LAPIN YLIOPPI LASLEHT I 04/ 2016 PIENPORON HOIDOSTA SAFARI YRITTÄJYYTEEN KATJA GAURILOFF DUAALIMALLIN TULEVAISUUS
P Ä Ä T O I M I T T A J A M A T I A S P A R T A N E N L A P IN Y L IO P P I L A S L E H T I on ilmestynyt nyt vuoden verran uudessa muodossaan. Uusi lehti on saanut pääosin hyvää palautetta, mutta laakereille ei sovi jäädä lepäämään. Ilmoittajien aktivointi on edelleen alkutekijöissään, ja vaatisi kunnollista strategiaa. Ainejärjestöjen ottaminen mukaan lehden tekoon on kuluneen vuoden aikana toiminut hyvin, sillä joka lehti on sisältänyt ainakin yhden ainejärjestöiltä tulleen jutun. Lehden visuaalinen ilme on ottanut valovuosien harppauksen, vaikka se ei ikinä huonoissa kantimissa ole ollutkaan. Uusi formaatti mahdollistaa vapaamman taiton sekä kuvien aikaisempaa rohkeamman käytön. Kasvojen kohotus oli muutenkin tarpeen yhä visuaalisemmaksi muuttuvassa mediakentässä. Väitän, että olemme ulkoasultamme kilpailukykyisiä lähes minkä tahansa kaupallisen julkaisun kanssa. Kiitos tästä kuuluu myös lahjakkaille kuvittajille sekä Lapin yliopiston tarjoamalle laadukkaalle taiteiden tiedekunnan opetukselle. Myös juttujen sisällöt ovat olleet aikaisempaa mietitympiä, minkä on osittain mahdollistanut muutaman vakiotoimittajan sitouttaminen lehden tekoon. Juttuaiheita on pyritty terävöittämään ja poikkeuksena aiempaan aiheita on haettu myös kauempaa. Lehteen on vuoden aikana kehitetty juttutyyppejä, joilla haetaan lehdelle jatkumoa. Juttutyypit eivät ole kuitenkaan kiveen hakattuja, vaan niistä voidaan poiketa esimerkiksi teemanumeroiden kohdalla. KULUNEEN VUODEN KUULUMISET Vaikka lehteä tehdään pääasiassa opiskelijavoimin, olemme kyenneet siirtymään yhä ammattimaisempaan suuntaan. On ollut mahtava huomata, kuinka tasokkaita sisältöjä avustajat ovat kyenneet lehdelle tuottamaan. Ilman avustajien arvokasta panosta lehden teko ei olisi mahdollista. Keväällä LYYn järjestämän palautekyselyn mukaan lehden ulkoasuun ja juttuihin oltiin pääasiassa tyytyväisiä. Isoimmaksi ongelmakohdaksi kyselyssä paljastui lehden näkyvyys. Huolimatta näkyville paikoilla jakelusta, lehti tuntuu menevän monelta ohitse. Olemmekin aktivoituneet sosiaalisessa mediassa, kuten Instagramissa. Lehden ilmestymistä on mainostettu myös yliopiston näytöillä. Haluan osoittaa kiitokset kaikille lehden tekoon kuluneen vuoden aikana osallistuneille. Ensi vuoden suurimpia tavoitteita tulee olemaan lehden näkyvyyden lisääminen sekä ilmoittajien aiempaa parempi aktivointi. Hienon näköinen ja sisällöltään kiinnostava lehti menee hukkaan, jos sitä ei huomata. Aineksia suurempaankin näkyvyyteen olisi. Mielestäni olemme kuitenkin onnistuneet kehitystyössä hyvin, ja tästä on hyvä jatkaa ensi vuonna. J U H O H I I L I V I R T A
PÄÄTOIMITTAJA Matias Partanen @matiaspartanen ULKOASU JA TAITTO Juho Hiilivirta @juhohiilivirta KANSI Matias Partanen Malli: Kalle-poro YHTEYSTIEDOT lehti@lyy.fi @lapin_ylioppilaslehti Ahkiomaantie 23 B 96300 Rovaniemi puh. 045 110 9293 KUSTANTAJA Lapin yliopiston ylioppilaskunta puh. 044 578 4209 PAINO i-print ILMOITUKSET Pekka Alakoski 040 578 4206 mainosmyynti@lyy.fi TEKIJÄT Tea Koskela, Aleksi I. Pohjola, Siiri Hirsiaho, Teemu Loikkanen, Marjo Hiilivirta, Mikko Roininen, Meri Heikkilä, Heidi Lintula, Moira Douranou, Pilvikki Viitanen, Vilja Tuohino, Suvi Suitiala, Hilma Sormunen EDUNVALVONTAVASTAAVA ANTTI 6 DUAALIMALLIKESKUSTELU 8–10 CV EI OLE MUINAISJÄÄNNE 12–14 PUHELU FERNAND BRAUDELILLE 11 HERRA HAARNISKA 7 MY FUTURE LIFE IS AN OPEN WINDOW. MY FUTURE LIFE IS A SNOWING WINDOW. 15 ARKAAISESTA PIENPORONHOIDOSTA SAFARIYRITTÄJYYTEEN 16–21 KOLTTASAAMELAINEN ELOKUVANTEKIJÄ JA TARINANKERTOJA KATJA GAURILOFF 22–24 LYY INTELLIGENTSIA : KESKUSTELUKULTTUURIA YLIOPISTOLLE 25 UUDET JA ULJAAMMAT LENTODIILIT 26–27 ARKTINEN RIITTI VASTAANOTTI KAAMOKSEN 30-31 MATKAILU MUUTOKSEN TUULISSA 28–29 OTTAISITKO SINÄKIN TEHOTORKUT? 32–34 KOSMOS BURANIN TERVEISET 35 3 L A P I N Y L I O P P I L A S L E H T I 4 / 2 1 6
V U O SI L Ä H E N E E L O P P UA A N ja monilla järjestöillä hallitukset vaihtuvat uusiin – myös LYYn hallitus vaihtaa pian ilmettään. Omalla kohdallani vuosi meni ohi todella nopeasti. Tämän kirjoituksen tarkoitus on hieman avata sitä, mitä kaikkea järjestötoiminta voi tarjota opintojen aikana. Järjestötoiminta on joukkuelaji, ja sen myötä opitaan toimimaan ihmisten kanssa. Työelämässä sosiaaliset taidot ovat elinehto; työtä tehdään yhä useammin muiden kanssa ja ryhmissä. Järjestöurani aikana olen oppinut tuntemaan monia persoonia ja useita eri luonteenpiirteitä. Lopulta kaikkien kanssa pitää tulla toimeen ja tehdä töitä, ymmärtäen, että itse on ihan yhtä hassu kuin muut. Järjestötoiminta opettaa kantamaan vastuuta. Vaikka järjestöhommat ovat lähtökohtaisesti hauskaa vapaaehtoistoimintaa, sisältyy siihen aina myös vastuu toiminnasta. Sen tuntee toteuttaessaan projektia, jonka lopputulema on sinusta kiinni, palautteesta, jonka tapahtumasta sait ja lopulta yhdistyksen pankkitilistä, joka osoittaa tavoitteen toteutumisen. Järjestötoiminta on mahdollisuus oppia itsestään ja kasvaa ihmisenä. Jos en olisi lähtenyt järjestötoimintaan, en luultavasti ymmärtäisi projektinhallinnan perusteita, toimintasuunnitelman tekemistä, hallitusohjelman toteuttamista, markkinoinnin merkitystä, hallintolain käytännön soveltamista, lobbaamista, kriisiviestintää ja tärkeimpänä kaikista – muiden ihmisten huomioon ottamista. LYY RAKENTAA JÄSENISTÖLLE UIMA-ALTAAN F-SIIPEEN Haluan kiittää tämän julkishallinnollisen organisaation luottamushenkilöitä ja toimihenkilöitä – eli LYYn hallitusta ja työntekijöitä kuluneesta vuodesta. Vuosi on tarjonnut minulle paljon ilonhetkiä ja oppimisen kokemuksia – toivottavasti sitä samaa myös teille. Lopuksi haluan toivottaa kaikille lukijoilleni (kiitos äiti ja tyttöystävä) hyvää pikkujoulukautta ja pontta järjestötoimiin! ELIAS RAUHALA Hallituksen puheenjohtaja PS. Pahoittelut klikkiotsikosta (aihe oli tärkeä). Lupaan kuitenkin esittää uima-allas -ideaa LYYn pääsihteerille ja Herra Haarniskalle. M A T I A S P A R T A N E N L A P I N Y L I O P P I L A S L E H T I 4 / 2 1 6 4
