YL IO PI ST ON VA LL OI TU S YT HS :N ON GE LM AT ZE LE NS KY IN PU HE ET ? 4/23
T O I M I T U S Lapin ylioppilaslehti on journalistisesti itsenäinen julkaisu, joka ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Seuraava lehti ilmestyy helmikuun puolivälissä. @lapinylioppilaslehti lapinylioppilaslehti.fi Tekijöinä tässä numerossa Alexander Pentinpuro, Alina Viranto, Esko Romsi, Hertta Huovila, Jenna Nylund, Jenni Katermaa, Johanna Markkanen, Josefina Yrjölä, Miro Sarola, Sari Koukku, Susan Niemi ja Suvi Korhonen. Kiitos Jussi Palojärvi, Veeti Hietikko ja RARE Media Kannen kuva Suvi Korhonen Päätoimittaja Åsa Niemi Graafikko Santeri Kinnunen Oikaisu Lehden henkilöstokuluissa ei oltu laskettu kaikkia työnantajakuluja. Summat on nyt muutettu oikeiksi. Yhteystiedot paatoimittaja@lyy.fi 045 110 9293 viestinta@lyy.fi Ilmoitusja mainosmyynti Joonatan Juhajoki joonatan.juhajoki@lyy.fi 050 514 5171 Kustantaja Lapin yliopiston ylioppilaskunta Ahkiomaantie 23 B 96300 Rovaniemi Paino Lehtisepät Oy “W in te r is co m in g. ” G EO RG E R. R. M A R TI N , 19 96 , A G A M E O F TH RO N ES .
Pääkirjoitus "Osa jäsenmaksusta menee tuollaiseen turhaan juttuun" Yksin ja koditon Arjen ytimessä ja reunamilla "Me emme ole vain numeroita tilastoissa" Katsaus videopelikulttuuriin Orbánista Orpoon — Osa 2 Kuka pelkää leikkauslistaa? "Olemme kaikki yhtä perhettä. Yksi Ukraina" Sitä niittää, mitä kylvää Paremman yhteistyön perässä Romantisoi elämääsi! Dear Arctic Loppusuositukset 4 9 10 16 20 21 8 6 24 25 14 SUSAN NIEMI 29 32 34 S U V I KO R H O N EN “ Kun kova musiikki kelluttaa ja ajoittain upottaa, saatan itse pysähtyä pohtimaan sitä, mikä on elämässä tärkeintä, mistä nauttii, mitä tässä maailmassa olisi vielä tehtävänä.” “Meidän täytyy lakata ylläpitämästä vahingollisia sukupuolistereotypioita.” ALINA VIRANTO, S. 9 10 29 ESKO ROMSI, S. 24 L ap in yl io p p il as le h ti 4/ 2 3 SISÄLTÖ 3
PÄÄTOIMITTAJA ÅSA NIEMI Tulevaisuus pelottaa Opiskelijat ympäri Suomen valtasivat kouluja mielenosoituksena hallituksen leikkauksia vastaan. Lokakuun alussa mielenosoituksena oltiin vallattu tai oltiin valtaamassa jo 44 koulua. Mielenosoitukset vastustivat opiskelijoiden toimeentuloa koskevia leikkauksia ja kansainvälisten opiskelijoiden asemaa. Mielenosoitukset alkoivat nopeasti, ja saivat yhtä nopeasti kritiikkiä. Yksi kritiikin kohde on ollut opiskelijoiden toimeentulo. Opiskelu on kuulemma sijoitus tulevaisuuteen, ja näin sen voi rahoittaa lainalla, jota maksaa pois hyväpalkkaisessa työssään myöhemmin. Kaikki eivät kuitenkaan valmistu hyväpalkkaisiin töihin. AMK:eissa ja yliopistoissa on paljon koulutuksia matalapalkka-aloille, ammattikouluista puhumattakaan. Vai tarkoittaako matalapalkka-alan opiskelu siis loputonta palkkakuoppaa, jota syventää vielä kymmenien tuhansien eurojen opintolaina? Opiskelijoiden tukia koskevissa keskusteluissa opiskelijoita myös painostetaan töihin, jos rahat eivät riitä. Tällä hetkellä jo yli 50 prosenttia kaikista opiskelijoista käy opintojen ohella töissä, ja usein se vaikuttaa sitten negatiivisesti opintoihin ja valmistumiseen. Olen itse tehnyt aina töitä opintojen ohella, mutta kun aloitin työni päätoimittajana, arvosanani tippuivat heti. Kaikkeen ei ole aikaa. Mielenosoitukset saivat nopeasti myös hyvin puoluepoliittisen maineen, ja niitä sanottiin vasemmistolaisiksi. Mielenosoituksissa nostettiin hallitusta kritisoivia banderolleja ilmaan ja esimerkiksi pääministeri Petteri Orpoa kritisoitiin kovin sanankääntein. Opiskelijoiden etua pitäisi kuitenkin pystyä puolustamaan valitsematta puolta vasemmiston ja oikeiston välillä. Kansalaisten velvollisuus on kritisoida politiikkaa. Asiat pitäisi nähdä asioina, eikä puoluepoliittisina hyökkäyksinä. Ja asia tässä on se, että opiskelijoita pelottaa. Opiskelijoiden ajatuksissa ja tämänkin lehden jutuissa, nousee esille pelko omasta tulevaisuudesta ja ihmisten hyvinvoinnista. Sitran vuoden 2023 tulevaisuusbarometrin mukaan nuoret ovat toiveikkaampia tulevaisuuden suhteen kuin muut, mutta heistäkin 19 prosenttia näkee Suomen tulevaisuuden tätä hetkeä huonompana. Lapin yliopiston valtauksesta kertovassa jutussa “Me emme ole vain numeroita tilastoissa” Susan Niemi haastatteli paikalla olevia opiskelijoita, ja on vaikea olla huomaamatta huolestuneisuutta heidän puheissaan. Erityisesti sosiaalityön opiskelijat pelkäsivät leikkausten vaikutuksia heidän tulevaisuuden työhönsä, sillä köyhyys tutkitusti lisää pahoinvointia ja syrjäytymistä. Kolumnissaan Kuka pelkää leikkauslistaa? Jenna Nylund kertoo ajatuksistaan hallituksen leikkauksia kohtaan; “Väitetään, että olemme samassa veneessä, mutta näin ei ole. Toiset lipuvat auringonlaskuun jahdissa, toiset vuotavassa soutuveneessä, ja jahdissa olevat vievät vielä soutuveneen airot”. Käsin kosketeltavissa on tunne siitä, että meitä opiskelijoita ja muita vielä huonompiosaisia ei huomioida tai ymmärretä. Jutussa Yksin ja koditon Johanna Martikkala kuvailee koskettavasti monelle opiskelijoille tuttuja ajatuksia yksinäisyydestä ja ulkopuolisuudesta. Meillä on paha olla, ja meitä pelottaa tulevaisuus. Miten pärjään seuraavan kuun alkuun? Pitääkö kursseja jättää kesken, että saan lisää vuoroja? Kuinka paljon Kela perii sitten takaisin? Milloin valmistun? Saanko edes sitten oman alani töitä? Ei siis takerruta puoluepolitiikkaan, vaan osoitetaan yhdessä mieltä ja tuetaan toisiamme. L apin yLioppiLasLehti 4/23 4 PÄÄKIRJOITUS
“OSA JÄSENMAKSUSTA MENEE TUOLLAISEEN TURHAAN JUTTUUN” JA MUITA VÄITTÄMIÄ YLIOPPILASLEHDESTÄ Lehden talous ja painokulut herättivät keskustelua opiskelijoiden kesken. Keräsimme Jodelista muutaman suosituimman kriittisen viestin, joista korjaamme lehteä koskevia väittämiä. TEKSTI ÅSA NIEMI • KUVAT ALEXANDER PENTINPURO Elokuun 30. päivä Lapin yliopiston ylioppilaskunta piti Jodelissa Ask Me Anything -tapahtuman, jonka aikana ihmiset pääsivät kysymään asioita LYY:n henkilökunnalta anonyymisti. Kysymyksiä kertyi paljon, ja sovelluksessa heräsi laajemminkin keskustelua ylioppilaslehdestä. Keskustelua käytiin lehden puolesta ja sitä vastaan. Keräsimme suosituimpia kriittisiä kommentteja, joissa olevat väärät tiedot haluamme korjata oikeiksi. Vastaan kommentteihin itse päätoimittajana, ja LYY:n pääsihteeri Miikka Keränen on tarkastanut LYY:tä koskevat tiedot jutusta. Lehteen on mennyt tänä vuonna noin 21 000 euroa. Lehden kulut ovat yhteensä noin 31 000 euroa ja se on saanut mainostuloja kolmesta ensimmäisestä lehdestä noin 10 000 euroa. Mainostulot eivät mene suoraan lehdelle, vaan LYY:lle. Mistä kulut sitten koostuvat? Lehden parissa työskentelee kirjoittajia, kuvittajia ja muita lehden tekijöitä sekä LYY:n palkkaamat päätoimittaja, viestintäasiantuntija ja yrityssuhdevastaava. Kaikkien palkat ja palkkiot ovat vuodessa yhteensä noin 25 000 euroa. Painokulut vaihtelevat lehden sivumäärän ja painomäärän mukaan. Tämän vuoden painokulut ovat yhteensä noin 5000 euroa. Lisäksi lehden julisteisiin menee aina noin 40 euroa per lehti, eli vuodessa yhteensä 160 euroa. Jaan lehdet itse kouluille ja kaupungille, mutta noin 10 lehteä pitää aina postittaa tekijöille, haastateltaville sekä muille ylioppilaslehdille. Postimerkit ovat kalliita, joten postitukseen menee noin 50 euroa per lehti eli yhteensä 200 euroa vuodessa. Kirjekuorien yksittäistä hintaa on vaikea laskea, mutta se ei ole montaa euroa. Lehti julkaistaan aina myös digitaalisena. Digilehti julkaistaan Lehtiluukussa, jonka hinta on 100 euroa vuosi. Lisäksi lehti on Kulttilehtien jäsen, jonka kautta lehti kuuluu Julkisen sanan neuvostoon eli JSN:ään. Sen jäsenyys on todella tärkeä lehden luotettavuuden kannalta. Kulttilehden kautta voimme myös osallistua koulutuksiin ja saamme muun muassa näkyvyyttä sekä edunvalvontaa. Kultin jäsenyys maksaa 110 euroa vuodessa. Näistä tulee yhteensä noin 25 000 euroa vuodessa. Vastaus: Lehden painoon menee vuosittain noin 5000 euroa, emmekä me saa todellakaan sillä rahalla tehtyä kunnollisia verkkosivuja tai ostettua kunnollisia audiovisuaalisen sisällön tekemiseen tarvittavia välineitä. L apin yLioppiLasLehti 4/23 6 LEHDEN TALOUS
Paperia ei tietenkään tule tuhlata ilmastokriisin takia, ja lehteä painetaankin mahdollisimman tarkasti sen verran, kun sitä luetaan. Yleensä lehteä on painettu 700 kappaletta, mutta esimerkiksi vaalipainos oli isompi. Seuraan lehden lukijamääriä ja fyysisten lehtien vientiä. Kaupungilla olevista jakelupisteistä on yleensä mennyt kaikki lehdet, ja yliopistolta lehtiä tulee takaisin muutamia kymmeniä. Fyysisiä lehtiä siis menee ainakin yli 600 kappaletta ja lisäksi lehteä voi lukea netissä. Lehtiluukku-palvelussa viimeisintä lehteä on luettu noin 300 kertaa, jonka lisäksi ylioppilaslehden omilla nettisivulla voi käydä lukemassa juttuja, mutta niitä tilastoja emme tiedä. Lehden tarkkaa lukijamäärää on kuitenkin mahdotonta laskea, sillä monet lukevat fyysistä lehteä, mutta eivät ota sitä mukaan kotiin. Olen esimerkiksi kuullut, että Kauppayhtiö-ravintolassa useat eri ihmiset lukevat lehteä päivittäin, mutta harva ottaa sitä kotiin. Somesisältö olisi hyvin erilaista kuin ylioppilaslehden sisältö, ja sitä varten pitäisi muuttaa lehden sisältöä ja tekemistä huomattavasti. Esimerkiksi tamperelainen RARE Media julkaisee journalismia vain somessa ja verkkosivuilla. Heillä on kuitenkin hyvät verkkosivut, joilla jutut voidaan julkaista. Lisäksi sellaisen sisällön tuottamiseen tarvitaan välineitä, kuten kameroita, videokameroita ja äänityslaitteita, joita meillä ei ole. Lehden painoon menee vuosittain noin 5000 euroa, emmekä me saa todellakaan sillä rahalla tehtyä kunnollisia verkkosivuja tai ostettua kunnollisia audiovisuaalisen sisällön tekemiseen tarvittavia välineitä. Meidän olisi kuitenkin todella tärkeää panostaa digitaalisuuteen, sillä journalismi ja media yleensäkin menevät siihen suuntaan. Edustajisto päättää talousarviossa, mihin rahat käytetään. Jos lehti lopetettaisiin, niin luultavasti lehteen menevää summaa ei yhtäkkiä lisättäisi johonkin toiseen asiaan, kuten tapahtumiin. Säästöllä vähennettäisiin esimerkiksi alijäämää. Edustajistolla on valta ja vastuu ohjata LYYn taloutta myös strategisesti. Uusi edustajisto valitaan Vastaus: marraskuun alussa, ja he pääsevät tekemään sitten vuoden 2025 ja 2026 talousarvioita. Edustajistovaaleissa voi äänestää 2.11.–8.11. On tietenkin mielipidekysymys, että onko lehti turha vai ei. Niin kuin aiemmassa vastauksessa kerroin, lehteä luetaan. Se on tärkeä monille opiskelijoille ja paikallisille. Lehti palvelee myös kaikkia opiskelijoita olemalla kriittinen ja kuvaamalla opiskelijoiden elämää Lapissa ja Rovaniemellä. Parhaimmillaan lehti rakentaa myös yhteisöllisyyttä. LYY ja Lapin yliopistokin toki seuraavat meidän opiskelijoiden tilannetta, mutta toisin kuin niillä, lehdellä on mahdollisuus olla kriittinen opiskelijayhteisöä, ylioppilaskuntaa ja yliopistoa kohtaan. Muita medioita ei kiinnosta samalla tavalla Lapin yliopiston opiskelijoiden tilanne, kuin meidän omaa ylioppilaslehteämme. Ylioppilaslehti on arvokas myös alueellisesti, sillä Lappi tarvitsee kriittistä mediaa. Lapissa ei ole vastaavaa julkaisua, joka päästäisi opiskelijat ääneen. Valtakunnallisestikin sellaisia julkaisuja on vähän. Kaksi viimeisintä edustajistoa ovat aloittaneet kautensa selvittämällä Lapin ylioppilaslehden tarvetta ja budjettia. Kumpikin edustajisto on aikanaan päätynyt tulokseen, että lehti tulee säilyttää. Lisäksi lehti on sen tekijöille arvokas, sillä koulumme opiskelija voi tähdätä journalistiseen uraan, ja ainakin omakohtaisen kokemukseni mukaan opiskelijalehdessä toimiminen avaa hyvin ovia kesätyöpaikkoihin ja journalismin pariin. Edustajisto voisi päättää lahjoituksista tai muista hyväntekeväisyyksistä nykyistä avokätisemmin, mutta se ei ole kovin todennäköistä. Rahoja käytetään LYY:n oman talouden korjaamiseen ja Lapin yliopiston opiskelijoihin. Vastaus: Vastaus: Lehti palvelee myös kaikkia opiskelijoita olemalla kriittinen ja kuvaamalla opiskelijoiden elämää Lapissa ja Rovaniemellä. L apin yLioppiLasLehti 4/23 7 LEHDEN TALOUS
