Kompositio 2/2017 - Lehtiluukku.fi

K O M P O S I T I O SUOMEN SÄVELTÄJIEN LEHTI >> 2/2017 Säveltäjä, ajan kansalainen Yhteisöllisyys ja poliittisuus säveltäjän työnkuvassa 20 Nordic Music Days Nuoret tekijät pääsivät esiin sekavilla nykymusiikkipäivillä Lontoossa 18 NYKY Ensemble Visionäärien estradi innostaa sekä säveltäjiä että esittäjiä 10
S uomen Säveltäjät ry (perustettu vuonna 1945) on aatteellinen yhdistys, jonka jäsenistönä on vakavan musiikin parissa työskenteleviä säveltäjiä. Yhdistys toimii eri puolilla maata ammattiaan harjoittavien jäsentensä keskinäisenä yhdyssiteenä. Se valvoo ja tukee säveltäjien taiteellisia, ammatillisia ja taloudellisia etuja sekä edistää maan luovaa säveltaidetta. Suomen Säveltäjät ry osallistuu toimintakenttäänsä liittyvien organisaatioiden toimintaan, ottaa kantaa ajankohtaisiin kulttuuripoliittisiin kysymyksiin ja edistää suomalaisen musiikin esittämistä, levyttämistä ja kustantamista. Yhdistys järjestää jäsenilleen koulutustilaisuuksia yhdessä eri alojen asiantuntijoiden kanssa.  composers.fi/tietoa-yhdistyksesta/historia Julkaisija Suomen Säveltäjät ry Päätoimittaja Annu Mikkonen Vastaava toimittaja Ville Komppa ville@villekomppa.com Toimitussihteeri Hanna Isolammi hanna.isolammi@gmail.com Vakituinen avustaja Maisa Mikkonen Toimituskunta Antti Auvinen, Veli Kujala, Minna Leinonen ja Olli Virtaperko Ulkoasu Antti Kangassalo / farm.fi Kansi Tapani Tamminen: Musiikki III (2015, akryyli kankaalle, 120 x 120 cm. Valokuva: Arvid Hedin.) Paino Libris ISSN 1799-8433 ISSN 1799-8441 (verkkoversio) Kompositio verkossa (pdf)  composers.fi/tietoa-yhdistyksesta/kompositio Kompositio on Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen (kultti.net) Suomen Säveltäjät ry Urho Kekkosen katu 2 C, 00100 Helsinki saveltajat@composers.fi puh. 09 445 589  composers.fi facebook.com/suomensaveltajat Toimisto Toiminnanjohtaja Annu Mikkonen Toimistosihteeri Maisa Mikkonen Hallitus Antti Auvinen, puheenjohtaja Olli Virtaperko, varapuheenjohtaja Markku Klami Veli Kujala Ilari Laakso Minna Leinonen Paola Livorsi K O M P O S I T I O 2 20 17 S U OM E N SÄV E LTÄ J Ä T KOMPOSITIO 2/2017 • 3 2 • KOMPOSITIO 2/2017
Y LE Poimintoja PA O LA PA D O A N O LL I H A R A LA 12 Ilmaisun voimaa ja luomisen iloa Suomen Säveltäjien vuoden 2017 kärkihanke Ääneni äärelle on syksyn aikana vienyt yhdeksän säveltäjää musiikkiopistoihin eri puolille Suomea. He ovat johdattaneet oppilaita ja opettajia oman äänensä ja keksimisen ilon äärelle. 18 Lippukaaosta ja yleisöjen sekoittumista Jarkko Hartikaisen tunnelmia Pohjoismaisilta musiikkipäiviltä Lontoon Southbank Centrestä. 30 Mitä seuraa Sibeliuksen seuraajista? Suurhanke Sibeliuksen seuraajat on tänä vuonna luonut ainutlaatuisia tilaisuuksia sekä säveltäjille että orkestereille, mutta millaisia ajatuksia hanke on poikinut tulevaisuuden suhteen? 34 Levyt, korvat & Kare ”Säveltäjälle levy voi olla vuosien raadannan kruunu, minulle se on päivässä hoidettava pikkupuuha. Epäsuhdassa toimiminen vaatii osapuolilta hyvää tahtoa ja osaamista. Hyvään tahtoon pitää luottaa, osaamiseen annan toimittajan näkökulmasta muutaman vinkin.” 40 Suomalaisen harmonikkamusiikin edistäjä ”Aikamme musiikki on nykyään erittäin monipuolista, erilaisia tyylejä ja estetiikkoja on valtavasti. Tämä rikkaus on minulle suurin motivaatio tilata ja esittää uutta musiikkia”, tähän mennessä 29 suomalaista harmonikkateosta kantaesittänyt Mika Väyrynen kertoo. 37 Vuoden 2017 kirjallista satoa Kirjanurkkauksen esittelyssä Fridrich Brukin kiinnostava kronikka Soi maininki hiljainen, Lottaliina Pokkisen hyödyllinen Artisti maksaa -neuvotteluopas, sekä Eila Tarastin kauan odotettu Helvi Leiviskä -elämäkerta. N IK K E IS O M Ö T T Ö N EN H EI K K I T U U LI KOMPOSITIO 2/2017 • 3 2 • KOMPOSITIO 2/2017
YHTEISÖLLISYYS ON VOIMAVARA Pääkirjoitus M A A R IT K Y T Ö H A R JU S äveltäjän ammattia on vaikea harjoittaa menestyksellisesti eristäytymällä muusta yhteiskunnasta. Tarvitsemme säveltäjinä monipuolisia yhteisöjä ympärillemme. Mielenkiintoinen pohdinnan aihe on voisiko yhteisö itsessään myös säveltää? Kysymys on lopulta siitä, kuka tekee päätöksiä koskien sävellettävää kokonaisuutta. Yksilö vai yksilöt yhteisönä? Mielestäni yhteisöllisyys voidaan nähdä myös osana laajempana kysymyksenasettelua, jolla on merkittävä vaikutus tulevaisuuteemme. Menestyville, pitkäikäisille yhteisöille on tunnusomaista moniarvoisuus, jossa vähemmistöjen kulttuureiden ei edellytetä sulautuvan enemmistön kulttuuriin. Sosiaalitieteissä moniarvoisuus nähdään kehyksenä, jonka sisällä tietty joukko ihmisiä toimii keskenään kunnioittaen moniarvoisia periaatteita ja tekee yhteistyötä ilman keskinäistä vastustusta tai erimielisyyttä. Moniarvoinen, erilaisiin näkemyksiin kunnioittavasti suhtautuva yhteisöllisyys luo pohjaa tasa-arvoisemmalle ja rakenteiltaan joustavammalle taidemusiikin tulevaisuudelle. Yhteisöllisyys on voimavara, ja ratkaisevinta tässäkin on asenne, jolla toinen kohdataan. P ohjoismaiset musiikkipäivät tarjoavat vuosittain moniarvoisesti värähtelevän tarkastelualustan sille, millaisia näkemyksiä pohjoismaisessa yhteisössämme on aikamme taidemusiikin esille saattamisesta. Tänä vuonna Lontoossa järjestettyjen Pohjoismaisten musiikkipäivien yhteydessä käytiin keskustelua siitä, miten paljon voi ja kannattaa tehdä kompromisseja esimerkiksi konserttipaikoista tai ohjelmistoista neuvoteltaessa. Mutta sen ei pitäisi olla yllätys, että meluisa aulatila voi olla ongelmallinen konserttipaikka. Eikä yhteisöllisyyttä edistä kompromissi sallia samalta säveltäjältä sama teos peräkkäisinä vuosina, vieläpä festivaalin avauksena. Kun Pohjoismaiset musiikkipäivät on ikkuna siihen, millaista musiikkia Pohjoismaissa sävelletään, on johdonmukaista vaatia edes jossain määrin tasapuolista edustusta jokaisesta maasta. Pohjoismainen yhteistyö säveltäjäyhdistysten välillä on maailmanlaajuisestikin tarkasteltuna ainutlaatuista ja äärimmäisen arvokasta. On tärkeää huolehtia tämän pohjoismaisen yhteisön hyvinvoinnista. Musiikkiopistojen uudistetut opetussuunnitelmat tarjoavat sävellysopintoja lapsille ja nuorille. Tätä kehitystä voi tervehtiä ilolla: on ymmärretty sävellysopetuksen merkitys lasten ja nuorten luovuuden kokonaisvaltaiselle kehitykselle. Opetustyön kautta avautuu mahdollisuus vaikuttaa taidemusiikin elinvoimaisuuteen tulevaisuudessa. Ääneni äärelle -hankkeella olemme painokkaasti vaikuttamassa siihen, että säveltäjillä on työkaluja opetustyöhön. M illainen sitten on säveltäjyyden ja taidemusiikin tulevaisuus? Tulevaisuutta voi visioida mutta todellisuudessa se rakentuu nyt tehtävien valintojen kautta. Helsingin yliopisto on valinnut tulevaisuuden, jossa taidemusiikki näivettyy ja kuihtuu hiljalleen pois. Musiikinteorian ja musiikkianalyysin lehtoraattia ei yliopiston visiossa tarvita, eikä taidemusiikin professuuria eläköitymisen jälkeen täytetä. Surullista ja huomattavan historiatonta sivistysvaltion pääkaupungin yliopistolta. Tampereen ammattikorkeakoulu haluaisi puolestaan valita tulevaisuuden, jossa säveltäjyys muovataan osaksi jotain muuta toimintaa, esimerkiksi teorianopettamista. Haluan kannustaa Tampereen ammattikorkeakoulua valitsemaan päinvastoin. Perusopetuksessa satsataan säveltämiseen, maamme taidemusiikin laaja-alaisen, menestyksekkään ja monimuotoisen tulevaisuuden puolesta. Samaan aikaan korkea-asteella koulutuksessa valitaan pois samaisen tulevaisuuden kannalta merkityksellisiä toimintoja. Maamme koulutuspolitiikkaa näyttäisi vaivaavan kokonaisnäkemyksen puute. Sellainen asenne, jossa kokonaisuuden ymmärtämistä ei haluta nähdä päätöksenteon perustana, on minkä tahansa yhteisön tulevaisuudelle vahingollinen. ANTTI AUVINEN Suomen Säveltäjät ry:n hallituksen puheenjohtaja KOMPOSITIO 2/2017 • 5 4 • KOMPOSITIO 2/2017
