• OODI MEDIAANILLE TAIDE EDELLÄ HALKI MAAN LAPIN YLIOPPI LASLEHT I ANTTI AUTTI 4/ 2017
  • A IN A A IK A A J OIN meillä on lehdessä jokin ennalta suunniteltu, kantava teema. Viime vuosina teemanumeroita on tehty esimerkiksi pelien, pelaamisen ja pelisuunnittelun sekä muun muassa matkailun ympärille. Tässä lehdessä ennalta valittua teemaa ei ole, mutta silti lehdestä nousee selvästi esille yksi kantava aihe: yhteisöllisyys. Reilun 4000 ihmisen yhteisössä kukaan ei voi tuntea kaikkia. On aivan luonnollista, että ihmisille muodostuu oma kaveriporukkansa, jonka kanssa vietetään aikaa. Yhteisöllisyys ei tarkoita sitä, että 4000 ihmistä on keskenään sydänystäviä. Yhteisöllisyys on ennen kaikkea tunne. Tunne siitä, että kuuluu johonkin yhteisöön. Tunne mahdollisuudesta vaikuttaa tämän yhteisön toimintaan ja saada siitä yhteisöstä jotain tyydytystä omiin tarpeisiin. Yhteisöllisyys on paradoksaalisesti myös hyvin subjektiivista. Jokaisella meistä on omat subjektiiviset tarpeemme ja tunteemme. Siksi yhteisöllisyys on myös vastuunkantoa. Se on vastuunkantoa yhteisön tilasta ja kehityksestä; siitä että jokaisella olisi mahdollisuus kuulua tähän yhteisöön ja että jokaisella olisi mahdollisimman hyvä olla siinä yhteisössä. Väistyvän edustajiston puheenjohtaja Janne Väätäjä piti LYYn vuosijuhlilla vaikuttavan puheen yhteisöllisyydestä. Nyt tämä puhe on luettavissa lehden sivuilta kokonaisuutenaan. Niin ja tosiaan, onnea 100-vuotias Suomi! Kaikille on varmasti tässä vuoden kuluessa tullut selväksi Suomen itsenäisyyden juhlavuosi, mutta kovin vähän on puhuttu siitä, miten Suomi pystyisi myös tulevaisuudessa säilyttämään sivistyneen hyvinvointivaltion tunnusmerkit. Ei ole puhuttu tuloerojen kasvusta, eriarvoistumisesta, koulutusleikkauksista ja sosiaalisesta pahoinvoinnista. 100-vuotias Suomi on unohtanut yhteisöllisyyden merkityksen. Ei, Eurooppa ja maailma ovat unohtaneet yhteisöllisyyden merkityksen ja Suomi siinä mukana. Britannian ero EU:sta oli itse asiassa ero rauhanliitosta. EU:n kantava ajatus oli ennaltaehkäistä toisen maailmansodan kaltainen suursota sillä, että kun toimijoilla on tarpeeksi yhteisiä intressejä, on konfliktin mahdollisuus pienempi kuin raja-aitojen takaa. Maailman viimeaikainen kehitys ja ilmapiiri – myös Suomen – on ollut nationalistinen, omaa etua korostava ja rajaaitoja rakentava. Vastakkainasettelujen lisääntyessä myös konfliktit lisääntyvät. Joku viisas on sanonut, että rauhan aika kestää noin kolme sukupolvea. Neljännellä sukupolvella ei ole enää kollektiivista muistia sodan kauhuista. Elämme aikaa, jossa kolmas sukupolvi on aikuistunut. Neljännen sukupolven ei tarvitse toistaa historian kaavaa, mutta se vaatii ymmärrystä ja ennen kaikkea yhteisöllisyyttä. Suomi 100-juhlavuoden teemana olisi pitänyt olla yhteisöllisyys. Mutta se ei ollut. Pidetään me huolta omista yhteisöistämme ja yritetään ennemmin kaataa niitä raja-aitoja kuin rakentaa niitä. ? Hyvää joulua ja alkavaa vuotta kaikille! E L L I A L A S A A R I P Ä Ä T O I M I T T A J A A L E K S I I . P O H J O L A YHTEISÖLLISYYS ON TAVOITELTAVA ARVO
  • PÄÄTOIMITTAJA Aleksi I. Pohjola @aipohjola ULKOASU JA TAITTO Elli Alasaari @ellialasaari KANSI Siiri Hirsiaho @siirihirsiaho YHTEYSTIEDOT lehti@lyy.fi @lapin_ylioppilaslehti Ahkiomaantie 23 B 96300 Rovaniemi puh. 045 110 9293 KUSTANTAJA Lapin yliopiston ylioppilaskunta puh. 044 578 4209 PAINO i-print ILMOITUKSET Pekka Alakoski 040 578 4206 mainosmyynti@lyy.fi TEKIJÄT Iida Vesterinen Marjo Hiilivirta Janne Väätäjä Aino Soininen Tea Koskela Vilma Romsi Suvi Suitiala Teemu Loikkanen Miro Sarola Vilja Tuohino Maria Paldanius Maria Tuunanen ANTTI AUTTI 18-21 MIHIN KATOSI KESKUSTELU? 24-25 OODI MEDAANILLE 14-15 HERRA HAARNISKA 5 TYÖELÄMÄTAITOJA KEHITTÄMÄSSÄ 9 OPISKELIJAPOLIITTINEN LINJAPAPERI 10-11 TAIDE EDELLÄ HALKI MAAN 22-23 EIKÄ YKSIKÄÄN PELASTUNUT 26 E L L I A L A S A A R I EDUSTAJISTOVAALIEN TULOSANALYYSI 6-8 PUHE YHTEISÖLLISYYDELLE 12-13 ”KEHITTYVÄN SUURKAUPUNGIN ÄÄNIMAISEMA EI VOISI JUURI ENEMPÄÄ EROTA ROVANIEMEN HILJAISISTA KADUISTA. ” 28-29 L A P I N Y L I O P P I L A S L E H T I 4 / 2 1 7
  • TÄ TÄ K I R J OI T TA E S S A istun junassa, makuuhytin punkalla matkalla kotiin Rovaniemelle. Helsingin ja Tampereen yliopistojen ylioppilaskuntien vuosijuhlat ovat takana päin ja jälleen kerran tuli tavattua uusia opiskelijavaikuttajia ja puhuttua ylioppilasja valtakunnanpolitiikan kiemuroista muiden ylioppilaskuntien edustajien kanssa. Näin myöhäissyksystä ilmassa on jo hiukan haikeuttakin, onhan tätä lukiessanne syksyllä valittu edustajisto valinnut jo ensi vuodelle uuden puheenjohtajan ja hallituksen. On ehkä sopiva hetki pysähtyä ja miettiä, mitä hallituksemme sai tänä vuonna aikaan. Jäikö käteen muutakin kuin yksi idea ja jäätävä krapula? No tottahan toki! Muutamia mainitakseni viestinnän puolella nousimme Instagramin seuratuimmaksi periferia-ylioppilaskunnaksi. Liikuntatuutorien roolia nostettiin, ja nyt jokaisella ainejärjestöllä pitäisi olla liikuntatuutori, ja myös tiedetään kuka hän on. Kaikkien jaostojen toiminta oli tänä vuonna huikeaa ja saimme ainejärjestöt aktivoitua toimintaamme aivan uudella tasolla. Kiitos siitä tietysti ainejärjestötoimijoille. Toivottavasti sama jatkuu tulevina vuosina. Tulimme tehneeksi myös uuden strategian ja linjapaperin. Edunvalvontapuolelta yksi saavutuksia olivat muun muassa yhteisöllisyysja vuorovaikutuskysely ja kiusaamisen vastainen kampanja, sekä sähköisen palautuksen käyttöönotto ensi vuoden alusta. Enää ei tarvitse tulostella tehtäviä paperille, ellei halua. Loppuvuoden saavutuksista eniten puhututtanee kuitenkin tuutoroinnin kokonaisuudistus. Tuutoroinnista on tullut joka vuosi palautetta ja tänä vuonna aiheeseen tartuttiin rivakasti jo