L A P I N Y L I O P I S T O N Y L I O P P I L A S K U N TA järjesti yhteistyössä Pohjoisimman Lapin Leader ry:n (PLL) kanssa ekskursion Ylä-Lapin alueelle. Lapin yliopiston ylioppilaskunta ja PLL ovat tehneet koko kuluneen vuoden tiivistä yhteistyötä etenkin työelämäsektorin puolella. Ekskursion ensisijaisena tavoitteena oli avata Lapin yliopiston opiskelijoille Ylä-Lapin tarjoamia työllisyysmahdollisuuksia. ”Halusimme yhteistyössä Pohjoisimman Lapin Leader ry:n kanssa tuoda opiskelijoiden tietoisuuteen Ylä-Lapin työllistymismahdollisuudet. Monet Lapin yliopiston opiskelijat tulevat Rovaniemen eteläpuolelta, joten heille luontaista on katsoa etelään miettiessä tulevaisuuden työpaikkoja.” kommentoi ekskursiota järjestäjien puolesta Laura Ylinampa. Ekskursiolla noin 30 opiskelijaa tutustuivat Sodankylän ja Inarin kunnan, Kevitsan kaivoksen, Inari Reindeer Farm:iin, Sajoksen ja Saamelaiskäräjien, Test World Oy:n, Saamelaisalueen koulutuskeskuksen, Hotelli Kultahovin sekä Metsähallituksen toimintaan Inarin ja Sodankylän kuntien alueella. Edellä mainittujen kohteiden kautta opiskelijat saivat monipuolisen kuvan Ylä-Lapin tarjoamista työllistymismahdollisuuksista niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla. Vierailukohteet olivat selvästi opiskelijoille kiinnostavia, ja useassa kohteessa syntyi vilkasta keskustelua yrityksen toimialaan ja mahdolliseen yhteistyöhön yrityksen ja opiskelijoiden välillä. Ekskursiolle osallistuneet kommentoivat ekskursiota muun muassa seuraavin sanakääntein: ”Ekskursio oli varmasti yksi hienoimmista kokemuksista koko opiskeluajoilta!”. IIDA VESTERINEN LYY LÄHTI YLÄ-LAPPIIN ”EKSKURSIO OLI VA RMAS T I YKSI HIENOIMMIS TA KOKEMUKSIS TA KOKO OPISKELUAJOI LTA! ” LY Y V I E R A I L I Luulajan yliopiston ylioppilaskunnan luona viime keväänä. Vierailu oli yhden päivän pikavisiitti, johon sisältyi myös tapaaminen Luulajan kaupungin suomenkielisten työntekijöiden kanssa. Matka alkoi jo aamuvarhain, kun starttasimme tila-autolla Rovaniemeltä kohti Sveamamman kutsuvaa syliä. Alussa delegaatiossamme vallitsikin melko uninen tunnelma. Saavuttuamme Luulajaan pääsimme heti vierailemaan Luulajan kulttuuritalolla, josta löytyy saman katon alta muun muassa kirjasto, taidegalleria ja konserttisaleja. Siellä meitä kestitsi Suomen kielen hallintoalueen koordinaattori Anne-Mari Angeria. Mainittakoon, että Anne-Mari on Lapin yliopiston entinen alumni! Kun saavuimme Luulajan yliopiston kampukselle, vastassa oli iloinen ruotsalainen delegaatio. Kävimme ensin pienellä kierroksella kampuksella, jonka jälkeen oli vuorossa perinteinen ruotsalainen fikapaus ja diskuteeraushetki. Opimme muun muassa, että Ruotsissa elinkeinoelämä oli integroituneempi opiskelijoiden ja yliopiston toiminnan pariin kuin Suomessa. Se näkyi vahvempana yhteytenä työelämään jo opiskeluvaiheessa. Ruotsalaiset puolestaan haikailivat opiskelijaruokailumme perään – heillä kun halvin opiskelijaruoka on yli viisi euroa, eikä vedä vertoja monipuolisuudessaan meidän tarjonnalle. Suosittelen visiittiä naapurimaahamme Luulajaan on jo moni suomalainen tiensä löytänyt pysyvästikin. HÄLSNINGAR FRÅN SVERIGE! I I D A V E S T E R I N E N I I D A V E S T E R I N E N 5 L Y Y
LY Y S A I L O K A K U U N alussa uuden edunvalvontavastaavan Antti Eteläahosta, Ylitorniolta kotoisin olevasta viidennen vuoden valtio-opin opiskelijasta. Lyhyessä ajassa Eteläaho on jo ehtinyt saada monia asioita vireille, mutta haasteena on toimintakentän laajuus. Edunvalvonta, etenkään ylioppilaskuntien harjoittama, ei avaudu käsitteenä helposti kaikille, sillä sen sisältöä ei tunneta. Se pitää sisällään muun muassa paljon opintojen joustavuutta edesauttavia asioita, mutta myös opiskelijoiden viihtyvyyttä lisääviä tekijöitä. ”Viime aikoina pinnalla on ollut muun muassa tulostukseen liittyvät asiat, mutta myös opiskelijoiden hyvinvointiin liittyvät asiat ovat puhuttaneet”, Eteläaho toteaa. LYY ei toki ole ainoa opiskelijoiden asiaa Lapin yliopistossa edesauttava taho, sillä oman kortensa kekoon kantavat myös ainejärjestöt ja yliopiston hallinnon edustajat. Eteläaholla itsellään on pitkä kokemus ainejärjestöhommista, sillä hän on toiminut yhteiskuntatieteilijöiden ainejärjestö Kosmos Buranissa muun muassa varapuheenjohtajana ja varainhankintavastaavana. Myös tiedekuntaneuvostoa ja yhteiskuntatieteiden alumnityöryhmää on viiteen opiskeluvuoteen mahtunut. ”Edunvalvonnan kenttä on mielestäni tällä hetkellä hajanainen ja siitä pitäisi saada aikaan järkevä kokonaisuus. Se on kuin palapeli, joka pitäisi koota”, Eteläaho pohtii. Avainsana tässä tehtävässä on yhteydenpito. Parhaimman