Sisältö #1 • 2012 Vasikan hiillostus s. 46 Tästä lähtien poliisi käyttää tätä asetta s. 5 Lentäviä juttuja! s. 32 SUOJAN KÄYTTÄMINEN s.22 04 PÄÄKIRJOITUS / Harmaa talous, ja niin edelleen 20 IPR JÄRJESTÄYTYNEEN RIKOLLISUUDEN KOHTEENA 05 17 9.00 PISTOOLI 2012 / Poliisin uusi virka-ase 22 SUOJAN KÄYTTÄMINEN / osa 1, suojatyypit LUKUSALI / Bruce Schneier: Liars and Outliers 28 AMERIIKAN ENO / Ihmiskaupan uusi aalto HAASTATTELU / Minä, Travis Haley 30 KENTTÄKOULUTTAJA / Pimeätoiminta, osa 3 18 2 KON T R O LL I 1 • 2012
ilmoitukset // FINNPROTEC 09 POMACO 15 SUOMEN TURVAPROJEKTIT 41 Travis ampuu pyssyllä pahuutta s.18 21 TAKTISTA F sormikasta s. 50-58 E 34 Hanki parempaa luettavaa s. 17 PTR pakkokeinotilastot 36 TEMPUS FUGIT / Lennokit lentää whiuuuh! 42 KIRJASTO / Useampaa vastaan puolustautuminen 46 KENTTÄSIKA KOKKAA / Vasikan hiillostus 48 EI KENTÄLLÄ / Blackwater -peli 50 VARUSVARASTO / Taktiset käsineet 59 LYHYESTI / KON T ROLL I 1 • 2012 3
PÄÄKIRJOITUS KONTROLLI Kontrolli 1 / 2012 ISSN 1795 - 018X Painosmäärä 2000 Harmaa talous, ja niin edelleen Kustantaja Kontrolli-julkaisut Oy Päätoimittaja Antti Sirkkala T Taitto & Editointi Juha Harju uoteväärennösten tehtailu ja myynti sekä erilaiset immateriaalioikeusrikkomukset ovat rikollista toimintaa siinä missä mikä tahansa muukin rikollisuus. Kontrollissa ei ole aiemmin käsitelty aihetta, mutta nyt nostetaan kana pöydälle kynittäväksi. Kuluttajien aikoinaan lahden yli tuomia video- ja äänitallenteita lukuun ottamatta tämän toimialan rikollisuus on ollut melko tuntematonta Suomessa. Nykyään on toisin, ja tulevaisuudessa se tulee entistäkin tutummaksi. Tullilla on siis aiheen kanssa useampikin pähkinä purtavana. Toimittajat Petri Freundlich Seppo Vesala Sami Turunen Tuukka Jämsä Petteri Kantola Valokuvaaja Timi Tikkanen Numerossa avustaneet Heikki Jämsä Tom Lindblom Pekka Loikkanen Annamari Turunen Riikka Tuomivaara Francis Fukuyama Juha Rämänen Rikollinen elinkeinoelämä ei rajoitu vain tuoteväärennöksiin tai muihin liiketoimintamittakaavassa tehtäviin tekijänoikeusloukkauksiin. Harmaan talouden sateenvarjon alle mahtuu elinkeinoelämän koko kirjo. Suomen valtion mukaan kuittirumban ja työntekijämaksujen ulkopuolella tapahtuva liiketoiminta johtaa mustaan tulevaisuuteen. Synkkä näkymä, joka on epäilmättä tiettyyn pisteeseen asti totta ja siten aiheellinen huoli. Suomen rajojen ulkopuolella maailma ei kuitenkaan ole musta tai valkoinen, vaan harmaa lukuisissa eri sävyissään. Tulevaisuus näyttäytyykin rajojemme ulkopuolella melko harmaana. Rekisteröintijärjestelmien ulottumattomissa tapahtuva kaupankäynti on maailman valtioiden talouksiin verrattuna jo nyt suurempaa kuin minkään muun talouden heti Yhdysvaltain talouden jälkeen. Paha, paha asia. Mutta ei niin paha kuin äkkiseltään ja tiukasti kontrolloidussa sekä hallinnoidussa kotimaassamme saatetaan mieltää. Tätä mieltä on ainakin yhdysvaltalainen kirjailija ja toimittaja Robert Neuwirth, joka julkaisi viime vuonna epävirallisia, valtioiden talousjärjestelmiin rekisteröimättömiä markkinoita käsittelevän teoksen Stealth of Nations. Miehen mukaan monissa paikoissa niin sanotusti rehellinen (hauska ironia, kieltämättä) liiketoiminta ei olisi mahdollista jättäytymättä virallisten järjestelmien ulkopuolelle. Näin yrittäjät ja työntekijät välttävät esimerkiksi korruption, kiristämisen ja pakottamisen. Mikäli epävirallinen yrittäminen tai työ ei olisi mahdollista, olisi monella edessään vain huonompia vaihtoehtoja: prostituutiota, väkivalta- sekä omaisuusrikoksia ja niin edespäin. Ja markkinat sen kuin kasvavat. Neuwirthin laskelmien mukaan on kysymys vain vuosista, kun jo kaksi kolmasosaa kaikista maailman työntekijöistä kuuluu epäviralliseen, niin kutsuttuun katujen talouteen. Hän suhtautuukin aiheeseen realistisesti ja kiihkottomasti: harmaa talous on käsittämättömän suurelle joukolle maailman ihmisistä tänäkin päivänä jo ainoa selviämismahdollisuus. Suomen katutalous kuuluu maailman pienimpiin. Eiköhän pidetä yhdessä huolta siitä, että asia myös pysyy tällaisena! Antti Sirkkala Kannen kuva Timi Tikkanen Yhteydenotot toimitus@kontrolli.fi sukunimi@kontrolli.fi Asiakaspalvelu & laskutus Jarno Har tikainen 040 029 4633 laskutus@kontrolli.fi Ilmoitukset Riikka Kylmälä 040 029 4632 kylmala@kontrolli.fi Osoite Kontrolli-julkaisut Oy PL 124 00101 Helsinki Paino Auratrükk, Tallinna Toimitus vastaanottaa julkaistavaksi tur vallisuusaiheista materiaalia, mutta julkaisusta pitää aina erikseen sopia. Aineisto hyväksytään sillä ehdolla että Kontrolli-julkaisut Oy saa käyttää sitä veloituksetta uudelleen. Toimitus ei vastaan materiaalin säilyttämisestä tahi palauttamisesta. Lehden sisältö pyritään saamaan mahdollisimman totuudenmukaiseksi, mutta Kontrollijulkaisut Oy ei vastaa esiintyvistä virheistä. Kaikki lehden oikeudet ovat Kontrolli-julkaisut Oy:llä, materiaalin tuottaneilla henkilöillä tai muilla oikeudenhaltijoilla. twitter.com/vouti twitter.com/kessu päätoimittaja w w w.facebook.com/kontrolli 4 KON T R O LL I 1 • 2012 w w w.kontrolli.fi w w w.kontrolli.fi/keskustelu
Vuoden alussa päätös Suomen poliisin uudesta virka-aseesta tuli julkiseksi. Glock vaihtuu pikkuhiljaa saksalaiseksi Walther P99Q:ksi. Tarinaa Walther P99Q:n matkasta Suomen poliisin virka-aseeksi ei kuitenkaan voi kertoa ottamatta esille 90-luvun taitteessa poliisin virka-aseeksi tullutta Glockia. Se on automaattivarmisteisena yksinkertainen käyttää eli taistelustressin kestävä. Ja edullinen hankkia. Miten tässä siis näin kävi? F KON T ROLL I 1 • 2012 5
teksti ja kuva: Antti Sirkkala kuvat aseesta: Poliisin Tekniikkakeskuksen suostumuksella Timi Tikkanen ja Poliisin Tekniikkakeskus P sijoitettiin 600-950 kappaleeseen sisältäen myös Tullin ja Rajavartiolaitoksen oletetut hankinnat. Päätöksen uuden pistoolin käyttöönotosta rajalla ja Tullissa tekevät kuitenkin viranomaiset itse, muistuttaa Tullin rikostorjuntajohtaja Sami Rakshit: - Poliisi on kilpailuttanut aseen turvallisuusviranomaisille, kuten tarjouspyynnössäkin sanottiin. Tämä mahdollistaa aseiden vaivattoman hankinnan sopimuksen kautta, Rakshit korostaa ja jatkaa, että on sitten eri asia, päättävätkö laitokset ottaa aseen omaan käyttöönsä. Mikäli mahdollisuutta ei hyödynnä, kukin viranomainen on vastuussa omasta asehankintakilpailutuksestaan. Itse tarjouspyyntöasiakirjoissa selusta varmistettiin sillä, ettei arvio aseiden hankintamääristä sido hankkijaa. kouluttajat, ja asehankinnatkin aloitetaan tuota pikaa. Aika alkaakin olla kypsä. Kuten poliisi Glockia, Tulli on käyttänyt tšekkiläistä tuontitavaraa niinikään suurin piirtein parikymmentä vuotta. - Jossain vaiheessa meillä saattoi vielä kantaa myös omaa asettaan työtehtävissä, Rakshit muistelee, jatkaen kuitenkin, että käytännöstä