www.kia.fi KOE JA AJA KIA-MALLISTO. SPORTAGE upeaa muotoilua täydentävät avarat ja mukavat sisätilat sekä edistyksellinen tekniikka. Sportage hinnat alk. 24.961,99 € CEE’Dissä yhdistyvät upea muotoilu, ympäristöystävällinen tekniikka ja todella kattava varustelu VENGA on avara ja monipuolisesti muunneltava – kuin tila-auto, mutta paljon ketterämpi ja taloudellisempi. cee’d hinnat alk. 19.548,16 € Venga hinnat alk. 18.812,34 € SORENTO on edustavan tyylikäs tilamaasturi, joka on vaatimaton vain kulutukseltaan. SOUL tarjoaa kaiken ilman kompromisseja aidossa urban crossover -hengessä. OPTIMA. Auto, jonka erottuva design, ajonautinto ja varustelu ovat huippuluokkaa. RIO tuo suurten autojen mukaPICANTO. Innovatiivista tekniikvuutta, laatua ja nuorekasta tyyliä kaa ja käytännöllistä mukavuutta kompaktissa koossa. pienten perheautojen luokkaan. Sorento hinnat alk. 42.332,09 € Soul hinnat alk. 20.536,11 € Optima hinnat alk. 32.250,73 € Rio hinnat alk. 14.104,12 € SPORTAGE autoveroton hinta alk. 18 901,95 € + arvioitu autovero 6 060,04 € = 24 961,99 € + tk 600 € = 25 561,99 €. EU-yhd. 5,2–8,2 l/100 km, CO2-päästöt 135–195 g/km. CEE’D autoveroton hinta alk. 15 508,86 € + arvioitu autovero 4 039,30 €, alk. 19 548,16 € + tk 600 € = 20 148,16 €. EU-yhd. 3,8–6,1 l/100 km, CO2-päästöt 100–145 g/km. VENGA autoveroton hinta alk. 14 926,99 € + arvioitu autovero 3 885,35 € = 18 812,34 € + tk 600 € = 19 412,34 €. EU-yhd. 4,5–5,9 l/100 km, CO2-päästöt 114–154 g/km. SORENTO autoveroton hinta alk. 31 518,73 € + arvioitu autovero 10 813,36 € = 42 332,09 € + tk 600 € = 42 932,09 €. EU-yhd. 5,9–6,8 l/100 km, CO2-päästöt 155–178 g/km. SOUL autoveroton hinta alk. 15 936,20 € + arvioitu autovero 4 599,91 € = 20 536,11 € + tk 600 € = 21 136,11 €. EU-yhd. 4,7–7,3 l/100 km, CO2-päästöt 125–168 g/km. OPTIMA autoveroton hinta alk. 25 674,20 € + arvioitu autovero 6 576,53 € = 32 250,73 € + tk 600 € = 32 850,73 €. EU-yhd. 4,9–6,0 l/100 km, CO2-päästöt 128–158 g/km. RIO autoveroton hinta alk. 11 833,23 € + arvioitu autovero 2 270,89 € = 14 104,12 € + tk 600 € = 14 704,12 €. EU-yhd. 3,6–6,4 l/100 km, CO2-päästöt 94–147 g/km. PICANTO autoveroton hinta alk.10 232,78 € + arvioitu autovero 1 754,19 € = 11 986,97 € + tk 600 € = 12 586,97 €. EU-yhd. 4,1–5,3 l/100 km, CO2-päästöt 95–125 g/km. Picanto hinnat alk. 11.986,97 €
Sisältö #1 • 2013 E Tämä on hyvä elokuva s. 30 ilmoitukset // KIA MOTORS 02 BALLISTIC PROTECTION 03 SECURITY ARSENAL 09 FINNPROTEC 33 KENTTÄSIKAKAUPPA 36 FRONTLINE TACTICS peliarvostelu s. 28 MIEHIÄ saaristossa s. 30 s. 6 .. .. JOKASESONGIN KaSINEITa s. 20 suurennuslasi juttuja PÄÄKIRJOITUS / Alea iacta est! 28 PELILUOLA / Frontline tactics 06 DEKKARISEMINAARI 10 SAARISTOVARTIOINTI.COM / Sheriffi veneilee Suomenlahdella 30 VIDEOVUOKRAAMO / Act of Valor 14 KENTTÄKOULUTTAJA / Varustevyö 32 KIRJASTO / Poliisitaktiikka 19 TODISTAJASUOJELU LOPULTAKIN SUOMEN LAINSÄÄDÄNTÖÖN? 37 IMTT EXP1A / Kurssipäiväkirja, osa 1 41 LYHYESTI / Pari mielenkiintoista uutista 20 24 VARUSVARASTO / Viiltosuojakäsineet Viiltosuojatakki 22 KENTTÄKOULUTTAJA / Varustevyö 05 4 KON T R O LL I 1 • 2013
PÄÄKIRJOITUS KONTROLLI ALEA IACTA EST! Kontrolli 1 / 2013 ISSN 1795 - 018X P Kustantaja Kontrolli-julkaisut Oy idät kädessäsi uudistettua Kontrollia. Suurin muutos on siinä, että et pidä kädessäsi lehteä, vaan digitaalista näköislehteä. Toinen lukijan kannalta merkittävä muutos on se, että lehti on ilmainen. Lisäksi lehden päätoimittaja on vaihtunut Antti Sirkkalan siirryttyä toimittajaksi; hän siis jatkaa Kontrollin parissa laadukkaita juttujaan tuottaen. Päätoimittaja Seppo Vesala Taitto & Editointi Juha Harju Toimittajat Antti Sirkkala Timi Tikkanen Juha Rämänen Valokuvaaja Timi Tikkanen Lehden aihepiiri laajenee hieman siten, että myös turvallisuusalan ulkopuoliset, turvallisuusasioista kiinnostuneet siviilit löytävät lehdestä kiinnostavia aiheita. Toisaalta ammattilaisia ilahduttanee se, että ase- ja taktiikkaharjoittelua painotetaan aiempaa enemmän. Lehden nettisivut uudistuivat, ja uudet sivut avattiin samaan aikaan tämän lehden ilmestymisen kanssa. Uudistuneilla nettisivuilla toimii myös nettikauppa, joka on lähtenyt hyvin käyntiin. Vaikka muutoksia on tehty paljon, yksi asia säilyy: Kontrolli on jatkossakin turvallisuusalan ammattilaisten tekemä lehti, joka on suunnattu ennen kaikkea turvallisuusalan ammattilaisille. Numerossa avustaneet Aki Hämäläinen Petri Sepponen Jenny Wesanko Margus Sokk Kannen kuva Timi Tikkanen Yhteydenotot toimitus@kontrolli.fi sukunimi@kontrolli.fi Asiakaspalvelu & laskutus Heidi Jämsä jamsa@sh-team.fi Miksi hyväksi havaittua ja vakiintunutta konseptia sitten muutettiin? Kontrolli on aina ollut pienehkön lukijakunnan lehti, eikä levikkiä saatu lähes vuosikymmenen työn tuloksena kasvatettua halutulla tavalla, ei edes kahden valtakunnallisen televisiomainoskampanjan avulla. Totesimme, että jos tekee asiat samalla tavalla kuin aina ennenkin, saa samanlaisen tuloksen kuin aina ennenkin. Jotain oli pakko tehdä toisin. Painettuja ilmaisjakelulehtiä on ilmestynyt vuosikymmeniä. Maksullisia lehtiä, joilla on maksutonta sisältöä Internetissä, on ollut kymmenisen vuotta. Täysiverisiä e-lehtiäkin on ilmestynyt joitakin vuosia, ja jotkin aikaisemmin painettuna julkaistut ilmaisjakelulehdet ovat siirtyneet ilmaisiksi nettilehdiksi. Kontrollin kaltainen siirtymä lienee kuitenkin harvinainen: ei ole monta painettua maksullista lehteä, joka olisi vaihtanut formaattinsa ilmaiseksi e-lehdeksi. Tiedän yhdestä tällaisesta tapauksesta ennen Kontrollia, ja tämä siirtymä on ollut ilmeisen onnistunut. Rohkaisevasta esimerkistä huolimatta muutos on kuitenkin hyppy tuntemattomaan: ei ole varmuutta siitä, mitä on edessä. Tosin jo tätä kirjoittaessani, kun ensimmäisen uuden Kontrollin ilmestymiseen on melkein kaksi viikkoa, vaikuttaa siltä, että muutos kannatti. Kaikkien muiden muutoksen tuomien hyvien asioiden lisäksi Kontrolli pystyy jatkossa vastaamaan entistä paremmin lukijoiden toiveisiin, sillä lehdestä tehdään entistä interaktiivisempi ja lukijat voivat vaikuttaa sen sisältöön. Kutsunkin kaikki lukijat osallistumaan uuden Kontrollin kehittämiseen! Ilmoitukset Heidi Jämsä jamsa@kontrolli.fi 050 - 553 48 78 Osoite Kontrolli-julkaisut Oy PL 124 00101 Helsinki Toimitus vastaanottaa julkaistavaksi tur vallisuusaiheista materiaalia, mutta julkaisusta pitää aina erikseen sopia. Aineisto hyväksytään sillä ehdolla että Kontrollijulkaisut Oy saa käyttää sitä veloituksetta uudelleen. Toimitus ei vastaan materiaalin säilyttämisestä tahi palauttamisesta. Lehden sisältö pyritään saamaan mahdollisimman totuudenmukaiseksi, mutta Kontrollijulkaisut Oy ei vastaa esiintyvistä virheistä. Kaikki lehden oikeudet ovat Kontrolli-julkaisut Oy:llä, materiaalin tuottaneilla henkilöillä tai muilla oikeudenhaltijoilla. twitter.com/vouti twitter.com/kessu w w w.facebook.com/kontrolli Seppo Vesala päätoimittaja w w w.kontrolli.fi w w w.kontrolli.fi/keskustelu KON T ROLL I 1 • 2013 5