Yksin ja koditon Oli marraskuu. Ikkuna näytti harmaata maailmaa. Lehdet olivat menettäneet värinsä ja yrittäneet juosta pakoon asfalttia pitkin, tuulenpuuskissa, ojapuroissa. Kastuneet ja liimautuneet maahan, jäätyneet yöpakkasilla. Viimeiset sinnittelivät vielä, vaikka kuura oli kuorruttanut ne paikoilleen, kuivina ja kuolleina. Koko maailma oli marras. Ja minä istuin harmaana harmaalla sohvalla yrittäen paeta itsekin. Karkkipapereihin, Prisman sisustusosastolle, kerhojen ensimmäisiin tapaamisiin, viime tippaan ostettujen bussilippujen taitoksiin. Katsoin ikkunoista, kuinka tämä kaupunki, josta ei ollut tullut minulle kotia, vaihtui maantienpätkä kerrallaan kaupungiksi, joka oli lakannut olemasta koti. Sitä ei voinut paeta. Se löysi minut valokuvista, jotka otin kävelyilläni mutten lähettänyt kenellekään. Pimeistä ikkunoista, jotka tervehtivät, kun tulin kotiin. Wiljamilta, jossa tunsin olevani ainoa, joka ei osannut luoda yhteyksiä toisiin ihmisiin. Aina, kun kerroin hänelle olevani yksin, hän sanoi, etten ole. Mutta hän oli ainoa, joka minulla olisi kuulunut olla täällä, eikä hän ollut. Hän ei voinut sille mitään, tai niin hän ajatteli, ja minä yritin. Mutta hänen paidankauluksensa alla oli ainoa paikka, josta se ei löytänyt minua, ja hän ei ollut luonani. En löytänyt paikkaani tässä maailmassa. En osannut suorittaa sitä. Bileitä, haalarimerkkien keräilyä. Isoja kokoontumisia, joissa uisin ihmismassan läpi ja etsisin jotakuta samanväristä. Uuden elämän aloittamista. Yksin yrittämistä. Eräänä päivänä katsoin taas bussin ikkunasta tämän kaupungin julkisivujen ohittavan toinen toisensa, kun näin jotain uutta. Siellä ne olivat: jalkakäytäville ripotellut, pienen pienet muistot – tästä kaupungista ja sen ihmisistä. Ja minusta heidän kanssaan. Ja ensimmäisen kerran tämä kaupunki tuntui vähän enemmän kodilta. Ja hetken ajan se riitti minulle. TEKSTI JOHANNA MARKKANEN • KUVA SANTERI KINNUNEN JA DALL-E 2 Arjen ytimessä ja reunamilla 8 L apin yLioppiLasLehti 4/23
Arjen ytimessä ja reunamilla vien kanssa, arkipäivän gradusemman unohtamista ja herättäviä oivalluksia maailmasta. Hauskoja sattumuksia, dramaattisia tilanteita, koreilua ihmisten ilmoilla ja kontrollin, järjestyksen vastaista kapinointia. Tanssimisesta ja kovasta musiikista muodostuu oma pieni kuplani. Se on eri maailma kuin arkeni, päiväelämäni, ja en aina tiedä mihin minun tulisi uskoa, sillä päiväelämän toisteisuus tuntuu suorastaan valheelliselta kuvitelmalta jostain kaukaa. Päiväelämä ja yöelämä tuntuvat eri maailmoilta, jommankumman on siis oltava mielikuvitusta. Toisinaan yön värejä pirskahtelevassa pimeydessä päätän uskoa yöhön. Iltapäivän banaalit värit ja tunnit ovat vain sekavaa unta ja totta onkin musta, pinkki, liila, myrkynvihreä ja sähkönsininen. Kirjoittaja on sosiologian opiskelija, joka haaveilee vallankumouksesta sekä eri harmaan sävyjen sietämisestä. Mitä sinulle tulee mieleen sanasta arki? Onko se harmaa, banaali arkiiltapäivä, kun juo neljättä kahvikuppiaan ja puurtaa jotain pakollista, hyödyttömältä vaikuttavaa kurssia tietäen sen olevan välttämätön paha, ylitettävä este opinnoissa edetäkseen? Sitä arki tarkoittaa minulle aina aika ajoin. Arjen tyytydyttävyyttä pohtiessa uppoan yhä eksistentiaalisimpiin kysymyksiin. Miksi aina vain odotamme jotain: iltaa, viikonloppua, juhlaa? Mikä on tylsän puurtamisen rooli elämässä, onko sitä pakko sietää, mitä minun oikeastaan pitäisi tehdä tällä vettä ja maata (ja muovia) täynnä olevalla pallolla, mitä elämältä voi odottaa ja mistä hyvä elämä sekä arki koostuvat? Kaikkia näitä kysymyksiä mietin, kun laitan ruokaa isomman määrän kerrallaan. Toivoisin kämppisteni syövän lopun ruoan, jottei ruokaa tarvitsisi laittaa purkeissa jääkaappiin. Koska sittenhän tämä olisi käytännössä foodpreppausta, arkea siis. Tasapainoinen arki sanaparina ja käytännön tasolla hieman ällöttää minua. Se tarkoittaa minulle nimenomaan foodpreppausta, tiistai-iltapäivää, tuttuuden toistoa ja puolipilvistä säätä, joka ei tunnu kylmältä eikä kuumalta. Kun minä haluaisin myrskyjä, helteitä, paukkupakkasia! Jotka ravistelisivat, tukahduttaisivat, rikkoisivat. Arki taukoaa välillä, kun toiston rikkovat juhlat ja reissut. Arjen rutiinista irrottautuvat poikkeukset, toisteisuudesta herättävät dramaattiset tapahtumat. Ne kiinnostavat minua, sillä niiden perusluonne, poikkeavuus, tarjoaa suurempia tunteita. Usein juhlista puhutaan paikkoina tuulettaa päätä ja sen sisällä jumissa olevia ajatuksia, “nollata”, päihteillä tai muilla tavoin. Kun kova musiikki kelluttaa ja ajoittain upottaa, saatan itse pysähtyä pohtimaan sitä, mikä on elämässä tärkeintä, mistä nauttii, mitä tässä maailmassa olisi vielä tehtävänä. Ja ihan vain olemaan läsnä ystävieni kanssa. Juhlat voivat olla samaan aikaan monia asioita. Pinnallisia keskusteluja puolituttujen kanssa kuin myös syvää luottamusta ja läsnäoloa ystäTE KS TI JA KU VA • AL IN A VIR AN TO L apin yLioppiLasLehti 4/23 9 KOLUMNI
Yliopiston valtauksella opiskelijat halusivat näyttää huolensa hallituksen leikkauksista. Valtaus oli rauhanomainen mielenosoitus, jonka toivotaan herättävän ajatuksia leikkauksista ja opiskelijoiden toimeentulosta. TEKSTI JA KUVAT • SUSAN NIEMI ME EMME OLE VAIN NUMEROITA TILASTOISSA “ ” L apin yLioppiLasLehti 4/23 10
iistaina oli harmaa aamu. Opiskelijoita oli matkalla osoittamaan mieltään hallituksen leikkauksia vastaan, joten harmaus kuvasti hyvin tunnelmaa. Mielenosoitus alkoi tasan yhdeksältä, jolloin yliopiston aula oli vielä hiljainen, mutta vaikuttavat kyltit kantaaottavin tekstein silti koristivat jo aulaa. Muutamat ihmiset olivat jo pystyttämässä telttoja, ja aistittavissa oli jännittynyttä tunnelmaa. Aula kuitenkin täyttyi nopeasti yhdeksän jälkeen, ja tilan täytti puheensorina ja innostunut nauru. Lapin Kansan kuvaajien kamerat välähtelivät, ja toimittajat kiertelivät haastattelemassa opiskelijoita. Kellon viisarit pyörähtivät kello kymmeneen. Mikrofoni aukesi ja valtaajat ottivat sen haltuun: kantaaottavia puheita hallituksen leikkauksia vastaan sekä kritisoimista Petteri Orpon vaalilupauksista. Yliopisto näytti tukensa opiskelijoita kohtaan pitämällä puheen. Openmic aukesi ja opiskelijat pääsivät vapaasti ilmaisemaan ajatuksiaan hallituksen päätöksistä. Kaikki puheet saivat suuria aplodeja ja kannustushuutoja. Tunnelma oli kapinallinen, mutta rauhallinen. Ilta alkoi hämärtyä. Ilmapiiri oli yhteisöllinen ja rento: valloittajat pelasivat lautapelejä, tekivät koulutehtäviä ja söivät iltapalaa, mutta puheensorinan keskeltä kuuli huolen tulevaisuudesta ja hallituksen päätöksistä. Kellon lyödessä 23:00 aulasta tuli aivan hiljainen ja valloittajat vetäytyivät nukkumaan telttoihin, patjoille ja sohville. “Pakko nukkua täällä, kun ei ole rahaa maksaa vuokraa”, kyltissä luki. Opiskelijat valtasivat Lapin yliopiston tiistaina 26.9. Valtauksen tarkoitus oli osoittaa mieltä Orpon hallituksen leikkauksia vastaan. Orpo lupasi ennen vaaleja, että opiskelijoiden tuet ja etuudet ovat suojatut. Orpo petti kuitenkin lupauksensa ja hallitus aikoo leikata opiskelijoidenkin etuuksista. Asumistuesta leikataan ja opintotuen indeksikorotukset jäädytetään. Näiden päätösten takia opiskelijoiden toimeentulo tulee tippumaan joillakin huomattavasti ja monelle myös ratkaisevasti. Esitin neljälle valloitukseen osallistuneelle opiskelijalle kysymyksiä valloituksesta ja siitä, mitä ajatuksia heillä on opiskelijoiden toimeentulosta. T “ On valinta, että annetaan hyvätuloisille veroaleja samaan aikaan, kun leikataan kaikkien heikoimmassa asemassa olevilta. ” -KAJO PIPPURI Onko opiskelijoiden taloustilanne heikko alkoholin takia? “Minun mielestäni tämä on niin outo tapa ajatella. Opiskelijakulttuuriin valitettavasti kuuluu juhliminen olennaisena osana. Tavallaan on pakko osallistua tapahtumiin, että tuntee yhteenkuuluvuuden tunnetta, varsinkin fuksina, mutta tapahtumissa voi käydä ilman alkoholiakin. Alkoholismi on vakava ongelma, mikä voi kertoa mielenterveysongelmista, mitä opiskelijoilla on. Yhä enemmissä määrin mielenterveysongelmien määrät ovat kasvaneet, joihin ei saa terapiaa helposti, joten moni voi myös lääkitä itsensä alkoholilla. Se on minun mielestäni huolestuttava asia eikä siitä saisi heittää vitsiä. On väärin moralisoida ihmisiä siitä, että köyhät eivät saisi tehdä mitään hauskaa.” Pitäisikö opiskelijoiden mennä töihin? “Minun mielestäni opiskeleminen on opiskelijan työ. Opintopisteisiin ja muihin on kaavoitettu se tietty määrä työtä, joka pitäisi tehdä. Jos me haluamme, että opiskelijat valmistuvat tavoiteajassa ja hyvin arvosanoin, niin ei silloin ihan hirveästi ehdi käydä töissä. Opiskelijat voivat käydä töissä opiskelujen ohella, mutta sitten ei pidä myöskään yllättyä siitä, että valmistuminen venyy ja tulee huonoja arvosanoja, kun ei ole tarpeeksi aikaa tai energiaa panostaa kouluun. Kaikilla opiskelijoilla ei myöskään ole sellainen elämäntilanne, että he kykenisivät käymään töissä opintojen ohella esimerkiksi mielenterveysongelmien, sairauksien tai muun elämäntilanteen takia. Joillain saattaa esimerkiksi olla lapsia tai vaikka sairas omainen, josta huolehtia.” Miksi olit valtauksessa? “Minä olin vastustamassa kaikkiin huono-osaisiin kohdistuvia leikkauksia. Hallitus sanoo, että ei ole vaihKAJO PIPPURI KUVASSA • KAJO PIPPURI L apin yLioppiLasLehti 4/23 11
toehtoja leikkaamiselle, mutta ainahan on vaihtoehtoja. Kaikki poliittiset toimet ovat aina valintoja. On valinta, että annetaan hyvätuloisille veroaleja samaan aikaan, kun leikataan kaikkien heikoimmassa asemassa olevilta. Ei se ole mitenkään välttämättömyys. Nyt varsinkin, kun on heikkenevä taloudellinen suhdanne niin kaikkein pienituloisimmilta leikkaaminen ei auta, kun esimerkiksi työttömyys on kasvussa. Orpo ja kokoomus ovat luvanneet, että koulutus on erityissuojeluksessa ja siitä ei leikata, mutta nyt niin tapahtuu. On käsittämätöntä, kun ministerit antavat itselleen veroalennuksia samaan aikaan, kun matalapalkka-alalla täysiä tunteja tekevä yksinhuoltaja joutuu miettimään, onko hänellä itsellä varaa ruokaan, jos lapselle pitää ostaa uudet kengät.” Mitä otit mukaan? “Minulla oli mukana kahvia, vitutusta hallitusta kohtaan ja läppäri, koska opiskelin samalla. “ Kauanko olit? “Olin alusta loppuun asti, mutta en yöpynyt.” Onko opiskelijoiden taloustilanne heikko alkoholin takia? “Ei ole. Jokainen voi miettiä, että jos vaihtoehdot ovat joko alkoholi tai vuokra, niin suurimmalla osalla se valinta on vuokra ja normaali arjen eläminen. Viime päivinä olen nähnyt tosi paljon laskelmia siitä, että miten opiskelijan kaikki menot ovat jakaantuneet, eli niistä suuri osa menee ihan vain arjen perustarpeisiin, eikä mihinkään ylimääräiseen hirveästi jää mitään.” Pitäisikö opiskelijoiden mennä töihin? “Ehdottomasti, jos kokee, että pystyy opintojen ohessa käymään töissä, eikä se haittaa omia opintoja tai omaa jaksamista. Kaikilla ei ole samanlaisia resursseja. Esimerkiksi minulla itsellä on ollut keväällä tilanne, kun minä olen ollut kolmena päivänä viikossa kello 9–21 luennolla, niin ei siinä kohtaa oikein kerkeä tekemään töitä.” Miksi olit valtauksessa? “Osoittamassa mieltä, koska ei ole ok, että vuosi toisensa jälkeen opiskelijoille luvataan, että ei viedä mitään, mutta sitten kuitenkin lupaukset aina petetään. Jossain kohtaa pitää tavallaan pistää stop sille, että me emme katsele enää tällaista. Tietysti olin myös fyysisesti näyttämässä päättäjille, että me emme ole vain numeroita yliopiston tilastoissa, vaan me olemme oikeita ihmisiä, joihin nämä leikkaukset vaikuttavat.” Mitä otit mukaan? “Mukana oli makuupussit, patjan alunen ja hammasharja. Otin sinne mukaan myös ison pehmolelun, joka toi kaikille iloa. Se oli kiva pikku lisä.” Kauanko olit? “Olin yhteensä kaksi yötä, joiden välissä yhden yön olin kotona.” Onko opiskelijoiden taloustilanne heikko alkoholin takia? “Ihmisillä on hyvin erilaisia rahatilanteita ihan itsestään riippumattomista syistä. Itse en juhli joka viikko enkä edes useaa kertaa kuussa, enkä tunne ketään, joka niin pystyisi tekemään. Opiskelijatapahtumat eivät ole loppupeleissä hirveän kalliita, sillä esimerkiksi minulla meni viime sitseille 12 euroa.“ Pitäisikö opiskelijoiden mennä töihin? “Suurimman osan opiskelijoista koulupäivät vastaavat työpäiviä, eikä se työpäivä lopu siihen, että luennoilta lähdetään, vaan hommaa on. Opiskelijan työ on opiskella. Ajatus siitä, että “pitäisi tehdä sen verran töitä, että pystyy elättämään itsensä” lisää ihan hirveästi stressiä ja väsymystä arjessa, sillä opintojen edistäminen, mikä opiskelijan tehtävä oikeasti on, vaikeutuu huomattavasti. “ NEVA LIPPONEN ILONA MÄKINEN “ Me istuimme siellä tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden puolesta. ” -ILONA MÄKINEN KUVASSA • NEVA LIPPONEN L apin yLioppiLasLehti 4/23 12 VALTAUS