alkuvuonna. Keväällä tuutoreille luvattiin opintopisteet tuutoroinnista ja nyt loppuvuodesta MITÄ JÄI KÄTEEN? saimme yliopiston kanssa sovittua, että LYY ottaa vastuun tuutoroinin kokonaisvaltaisesta järjestämisestä: hakemisesta, valinnoista, koulutuksesta, toteutuksesta ja kehittämisestä. Kyseessä on suuri uudistus ja suuri vastuu. Ensi vuonna ylioppilaskunnalla on todellinen näytön paikka! Vaikka mietin hallituksen saavutuksia, on hyvä muistaa, että tässä toiminnassa mitään ei saavuteta yksin. Kaikki on lopulta yhteistyötä. Aina siitä hetkestä, kun saamme palautetta, että jonkin asian voisi yliopistolla tehdä paremmin. Tämän jälkeen viemme viestiä eteenpäin yliopistoyhteisössä, kunnes löydämme neuvotteluilla parhaimman ratkaisun ongelmaan. Kiitokset tämän vuoden saavutuksista kuuluvatkin yhdessä meille kaikille: hallituksemme jäsenille, toimiston työntekijöille, edustajistolle, hallopedeille ja yliopistoyhteisöllemme, niin ainejärjestöille, hallinnolle, henkilökunnalle kuin opettajillekin. Ja tietenkin myös ihan kaikille opiskelijoille. Yhteistyöllä luomme jatkossakin Lappiin entistäkin paremman korkeakoulun. Tämä on minun viimeinen kirjoitukseni tähän lehteen puheenjohtajan palstalla. Suuri kiitos kaikille tästä vuodesta! ? M A T I A S K A S S A L A Hallituksen puheenjohtaja J U H O H I I L I V I R T A TÄS SÄ T OIMINNAS SA MI TÄÄ N EI SAAV U T ETA YKSIN. L A P I N Y L I O P P I L A S L E H T I 4 / 2 1 7 4
  • HERRA HAARNISKA S E A L K A A V U O S I T A A S lähenemään loppuaan ja me kaikkihan tiedämme, mitä sekin tarkoittaa: On aika vaihtaa vanhat pölyttyneet toimijat uusiin. Tuskin hekään kuitenkaan yltävät vaatimalleni tasolle. Nähtiinhän se jo marraskuussa käydyissä edarivaaleissa. Äänestysaktiivisuus sentään nousi, tästä on varmasti kiittäminen ainoastaan minua. Vuosi on ollut yhdenlaista keikarointia ja sopan hämmentämistä. Koheltajat on aina hyvä onneksi vaihtaa vuoden välein. Eräät tänäkin vuonna koheltaneet menivät ja tekaisivat radio-ohjelman kokkauksesta. Oliko tässäkään taas mitään järkeä. Perustelivat vielä ohjelman korkeakoulupolitikoinnilla ja soittelivat pitkin valtakuntaa erilaisille vaikuttajille. Kokkauksesta en kuullut mitään, tuhosivat vain studion. Näin joulun alla on myös hyvä raportoida fuksien integraatiosta akateemiseen yhteisöömme. Olen tässä nähnyt ja kuullut monenlaista raporttia niin yliopiston käytäviltä kuin Rovaniemen hurjasta yöelämästä. Tähän menoon ei voi muuta todeta kuin, että varmasti nämäkin veijarit olisivat kumartaneet edessäni, J U H O H I I L I V I R T A J U H O H I I L I V I R T A Kirjoittaja toimii korkeassa tarkkailuvirassa LYYn toimistolla. Sitä ennen hän on toiminut legendaarisen yökerho Tivolin vartijana parin vuosikymmenen ajan. jos vielä valvoisin heidän oikeuksiaan Tivolissa. Toivottavasti niillekin pikkupalleroille on tässä syksyn mittaan valjennut kuka täällä oikein määrää. LYY c'est moi! Mutta ei se ole kuin alkaa valmistautua uuteen vuoteen ja uusiin kuvioihin perinteitä muuttamatta. Perinteistä puheen ollen: Minä – haarniska – olen edelleen valmis valvomaan oikeuksianne, perinteiden noudattamista ja siveyden ylläpitoa täällä toimistolla. Tästä voitte olla varmoja. ? 5 T A R K K A I L I J A
  • L A P I N Y L I O P I S T O N Y L I O P P I L A S K U N N A N ( LY Y ) edustajistovaalit pidettiin marraskuun alkupuolella. Vaaleissa valittiin 20 edustajaa ja henkilökohtaiset varajäsenet kaksivuotiselle toimikaudelle, joka alkaa 1.12.2017. Tänä vuonna vaalit käytiin ensimmäisen kerran kokonaan sähköisesti. Vaalien suurimpiin voittajiin kuuluvat ainejärjestölistat Artikla, YTK:n Superlista sekä Lastukas. Artikla onnistui uusimaan kaikki kuusi edustajistopaikkaansa jatkaen edustajiston suurimpana ryhmänä. YTK:n Superlista sai puolestaan nostettua paikkamääränsä kolmesta neljään ja Lastukas kahdesta kolmeen. Edustajistovaalien suurimman tappion koki Punapippuri, joka menetti kolmesta edustajistopaikastaan kaksi. Nämä paikat menivät YTK:n Superlistalle ja Lastukkaalle, sillä TAO Ry ja vihertävät säilyttivät edustajistopaikkamääränsä suhteessa viime edustajistoon. Samoin teki Neliapila, joka voidaan nimenvaihdoksesta huolimatta laskea vuoden 2015-2017 edustajistossa toimineen Keskeiset –listan perilliseksi. Kokoomus ei ollut mukana tämän vuoden valitsijayhdistyksenä, mutta Oikeat peri Kokoomuksen yhden edustajistopaikan. Lisäksi mukana oli Epäkorrektit, jotka eivät kuitenkaan onnistuneet saamaan ehdokasta läpi. Äänestysprosentti nousussa Tämän vuoden edustajistovaaleissa äänioikeutettuja oli 3726, joista 1146 äänesti. Kaksi äänistä oli tyhjää. Äänestysprosentiksi muodostui näin ollen 30,76%. Äänestysprosentti nousi selvästi edellisiin vaaleihin verrattuna, jolloin se oli 21,02%. Lähes 10 prosentin nousua äänestysaktiivisuudessa voidaan pitää LAPIN YLIOPISTON YLIOPPILASKUNNAN EDUSTAJISTOVAALIT – TULOSANALYYSI T E K S T I A L E K S I I . P O H J O L A K U V I T U S E L L I A L A S A A R I PUNAPIPPURI 3/1 ARTIKLA 6/6 YTK:N SUPERLISTA 3/4 TAO RY 2/2 VIHERTÄVÄT 1/1 NELIAPILA 2 KESKEISET 2 LASTUKAS 2/3 OIKEAT -/1 Edustajistopaikkojen muutos 2015/2017 2015 KOKOOMUS 1/Äänestysaktiivisuude n nousu 9,7 % L A P I N Y L I O P P I L A S L E H T I 4 / 2 1 7 6