K KOM POS TI TÄ Ä L L Ä M U H I VAT LY H Y E T, Y T I M E K K Ä ÄT & A J A N K O H TA I S E T TAMK: Säveltäjän suuntautumispolku lakkautetaan T ampereen ammattikorkeakoulun (TAMK) korkeakouluneuvosto päätti 25.10., että musiikin koulutuksen säveltäjän suuntautumispolkuun ei oteta uusia opiskelijoita enää kevään 2018 yhteishausta alkaen. Sama päätös koskee esittävää säveltaidetta. Sävellyksen ja musiikinteorian lehtori Hannu Pohjannoro kertoo, että päätös tuli yllätyksenä. ”Tiesimme, että muutoksia on tulossa, kun YT-menettelystä ilmoitettiin jo elokuussa. Mutta musiikin kokonaisten opintopolkujen lakkauttaminen tuntui tiedotteen saatuamme kohtuuttomalta.” TAMK on kuitenkin selventänyt, että säveltäjän opinnot eivät kokonaisuudessaan lakkaa. Lokakuinen tiedote tiivisti asiaa näin: ”Musiikin koulutus keskittyy jatkossa entistä vahvemmin musiikkipedagogien ja musiikkiteatterin osaajien kouluttamiseen. Muutoksella parannetaan valmistuvien opiskelijoiden työllistymismahdollisuuksia monipuolisen osaamisen kautta.” Sävellystä voi yhä opiskella TAMKissa pääaineena Säveltäjäkoulutus ei siis kokonaan lopu TAMKissa, mutta se sijoitetaan uudelleen. Musiikin koulutuspäällikkö Timo Salo muotoilee suunnitelmat näin: ”Sävellyksen opetus taideaineena ei Tampereella tämän muutoksen myötä lakkaa. Se siirtyy Muusikko (AMK) -tutkintoon johtavasta koulutuksesta Musiikkipedagogi (AMK) -tutkintoon johtavaan koulutukseen.” Säveltäjäopinnot voi uudessa mallissa valita musiikkipedagogitutkinnon pääaineeksi. Salon mukaan säveltäjäopinnot järjestetään samoin sisällöin ja suunnilleen samoin laajuuksin kuin tähänkin asti. Opetussuunnitelmatyön edetessä hiotaan mm. sävellystekniikan opintojen laajuutta, joka on musiikinteoriapedagogikoulutuksessa vähäisempää kuin nykyisessä sävellyskoulutuksessa. Vaikka kaikki säilyy samana, kaikki muuttuu Kukaan ei tiedä, miten säveltäjäkoulutuksen käy uudessa pedagogitutkinnon alaisessa asemassaan. Nykyisessä TAMKin säveltäjäkoulutuksessa ei ole 60 opintopisteen laajuisia pedagogisia opintoja, jotka sisältyvät musiikkipedagogin tutkintoon. Mikäli opintoihin käytettävän ajan on tarkoitus pysyä samana, jotain on myös karsittava. ”Mielestäni se ansiokas säveltäjäkoulutus, jonka Ilari Laakso ja Jouni Kaipainen aikoinaan Tampereella käynnistivät, halutaan näillä toimenpiteillä saattaa tiensä päähän. Näyttää siltä, että tulevaisuudessa Tampereella koulutetaan musiikinteoriapedagogeja, joista osalla on jonkin verran sävellysopintoja ja osalla ei. Säveltäjäkoulutuksen luonne muuttuu silloin täysin”, toteaa Suomen Säveltäjät ry:n puheenjohtaja Antti Auvinen. Uudistukseen liittyy muitakin avoimia kysymyksiä, kuten säilyykö säveltäjäkoulutuksen vetovoima pedagogiopintojen alla? Entä miten hakijoiden sävellyksellistä osaamista, motivaatiota ja lahjakkuutta pitää arvioida pedagogipolun pääsykokeissa? ”Suunnitelmien mukaan sävellysosaamisen arviointi valintakokeissa pidetään nykyisellä tasolla. Ei saa syntyä tilannetta, että pääainesäveltäjäksi pääsisi nykyistä helpommin. Teoriapedagogiopiskelija voi tietenkin valita pääainetta pienemmän määrän sävellysopintoja opintojensa osaksi. Tällöin lähtötilanne arvioidaan erikseen”, sanoo Pohjannoro. TAMK: säveltäjäopinnot syksystä 2018 alkaen Nykyisillä säveltäjän suuntautumispolun opiskelijoilla on oikeus suorittaa Muusikko (AMK) -tutkinto; viimeiset valmistuvat vuonna 2021. Syksystä 2018 alkaen sävellyksen opinnot on sijoitettu musiikinteoriapedagogin opintopolun alle. Opiskelijat suorittavat Musiikkipedagogi (AMK) -tutkinnon. Musiikinteoriapedagogin opinnoissa on mahdollista valita pääaineeksi sävellys. AARNE TOIVONEN KOMPOSITIO 2/2017 • 5 4 • KOMPOSITIO 2/2017
K KOM POS TI J ouni Hirvelä (s. 1982) on voittanut kamarimusiikkiteoksellaan Atmenwerk nuorille säveltäjille suunnatun kansainvälisen Irino Prize -palkinnon. Kilpailuun saapui yhteensä 118 teosta 37 maasta. Ensipalkinnon jakoi Hirvelän kanssa hongkongilaissyntyinen Tak Cheung Hui. Hirvelä on opiskellut sävellystä Sibelius-Akatemiassa Veli-Matti Puumalan ja Tapio Nevanlinnan johdolla. Berliinin Universität der Künste -yliopistossa häntä opetti Elena Mendora, ja muita hänen opettajiaan mestarikursseilla ovat olleet mm. Kaija Saariaho, Marco Stroppa, Chaya Czernowin ja Hans Thomalla. Hänen teoksiaan on esitetty mm. Suomessa, Saksassa ja Koreassa. Irino Prize perustettiin vuonna 1980 J üri Reinvere (s. 1971) on saanut Viron musiikkineuvoston tämänvuotisen säveltäjäpalkinnon. Viron musiikkineuvoston vuosittaisia musiikkipalkintoja on jaettu vuodesta 2002 lähtien. Säveltäjän lisäksi palkinnon saavat esittävä taiteilija ja musiikkielämässä ansiokkaasti vaikuttanut henkilö. Reinvere on säveltänyt mm. Sofi Oksasen romaaniin pohjautuvan oopperan Puhdistus. Teos kantaesitettiin Suomen Kansallisoopperassa vuonna 2012. Esseiden ja runojen lisäksi hän kirjoittaa säännöllisesti myös lehtiin Saksassa, Virossa ja Suomessa. P irkanmaan taidetoimikunta palkitsi Jonne Valtosen (s. 1976) ja Roger Wanamon (s. 1981) musiikin raja-aitojen rikkomisesta ja uusien kuulijoiden löytämisestä taidemusiikille. Viimeisen vuosikymmenen aikana Valtonen ja Wanamo ovat pääasiassa säveltäneet, orkestroineet ja sovittaneet pelimusiikkia sinfoniaorkestereille. Heidän tunnetuin teoksensa, Final Symphony Jouni Hirvelälle Irino Prize -palkinto Viron musiikkineuvoston palkinto Jüri Reinverelle japanilaisen säveltäjän Yoshino Irinon kunniaksi. Palkinto jaetaan vuosittain nuorille säveltäjille, jotka osoittavat kilpailuteoksessaan poikkeuksellista luovuutta ja omaperäisyyttä. Kilpailukategoria vaihtuu vuosittain vuorotellen kamariorkesteriteosten ja korkeintaan 8 muusikolle kirjoitettujen kamariteosten välillä. Palkinto jaettiin nyt 38. kerran. Tuomariston pysyvinä jäseninä toimivat mm. Joji Yuasa, Yori-Aki Matsudaira ja Masahiro Miwa. Jouni Hirvelä: Atmenwerk (2016) fl, cl, bn, org, perc, vl, vla, vc and stereo-audiofile Kantaesitys: 20.11.2016 Zagros Ensemble, Jan Lehtola, Petri Komulainen Jonne Valtonen ja Roger Wanamo saivat Pirkanmaan taidepalkinnon -konserttisarja, pohjautuu Final Fantasy -pelien musiikkiin. Valtosen ja Wanamon musiikkia ovat esittäneet muun muassa Tokion filharmonikot sekä Lontoon sinfoniaorkesteri, joka on myös äänittänyt yhden Final Symphony -konsertin. Suomessa heidän teoksiaan ovat esittäneet muun muassa Tampere Filharmonia ja Tapiola Sinfonietta. TA T U TA M M IN EN P H IL IP P E R A M A K ER S P H IL IP P E R A M A K ER S EL EA N O R C LA R K E KOMPOSITIO 2/2017 • 7 6 • KOMPOSITIO 2/2017
ONNITTELEMME! 13.1. Paavo Heininen 80 v 25.3. Jouni Kuronen 60 v 25.4. Harri Kerko 50 v 26.4. Ilkka Kuusisto 85 v 18.5. Mikko Heiniö 70 v 19.5. Kimmo Kuitunen 50 v 27.6. Magnus Lindberg 60 v 30.6. Esa-Pekka Salonen 60 v S ebastian Hilli (s. 1990) on ehdolla Gaudeamus Award 2018 -palkinnon saajaksi. Kilpailuun saapui 336 sävellystä yhteensä 43 maasta. Tuomaristo valitsi niiden perusteella 6 säveltäjää palkintoehdokkaiksi. Gaudeamus-palkinto jaettiin ensimmäisen kerran vuonna 1957, ja se on tarkoitettu alle 30-vuotiaille säveltäjille. Kaikki 6 palkintoehdokassäveltäjää ovat näkyvästi esillä Gaudeamus-viikon ohjelmassa syyskuussa 2018. Gaudeamus edistää valittujen säveltäjien teosten esittämistä myös festivaalin ulkopuolella. Gaudeamus mm. tilaa säveltäjiltä teoksia ja suosittelee heidän teoksiaan esitettäväksi eri puolilla maailmaa. Gaudeamus Music Week järjestetään 5.–9.9.2018 Utrechtissa Alankomaissa. Gaudeamus Award 2018 ehdokkaat Sebastian Hilli (Suomi) William Kuo (Kanada) Lawrence Dunn (Iso-Britannia) Raphael Languillat (Ranska) Mathias Krüger (Saksa) William Dougherty (Yhdysvallat) TEKSTIT: AARNE TOIVONEN Sebastian Hilli ehdolla Gaudeamus Award -palkinnon saajaksi S uomen Säveltäjät perusti viime maaliskuussa työryhmän kartoittamaan yhdistyksen ja nykymusiikkikentän rakenteita ja toimintaa tasa-arvoon liittyvistä näkökulmista. Kolme kertaa kokoontunut työryhmä on aloittanut tarkastelemalla muun muassa avustusja kantaesitystilastoja. Työryhmä tekee myös kyselyjä ja kerää tietoa ja kokemuksia jäsenistöltään sekä seuraa tiiviisti muissa Pohjoismaissa tehtävää työtä tasa-arvon edistämiseksi. Tarkastelun alla on etenkin naispuolisten ja muualta Suomeen muuttaneiden säveltäjien asema apurahansaajina ja kentän täysivaltaisina toimijoina. Työryhmän tavoitteena on löytää, tehdä tietoisiksi ja sanallistaa sellaisia nykymusiikkikentän rakenteita, jotka mahdollisesti syrjivät yhdistyksen jäseniä. Kun ongelmat on ensin tehty näkyviksi, voi niihin pyrkiä vaikuttamaan konkreettisin toimin. Työryhmässä mukana ovat Sid Hille, Matei Gheorghiu, Minna Leinonen, Lauri Supponen, Jennah Vainio sekä Antti Auvinen ja Annu Mikkonen. Perustaminen lähti Leinosen ja Riikka Talvitien yhteisehdotuksesta, tarpeesta tutkia ”yleistä mielipidettä” tarkemmin. Talvitien mukaan pitkään vallalla ollut mielipide on, ettei säveltäjien keskuudessa ole mitään tasa-arvo-ongelmaa, koska musiikista ei kuulu sukupuoli. ”Olen tästä asiasta voimakkaasti eri mieltä, tosin asiasta ei ole yhtä totuutta, vaan eri suuntaiset mielipiteet ovat sallittuja” toteaa Talvitie, ja muistuttaa, että tasa-arvon toteutuminen erilaisissa instituutioissa, työelämässä ja yhdistystoiminnassa on lakisääteinen velvollisuus. Työryhmä ymmärtää tasa-arvon käsitteen laajasti ja tutkii myös esimerkiksi muualta Suomeen muuttaneiden asemaa. Työryhmä kokoontuu noin kahden kuukauden välein. LAURI SUPPONEN TASA-ARVOTYÖRYHMÄ O T T O V IR TA N EN K U VA T : M A A R IT K Y T Ö H A R JU , O C TA V IA N B A LE A , H EI K K I T U U LI , S A A R A V U O R JO K I JA LA U R I S U P P O N EN K KOM POS TI KOMPOSITIO 2/2017 • 7 6 • KOMPOSITIO 2/2017
