? 2/23 NAISTEN SYRJINTÄ LAPIN KESÄ KORKEAKOULUTETTUJEN TYÖELÄMÄ
T O I M I T U S Lapin ylioppilaslehti on journalistisesti itsenäinen julkaisu, joka ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Seuraava lehti ilmestyy elokuun lopussa. @lapinylioppilaslehti lapinylioppilaslehti.fi Tekijöinä tässä numerossa Alina Viranto, Elli Alasaari, Joni-Matti Koskinen, Josefina Yrjölä, Henriikka Kastala, Miku Huttunen, Miro Sarola, Saana Kääriäinen, Sara Brax, Sari Koukku ja Suvi Korhonen Kiitos Yolanda Gonzales Torres ja Jasmin Koivisto Kannen kuva Miku Huttunen Päätoimittaja Åsa Niemi Graafikko Julia Palola Oikaisut Painetussa lehdessä 1/23 Nuutti Saramon ja Roope Rantalan kuvat ovat väärinpäin jutussa LYY:n uusi hallitus on valittu. Painetussa lehdessä 1/23 Alina Virannon esseeseen Menettämisen suru (ja toivo) on asetettu väärä ingressi ja nosto. Yhteystiedot paatoimittaja@lyy.fi graafikko@lyy.fi 045 110 9293 Ilmoitusja mainosmyynti Joonatan Juhajoki joonatan.juhajoki@lyy.fi 050 514 5171 Kustantaja Lapin yliopiston ylioppilaskunta Ahkiomaantie 23 B 96300 Rovaniemi Paino Grano Vaasa “W e li ve in a d iv er se w o rl d in w h ic h ev er yo n e h as d iff er en t re sp o n si b il it ie s an d d iff er en t o p p o rt u n it ie s to b ri n g ab o u t ch an ge . S o m e ca n do a lo t w h il e o th er s w il l n ee d su p p o rt to h el p th em m an ag e th e ch an ge .” – K A N SA IN VÄ LI SE N IL M A ST O PA N EE LI N IP C C :N P U H EE N JO H TA JA H O ES U N G LE E IP C C A R6 SY N TH ES IS R EP O R T 20 .3 .2 02 3
Pääkirjoitus: Pakko jaksaa Lapin yliopisto houkuttelevin Suomen pienistä yliopistoista Järjestötoiminnan haasteena nuorten passiivisuus Pakko olla vapaa Yrittäjän vaikea matka yliopistolle "Työnhaun taidot eivät aina ole ajantasalla" Ei se kuitenkaan ole mitään vakavaa Olemme alistaneet luonnon tarpeidemme pavelijaksi ja nyt tarvitselle askeleen taaksepäin Polkien pitkin pohjoista Onko tämä nyt aavekaupunki? Yliopistonlehtorin kesälukuvinkit 4 11 14 20 23 26 6 5 28 31 17 L ap in yl io p p il as le h ti 2 /2 3 6 28 HENRIIKKA KASTALA S U V I K O R H O N EN ”You are lost if you forget that the fruits are everyone’s and the earth is no one’s.” – JEAN-JACQUES ROUSSEAU, S. 23 SISÄLTÖ 3
Lapin ylioppilaslehti 2/23 4 PÄÄKIRJOITUS PÄÄTOIMITTAJA ÅSA NIEMI Pakko jaksaa keväällä opiskelijoiden keskustelut liittyvät usein tulevaan kesään. Jotkut palaavat kotipaikkakunnilleen ja toiset ovat päättäneet opiskella koko kesän. Useimmilla ei kuitenkaan ole tiedossa pitkää viikonloppua pidempää lomajaksoa, vaan kesätyöt alkavat nopeasti koulun loputtua. Aihe putkahtelee välillä esille myös julkisessa keskustelussa. Niissä jutuissa toisinaan opiskelijoita syytetään laiskoiksi, ja joskus taas aivan aiheellisesti opiskelijoiden jaksaminen nostetaan esille. Opiskelijoiden todella täytyy jaksaa, koske he joutuvat usein käymään töissä koulun ohellakin. Opintotuki on pieni, eikä opiskelijoilla ole välttämättä taloudellisesti varaa keskittyä pelkkään kouluun. Opiskelijan vuosi voi alkaa syksyllä samaan aikaan koulussa ja osa-aikatöissä, joista siirrytään kesäksi kokoaikatöihin, ja vuosi aloitetaan sitten taas syksyllä alusta, mahdollisesti viikonlopun siirtymäajalla. Tämänkin lehden jutussa “Työnhaun taidot eivät aina ole ajan tasalla” sanotaan, että opiskelijoiden kannattaa tehdä töitä jo mahdollisimman varhaisessa vaiheessa opintojen aikana, jotta he saavat töitä sitten valmistumisen jälkeen. Kaikkein parasta olisi, jos opiskelija saisi jo opintojen aikana oman alan töitä. alina viranto pohtii esseessän Pakko olla vapaa moderniin yhteiskuntaan kuuluvaa vapauspakkoa. Jokaisen yksilön täytyy itse tietää, mitä haluaa tehdä ja mitä tavoittelee. Opiskelun ohella pitää alkaa jo varhain luomaan uraa omalla alallaan ja pitäisi tietää, mikä se oma ala ylipäätään on. Eihän kyseessä tietenkään ole koko loppuelämän määrittävä valinta, mutta jotain on pakko valita. Opiskelijoille luodaan kuvaa, että tekemällä paljon töitä ja oikeita uravalintoja, pääsee sitten hyvään työpaikkaan valmistumisen jälkeen. Silti kaikista valinnoista ja paineista huolimatta on mahdollisuus jäädä työttömäksi, joka heikentää hyvinvointia ja ehkä itsetuntoakin. Pitäisi muistaa, että työttömyys ei ole aina yksilön vika, vaan yhteiskunnassamme on työttömyyttä kaikissa ryhmissä. Työttömyydestä saattaa kuitenkin alkaa syyttämään itseään ja omia valintojaan. toivon meille kaikille opiskelijoille rentouttavaa kesää. Annamme lehden lopussa jutussa Onko tämä nyt aavekaupunki? vinkkejä monenlaiseen tekemiseen Rovaniemellä ja Lapissa kesällä, ja jutussa Yliopistonlehtorin lukuvinkit annamme muutaman lukuvinkin kesää varten. Lukeminen rentouttaa tutkitusti jo muutaman minuutin jälkeen, joten ehkä sen avulla voisi yrittää rentoutua työkiireiden keskellä. Ajatuksella lomasta on turha yrittää jaksaa, sillä sellaista ei ole kaikille tulossa.
