YL IO PI ST O JA AK TI VI SM I LE HD EN HI ST OR IA KU PP IK UN NA T ? 2024
T O I M I T U S Lapin ylioppilaslehti oli journalistisesti itsenäinen julkaisu, joka ei ilmesty enää ollenkaan. @lapinylioppilaslehti lapinylioppilaslehti.fi Tekijöinä tässä numerossa Alexander Pentinpuro, Esko Romsi, Hertta Huovila, Jenna Nylund, Jenni Katermaa, Josefina Yrjölä, Miro Sarola, Saana Kääriäinen, Sari Koukku, Susan Niemi ja Suvi Korhonen Kiitos Juuso Kallio Kannen kuva Sari Koukku Päätoimittaja Åsa Niemi Graafikko Santeri Kinnunen Yhteystiedot paatoimittaja@lyy.fi viestinta@lyy.fi Ilmoitusja mainosmyynti Joonatan Juhajoki joonatan.juhajoki@lyy.fi 050 514 5171 Kustantaja Lapin yliopiston ylioppilaskunta Ahkiomaantie 23 B 96300 Rovaniemi Paino Lehtisepät Oy “Y li o p p il as le h d en ja tk u vu u s vo id aa n tu rv at a si te n , et tä le h d en to im it ta m in en si ir re tt äi si in o p is k el ijo id en p er u st am al le yh d is ty k se ll e, jo n k a va st u u ll a o li si m yö s le h d en ra h o it ta m in en .” -A R TI K LA N ED U ST A JI ST O RY H M Ä N ED U ST A JA , M A R R R A SK U U 20 23 .
Pääkirjoitus Yliopisto ja LYY Vaikuttava, vallattu, varovainen yliopisto Tyttöestetiikat kaupan Fantasiapelien kulta-ajan pelit vertailussa ”Piiri pieni pyörii” Taloudelliset deittimarkkinat "Tietenkin täällä pitää olla myös ylioppilaslehti" Historiallista perspektiiviä Mikä on elämän tarkoitus? Loppusuositukset 4 10 14 19 20 31 6 5 32 34 16 LEHDEN ARKISTO JO S EF IN A Y R JÖ LÄ “Kuluttaminen oikeanlaiseen estetiikkaan näennäisesti edustaa vapautta, mutta lopputuloksena on homogeeninen joukko ihmisiä samankaltaisella pukeutumistyylillä.” “Palestiinaa tukevat kannanotot eivät pysyneet yliopistolla montaa päivää: taiteiden tiedekunnan parvekkeelle naruilla kiinnitetty lippu käännettiin pois näkyviltä heti samana viikonloppuna, ja seuraavan viikon aikana hävisivät myös sisätiloihin kiinnitetyt julisteet.” JENNA NYLUND, S. 19 24 10 HERTTA HUOVILA, S. 6 L ap in yl io p p il as le h ti 2 4 SISÄLTÖ 3
PÄÄTOIMITTAJA ÅSA NIEMI Meidän tragediamme “Veni, vidi, vici” on varmaankin tunnetuin lainaus antiikin ajoilta. Väitetysti roomalainen sotajohtaja Gaius Julius Caesar sanoi niin vuonna 78 ennen ajanlaskun alkua voittaessaan irlantilaiset. “Tulin, näin, voitin.” Me tulimme vuonna 1979. Me näimme uuden ja vastaperustetun korkeakoulun kasvukivut ja Rovaniemen paikoittain kipeän muuttumisen opiskelijakaupungiksi. Me näimme, kun opiskelijat menettivät akateemista vapautta ja tehokkuustavoitteet muuttivat opiskelua. Me näimme, kun Neuvostoliitto kaatui ja Itä-Eurooppa vapautui. Me näimme yhteiskunnallista vaikuttamista ja pullamössösukupolven vaikuttamattomuuden. Me näimme, kun yliopistoista tuli tulosvastuullisia. Me näimme, kuinka sosiaalinen media korvasi tiedekuntien ilmoitustaulut ja internet muutti maailmaa. Me näimme, kun valvontakamerat asennettiin yliopistolle. Me näimme, kun edustajisto arvosti lehteä ja oli kiitollinen lehden tekijöille sen säännöllisestä ilmestymisestä. Me näimme, kun journalismi menetti arvoaan edustajiston silmissä, ja silloin me taistelimme. Me näimme, kun edustajisto ei enää tunnustanut kriittistä journalismia arvokkaana jäsenpalveluna ja osana edunvalvontaa. Me näimme paljon ja me voitimme monta vuotta. Kunnes me hävisimme. "Et tu, Brute", suomennettuna “sinäkin, Brutukseni”, Caesar sanoi, kun hänen oma senaattinsa, hänen ystävänsä, murhasivat hänet 23 veitsen iskulla. Me kaaduimme 11 iskuun. Edustajiston äänestys päättyi tulokseen 11-9. LYY päätti rahoittaa enää tämän yhden lehden käsissäsi. “Sinäkin, edustajistomme.” Menetys on mittaamaton. Koulumme ja koko Lappi menettävät tämän viimeisen lehden myötä opiskelijoiden äänenkannattajan. Menetämme opiskelijoina parhaan väylämme journalistiselle uralle. Menetämme osan edunvalvontaa, sillä kuka nyt tuo esille meidän, Lapin yliopiston opiskelijoiden, huolenaiheita? Kuka valvoo meidän yliopistoamme ja meidän ylioppilaskuntaamme? Menetämme yhden suositun ja näkyvän jäsenpalvelumme. Menetämme osan yliopistomme kasvoja. Toivottavasti kaikki tykkäävät juhlia, sillä tapahtumat ovat enää jäljellä. Haluan päättää tämän viimeisen pääkirjoituksen kiittämällä kaikkia lehden tekijöitä. Toinen toistaan taitavimpien opiskelijoiden taidonnäytteet ovat tehneet jokaisesta lehdestä erityisen, kauniin ja merkittävän, täydellisen kokonaisuuden. Kiitos teille! Aivan yhtä nöyrä kiitos myös kaikille, jotka ovat lukeneet lehteä. Meidän yliopistomme kriittinen journalismi ei enää selvinnyt tämän maailman taisteluista. Toivottavasti me opiskelijat voimme kuitenkin toteuttaa itseämme ja luoda paremman tulevaisuuden yhdessä. Onnea ja rohkeutta jokaiselle tuleviin taisteluihin! L apin yLioppiLasLehti 24 4 PÄÄKIRJOITUS
Rehtori käynnisti tutkinnan Törhösen väitöskirjasta Ainakin Suomen laajuisen huomion saanut Lauri Törhösen väitöskirjakohu etenee. Lapin yliopisto sai tiedotteensa mukaan marraskuussa kaksi hyvän tieteellisen käytännön (HTK) loukkausepäilyilmoitusta Törhösen väitöskirjan tekijän, ohjaajien ja esitarkastajien piittaamattomuudesta sekä esitarkastajien esteellisyydestä. Ilmoitusten tultua aloitettiin HTK-prosessin mukainen esiselviytys. Lapin yliopiston rehtori Antti Syväjärvi on päättänyt, että HTK-loukkausta ei voida sulkea pois, joten varsinainen tutkinta aloitetaan. Varsinainen tutkinta täytyy suorittaa kolmen kuukauden kuluessa, jonka jälkeen rehtori Syväjärvi päättää, onko hyvää tieteellistä käytäntöä loukattu. Väitöskirjan tilannetta seurataan edelleen monissa Suomen suurissa medioissa. Varsinaisen tutkinnan aloittamisesta on uutisoinut ainakin YLE, Helsingin Sanomat, Iltasanomat ja MTV. Myös Lapin Kansa seuraa tilannetta. Osa taiteiden tiedekunnan opiskelijoista on ilmaissut pettymyksensä tilanteeseen. Opiskelijoiden huoli liittyy siihen, että kohu voi heijastua koko tiedekuntaan ja heidän tuleviin tutkimuksiinsa. Hyvän tieteellisen käytännön ylläpitäminen on