Suomen Yksityisetsivä- ja Lakitoimistoliitto RY järjesti yksityisetsiväseminaarin Vantaalla 26.10.2012. Seminaarin pääkohtia olivat yksityisetsivän kannalta tärkeä lainsäädäntö, henkilöiden arviointi ja tarkkailu sekä etsivän tekniset ja taktiset keinot. DEKKARISEMINAARI teksti ja kuvat: Timi Tikkanen Lainsäädäntö Seminaariin oli kokoontunut muutama kymmenen osallistujaa yksityiseltä turvallisuusalalta ja viranomaispuolelta. Seminaari alkoi sisäministeriön poliisiylitarkastaja (evp.) Pentti Luntialan esityksellä. Aiheena oli salakatselun ja -kuuntelun lainsäädäntö sekä toimeksiantoihin liittyvä salassapitovelvollisuus. Poliisiylitarkastaja selvitti laillisen ja laittoman tiedonhankinnan rajaa. Hän esimerkiksi kertoi, milloin tarkkailussa ylitetään raja laittomaan salakuunteluun tai salakatseluun; Luntialan mielestä hyvä muistisääntö on se, että henkilön tekninen tarkkailu on laitonta, jos alueelle meneminen on luvatonta (koti- ja julkisrauhan suojaamat alueet). Luntiala nosti esille uutisissa olleita salakatselurikoksia ja käytti niitä esimerkkitapauksina. Hän mainitsi tapauksen, jossa lintuharrastajan kotona tarkastuksella käyneet poliisit olivat tallentuneet asunnon valvontakameroihin tietämättään. Lintuharrastajan tehdessä valitusta poliiseista hän näytti todisteena tallenteiden kuvankaappauksia, jolloin poliisi aloitti esitutkinnan siitä, oliko lintuharrastaja syyllistynyt salakatseluun – pohdittiin, oliko poliisit nauttinut kotirauhasta ja oliko kameravalvonnasta ilmoitettu riittävän selkeästi. Luntialan mukaan tämä on hyvä esimerkki epäselvästä ja tulkinnallisesta asiasta. Psykologinen silmä Seminaarin toinen puhuja oli keskusrikospoliisin psykologi Lasse Nurmi. Hänen aiheitaan olivat henkilöiden arviointi, erilaiset ihmistyypit, ihmisten käyttäytyminen ja valehtelijoiden tunnistaminen. Luntiala kertoi ihmisoikeuksista ja yksityisyyden suojasta Suomessa sekä laista niiden takana. Hän selkeytti myös julkisen ja yleisen paikan määritelmää. Luntialan mielestä yksityisetsivän toimintaa säätelevät lait ovat syvällä lakiviidakossa pilkottuna eri lakeihin. Ne ovat myös usein vaikeasti tulkittavia ja tarvitsisivat parempaa nuotittamista eli selvempää määrittelemistä, mikä on oikein ja mikä väärin. Hänen mielestään yhteiskunnan jatkuva monimuotoistuminen luo lainsäädännölle uusia haasteita ja tarpeen säätää uusia lakeja. tarkastaja 6 KON T R O LL I 1 • 2013 Sisäministeriön poliisiyli (evp.) Pentti Luntiala KRP:n psykologi Lasse Nurmi
Nurmi aloitti puhumalla ihmisten välisestä viestinnästä, josta hän piti erittäin tärkeänä nonverbaalista viestintää, sillä ihmisen psyykkinen tila heijastuu hänen käytökseensä ja ympäristöönsä. Nonverbaalisella viestinnällä käsitetään esimerkiksi kehonkieli (body language), pukeutuminen ja sisustaminen. Nämä seikat kertovat muun muassa ihmisen asenteista, arvoista ja valtasuhteista. Nonverbaalinen viestintä on monitulkintaista, mutta luotettavampaa kuin verbaalinen viestintä. Nurmi kertoi, millaisia signaaleja esimerkiksi yksityisetsivän kannattaa tarkkailla ja miten tulkita nonverbaalista viestintää. Hän puhui myös siitä, miten mielenterveyshäiriöisten ja aineiden vaikutuksen alaisten ihmisten kanssa tulisi toimia sekä esitteli erilaisia mielenterveys- ja persoonallisuushäiriöitä. Hän käytti esimerkkinä viime vuosien kouluampujia ja sarjamurhaajia. Nurmi avasi näiden tappajien motiiveja ja sielunmaisemaa. Nurmen muuta mielenkiintoista antia oli vaarallisuusarvioinnin tsekkauslista, jossa pohditaan esimerkiksi sitä, onko henkilö stressaantunut ja onko hän aikaisemmin käyttäytynyt minua kohtaan aggressiivisesti. Listaa käyttäen yksityisetsivä tai poliisi voi arvioida, kuinka todennäköistä on, että henkilö aikoo hyökätä tai karata. Nurmi kertoi myös, kuinka yksityisetsivä voi puhutteluissa yrittää tunnistaa valehtelijan tai vilpillisen puhujan. Hän kertoi, mitä ihmisen fysiologiassa, verbaalisessa ja nonverbaalisessa viestinnässä tapahtuu kun hän valehtelee: esimerkiksi henkilö, joka toistaa kysyjän kysymykset, pelaa aikaa keksiäkseen vastauksia. Hänen kasvoissaan saattaa myös olla havaittavissa nykimistä sekä hän saattaa kosketella kasvojaan. keskittyi katsomaan tarkkailua poliisin näkökulmasta; mistä elementeistä poliisin tarkkailu koostuu. Ojala kertoi esityksen yhteydessä olevansa huolissaan uudistuvasta poliisin lainsäädännöstä, joka tulee voimaan 2014. Uusi laki tulee nimittäin mutkistamaan poliisin tarkkailutoimintaa. Luento oli erittäin mielenkiintoinen pintaraapaisu psykologian maailmasta, ja Nurmi toi käsittelemänsä asiat hyvin käytännönläheiselle tasolle. Aihe selvästi kiinnosti monia ja Nurmi antoi esityksen aikana hyviä vinkkejä kirjallisuudesta, josta aihetta voi opiskella lisää. Tämäntyylinen luento kuuluisi olla osa jokaisen turvallisuusalan ammattilaisen koulutusta. Ojala avasi tiedonhankintaprosessia käsitteenä ja kertoi, mitä sen eri vaiheissa tapahtuu. Hän lähti siitä, kuinka alussa haetaan taustatietoja, valitaan taktiikkaa, kerätään tietoa, analysoidaan, puretaan ja tehdään päätelmiä. Ojalan mukaan prosessin vahvana käsiteparina ovat tiedustelu ja analyysi, jotka ovat työkaluja, joilla tuetaan rikosten paljastamista ja mahdollista esitutkintaa. Näillä toimilla luodaan pohjaa toimenpiteiden suunnittelulle ja päätöksenteolle. Tekninen ja taktinen tarkkailu Rikoskomisario Jussi Ojala KRP:stä puhui seminaarissa tarkkailun taktisista keinoista, tiedonhankinnasta, yhteistyöstä poliisin kanssa, tehtävien raportoinnista ja sen merkityksestä. Ojala avasi heti alkuun tarkkailun käsitteenä: mitä se on ja mistä poliisi saa siihen valtuutuksen. Hän Ojala käsitteli yksityisetsivän oikeuksia tarkkailutehtävillä ja