on luovuttu jo hyvän aikaa sitten. oliisitaustainen kansanedustaja Reijo Hongisto (ps) osoittaa työhuoneensa sohvalla olevaa, säntillisesti laskostettua torkTarpeesta vaihtaa asetta ja ottaa käyttöön kupeittoa, ja veistelee, ettei Glock on keskusteltu Tullissakin vähintään ole vielä raaskinut käyttää niin arvokasta viimeiset kymmenen vuotta, sillä Glock kapistusta. Pinkantekokaan ei ehkä onnisonnistui kahtena pitkänä vuosikymmenenä tuisi enää niin hyvin kuin armeija-aikoina. lyömään itsensä läpi Suomen viranomaisKansanedustaja kuitenkin vakavoituu organisaatioissa ennennäkemättömällä taottaessaan puheeksi kalliimman esineen, valla. Poliisin lisäksi vuoden 2012 alussa poliisin henkilökohtaisen virka-aseen. asetta kantavat niin Rajavartiolaitoksen Asia on miehelle tärkeä, sillä hän ei näe ja Rikosseuraamuslaitoksen henkilökunta mitään syytä vaihtaa itävaltalaista Glockia saksalaiseen Waltheriin taloustilanteessa, jossa jopa itse poliisiylijohtaja on väläyttänyt karvalakin kierrättämistä kanPoliisin henkilökohtaisen virka-aseen toimintaperiaate on yhä itselataava salaisten keskuudessa vanhenkertatuli ja kaliiperi 9X19. Myös musta on edelleen muodissa! Mutta mitä tuvan ajoneuvokaluston tiellä muuta aseelta edellytettiin? Ohessa valittuja paloja spekseistä. pitämiseksi. Hongisto on siinä määrin tyrmistynyt uudistuksesta, että teki asiasta helmikuussa kirjallisen kysymyksen (76/2012) sisäministeri Päivi Räsäselle: Väri: Taktinen, musta Laukaisumekanismi “Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että poliisin tekniikkakeskuksen toimet poliisin virkaaseiden vaihtamiseksi Glockpistooleista Walther-pistooleihin keskeytetään ja asehankintoihin varatut rahat kohdennetaan polii-sivirkojen täyttämiseen?” Ikävä kyllä ministerin vastaus ei ehtinyt artikkeliin. Sosiaalipistooli Jo asekilpailutusta puuhattaessa oli selvää, että nyt valitaan PTR-asetta. Tarjouspyynnössä vuosittainen keskiarvohankintamäärä 6 KON T R O LL I 1 • 2012 Kaksitoiminen laukaisumekanismi, joka virittyy aina liipaisimesta puristettaessa. Laukaisun keventäminen esijännitetyllä iskujousella on mahdollista. Toistoliipaisu kuitenkin pakollinen. Tullin virka-ase on peräisin Itävallan naapurista Tšekin tasavallasta. Kannossa on teräsrunkoinen CZ 75 Compact sekä kevytmetallirunkoinen 75 D Compact. Rakshit paljastaa Kontrollille, että nyt ase vaihtuu: - Me olemme tehneet päätöksen, että Tulli ottaa käyttöön uuden virka-aseen. Itse asiassa juuri tänään, hän naurahtaa maanantaina tammikuun 23. päivä. Tullin on tarkoitus edetä asiassa rivakasti. Tulli kouluttaa omien kenttäkouluttajiensa Tarkkuus Kymmenen laukauksen osumien keskipisteiden tulee olla 25 metrin etäisyydeltä ammuttaessa 160 millimetrin ympyrän sisällä. kuin Puolustusvoimien sotilaspoliisitkin. Erikoisena kuriositeettina vuonna 2003 Puolustusvoimat lanseerasi uuden palveluspistoolin tunnuksella 9.00 PISTOOLI 2003. Ase oli, yllätys yllätys, Walther P99. Asetta kantaa Pääesikunnan turvallisuusosaston henkilöstö, tuttavallisemmin lerpat. Walther ei kuitenkaan levinnyt laajemmalle sotilaiden keskuudessa, kertoo everstiluutnantti Ari-Jaakko Tuominen Puolustusvoimain materiaalilaitokselta.
Tarjouksen mukana tuli toimittaa myös halkileikkausmalli josta pystyy tarkastelemaan aseen koneiston toimintaa." - Käytimme pitkään FN:ää, mutta työkalujen vanhentuessa ja kuluessa tuli eteen pistoolikannan uudistaminen. Tässä vaiheessa päädyttiin Glockiin, ja hankinta tehtiin suorahankintana, Tuominen kertoo ja jatkaa, että vaikka valintavaiheessa ei tehty laajoja testejä, armeija oli testannut aiemmin massiivisessa 20 000 laukauksen kenttäkokeessa useita eri pistooleja erilaisilla patruunoilla vaihtelevissa ja vaativissa olosuhteissa. Suorahankintapäätös perustui jo 90-luvulle asti ulottuneisiin hyviin kokemuksiin aseesta sekä valtionhallinnon aiempiin suhteisiin Glockin tehtaaseen poliisin virka-aseen toimittajana. Tuomisen mukaan suorahankinta nopeutti hankintapäätöstä merkittävästi, minkä lisäksi “vältettiin viiveet ulkopuolisista syistä”. Glock lanseerattiin tunnuksella 9.00 PISTOOLI 2008, ja niitä on hankittu parahultaisesti 4000 kappaletta. Eikä Puolustusvoimilla ei ole tarvetta arvioida valintaa uudelleen: - Walther valittiin tarkoituksella tietyn ryhmän aseeksi, ja sitä hankittiin joitakin satoja kappaleita. Glock on laadukas ja edullinen ammattimiehen työväline, ja olemme olleet sekä aseeseen että valmistajan palveluun täysin tyytyväisiä. Poliisin valinta ei tuo meille paineita, täsmentää Tuominen. Toisin kuin muut, Tulli on kuitenkin pitänyt vakaasti yhden ja saman kurssin. - Silloin kun Tulli 90-luvun alussa valitsi virka-asetta, ne jotka aseita testasivat, päätyivät syystä tai toisesta suosittamaan CZ:aa, arvioi rikostorjuntajohtaja Sami Rakshit. Tulli on ollut aseeseen tyytyväinen, eikä tarvetta turvautua Glockiin ole koettu niin suureksi, ettei olisi maltettu odottaa tilanteen kehittymistä. Tullissa tiedettiin poliisin joka tapauksessa kilpailuttavan pistoolit jossain vaiheessa, ja tätä odotettiin pitkäjänteisesti: - Ei haluttu lähteä siihen kelkkaan, että kesken kaiken vaihdettaisiin työkaluja, kun kilpailutuksen toteutuminenkin oli kuiten- kin jollain aikavälillä varmaa, Rakshit perustelee. Hän myöntää, että kyselyjä asepolitiikasta on tullut pitkin vuosia, mutta uskoo niiden nyt vähenevän. Niinikään mies on tyytyväinen siihen, että kilpailutus on saatu päätökseen: - Koska viranomaisilla on yhteisiä keikkoja, on perusteltua, että kentällä myös varusteet ovat mahdollisimman yhdenmukaiset. Yhdenmukaisen aseistuksen synergiaedut nousevatkin tasaisesti esille. Aseistus ei kuitenkaan yhdenmukaistune kovin nopeasti. Virka-aseuudistuksen tiedotusvastuussa oleva ylikomisario Ilkka Höysti Poliisin Tekniikkakeskuksesta arvelee, että kentällä olevia toimivia Glockeja ei ole tarkoitus lähteä vaihtamaan pois, vaan korvata esimerkiksi edelleen keikkaa ajavat vanhat Smith & Wesson -revolverit saksalaisilla pistooleilla sitä mukaa kuin ne kuluvat loppuun. Mutta myös uudet poliisiopiskelijat saavat Waltherit: - Tarkoitus on antaa uusille poliiseille nyt kilpailutetut aseet. Sitä en osaa vielä arvioida, milloin tähän tarkalleen ottaen päästään. Ehkä loppuvuodesta, pohtii Höysti. Hän selittää, että sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen pitää rakentaa muun muassa poliisihallinnon kokoinen koulutusjärjestelmä, koska se on asekohtainen. Siinä missä Tulli otti alkukirin, Rajavartiolaitos aikoo kiiruhtaa hitaammin. Materiaalipäällikkö Arto Lehtinen rajan esikunnasta kertoo lyhyesti, että Rajavartiolaitos ei ole toistaiseksi tehnyt päätöstä Glock-pistoolista luopumisesta. Näin ollen vielä ei pysty sanomaan, kuinka paljon ja milloin Walthereita hankitaan. - Rajavartiolaitos osallistui yhten ä tahona Poliisin Tekniikkakeskuksen kilpailutukseen mahdollistaakseen omat asehankintansa laadittavan sopimuksen puitteissa, materiaalipäällikkö muotoilee. Lehtisen mukaan hankinta-ajankohtaan vaikuttavat taloudelliset, mutta myös tekniset seikat. Rajamiesten käyttämät Glock-pistoolit hankittiin pääosin jo vuosina 1993-1995. Tuolloin hankinnan perusteena olivat laitoksen itse suorittamat testit. Uusien tuulten puhaltaessa jotkut hakeutuvat jopa kokonaan tuulensuojaan. Rikosseuraamuslaitos, esimerkiksi, ei aio siirtyä Waltheriin. RISE ei ollut mukana muiden viranomaisten otettua aseuudistuksen läpivientisuunnitelmaan. Rikosseuraamuslaitos luottaa jatkossakin itävaltalaiseen voimankäyttövälineeseen. Syyt löytyvät yhtäältä budjetista, toisaalta käyttömääristä KON T ROLLI 1 • 2012 7