Miksi olit valtauksessa? “Olin monestakin syystä paikalla. Sosiaalityöntekijänä koen, että on ammattivelvollisuus olla paikalla. Nämä leikkaukset osuvat erityisesti niihin, jotka ovat jo valmiiksi yhteiskunnassa heikommassa asemassa. Me olimme siellä vaikuttamassa muiden puolesta, itsemme puolesta ja läheisten ihmisten puolesta. On hirveän epäoikeudenmukaista, että ihmiset, jotka joutuvat jo laskemaan senttejä ja euroja, ovat vastuussa valtion velasta samalla, kun poliitikkojen palkkoja nostetaan. Me istuimme siellä tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden puolesta.” Mitä otit mukaan? “Otin mukaan peiton, tyynyn ja hammasharjan sekä pelikortit.“ Kauanko olit? “Kävin kotona pyörähtämässä, mutta olin paikalla tiistaista perjantaihin.” Onko opiskelijoiden taloustilanne heikko alkoholin takia? “Opiskelijoiden taloustilanteet eivät ole heikot sen takia, että rahat menevät ryyppäämiseen, vaan rahat menevät asumiseen ja elämiseen.” Pitäisikö opiskelijoiden mennä töihin? “Opiskelu on opiskelijan pääasiallinen työ. Ei kaikkien ala mahdollista töiden tekoa, koska koulua on niin paljon. Opiskelulla me hankimme itsellemme ammatin ja tulevaisuuden työn. Opiskelujen ohella töiden tekeminen vie ajan opiskelulta, jolloin valmistuminen voi viivästyä, eli ei sekään ole hyvä juttu." Miksi olit valtauksessa? “Olin siellä sen takia, koska koin sen mahdollisuutena vaikuttaa ja tehdä itse konkreettisia tekoja asian puolesta. Halusin osallistua myös, koska seison mielenosoituksen aiheen takana. Mielestäni leikkauksia ei pitäisi tehdä. Osallistuminen on tapa, miten pystyn itse konkreettisesti vaikuttamaan.” Mitä otit mukaan? “Tulin aluksi vain koulurepun kanssa, mutta tuli mahdollisuus olla yötä, jolloin mukaan kotoa lähti makuupussi, teltta, makuualusta ja villasukat.” Kauanko olit? “Olin siellä yhden päivän ja yhden yön, koska seuraavana aamuna jouduin lähtemään töihin.” askimme toimituksessa opiskelijoiden tuloja ja menoja. Jos opiskelija saa täysimääräisinä kaikki opiskelijalle kuuluvat tuet, niin opintotuki, opintolaina ja asumistuki ovat yhteensä noin 1287 euroa. Välttämättömistä menoista, joita ovat ruoka, vuokra, sähkö, vesi, puhelinlasku, kotivakuutus, bussikortti ja osamaksu kannettavasta tietokoneesta, tulee yhteensä 1035 euroa. Näin opiskelijalle jää noin 250 euroa. Sillä pitäisi siis ostaa esimerkiksi matkaliput kotipaikkakunnalle, harrastukset, kulttuurimenot, talvivaatteet, hygieniatarvikkeet, lääkkeet, hiustenleikkuut, kattilat ja pannut ynnä muut arjen menot sekä lisäksi kustantaa opiskelijabileet tai pizzat kavereiden kanssa. Moni on muuttanut satojen kilometrien päähän Rovaniemelle opiskelemaan. Jos haluaa lähteä käymään omassa kotikaupungissaan, reissuun menee helposti jo pari sataa euroa. Sitten ei enää samassa kuussa paljoa muuta tehdä. Entä kun talvi tulee, joka ei olekaan vain loskainen lämmin talvi niin kuin etelässä, ja pitää ostaa talvivaatteita? Entä yllättävät menot, joihin ei voi varautua, esimerkiksi tietokoneen hajoaminen? Monet opiskelijat elävät jo köyhyysrajalla. Miten voidaan vähentää siitä, mitä ei edes ole? Valloituksessa opiskelijat pyrkivät saamaan äänensä kuuluviin hallitukseen saakka. Huoli on kova, joka kuuluu opiskelijoiden vastauksista kysymyksiin, sekä näkyi mielenosoituksessa kylttien teksteissä ja opiskelijoiden kasvoilla. KUVASSA • INARI TURKIA “ Opiskelujen ohella töiden tekeminen vie ajan opiskelulta, jolloin valmistuminen voi viivästyä. ” INARI TURKIA -INARI TURKIA L L apin yLioppiLasLehti 4/23 13
Katsaus videopelikulttuuriin ideopelien historia ulottuu kauas 1940-luvulle, jolloin tietokoneet olivat vasta alkutekijöissään. Jo silloin otettiin ensimmäisiä askeleita kohti pelaamista, kun kehitettiin ohjelmointikieltä shakin pelaamiseen. 1950-luvulla julkaistiin ristinollan ja shakin kaltaisia videopelejä, mutta vuonna 1971 ilmestynyttä Computer Space -kolikkopeliä pidetään ensimmäisenä kaupallisena ja sarjatuotettuna videopelinä. 1980-luvun alussa alkeelliset kotitietokoneet ja niiden mukana videopelit tulivat yleisille markkinoille, ja siitä alkoi videopelien maailmanvalloitus. Videopelit ovat vuosien varrella kehittyneet huimasti, ja myös yleinen asenne pelaamista kohtaan on muuttunut ajan myötä. Tiettyjä ennakkoluuloja on kuitenkin edelleen; pelaajat ovat yksinäisiä miehiä ja pelaaminen on ajan tuhlausta. Ylioppilaslehti haastatteli pelikasvatuksen parissa työskentelevää asiantuntijaa ja kahta pelaamista harrastavaa opiskelijaa. Tarkoituksena oli selvittää, miten videopelejä pelaavat aikuisopiskelijat suhtautuvat omaan pelaamiseensa. Toimitus kysyi muun muassa pelaamisen sosiaalisuudesta ja siitä, miten pelaaminen vaikuttaa muuhun elämään. osiologiaa ja politiikkatieteitä opiskeleva 28-vuotias Jenna Nylund sai ensikosketuksen peleihin lapsena pelatessaan veljiensä kanssa. ”Varsinaisesti aloin pelata noin kymmenen vuotta sitten kumppanini kanssa.” Nylund kertoo pelaavansa konsolilla, jonka hän hankki koronapandemian aikana. ”Call of Duty eli COD on suosikkeja, ja aion hankkia myös sarjan tulevan pelin. Kesällä tuli pelattua myös Diablo 4:sta. Pelaaminen on melko kausiluontoista, mutta parin viime vuoden aikana olen pelannut melko paljon nimenomaan COD:ia. Pelaan enemmän moninpelejä kuin yksin. Pelikaverini ovat enemmän miehiä, mutta pelaan myös muutaman naisen kanssa. Erään kaverini kanssa saatamme puhua videopuhelua pelatessamme. Joskus olemme yhteydessä Twitchin kautta.” Pandemian aikana pelaaminen oli Nylundille yksi tapa ylläpitää sosiaalisia suhteita. Hän on muuttanut opiskelemaan Rovaniemelle Vantaalta, ja hän on pitänyt yhteyttä etelässä asuviin kavereihin pelien välityksellä. iika Puljujärvi, 35, ohjelmoi työkseen pelejä Lapin AMK:lla, mutta suorittaa myös rakennusja yhdysYlioppilaslehti haastatteli pelaamista harrastavia opiskelijoita. Pelikulttuuriin kohdistuu edelleen nykypäivänäkin ennakkoluuloja, vaikka se on hyödyllinen harrastus. TEKSTI MIRO SAROLA • KUVAT MIRO SAROLA JA JUSSI PALOJÄRVI KUVASSA • MIIKA PULJUJÄRVI V S M 14 PELAAMINEN
kuntatekniikan insinööriopintoja. Puljujärvi on pelannut lapsesta lähtien. ”Nykyisin pelaan sen mukaan, miten on aikaa. Esimerkiksi menneen viikon aikana olen pelannut kaksi kertaa myöhään illalla.” Puljujärven mukaan pelaaminen on muuttanut muotoaan vuosien varrella. “Pelasin aiemmin kilpailuissa ja niin sanottua ladderia, jossa tarkoitus on jatkuva sijoituksen parantaminen. Kilpaileminen on usein hyvin intensiivistä ja vuorovaikutus voi olla aika rajua. Minua ei kiinnosta kilpailullinen pelaaminen enää nykyisin.” Pelaamisen käytetty aika ei ole tuottanut Puljujärvelle ongelmia. “World of Warcraftia tuli aiemmin pelattua varsin paljon, ja toisinaan siihen meinasi mennä liikaa aikaa perheen kanssa vietetyltä ajalta. Perheessämme on kaksi poikaa, joista vanhempi 7-vuotias pelaa jonkin verran konsolilla, ja nuorempi 3-vuotias seuraa joskus vieressä.” asi Tuominen työskentelee pelikasvatuksen asiantuntijatehtävissä Humanistisessa ammattikorkeakoulussa. Hänellä on nuorisotyöstä yli 20 vuotta kokemusta. Tuominen pelaa myös itse aikataulun niin salliessa. “Pelaamisen lähestyminen hyötyjen ja haittojen näkökulmasta on hieman erikoista, sillä vastaavaa keskustelua ei näe muusta viihteestä puhuttaessa. Elokuvia tai tv-sarjojakin voi kuluttaa liiallisesti, mutta samanlaista keskustelua ei ole. Harva pelaaja ajattelee omaa harrastustaan tästä näkökulmasta. Ehkä tästä ajattelusta voitaisiin päästä jo yli.” Tuominen on suunnilleen samaa ikäluokkaa tämän jutun kirjoittajan kanssa, ja keskustelimme pelaamiseen ja pelaajiin liittyvistä ennakkoluuloista, ja niiden muuttumisesta vuosien varrella. ”Ennakkoluulot ovat toisaalta muuttaneet muotoaan vuosien varrella eivätkä ne kaikki ole enää negatiivisia. Pelaajien saatetaan esimerkiksi ajatella olevan teknisesti ja digitaalisesti erityisen taitavia. Ruutuajasta keskustellaan edelleen paljon. Tämäkin on toki melko suhteellinen käsite, sillä nykypäivänä iso osa ihmisistä tekee työnsä näyttöpäätteen kautta, joten hyödyn ja huvin rajapinnan seuraaminen on vaikeaa.” elaamisesta on tutkimusten mukaan myös hyötyä. ”Konkreettisista hyödyistä voidaan mainita motoristen kykyjen ja loogisen käsityskyvyn kehittyminen. Erilaisissa virtuaalisissa peliyhteisöissä on kiltoja. Killan johtaja saattaa huolehtia jopa sadan henkilön pelaamisen organisoinnista. Vaatii johtamisja organisointikykyä pitää huolta, että näin monella henkilöllä on mielekästä tekemistä ja kaikilla on kivaa. Pelit kehittävät luovuutta ja voivat antaa merkityksellisyyden tunnetta. Mainitaan tässä yhteydessä hauska trivia: tiedän ainakin yhden avioparin, jotka tutustuivat WOW -pelin parissa ja halusivat toteuttaa häänsä pelin maailmassa.” Pelit ovat interaktiivisia. Elokuva tai kirja on samanlainen jokaisella kerralla, mutta peleissä voit vaikuttaa tarinan kehityskulkuun, ja jokainen pelikerta on siten erilainen. “Kielitaito kehittyy tietysti pelien välityksellä. On myös tutkittu, että vanhusten muistisairauksia voidaan myös estää pelaamisen avulla.” Pelaamisella on siis paljon hyviä vaikutuksia. Mutta entä, jos siihen sitten kaikesta huolimatta kuluu liikaa aikaa? “Pelipäiväkirjasta voi olla apua, jos pelaamiseen menee liikaa aikaa. Sen pitäminen saattaa olla hyödyllistä, vaikkei ajankäytöllisiä tai muita ongelmia olisikaan. Vaikka pelimaailma ottaa usein taiteilijanvapauksia esimerkiksi historian esittämisessä, nykypäivän pelit sisältävät monesti hyvin paljon tietoa. Jos joku haluaa hyödyntää pelaamista historian, uskontojen, ideologioiden tai minkä tahansa muun tiedon hankkimiseen, voi esimerkiksi kartoittaa etukäteen, mitkä pelit olisivat parhaita tähän tarkoitukseen”, Tuominen kuvailee. “Vaikka pelit olisivat sekoitus faktaa ja fiktiota, pelaaminen herättää usein kiinnostusta etsiä lisää tietoa.“ KUVASSA • PASI TUOMINEN “Pelaamisen lähestyminen hyötyjen ja haittojen näkökulmasta on hieman erikoista, sillä vastaavaa keskustelua ei näe muusta viihteestä puhuttaessa.” PASI TUOMINEN P P L apin yLioppiLasLehti 4/23 15 PELAAMINEN
TEKSTI ÅSA NIEMI KUVITUS SARI KOUKKU ORBÁNISTA ORPOON OSA 2/2 Demokratia on vaarassa Euroopassa, sillä populistiset puolueet muuttavat demokratian pelisääntöjä. Suomessa tilanne on edelleen hyvä. Meidän pitää kuitenkin tutkijoina, journalisteina ja kansalaisina olla aktiivisia, jotta demokratiamme pysyy vahvana. 16 L apin yLioppiLasLehti 4/23 POLITIIKKA
