• Tämä Komposition erikoisnumero juhlistaa 80-vuotiasta Suomen Säveltäjät ry:tä. LEHDEN ENSIMMÄINEN OSA sukeltaa yhdistyksen kiehtovaan historiaan. Kaikuja ja käänteitä -kirjoitussarja tarkastelee yhdistyksen matkaa edellisen historiikin jälkeiseltä ajalta, vuosilta 1995–2025. Kirjoitussarjan osia rytmittävät valokuvat ja erilliset artikkelit säveltäjille tärkeistä teemoista. Ajankohtaisista uutisista alkaa puolestaan LEHDEN TOINEN OSA, joka tarjoaa pienen kurkistuksen siihen, millaisesta sisällöstä Kompositio yleensä koostuu. SUOMEN SÄVELTÄJIEN LEHTI >> 2/2025 K O M P O S I T I O K O M P O S I T I O K O M P O S I T I O
  • 2 • KOMPOSITIO 2/2025 KOMPOSITIO 2/2025 • 3 S uomen Säveltäjät ry on vuonna 1945 perustettu säveltäjien taiteilijajärjestö. Yhdistys tarjoaa puitteet eri puolilla maata ammattiaan harjoittavien taidemusiikin säveltäjien yhteisölle ja järjestää ammattiin liittyvää koulutusta, neuvontaa ja jäsenpalveluita. Se edistää suomalaista luovaa säveltaidetta sekä valvoo ja tukee säveltäjien taiteellisia, ammatillisia ja taloudellisia etuja sekä yhteiskunnallista arvostusta. Suomen Säveltäjät ry osallistuu toimintakenttäänsä liittyvien organisaatioiden toimintaan, ottaa kantaa ajankohtaisiin kulttuuripoliittisiin kysymyksiin ja vahvistaa avustuksilla ja muilla edistämistoimilla koko taidemusiikin kentän elinvoimaisuutta. Yhdistyksen tavoite on, että Suomen säveltäjillä on hyvät edellytykset harjoittaa ammattiaan ja että elävien säveltäjien asema taidemusiikissa vahvistuu.  composers.fi/tietoa-meista Julkaisija Suomen Säveltäjät ry Toiminnanjohtaja Vappu Verronen Päätoimittaja Lasse Lehtonen lasse.a.lehtonen@helsinki.fi Toimitussihteeri Hanna Isolammi hanna.isolammi@gmail.com Ulkoasu Antti Kangassalo / farm.fi Kansi Emc Salminen: Dance mixtape, 2023 Öljy puukuitulevylle, 57 x 38,5 cm ”Maalaus on osa musiikkiaiheista teossarjaa ’Värit soivat meissä sisäisesti’. Teokset ovat visuaalisia tapailuja sävelharmonioista.” Paino Topnova Oy ISSN 1799-8433 ISSN 1799-8441 (verkkoversio) Kompositio verkossa (pdf)  composers.fi/kompositio-lehti Komposition toteuttamisessa on käytetty Kopioston keräämiä kopiointikorvauksia. Kompositio on Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen (kultti.net) Suomen Säveltäjät ry Keilasatama 2 A, 02150 Espoo saveltajat@composers.fi puh. 09 445 589  composers.fi facebook.com/suomensaveltajat instagram.com/finnishcomposers Toimisto Toiminnanjohtaja Vappu Verronen Toimistoja viestintävastaava Laura Sallinen Projektisuunnittelija Petra Piiroinen Hallitus Osmo Tapio Räihälä, puheenjohtaja Niilo Tarnanen, varapuheenjohtaja Sanna Ahvenjärvi Sid Hille Anna Huuskonen-Kuhlefelt Tuomas Kettunen Olli Moilanen K O M P O S I T I O 2 20 25
  • 2 • KOMPOSITIO 2/2025 KOMPOSITIO 2/2025 • 3 Poimintoja 14 Arkistojen aarteet Kulttuurihistorian tutkija Janne Mäkelä valitsi viisi kiehtovaa nostoa Suomen Säveltäjät ry:n arkistosta vuosikymmenten varrelta. 5–47 Suomen Säveltäjät 1995–2025 Kimmo Korhonen ja Lasse Lehtonen pureutuvat yhdistyksen ydinalueiden muutoksiin vuodesta 1995 tähän päivään perustuen Suomen Säveltäjät ry:n aiempien puheenjohtajien Mikko Heiniön, Tapio Tuomelan ja Antti Auvisen, nykyisen puheenjohtajan Osmo Tapio Räihälän sekä edellisen ja nykyisen toiminnanjohtajan Annu Mikkosen ja Vappu Verrosen haastatteluihin. Suomen Säveltäjät 80 vuotta 34 Voiko musiikista kuulla säveltäjän sukupuolen? Outi Tarkiainen, Mioko Yokoyama ja Sonja Saarikoski keskustelevat säveltämisestä ja sukupuolesta. 42 Mitä opimme, vai opimmeko mitään? Ohjaaja ja libretisti Aleksi Barrièren kriittinen essee koronavuosista esittävän taiteen alalla. 4–49 Säveltäjä kuvissa Nykymusiikkikentän luottokuvaaja Maarit Kytöharju näyttää ja kertoo. 25 Neljä katsetta yhteistyöhön Muusikot kertovat, miten yhteistyö säveltäjien kanssa alkaa, mikä siinä kiehtoo – ja mikä on muuttunut aikojen saatossa. Tämä Komposition erikoisnumero juhlistaa 80-vuotiasta Suomen Säveltäjät ry:tä. LEHDEN ENSIMMÄINEN OSA sukeltaa yhdistyksen kiehtovaan historiaan. Kaikuja ja käänteitä -kirjoitussarja tarkastelee yhdistyksen matkaa edellisen historiikin jälkeiseltä ajalta, vuosilta 1995–2025. Kirjoitussarjan osia rytmittävät valokuvat ja erilliset artikkelit säveltäjille tärkeistä teemoista. Ajankohtaisista uutisista alkaa puolestaan LEHDEN TOINEN OSA, joka tarjoaa pienen kurkistuksen siihen, millaisesta sisällöstä Kompositio yleensä koostuu.