L eevi Madetoja (1887–1947) testamenttasi aikoinaan tekijänoikeustulonsa Suomen Säveltaiteilijoiden liitolle. Madetoja kuoli lokakuussa 1947, mutta testamentti toimeenpantiin tältä osin kuitenkin vasta, kun Madetojan puoliso, runoilija L. Onerva kuoli vuonna 1972. Samana vuonna lopetti Suomen Säveltaiteilijain Liitto toimintansa, minkä vuoksi testamentin tuottamat oikeudet siirrettiin Suomen Säveltäjät ry:lle. Leevi Madetojan testamentissa oli määräys, että ”omaisuus tulee käytettäväksi Leevi Madetojan teosten painattamista varten sekä, sitten kun tämä tarkoitus on toteutettu joko tämän jälkisäädöksen tai muiden samanlaisten rahastojen avulla, yleensä suomalaisen musiikin, etupäässä laajempien teosten, painattamista varten.” 1990-luvulla todettiin vihdoin, että keskeinen osa Leevi Madetojan teoksista oli painatettu, oli aika siirtyä miettimään varojen muuta käyttöä. Sävelteosten painattaminen ei kuitenkaan enää tietokoneiden ja nuotinnusohjelmien aikakaudella ollut samalla tavalla keskeinen ongelma, kuin se oli ollut puoli vuosisataa aiemmin. Niinpä yhdistyksen hallituksessa pohdittiin, olisiko muita kelvollisia keinoja tukea testamentin varoilla suomalaista luovaa säveltaidetta. Pohdinnan tuloksena päätettiin vuonna 1997 perustaa Madetoja-säätiö, jonka ”tarkoitus on Leevi Madetojan teosten sekä muun suomalaisen luovan säveltaiteen julkistaminen”. Sääntöjen mukaan ”säätiö toteuttaa tarkoitustaan jakamalla avustuksia, apurahoja ja palkintoja, joiden avulla edistetään Suomen luovaa säveltaidetta”. Säätiön pääomaksi siirrettiin yhdistyksen Madetoja-rahastosta 4 000 000 markkaa (672 752 euroa). Vuonna 2017 säätiö viettää 20-vuotisjuhlaa ja voidaan todeta, että yhtä ja toista on saatu aikaan. Säätiö on kahdenkymmenen vuoden aikana • jakanut avustuksia n. miljoonan euron verran sävellystilausja konserttiavustuksina, äänitetuotantotukena sekä tukena erilaisiin Leevi Madetojaan liittyviin hankkeisiin • toimittanut Leevi Madetojan yksinlaulujen kriittisen edition, jonka kriittinen kommentaari on ladattavissa Leevi Madetojan verkkosivulta www.madetoja.org • tuottanut kaksi CD-levyä yksinlauluja, joista ensimmäinen, Complete Lieder Vol 1, Gabriel Suovanen ja Gustav Djubpsjöbacka (ODE 996-2) julkaistiin vuonna 2002, ja toinen, Complete Lieder Vol 2, Helena Juntunen ja Gustav Djupsjöbacka (ODE 995-2) vuonna 2003. • laatinut Leevi Madetoja -verkkosivun www.madetoja.org • puhtaaksikirjoituttanut Okon Fuoko -balettipantomiimin partituurin ja esitysmateriaalin Säätiötä on sen toiminnan alusta lähtien luotsannut ansiokkaasti puheenjohtajana pianotaiteilija Gustav Djupsjöbacka. Säätiön hallituksen valitsee Suomen Säveltäjät ry:n kevätkokous. Hallitukseen kuuluvat tällä hetkellä puheenjohtaja Djupsjöbackan lisäksi Tapio Nevanlinna, Hannu Pohjannoro ja Lotta Wennäkoski sekä varajäsenenä Pertti Jalava. Suomen Säveltäjät ry:n hallituksen nimeämänä jäsenenä on Minna Leinonen. Avustushakemuksissa siirryttiin vuonna 2017 sähköiseen Klaavi-hakujärjestelmään, joka kehitettiin yhdessä kahden muun säätiön kanssa. Madetoja-säätiön avustusten seuraava hakuaika on tammikuussa 2018. ANNU MIKKONEN K KOM POS TI MADETOJA-SÄÄTIÖ 20 VUOTTA KOMPOSITIO 2/2017 • 9 8 • KOMPOSITIO 2/2017
K KOM POS TI Sävellystilausavustukset Clarinet4 2 000 € Tuomas Kettunen: Teos klarinettikvartetille, 10’ Foreningen Aksiom 4 000 € Lauri Supponen: Kamariteos yhdeksälle soittajalle (Aksiom ensemble, NO), 20’ Henriksson, Marianna 2 500 € Olli Virtaperko: Sooloteos keskisävelviritteiselle cembalolle 8’–10’ Kaaos Ensemble 2 750 € Ilkka Hammo: Kamarimusiikkiteos Kaaos Ensemblelle (fl, sax, guit, perc) 10’ Pegasos-rahasto Dahl, Rita 3 000 € Dystooppisen yhteiskunnallisen kamarioopperan libreton kirjoittamiseen. Säveltäjä: Markku Klami Lonka, Pipsa 2 000 € Tekstin ja dramaturgian tekemiseen teokseen Heinät, jossa yhdistyy musiikki, sana ja kuva. Säveltäjä: Riikka Talvitie Weselius, Hanna 5 000 € Hanna Weseliuksen romaaniin Alma! perustuvan libreton kirjoittamiseen. Säveltäjä: Minna Leinonen Työskentelyapurahat Hille-Taskila, Sid 3 000 € Hofmann, Heinz-Juhani 3 000 € Jalava, Pertti 3 000 € Suomen Säveltäjäin Sibelius-rahaston 8.12.2017 jakamat apurahat Kujala, Susanne 4 000 € Markus Fagerudd: Konsertoiva teos uruille ja big bandille, 10’ Puusaari, Maria 2 000 € Jukka Koskinen: Teos viululle ja elektroniikalle, 10’ Rantanen Matti 2 500 € Harri Vuori: Duo sellolle ja harmonikalle, 10’ Tampereen Musiikkijuhlat / Tampere Biennale 3 250 € Veli Kujala: Kamarimusiikkiteos Ääni-kollektiiville (fl, cl, vl, vlc, pno, perc), 10–12’ Veikkola, Heidi 4 500 € Sanna Ahvenjärvi ja Tapio Lappalainen: Pedag. orkesteriteos (2 fl, 2 trbn, 2 fp, 2–3 perc, vl1, vl2, vla, vlc, cb), 7’–11’ Viisma, Hedi 4 000 € Matthew Whittall: Teos kanteleelle ja jousiorkesterille, 20’ Kangas, Juho 4 000 € Kuokkala, Kimmo 4 000 € Page, Timothy 4 000 € Pisto, Juha 3 000 € Yokoyama, Mioko 3 000 € KOMPOSITIO 2/2017 • 9 8 • KOMPOSITIO 2/2017
NYKY ENSEMBLE VISIONÄÄRIEN ESTRADI SIBELIUS-AKATEMIASSA TOIMIVA NYKY ENSEMBLE ON NYKYMUSIIKIN ESITTÄMISEEN KESKITTYVÄ KOKOONPANO, JOKA INNOSTAA SEKÄ SÄVELTÄJIÄ ETTÄ ESITTÄJIÄ. YHTYE ON TEHNYT LOIKKIA YLI MUSIIKIN GENRERAJOJEN, JA SEN KYLKIÄISEKSI ON PERUSTETTU SÄVELLYSOPISKELIJOIDEN KOKEILUALUSTA NYKY LABORATORIO. V uonna 2009 SibeliusAkatemian klassisen musiikin osastolle perustettu uuden musiikin yhtye NYKY Ensemble on toimija, josta ovat erityisellä tavalla innoissaan niin nuoret soittajat, nykymusiikin ammattilaiset kuin säveltäjätkin. Yhtyeen taiteellisena johtajana toimii pianonsoiton professori T uija Hakkila, jonka ideoinnin pohjalta Ensemble sai alkunsa kahdeksan vuotta sitten. Hakkila kertoo seuranneensa 1980-luvulla Pariisissa ja New Yorkissa uuden musiikin luentosarjoja, soittotunteja ja sävellyspajoja ja ehtineensä kaivata vastaavaa myös kotimaan oppilaitoksiin jo pidemmän aikaa, ennen kuin NYKY Ensemble sai tuulta siipiensä alle. Verrattuna yksittäisten opiskelijaryhmien projekteihin NYKY Ensemblen vahvuutena on toiminnan järjestäytyneisyys ja jatkuvuus. Ensemblessä soittaminen on mahdollista kaikille Sibelius-Akatemian instrumenttiopiskelijoille, sillä yhtyeen kokoonpano on konserttikohtainen ja riippuu kulloinkin esitettävistä teoksista. Opiskelijat saavat projektiin osallistumisesta opintopisteitä samaan tapaan kuin esimerkiksi sinfoniaorkesteriperiodeista. NYKY Ensemble soittaa vuodessa yleensä neljä konserttia, joista jokaista ohjaa erikseen valittu musiikin ammattilainen. Hakkilan mukaan ohjaajina pyritään käyttämään toimijoita, joilla on vahvaa musiikin esittämisen osaamista, taiteellista näkemystä, sympaattista otetta opettamiseen ja ohjaamiseen sekä mahdollisuus sitoutua kohtalaisen pitkään projektiin. Konsertista riippuen ohjaaja saattaa valikoitua ohjelmiston painotusten mukaan tai toisin päin. Pääasiassa Ensemblessä harjoitellaan uuden musiikin klassikkoohjelmistoa erilaisille kamarikokoonpanoille. Teknistä osaamista ja festivaaliyhteistyötä Ensemblen koordinaattorina ja tuottajana on toiminut lähes alusta asti säveltäjä Libero Mureddu. Mureddu nostaa Ensemblen tavoitteeksi esittää nykymusiikkia sanan laajimmassa mahdollisessa merkityksessä ja ilman tyylirajoituksia. Yhtyeen ohjelmistossa kuuluu niin Boulez kuin Glass, ja esiintymisareena saattaa olla perinteisen konserttisalin lisäksi esimerkiksi pop-festivaali. Mureddu kiittelee kaikkia näiden kahdeksan vuoden aikana yhtyeessä soittaneita muusikoita, jotka ovat venyneet todella korkeatasoisiin ”NYKYMUSIIKKI ANTAA LUONNOLLISEN JA KIIHKEÄN AREENAN LAHJAKKAILLE MUUSIKOILLE JA ANTAA HEILLE USKALLUSTA ILMAISTA ITSEÄÄN.” KOMPOSITIO 2/2017 • 11 10 • KOMPOSITIO 2/2017