muistutti, että yksityisetsivä saa liikkua toisten mailla vain jokamiehenoikeudella. Hän huomautti, että etsivän tulee tunnistaa kotirauhan rajat ja pitää huoli, ettei tule rikkoneeksi niitä. Ojala kävi myös läpi jokamiehen kiinniotto-oikeuden sekä salakuuntelun ja salakatselun tunnusmerkistön. Näihin liittyen hän toi esille muutaman korkeimman oikeuden ennakkotapauksen. Ojala puhui tarkkailun ja seurannan eri vaiheista, esimerkiksi siitä, mitä tapahtuu tarkkailuprosessissa ja mihin sen kulloinkin tulee tähdätä. Ojala näytti strategisesti suorittamisen mallia ja kertoi, mikä seurantatehtävillä on olennaista: esimerkiksi havaintojen tulkinta, tapahtumien dokumentointi ja tarpeellisten ja tarpeettomien tapahtumien hahmottaminen. Hän kertoi myös tarkkailujen osista ja mitä tulee huomioida ennen ja jälkeen tehtävän. Ojala nosti myös esille viestinnän ja sen merkityksen ryhmätarkkailutehtävällä. Seminaarin avasi Suomen Yksityisetsivä ja Lakitoimistoliitto Ry:n puheenjohtaja Pentti Lintunen KON T ROLL I 1 • 2013 7
Ojala puhui tarkkailutaktiikasta ja sen valitsemisesta. Hän kävi hyötyjä ja haittoja läpi yksin, parina ja ryhmänä seurattaessa. Hän puhui yksittäisen tarkkailijan eliniästä, eli siitä, kuinka kauan yhtä tarkkailijaa voidaan käyttää, ennen kuin hänen toimintansa on vaarassa paljastua. Ojalan mukaan elinikää pidentäviä asioita ovat muun muassa tarkkailijoiden lukumäärän kasvattaminen, vaatteiden vaihtaminen ja joukkoon sulautuminen. Keskustelussa yleisön kanssa esille nostettiin muutamia merkittäviä eroja poliisin ja yksityisetsivän tarkkailuprosessista. Poliisilla on paljon suuremmat resurssit henkilön tarkkailuun laillisesti, teknisesti ja henkilömäärällisesti, mutta poliisin on kuitenkin lähes aina ilmaistava jälkikäteen tarkkailun kohteelle tämän tulleen pakkokeinojen kohteeksi. Yksityisetsivän tarkkailtavat kohteet eivät välttämättä saa ikinä tietää tulleensa 8 KON T R O LL I 1 • 2013 tarkkailluiksi. Etsivän tarkkailun kohteena on myös monesti ihmisiä, jotka eivät edes oleta olevansa tarkkailtavana. Lopuksi Ojala puhui poliisin ja etsivän yhteistyöstä. Nykyisen lainsäädännön puitteissa operatiivinen yhteistyö on mahdotonta, mutta tiedon vaihtamiseen on mahdollisuus lain suomin mahdollisuuksin. Tärkeintä Ojalan mukaan on kuitenkin tähdätä lopputulokseen, joka on ammattimaisesti toteutettu ja sisältää kaiken oleellisen materiaalin kulloinkin tutkittavasta tapauksesta. Etsivän taktisia apuvälineitä Seminaarin viimeinen puhuja oli projektipäällikkö ylikonstaapeli (evp.) Timo Heinonen, joka puhui etsivän teknisistä apuvälineistä, näytteiden ottamisesta, tehtävän raportoinnista ja edellä mainittujen merkityksestä. Alkuun Heinonen esitteli keinoja, joilla jokainen saa hankittua tietoja ihmisistä, esimerkkeinä Väestörekisterikeskus ja puhelintiedustelupalvelut, joista saa selville myös Trafin tietoja. Kadonneiden henkilöiden etsinnässä yksityisetsivä voi Heinosen mukaan pyytää apua poliisin eri yksiköiltä ja Pelastusarmeijan etsiskelytoimistolta. Heinonen esitteli etsivän teknisiä apuvälineitä kuten nauhureita, piilo- ja nappikameroita. Hän myös kertoi GPSseurantalaitteista ja minihelikoptereista. Paikan päällä oli myös näytteidenottovälineitä, kuten sormenjälkipulvereita ja massanäytteitä. Heinonen kertoi näytteidenotosta ja siitä, miten rikospaikkaa tulisi tutkia ja dokumentoida. Heinonen kertoi muun muassa valokuvaamisesta ja sormenjälkien ottamisesta. DNA-näytteiden ottamisesta puhuttiin esimerkiksi vanhemmuuden todistamistapauksissa. Kurssilla käytiin keskustelua siitä, miten
www.arsenal-shop.? 2016/GA CITY LOW SHOE 840/GA DUTY BOOT Alumiiniturvakärjellä ja naulaanastumissuojalla varustettu ammatti/turvajalkine luokkaan S3. Kylmän eristävyys 60% parempi kuin standardi vaatii, eli soveltuu hyvin myös kylmiin olosuhteisiin. Pehmennetty pohjamateriaali pitää myös epätasaisilla pinnoilla. Gore Tex kalvo ja 100% vettähylkivä nahka pitää kosteuden loitolla ja jalkineen silti hengittävänä. Nopea nauhoitus ja lisätty jousto kengän takaosassa. Nopeasti nauhoitettava malli, uusilla Jolly sulkeutuvilla nauhakoukuilla ja jalkapöydän nauhoituksen kiristimillä. Ulkomateriaali: 100 % vettähylkivä nahka, vahviste takaosassa. Sisävuori: GORE TEX. Läpäisemätön tekstiililaminaattivälipohja. Pohja: öljyn-, lämmön- ja kulutuksenkestävä antistaattinen “non-slip” nitriilikumipohja, suojaa myös hiilivedyiltä. Iskunvaimentava kantaosa ja rullaava pohja. Varustettu nilkkasuojalla. Vahvistettu kärkiosa. Hengittävyys 400% parempi kuin standardi vaatii. Takuu 2v Koot 38-47 Takuu 2v Koot 36-49 Takuu 2v Koot: 36-51 Nuorekas ja mukava ammatti jalkine. Täysin metallivapaa, joten soveltuu myös lentoasema käyttöön. Gore Tex vuoren ansiosta erinomainen myös vaihtelevissa olosuhteissa. Tehokas kantaosan vaimennus. Antistaattinen ja PU pohjassa liukkauden esto käsittely. Laadukas nahkamateriaali käsitelty 100% vedenpitäväksi. UUTUUS! Security Arsenal on kehittänyt yhdessä Arlen-vaatetehtaan kanssa uuden mallin työtakista, joka soveltuu erittäin hyvin järjestyksenvalvojan ja vartijan käyttöön. Haemme jälleenmyyjiä. Yhteydenotto hallinto@securityarsenal.? www.securityarsenal.? 6011/GA EXPLODER II TAKKI Sopii erinomaisesti vartijoille ja järjestyksenvalvojille • Pitkä vetoketju edessä, takin sisäpuolella vetoketjua suojaa läppä • Kaksi rintataskua läpällä, joissa Velcro – tarrakiinnitys nappivarmistuksella • Rintataskujen läppien alapuolella läpät ID-henkilökortille • Rintataskujen läppien yläpuolella vetoketjutaskut • Kaksi sivutaskua, joissa vetoketjusulku nappivarmistuksella • Tyylin viimeistelee kaulus • Kaksinkertainen hihansuu – ulompi osa säädettävällä velcro-kiinnityksellä, sisäosa joustavalla rannesuojalla, joissa integroidut peukalonreiät estämässä hihojen vääntymistä ja rullautumista SEKÄ LÄMMITTÄVÄT. • Pienet hihataskut hihansuissa • Kainaloiden alla olevat 4 tuuletusreikää tehostavat ilmankiertoa • Selässä iso läppä vartija-/järjetyksenvalvojatunnusten kiinnittämiseksi • Takissa topattu lämmin vuori • Lukuisia taskuja takin sisäpuolella Nyt kauluksessa vetoketju ylös asti. Saatavana myös huomaamattomalla viiltosuojakauluksella (ommeltu kauluksen sisään). Koot S - XXXXL