  • KOMPOSITIO 2/2025 • 5 4 • KOMPOSITIO 2/2025 AULIS SALLINEN 1990-luvun puolivälissä sain Pekka Hakolta pitkän listan säveltäjänimiä kuvattavaksi Suomalaisen musiikin tiedotuskeskuksen käyttöön. Tuolloin kuvasin ensimmäisen kerran Aulis Sallisen työnsä ääressä Helsingin Kulttuuritalolla. Ja tänä vuonna taas, 30 vuotta myöhemmin, kuvasin Aulis Sallisen työnsä ääressä, Naantalin Musiikkijuhlilla hänen kantaesitettävän Shaka-teoksensa harjoituksissa. Yli 35 vuotta muusikoiden hovikuvaajana toimineen Maarit Kytöharjun laaja kuva-aineisto kertoo suomalaisen säveltäjäyhteisön kasvusta, monimuotoistumisesta ja kansainvälistymisestä. Tässä lehdessä esillä oleva valikoima on osa Ammattisäveltäjä-näyttelyä, joka nähtiin vuonna 2025 Turun Sibelius-museossa ja Helsingin Musiikkitalossa. Maarit Kytöharju
  • Suomen Säveltäjät 1995–2025 KAIKUJA JA KÄÄNTEITÄ / JOHDANTO KIMMO KORHONEN EDITOINUT LASSE LEHTONEN PUHEENJOHTAJAT Mikko Heiniö 1992–2010 Tapio Tuomela 2010–2014 Antti Auvinen 2014–2024 Osmo Tapio Räihälä 2024– VARAPUHEENJOHTAJAT Jarmo Sermilä 1981–2005 Hannu Pohjannoro 2005–2006 Riikka Talvitie 2006–2011 Antti Auvinen 2011–2014 Olli Virtaperko 2014–2021 Niilo Tarnanen 2021– SUOMEN SÄVELTÄJÄT 1995–2025 TOIMINNANJOHTAJAT Tapio Tuomela 1992–1999 Annu Mikkonen 2000–2012; 2014–2019 Jari Eskola (va.) 2013–2014 Hanna Kosonen (ma.) 2020 Vappu Verronen 2020– KOMPOSITIO 2/2025 • 5 KA IKU JA JA KÄ ÄN TE ITÄ 4 • KOMPOSITIO 2/2025 S yyskuun 11. päivänä 1945 Kalervo Tuukkanen ja Erik Bergman tapasivat sattumalta taiteilijakoti Lallukan eteisessä ja ryhtyivät juttelemaan edellisenä päivänä kuolleesta kollegastaan Väinö Raitiosta sekä tämän modernistina kokemista vaikeuksista. Keskustelu laajentui koskemaan säveltäjien asemaa, ja esiin nousi ajatus säveltäjien etua ajavasta yhdistyksestä. Tuukkanen ja Bergman päättivät ottaa yhteyttä kollegoihinsa ja katsoa, saataisiinko yhdistys aikaan. Tästä Tuukkasen muistiin merkitsemästä kohtaamisesta alkoi prosessi, joka johti Suomen Säveltäjät ry:n perustamiseen reilua kuukautta myöhemmin, 15. lokakuuta 1945. Perustajajäseniä oli 28, joista puheenjohtajaksi valittiin Selim Palmgren. Tästä joukosta Suomen Säveltäjät on kasvanut 80 toimintavuotensa aikana noin 250 jäsenen ammatilliseksi yhteisöksi. Yhdistyksen jäsenmäärä on suomalaisten taiteilijajärjestöjen suppeimpia, mikä on osoitus säveltäjyyden erityisistä ammatillisista vaatimuksista. Jäsenmäärää tärkeämpää toiminnalle on kuitenkin ollut se, kuinka hyvin yhdistys on onnistunut tavoittamaan oman alansa tekijät ja kuinka hyvin se palvelee jäseniään: se tarjoaa säveltäjille yhteisön, käytännön hyötyjä ja vahvistusta ammatti-identiteetille. Moni onkin kertonut alkaneensa tuntea itsensä varsinaisesti ammattisäveltäjäksi juuri jäsenyyden myötä. Erkki Salmenhaara kiteytti yhdistyksen erityisyyden vuonna 1995 laatimassaan 50-vuotishistoriikissa ilmaisten, että Suomen Säveltäjissä yhdistyy ”toisaalta aatteellisen yhdistyksen, toisaalta ammattiyhdistyksen piirteitä”. Yhdistyksen säännöissä todetaankin, että sen tarkoituksena ”on toimia jäsentensä keskinäisenä yhdyssiteenä, valvoa ja tukea säveltäjien taiteellisia, ammatillisia ja taloudellisia etuja sekä edistää maan luovaa säveltaidetta”. Tulemme näkemään, miten Suomen Säveltäjät on Salmenhaaran historiikin jälkeen käynyt läpi määrätietoisen muutosja kehitysprosessin, joka on vakiinnuttanut yhdistyksen yhteiskunnallisesti arvostetuksi organisaatioksi. Nykyään yhdistys on olennaisesti kokoaan vaikutusvaltaisempi ja merkittävämpi toimija suomalaisessa musiikissa ja taidekentässä – mutta tämä on vaatinut visiota ja pitkäjänteistä työtä. •
  • 6 • KOMPOSITIO 2/2025 KOMPOSITIO 2/2025 • 7 M A A I L M A M U U T T U U, M U U T T U U KO SÄV E LTÄ J Y Y S? O S M O TA P I O R Ä I H Ä L Ä Puheenjohtajalta M A A R IT K Y T Ö H A R JU Jälkimmäinen kuvastaa toki yhteiskunnan muutosta yleensä, mutta koska taiteilijat ovat aina olleet liikkuvaista väkeä, tuo lukema ylittää selvästi kokonaisväestön muualla syntyneiden osuuden. Minulla ei ole sinänsä mitään konjakkia tai sikareita vastaan (en tosin polta, ja konjakkia mieluummin nuuhkin single malteja), mutta herrakerhoa en kaipaa. Jäsenistömme muuttuminen heterogeenisemmaksi on ainoastaan hyvä asia. Suomen asukkaista alle puolet on miehiä, joten on vain paikallaan, että myös säveltäjien ammattikunnan sukupuolijakauma korjaantuu vastaamaan paremmin väestöpohjaa. On myös niin, että jäsenistön erilaiset taustat tuovat väistämättä mukanaan erilaisia ajatteluja lähestymistapoja, eikä se voi kuin rikastuttaa ja vahvistaa musiikkiamme, taidettamme. Ilmapiiri on muuttunut sallivammaksi, erilaisia toimintatapoja ja estetiikkoja ei enää kummeksuta saati väheksytä tavoilla, joita saattoi nähdä vain joitakin vuosikymmeniä sitten. Vielä jäsenyyteni alkuaikoina 1990-luvulla yhdistyksen sisäänlämpiävyys oli nimittäin rakenteellista, sillä jäseneksi ei voinut hakea itse, vaan jonkun jäsenen tuli suositella uutta jäsentä hallitukselle. Varmaan kaikkien suosituksiin pyrittiin suhtautumaan tasapuolisesti, mutta voinee olettaa, että joidenkin suositus oli muita painavampi. Minua suositteli jäseneksi opettajani Harri Vuori, ja minut hyväksyttiin kerrasta, varmaan koska Harri tunnettiin vakaaksi ja arvostelukykyiseksi säveltäjäksi. Tosin kun olen sittemmin puheenjohtajana silmäillyt nykyisten hakijoiden upeita, taidolla ja kunnianhimolla tehtyjä teoksia, olen miettinyt, JÄSENISTÖN ERILAISET TAUSTAT TUOVAT VÄISTÄMÄTTÄ MUKANAAN ERILAISIA AJATTELUJA LÄHESTYMISTAPOJA, EIKÄ SE VOI KUIN RIKASTUTTAA JA VAHVISTAA MUSIIKKIAMME, TAIDETTAMME. K un minut vuonna 1994 hyväksyttiin Suomen Säveltäjät ry:n jäseneksi, yhdistys oli kaikin tavoin nykyistä pienempi. Paljon on tänä aikana muuttunut. Havainnollistan eroa nykyiseen: Helsingin Kalastajatorpalla lokakuussa 1995 järjestetty yhdistyksen 50-vuotisjuhla oli upea iltapukutilaisuus, johon säveltäjät marssivat smokeissa ja frakeissa, ja joidenkin rouvien iltapuvuissa olisi voinut saapua vaikka Linnan juhliin. Siinäpä tulikin heti ensimmäinen merkittävä muutos: kun astelin hieman arkana, vastikään 30 täyttäneenä säveltäjänalkuna ensimmäiseen Säveltäjien kokoukseeni Runeberginkadun toimistolle, tulin maailmaan, jota leimasi sikarin ja konjakin tuoksu. Olin saapunut herrakerhoon, jonka vajaan sadan jäsenen joukossa oli sillä hetkellä vain neljä naista. Ulkomailta Suomeen muuttaneita oli kuusi. Tuon joukon saattoi vielä ylellisesti syöttää, juottaa ja tanssittaa kera kumppanien ja kutsuvieraiden, mutta nykyään sellaiseen ei olisi enää varaa – meitä on niin paljon! Kenties näkyvin muutos yhdistyksessämme onkin ollut demografinen: tätä kirjoittaessani jäsenmäärä on 250, ja muiden kuin miesten osuus tästä joukosta on jo vajaa 16 %. Koska naisten ja muunsukupolisten määrä painottuu nuorempiin säveltäjiin, heidän osuutensa tulee lähivuosina kasvamaan entisestään. Muualta Suomeen tulleita on noin 17 %.