  • merkittävänä asiana. Ehdokkaita puolestaan oli tänä vuonna kaksi enemmän kuin vuonna 2015. Ehdokasmäärässä lisäys ei ole merkittävä, mutta kertoo silti tasaisesta kiinnostuksesta edustajistopaikkoja kohtaan. Samaan aikaan marraskuun 8. päivä äänestettiin myös kaikissa muissa Suomen ylioppilaskunnissa, pois lukien Helsingin yliopiston ylioppilaskunta (HYY), joka järjesti vaalit jo viime vuonna. Valtakunnalliseen äänestysprosenttiin on kuitenkin laskettu mukaan myös HYYn äänestysprosentti, jolloin kaikkien Suomen 14 ylioppilaskunnan yhteinen äänestysprosentti on 31,9%. Äänestysaktiivisuus on nousussa myös valtakunnallisesti, sillä vuonna 2015 se oli 29,41%. 2000-luvulla yli 30 prosentin äänestysaktiivisuuteen ei ole päästy kertaakaan ennen tätä. Ylioppilaskunnista korkein äänestysprosentti oli jälleen kerran Turun yliopiston ylioppilaskunnalla 41,98% äänestysaktiivisuudella. Ainejärjestölistat jyräävät Edustajistovaaleissa parhaiten menestyivät ainejärjestölistat, jotka pesivät poliittisesti sitoutuneet listat mennen tullen. 20 valtuustopaikasta 15 meni ainejärjestölistoille ja viisi poliittisesti sitoutuneille listoille. Kolme eniten saanutta ääniharavaa tulivat puolestaan kaikki vaalien voittajalistalta Artiklasta. He ovat Juulia Aholainen 48 äänellä, Harriet Lindfors 38 äänellä sekä Juha Kunnas 29 äänellä. Valtakunnallisesti tämän vuoden vaaleissa oli tarjolla yhteensä 475 edustajistopaikkaa, joista poliittisesti sitoutumattomat listat saivat 360 paikkaa, eli noin 76% osuuden kaikista edustajistopaikoista. Voidaankin sanoa, että LYYn edustajistopaikkajakauma poliittisesti sitoutumattomien ja puoluepoliittisten listojen välillä noudatteli aika tarkasti valtakunnallista linjaa 75%/25% jakaumalla. Toiveissa aktiivinen edustajisto Uuden edustajiston toimikausi alkaa 1.12 puheenjohtajan valinnalla. Samalla edustajisto valitsee LYYn uuden hallituksen sekä vahvistaa vuoden 2018 toimintaja henkilöstösuunnitelman. Ensimmäinen vuosi onkin edustajistolle tärkeä, sillä edustajiston ja hallituksen vaihduttua yhtä aikaa on vuoropuhelulle ja aidolle yhteistyölle tilausta. Onkin tärkeää, että edustajisto sisäistää oman roolinsa sekä käyttää sille suotuja valtaoikeuksia aktiivisesti, mutta samalla vastuullisesti. Aktiivinen ja motivoitunut edustajisto on koko yliopistoyhteisön etu, sekä voimavara ja selkänoja LYYn toiminnalle. Edustajistolta toivotaankin näin ollen aktiivista roolia ja hyvää yhteistyötä hallituksen ja muiden sidosryhmien kanssa. ? PUNAPIPPURI 1 PAIKKA ARTIKLA 6 PAIKKAA YTK:N SUPERLISTA 4 PAIKKAA TAO RY 2 PAIKKAA VIHERTÄVÄT 1 PAIKKA NELIAPILA 2 PAIKKAA LASTUKAS 3 PAIKKAA OIKEAT 1 PAIKKA Edustajistopaikat 2017 (20 paikkaa) Äänestysaktiivisuus 2015/2017 21,02 % 30,76 % 7 L Y Y
  • LYY :N EDUSTAJISTO & VARAJÄSENET 2017-2019 Aholainen Juulia Lindfors Harriet Kunnas Juha Hälinen Janne Salokorpi Emma Tikkanen Veli-Matti ARTIKLA YTK :N SUPERLISTA Raappana Santeri Peltokorpi Janette Alatossava Asta Lohiniva Satu TAO RY Posio Juho Keppo Stella LASTUKAS Elo Oona Muotka Anna-Leena Laurila Pekka PUNAPIPPURI Ramberg Henri NELIAPILA Holappa Valtteri Sihvo Anni-Sofia OIKEAT Nuuttila Eemil VIHERTÄVÄT Viinamäki Eve Tuomainen Jenni Puttonen Heikki Haapalainen Emilia Leikas Jenni Känkänen Sohrab Pöllänen Pinja VARAJÄSENET Lautala Lotta Inget Vesa-Pekka Forssten Henri Kähkönen Juho VARAJÄSENET Arminen Karita Rantamäki Emmi Vuorinen Reetta VARAJÄSENET Rahko Laura Vakkala Kaarina VARAJÄSENET Valkama Samuli Saarikivi Veera VARAJÄSENET Keränen Miikka VARAJÄSENET Kinnunen Hennakaisa VARAJÄSENET OIKEAT Kivioja Santtu L A P I N Y L I O P P I L A S L E H T I 4 / 2 1 7 8
  • TYÖELÄMÄTAITOJA KEHITTÄMÄSSÄ Y L IO P IS T O O P IN T O J A S A N O TA A N usein liian teoriapainoitteisiksi. Oma pääaineeni, valtio-oppi, on kenties yksi teoriapainoitteisimmista. Opintoihin voi kuitenkin omalla aktiivisuudellaan tuoda työelämärelevantteja käytännön sisältöjä. Lapin yliopistossa järjestetään muun muassa yrittäjyysopintojen sivuainekokonaisuus, useilla aloilla on mahdollisuus harjoitteluun ja ainejärjestötoiminnan kautta pääsee toteuttamaan monenlaisia asioita, joista on myöhemmin hyötyä työelämässä. Olen kokeillut opintojeni aikana monenlaista järjestötoimintaa niin ainejärjestöni, harrastejärjestön kuin ylioppilaskunnankin piirissä. Toimiessani Lapin yliopiston ylioppilaskunnan hallituksessa viime vuonna kehitin työelämätaitojani monipuolisesti ja löysin uuden mielenkiinnon kohteen: viestinnän. Hallitusvuoteni lopuksi huomasin, että Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL hakee viestinnän harjoittelijaa vuodelle 2017. Hain paikkaa, ja sain sen. Uskon, että järjestökokemuksestani oli hyötyä paikkaa hakiessani. Olen viettänyt nyt syksyllä kolme kuukautta mitä mielenkiintoisimmassa ja opettavaisimmassa paikassa! Suomen ylioppilaskuntien liitto on meidän kaikkien yliopisto-opiskelijoiden edunvalvoja valtakunnallisella tasolla. SYL:n jäseniä ovat ylioppilaskunnat, ja ylioppilaskuntien jäseniä olemme me, kaikki yliopisto-opiskelijat. Kuluneen syksyn aikana SYL on ottanut kantaa muun muassa korkeakouluvisioon ja nostanut esiin asumistukeen liittyvää osa-asunnon normiasiaa, kenties olet törmännyt näihin mediassa. Kirjoitan tätä tekstiä toiseksi viimeisellä harjoitteluviikollani ja pohdin mihin aika on kadonnut. Vastahan oli syyskuu! Kun katson syksyä taaksepäin ja pohdin mitä kaikkea olen päässyt T E K S T I I I D A V E S T E R I N E N K U V I T U S E L L I A L A S A A R I tekemään, tehtävien kirjo on monipuolinen. Työ on ollut sisällöiltään sopivasti haastavaa ja vaihtelevaa. Työparinani viestinnällisissä asioissa on ollut pääasiassa viestintäasiantuntija Liisa ja hallituksen jäsen Tarik. Olen päässyt tekemään aivan samoja asioita kuin he; olen päivittänyt nettisivuja ja someseurantaamme, suunnitellut viestintäkampanjaa, tehnyt kuvia ja infograaffeja, tehnyt uutiskirjettämme, osallistunut liittokokoukseen ja syysseminaariin, kääntänyt saatetekstejä ruotsiksi ja englanniksi sekä editoinut videoita. Ja kyllä, taisin keittää kerran tai kaksi kahviakin. Kun pohdin mitä kaikkea olen oppinut voin helposti todeta, että valtavasti. Suuri kiitos oppimisestani kuuluu työnantajalleni, joka on kysynyt usein, ”mitä sä haluaisit vielä oppia?”