neuvokantaa. He kokevat tässä tilanteessa voimakasta toivottomuutta”, Kekkonen sanoo. Politiikan pitäisi ottaa huomioon asioita pidemmällä aikavälillä, jotta varallisuuseroja voitaisiin tasoittaa. “Jos jossain on menty pieleen, niin pitää katsoa mistä se on johtunut ja pohtia asiaa syiden kautta. Mutta politiikka yleensä näyttää olevan sellaisen jokapäiväisen pintakuohun leimaavaa toimintaa, jossa haetaan nopeita ratkaisuja. Tällainen lyhyen tähtäimen perspektiivi on liian kapea. Pitkän aikavälin muutos on johtanut luokkasuhteiden vahvistumiseen. Vauraimmat väestöryhmät ovat rikastuneet ja köyhät ovat köyhtyneet”, Kekkonen kertoo. Kekkonen on huomannut muutenkin politiikan keskittyvän pinnallisesti ongelmien ratkaisemiseen eikä oikeiden syiden poistamiseen. “Yhden esimerkin tästä tarjoavat koulusurmat 2000-luvun alkupuolella. Silloin olisi pitänyt pohtia syvällisesti, että mistä tämä johtui ja mistä on kysymys, sekä lukea kansainvälistä tutkimustietoa. Ei tehty kuitenkaan niin, vaan perustettiin nopeasti virkamiestyöryhmä, joka pohti esimerkiksi aselakien kiristämistä ja koulujen kurinpitoa, kun sen sijaan syiden selvittäminen jätettiin kokonaan syrjään”, Kekkonen pohtii. ”Tällainen pinnallisuus on kyllä tyypillistä politiikalle niin Suomessa kuin muuallakin”. Orbán on heikentänyt Unkarin demokratiaa hiljalleen ja ensimmäisessä osassa kerrottiin poliittisesta pelistä, minkä vuoksi muutoksia on ollut vaikea havaita ajoissa. “Se ei muistuta perinteistä vallankumousta, mikä tekee siitä erityisen vaarallisen ja kavalan vihollisen. Orbán on pystynyt tekemään näennäisesti laillisen ja demokraattisen vallankumouksen manipuloimalla järjestelmää ja demokraattista peliä pienin askelin. Voitaisiin puhua demokraattisesta vallankumouksesta, kun se on tehty niiden sääntöjen mukaan, jotka Unkarissa on demokratiasta säädetty”, Mika Luoma-aho pohtii. Suomessa tilanne on tällä hetkellä melko hyvä, eikä meidän tarvitse pelätä demokraattista vallankumousta. Samanlaisia populistisia piirteitä kuitenkin meidänkin politiikassamme on. Kekkosen kuvailemat demokratian perusarvot eivät enää määritä politiikkaa samalla tavalla kuin aiemmin. Luoma-aho huomauttaa, ettei holokaustiakaan kunnioiteta enää samalla tavalla. Kesällä 2023 hallituksen kolme perussuomalaista ministeriä päätyivät lehtien etusivuille heidän vanhojen rasististen kirjoitustensa takia. Oppositio vaati eduskuntaa kutsuttavaksi koolle, mutta eduskunnan puhemies Jussi Halla-aho kieltäytyi vedoten historiaan. “Sääntöjen luova tulkinta, jossa edunsaajasta ei jää epäselvyyttä, on leimannut Orbánin hallintoa. Pitää olla varovai“Suomessa pitää kiinnittää huomiota politiikkaan, ettemme valu Unkarin tielle”, sanoo Lapin yliopiston lehtori Mika Luoma-aho. Kerroimme jutun ensimmäisessä osassa siitä, miten populistinen Fidesz-puolue ja pääministeri Viktor Orbán hiljalleen myrkyttävät Unkarin demokratiaa. EU:n mukaan Unkari ei ole enää edes demokratia. Populismi muuttaa ympäri Eurooppaa demokratian pelisääntöjä, eikä totuudella ole enää kuin välinearvo. Suomen viimeisimmät poliittiset käänteet huolestuttavat niin Luoma-ahoa, kuin Helsingin yliopiston oikeushistorian ja roomalaisen oikeuden emeritusprofessori Jukka Kekkosta. Kekkonen muistutti jutun ensimmäisessä osassa, että kaikki arvot eivät ole yhtä arvokkaita, sillä me olemme sitoutuneet yhdenvertaisuuteen EU:n, YK:n ja Suomen perustuslaissa. Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ovat perusarvojamme, eikä niitä tule kyseenalaistaa. Luoma-aho näkee tämänhetkisten poliittisten valintojen vaikuttavan vielä kauas tulevaisuuteen. “Suomen nykyinen hallitus on vaarallinen, sillä mikäli hallitus vielä jatkaa olemassaoloaan, niin äärioikeistoa aletaan pitämään hallituskelpoisena puolueena” Mutta miten populismi on saanut jalkansa oven väliin, ja oikeastaan vaihtanut jo koko oven omaansa? Miksi totuudella ei ole enää väliä? Kekkosen mukaan populismin taustalla on suurempi yhteiskunnallinen muutos. Uudet suunnat eivät synny tyhjästä. “Parhaat ja vahvimmat läntiset demokratiat ovat syntyneet niin, että sosiaalista kiertoa on ollut vahvasti ylöspäin. Sosiaaliset erot ovat tasoittuneet, keskiluokka on vahvistunut ja lapset ovat päässeet vanhempiaan parempiin asemiin”, Kekkonen toteaa. Sosiaalisella kierrolla tarkoitetaan tilannetta, jossa lapset voivat nousta ja myös usein käytännössä nousevat parempaan sosioekonomiseen asemaan kuin vanhempansa. Esimerkiksi köyhän yksinhuoltajan lapsista voi tulla hyväpalkkaisia lääkäreitä. Nyt tilanne on päinvastainen ja kierre suuntautuu alaspäin. Suomessa varallisuuserot ovat alkaneet kasvaa jo 90-luvun puolivälin jälkeen. Monien tutkijoiden mielestä tuoreen hallituksen uusi hallitusohjelma vain lisää eriarvoisuutta. “Eriarvoisuus synnyttää osattomuutta ja syrjäytymistä, jolloin tuntuu, että mitään keinoa tilanteen parantamiseksi ei ole”, Kekkonen kuvailee ihmisten tuntemuksia. Kansalaisten syrjäytymisen ja osattomuuden tunteet nostavat populistisia puolueita valtaan. “Perussuomalaiset ovat nousseet Suomessa, sillä syrjäseuduilla ja maalla on väestöä, jolla ei ole nousun mahdollisuutta eikä oikein turvallisuuden tunnetta. Veikko Vennamo, Suomen maaseudun puolueen perustaja ja Timo Soinin esikuva, puhui aikanaan unohdetusta kansasta. Kansalaiset maaseuduilla ja kaupungeissa katsovat, että hallitusohjelmat käsittelevät vain abstrakteja globaaleja asioita, kuten esimerkiksi ilmastonmuutosta. Näiden kansalaisten pitää kuitenkin pärjätä arjessa päivästä toiseen ja rakentaa elämänsä jollain tavalla. Viimeisiä pisaroita heille voi olla se, että bensan hinta on korkea ja, että “eliitti” syytää resursseja sähköautoihin, vaikka maaseudulla tarvitaan vanhaakin ajoKohti luokkayhteiskuntaa Demokratian heikkoudet “Politiikka yleensä näyttää olevan sellaisen jokapäiväisen pintakuohun leimaavaa toimintaa, jossa haetaan nopeita ratkaisuja.” JUKKA KEKKONEN L apin yLioppiLasLehti 4/23 17 POLITIIKKA
nen siinä, etteivät perussuomalaiset tai kukaan muukaan pääse tulkitsemaan sääntöjä samalla tavalla”, Luoma-aho toteaa. Suomessa ja Unkarissa on yhtäläisyyksiä myös siinä, miten demokraattisista säännöistä puhutaan. “Demokratiasta ei voi puhua vain sääntöjen näkökulmasta. Suomessa ministereitä on kutsuttu rasisteiksi ja natseiksi, ja niitä kohuja on käsitelty kirjesalaisuuden rikkomisina. Niistä pitäisi pystyä puhumaan avoimesti. Ei ole hyvää kehitystä, jos annamme sellaisille voimille, ihmisille ja puolueille statuksen, jotka sallivat tällaisen toiminnan.” Luoma-ahon mukaan vastustaminen on silloin paikallaan. “On vanha viisaus, ettei demokratiaan saa päästää voimia, jotka haluavat sen lakkauttaa. Muuten demokratia häviää aina. Tähän uskon itsekin”, Luoma-aho pohtii. elävänsä demokratiassa, he alkavat käydä levottomiksi. Jos he kokevat, ettei äänestämisellä ole merkitystä, demokratia alkaa kadota instituutioista, joissa sitä perinteisesti ylläpidetään. Unkarissa Orbán on päässyt valtaan ja tehnyt asemansa vaikeasti kaadettavaksi. “Kun taistelu diktatuuria vastaan demokratian ja parlamentarismin puitteissa on vaikeaa tai jopa mahdotonta, se korostaa ulkoparlamentaarisen demokraattisen vaikutuksen merkitystä.” Suomessa myös tieteen asema on tällä hetkellä hyvä, mutta tieteentekijöitä ei käytetä enää samalla tavalla kuin aiemmin. “Tieteilijä voi antaa epävarmuutta tai monia vaihtoehtoja. Ihmiset hakevat turvallisuutta; he haluavat tietää etukäteen, mitä saavat vastaukseksi”, Kekkonen pohtii. Kekkonen on huomannut, että media haastattelee yliopiston henkilökuntaa välillä yksipuolisesti. Suomesta löytyy paljon tieteentekijöitä, joilla on sanottavaa. “Meillä on paljon käyttämätöntä potentiaalia yliopistomaailmassa ja median maailmassa. Meillä on ihmisiä, jotka pystyisivät osallistuman keskusteluun ja jakamaan asiantuntemustaan.” Oikeushistorian ja roomalaisen oikeuden emeritusprofessorina Kekkonen on kiinnittänyt myös huomiota oikeusjärjestelmään ja sen kunnioittamiseen. “Oikeusvaltiossa on myös ylimmät lainvalvojat, kuten oikeuskansleri, joIlta tulee arvovaltaisia kannanottoja. Niitä pitäisi kuunnella tarkemmin. Olen itse joutunut seuraamaan yliopistolla näitä asioita. Täällä esimerkiksi eräs kollegion professorijäsen sanoi, että jos oikeuskansleri sanoo jotain, niin se on vain yhden juristin mielipide. Tämmöisestä pitäisi päästä eroon valtakunnan politiikassa. Instituutioita pitäisi kunnioittaa. Juristina olen ollut monesti raivoissani siitä, mitä korkein oikeus päättää, mutta en alkaisi halveksia ratkaisuja siten kuin monet populistit ovat tehneet.” Demokraattisen oikeusvaltiomme säilymiselle on elintärkeää, että ihmiset luottavat yhteiskunnallisiin instituutioihin. ”Pitäisi kunnioittaa näitä olemassa olevia instituutioita, sillä ne toimivat pääsääntöisesti hyvin, ja ovat maailman parhaiden joukossa”, Kekkonen toteaa. “Erityisesti perussuomalaisten suusta on nyt tullut, että demokratia toimii näin: meillä oli vaalit ja nyt pitää olla hiljaa.” MIKA LUOMA-AHO Demokratiaa on muuallakin kuin Arkadianmäellä Jukka Kekkonen huomauttaa, että demokratia on nyt ymmärretty väärin Suomessa. Vaalien voittajapuolueiden ei tarvitse aina perustaa hallitusta. “Demokratia tarkoittaa sitä, että ne puolueet, jotka pystyvät muodostamaan parlamentaarisen enemmistön, muodostavat hallituksen. Vaikka perussuomalaisilla olisi 98 edustajaa ja muilla 102, niin perussuomalaiset voisivat jäädä oppositioon. Vaalien voittajien ei pidä aina olla hallituksessa”, Kekkonen toteaa. Luoma-aho pohtii myös, että vaalitulokselle annetaan liikaa painoarvoa. “Erityisesti perussuomalaisten suusta on nyt tullut, että demokratia toimii näin: meillä oli vaalit ja nyt pitää olla hiljaa. Tätä vastaan pitää puhua ulkoparlamentaarisesta demokraattisesta toiminnasta. Demokratia on tietenkin vaaleja, mutta se on muutakin. Tällaisina aikoina ulkoparlamentaarisen puolen merkitys korostuu.” Luoma-aho on ollut mukana kirjoittamassa kirjaa Tottelematon kansa. Siinä kerrotaan juuri ulkoparlamentaarisesta demokratiasta, eli poliittisesta vastarinnasta. Ulkoparlamentaarisella demokratialla tarkoitetaan sitä toimintaa, kun ihmiset yrittävät vaikuttaa politiikkaan suoraan, eivätkä enää vain äänestämisellä. “Tavallisen kadunmiehen on hyvin helppoa ajatella, että demokratia on siellä eduskunnassa, Arkadianmäellä ja valtioneuvoston kansliassa. Jos siellä olisikin vain esimerkiksi Orbán sekä yhden ihmisen tahto ja määräykset, niin sekään ei tarkoittaisi, että demokratia katoaisi. Se vain menisi muualle ja toimisi jollain muulla tavalla.” Luoma-ahon mukaan demokratia on moninainen asia, ja ihmiset tarvitsevat sitä eri tavoin. Jos ihmiset eivät koe Tiede ja poliittiset instituutiot “Pitäisi kunnioittaa näitä olemassa olevia instituutioita, sillä ne toimivat pääsääntöisesti hyvin, ja ne ovat maailman parhaiden joukossa.” JUKKA KEKKONEN L apin yLioppiLasLehti 4/23 18 POLITIIKKA
“Jos valtaa pitävät eivät toimi demokraattisesti, niin kansalla ei ole muita mahdollisuuksia kuin vallankumous.” MIKA LUOMA-AHO “Suomessa media toimii hyvin. Tämän suojeleminen on kuitenkin äärimmäisen tärkeää. On huomattava, että nyt olemme nauttineet vapaasta tiedonvälityksestä ja asiantuntijoiden äänestä, mutta joskus saattaa vaikuttaa siltä, että vallanpitäjät eivät aina halua meitä puhumaan ajankohtaisista asioista. Poliitikot saattavat pitää siitä, että tietyistä asioista ei puhuta lainkaan, mutta on hurjan tärkeää puhua niistä. Jos valtaa pitävät eivät toimi demokraattisesti, niin kansalla ei ole muita mahdollisuuksia kuin vallankumous”, Mika Luoma-aho pohtii. Mediaa kuvataan usein vallan vahtikoiraksi tai neljänneksi valtiomahdiksi. Medialla on tieteen kanssa tärkeä rooli demokratiassa. “Journalisteilla ja tutkijoilla on parhaimmillaan vallankumouksellinen asema. Toimittajien ja tutkijoiden yhteispeli on välttämätöntä, jos on kriisi ja siitä halutaan selviytyä. Poliitikkojen toimia pitää valvoa”, Luoma-aho kertoo. Luoma-ahon mukaan Suomessa poliitikot eivät puhu enää niin mielellään kansalle. Silloin toimittajat pystyvät edustamaan demokratian ääntä. “Tutkijat ja journalistit kärttävät puheenvuoroja, ottavat kantaa ja toimivat poliittisesti. He haastavat poliitikkoja, kuten esimerkiksi Wille Rydmania puhumaan viesteistään. Jos poliitikkoja ei painostettaisi puhumaan, niin mitä meillä olisi demokratiasta jäljellä.” Kekkonen kritisoi mediaa, mutta on tyytyväinen sen viimeisimpiin toimiin. ”Sanna Marinin kohut olivat aika lillukanvarsista, mutta nyt on keskitytty isompiin asioihin. Mediat, kuten Iltasanomat ja Iltalehti, olivat aika vahvasti Marinin hallituksen vastaisia, mutta nyt ne ovat kääntäneet kelkkansa tavalla, joka lisää niiden uskottavuutta. Nyt pengotaan aiheellisesti näitä vanhojakin lausumia. Kysymykseksi jää, miksei aiemmin ole pengottu.” Kekkosen mielestä populisteja ei kuitenkaan pitäisi päästää niin helpolla mediassa, kun nyt on päästetty. “He esittävät puolitotuuden tai valheen, ja sen annetaan vain olla. Tutkijat ja journalistit voivat pelätä Halla-ahoa ja näitä teräväkynäisimpiä populisteja, kun sieltä tulee maalittamista ja muuta ikävää. He eivät halua kommentoida populisteja, mutta se retoriikka pitäisi silti repiä auki. Meillä on kuitenkin Suomessa journalisteissa ja tieteentekijöissä väkeä, jotka siihen pystyvät. Se pitäisi tehdä”, Kekkonen sanoo. Suomen demokraattisen oikeusvaltion ja perustuslaillisten arvojen turvaamiseksi on siis tärkeää olla kriittinen ja toimia aktiivisesti niin tieteentekijänä, journalistina ja kansalaisenakin. ”Oikeusvaltiota voi puolustaa vain sellaisilla keinoilla, jotka ovat hyväksyttäviä sen arvopohjan perusteella. Vaikka vastaan tulisi mitä, niin pitää käyttäytyä kohteliaasti ja luottaa sanan voimaan sekä rationaaliseen argumentaatioon”, Kekkonen toteaa. Journalistit demokratian äänenä L apin yLioppiLasLehti 4/23 19 POLITIIKKA