Tuotekoodi: 1500 ArlenArsenal takki Tuotekoodi: 1501 ArlenArsenal takki viiltosuojakauluksella. luotettavia näytteitä yksityisetsivä kykenee rikospaikoilta keräämään. Esimerkiksi poliisin rikospaikkatutkija saattaa kouluttautua näytteiden ottamiseen useita vuosia, ja työ on erittäin tarkkaa. Yksityisetsivän tuottama tekninen näyttö on siis arvioitava tapauskohtaisesti. Esimerkiksi näyte voi riittää yksityishenkilölle ja se voi toimia poissulkevana tietona, mutta oikeudessa näytöllä ei saata olla suurta painoarvoa. Lopuksi Heinonen kertoi, mitä etsivän tulee huomioida raportoidessaan asiakkaalle. Heinosen osuuden jälkeen jaettiin seminaaritodistukset. Seminaarista jäi erittäin hyvä maku, ja rautaisten ammattilaisten esityksiä oli ilo seurata. Tämäntyyliset seminaarit ovat erinomainen alusta verkostoitumiselle varsinkin näin kapealle ammattisektorille kuin yksityisetsivät. Seminaarissa oli paljon sellaista tietoa, joka olisi hyvä tietää jokaisen turvallisuusalalla pidempään työskentelevän, joten tämäntyylisen päivän sisällyttäminen esimerkiksi turvallisuusalan ammattitutkintoon olisi erinomainen idea. KON T ROLL I 1 • 2013 9
IO: MÖKKIROSVOT HUOM della! teksti: Aki Hämäläinen | kuvat: Timi Tikkanen sheriffi veneilee Suomenlah Saaristovartiointi.com Mökkimurrot ovat lisääntyneet Suomessa viime vuosina merkittävästi. Saariston mökit ovat saaneet olla melko rauhassa, mutta nyt murtoja on alettu tehdä niihinkin. Kotkan ja Hangon välillä on noin 40 000 mökkiä, joista moni saaressa. Niihin on ollut hankala saada vartiointia, koska vartiointifirmoilla ei ole ollut kalustoa ympärivuotiseen toimintaan. Mikä ihmeen saaristovartiointi? Saaristovartiointi.com on vuonna 2011 perustettu vartiointiliike, jonka toiminnan idea on vartiointipalveluiden tuottaminen saaristossa vuodenajasta riippumatta. Yritys lienee ainutlaatuinen ja tyyliään ainoa Suomessa. Vartiointipalveluita saaristoon ja kesämökeille ovat aikaisemmin tarjonneet ”isä, poika, susikoira ja Buster” -tyyppiset yritykset, mutta niiden toiminta on yleensä rajoittunut kesäkauteen ja pieniin resursseihin. ”Olen viettänyt koko elämäni lomat saaristossa mökkeillen ja veneillen, ja ajatus saaristovartiointiyrityksestä kypsyi pikku hiljaa. Miksi ei myös saaristossa tarvittaisi laadukkaita turvallisuuspal- 10 KON T R OL LI 1 • 2013 veluja, kun niitä tarjotaan mantereellakin lähes joka paikassa? Myös tutkimukset vahvistavat, että osa mökkiläisistä olisi kiinnostunut palveluistamme”, toimitusjohtaja Niklas Rönnholm kertoo idean synnystä. Saaristovartiointi on Saaristopalvelut Oy:n sisaryhtiö. Saaristopalvelut tuottaa venetaksipalveluita, Porvoossa ja pääkaupunkiseudulla, sekä erilaisia seikkailu- ja veneretkiä. Kun rahoitus järjestyi ja vartioimisliikeluvat poliisihallitukselta oli elokuussa 2011 saatu, alkoivat kalustohankinnat ja toiminnan markkinointi.
Kasvot yrityksen takana? tuotantolaitoksia. Saaristovartiointi toimii nimensä mukaisesti saaristossa, mereltä käsin, eikä sillä ole maakalustoa. Yrityksen palveluihin kuuluu myös hälytyslaitteiden myynti, asennus ja huolto sekä erilaiset pienet huoltotyöt kuten laitureiden tarkastus jäiden aikaan ja kattojen lumikuormien tarkastus ja pudotus. Yrityksen toimitusjohtaja ja vastaava hoitaja Niklas Rönnholm on taustaltaan ja koulutukseltaan turvallisuusasiantuntija. Saadakseen vastaavan hoitajan pätevyyden hän suoritti turvallisuusvalvojan erikoisammattitutkinnon. Vartijan työ saaristossa on vaihtelevaa, eikä sitä voi oikeastaan verrata mihinkään muuhun yksityisen turva-alan työhön. Työn luonteeseen kuuluu, että vartija on perillä merenkulun lainsäädännöstä ja tavoista saaristossa. Myöskin veneen käsittelyn täytyy olla hanskassa. Rönnholm korostaakin, että jokainen työpäivä on hyvin erilainen. Perustyöpäivää on vaikea eritellä: - Leppoisina kesäpäivinä on mukava lipua pitkin kaunista saaristomaisemaa, ja taas syysmyrskyssä räntäsateessa on pakko olla tarkkana ja keskittyä täysin navigointiin sekä ajamiseen, Rönnholm sanoo. Turvallisuussyistä partioon kuuluukin lähes aina kaksi vartijaa. Saaristovartioinnin operoinnista vastaavilla henkilöillä on mittava tausta turvallisuusalalta, vaikka aikaisemmin heistä kumpikaan ei ole haalarihommia vartijana tehnyt. Veneilytaustaa heillä on vuosia. Yrityksen toisella osakkaalla Timo Mutasella on yli 20 vuoden kokemus turvallisuustekniikasta. Hän on muun muassa TMturva Oy:n perustaja ja omistaja sekä AG Alarmgroup Oy:n perustaja. Saaristovartiointi tarjoaa myös turvalaitteiden myyntiä ja asennusta, joten kokemusta ja osaamista tekniikasta ei ainakaan puutu. Työ merellä Yritys työllistää tällä hetkellä kaksi henkilöä ja yhden osa-aikaisen. Asiakkaina on yksityisten ihmisten mökkejä sekä yritysten Saaristovartiointi panostaa näkyvyyteen ja murtojen ennaltaehkäisyyn olemalla paljon esillä saaristossa kaikkina vuoden aikoina. Hälytysten vasteajat ovat ymmärrettävästi pidemmät kuin piirivartioinnissa maalla. Tämä on otettu huomioon palveluiden myynnissä, ja palvelupaketteja on erilaisia. Vartijat ovat hyvissä väleissä saariston muiden toimijoiden kanssa, eikä ole mitenkään ihmeellistä, että heitä pyydetään esimerkiksi kahville mökkiläisen tai vaikkapa kahvilan pitäjän taholta. KON T ROLL I 1 • 2013 11
Partiovene Aludevil 33 on varustettu premium karavaanari -tason herkuilla. Veneessä on myös hätätilanteita varten hätäkutsuradiolähetin, 20 ihmisen pelastuslautta ja hätäsoihtuja. Tältä monitoiminäytöltä voidaan navigoinnin lisäksi harjoittaa esimerkiksi kameravalvontaa normaali- tai lämpökuvalla. 12 KON T R OL LI 1 • 2013