opiskelijoiden mielestä elintärkeää, ja he odottavat, että tutkinta tuo selvyyttä tilanteeseen. Lapin yliopiston opiskelijat odottavat oikeudenmukaista tutkintaa, joka voi palauttaa luottamuksen väitöskirjaprosesseihin. Hyvästi Lapin ylioppilaslehti Lapin ylioppilaskunnan edustajisto vuosilta 2021-2023 päätti kautensa viimeisenä asiana rahoittaa enää yhden Lapin ylioppilaslehden numeron. Päätoimittaja ja muut lehden toimijat jakoivat edustajiston huolen LYY:n vaikeasta rahatilanteesta, ja olivat innokkaita hakemaan tukija apurahoja sekä panostamaan ilmoitusmyyntiin. Artiklan ehdotus enää yhden lehden rahoittamisesta hyväksyttiin kuitenkin äänin 11-9. Lehden tulevaisuus luvattiin turvata tekemällä siitä yhdistys, vaikka lehden päätoimittaja ja muut ihmiset kertoivat, että rahoituksen yhtäkkinen lopettaminen ei tule missään tapauksessa turvaamaan Lapin ylioppilaslehden tulevaisuutta, vaan tuhoaa koko lehden. “Lapin ylioppilaslehden toimintaa tuetaan siirtymässä LYY:ltä uudelle erilliselle opiskelijoiden perustamalle itsenäiselle organisaatiolle”, sanotaan LYY:n toimintasuunnitelmassa vuodelle 2024. LYY on asettanut uuden ylioppilasmediatoimikunnan, joka pyrkii säilyttämään edes jonkin journalistisen julkaisun Lapin yliopistolla. Lehden verkkosivuilta löytyy lisää juttuja lehden lopettamisesta ja LYY:n verkkosivuilla on tiedote ylioppilasmediatoimikunnan perustamisesta. Opiskelijaomisteinen Meidän Lovisa suljetaan Lapin Lyylin hallitus on päättänyt sulkea Meidän Lovisan 15.2. alkaen. LYY:n tiedotteessa he kertoivat lopettamisen syyksi liiketoiminnan kannattavuuden laskun. Meidän Lovisa -lounaskahvilan omistaa Lapin Lyyli Oy, jonka omistaa Lapin yliopiston ylioppilaskunta LYY. Meidän Lovisan omistaa siis toisin sanoen opiskelijat. “Olemme yrittäneet parhaamme ja etenkin nykyinen kahvilapäällikkömme on tehnyt hartiavoimin töitä, mutta yhtälö on yksinkertaisesti käynyt mahdottomaksi”, Lapin Lyylin toimitusjohtaja Miikka Keränen kertoo LYY:n tiedotteessa. Lapin Lyyli Oy:n hallitus esitti Lapin ylioppilaskunnan edustajistolle ystävänpäivänä 14.2.2024, että Meidän Lovisa suljetaan lopullisesti. Edustajisto ei tehnyt päätöstä lopullisesta sulkemisesta. Meidän Lovisa ehti toimia yli 30 vuotta. KU VI TU S • SA NT ER I KI NN UN EN LAPIN YLIOPPILASLEHTI 1992 Yliopistouutiset L apin yLioppiLasLehti 24 5
TEKSTI HERTTA HUOVILA • KUVITUS SARI KOUKKU 6 L apin yLioppiLasLehti 24 YLIOPISTO
Opiskelijoiden yhteiskunnallisen aktiivisuuden historia on yhtä pitkä kuin yliopistojenkin, ja viime vuosikymmenet ovat osoittaneet opiskelijavaikuttamisen kukoistavan kansainvälisesti tälläkin vuosituhannella. Viime syksynä Lapin yliopisto ja ylioppilaskunta ilmaisivat tukensa leikkauksia vastustavalle mielenilmaukselle, mutta sen sijaan opiskelijoiden tekemät Palestiinan liput poistettiin yliopistolta vähin äänin. Millä tavoin Lapin yliopistossa osallistutaan ja suhtaudutaan yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen? Marraskuisena viikonloppuna ryhmä Lapin yliopiston opiskelijoita vei yliopistolle Palestiina-aiheisia julisteita ja lippuja kiinnittääkseen huomiota monessa huolta herättäneeseen humanitääriseen kriisiin. Palestiinaa tukevat kannanotot eivät pysyneet yliopistolla montaa päivää: taiteiden tiedekunnan parvekkeelle naruilla kiinnitetty lippu käännettiin pois näkyviltä heti samana viikonloppuna, ja seuraavan viikon aikana hävisivät myös sisätiloihin kiinnitetyt julisteet. Päätöksen julisteiden poistosta kertoo tehneensä Lapin yliopiston hallintojohtaja Ari Konu. Päätös oli Konun mukaan yliopiston linjan mukainen. “Lapin yliopisto on osa valtionhallinnollista kokonaisuutta eli valtion ratkaisut ohjaavat meidän toimintaamme ja julkista esiintymistämme. Ainakin tuolla hetkellä valtion johdossa oli kanta, joka tuomitsi Palestiinan valtion sisällä toimivan Hamasin julmat, terroristiset iskut ja näki Israelilla olevan oikeuden suojella itseään ja kansaansa”, Konu perustelee. Yliopistolla on yliopistolaissa määritelty itsehallinto, joka turvaa tieteen, taiteen ja opetuksen vapautta. Se tarkoittaa myös, että yliopistolle kuuluu päätöksenteko-oikeus sisäiseen hallintoon kuuluvista asioista. “Itsehallinto ei kuitenkaan oikeuta valtiollisten linjausten vastaiseen toimintaan tai aktiivisuuteen esimerkiksi merkittävien maailmanpolitiikan tapahtumien kohdalla”, Konu sanoo. Yliopistossa kuitenkin on Konun mukaan tilaa poliittisillekin kannanotoille ja “yhteistyössä suunnitelluille, ajallisesti rajatuille, sivistyneille, yliopiston aseman ja mission huomioiville mielenilmaisuille”. “Tämä tarkoittaa kääntäen, että emme pidä toivottavina ilman yliopiston tai sen tilojen omistajan lupaa, (pitkään) jatkuvia, perustoimintaamme häiritseviä ja valtion linjaa ja suhtautumista vastustavia mielenilmauksia tai valtauksia” hän toteaa. Konun mielestä opiskelijat ovat toiminnallaan osoittaneet, että näiden rajojen sisälläkin voi olla aktiivinen ja saada mielipiteensä näkyviin. Esimerkiksi viime syksyn opiskelijavaltauksen aikaan Lapin yliopisto ilmaisi julkisesti jakavansa opiskelijoiden huolen toimeentulosta. Myös Lapin yliopiston ylioppilaskunta osoitti syksyllä tukensa opiskelijoiden leikkauksia vastustavalle mielenilmaukselle. Minkälainen nykyisen ylioppilaskunnan suhde muutoin on yhteiskunnallisiin kannanottoihin? Kautensa edustajiston puheenjohtajana tuoreeltaan aloittanut Miika Alajääskö pitää hienona asiana sitä, että opiskelijat käyttävät kansalaisoikeuttaan osoittaa rauhanomaisesti mieltä. Hän kuitenkin muistuttaa, että ylioppilaskunnan on omissa kannanotoissaan oltava varovainen, sillä se edustaa suurta joukkoa erilaisia opiskelijoita ja näin ollen myös mielipiteitä laidasta laitaan. Samalla Alajääskö painottaa ylioppilaskunnan rajallisia resursseja ja niiden kohdentamista järkevästi. “Vaikuttamistyö kannattaa keskittää opiskelijoita suoraan koskeviin opiskelijapoliittisiin kysymyksiin.” Viime syksyn edustajistovaalien vaalikoneessa kartoitettiin muun muassa ehdokkaiden näkemyksiä siitä, minkälaisiin asioihin ylioppilaskunnan tulisi yhteiskunnallisessa keskustelussa ottaa kantaa. Vastauksissa oli tällöin jonkin verran hajontaa, mutta nykyisen edustajiston linjaa Alajääskö pitää pitkälti yhtenäisenä. “Puoluepolitiikasta meidän on hyvä pysyä ulkona, koska olemme puoluepoliittisesti sitoutumattomia, mutta voimme toki ottaa kantaa myös poliittisiin “Itse ajattelen niin, että kansalaisvaikuttaminen on oleellinen kansalaistaito ja demokraattisen ja moniäänisen yhteiskunnan perusta.” MARI MÄKIRANTA L apin yLioppiLasLehti 24 7 YLIOPISTO