  • 6 • KOMPOSITIO 2/2025 KOMPOSITIO 2/2025 • 7 mahtoiko silloisen hallituksen luotto suositukseen olla liiankin suuri, sillä pääsin jäseneksi kasalla pökellyksiä, jollaisten olemassaolosta olen sittemmin posket punoittaen halunnut vaieta... Esteettiset ratkaisut saattoivat jakaa mielipiteitä niin rajusti, että jäsenvalinta meni umpisolmuun. Heti ensimmäiseen kokoukseeni hallitus toi jäsenistön päätettäväksi yhden hakijan jäsenyysasian, koska se ei itse osannut päättää, voidaanko tämä hyväksyä – näkemykset sävellyksistä ja säveltäjän ammattimaisuudesta nimenomaan taidemusiikin tekijänä olivat menneet niin pahasti ristiin. Monipolvisen ja ajoittain kiivaankin sanailun aikana kysyttiin, että jos tähän yhdistykseen saa kävellä sisään tällainenkin tekijä, niin alkaako osa kävellä toisesta päästä ulos... Mihin sellaiset puristit olisivat menneet, sitä ei toki sanottu. Tämä nyttemmin jo edesmennyt säveltäjä hyväksyttiin sitten äänestyksen jälkeen jäseneksi, eikä Suomen Säveltäjät siitä pilalle mennyt. Jäsenkriteerit ovat kuitenkin edelleen hyvin tarkat, eikä yhdistys ole missään vaiheessa pyrkinyt aktiivisesti laajentumaan lisää jäseniä haalimalla. Kriteerit ovat säveltäjän tuotannon taiteellinen arvo, sen laajuus ja monipuolisuus sekä säveltäjänä toimimisen ammattimaisuus. Nämä ovat tietenkin kaikki tulkinnanvaraisia, ja yksi vahvasti täyttyvä kriteeri saattaa korvata toisen, puuttuvan. Taiteellisen arvon määrittely on subjektiivista, tuotannon laajuus ja monipuolisuus suhteellista. Silloin toiminnan ammattimaisuus voi olla ratkaisevaa. Suomen Säveltäjien jäsenyys kuvastaa juuri sitä, mikä on muutenkin erona taiteen ja populaarin välillä. Jäsenemme pyrkivät työssään ja tuotannossaan ensisijaisesti korkealaatuiseen taiteeseen, kun populaarikulttuurin puolella taiteellisuus on yksi tekijä, jolla ei ole suurtakaan itseisarvoa, mikäli teos ei muuten menesty eli ei tuota. Ja ennen kuin kukaan ryntää väittämään vastaan, totean ettei tämä ole arvoarvostelma; taiteen ja populaarin keskinäinen laatuvertailu on sitä kuuluisaa hyvän lattian ja huonon katon vertailua. Suomen Musiikintekijät ry:tä tarvitaan edistämään populaarimusiikin tekijöiden asioita, ja onneksi yhteistyö yhdistystemme välillä on nykyään hyvää ja hedelmällistä. Meillä on muuten lukuisia jäseniä, jotka kuuluvat molempiin yhdistyksiin, ja se on vallan erinomainen asia, koska se muistuttaa siitä, että säveltäjällä voi olla monenlaisia toimintoja ja tavoitteita. Taiteen tekemisen ammattimaisuus yhdistää kenties eniten meitä kaikkia. Hyvin harva meistä elää pelkillä sävellystöillään ja niistä saatavilla tilausja tekijänoikeustuloilla. Työskentelyapurahat helpottavat, mutta niitä saavat suhteellisen harvat. Useat meistä elättävät itsensä opettamalla, soittamalla, kirjoittamalla, tutkimalla, tuottamalla, kuka milläkin. Kuitenkin ammattisäveltäjän identiteetin päällimmäinen asia on säveltäjyys. Meistä jokainen lienee minäkuvassaan ensin säveltäjä ja vasta sitten opettaja, soittaja tai tutkija. Itsensä elättäminen on ollut taidemusiikin säveltäjälle haaste aina. Meillä Suomessa asiat ovat silti edelleen kohtalaisen hyvin. Kun kysyin saksalaiselta kustantajaltani, miten säveltäjät Manner-Euroopassa yleensä elättävät itsensä, vastasi hän silmää räpäyttämättä ”tarjoilijana tai taksikuskina”. Arvokkaita ammatteja, kyllä, mutta useimmat meistä ovat onneksi sivutöissään lähempänä ammattimaista säveltämistä. Oikeastaan suurin säveltäjän ammatillista toimintaa hankaloittava asia on tätä nykyä se, että olemme alkaneet kadota julkisuudesta. Emme kaikki toki yksilöinä, mutta nykytaidemusiikin tekemistä ei enää tunnisteta eikä siksi edes tiedetä tunnustaa yhtä tärkeäksi taidemuodoksi kuin uutta kirjallisuutta, kuvataidetta, teatteria, tanssia, elokuvaa. Populaarikulttuuri on korvannut taidemusiikin sanomalehtien kulttuurisivuilla, mikä tosin johtuu siitä, että internet on jyrännyt perinteiset sanomalehdet klikkiotsikoita tarjoileviksi ketjuravintoloiksi. Maailmassa, jossa kaiken pitää olla myytävissä, taidemusiikki on kovin ”hidas” tuote. Samalla tuo hitaus on sen suurin voima, sillä toisin kuin klikkiotsikko, laadukas taide kestää aikaa. Tämä on niin arvokas asia, että sitä olemme puolustaneet jo 80 vuotta. Tältä tieltä emme myöskään peräänny, sillä taiteen tekeminen on korkeinta, mihin ihminen kykenee, ja runoilija Juhani Siljon sanoin me säveltäjät olemme saaneet käskyn ja määrän ”nousta kukkuloille elon kirkastetun”. • TAITEEN TEKEMISEN AMMATTIMAISUUS YHDISTÄÄ KENTIES ENITEN MEITÄ KAIKKIA. HYVIN HARVA MEISTÄ ELÄÄ PELKILLÄ SÄVELLYSTÖILLÄÄN JA NIISTÄ SAATAVILLA TILAUSJA TEKIJÄNOIKEUSTULOILLA. TAIDEMUSIIKKI ON KOVIN ”HIDAS” TUOTE. SAMALLA TUO HITAUS ON SEN SUURIN VOIMA, SILLÄ TOISIN KUIN KLIKKIOTSIKKO, LAADUKAS TAIDE KESTÄÄ AIKAA.
  • 8 • KOMPOSITIO 2/2025 KOMPOSITIO 2/2025 • 9 M inut valittiin Suomen Säveltäjien jäseneksi 22-vuotiaana, vuonna 1971. Yhdistys oli tuolloin täysin eri näköinen kuin nykyisin. Jäseniä oli vain 53, ja jäsenkriteerit olivat tiukat. Jonkun yhdistyksen jäsenen piti ehdottaa uutta jäsentä – vasta 1990-luvun lopussa jäsenyyttä saattoi itse hakea. Sääntöjen mukaan säveltäjän tuli olla Suomen kansalainen, jonka tuotannon täytyi olla taiteellisesti arvokasta. Taiteellisen arvon osoituksena ei pidetty esteettisiä seikkoja, vaan sitä, että säveltäjällä oli joko loppututkinto, kuten Sibelius-Akatemian sävellysdiplomi, tai että hänen teoksiaan oli esitetty merkittävissä yhteyksissä – omassa sävellyskonsertissa tai jonkun ammattiorkesterin toimesta. Tuotantoa piti myös olla riittävästi. Korostettiin siis vankkaa ammatillista pohjaa – opiskelijoita ja harrastelijoita ei yhdistykseen hevin hyväksytty. Omalta kohdaltani tuotannon arvokkuuskriteerit olivat liittyessäni täyttyneet: olin saanut sävellysdiplomin keväällä 1971, 1. sinfoniani oli kantaesitetty HKO:n konsertissa helmikuussa 1971, ja tuotantoakin oli jo alkanut kertyä. Y hdistyksen kokoukset olivat ennen vuosituhannen vaihdetta kollegiaalisia. Kaikki tunsivat toisensa, eikä kokouksissa juurikaan riidelty. Tosin musiikin tyylikysymyksistä tuli joskus kiivastakin väittelyä. 1970-luvulla erään vuosikokousillallisen yhteydessä Kari Rydman ja Paavo Heininen rupesivat kiistelemään, pitääkö SÄV E LTÄ JÄ­ Y H D I S T Y K S E N TO I M I N TA A JA H E N K I LÖ I TÄ V U O S I K Y M M E N I E N VA R R E LTA KALEVI AHO S U O M EN S ÄV EL TÄ JÄ T R Y :N A R K IS T O KALEVI AHO ON TOIMINUT SUOMEN SÄVELTÄJIEN HALLITUKSESSA USEANA ERI VUOSIKYMMENENÄ. TÄSSÄ KIRJOITUKSESSA HÄN KERTAA AINUTLAATUISIA MUISTOJA IHMISISTÄ, TAPAHTUMISTA JA ILMIÖISTÄ, JOTKA HEIJASTAVAT SAMALLA SÄVELTÄJÄYHTEISÖN MUUTOKSIA.