Lakipykäliä ja veneenkäsittelyä Kaikki alukset on varustettu ja katsastettu Liikenteen turvallisuusvirasto Trafin määräysten mukaan. Aluksilla hoidetaan tarvittaessa myös henkilökuljetusta. Tästä syystä vartijoilta edellytetään myös vuokraveneen kuljettajakirjaa. Muitakin vaatimuksia vartijoille yrityksellä on melkoinen lista: • riittävä veneilykokemus veneen ja vuokraveneen kuljettamiseksi • saariston ja saaristolaisten tapojen tunteminen • vesiliikennelain ja -asetuksen säännösten ja meriteiden sääntöjen tunteminen • yhteen törmäämisen ehkäisemisestä sisäisillä kulkuvesillä annetun asetuksen tunteminen • merimerkkien, merikartan, kompassin, suuntimisen, suuntien asettamisen ja laivapäiväkirjan pitämisen taidot • merilain (674/1994) ja muiden aluksen päällikköä koskevien säännösten tunteminen tarpeellisin osin Kalusto - jokaisen pikkukipparin unelma Partiointiveneenä on Aludevil 33, joka on suunniteltu ja valmistettu nimenomaan Saaristovartioinnin käyttöön ja tarpeisiin. Veneen voimalähteenä toimii 370-hevosvoimainen dieselmoottori ja Rolls Roycen propulsio. Nämä yhdessä varmistavat riittävät tehot sekä mahdollistavat pääsyn myös mataliin rantavesiin. Esimerkiksi vesijeteissä käytetään samaa propulsiotekniikkaa, eli normaalia potkuria ei ole. Ajettavuus on melko lailla erilainen kuin normaalissa moottoriveneessä ja vaatii siksi tarkan koulutuksen. Tarkoitusta silmällä pitäen alus on myös jäävahvistettu, joten operointi pitkälle syksyyn, aikaisin keväällä ja kelirikkojen aikaan on mahdollista. Aludevil-aluksessa on myös pesu-, nukkuma- ja ruokailutilat, joten pidemmätkin keikat onnistuvat mukavasti. Myös aluksen muuhun varusteluun on panostettu, ja aluksella onkin paljon erikoistekniikkaa. Esimerkiksi lämpökameralla havaitsee pimeällä jo kaukaa, onko kohteessa ihmisiä. Kamerasta on myös hyötyä, jos pitää pelastaa ihminen vedestä. Lämpökamera on siirreltävä, joten sen saa nopeasti vaihdettua toiseen veneeseen. Aluksessa on myös ympäri vuorokauden tallentava kameravalvonta. Dome-kameran voi suunnata kuvaamaan haluttuun suuntaan, mikä on iso etu esimerkiksi tultaessa murtohälytykselle. Toisena pienempänä partioveneenä toimii Humber Ocean Pro 7 RIB -vene. Veneessä on 200-hevosvoimainen Yamaha-perämoottori, ja huippunopeus on yli 45 solmua. Vene on myös avomerikelpoinen. Rajavartiolaitos käyttää saman tyyppisiä RIB-partioveneitä. Kalustohankinnoissa on kiinnitetty huomiota Suomen vuodenaikojen vaihteluihin, joten talvellakin operointi onnistuu ilmatyynyaluksen voimin. Ilmatyynyalus on kehitetty kuinkas muuten kuin Siperian vaativiin olosuhteisiin. Aluksen toimintasäde on laaja, noin 400 kilometriä ilman lisätankkauksia. Rönnholmin mukaan Suomeen on rekisteröity vain muutama tämän kokoluokan ilmatyynyalus, mistä syystä vakuutusyhtiön etsiminen oli hieman työlästä. Koska ilmatyynyalusta ei voi verrata mihinkään muuhun kulkuneuvoon, sen käsitteleminen vaatii erityistä opettelua. Keikkaa merellä? Toimittajille jäi Saaristovartioinnin henkilöstöstä ammattitaitoinen ja osaava kuva. Vaikka toimittajat saivatkin kokea hieman veneilyn huumaa kylmässä syyssäässä, keikalle ei päästy vielä tässä vaiheessa mukaan. Toivottavasti asia päästään korjaamaan tulevaisuudessa! Vartijan työ merellä vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta ja haastavalta erityisesti poikkeuksellisen, merellisen toimintaympäristön takia. Toimitusjohtaja Rönnholmin mukaan yritys hakee veneilykokemusta omaavia ja saaristoa tuntevia henkilöitä keikkatyöhön. Jos etsii vauhtia ja vaaratilanteita, kannattaa kuitenkin hakeutua hommiin vaikka Kontulan ostarille; toiminnasta jäi kuva, että se sopii nimenomaan rauhallisille ja varttuneemmille, työtä pelkäämättömille ammattilaisille. Tylsää ei työssä varmastikaan ole, jos tykkää liikkua saaristossa eikä pelkää liata käsiään. Työvaatteisiin Saaristovartiointi on hakenut mallia Ruotsin rannikkovartiostolta. Vaatteet ovatkin hyvin sopivat meren vaihteleviin sääolosuhteisiin. KON T ROLL I 1 • 2013 13
K E N T TÄ KO U L U T TA J A teksti: Seppo Vesala | kuvitus: Heikka Jämsä VARUSTEVYÖ Varustevyön kokoaminen on aihe, joka herättää toisinaan kiivaitakin keskusteluja esimerkiksi Kontrollin foorumilla. Absoluuttista totuutta oikeasta tai väärästä tavasta ei voi määritellä, mutta aihe on tärkeä, sillä varusteiden sijoittamisella vyölle voi olla ratkaiseva merkitys voimankäyttötilanteessa. V arustevyö on käyttäjäkohtainen ja onkin pitkälti oma asia, mitä vyöllä kantaa ja miten tavarat vyölle järjestää. Varustevyön kokoamisessa on muutenkin niin paljon muuttujia, että kattavia ja yleispäteviä ohjeita on hyvin vaikea antaa. Eräs tällainen yleispäteväksi ohjeeksi tarkoitettu on Robert Hindin S.A.F.E.T.Y. Belt system, jota käsiteltiin Kontrollin numerossa 5/2009. Tässä Kenttäkouluttajassa Kessu esittelee oman varustevyönsä kokoonpanon ja perustelee, miksi kantaa varusteita siten kuin kantaa. Esitetty järjestys ei siis ole ainoa tai välttämättä edes paras mahdollinen; se on yksi vaihtoehto, johon lukijat voivat verrata omaa vyötään ja mahdollisesti saada uusia ideoita. Eriäviä näkemyksiä Muun muassa Kontrollin foorumin keskusteluissa tulee esille kaksi vastakkaista koulukuntaa: varautujat ja vähentäjät. Varautujat lisäävät varustevyöhön vähän kerrallaan lisää ja lisää tavaraa siltä varalta, että niitä voidaan joskus tarvita – usein käytännön kokemuksen opettamana. Vähentäjät taas toimivat juuri päinvastoin: varustevyö muuttuu ajan mittaan enemmän ja enemmän pelkistetyksi ja vain kaikkein oleellisimmat tavarat jäävät vyölle. Molemmissa lähestymistavoissa on puolensa, tiettyyn rajaan saakka. Toisaalta on turha kantaa mukanaan varusteita, joita ei koskaan tarvita, mutta toisaalta jokainen ymmärtää, kuinka järkevä ”ei ennenkään ole tarvittu” -perustelu on hädän hetkellä. Varustautuminen onkin järkevää niin kauan, kun pidetään järki mukana. Varustevyön idea on, että tärkeimmät varusteet kulkevat koko ajan mukana nopeasti saatavilla ja aina samoilla paikoilla, vaikka vaatteet ja varusteet muuten voisivat vaihdella. Näin ollen ainakin kaikki 14 KON T R OL LI 1 • 2013 voimankäyttövälineet tulee kantaa varustevyöllä. Kaiken lisäksi kunnon kotelossa väline pysyy varmemmin tallessa kuin milloin missäkin taskussa kuljetettaessa. Kaikki tarpeellinen tavara ei välttämättä mahdu varustevyölle tai kaikkea ei ole järkevää sijoittaa siihen. Tällöin muut tavarat joudutaan kantamaan taskuissa, joiden sijainti, lukumäärä ja koko saattavat vaihdella työasun ja esimerkiksi vuodenajan mukaan. Tavoite kuitenkin on, että mukana saadaan kuljetettua kaikki tarpeellinen, jotta mitään ei tarvitse mennä hakemaan esimerkiksi autolta. Vyön järjestely Varusteiden sijoittelu vyölle kannattaa tehdä kerralla mahdollisimman oikein, ja mahdolliset kokeilut varusteiden uusista sijoittelupaikoista tulee tehdä turvallisissa harjoitteluolosuhteissa. Ei ole naurun paikka, jos voimankäyttötilanteen tiimellyksessä ei sopivaa välinettä löydykään, koska varustevyö on tullut järjestettyä kokonaan uuteen uskoon edellisen kahvitauon aikana. Varusteiden järjestystä ei tulekaan muutella huvin tai vaihtelun vuoksi. Kokonaan oman ongelmansa tuovat tilanteet, joissa sama henkilö tekee töitä erilaisissa kohteissa