kysymyksiin silloin, kun se on korkeakouluopiskelijoiden edunvalvontaa”, hän kiteyttää. Esimerkiksi Helsingin yliopiston ylioppilaskunta julkaisi loppuvuodesta kannanoton, jossa se vaatii rauhan edistämistä Palestiinaan. Tämänkaltaisia kannanottoja Alajääskö ei Lapin ylioppilaskunnan osalta pidä järkevänä, vaan kannustaa osallistumaan muuhun vaikuttamistyöhön esimerkiksi poliittisten nuorisojärjestöjen kautta. Yliopisto-opiskelijat ovat ottaneet aktiivisesti kantaa sekä koulutuspoliittisiin että muihin yhteiskunnallisiin kysymyksiin, kuten ihmisoikeuksiin, koko yliopistojen historian ajan. Opiskelija-aktivismin kultakautena pidetään usein 60–70-lukua, ja Suomessa erityisesti Vanhan ylioppilastalon valtausta vuonna 1968. Opiskelijavaikuttamista kansainvälisesti tutkinut Mark Boren (2021) kuitenkin kirjoittaa opiskelijoiden yhteiskunnallisen aktiivisuuden olevan 2000-luvulla laajempaa ja vaikuttavan enemmän sekä yliopiston sisäisiin että yhteiskunnallisiin kysymyksiin kuin koskaan aikaisemmin. Suomessa viime syksynä valtakunnalliseksi levinneet kouluvaltaukset ovat esimerkki siitä, että 2020-luvun opiskelijoista löytyy tahtoa nostaa ääntään kuuluviin yhteiskunnallisessa keskustelussa. Syksyn valtauksen yhteydessä Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan opiskelijoilla oli mahdollisuus saada opintopisteitä Valtauksen ja kansalaisvaikuttamisen dramaturgiat -kurssilla, jonka suoritustapana oli valtauksen ja kansalaisvaikuttamisen teemojen reflektointi kirjallisen tai kirjalliskuvallisen esseen muodossa. “Koin kiinnostavana ja tärkeänä tavan, jolla opiskelijat pyrkivät vaikuttamaan sosiaalisiin ja taloudellisiin oikeuksiinsa”, kurssin Lapin yliopistoon järjestänyt kuvallisen viestinnän apulaisprofessori Mari Mäkiranta kertoo. “Itse ajattelen niin, että kansalaisvaikuttaminen on oleellinen kansalaistaito, ja demokraattisen ja moniäänisen yhteiskunnan perusta.” Mäkirannan järjestämä kurssi keräsi valtakunnallista mediahuomiota ja nostatti paikoin värikästäkin keskustelua siitä, minkälainen asema poliittiseksi mielletyllä kantaaottavuudella ja aktiivisuudella on yliopistoissa. Poliittisuuden Mäkiranta itse käsittää tässä yhteydessä puoluepolitiikkaa laajempana vaikuttamisen tapana, eikä näe poliittisiin keskusteluihin osallistumista ongelmallisena. “Poliittisuus on läsnä myös silloin, kun ajattelemme olevamme ei-poliittisia, vaikkapa ilmaisemme, ettemme hyväksy opiskelijavaltauksia tai paheksumme heidän toimintaansa”, hän huomauttaa. Samalla hän muistuttaa, että samat poliittiset oikeudet ja sananvapaus koskevat yhtä lailla yliopistoyhteisön jäsentä kuin ketä tahansa muutakin kansalaista. Nykyinen Suomen yliopistolaki määrittelee yliopiston tehtäviin “toimia vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa sekä edistää tutkimustulosten ja taiteellisen toiminnan yhteiskunnallista vaikuttavuutta”. Tämän Mäkiranta itse lukee niin, että vuorovaikutus ja tutkimuksen yhteiskunnallinen vaikuttavuus ovat edellytyksiä koko yliopiston olemassaololle. “On välttämätöntä, ettemme käy keskustelua vain muiden tutkijoiden kanssa, vaan että osallistumme keskusteluun myös yliopiston ulkopuolella” hän toteaa. 8 L apin yLioppiLasLehti 24 YLIOPISTO
KYSYIMME LAPIN YLIOPISTON AINEJÄRJESTÖJEN PUHEENJOHTAJILTA: “TUKEEKO AINEJÄRJESTÖ OPISKELIJOIDEN OSALLISTUMISTA YHTEISKUNNALLISEEN KESKUSTELUUN JA VAIKUTTAMISEEN?” SAMUEL RONKAINEN, REMBURSSI: “Vaikka ainejärjestötoiminta on tietyllä tavalla vaikuttamista esimerkiksi edunvalvontaan liittyvissä asioissa, ainejärjestöt ovat poliittisesti sitoutumattomia. Jäsenistön toiminta hallituksessa on siis omalla tavallaan yhteiskunnallista vaikuttamista, ja jaamme tietoa muistakin korkeakouluyhteisön yhdistyksistä heidän pyynnöstään. Kaikessa toiminnassamme pyrimme huomioimaan koko jäsenistömme moninaisena ja siitä löytyvät mahdolliset eriävät näkemykset. Tavoitteemme on ennen kaikkea ajaa jäsentemme etuja yliopistoyhteisössä ja tarjota tietoa alan mahdollisuuksista. Haluamme pitää yhteisömme avoimena jokaiselle jäsenellemme ja turvallisena keskustelualustana, jossa ketään ei syrjitä esimerkiksi poliittisen mielipiteen takia.” JASMIN KAARNIVUO, TAO: “TAO ry on poliittisesti sitoutumaton, mutta kannustamme opiskelijoita olemaan kiinnostuneita yhteiskunnallisista asioista. Muistutamme mm. äänestämään vaaleissa ja tarjoamme käytännön tiedot esimerkiksi viime vuoden yliopiston valloituksesta.” MARIANNE NEUVONEN, JALOT VILLIT: "Jalot Villit on poliittisesti sitoutumaton yhdistys, jonka jäseneksi pääsee kuka tahansa poliittisesta kannasta riippumatta. Ainejärjestönä keskitymme valvomaan jäsenistön etua yliopiston sisäisissä asioissa sekä meidän koulutusalaan liittyvissä päätöksissä. Kannustamme kuitenkin jäseniämme osallistumaan yhteiskunnalliseen keskusteluun, äänestämään ja vaikuttamaan omilla näkemyksillään. Ainejärjestönä pyrimme luomaan avoimen ilmapiirin, jossa erilaiset näkemykset voivat kohdata ja jäsenet voivat kehittää omia ajatuksiaan yhteiskunnallisista kysymyksistä." Kosmos Buranin, Artiklan, Lapikkaan, Lastun ja Lyhdyn puheenjohtajat eivät vastanneet LY:lle. L apin yLioppiLasLehti 24 9 YLIOPISTO
Tyttöestetiikat kaupan Ovatko kasvavat tyttötrendit harmitonta arjen eskapismia, identiteetin etsintää vai tyttöyden uudelleenmäärittelyä tyttöjen ehdoilla? Vai sittenkin kapitalistisen talousjärjestelmän ongenkoukku, jolla lisätään kuluttamista itseään etsivien tyttöjen kustannuksella? TEKSTI JENNI KATERMAA • KUVITUS JOSEFINA YRJÖLÄ 10 L apin yLioppiLasLehti 24 ESSEE