  • 8 • KOMPOSITIO 2/2025 KOMPOSITIO 2/2025 • 9 nykymusiikin tavoittaa ”tavallinenkin” kuulija. Tilanne kärjistyi lopulta niin, että Heininen otti vesikannun ja kaatoi siitä lorauksen Rydmanin päälaelle. Rydman suivaantui tästä niin, että poistui paikalta, kuten vähän myöhemmin myös Heininen. Rydmania ei sen jälkeen enää vuosikokouksissa näkynyt. Erik Bergman ja Einar Englund väittelivät vieläkin kiihkeämmin viitisentoista vuotta myöhemmin. Molemmat kritisoivat aluksi ystävällismielisesti toistensa estetiikkaa, mikä muuttui vähitellen ilmiriidaksi. Englund moitti Bergmania tämän teosten päälleliimatuista efekteistä (påklistrade efekter), Bergman taas haukkui Englundin musiikin konservatiivisuutta. Lopulta Bergman rupesi heiluttelemaan haarukkaa niin vaarallisesti, että Englund poistui. Hän ei halunnut enää koskaan käydä vuosikokouksissa. Vuonna 1975 minut valittiin ensimmäistä kertaa yhdistyksen johtokuntaan. Puheenjohtajana toimi tuolloin rauhallinen ja hillitty Erkki Salmenhaara, joka ei koskaan kiihtynyt mistään. Hän teki poikkeuksellisen uhrautuvaa työtä suomalaisen musiikin eteen, myös järjestötoimissa. Hän oli kuitenkin Joonas Kokkosen kanssa eri mieltä Luovan säveltaiteen edistämissäätiön (LUSES; nykyisin Musiikin edistämissäätiö MES) toimintatavoista, joita Kokkonen oli ollut kehittämässä. Kokkonen oli vielä 1970-luvulla musiikkielämän suuri auktoriteetti, joka ei suvainnut varpailleen astumista. Salmenhaara päätti jättää yhdistyksen puheenjohtajuuden vain kahden vuoden jälkeen, jotta ei kärjistäsi kiistaa. Hänen tilalleen valittiin neljäksi vuodeksi (1977–1981) Olavi Pesonen, joka oli toiminut puheenjohtajana jo aikaisemminkin, vuosina 1956–1965. Pesonen oli luotettava vanhemman polven järjestömies ja säveltäjä. Hän oli toiminut Leevi Madetojan holhoajana tämän surullisina loppuvuosina, ja hänellä riitti loputtomasti kerrottavaa Madetojasta, hänen puolisostaan L. Onervasta, Uuno Klamista, Aarre Merikannosta ja muista tuon ajan säveltäjistä ja kulttuurihenkilöistä. Pekka Hako ehti haastatella hyvämuistista Pesosta ennen hänen kuolemaansa vuonna 1993. Haastatteluaineistosta voi lukea enemmän tämän lehden arkistoaiheisesta artikkelista sivuilla 14–17. Teoston vuosikokousillallisten traditiona oli, että Pesonen piti aina kaunopuheisen, kaikkien retoriikan sääntöjen mukaisen ylistysja maljannostopuheen Teoston henkilökunnalle, jolloin Erik Bergman alkoi yleensä häiriköidä Pesosen puhetta välihuomautuksillaan. Pesonen ei tästä loukkaantunut, vaan koki tilanteen leikiksi. Pesosen jälkeen puheenjohtajana toimi yhdentoista vuoden ajan Usko Meriläinen. Hän oli tiukka jäsenvalinnassa ja korosti ehdotetun säveltäjän ammatillisuutta. Kun Ilkka Kuusisto esitti vuonna 1983 17-vuotiasta Olli Mustosta yhdistyksen jäseneksi, Meriläinen vastasi, että yhdistyksen kokouksissa nautitaan alkoholijuomia, eikä sellainen ympäristö sovi alle 18-vuotiaalle. Mustonen valittiin jäseneksi lopulta vuonna 1989. Mikko Heiniöstä tuli puheenjohtaja Meriläisen jälkeen vuonna 1991. Jo Uskon aikana Suomen Säveltäjien ja Säveltäjät ja Sanoittajat Elvis ry:n (nykyisin Suomen Musiikintekijät ry) suhteet kiristyivät. Tilanne kärjistyi entisestään Mikon puheenjohtajakaudella 1990-luvulla, mistä voi lukea enemmän tämän numeron ”genresotaa” käsittelevästä historiaosuudesta sivuilla 12–13. Yhdistyksen sihteerinä toimi 1970-luvun alussa Mirja Aro, hänen jälkeensä lyhyemmän aikaa Risto Kivelä, Harri Wessman ja Taimi Kyyrö. Lopulta vuonna 1982 sihteerinä aloitti Maarit Anderzén. Maarit oli yhdistyksen äitihahmo, loistava matkojen ja tapahtumien organisaattori. Pohjoismaisten musiikkipäivien ja muiden ulkomaanmatkojen yhteydessä Maarit piti huolta siitäkin, etteivät säveltäjät joutuneet huonoille teille. Hän arkistoi huolellisesti kaikki yhdistyksen paperit, valokuvasi kokouksia, matkoja ja jäsenistöä, järjesti kuvat ja varusti ne päivämäärin ja nimin. Maarit kävi eläkkeelle siirtymisensä jälkeenkin yhdistyksen vuosikokouksissa aivan loppuun saakka ennen yllättävää kuolemaansa vuonna 2022. Annu Mikkonen aloitti sihteerinä Maaritin jäädessä eläkkeelle 1996. Hän ja Mikko Heiniö muodostivat vuosikausiksi tukirangan koko ajan kasvavan yhdistyksen toiminnalle. J äsenyyteni alkuaikoina Suomen Säveltäjien koko ja jäsenkunta olivat hyvin erilaiset kuin nyt. Yhdistys kasvoi yleensä 3–4 uuden säveltäjän vuosivauhtia, mutta kun samaan aikaan vanhempia säveltäjiä kuoli, jäsenmäärä vuoden 1989 lopussa oli edelleen vain 91. Jäsenmäärä ylitti sadan vasta vuonna 1993. Joukon ainoana naispuolisena säveltäjänä oli jo perustamisvuonna 1945 yhdistykseen valittu Helvi Leiviskä. Ehdin tavata Helvin pariin kertaan vuosikokouksissa, joissa hän aktiivisesti kävi. Kesti aina vuoteen 1980 saakka, ennen kuin yhdistykseen valittiin seuraavat nais