ja eri ammattinimikkeillä, jolloin jo lainsäädäntökin voi asettaa rajoituksia sille, mitä varusteita voidaan pitää mukana. Tähän ongelmaan on kaksi ratkaisua: ensimmäinen on yrittää pitää varustevyöt mahdollisimman samanlaisina ja sijoittaa esimerkiksi teleskooppipatukka vyölle sellaiseen paikkaan, että samalla paikalla voidaan kantaa kiinteää patukkaa silloin, kun TKP:n kantaminen ei ole mahdollista. Toinen ratkaisu on käyttää kahta täysin erilaista kantojärjestelmää, esimerkiksi haalaripukuisena vartijana tai JLJV:nä toimittaessa perinteistä varustevyötä ja ravintolan järjestyksenvalvojana varusteliiviä. Jos varusteiden järjestystä on syystä tai toisesta muutettu, ei kentälle pidä lähteä kylmiltään uuden vyön kanssa. Varusteiden uutta järjestystä voi kokeilla ensin itsekseen ja mikäli asettelu tuntuu hyvältä, voimankäyttöharjoituksissa parin kanssa. Vaikka välineen vetäminen kotelosta ei itsessään ole vaikeaa, jo opittujen mallien ja liikeratojen poisoppiminen ja korvaaminen uusilla ei käy käden käänteessä. Ennen kuin uudella tavalla järjestetty varustevyö otetaan työkäyttöön, ainakin voimankäyttövälineiden koteloista vetoja pitää harjoitella riittävästi. Se, mikä on riittävä määrä, vaihtelee, mutta opin perille menoa voi testata pyytämällä harjoituskaveria huutamaan kesken harjoituksen jonkin välineen. Harjoittelija ottaa huudetun välineen esiin mahdollisimman nopeasti. Niin kauan kuin työkalun esille saaminen kestää tai kädet hakeutuvat väärään kohtaan vyöllä, harjoittelua on syytä jatkaa. Mielikuvaharjoittelu tehostaa fyysistä harjoittelua ja nopeuttaa välineiden uusien paikkojen oppimista. Varusteiden sijoittelussa kuulee usein varoituksen, jonka mukaan mitään varusteita ei pitäisi sijoittaa selkäpuolelle, koska se altistaa loukkaantumisille kaaduttaessa selälleen. Vaikka asiassa on jonkin verran perää, lonkalla olevan asekotelon päälle kaatuminen aiheuttanee huomattavasti suuremman loukkaantumisriskin kuin ristiselässä kannettava pehmeä kertakäyttökäsineille tarkoitettu kotelo. Varusteiden sijoittamista selkäpuolelle tulee välttää lähinnä kahdesta syystä: Ristiselässä oleva isokokoinen kotelo voi aiheuttaa ajan mittaan selkävaivoja, koska esimerkiksi autoiluasentoa ei välttämättä saada hyväksi. Lisäksi voimankäyttötilanteen tiimellyksessä esimerkiksi käsirautojen etsiminen selän takaa on hidasta ja heikentää kontrollia kohdehenkilöstä.
Kuva 1: Varustevyökokonaisuus vaihtelee työtehtävien ja sen asettamien tarpeiden mukaan. Myös omat henkilökohtaiset mieltymykset ja kokemukset tarpeellisina pidetyistä välineistä vaikuttavat siihen, mitä tavaroita vyölle kerätään. Myös vyötärönympärys asettaa omat rajoituksensa sille, paljonko vyölle on ylipäätään mahdollista sijoittaa tavaraa. Kuva 2: Kessun varustevyöhön kuuluvat seuraavat varusteet: vyönsoljesta vasemmalle tuplakäsirautojen kotelo; avainpidike, joka on varattu auton avaimille; avainpidikkeen lenkissä kaksi karabiinihakaa; taktinen valaisin break open -kotelossa; etälamautin; varustekotelo; varavalaisin; toinen varavalaisin; monitoimityökalu; lamppulenkki ja elvytysmaski. Vyönsoljesta oikealle on varalipas, OC-sumutin, avainpidike, jossa muun muassa käsirautojen avaimen sisältävä avainnippu, virka-ase ja teleskooppipatukka. Varusteet käydään seuraavassa läpi yksi kerrallaan. Kuva 3: Käsiraudat on hyvä sijoittaa siten, että niihin pääsee käsiksi tarvittaessa kummallakin kädellä. Vaikka rautoja – kuten muitakin voimankäyttövälineitä – tuleekin pääsääntöisesti käyttää aina samalla kädellä, on kuitenkin tilanteita, jolloin on kätevää, jos raudat saa esille myös toisella kädellä. Tällainen tilanne on esimerkiksi vastaan hangoittelevan asiakkaan raudoittaminen parityöskentelynä tilanteessa, jossa pääasiallinen rautojenkäyttökäsi on varattu. Kuva 4: Auton avaimet tulee sijoittaa omaan avainpidikkeeseensä, jolloin ei ole vaaraa, että auton koukkuja otettaessa muut avaimet putoaisivat maahan. Avaimet kannattaa sijoittaa paikkaan, josta ne ovat helposti saatavilla. Esimerkiksi kuljetettaessa vastustelevaa asiakasta autoon on hyvä, jos auton keskuslukituksen saa avattua helposti kaukosäätimellä, eikä energiaa tarvitse tuhlata auton avaimien etsiskelyyn. Avainlenkin kiinnitysrenkaassa on kaksi karabiinihakaa, joita voi käyttää lukuisiin erilaisiin käyttötarkoituksiin, kuten käsirautojen kiinnittämiseen kohdehenkilön vyöhön, jolloin käsien tuominen etupuolelle vaikeutuu. Hakojen tulee mieluiten olla sellaisia, jotka saa lukittua kiinni-asentoon kierrettävän lukkorenkaan avulla. KON T ROLL I 1 • 2013 15
Kuva 5: Toisinaan valoa tarvitaan kiireesti. Tällöin on hyvä, jos valaisimen saa käteensä nopeasti, jolloin break open -kotelo on oiva valinta. Lisäksi tällaisen kotelon kulmaa voi usein säätää, jolloin valaisin saadaan edulliseen asentoon, ja toisaalta voidaan hyödyntää toisten varusteiden jättämiä ”aukkoja”. Valaisinta käytetään tukikädellä, joten se tulee sijoittaa niin, että valaisimen saa vyöltä tukikädellä suoraan käyttöotteeseen. Kuva 6: Etälamauttimen sijoittaminen vyölle on kompromissi. Laitetta ei voi kantaa samalla puolella aseen kanssa, jotta stressitilanteessa ei vahingossa oteta väärää välinettä käyttöön. Laitetta voisi kantaa myös edessä vaakatasossa, mutta tällöin se veisi liikaa tilaa. Etälamauttimen paikaksi jääkin tukikäden puoli, mutta laite tulee pyrkiä sijoittamaan niin eteen, että siihen ylettyy tarvittaessa suoraan voimankäyttökädellä. Edellisen kuvan valaisin mahtuu lamauttimen kahvan alapuolelle haittaamatta kuitenkaan sen vetämistä kotelosta, mikä vähentää lamauttimen tilantarvetta. Kuva 7: Varustekotelo sisältää muun muassa Tactical Balls -valokuulat (esitelty Kontrollin numerossa 4/2009) ja hinhan, jota voi käyttää esimerkiksi raudoitetun kohdehenkilön lisäkahlehtimiseen. 16 KON T R OL LI 1 • 2013