iime vuodet Tiktokissa on ollut meneillään tyttöyden vallankumous. Alusta popularisoi tyttöyteen liittyviä termejä, kuten girl dinner, girl math, it girl, that girl, clean girl, hot girl walk ja hot girl summer. “What girl aesthetic are you?” video kysyy minulta ja ruudulla pyörii Pinterest-tauluiksi kiteytettyjä vaihtoehtoja; tomato girl, strawberry girl, cherry girl, vanilla girl, soft girl, balletcore, coquette girl… Myös feminiinisyyden tyylejä määritellään trendein dark feminine ja light feminine. Light feminine korostaa feminiinisyydelle sovinnaisia piirteitä, kuten lempeyttä, hoivaa ja empatiaa, kun taas dark feminine sotii näitä piirteitä vastaan anteeksipyytelemättömällä, pelottomalla ja sensuellilla energialla. Tumma feminiinienergia ruumiillistuu esimerkiksi Megan Foxin roolissa kulttikauhuelokuvassa Jennifer’s Body vuodelta 2009. V Vuosisatoja tyttöys on ollut vitsin kärki, jotain minkä kustannuksella nauretaan. iksi trendit tarttuvat nyt tyttöyteen kuin nutturalta karanneet hiussuortuvat huulikiiltoon? Vuosi 2023 oli hyperfeminiinisyyden uusi tuleminen: barbie ja pinkki villitsivät populaarikulttuurissa. Media popularisoi postfeminismiä, aikakautta, jota leimaa leikittelevä ja ironinen asennoituminen tyttöyteen. Vuosisatoja tyttöys on ollut vitsin kärki, jotain minkä kustannuksella nauretaan. Tyttöys supistettiin bimboudeksi; tyhmyyden, yksinkertaisuuden ja heikkouden leikkauspisteeksi. Nyt tyttöys halutaan määritellä uudelleen tyttöjen ja nykypäivän naisten omilla ehdoilla. Setämiesten tytöttelyyn kyllästynyt sukupolvi haluaa tytötellä itse itseään. On huomionarvoista pohtia, miksi mediassa puhutaan mieluummin tyttöydestä naiseuden sijaan. Tyttötrendit ja niihin liittyvä tytöttely ovat saaneet osakseen kritiikkiä sisäistetyn seksismin vivahteista. Internetin aika-avaruudessa sukupuolirooleja voidaan tarkastella kyberfeminismin linssin lävitse. Joanna Walsh kirjoittaa teoksessaan Girl Online: A User Manual (2022) digitaalisesta sukupuolesta, jossa tyttöys on vain konsepti naiseuden konteksM tissa. Internetissä tyttöys voi siis olla eräänlainen performatiivinen tuotos naiseudesta. Tyttöperformanssissa kiteytyy kaikki se, mikä tyttöydessä on haluttavaa: leikkisyys, nuorekkuus ja kauneus. Sosiaalisen median nopeus ja yhtäaikainen ajattomuus nostaa tyttöyden ja sen myötä nuoruuden ikuiseksi ihanteeksi. Piileekö Walshin ajatuksissa totuuden siemen selityksenä tyttötrendien jyräävälle voimalle? Individualismia ja identiteettiä korostava maailma on myös loputon muuttumisleikki, jossa itseään täytyy uudistaa jatkuvasti. L apin yLioppiLasLehti 24 11 ESSEE
aikka muutos ja itsensä kehittäminen ovatkin tyttöestetiikkojen ytimessä, en usko trendien taustalla piilevän perustavanlaatuista tarvetta identiteetin muutokselle. Sen sijaan kaikille niille yhteistä on ulkoisen olemuksen ehostaminen kulutushyödykkein; toisin sanoen olet mitä ostat. Ollakseen clean girl, välttämätöntä ei ole joogaaminen, aikaisin herääminen, päiväkirjan kirjoittaminen tai vihersmoothievälipala. Välttämätöntä sen sijaan on vaivaton ulkonäkö, johon uppoaa loputtomasti vaivaa ja rahaa. Clean girl panostaa ihonhoitotuotteisiin, silottaa hiukset geelillä tiukalle nutturalle, koristelee itsensä minimalistisin koruin, ja pukeutuu ajattomasti ja klassisesti. Tiktokin algoritmit nostavat ajoittain pinnalle tuotteita, jotka ovat must have tietyn trendin piirissä. Esimerkiksi valkoisen clean girl -estetiikan kantaäidin Hailey Bieberin kosmetiikkabrändin huulivoide on villinnyt Tiktok-kansaa ja Stanley-yhtiön termosmuki nousi valtavaksi kulutusilmiöksi etenkin Yhdysvalloissa. Vaihtuvien trendien kaupallisuus pistää pohtimaan, onko naisen identiteetti ostettavissa? Nykyajassa tyttöyttä ja naiseutta tuotetaan siis pitkälti kuluttamalla. Aino Tormulainen (2021) pohtii väitöskirjassaan postfeminismin osuutta 2000-luvun tyttöenergiailmiön (girl power) värittämiin popkulttuurikokemuksiin. “Postfeminismi näkyy erityisen selvästi viihteen kuvastoissa ja sen ominaispiirteitä ovat muun muassa naistoimijuus, feminiinisyyden näkeminen ruumiillisena pääomana, kuluttajuus sekä valinnan, individualismin ja voimaantumisen painottaminen”, hän tiivistää. Spice Girls -yhtyeen tunnetuksi tekemä girl power -slogan loi voimaannuttavaa tarinaa tytöistä, joilla oli uudenlaista valtaa niin kulttuurisessa representaatiossa kuin kuluttajaryhmänäkin. Vaihtuvien trendien kaupallisuus pistää pohtimaan, onko naisen identiteetti ostettavissa? V yttötrendien laaja kirjo heijastelee yksilöllisyyttä ihannoivaa aikaamme. Estetiikoissa on valinnanvaraa vähintään yhtä paljon kuin irtokarkkihyllyllä. Individualismia ja identiteettiä korostava maailma on myös loputon muuttumisleikki, jossa itseään täytyy uudistaa jatkuvasti. Tiktokin alati vaihtuvissa tyttötrendeissä on samanlaista muodonmuutoksen fantasiaa kuin milleniaalin kynnyksellä ilmestyneissä romanttisissa komedioissa. “Cher’s main thrill in life is a makeover, okay. It gives her a sense of control in a world full of chaos”, lausuu Clueless (1995) elokuvan Dionne. Kukapa ei haluaisi tulla aina vain paremmaksi versioksi itsestään? Tyttöydellä leikitteleviä trendejä selittää osaltaan huimaa tahtia muuttuvan yhteiskunnan aiheuttamat kasvukivut. Tyttötrendeissä on tunnistettavissa kaipuu hauskanpitoon ja viattomuuteen maailmassa, joka väsyy pandemiaan, sotaan ja ilmastokriisiin. “Girls just wanna have fun”, kuten Cyndi Lauper laulaa hupsuttelevan kapinahenkisesti. Tyttötrendeissä on toisaalta syvää inhimillisyyttä. Estetiikoilla leikittelevistä valtaosa on aikuisuuden kynnyksellä itseään etsiviä ja identiteettiään määritteleviä nuoria. Girl dinner -trendistä voi löytää aikuistumisen uudelleen määrittelyä ja arjen rutiinien uudelleen ohjelmointia tyttöyden leimalla. Girl math on puolestaan itsetietoinen tapa käsitellä taloudellisia heikkouksia kuitaten ne samalla ironisesti sukupuolen piikkiin. T L apin yLioppiLasLehti 24 12 ESSEE