mahdollisen hyödyn opiskelija saisi sillä, että asioita ajettaisiin eteenpäin tehokkaasti ja monipuolisesti. Omilla tahoillaan limittäin toimivat tekijät eivät välttämättä ole tässä tehokkaimpia. Ratkaisuna tähän olisi yhteisistä päämääristä sopiminen ja työnjako. Eteläaho onkin aloittanut tiiviin yhteydenpidon eri toimijoihin, jotta hän kykenisi hahmottamaan kokonaiskentän ja näin pyrkiä selkeyttämään yliopistossa tapahtuvaa opiskelijoita hyödyttävää työtä. Eteläaho pitää varsinkin ainejärjestöjen merkitystä ratkaisevana, sillä ne toimivat linkkinä opiskelijoiden arkeen. Edunvalvontaa on hankala tehdä, ellei ole kartalla opiskelijoiden kulloisistakin huolista. Myös asioista tiedottaminen on tärkeä osa hommaa. Edunvalvonnalle tärkeää on myös katseen suuntaaminen oman yliopiston ulkopuolelle, valtakunnan tasolle, jotta mahdollisista muutoksista oltaisiin tietoisia ja niihin voitaisiin reagoida. Myös digitalisaation hyötyjä tulisi Eteläahon mielestä ajaa vahvemmin eteenpäin. Paljon puhuttaneeseen korkeakoulukonsernin muutokseen hän suhtautuu varovaisen toiveikkaasti. ”Näen siinä enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia, kunhan opiskelijat huomioidaan prosessissa riittävän hyvin”, hän sanoo. Monipuoliseen tehtävänkuvaan kuuluu äärimmäisen paljon priorisointeja siitä, mihin tulisi keskittyä. Tämä antaa kuitenkin mahdollisuudet kehittää tehtävää – tehdä siitä itsensä näköisen. ? T E K S T I M A T I A S P A R T A N E N EDUNVALVONTA ON PALAPELI , JOKA ODOTTAA KOKOAJAA M A T I A S P A R T A N E N L A P I N Y L I O P P I L A S L E H T I 4 / 2 1 6 6
HERRA HAARNISKA Olen kuullut, että monet opiskelijat odottelevat jo joululoman alkua. Laiskimukset! Mitä sitä odottelemaan, tuleehan se muutenkin. Valitettavasti. Onneksi minulla on joulun aikaan paljon kiireitä. En todellakaan aio kytätä lasten tai muidenkaan käyttäytymistä, sillä minulla on paljon tärkeämpääkin tekemistä. Kyllä niitä opiskelijoiden toilailuja saa vuoden mittaan seurailla aivan nokko. Kovinkaan moni ei lahjoja ansaitsisi, jos minulta kysytään. Mutta ei kysytä. Se pukinhyväkäs on ottanut siinä asiassa omavaltaisen roolin ja luulee olevansa joku itsevaltias, mitä lahjatuomioihin tulee! Kyllä on kaikkien tiedossa, että liikoja luulee itsestään, mokomakin punanuttu pulskimus. Minun tehtäväni on vastata toimiston ylläpidosta joulun aikaan. Hoidan sen aivan yksin. Kyllä on paljon tärkeämpää tämä, kuin ravata porojen kanssa jotain turhanaikaisia paketteja jakamassa. Noh, se siitä. Kohta ne valitsevat uuden hallituksen tänne käskytettäväkseni. Johan näitä lapatossuja on tullutkin kateltua. Jotain kai ne hallituksen hutilukset luulevat saaneensa aikaan, mutta minun listassani ei montaa merkintää ole! Parhaiten tästä vuodesta muistetaan minun saapumiseni toimistolle. Mutta sitä ei voida laskea hallituksen onnistumiseksi. Toiseksi hienointa oli nauttia niistä arvokkaista juhlista, jotka minulle haluttiin järjestää, ja joita lähes kaikki halusivat kunnioittaa läsnäolollaan. Hallituksen rooli näissäkin oli vaatimaton, olinhan minä itse paikalla. No, eipä se toimistollakaan hyvin mene. Alan epäillä tätä Ylitorniohegemoniaa joka toimistolla vallitsee. Täysin käsittämätöntä. Kohta ei kuule selvän suomen sanaa. Täysin käsittämätöntä h-höhhöttelyä vain. Se ei kuulosta asialliselta ollenkaan, kyllä en jaksa sellaista kuunnella! Uusimpana höhhöttelijänä tämä uusi edunvalvoja. Minulla on omat epäilykseni hänestä. Pää punaisena ravaa joka suuntaan, tapaamisia mukamas. Kyllä tuntuu liian hauskaa olevan hänellä töissä! Taisi jäädä olennainen perehdytyksessä kertomatta, että tämä on asiallinen organisaatio, ei mikään hassuttelujärjestö. Ja sitten saapuivat nämä riivatun paidat. Täällä meuhkataan joidenkin kangaspalojen perään. Minullekin kiskoivat päälle. Sillä minun komeuteni koittavat peittää. Turjakkeet! Ei tämä nyt oikein hyvin mene. Ensi vuodelle pitäisi saada tänne kyllä asiallisempaa porukkaa. Ainoa toiveeni joululahjaksi on saada tänne joku minun ylemmyyteni ymmärtävä toimija. Saapa nähdä, onko sekin liikaa pyydetty tuolta poroilla kruisailevalta käppänältä. Luulenpa niin. Ei auta – uutta vuotta kohti on mentävä. Se on minun vuoteni. Niin kuin kaikki muutkin. Parempaa vuotta on turha toivoa, lievää kohennusta korkeintaan. ? Kirjoittaja toimii korkeassa tarkkailuvirassa LYYn toimistolla. Sitä ennen hän on toiminut legendaarisen yökerho Tivolin vartijana parin vuosikymmenen ajan. M A T I A S P A R T A N E N 7 T A R K K A I L I J A
DUAALIMALLIKESKUSTELU – RAKENTEIDEN JA SISÄLTÖJEN PAINIA T E K S T I T E A K O S K E L A K U V I T U S S U V I S U I T I A L A L A P I N Y L I O P P I L A S L E H T I 4 / 2 1 6 8