  • KOMPOSITIO 2/2025 • 11 10 • KOMPOSITIO 2/2025 S uomen Säveltäjät on vuosikymmenien kuluessa luonut vankat ja suurelta osin vakiintuneet rutiinit. Yhdistyksen hermokeskuksena on jäsenkunnan keskuudesta vaaleilla valittu hallitus, jossa on puheenjohtajan lisäksi varapuheenjohtaja ja viisi muuta jäsentä. Vielä 1990-luvulla ja 2000-luvun alkuvuosina hallituksen kokoonpanon vaihtuvuus oli huomattavan vähäistä. Usein kokoonpano pysyi vuodesta toiseen samana tai uusiutui vain yhdellä jäsenellä, ja monille jäsenille tuli pitkiäkin hallituskausia. Voi tietenkin ajatella, että vuosien tuoma kokemus toi vakautta ja syvyyttä hallituksen työhön. Mikko Heiniön mukaan kyse oli muustakin: ”Olin 18 vuotta puheenjohtajana. Voi tulla kuva, että siitä asemasta pidettiin kynsin hampain kiinni, mutta ei siihen kauheasti ollut tunkua. Kun Usko Meriläinen halusi eroon tehtävästä, hän ylipuhui minuakin siihen pitkään, varmaan kuusi vuotta.” Tärkeä avaus hallituksen kokoonpanossa tapahtui 2003, kun Riikka Talvitiestä tuli sen ensimmäinen naispuolinen jäsen. Talvitien hallitusjäsenyyden alkuvuosina hallituksessa tapahtui nuorennusleikkaus, kun muutamassa vuodessa moni sen pitkäaikainen jäsen luopui paikastaan, ja tilalle tuli nuoremman sukupolven säveltäjiä. Talvitiestä tuli varapuheenjohtaja 2006, ja kun Mikko Heiniö luopui puheenjohtajuudesta 2010, pyydettiin Talvitietä asettumaan ehdolle. Myös Tapio Tuomelaa oli pyydetty puheenjohtajan vaaliin, ja hän voitti äänestyksessä Talvitien yhdellä äänellä. Naispuolisia jäseniä yritettiin houkutella mukaan hallitustyöhön jatkossakin, mutta halukkaita ei juuri löytynyt. Seuraava naisjäsen saatiin hallitukseen vasta 2016, kun Minna Leinonen valittiin. Viime vuosina naisten osuus hallituksessa on kasvanut. Heiniön puheenjohtajakaudella 1992–2010 toimisto kehittyi ammattimaisempaan suuntaan. Vuonna 2000 perustettiin uusi toiminnanjohtajan tehtävä, johon siirtyi aiemmin vuodesta 1996 lähtien sihteerinä ja taloudenhoitajana toiminut Annu Mikkonen. Vuodesta 2020 lähtien tehtävää on hoitanut Vappu Verronen. Toimistolla on lisäksi ollut jo pitkään puolipäiväinen toimistosihteeri. Vuonna 2021 yhdistykseen palkattiin toinen vakituinen täysipäiväinen työntekijä, tällä hetkellä toimistoja viestintävastaavan nimikkeellä. Heiniö korostaa tiivistä yhteistyötä puheenjohtajan ja toiminnanjohtajan välillä: ”En asunut Helsingissä, mutta puhuimme joka arkipäivä puhelimessa. Annulta tuli minulle tieto kentältä ja toimiston asioista. Minä puolestani puhuin Annulle paljon Teostosta, jolloin hän saattoi myöhemmin osallistua Teoston kokouksiin. Kävimme asiat aina etukäteen läpi – en voinut ajatellakaan, että olisimme menneet hallituksen kokouksiin niin, että puheenjohtajalla ja toiminnanjohtajalla olisi erilainen näkemys siitä, miten asioita viedään eteenpäin.” jäsenet, Anneli Arho ja Kaija Saariaho. Heitä seurasivat Ann-Elise Hannikainen vuonna 1986 ja Jovanka Trbojević vuonna 1994. Vasta 1990-luvun loppuvuosista lähtien naisten määrä alkoi kasvaa tasaisesti. Silloin, kun säveltäjäyhdistyksessä oli vielä alle sata jäsentä, kaikki tunsivat toisensa. Useimmilla oli jonkinlainen käsitys myös kollegojen tuotannosta ja tyylistä. Nyt kun jäseniä on 250, näin ei enää ole. Myönnän, etten tiedä yhdistyksen uusimpien jäsenten tuotannosta juuri mitään, enkä ole varma, tuntevatko uusimmat jäsenetkään vanhempien kollegojen sävelH A L L I T U S T E N M U O D O S T U M I S E S TA V U O S I E N VA R R E L L A KIMMO KORHONEN lyksiä. Kerran 1990-luvun alkupuolella Lasse Jalava yritti käynnistää keskustelua muutamien nuorempien säveltäjien kanssa Aulis Sallisen 5. sinfoniasta. Keskustelusta ei tullut mitään, koska kukaan nuoremmista ei ollut kuullut Sallisen sinfonioita. On hieno asia, että yhdistyksessä on paljon jäseniä. Toivottavasti kuitenkin kollegiaalisuus eri ikäpolvien kesken edelleenkin säilyisi, eikä laajentunut yhdistys jakautuisi omiin alaklikkeihinsä. Yhteisellä asiallahan me lopulta tässä yhdistyksessä olemme. • ”KUN USKO MERILÄINEN HALUSI EROON TEHTÄVÄSTÄ, HÄN YLIPUHUI MINUAKIN SIIHEN PITKÄÄN, VARMAAN KUUSI VUOTTA.” – MIKKO HEINIÖ 
  • KOMPOSITIO 2/2025 • 11 10 • KOMPOSITIO 2/2025 ERIK BERGMAN Joskus joku kuva jää ottamatta tai epäonnistuu. Sellaiset muistaa yllättävän hyvin. Kuvasin Tampere Biennalessa 90 vuotta lähestyvää Erik Bergmania, joka istui katsomossa Aamulehteä silmäillen. Kannessa oli Hullujen päivien mainos, iso teksti: ”Yhä vaan hullummat päivät”. Mutta joko valotuksessa tai filmin kehityksessä tapahtui jotain, eikä negatiivista saanut mitään irti! Onneksi minulla on ollut monia muita hyviä tilaisuuksia Bergmanin kanssa. Tässä Avanti!-kamariorkesterin 2001 järjestämät 90-vuotisjuhlat Kulttuuritalolla, jossa säveltäjää juhlisti koko joukko Suomen musiikkielämän tähtiä. Maarit Kytöharju Valokuvia säveltäjistä vuosien varrelta
  • 12 • KOMPOSITIO 2/2025 KOMPOSITIO 2/2025 • 13 KA IKU JA JA KÄ ÄN TE ITÄ Suomen Säveltäjät 1995–2025 KAIKUJA JA KÄÄNTEITÄ / 1 KIMMO KORHONEN EDITOINUT LASSE LEHTONEN MUISTELUJA 1990-LUVULTA: ”GENRESOTA” JA MUSIIKIN TUKEMISEN ERILAISET TAVAT Harva musiikinkuuntelija vetää tänä päivänä tiukkaa, arvottavaa jakolinjaa eri musiikkigenrejen välille. Jaottelulla on kuitenkin merkitystä esimerkiksi tukija tekijänoikeusjärjestelmissä. Yksi osoitus tästä on 1990-luvulla Suomen Säveltäjiäkin merkittävästi koskettanut Teoston genresota. S U O M EN S ÄV EL TÄ JÄ T R Y :N A R K IS T O
  • 12 • KOMPOSITIO 2/2025 KOMPOSITIO 2/2025 • 13 KA IKU JA JA KÄ ÄN TE ITÄ ”N ykymusiikki ei pitemmän päälle voi olla oma, riippumaton maailmansa. Se ei voi muuttua puhtaasti kaupalliseksi, mutta se ei liioin voi toimia tekijöiden oman sponsoroinnin varassa, vaan sen täytyy saavuttaa vastakaikua yhteiskunnan rahanvartijoissa. Se ei voi koskaan tulla suurten massojen huviksi, mutta se ei liioin saa unohtaa sitä yleisöä, joka miehittää muut taidemusiikkitilaisuudet.” Näin totesi Mikko Heiniö Suomen Säveltäjien vuosikokouspuheessaan helmikuussa 1992 tultuaan valituksi yhdistyksen uudeksi puheenjohtajaksi Usko Meriläisen jälkeen. Lähihorisontissa siintäneen yhdistyksen 50-vuotisjuhlan orastavaa kajoa varjosti taloudellinen epävarmuus, jota 1990-luvun alun lama ja pohdiskelu Suomen todennäköisestä liittymisestä Euroopan unioniin syvensivät. Taloudellisiin kysymyksiin liittyi myös näiden vuosien keskeisin Suomen Säveltäjiä koskenut kiistakysymys: Teoston