yttökulttuurin popularisoituessa tyttöys on kaupallistettu iskulauseiksi ja kulutustuotteiksi, ja samalla tyttöys on typistynyt kuluttajaidentiteetiksi. Nuorten naisten, tyttöjen, voima kuluttajakuntana on todistettu uudelleen ja uudelleen erilaisten fani-ilmiöiden kohdalla. Supertähti Taylor Swiftin fanien rahavirtojen ennustetaan kasvattavan kulutusta Yhdysvalloissa viidellä miljardilla dollarilla laulajan Eras-kiertueen aikana. Vaikuttaa siltä, että tyttötrendeissä ja niiden kaupallisuudessa tunteilla on valtava eteenpäin työntävä voima. Monica Swindle (2011) teoretisoi tyttöyttä kulttuurisena ja tunteisiin pohjautuvana kokemuksena. Tyttömäisyys on tunnetila siinä missä iloisuuskin, ja tunteet liikuttavat joukkoja. Swindle uskoo, että tyttöjen valta näkyy kaupallisen lisäksi poliittisena. Yhdysvalloissa on esimerkiksi uumoiltu Taylor Swiftin mahdollisuudesta vaikuttaa ensi syksyn presidentinvaalien lopputulokseen. Sosiaalisen median mainosviidakossa tyttötrendienkin motiivi on pitkälti kaupallinen. Tyttöys brändätään aina vain uudelleen palvelemaan kapitalististen markkinoiden ja huomiotalouden tarpeita. Tyttötrendien kulutuskeskeisyys saa pohtimaan niin trendien saavutettavuutta kuin myös ekologista kestävyyttä. Raha ja aika tekevät trendeistä saavuttamattomia monille. Taloudellisesti huono-osaisimmat kokevat ulkopuolisuuden tunnetta samalla, kun intohimoisimmat trendikiihkoilijat osallistuvat mikrotrendien kuluttavaan kierteeseen ja maapallon tuhoamistalkoisiin. Onko kenenkään lopulta mahdollista saavuttaa tyttöyden ihannetta, joka muuttuu jatkuvasti? It girl on aina näyttänyt, tuoksunut ja kuulostanut erilaiselta vuosikymmenten tai nykyään jopa kuukausien vaihtuessa. Kun tyttöyttä mitataan rahassa, hinta kasvaa monelle ylitsepääsemättömän korkeaksi. Lähteet: Monica Swindle (2011) Feeling Girl, Girling Feeling: An Examination of "Girl" as Affect. Rhizomes, 22, p. 47. Question Pro (2023), Generating $5 billion, the Taylor Swift The Eras Tour has an Economic Impact Greater than 50 Countries Aino Tormulainen (2021) Tyttöenergialla kasvaneet postfeministisen populaarikulttuuri-ilmiön yhdessä muistellut merkitykset. Nuorisotutkimusverkosto, verkkojulkaisuja 159, Tiede. Joanna Walsh (2022) Girl Online: A User Manual. T Tyttöys brändätään aina vain uudelleen palvelemaan kapitalististen markkinoiden ja huomiotalouden tarpeita. L apin yLioppiLasLehti 24 13 ESSEE
Mennyttä vuotta pidetään nykypäivänkin tuotteliaassa videopeliteollisuudessa poikkeuksellisen aktiivisena. Vuoden aikana ilmestyi myös useita hyvin kehuttuja ja hyviä arvosteluja saaneita pelejä. Pelejä ilmestyi sen verran paljon, että tässä yhteydessä ei ole mahdollista mennä laajempaan katsaukseen edes rajaamalla tiettyyn alalajiin kuten fantasiaroolipeleihin. Fantasiapelien kulta-ajan pelit vertailussa TEKSTI MIRO SAROLA • KUVAT BALDUR´S GATE 3, DIABLO 4, JUUSO KALLIO L apin yLioppiLasLehti 24 14
Päätin valita arvosteltavaksi viime vuoden tarjonnasta pari tunnettua fantasiapeliä, joiden parissa käytin itse huomattavia tuntimääriä. Jos yksi Vuoden peli 2023 pitää valita laajasta tarjonnasta, niin Larian Studioiden julkaisema Baldur´s Gate 3 saanee vähiten soraääniä. Diablo 4 jatkaa jonkinlaista kulttistatusta nauttivana pelisarjana, joskin kritiikkiäkin on tullut toisaalta verrattain paljon. Peliteollisuuteen kohdistuva kritiikki olisi itsessään hyvin tärkeä aihe, mutta jos yksinkertaistamme asioita, niin voimme erotella rakentavan kritiikin, ja kritiikin, joka on pelkästään itsetarkoituksellista. Janan toisessa päässä voitaisiin nähdä valtavirran pelaaja, joka nauttii tietystä pelistä, eikä halua kuulla minkäänlaista kritiikkiä siitä. Toisessa päädyssä on pitkän linjan pelistriimaaja, joka on pelannut jotain pelisarjaa alusta lähtien ja kertoo, kuinka sarjan uusimmassa versiossa kaikki on pilalla. Pelasin Diablo 4 -videopelin ensimmäistä kautta varsin paljon viime kesänä ja Baldur´s Gate 3 -pelin kahteen kertaan läpi syksyllä. Sen jälkeen olen jatkanut Diablon pelaamista. Asiaan vihkiytymättömille kerrottakoon, että vaikka mainitut pelit edustavat ainakin löyhästi samaa genreä, ne ovat toisistaan todella erilaisia. Baldur´s Gate myötäilee Dungeons & Dragons lautapelien formaattia. Pelin taisteluissa ja ansojen purkamisessa heitetään virtuaalista noppaa. Taisteleminen käydään vuoro kerrallaan ja peli sallii harkitsemisen ja taktikoinnin. Baldur´s Gaten isommat taistelut saattavat kestää pelaajan käyttämästä harkinta-ajasta riippuen tunnin tai pidempään. Päinvastoin Diablossa taisteleminen on erittäin intensiivistä. Niin yksinään luolia kolutessa kuin erityisesti online-tapahtumissa, näytöllä on usein kymmeniä vihollisia. Niin pelaajan kuin vihollisten iskujen tuhovoimaluvut vilisevät, räjähdyksiä ja muita ääniä paukkuu kuulokkeissa. Oli pelaajan ensisijainen motivaatio sitten kokemuspisteet tai tietyt vihollisten pudottamat harvinaiset keräiltävät esineet, luolastojen ja tiettyjen tehtävien toistaminen uudestaan ja uudestaan aina korkeammalla vaikeustasolla eli niin sanottu grindaaminen on ominaista Diablolle. On hyvä muistaa, että pelien antama kokemus on ainakin jossain määrin riippuvainen pelaajasta itsestään. Diablon pelaaminen voi usein muotoutua suorittamiseksi, niin hyvässä kuin pahassa. Kukaan ei kuitenkaan pakota sinua kellottamaan ennätyksiä, kuten esimerkiksi monessako minuutissa tason 75 Nightmare Dungeon on valmiina. Peli tarjoaa myös todella hyvän ja laajan taustatarinan. Jos haluat Diabloa pelatessa vaihtaa adrenaliinivirran pelin jumalien ja demonien taustojen tutkimiseen, niin kaikki mahdollisuudet sille löytyvät. Ja jos tiedät olevasi ansioitunut demonien surmaaja ja haluat lisää jännitystä, niin peli tarjoaa hardcore-vaihtoehdon, jossa kuolema on hahmon lopullinen kuolema. Porukassa pelaaminen on yksi Diablon valtteja. Moninpeli on tehty hyvin helpoksi toteuttaa ja tuo peliin sosiaalista aspektia. Vaikka ei ole oikeaa tai väärää tapaa pelata, niin suosittelen kokeilemaan online-moninpeliä, mikäli se ei ole tuttua ennestään. Sosiaalisen aspektin ohella moninpeli auttaa myös pelien haasteissa. Esimerkiksi itselläni ei ole rahkeita kaataa kaikkia Diablon vihollisia yksinään vaikka hahmo olisi tasolla 100 -, mutta homma helpottuu, kun mukana on pari kovanaamaa. Baldur´s Gate 3 näyttää äärettömän hyvältä; juoni ja hahmot ovat mahtavia. Diablo 4 tarjoaa kuitenkin kokemuksia, joita Baldur´s Gate 3 ei tarjoa. Diablon intensiivisyys on omaa luokkaansa. KUVASSA • MIRO SAROLA KUVASSA • DIABLO 4 L apin yLioppiLasLehti 24 15 ARVOSTELU