R IC H A R D B ER ES FO R D H A R R IS Sibelius-Akatemian opiskelijat esittämässä Arnold Schönbergin sovitusta Gustav Mahlerin Vaeltavan kisällin lauluista. Veli Kujalan luotsaamalla periodilla nykymusiikkia heijasteltiin traditiota vasten teemalla “Through time and space”. suorituksiin haastavimpienkin teosten parissa. Ohjelmistoon alettiin tietoisesti lisätä hyvin korkeaa teknistä tasoa vaativia teoksia sen jälkeen, kun Max Savikankaan ohjaamassa spektrimusiikin konsertissa esitettiin menestyksekkäästi Gérard Griseyn Partiels vuonna 2012. Vuosien varrella NYKY Ensemble on jalkautunut laajasti erilaisille areenoille. Muun muassa poikkitaiteelliset yhteistyöprojektit ja esiintymiset festivaaleilla (Musica nova Helsinki, Flow-festivaali, AAVE-festivaali) tuovat vaihtelevuutta Ensemblen toimintakenttään. Erityisesti jo kolmena vuonna toteutunut yhteistyö Flow-festivaalin kanssa on ollut merkityksellinen kohtaaminen molemmille osapuolille. Viime kesänä NYKY Ensemble toteutti Flow’ssa tunnin mittaisen konsertin Philip Glassin 80-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Ohjelmiston oli koonnut Juhani Nuorvala ja projektin musiikillisesta ohjaamisesta vastasi pianisti Emil Holmström. Konsertti soitettiin Flow’n The Other Sound -lavalla, joka keskittyy kokeellisen musiikin ohjelmistoon. Yhtye on saanut festivaaliyleisöltä lämpimän vastaanoton, ja muusikot kuvailivat esiintymistä erilaiseksi ja avartavaksi kokemukseksi. Muita mainitsemisen arvoisia NYKY-projekteja ovat vuonna 2014 soitettu Suomen ensiesitys Fausto Romitellin teoksesta An Index of Metals (ohjaajana Tuija Hakkila) sekä Musica nova Helsinki -festivaalilla 2016 esitetty Ligetin Pianokonsertto (ohjaajina David Claudio ja Joonas Ahonen). Tanssitaiteilijoiden kanssa yhteistuotantoja on toteutettu jo useamman kerran ja Mureddu mainitseekin poikkitaiteellisuuden yhtenä Ensemblen tärkeimmistä tulevaisuuden näkymistä. NYKY laboratorio sävellysopiskelijoiden työkaluna Tuija Hakkila nostaa esiin uuden musiikin esittämisen hyötyinä erityisesti ilmaisun ja soinnin laajentamisen sekä musiikillisen luomisprosessin lähelle pääsemisen. ”Nykymusiikki antaa luonnollisen ja kiihkeän areenan lahjakkaille muusikoille ja antaa heille uskallusta ilmaista itseään”, Hakkila kuvailee. Opiskelijat kertovat NYKY Ensemblen muun muassa laajentaneen heidän käsitystään musiikista (esimerkiksi elektroniikka, äänitaide tai improvisaatio osana teosta), tuoneen teknisiä valmiuksia esittää modernia ohjelmistoa ja uusia lähestymistapoja musiikkiin ja sen harjoittelemiseen. Yhteistyö uuden musiikin parissa työskentelevien huippumuusikoiden kanssa koetaan inspiroivaksi. Vuodesta 2015 lähtien Sibelius-Akatemian sävellyksen ja musiikinteorian osastolla on toiminut myös Ensemblen kylkeen kasvanut NYKY laboratorio. Laboratorioon kiinnitetään vuodeksi kerrallaan pienyhtye, joka kokoontuu kuukausittain. Sävellysopiskelijat voivat ilmoittautua laboratorioon ja tuoda mukanaan luonnoksia, valmista materiaalia tai ideoita kokeiltavaksi soittajien kanssa. NYKY laboratorion toiminnasta vastaa sävellyksen lehtori Juhani Nuorvala. Nuoret säveltäjät ja sävellysopiskelijat pääsevät työskentelemään NYKY Ensemblen kanssa myös Korvat auki -yhdistyksen yhteistyökonserttien kautta. Yhdistys on vuodesta 2012 järjestänyt lähes vuosittain jäsenistölleen teoshaun, johon osallistuneista teoksista on muodostettu NYKY Ensemblen konserttiohjelma. Valittuja teoksia harjoitellaan viikoittain yhdessä muusikoiden, säveltäjän sekä ohjaavan opettajan kanssa noin kuukauden ajan. MATILDA SEPPÄLÄ Kirjoittaja on taiteen kentällä laajasti navigoiva nuori säveltäjä. Tällä hetkellä hän suorittaa sävellyksen opintojaan Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa. KOMPOSITIO 2/2017 • 11 10 • KOMPOSITIO 2/2017
V EI K KO S O M ER P U R O ILMAISUN VOIMAA JA LUOMISEN ILOA – ÄÄNENI ÄÄRELLE INNOSTAA SEKÄ OPPILAITA ETTÄ OPETTAJIA KOMPOSITIO 2/2017 • 13 12 • KOMPOSITIO 2/2017
Suomen Säveltäjien vuoden 2017 kärkihanke on syksyn aikana vienyt yhdeksän säveltäjää musiikkiopistoihin eri puolille Suomea. Heidän kiitollisena tehtävänään on ollut johdatella oppilaat ja opettajat paitsi oman äänensä, myös keksimisen ilon äärelle. ”ILMAISUVOIMA TULEE ESILLE ESIMERKIKSI SÄVELLYSHARJOITUKSIIN KUULUVASSA IMPROVISOINNISSA, JOKA VIE AJATUKSET POIS SUORITTAMISESTA. JA NI MENOMAAN SUORITTAMISEN PAINEISTA POIS PÄÄSEMINEN TEKISI NÄHDÄKSENI HYVÄÄ MONILLE OPPILAILLE.” Syyslukukauden alussa yhdeksän ensimmäistä säveltäjää sai aloittaa työt seitsemällä eri paikkakunnalla ympäri Suomen. Kukin hankkeen säveltäjä on valinnut opetustyöhön itselleen luontevimman lähestymistavan. Jotkut ovat antaneet soitonopettajille sävellyspedagogista koulutusta, toiset taas ohjanneet opettajien tai oppilaiden soitinryhmää improvisoinnissa, säveltämisessä ja sovittamisessa. Säveltämistä on opetettu myös musiikin hahmotustaitojen tunneilla sekä musiikin perusteiden tunneilla, jolloin mukana on ollut musiikin perusteiden opettaja. Alkuvaiheessa säveltämistä on kaikissa opistoissa aloiteltu ryhmissä, jotta mahdollisimman moni oppilas pääsisi osalliseksi opetuksesta. Keväällä suunnitelmissa on järjestää myös sävellyksen pienryhmäja henkilökohtaista opetusta kaikille siitä innostuneille. Varsinaisen opetustyön lisäksi säveltäjien tehtävänä on ollut kehittää ja kokeilla oppilaidensa kanssa erilaisia sävellysharjoituksia. Myöhemmin harjoitukset on tarkoitus koota materiaalipankiksi, joka on kaikkien saatavilla. Pois suorittamisen paineista Ilkka Hammo on johdatellut Pirkanmaan musiikkiopiston oppilaita säveltämisen maailmaan musiikin perusteiden tunneilla. Suurin osa hänen oppilaistaan on yli 15-vuotiaita, mutta on joukossa nuorempiakin. Aluksi ryhmä on laatinut yhdessä esimerkiksi viivoista, pisteistä ja erilaisista kuvioista muodostuvan graafisen partituurin. Sitten se on muutettu musiikilliseen muotoon, ensin laulaen tai muita ääniä suulla tuottaen ja sen jälkeen omilla soittimilla ryhmässä improvisoiden. Hammon ajatuksena on jatkaa keväällä työtä pienemmän ryhmän kanssa, jolloin kukin voisi säveltää oman kappaleensa. Hammo on toiminut vuosien ajan kitaransoitonopettajana muun muassa Käpylän musiikkiopistossa ja Tampereen Suzukikoulussa. Hän on pitänyt kitaristeille myös ryhmätunteja, joilla mukana on ollut muitakin soittimia. Ääneni äärelle -hankkeessa Hammo näkee tehtävänään johdattaa oppilaat keksimisen äärelle. ”Soitonopiskelu saattaa joskus jäädä vain sorminäppäryyden tasolle, jolloin ei kunnolla päästä musiikin pariin. Säveltämisen avulla taas päästään käsiksi ilmaisuun, luovuuteen, jota nuorissa on todella paljon. Ilmaisuvoima tulee esille esimerkiksi sävellysharjoituksiin kuuluvassa improvisoinnissa, joka vie ajatukset pois suorittamisesta. Ja nimenomaan suorittamisen paineista pois pääseminen tekisi nähdäkseni hyvää monille oppilaille”, Hammo sanoo. Kohti luovaa ajattelua Adam Vilagille on kertynyt jo aiemmin kokemusta sävellyksenopetuksesta, sillä hän on opettanut sävellystä muun muassa Sibelius-Akatemian Kuopion osastolla vuodesta 2009 lähtien. Suomen Säveltäjien kärkihanke vei Vilagin Kuopion konservatorioon, missä hän on opastanut opettajia sävellyksenopetukseen toiminnallisten harjoitusten kautta. Yhden harjoituksen tavoitteena on ollut ryhmäimprovisaatioiden kautta saada aikaan tiettyjä tunnelmia, joko omalla keholla tai soittimella. Toisessa harjoituksessa Vilagin opettajaoppilaat ovat ensin kuunnelleet teoksen ja piirtäneet siitä sen jälkeen kuvan. Sitten piirustuksista on keskusteltu, minkä jälkeen jokaisen on pitänyt muuttaa Ä äneni äärelle -sävellyspedagogiikkahanke pyörähti käyntiin toukokuussa pidetyllä valmennuskurssilla, jolle osallistui 19 säveltäjää. Kurssin ohjaajina toimivat Riikka Talvitie, Markku Klami, Olli Kortekangas sekä hankkeen primus motor Minna Leinonen, ja sen aikana sävellyksenopetuksen metodeihin ja harjoituksiin paneuduttiin yhdessä. Lisäksi Sanna Ahvenjärvi ja Tapio Lappalainen kokosivat omia esimerkkitehtäviään yhteiseen materiaalipankkiin säveltäjien käytettäviksi. KOMPOSITIO 2/2017 • 13 12 • KOMPOSITIO 2/2017