. Olen nähnyt, millaista viestinnän alalla työskentely oikeasti on. Olen löytänyt uuden lempparihomman, videoiden editoinnin. Olen päässyt haastamaan itseäni uusissa asioissa, viemään osaamiseni äärirajoille, olen päässyt tekemään asioita, joita en osannut kuvitellakaan harjoittelun aluksi. Olen oppinut, että on helpompaa, jos osaat ruotsia ja käyttää Exceliä, mutta että myös tekemällä oppii. Tämä harjoittelu toi kaivattua käytännönläheisyyttä osaksi tutkintoani, mutta ennen kaikkea se kehitti minua työntekijänä. Mielestäni se onkin harjoittelun ensisijainen tehtävä, kehittää harjoittelijan osaamista. Pohditko siis harjoittelua? Suosittelen harjoittelua lämpimästi kaikille. Olkaa rohkeita ja hakekaa paikkoja, joissa pääsette oppimaan ja haastamaan itseänne, paikkoja, joissa tehtävänkuvaan kuuluu muutakin kuin kahvinkeittoa. Kahvin keittämisen ehtii kyllä oppia myöhemminkin, jos sitä ei vielä hallitse. ? 9 H A R J O I T T E L U S S A
  • L A P I N Y L I O P I S T O N Y L I O P P I L A S K U N N A N ( LY Y ) edustajisto hyväksyi kokouksessaan (6/2017) LYYlle opiskelijapoliittisen linjapaperin vuosille 2018-2020, joka korvaa vuosina 2014-2017 voimassa olleen toimeentulopoliittisen linjapaperin. Siinä missä toimeentulopoliittinen linjapaperi käsitteli pelkästään opiskelijoiden tulopolitiikkaa, opiskelijapoliittinen linjapaperi pyrkii linjaamaan LYYn arvoja laajemmin. ”Toimeentulopoliittisessa linjapaperissa ei puhuttu esimerkiksi korkeakoulurakenteesta mitään. Haluttiin luoda selkeät linjat LYYn arvoihin, jotta niitä olisi helpompi ajaa ja toteuttaa. Ennen kaikkea kyseessä on työkalu LYYlle”, toteaa LYYn hallituksen puheenjohtaja ja myös opiskelijapoliittisen linjapaperityöryhmän puheenjohtajana toiminut Matias Kassala. Linjapaperia on valmisteltu työryhmässä, jossa puheenjohtaja Kassalan lisäksi ovat olleet LYYn edunvalvonta-asiantuntija Antti Eteläaho, LYYn hallituksen jäsenet Asta Alatossava ja Iida Nevasalmi sekä jokaisesta edustajiston ryhmästä yksi jäsen. Yhteistyöllä kohti tavoitteita Opiskelijapoliittinen linjapaperi on jaettu neljään kategoriaan: opiskelijan elämä, fyysiset rakenteet, korkeakoulurakenteet sekä korkeakouluopinnot. Tämän lisäksi kansainvälisyys on läpileikkaavana teemana linjapaperissa. Lisäksi jokaisessa kategoriassa on erikseen lyhyen ja pitkän aikavälin tavoitteet. ”Ylioppilaskunta ei pysty yksin toteuttamaan isoja asioita, vaan siihen tarvitaan vuoropuhelua ja yhteistyötä eri tahojen kanssa. Näitä tahoja ovat esimerkiksi yliopisto, DAS (Domus Arctica –säätiö), SYL (Suomen OPISKELIJAPOLIITTINEN LINJAPAPERI T E K S T I A L E K S I I . P O H J O L A K U V I T U S M A R J O H I I L I V I R T A ylioppilaskuntien liitto ry), Rovaniemen kaupunki jne.”, muistuttaa Kassala. Aina kaikki ei kuitenkaan mene toiveiden mukaan. Politiikka on jatkuvaa arvokysymysten kanssa kamppailua, jossa esimerkiksi opiskelijoiden asema osana yhteiskuntaa vaihtelee vallitsevan arvomaailman mukaan. Siinä missä edunvalvonta saavuttaa tavoitteita, se myös hyvin usein kokee tappioita joihin se ei itse juuri pysty vaikuttamaan. ”Edunvalvonnassa pitää keskittyä kokonaisuuteen. Ei saa jäädä jumiin tappioihin, mutta ei myöskään voittoihin. Lähtökohtaisesti huono edunvalvonta on sellaista, että se ei reagoi. Mutta reagoimisella ei tarkoiteta myöskään päätöntä meuhkaamista, vaan siinä pyritään kehittämään toista osapuolta ymmärtämään tilannetta paremmin myös sieltä vastakkaisesta näkökulmasta”, huomauttaa Eteläaho. Poukkoilevaa opiskelijapolitiikkaa Suomen korkeakoulupolitiikka on ollut jo useamman hallituksen ajan epävakaata. Opintotukea on ajettu entistä enemmän lainapainotteisemmaksi ja indeksisidonnaisuus on lupauksista huolimatta pienen kokeiluvaiheen jälkeen taas jäissä. Valintakokeita uudistetaan, ylioppilastutkinnon painoarvoa nostetaan ja ensikertalaiskiintiöt on otettu käyttöön. Yliopistojen rahoitusmallit vaihtuvat tiuhaan ja nyt on lisäksi polkaistu käyntiin Opetusja kulttuuriministeriön korkeakoulujen Visio 2030 –projekti, jossa on tarkoitus luoda uusia suuntaviivoja ja malli Suomen korkeakoulujärjestelmälle. ”On sääli, että opiskelijapolitiikka on niin poukkoilevaa. Tähän haasteeseen linjapaperi pyrkii kuitenkin vastaamaan ja antamaan L A P I N Y L I O P P I L A S L E H T I 4 / 2 1 7 10
  • eväät ylioppilaskunnalle nopeaan reagointiin. Halusimme luoda työryhmän kanssa sellaisen linjapaperin, joka ei mene liian tarkkoihin yksityiskohtiin. Useassa ylioppilaskunnassa on käynyt niin, että linjataan asiat liian tarkkaan, jolloin linjapaperi joko vanhenee nopeasti tai siitä tulee jopa este nopeaan reagointiin”, huomauttaa Eteläaho. Nopeaan reagointiin onkin ollut tarve, sillä hallituksen korkeakoulusektoria koskevien hankkeiden valmistelua leimaa kiire. Tämä sama kiire tosin näkyy hallituksen päätöksenteossa laajemminkin. Aivan puhtain paperein ei selviä myöskään Rovaniemen kaupunki. ”Maakunnan ja kaupungin pitäisi huomata korkeakoulut paljon nykyistä paremmin ja tehdä yhteistyötä tehokkaammin. Esimerkiksi kaupungin viestinnässä korkeakoulut soisi näkyvän paljon enemmän. Meillä on maakunnassa iso voimavara ja paljon osaamista, jota tulisi hyödyntää nykyistä enemmän”, toteaa Kassala. Keskustelua toivotaan LYYn opiskelijapoliittinen linjapaperi on kaikkien luettavissa LYYn nettisivuilla. Paperi on tärkeä, sillä se käytännössä linjaa LYYn arvot ja tavoitteet. Uusi edustajisto voi toki ottaa linjapaperin uudestaan käsittelyyn niin halutessaan. ”Tutustukaa, lukekaa, kommentoikaa, lähettäkää palautetta, keskustelkaa. Keskustelu on aina erinomainen asia, joka kehittää edunvalvontasektorin toimintaa ja linjoja”, muistuttaa Kassala. Entä mihin edunvalvontaa sitten ylioppilaskunnissa tarvitaan? Edustajistovaaleissa osa ehdokkaista kampanjoi muun muassa edunvalvontasektorin lakkauttamisen puolesta, koska se maksaa ylioppilaskunnalle rahaa. ”Edunvalvonta ei näy tuloina, mutta se näkyy esimerkiksi opiskelijoiden arjessa ja hyvinvoinnissa sekä muun muassa opintojen kehittämisessä”, kiteyttää Kassala edunvalvontasektorin tarpeellisuuden. ? ”HALU T T IIN LU ODA SELKEÄT LINJAT LY YN A RVOIHIN, JO T TA N II TÄ OLISI HELPOMPI AJAA JA T O T EU T TAA. ENN EN KA IKKEA KYSEES SÄ ON T YÖKA LU LY YL LE. ” 11 L Y Y