PIIRI PIENI PYÖRII Ainejärjestön hallitus voi olla yhtä aikaa sekä jäsenistönsä hyväksi toimiva virallinen hallintoelin että kaveriporukka. Ainejärjestötoiminta tarjoaa monipuolisia mahdollisuuksia opiskelijoille, mutta muodostaa myös sosiaalisia keskittymiä, joiden ympärillä koetaan ulkopuolisuutta. TEKSTI JENNI KATERMAA • KUVITUS ALEXANDER PENTINPURO L apin yLioppiLasLehti 24 16
Anonyymi opiskelija on kokenut oman ainejärjestönsä ilmapiirin avoimeksi ja ystävälliseksi. Hän uskoo, että porukoihin pääseminen ei vaadi hallituksessa toimimista. “Ei tarvitse olla itse hallitustoiminnassa mukana, mutta jos en olisi osallistunut ainejärjestöjen järjestämiin tapahtumiin, niin en olisi tutustunut näin moniin uusiin ihmisiin.” anna Palosuo, matkailututkimuksen kuudennen vuoden opiskelija, on kokenut myös hallitustoiminnan roolin ystävyyssuhteiden solmimisessa merkittävänä. Palosuo on pitkän linjan järjestöaktiivi. Hän on ehtinyt opintojensa aikana toimimaan matkailututkimuksen ainejärjestön Jalojen Villien hallituksessa, ESN Laplandin hallituksessa sekä LYYn hallituksessa. Palosuo lähti alunperin Jalojen Villien hallitukseen poikkitieteellisten kavereiden ja uusien kokemusten toivossa. Hän kokee, että hallituksen merkitystä ainoana reittinä sosiaaliseen elämään korostetaan liikaa. “Totta kai hallituksesta saa tosi paljon hyvää. Ainakin minulle se kuitenkin näyttäytyi niin, että jos haluan sosiaalisiin piireihin, on pakko lähteä hallitukseen. Että kavereita ei löydä muualta.” Palosuo kertoo vierastavansa ainejärjestöjen hallitusten rekrytointipuheita, joissa hallitustoiminta markkinoidaan uusille fukseille piireihin pääsemisenä. “Hallitus nostetaan ainoaksi oikeaksi reitiksi saada kavereita ja tutustua ihmisiin. Hallitus on siinä mielessä tosi dominoiva.” Introverttina Palosuo on kokenut verkostoitumisesta paineita ja hallitustoimista irtautumisen hankalana. “Tuli pelko siitä, että jos lopetan tämän kaiken, niin jään yksin.” Palosuo tunnistaa kuppikuntaisuutta niissäkin hallituksissa, joissa hän on itse vaikuttanut. Hän ajattelee, että ilman olemassa olevia verkostoja hallitustoimintaan mukaan lähteminen voi tuntua kynnykseltä. “Kyllähän sitä kuulee, että on kaverihallituksia ja että vaaleissa ei uskalleta lähteä ehdolle, kun tiedetään, että siellä on entisten hallitustoimijoiden tai vaikutusvaltaisten ihmisten kaverit ehdolla. Olen todistanut semmoista, että ‘tuo hakee ja me ei haluta sitä hallitukseen.’” Hallituksissa toimiessaan Palosuo saman pöydän ääressä aterioiviin, ruokakuntaan. Kuppikuntien muodostuminen erilaisten sosiaalisten ryhmien sisälle on luonnollista, sillä ihmiset hakeutuvat kaltaistensa seuraan. “Sama kiinnostuksen kohde opinnoissa tuo ihmisiä yhteen. Varmaan selkein kuppikunta on hallitus. Luulen, että se koetaan omana ryhmänään ainejärjestön sisällä ja se voi olla hyvä tai huono asia, riippuu keneltä kysytään.” Etäisyys hallitusvuosiin on saanut Ronnun tarkastelemaan hallitustoimintaa kriittisemmin. Hän ajattelee, että jäsenistö saattaa kokea kaveriporukoiksi muodostuneet hallitukset vaikeasti lähestyttävinä. “Haluaisin sanoa, että hallitusta voi lähestyä matalalla kynnyksellä, mutta ei se todellisuudessa ole niin. Silloin kun itse olin siinä ytimessä, niin ymmärsin, että tietyllä tavalla kaverustuu hallituslaisten kanssa ja siitä tulee oma porukkansa.” Hallituslaiset ovat usein tiivis ryhmä, jonka arki pyörii pitkälti ainejärjestön tapahtumien ja edunvalvonnan ympärillä. Rontu tunnistaa tilanteita, joissa hallituksen ulkopuoliset henkilöt ovat jääneet arkisissa keskusteluissa paitsioon, koska puheenaiheet lipsuvat järjestövastuisiin. “Keskustelut lähtevät helposti siirtymään hallitusjuttuihin ja muut jäävät siinä tilanteessa ulkopuolelle. Mutta ei kukaan sitä tahallaan tee. Niin se vain menee, kun jaetaan yhteinen hallitusvastuu.” Anonyyminä jutussa esiintyvä ensimmäisen vuoden kasvatustieteiden opiskelija tunnistaa hallituksen olevan omanlaisensa sisäpiiri, mutta näkee sen enimmäkseen positiivisena asiana. “Mielestäni on hyvä asia, että hallituslaiset ovat aktiivisesti tekemisissä toistensa kanssa ja pitävät yllä hyvää ilmapiiriä. Kun hallituksessa on positiivinen meininki, se näkyy meidän asioiden ajamisella sekä erilaisilla tapahtumilla, joihin on selvästi panostettu.” apin ylioppilaslehti haastatteli opiskelijoita ja entisiä hallitustoimijoita järjestötoiminnan kompastuskivistä. Mila Rontu opiskelee neljättä vuotta politiikkatieteitä. Opintojensa aikana hän on vaikuttanut ainejärjestönsä Kosmos Buranin hallituksessa kahden vuoden ajan. Rontu aloitti opintonsa, kun pandemia sulki opiskelijat koteihinsa. “Kun korona tuli ja ei ollut mitään tapahtumia, meidän piti itse löytää omat porukat.” Opintojen alkumetreillä Rontu koki paineita verkostoitumisesta ja kaveriporukoiden muodostumisesta. “On se ajatus, että yliopistoelämän pitää olla elämän parasta aikaa, jolloin sekoillaan ja löydetään elämänmittaisia ystävyyksiä.” Hallitustoiminnassa Rontua houkutteli erityisesti sosiaalisiin piireihin pääseminen. “Hallitus näytti niin siistiltä ja hauskalta porukalta.” Enimmäkseen Rontu on kokenut hallitustoiminnan antoisaksi