Kuka pelkää leikkauslistaa? Häneltä jäi vaan huomiotta, että ihmiset, jotka ovat toimeentulotuen piirissä, eivät saa muita tuloja. Tyhjästä on paha nyhjästä. Ehkä Iltalehden haastattelu Noora Fägerstömin kanssa paljastaa, millaisten oletusten perusteella hallituksessa päätöksiä tehdään. Köyhät makaavat kotonaan tukien varassa, kun toimeliaat käärivät hihansa, ja nostavat itse yksinään ilman kenenkään apua yrityksensä huipulle. Entistä selkeämmäksi piirtyy kuva uusliberalistisesta ihmiskäsityksestä. Näennäinen solidaarisuus hallituksen edustajien puheissa näyttäytyy irvokkaalta, kun samaan aikaan leikataan heikommassa asemassa olevilta, ja hyvätuloisten verotusta kevennetään. Vaikuttaa siltä, että hallitusohjelman tarkoituksena on rakentaa luokkayhteiskuntaa, jossa kansalaiset kilpailevat vähäisistä resursseista keskenään. Rikkaat voivat jatkaa kulutusjuhlaa, kun yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevat luopuvat peruspalveluista, ja riittävän sosiaaliturvan tuomasta elintasosta. Samaan aikaan hyvesignaloidaan mediassa, miten jokaisesta on pidettävä Suomessa huolta, ja näin turvaamme hyvinvointivaltion. Hallituksen jäsenet useissa puheissaan ovat kertoneet, että näin käännetään Suomen velkalaiva. Väitetään, että olemme samassa veneessä, mutta näin ei ole. Toiset lipuvat auringonlaskuun jahdissa, toiset vuotavassa soutuveneessä, ja jahdissa olevat vievät vielä soutuveneen airot. Kirjoittaja pöyristelee hallituksen ylimielistä asennetta ihmisiä kohtaan, joiden arkea hallitusohjelma myllertää. Valtionvarainministeri Riikka Purran mukaan empatia ei sovi politiikan ohjenuoraksi, mutta entäpä tutkimus? Suomi on saanut jo vuosia Euroopan neuvostolta noottia liian vähäisestä sosiaaliturvasta. Sosiaalija terveysalan kattojärjestö Soste on laskenut, että Petteri Orpon hallitus tiputtaa toimillaan 40 000 ihmistä pienituloiseksi. Hallitusohjelman myötä on noussut myös huolia lapsiperheköyhyyden lisääntymisestä. Opiskelijat ympäri Suomen ovat vallanneet oppilaitoksia osoittaakseen tyytymättömyyttään. Poliittisten lakkojen voi odottaa jatkuvan. Hallituksessa lykättiin vammaispalvelulain voimaantuloa. Yhteiskunnan heikoimpia käytetään oman puolueen kilven kiillottamiseen ja keskustelun kääntämiseen, kun keskustellaan rasismista Ylen A-studiossa. Hallitusohjelman julkaisun jälkeen eri alojen asiantuntijoilta on kuulunut soraääniä, eikä hallituksen jäsenet ulostuloillaan ole onnistunut vakuuttamaan siitä, että suunniteltujen uudistusten pitkäaikaisia vaikutuksia on selvitetty. Samaan aikaan Helsingin Uutiset kertoivat hallituksen lopettavan valtioneuvoston selvitysja tutkimustoiminnan. Helsingin Sanomat uutisoi, että kaikki Suomen tieteen akateemikot ovat huolissaan valtiovarainministeriön vajaasta budjettiehdotuksesta. Uutisessa tuotiin esiin, että hallitusohjelmaan kirjatut varat tulevat kohdistumaan yritysten innovaatiotoimintaan eikä tutkimukseen. Rahoitus kohdistuu lähinnä yrityksille ja tulee heikentämään perustutkimuksen tasoa. Tämä tulee etenkin näkymään nuorten tutkijoiden kohdalla. Pääministeri ei tiennyt A-studiossa, miten solidaarisuusvero kohdistuu häneen. Hän ei tiennyt, miten hallituksen ohjelma koskee häntä tai vähintään piiloutui hämmentyneen habituksen taakse, nosti kädet ilmaan ja totesi “taikuri on itsekin ihmeissään tempustaan”. Orpon tiedot myös sosiaaliturvan muodostumisesta vaikuttavat puutteellisilta. Kesäkuussa Orpo kertoi kannattavansa A-studiossa toimeentulotuen asumislisään omavastuuosuutta. TE KS TI JA KU VA • JE N N A N YL UN D L apin yLioppiLasLehti 4/23 20 KOLUMNI
“Olemme kaikki yhtä perhettä. Yksi Ukraina.” Venäjän hyökkäyssodan aikana Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi on noussut satoja kertoja erilaisten yleisöjen eteen pitämään puheita. Millaista kuvaa Zelenskyi rakentaa ukrainalaisesta kansallisidentiteetistä puheissaan? TEKSTI JENNI KATERMAA • KUVITUS JOSEFINA YRJÖLÄ 21 L apin yLioppiLasLehti 4/23 KANDI
Venäjän hyökkäyssodan aikana Ukrainan presidentistä Volodymyr Zelenskyistä on tullut maailmanpolitiikan keskeinen hahmo. Zelenskyi on viestinyt maailmalle ja kansalleen lähes päivittäin sodan tapahtumista satojen puheiden välityksellä. Puheet löytyvät Ukrainan presidentin virallisilta nettisivuilta videoja tekstimuodossa. Puheiden kokoelmaa selatessa vaihtelee kotikutoisen näköiset itsekuvatut videot ja lukuisissa edustustilaisuuksissa läsnä olevalle yleisölle pidetyt virallisemmat puheet. Zelenskyi on puhunut yleisöjen edessä eri maiden parlamenteissa, kansainvälisen politiikan foorumeissa ja EU:n sekä YK:n jäsenmaiden kokouksissa. Tarkastelin kandidaatintutkielmassani neljää Zelenskyin pitämää sota-ajan puhetta analysoidakseni retorisia keinoja, joita hän käyttää. Analysoimani puheet olivat puhe Yhdysvaltain kongressille, puhe Eurooppa-neuvostolle, presidentin uudenvuodenpuhe sekä yhtenäisyyden päivän puhe. Tutkielmassani pyrin vastaamaan siihen, millaista kuvaa Zelenskyi maalaa ukrainalaisesta kansallisidentiteetistä puheissaan. Venäjän hyökkäyssodan aikaisissa puheissa rakennetaan tarinaa kahdesta kansasta: ukrainalaisista ja venäläisistä. Puheissa kerrotaan sodan osapuolten motiiveista, ja siten pyritään saamaan kannatusta Ukrainan tai Zelenskyin intresseille. Sanojen taakse kätkeytyy aina vahvoja merkityksiä ja Zelenskyin puheissa jokainen sana välittää jonkinlaista viestiä. Piilotettuja merkityksiä ymmärtääkseen on tärkeää hahmottaa argumentaation tavoitteita. Filosofi Chaïm Perelmanin argumentaatioteorian mukaan yleisön merkitys korostuu osana argumentaatiota. Perelmanin teorian yleisöpainotus ohjasi merkittävästi aineiston analyysiä osana tutkielmani tekoa. Venäjän hyökkäyssodan aikana Zelenskyin julkisilla esiintymisillä on ollut valtava merkitys niin Ukrainan kansalaisille kuin myös muille valtioille. Zelenskyin julkiset esiintymiset ja lausunnot käynnissä olevan sodan aikana ovat maailmanpoliittisesti merkittäviä ja suuntaa antavia viestejä. Zelenskyin kaltaiselle kansainvälisesti vaikuttavalle johtajalle puhe on välttämätön politiikan väline. Tapa, jolla presidentti puhuu kansalaisistaan vaikuttaa siihen, miten kansainvälisessä politiikassa suhtaudutaan sodan osapuoliin. Puheissaan Zelenskyi pyrkii vakuuttamaan yleisönsä vapauden, rauhan, yhtenäisyyden ja demokratian puolustamisesta. Kun Zelenskyi vetoaa kyseisiin arvoihin puhutellessaan esimerkiksi Yhdysvaltain kongressia tai Eurooppa-neuvostoa, osoittaa hän siten tuntevansa länsimaisen yleisönsä. Lisäksi Zelenskyi monissa yhteyksissä rinnastaa etenkin vapauden ja yhtenäisyyden arvot ukrainalaisiin luoden näin kytköksen yhteiseen arvomaailmaan länsimaiden kanssa. Empatiaa tunnetaan parhaiten samankaltaisia kohtaan; siksi Zelenskyi haluaa sitoa ukrainalaiset länsimaalaisuuteen. Länsimaiden tuki Ukrainalle sodassa on ollut elintärkeää. Venäjän pakotteilla sekä Ukrainan saamalla aseellisella avulla on merkittävä vaikutus Ukrainan sotamenestykseen. Tärkeää on myös solidaarisen ja aineettoman tuen osoittaminen. Zelenskyi pyrkii vakuuttamaan muulle maailmalle, että avun suuntaaminen ukrainalaisille on välttämätöntä. Zelenskyin retoriikassa ukrainalaiset sidotaan osaksi länsimaista arvomaailmaa, ja siten pyritään saavuttamaan länsimaiden aineellinen sekä aineeton tuki. Ukrainan kansalle suunnatuissa puheissa Zelenskyi kuvailee kaikkea ukrainalaiselle kulttuurille ominaista ja arvokasta: idyllistä luontoa, värikästä korkeaja kansankulttuuria sekä monikulttuurista historiaa. Kulttuurin kuvauksessa ilmenee presidentin ja ukrainalaisten jakama ylpeys kollektiivisesta kulttuuripääomasta ja Ukrainan kansallisuudesta. Sotivalle kansalle kuvaukset tutun ja turvallisen kotimaan kulttuurisista idylleistä on kansallista taisteluhenkeä nostattavaa. Zelenskyin puheissa ilmenee sota-ajalle tyypillistä kansallisidentiteetin kuvailua. Zelenskyi puhuu ukrainalaisista pelottomana ja vahvana kansana. Ukrainalaisten periksiantamattomuutta ja rohkeutta korostetaan asettamalla heidät vastakkain Venäjän kanssa. Venäjästä ja venäläisistä puhuessaan Zelenskyi ei säästele sanojaan, vaan nimittää heitä esimerkiksi terroristeiksi, murhaajiksi ja roistoiksi. Kansainvälisen politiikan professori Vilho Harle kirjoittaa, että sodassa vihollisen täytyy olla paha, jotta kansa pystyy oikeuttamaan sodankäynnin ja näkemään oman puolen teot sankarillisina. Zelenskyin puheissa ukrainalainen kansallisidentiteetti näyttäytyy itsenäisenä ja Venäjästä irti pyristelevänä. Slaavilaisten kielten suomentaja Eero Balk ja kielentutkija Jussi Nuorluoto ovat sitä mieltä, että ukrainalaista kulttuuri-identiteettiä on pitkään määrittänyt rajanveto venäläisyyteen. Toisaalta Ukrainan ja Venäjän yhteinen historia on vaikuttanut vahvasti ukrainalaiseen kulttuuriin sekä kansan kollektiiviLänsimaat Ukrainan tukena Länsimaiden tuki Ukrainalle sodassa on ollut elintärkeää. Venäjän pakotteilla sekä Ukrainan saamalla aseellisella avulla on merkittävä vaikutus Ukrainan sotamenestykseen. Ukrainalainen kulttuuri ja kansallisidentiteetti 22 L apin yLioppiLasLehti 4/23 KANDI
seen identiteettikokemukseen. Länsija Itä-Ukraina eroavat toisistaan vahvasti niin kielen, uskonnon kuin poliittisten suuntaustenkin suhteen. Puheissaan Zelenskyi ei suoraan mainitse Ukrainan kaksikielisyyttä tai Venäjän kanssa jaettua historiaa. Vaikeneminen Venäjän läsnäolosta ukrainalaisessa kulttuurissa ja identiteetissä on luultavasti Zelenskyiltä tietoinen päätös luoda etäisyyttä Venäjään ja venäläisyyteen. “Seisomme, taistelemme ja voitamme. Koska olemme yhtenäisiä. Ukraina, Amerikka ja koko vapaa maailma”, Zelenskyi julisti Yhdysvaltain kongressille viime vuoden joulukuussa. Sanoissa kiteytyy sodan maailmanlaajuinen vaikutus. Globaalissa maailmanpolitiikassa ei ole valtiota johon sota ei vaikuttaisi; siispä jokaisen valtion odotetaan asettuvan puolustamaan jompaa kumpaa sodan osapuolta. Sota on valtiolle ja kansakunnalle äärimmäinen tilanne, jossa me ja muut -asetelma tuottaa erilaisia käsityksiä ja mielikuvia sodan osapuolista. Zelenskyin sota-ajan puheista valtiot ovat saaneet käsityksen siitä, millainen kansa Venäjää vastaan taistelee. Zelenskyin puheet ovat toimineet vahvoina kannanottoina länsimaisten arvojen puolelle asettumisesta. Ukrainalainen kansallisidentiteetti asemoituu puheissa pääosaan ja kansallisromanttiset kuvaukset kehottavat puolustamaan Ukrainaa. Lähteet: Zelenskyi, Volodymyr (2023) Ukraine is united because it is strong. Ukraine is strong because it is united President’s greetings on the Day of Unity. 22.1.2023. Zelenskyi, Volodymyr (2022) We stand, we fight and we will win. Because we are united. Ukraine, America and the entire free world address by Volodymyr Zelenskyy in a joint meeting of the US Congress. 22.12.2022. Zelenskyi, Volodymyr (2022) New Year greetings of President of Ukraine Volodymyr Zelenskyy. 31.12.2022. Zelenskyi, Volodymyr (2023) We must guarantee security of Europe address by the President of Ukraine to the participants of the special session of the European Council. 9.2.2023. Ahola, Suvi (2022) Sinikeltainen kulttuurimaa. Helsingin Sanomat. 30.5.2022. Harle, Vilho (1991) Hyvä, paha, ystävä, vihollinen. Helsinki; Tampere: Rauhankirjallisuuden edistämisseura: Rauhanja konfliktintutkimuslaitos. Kulyk, Volodymyr (2016) National Identity in Ukraine: Impact of Euromaidan and the War. Europe-Asia Studies, 68(4), 588–608. Yuzych, Yuriy (2018) “Glory to Ukraine!”: Who and when was the slogan created? Istorychna Pravda. 4.10.2018. Nationalismi ja kansallisidentiteetti muutoksessa Zelenskyin puheissa kaikuu vahva nationalistinen sanoma. Ukrainan sodan nationalistiseksi symboliksi on muodostunut huudahdus Kunnia Ukrainalle! (Slava Ukrajini!). Kyseinen isänmaallisuuden osoitus toistuu lähes kaikkien Zelenksyin puheiden lopussa. Huudahduksella on pitkä nationalistinen historia; sitä on käytetty Ukrainan itsenäisyystaisteluissa jo 1800-luvun lopulta lähtien. Epävakaassa ilmapiirissä ja sodan murroksessa kansallisidentiteetissä ilmenee muutoksia, joiden tutkiminen on tärkeää kansakuntien tulevaisuuden hahmottamisen kannalta. Poliittiset epävarmuudet ja sotilaalliset konfliktit Ukrainassa ovat vahvistaneet ukrainalaisten kansallisidentiteettiä sekä nationalistista yhtenäisyyttä, mikä näkyy erityisesti venäläisyydestä etääntymisenä. Zelenskyin puheissa nationalismin vahvistuminen ilmenee symbolisten huudahdusten lisäksi esimerkiksi ukrainalaisten kuvailussa yhtenäisenä perheenomaisena kansana, joka isänmaallisesti puolustaa omaa maataan. Myös venäläisyydestä vaikeneminen kansankulttuuria ja historiaa kuvailtaessa on nationalistinen päätös. Epävakaassa ilmapiirissä ja sodan murroksessa kansallisidentiteetissä ilmenee muutoksia, joiden tutkiminen on tärkeää kansakuntien tulevaisuuden hahmottamisen kannalta. Ukraina osana yhtenäistä länttä 23 L apin yLioppiLasLehti 4/23 KANDI