Väriluoteja ampuva Simunition-ase. sekä -tarkoituksesta. - Ensinnäkin budjetti on yksi syy, ja toisaalta meillä tehtävät, joissa asetta kannetaan, ovat hyvin rajatut, arvioi ylitarkastaja Ari Juuti Rikosseuraamuslaitoksen keskushallintoyksiköstä. Hänen mukaansa aseuudistukset eivät ole laitoksessa nyt ajankohtaisia. Myöskään kentältä ei ole kantautunut viestejä, että Glockin kanssa olisi ollut ongelmia: - Olemme tyytyväisiä käyttäjiä, toteaa Juuti. Aiemmin suunnitteilla olleesta ampumaaseuudistuksesta puhuttiin vakiintuneessa mediassa niinkin vähän aikaa sitten kuin vuonna 2007. Tuolloin kuitenkin suunnitelmat kilpailutuksesta haudattiin vähin äänin, ja Kontrolli saattoi olla ainoa media, joka kiinnitti käänteeseen minkäänlaista huomiota. Silloinen ylikomisario Seppo Sivula sisäasiainministeriön poliisiosastolta kertoi tuolloin, että Glockiin liittyneet ongelmat oli saatu ratkaistuksi, ja että käytössä olevilla virka-aseilla saatettaisiin pärjätä vielä kymmenenkin vuotta (Kontrolli 2/2008). Toisin kävi, ja virka-aseuudistus polkaistiin käyntiin ennakoitua paljon aiemmin: keväällä 2011 hankittiin jo uutta virka-asetta. Tuolloin hanke lopetettiin, koska vaaditut polymeeripitoisuudet olivat liian tiukat, ja niitä tarkastettiin alaspäin. Virka-aseuudistuksia on siis yritetty viime vuosina useasti, mutta ainoastaan viimeisin johti tuloksiin. Lopulta kesäkuun lopulla julkaistuun hankintailmoitukseen tarjoukset piti toimittaa syyskuun viimeiseen päivään kello 15 mennessä. Tarjousajan päättymistä seuranneella viikolla Poliisin Tekniikkakeskuksessa koettiin mielenkiintoisia hetkiä, kun saapuneet tarjouskuoret ja niiden mukana edellytettyjen testikap 8 KON T R O LL I 1 • 2012 paleiden laatikot revittiin auki. Tarjousasiakirjoihin ja niiden muassa olleisiin erilaisiin suoritusarvo- ja materiaalitodistuksiin oli pitänyt liittää melkoisesti muutakin oheismateriaalia. Kustakin paketista paljastui kolme malliasetta, joihin kuhunkin oli neljä lipasta ja kaksi eriväristä lippaan pohjalevyä, yksi vaatimusten mukainen väriluoteja (esimerkiksi Simunition) ampuva ase, aukileikattu tai läpinäkyvä ase, josta pystyy tarkkailemaan aseen toimintamekanismia, kahvapaloja, piipun kulumista mittaavia tulkkitappeja, sekä huolto- ja käyttöoppaita. Ylikomisario Ilkka Höysti arvelee, että kilpailutusta järjestettäessä tarjokkaita odotettiin viidestä kymmeneen. Kuusankoskella ei kuitenkaan hukuttu pakkausjätteeseen. Välineet viivale Vaikka tarjouskilpailun osallistujat yritettiinkin pitää salassa tammikuuhun asti, vanhan itävaltalaisen sotaratsun osallistumisesta kilpailutukseen oltiin varmoja. Jo tarjousasiakirjojen arviointivaiheessa tapahtuneen käänteen takia Glockin mahdollinen menestyminen vertailussa jäi kuitenkin arvoitukseksi. Höysti kertoo: - Saimme lopulta neljä tarjousta, joista yksi hylättiin puutteellisena. Tarjousvaiheen päätyttyä mukana olivat vain Glock 19 Gen4, Beretta Px4 STORM CD, Walther P99Q ja H&K P30V2. Tekniseen tarkasteluun pääsi mukaan kolme asetta. Glock tipahti heti kättelyssä. Berettassa ilmeni teknisiä ongelmia myöhemmin. H&K P30 sen sijaan oli mukana kisassa pitkään. Vasta lopussa P99Q osoittautui näistä kahdesta aseesta paremmaksi. Kun tarjoukset avattiin, ensimmäisenä tutkittiin, vastasiko toimitettu paketti tarjouksen pyytäjän listaa vaadituista asiakirjoista ja välineistä. Tarjouskilpailu on sikäli raakaa peliä, että paketin pitää vastata pyydettyä merkistä merkkiin, eikä vain sinnepäin. Niin ikään tarjous ei saa saapua minuuttiakaan tarjousajan umpeutumisen jälkeen. Vaikka Glockin tarjous saapuikin ajallaan, se tipahti heti, koska tarjouksessa edellytetyt asiakirjat olivat joiltain osin puutteelliset. Seuraavana vaiheena tarkasteltiin tarjoajia. Vaatimukset eivät nimittäin olleet tiukat ainoastaan virka-aseen teknisiltä ominaisuuksilta, vaan toimittajille oli asetettu vielä erikseen heidän liiketoimintaansa liittyviä ehtoja. Valmistajan oli esimerkiksi osoitettava toimittaneensa viimeisen viiden vuoden aikana tarjottua tai vastaavaa ysimillistä pistoolia valtioiden turvallisuusviranomaisille vähintään hankintasopimuksen vähimmäismäärä. Valmistajan kahden viimeisen vuoden liikevaihdon tuli olla myös vähintään sopimuksen vähimmäishankintahinta, 1 920 000 euroa. Liikevaihtoa edellytettiiin valmistajan lisäksi heidän Suomen edustajaltaan. Luvuista ymmärtää, ettei mikään nyrkkipaja tule kysymykseen
täälläkään päässä. Waltherin virallinen maahantuoja HW-Company ei kuitenkaan ollut tehtaan valinta edustajaksi virkaasekysymyksiin, vaan tehdas nimesi turvallisuusalalta sekä viranomaiskontakteistaan ennestään tutun Finn Enterprisen. Aseen kulumisellekin oli asetettu rajat. Mittausten päätteeksi todettiin, että Walther vastasi kaikkiin asetettuihin edellytyksiin täsmällisesti. Tiukille kuitenkin meni, kun kalkkiviivoille jaksoi ainoastaan yksi ase. Tarjouskilpailun seuraava vaihe oli tarkastella toimitetut asiakirjat ja dokumentit syvemmin, eli vastasivatko tuotteen materiaalipitoisuudet ja suoritusarvot asetettuja rajoja. Yksityiskohdat tuli osoittaa ulkopuolisten testilaitosten virallisilla mittauksilla. Heti perään tehtiin tekninen tarkastelu, täsmäsivätkö aseen tekniset ominaisuudet tarjouspyynnön kanssa. Tässä vaiheessa mukana olivat vielä loput kolme tarjokasta: Beretta, H&K ja Walther. Kun oli selvää, että aseet vastasivat edellytyksiä, aloitettiin käytännön testaus ja 10 000 laukauksen rasituskoe. Beretta Px4 Storm CD putosi kilpailusta seuraavaksi. Melko nopeasti ilmeni, ettei ase sytyttänyt riittävää määrää patruunoita. Ylikomisario Höysti arvioi, että tarjotun mallin koneistoon olisi tehty joitakin muutoksia kilpailutusta varten. Sako kuitenkin kieltäytyi kommentoimasta Berettaa Kontrollille. Tekniikkakeskus teki Walther P99Q:sta hankintapäätöksen joitakin päiviä ennen joulurauhaa, ja Poliisihallitus hyväksyi aseen poliisin voimankäyttövälineeksi PTK:n ehdotuksesta 11. tammikuuta. Tammikuu