L I O P I S T O , A K A T E E M I N E N korkeakoulututkinto ja työelämä. Miten kaksi ensimmäistä johtavat lopulta kolmanteen? Akateemisten tutkintojen, erityisesti kandidaatin tutkinnon arvostus ja työelämärelevanssi puhuttavat usein. Korkeakoulut ovat tällä hetkellä kovissa muutospaineissa, ja laajempaa myllerrystä onkin jo aloitettu muutamilla tahoilla koulutuksen kehittämiseksi. Ei ole kuitenkaan lainkaan yksiselitteistä osoittaa tärkeimpiä kohteita, joista mahdollinen muutostyö tulisi aloittaa. Duaalimalli on aihe, jolta ei voi useinkaan välttyä koulutusjärjestelmäämme koskevissa keskusteluissa. Tämän muutospaineen ahdistamana esimerkiksi Tampere3-hanketta puskettiin vauhdilla eteenpäin, ja vääntö hallintorakenteista tuntui loputtomalta. TTY-säätiön hallitus kuitenkin tiedotti marraskuun puolivälissä päätöksestään keskeyttää Tampere3-korkeakoulufuusion valmistelu. Tällaisessa rakennehuumassa pyritään yhdistämään korkeakouluja hallinnollisesti yhtenäisiksi organisaatioiksi, mutta sisältöihin kohdistuvat muutokset jäävät näissä keskusteluissa valitettavan usein turhan vähälle huomiolle. Hallintorakenteet eivät tuo tutkinnoille ainakaan suoraan parempaa työelämärelevanssia. Missä vaiheessa korkeakoulujen välinen yhteistyö on alettu mieltämään rakenteiden uudistamiseksi ennen sisältöjen pohdintaa? Täällä pohjoisessa keskustelua aiheuttaa Lappi2-hanke, josta tietoa on tihkunut lähinnä median välityksellä meille ”ulkopuolisille”. Keskustelut osakekaupoista ovat pitäneet fokuksen pitkälti rakenteellisissa uudistuksissa. Opiskelijoilla ei ole kuitenkaan minkäänlaista tietoa siitä, mitä heille ja heidän tutkinnoilleen uudistusten myötä käytännössä tapahtuu. Toteutuuko tavoitteeksi asetettu vahvempi korkeakoulukonserni tällä tavoin? Suomen ylioppilaskuntien liiton puheenjohtaja Heikki Koposen mielestä iso kysymys on siinä, mitä täytyy muuttaa, ja halutaanko olemassa olevat rakenteet säilyttää ennallaan. Koposen mukaan rakennepohdinta jää useimmiten metatasolle, eikä päästä pohtimaan sitä, mitä uudistuksilla oikeastaan halutaan saavuttaa. Sisällöt jäävät ikään kuin sivuseikaksi. ”SYL:in kanta on, että nykymalli toimii hyvin ja sen perusrakenne on hyvä. Yhteistyötä pitäisi voida tehdä ilman lakirakenteiden muuttamista. On hyvä, että yhteistyö lisääntyy tarkoituksenmukaisella tavalla.” Toimiva yhteistyö voisi olla väylä parantaa esimerkiksi kandidaatin tutkinnon työelämärelevanssia. Kandidaatin tutkinto on ollut välillä poissa joiltain koulutusaloilta, mutta teki paluun 2000-luvun puolivälissä. Tutkinnon paluu työmarkkinoille ei ole ollut kuitenkaan aivan yhtä yksinkertainen siirtymä. Suomen Ekonomien koulutuspoliittinen asiantuntija Suvi Eriksson näkee, että työmarkkinoilla ei välttämättä oikein tiedetä tämän alemman korkeakoulututkinnon sisältöä, mihin esimerkiksi rekrytoijien ikä voi vaikuttaa – he eivät ole eläneet niin sanotusti samaa maailmaa. Eikö kandidaatin tutkinto ole löytänyt comebackinsa jälkeen kunnon väylää työmarkkinoille? ”Kandidaatin tutkinnon huono työelämärelevanssi on myös osittain myytti”, epäilee Eriksson. Hän huomauttaa, että moni opiskelija tekee oman alansa töitä jo ennen valmistumistaan maisteriksi. Maisterin tutkinnolle arvoa tulee Erikssonin mielestä erityisesti siinä tapauksessa, että tässä vaiheessa opintoja erikoistutaan. Hän nostaa esimerkiksi kauppatieteiden kandidaatin tutkinnon, jota on viime vuosina kehitetty laaja-alaisen kauppatieteiden pohjatutkinnon suuntaan. Tällöin opintojen sisällöt ovat alussa pitkälti samat kaikille alan opiskelijoille, ja erikoistuminen painottuu maisterivaiheeseen, jolloin omaksi erikoistumisalueekseen voi valita vaikkapa laskentatoimen tai markkinoinnin. ”Kandidaatin papereilla voi olla hankalassa asemassa työmarkkinoilla siinä vaiheessa, jos hakijoita laitetaan tutkinnon perusteella järjestykseen.” Erikssonin mukaan kyse ei välttämättä olekaan tutkinnon työelämärelevanssista vaan siitä, missä Y KESKU S T ELU T O SAKEKAUPOIS TA OVAT PI TÄN EET FOKUKSEN PI TKÄ LT I RAKEN T EEL LISIS SA U UDIS T UKSIS SA. 9 O P I S K E L U
vaiheessa kullakin yksilöllä on työelämärelevanssia. Ongelma on hänen mielestään pikemminkin siinä, että valmistuneet eivät osaa välttämättä ylipäänsä tunnistaa ja osoittaa omaa osaamistaan. ”Monesti aletaan referoida opintosuoritusotetta, eikä kerrota mitä osaamista koulutus on antanut”, Eriksson toteaa. Tähän oman osaamisen tunnistamisen ongelmaan myös Koponen kaipaisi enemmän ohjausta yliopiston suunnalta. Hän toivoisi, että tutkintoihin sisältyisi työelämää parantava osio, sillä monista tutkinnoista sellaista ei löydy. ”Oman osaamisen sanoittaminen on opiskelijoille usein hankalaa”, Koponen toteaa. Tähän kaivattaisiin laadukasta sisältöjen kehittämistä, jotta opiskelijat ja työntekijät löytäisivät toisensa paremmin. Erikssonin mukaan työmarkkinoiden suunnalta haastetaan korkeakouluja koko ajan entistä enemmän – pohditaan pysyvätkö korkeakoulut perässä. Esimerkkinä Eriksson viittasi julkisuudessakin kauhisteltuun huomioon siitä, kuinka jossain korkeakouluissa saattaa olla vielä piirtoheittimet. Nyt olisi viimeistään hyvä havahtua siihen, että työelämän vaatimukset ovat aivan jotain muuta teknologista tasoa. ”OMAN O SAAMISEN SA NOI T TAMIN EN ON OPISKELIJOI L LE U SEIN HA NKA LAA ” Piirtoheitinkalvoihin allekirjoittanut törmäsi pari vuotta sitten vaihdon aikana Saksassa. Todettakoon, että se tuntui jo silloin paluulta menneisyyteen. Niin työelämässä kuin opinnoissakin tulisi kuitenkin pitää katseet ehdottomasti tulevassa. Koponen näkee, että korkeakoulujen välinen yhteistyö tulee tiivistymään tulevaisuudessa. Siihen on vain löydettävä oikeanlaiset keinot. Koposen mielestä onkin tärkeä pohtia sitä, millaisia tarpeita kohdistuu tulevaisuudessa yhteiskuntaa, nuoria ja osaamista kohtaan. ”Opiskelijoiden liikkuminen ja erityyppisten opintokombinaatioiden mahdollistaminen on tärkeää.” Resurssipaineiden ja säästötarpeiden myötä tehdyt ratkaisut eivät aina ole kovinkaan onnistuneita ja opiskelijaystävällisiä. Olisi tärkeää pysähtyä hetkeksi miettimään onko olennaisempaa se, millaiset rakenteet tuottavat osaamista vai se, millaista osaamista tuotetaan? ”Puhutaan mieluummin sisällöistä ja siitä, mitä halutaan ihmisten osaavan. Pohditaan sitten tarvitseeko koko systeemiä muuttaa. Antaa duaalimallin kehittyä samalla kun mietitään mitä halutaan systeemistä ulos”, summaa Eriksson. Voisiko yhteistyö olla siis mahdollista ilman loputtomia rakennepohdintoja? ? L A P I N Y L I O P P I L A S L E H T I 4 / 2 1 6 10