O len vahvasti sitä mieltä, että kaikessa oppimisessa, sivistyksen hankkimisessa ja luovassa työssä parhaisiin tuloksiin päästään useiden vuosien aikana tehtävällä pitkäjänteisellä ja toistuvalla työllä. Säveltäminen ja säveltäjänä kasvaminen tapahtuvat äärimmäisen hitaasti ja ne ovat elämän mittainen matka. Sen typistäminen Young People Composing -seminaarissa Pohjoismaisilla musiikkipäivillä Lontoossa (s. 15) esitellyn Music Maze -toimintatavan mukaiseen yksipäiväiseen työpajaan esityksineen voi toki toimia innoittavana avauksena nuorelle oppilaalle. Nopea pintaraapaisu on siksi tärkeä ja sille on varmasti tilausta, mutta innostuksen ylläpitämiseen tarvitaan etenemismahdollisuuksia tarjoavia rakenteita. Music Mazen tapauksessa näitä rakenteita ei ole, vaan seuraava oppilasryhmä tulee taas tekemään omat kokeilunsa päivän mittaisessa työpajassa. Nancy Evans kertoi seminaarissa, että hänellä on jo pitkään ollut suunnitelmia dokumentoida hankkeen työtä, mutta toistaiseksi julkaisuja ei vielä ole tullut. Olisikin erittäin kiinnostavaa päästä näkemään minkälaisia mahdollisesti pitkäaikaisempia vaikutuksia hankkeella on ollut sen kohdepiiriin kuuluneille oppilaille. Onko säveltämistä päästy jatkamaan, millä keinoin ja minkälaisissa muodoissa? Jatkuvan, pitkäjänteisen oppimisen suhteen näen meidän suomalaisten tilanteen hyvänä. Meillä on kansainvälisesti arvostettu, maatamme kattavasti palveleva musiikkioppilaitosten verkko. Lasten ja nuorten pääseminen musiikkiopintojen pariin ammattitaitoisten opettajien johdolla on huomattavasti paremmalla tasolla kuin monessa muussa paikassa maailmassa. SÄVELTÄJÄKSI KASVAMINEN ON ELÄMÄN MITTAINEN MATKA piirustus uudelleen soivaan muotoon omalla instrumentillaan. Vilagi näkee sävellyksenopetuksen tukevan luovaa ajattelua laajemminkin.”Säveltäminen tiukassa mielessä on pitkä, systemaattinen prosessi, eikä kaikkien tarvitse toki pyrkiä siihen. Omana tavoitteenani on innostaa oppilaita luovaan, omakohtaiseen ajatteluun.” Hammo ja Vilagi ovat molemmat ilahtuneita sävellystuntien saamasta vastaanotosta. He ovat yhtä mieltä siitä, että musiikin luova tuottaminen näyttää innostavan nuoria vielä enemmän kuin soittaminen. Kumpikin on niin ikään vakuuttunut siitä, että sävellysharjoitusten kautta tapahtuva ilmaisun vahvistuminen heijastuu myös soittamiseen ja palvelee näin myös soittotaidon kehittymistä. Elämää hankkeen jälkeen Musiikin uusissa opetussuunnitelmissa säveltäminen on nostettu vahvasti esiin, ja näin ollen alalla tarvitaan nyt entistäkin enemmän säveltäjiä, joilla on myös sävellyspedagogisia taitoja. Kärkihankkeen ensisijaisena tavoitteena on integroida sävellyksenopetus osaksi musiikkiopisto-opintoja. ”Ääneni äärelle koulutti 19 pedagogiikasta kiinnostunutta säveltäjää toimimaan lasten ja nuorten kanssa, ja keväällä heistä vielä kolme aloittaa sävellyksenopetuksen musiikkiopistoissa Teoston ja Musiikin edistämissäätiön hankkeelle myöntämien avustusten turvin”, Minna Leinonen kertoo. ”Ja verkostomme on tietenkin musiikkioppilaitosten ja koulujen käytettävissä vielä hankkeen jälkeenkin. Rahoitus vain on haettava muualta.” Säveltäjät ovat siis omalta osaltaan tarttuneet haasteeseen ja ovat valmiita tarjoamaan omaa osaamistaan matkalla kohti uudenlaisia musiikin oppimisen ja kokemisen malleja. ANU AHOLA Kirjoittaja on FMQ-lehden päätoimittaja. Hän on sukeltanut sävellyksen opetuksen maailmaan kirjoittaessaan yhdessä Heidi Partin kanssa kirjan Säveltäjyyden jäljillä – Musiikintekijät tulevaisuuden koulussa (Sibelius-Akatemian julkaisuja 2016). Hän on myös toimittanut yhdessä Juha Nikulaisen kanssa suomalaisen lastenmusiikin historiikin Aika laulaa lapsen kanssa – Polkuja lastenmusiikin historiassa (WSOY 2010). S A LL A S A A R EL A KOMPOSITIO 2/2017 • 15 14 • KOMPOSITIO 2/2017
”Tickets, please.” N äillä vahtimestarin lausumilla sanoilla alkoi ensimmäinen päivämme Young People Composing -seminaarissa, joka järjestettiin Pohjoismaisten musiikkipäivien yhteydessä Lontoon South Bank Centressä. Yhdistyksemme lähetti paikan päälle seminaaria seuraamaan Ääneni äärelle -hankkeemme työryhmästä puheenjohtaja Minna Leinosen ja minut. Tartuimme mielellämme tilaisuuteen tutustua sikäläiseen lasten ja nuorten sävellyspedagogiikkaan. Torstain 28.9. aamuyön tunteina Minna oli jo ehtinyt lentää Tampereelta Helsinkiin, kun itse olin vasta saanut raahauduttua kentälle Helsingin päässä matkaseuraksi lupautuneen puolisoni kanssa. Norwegian ja Finnair lennättivät mukavan sekalaisen seurakuntamme erikokoisina palasina Gatwickiin ja Heathrowlle, josta edelleen aamupäivän tuntien aikana hakeuduimme toteamaan festarihotellin 90-lukulaista ruotsinlaivatunnelmaa henkivät fasiliteetit. Pitäydyn turinoimasta sen enempää itse festivaalista taikka sen järjestelyistä – niistä sanan säilää heiluttaa Jarkko Hartikainen omassa tekstissään (s. 18) – mutta festivaalin, sanoisinko, haastavat järjestelyt aiheuttivat pienen yllätyksen Minnalle ja minulle, kun saavuimme seminaarin ensimmäiseen tilaisuuteen: ovella meiltä kyseltiin lippuja, vaikka tilaisuuden piti olla ilmainen ja olimme siihen saamamme (varsin niukan) ohjeistuksen mukaan etukäteen ilmoittautuneet. No, mitäs pienistä – hiukan säätämistä ja olimme mukana menossa ja vielä ihan ajoissa. Seminaarin ensimmäinen päivä – musiikkikasvatuksen taustoja ja haasteita Young People Composing -seminaarin avasivat puheenvuoroillaan Birmingham Contemporary Music Groupin (BCMG) koulutustoiminnan johtaja Nancy Evans, Tämä laadukas työ on osaltaan vuosikymmenten aikana nostanut maailmanmaineeseen useita säveltäjiä, muusikoita ja kapellimestareita, puhumattakaan siitä yleissivistävästä vaikutuksesta, joka sillä on ollut oman kenttämme yleisöjen kasvattajana ja tätä kautta tulevaisuuden mahdollistajana. Yhdistyksemme Ääneni äärelle -hankkeen kautta tehtävässä työssä korostuu Music Mazea pitkäjänteisempi ja -kestoisempi säveltämisen opiskelu, jossa kantavana ideana ei ole ”composing with children.” Pikemminkin meillä lapset ja nuoret tekevät itse sävellyksensä, ja opettajan tärkeänä roolina on olla taustatukena ja neuvonantajana oppimisprosessissa, ei toimia määräävänä auktoriteettina. Sävellyksenopettajan roolista en muista koskaan kuulleni lausuttavan viisaammin, kuin mitä ensimmäinen sävellysopettajani, myös pitkän uran musiikkioppilaitoksen piirissä annettavan sävellyskoulutuksen kehittäjänä tehnyt säveltäjä Tuomo Teirilä totesi Turun musiikkiakatemian opintojeni aikana: ”Koska säveltäminen viime kädessä on säveltäjän nuoteiksi siirrettyä ajatusta, on selvää ettei opettaja voi ajatella näitä ajatuksia opiskelijan puolesta. Mutta opettaja voi antaa säveltäjän tarvitsemia tietoja ja taitoja ja luotsata opiskelijaa välttämään pahimpia karikoita. Usein opettaja voi auttaa opiskelijaa löytämään useista vaihtoehdoista käytännöllisimmän ja tehokkaimman. Säveltäminen on luovaa toimintaa, mutta luovuus ei synny tyhjästä; sävellysopettajan tehtävänä on avata opiskelijalle mahdollisimman monipuolisia tiedon, ajattelun ja tekniikan ovia, mutta ei vahtia sitä, kulkeeko oppilas niiden kautta.” Ääneni äärelle -hankkeemme kautta tarjoamme nuorille oppijoille Suomen musiikkiopistoissa mahdollisuuden hypätä mukaan säveltämisen mielenkiintoiseen maailmaan. Työmme mahdollistaa oppilaille kauaskantoisen kiinnostuksen syttymisen säveltämiseen. Hankkeemme toivottavasti suotuisa eteneminen maamme musiikkioppilaitoksissa myös tulevina vuosina avaa oppilaille hyvät etenemismahdollisuudet säveltämisen joskus kivikkoisella, mutta niin palkitsevalla tiellä. Samalla sivistämme ja kasvatamme taas uutta sukupolvea avaamalla heille näkoalat aikamme musiikin kiehtovaan ja loputtoman monipuoliseen maailmaan sekä tuomalla elävät säveltäjät näkyviksi musiikkiopistojen arjessa. Näkisin, että meillä on tässä käsissämme vahva valttikortti musiikkikoulutuksen kentällä kansainvälisestikin tarkasteltuna. MARKKU KLAMI Lainaus Tuomo Teirilän ajatuksista on hänen kotisivuiltaan, www.tuomoteirila.fi YOUNG PEOPLE COMPOSING -SEMINAARI POHJOISMAISILLA MUSIIKKIPÄIVILLÄ LONTOOSSA NMD´17 KOMPOSITIO 2/2017 • 15 14 • KOMPOSITIO 2/2017