Kuva 8: Käytäntö on osoittanut, että valaisimia tulee olla enemmän kuin yksi – eikä ole harvinaista, että kahdellekin varavalaisimelle löytyy käyttöä. Koska pääasiallinen valaisin on sijoitettu vyön etupuolelle ja on nopeasti otettavissa, varavalaisimen voi sijoittaa hankalampaan paikkaan vyölle – eikä sitä välttämättä tarvitse kantaa vyöllä lainkaan, vaan myös tasku voi olla sopiva paikka. Vyöllä kantamisen etuna kuitenkin on, että välineet kulkevat mukana, vaikka varustus muuten vaihtuukin. Kuva 9: Monitoimityökalu on väline, jota tarvitsee silloin, kun se ei ole matkassa. Tarpeen ennaltaehkäisemiseksi onkin kätevää kuljettaa työkalua koko ajan mukana. Vaikka vyöllä kulkeekin useampia lamppuja, myös isommalle valaisimelle on toisinaan käyttöä, ja lamppulenkki helpottaa sen kantamista. Lamppulenkkiä voi käyttää myös erilaisten tavaroiden väliaikaiseen kantamiseen: tavaran voi kiinnittää lenkkiin roikkumaan esimerkiksi karabiinihaalla. Kuva 10: Aseen varalipas on sijoitettava siten, että lippaanvaihto onnistuu mahdollisimman helposti myös stressitilanteessa, joka aseenkäyttötilanne oletusarvoisesti on. Jo ampumaradan verrattain stressittömässä ympäristössä on helppo havaita, kuinka vaikeaa kyljessä tai munuaisen kohdalla kannettavaa varalipasta on etsiä. Tehtävä tuskin helpottuu, jos maalitaulu ampuu takaisin. Koska kaikki aseen käsittely muutenkin tapahtuu vartalon etupuolella, on järkevää, että myös varalipasta kannetaan siellä. Elvytysmaskia ei toivottavasti koskaan tarvitse, mutta se on kuitenkin hyvä olla mukana. Maski on pehmeä, joten se ei haittaa esimerkiksi autossa istumista tai aiheuta kipua kovallekaan alustalle kaaduttaessa. KON T ROLL I 1 • 2013 17
Kuva 11: OC-sumutinta käytetään pääasiassa voimankäyttökädellä, mutta joissakin tilanteissa voi olla tarpeen päästä sumuttimeen myös tukikädellä. Tällainen tilanne voi tulla eteen esimerkiksi silloin, kun yhtä kohdehenkilöä on lyöty patukalla ja tämän toveri on lähestymässä. Tällöin OC voi olla hyvä ratkaisu, mutta patukka kannattaa pitää edelleen lyöntivalmiina voimankäyttökädessä. Kuva 12: Henkilökohtaiset työavaimet kulkevat omassa avainnipussaan, jonka peittona on tarranauhalla sulkeutuva suojaläppä. Kotiavaimia ei kannata sijoittaa varustevyölle, ainakaan ellei asioi kotona useita kertoja jokaisen työvuoron aikana. Varustevyöllä olevaan nippuun tulee laittaa vain sellaisia avaimia, joita tarvitaan usein, ja toisaalta joiden katoaminen ei ole maailmanloppu. Yhdet käsirautojen avaimet on hyvä sijoittaa tähän nippuun, koska nippu on helposti otettavissa vyöltä. Kuva 13: Ampuma-asetta kantavien kenttäsikojen varustevyön kokoaminen oikeastaan alkaa virka-aseen sijoittamisella. Koska aseen paikka on käytännössä määrätty voimankäyttökäden puoleiselle lonkalle, muut varusteet joudutaan sijoittamaan ampuma-aseen ehdoilla. Ideana on taata mahdollisimman nopea ja sujuva aseen vetäminen kotelosta ja toisaalta sujuva aseen laittaminen takaisin koteloon. Samalla kotelossa olevaa asetta voidaan suojata luontevasti aseenriistoyrityksiltä, vaikka kädet pidettäisiin puhutteluasennossa. Asekäden kyynärpää tuntee aseen olevan paikallaan ja samalla estää aseeseen pääsemisen. Joissakin työtehtävissä – esimerkiksi siviiliasussa tai joukkojenhallintatehtävissä toimittaessa – ampuma-ase voidaan sijoittaa myös jonnekin muualle kuin voimankäyttökäden lonkalle, mutta tällöin muidenkin varusteiden kantamistapa eroaa normaalista. Aseen vetämistä ja ylipäätään aseen käsittelyä myös poikkeuksellisessa varustuksessa on syytä harjoitella. 18 KON T R OL LI 1 • 2013 Kuva 14: Teleskooppipatukka neuvotaan yleensä sijoittamaan tukikäden puolelle. Tällöin patukan esille ottaminen suoraan voimankäyttökädellä voi kuitenkin olla hankalaa, ja toimenpidettä joudutaan helpottamaan ottamalla väline ensin kotelosta tukikädellä ja siirtämään se vasta sitten voimankäyttökäteen. Koska ei ole järkevää, että yhdellä kädellä käytettäväksi tarkoitetun välineen esille ottamiseen joudutaan varaaman molemmat kädet, kannattaa harkita patukan sijoittamista suoraan voimankäyttökäden puolelle. Jos TKP sijoitetaan ampuma-aseen taakse, on vaarana, että patukka hivuttautuu aseen kahvan ja kenttäsian kyljen väliin hankaloittaen aseen vetämistä. Tämän ongelman voi estää siten, että ase- ja TKP-koteloiden väliin sijoitetaan belt keeper, jolla varuste- ja alusvyö sidotaan yhteen. Kannettaessa TKP:ta näin takana patukka on helpointa ottaa kotelosta ja avata käyttämällä Kontrollin numerossa 2/2008 esiteltyä kaarevaa avaustapaa.
teksti: Antti Sirkkala Viimeisin laajaa huomiota osakseen saanut todistajaan ja tämän perheeseen kohdistunut uhkaaminen Suomessa sattui niin kutsutun Lokapojat-tapauksen yh- teydessä. Rikostapausten todistajain asema ja sen moninaiset puutteet ovat puhuttaneet turvallisuusalaa kuitenkin jo useamman vuosikymmenen, ja todistajansuojelun kehittämistä on odotettu Suomessa hartaasti kuin ranskalaisten ydinvoimalaa. V irolaiset, nuo lahden takana asustavat veijarit, ovat todistajansuojeluasioissakin meitä fennoja edellä. Todistajansuojelua kehitettiin Eestissä lainsäädännöllä viimeksi vuonna 2005. Tuolloin hyväksytty laki mahdollisti perustaa Viron keskusrikospoliisin alaisuuteen osaston, joka analysoi riskit ja järjestää suojeltavan elämän. Hengen ja terveyden ollessa uhattuna voi valtio lähettää suojeltavan ulkomaille, missä hänen turvallisuudestaan huolehtivat vastaanottaneen valtion viranomaiset. Suojeltavan tulee asua vähintään 200 000 asukkaan kaupungissa, eikä Virossa olisi muita vaihtoehtoja kuin Tallinna. Äärimmäisissä tapauksissa voidaan suojeluun ottaa koko perhe ja jopa muuttaa suojellun kasvoja kirurgisesti. Kokemukset maailmalla ovat kuitenkin osoittaneet, että todellinen suojelun tarve kestänee Viron olosuhteissa harvoin loppuelämää; kolmen vuoden kuluessa koston uhka näyttää käyvän olemattomaksi. Mitä pienet edellä, sitä hieman isommat perässä. Suomen sisäasiainministeriö asetti maaliskuussa 2012 lainsäädäntöhankkeen, jonka tarkoitus on valmistella todistajansuojeluohjelman käyttöön ottamiseksi tarpeelliset lainsäädäntömuutokset. Hallituksen esitystä kaavaillaan eduskunnalle kevätistuntokaudelle 2014. - Hanketyöryhmässä ovat edustettuina sisäasiainministeriön poliisiosaston lisäksi ministeriön oikeusyksikkö, oikeusministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, Poliisihallitus, keskusrikospoliisi, suojelupoliisi, Väestörekisterikeskus, valtakunnansyyttäjänvirasto, Rikosseuraamuslaitos ja tietosuojavaltuutetun toimisto, kertoo vastuuvalmistelija, ylitarkastaja Elina Immonen sisäasiainministeriöstä. Immosen mukaan lainsäädäntötekstin valmistelu oli nyt helmikuun alussa vielä sen verran kesken, että vielä ei voida sanoa, miltä lausuntokierrokselle lähettävä lakiluonnos tarkalleen ottaen näyttää. Ylitarkastaja kuitenkin arvioi, ettei lausuntokierrosta