ihmissuhteiden muodostumisen kannalta. Erityisen tärkeäksi yhteisöksi Rontu nimeää Lapin yliopiston ainejärjestöjen hallitusten puheenjohtajien yhteisen “ajpj”-ryhmän. Sisäisen viestinnän ryhmä tarjosi vertaistukea yhteisiä iloja ja suruja jakaville järjestötoimijoille. Rontu ajattelee, että ilman hallitustoimintaa kavereiden löytäminen tapahtumien kautta, luentosaleista sekä oman vuosikurssin keskuudesta olisi muodostunut tärkeämmäksi. “En tiedä, vaatiiko verkostoituminen aina sitä, että menee hallitukseen. Varmasti omalla aktiivisuudella pärjää, mutta sekin riippuu ihmisestä.” Rontu tunnistaa tietynlaista kuppikuntaisuutta hallitustoiminnassa. Kotimaisten kielten keskus kertoo, että sanalla kuppikunta on alkujaan viitattu “Tuli pelko siitä, että jos lopetan tämän kaiken, niin jään yksin.” HANNA PALOSUO “Haluaisin sanoa, että hallitusta voi lähestyä matalalla kynnyksellä, mutta ei se todellisuudessa ole niin.” MILA RONTU L H L apin yLioppiLasLehti 24 17 AINEJÄRJESTÖT
vähän kylmä fiilis.” Myös tapahtumat ovat Hyyryläisen mukaan muuttuneet hallituskeskeisiksi. Hän toivoo läpinäkyvää ja osallistavaa tapahtumasuunnittelua. “Tapahtumat ovat siinä tietyssä kaveriporukassa tapahtuvia juttuja, ja ne monesti näyttävätkin siltä. Tapahtumista jää puuttumaan esimerkiksi maisteriopiskelijan ääni. Ehkä siihen voisi yrittää kiinnittää huomiota, niin toiminta olisi läpinäkyvämpää ja osallistavampaa.” Hyyryläinen toivoo monipuolisempia tapahtumia, joihin osallistuminen olisi monenlaisille persoonille mielekästä. Hän luonnehtii matalan kynnyksen toiminnaksi esimerkiksi lukukerhot, mökkeilyn ja keikoilla käymisen. Maisteriopiskelijana Hyyryläinen on yrittänyt ideoida mielekkäitä kokoontumismuotoja pidemmällä opinnoissaan oleville. “Olen peräänkuuluttanut graduahdistuksen lievitysjuhlia, mutta ei niitä ole kuulunut.” Epäonnistuneista tapahtumista on jäänyt ristiriitaisia tunteita. Hyyryläinen kertoo esimerkin ainejärjestönsä pikkujouluista, joissa pitkä ohjelmanumero esitteli kuvia ja tarinoita hallituksen vuoden sisäisistä juhlinnoista. “Ohjelmanumero olisi voinut sopia paremmin hallituksen sisäiseen virkistäytymisiltaan. Joillekin saattoi tulla sellainen olo, että meillä on ollut tämmöinen siisti kaveriporukka, jonka kanssa ollaan oltu vaikutusvaltaisia, ja te ette ole kuuluneet tähän.” Hyyryläinen ehdottaa, että kaiken yhdessäolon ja toiminnan järjestämisen ei tarvitsisi tulla ylhäältä päin. “Ehkä juuri niiden ruohonjuuritason illanistujaisten järjestäminen ilman hallitusta on tärkeää. Sellaiseen toimintaan suuntaaminen olisi varmaan ihan tervettä ja toisi sellaista rentoa yhdessäoloa ja hyvää yhteisöllisyyttä.” Vaikka hallitukset tekevätkin arvokasta työtä, Palosuo haluaa nostaa hallitustoimijoiden rinnalle myös riviopiskelijoiden roolin yhteisöllisyyden rakentamisessa. “Toivon, että riviopiskelijoiden toimintaa ja yhteisöllisyyttä nostettaisiin enemmän esille. Hallituksen lisäksi yhteisöllisyyttä rakentavat myös tuutorit ja opiskelijat, jotka tulevat tapahtumiin vapaaehtoisesti.” ikko Hyyryläinen opiskelee sosiologiaa seitsemättä vuotta. Hän toimi aikanaan Kosmos Buranin hallituksessa edunvalvojana. Opiskeluvuosien vierähtäessä Hyyryläinen on kokenut yhteisöllisyyden laskua ainejärjestössään. “Tuntuu, että vuosi vuodelta hallitus on vaikeammin lähestyttävä. Siihen voi vaikuttaa se, ettei vaan yksinkertaisesti enää tunne niitä ihmisiä.” Hyyryläinenkin tunnistaa kuppikuntaisuutta ainejärjestön sisällä. Hän on havainnut omassa ainejärjestössään esimerkiksi poliittisten agendojen yhdistävän ihmisiä porukoiksi. Hyyryläinen ajattelee, että hallitustoiminnassa on etunsa etenkin verkostoitumisen suhteen. Hallituksen ulkopuolisena opiskelijana hän on kuitenkin kokenut ajoittain riittämättömyyden tunteita. “Silloin kun en ollut hallituksessa, niin koin, ettei edes saanut katsekontaktia hallituksessa oleviin tyyppeihin. He olivat niin siinä hallituskeskiössä. Toki joissakin tilanteissa ymmärtää, että saattaa olla jokin palaveri Loviisassa meneillään”, Hyyryläinen pohtii. “Oli mulla joskus sellainen ajatus, kun en ollut hallituksessa, että olinko tarpeeksi ‘worth it’ ihmisenä niille vaikutusvaltaisille ihmisille.” Hyyryläinen uskoo, että hallitusten toimintakulttuureissa on tapahtunut muutoksia, jotka vaikuttavat niiden vaikeaan lähestyttävyyteen. Läsnäoleva vuorovaikutus on vähentynyt ja tiedottaminen on muuttunut siten, ettei se enää tavoita kaikkia. “Alleviivaisin jalkautumista jäsenistön keskuuteen. Sitä, ettei oltaisi vain Loviisassa oman hallitusporukan kanssa. Tein itse edunvalvojana niin, että kiertelin Loviisassa jututtamassa ihmisiä pöydästä toiseen.” Hyyryläinen painottaa erityisesti edunvalvonnan tuntuvan etäiseltä. “Nykyään lomakkeilla yritetään olla ystävällisiä ja huomioivia. Siitä tulee huomasi järjestötoiminnan ulottuvan useille elämänalueille. Ajatukset pyörivät järjestövastuissa, puheet vilisivät järjestötermejä ja kaverit ympärillä olivat pitkälti hallituskollegoja. “Kun tehdään paljon yhdessä, niin on semmoinen inside-meno. Vaatii tietynlaista taitoa hallitustoimijalta, että osaa olla vain kaveri ja riviopiskelija, ja että pystyy puhumaan opinnoista ja vapaa-ajasta ilman, että puhutaan pelkästään hallitusjuttuja.” Pienessä yliopistossa samat naamat pyörivät niin hallituksissa, edarissa, hallopedeina kuin tuutoreinakin. Palosuo ajattelee, että tämä osaltaan vaikuttaa siihen, millaisena järjestötoiminta ja yliopistossa vaikuttaminen näyttäytyy ulkopuolisille. Hän kertoo esimerkin koronavuosien takaa, kun LYY järjesti Riemupiirakan eli jokavuotisen koulutuspäivän uusille hallitustoimijoille. “Siellä tuli koulutusalustalle anonyymi kommentti, jossa sanottiin ‘piiri pieni pyörii taas’”. Palosuon mielestä hallitusten olisi suotuisaa tarkastella toimintaansa ajoittain kriittisesti. “Hallituksissa ajatellaan usein, että miksi kukaan ei tule kaikille avoimiin kokouksiin ja tapahtumiin tai miksi jäsenistö ei kerro, mitä se haluaa. Siinä unohtuu tarkastella omaa toimintaa kriittisesti. Vaikka sanotaan, että tervetuloa tänne, niin se ei silti välttämättä ole helposti lähestyttävä tapahtuma.” Palosuo on itse huomannut piirien pienuuden vasta lopetettuaan hallitushommat. “LYYstä puhutaan usein norsunluutornina, jota ei uskalleta lähestyä. Ehkä sitä on niin vaikea huomata sieltä sisältä. Ehkä sen huomaa sitten, kun lopettaa.” “Tuntuu, että vuosi vuodelta hallitus on vaikeammin lähestyttävä. Siihen voi vaikuttaa se, ettei vaan yksinkertaisesti enää tunne niitä ihmisiä.” MIKKO HYYRYLÄINEN “Silloin kun en ollut hallituksessa, niin koin, ettei edes saanut katsekontaktia hallituksessa oleviin tyyppeihin.” MIKKO HYYRYLÄINEN M L apin yLioppiLasLehti 24 18 AINEJÄRJESTÖT Taloudelliset deittimarkkinat