Sitä niittää, mitä kylvää TEKSTI JA KUVA • ESKO ROMSI Kirjoittaja vaatii sukupuolirooleihin ja -odotuksiin muutosta. Jo muinaisessa Mesopotamiassa on valitettu siitä, että nuoriso on pilalla. Avasin eräänä päivänä viattomasti Helsingin Sanomat ja huomasin, että oli kirjoitettu taas yksi uutinen, joka käsitteli nykyistä Suomen pyhää lehmää, eli Pisa -tuloksia. Artikkelissa oli hyvin voimakkaasti “poikia” jopa infantilisoiva näkökulma, jossa yhteiskunnan tulisi tukea voimakkaammin “poikien” tapaa oppia ja antaa sitä kautta heille paremmat mahdollisuudet korkeakouluttautua. Minulle tuli useamman kerran tekstiä lukiessani fyysisesti huono olo. Millä periaatteella suomalaisen yhteiskunnan tulee hyväksyä se, että “pojat” on niin voimakkaasti opetettu ajattelemaan, ettei heidän tarvitse opiskella samalla tavoin, kuin “tyttöjen”, ja tietynlainen häiritsevä käytös tai opiskelun vähättely on “pojille” oikeanlaista käytöstä. Meidän yhteiskuntamme on vuosikymmenten ajan opettanut “pojille”, että sivistyksellä ja opiskelulla sekä muut huomioivalla käytöksellä ei ole merkitystä, koska heillä nyt vaan sattuu olemaan penis. Tähän todennäköisesti vaikuttaa myös tietynlainen maskuliinisuuteen liitetty oman onnensa seppä -kulttuuri, jossa akateemisella menestyksellä ja sivistyksellä ei ole väliä, jos on idea ja lähtee päättäväisesti sitä kohti. Sillä ei niinkään ole väliä, miten oman tiensä raivaa, kunhan pääsee sellaiseen lopputulokseen, joka nähdään maskuliinisessa kulttuurissa hyväksyttävänä. Kun tällaista kulttuuria on toistettu vuosikymmeniä ei tulisi yllättyä siitä, että “poikien” arvostus koulusivistystä kohtaan on laskenut. Helsingin Sanomien artikkelissa Miksi pojat jäivät jälkeen? mainittiin mielenkiintoinen fakta siitä, että tutkimusten mukaan tämä muutos tapahtuu jossain neljännen ja kahdeksannen vuosiluokan välillä. Näkisin tässä yhteyden siihen, että tuolla välillä yksilöt alkavat tutkiskella omaa sukupuoli-identiteettiään, ja yleensä ihminen haluaa toimia sen mukaan, minkä näkee ympäristössään hyväksyttäväksi, miten tulee olla “mies”. Tällöin alkaa voimakkaasti vaikuttaa se perintö, jonka koulutuksen arvostus on jättänyt suomalaiseen kulttuuriin vuosikymmenten mittaan. ympäristöstä tulee viestiä, että kouluarvosanoilla ei ole merkitystä, vaan tärkeämpää on tehdä rahaa nopeasti ilman ulkopuolista apua sekä kerätä ulkoisia materiaalisia merkkejä taloudellisesta menestyksestä ja saada arvostusta niiden kautta erityisesti muilta “miehiltä”. Artikkelissa on yksi erittäin voimakkaasti tähän viittaava kohta, kun kirjoitettiin siitä, miten koulun tulisi muuttaa opetustapojaan pelillisemmäksi, jotta “pojat” voisivat oppia paremmin. Koulun koepainotteisuudesta on valitettu jo vuosia, mutta vasta sen yhdistyessä “poikien” oppimistuloksiin koulun pitäisi muuttua eikä niinkään oppilaiden suhtautumisen. Tämän ajatuksen absurdiudesta puhui jo yli vuosikymmen sitten Suomen entinen presidentti Tarja Halonen. Tällainen pelillistäminen itsessään on hyvä keino yhtenä erilaisten oppijoiden huomioinnissa. Kuitenkin ajatus siitä, että pelillistämisellä vähennettäisiin “poikien” tarvetta muuttaa kulttuurillista opittua käsitystä omista toimintatavoistaan on absurdi. Suomessa tulisi ennemminkin miettiä sitä, miten tähän on päädytty, ja murtaa maskuliiniset käsitykset, jolloin negatiivinen suhtautuminen koulua kohtaan ei enää olisi yksi “miehen” identiteetin rakennuspalikoista. Viime artikkelissani kirjoitin representaatiosta ja sen tärkeydestä. Tässäkin aiheessa representaatiolla on erittäin tärkeä osa, sillä ihmisen toimintaan vaikuttaa se, millaista kuvastoa hän ympäristöstään saa. Niin kauan, kun käsitys “mieheydestä” pysyy koulukielteisenä, ei voida olettaa, että suuretkaan muutokset koulun toimintatavoissa välttämättä saisivat aikaan laajaa muutosta Pisa -tulosten kaltaisissa mittauksissa. Kiinnostava kysymys tässä kohtaa on se, miksi suomalaisten on niin vaikea katsoa peiliin ja myöntää jälleen kerran se, että ihmisten tunkeminen samaan muottiin ei johda mihinkään hyvään. Yhteiskunnan täytyy pystyä myöntämään se, että aiemmin on tehty virheitä tietynlaisessa ylisukupuolittuneessa kasvatuskulttuurissa. Siitä ei tarvitse syyttää tässä vaiheessa enää ketään, vaan tärkeämpää on se, miten toimimme tämän seikan suhteen tulevaisuudessa. Tätä ei voi sysätä pelkästään koulujen vastuulle, vaan kaikki lähtee yksilön kasvuympäristöstä. Meidän täytyy lakata ylläpitämästä vahingollisia sukupuolistereotypioita, koska ne vaikuttavat negatiivisesti paitsi koko yhteiskuntaan, niin erityisesti niihin yksilöihin, joita kasvatetaan. Mitä vähemmän pakotamme kasvavia nuoria erilaisiin karsinoihin, sitä enemmän annamme heille tilaa itse löytää ominaiset tapansa ilmaista itseään, ja etsiä sitä paikkaa, jossa yksilö voi kokea kaikista parhaiten voivansa olla oma itsensä. Tällä hetkellä on turha valittaa siitä, että Pisa -tulokset laskevat, kun yhteiskunta itse on ollut mitä voimakkaimmin vaikuttamassa siihen sukupuolistereotypioiden vahvistamiseen, jonka takia tämä lasku tapahtuu. Lähteet: Paananen, Veera (2023) Miksi pojat jäävät jälkeen? Helsingin Sanomat, 14.8.2023. L apin yLioppiLasLehti 4/23 24 KOMMENTTI
PAREMMAN YHTEISTYÖN PERÄSSÄ YTHS on saanut kritiikkiä pitkistä lääkärija hammaslääkärijonoista. Ylioppilaskuntien ja opiskelijakuntien tehtävänä on pitää huolta siitä, että opiskelijat saavat rahoilleen vastinetta YTHS:ltä. Kuka pitää huolta opiskelijoiden oikeuksista, jos edunvalvonta on tehty lähes mahdottomaksi? TEKSTI ÅSA NIEMI • KUVAT SUSAN NIEMI ”Puolet vastaajista ei kokenut saavansa terveydenhoitomaksulle vastinetta.” Näin kertoo Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiötä YTHS:ää koskeva kysely, jonka tekivät Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL ja Suomen opiskelijakuntien liitto SAMOK. Kyselyyn vastasi noin 4500 opiskelijaa toukokuussa 2023. Kyselyyn vastanneet opiskelijat olivat kuitenkin tyytyväisiä saamaansa palveluun ja kiittelivät kyselyssä erikseen YTHS:n henkilökuntaa. Opiskelijoilla ei siis ole ongelmia itse palvelun kanssa, vaan ongelmat kohdistuvat palveluiden saatavuuteen ja pitkiin jonoihin. Ammattikorkeakoulut siirtyivät YTHS:n palveluihin vuonna 2021. Se on kaksinkertaistanut YTHS:n rahoituksen noin 40 miljoonasta eurosta noin 80 miljoonaan euroon. Samaan aikaan opiskelijoiden määrä tuplaantui. Pian kolme vuotta jatkunut yhteistyö Lapin ammattikorkeakoulun opiskelijakunnan ROTKO:n ja YTHS:n välillä on ollut paikoittain hankala. ”Meille ongelma ei ole vain hoitoalan resurssit, vaan suurimmat ongelmat tuntuvat kytkeytyvän YTHS:n hallintoon”, kertoo Lapin AMK:n opiskelijakunta ROTKO:n jäsenpalveluja edunvalvonta-asiantuntija Pieta Pyhtinen. Tätä juttua varten on haastateltu Pyhtisen lisäksi ROTKO:n hallituksen sosiaalipoliittista vastaavaa Leevi Viljasta, vertaisohjauksen asiantuntijaa Niina Piispasta sekä toiminnanjohtajaa Elina Holmia. Pyhtinen aloitti työt ROTKO:lla vuoden 2022 alkupuoL apin yLioppiLasLehti 4/23 25
lella, jolloin YTHS ei ollut kenenkään työntekijän pääasiallisena vastuuna. YTHS:stä tuli Pieta Pyhtisen vastuualue ja kaverikseen hän sai vuoden 2023 alussa ROTKO:n hallituksen sosiaalipoliittisen vastaavan Leevi Viljasen. Pyhtinen ja Viljanen kohtasivat suuria haasteita heti alusta asti yrittäessään huolehtia opiskelijoiden edusta. ”Jokainen opiskelija maksaa saman maksun, joten kaikilla pitää olla yhtäläiset mahdollisuudet hoitoon”, Pyhtinen kertoo. Lapin AMK:ssa on vähän alle 6000 opiskelijaa kolmessa eri toimipisteessä: Kemissä, Torniossa ja Rovaniemellä. Opiskelijoista 40 prosenttia eli noin 2500 opiskelijaa opiskelee Kemin ja Tornion toimipisteissä. Rovaniemen toimipisteen YTHS-palvelut sijaitsevat AMK:n lähellä yliopistolla. Kemissä ja Torniossa tilanne on kuitenkin jo monimutkaisempi ja hankalampi. Kemissä AMK sijaitsee muutaman kilometrin päässä Kemin keskustasta. Terveydenhoitajan palvelut ovat AMK:n viereisen ammattikoulun tiloissa, mutta lääkäri ja hammaslääkäri ovat Kemin keskustassa. YTHS on ostanut keskustan palvelut Terveystalolta ja Coronarialta. Torniossa, noin puolen tunnin ajomatkan päässä Kemistä, on laboratoriopalvelut. ”Hypoteettisessa tilanteessa Tornion toimipisteen opiskelija joutuisi siis kulkemaan ensin Torniosta Kemiin terveydenhoitajan vastaanotolle, sitten takaisin Tornioon laboratorioon, takaisin Kemiin lääkärin vastaanotolle ja lopuksi vielä kotiin Tornioon. Helpompaa olisi vain käyttää paikallista terveyskeskusta”, Pyhtinen pohtii. Välimatka Kemin ja Tornion välillä on pitkä. Kaupunkien välinen julkinen liikenne on lähinnä linja-autojen varassa, eikä niitäkään kulje paljon. ”Linja-autoja ei kulje kovin usein, eivätkä ne kaikki pysähdy koululla.” Kela on säätänyt opiskelijoiden turvaksi YTHS:lle saavutettavuuskriteerit, jotka määrittelevät, kuinka nopeasti, kuinka usein ja millä hinnalla koululta pääsee YTHS:n palveluihin. Pyhtinen huomasi pian aloitettuaan työt, että nämä saavutettavuuskriteerit eivät täyty Kemin ja Tornion alueella. Opiskelijat eivät päässeet kulkemaan YTHS:n palvelupisteille tarpeeksi usein. Hän lähti viemään asiaa heti eteenpäin. ”Selvitin asiaa ensin YTHS:ltä, mistä minut lopulta ohjattiin Kelalle. Kysyin sitten asiaa Kelalta ja yhteydenottoni jälkeen Kelan työntekijä kysyi asiaa YTHS:ltä. Vastaus oli, että he olivat katsoneet julkisen liikenteen aikatauluja netistä, ja ne täyttävät saavutettavuuskriteerit. Näin ei kuitenkaan PALVELUIDEN HEIKKO SAATAVUUS ollut. Vuoroja kulki päivittäin noin 15, niin kuin YTHS kertoikin, mutta niistä vain murto-osa kulkee YTHS:n palvelupisteiden ohi.” Pyhtisellä oli vielä asian selvittely kesken, kunnes tuli joulukuu 2022. Eräs Lapin AMK:n opiskelija soitteli silloin YTHS:lle omista asioistaan, ja sattumalta puhelun aikana tuli ilmi, että saavutettavuuskriteerit ovat muuttuneet. Opiskelijan kautta tieto saavutti myös ROTKO:n. ”Myöhemmin selvisi, että YTHS oli pyytänyt Kelaa muuttamaan saavutettavuuskriteereitä ja Kela teki niin”, Viljanen selventää. Kelan terveydenhuoltoetuuksien osaamiskeskuksen erikoissuunnittelija Mari Stenberg kertoo, että saavutettavuuskriteereitä piti muuttaa, koska tarvittiin mahdollisuus palveluiden joustoon. ”Tietyillä paikkakunnilla opiskelijat opiskelevat pääasiassa tai kokonaan etänä ja YTHS:n palveluiden käyttö kyseisillä paikkakunnilla oli ollut vähäistä tai olematonta. YTHS:n palveluiden järjestämiselle aiemmassa muodossa ei ole ollut enää riittäviä perusteita. Aiemmat palvelutuotannon kriteerit osoittautuivat siis käytännössä epätarkoituksenmukaisiksi.” Stenberg kuitenkin toteaa, että saavutettavuuskriteereistä pidetään huolta opiskelijoiden etua ajatellen. ”Opiskelijamääriä ja mahdollisia palveluverkon muutostarpeita seurataan aktiivisesti”. Kysyimme YTHS:ltä, miksi palvelut ovat jakautuneet näin epätasaisesti kahden kaupungin välille. YTHS:n pohjoisen alueen aluejohtaja Juha Tiainen vastasi kysymykseen kertomalla Kemin ja Tornion palvelupisteistä. ”Rakennamme palvelupisteverkostomme niin, että palvelumme ovat saatavilla saavutettavuusvelvoitteiden mukaisesti, mutta myös opiskelijamäärät ja palvelun kysyntä huomioiden. Tarjoamme Tornion opiskelijoille YTHS:n palvelut Kemistä ja Kemissä meillä on oma yleisja mielenterveyden palvelupiste, ja ostopalvelu tukee tämän palvelupisteen palveluja. Toisaalta YTHS:n laboratoriopalveluita tuottava kumppanimme SynLab sijaitsee Torniossa ja palvelee myös Kemin opiskelijoita. On hyvä muistaa, että 70 % YTHS:n asiakkaiden asioinnista tapahtuu etänä, eli KUVASSA • LAPIN AMK:N KEMIN TOIMIPISTE ”MYÖHEMMIN SELVISI, ETTÄ YTHS OLI PYYTÄNYT KELAA MUUTTAMAAN SAAVUTETTAVUUSKRITEEREITÄ JA KELA TEKI NIIN.” -LEEVI VILJANEN L apin yLioppiLasLehti 4/23 26 EDUNVALVONTA