SIVUPAA kevät ja yhteishaku ovat jännittävää aikaa niin hakijoille kuin yliopistoillekin. Ihmiset selaavat Opintopolkua ja yliopistojen verkkosivuja ja tekevät vaikeita valintoja hakukohteiden suhteen. Yliopistot toivovat suuria hakijamääriä ja jotkut kampanjoivat jo sosiaalisessa mediassakin. Lapin yliopistoon tuli vuonna 2023 yhteensä 7283 hakemusta, joista 148 olivat uuden avoimen väylän erillisvalinnan hakemuksia. “Hakijamäärä oli oikein hyvällä tasolla, joskin se oli hivenen pienempi kuin parina aiempana vuonna. Edellisinä vuosina on ollut myös enemmän aloituspaikkoja tarjolla koulutuslaajennusten ja lisäaloituspaikkojen takia”, kertoo Lapin yliopiston koulutusvararehtori Satu Uusiautti. Vaikka hakijamäärät ovat tippuneet vähän, niin Uusiautti on tyytyväinen. “Pienistä yliopistoista Suomessa Lapin yliopisto menestyi parhaiten keskimääräisessä houkuttelevuudessa.” lapin yliopistossa on neljä tiedekuntaa ja useampia kandidaatin ja maisterin tutkintoja. Uusiauttin mukaan vähiten suositut kohteet vaihtelevat vuosittain, sillä koulutusohjelmia uudistetaan ja hakukohteita poistetaan. Suosituimmat hakukohteet kuitenkin pysyvät vakaasti suosiossa. ”Oikeustiede, sosiaalityö ja luokanopettajakoulutus ovat pitkään olleet suosituimmat hakukohteet hakijamäärillä mitattuina eli ne ovat niin sanottuja hakupainealoja.” Pelkkiä hakijamääriä katsomalla ei voi kuitenkaan vetää johtopäätöksiä tutkinnon suosiosta. ”Ensisijaisten hakijoiden määrä suhteessa aloituspaikkoihin kertoo lisää houkuttelevuudesta. Taiteissa graafinen suunnittelu ja kuvataidekasvatus sekä yhteiskuntatieteissä hallintotiede ja johtaminen ovat taasen olleet suosittuja tarkasteltaessa ensisijaisia hakijamääriä suhteessa aloituspaikkoihin.” tänä vuonna avoimen väylän hakijoille järjestettiin ensimmäistä kertaa erillishaku. Ainoastaan kasvatusalan avoimen väylä on edelleen sisällytettynä yhteishakuun. ”Avoimen väylä näyttäytyy houkuttelevana hakukohteena”, Uusiautti kertoo. Valintakokeet järjestetään 26.5.-15.6.2023 sähköisinä ja paikan päällä Rovaniemellä. Hakijat saavat tietää tuloksensa viimeistään 7.7.2023 Opintopolusta. Lapin yliopisto houkuttelevin Suomen pienistä yliopistoista Lapin yliopistoon tuli vuonna 2023 yhteensä yli 7000 hakemusta. Haetuimmat kohteet nauttivat suosiostaan vuodesta toiseen, kun taas vähiten suositut vaihtuvat jatkuvasti. TE KS TI ÅS A N IE M I 5 Lapin ylioppilaslehti 2/23 HAKIJAMÄÄRÄT TIEDEKUNNITTAIN KANDIDAATIN JA MAISTERIN TUTKINTOON 23% 11% 18% 48% OIKEUSTIETEIDEN TIEDEKUNTA YHTEISKUNTATIETEIDEN TIEDEKUNTA KASVATUSTIETEIDEN TIEDEKUNTA TAITEIDEN TIEDEKUNTA
Lapin ylioppilaslehti 2/23 6 Järjestötoiminnan haasteena nuorten passiivisuus Nuorten passiivisuus erityisesti koronapandemian jälkeen on noussut uhaksi järjestötoiminnan jatkumiselle. Miksi asiasta pitäisi huolestua, ja mitä hyötyä järjestötoiminnasta on nuorille? TEKSTI JONI-MATTI KOSKINEN KUVITUS SUVI KORHONEN
Lapin ylioppilaslehti 2/23 7 lemme pyrkineet palaamaan normaaliin arkeen koronapandemian jälkeen, mutta joutuneet huomaamaan, etteivät kaikki asiat palaa välttämättä enää täysin entiselleen. Teknologian kautta saimme välineitä ja toimintatapoja, joiden avulla opiskelu, työskentely ja vapaa-ajan tapaamiset olivat mahdollisia poikkeusajan eristäytymisestä huolimatta. Näiden välineiden käyttöä olemme halunneet jatkaa, mutta sitä enemmän olemme myös halunneet palata jälleen kasvokkain tapahtuvaan kanssakäymiseen. Pandemia-aika oli erityisen vaikeaa järjestötoiminnalle, koska sitä ei voitu järjestää entiseen tapaan ihmisten eristäytyessä koteihinsa. Järjestötoiminnalla tarkoitetaan tässä tapauksessa järjestöihin ja yhdistyksiin liittyvää toimintaa. Pandemia-aika entisestään kiihdytti sitä ilmiötä, etteivät nuoret löydä mukaan järjestötoimintaan enää samoissa määrin kuin ennen. Useimmat järjestöt ja yhdistykset ovatkin kriisin partaalla, koska toiminnalle ei löydetä jatkajia. Keski-iän noustessa ja väen harventuessa useimmat järjestöt ja yhdistykset päättävät lakkauttaa toimintansa. Nuorten saaminen mukaan järjestötoimintaan olisi elintärkeää niin heidän itsensä kuin myös yhteiskunnan kannalta. Henkilökohtaisella tasolla se auttaa nuorta saamaan niitä arvokkaita taitoja, kokemuksia ja suhteita, jotka ovat elämässä ja tulevalla työuralla tärkeitä hteiskunnalle nuorten äänen kuuleminen on välttämätöntä, jotta tulevaisuutta on mahdollista rakentaa heidän ehdoillaan ja näkemyksiään kunnioittaen. Tämä onnistuu nimenomaan parhaiten yhteisöjen voimalla. ”Nuorten äänen kuuluminen on äärimmäisen tärkeää kestävän yhteiskunnan rakentamisessa sekä päätöksenteon että sen kannalta, miten nuoret itse kokevat kuuluvansa osaksi yhteiskuntaa”, asian tärkeyteen yhtyy nuorisoalan kattojärjestö Allianssin nuorten osallisuuden asiantuntija Silja Uusikangas. Hänen mielestään on tärkeää, että erilaisista taustoista tuleville ja eri asioista kiinnostuneille nuorille on olemassa järjestöjen kaltaisia alustoja, joiden kautta heidän äänensä tulee kuulluksi. Nuoria hän ei muutenkaan kutsuisi passiivisiksi, koska nuorten kiinnostus politiikkaan on muun muassa vuoden 2018 Nuorisobarometrin mukaan ennätyksellisen korkealla tasolla barometrin mittaushistoriassa. Hän mainitseekin esimerkkinä Elokapinan kaltaisten, uudella tavalla organisoituneiden liikkeiden ja kansalaisaloitteiden ympärille rakentuvien kampanjoiden puhuttelevan ja motivoivan nuoria toimimaan. oronapandemian voidaan siten nähdä iskeneen nuorten aktiivisuuden kannalta huonoon aikaan. Valitettavasti osa nuorista on yhä pandemian jäljiltä O ”Nuorten äänen kuuluminen on äärimmäisen tärkeää kestävän yhteiskunnan rakentamisessa sekä päätöksenteon että sen kannalta, miten nuoret itse kokevat kuuluvansa osaksi yhteiskuntaa” jäänyt tarkoituksella, huomaamattaan tai tahtomattaan eristyksiin, jolloin sosiaalinen kanssakäyminen muiden ihmisten kanssa on vähentynyt. Jos opiskelija on jo opintojensa kanssa eristäytynyt mahdollisimman paljon asuntoonsa, on hyvinkin mahdollista, ettei passivoitunut nuori myöskään vietä vapaa-aikaansa sen ulkopuolella. Koronan vaikutuksista nuorten hyvinvointiin ja osallisuuteen on kiinnittänyt huomionsa myös Allianssi. ”Koronapandemia on selvästi vaikuttanut kielteisesti monien nuorten harrastamiseen ja sosiaalisiin suhteisiin, kuten Nuorisotutkimusverkoston tekemän Nuorten hyvinvointia tukeva vapaa-aika ja siihen korona-aikana tulleet säröt -katsauksessa todetaan”, Uusikangas kertoo. Hänen mukaansa myös jäsenistöltä on tullut viestiä siitä, että pandemia-aikana moni aktiivinen toimija lopetti, eikä sen jälkeen uusia harrastajia tai vapaaehtoisia ole saatu mukaan entiseen tapaan kaikkiin järjestöihin tai harrastusryhmiin. Koronapandemiaa ei kuitenkaan voida nähdä ainoana syynä muutokselle, koska myös ihmisten elämään ja yhteiskuntaan liittyvät muutokset ovat vaikuttaneet järjestöihin ja yhdistyksiin. Ihmisten elämä on entistä hektisempää, jolloin järjestötoiminta kamppailee nuorten vapaa-ajasta muiden aktiviteettien kanssa. Teknologian kehittyminen ja sosiaalinen media on mahdollistanut suoran ja nopean vaiY K SILJA UUSIKANGAS