  • H Y VÄ T J U H L AV I E R A AT, Minua pyydettiin sanomaan pari sanaa aiheesta yhteisöllisyys. Te kaikki näytätte istuvan rauhassa, kuuntelevan asiani ja yritätte ymmärtää minua. Se kaikki kertoo mielestäni paljon hyvien käytöstapojen lisäksi tästä yhteisöstä. Jotta voimme olla yhteisöllisiä, meidän on täytettävä neljä seuraavaa kriteeriä: Jäsenyys on tunne siitä, että kuulut yhteisöön. Vaikuttaminen on tunne mahdollisuudesta vaikuttaa yhteisön toimintaan. Integraatiolla puolestaan tarkoitetaan sitä, että yhteisöön kuuluminen tyydyttää jotakin minun tarpeistani ja jaettu emotionaalinen yhteys on puolestaan jaettua yhteistä historiaa, aikaa ja kokemuksia. Miten tämä yhteisöllisyyden tunne on sitten muodostunut minulle tässä meidän yliopistoyhteisössä? Ensimmäisen kerran koin yhteisöllisyyttä yliopistossa heti ensimmäisenä päivänä. Menimme siihen isoon Fellman-saliin, jossa meidät toivotettiin tiedekunnan puolesta tervetulleiksi. Se oli ensimmäinen kontaktini yliopiston henkilökuntaan. Minulle tuli tunne, että kuulun nyt johonkin yhteisöön. Pian meidät jaettiin ryhmiin, jonka jälkeen tapasimme tuutorimme. Ja he puolestaan antoivat meille paljon mahdollisuuksia tutustua meitä ympäröiviin opiskelukavereihin esimerkiksi monien eri tapahtumien kautta. Sain tunteen integraatiosta eli siitä, että tämä yhteisö tyydyttää ainakin jotain minun tarpeistani. Ensimmäisenä syksynä sain myös tunteen siitä, että minulla on mahdollisuus vaikuttaa yliopistoyhteisömme toimintaan. Opettajat, ainejärjestöt ja ylioppilaskunta keräsivät opiskelijapalautteita, olivat aina silloin tällöin esillä yliopiston käytävillä ja pyysivät vinkkejä toimintansa järjestämiseen. Ensimmäisen vuoden loppupuolella, kun kesä lähestyi, huomasin, kuinka paljon olin ollut päivittäin opiskelukavereideni kanssa ja mitä kaikkea olinkaan heidän kanssaan kokenut. Ja nyt suurin osa heistä lähti viettämään kesää kotipaikkakunnalleen kuten minäkin. Odotettu kesä muuttuikin osittain syksyn odotteluksi. Viimeistään silloin sain tunteen myös jaetusta emotionaalisesta yhteydestä. Tunne on subjektiivinen kokemus eli se on meillä jokaisella henkilökohtainen. Se, miten yhteisöllisyyden tunne tulee esille, on nähtävissä esimerkiksi lasten toiminnassa. Lapset nimittäin vahvistavat keskinäisiä sosiaalisia siteitään me-puheella. Tismalleen vastaavaa näkee esimerkiksi sitseillä aikuisten toiminnassa kun meidän pöydästä alkaa kuulumaan hirveä mylvintä ja rummutus. Meillä kaikilla on jokin side ja syy siihen, miksi me olemme täällä tänään. Osa on täällä edustamassa omaa ylioppilaskuntaa, osa yliopistoa PUHE YHTEISÖLLISYYDELLE T E K S T I J A N N E V Ä Ä T Ä J Ä K U V I T U S M A R J O H I I L I V I R T A L A P I N Y L I O P P I L A S L E H T I 4 / 2 1 7 12
  • ja osa ainetai jotain muuta järjestöä. Jokunen rohkea on edustamassa ainoastaan itseään. Näin ollen voin todeta, että täällä istuu monien eri yhteisöjen jäseniä. Yliopisto, ylioppilaskunta, ainejärjestöt ja opiskelijat yhdessä muodostavat yliopistoyhteisön ja he omalla työllään antavat meille mahdollisuuden yhteisöllisyyden tunteeseen. Jokainen yliopistoyhteisöön kuuluva edistää omalla vastuunkannollaan yhteisöllisyyden tunteen muodostumista. Yhteisöllisyys ei siis ole sitä, että tulet opiskelemaan yliopistoon tai ammattikorkeakouluun. Yhteisöllisyys ei ole sitä, että liityt esimerkiksi ylioppilastai opiskelijakuntaan, ainejärjestöön tai opiskelijayhdistykseen. Yhteisöllisyys ei ole sitä, että me kaikki olemme saapuneet tähän samaan tilaan. Yhteisöllisyys on lyhyesti sanottuna tunne yhteisöön kuulumisesta, mutta myös vastuunkantoa. Se on vastuunkantoa siitä, että me annamme toisillemme mahdollisuuden yhteisöön kuulumisen tunteeseen ja mahdollisuuden vaikuttaa yhteisömme toimintaan. Se on omien mielihalujemme ja tarpeidemme jakamista tässä yhteisössä ja työntekoa sen eteen, että nämä tarpeet tulisivat toteutetuksi. Se on panostusta yhteisöön – yhteisöön – jossa jaamme yhteiset kokemuksemme ja annamme aikaa toisillemme. Kun me kaikki kannamme nämä vastuut, niin täytämme aikaisemmin mainitut neljä kriteeriä, jotka yhteisöllisyyden tunteen saaminen edellyttää. Kannetaan jokainen meistä ylpeänä tämä vastuu ja ollaan me tänään se yhteisöllinen yhteisö, jollainen me kaikki omilla tahoillamme halutaan luoda. Ei jätetä ketään yksin ja muistetaan, että me itse määrittelemme yhteisöjemme rajat. Olen ylpeä, että saan kuulua tähän yhteisöön. Suurin kiitos siitä kuuluu teille kaikille. ? Puhe on pidetty LYYn vuosijuhlilla. JOKA IN EN YLIOPIS T OYH T EISÖÖN KU ULUVA EDIS TÄÄ OMA L LA VAS T U UNKA NNOL LAA N YH T EISÖL LIS Y Y DEN T UN T EEN MU OD O S T UMIS TA. 13