R A N S K A L A IN E N H I S T O R I O I T S I J A , akateemikko ja annalisti Fernand Braudel (1902–1985) esitteli väitöskirjassaan La Méditerranée et le Monde Méditerranéen a l´époque de Philippe II vuonna 1949 käsitteet ajan jakautumisesta ja kerrostumisesta kolmeen tasoon: pitkä kesto, La longue durée, keskipitkä kesto Conjuncture ja lyhyt kesto La court durée. La longue durée kuvaa tapahtumia ja niiden kulkua hyvin pitkältä ajalta, sukupolvista ja vuosisadoista toiseen. Pitkässä kestossa muutokset tapahtuvat hyvin hitaasti, jolloin niiden havaitseminenkin vie aikaa. Tällaisia pitkäkestoisia asioita voivat olla vaikkapa ihmisen luontosuhteen muuttuminen tai jonkun merkkijärjestelmän kehittyminen. Conjuncture kuvaa puolestaan syklistä aikaa. Nämä syklit voidaan yleensä tunnistaa ajasta nopeammin kuin pitkäkestoiset muutokset. Esimerkki keskipitkästä ajasta voisivat olla vaikkapa poliittiset järjestelmät ja niissä tapahtuneet muutokset. La court durée eli lyhyt kesto on tapahtumien näyttämö. Tässä ajassa tapahtuvat kaikki lehtimiehiä kiinnostavat asiat – siksi sitä kutsutaankin usein sanomalehtitai sanomalehtimiesajaksi. Ja jotta ajasta, menneisyydestä ja niistä tehdystä tulkinnasta saataisiin mahdollisimman mielenkiintoinen, tulee nämä ajat ymmärtää päällekkäisinä. Voidaankin puhua rakenteellisesta historiasta, jossa lyhyt kesto on osa keskipitkää kestoa, joka puolestaan on osa pitkää kestoa. Näin muodostuu jatkuvuuden ja muutoksen pyhä liitto, jossa kerrokset muodostavat valtavan sedimentin kertomaan meille ajasta, jonka päälle me rakennamme oman historiamme. Haloo, onko Fernand Braudel puhelimessa? Soitan tästä keskuskentän viereisestä puhelinkopista. Tämä ei särise niin pahasti kuin se siinä lähikaupan vieressä oleva. Sitä paitsi pulijengi käy siellä tarpeillaan. Virtsan haju on kammottava! Se on sellainen uudenmallinen koppi lasisine seinineen. Siellä ei vaihdu niin hyvin ilma kuin näissä vanhoissa, heiluriovilla varustetuissa kopeissa. Kaupunki on alkanut korvata näitä vanhoja koppeja niillä uusilla kiihtyvään tahtiin. Niissä on uudet puhelimet, jotka toimivat kolikoilla tai sitten uusilla puhelinkorteilla. Kortteihin voi ladata rahaa esimerkiksi kioskeilla. Se on ihan hyvä uudistus, koska aina sopivia kolikoita ei satu taskun pohjalla olemaan. Kortit ovat myös usein varsin kauniisti kuvitettuja. Olen pistänyt muutaman kortin talteenkin, olivat niin hienoja! Mutta voi Fernand, ne uudet kopit ovat tällaiselle romantikolle niin kovin sieluttomia! Näissä vanhoissa kopeissa on puiset, vihreäksi maalatut lautaseinät, suippo, punaiseksi maalattu peltikatto ja kerman väriset heiluriovet. Pakkasillassa kuun valaistessa maisemaa voi nähdä koppien turvallisen siluetin vartioivan katua jylhän arvokkaasti. Siinä on jotain turvallista mihin tarttua; silloin tietää olevansa siellä minne kuuluukin. Uudet lasiset kopit alumiinikehyksillä edustavat puolestaan kliinistä hengettömyyttä; juuri sitä sieluttomuutta, jota minä niin kovin vierastan! Voi ei, viimeinen kolikko luiskahti jo sisään, eikä minulla ole enää yhtään jäljellä! Lopuksi haluaisin vielä kuitenkin kiittää sinua. Olethan opettanut minulle niin paljon näkemisen tapoja, että välillä tuntuu kuin aikani ei riittäisi kaiken ihmettelyyn. Ehkä jonain päivänä sieluttomat lasikopitkin korvataan jollain muulla, ja vasta sitten osaan arvostaa myös niitä. En vain vielä tässä hetkessä osaa nähdä sitä. Kuulemiin hyvä Fernand Braudel, kuulemiin! ? T E K S T I A L E K S I I . P O H J O L A PUHELU FERNAND BRAUDELILLE M I K K O R O I N I N E N 11 K O L U M N I
L A P I N Y L I O P P I L A S L E H T I 4 / 2 1 6 12
N S I O L U E T T E L O eli latinaksi Curriculum Vitae ja arkikielessä ihan vain CV on kaikille tuttu asiakirja. Tuo jo antiikin aikaisena pidetty koonti omasta koulutusja työhistoriasta ei ole kuitenkaan menettänyt asemaansa työnhaun välineenä. Oikeastaan sen merkitys vain korostuu sitä mukaa kun ihmisten elannonhankintakeinot ja työhistoria muuttuvat yhä pirstaloituneemmaksi työnmurroksen kourissa. Työhönvalmentaja ja kouluttaja Henna Nieminen on tekemisissä ansioluetteloiden kanssa päivittäin. Muun muassa TE-palveluille työnhakua ja uravalmennusta kouluttava Nieminen toteaa perinteisen CV:n olevan vielä voimissaan, mutta muuttuneena muotona. ”Ansioluettelot ovat menneet enemmän tuoteja markkinointiesitteeksi omasta osaamisesta. Jos ennen vanhaan CV oli mustavalkoinen ja faktapohjainen, niin tänään siihen yritetään tuota myös omaa persoonaa mukaan.” Markkinointihenkisyydestä huolimatta hyvän CV:n ainekset koostuvat kuitenkin samoista elementeistä kuin aikaisemminkin. Ansioluettelosta ei kannata tehdä vilkkuvaa joulukuusta vaikka se tietenkin mielenkiinnon herättäisikin, vaan pyrkiä mahdollisimman hiottuun ja tasapainoiseen lopputulokseen, jossa T E K S T I A L E K S I I . P O H J O L A K U V I