Lapin ylioppilaslehti 2/23 8 kuttamisen sekä tarjonnut nuorille mahdollisuuden tuoda oman äänensä esiin. Tämä herättää kysymyksiä perinteisen järjestötoiminnan mahdollisesta vanhanaikaisuudesta tai ainakin sen merkityksen muutoksesta. Taloudellisesti epävarmoina aikoina perinteinen järjestötoiminta voi myös olla liipaisimella, jos se tuo mukanaan lisäkustannuksia. usikankaan mielestä kysymys on moniulotteinen. ”Toisaalta nuoria laajasti koskevat paineet verottavat nuorten aikaa ja jaksamista, mikä on pois vapaa-ajan tekemisestä. Lisäksi korona-aika heikensi sidoksia yhteisöihin, harrastamiseen ja vapaaehtoistoimintaan”. Paineilla hän tarkoittaa koulutusjärjestelmän ja työmarkkinoiden muutoksia, jotka ovat tehneet koulutusja ammattivalinnasta monimutkaisempaa. ”Koulujärjestelmä ei saisi uuvuttaa nuoria, vaan nuorilla täytyy olla mahdollisuus muuttaa mieltään, kokeilla ja etsiä itseään. Tämä jättäisi aikaa ja energiaa myös vapaa-ajan aktiivisuudelle, kuten järjestöja vapaaehtoistoimintaan osallistumiselle.” Uusikangas myös muistuttaa sosiaalisen median merkityksen kasvamisesta yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa. Hän ei näe niiden korvaavan perinteisiä järjestöjä, vaan niiden rinnalle on tullut uudenlaisia ja usein alhaalta ylöspäin organisoituneita toiminnan ja osallistumisen tapoja. ksi haaste järjestötoiminnalle on myös nuorten muuttoliike. Edes korkeakoulukaupungeissa nuorten osallistuminen järjestötoimintaan ei ole aina kiveen hakattua, koska opiskelun ja työn perässä muutetaan entistä enemmän. Tällöin syvempien ja pitempiaikaisten siteiden luominen opiskelupaikkakuntaan voi jäädä vähäisemmäksi, koska ne katkeaisivat takaisin kotipaikkakunnalle muuttamisen myötä joka tapauksessa. Mutta eikö esimerkiksi valtakunnallinen järjestötoiminta toimisi nuorille apukeinona hankkia niitä suhteita ja verkostoja, jotka helpottavat asettumista uudelle asuinpaikkakunnalle? Korkeakoulussa opiskelevilla nuorilla on kuitenkin jonkinlainen mielikuva ja tietoisuus järjestötoiminnasta, koska opintojen ohessa opiskelijoiden etuja ainejärjestöt tulevat tutuiksi. Opiskeluajan tulisi olla hektisen suorittamisen sijaan myös yhteisöllisyyden aikaa, jolloin nuorten tulisi olla aktiivisia ja tuoda omia näkemyksiään laajalti esille. Järjestötoiminta tulisi nähdä harrastuksien tapaan väylänä irtautua rauhoittumaan hektisestä elämäntahdista ja raskaasta opiskelusta itselleen tärkeiden asioiden äärelle. Nuorilla tulisi olla rohkeutta astua oman opiskelijayhteisön ulkopuolelle niihin oman alan yhteisöihin, joissa on mahdollista tutustua vanhemman sukupolven aktiiveihin ja toimijoihin, joilla on annettavanaan tärkeää tietoa ja kokemusta. Valitettavasti yliopiston piirissä toimivat yhdistykset kärsivät myös toimijoiden puutteesta, vaikka opiskelijoiden ajattelisi hakeutuvan niiden toimintaan mukaan. ksi hyvä esimerkkitapaus on Pohjoinen Filosofiyhdistys Agon, jonka yli 20 vuotta kestänyt taival päättyy tänä vuonna aktiivien puutteeseen. Lakkauttamisen myötä yliopistomme menettää yhdistyksen, jonka parissa filosofian Y Y opiskelijoilla on ollut mahdollisuus kokoontua ja käydä keskustelua filosofiasta kurssien ja luentojen ulkopuolella. Yhdistyksen oma tiedeja kulttuurilehti, joka tarjosi tieteellisen julkaisun lisäksi alustan opiskelijoiden omille kirjoituksille, lopetettiin jo kaksi vuotta sitten. Tällaisen yhdistyksen tien päättyminen on merkittävä menetys meidän yliopistoyhteisöllemme, koska lakkautetun yhdistyksen toiminnan uudelleen käynnistäminen on useimmissa tapauksessa liki mahdotonta. Sellainen vaatii huomattavasti paljon enemmän energiaa kuin mitä jo pyörivän yhdistyksen jatkaminen, puhumattakaan siitä, millainen menetys se on, kun vanhempien tekijöiden ja sukupolvien tietotaito katoaa eikä saavuta enää uusia tekijöitä. U
Lapin ylioppilaslehti 2/23 9 SIVUPAA filosofiyhdistys agon ry:n taival on tullut päätökseensä. Yhdistyksen viimeisinä vuosina uusia aktiiveja ei enää saatu, vaikka yhdistystoimintaa yritettiin muun muassa internetissä ja yliopiston filosofian luennoilla mainostaakin. Viimeisimmät aktiivit ovat muuttaneet muualle Rovaniemeltä tai vaikka siellä asuisivatkin, on heillä elämässään muita asioita siinä määrin, että on järkevintä ollut lopettaa yhdistysaktiivina toimiminen. Agonin lopettaminen on harmillista sikäli, että aivan viime hetkiin saakka saimme lehteemme säännöllisesti meille julkaisutarjouksia, eikä niitä tarvinnut oikeastaan enää itse etsiä. Lisäksi oli ilahduttavaa kuulla joidenkin kutsuvan meitä tasokkaaksi julkaisuksi. Lehden lisäksi Agon pyrki järjestämään myös tilaisuuksia. Esteinä näissä oli rahoituksen ja aktiivien puute. On syytä pohtia, että kiinnostaako ihmisiä enää liittyä yhteen mielenkiintoisena pitämänsä asian äärelle. Koronalla lienee ollut vaikutuksensa. Taannoin Ylellä opiskelija kertoi näkevänsä Rovaniemen eräänlaisena siirtokuntana. Onko niin, että Rovaniemeä ei nähdä paikkana, johon rakentaa jotain pysyvää ja arvokasta? Joitakin vuosia sitten myös Lapin yhteiskuntatieteilijät ry lopetti toimintansa. Itselleni tämä näyttäytyy siten, että Rovaniemellä ei ole pitovoimaa hengenelämän kasvattamiselle. laajemmassa mittakaavassa tämä on ehkä eräs esimerkki siitä liberalistisesta ajankuvasta, josta mm. Pontus Purokuru ja Veikka Lahtinen ovat kertoneet teoksessaan "Mikä liberalismia vaivaa?": olemme menettäneet kykymme kollektiiviseen toimintaan, jossa teemme omaehtoisesti meille itsellemme tärkeitä asioita. Sen sijaan toimimme aina seuraavaa siirtoa ja vaihtoehtoiskustannuksia miettien, kasaamme yksilöllisiä pääomia ja viilaamme milloin mitäkin profiilejamme. Tällöin merkitys dekoodautuu ja filosofoinnin sijaan riittää pelkkä merkitsin filosofoinnista, olkoon se sitten opintopistesuoritus, julkaisu tai maininta siitä, että henkilö hallitsee nyt kriittisen ajattelun. Raa'an ja epävalmiin filosofian sijaan oleellista saattaa olla silkka filosofian estetiikka ja performanssi. Miksi ihmeessä liittyä yhdistykseen tai tehdä mitään filosofian eteen, jos siitä ei saa mitään erillishyötyä? vaikka agonilaiset ovat hajaantuneet, ei ole syytä olettaa filosofian kuolleen. Ehkä on hyvä laittaa tähän, mitä Agonin julkaisussa 2/2010 kuvataan filosofian ytimestä Matti Juntusen sanomana: Matin filosofoinnissa puhuttu sana oli keskeinen elementti. Lauri Mehtosen mukaan ”Juntunen katsoi, että keskustelulle ei ole loppua vaikka elämällä onkin. Vaikka keskustelu jatkui kuinka myöhään tahansa, hän oli aina kahdeksalta aamulla jatkamassa työtään. Se oli hänen mielestään filosofian ydin.” Koska itse olen henkilö, joka ei aina jaksa keskustelun sosiaalista raskautta, niin lisäisin, että ainakin itselleni hiljentyminen kuuntelemaan luentoa jossakin fyysisessä tilassa on ollut oleellinen osa filosofian opiskelua. Toivottavasti jatkossakin opiskelijat menevät luentosaleihin paikalle ja läsnäololuentoja järjestettäisiin. Aki Kolu Entinen Agon-lehden päätoimittaja ja Agon ry:n puheenjohtaja AGON RY:N PUHEENJOHTAJA AKI KOLU: Milloin filosofia elää?