vierähti sopimusneuvotteluissa, ja sopimus sai puumerkit tammikuun viimeinen päivä. Yhden Walther P99Q:n hankintahinnaksi tuli vähemmän kuin saattaisi uskoa: 295 euroa, arvonlisävero 0 prosenttia. (Eduskunnan torkkupeitot muuten maksoivat 127 euroa) Mutta mitä jos myös P99Q olisi oireillut? - Mikäli yksikään ase ei olisi täyttänyt vaatimuksia, olisi saatettu siirtyä esimerkiksi neuvottelumenettelyyn, spekuloi Höysti sitä häneltä erikseen kysyttäessä. Rasituskokeen lopussa oli jäljellä enää kaksi saksalaista asetta. H&K pärjäsi tekniikkakeskuksen mukaan hyvin, kunnes aivan Alun perin kiinnostuneita asetoimittajia lienee ollut enemmänkin kuin neljä. Ilkka Höysti arvioi, että tarjouspyyntöasiakirjoja tilattiin PTK:lta Esteettömyys Lippaan vapautinsalpa ja luistin lukitussalpa joko molemmilla puolilla tai vaihdettavissa puolelta toiselle. Lippaan vapautinsalpa voi olla joko painonappi kahvan sivulla tai vipu liipaisinkaaren sivulla. Toimintavarmuus Aseen tulee toimia luotettavasti erilaisissa säissä, lämpötiloissa (-30-+50 celsiusastetta) ja ampuma-asennoissa. Häiriönpoistotoimenpitein korjattavissa olevien häiriöiden määrä saa olla korkeintaan kaksi prosenttia testin aikana ammutuista laukauksista. Luistin vastus Luistin taka-aseentoon vetäminen iskuri virittämättömänä ei saa vaatia 100 newtonia suurempaa voimaa. viime metreillä rasituskokeeseen valitusta pistoolista (yksi kolmesta) katkesi liipaisinjousi. - Testi oli kerrasta poikki, Höysti kuvailee jatkaen, että rasituskokeeseen valitun aseen pitää toimia moitteetta loppuun asti. Waltheriin ei tullut vikoja, ja se läpäisi rasituskokeen. Tämän jälkeen piti enää mitata, kuinka P99Q oli kulunut rasituskokeen aikana. toistakymmentä. Kun mieheltä kysyy, karkottivatko tekniset vaatimukset kaikki muut asetoimittajat, hän vastaa realistisesti, että on vaikea arvioida, mitä joku toinen ajattelee. Glockin maahantuoja Asetalo toimitti kuitenkin tekniikkakeskukselle mallin, jonka se tiesi jo alun perinkin tulevan hylätyksi. Kilpailutusta varten poliisin henkilökohtaiselle virkaKON T ROLLI 1 • 2012 9
10 KON T R OL LI 1 • 2012
KON T ROLLI 1 • 2012 11
aseelle laaditut tekniset vaatimukset sulkevat Glock Ges.m.b.H:n valmistamat pistoolit ulkopuolelle. Glock puretaan käyttäjähuoltoon vetämällä luistia kevyesti taaksepäin ja keventämällä sen jälkeen liipaisinkaaren yläpuolella olevaa purkuvipua molemmilta puolilta aseen runkoa, jolloin luistin voi työntää eteenpäin pois kiskoilta. Purkuvivun, luistinstopparin ja lippaanvapauttimen lisäksi poliisin käyttämissä Glock-malleissa on ulkoisia hallintalaitteita vähänlaisesti. Tarkemmin sanottuna ei yhtään. Aseesta ei löydy ulkoista iskuvasaraa, varmistinta eikä vireenpoistajaa. Gaston Glockin ratkaisu tekee aseesta erinomaisen työvälineen, sillä sitä on helppo käyttää stressitilanteessa. Tehdas ei kuitenkaan voi mitään loppukäyttäjien tekemille virheille. Kerran viritettyä työkalua ei näet voi purkaa käyttäjähuoltoa varten ilman tyhjälaukausta, joka poistaa aseen vireestä. viime vuosina, ja sopimuksen ja tuotteen uudelleen arvioinnille oli siten hallinnolliset velvoitteet. - Nykyisen lainsäädännön puitteissa määrittelemätön sopimuskausi ei tulisi kysymykseen, Höysti linjaa. Sopimus Waltherin kanssa tulee olemaan toistaiseksi voimassa, mutta kuitenkin enintään kahdeksan vuotta. Sen jälkeen hankinta pitää suorittaa uudelleen. Ongelmat Glockissa (ja muualla?) Glockin maahantuoja Timo Huikkala Asetalosta Virroilta kuuluu siihen ryhmään alan ihmisiä, joka ei voi käsittää, miksi ja 12 KON T R OL LI 1 • 2012 Purkamisen ohella eräs tekninen vaatimus, johon Glockin ei koettu vastaavan verrattuna muihin moderneihin pistooleihin, on kahvan modaaminen palojen avulla sekä molempikätinen käyttö. - Jos tämä oli osa ongelmaa, niin neljännen Hylsyjen poistuminen Hylsyjen on lähdettävä aseesta sivulle osumatta käyttäjään. Ampuma-asennosta huolimatta käyttäjään saa osua korkeintaan kaksi prosenttia testauksen aikana ammuttujen laukausten hylsyistä. Koska liipaisimen puristaminen muodostaa aina riskin, Liipaisimen leveys kysymys kuuluukin, onko Liipaisimen leveyden on oltava vähintään kuusi tällä teknisellä ominaisuudella millimetriä sormensijan kohdalta. tekemistä sen kanssa, että poliisin virka-aseiden hovitoimittaja vaihtui Itävallasta Saksan Ulmiin? Loppukäyttäjät saattavat naureskella ajatukselle siitä, että käyttäjän huoltopurkamiseksi tehtävä liipaisimen puristaminen olisi erityisesti miten asekilpailutus järjestettiin. niin sanottava riski, että se saattaisi vaikut- Uskallan väittää, että jopa 90 prosenttia taa hankintapäätökseen. Ylikomisario Ilkka poliisin kenttäväestä on tyytyväisiä GlockiHöysti on toista mieltä: in. Mitään syytä vaihtaa asetta ei ole. No, - Näitä vahingonlaukauksia on tutkittu, kilpailutusta perusteltiinkin minulle sillä, ja on todettu, että kun niin tapahtuu, se on ettei ole voimassa olevaa sopimusta, Huikpääasiassa käyttäjän suorittaman huoltokala selventää jatkaen, että kuuluu tähän purkamisen yhteydessä. Näin ollen yksi bisnekseen että kilpailutuksia on, ja uudelle aseelle asetetuista kriteereistä nimenomaan oli se, että käyttäjän pitää voida purkaa ase ilman liipaisimeen koskemista. Walther P99Q:n pystyy purkamaan ilman, että liipaisinta tarvitsee rämpyttää. Kyse on kuitenkin vain yhdestä monista vaatimuksista. Tekninen pumaska listaa niitä 14 sivua. Höystin mukaan parikymmentä vuotta itävaltalaisten asiakkaana oli johtanut siihen, että hankintalainsäädäntö oli ajanut useamman lakikirjan verran ohi päätöksestä käyttää itävaltalaista työkalua. Hänen mukaansa hankintalainsäädäntö tarkentui vielä ihan niitä voitetaan sekä hävitään. Mutta se kuinka viime vuosien useat virka-asekilpailutukset on hoidettu, ihmetyttää miestä: - Kuin oltaisiin ajettu käärmettä pyssyyn, asettelee Huikkala jatkaen, että uudistusrumbaa ei tunnu ymmärtävän kukaan muu kuin ne, jotka olivat sitä toimittamassa. - Paaterokin antoi ymmärtää, että hankinnat laitetaan jäihin, ja silti tämä vietiin läpi, hämmästelee mies. Varmistimet Ei käsin käytettäviä varmistimia, mukaan lukien kahvavarmistin. Erillinen liipaisinvarmistin oli hyväksyttävä, mutta lipasvarmistinta, joka estää aseen laukeamisen lipas irrotettuna, ei sallittu. Ase ei myöskään saa laueta pudotessaan puolentoista metrin korkeudesta patruuna pesässä ja täysi lipas kiinnitettynä. sukupolven Glock-pistooleihin saa kahvan takaosan paloja. Käyttö onnistuu myös vasenkätisille, sillä luistinstoppa-reitakin on heitä varten tehty ja lippaanvapauttimen saa niin ikään molemmille Walther P99Q:ssa on vain kaksi ulkoista hallintalaitetta; luistin alla stoppari ja kahvan kohdalla liipaisin kaaressa lippaanvapautin. Kuten kuva osoittaa, ase käy niin oikeakuin vasenkätisillekin.