T U S S I I R I H I R S I A H O persoonaa voi tuoda esiin vaikka harrastusten kautta. ”Ansioluettelo on tavallaan jokaisen työnhakijan käyntikortti. Ensisilmäys on tärkeää vähän samalla tavalla kuin normaalissakin vuorovaikutuksessa. Mihin katse kiinnittyy ensimmäisenä ja miltä se näyttäytyy kokonaisuutena. Siihen kannattaa panostaa ja aika sekä vaiva pitääkin näkyä siitä”, toteaa Nieminen. Suosittelijoilla iso rooli Ansioluettelon rakentaminen kannattaa aloittaa valokuvasta. Minkälaisen kuvan laittaisin itsestäni treffipalstalle? Laita sama kuva ansioluetteloosi. Ansioluetteloon kannattaa Niemisen mukaan laittaa työkokemus 10–15 vuoden ajalta, joskin työtä vastaava olennainen työkokemus kannattaa nostaa paremmin esille kuin 15 vuotta vanha kesätyö. ”Hyvä ansioluettelo on rakenteellisesti hyvin jäsennelty, se on helppolukuinen sekä tarpeeksi tiivis ja ytimekäs. Harrastukset ja esimerkiksi vapaaehtoistyö kannattaa mainita, koska ne voivat antaa lisäarvoa työtehtäviin”, mainitsee Nieminen. Pätkäja projektitöiden maailmassa ihmisten työhistoria pirstaloituu. Siksi suosittelijoita kannattaakin haalia edellisistä työtehtävistä etenkin aloilla, joissa piirit ovat pienet. Suosittelijat ovat tosi iso juttu tänä päivänä. Rekrytoijat kiinnittävät huomiota suosittelijoihin ja usein myös soittavat heille, toteaa Nieminen. Siinä missä CV on ihmisen käyntikortti ja keino kiinnittää hakijan huomio, se voi toimia myös toisinpäin. Huolimattomasti tehty CV kiinnittää huomion siinä missä hyvin tehty CV:kin, mutta lopputuloksena on usein ennemmin paperisilppuri kuin kutsu työhaastatteluun. ”Ansioluettelo kannattaa aina oikoluettaa jollain toisella. Kirjoitusvirheet, huolimattomuus ja toisto ovat ihan perusmokia. Myös hakijan oma suhtautuminen ansioluetteloon näkyy helposti lopputuloksessa. Ansioluettelon tekoa ei kannata vähätellä vaan siihen pitää oikeasti panostaa”, linjaa Nieminen. Audiovisuaalinen CV tekee tuloaan Siinä missä teknologia on antanut työnhakijalle mahdollisuuden erottua joukosta, on se antanut myös työnantajalle uusia välineitä rekrytointiprosessiin. Isoissa massahakuprosesseissa tai avoimissa hakemuksissa pitää usein täyttää CV EI OLE MUINAISJÄÄNNE A A NSIOLUET T ELON T EKOA EI KA NNATA VÄHÄT EL LÄ VAAN SIIHEN PI TÄÄ OIKEAS T I PA NO S TAA. 13 T Y Ö E L Ä M Ä
yrityksen oma sähköinen hakemus, jossa kysytään usein lähes samat asiat kuin liitteenä lähetettävässä CV:ssä. Vaikka työ onkin käytännössä kaksinkertainen, niin nämäkin kaavakkeet kannattaa täyttää huolellisesti ja tyhjiin kohtiin kirjoittaa muutakin kuin lue CV:stä, sillä kaavakkeet ajetaan usein hakurobottien läpi, jotka poimivat tekstistä asiaja avainsanat. Myös audiovisuaaliset ansioluettelot ovat jo tätä päivää ja etenkin media-, markkinointi ja teknologiaaloilla jo osin arkipäivääkin. ”Audiovisuaalisen CV:n voi ajatella eräänlaisena hissipuheena. Siinä oma koulutusja työhistoria sekä muut tarvittavat tiedot esitellään tiivistettynä esimerkiksi minuutin aikana. Audiovisuaalista CV:tä voi harjoitella vaikka peilin edessä käsikirjoituksen avulla”, neuvoo Nieminen. Oman minän brändäys ei rajoitu enää pelkkään ansioluetteloon, vaan esimerkiksi LinkedIn:n kaltaiset verkostoitumispalvelut ovat tietyillä aloilla jo enemmän sääntö kuin poikkeus. Myös omasta internetjalanjäljestä sekä eri sosiaalisen median profiileissa antamastaan kuvasta kannattaa pitää huolta, sillä työnantajat tapaavat katsastaa työnhakijan julkiset nettiprofiilit hyvinkin herkästi. ”Työhön valinnassa lopulta kuitenkin työnhakijan persoona, profiili ja työyhteisöön sopiminen ovat ratkaisevassa asemassa. Työnantajat etsivät lopulta hyvää tyyppiä, joka on halukas ja kyvykäs uuden oppimiseen, joustavuuteen sekä myös sitoutunut hoitamaan työnsä mahdollisimman hyvin”, toteaa Nieminen. Aktiivisuus on kaikista ratkaisevin Työpaikan etsinnässä aktiivisuus on kuitenkin kaikista tärkein asia. Niemisen mukaan piilotyöpaikkojen osuus työmarkkinoista on jopa 70–80 prosenttia. Nämä työpaikat eivät tule koskaan avoimen haun piiriin. Ne täytetään suhteilla, verkostoilla sekä työnhakijan omalla aktiivisuudella. ”Itselleen voi tehdä vaikka listan työpaikoista, joissa olisi mahtavaa olla töissä, ja jotka olisivat omaan intressiin ja taitotasoon sopivia paikkoja. Sitten vain lähestytään näitä työpaikkoja”, havainnollistaa Nieminen. Työpaikan hakeminen vaatii rohkeutta. Pelkkiä avoimia työpaikkoja selailemalla tai sähköisiä hakemuksia lähettämällä piiloudutaan helposti sähköisen järjestelmän suojiin ja uskotellaan itselleen, että on ainakin yrittänyt. ”Kyllä työnhaku vaatii älyttömästi rohkeutta. Sille omalle epämukavuusalueelle täytyy mennä ja ottaa puhelin käteen tai mennä käymään työpaikoilla. Kasvokkain kohtaaminen on aina paras tapa, mutta toki aina se ei ole mahdollista. Silloin hyvä hakemus ja CV ovat avainasemassa”, päättää Nieminen. ? A NSIOLUET T ELON RAKEN TAMIN EN KA NNAT TAA A LOI T TAA VA LOKUVAS TA. L A P I N Y L I O P P I L A S L E H T I 4 / 2 1 6 14