Lapin ylioppilaslehti 2/23 10 petettiin laudaturopinnot sekä annettiin mahdollisuus suorittaa aineopinnot (cum laude approbatur) valmiiksi. Tapahtuneen seurauksena myös vähitellen menetelmätieteiden laitos lakkautettiin. Luontevasti filosofia siirtyi osaksi yhteiskuntatieteiden tiedekuntaa. laudaturopintojen päättämisen seurauksena hyvin monet lahjakkaat filosofian opiskelijat käynnistivät omat henkilökohtaiset kyselyt Suomen muihin yliopistoihin. Parin kuukauden aikana Lapin yliopisto menetti muihin yliopistoihin ehkä kymmenen lupaavinta "filosofian tainta". Tarkkaa lukumäärää en tiedä. Kun vuosien vieriessä filosofiaan jäi pelkät perusopinnot, myös "filosofian sisäinen merkitys" vaimeni. Tämän seurauksena lopulta filosofian harrastajien oma lehti "Agon" alkoi menettää inhimillisiä resursseja. Noin 65 erinomaista "Agonia" on jo sinänsä mielenkiintoinen jeremiaadi. Onneksi aivan kaikkea ei ole menetetty: jatko-opiskelijat saavat filosofisissa kysymyksissä ja ongelmissaan pätevää ohjausta filosofi ja dosentti Juha Himangalta. Edelleen Lapin yliopistossa ovat oppiaineen filosofian dosentteina Timo Airaksinen, Aki-Mauri Huhtinen ja Kari Väyrynen. sinänsä on mielenkiintoista, että vain Tampereen yliopiston vaikutuspiirissä on ylitetty Agon-lehden saavutukset. Filosofinen aikakauslehti Niin & Näin on viime vuonna päässyt 115 julkaisun määrään. Lehden asemaa vahvistaa se, että artikkelin kirjoittajat eivät muodostu pelkästään Tampereen yliopiston vaikutuspiiristä. Usein Niin & Näin lukijoita ilahdutetaan yli 150 sivun laajuudella. Agon-lehden voimavarojen katoon liittyy samankaltaista murhetta kuin helsinkiläisen Uuden Ajan Auran, jyväskyläläisen Alkumatkan ja jyväskyläläisen Filosofinen kulttuurilehti Genesiksen hiipumiseen 1980-luvulla. Toivo Salonen lapin yliopistossa yhdessä Lapin kesäyliopiston kanssa toteutui 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alussa Jyväskylän yliopiston tutkintovaatimuksien mukaisesti ensin filosofian approbatur (perusopinnot), sitten cumlaude approbatur (aineopinnot) sekä lopulta laudatur (syventävät opinnot). Jyväskylän yliopiston tuolloinen assistentti Juhani Aaltola kantoi päävastuu filosofian opinnoista. Myös filosofian professori Reijo Wilenius vieraili Lapin yliopistossa. Itse toteutin lukuisia luentoja. Filosofian tohtori Juhani Sarsilan kanssa johdimme myös proseminaaria. Monet seminaarikeskustelut ja päättymisen jälkeiset yhteiset pohdinnat auttoivat sisäistämään filosofisia oivalluksia. Sarsilan kreikan ja latinan kielien hyvä hallinta antoi uudenlaista syvyyttä filosofian opiskeluun. Näin jälkeenpäin ajateltuna tuolloin Lapin yliopistossa todellistui uudenlaista niin filosofian kuin myös ihmisen itsensä ymmärtämistä. Yliopiston rehtori Esko Riepula suhtautui myötämielisesti filosofian opiskelun avautumiseen myös yliopiston opiskelijoille. Oli palkitsevaa, kun useat opiskelijat oikeasti innostuivat filosofiasta. Myös luentojen jälkeiset vapaat keskustelut avasivat niin uusia tulkintoja kuin syvensivät merkityksiä. kun vuoden 2000 alettua siirryin päätoimiseksi opettajaksi Lapin yliopistoon, samalla myös filosofiasta muodostui menetelmätieteiden laitoksen oma oppiaine. Vuosien vieriessä perusopintojen lisäksi avautuivat myös aineopinnot. Itse asiassa Lapin yliopistossa muotoutui eräänlainen filosofinen eetos. Tämän seurauksena vähitellen toteutimme myös syventäviä opintoja, siis laudaturopintoja. Vuoden 2005-2006 menetelmätieteiden laitoksen opinto-oppaassa ovat filosofian syventävät opinnot YFIL 1300 70-80 op. Tästä ovat YFIL 1307 Laudaturseminaari 12op sekä YFIL 1308 Tutkielma (Laudaturkirjoitus) 30-40 op laajuisia. Muodostunut tilanne alkoi tuottaa ongelmia Lapin yliopiston hallinnolle. Tilanne ratkaistiin siten, että loFILOSOFIAN PITKÄ KAARI LAPIN YLIOPISTOSSA “LAPIN AINOA AMMATTIFILOSOFI” TOIVO SALONEN:
Lapin ylioppilaslehti 2/23 11 ESSEE Pakko olla vapaa Vapauteni olla ja tehdä mitä vain saa minut välttelemään valintoja ja uppoutumaan vain syvemmälle japanilaisiin ristikoihin, joita täyttäessä ajantaju häviää. Saan vain olla, eikä minun tarvitse valita mitään, sillä ristikon tekijä on asettanut raamit minulle puolestani. TEKSTI ALINA VIRANTO • KUVITUS MIKU HUTTUNEN
Lapin ylioppilaslehti 2/23 12 SIVUPAA ESSEE Nautin haaveilusta. Tulevaisuuteen on mahdollista projisoida toiveita niin elämänsä kuin myös itsensä suhteen. Ajattelen, ettei tulevaa voi ennustaa, sillä aina taaksepäin katsoessani hämmästelen niitä reittejä, joita elämäni on taapertanut. Juurikin tulevaisuuden epävarmuus tarkoittaa mahdollisuutta johonkin, mikä ei vaikuta juuri nyt todennäköiseltä. Tulevaisuudelta voin siis haaveilla jotain, mikä ei ole mahdollista nyt. Olen etuoikeutetussa asemassa siinä mielessä, että tiedän voivani itse valita ja suunnitella elämänpolkuni sekä tehdä omat valintani. Toisinaan niin pienten kuin suurtenkin valintojen edessä sitä kuitenkin toivoo, että universumi, tai joku muu, tekisi valinnat puolestani. Valintojen valikoima on valtava, samaan tapaan kuin tarjonta Prisman jogurttihyllyllä. En havaitse eroavaisuuksia, plussia tai miinuksia vaihtoehtojen välillä, enkä tiedä, mikä vaihtoehto olisi minulle paras tai mieluisin. Toisinaan viivyttelen valintojen äärellä toivoen, että aika tekisi päätökset puolestani. yksilökulttuurin voimistuminen ja mahdollisuus irrottautua erilaisista yhteiskunnan rakenteista ja instituutioista, kuten luokasta ja perheestä, merkitsee vapautta luoda itsensä uudestaan. Voi itse valita sen, mitä haluaa olla. Toki ihmisiä kahlitsevat mitä moninaisemmat asiat, ja toiset mahdollisuudet ovat realistisempia kuin toiset. Tulkitsen kuitenkin ihmisen olevan vapaampi kuin aiemmin. Ajattelen, että vapaus on aikaa ja tilaa tehdä valintoja. Siis sekä mahdollisuuksia valita että esteiden poissaoloa. Vapaus on etuoikeus, joka näyttäytyy tilavampana pelikenttänä, jossa pelinappulani pystyy etenemään minne haluaa, toiveidensa mukaan. Vapaus tarkoittaa myös pakkoa olla vapaa, siis pakkoa päättää ja tehdä valintoja. Vapaus ja pakko valita oma elämänsä. Vapauspakko tekee meistä oman elämämme suunnittelutoimistoja. Samaan aikaan kun saan valita graduaiheeni itse, minun on myös pakko valita jotain. Olen vältellyt aiheen valintaa yli puoli vuotta odottaen, että aika kertoisi minulle parhaan vaihtoehdon. Aiheen valitseminen tuntuu määrittelevän akateemista suuntautumistani ja siten myöhempää elämänkulkuani ainakin jossain määrin. Samaan aikaan, kun minua vaivaavat pohdinnat graduaiheesta, näen opiskelutovereideni tuskailevan opintosuunnittelun kanssa. Yliopisto-opinnot vaativat paljon suunnittelua, joka on useilla aloilla tehtävä lähes täysin yksin. Opiskelija on lopulta aika yksin, ja itseohjautuvuus on piirre, jonka arvo huomataan epävarmuuden täyttämässä maailmassa. Tuntuu, että epävarmuudesta puhutaan usein elämän poikkeustilana, välivaiheena tai etsikkoaikana. Itse ajattelen epävarmuuden olevan tänä päivänä yleisempää kuin varmuuden. Epävarmuuden aiheuttama stressi ja ahdistus saa meidät pyrkimään selkeämpiin aikoihin. Olemme tyytymättömiä omaan vapauteemme. yksilöllisyys vaatii aloitteellisuutta ja aktiivisuutta, kun on itse tehtävä omat valintansa. Valinnanvapauskaan ei tunnu tyydyttävältä: olisi selvem