alkaen! Mitä tulee lasten ja nuorten sävellyspedagogiikkaan, Englanti voidaan ainakin tästä näkövinkkelistä nostaa aikamoiseen edelläkävijän asemaan. Seminaarin aikana ei tosin sen enempää avattu sitä, millä tavoin säveltäminen on koulumaailmassa näkynyt, vaan enemmän keskityttiin nykyhetken ongelmien käsittelyyn ja esittelemään koulumaailmaan sen ulkopuolelta kohdennettavaa toimintaa. Fautleyn ja Robinsonin puheenvuoroissa tuli esiin heidän näkemyksensä musiikkikasvatuksen asemasta englantilaisessa koulujärjestelmässä. Se kuulosti näin suomalaisen korviin kovin tutulta: tuntimäärät on pieniä, ja kahdeksannelta luokalta alkaen musiikki on vapaavalintainen aine. Musiikin saamaa tuntiresurssia pidettiin puhujien Hänen näkemyksensä mukaan poliittinen ilmapiiri englantilaisessa musiikkikasvatuksessa näyttäytyy osin sellaisena, että taidemusiikissa kaikki paras on jo sanottu ja tehty. Uusi musiikki ei ole suuressa nosteessa tässä kuvassa. Kompaktin avajaistilaisuuden päätyttyä seminaaripäivä jatkui pienen tauon jälkeen luennolla, jossa esiteltiin lääkkeitä yllä kuvattuihin vaivoihin. Keskiöön nostettiin BCMG:n Music Maze -hanke. Hankkeen vetäjä Nancy Evans loi kattavan katsauksen tähän 8–11-vuotiaiden koululaisten parissa tehtävään toimintaan. Hanke on oikeastaan hiukan väärä sana, koska kyseessä on BCMG:n vanhin yhtäjaksoisesti ylläpitämä musiikkikasvatuksen toimintamuoto. Music Maze käynnistettiin jo vuonna 2001, ja nykyinen toiminta on laajuudeltaan kasvanut kunnioitusta herättävän suureksi. Pääsääntöisesti hankkeen piiriin pääsee joka kuukausi n. 25 oppilaan kouluryhmä säveltämään BCMG:n yhtyeen muusikoiden johdolla. Hanke toimii samalla näyteikkunana yhtyeen tuleviin konsertteihin, joissa viime kaudella on soitettu mm. Boulezia ja Birtwistleä. Music Mazessa Evansin yksi lähestymistapa lasten omaan säveltämiseen on käyttää työskentelyn pohjana tulevassa konsertissa esitettävää nykymusiikkiteosta. Pyrkimyksenä on, että uusi musiikki monine ilmenemismuotoineen ja keinovaroineen avartaa lasten kokemuksia musiikista. Nykymusiikki pyritään tarjoilemaan jännänä ja hauskana tekemisenä, jonka parissa on mukava viettää aikaa ja tutkia erilaisia asioita. Ryhmäopetustilanne korostaa tässä oppilaiden säveltämisessä ja kokeiluissa myös vahvasti toiminnan sosiaalisia vaikutuksia. Avauspäivän luentojen filosofian ja teorian vastapainoksi seminaarin seuraavina päivinä oli luvassa suoraa toimintaa. Seminaarin toinen ja kolmas päivä – ”composing with children” Seminaarin toisena ja kolmantena päivänä seurasimme Evansin työpaBirmingham Cityn yliopiston kasvatustieteiden professori Martin Fautley ja valtakunnallisen uuden musiikin Sound and Music -yhdistyksen koulutusprojektien johtaja Judith Robinson. Näissä alustuksissa luotiin katsaus lasten ja nuorten musiikkikasvatukseen ja sen traditioihin Englannissa. Sekä Fautley että Robinson mainitsivat puheenvuoroissaan, ettei meille suomalaisille hyvinkin tuttua, kattavaa musiikkiopistojen verkkoa ole Englannissa vastaavalla tavalla olemassa. Musiikkikasvatuksen toteutusvastuu on siellä vahvasti peruskoulun harteilla. Tilannehan on toisaalta pitkälti sama meillä Suomessakin, silloin kun lapsi tai nuori ei erikseen harrasta musiikkia myös vapaa-ajallaan. Konservatorioita on Englannissakin, mutta niissä opiskelu on useassa tapauksessa monin verroin hinnakkaampaa kuin Suomessa, eivätkä lapset ja nuoret opiskele niissä samoissa määrin kuin ikätoverinsa meillä Suomessa. Maamme musiikkioppilaitosten verkosto tavoittaa melko hyvin kunkin ikäluokan. Kiitos hyvästä tilanteestamme kuuluu sille kauaskantoiselle ja hienolle työlle, joka saatiin maassamme varsinkin 1960-luvun musiikkiopistojen perustamisbuumissa alulle – ja jota on ansiokkaasti siitä jatkettu ja kehitetty. Toivon todella, ettei tämä kansainvälisessäkin vertailussa esimerkillinen tilanteemme tule nykyisessä leikkausvimman kurimuksessa kärsimään. Suomessa on valtakunnallinen luovuutta peräänkuuluttava opetussuunnitelmatyö kovassa vauhdissa: peruskoulun uusi opetussuunnitelma (OPS) tuli käyttöön viime vuonna, ja taiteen perusopetuksen syksyllä 2018 voimaan astuva OPS on nyt kuumeisen soveltamistyön pyörteissä maamme musiikkiopistoissa. Englannissa luova tekeminen on musiikin saralla – kutsutaan sitä nyt tässä säveltämiseksi – nostettu osaksi valtakunnallisia opetussuunnitelmia jo huomattavasti aiemmin. Robinson kertoi sävellyksen tulleen mukaan sikäläisiin valtakunnallisiin OPSeihin jo vuonna 1987, ja tätäkin ennen säveltämisen opettamiseen on tehty useita erilaisia kokeiluja ja avauksia jo 1940-luvulta ENGLANNISSA SÄVELTÄMISEN OPETTAMISEEN ON TEHTY USEITA ERILAISIA KOKEILUJA JA AVAUKSIA JO 1940-LUVULTA ALKAEN. mielipiteissä liian pienenä. Varsinkin nykymusiikin tilannetta Fautley piti heikohkona, sillä jos sitä edes sisällytetään osaksi musiikinopetusta, esille pääsevät pääasiassa Steve Reichin ja Philip Glassin kaltaiset nimet – ja hekin vain jo taaksensa jättämän minimalistisen kautensa teosten välityksellä. Tilanteessa vaikuttaa olevan paljon yhtäläisyyksiä maidemme välillä: vaikka opetussuunnitelmissa peräänkuulutetaan luovuutta ja luovaa tekemistä, sitä parhaimmalla mahdollisella tavalla tukevat ja edistävät taideja taitoaineet on koulujen tuntikiintiöissä näivetetty erittäin vähäiseen asemaan. Fautley toi tässä kohden esiin erinomaisen kysymyksen siitä, miten välttää taidemusiikin muuttuminen ”kuolleiden säveltäjien museoksi”, kun niukan tuntiresurssin rajoissa ehditään luomaan vain ylimalkainen katsaus taiteen pitkään kaanoniin. KOMPOSITIO 2/2017 • 17 16 • KOMPOSITIO 2/2017
joja kahden oppilasryhmän parissa. Observointiryhmäämme liittyi mukaan viime kevään Ääneni äärelle -koulutukseemme osallistunut Adam Vilagi, joka oman teoksensa esityksen lisäksi oli tullut paikalle seuraamaan seminaaria. Evans käynnisti työpajat erilaisilla lämmittelyharjoituksilla, joista monet muistuttivat läheisesti oman hankkeemme kouluttajille ja koulutetuille tuttuja harjoituksia. Varsinkin Minna esitteli samankaltaisia harjoituksia ansiokkaasti jo viime toukokuun koulutuksemme yhteydessä. Alkulämmittelyjen jälkeen oppilaat pääsivät jakautumaan opetustilassa mieleisiinsä paikkoihin ja tekemään ”omaa ääntään” heille jaettujen mainoslehtisten avulla. Vapaaehtoisia oppilaita pyydettiin esittelemään äänensä muille. Lapsethan usein innostuvat pienen ujostelun jälkeen näissä harjoituksissa siinä määrin, että saimme kuullaksemme ison liudan virkistävänkin erilaisia ääniä. Äänikavalkadin jälkeen Evans esitteli oppilaille työpajan työskentelyn pohjaksi valitun sävellyksen, tässä tapauksessa käynnissä olleella festivaalillakin kuullun norjalaisen Øyvind Torvundin kamariyhtyekappaleen Neon Forest Space vuodelta 2009. Meitä työskentelyä seuranneita hiukan hämmensi tapa, jolla aikamme musiikki oli kytketty työpajatoimintaan. Evansin esittely oli varsin niukka: säveltäjän nimi, kotimaa sekä teoksen nimi kerrottiin, ja perään kyseltiin oppilaiden ajatuksia siitä, mitä nimi heille tuo mieleen. Jo edellisen päivän luennolla Evans oli todennut, ettei Music Mazen työpajoissa kuunnella näitä työskentelyn pohjaksi valittuja musiikkiesimerkkejä ainakaan kokonaisuudessaan saati tutustuta niiden nuottikuvaan. Oppilasryhmän opettajalle tarjotaan myöhemmin YouTube-linkki, josta valitun kappaleen voi oppilaiden kanssa halutessaan kuunnella työpajan jo päätyttyä. Vaikka itse työpajoissa on mukana muusikkoja, ja he soittavat pieniä katkelmia teoksista, rohkenen olla sitä mieltä, että