  • OODI MEDIAANILLE T E K S T I A L E K S I I . P O H J O L A K U V I T U S A I N O S O I N I N E N E L O K U U S S A 19 9 2 satoi vettä. Minulla oli vihreä sadetakki ja vaalea tukka. En osannut lukea, saati laskea. Se ei haitannut. Olin vasta aloittamassa koulutien, tien, jolla minulle opetettaisiin tarvittavat perustaidot yhteiskunnassa selviytymiseen. En muista milloin opin lukemaan ja miten se tapahtui, mutta luokalle en koskaan jäänyt. Luultavasti se tapahtui pikkuhiljaa aapista tankaten, kuten niin monella muullakin luokkatoverillani. Kertotaulut opeteltiin ulkoa, kaunokirjoituksen koukerot taiteiltiin viivojen väliin ja kieltenopiskelussa painotettiin kielioppia puhumisen kustannuksella. Olin lähtötasoltani täysin keskinkertainen – en kärsinyt suurista oppimisvaikeuksista, mutta en myöskään loistanut oikein missään asiassa. Olin mediaanissa – niin kyvyiltäni kuin myös näkyviltä tuloksiltani. Ja tämän saman tason säilytin oikeastaan läpi koko peruskoulun. Peruskoulun jälkeen suuntasin lukioon. Sellaiseen tavalliseen lukioon, jonne pääsin muistaakseni 7,9 keskiarvollani. En ollut lukiossa poliittisesti tai yhteiskunnallisesti aktiivinen. Minulla ei ollut omaa tyyliäni, musiikkimakuni oli tavanomainen ja luin kevyitä dekkareita. Marxin, progemusiikin ja Tolstoin jätin niille, jotka olivat jo oman suuntansa löytäneet. Opiskelin muiden mukana, joskin pitkän matematiikan vaihdoin aika nopeasti lyhyempään. Insinööriä minusta ei siis tulisi. Aika nopeasti huomasin myös, ettei minulla ollut tarvittavaa pitkäjänteisyyttä kieltenopiskeluun. Sanat ja kielioppi jäivät päähän – noh, keskinkertaisesti. Jotain suuntaviivoja olin siis jo elämälleni saanut, joskin ne olivat lähinnä poissulkevia. Mitään ajatusta omista kyvyistä, haluista tai toiveista minulla ei juuri ollut. Kun kirjoitin lukiosta ylioppilaaksi, oli arvosanani jälleen keskinkertaisia. Tavallaan minua kiinnosti kaikki, ja tavallaan ei mikään. Olin täysin epäkypsä raakile, jolle maailma oli avoinna, mutta suunta epäselvä ja suunnanhakija hyvin epävarma. Osalle ikäluokkaani kuuluvista oli jossain vaiheessa muodostunut kuva, mitä he haluavat tehdä tai ainakin missä heillä voisi olla lahjoja. He tiesivät, mitä kohti heidän kannattaa lähteä matkaa jatkamaan tai mitä unelmia he lähtisivät tavoittelemaan. He hakeutuivat opiskelemaan kuka yliopistoon, kuka jonnekin muualle. Ja sitten olin minä, ja luultavasti lukematon joukko muita ikätovereitani, jotka seisoivat alkukesän auringossa kirkkaan valkea lakki otsalla tuntematta oikein itseään saati maailmaa, jonne meidän nyt olisi suunnattava. Pidin välivuoden. Pidin toisen. Sitten kolmannen ja muistaakseni myös neljännen. Kävin L A P I N Y L I O P P I L A S L E H T I 4 / 2 1 7 14
  • erinäisissä töissä, mutta mikään ei tuntunut hyvältä. Olin hakenut muutamaan koulupaikkaan, mutta koska ajatukseni eivät olleet kirkkaat, en löytänyt oikeanlaista motivaatiota lukea pääsykokeisiin. Reputin kaikista. En minä ollut vielä valmis. Lopulta kun elämänkokemusta kertyi tarpeeksi, nuoruuden tunnekuohut tasoittuivat ja perspektiiviä yhteiskunnasta ja sen toiminnasta kertyi, löysin ehkä jotain minua kiinnostavaa. Hain opiskelemaan, pääsin sisään ja pystyin kehittämään itseäni niissä taidoissa, jotka minua kiinnostivat. Mutta siihen kului oma aikansa. Kypsyin verrattain hitaasti, mutta kypsyin. Jos oletetaan myös kypsymiseni noudatelleen mediaania, meitä oli paljon muitakin saman polun kulkeneita. Minua ei liiemmin painostanut yhteiskunta, ei lähipiiri eivätkä edes omat ajatukseni. Luotin siihen, että jossain vaiheessa minäkin ehkä löydän tapani ja tyylini olla osa tätä yhteiskuntaa ja yhteiskunta luotti siihen, että mielekäs ja yksilön ominaisuuksiin sopiva työ on korkean koulutuksen maissa arvo itsessään, joka nostaa työn tehokkuutta ja laatua, mutta on myös selkeä hyvinvointitekijä ihmisten kokiessa oman työnsä tärkeäksi ja merkitykselliseksi – tai ainakin jollain tapaa nautinnolliseksi. Nyt kaikki on toisin. Suomi menee kiihtyvällä vauhdilla kohti kilpailuyhteiskuntaa, jossa oma paikkansa tulee löytää jo varhain ja jossa kilpailuvalttina on kuuluminen entistä nuorempana oman ikäluokkansa huippuihin. Ylioppilastutkintoa uudistetaan, ensikertalaiskiintiöt on otettu käyttöön ja pääsykokeista ollaan ainakin osittain luopumassa. Minun aikanani valmennuskurssit yliopistojen pääsykokeisiin tekivät vasta hiljalleen tuloaan. Nyt kalliit, useita tuhansia euroja maksavat kurssit ovat lähes välttämättömyys tietyille koulutusaloille pääsyyn. Pian valmennuskursseja tarjotaan jo peruskouluissa, koska keskivertolukioissa opiskelu ei enää riitä. Kilpailu kiristyy, siitä tulee entistä raadollisempaa ja se alkaa entistä varhaisemmin. Se lisää yhteiskunnallista epätasa-arvoa, kun Suomen niin kovasti peräänkuuluttama ilmainen peruskoulu ei todellisuudessa enää takaakaan kaikille samoja lähtökohtia. Se tietää ongelmia meille kaikille keskivertoihmisille, jotka kypsyvät omaan tahtiinsa. Ja ongelmat mediaanissa tietävät ongelmia yhteiskunnassa. Henkinen pahoinvointi lisääntyy. Syrjäytyminen lisääntyy. Epätoivo lisääntyy. Ihmisten todellinen potentiaali hukataan sulkemalla yksilöltä vaihtoehdot liian varhain. Yksilöstä tulee näin ollen numero – Aleksi 7,9 jota ei voi enää myöhemmin kypsyessä korottaa ja joka määrittää sen, mikä tehtävä tai rooli yhteiskunnassa tälle numerolle annetaan. Olisiko meidän jo vihdoin aika ymmärtää, ettei henkisesti pahoinvoiva ja paineiden musertama koulutusputkesta ulos tuleva ihminen ole yhtään sen tuottavampi kuin välivuoden pitävä ja omaan tahtiin kypsyvä ihminen, joka saa ja pystyy tekemään itselleen mielekkäitä valintoja. Olisiko meidän yhteiskunnallisesti vielä vähän kypsyttävä, sillä minusta tuntuu, että arvomme ja ihanteemme ovat melko raakoja – sanan useammassa merkityksessä. ? YKSI LÖ S TÄ T ULEE N UMERO – A LEKSI 7,9 JOKA MÄÄ RI T TÄÄ SEN, MIKÄ T EH TÄVÄ TA I ROOLI YH T EISKUNNAS SA TÄ L LE N UMEROL LE A NN ETAA N. 15 Y H T E I S K U N N A S S A
  • KANGASTUS, KESKELLÄ KAAMOSTA, ON MUISTIJÄLKI, AURINGOSTA JA, SEN TUOMASTA, VALOSTA. KANGASTUS, KESKELLÄ KAAMOSTA, ON MUISTIJÄLKI, AURINGOSTA JA, SEN TUOMASTA, LÄMMÖSTÄ. T E K S T I J A K U V A A L E K S I I . P O H J O L A
  • KANGASTUS, KESKELLÄ KAAMOSTA, ON MUISTIJÄLKI, AURINGOSTA JA, SEN TUOMASTA, KESÄSTÄ. KANGASTUS, KESKELLÄ KAAMOSTA, ON MUISTIJÄLKI, AURINGOSTA JA, SEN TUOMASTA, ILOSTA.