piirissä käyty väittely siihen asti sovelletun genrejärjestelmän korvaamisesta uudella järjestelmällä. Teokset luokiteltiin tuohon aikaan kolmeen genreen partituurin kompleksisuuden perusteella, ja tämän mukaan määräytyi, mitä esityksestä maksettiin per minuutti. Mutta miten huomioida orkesterimusiikin ja popmusiikin aivan erilaiset luomisprosessit ja niiden vaatima työmäärä? Rytmimusiikin tekijät vaativat Teostoa luopumaan genreistä siten, että vain kestolla olisi merkitystä, oli kappale millainen tahansa. Tämän ”genresodaksi” kutsutun, Teoston jaottelussa vakavan musiikin ja kevyen musiikin – eli taidemusiikin ja rytmimusiikin – tekijöiden kiistan Mikko Heiniö sai vastaansa heti puheenjohtajakautensa aluksi. ”Tämä oli aika lailla järjestöjen välinen kiista, ei niinkään tekijätasolla”, Heiniö huomauttaa. ”Tunsin toki paljon tekijöitä kevyenkin musiikin puolelta, ja muistan yhden monista tapaamisista Aarno Ranisen kanssa. Hän kertoi käyneensä Musiikin tiedotuskeskuksessa katsomassa meidän partituureja ja sanoi, että ’kyllä te kovaa kamaa kirjoitatte’. Siihen minä vastasin, että ’kyllä ammattimies aina ammattimiehen tunnistaa’.” Järjestöjen välillä oli paitsi musiikkityylien välisiä myös periaatteellisia eroja, niin kuin tuolloin Suomen Säveltäjien sihteerinä ja taloudenhoitajana sekä myöhemmin toiminnanjohtajana työskennellyt Annu Mikkonen korostaa. ”Jäseniä valittaessa on kevyellä puolella ainakin aiemmin pidetty ammattimaisuuden mittarina tekijänoikeustulojen määrää, vakavalla puolella puolestaan on kiinnitetty huomiota erityisesti ’käsityötaitoon’. Toki näillä vakavan puolen teoksilla on täytynyt olla myös merkittäviä esityksiä.” Genresotaa voi pitää erityisen merkittävänä Suomen Säveltäjien jäsenistölle siksi, että vuonna 1928 perustettu Teosto on yhdistyksen tärkein sidosryhmä. Teosto kerää ja tilittää musiikintekijöille korvaukset heidän teostensa esityksistä ja tallentamisesta, ja nämä tekijänoikeuskorvaukset muodostavat osan Suomen Säveltäjien jäsenten tuloista. Teosto myös tukee merkittävästi sekä yhdistyksen toimintaa että sen Sibelius-rahastoa, josta voi lukea enemmän sivulla 18-20. Teosto vaikuttaa siis merkittävällä tavalla säveltäjien tuloihin. Erityisesti tästä näkökulmasta oli Suomen Säveltäjille tervetullutta, että akuutein riita saatiin päättymään 1994, ja genresodan pahimmat mittelöt laantuivat muutenkin vähitellen viimeistään 2000-luvun puolella. Tälle tosin oli tarvettakin: ”Myöhemmin on ollut tekijänoikeuksissa niin paljon ratkottavaa, esimerkiksi suoratoistopalvelujen rooli kevyessä musiikissa, että on parempi, että kuljemme yhtä jalkaa”, Annu Mikkonen huomauttaa. Yhtenä esimerkkinä musiikkijärjestöjen yhteistyöstä pahimman genresodan jälkeen on Suomen huomattavimmaksi musiikkialan tunnustukseksi vakiintunut, vuodesta 2003 lähtien jaettu Teosto-palkinto. Palkinto myönnetään vuosittain yhdelle tai useammalle kotimaiselle teokselle, ja mukana ovat kaikki musiikinlajit. Useamman genren ja usean teoksen palkitsemisen myötä palkinto pystyy parhaiten toteuttamaan päämääräänsä tuoda esiin uutta suomalaista musiikkia tyylilajista riippumatta. Tänä päivänä genresota saattaa vaikuttaa etäiseltä maailmalta, mutta se kertoo paljon oman aikansa arvoasetelmista ja musiikin etujärjestöjen välillä vallinneista näkemyseroista. Kuten tämän kirjoitussarjan seuraavissa osissa nähdään, nämä asetelmat ovat sittemmin muuttuneet myös Suomen Säveltäjien vaikutustoiminnassa. • ”HÄN KERTOI KÄYNEENSÄ MUSIIKIN TIEDOTUSKESKUKSESSA KATSOMASSA MEIDÄN PARTITUUREJA JA SANOI, ETTÄ ’KYLLÄ TE KOVAA KAMAA KIRJOITATTE’. SIIHEN MINÄ VASTASIN, ETTÄ ’KYLLÄ AMMATTIMIES AINA AMMATTIMIEHEN TUNNISTAA’.”
  • 14 • KOMPOSITIO 2/2025 KOMPOSITIO 2/2025 • 15 SA L A P E R Ä I S E T AG FA­ N AU H AT JA M U I TA LÖY TÖ JÄ SÄV E LTÄ J I E N A R K I S TO S TA JANNE MÄKELÄ KUVAT: ANTTI KANGASSALO SUOMEN SÄVELTÄJÄT RY:N ARKISTOON ON JO 80 VUODEN AJAN KERTYNYT PÄÄTÖKSIÄ, VIESTEJÄ, KUVIA, LUOVIA SISÄLTÖJÄ… SUORANAINEN AARREAITTA, SIIS. MUTTA MITÄ KAIKKEA ARKISTO KÄTKEE SISÄLLEEN? TÄHÄN ARTIKKELIIN ARKISTON JÄRJESTÄNYT KULTTUURIHISTORIAN TUTKIJA JANNE MÄKELÄ VALITSI VIISI KIEHTOVAA NOSTOA VUOSIKYMMENTEN VARRELTA. MONIIN NIISTÄ ON NYT MAHDOLLISTA TUTUSTUA MYÖS JULKISISSA ARKISTOISSA. MONIVIESTINTÄÄ 1940­LUVULLA S äveltäjä Toivo Saarenpää (1882– 1948) sai vuonna 1946 postikortin Mikkelistä. Kortti oli koruton ja niin oli viestikin. Kirjoittaja kertoi yrittäneensä tavoittaa säveltäjää puhelimella perjantaina, turhaan, ja nyt hän ilmoitti soittavansa maanantaina uudestaan. ”Oletko silloin kotona?” Postikortti ei ehkä olisi niin kiinnostava, ellei sen lähettäjä olisi ollut monipuolinen kulttuuripersoona, kirjailija L. Onerva (1882–1972). Hän oli naimisissa säveltäjä Leevi Madetojan (1887–1947) kanssa ja tunsi musiikkialaa. Kortin latinankielinen lopputervehdys oli tuttavallisesti ”Tuus” eli ”Sinun”. Kortti ja puheluyritykset singauttavat mielikuvituksen lentoon: mitähän asiaa Onervalla oli? Voisiko olla, että hän halusi keskustella uudesta yhdistyksestä, Suomen Säveltäjistä? Asia jääköön ainakin tällä haavaa mysteeriksi, mutta arkistolöytö itsessään on arvokas. Kortti löytyi ulkomaisten partituurien välistä, muovitaskuun sujautettuna. Samassa taskussa oli neljä muutakin taiteilijakirjettä – joukossa myös yksi Madetojan kirje, lopputervehdys siinäkin ”Tuus”. Muovitasku on nyt hävitetty ja kirjeet toimitettu Kansalliskirjastoon osaksi Säveltäjien kokoelmaa. Spekulaatio Onervan asiasta jatkukoon kirjaston lukusalissa – tai mikä ettei Säveltäjien kahvipöydässäkin yhdistykseen haltuun jääneiden kopioiden voimin.