uuden musiikin esilletuonti jää tällaisella työtavalla aika ohuelle pohjalle. Varsinaista sävellystyötä varten oppilaat jaettiin pienempiin ryhmiin, joissa he pääsivät kehittelemään omia ideoitaan, ohjenuoranaan pääasiassa ”esitellyn” uuden musiikin teoksen nimen nostattamat ajatukset ja mielikuvat. Tässä vaiheessa työskentelyssä nousi paikoitellen selvästikin esiin jo ensimmäisen seminaaripäivän aikana käytetty lausahdus ”composing with children”. Muusikot seurasivat tarkasti lasten työskentelyä ja monessa kohtaa osallistuivat siihen hyvinkin vahvasti, välillä varsin ohjaavalla, jopa määräävällä tavalla. Tässä tuli esiin yksi suuri ero Music Mazen ja Ääneni äärelle -hankkeen pedagogiikan välillä: siinä missä englantilaiset kollegamme näyttävät ottavan opettajina toisinaan huomattavan voimakkaan, määrittelevän ja ohjaavan roolin, korostuu omassa lähestymistavassamme lapsen oman intuition ja ilmaisunvapauden kunnioittaminen ja vaaliminen. Pintaraapaisuista pitkäjänteisyyteen Music Mazen toiminta tavoittaa suuria määriä oppilaita kuukausittain, vuodesta toiseen – oppilaita, joiden kosketus oman musiikin tekemiseen normaalin koulumaailman piirissä on vaarassa jäädä olemattomaksi musiikin niukan tuntiresurssin johdosta. Laajuudestaan huolimatta toiminta näyttäytyi suomalaisesta näkökulmasta verrattain hentona pintaraapaisuna: työpajat kestivät muutamia tunteja yhden päivän aikana, ja niissä toisinaan voimakkaastikin opettajan ohjauksessa syntyneet oppilaiden sävellykset esitettiin päivän päätteeksi enimmäkseen lasten huoltajista koostuneelle yleisölle. Tämän lisäksi oppilasryhmän oma opettaja voi valintansa mukaan soittaa myöhemmin koulussa YouTube-nauhoitteen oppilaiden työpajan taustalla olleesta uuden musiikin teoksesta. Vaikka tällainen toiminta on varmasti oppilaille mieluista ja virkistävää, varsinkin kun he itse esittävät työpajoissa tekemänsä sävellykset, epäilen sen mahdollisuuksia innostaa oppilaita jatkamaan kokeilujaan säveltämisen parissa pidemmällä aikavälillä. Suomessa lasten ja nuorten parissa toteutettu sävellyspedagogiikka toimii pitkäjänteisemmin: projektit ja varsinkin musiikkiopistojen piirissä tehtävä työ levittäytyy pidemmälle, jopa usean vuoden aikajaksolle. Rauhallisempi työtahti luo hienot mahdollisuudet musiikillisten ideoiden maisteluun, analysointiin, jatkokehittelyyn ja tätä kautta sävellyksellisen ajattelun ja käsityötaidon kehittymiseen. Tästä työstämme voimme olla Suomessa ylpeitä. Kolmepäiväinen Young People Composing -seminaari keskittyi Nancy Evansin Music Maze -projektin ympärille, Fautleyn ja Robinsonin yleisemmän tason pohdintojen jäädessä hiukan sivujuonteen asemaan. Seminaarin parasta antia olikin Evansin työtapoihin tutustuminen; hänen jo toistakymmentä vuotta kehittämänsä käytännöt lasten ryhmäsävellysopetuksessa antoivat monia hyviä ideoita myös meidän suomalaisten sävellyspedagogien työhön. Virkistävää oli myös huomata, miten monet työtavat olivat meille jo tuttuja – useat lämmittelyharjoitukset ja sävellysten ideointi pienryhmissä olivat pitkälti samanlaisia, joita olemme itsekin suunnitelleet ja käyttäneet. Voisi ehkä jopa todeta, että maasta ja kulttuurista riippumatta musiikillinen keksiminen tuntuu etenevän jossain määrin samankaltaisia polkuja. Musiikin parissa tehtävä yhteisöllinen toiminta, oli se sitten säveltämistä, kuorolaulua tai vaikka soittamista, on omiaan yhdistämään ihmisiä, taustoista riippumatta. Musiikin roolia siltana kulttuurien välillä tulisikin siksi tukea myös päätöksenteossa. MARKKU KLAMI Kirjoittaja on säveltäjä, joka sävellystyönsä ohella toimii Suomen Säveltäjien sekä Suomen musiikkineuvoston hallituksissa ja opetustehtävissä pääkaupunkiseudun musiikkiopistoissa. Sävellyspedagogiikan hankkeista hän on mukana Suomen Säveltäjien Ääneni äärelle -hankkeen työryhmässä ja kouluttajana sekä Metropolia-ammattikorkeakoulun SäPe-hankkeen kouluttajana. KOMPOSITIO 2/2017 • 17 16 • KOMPOSITIO 2/2017
NMD´17 TUNNELMIA POHJOISMAISILTA NYKYMUSIIKKIPÄIVILTÄ LONTOOSTA MAAILMAN VANHIN NYKYMUSIIKKIFESTIVAALI, POHJOISMAISET MUSIIKKIPÄIVÄT, JÄRJESTETTIIN 28.9.–1.10.2017 SOUTHBANK CENTRESSÄ LONTOOSSA. AVAJAISKONSERTIN SIBELIUKSEN OHELLA NUORET POHJOISMAISET SÄVELTÄJÄT PÄÄSIVÄT FESTIVAALIN TÄMÄN VUODEN OHJELMISTOSSA ILAHDUTTAVASTI ESIIN. LIPPUONGELMISTA JA LIIAN VÄHÄISISTÄ HARJOITUSAJOISTA HUOLIMATTA FESTIVAALILLA OLI TUTTUUN TAPAAN ILOINEN JA HYVÄ YHTEISHENKI. ENITEN PUHUTTIVAT FESTIVAALIN PIENET LIPPUKIINTIÖT. EDES YDINOSALLISTUJILLE EI OLLUT VARATTU KAIKKIIN KONSERT TEIHIN VAPAALIPPUJA. P ääsin nyt toista kertaa osallistumaan Pohjoismaisille musiikkipäiville säveltäjänä. Edellinen kerta oli vuonna 2010, jolloin festivaali järjestettiin Kööpenhaminassa; kappaleeni Hologramme esitettiin kaupunkiin sisältyvässä erillisessä anarkistisessa vapaakaupungissa, Christianiassa. Tämänvuotinen järjestäjämaa Ruotsi oli päättänyt järjestää festivaalin ihan kokonaan Pohjoismaiden ulkopuolella, Lontoossa. Idea oman, sisäänpäinlämpiävän yhteisömme ulkopuolellakin toimimisesta on toki kannatettavaa kansainvälistymistä. Oman kokemukseni mukaan harva nykymusiikki-ihminen pohjoismaiden ulkopuolella noteeraa nämä vuonna 1888 ensimmäistä kertaa järjestetyt uuden musiikin karkelot – ja pitää vaikkapa vuodesta 1921 Saksassa järjestettyjä Donaueschingenin musiikkipäiviä maailman vanhimpana nykymusiikkifestivaalina. Näkyvyyden lisäämiselle on siis aivan oikea tarve. Kaukana festivaalin lähimmästä viitekehyksestä toimiminen ei kuitenkaan ollut ongelmatonta, kuten kokenut festivaalikävijä saattoi huomata. Festivaalin alkaessa ihmeteltiin erityisesti avajaiskonsertin ohjelmaa Sibeliuksineen. Kaikesta päätellen kyseessä oli kuin mikä tahansa Esa-Pekka Salosen suunnittelema Philharmonia-orkesterin kausikonsertti, jonka ajankohdan ja ohjelman pohjoismaisuuden kautta tapahtuma voitiin linkittää festivaalin ohjelmaan, ja sitä kautta saatiin festivaalille aimo annos näkyvyyttä. Kyseessä olikin ainoa konsertti, josta näin lehtiarvosteluja. Avajaiskonsertin teokset eivät kuitenkaan olisi voineet edes tulla perinteisen teoshaun kautta – Sibeliuksen myöhäissinfonioiden ohella mukana oli Daníel Bjarnasonin uuden viulukonserton kantaesitys sekä viimevuotisen festivaalin avannut Anna Thorvaldsdottirin Aerial. Pyhäinhäväistys festivaalin kriittisimmän kantayleisön kannalta, mutta mitäpä lontoolaisyleisöä koskettavat vuodentakaiset tapahtumat Reykjavikissa... Lippukaaosta ja yleisöjen sekoittumista Eniten puhuttivat kuitenkin festivaalin pienet lippukiintiöt. Edes ydinosallistujille ei ollut varattu kaikkiin konsertteihin vapaalippuja. Asia valkeni vasta paikan päällä, jolloin monet konsertit olivat jo loppuunvarattuja. Miten töyKOMPOSITIO 2/2017 • 19 18 • KOMPOSITIO 2/2017
keää kohtelua pohjoismaisille kollegoille, jotka olivat varta vasten matkustaneet ja majoittuneet Lontooseen osallistuakseen festivaalille! Sähläyksen taustalla oli ymmärtääkseni yhteistyökumppaniksi valitun Southbank Centren tilapanostukset festivaalille. Tässä merkittävässä taidekeskuksessa toki tapahtuu paljon, eivätkä tilavuokrat varmasti ole huokeita. Vaikeata on silti nähdä suurena ”kansainvälistymisenä” sitä, että konsertteja tuotetaan vain muutamakymmenpäisiä yleisöjä vetäviin pikkuhuoneisiin. Ilmeisesti kaikkiin konsertteihin olisi lopulta mahtunut jonottamalla, mikäli tällaiseen olisi jaksanut nöyrtyä. Itseltäni jäi lippukaaoksen takia lopulta kokematta nuoren Distractfold-yhtyeen konsertti, mikä harmitti, koska tunsin laajasti niin konsertin säveltäjiä kuin esiintyjiäkin. Tämän valossa festivaalijohtaja Martin Q Larssonin ohjelmakirja-alustus ”eri yleisöjen tapaamisesta ja sekoittumisesta” vaikutti jokseenkin koomiselta. Toki sekoittumista tapahtui niissä konserteissa, jotka järjestettiin Southbank Centren aulatiloissa – esimerkiksi lauluyhtyekonserttiin sekoittui paljon kiljuvia lapsia ja äänenkäytöltään tilannetajuttomia aikuisia. Southbank Centren musiikkijohtaja Gillian Moore puhui siitä, kuinka lontoolaisyleisö ei halua konsertteja, vaan elämyksiä – ikään kuin konserttisalittomuus olisi ollut kauttaaltaan tietoinen taiteellinen valinta. Toimivaa