Lapin ylioppilaslehti 2/23 13 pää, jos en voisi valita tai olla mitä tahansa, ja joku vain kertoisi, mitä minun on tehtävä. Tehdessäni valintoja tiedostan liian hyvin sen, että toisinaan valinnat ovat toisiaan poissulkevia. On siis hyväksyttävä, etten voi saada kaikkea. Jos ihminen ei menesty yhteiskunnan pelilaudalla, johon hän on kahlittuna, yksilöön ja suorituksiin keskittyvä kulttuurimme mahdollistaa sen, että hänen elämän kurjuuden syitä haetaan hänestä itsestään: hänen valinnoistaan, toimistaan, lahjoistaan. Kun luovimme lukuisten mahdollisuuksien keskellä, ja yhteiskunta sanoo meille meidän pystyvän mihin vain ja saavamme mitä vain, voi yksilölle tulla hoppu saavuttaa kaikki ja elämä muuttuu triathloniksi, jossa yksi suoritus seuraa toista. Toivon usein saavani vain olla ilman aikatauluja, odotuksia ja vaatimuksia. Saavani olla passiivinen ja antaa ajan kuljettaa minua. Uskon tämän tarkoittavan sitä, että kaipaan aikaa. Tunnetta siitä, että on aikaa ja tilaa olla tekemättä mitään, tai tehdä jotain vain hetken mielijohteesta tai inspiraatiosta. Olenkin todennut, että ehkä Muumilaakson kaltaisesta maailmasta voi hakea mallia levollisemmalle elämälle, jossa ei sokeasti vain noudateta itseapuoppaiden, tehokkuusajattelun tai uusliberalismin normeja ja ohjeita, vaan köllöttely, yhteisöllisyys ja nautiskelu ovat toiminnan keskiössä. se mitä koen, on minä-väsymystä. Filosofi Byung-Chul Hanin käsite minä-väsymys viittaa lamaantumiseen positiivisen yltäkylläisyyden edessä ja jatkuvaan saavutusten metsästämiseen paitsijäämisen pelossa. Aina paremmat bileet odottavat jossain toisaalla, kiinnostava artikkeli on lukematta ja toiset reissukohteet vain odottavat matkustajaansa. Se mitä kaipaan, on me-väsymystä. Hanin teorian me-väsymys viittaa yhteisölliseen väsymykseen, jossa saa levätä ilman lepäämisen tavoitteita. Toisin kuin yksiköihinsä eristävä minä-väsymys, me-väsymyksessä lamaantuminen tai uupumus ei ole yksilön ongelma, vaan yhteiskunnallinen ja yhteinen. Hanin mukaan yhteiskuntaamme kuvaa maksimoinnin kulttuuri, jossa uhkakuvina pelottelevat keskinkertaisuus, tylsyys ja asioista paitsijääminen. Suoritukset ja kokemukset on maksimoitava, ja kaikesta on saatava irti paras potentiaali. Uusliberalismin, kapitalismin ja yksilökulttuurin ympäröimänä yksilölle uskotellaan hänen pystyvän kehittymään omaksi parhaaksi versiokseen ja pystyvän mihin vain, kunhan hän osaa valita parhaiten häntä hyödyttävät toiminnan muodot. Tämäkään ei ole aivan totta, sillä saadessamme syntyessämme erilaiset pelikortit, jotkin elämänpolut ovat todennäköisempiä kuin toiset. Täten vapaus näyttäisi olevan ainakin jossain määrin näennäistä ja pinnallista, sillä tarkastellessa ihmiselämää lähempää, paljastuu erilaisia tapoja olla kahlittu. En pystykään mihin tahansa. jean-jacques rousseau on kirjoittanut aikanaan, että “ihminen on syntynyt vapaaksi, ja kaikkialla hän on kahleissa.” Siis samaan aikaan kun ihminen on vapaa, hänet on kahlittu yhteiskuntaan, kanssaihmisiin, luontoon ja vapauteensa. Onkin mielestäni lohdullista, että on olemassa edes joitain raameja elämälle, emmekä olekaan täysin valtoimenaan ajelehtevia, toisistaan erillisiä yksikköjä. Itse ainakin elän mieluummin elämää tässä maailmassa yhdessä muiden kanssa, kuin yksin. Yksilöllisyys voi samaan aikaan olla niin taakka kuin pelastuskin, kun jokaisen on itse valittava se, mihin oman elämän merkityksellisyys perustuu. Kukaan ei kysynyt yksilöltä, haluaako hän olla yksilö. Esseessä on käytetty seuraavia lähteitä: Han, Byung-Chul: The Burnout Society (2015). Han, Byung-Chul: Psychopolitics: Neoliberalism and New Technologies of Power (2017). Huotari, Edna: Juuriin ja ikeniin (Nuori Voima 1/2023). Valkonen, Jarno: Luento: Ilmastonmuutos sosiologisena ilmiönä (2023). Sähköpostiviestit Jarno Valkosen kanssa. Vapaus on etuoikeus, joka näyttäytyy tilavampana pelikenttänä, jossa pelinappulani pystyy etenemään minne haluaa, toiveidensa mukaan. Vapaus tarkoittaa myös pakkoa olla vapaa.
Lapin ylioppilaslehti 2/23 14 Yrittäjän vaikea matka yliopistolle TEKSTI ÅSA NIEMI • KUVA ELLI ALASAARI Lapin yliopiston entiset ja nykyiset opiskelijat ovat perustaneet kustannusosakeyhtiön. Heidän mielestään yrittäjyys on palkitsevaa, mutta myös täynnä pettymyksiä. Yksi pettymys oli yhteistyökumppanien etsiminen Lapin yliopistosta. “Yritysasiantuntijakentältä tullut viesti on ollut, että älä tee yhteistyötä yliopiston kanssa, sillä se tappaa innovaation", kustannusosakeyhtiön yksi perustajajäsen Antti Autioniemi kertoo.
SIVUPAA apin yliopiston entinen opiskelija Antti Autioniemi on tuoreen kustannusosakeyhtiö Sinisen Jättiläisen perustajajäsen. Vuosia aiemmin vuonna 2006 hän suoritti Lapin yliopistossa audiovisuaalisen mediakulttuurin tutkinnon. “Olimme ensimmäinen vuosiluokka yliopiston uusissa tiloissa ja ensimmäinen vuosiluokka, joka ei saanut ikuista opiskelijaoikeutta”, Autioniemi muistelee. Autioniemi kirjoitti yliopistoaikoinaan vuodesta 2004 alkaen Roihu-lehteen, joka oli Rovaniemellä ilmaisjakeluna toimitettu kaupunkilehti, mutta “anarkistisemmalla asenteella”. “Aloin kirjoittaa peliarvosteluja ja siitä lähti into kirjoittamiseen. Kirjoittaminen ei kiinnostanut minua kouluaikana, sillä kaikki kirjoitettiin silloin vielä kynällä. Valmistumisen jälkeen tein monenlaisia asioita, mutta jatkoin kirjallisuuden ja kirjoittamisen opiskelua Helsingin avoimessa yliopistossa. Opiskelin myös Kriittisessä korkeakoulussa kaksi vuotta kestävässä kirjoittajakoulussa. Kriittinen korkeakoulu oli aiemmin Suomen tunnustetuin luovan kirjoittamisen koulu. Kirjoitin siellä ensimmäisen romaanikäsikirjoitukseni.” dea oman kustannusosakeyhtiön perustamisesta syttyi jo kolme vuotta sitten, mutta koronan ja muiden aikataulujen vuoksi idea jäi vielä hetkeksi kytemään. “Palasin Helsingistä Rovaniemelle ja kolme vuotta sitten Rovaniemen kirjastossa Aallon ikkunoista tuleva valo osui Lapista kertovaan kirjallisuuteen. Mietin silloin, että tätä voisin kokeilla itse: kehitellä tarjontaa turisteille sekä rikastuttaa Lapin ja pohjoisen kokemusta kirjallisuuden keinoin. Mietin, että minulla olisi ideoita sen toteuttamiseen kerrontakirjallisuuden keinoin” Sinisen jättiläisen toinen perustaja ja Autioniemen kumppani Jenny Siivola muistelee, että Autioniemi kehitteli epäsäännöllisesti ideaa vuosien ajan. “Idea muhi Antin päässä pitkään. Olemme tunteneet Antin kanssa reilu kolme vuotta ja melkein niin kauan idea on pulpahdellut esille” Siivola opiskelee tällä hetkellä Lapin yliopistossa palvelumuotoilun maisteriksi ja hän on aiemmin valmistunut kasvatustieteiden maisteriksi, pääaineenaan mediakasvatus. Tällä hetkellä hän on päivätöissä erään hankkeen suunnittelukoordinaattorina, mutta ensi vuoden alusta Siivola aikoo keskittyä kustantamiseen. Siivola toimii yrityksessä lastenkirjojen kustannustoimittajana, sillä hänen kasvatusalan koulutuksensa on vahvuus lastenkirjojen kustantamisessa. “Ensimmäiset kirjat julkaistaan syksyllä ja ennakkomyyntiin ne ilmestyvät jo toukokuussa. Meiltä ilmestyy silloin noin 10-13-vuotiaille lapsille suunnattu lastenkirja nimeltään Biegga tuliketun jäljillä”. Siivola kertoo, että Sinisen jättiläisen tarkoituksena on monipuolistaa lappilaista kuvastoa. “Sininen Jättiläinen on pohjoinen kustantamo, jonka tarkoitus on rikastuttaa pohjoisessa käyvien turistien kokemusta ja sanallistaa pohjoista ajattelua. Pyrimme siihen, että julkaistavat teokset ovat pohjoisten tekijöiden tekemiä ja ne liittyvät sisällöiltään myös tänne pohjoiseen. Pohjoisen määritteleminen on kuitenkin laveaa, sillä emme halua rajata liikaa toteutuksiamme. Haluamme kuitenkin avartaa pohjoista kuvaa, sillä pohjoisesta näytetään aina tietynlaista kuvaa: luonto, joulupukki, revontulet tai kesäyön aurinko nopeutettuna taivaalla.” Biegga -lastenkirjan lisäksi Siniseltä jättiläiseltä on tulossa englanniksi kirjoitettu Lappiin