puolille, Huikkala jäsentelee Glockin tuotekehitystä. Kentällä saatetaan myös puhua, ettei Glock olekaan toiminut kuin se vanha junan vessa. Taustakeskusteluissa kenttämiesten kanssa nousee esiin, voisiko Glockin laadussa olla ongelmia? Asetalossa tätä kuitenkin kummastellaan. maailmalla ole kovin arvostettu. Hänen mukaansa maallikkokin voi seurata vaikkapa netissä, ettei Waltheria arvosteta kovin korkealle palvelusaseiden kategoriassa. - H&K sen sijaan on laadukas ase, kiitellään Virroilla. Glock Ges.m.b.H. raakattiin kilpailutuksesta puutteellisten tarjousasiakirjojen ta- Mitä tulee siihen, että Glockissa olisi kia, vaikka arvattavasti kaikki osapuolet ollut paljon ongelmia ihan viime vuosina, tiesivät jo ennakkoon, ettei ase läpäise niin siitä ei ole kyllä meille virallisesti teknistä tarkastelua. raportoitu, Huikkala ihmettelee. Hänen - Purkaminen oli yksi seikka, toistoliipailaskelmiensa mukaan heille on toimitettu sun puute toinen, luettelee Huikkala. Asevioittuneita aseita vain joitakin kymmeniä, talon isäntä naurahtaa keskustelleensa ja niidenkin huollot menivät takuun piikasiasta alun perin tehtaankin kanssa ja kiin, vaikka joukossa oli toistakymmentä erityisesti toistoliipaisuvaatimus ihmetytti vuotta vanhoja pyssyjä. heitä. - Jos aseeseen tulee häiriö, se pitää poistaa eikä yrittää amTukos pua samaa patruunaa uudelJos luoti syystä tai toisesta jää piippuun ja uusi leen. Tämä on myös tehtaan patruuna ammutaan, ase ei saa vaurioitua niin, näkemys. Ja kyllä siellä osaaettä se aiheuttaa ampujalle vammautumisen mista on, painottaa Huikkala. vaaran. Glockilla on esimerkiksi yli 60 prosenttia Yhdysvaltain virka-asemarkkinoista. Hän Tähtäinten kuviot kysyykin suoraan: Etu- ja takatähtäinten pitää olla - Juuri tällaisten Saksan itsevalaisevat, valkoiset pyöreät pisteet aseteollisuuden vaatimusten tähtäämisen helpottumiseksi heikoissa soveltaminen laittaakin mietvalaistusolosuhteissa. Tähtäimet eivät timään, haluttiinko Glockista saa olla radioaktiiviset. vain eroon? - Siitäkin huolimatta, että niillä oli ammuttu mahdollisesti tuhansia ja tuhansia sitä konepistoolin paukkua, kertoo mies. Glock onkin laadukkaan pistoolin maineessa. Ja ainakin tarjousasiakirjoista käy ilmi, että oikein huollettuna ja käytettynä tehdas olisi antanut tarjouskilpailuun osallistuneelle Gen4-sukupolvelle 40 000 laukauksen takuun. - Kun toimitamme Rajavartiolaitokselle, Rikosseuraamuslaitokselle ja Puolustusvoimille Glockeja, hintaan kuuluu vastikkeeton asehuoltokoulutus organisaation omille asesepille. Nyt kun tulee uusi henkilökohtainen asejärjestelmä, tarvitaan rinnakkaiset varaosat ja varusteet kuten kotelot, ja lisäksi pitää käynnistää täysin uudet käyttäjä- ja huoltokoulutukset. Kaikki yhteisen viranomaisaseen kautta tulevat synergiaedut menetetään, koska poliisi lähti sooloilemaan, huokaa Huikkala jatkaen, että poliisi hankki nyt aseen, joka ei edes Kontrolli lähti metsästämään kadonnutta aikaa kuin Marcel Proust ja tavoitti poliisitarkastajaksi siirtyneen Seppo Sivulan sisäasiainministeriön poliisiosastolta. Ilmeni, että Poliisin tekniikkakeskuksen ja Glock Ges.m.b.H:n puhevälit olivat menneet jossain vaiheessa poikki. - Kun Glock markkinoitiin Suomeen, kentälle jäi syystä tai toisesta sellainen mielikuva, että nyt on käytössä ase, jota ei tarvitse lainkaan puhdistaa tai huoltaa. Niihin vain työnnettiin öljyä sisään, Sivula valottaa virka-aseen käyttöhistoriaa. Aseisiin alkoi tulla kulumia ja toimintahäiriöitä, jotka aiheuttivat muutamia vahingonlaukauksia. Sivulan käsityksen mukaan PTK oli riitautunut asetehtaan kanssa tämän asian tiimoilta niin pahasti, ettei keskusteluyhteys toiminut, ja tilanne pääsi entisestään pahenemaan. - Asiaa ei saatu vuosikausiin selvitetyksi. Meille ei jäänyt muita vaihtoehtoja kuin alkaa katsella uutta asetta poliisille, Sivula kertoo. Keskusteluyhteys Glock Ges.m.b.H:n kanssa saatiin kuitenkin palautettua. Kuluneet aseet huollettiin, vioittuneet osat vaihdettiin ja käyttäjäkoulutusta aseen huoltoon parannettiin, jolloin tekniset ongelmat saatiin ratkaistuksi. Vuoden 2007 kilpailutus ei kuitenkaan päättynyt vielä ongelmien ratkeamiseen, vaan Sivula paljastaa kilpailutuksen lopulta kaatuneen tekniikkakeskuksen toimenpiteisiin: - Sieltä annettiin muun muassa sellaisia syitä, että tarjouspyyntöasiakirjoissa olisi pitänyt käyttää englannin kieltä, ja että kilpailutukseen valittu testipatruuna olisi ollut jollakin tavalla epäkurantti tai huono - mikä ei voi pitää paikkaansa. Esimerkiksi Walther teki testejä patruunalla, ja heidän mukaansa se oli erittäin tasalaatuinen ja parhaita testattuja ysimillisiä, valottaa Sivula historian hämärää. Kyse oli Puolustusvoimien poliisille toimittamasta VPT-patruunasta, jota asetoimittajat saattoivat tilata testatakseen sillä tuotteensa itse. - Eli tällainen itse aiheutettu ongelma, analysoi poliisitarkastaja Sivula vanhempaa kilpailutusprojektia. Hän ei arvaa yksilöidä, olisiko ratkaisu ollut PTK:n nimenomainen tahto, mutta koska myös tekniset ongelmat oli saatu jo ratkaistuksi, päädyttiin silloisen kilpailutuksen keskeyttämiseen. Hanke oli kuitenkin jo ehtinyt eteenpäin. Tekniset vaatimukset olivat sellaiset, että muutama ase olisi ne täyttänyt, ja Sivulan mukaan valmistajat ottivat kilpailutuksen tosissaan, esimerkiksi käännättämällä asiakirjoja omille kielilleen ja tilaamalla poliisin toimittamaa testipatruunaa. Kulut menivät luonnollisesti tarjoajien pussista. - Huomattavia kustannuksia ehti aiheutua maahantuojille ja valmistajille. Olikohan tämä nyt sitten kolmas vai neljäs kilpailutus, joka lopulta saatiin päätökseen, laskeskelee Sivula lopuksi. Myös Timo Huikkala muistaa, kuinka välit heikkenivät: - Tehtaan ja PTK:n välit alkoivat huonontua, kun Glockin Euroopan myyntipäällikkö vaihtui. Se alkoi mennä siihen, ettei sieltä olisi ehkä haluttu enää vastata poliisille. Syy saattoi olla se, ettei Suomen poliisin mittaukset aseen materiaalista, ominaisuuksista ja muutoksista kohdanneet tehtaan näkemysten kanssa siitä, mitä se kestää, kuinka sitä tulee käyttää ja kuinka sen odotettiin toimivan. Ongelmaa pahensi se, ettei maahantuojaa haluttu väliin. Olihan aseen käyttöönotosta asti keskusteltu suoKON T ROLLI 1 • 2012 13