digitaaliset palvelut saavuttavat asiakkaat paikasta riippumatta. Saavutettavuuskriteerien mukainen palveluverkosto ja siihen liittyvät muutokset hyväksytetään aina Kelalla.” Aiemmin YTHS:n palvelupisteelle piti päästä kulkemaan koululta kerran tunnissa ja matka-aika sai olla 45 minuuttia. Nyt kuitenkin perille pitää päästä enää 3 kertaa päivässä ja matka-aika saa olla 90 minuuttia. Saavutettavuuskriteereiden muutos ei ole vaikuttanut palveluihin Kemi-Tornion alueella. ”Uudet kriteerit täyttyvät meillä, mutta ei tämä ole meidän alueen opiskelijoiden edun mukaista”, Pyhtinen toteaa. Kukaan ei ole tiedottanut tähänkään päivään mennessä ROTKO:a YTHS:n saavutettavuuskriteereiden muutoksista. Pyhtinen selvitteli asiaa ja sai tietää, että YTHS:n olisi pitänyt tiedottaa muutoksista. Pohjoisella alueella tieto ei kulkenut. YTHS:n pohjoisen alueen aluejohtaja Tiaisen mukaan muutos on käsitelty pohjoisen alueellisessa johtokunnassa. ”Siinä on jäsenenä ylioppilaskuntien ja opiskelijakuntien edustajia sekä korkeakoulujen edustajia. Sama malli toimii kaikilla YTHS:n alueilla.” Johtokunnan kokoukset ovat aiheuttaneet ongelmia ROTKO:lle jo kauan. Pyhtinen aloitti työt YTHS:n parissa vuonna 2022, jolloin hänelle selvisi, että pohjoisen alueen opiskelijakunnilla ei ole puheja läsnäolo-oikeutta YTHS:n johtokunnan kokouksissa. Pohjoisella alueella on neljä opiskelijakuntaa, joista aina kahdella vuorollaan on vuoden ajan oikeus käydä kokouksissa. Tätä kutsutaan rotaatiovuoroksi. Joka vuosi siis kaksi opiskelijakuntaa on kokouksessa ja kaksi muuta jäävät ulkopuolelle, sillä heillä ei ole puheja läsnäolo-oikeutta. YTHS:n Tiaisen mukaan puheja läsnäolo-oikeuksista on keskusteltu, mutta päätöstä ei ole tehty. ”Puheja läsnäolo-oikeudella voi siis olla jäseniä johtokunnissa, sitä ei ole kielletty. Johtokunta itse päättää ottaako jäseniä niillä oikeuksilla. Pohjoisen alueen johtokunnassa ei ole yhtään puheja läsnäolo oikeudella olevaa, vaan kaikki ovat varsinaisia jäseniä. Ammattikorkeakoulujen osalta on ollut rotaatio varsinaisen kokousedustajan osalta. Toki tällä kokousedustajalla on velvollisuus informoida myös muut oppilaskunnat, jotka eivät ole kokouksessa.” Pyhtisen ja Viljasen mukaan olisi kuitenkin tärkeää, että kaikki pääsisivät mukaan kokouksiin. ”Puheja läsnäolo-oikeus on tärkeä, sillä sen avulla YTHS:n tieto saavuttaa varmasti kaikki, eikä kukaan jää pimentoon. Oikeuden avulla myös me voimme viedä opiskelijoita koskevaa tietoa ja opiskelijoiden antamaa palautetta sinnepäin. Ilman oikeutta tiedot kulkevat monien ihmisten kautta. Rikkinäinen puhelin on aina huono viestintätapa”, Pyhtinen kertoo. Pyhtinen selvitti puheja läsnäolo-oikeuden puuttumista monesta eri paikasta ja lopulta selvisi, että oikeudesta ollaan luopumassa kokonaan kaikilla alueilla. Suomen Suomen opiskelijakuntien liitto SAMOK:n sosiaalipolitiikan asiantuntija Ninni Kuparinen kertoo, että alueellisten johtokuntien puheja läsnäolo-oikeudet ovat juuri nyt suurennuslasin alla. Niitä on pitänyt lopettaa sen takia, että YTHS:llä huomattiin, että vaitiolovelvollisuuteen liittyy ongelmia. ”Alueellisten johtokuntien puheja läsnäolo-oikeuksia on useammalla alueella rajoitettu. Opiskelijajärjestöjen osallistaminen näiden johtokuntien toimintaan turvataan myös jatkossa. Meillä on SAMOK:n ja YTHS:n välillä tästä erittäin hyvällä yhteistyöllä ja yhteisellä tavoitteella työ käynnissä”, Kuparinen kertoo. Tällä hetkellä ei kuitenkaan ole olemassa selkeää järjestelyä, miten tieto kulkee YTHS:n alueellisista johtokunnista kaikille alueen opiskelijakunnille. Tiedotukseen liittyviä ongelmia on kaikilla alueilla. Asiasta käydään kuitenkin tällä hetkellä keskustelua. “Teemme tällä hetkellä uusia valtakunnallisia sääntöjä, jotka mahdollistavat kaikille alueille niille parhaan mahdollisen toimintatavan.” Yksi YTHS:n tehtävistä on edistää opiskeluympäristön ja -yhteisön hyvinvointia. Opiskeluympäristöt tarkastetaan kolmen vuoden välein ja niitä seurataan vuosittain. Nyt 2023 tarkastus tehtiin ensimmäisen kerran Lapin AMK:n toimipisteisiin. Tarkastukseen liittyen tehdään ensin ennakkokysely opiskelijoille, josta saatujen tietojen kanssa terveystarkastaja käy kiertämässä koulut läpi. Opiskelijoille lähetettiin ennakkokysely viime keväänä, mutta kyselyssä oli suuria epäkohtia. ”Kysely oli tehty yliopistopohjaisesti. Kyselyssä puhuttiin esimerkiksi ylioppilaskunnista”, Pyhtinen kertoo. ”Kyselyyn vastaava opiskelija ei voinut eritellä kyselyssä, puhuuko hän Rovaniemen, Kemin vai Tornion toimipisteestä. Kysyimme asiaa YTHS:ltä ja meille sanottiin, että kaupunkeja ei ole mahdollista eritellä. Paikkakunnat ovat kuulemma niin pieniä, että yksilön identiteettisuoja häviää, jos kyselyssä kysytään paikkakuntia”, Viljanen muistelee. Lopulta tilanne saatiin ratkaistua niin, että jokaiselle toimipisteelle tehtiin omat kyselyt. Kysely oli edelleen yliopistopohjainen, ja sellaiseksi se jäi. Seuraava ongelma olikin sitten jo terveystarkastukseen osallistuville toimijoille lähetetty ennakkokysely. ROTKO:kaan ei voinut eritellä ONGELMIA TIEDOTUKSESSA OPISKELUYMPÄRISTÖN TARKASTUS L apin yLioppiLasLehti 4/23 27 EDUNVALVONTA
kyselyssä paikkakuntaa. ”Saimme vastauksen, että vastatkaa parhaimman mukaan. Eihän parhaan koulumme tilat kerro mitään oikeasta tilanteesta”, Viljanen toteaa. ”Toimipisteet ovat erilaisia, eikä niitä voi käsitellä nippuna. Esimerkiksi Tornion toimipiste ei ole esteetön, siellä on korkeita kynnyksiä ja painavia väliovia eikä siellä ole automaattiovia. Jos kyselyihin vastattaisiin vain parhaimman mukaan, niin Tornio jäisi aivan huomiotta”, Pyhtinen kuvailee. Pyhtinen ja Viljanen kuulivat, että monissa paikoissa on pitänyt vastata päinvastoin huonoimman mukaan. Näin kyselyn vastaukset eivät ole valtakunnallisesti vertailukelpoisia, vaikka niitä vertailuun käytetäänkin. Syyskuussa 2023 oli jo kauan odotettu viikko, kun terveystarkastajat saapuivat kiertämään toimipisteitä. Kemissä ja Torniossa odotus vaihtui epäuskoon, kun selvisi, että terveystarkastajilla ei ole aiemmin tehdyn ennakkokyselyn tuloksia. Ennakkokyselyjen tietoja tarvittaisiin, jotta terveystarkastajat voisivat todeta opiskelijoita huolettavat asiat. ”Kiersimme terveystarkastajien kanssa Kemissä, mutta olihan kierros erilainen”, Viljanen kertoo verraten kierrosta Rovaniemen kierrokseen, jolla terveystarkastajilla oli ennakkokyselyn tiedot. Kierrosten jälkeen Pyhtinen ja Viljanen saivat koulun kiinteistöpäälliköltä tiedon, miksi ennakkokyselyiden tiedot eivät olleet kierrokset tekevillä terveystarkastajilla käytössä. ”YTHS:n tarkoitus oli ollut referoida kyselyn tiedoista lyhyempi tiedosto, eikä sitä ollut ehditty tehdä ajoissa, vaikka kysely oli tehty jo keväällä. Referointi tehtiin muutama päivä terveystarkastajien kierrosten jälkeen.” YTHS:n Tiainen kuitenkin kertoo, että kyselyn tulokset käsitellään vasta tarkastuskierroksen jälkeen tapahtuvassa tarkastustilaisuudessa, jossa terveystarkastaja on mukana. ”On totta, että kyselyn tulokset eivät ole esimerkiksi terveystarkastajan käytössä hänen tehdessään omaa tarkistustaan. Tarkastustilaisuudessa voi sitten nousta kyselynkin pohjalta esiin asioita, jotka liittyvät terveystarkastajan vastuulla oleviin asioihin”. TOIVO PAREMMASTA YHTEISTYÖSTÄ Tiaisen mukaan mahdolliset toimenpiteet riippuvat aina tarkastuksessa tehdyistä havainnoista. Toimenpiteitä käsitellään yhteistyössä korkeakoulun kanssa. Pian kolmen vuoden taival YTHS:n kanssa ei ole ollut helppo ROTKO:lle. Opiskelijakunnalla on aito huoli siitä, saavatko opiskelijat rahoilleen vastinetta. Heidän kätensä opiskelijoiden edun valvontaan ovat sidotut, tai ainakin köysi on ranteiden ympärillä. Opiskelijoiden etujen puolustaminen on lähes mahdotonta, kun ROTKO:n on vaikea saada tietoa ja vastauksia YTHS:ltä. ROTKO:n pitäisi pystyä viemään opiskelijoiden huolia YTHS:n tietoon ja YTHS:n muutoksia opiskelijoiden tietoon. SAMOK:n Ninni Kuparisen mukaan alku on tuottanut ongelmia monilla muillakin alueilla, mutta ratkaisuja kehitetään jatkuvasti. “Yhteistyö on alkanut ihan hyvin, mutta eroja on alueittain. Osalla niistä paikkakunnista, joissa YTHS on palvellut jo aiemmin yliopisto-opiskelijoita, on havaittavissa eroja siinä, miten yhteistyötä tehdään ammattikorkeakoulun ja opiskelijakunnan kanssa verrattuna yhteistyöhön yliopiston ja ylioppilaskunnan kanssa. Vanhoja toimintatapoja oli ymmärrettävästi aluksi vaikea muuttaa.” Kuparinen kertoo myös, että tiedotuksellisista ongelmista huolimatta YTHS on parantanut opiskelijoiden terveydenhuoltoa. “Nyt palvelut ovat lähes yhdenvertaisia kaikkialla Suomessa, mikä on iso muutos aiempaan ammattikorkeakoulujen opiskelijoiden kohdalla. Aiemmin sekä palveluiden laadussa että niiden saatavuudessa on ollut isoja eroja.” ROTKO on myös tyytyväinen YTHS:n palveluiden laatuun, mutta toivoisi, että tiedotukseen ja hallintoonkin liittyvät ongelmat saataisiin ratkaistua mahdollisimman pian. ”Haluamme vain tehdä yhteistyötä YTHS:n kanssa opiskelijoiden parhaaksi”, ROTKO:n asiantuntija Piispanen sanoo. KEMISSÄ YTHS:N PALVELUITA TUETAAN OSTOPALVELUILLA. L apin yLioppiLasLehti 4/23 28
Romantisoi elämääsi! Elokuvien ja sosiaalisen median tarinallisuus ohjaa minua ja muita elämään kuin päähenkilö. Itseeni syventyneenä unohdan kuitenkin helposti ympäröivän maailman. Mahtuuko maailmaan enempää päähenkilöitä? TEKSTI JENNI KATERMAA • KUVITUS SUVI KORHONEN 29 L apin yLioppiLasLehti 4/23 ESSEE