A H M. N O I D E A? Well, you should not worry. You are not the only one figuring this out. Joining art based research workshops can give you a helping hand though. Art-based methods, such as community art, applied visual arts and performing art are used jointly with social work to support the integration of young people in Finnish Lapland. Under the umbrella of the “Art Gear 2016–2018” project, a series of art based research workshops are being planned and applied, aiming to bring people together, share ideas and personal stories, developing friendships and empowering both foreigners and locals to face the constantly changing world we are living in. Art-based methods can raise simple, yet valuable questions. Being part of such a workshop, has been so far described as a unique experience. One can not only meet new people, but discover him/herself in a fun but also hard way. The feedback so far, represents the difficulties foreigners face while assimilating in Finnish society. Taide Vaihde / Art Gear is a project run collaboratively by the faculties of Art and Design and Social Work in the University of Lapland, the Artists´ Association of Lapland and the CrossArt Collective, Piste. The project is funded by the European Union Social Fund (ESF). The artists´ associations are responsible for arranging and teaching the workshops together with students of applied visual arts, art educations and social work from the University. The aim of the project is to support interaction between young immigrants and native Finnish young people, thereby reducing racist attitudes. The results of the project will be the art workshops, performances and theatre plays, video documentation of some of the art workshops, an exhibition and a publication. As longer term impacts, immigrants will gain greater possibilities for employment in Finland through integration, empowerment and participation. At the moment, the first “Mun Stage / My Stage” project is running as a participatory design workshop where women from different cultural backgrounds are collectively sharing and creating a story of their past, present and future in Finnish Lapland. Taide Vaihde / Art Gear Project is one of those in which students of the Master´s Degree program in Arctic Art & Design can get involved and do the research concerning their master thesis in Applied Visual Arts and Service Design. Similarly, students of the Social Sciences have the same opportunity to get involved and develop collaboratively new methods of studying and working in their fields. Stay tuned in our Facebook page -Taide vaihde Art Gearfollow our participants’ stories, find yourself in them and shape the future together with them. ? WHAT IS MY FUTURE LOOKING LIKE? Participants were asked to make a collage representing their thoughts and feelings while living in Finnish Lapland. The main issues were: The importance of family bonds, the security of a home, the different angles people see life events and the outward appearance as the first important impression a person does. E N N I M I K K O N E N T E X T M O I R A D O U R A N O U ”A: SO, HO W D O YO U FEEL? M: I FEEL NAKED. D UR ING THESE LAS T 3 MIN I G O T T O UCHED FROM FO UR DIF FEREN T PEOPLE. A: B U T, D O YO U FEEL BA D ABO U T THAT? M: W EL L, I FEEL SA D. I D O NO T REMEMBER THE LAS T T IME I WAS T O UCHED. FINN ISH PEOPLE D O NO T T O UCH. ” Project is funded by European Social Fund, NorthNorth Ostrobothnia ELY-centre, University of Lapland, Artist´s Association of Lapland and Crossart Collective Piste. More information: Ninni Korkalo, Project manager and Timo Jokela, manager in Charge. ”MY FU T URE LIFE IS A N OPEN W IN D OW. MY FU T URE LIFE IS A SNO W ING W IN D O W. ” C. 15 I N E N G L I S H
ARKAAISESTA PIENPORONHOIDOSTA SAFARIYRITTÄJYYTEEN Ulkomaalaisia turisteja kuljettava auto kurvaa kapealla metsätiellä, noin 15 kilometrin päässä Rovaniemen keskustasta. Metsätie johtaa Sierijärvelle, jonka ympäriltä on löytynyt merkkejä tuhansien vuosien takaisesta asutuksesta. Järven pohjassa olevaa rautamalmia on radiohiiliajoitusten mukaan jalostettu sulatoissa käytettävään muotoon jo ennen ajanlaskun alkua. Pohjolassa tällaisia paikkoja löytyy ainoastaan Kajaanin Äkälänniemestä, Kemijärven Neitilästä ja Rovaniemen Sierijärveltä. Malmin lisäksi kalaisa järvi on tarjonnut asuinympäristön väestönkeskittymille, ja näissä kylissä on harjoitettu monimuotoista taloutta, yhtenä keskeisimpänä porotaloutta. Näinä päivinä järvenjää kuitenkin kannattelee jopa maailman toiselta puolelta tulleita matkaajia, jotka kerääntyvät ihailemaan kirkkaina öinä taivaalla tanssahtelevia pohjoisen valoja, revontulia. T E K S T I J A K U V A T M A T I A S P A R T A N E N L A P I N Y L I O P P I L A S L E H T I 4 / 2 1 6 16
I E M A N S Y R J E M P Ä N Ä järvestä, aitauksen keskellä komeasarvinen poro kuoputtaa jo vähän jäähän ehtinyttä maan pintaa, aivan kuin hieman hermostuneena tulevasta. Horisontin yli nousevan auringon ensisäteet värjäävät jäähileisiä oksia oranssinpunaisiksi. Aitauksen reunamilla laiduntavien porojen ympärille alkaa kerääntyä haalariasuista porukkaa, joka alkaa ohjata rivistönä kulkien poroja kohti toista, pienempää aitausta. Porolauma siirtyy rymisten, ja jää jälleen aloilleen odottamaan kohta koittavaa siirtymää yhä pienempiin aitauksiin. Olemme seuraamassa poroerotusta, jonka tarkoituksena on merkitä vasat ja erotella teuraaksi menevät porot muista sarvipäistä. Sukuaan jatkavaksi pääsevät eloporot luetaan samalla lukulistoihin. Poroerottelu on jokasyksyinen tapahtuma ja merkittävä osa porotaloutta, joka muutoksistaan huolimatta on yhä tärkeä elinkeino suurimmassa osassa Lappia. Poronhoitoa on harjoitettu ainakin jossain muodossa jo rautakaudelta lähtien. Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen poroja ja porotaloutta käsitelleen tutkimuksen mukaan paimentolaisporonhoito syntyi 1200-luvulla Länsi-Norjassa, josta se levisi vähitellen myös Lappiin. Kirjaa porojen määrästä alettiin pitää 1500-luvun veroluetteloissa. Aluksi hoidettujen porojen määrä oli vähäinen, vaikka rikkaimmilla perheillä saattoikin olla jopa 2 000 poroa. Vuoden 1750 tilaston mukaan Suomessa laidunsi kaikkiaan vain 17 000 poroa. H Nykyään porojen määrä on yli kymmenkertaistunut, sillä eloporoja on vuosittain 200 000 ja teurasporoja yli 100 000. Poronlihan vuosittainen tuotto on 2–2,5 miljoonaa kiloa. Poromäärien kasvaessa poronhoidosta elannon saavien määrä on kuitenkin laskenut merkittävästi. Niin kutsuttu moottorikelkkavallankumous mullisti aikoinaan poroelinkeinon. Koska moottorikelkat lisäsivät poronhoidon kustannuksia, alkoi elinkeino keskittyä harvoille. Vaikka poronlihan hinta onkin arvossaan, on porotalouden kannattavuus nykyään huono, ja monet poromiehet pitävät tulevaisuudessa monialayrittäjyyttä parhaana vaihtoehtona elannon hankkimiseen. Esimerkiksi ruokinta syö poronhoidosta syntyvää katetta. MON ET POROMIEHET PI TÄVÄT T ULEVA ISU UDES SA MON IA LAY R I T TÄJY Y T TÄ PA RHAA NA VA IH T OEH T ONA. Porojen ympärille alkaa kerääntyä haalariasuista porukkaa, joka alkaa ohjata rivistönä kulkien poroja kohti toista, pienempää aitausta 17 I L M I Ö
Suomessa on nähty jopa viiden tuhannen poron erotuksia, mutta myös sitä pienemmät erotukset ovat vaikuttava näky. L A P I N Y L I O P P I L A S L E H T I 4 / 2 1 6 18
19 I L M I Ö
”Kahdeksank y mmentälu v ulla Lynxin saattoi hankkia viidellä poronvasalla. Nykyään Ski-Doon hankkimiseen tarvitsisi 55 poronvasaa. Työn tuottaminen on tullut nykypäivänä kalliiksi”, Sieriporo Safaris – yrittäjä Ari Maununiemi pohtii. Maununiemen suku on hoitanut poroja Sierijärvellä 200 vuotta. Neljännesvuosisata sitten Maununiemen isä päätti alkaa järjestää myös porosafareja matkailijoille. Nykyinen Sieriporo Safaris sai alkunsa nelisen vuotta sitten, kun Maununiemi ja hänen lapsuudenystävänsä Sampo Pasma päättivät aloittaa matkailupalveluiden pyörittämisen. Tätä nykyä he vastaanottavat vuosittain 5 000–6 000 matkailijaa, joista suurin osa tulee heille Rovaniemellä toimivien safarifirmojen kautta. Paljon povattua kiinalaisten maihinnousua ei ainakaan vielä olla Sierijärvellä nähty. ”Meillä kiinalaiset ovat olleet selkeästi vähemmistö, mutta jonkin verran myös heitä on täällä näkynyt. Iso osa matkaajista on Suomen ainutlaatuista luontoa ja rauhaa katsomaan tulleita eurooppalaisia. Jos väkeä tulee kovin paljon lisää, vaarantuu tämä tärkeä elementti”, Maununiemi sanoo. Mahtavin sesonki safareille on alkutalvesta, marras-joulukuussa. Sierijärvelle saapuu väkeä niin Amerikasta, Australiasta, Iso-Britanniasta kuin Singaporestakin. Kävijät osaavat hyvin englantia, ja heidän kanssaan on helppo tulla toimeen. ”Tässä työssä on kyllä nähnyt kaikkia mahdollisia kulttuureja”, Maununiemi naurahtaa. Sierijärven safariyrittäjät eivät ole kuitenkaan porotaloutta esitteleviä matkailuyrittäjiä, vaan toisinpäin. Maununiemi painottaakin, että kysymyksessä on ovensa turisteille avannut porotila, ei paikka, joka olisi luotu pelkästään turisteja silmällä pitäen. Heille porotalous on aina ollut osa elämää; harrastus, elämäntapa ja työ. Siksi kaikki poronhoitoon liittyvä näkyy heillä luonnostaan. Poroerotuksen ensivaiheessa porot ajetaan yhteen ja sitten erotusalueelle. Suurimmissa tokissa on ollut aikoinaan kerralla satoja, jopa tuhansia poroja. Nykyään määrät ovat huomattavasti pienempiä. Erotusaitausten muoto on kehittynyt vuosisatojen työn tuloksena ja se onkin nykyään melko yhdenmukainen. Porot ohjataan pienissä erissä kirnuun, jossa eloja teurasporot erotellaan pienempiin erillisiin aitauksiin, joita nimitetään konttoreiksi. Nyt tapahtuvassa erotuksessa porojen pääluku lasketaan kymmenissä, mutta erottelu on silti vaikuttava näky. Erotuksessa aitaan ajettujen eloporojen kylkeen karvapeitteeseen tehdään puukolla viillot, lukumerkit, jottei samaa poroa kirjattaisi listoihin montaa kertaa. Erotusta on mukana seuraamassa myös eläinlääkäri. Siirtymä porotaloudesta tähän matkailuyrittäjyyteen on ollut luontainen. Reagointia ajan haasteisiin. Sierijärven rannalla sijaitsevalla porofarmilla matkaajille tarjotaan monipuolisia palveluita: poroajeluita, pilkkimistä ja mahdollisuuksia päästä seuraamaan revontulia. Vaikka kävijämäärät ovatkin kasvaneet, voi yhä puhua Lapin rauhasta. Matkailijamäärien suureen lisäykseen Maunu niemi suhtautuu varauksella. ”Emme ole lähteneet mukaan esimerkiksi hintakilpailuun. Ajatuksena on se, että tehdään palvelu hyvin. Puolella asiakasmäärästä voi tehdä saman tienestin ja samalla kyetä tarjoamaan henkilökohtaisen palvelun”, Maununiemi pohtii. Varsinkin muualta Euroopasta tulleet vanhemmat turistit ymmärtävät, ettei toiminta ole vain show’ta. ”Irlannista tullut vähähampainen maanviljelijä kyselee heinätukkoja puristellen, että miten nämä saadaan Erotuksessa aitaan ajettujen eloporojen kylkeen karvapeitteeseen tehdään puukolla viillot, lukumerkit, jottei samaa poroa kirjattaisi listoihin montaa kertaa. MAUN UN IEMEN SUKU ON HOI TA N U T POROJA SIERIJÄ RVEL LÄ 200 V U O T TA. L A P I N Y L I O P P I L A S L E H T I 4 / 2 1 6 20