L apin yLioppiLasLehti 24 19 KOLUMNI Taloudelliset deittimarkkinat paketilta konservatiivisista arvoista. Kukaan ei kiellä naisia jäämästä hoitamaan kotia ja miehen toimivan elättäjänä, kunhan se perustuu omaehtoiseen tahtoon, ei pakkoon. Sosiaalisen median postauksissa usein korostetaan näkökulmaa “tätä feministit eivät halua kuulla”, mutta huomiotta jää se, että kiitos feministien naisilla on oikeus omaisuuteen ja mahdollisuus valita, kuinka he haluavat elää. Näin ylläpidetään stereotyyppisiä käsityksiä sukupuolirooleista, jotka eivät huomioi sukupuolten sisäistä moninaisuutta. Se asettaa ihmiset hierarkkiseen järjestelmään ja ylläpitää asenteita, jotka eivät tuo meitä lähemmäksi toisiamme. Uusliberalistinen talous ei tunnista hoivatyön arvoa ja nojaa oletukseen, että etenkin naiset hoitavat sen ilmaiseksi. Parisuhteen ja rakkauden voisi toivoa tuovan ihmisille eväitä hyvään elämään, mutta suunta näyttää vievän lähinnä kuluttamiseen. Suomalainen filosofi Frank Martela on kirjassaan “Elämän tarkoitus Suuntana merkityksellinen elämä” tutkinut ihmisten yhtä suurta kysymystä, kuinka elää hyvä elämä? Frank Martelan neuvot merkitykselliseen elämään: 1. Auta muita 2. Älä etsi onnea 3. Pidä huoli ihmissuhteista 4. Tiedä kuka olet ja toimi sen mukaisesti 5. Älä tee elämästäsi projektia Sosiaalisen median tarjoama tunkkainen kuvasto parisuhteista ja ihmisistä mietityttää kirjoittajaa. Markkinalogiikka hivuttautuu parisuhteisiin ja talouden toimintalogiikka määrittelee suhteiden ja ihmisten arvon. Samaan aikaan ihmiset ovat yksinäisempiä kuin koskaan. Kuitenkin jos Hollywoodin elokuvateollisuutta on uskominen, parisuhteita ei määrittele pariskuntien taloudellinen tilanne, vaan rakkaus, joka usein syttyy ensisilmäyksellä. Sukellus sosiaaliseen mediaan luo mielikuvaa romanttisen rakkauden katoamisesta. Some on pullollaan erilaisia vaikuttajia, jotka jakavat deittivinkkejä siitä kuinka löytää provider-suhde tai high value man/ woman. Bodycount, eli seksikumppaneiden määrä määrittelee kunnollisen kumppanin. Yllättäen naisilla korkea bodycount kuvastaa kelvottoman ja low-valuen arkkityyppiä, mutta miesten arvo ei romahda seksikumppaneiden korkeastakaan määrästä huolimatta, päinvastoin. Kunnollisuuden estetiikka ylläpitää ja vahvistaa konservatiivista ja ahdasta ihmiskuvaa. Moninaisuudesta ei ole tietoakaan. Kuluttaminen “oikeanlaiseen” estetiikkaan edustaa näennäisesti vapautta, mutta lopputuloksena on homogeeninen joukko ihmisiä samankaltaisella pukeutumistyylillä. Sosiaalisesta mediasta löytyy ohjeet niin ihonhoitotuotteista kuin vaatteisiinkin, joilla houkutella oikeaa high-value kumppania. Keskittyminen rahaan ja estetiikkaan jättää huomiotta toisen persoonan, elämäntarinan ja erilaisuuden ymmärtämisen. Hämmentävää on myös, kuinka väitteet ja mielipiteet deittikulttuurista esitetään “totuuksina yhteiskunnasta” ja todetaan, että “näin asiat vain ovat”. Lähteiden ja ajatusten alkuperästä ei ole tietoakaan. Etenkin biologian korostus ja asioiden esittäminen “luonnollisena” on hämmentävää. Paluu konservatiivisiin käsityksiin naisten ja miesten eroista mietityttää. Naiset esitetään edelleen luonnostaan hoivaajina ja miehet elättäjinä, vaikka tiedetään, että sukupuolten moninaisuus ei noudattele tunkkaisia käsityksiä parisuhteista. Puhe feminiinisistä ja maskuliinisista energioista kuulostaa lähinnä uudelleen pakatulta TE KS TI JA KU VA • JE N N A N YL UN D
Lapin ylioppilaslehdistä löytyy meidän muuttuva maailmamme: Lapin korkeakoulu perustettiin, Neuvostoliitto hajosi ja Jugoslavian sota pelotti, taloustieteen termi tehokkuus löysi tiensä kouluihin ja sosiaalinen media valloitti maailman. Haastattelimme vanhoja lehden tekijöitä, jotka kuljettavat meidät yliopiston perustamisesta nykypäivään. TEKSTI ÅSA NIEMI • KUVITUS SUVI KORHONEN ”Täällä pitää olla ainejärjestöt, niin perustimme ainejärjestöt. Täällä pitää olla lakisääteinen ylioppilaskunta, niin perustimme ylioppilaskunnan. Täällä pitää tietenkin olla myös ylioppilaslehti ja ylioppilasteatteri”, kuvailee Lapin korkeakoulussa oikeustieteen opiskelun vuonna 1979 aloittanut Ilkka Laasonen. Lapin yliopisto, silloinen Lapin korkeakoulu, aloitti toimintansa vuonna 1979. Koulussa ei vielä ollut tiedekuntia, vaan kaksi osastoa: oikeustieteellinen ja kasvatustieteellinen osasto. ”Me olimme ihan untuvikkoja, niin kuin koko koulu silloin. Osa ensimmäisistä oikeustieteen opiskelijoista oli vanhempia ja he olivat opiskelleet jo muualla yliopistoissa, joten he tiesivät kertoa, miten me perustamme kaiken tarvittavan”, Laasonen kertoo. Ainejärjestöt perustettiin ensimmäisenä asiana syksyllä 1979. Vuonna 1980 pidettiin ensimmäiset ylioppilaskunnan vaalit, ja sen jälkeen liikkeelle lähti Lapin korkeakoulun opiskelijatoiminta. Opiskelijoita oli vain noin 200–300, joten monet olivat useassa toiminnassa mukana. ”Me opiskelijat neuvottelimme yhdessä hallituksen ja ylioppilaslehden. Siinä oli konsensuksessa kaikki mukana, puoluekannasta tai sitoutumattomuudesta huolimatta, mikä oli aika hämmästyttävä suoritus. Mukana oli myös Korkeakoulun ensiaskeleet 1980 TÄÄLLÄ PITÄÄ TIETENKIN OLLA L apin yLioppiLasLehti 24 20 HISTORIA