tarvitse enää odottaa mahdottoman kauan: - Olemme toiveikkaita, että saamme tekstin lausuntokierrokselle kesän aikana; tällöin valmistellusta lakitekstistäkin tulee julkinen. Työryhmässä ei kuitenkaan ole vielä käsitelty sitä, miltä kaikilta tahoilta lausuntokierroksella tullaan lausuntoa pyytämään - asetettu hanketyöryhmä on jo lähtökohtaisesti erittäin poikkihallinnollinen. Sisäasiainministeriön hanketiedotteen mukaan todistajansuojeluohjelma tähtäisi lähtökohtaisesti henkilön turvalliseen ja omavaraiseen elämään. Turvallisuuden lisäksi erittäin tärkeää on suojeltavan henkilön psykososiaalinen hyvinvointi. Todistajan suojeleminen voisi ääritapauksessa tarkoittaa todistajan elämän kokonaisvaltaista muutosta, ja se tulisi kyseeseen vain silloin, kun niin sanotut tavalliset turvaamistoimenpiteet eivät riitä. Henkilön suojeleminen voisi edellyttää jopa kokonaan uuden henkilöllisyyden luomista, hanketiedotteessa pohjustetaan. Siitä, kuka Suomessa vastaisi vaarassa olevan todistajan suojelemisesta ja henkilöllisyyden pyyhkimisestä käytännön tasolla, ei ole Immosen mukaan vielä tietoa: - Keskusrikospoliisi voisi olla osaamisensa puolesta toiminnan luonnollinen toteuttaja, mutta asiasta ei ole vielä tehty päätöstä, hän valaisee. Kontrolli jää mielenkiinnolla seuraamaan lainsäädäntöhankkeen edistymistä. Ehkä jo ensi kesä paljastaa, lanseerataanko Suomen operatiivisen turvallisuustyön kentälle uusi viranomaisten ammattikunta, Eraserit. KON T ROLL I 1 • 2013 19
VARUSVARASTO .. viiltosuojakasineet teksti ja kuvat: Seppo Vesala Numerossa 1/2012 tehtiin kattava katsaus taktisiin käsineisiin, ja viiltosuojaominaisuuksilla varustetut käsineet jätettiin tarkoituksella tuon testin ulkopuolelle. Nyt käydään kiinni niihin. H ankin ensimmäiset viiltosuojakäsineeni vuosituhannen vaihteen tuntumassa. Käsineet olivat tavallisten nahkakäsineiden näköiset sormikkaat, joiden vuorissa oli viiltosuojakuituja. Käsineet olivat minulla käytössä pitkään, ja ne muokkasivat näkemyksiäni viiltosuojakäsineistä yli vuosikymmenen ajaksi: käsineet olivat mukavat kädessä mutta eivät soveltuneet juuri mihinkään sorminäppäryyttä vaativaan työhön. Vasta viime aikoina olen tutustunut tarkemmin nykyaikaisiin viiltosuojakäsineisiin, ja huomannut, että kehitys on mennyt eteenpäin myös tällä saralla. Mihin ne sopivat Viiltosuojakäsineet tarjoavat nimensä mukaisesti suojaa viiltoja vastaan ja parantavat siis oikein käytettyinä työturvallisuutta. Viiltosuojakäsineet ovat omimmillaan murtopaikoilla tai muissa tilanteissa, joissa joudutaan käsittelemään esimerkiksi rikkinäistä lasia tai muita teräviä esineitä. Myös erilaiset korjaus- ja huoltotyöt ovat tilanteita, joissa vammojen saaminen käsiin on realistinen riski, joten kaikkea mahdollista suojaa kannattaa käyttää hyväkseen. Mieleen nousee helposti myös ajatus käyttää viiltosuojakäsineitä voimankäyttötilanteessa. Näin onkin tietyissä olosuhteissa, vaikka lähtökohtaisesti itse valitsisin käsiini voimankäyttötilanteeseen paremmin soveltuvat taktiset käsineet. Eräs tapa käyttää viiltosuojakäsineitä on pukea suojakäsine tukikäteen ja jättää voimankäyttökäsi joko kokonaan paljaaksi tai käyttää siinä taktista käsinettä. Tällä tavalla voimankäyttökädellä voidaan käyttää voimankäyttövälineitä ja tukikäsi on paremmin suojattu torjumaan vastapuolen äkillistä hyökkäystä. Näin toimittaessa kaikki voimankäyttövälineet tulee sijoittaa siten, että niihin pääsee käsiksi suoraan voimankäyttökädellä. Tällöinkin tosin viimeistään käsirautoja kohdehenkilölle laitettaessa voi tulla ongelmia, koska viiltosuojakäsineiden parempi suojaustaso tarkoittaa käytännössä aina huonompaa sorminäppäryyttä. Mihin ne eivät sovi Viiltosuojakäsineet eivät lähtökohtaisesti suojaa pistoilta. Jos pistosuojauksesta kuitenkin mainitaan, tulee huomioida, kuinka laajalla alueella käsineiden suojaus on. Sormenpäissä oleva pistosuoja ei paljoa lämmitä, jos saa huumeruiskun piston kämmenselkäänsä. Useimmiten viiltosuojakäsineissä ei ole kattavaa pistosuojausta, ja lisäksi sormissa oleva viiltosuojaus heikentää sorminäppäryyttä ja tuntoaistimuksia. Näin ollen viiltosuojakäsineet eivät sovellu turvallisuustarkastusten tekemiseen kovin hyvin: ne eivät suojaa kunnolla tarkastusta tekevän ehkä suurinta työturvallisuusriskiä eli neuloja vastaan, mutta kuitenkin vaikeuttavat tarkastamista ja esineiden löytämistä. Koska viiltosuojakäsineet ovat käytännössä aina paksummat kuin taktiset käsineet, voimankäyttövälineiden käyttö on hankalampaa, vaikka se voi sinänsä onnistuakin. Käyttäjän tuleekin puntaroida, onko tärkeämpää hakea maksimaalista suojausta käsille vai mahdollisimman pientä haittaa välineiden käyttöä ajatellen. Myös kannettavien välineiden laatu vaikuttaa puntaroinnissa: jos vyöltä löytyy vain patukka ja kaasu, ei käsineistä ole niin suurta haittaa kuin jos välinearsenaali laajenee huomat- VIILTOSUOJAUSSTANDARDIT Euroopassa viiltosuojaustaso ilmoitetaan EN 388:2000 -standardin mukaisesti, ja Yhdysvalloissa on käytössä NIJ 99-114 -standardi, joka mittaa myös muun muassa pistosuojausta. Molemmissa testeissä testikäsinettä viilletään terällä, joka painaa materiaalia vasten tietyllä voimalla. Se, kuinka suuren paineen käsine kestää ehjänä, määrittelee suojausluokan. EN-standardissa on viisi suojausluokkaa ja NIJ-standardissa kolme. Harva kantanee mukanaan kovin monia erilaisia käsineitä, joten kulloinkin käsillä olevaan tehtävään on valittava parempi vaihtoehto ohuen taktisen käsineen ja paksumman viiltosuojakäsineen välillä, vaikka kumpaakaan ei olisi tarkoitettu juuri kyseiseen tehtävään. Kevlar-kuitu kestää hyvin kuumuutta, ja vaikka viiltosuojakäsineissä ei olisikaan mitään tulenkestävää materiaalia, ne kuitenkin luultavasti suojaavat kuumalta paremmin kuin ohuet taktiset käsineet. Paksumpina ne lienevät myös parempi suoja pakkasta vastaan, ja myös kaikenlaisten likaisten esineiden käsittely on mukavampaa, jos käsissä on sopivan paksut käsineet. EN 388 -standardin luokat ovat: luokka 1: 1,2 newtonia (N); luokka 2: 2,5 N; luokka 3: 5,0 N; luokka 4: 10,0 N; luokka 5: 20,0 N. NIJ 99-114 -standardin luokat ovat: alhainen = alle 5 N, keskitaso = 6–15 N ja korkea = 16–40 N. 20 Jotta asia ei olisi liian yksinkertainen, myös muita luokituksia löytyy. Edellä esitetyt kaksi lienevät kuitenkin yleisimmät. KON T R OL LI 1 • 2013