  • L A P I N Y L I O P P I L A S L E H T I 4 / 2 1 7 18
  • O S T E L C A F E KO DIN P ÖY D Ä S S Ä tietokoneen äärellä istuu harmaaseen huppariin sonnustautunut lumilautailija Antti Autti. Suomalaiselle urheilukansalle mies tuli tutuksi viimeistään Whistlerissä vuonna 2005 saavutettujen big airin ja halfpipen maailmanmestaruuksien, sekä samana vuonna saavutetun X Gamesin lumikourukilpailun voiton myötä. Rovaniemeläisen nimi on siis kirjoitettu isoin kirjaimin osaksi suomalaista urheiluhistoriaa. Autti aloitti lumilautailun 10-vuotiaana ja lajissa kilpailemisen 13 vuoden ikäisenä. Ennen lautailun aloittamista nuoren pojan harrastuksiin kuului myös joukkuelajeja. Lumilautailu oli kuitenkin tietyllä tavalla vapaa kategorioista, mikä näyttäytyi Autille kiehtovampana maailmana verrattuna joukkueurheilun muottiin sopeutumiseen. ”Tuolloin Ounasvaaralla oli vanhempia laskijoita lippikset väärinpäin päässä, eräänlaisia oman aikansa kapinallisia. Lautailun vapaus alkoi vähitellen kiehtoa ja kun oppi laskemaan, alue ei rajoittunut esimerkiksi pelikentälle joukkuelajien tavoin”, Autti muistelee. Kilpalaskijasta vapaalaskijaksi Tällä hetkellä Autti toimii ammattilaislaskijana ja puoliksi yrittäjänä – kilpaura lautailun parissa on jäänyt taakse. Vuonna 2011 Autti kävi vielä muutamissa kisoissa, mutta varsinainen kilpaura päättyi jo edellisvuonna. Tuolloin hän ei tullut suoraan valituksi Vancouverin olympialaisiin ja kisareissu rapakon taakse jäi tekemättä. Lisäksi kisapiireissä kaikki alkoi vähitellen vaikuttaa samalta, eikä laskustakaan saanut enää samalla tavalla irti kuin ennen. Oli aika siirtyä vapaalaskun pariin. Vapaalaskussa kiehtoi myös aikoinaan lautailun pariin houkutellut kategoriattomuus, joskin nyt rajoittavana tekijänä toimisi vain luonto. Vapaalaskijaksi siirtymisen myötä Autille on kertynyt reissupäiviä huomattavasti kisavuosia vähemmän. Kilpailujen kiertäminen edellytti paljon matkustamista, ja lautailijan tie vei ympäri maailmaa aina Yhdysvalloista Uuteen-Seelantiin ja Japaniin asti. ”Mulla taisi jonain vuonna olla jotain 300 000 lentopistettä”, Autti toteaa konkretisoiden samalla kisavuosien matkustusrumbaa. Vapaalaskussa mennään aina kelien ja olosuhteiden mukaan, kun taas kilpailuja käydään T E K S T I T E A K O S K E L A K U V A T A L E K S I I . P O H J O L A V I E H Ä T Y S – A N T T I A U T T I K A T E G O R I A V A P A U D E N H heikommissakin olosuhteissa pitäen aikatauluista kiinni. Uran varrella Autille on kertynyt kokemusta lautailun molemmista puolista, sekä kilpailuista että vapaalaskusta. Nyt hän pystyy yhdistelemään molempien parhaita puolia. Aikatauluille uskollinen Autti onkin pyrkinyt ottamaan vapaalasku-uralleen mukaan kilpailupuolelta tietynlaista jämptiyttä ammattimaisuuden ylläpitämisen edistämiseksi. Kun puhutaan lumilautailusta, suuri yleisö saattaa pitää lautailijoita usein myös kilpailujen yhteydessä varsin rennonletkeinä kavereina, joille kisaaminenkin on tietynlaista hauskanpitoa. Autin mukaan kisasuoritus lautailussa ei kuitenkaan eroa tässä suhteessa muista urheilulajeista. ”Ei sinne rinteeseen mennä kisoissa pitämään hauskaa, se tehdään kavereiden kanssa vapaaajalla. Kisasuoritus jännittää ja pelottaa, sillä siinä tilanteessa haluaa aina onnistua ja pysyä pystyssä. Totta kai onnistunut suoritus taas antaa lisäpotkua jatkoon.” Myös vapaalaskupuolella järjestetään kisoja, mutta ne eivät ole niin kilpailijatai yleisöystävällisiä tapahtumia. Vapaalaskussa toiveet itse laskun suhteen ovat Autin mukaan kuitenkin melko samantyyppisiä kuin perinteisemmissä kilpalautailun muodoissa. Maasto voi olla vaikea tai hyppy haastava. Silloin laskija toivoo onnistumista ja sitä kautta saavutettavaa ”hyvää fiilistä”. ”Vapaalaskussa hyvä fiilis voi tosin tulla myös lumesta. Jos on oikein hyvä lumi, pelkkä kääntyminenkin voi olla kivaa”, Autti herkuttelee ajatuksella hyvistä olosuhteista. Vapaalaskun suosio kasvaa koko ajan Suomessa, mihin on alettu vähitellen reagoimaan myös kotimaisissa hiihtokeskuksissa. Ulkomaiset hiihtokeskukset ovat tässä asiassa Suomea edellä, mutta Autti korostaa kuitenkin sitä, ettei hyvien vapaalaskupaikkojen perässä tarvitse lähteä kauas. Vaikka vapaalasku on ulkomailla erilaista vuorten tarjoamien laskumahdollisuuksien vuoksi, ei Suomessakaan tarvitse välttämättä lähteä merta edemmäs kalaan. Kodin läheltäkin voi löytyä hyviä paikkoja laskemiseen. Elokuvaprojektia ja tapahtumajärjestämistä Rovaniemellä järjestettiin ensimmäistä kertaa laskulajien ympärille rakennettu Arctic Weekend lokakuun lopussa, jolloin tarjolla oli erilaisia 19 H E N K I L Ö