sijoittuva trilleri, aikuisten värityskirja Arctic Mindfulness sekä taidetta ja tekstiä yhdistävä Pohjoisten tuntureiden atlas. “Mie kirjotan Pohjoisten tuntureiden atlaksen itse ja taiteilija on Tytti Muurinen. Kirjassa on aina aukeaman toisella puolella hieno maalauksellinen kuvitus tunturista kahdeksane vuodenaikoineen ja toisella puolella tarina liittyen kyseiseen tunturiin. Se voi olla joku traaginen tarina liittyen Lapin sotaan tai sitten se voi olla lappilainen kalava… -anteeksi kalatarina. Kirjassa on siis paikallista tietämystä ja tekstillistä Lapin kulttuuria.” uunnilleen vuosi sitten keväällä 2022 Autioniemi ja Siivola alkoivat toden teolla perustaa yritystään. “Antti on ollut enemmän ideoija ja tekijä, ja minä olen puolestani koordinoija. Osaan auttaa, jos on monta palloa ilmassa tai miljoona hyvää ideaa, joista pitäisi valita yksi lopullinen idea, mitä lähdetään testaamaan. En sanoisi itseäni järjen ääneksi kuitenkaan. Pitää uskaltaa heittää hulluja ideoita, mutta sitten pitää valita niistä toteutukseen vain joku tai jotkut”, Siivola pohtii. Graafikon hankkiminen oli tärkeää jo heti aluksi, ja Autioniemi tiesi heti, että haluaa mukaan opiskelijoita. “Näin opiskeluaikoina selkeästi, miten valtava määrä yliopistolla on tekijöitä ja ihmisiä, jotka haluavat kokeilla asioita ja jotka ovat idearikkaita”, Autioniemi toteaa. Autioniemi löysi yritystä perustaessaan yliopistolta Arctan, taiteiden tiedekunnan muotoilukeskuksen. Se tarjoaa palveluita erityisesti Lapin startup-yrityksille. “Arcta vaikutti unelmalta: heillä oli kiinnostava logo ja keskus vaikutti hyvin onnistuneelta. Taiteiden tiedekunnan tilatkin ovat hienot ja minulla on opiskeluajoista mukavia ja positiivisia muistoja, esimerkiksi Radio Säteilystä. Halusin ehdottomasti hakea mukaan”. Autioniemi päätyikin nopeasti täyttämään Arctan hakulomaketta. “Arctalla on netissä hakulomake, jossa on paikka y-tunnukselle. Arctalla ja yliopistolla on erilliset yritysvastaavat ja otin yhteyttä molempiin. Esittelin heille yritykseni ja keskustelin heidän kanssaan hakuprosessista. Minulla ei ollut y-tunnusta vielä, ja kyselin, että kannattaisiko minun hankkia se nyt ennen hakemuksen lähettämistä. Minulle vastattiin, että y-tunnus ei ole tärkeä, sillä yritysvastaavat käsittelevät itse hakemukset ja he tietävät yrityksestäni”. Hakuprosessin vastaukset saapuivat viime kesänä. “En päässyt Arctan toimintaan mukaan ja päätöksessä luki syynä, että minulta puuttui y-tunnus. Olin turhautunut L I S “Yrittäjänä pitää uskoa omiin pilvilinnoihin ja yrittäjyydessä harkittu yltiöpositiivisuus palkitaan.” ANTTI AUTIONIEMI 15 Lapin ylioppilaslehti 2/23
SIVUPAA Lapin ylioppilaslehti 2/23 16 ja laitoin asiasta kysymyksen yliopistolle. Yliopiston yritysvastaava pahoitteli asiaa, mutta Arctan vastaavat eivät ikinä edes pahoitelleet.” Autioniemi luovutti yliopiston suhteen ja etsi graafikoita muualta. Sattumalta ensimmäisen kirjan kuvittanut graafikko oli opiskelija, mutta yhteistyö ei alkanut yliopiston avulla. Kuvituksia tuli lisää ja Autioniemi päätti kokeilla kuitenkin vielä kerran ottaa yhteyttä yliopistoon. “Laitoin vielä viestiä, että voitaisiinko opiskelijoille kertoa, että haen kuvittajaa. Viestini menivät ensin roskapostiin, mutta lopulta ne meni läpi”. hteistyö Lapin yliopiston kanssa ei siis edennyt aivan Autioniemen suunnitelmien mukaan. “Yhteistyö ei ollut sujuvaa, vaan turhauttavaa. Olen soitellut Helpdeskiin, että miksi sähköpostini menevät vielä tänä päivänäkin roskapostiin. Internet-yhteydet ovat myös välillä aivan toivottomia. Tällainen haittaa jokapäiväistä arkea eikä se ole kenellekään hyödyksi. Niin kuin ojankaivuuyrityksessä olisi lapion kahva rikki.” Autioniemi on kuullut yritysasiantuntijakentältä samanlaista viestiä. “Yritysasiantuntijakentältä tullut viesti on ollut, että älä tee yhteistyötä yliopiston kanssa, sillä se tappaa innovaation. Tätä sanoivat kolme eri-ikäistä yrityskonsulttia. Mielestäni tämä on surullista Lapin yrittäjille ja opiskelijoille.” Autioniemi on pohtinut, että ongelmat voivat johtua yrittäjyyden ja akateemisen maailman hyvin erilaisista luonteista. “Yrittäjänä pitää uskoa omiin pilvilinnoihin ja yrittäjyydessä harkittu yltiöpositiivisuus palkitaan. Akateemisessa maailmassa sitten taas kriittisyys palkitaan. Akateemisessa maailmassa olet hyvä, kun osaat kritisoida, mutta eihän yrittäjyydessä voi miettiä vain ongelmia.” Lapin yliopistossa kolmatta vuotta graafista suunnittelua opiskeleva Sara Brax on miettinyt, kuka joutuu todellisuudessa vastuuseen yliopiston maineesta hitaana kumppanina yrittäjille. “Leima hitaudesta tulee opiskelijoille ja ajatellaan, että opiskelijat eivät saa asioita aikaiseksi, vaikka se ei ole opiskelijoiden vika vaan yliopiston. Koen, että on syntynyt jonkinlainen leima siitä, että Lapin yliopiston opiskelijat eivät ole niin tehokkaita”, Brax pohtii. iemmin tänä keväänä Brax sai Autioniemen lähettämän työtarjouksen koulun sähköpostiin. “Olen itse suuri painotuotteiden fani, ja uskon, että printti ei kuole koskaan. Pidän painettujen tuotteiden tekemisestä, joten otin yhteyttä Autioniemeen”. Pian yliopistolla järjestettiin tapaaminen ja useampi mahdollinen kuvittajaehdokas oli paikalla. Braxin oli ensin tarkoitus lähteä mukaan vain projektiluontoisesti, mutta nykyään hän on kustannusosakeyhtiö Sinisen jättiläisen osakkaana. “Ajattelin, että teen yhden tai kaksi kirjan kantta, mutta päädyinkin sitten kokonaisvaltaisemmin kustannusosakeyhtiöön mukaan. Olen yrityksessä osakkaana ja yleisgraafikkona, vähän sellaisena joka paikan höylänä.” Yhteistyö on sujunut kolmikon kesken hyvin. Braxin ja Autioniemen mukaan kaikista suurimmista päätöksistä keskustellaan yhdessä. Molempia naurattaa käynti yritysneuvojan luona tekemässä osakassopimusta. “Yritysneuvojalla oli sama tunnelma kuin pariterapiassa, mutta positiivisesti. Siellä mietittiin, että entä jos Sara jättää teidät tai mitä jos Antti alkaa kusipääksi”, Autioniemi naurahtaa. Brax on erityisen tyytyväinen Sinisen jättiläisen työilmapiiriin. “Tämä työ ei tunnu niin kovasti työltä, kun ihmiset, joiden kanssa työskentelen, ovat niin hyviä tyyppejä. Työn tekeminen ei ole pakkopullaa. Meillä kaikilla kolmella on hyvä dynamiikka ja avoin keskusteluyhteys, me ymmärrämme toisiamme ja olemme joustavia. Työilmapiiri ei ole samalla tavalla ehdoton kuin palkkatyössä”. ntä kannattaako yrittäjyys? Sininen Jättiläinen on ollut hengissä noin vuoden, ja matkalle on jo sopinut kaikenlaista. “Ei kannata”, Autioniemi nauraa. Hän sanoo kuitenkin, ettei voisi kuvitellakaan tekevänsä enää mitään muuta. “Istuin kauan tämän idean päällä ja nyt asiat alkavat konkretisoitumaan, sillä tulevien kirjojen kansista on luonnokset ja ne ilmestyvät pian. Tämä tuntuu todella hienolta. Mielestäni parasta tässä on se, mitä tämä merkitsee ihmisille. Meillä on mahdollisuus tarjota heille itseilmaisun väylä. Joistain käsikirjoituksista olemme joutuneet kieltäytymään ja mielestäni se pitää tehdä kunnioittavasti.” Brax rohkaisee erityisesti taiteen tiedekunnan opiskelijoita kevytyrittäjyyteen tai toiminimen perustamiseen. “Mielestäni sitä pelätään liikaa. On olemassa kanavia, mistä saa tietoa yrittäjyydestä ja apua kaikenlaisiin yrittäjyyteen liittyviin asioihin. Prosessit eivät ole niin monimutkaisia, miltä ne vaikuttavat. Jos on kiinnostusta, niin kannattaa ottaa asioista selvää ja huomata, ettei yrittäminen ole niin kamalan ja hirvittävän vaikeaa, mitä annetaan ymmärtää”. A E Y “Työn tekeminen ei ole pakkopullaa.” SARA BRAX Kuvassa Antti Autioniemi ja Sara Brax.