Kansanedustaja Reijo Hongisto vastustaa poliisin virka-aseuudistusta. raan valmistajan kanssa. - Yhteys ei pelannut, mutta minuakaan ei haluttu käyttää, Huikkala kertaa tapahtumia. Tämä on kuitenkin outoa, sillä esimerkiksi hankintojen tekeminen maahantuojalta maksoi yhtä paljon kuin työkalujen tilaaminen suoraan valmistajalta. Aseisiin on pääsääntöisesti laskettu jo valmiiksi agentin palkkio. - Näiden tulehtuneiden välien mukana tuli asekilpailutushanke, se oli varmaan 2007, jossa annettin ymmärtää, että halutaan Walther P99. Minun mielestäni tarkoitukselliseen Glockin syrjäyttämiseen ei olisi ollut mitään syytä, ja tein kantani selväksi ministeriön suuntaan. Tällöin sain kuulla, että Glock-pistooleja olisi ollut tuhatkunta rikki PTK:n varastoissa. Näistä ei tehdas, enkä minä, ollut kuullut lainkaan, verestää mies muistoja vuosien takaa. Hän jatkaa: - Sain soiton Sivulan Sepolta, että asian kimpussa askartelevat virkamiehet sisäasiainministeriöstä ovat tulossa IWA-messuille. He halusivat istua puhumaan asioista minun ja Poliisin tekniikkakeskuksen väen kanssa. Saimme siinä palaverissä ongelmat lopulta ratkaistuksi. - Kun tilataan, niin se on kuudesta kahdeksaan viikkoa, ja varaosat ovat meillä. Ilmeisesti tässä oli kuitenkin käynyt niin, ettei hajonneisiin Glockeihin vain ollut tilattu osia. Näin muistelen. Liekö sitten 14 KON T R OL LI 1 • 2012 ollut syy näiden välien tulehtumisen vai minkä, pohtii Huikkala. Tuon keskustelun jälkeen välit paranivat huomattavasti, ja se johti mittavaan huoltokampanjaan. Aseisiin järjestetty osien päivitys ei kuitenkaan koskenut vain vioittuneita aseita vaan myös toimivia. Asetalossa muistellaankin että minkäänlaista räknäystä siitä kuinka osuutta perusteena läpiviedylle kilpailutukselle, sekä muistuttaa, että tekniset vaatimukset ovat myös tarkentuneet aivan vasta. - Aloite kilpailutuksen järjestämiseksi tuli Poliisihallitukselta, ja me toimimme sen perusteella, Höysti tähdentää. Hänen mukaansa uudistus on ollut pitkäkestoinen prosessi vaatien niin kouluttajapuolen kuin asetekniikan asiantuntijoiden mittavaa panosta. Niinikään yhteistyössä Glock Ges.m.b.H:n kanssa ei ylikomisarion mukaan ole ollut moittimista sinä aikana, kun hän on ollut Poliisin Tekniikkakeskuksen palveluksessa: - Aseita on ostettu ja huollettu ihan normaalisti. Siihen aikaan, kun sisäministeriössä puuhattiin aiempaa kilpailutusta, en ollut vielä PTK:n palveluksessa, joten en voi kommentoida asiaa, Höysti kuittaa menneet ajat. Lipas Lippaaseen pitää mahtua vähintään viisitoista patruunaa. Musta on aina muodissa! Purkaminen Aseen ulkoisten pintojen pitää olla mattamustat, pois lukien valmistemerkinnät ja tähtäimet. Lippaan rungon pintojen pitää niin ikään olla mustat. Lippaan pohjalevyjä sen sijaan pitää olla saatavilla eri värisinä. monta asetta tuolloin 2007 oli rikki, ei Virroilla nähty. Suurpiirteinen ”tuhat” oli esillä vain keskusteluissa. - Mutta tässä nähtiin että puhumallahan asiat selviävät, Huikkala korostaa lopuksi. Asiat näissä kysymyksissä riitelevät, eivät niitä hoitavat ihmiset. Ylikomisario Ilkka Höystin mukaan virkaasetta ei suinkaan ole oltu missään vaiheessa nimenomaisesti vaihtamassa. Mies alleviivaa vielä hankintalainsäädännön Ase pitää voida purkaa puristamatta liipaisimesta. SHOW ME THE MONEY! Poliisihallituksesta kilpailutuspäätöstä kommentoimaan tavoitettiin poliisijohtaja Seppo Kolehmainen valvonta- ja hälytystoimintayksiköstä. - Kun katsotaan asiaa historiallisesta perspektiivistä, Glock perustuu tänään jo noin kolmekymmentä vuotta vanhaan konstruktioon. Asehankintaa ei ole aikanaan kilpailutettu nykylainsäädännön mukaisesti, joten halusimme kilpailuttaa nykyisen
aseteknisen osaamisen parhaan aseen. On erityisen tärkeää, että ase on mahdollisimman turvallinen, summaa Kolehmainen. Hän myöntää resurssien olevan toki tiukat, ja vaikuttaakin sen takia tyytyväiseltä uudistuksen lopputulokseen: - Ei tietenkään ole varaa vaihdattaa poliisin koko asekantaa. Uusille poliiseille annetaan Waltherit, ja samalla saimme itse asiassa halvemman aseen kuin tällä hetkellä on käytössä. Mutta Kolehmainen kiirehtii myös tähdentämään, ettei Glock ole huono: - Jos olisi, nehän kerättäisiin pois. Myös kansanedustaja Reijo Hongisto on pitkän virkauran poliisissa tehnyt ampumaasekouluttaja, joka tuntee niin asetekniikan kuin aseiden käyttämisenkin. Hongiston mielipide Glock-pistoolista ei eroa muista esitetyistä: - Glock on kestävä ammattimiehen työkalu. Walther ei kuitenkaan liene yhtään vähempää. Kuten Glock, myös Walther on automaattivarmisteisena yksinkertainen käyttää, eli taistelustressin kestävä. Ja edullinen hankkia, itse asiassa edullisempi kuin Glock. PTK:n rasituskoe osoitti Waltherin myös kestäväksi. Hongisto ei kuitenkaan niele perusteluita, miksi ase ylipäätään piti kilpailuttaa, puhumattakaan siitä, että speksit tehtiin jo lähtökohtaisesti sellaisik- si, ettei nyt käytössä olevalle työkalulle annettu mahdollisuuksia. - Glockissa ei ole mitään sellaista, mikä nimenomaan vaatisi aseen vaihtamista. Kilpailutusta ei olisi tarvinnut järjestää lainkaan. Waltherista puhutaan PTR-pistoolina, mutta nyt kun vain poliisi ja Tulli ottavat Waltherin käyttöönsä, synergiaedut nimenomaan heikkenevät entisestään, pahoittelee Hongisto. Hän viittaa synergiaeduilla esimerkiksi aseen lippaiden - pahimmillaan jopa koko aseen - vaihdettavuuteen partiokaverien kesken. - Kokemusteni mukaan poliisipartiossa on oltava kummallakin samanlainen virka-ase. Kenttäjohtaja joutuu erikoiseen tilanteeseen, jos partioita kootessa joutuu kaiken muun huomioitavan lisäksi huomioimaan senkin, mitkä aseet poliiseilla on. Siis Glockit omiin ja Waltherit omiin partioihinsa, kansanedustaja pohtii. Kyseessä tosin on vain marginaalinen esimerkki, mutta kun malleja lisätään entisestään, yhtälössä on yhä enemmän muuttujia, eikä se ole kenenkään etu. Hongiston mukaan synergiaetuja saavutetaan myös yhdenmukaisen koulutusjärjestelmän ja yhteensopivien varusteiden kautta. Waltherin myötä kuluja ei tule ainoastaan itse aseesta ja koulutusjärjestelmästä, vaan varuste- politiikka pitää miettiä uudelleen. Mikäli kilpailutusta ei olisi järjestetty ja Tulli olisi ottanut Glockin käyttöönsä, Suomessa olisi lopultakin ollut yksi koko viranomaiskentän läpäisevä henkilökohtainen virka-ase. Hankintalainsäädäntö ei liene ollut ylitsepääsemätön este, koska esimerkiksi Puolustusvoimat teki Glock-hankinnat suorahankintaperusteisesti ja aikoo vakaasti pitäytyä valitsemassaan työkalussa? Entäpä vahinkolaukaukset? Hongisto jakaa monen muun kanssa ajatuksen, että käyttäjähuollon yhteydessä tapahtuneet vahinkolaukaukset eivät ole asetekninen ongelma, vaan ongelma on koulutuksellinen. Tässä kohdin voidaan myös pohtia sitä, miksi huoltopurkamisen yhteydessä tapahtuneet vahinkolaukaukset eivät ole nousseet minkäänlaiseksi ongelmaksi Puolustusvoimissa, Rajavartiolaitoksessa tai Rikosseuraamuslaitoksessa? Kansanedustaja hämmästelee ylipäätään puheita käyttäjähuollon yhteydessä tapahtuneista vahinkolaukauksista: - Pidän erittäin erikoisena sitä, että tällä teknisellä vaatimuksella suljettiin Glock kilpailun ulkopuolelle. Itse asiassa vaatimushan taitaa jättää vain saksalaisia asevalmistajia jäljelle, Waltherin, H&K:n ja Sig Sauerin? KON T ROLLI 1 • 2012 15