elämysmäisyyttä tarjosi onneksi festivaali-isäntänä toimineen ruotsalaisviulisti Georges Kentrosin letkeänhauskat konserttijuonnot. Ero pohjoismaiseen mentaliteettiin näkyi myös muusikkokulttuurissa. Vuodelta 2013 oleva vaskikvintettoni Radix sai kelpo esityksen London Sinfoniettan suorastaan virtuoosisten vaskisoittajien käsissä. Koska kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun kuulin tämän kappaleen muiden muusikoiden kuin sen kantaesittäneen ja sillä ympäri Eurooppaa kiertäneen Ensemble Schwerpunktin soittamana, oli helppoa kuulla miten lisäharjoitukset olisivat tuoneet yhteissoittoon ja tulkintaan draivia ja päättäväisyyttä, joka olisi nostanut esityksen vielä uudelle tasolle. Lontoolaisten kvintetti oli yksilötasolla ja soinnillisesti maailman huipputasoa, mutta paikallisen harjoituskulttuurin (tai sen puuttumisen) mukaisesti teos laitettiin kasaan pääosin edellispäivänä. Tämä ei voi olla kiristämättä soittajien hermoja uuden ohjelmiston parissa. Ainoana paikalla olleista vaskikonsertin säveltäjistä sainkin harjoitusten aluksi käyrätorvistilta oikein emälatauksen poikkeuksellisen kriittistä, painokelvotonta palautetta eräästä turhaan täyteen ahdetusta tahdinpuolikkaasta... Nuoria tekijöitä esiin Erikoisena piirtenä paljastui, ettei festivaalijohtaja Martin Q Larsson ollut osallistunut festivaalilla esitettyjen teosten valintaan lainkaan, vaan oli delegoinut tämän tehtävän eri toimikunnille, joiden kokoonpanoja en huomannut missään ilmoitetun. Ainakin oman teokseni oli saamani sähköpostin mukaan valinnut kolmihenkinen, ymmärtääkseni pelkästään ikäisistäni säveltäjistä koostunut raati. On oletettavaa, että muutenkin teoksia oli ollut valitsemassa, jos ei nyt nuori niin ainakin nuoriin tekijöihin ja heidän edustamaansa estetiikkaan myönteisesti suhtautunut porukka, sillä niin ilahduttavan hyvin kiinnostavin pohjoismainen nuori polvi oli päässyt tänä vuonna esiin. Tästä näkövinkkelistä festivaalin vientipyrkimys Iso-Britannian markkinoille mahdollisti varmasti monille nuorille uran avautumista Pohjoismaitakin kansainvälisempään suuntaan – ainakin mikäli paikalle oli(si) saatu houkuteltua paikallisia musiikillisia valtaapitäviä. Vaikka lippuongelmat heijastuivat myös festivaalin yhteisöllisyyteen porukan hieman hajotessa, oli festivaalilla tuttuun tapaan hyvä ja iloinen yhteishenki, johon sisältyi niin vanhojen UNM-aikojen muistelua kuin brittiläiseen pubikulttuuriinkin tutustumista. Tuhannet kiitokset Annulle ja Maisalle järjestelyistä! JARKKO HARTIKAINEN Kirjoittaja on 1980-luvulla syntynyt freelance-säveltäjä. LONTOOLAISYLEISÖ EI HALUA KONSERTTEJA, VAAN ELÄMYKSIÄ K U VA T : PA O LA PA D O A N JA A N N U M IK KO N EN KOMPOSITIO 2/2017 • 19 18 • KOMPOSITIO 2/2017
ohdiskelen kirjoituksessani Kapsäkissä käymämme Säveltäjä, ajan kansalainen -keskustelun pohjalta, mitä säveltäjän yhteisöllisyys voi tarkoittaa nykyisin: sen katsottiin jäävän säveltäjän työnkuvan ulkopuolelle perinteisessä, romantiikan ajan individualismista periytyvässä säveltäjäkäsityksessä. Viime vuosina yhteisöllisyyden käsite on kuitenkin pulpahdellut esiin niin taiteesta käydyssä mediakeskustelussa kuin kulttuuripoliittisissa selonteoissa yhdessä tasa-arvon, saavutettavuuden, kulttuuriin osallistamisen ja moninaisuuden edistämisen kanssa. Näiden arvojen voidaan katsoa nojaavan tavoitteeseen erilaisten valtarakennelmien purkamisesta, joka tulisi tapahtua siten, että kaikki kansalaiset voisivat kokea tulevansa kuulluiksi ja nähdyiksi yhteiskunnassa. Kulttuurialan organisaatioissa onkin panostettu erityisesti saavutettavuuden edistämiseen erilaisin selvitystöin sekä toimenpitein, ja opetusja kulttuuriministeriö on 2000-luvun kuluessa alkanut myöntää erilaisia avustusmuotoja kulttuurin saavutettavuuden ja moninaisuuden edistämiseen. ”Kulttuuri kuuluu kaikille” on 2010-luvun alusta alkaen muodostunut usean kulttuuri-instituution sloganiksi. Kaikkiaan kyseessä on laajasti kulttuurin kentän kattava trendi – yhteisöllinen ajattelu on oikea ”megatrendi”, kuten Lauri Supponen muotoili. Kapsäkissä säveltäjien puheenvuoroissa korostui kurottautuminen klassisen musiikin vakiintuneiden instituutioiden yli ihmisten kanssa yhdessä toimimiseen, mikä voi vaatia yhtäältä useiden instituutioiden ja toisaalta asenteiden purkamista. Luodessaan uusia käytäntöjä ja toimintatapoja säveltäjät kohtaavat rajankäyntiä esimerkiksi suhteessa perinteiseen klassisen musiikin säveltäjäkuvaan. Kyseessä on silloin säveltäjän työnkuva: mitä siihen katsotaan sisältyvän, ja mitä jää sen ulkopuolelle. Erillisyydestä yhteisöllisyyteen Y hteisöllisyyttä voi lähestyä monelta kantilta säveltäjän työssä. Sillä voi viitata lähempään yhteyteen yleisön, muusikoiden, muiden säveltäjien tai taiteilijoiden kanssa; yhteisöllisiin aiheisiin teosten sisällöissä; säveltäjän ammattiin toiminnallisesti – ja näiden myötä määrittyy myös se, keitä ovat ne klassisen musiikin kentällä toimivat portinvartijat ja instituutiot, joiden päätöksenteko vaikuttaa säveltäjän toimintaan. Yksi uusia yhteisöllisiä aloitteita varjostava kysymys Säveltäjä, ajan kansalainen -keskustelussa oli vallitseva, romantiikan ajalta peräisin oleva mielikuva säveltäjästä. Tähän miessukupuolen, valkoisuuden ja länsimaalaisuuden kuvaan näytti sisältyvän myös se, millainen säveltäjä on poliittisena ja yhteiskunnallisena toimijana. Kenties tunnistettavimmat piirteet olivat yleisöstä ja muusta yhteiskunnasta etäällä pysyttäytyminen sekä yksin työskenteleminen. Tähän liittyy jopa mystiikkaa: Juha Torvisen tekemistä tutkimuksista (2005; 2016) käy ilmi, kuinka säveltäjät näkevät oman työnsä ensisijaisesti sisäisenä pakkona, kutsumuksena, oman olemassaolon merkityksen täyttymisenä ja kaiken kaikkiaan hyvin henkilökohtaisena. Torvisen mukaan säveltämistä on perinteisesti ajateltu yksityisenä toimintana, jossa säveltäjä luo teoksensa ikään kuin itsenäisesti oman mielikuvituksensa voimalla. Käsitys säveltäjän ja hänen työnsä erillisyydestä suhteessa muuhun maailmaan korostuu entisestään, kun romanttinen säveltäjäkäsitys nivoutuu yhteen modernistisen musiikkikäsityksen kanssa. Modernismilla viitataan tässä kirjoituksessa nimenomaan taidefilosofiseen ideologiaan, ei sävellysesteettiseen traditioon; ajatukseen musiikista puhtaana, abstraktina ja ulkopuolisten vaikutteiden ulottumattomissa olevana. Tanja Tiekso (2015) on kuvannut musiikin puhtauden korostamisen modernismissa liittyvän etenkin kylmän sodan aikakauteen, jolloin oli helpompaa keskittyä musiikin sisällöllisten parametrien tutkimiseen, kuin ottaa kantaa tuolloin vallinneisiin poliittisiin kysymyksiin. Syntyi käsitys nykymusiikista jonain, joka kuuluu sitä asiantuntevasti arvioiville spesialisteille, eikä yleisölle välittynyttä kuuntelukokemusta pidetty yhtä suuressa arvossa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että nykyisen modernistisen sävellysestetiikan tekijät ajattelisivat työstään tällä tavoin – se on yksi estetiikka muiden joukossa. Kuitenkin modernistinen idea säveltäjästä ja musiikista näyttäytyy yhtenä klassisen musiikin kentän vakiintuneista instituutioista edelleen, määrittämässä säveltäjän työnkuvaa. Romanttisen käsityksen mukaan säveltäjä on tyypillisesti työskennellyt erillään paitsi yleisöstä, myös hänen musiikkiaan soittavista muusikoista. Juha Torvinen kertoi esimerkin Erik Bergmanista, jolle muusikot olivat kommentoineet, ettei jotain kohtaa hänen teoksessaan ollut mahdollista soittaa. Bergman oli vastannut, että ”jos se siellä nuotissa lukee, niin kyllä sen voi soittaa”. Tällaisen käsityksen mukaan säveltäjällä yksin on ollut valta päättää siitä, miltä musiikki kuulostaa – tai ainakin hänen kirjoittamaansa nuottia on romantiikan traditiossa tarkasti noudatettu. Yhteisöllisyydessä taas on kyse vallan jakautumisesta useamman tekijän kesken. Huomioitava toki on, ettei säveltäjän visio kappaleensa soivasta kokonaisuudesta välttämättä koskaan toteudu sellaisenaan, vaan kyseessä on aina jonkinlainen kompromissi. Torvisen kyselytutkimuksen mukaan säveltäjien erillisyys yhteiskunnasta näkyy esimerkiksi siinä, kuinka vanhempi P KOMPOSITIO 2/2017 • 21 20 • KOMPOSITIO 2/2017