empiajatusleikissäni olen oman elämäni päähenkilö. Elämäni on elokuva tai tv-sarja “Minä!”, jonka käsikirjoitusta työstän alati. Uudet aamut ovat jaksoja määrittelemättömän pituiseen tv-sarjaan, vaihtuvat vuodet uusia tuotantokausia. Ihmiset elämässäni ovat toinen toistaan merkittävämpiä tai merkityksettömämpiä sivuhenkilöitä. Elämäni valkokankaalla suru muuttuu haikeaksi melankoliaksi, riidat dramaattisiksi juonenkäänteiksi ja ihastukset romanttiseksi hattaraksi. Vastoinkäymiset ovat hupaisia kommelluksia tai selviytymistarinoita ja tunteet pyörryttävää vuoristorataa. Saatan kuvitella jopa yleisön seuraamaan elämäni käänteitä ja kaikkitietävän kertojan juontamaan tapahtumia. lämän romantisointi on sitä, että näkee kaiken hieman vaaleanpunaisempien linssien läpi. Tiktokissa ääni videon taustalla kehottaa “you have to start romanticizing your life” ja näytöllä vilahtelee arkisia hetkiä, joihin auringonvalo osuu kauniisti. Romantikko kiinnittää huomiota arjen itsestäänselviin yksityiskohtiin ja etsii niistä onnensa. Ostaa itselleen kukkia koska kukaan muu ei sitä tee, sytyttää kynttilöitä pimenevässä syysillassa ja nauttii hitaasta brunssista sunnuntaiaamuna. Romantikko etsii taivaalta revontulia, auringonlaskuja ja tähtiä, ja sateen yllättäessä menee ulos tanssimaan kuin päähenkilö. Hän näkee tunnelmavalon pimeydessä ja juo puoliksi täydestä lasista hedelmäviipalein maustettua vettä. Elämää on romantisoitu ja tragedisoitu antiikin Kreikan teatterista lähtien. Teatterista tarinankerronta siirtyi Hollywoodiin ja valkokankailta televisioon sekä suoratoistopalveluihin. Lapset kasvavat aikuisiksi satujen onnellisten loppujen sekä sankaritarinoiden parissa. Viimeistään aikuisuuden kynnyksellä ymmärtää, että todellinen elämä ei noudata elokuvamaailman logiikkaa. ollywoodin kulta-ajan jäädessä taakse tulevaisuuden tarinankertojaksi on astumassa algoritmit. Sosiaalinen media tarjoaa samanlaisen mahdollisuuden fantasiassa elämiseen kuin elokuvatkin. Somessa miljoonat jahtaavat suosiota, kuuluisuutta, mainetta ja mammonaa. Päähenkilösyndrooma kiteytyy algoritmien suosimiin selfieihin, siis omakuviin, joiden varaan voi rakentaa fiktiivisen illuusion itsestään. Muokatessani oman elämäni narratiivia, vain mielikuvitus on rajana. Voin tehdä kamalasta kaunista, hankalasta helppoa. Poden fomoa, kun jollakin toisella näyttää olevan somen kiiltokuvissa hauskempaa ja hienompaa; kun joku toinen on päähenkilön roolissa. Sosiaalinen media vahvistaa ja vääristää käsitystä siitä, että jokainen voi olla päähenkilö. Kun päättää astua oman elämänsä päähenkilön rooliin, täytyy omat tarpeet laittaa muiden tarpeiden edelle. Silloinkin, kun autan ystävää pulmassa tai tuntematonta kadulla, on henkilökohtainen kasvu ja kehitys toiminnan keskiössä. Mitä syvemmälle uppoan itseeni, sitä hämärämmäksi muuttuu ympäröivien ihmisten merkitys elämässäni. Unohdan, että merkityksellisestä ihmissuhteesta saattaisin löytää jotain, mitä itsereflektio ei tarjoa. Maltillisessa mittakaavassa itsekkyys on tärkeää: oman arvon tunteminen on vankan itsetunnon perusta. Onhan sanonnassa “et voi auttaa muita ennen kuin autat itseäsi” looginen sanoma; ainakin jos kyseessä on lentokoneen happimaskin asettaminen paikoilleen. Liian pitkälle vietynä itsekkyys kuitenkin hämärtää empatiakykyä. Itseensä uppoutuneena unohtaa nopeasti jakavansa saman maailman miljardien kaltaistensa kanssa. Toisen ihmisen kenkiin asettuminen vaatii oman ainutlaatuisuutensa kyseenalaistamista. Täytyy eläytyä siihen, että joku muu on päähenkilö ja itse on väistyttävä sivuhenkilön rooliin. L Romantikko etsii taivaalta revontulia, auringonlaskuja ja tähtiä, ja sateen yllättäessä menee ulos tanssimaan kuin päähenkilö. E H Silloinkin, kun autan ystävää pulmassa tai tuntematonta kadulla, on henkilökohtainen kasvu ja kehitys toiminnan keskiössä. L apin yLioppiLasLehti 4/23 30 ESSEE
äähenkilönä elän harhassa, jossa kaikki on minusta kiinni, hyvässä ja pahassa. Yksilökeskeinen kulutusyhteiskunta kauppaa hyödykkeitä identiteetin kasvattamiseen ja vahvistamiseen, ei niinkään tarpeeseen. Uushenkisyyden trendit kuten mindfulness, manifestointi ja self help tarjoavat oikotien onneen ja menestykseen. Pyydä universumilta ja universumi vastaa, juuri sinulle. Maailmankaikkeuden kanssa viestiminen saa helposti uskomaan, että niin onnistumiset kuin vastoinkäymisetkin ovat suorassa yhteydessä omiin tekoihin ja ajatuksiin. On äärimmäisen etuoikeutettua ja itsekästä ajatella, että maailma on juuri minulle auki ja kaikki on minulle mahdollista. Maailman kantokyky ei kestä miljardeja päähenkilöitä, sillä parrasvaloissa seisominen on resursseja kuluttavaa. Jokaisen yksittäiset ja itsekkäät unelmat eivät voi käydä toteen; kun yksi voittaa on toisen väistämättä hävittävä. Unelmointi on tärkeää ja antaa toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Ehkä olisi kuitenkin aika unelmoida jostain yhteisestä? Ehkä olisi aika löytää merkityksiä ihmiskontakteista materian sijaan? Ehkä vastaus ei aina löydykään minusta vaan ympäriltäni. On äärimmäisen etuoikeutettua ja itsekästä ajatella, että maailma on juuri minulle auki ja kaikki on minulle mahdollista. P L apin yLioppiLasLehti 4/23 31 ESSEE
A TEKSTI HERTTA HUOVILA • KUVA RARE MEDIA JA VEETI HIETIKKO DEAR ARCTIC: toivosta, tragediasta ja toimijuudesta arktisen tutkimuksen ytimessä KUVA • VEETI HIETIKKO L apin yLioppiLasLehti 4/23 32
R A O are Median ja Johannes Roviomaan dokumenttielokuva Dear Arctic kertoo tarinaa tämän päivän arktisesta sitä tutkivien ihmisten kautta. Visuaalisesti raikkaassa elokuvassa arktisen teemat kytkeytyvät laajoihin kysymyksiin ihmiskohtaloista ja ilmastokriisin ratkaisuista. Lapin yliopiston opiskelijana, arktisen alueen reunalla Rovaniemellä, Arktinen keskus on ihan vieressä, ja “arktinen” sanana jatkuvasti läsnä. Ainakin etelästä muuttaneen taideopiskelijan silmin arktinen näyttäytyy Rovaniemen kontekstissa usein lähinnä puolipakotettuna sanatason brändäyksenä – mikä tahansa pohjoisessa tehty voidaan markkinoida “eksoottisen arktisena”, sen tarkoittamatta varsinaisesti mitään. Lapin yliopiston Arktinen tutkimuskeskus on kansainvälisesti tutkijoiden ja toimittajien luottama, ja siellä käy vuosittain yli sata tuhatta vierailijaa. Mitä siis oikeastaan on arktinen tutkimus, ketkä sitä tekevät ja miksi se on tärkeää juuri nyt? Sosiaaliseen mediaan journalistisia sisältöjä tuottavan tamperelaisen Rare Median ja toimittaja Johannes Roviomaan tänä syksynä ensi-iltansa saanut dokumenttielokuva Dear Arctic antaa äänen heille, jotka tekevät tutkimusta arktisesta ja arktisessa. rktisen keskuksen tutkijoiden kautta arktinen tutkimus yhdistyy elokuvassa laajoihin teemoihin aina käyttämämme kaasun alkuperästä tutkimuksen luonteeseen ja toimijuuteen ympäristökriisin keskellä. Arktisen keskuksen kahvipöydän palapeli asettuu metaforaksi: yksittäiset palaset yhdessä muodostavat kokonaisuuden, jossa eri tieteenalat ja menetelmät täydentävät toisiaan. Elokuva kulkee tutuista lumisista Rovaniemi-maisemista antropologisen tutkimuksen mukana Siperian yhteisöihin ja ilmastonmuokkauksen tutkijoiden myötä Reykjavikiin arktisen alueen konferenssiin. Elokuvan kevyt, osin runollinen visuaalinen kerronta mukailee Rarelle tunnistettavaa tyyliä. Huurteen kuorruttamat puut, virtaava vesi ja taivaalla vellovat pilvimassat luovat seesteisen tilan tutkijoiden ajatuksille arktisesta ja tutkimuksesta. Kirkkaat jään ja jylhien vuorten halkomat maisemat vuorottelevat kaupunkikuvan kanssa, ja herättävät pohtimaan omaa paikkaa ajassa ja arktisessa. “Ei jokaisen tarvitse olla tieteilijä yrittääkseen pelastaa maailmaa.” ILONA METTIÄINEN peraatio Arktiksen ilmastoaktivistit Anton Keskinen ja Ada Koistinen tekevät yhteistyötä ilmastonmuokkausta tutkivien Ilona Mettiäisen ja John Mooren kanssa. Aktivistien mielestä näkemyksiä jakava ilmastonmuokkaus on välttämätön keino, sillä päästövähennykset eivät enää riitä inhimillisiin oloihin. Toiminta on elämäntapa, joka ei tunnu pelkästään omalta valinnalta. “Oma passiivisuus tuntuu vaan niin väkivaltaiselta niin montaa ihmistä kohtaan.” Koistinen pohtii elokuvassa. Käsitellyt aiheet ovat vakavia, mutta Dear Arctic jättää toivoa. “Ei jokaisen tarvitse olla tieteilijä yrittääkseen pelastaa maailmaa”, Mettiäinen toteaa. Viime talvena ja syksynä kuvattu elokuva sai ensi-iltansa Rovaniemellä syyskuussa kulttuuritalo Wiljamissa. Se on näytetty myös Helsingissä R&A -elokuvafestivaaleilla sekä Tampereen Tullikamarilla. Marraskuussa dokkari nähdään jälleen Rovaniemellä Rovaniemi Arctic Spirit -konferenssissa. R A O L apin yLioppiLasLehti 4/23 33 ARKTIS
K T S Käytän jokaisen tilaisuuden kehuakseni KähinäPatea ja Rosa Costetta, sekä tietenkin ylipäätään paikallisia artisteja! Erityisesti kemijärveläislähtöinen ja Lapin yliopistossakin nähty räppäri KähinäPate on puhutellut ajankohtaisilla ja oivaltavilla biiseillään myös tällaista kympintyttöä ja varhaisboomeria! KähinäPaten tuotannosta kuuluu kauas, että pohjoinen ei ole paikka, vaan se on asenne. Soundissa moderni trap-musiikki ja perinteinen räppi yhdistyvät rehelliseksi ja tunnelmalliseksi kokonaisuudeksi, jota kuuntelee mielellään useissa mielenmaisemissa. Kähis rohkaisee jokaista kulkemaan omaa tietään ja olemaan välillä myös vähän jääräpää! MIIKKA KERÄNEN, LYY Koskinen. Seppo Jokisen kirjoihin perustuva tv-sarja, joka sijoittuu Tampereen poliisin väkivaltaisten rikosten yksikköön. Mukaansatempaava rikosdraama, jossa kytkeytyy rikosten ratkaisu ja taustalla olevat ihmissuhteet. Karismaattinen päähenkilö ja muutkin roolihahmot ovat rouheita. Seuraavaa tuotantokautta odotellessa… MARI STENBERG, KELA JUHA TIAINEN, YTHS Oma suositukseni on Lapua-elokuva. Elokuva on koskettava kertomus yhdestä Suomen pahimmista onnettomuuksista, jossa 40 ihmistä menetti henkensä. Olen itse tehnyt pitkän työuran Etelä-Pohjanmaalla, jossa kohtasin monia henkilöitä, jotka olivat omakohtaisesti kokeneet tapahtuman. Tätä kautta tapahtuma tuli minulle henkilökohtaisesti lähelle. Suosittelen elokuvan katsomista, koska se on hyvin tehty, koskettava kertomus ja merkittävä osa pohjalaista historiaa. Lehdessä haastatellaan monenlaisia kiinnostavia ihmisiä, joilla on paljon tärkeää sanottavaa. Kysyimme heiltä suosituksia mistä tahansa. Helsingin Sanomien Uutisraportti-podcastia lainaten: “Lopuksi kiinnostavia keskustelunaiheita kiusallisten hiljaisuuksien ajaksi” LOPPUSUOSITUKSET L apin yLioppiLasLehti 4/23 34 SUOSITUKSET
L P T P V Oma suositukseni on Ripovuori Huittisissa. Kyseessä on paikka, josta aukeaa uljas satakuntalainen sielunmaisema. Laakeat pellot ja Karhiniemen kohdalla kaartuva Kokemäenjoki tarjoavat näkymän, jota ihaillessa kuluu helposti tovi, jos toinenkin. Sieltä löytyy myös suuri kivestä ja puusta rakennettu laavu nuotiopaikan kera. LEEVI VILJANEN, ROTKO Englantilaisen jalkapallon ystävien kannattaa nyt kiinnittää erityistä huomiota Koillis-Englannin suurimpaan ja mahtavimpaan jalkapallojoukkueeseen Newcastle United Football Clubiin. Manageri Eddie Howe on virittänyt joukkueensa hurjaan vauhtiin heti alkukaudesta, ja ”harakat” ovat ehtineet jo kaatamaan muiden muassa Erling Haalandin tähdittämän Manchester Cityn Englannin liigacupissa ja rökittämään Kylian Mbappén edustaman Paris Saint-Germainin Euroopan Mestareiden Liigassa. Onko 2024 se vuosi, jota taantunut, mutta jalkapalloaan syvästi rakastava teollisuuskaupunki on odottanut vuosikymmenien ajan? MIKA LUOMA-AHO, LAPIN YLIOPISTO PIETA PYHTINEN, ROTKO Minun suositukseni on Riisitunturin kansallispuisto Posiolla. Riisitunturilla voi ihastella talvisin upeita tykkylumen peittämiä puita ja kesäisin Ikkunalampea, jonka takaa avautuu näkymä Kitkajärven ympäristöön. Jos täytyy poimia jokin yksittäinen asia tai teos, niin se on varmaankin Ghost in the Shell. Shirow Masamunen Ghost in the Shellin luoma tulevaisuudennäkymä on yhtä aikaa kiehtova sekä pelottava. Oma suhtautumiseni teknologiaan on eittämättä kyseisen maailman ja tarinoiden värittämä, mikä johtuu varmasti osaltaan mangakan pikkutarkasta ja laajasta taustatutkimuksesta. MIIKA PULJUJÄRVI, LAPIN AMK PASI TUOMINEN, HUMAK Suosittelen peliä nimeltä Detroit: Become Human. Peliä on lähitulevaisuuteen sijoittuva tarinallinen jännäri, jossa tarkastellaan ihmisoikeuksia androidien kannalta. Peli myös uppoutuu filosofisiin kysymyksiin minuudesta ja tietoudesta ihmisrobottien näkökulmasta. Peli on melko helppo ja rauhallinen ohjattava, joten se soveltuu oikein mukavasti hieman vähemmän pelaavillekin. L apin yLioppiLasLehti 4/23 35 SUOSITUKSET
TAIVUTUS KIELITOIMISTON SANAKIRJA yks. nom. yks. gen. yks. part. yks. ill. mon. nom. mon. gen. mon. part. mon. ill. 1. joukkoesiintymisestä, tav. joukkokokouksesta. 2. yksityisen henkilön käyttäytymisestä. Opiskelijoiden, työttömien mielenosoitus. Hallituksen vastainen mielenosoitus. Panna toimeen, järjestää mielenosoitus. Hänen vaikenemisensa oli selvä mielenosoitus. Löi mielenosoitukseksi nyrkkiä pöytään. mielenosoitus mielenosoituksen mielenosoitusta mielenosoitukseen mielenosoitukset mielenosoitusten, mielenosoituksien mielenosoituksia mielenosoituksiin toiminta t. teko, jonka tarkoituksena on kärjekkäästi ja huomiota herättävästi esittää jk vaatimus, vastalause, mielipide tms. mielenosoitus