  • tapahtumia ympäri kaupunkia, kuten esimerkiksi keikkoja ja lumiturvallisuusluentoja. Kävijämäärä yllätti positiivisesti tapahtuman toisena puuhamiehenä toimineen Autin. Jatkoa ajatellen tapahtumasta on pyydetty palautetta ja uusia kehittämisideoitakin on saatu. ”Rovaniemen kaupunkiympäristö tarjoaa hyvän paikan tehdä juttuja, tuoda talvija laskukulttuuria kaupunkiin. Tulevaisuudessa haluamme laajentaa tapahtumaa ja järjestää ohjelmaa esimerkiksi lapsiperheille, vaikka lapset eivät laskisikaan. Olisi mukava saada myös matkailupuolta mukaan”, visioi Autti. Arctic Weekend –tapahtuman yhteydessä sai ensi-iltansa myös Arctic Lights –elokuva, jonka Autti on tehnyt yhteistyössä Kota Collectiven kanssa. Elokuvaa tehtiin vuoden ajan, ja varsinaiset kuvaukset vietiin läpi yhden talven aikana. Projektiin sisältyi paljon säätämistä ja järjestelyä kuvauspaikkojen ollessa aina Rovaniemeltä Huippuvuorille asti. Arctic Lights on saanut lautailuja laskupiireissä positiivista palautetta, mutta Auttia kiinnostaa myös se, millainen vastaanotto elokuvalla on näiden piirien ulkopuolella. Kyseessä on siinä mielessä poikkeuksellinen laskuelokuva, että se on nimenomaan dokumenttielokuva eikä amerikkalainen sankarielokuva. ”Laskuleffoissa on sankaritarinoita koko ajan. Tämä on pitkälti yhteydessä oman brändin kaunistamiseen, mikä ei sinänsä ole väärin. Sitäkin tarvitaan, sillä se usein inspiroi ihmisiä. En kuitenkaan itse jaksa katsoa tämäntyyppisiä elokuvia, vaan dokumenttielokuvalla on enemmän merkitystä itselle. Ensimmäisen elokuvaprojektin myötä oma tavoite oli lähtökohtaisesti kehittyä tyyppinä. Oikeastaan ensimmäistä kertaa tavoite ei ollut ensisijaisesti kehittyä laskijana.” Autti kuvailee vapaalaskua tietynlaiseksi huumeeksi, jossa on kyse olosuhteiden jahtaamisesta, sekä epätietoisuuden ja muiden vaikeiden mielentilojen kanssa elämisestä. Dokumenttielokuvan tekemisen myötä hän pääsi tarkkailemaan omia toimintatapojaan eri näkökulmasta ja tutkimaan myös tietynlaista elämäntapojen muutosta. Tulevaisuudessa luvassa on mahdollisesti uusia lokaatioita ja leffoja – laskutavoitteita unohtamatta. Kiinnostusta on nimenomaan elämäntavan tutkimiseen, ei pelkästään lautailun palvomiseen. Lautailun tulevaisuus Rovaniemellä lautailijat ovat kuluneen syksyn aikana murehtineet muuttuneita harrastusmahdollisuuksia puretun halfpipen myötä. Lumikourun purkaminen oli lähtölaukaus Ounasvaaran hiihtokeskusta koskevalle varsin vilkkaalle julkiselle keskustelulle. Halfpipea ei ole rakennettu enää pariin vuoteen, mutta sen purkaminen oli tietyllä tavalla piste i:n päälle. Autti toteaa, että kyse on ennen kaikkea luottamuksesta ja olosuhteiden A N T T I A U T T I ylläpidosta. Olosuhteet näyttäytyvät suurimpana ongelmana, sillä laskupaikkojen hyvään kuntoon ei voi luottaa. Auttin mukaan tärkeintä olisikin pystyä keskustelemaan asioista, sillä tilanne ei ole juurikaan muuttunut vuosien varrella. ”Resursseja tuntuu olevan, mutta suurin kysymys kuuluu onko kiinnostusta ja halua tehdä asioille jotain. Lajikulttuuri on muuttunut, mutta Ounasvaara ei ole pysynyt tässä muutoksessa oikein mukana. Ei Ounasvaaran tarvitse olla maailmanluokan keskus, sillä muualta löytyy kyllä kisamitat täyttäviä paippeja niitä tarvitseville. Pääasia olisi luoda Ounasvaarasta paikka, jossa voi nauttia tekemisestä. Hiihtäjien ja lautailijoiden pitäisi pitää yhtä tässä asiassa”, Autti avaa omaa näkemystään aiheesta. Kun puhutaan yleisemmin lumilautailun harrastamisesta, näkee Autti koko lajin tulevaisuuden kannalta parhaaksi sen, että ihmiset menevät ensisijaisesti nauttimaan laskemisesta. Tämä pitää lajin elinvoimaisena. Tulevien olympialaisten jälkeen Suomeen voi tulla mahdollisesti pieni suvantovaihe lautailussa, jos kisoissa ei nouse esille ketään. Suomalaismenestyjien merkitystä kotimaiselle lautailukulttuurille ei voi missään tapauksessa väheksyä. Urheiluun kuuluvat kuitenkin olennaisena osana esikuvat – esimerkiksi Enni Rukajärven menestyminen on saanut tyttöjä innostumaan lajista. Autti seuraa edelleen paljon kilpailuja ja on mukana erilaisissa työryhmissä sekä huippuurheilun kehittämisessä. Lumilautailu on ollut olympialaji vuoden 1998 Naganon olympialaisista lähtien, ja edellisistä kolmista talviolympialaisista suomalaislautailijat ovat saalistaneet yhteensä kolme mitalia. Ensi vuoden helmikuussa olympiamitaleista kisataan Etelä-Korean Pyeongchangissa. Olympiakomitealla on odotuksena todennäköisesti yksi mitali ja toinen mitali para-kisoista. ”Jos suurempia yllätyksiä ei tule, niin Enni Rukajärvellä on suomalaisista parhaat menestymismahdollisuudet. Toivon itse jotain yllätystä. Suomen joukkueesta voisi nousta esiin joku nuori ja tuntematon tyyppi. Nyt olisi jollain nimettömämmällä laskijalla hyvät mahdollisuudet nousta esiin ja yllättää”, Autti ennakoi tulevia talviolympialaisia. Menestymiset arvokisoissa ovat olleet Autille itselleen vain yksiä lautailu-uran huippuhetkiä monien huippuhetkien joukossa. Tärkeintä intohimoiselle lautailijalle on ollut päästä tekemään sitä mistä nauttii. Jos maastohiihtopuolella Matti Heikkinen puhuu ajamisen ilosta ja pöljistä päivistä, voitaisiin Antti Autin kohdalla käyttää samaisia termejä lautailun suhteen. Tällä hetkellä elämään kuuluu laskemista ilman kategorisointia ja kisapaineita – ei tätä miestä saada mukaan Pyeongchangiin. Olosuhteiden metsästys jatkuu ja uudet laskupaikat odottavat. ? 20