P99Q:n luistin perässä on vireilmaisin. Toisin kuin muualla viranomaiskentässä näyttäisi, PTK:n mukaan poliisissa vahinkolaukauksen riski on koettu ongelmaksi. Ilkka Höysti kertoo, että esimerkiksi erään Glockin vahinkolaukauksia kartoittaneen tutkimuksen mukaan 55 vahinkolaukauksesta 22 aiheutui pesään unohtuneesta tai jääneestä patruunasta. - Tästä syystä huoltopurkamista ilman liipaisimen puristamista pidettiin yhtenä ehdottomista edellytyksistä, eikä sitä haluttu jättää vaatimuksista pois. Koulutus ei poista riskiä kokonaan, hän tähdentää. Mies tyrmää myös suoralta kädeltä ajatuksen muista hankintatavoista kuin julkisesta kilpailutuksesta: - Ei yksinkertaisesti ollut muuta vaihtoehtoa, hän korostaa viitaten lakiin julkisista hankinnoista (30.3.2007/348) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston Hankintadirektiiviin (2004/18/EY). Niin ikään Höysti kokee haastavaksi löytää synergiaa kilpailutusta edeltäneestäkään tilanteesta. Glockin lippaathan eivät ole vaihdettavissa täysin keskenään, koska esimerkiksi lyhyt Glock 19:n lipas ei ole riittävän pitkä Glock 17:n lipaskuiluun, minkä lisäksi asekanta oli muutenkin jo sirpaloitunut. Höystin mukaan Puolutusvoimien pistoolin käyttötarkoituskin on erilainen kuin PTR-viranomaisilla. - Puolustusvoimilla on käytössään kolme pistoolimallia, ja poliisillakin useampien 16 KON T R OL LI 1 • 2012 pistoolien lisäksi myös kahta revolveria, laskee Höysti, ja jatkaa, että Rajavartiolaitos ja Tulli ovat joka tapauksessa sitoutuneet hankkimaan pistoolia. Reijo Hongiston halu lopettaa virkaaseuudistus kiteytyy hänen näkemykseensä siitä, mihin poliisiorganisaation pitäisi vähät rahat kohdentaa: - Virkoihin kentällä. Se, että partioita on enemmän ja lähempänä toisiaan, on tärkeämpi turvallisuustekijä sekä kansalaisille että myös poliiseille itselleen, kuin se, että saadaan uusi ase, joka on kuitenkin työkäytössä korkeintaan yhtä hyvä kuin edellinen oli, hän viittaa vahinkolaukauksen riskiin. - Meidän pitää pitää huolta omistamme, Hongisto summaa jatkaen, ettei nuoria perheellisiä poliisimiehiä ja -naisia voi pitää työttöminä tai lyhyissä määräaikaisissa virkasuhteissa. Vaikka nyt kulut jäisivätkin kilpailutuksen toteuttamiseen sekä vaatimattomiin materiaalihankintoihin ja näiden vaatiman koulutusjärjestelmän luomiseen sekä ylläpitämiseen, sopimuskausi päättyy silti viimeistään kahdeksan vuoden kuluttua. Koska Poliisin Tekniikkakeskus on alleviivannut, ettei tarkoitus ollut päästä eroon Glockista, vaikuttaisi vähintäänkin kiusalliselta, mikäli kahdeksan vuoden kuluttua Walther valittaisiin jatkoon suorahankintanamenettelyl- lä ilman uutta kilpailutusta. Uusi kilpailutus maksaakin sitten taas ihan oikeaa rahaa. Ja kun se kilpailutus on vihdoin saatu suoritettua, voi poliisilla olla kolme päällekkäistä henkilökohtaista asejärjestelmää. Plus revolverit, jos niitä ei ole vielä saatu eläköitymisen myötä kerättyä tai muuten vaihdettua pois, sekä erityisryhmien pienet määrät muita pistooleja. Kun tätä arvioi kokonaisuutena, tuntuu rahan lisäksi poltetun viimeisetkin rippeet yhteisen viranomaisaseen synergiaeduista. Ilkka Höysti kieltäytyy kuitenkaan ottamasta kantaa siihen, miten hankinta järjestetään, kun sopimuskausi lopulta umpeutuu: - En ala ennustaa kahdeksan vuoden päähän. On mahdotonta tietää silloin vallitsevasta hankintalainsäädännöstä, linjaa hän. Myöskään poliisijohtaja Seppo Kolehmainen ei kykene antamaan tyhjentävää vastausta kysymykseen hankintatavasta. Hän on kuitenkin julkisen kilpailutuksen kannalla: - Jos tässä vaiheessa pitää jotain sanoa, niin mielellään lähdettäisiin järjestämään kokonaan uusi kilpailutus. Ja hankitaanhan tulevaisuudessa vielä muutakin. Höysti kertoo, että palveluspatruunan hankkimiseksi on parhaillaan meneillään yhteispohjoismainen projekti. Mistä tämä kaikki raha tulee?
LUKUSALI // Bruce Schneier Liars and Outliers: Enabling the Trust that Society Needs to Thrive John Wiley & Sons 350 sivua, hienoja kaavioita. tavat luottamusta yhteiskunnallisten toimijoiden välillä eri tavoin. Tänä vuonna voittaja on Bruce Schneier - jos turvallisuuspalkinto siis vain jaettaisiin. teksti: Antti Sirkkala J os keväällä ei aio lukea kuin yhden kirjan, kannattaa valita maaliskuussa ilmestynyt Liars and Outliers: Enabling the Trust that Society Needs to Thrive. Niteen kirjoittaja Bruce Schneier on yhdysvaltalaisen turvallisuusasiantuntemuksen kärkinimiä. Alun perin tietoturvallisuuden parissa vaikuttaneen kirjailijan vahvuus on turvallisuuden sosiaalisten mekanismien ymmärtämisessä: koska turvallisuus on yhteiskuntaa ja yhteiskunta ihmisiä varten, kaikki mikä on mahdollista, ei suinkaan ole järkevää. Liars and Outliers on paksua akateemiset laatuvaatimukset täyttävää teoriaa luottamuksen merkityksestä yhteiskunnalle: turvallisuus-käsitteen piiriin kuuluvat asiat liittyvät yhteiskunnan toimijoiden keskinäisen luottamuksen vahvistamiseen. Schneier alleviivaa, että ilman luottamusta yhteiskunta pahimmillaan romahtaa. Luottamus saa yhteiskunnan kukoistamaan: tuntemattomien välinen kanssakäyminen on helppoa ja mielekästä, yhteisön rakentaminen mahdollista ja yhteisö sisäisesti vahva. Yhteisölle onkin luontaista pyrkiä vahvistamaan toimijoidensa luotettavuutta hallintakeinojen avulla. Toisaalta liian voimakas hallinta johtaa stagnaatioon, eli myös sääntörikkureita tarvitaan. Mitä monimutkaisempi on keskinäisriippuvuuden varaan rakentuva järjestelmä, kuten vaikkapa moderni globaali maailma, sitä enemmän se tarjoaa mahdollisuuksia käyttää järjestelmää hyväksi. Schneierin mukaan kaikissa monimutkaisissa järjestelmissä on jonkinlaisia parasiitteja, ja turvallisuusjärjestelmät on luotu vastaamaan käyttäytymiseen, joka pyrkii rikkomaan yhteiskunnan normeja vastaan vähentäen yhteiskunnan toimijoiden keskinäistä luottamusta, mikä heikentää yhteiskunnan vakautta. Turvallisuusjärjestelmät, kuten vartiointi tai kameravalvonta, eivät ole ainoita yhteiskunnallisia hallintakeinoja. Schneier jakaa yhteiskunnan sisäisen käyttäytymisenhallinnan karkeasti moraaliin, maineeseen, yhteiskunnallisiin instituutioihin ja turvallisuusjärjestelmiin. Nämä keinot vahvis- Kirja jakautuu neljään osaan. Ensimmäinen osa valottaa luottamusta tieteen näkökulmasta tarkastelemalla sen merkitystä evoluutiossa ja sosiaalipsykologisena ilmiönä. Toisessa osassa Schneier esittelee edellä kuvatut mallit luottamuksen hallinnalle ja vahvistamiselle yhteiskunnassa. Kolmannessa osassa mallit haastetaan analyysien ja ristiriitojen avulla. Loppuun Schneier rakentaa tilannekuvan yhteiskunnan nykytilasta ja siitä, mitä on luvassa tulevaisuudessa. Bruce Schneierin keskeinen johtopäätös on, että niin teknologinen kehitys kuin järjestelmän laajeneminenkin (ihmisten määrän kasvaminen ja yhteistyömahdollisuuksien lisääntyminen, esimerkkeinä) kasvattaa turvallisuusjärjestelmien käytön tarvetta. Tämä on merkittävä ongelma. Turvallisuusjärjestelmät eivät ole aina tehokas keino vastata ongelmiin. Esimerkiksi moraali ja maine ovat huomiota herättävän tehokkaita ja halpoja keinoja hallita yhteiskunnan toimijoiden käyttäytymistä, mutta ne toimivat vain määrällisesti pienen toimijajoukon keskuudessa. Turvallisuusjärjestelmien rakentamisesta puuttuu myös liian usein asiantuntemusta. Järjestelmät ovat toisinaan alimitoitettuja, mutta ehkä vieläkin yleisemmin joko ylimitoitettuja tai väärin kohdennettuja. Kirja on hyvin jäsennelty ja loppuun asti mietitty - mitä Schneieriltä sopii odottaakin. Vaikka kyse onkin melko syvällisistä asioista, myös kenttämiehen on helppo tarttua opukseen. Ensinnäkin esimerkit ovat maanläheisiä ja arkipäiväisiä: niissä pohditaan niin tiiviiden lahkojen tarvetta suojella pedofiilijäseniään kuin rikollisjärjestöjen ryhmädynamiikkaakin. Toiseksi kirja auttaa yhteiskunnan toimintaan liittyvien turvallisuuskysymysten hahmottamista ja ymmärtämistä varsin kokonaisvaltaisesti. Soveltuvilta osin sivutaan myös ennestään turvallisuusammattilaisille tuttuja asioita, kuten lajitoverin surmaamisen vaikeutta ja luontaista miellyttämisen ja rehellisyyden tarvetta. Kenttätasolta turvallisuusasioita tarkastelevana näyttää siltä, että läksy turvallisuusjärjestelmien kohdentamisesta tai mitoittamisesta jäi monelta asioihin nykyään vaikuttavalta aikoinaan lukematta. Kirjaa sopiikin suorastaan tyrkyttää kaikille hallintotehtävissä työskenteleville, mutta erityisesti poliitikoille, joille turvallisuuskysymyksistä päättäminen kuuluu - ja ylipäätään kenelle tahansa, joka haluaa tai jonka kuuluisi ymmärtää kovaa turvallisuutta. Schneier osoittaa että turvallisuusjärjestelmät ovat hyödyllisiä vain tiettyyn pisteeseen asti. Tämän pisteen jälkeen hyöty kustannuksiin verrattuna heikkenee merkittävästi. Asiaa sopii tarkastella vaikkapa kenttäsikaesimerkin kautta: Järjestyksenpidollisessa tehtävässä yksi voi olla alimitoitettu ratkaisu. Kaksi miestä onkin paljon varmempi valinta. Toisaalta kolme tai jopa neljä voi olla kustannuksiin ja tehtävään verrattuna täysin hyödytön sijoitus. Vaikka absoluuttinen turvallisuus kasvaa, se ei kasva samassa suhteessa esimerkiksi henkilökustannusten – jotka ovat vakio - kanssa. E KON T ROLL I 1 • 2012 17