  • 14 • KOMPOSITIO 2/2025 KOMPOSITIO 2/2025 • 15 S uomen Säveltäjät ry päätti jo alkutaipaleellaan ryhtyä levytuottajaksi. Syytä olikin, sillä kotimaista taidemusiikkia oli äänilevyillä niukalti. Levytilannetta tuskaillut Yleisradio otti ajatuksen avosylin vastaan. Avuksi saatiin Britanniasta yleisradioyhtiö BBC, joka tarjosi hankkeelle äänitysosaamista ja Agfan valmistamia ääninauhoja. Fennicaksi kutsuttu hanke käynnistyi 1953, ja viimeiset levytykset tehtiin 1960-luvulla. Kaikkiaan Fennica-sarjassa ilmestyi 13 LPlevyä. Äänitteitä julkaistiin alkuun myös 78 kierrosnopeuden ”savikiekkoina” komeissa kansioissa. Fennican vaiheita on valotettu Einari Marvian ja Erkki Salmenhaaran Säveltäjät-historiikeissa vuosilta 1970 ja 1995. Aivan mutkatonta työ ei selvästi ollut. Teknisiä ongelmia tuli vastaan runsaasti, ja arkistolöydöt paljastavat, että byrokratiakin kiusasi. 1950-luvulla elettiin tuontirajoitusten aikaa, ja Säveltäjien piti palauttaa ylimääräiset Agfat BBC:lle. Yhdistys vakuutti Suomen tullilaitokselle ”kunnian ja omantunnon kautta”, että näin todella tehdään. Vaan tehtiinkö kuitenkaan? Vanhaa Agfaa arkistosta nimittäin löytyy, muun muassa 32 punaista koteloa sinetöitynä – peräti 32 kilometriä ääninauhaa. Ehkäpä tästä irtoaisikin Fennica Vol. 2. Testiotoksen perusteella käyttämättömät nauhat ovat nimittäin yhä äänityskelpoisia. Kuka tarttuisi projektiin? 1950-LUVULLA ELETTIIN TUONTIRAJOITUSTEN AIKAA, JA SÄVELTÄJIEN PITI PALAUTTAA YLIMÄÄRÄISET AGFAT BBC:LLE. YHDISTYS VAKUUTTI SUOMEN TULLILAITOKSELLE ”KUNNIAN JA OMANTUNNON KAUTTA”, ETTÄ NÄIN TODELLA TEHDÄÄN. 
  • 16 • KOMPOSITIO 2/2025 KOMPOSITIO 2/2025 • 17 TUHANNEN KUVANAUHAN TARINAT T ietokirjailija ja dokumentaristi Pekka Hako haastatteli vuosina 1989–1997 suomalaisia säveltäjiä. Haastatteluista koostettiin peräti 23 tv-ohjelmaa. Kuten arvata saattaa, työmateriaalia kertyi moninkertaisesti – joukossa muun muassa 17 tuntia Kaija Saariahon (1952–2023) haastatteluja ja muuta dokumentointia. Yli tuhannen kuvanauhan paketti siirtyi sittemmin Luovan säveltaiteen edistämissäätiön hallinnasta Suomen Säveltäjille. Vuonna 2017 kuvanauhat digitoitiin. Videot – kuten muuten myös Fennicalevysarjan nauhoitukset – on digitoitu, mutta vanhat tallenteet on syytä säilyttää ainakin toistaiseksi. Säveltäjien arkistotilat eivät siihen kuitenkaan sovellu, joten arkistoetsivä joutui pähkäilemään nauhojen parissa: mihin nämä kuuluvat? Pienen puntaroinnin jälkeen päätös oli selvä. Merkittävä musiikkiperintö sai kesällä 2025 uudet kodit, kun Kansallinen audiovisuaalinen instituutti KAVI otti vastaan valmiit tv-ohjelmat ja Kansalliskirjasto työmateriaalit. Samalla KAVI ja Kansalliskirjasto saivat myös digitaaliset kopiot. Kokoelma tulee pääosin tutkimuskäyttöön, mutta omat digikopiot jäivät myös Suomen Säveltäjille. Televisioohjelmien ulkopuolelle jäänyttä kiinnostavaa videomateriaalia on valtavasti hyödynnettäväksi esimerkiksi dokumenttiohjelmissa tai muissa yhteyksissä. Käyttöön tarvitaan lupa Suomen Säveltäjiltä. Pekka Hakon videomaratonin kärkisijan vei muuten Magnus Lindberg. Pääosin haastatteluja sisältäneen Lindberg-kokonaisuuden kesto on lähes 22 tuntia! Pekka Hakon säveltäjävideoita oli niin paljon, että niitä piti säilyttää Säveltäjien yhteistyökumppaneiden varastoissa. Kuvassa pakattuja videoita Music Finlandin hyllyillä. VIDEOMARATONIN KÄRKISIJAN VEI MUUTEN MAGNUS LINDBERG. PÄÄOSIN HAASTATTELUJA SISÄLTÄNEEN LINDBERGKOKONAISUUDEN KESTO ON LÄHES 22 TUNTIA! K U VA T : JA N N E M Ä K EL Ä 
  • 16 • KOMPOSITIO 2/2025 KOMPOSITIO 2/2025 • 17 JUHLAN TUNTUA 1995 V alokuvaaminen on aina muodissa, erityisesti yhdistysten juhlakokouksissa. Muodissa on yhä sekin, että kuvien oheistiedot jäävät niukoiksi. Onneksi löytyy poikkeuksia! Vuonna 1995 Säveltäjiin kuului 110 jäsentä. Yli puolet heistä, eli tarkkaan ottaen 64, ahtautui 50-vuotisjuhlassa Kalastajatorpalla harvinaiseen yhteiskuvaan. Säveltäjien arkistosta löytyneen Maarit Kytöharjun ottaman printtikuvan taakse on koottu kaikkien nimet. • KOMPOSITION VANHAT VITSIT L uet parhaillaan Suomen Säveltäjien jäsenlehteä. Kompositio alkoi ilmestyä 1987, alkuun jäsenläpyskänä, jossa ilmoiteltiin apurahoista, raportoitiin säveltäjätapahtumista ja välillä jopa taitettiin peistä tasa-arvosta. Kompositio muuttui mustavalkoisesta jäsentiedotteesta visuaaliseksi jäsenlehdeksi vuonna 2001. Ennen muutosta tiedotteessa kyllä oli jo toimitetun julkaisun luonnetta ja toisinaan leppoisin tunnelmin. Jäsenille esimerkiksi raportoitiin vuosikokouksista pikajunassa ja toivottiin säveltäjäkaskuja lähetettäväksi yhdistyksen toimistoon. Tämä herättääkin välittömästi lukijan mielenkiinnon: mahtoikohan kukaan lähettää anekdootteja säveltäjistä? Millaisia ne olisivat olleet 1990-luvun lopussa? Ainakin Suomen Säveltäjien arkistossa vitsit ovat vähissä, mutta toisaalta kokoelmassa onkin perattavaa kolmattakymmenettä hyllymetriä. Ehkä jutut vielä joskus löytyvät ja pääsemme mehustelemaan vanhoilla kaskuilla. Uusiakin otetaan vastaan!