Lapin ylioppilaslehti 2/23 17 TYÖTTÖMYYS TEKSTI ÅSA NIEMI KUVAT ÅSA NIEMI & JULIA PALOLA "TYÖNHAUN TAIDOT EIVÄT AINA OLE AJAN TASALLA" Viimeisimpien tietojen mukaan korkeakoulutettujen lyhyet työttömyysjaksot ovat lisääntyneet ja vastavalmistuneiden korkeakoulutettujen työttömyys on nousussa. Korkeakoulujen uraohjaajat seuraavat opiskelijoiden työelämää läheltä ja osaavat antaa vinkkejä työllistymiseen. Korkeakoulutus nähdään monesti lippuna varmaan työelämään. Korkeakoulutetut todella työllistyvätkin hieman muita varmemmin, mutta kärsivät myös työttömyydestä ja ovat jopa muita alttiimpia talouden suhdannevaihteluille. Lapin ELY-keskuksen viimeisimmän työllisyyskatsauksen mukaan Lapissa on vähemmän työttömiä kuin vuosi sitten ja työttömyys on ollut Lapissa näin matalalla viimeksi yli 30 vuotta sitten. Lomautettujen ja pitkäaikaistyöttömien määrä on kuitenkin nousussa. Lapissa työttömistä korkeakoulutettuja oli maaliskuun lopulla 16 % eli 1290 ihmistä. “Korkeakoulutettujen työttömyys nousi jyrkästi muun työttömyyden tapaisesti koronapandemian myötä keväällä 2020”, Akavan tutkimusyksikön Akava Worksin asiantuntija Tomi Husa kertoo. Korkeakoulutetuilla tarkoitetaan ihmisiä, jotka ovat suorittaneet vähintään alemman korkeakoulututkinnon. Suomessa tämä tarkoittaa yliopistoista ja ammattikorkeakouluista valmistuneita. ”Vuoden 2020 kesästä lähtien työttömien määrä laski tasaisesti aina kesään 2022 asti, jolloin saavutettiin korkeakoulutettujen työttömien määrässä suunnilleen koronaa edeltävä taso.” Taso ei kuitenkaan pysynyt samana kovin kauaa, vaan korkeakoulutettujen työttömyys lähti taas nousuun. “Korkeakoulutettujen työttömyys on kasvanut aavistuksen siinä, missä yleinen työttömyys on kutakuinkin pysynyt muuttumattomana. Kasvu on kuitenkin varsin maltillista”, Husa kuvailee. Myös Akavan tutkimusyksikön Akava Worksin pääekonomisti Pasi Sorjonen näkee, että korkeakoulutettujen työttömyys on lisääntynyt. “Korkeakoulutettujen työttömyys on lähtenyt selvästi nousuun vuoden 2022 touko-kesäkuun jälkeen. Korkeakoulutettuja on tällä hetkellä työttömänä 1532 enemmän kuin viime vuonna samaan aikaan”, Sorjonen kertoo. Vastavalmistuneilla “rykäys ylöspäin” Vastavalmistuneiden työttömyystilanne on tällä hetkellä hyvä, jos katsotaan kaikkia vastavalmistuneita koulutustasosta riippumatta. Akavan työttömyyskatsauksen mukaan korkeakoulutettujen vastavalmistuneiden työttömyys on kuitenkin kääntynyt nousuun jo noin vuosi sitten. Sorjosen mukaan nousu on selkeä. “Jos katsotaan kaikkia vastavalmistuneita riippumatta koulutustasosta, niin työttömien määrä on matala, eikä siinä ole havaittavissa nousua. Ainoastaan vastavalmistuneiden korkeakoulutettujen työttömyydessä on nähtävissä selkeä rykäys ylöspäin, siitä ei ole kahta sanaa. Kuvaajista on nähtävissä, ettei kyseessä ole myöskään mitkään poikkeukset, vaan työttömyys on oikeasti nousussa”. Vastavalmistuneet korkeakoulutetut saattavat kärsiä työttömyydestä, sillä yritykset ja muut työnantajat toivovat koulutuksen lisäksi usein oman alan työkokemusta, jota vastavalmistuneilla ei välttämättä vielä ole. Suhdanneheittelyitä ja lyhyitä työttömyysjaksoja Husan mukaan korkeakoulutetut kärsivät talouden suhdannevaihteluista hieman muita enemmän ja korkeakoulutettujen työttömyyslukemat
Lapin ylioppilaslehti 2/23 18 SIVUPAA ennakoivat näin taloudellisesti epävarmoja aikoja. Korkeakoulutettujen työttömyystaulukoita ei kuitenkaan voi käyttää ennustamaan taloutta. ”Taloudellisesti epävarmoina aikoina on melko tyypillistä, että korkeakoulutettujen työttömyys lähtee nousuun ennen muita. Näin kävi esimerkiksi finanssikriisin aikana 2008– 2009 sekä myöhemmin eurokriisin aikana vuonna 2012.” Korkeakoulutettujen lyhyet, alle 12 viikkoa kestävät, työttömyysjaksot ovat nousussa. “Se kertoo yksinkertaisesti siitä, että heillä alkaa suhteellisesti muita useammin uusia työttömyysjaksoja”, Husa toteaa. Määräaikaiset työsuhteet eivät aina ole vain huono asia, vaan niiden tarve kertoo myös yritysten kyvystä palkata työntekijöitä. “Määräaikaisuus tuntuu pahalta, mutta on hyvä pitää mielessä, ettei määräaikaisten työsuhteiden määrän lasku ole välttämättä positiivinen asia. Tällöin aiempaa useampaa määräaikaista työsuhdetta ei suinkaan vakinaisteta, vaan uusien työntekijöiden palkkaaminen laitetaan herkemmin kokonaan jäihin. Silloin erityisesti määräaikaisia työsuhteita on aiempaa harvemmin tarjolla. Melko tyypillisesti määräaikaisten työsuhteiden määrä laskee silloin, kun taloudella menee huonosti. Määräaikaisuudet tuppaavat sitten nousemaan, kun taloudellisesti menee hyvin.” Määräaikaisten työsopimusten määrä ei ole noussut merkittävästi viime vuosien aikana. Husan mukaan määräaikaisten työsuhteiden osuus kaikista palkansaajista ei ole muuttunut viimeisen kymmenen vuoden aikana paljoa ja tällä hetkellä määräaikaisia työsuhteita on saman verran, kuin 2000-luvun alussa. Myös korkeakoulutettujen määräaikaisten työsuhteiden määrä on pysynyt melko vakaana. ”Korkea-asteen tutkinnon suorittaneita määräaikaisia työsopimuksia oli vuonna 2022 yhteensä 124 000, eikä heidänkään osaltansa selvää kasvua suuntaan tai toiseen ole havaittavissa. Edelliset viisi vuotta 2017–2022 määrät ovat pysytelleet 124 000–130 000 välimaastossa.” Tietoja ja taitoja päivittämällä työelämään Vipusen Yliopistojen uraseurannan mukaan Lapin yliopistosta valmistuneista maistereista 71 prosenttia oli vakituisessa kokopäivätyössä ja 14 prosenttia oli määräaikaisessa työsuhteessa vuonna 2022. Ammattikorkeakoulutetuista työttömänä oli 4,7 prosenttia. Kyselyyn vastanneet pitivät työllistymisen kannalta tärkeänä työkokemustaan ja sitä, että osaa kertoa omasta osaamisestaan. Myös Osaamossa uraohjaana toimiva Lapin ammattikorkeakoulun lehtori Päivi Saari painottaa, että oman osaamisen esille tuominen selkeästi on tärkeää. “Työnhaussa nostaisin osaamisen sanoittamisen tärkeyden. Vahvuuksista ja omasta osaamisesta tulisi osata kertoa muun muassa työhaastattelutilanteessa, ja tätä olisi hyvä harjoitella jo opiskeluaikana. Myös CV:n ja työhakemuksen laadinta tulisi sisällyttää korkeakouluopintoihin – työelämään ja yrittäjyyteen tutustumiset ja työnantajien tapaamiset niin ikään.” Osaamo-hankkeessa uraohjaajana toimiva Lapin yliopiston koulutusja kehittämispalveluiden suunnittelija Laura Jokinen allekirjoittaa tarpeen osaamisen sanoittamiseen. “Uraohjaajana tunnistan lähes kaikkien korkeakoulutettujen työnhakijoiden kohdalla saman haasteen: työnhaun taidot eivät aina ole ajan tasalla. Korkeakoulutetun työnhakijan tulee osata tunnistaa ja sanoittaa osaamistaan laajasti: työkokemus, koulutusten antamat pätevyydet ja osaaminen, vapaa-ajalla kerätty kokemus ja niin edelleen. Myös motivaation peruste
