? Pohtiessaan tilansa kohtaloa Ilmari Räsänen tutustui vanhemmilla päivillään kalastaja, luonnonsuojelija Pentti Linkolaan, joka vieraili tilalla. ”Aamulla esittelin suurimman ylpeydenaiheen, Rinnekankaan luonnontilaisen metsän”, Lue lisää ja ilmoittaudu: sll.fi/testamenttiwebinaari Luonnonsuojeluliiton Testamenttiwebinaari tiistaina 8.9. klo 17-19 Maksuttomassa webinaarissa saat tietoa testamenttilahjoittamisesta ja siitä, mitä Luonnonsuojeluliitolle lahjoitetuilla testamenteilla on tehty metsien, vesien ja uhanalaisten lajien hyväksi. Tervetuloa mukaan! Kalliossa voi nähdä karhun sivuprofiilin. Puupölleissä itää uhanlaisia kääpälajeja.
  • 19 LUONNONSUOJELIJA 3/2026 kirjoitti Räsänen päiväkirjaansa Linkolan vierailun jälkeen. Sen mekin haluamme vielä nähdä. Jyrkkä rinne nousee suoraan autotieltä. Hyppäämme ojan yli ja kipuamme ylöspäin. Maassa lojuu valtavia, kääpiä kasvavia kuusenrunkoja. Tikat ovat nakuttaneet vielä pystyssä seisovan toukkien rei’ittämän koivun lähes säpäleiksi. Paluumatkalla Sulkava vie meidät vielä alarinteeseen, jossa lojuu rei’itettyjä, metallilaatalla merkittyjä runkoja. Kyseessä on kokeilu yhteistyössä Luonnonvarakeskuksen kanssa. Uhanalaisia kääpälajeja on ympätty puupölleihin ja ne on tuotu Rinnekankaan metsään. ”Tavoitteena on palauttaa tänne lajeja, jotka ovat ehtineet metsätalouden vaikutuksesta hävitä”, Sulkava selittää. Pölleissä itävät nyt keltakerroskääpä, raidantuoksukääpä, pursukääpä ja erakkokääpä. Tulevaisuus näyttää kuinka käy. Mitä Ilmari Räsänen tästä kaikesta sanoisi? Hänen kanssaan emme voi enää jutella, mutta Risto ja Jaana Sulkava ovat saaneet keskustella kylän historiasta ja ihmistä Ilmari Räsäsen vanhojen ystävien kanssa. ”Palaute parilta Ilmarin kaverilta oli, että Ilmari olisi tyytyväinen, jos pilven päältä katselisi. Toteutimme ja teimme niin kuin hän halusi perinnöllään tehtävän.” Lue lisää ja ilmoittaudu: sll.fi/testamenttiwebinaari Luonnonsuojeluliiton Testamenttiwebinaari tiistaina 8.9. klo 17-19 Maksuttomassa webinaarissa saat tietoa testamenttilahjoittamisesta ja siitä, mitä Luonnonsuojeluliitolle lahjoitetuilla testamenteilla on tehty metsien, vesien ja uhanalaisten lajien hyväksi. Tervetuloa mukaan! Caritan ja Aapon tytär Lumi on luonnonsuojelun mallitilan nuorin ihmisasukas.
  • 20 LUONNONSUOJELIJA 3/2026 KU VA OU TI NE UV ON EN Nähdään luonnossa Suomen luonnon päivänä 29.8.2026! 1. Lähde retkelle Suomen luonnon päivänä järjestetään ikimuistoisia luontoretkiä ympäri Suomen. Lähde opastetulle retkelle tai järjestä omatoiminen retki jossain sinulle tärkeässä kohteessa. 2. Liputa luonnolle Onko mitään suomalaisempaa kuin pohjoinen luontomme? Suomi on ainoa maa maailmassa, joka liputtaa luonnolleen. Nostetaan siis ylpeinä liput salkoon! suomenluonnonpaiva.fi #suomenluonnonpäivä 3. Leivo mustikkapiirakka Suomen luonnon päivällä on oma nimikkoleivoksensa, mustikkapiirakka. Leivo perinteinen piirakka tai kehitä oma reseptisi. Olisiko mustikkapiirakka hyvä jälkiruoka piknikille? 4. Nuku yö ulkona Kun retkelle lähtee, ei sieltä malttaisi tulla pois ollenkaan. Ota siis teltta tai riippumatto mukaan ja nuku yö ulkona! Elokuussa on myös hyvä aika tarkkailla tähtitaivasta. 5. Osallistu "En ole koskaan luonnossa" -haasteeseen Tee luonnossa jotain, mitä et ole siellä aikaisemmin tehnyt: joogaa, järjestä juhlat, lue iltasatu, musisoi – mitä ikinä keksit! Ja kuva tai video someen ja haasta kaverit mukaan. Käytä tunnisteita #suomenluonnonpäivä ja #enolekoskaanluonnossa ja tägää mukaan @suomenluonnonpaiva.