  • 18 • KOMPOSITIO 2/2025 KOMPOSITIO 2/2025 • 19 KO H T I U U D E N M U S I I K I N H U I P P U JA MITEN SAADA SUOMEN UUSI SÄVELLYSTAIDE KUKOISTAMAAN? TÄMÄ KYSYMYS ON OLLUT KESKEINEN SUOMEN SÄVELTÄJILLE SEN PERUSTAMISESTA LÄHTIEN. YKSI MERKITTÄVÄ MAHDOLLISTAJA ON OLLUT SIBELIUS-RAHASTO, JOKA ON JO 80 VUODEN AJAN TUKENUT UUDEN MUSIIKIN SYNTYMISTÄ. ” Sibelius-rahaston apuraha mahdollisti irrottautumisen lukukaudeksi musiikkiakatemian turvallisista ympyröistä ja vahvisti uskoa tulevaisuuteeni ammattisäveltäjänä. On hienoa, että rahasto myöntää apurahoja ei vain jo kauan säveltäjän ammatissa toimineille, vaan myös uransa alussa oleville säveltäjille luoden näin uskoa siihen, että säveltäjän ammatti on todella mahdollinen. Tästä kaukonäköisyydestä suuri kiitos Sibelius-rahastolle!” Tara Jovana Valkonen ” Säveltäminen voi olla kutsumus, intohimo tai ammatti, ja monelle – itsellenikin – se on kaikkea tätä yhtä aikaa. Laaja teos vaatii kypsyäkseen kuukausia, jopa vuosia, eikä sellaista pysty kätilöimään maailmaan niin sanotusti tuosta vain, vaikka miten haluaisi. Omalla työpöydälläni on jo hyvän aikaa ollut Requiem, joka kantaesitetään vuoden 2026 alkupuolella. Sibelius-rahaston tuki on ollut tämän hankkeen toteutumiselle ratkaiseva.” Olli Kortekangas – S I B E L I U S­ R A H AS TO SÄV E LTÄ J I E N R I N N A L L A 80 V U OT TA M A A R IT K Y T Ö H A R JU M A A R IT K Y T Ö H A R JU
  • 18 • KOMPOSITIO 2/2025 KOMPOSITIO 2/2025 • 19 ” Flowers, flowers everywhere sai kimmokkeen metsässä näkemästäni puusta, jonka myrsky oli kaatanut. Puu teki vielä upean kukinnon sen jälkeen, kun sen elinkaari oli päättymässä. Näky symboloi teoksessa elämän jatkuvuutta ja toivoa. Teoksen on tilannut Suomen Harpistit ry, ja siinä soittavat lapset, nuoret ja aikuiset yhdessä. Tein projektin aikana tiivistä yhteistyötä harpunopettajien ja harppuoppilaiden kanssa. Flowers, flowers everywhere kantaesitetään Helsinki Harp Festivalilla 7.2.2026 Musiikkitalossa. Sydämellinen kiitos tuesta Sibelius-rahastolle, jota ilman teosta ei olisi.” Minna Leinonen SÄVELLYSTILAUSTEN JA SÄVELTÄJIEN TUKENA S uomen Säveltäjäin Sibelius-rahasto tukee monipuolisesti uutta taidemusiikkia: sävellystilauksia, säveltäjien työskentelyä sekä suomalaista lyriikkaa sävelteoksissa. Varoja pyritään aina ohjaamaan myös nuorille soittajille ja pedagogiseen käyttöön soveltuvien teosten synnyttämiseksi. Vuosittain tukea saa noin 25–30 hanketta. Valtaosa hankkeista on sellaisia, jotka eivät toteutuisi ilman tukea. Oman säätiön perustaminen oli olennainen osa Suomen Säveltäjien syntyvaihetta. Sodanjälkeisessä Suomessa musiikkielämä oli aktiivista, mutta taloudelliset olot säveltäjillä erittäin vaikeat. Idea säätiöstä toteutettiin ripeällä aikataululla samana syksynä kuin yhdistys perustettiin, ennen Jean Sibeliuksen 80-vuotisjuhlaa 8.12.1945. Rahaston 100 000 markan (n. 15 500 euron) peruspääoma kerättiin lahjoituksilla. RAHASTON PERUSTAMINEN Jean Sibelius antoi nimensä rahaston käytettäväksi ja toimi kansalaiskeräyksen suojelijana. Hänet kutsuttiin myös Suomen Säveltäjien ensimmäiseksi kunniajäseneksi. Erkki Salmenhaara kertoo yhdistyksen vuonna 1995 M A A R IT K Y T Ö H A R JU  ilmestyneessä historiikissa Suomen Säveltäjien lähetystön vierailusta Ainolassa 18.10.1945. Sibelius otti vierailijat ystävällisesti vastaan. Kupit täytettiin juhlavasti kahvilla ja lasit konjakilla. Selim Palmgren luki kirjelmän, jossa korostettiin rahaston tarvetta ja merkitystä nouseville sukupolville ja tuotiin esiin Sibeliuksen harrastuneisuus tätä maata ja sen tulevaa kulttuuria kohtaan. Sibelius totesi ilomielin olevansa asian puolella. ”Keräys on järjestettävä suuressa skaalassa ja stipendien täytyy taata saajilleen useampien vuosien työskentelymahdollisuudet”, Sibelius toivoi. ”Mitä sillä kuudentuhannen markan stipendillä tekee – sehän menee jo ensimmäisellä viftillä.” Vifti on juhlimiseen viittaava slangisana ruotsin ”vara på vift” -ilmaisusta. SIBELIUS­RAHASTO, MAINOSKAMPANJOIDEN EDELLÄKÄVIJÄ ”Säveletkin tulevaisuutta rakentamaan”, otsikoitiin rahaston keräyskampanjan ilmoitus vuonna 1945, mikä voisi hyvin olla kampanjalauseena myös 80 vuotta myöhemmin. Keräyksen moderni mainostoimiston laatima lehti-ilmoituskampanja lienee ollut yksi Suomen ensimmäisiä tässä mittakaavassa. Mainokset oli otsikoitu vetoamaan kansalliseen itsetuntoon, ja Sibeliuksen mainetta hyödynnettiin empimättä lähes joka ilmoituksessa – jopa pankkisiirtonumero oli tämän juhlapäivän numeroista koottu.
  • KOMPOSITIO 2/2025 • 21 20 • KOMPOSITIO 2/2025 Muotoilut ilmoituksissa kuulostavat nykylukijan korvaan lennokkailta aikansa tuotteilta, mutta Sibelius-rahaston tavoitteet eivät ole muuttuneet mihinkään: rahasto auttaa säveltäjiä ”eteenpäin poluilla, jotka voivat johtaa korkeille huipuille”. ENSIMMÄISET APURAHANSAAJAT Ensimmäiset apurahat jaettiin ilman hakemusta joulukuussa 1945. Werner Söderströmin suuren lahjoituksen turvin 50 000 markan (noin 7 700 euroa) apurahat saivat Erik Bergman, Helvi Leiviskä, Aarre Merikanto, Sulho Ranta ja Kalervo Tuukkanen. Nykypäivänä tyypillinen tuki on tätä pienempi, yleensä 3 000–5 000 euron luokkaa. Sibeliuksen maalaamiin suurempiin apurahoihin pääseminen edellyttää säätiön pääoman kasvattamista. Päätökset apurahojen ja avustusten saajista julkistetaan edelleen vuosittain Jean Sibeliuksen ja suomalaisen musiikin päivänä 8.12. LAHJOITUKSET MAHDOLLISTAVAT UUSIEN SÄVELLYSTEN SYNTYMISEN Kansalaiskeräyksestä on jo 80 vuotta, mutta Sibelius-rahaston toiminta perustuu edelleen lahjoitusvaroihin. Tällä hetkellä rahaston apurahatoiminnan mahdollistavat pääasiassa Teoston lahjoittamat varat sekä Suomen Säveltäjien apurahoihin ohjaamat Kopioston tekijänoikeusvarat. Saatujen lahjoitusten turvin tukea pystytään kullakin hakukierroksella myöntämään korkeintaan 20–30 hakijalle, yhteensä noin 90 000 euroa. Usealle nuorelle säveltäjälle Sibeliusrahaston työskentelytuki on ollut ensimmäinen apuraha. Rahasto ottaa vastaan myös yksityishenkilöiden ja yhteisöjen lahjoituksia, merkkipäiväkeräyksiä ja testamentteja. Kerätyt varat käytetään luovan säveltaiteen edistämiseen jakamalla vuosittain 8.12. apurahoja ja avustuksia säveltäjien työskentelyn ja uusien teosten tilaamisen ja sitä kautta esittämisen tukemiseen. Kiitämme lämpimästi kaikkia lahjoittajia – monet suomalaiset sävellysteokset ovat syntyneet teidän ansiostanne! • Suomen maine on Suomen musiikissa Suomalaiset sävelet soimaan! Mestari [Sibelius] on antanut viitteen Tue Suomen musiikkia, maan maineen kohottajaa Jokainen lapsi ja jokainen aikuinen lahjoittamaan mainetta maallemme! Auta suomalaista musiikkia tulemaan maailmalla tunnetuksi Mihin vetoaa numero 80812?  Lahjoita suoraan keräystilille FI38 1555 3000 1309 98 Lahjoituksesi käytetään luovan säveltaiteen tukemiseen. Lahjoitusvarat ohjataan Sibelius-rahaston vuosittain 8.12. jakamiin avustuksiin ja apurahoihin, joilla tuetaan säveltäjien työskentelyä ja uusien sävellystilausten tekemistä. Suuremmissa lahjoituksissa, testamenttiasioissa ja merkkipäiväkeräyksissä olethan yhteydessä rahaston asianhoitajaan Vappu Verroseen: vappu.verronen@composers.fi, 040 500 5905 Keräyksen järjestäjä: Suomen Säveltäjäin Sibelius-rahasto sr, Keilasatama 2 A, 02150 Espoo Keräysnumero RA/2025/1536, voimassa toistaiseksi (20.10.2025 alkaen). T U E U U T TA M U S I I K K I A JA L A H J O I TA! Voit lahjoittaa haluamasi summan myös helposti MobilePaylla numeroon 25936