T YÖ T TÖ M ÄT VA S TA VA LM IS T U N EE T T YÖ T TÖ M ÄT KO R K EA KO U LU T ET U T 50K 30K 45K 25K 40K 20K 10K 5K 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 35K 15K Lapin ylioppilaslehti 2/23 19 lun tulee olla hallussa; miksi haluan juuri teidän organisaatioon/yritykseen tähän tehtävään? Miten osaamiseni sopii haettavaan tehtävään ja miten organisaatio/yritys siitä hyötyisi? Eli ajantasaiset työnhaun taidot tulee olla hallussa.” Jokinen suosittelee opettelemaan työnhaun taitoja jo opiskeluaikana. “Korkeakoulut tarjoavat työnhakuun sparraavia kursseja. Nykysin CV saa näyttää sinulta, osaamisen on näyttävä siinä laajasti, jotta työnantajan ei tarvitse arvata mitä osaat. Sinun on kerrottava työnantajalle kuin tarjottimella mitä osaat ja hallitset. Kun CV on kattava, voit hakemuksen puolella keskittyä motivaation korostamiseen.” Myös ammattikorkeakouluopinnoissa osaamisen sanoittamista ja muita työelämätaitoja harjoitellaan opintojen yhteydessä. Saaren mielestä työelämätaitojen oppimista voitaisiin kuitenkin parantaa. “Ehkä kuitenkin tarvittaisiin oma kokonaisuus, jossa vertaisryhmässä voitaisiin käsitellä ja harjoitella muun muassa osaamisen kartoittamista, työnhakua sekä muita työllistymiseen ja mahdolliseen työttömyyteen liittyviä asioita. Esimerkiksi Työmarkkinatori taitanee olla opiskelijoille uusi asia. Myös TE-palvelujen kanssa voisi olla enemmän yhteistyötä ja opiskelijajärjestötkin olisivat varmaan kiinnostuneita osallistumaan tällaiseen.” Rohkeasti työpaikoille Lapin ammattikorkeakoulu järjesti työttömille korkeakoulutetuille Digiassari-valmennuksia vuosina 2019–2020, joiden tarkoituksena oli parantaa korkeakoulutettujen asemaa työmarkkinoilla digitaalisia taitoja kehittämällä. Digiassari-hankkeen projektipäällikkö oli Lapin ammattikorkeakoulun asiantuntija Marjo Jussila. “Meillä oli ensin Innovaatioassistentti-valmennuksia vuosina 2015– 2018 ja niiden aikana huomattiin, että yrityksillä on tarvetta digitaitoisille työntekijöille, esimerkiksi verkkomarkkinoinnissa. Innoassarille kehitettiin siis jatkona Digiassari. Digitaalisuutta lähestyttiin laajasti ja valmennukseen kuului esimerkiksi digitaalisten työkalujen ja verkkomarkkinoinnin opiskelua. Osallistujat saivat itse valita, mihin suuntautuivat”. Valmennus oli monialainen ja suunnattu kaikille korkeakoulutetuille työttömille työnhakijoille. Olennainen osa molempia koulutuksia oli tarvittavan osaamisen kehittäminen ja harjoittelujakso yrityksessä. Työskentelyjaksot olivat samankaltaisia kuin koulujen harjoittelut, mutta palkattomia. “Innoassarissa ja Digiassarissa tärkeintä oli, että yritysten tarvitsemaa uutta osaamista tarjottiin ja että valmennukseen oli kytketty myös työskentelyjakso yrityksessä. Näin opitut taidot saatiin vietyä myös käytäntöön.” Tällä hetkellä vastaavia koulutuksia ei ole tarjolla. “Malli on edelleen toimiva ja sen sisältö voisi olla muutakin. Vaikka tällä hetkellä ei ole suunnitelmissa tai toteutuksissa mitään, niin ei ideaa ole sinänsä hylätty. Esimerkiksi vihreä siirtymä ja vastuullisuus ovat asioita, joita nyt pitäisi ottaa haltuun.” Hankkeella oli selkeästi hyviä tuloksia ja osallistujat työllistyivät. Jussila pohtii, että hyvään työllistymiseen saattoi vaikuttaa myös osallistujien korkea motivaatio. Valmennukseen hakeutuivat aktiiviset työnhakijat, sillä valmennus oli kaikille vapaaehtoinen, eikä siitä saanut esimerkiksi korotettua päivärahaa, niin kuin TE-toimiston valmennuksista saa. “Digiassari poiki kuitenkin hyviä tarinoita, sillä jotkut saivat haaveilemansa työpaikan. Valmennus tarjosi matalan kynnyksen mennä yritykseen harjoitteluun, johon saattoi sitten myös päästä töihin. Kaikki eivät tietenkään päässeet unelmiensa työpaikkaan, mutta valmennuksen avulla omat tavoitteet tarkentuivat ja sai osaamista sekä verkostoja”. Laura Jokinen Lapin yliopistosta rohkaisee kaikkia ottamaan askeleita kohti työelämää jo opintojen aikana. “Suosittelen rohkeasti hakemaan erilaisia tehtäviä. Korkeakoulutetut rakentavat uransa portaittain, joten lähde rohkeasti liikkeelle jostain. Ponnista sitten ylöspäin. Tartu opintojen aikana kaikkiin mahdollisiin työelämäyhteistyön mahdollisuuksiin, esimerkiksi yritysyhteistyönä järjestettäviin projekteihin, kurssitöihin ja niin edelleen. Käy tapaamassa alumneja ja kuuntele uratarinoita. Pidä työelämä jatkuvasti mielessä, rakenna polkuja ja ainakin mielikuvia työelämään.” Jokisen mukaan työnhaku on paljon hakijasta itsestään kiinni, vaikka työllisyystilanteellakin on tietysti merkitystä. Työnhakijan pitää osata tehdä osaamisensa näkyväksi ja olla motivoitunut. Työnhaku kannattaakin tehdä strategisesti, räätälöidysti ja kohdennetusti. “Kysy rohkeasti apua työnhakuun, niin olet jo menossa oikeaan suuntaan.”
Lapin ylioppilaslehti 2/23 20 EI SE KUITENKAAN OLE MITÄÄN VAKAVAA Sukupuolten välinen tasa-arvo saavutetaan YK:n pääsihteerin mukaan vasta 300 vuoden kuluttua. Esimerkkejä sukupuoleen perustuvasta syrjinnästä löytyy Suomestakin niin työelämän, koulutuksen kuin terveydenhuollon piiristä. TEKSTI JA KUVITUS SARA BRAX