HAASTATTELU // Ulkomaalaisia suuruuksia esittelevä haastattelusarja jatkuu... Minä, Travis Haley teksti: Tom Lindblom | kuvat: HALEY Strategic Partners K uka olisikaan sopivampi haastatella lehteen jossa arvioidaan Blackwater-peliä, kuin mies joka on ollut heidän palveluksessaan! Kontrolli: Osa meistä on nähnyt sinut Magpulin dvd:llä ja osa YouTubessa Irakissa, mutta kertoisitko taustastasi? Travis Haley: Tiesin jo pienestä pitäen, että tulisin tavalla tai toisella toimimaan maani hyväksi, joko sotilaana tai lainvalvojana. Kasvoin kuunnellen isoisäni hurmeisia kertomuksia Normandian maihinnousun ensimmäisestä aallosta ja palveluksesta Tyynellämerellä, sekä Korean sodassa ilmavoimissa palvelleen isäni kertomuksia. Nämä kertomukset toimivat innoittajina ja viitoittajina elämässäni. Isäni sanoi aina, ettei hän välitä siitä, mitä elämässäni teen, kunhan se on jotenkin yhteisön hyväksi. Valmistuttuani lukiosta ryntäsinkin suoraan Etelä-Carolinan Paris Islandiin merijalkaväen alokaskoulutukseen, vaikka minulle oli myönnetty jalkapallostipendi floridalaiseen yliopistoon. Vietin 15 vuotta merijalkaväen vakinaisessa ja aktiivireservipalveluksessa, pääosin tiedustelussa (force recoinnnassance). Päätin aktiivipalveluksen perhesyistä ja kartoittaakseni muita mahdollisuuksia elämässä. Yksi uusi mahdollisuus olikin toimia yksityisenä operaattorina Blackwaterille Irakissa. Sen jälkeen perustin ensimmäisen yritykseni, SDI Tactical Inc:n, joka tarjosi koulutusta sotilaille, 18 KON T R OL LI 1 • 2012 poliiseille ja siviileille. Niiden vuosien aikana, kun työskentelin Irakissa ja Afganistanissa ja rakensin samalla omaa yritystäni, alkoi toiminta kasvaa koulutuksen lisäksi myös tuotteiden osalta. Magpul Industries Corporationin omistaja pyysikin samoihin aikoihin minulta apua koulutusyhtiön perustamiseksi Magpulille sekä minua heidän tuotteidensa kehittämisryhmän jäseneksi. Vuonna 2008 perustin Magpul Dynamics LLC:n, joka kasvoi nopeasti alan johtavaksi koulutusyhtiöksi. Syynä tähän oli uusi ja dynaaminen lähestymistapamme aseiden käsittelyyn ja taktiikkaan. Sen jälkeen perustin Magpul Industriesin tytäryhtiön, Randori Media LLC:n, jossa tavoitteeni oli käsikirjoittajan ja päätoimittajan ominaisuudessa tuottaa kouluttavia, innostavia ja viihdyttäviä opetuselokuvia erilaisille käyttäjille. Halusin myös tavoittaa eri käyttäjäryhmiä ja levittää tehokkaan aseenkäsittelyn ilosanomaa. Homma lähti lentoon, ja Magpulin myyntikäyrä nousi pystysuoraan. Obaman valinta vain lisäsi aseiden ja asekoulutuksen kysyntää. Kaiken tämän seurauksena tarjoutui myös minulle paikka Magpulin hallituksessa. Aikansa kutakin, ja lopulta päätin palata juurilleni ja perustin oman yhtiöni Haly Strategic Partners LLC:n. Teen taas sitä, mistä eniten pidän: koulutan ja kehitän uusia tuotteita. K: Suomessa asekoulutusta antavat pääosin eri viranomaisten omat kouluttajat. Vaikuttaa siltä, että Yhdysvalloissa on kysyntää myös yksityisille osaajille.
TH: Kyllä vain, USA:ssa on kysyntää yksityisille toimijoille. Tosin tässä tarjonta ylittää kysynnän. Tämän seurauksena suurimmalle osalle ei ole tarpeeksi töitä, ja toimintaa kuihtuu. Monen toimijan ongelma on myös se, että he eivät hyödyntäneet asevoimissa ja/tai lainvalvonnassaan suorittamaansa palvelusta riittävästi. Lisäksi monelta puuttuu innovatiivisuus ja business-vainu, ja homma ei vaan toimi. Tästä olen itse aina pyrkinyt kehittymään ja tuomaan tämän kehityksen liiketoimintaani. En siis halua olla vain hyvä kouluttaja, vaan haluan myös kehittää koulutusta ja uusia tuotteita, jotka vastaavat kentän todellisiin tarpeisiin. Yhtiöni perimmäinen tarkoitus on auttaa ihmisiä. Nyt ja aina. K: Onnistuuko saamisesi Suomeen tai vaihtoehtoisesti suomalaisten osallistuminen koulutuksiisi USA:ssa? TH: Yes. Asia voi vaatia jonkin verran hallinnollista säätöä, mutta mahdotonta se ei ole. K: Euroopassa ja Suomessakin vaikuttaa siltä, että poliitikoilla ja viranomaisilla on melkoinen halu kieltää yksityinen aseenomistus kokonaan. Miltä tilanne Atlantin toiselta puolelta katsottuna näyttää? TH: Aseettoman maan luominen tarkoittaa sitä, että kansalaiset solmivat joko vapaaehtoisesti tai pakotettuina sopimuksena ”järjestelmän” kanssa. Tosin yksipuolisen sopimuksen. Järjestelmä lupaa, että poliisi on aina puhelinsoiton päässä ja kansalainen luopuu kyvystään puolustaa itseään ja perhettään. Ongelma tässä järjestelyssä on se, että väkivalta kohdataan useimmiten yllättäen. Tällöin poliisin tehtäväksi jää vain tapahtuneen toteaminen ja jälkien korjaaminen. Jos sitten päättääkin rikkoa sopimusta ja puolustaa elämää aseella, onkin syyllinen. Mielestäni tämä on väärin. Niin amerikkalaisten, eurooppalaisten kuin kaikkien muidenkin tulee saada ja voida puolustaa itseään ja perhettään. Asevastainen ”älymystö” haluaisi unohtaa sen, että maailmassa on pahuutta. Pahuus ei sovi heidän haaveisiinsa paremmasta maailmasta. Heidän visioidensa mukaan meidän pitää luopua oikeuksistamme, jotta saavutamme väkivallattoman maailman. Maailman, jossa ei ole aggressiivisuutta. Heidän mukaansa väkivalta synnyttää väkivaltaa. Mielestäni itsensä älymystöksi nimenneet unohtavat, että paha pysyy pahana, oli sillä ase tai ei. Esimerkiksi Ruandassa tapettiin 800 000 ihmistä sadassa päivässä lähes pelkillä viidakkoveitsillä. Siis 300 ihmistä päivässä, kuusi minuutissa. Pitäisikö meidän kieltää veitset ja kirveet? Näkemykseni on, että jos niin sanotuilta kunnon kansalaisilta otetaan pois kyky tuottaa oikeutettua väkivaltaa, paha hallitsee. Pahat ihmiset löytävät aina syyn, välineen ja kyvyn tehdä pahaa, koska he ovat pahoja. Meidän on siis pidettävä kiinni oikeuksistamme, myös oikeudesta omistaa aseita, sillä muuten menetämme ne. Oikeuksien kaventaminen loppuu, kun ei enää ole mitään pois otettavaa. KON T ROLL I 1 • 2012 19
kuva: Timi Tikkanen Henkinen pääoma on aineettomuutensa vuoksi jatkuvassa muutoksen tilassa. Kun aineetonta pääomaa saatetaan omistettavaan ja hallinnoitavaan muotoon, sitä suojataan usein immateriaalioikeuksilla eli tekijänoikeudella tai teollisoikeuksilla. Puhutaan IPR:stä (Intellectual Property Rights) tai IPR-oikeuksista. 20 KON T R OL LI 1 • 2012